EKP:n toteuttaman pankkien kriisinhallintatoiminnan tehokkuus

Tiivistelmä

Yhteinen valvontamekanismi

I

Vuoden 2008 finanssikriisi sai aikaan huomattavia muutoksia rahoitusalan sääntelyssä EU:ssa. Pankkivalvontaa koskevaa säädöskehystä vahvistettiin, ja vuonna 2014 perustettiin yhteinen valvontamekanismi (YVM). Euroalueen suurten pankkien valvonta annettiin Euroopan keskuspankin (EKP) vastuulle. YVM koostuu EKP:stä ja mekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisista valvontaviranomaisista. Yksi YVM:n päätavoitteista on euroalueen pankkijärjestelmän vakauden varmistaminen.

Tarkastuksen kohde

II

Tässä tarkastuksessa arvioitiin EKP:n hallinnon tehokkuutta yhden tietyn valvontatehtävän eli kriisinhallinnan osalta. Valvontaviranomaiset käyttävät kriisinhallintaprosessia tunnistaakseen pankkeja, joilla on taloudellisia vaikeuksia, ja puuttuakseen tilanteeseen tarvittaessa. Tavoitteena on säilyttää rahoitusvakaus ja vähentää julkiseen rahoitukseen turvautumista. Kriisinhallinta käsittää pankkien ennakkoon laatimat elvytyssuunnitelmat, joilla varaudutaan kriisitilanteisiin. Valvontaviranomaisen tehtävänä on myös tunnistaa pankin rahoitustilanteen heikkeneminen ja käyttää tarvittaessa valtuuksiaan, jotka liittyvät varhaiseen tilanteeseen puuttumiseen.

Tarkastushavainnot

III

Valvontatehtävänsä osalta EKP on kaiken kaikkiaan luonut huomattavan kehyksen kriisinhallintamenettelyjä varten. EKP:n organisaatiorakenne ja resursointi elvytyssuunnitelmien arviointia ja kriisipankkien valvontaa varten ovat tyydyttäviä, vaikka alkuvaiheen suunnittelu oli puutteellista ja henkilöstön kohdentamista kiireellisimpiin tilanteisiin on parannettava.

IV

EKP viimeistelee parhaillaan muiden valvontaviranomaisten ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa tehtäviä ulkoisia yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyjä. Ratkaisematta olevat kysymykset voivat kuitenkin viivästyttää ja rajoittaa tietojenvaihtoa ja heikentää toiminnan yhteensovittamisen tehokkuutta.

V

Menettelyyn, jota EKP käyttää pankkien elvytyssuunnitelmien arviointiin, suhtaudutaan myönteisesti. Suunnitelmien toimittamista ja seurantaa varten on menettelyt, ja arvioijilla on käytettävissään hyödyllisiä välineitä ja ohjeita. Tosin ohjeita voisi parantaa elvytyssuunnitelmaa koskevien indikaattoreiden osalta. Elvytyssuunnitelmien arvioinnin tuloksia ei myöskään käytetä järjestelmällisesti kriisin tunnistamiseen tai hallintaan. Tilintarkastustuomioistuin ei voi tehdä päätelmiä tämän menettelyn käytännön toteutuksen tehokkuudesta, koska EKP ei toimittanut pyydettyä evidenssiä.

VI

EKP:n kriisinhallinnan toimintakehyksessä on joitakin puutteita. Lisäksi on havaittavissa merkkejä tehottomasta täytäntöönpanosta. Varhaista tilanteeseen puuttumista koskevasta arvioinnista annettuja ohjeita ei ole kehitetty riittävän pitkälle, eikä niissä määritellä objektiivisia perusteita tai indikaattoreita sen toteamiselle, että pankki on kriisitilanteessa. Siitä, miten EKP:n valtuuksia käytettäisiin parhaiten tai mitkä toimenpiteet olisivat sopivimpia eri skenaarioissa, ei ole annettu ohjeita. Tilintarkastustuomioistuin ei saanut kattavaa näyttöä EKP:n valtuuksien tosiasiallisesta käytöstä, joten valtuuksien hallinnon käytännön tehokkuudesta ei voida tehdä johtopäätöksiä. Myöskään kaatumisen tai todennäköisen kaatumisen arviointia koskeva ohjeistus ei ole riittävän laajaa ja yksityiskohtaista.

Evidenssin saanti

VII

EKP kieltäytyi toimittamasta tilintarkastustuomioistuimen tarkastusta varten pyytämää tärkeää evidenssiä, mikä vaikutti kielteisesti tarkastustyöhön. Tilintarkastustuomioistuimen huomautukset ja johtopäätökset ovat tämän vuoksi alustavia. Tilintarkastustuomioistuin voi tehdä yleisiä johtopäätöksiä EKP:n menettelyjen rakenteesta, mutta ei pysty vahvistamaan EKP:n käytännössä toteuttaman kriisinhallintatoiminnan tehokkuutta.

Suositukset

VIII

Tilintarkastustuomioistuin antaa joitakin suosituksia, joiden tarkoituksena on parantaa EKP:n toteuttamaa kriisinhallintaa.

IX

Yhteistyön alalla EKP:n olisi parannettava koordinointia ulkoisten toimijoiden kanssa ja hyväksyttävä sisäinen toimintakehys finanssiryhmittymien ylimääräistä valvontaa varten. Elvytyksen suunnittelua varten EKP:n olisi annettava lisäohjeita elvytyssuunnitelmaa koskevien indikaattoreiden tarkistamisesta.

X

Kriisin tunnistamista varten EKP:n olisi kehitettävä edelleen ohjeitaan, jotka se on antanut varhaista tilanteeseen puuttumista koskevasta arvioinnista. EKP:n olisi myös määriteltävä indikaattoreita, joiden perusteella voidaan todeta pankin rahoitustilanteen heikkeneminen. EKP:n olisi myös tässä yhteydessä hyödynnettävä järjestelmällisesti tietoja, joita saadaan pankkien elvytyssuunnitelmia koskevista arvioinneista.

XI

Kriisitoimien alalla EKP:n olisi varmistettava, että ongelmat ilmaistaan määrällisinä ennen kuin kriisitoimia harkitaan, ja luotava raportointijärjestelmä, jolla seurattaisiin systemaattisesti omaisuuserien laatua. EKP:n olisi myös kehitettävä edelleen toimintaohjeitaan, jotka se on antanut varhaista tilanteeseen puuttumista koskevasta arvioinnista, ja annettava ohjeita myös siitä, miten tässä yhteydessä olisi hyödynnettävä järjestelmällisesti tietoja, joita EKP on saanut pankkien elvytyssuunnitelmia koskevista arvioinneista. Lisäksi EKP:n olisi kehitettävä edelleen toimintaohjeitaan, jotka koskevat kaatumisen tai todennäköisen kaatumisen arviointia.

Johdanto

01

Yksi vuoden 2008 finanssikriisistä saaduista opetuksista oli se, että pankkialan sääntelykehystä oli kehitettävä kriisinhallinnan parantamiseksi. Euroopan unionissa tähän tarpeeseen vastattiin saattamalla direktiivi 2014/59/EU eli pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Direktiivissä vahvistetaan EU:lle yhteinen elvytys- ja kriisinratkaisukehys.

02

Kehys koostuu uusien kansainvälisten standardien mukaisesti kolmesta pilarista: pankkien laatimista elvytyssuunnitelmista, valvontaviranomaisten varhaisesta puuttumisesta tilanteeseen ja kriisinratkaisusta, jota käytetään viimeisenä keinona. Euroopan komissio on hyväksynyt myös täytäntöönpanosäädöksiä. Niissä ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) antamissa ohjeissa tulkitaan ja selitetään sääntelykehystä. Tavoitteena on varmistaa sen yhdenmukainen soveltaminen.

03

Yhteisen valvontamekanismin (YVM)¹ puitteissa Euroopan keskuspankille (EKP) annettiin tehtäväksi varmistaa pankkien elvytyssuunnitelmien arviointiin liittyvien tehtävien tehokas hallinto sekä varhainen puuttuminen merkittävien pankkien tilanteeseen euroalueella vuodesta 2014 lähtien. Heinäkuussa 2017 EKP:n suorassa valvonnassa oli euroalueella 120 merkittävää pankkia, joiden hallussa oli hieman yli 80 prosenttia pankkien kokonaisvarallisuudesta eli noin 22 000 miljardia euroa. EKP arvioi, että sille pankkijärjestelmän vakavaraisuusvalvonnasta vuonna 2017 aiheutuvat kokonaiskustannukset ovat 490 miljoonaa euroa. Valvonnan rahoittavat pankit itse niiltä perittävällä maksulla.

04

Elvytyksen suunnittelun ja varhaisen tilanteeseen puuttumisen avulla on tarkoitus varmistaa, että kriisiä lievennetään joko pankkien omilla toimilla tai valvontatoimenpiteillä. Tässä kertomuksessa kriisitilanteeksi määritellään tilanne, jossa pankin olosuhteet heikkenevät niin, että sen rahoitustilanne on uhattuna. Tämä valvontatehtävä edellyttää kriisinhallintakehystä. Kyse on prosessista, jolla varaudutaan kriisitilanteisiin ja jolla kriisin ilmetessä tunnistetaan kriisit ja reagoidaan niihin.

05

Elvytyksen suunnittelu on sääntelykehyksessä uusi osa. Pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin mukaan pankkien on nyt laadittava elvytyssuunnitelma, jossa esitetään toimia, joita pankin on määrä toteuttaa ensivaiheen toimena palauttaakseen rahoitusasemansa ennalleen rahoitustilanteensa heikkenemisen jälkeen, ja ylläpidettävä tällaista suunnitelmaa. Pankkivalvontaviranomaiset arvioivat suunnitelmien laatua ja selvittävät, ovatko ne uskottavia ja toteutettavissa.

06

Baselin pankkivalvontakomitean mukaan varhainen tilanteeseen puuttuminen voi estää havaittujen heikkouksien kehittymisen turvallisuuden ja vakauden uhaksi². Varhainen tilanteeseen puuttuminen onkin pankkivalvojan toteuttaman kriisinhallinnan olennainen osa. Pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivillä otettiin käyttöön kattava valikoima välineitä, joilla voidaan puuttua varhain tilanteeseen. Yhteisen valvontamekanismin perustamisesta annetussa EU:n asetuksessa³ annettiin EKP:lle valtuudet toimia varhaisessa vaiheessa.

07

Vaikuttava kriisinhallinta riippuukin nyt ensisijaisesti EKP:n laajojen valtuuksien hallinnon tehokkuudesta. Tämä tarkoittaa, että valvojan on kehitettävä valmiuksiaan havaita kielteinen kehitys ja reagoida siihen varhaisessa vaiheessa. Lisäksi on varmistettava riittävä sisäinen ja ulkoinen tiedonkulku ja oikea-aikainen päätöksenteko. Hallinnon tehokkuuden ennakkoedellytyksenä kriisitilannetta käsiteltäessä ovat myös sujuva tietojenvaihto ja tehokas koordinointi muiden valvontaviranomaisten ja muiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa.

08

Elvytyssuunnitelmien arviointi ja kriisitilanteen toteaminen ovat arkaluonteisia päätöksiä, joiden olisi perustuttava luotettavaan prosessiin. Sama pätee harkinnanvaraisten valvontavaltuuksien käyttöön, koska toimenpiteet on mukautettava niin, että ongelma voidaan ratkaista kohdennetulla ja oikeasuhteisella tavalla. Keskeisenä haasteena on määritellä perusteet, joiden avulla voidaan varmistaa, että erilaisia liiketoimintamalleja noudattavia ja eri markkinoilla toimivia pankkeja kohdellaan yhdenmukaisesti, kun niitä valvovat valvojataustaltaan erilaiset ryhmät.

09

Yleisten ja kaikenkattavien perusteiden sekä laitoskohtaisten perusteiden on näin ollen oltava tasapainossa, ja samalla niiden soveltamisessa olisi oltava riittävästi joustovaraa. Kaikkien perusteiden on kuitenkin oltava niin selkeitä ja vankkoja, että niillä voidaan varmistaa valvonnan yhdenmukaisuus ja suojatoimet, joilla pyritään ehkäisemään passiivisuus (toimimatta jättämisen suhteelliset edut) ja sääntelyvallankaappaus (pankin etujen edistäminen yleisen edun sijaan).

10

Noin kahdella kolmanneksella niistä pankeista, jotka olivat EKP:n kriisinhallintamenettelyjen kohteena, vakavaraisuuden arviointiprosessissa eli valvojan arviointiprosessissa (SREP) annettu kokonaispistemäärä⁴ oli neljä (huonoin luokka ennen kuin pankki luokitellaan ”lähellä kaatumista olevaksi tai todennäköisesti kaatuvaksi”) ja yhdellä kolmanneksella kolme. Vain yhden pankin SREP-kokonaispistemäärä oli kaksi. Useimmat pankit olivat kriisinhallinnan kohteena ainakin vuoden – ja jotkut koko ajanjakson. Vuotta 2016 koskevat luvut osoittavat, että 11 prosentilla Euroopan pankeista SREP-kokonaispistemäärä oli neljä. Vuoden 2016 toisella neljänneksellä viiden pankin pääomataso oli jakokelpoista enimmäismäärää alhaisempi.

Tarkastustapa ja -menetelmät

11

Tilintarkastustuomioistuin tutki, oliko EKP valvontatehtävänsä osalta luonut hallinnon kannalta tehokkaan kehyksen kriisinhallintamenettelyjä varten⁵. Tarkastuksessa keskityttiin erityisesti seuraaviin kysymyksiin:

1. Pystytäänkö EKP:n valvontamenetelmillä ja -menettelyillä tehokkaasti tunnistamaan pankin rahoitustilanteen merkittävä heikkeneminen ja reagoimaan siihen?
2. Mahdollistavatko EKP:n sisällä ja muiden asiankuuluvien toimijoiden kanssa käytettävät toimintamenettelyt sekä yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyt tehokkaan kriisinhallinnan?

12

Tässä yhteydessä tarkastuksessa pyrittiin tutkimaan

1. EKP:n organisaatiorakenne sekä henkilöstön rekrytointi- ja kohdentamismenettelyt
2. EKP:n menettelyt, joita käytetään EKP:n sisäiseen sekä EKP:n ja muiden sidosryhmien väliseen tietojenvaihtoon, yhteensovittamiseen ja yhteistyöhön
3. EKP:n käyttämät elvytyssuunnitelmien arviointimenettelyt sekä tukivälineet ja -käytännöt
4. EKP:n menettelyt varhaista tilanteeseen puuttumista koskevan kehyksen täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien perusteet ja menetelmät, joilla pyritään varmistamaan kriisin havaitseminen varhaisessa vaiheessa ja asianmukainen reagointi.

13

Tarkastuskriteerit muodostettiin seuraavien lähteiden perusteella:

1. asiaa koskeva lainsäädäntö – pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi, vakavaraisuusdirektiivi (CRD IV)⁶ ja yhteisestä valvontamekanismista annettu asetus (YVM-asetus)
2. asiaa koskevat komission delegoidut asetukset ja EPV:n ohjeet
3. asiaa koskevat kansainväliset standardit (BCBS ja finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä (FSB))
4. EKP:n sisäiset säännöt ja menettelyt.

14

Tilintarkastustuomioistuin keräsi tarkastusevidenssiä EKP:n keskeisen valvontahenkilöstön kanssa pidetyistä kokouksista ja haastatteluista sekä tutkimalla tiettyjä sisäisiä asiakirjoja ja julkisesti saatavilla olevia tietoja. EKP:ssä tehdyn tarkastustyön lisäksi kaikille merkittäville pankeille lähetettiin kysely, jolla pyrittiin saamaan palautetta elvytyksen suunnitteluprosessin tehokkuudesta.

15

Tarkastuksessa keskityttiin vain EKP:n suorassa valvonnassaan oleviin pankkeihin kohdistaman kriisinhallintatoiminnan tehokkuuteen (näihin pankkeihin kuuluvat vain ”merkittäviksi laitoksiksi” kutsutut pankit). Tarkastus ei käsittänyt ”vähemmän merkittäviin laitoksiin” liittyviä kriisinhallintatoimia eikä EKP:n ja kriisinratkaisuviranomaisten vuorovaikutusta lukuun ottamatta oikea-aikaista tietojenvaihtoa. Tarkastuksessa ei tutkittu, ovatko EKP:n tekemät yksittäiset valvontapäätökset asianmukaisia, vaan tarkastettiin, voidaanko käytössä olevien menettelyjen avulla tehdä päätöksiä oikeaan aikaan ja voidaanko ennen päätöksentekoa suoritettujen arviointien avulla tehdä tietoihin perustuvia ratkaisuja.

16

Tarkastuksessa oli jälleen rajoituksia. EKP toimitti laajamittaista dokumentaatiota tilintarkastustuomioistuimen tarkastusta varten ja tuki tarkastusta huomattavin resurssein. Näin tarkastusta voitiin jatkaa oikea-aikaisesti. Lisäksi tilintarkastustuomioistuimen ja EKP:n välillä otettiin käyttöön yhteistyöjärjestelyt, joiden tarkoituksena oli varmistaa luottamuksellisten tietojen suojaaminen ja dokumentaation sujuva kulku. Tämän tuloksena tilintarkastustuomioistuin sai riittävästi evidenssiä järjestelmän rakenteesta ja pystyi tekemään sen osalta tarkoituksenmukaiset johtopäätökset. Kontrollien testauksen ja yksittäisten tapahtumien tarkastamisen alalta ei kuitenkaan saatu riittävästi evidenssiä. Kattavat tiedot annetaan liitteessä I. Tämä tarkoittaa, että tilintarkastustuomioistuimelle elvytyssuunnitelmien arviointien ja muiden kriisinhallintatoimien käytännön täytäntöönpanosta annettu hallinnon tehokkuutta koskeva tarkastusevidenssi oli rajallista eikä sitä aina ollut välittömästi saatavilla. Tämä merkitsee, että vaikka tilintarkastustuomioistuin sai huomattavan määrän dokumentaatiota, se ei saanut kaikkiin tarkastuskysymyksiin vastauksia, jotka olisivat täyttäneet tarkastuksessa vaadittavat standardit. Tätä kertomusta on näin ollen pidettävä näiden tarkastusalojen osalta ehdottomasti alustavana raportointina.

Huomautukset

Organisaatiorakenne, rekrytointi ja henkilöstön kohdentaminen kriisinhallintaan

17

Jotta EKP:n kriisinhallintatoiminta olisi tehokasta, EKP:n organisaatiorakenteen olisi tuettava tuloksellisuutta ja henkilöstön määrän ja laadun olisi oltava riittäviä. Viimeksi mainittu tarkoittaa, että henkilöstötarpeet määritellään näkemyksiltään selkeän suunnittelun perusteella ja että palkataan riittävä määrä työntekijöitä, joilla on tarvittava osaaminen. Lisäksi olisi oltava menettelyt, joilla henkilöstöä kohdennetaan uudelleen tapauskohtaisesti, jotta voidaan reagoida kriisitilanteisiin.

Organisaatiorakenne on kaiken kaikkiaan asianmukainen…

18

EKP:ssä yhteiset valvontaryhmät vastaavat jatkuvasta valvonnasta, kuten pankkien elvytyssuunnitelmien arviointiin liittyvästä valvontatoiminnasta, ja kriisinhallinnasta. Yhteisiä valvontaryhmiä johtaa aina EKP:n työntekijä. Niihin kuuluu EKP:n henkilöstöä ja osallistuvien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten nimittämää henkilöstöä. Eräässä tilintarkastustuomioistuimen aiemmassa tarkastuksessa todettiin, ettei EKP:llä ole riittävästi valtaa vaikuttaa näiden valvojien määrään ja osaamiseen⁷. Lisäksi EKP:ssä on erityinen kriisinhallintatoimisto, jonka tehtävänä on tukea yhteisiä valvontaryhmiä kriisinhallinnan erityisasiantuntemuksellaan. Vuorovaikutus kriisinhallintatoimiston kanssa voi myös varmistaa yhteisten valvontaryhmien päätöksenteon yhdenmukaisuuden ja toiminnan hallinnon tehokkuuden (ks. laatikko 1).

19

Edellä esitetyn lisäksi kriisinhallintatoimisto kehittää ja seuraa kriisien kannalta merkityksellisiä indikaattoreita YVM:n puitteissa valvottavien laitosten riskejä ja haavoittuvuutta koskevien tietojen perusteella. Kriisinhallintatoimisto saa näitä tietoja EKP:n riskianalyysitoimistolta ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kriisinhallintatoimistoilta sekä valvontatietoja EKP:n tilastoinnin pääosastolta.

20

Tämä organisaatiorakenne tehostaa tehtävien hallintoa. Vastuut ja tehtävät on jaettu selkeästi yhteisten valvontaryhmien ja kriisinhallintatoimiston kesken. Selkeä jako edistää osapuolten tehokasta vuorovaikutusta, joka puolestaan ylläpitää selkeää jakoa. Yhteisten valvontaryhmien vastuu jatkuvasta valvonnasta on selkeä, ja ne osallistuvat myös useisiin kriisinhallinnan vaiheisiin, aina valmistelusta varhaiseen tilanteeseen puuttumiseen taikka kaatumista tai todennäköistä kaatumista koskevaan menettelyyn asti.

21

EKP on parantanut edelleen kriisinhallintatoimiston ja yhteisten valvontaryhmien vuorovaikutusta jakamalla kriisinhallintatoimiston kahteen osaan: kriisinhallintatoimet (Crisis Management Operations) ja kriisinhallintapolitiikka ja -yhteistyö (Crisis Management Policy and Cooperation). Ensiksi mainittu vastaa kriisinhallintatoimiston ja yhteisten valvontaryhmien välisestä pankkikohtaisesta vuorovaikutuksesta, kun taas viimeksi mainittu vastaa kriisinhallintakehykseen liittyvän toimintapolitiikan koordinoinnista sekä toimivaltaisten viranomaisten, kriisinratkaisuviranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa tehtävästä yhteistyöstä.

… vaikka alkuvaiheen suunnittelu oli puutteellista

22

Kriisinhallintatoimiston yhteisille valvontaryhmille antama asiantuntijatuki voi olla ratkaisevan tärkeää kriisitilanteen hallinnan tehokkuuden kannalta, koska yhteisen valvontaryhmän jäsenillä ei välttämättä ole tarvittavia kriisinhallintataitoja.

23

Kriisinhallintatoimiston henkilöstövalintojen alkuperäisessä suunnitteluprosessissa ei määritetty ennalta hakijoilta vaadittavaa taitojen yhdistelmää. YVM:ää perustettaessa ei myöskään nimenomaisesti edellytetty, että yhteisten valvontaryhmien henkilöstöä rekrytoitaessa kiinnitettäisiin huomiota kriisinhallintakokemukseen. EKP:llä ei myöskään ole valtaa varmistaa, että kansallisten viranomaisten nimittämillä yhteisten valvontaryhmien jäsenillä olisi tarvittava asiantuntemus. Henkilöstöhallinto keskustelee parhaillaan mahdollisuudesta perustaa osaamista ja pätevyyttä koskeva tietokanta YVM:ää varten.

Henkilöstön rekrytointi kriisinhallintatoimistoon oli kaiken kaikkiaan tehokasta…

24

Tutkimansa otoksen perusteella tilintarkastustuomioistuin toteaa, että henkilöstön rekrytointi kriisinhallintatoimistoon oli yleensä tehokasta, erityisesti jos otetaan huomioon, että on haasteellista löytää työntekijöitä, joilla on asiaankuuluvaa kokemusta. Rekrytointiprosessi alusta loppuun kesti kahdesta kuuteen kuukautta, ja kaikilla rekrytoiduilla oli tarvittava osaaminen.

… mutta EKP:llä ei ole erityisiä menettelyjä, joilla arvioitaisiin uudelleen henkilöstön kohdentamista yhteisiin valvontaryhmiin kriisitilanteen yhteydessä ja siirrettäisiin henkilöstöä uusiin tehtäviin, jotta kriisitilanteen hallinta olisi tehokasta

25

Kuten tilintarkastustuomioistuimen aiemman erityiskertomuksen⁸ kohdassa 119 selitetään, valvottavan yhteisön riskitason pitäisi vaikuttaa valvontatehtävien määrään ja yksityiskohtaisuuteen. Pankin tilanteen nopea heikkeneminen voisi merkitä valvonnasta vastaavalle yhteiselle valvontaryhmälle resurssipulaa. Kriisitilanteessa yhteiset valvontaryhmät voivat vähentää tai lykätä säännöllisten tehtävien suorittamista. Henkilöstötarpeiden arvioimiseksi uudelleen tai henkilöstön kohdentamiseksi uudelleen ei kuitenkaan ole menettelyjä, mikä voi heikentää hallinnon tehokkuutta kriisitilanteessa.

Kriisinhallintaa koskeva yhteistyö ja koordinointi

26

Tehokas kriisinhallinta edellyttää asiaankuuluvien sidosryhmien välistä tehokasta yhteistyötä ja koordinointia. Tämä pätee erityisesti rajatylittäviin pankkiryhmiin niiden monitahoisuuden vuoksi.

27

EU:n lainsäädännössä⁹ edellytetään, että EKP vaihtaa tietoja ja sovittaa toimintansa yhteen muiden viranomaisten kanssa käsitellessään pankin kriisitilannetta. Muita viranomaisia ovat esimerkiksi valvontakollegioiden muut pankkivalvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset, vakuutusvalvojat, kriisinratkaisuviranomaiset ja makrovakausviranomaiset.

28

Valvontakollegiot ovat valvontatoiminnan yhteistyön ja yhteensovittamisen välineitä sekä normaaleissa olosuhteissa että kriisitilanteissa. Valvontakollegioiden tehtävien tehokas hallinto kattaisi asiaankuuluvien tietojen vaihdon sekä kriisiä koskevien arviointien ja kriisitoimien yhteensovittamisen.

29

Valvontakollegioiden olisi perustuttava kirjallisiin järjestelyihin, jotka sisältävät säännöksiä luottamuksellisuudesta, tietojen käytöstä ja jakamisesta sekä toiminnan yhteensovittamisesta jäsenten välillä¹⁰. Kirjallisia järjestelyjä koskeva malli ja EKP:n sisäiset menettelyt ohjaavat yhteisiä valvontaryhmiä muiden viranomaisten kanssa toteutettavien kirjallisten järjestelyiden päättämisessä. EKP:n menettelyihin ei kuitenkaan sisälly kriisitilanteiden osalta erityisiä ohjeita vaihdettavien pankkiryhmäkohtaisten tietojen sisällöstä ja laajuudesta. Tähän mennessä toteutetuissa kirjallisissa järjestelyissä ei ole aina määritetty tällaisia tietoja vaatimusten mukaisesti. Tällaisten järjestelyjen puute voisi estää valvontakollegion tehokkaan toiminnan kriisitilanteessa.

Muiden viranomaisten kanssa tehtävät yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyt ovat yhä kesken

30

Konsolidointiryhmän valvojana EKP toimii puheenjohtajana 34 valvontakollegiossa, joista neljä on kansainvälisiä kollegioita, joissa ei ole EU:sta muita osallistujia kuin EKP. EKP tekee parhaillaan kirjallisia yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyjä helpottaakseen kollegioiden kriisinhallintatoimintaa. Kesäkuuhun 2017 mennessä EKP oli tehnyt kirjallisia yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyjä vasta viittä kollegiota varten (ks. taulukko 1). EKP ei asettanut eri kollegioita varten tehtävien järjestelyjen tekemistä tärkeysjärjestykseen riskien perusteella. Neuvottelut ovat toisinaan vaikeita, koska ne ovat riippuvaisia muun muassa vastapuolten suhtautumisesta. Kirjallisten yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyjen puuttuminen voisi vähentää EKP:n kykyä reagoida kriisiin oikea-aikaisesti ja tehokkaasti.

Taulukko 1

Kirjallisten yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyjen tilanne

Tilanne	Laitosten määrä
Tehty	5
Odottaa EKP:n hyväksyntää	4
EKP:n sisäisessä tarkastelussa	18
Vireillä (mukaan lukien kaksi järjestelmän kannalta merkittävää pankkia)	3
Ei aloitettu (kansainvälisiä valvontakollegioita)	4

Lähde: EKP.

31

EKP:n toimittamiin asiakirjoihin sisältyy vähän yhteisille valvontaryhmille tarkoitettuja toimintaohjeita, joiden tarkoituksena on varmistaa, että valvontakollegioihin liittyvät ryhmien tehtävät hoidetaan yhdenmukaisesti ja tehokkaasti kriisitilanteen yhteydessä.

32

Myöskään sen varmistamiseksi ei ole sisäistä sääntökehystä, että vastattaisiin EKP:n toteuttamasta 29 finanssiryhmittymän¹¹ lisävalvonnasta¹² johtuviin lisähaasteisiin. Tällaisen kehyksen puuttuminen voisi vaikuttaa toimenpiteiden vaikuttavuuteen ja oikea-aikaisuuteen, jos finanssiryhmittymä joutuisi kriisiin.

33

Edellä mainituista kahdesta syystä EKP:n kirjallisten yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyjen malli on erityisen merkityksellinen rajatylittävän kriisinhallintatoiminnan tehokkuuden kannalta. Malli ei kuitenkaan sisällä edellytettyjä vähimmäistietoja, jotka olisi vaihdettava kollegion jäsenten välillä kriisitilanteessa¹³. Tilintarkastustuomioistuimen käytettävissä olleessa evidenssissä ei ollut esimerkkejä, joissa EKP olisi sopinut näistä vähimmäistiedoista. Lisäksi mallin osuus, jossa käsitellään valvontakollegioiden ja kriisinratkaisukollegioiden vuorovaikutusta, on epätäydellinen, koska kriisinratkaisukollegiot on perustettu vasta hiljattain ja koska yhteinen kriisinratkaisuneuvosto vastaa nykyisin 19 rajatylittävästä ryhmästä. EKP on todennut, että se aikoo tarkistaa kyseisen osuuden, kun kirjalliset järjestelyt kriisinratkaisukollegioita ja kriisinhallintaryhmiä varten on viimeistelty.

Vuorovaikutusta yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja muiden sidosryhmien kanssa on parannettava

34

Tehokkaasta vuorovaikutuksesta kaikkien kriisinratkaisuviranomaisten ja erityisesti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston eli lähellä kaatumista olevien pankkien kriisinratkaisusta EU:ssa vastaavan uuden elimen kanssa on tullut kriisinhallinnan uusi ja erittäin tärkeä osa.

35

EKP:n ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston yhteistyö käsittää jommankumman elimen tai molempien elinten tehtävien hoitamisen kannalta merkityksellisten tietojen jakamisen ja vaihtamisen. Tällaisia tehtäviä ovat kriisinratkaisun suunnittelu, varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteiden määrääminen ja kaatumisen tai todennäköisen kaatumisen arviointien tekeminen.

36

Varmistaakseen tehokkaan tiedonkulun EKP ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto allekirjoittivat ensimmäisenä askeleena yhteisymmärryspöytäkirjan joulukuussa 2015. Yhteisymmärryspöytäkirja on parhaillaan päivitettävänä. Tarkoituksena on laajentaa yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle kriisinratkaisun suunnittelua varten ja kriisitilanteissa annettavien tietojen sisältöä ja laajuutta kahden vuoden aikana kertyneiden kokemusten perusteella.

37

Yhteisellä kriisinratkaisuneuvostolla on huhtikuusta 2015 lähtien ollut mahdollisuus käyttää etäyhteyden välityksellä EKP:n asiakirjahallinnon ja arkistohallinnon järjestelmää (Darwin) ja sillä on ollut pääsy yhteisen valvontamekanismin valvontatietojen hallintajärjestelmään (IMAS). Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa jaettavien, muita kuin kriisitilanteita koskevien tietojen määrä on vähäinen. Tällä hetkellä ei ole olemassa erillistä valmista tietopakettia, joka olisi toimitettava yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle kriisitilanteiden osalta. Näin ollen EKP antaa käyttöön relevantteina pitämänsä tiedot ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston on esitettävä erilliset pyynnöt mahdollisista lisätiedoista.

38

Jos jaettavista tiedoista sovittaisiin etukäteen, tiedot olisi helpompi saattaa kriisitilanteessa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston käyttöön. Näin pystyttäisiin puuttumaan nykyiseen toiminnan tehottomuuteen. Tämä ei siltikään yksin takaa, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto saa tiedot kriisin varhaisessa vaiheessa. Käytettävissä oleva tietomäärä ei kasva automaattisesti sitä mukaa kuin pankin rahoitustilanne heikkenee kriisitilanteeseen, vaan tietomäärää lisätään vasta jos EKP harkitsee varhaista tilanteeseen puuttumista ja tekee vastaavan merkinnän IMAS-vaiheessa tai jos EKP katsoo muutoin lisäämisen olevan tarpeen.

39

Kaiken kaikkiaan nämä puutteet heikensivät järjestelmän hallinnon tehokkuutta. Sen sijaan, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto saisi kattavat tiedot heti alusta pitäen, sen on esitettävä useita kertaluonteisia tietopyyntöjä, joihin vastaamiseksi on valmisteltava, hyväksyttävä ja lähetettävä tietoja. Lisäksi menettelyä, jonka mukaisesti lisätään jaettavien tietojen määrää sitä mukaa kuin laitoksen tilanne heikkenee, voitaisiin parantaa edelleen hallinnon tehostamiseksi. Yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa koskevassa äskettäin julkaistussa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa on lisätietoja näiden kahden elimen välisestä yhteistyöstä.

Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK)

40

Euroopan järjestelmäriskikomitea vastaa rahoitusjärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta EU:ssa. EJRK havaitsee ja priorisoi järjestelmäriskejä ja antaa varoituksia ja korjaavia toimia koskevia suosituksia. Tarkastuksessa ei havaittu yksityiskohtaista menettelyä, jolla olisi varmistettu, että EJRK:n havaitsemat rahoitusvakauteen kohdistuvat järjestelmäriskit otettaisiin huomioon EKP:n toteuttamassa kriisinhallinnassa.

Yhteistyö asiaankuuluvien viranomaisten kanssa

41

EKP on luonut sisäiset menettelyt muiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa tehtävien yhteistyösopimusten tai yhteisymmärryspöytäkirjojen laatimista, niistä neuvottelemista ja niiden hyväksyntää varten, jotta kriisitilanteessa toteutettavat toimet voidaan sovittaa yhteen (ks. kaavio 1). EKP on allekirjoittanut yhteisymmärryspöytäkirjoja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) kanssa ja pyrkii tekemään yhteistyösopimuksia kansallisten markkinaviranomaisten, euroalueeseen kuulumattomien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten ja EU:n ulkopuolisten maiden viranomaisten kanssa.

42

Siihen, kuinka tärkeänä sopimusten tekemistä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa pidetään, vaikuttavat useat tekijät, kuten riskialttiuden ja konsernirakenteen analyysin tulokset. Sopimusten tärkeysjärjestystä ei kuitenkaan esitetä missään EKP:n yleisessä toimintasuunnitelmassa. Myöskään kansallisten markkinaviranomaisten tai YVM:ään osallistumattomien jäsenvaltioiden kanssa tehtäviä sopimuksia ei ole asetettu tärkeysjärjestykseen. Yhteisymmärryspöytäkirjojen allekirjoittaminen EU:n ulkopuolisten maiden viranomaisten kanssa riippuu käytännössä vastapuolen yhteistyöhalukkuudesta. Tähän mennessä tehtyihin sopimuksiin, jotka koskevat jatkuvaa valvontaa, ei sisälly erityisiä kriisinhallintatoimintaan liittyviä järjestelyjä.

43

Edellä esitetyn lisäksi EKP:llä on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa muille sidosryhmille mahdollisesta kriisitilanteesta sen vakavuuden mukaan. Näitä sidosryhmiä ovat EPV, kansalliset keskuspankit ja EKP:n oma rahapolitiikkatoiminto.

Elvytyksen suunnittelu

44

Eräs pankeille elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivissä asetettu keskeinen vaatimus on, että pankkien on laadittava suunnitelma, jonka mukaisesti pankin rahoitusasema palautetaan ennalleen, jos rahoitustilanne heikkenee äkillisesti, ja ylläpidettävä tällaista suunnitelmaa. Tällaisia suunnitelmia kutsutaan elvytyssuunnitelmiksi. Pankkivalvontaviranomaisena EKP:n on arvioitava elvytyssuunnitelmien laatua vuosittain.

45

Elvytyssuunnitelmien arviointimenettelyn tehokkuus edellyttäisi yhdenmukaisia välineitä ja EKP:n sisällä selkeästi määriteltyjä tehtäviä ja vastuita. Yhteiset valvontaryhmät suorittaisivat arviointinsa, antaisivat pankeille palautetta tiettyjä määräaikoja noudattaen ja antaisivat yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle mahdollisuuden esittää näkemyksensä¹⁴.

46

Tehokkaalla menettelyllä olisi myös mahdollista ilmoittaa mahdollisista puutteista nopeasti ja varmistaa elvytyssuunnitelmien arviointien johdonmukaisuus koko YVM:ssä. Lisäksi kokonaisarviointien tuloksia käytettäisiin järjestelmällisesti kriisitilanteisiin varautumisen ja kriisinhallinnan tukena.

EKP määritteli siirtymävaiheen jälkeen elvytyssuunnitelmien toimittamiselle johdonmukaisen aikataulun…

47

EKP:n oli porrastettava toimittamisprosessia kaikkien pankkien osalta, koska pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin saattaminen osaksi lainsäädäntöä viivästyi useissa jäsenvaltioissa vuonna 2015. Prosessia muutettiin ja suunnitelmien toimittamista varten hyväksyttiin uusi lähestymistapa, joka pantiin täytäntöön vuoden 2016 jälkimmäisellä vuosipuoliskolla. Menettelyn avulla edistettiin prosessin toiminnan tehokkuutta.

… mutta yhteisten päätösten teko konsernien elvytyssuunnitelmista oli edelleen haastavaa

48

Kulloinkin noudatettava arviointimenettely vaihtelee pankin tai pankkiryhmän rakenteen mukaan. Esimerkiksi kun on kyse rajatylittävistä pankkiryhmistä, valvontakollegion on tehtävä yhteinen päätös, jonka tekemiseen osallistuvat kaikki kollegion jäsenet. Valvontakollegioiden elvytyssuunnitelmien arvioinnissa noudatettamia menettelyvaiheita kuvataan liitteessä II.

49

EKP:n esityksen mukaan ensimmäisen toimituskierroksen suunnitelmien arviointi viivästyi useista syistä. Kaiken kaikkiaan 106 pankista 71 pankkia (67 %) toimitti elvytyssuunnitelmansa ajoissa. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei esittänyt huomautuksia yhdestäkään vuonna 2015 toimitetusta suunnitelmasta. Kun menettely edellytti valvontakollegion osallistumista, virallinen yhteistä päätöstä koskeva menettely saatiin päätökseen ajoissa vain 11 tapauksessa 32 tapauksesta (34 %), eli kaikkien jäsenten kesken saatiin aikaan yhteinen päätös. Yhdessä nämä tulokset viittaavat siihen, että valvontakollegioiden toiminta on osittain tehotonta.

Kansallisten asiantuntijoiden käyttö merkitsee mahdollisia hallintoon liittyviä ristiriitoja

50

Toimivaltainen viranomainen vastaa elvytyssuunnitelmien arvioinnista¹⁵. Merkittävien laitosten osalta toimivaltainen viranomainen on EKP. EKP:n oman valvontakäsikirjan¹⁶ mukaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten työntekijät voivat osallistua elvytyssuunnitelmien arviointiin olematta kuitenkaan yhteisen valvontaryhmän jäseniä tai raportoimatta kansallisen toimivaltaisen viranomaisen alakoordinaattorille. Sen sijaan he raportoivat vastaavan kansallisen osaston päällikölle. Tilintarkastustuomioistuin totesi erityiskertomuksessaan nro 29/2016 (kohdat 140, 141 ja 147), että ristiriitaiset raportointikanavat ja henkilöstön toimintaa koskevan palautteen puuttuminen voivat vaikuttaa kielteisesti arviointiin liittyviin henkilöstön suorituksiin ja arviointimenettelyn hallinnon tehokkuuteen. Tässä käsiteltävässä tapauksessa tilanne on vielä ongelmallisempi, koska yhteiseen valvontaryhmään ei ole yhteyttä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen alakoordinaattorin välityksellä eikä käytössä ole virallisesti määriteltyä raportointimenettelyä. Käsikirjassa ei myöskään anneta ohjeita menettelyyn liittyvästä yhteisen valvontaryhmän koordinaattorin ja relevanttien kansallisten asiantuntijoiden välisestä vuorovaikutuksesta.

Kriisinhallintatoimisto seuraa elvytyksen suunnitteluprosessia ja antaa yleisiä ohjeita yhteisille valvontaryhmille ja pankeille, mutta parannuksia tarvitaan

51

Kriisinhallintatoimisto havaitsi kahden sisäisen arvioinnin aikana tiettyjä ongelmia, jotka liittyivät arviointimenettelyn tehokkuuteen. Oli tarpeen antaa elvytystoimintavaihtoehtoja, skenaarioita ja indikaattoreita koskevia lisäohjeita, joita annettiinkin valvojille myöhemmin monia elvytyksen suunnittelun alueita varten. Tämän ansiosta arviointeja koskevasta lähestymistavasta tuli yhtenäisempi ja tehokkaampi.

52

Elvytyssuunnitelmien laadun ja uskottavuuden parantamisen sekä menettelyn tehokkuuden varmistamisen kannalta on erittäin tärkeää, että laitokset ilmoittavat pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivissä edellytetyt keskeiset tiedot selkeästi ja yhdenmukaisesti. Tätä varten EKP on laatinut laitoksille tiiviin vakioidun raportointimallin, jolla ne voivat esittää keskeiset rahoitustiedot yhdenmukaisesti. Malli sisältää ennalta määriteltyjä arviointeja, ja sen etuna on indikaattoreista, skenaarioista ja vaihtoehdoista saatujen tietojen yhdistäminen ja niiden vaikutusten esittäminen määrällisenä. Ensimmäisen kerran mallia käytettiin vuonna 2016 toimitettuja suunnitelmia varten. Myönteistä on se, että mallia on jo tarkistettu ja päivitetty hieman suunnitelmien seuraavaa toimituskierrosta varten sisällyttämällä malliin lisäohjeita sekä pankkeja että valvojia varten.

53

Vaikka kriisinhallintatoimisto on jo laatinut yhteistyössä kriisinhallintaverkoston kanssa ohjeita useita elvytyksen suunnittelun alueita varten, yhteiset valvontaryhmät totesivat haastatteluissa ja monet pankit vahvistivat tilintarkastustuomioistuimen tekemässä kyselytutkimuksessa (ks. kohta 14), että lisäapu on tarpeen, jotta elvytyssuunnitelmissa esitettyjen tietojen laatua voidaan parantaa (ks. liitteessä III olevat yksityiskohtaiset vastaukset). Yksi erityisen tärkeä alue oli indikaattoreiden raja-arvojen tarkistaminen esimerkiksi asettamalla käynnistävät tasot suhteille/indikaattoreille ja määrittelemällä valittu marginaali pilarin vaatimuksia korkeammalle tasolle. Tässä yhteydessä on kuitenkin pantava merkille, että EPV on jo antanut alalla ohjeistusta.

54

Tässä yhteydessä EKP ei ole antanut yhteisille valvontaryhmille EPV:n jo antamien ohjeiden¹⁷ lisäksi yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten arvioidaan indikaattoreiden laatua (eli tarkemmin sanottuna sen asianmukaisuutta, miten kunkin indikaattorin raja-arvoja tarkistetaan). Tämä parantaisi menettelyn hallinnon tehokkuutta. Tilintarkastustuomioistuin totesi, ettei EKP ollut kesäkuuhun 2017 mennessä tehnyt sellaisten pankkien vertaisanalyysia, joilla on samanlaiset liiketoimintamallit ja ominaisuudet (EPV:n mukaan tällaisella analyysilla voidaan tunnistaa yhteisiä kehityssuuntauksia ja parhaita käytäntöjä).

EKP on ottanut käyttöön elvytyssuunnitelmien arvioinnin lakisääteiset vaatimukset työkalulla, joka on tehokas ja pääosin kattava

55

EKP ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat laatineet yhdessä mallin, joka kattaa elvytyssuunnitelmien arvioinnin kaikki lakisääteiset vaatimukset. Malli on yksinkertaistanut valvojien työtä, parantanut arviointien laatua ja vahvistanut prosessin hallintatavan tehokkuutta. Yhteisen valvontaryhmän koordinaattoreilta saatu suullinen palaute vahvisti, että he suhtautuivat yksinkertaistettuun malliin myönteisesti.

56

EKP on suunnitellut Excel-työkalun, jolla tuetaan yksittäisten elvytyksen toimintavaihtoehtojen uskottavuuden ja toteutettavuuden arviointia. Työkalu yhdistää elvytyssuunnitelmien arvioinneista saadut laadulliset tiedot pankkikohtaisiin tietoihin ja markkinatietoihin ja laskee useiden mahdollisten toimenpiteiden vaikutuksen eri skenaarioissa. Työkalu antaa pääsyn laajaan määrään aiempia ja tämänhetkisiä käytettävissä olevia tietoja. Siksi työkalun pitäisi auttaa luomaan realistisempi kuva yksittäisten toimenpiteiden toteuttamiskelpoisuudesta, mikä lisäisi kyseisten arviointien hallinnoinnin tehokkuutta.

57

Elvytyssuunnitelmien arviointityökalun vuosittaista päivittämistä varten on otettu käyttöön menettely kriisinhallintaverkoston (CMN) asiantuntijaryhmän puitteissa. EKP toimitti tilintarkastustuomioistuimelle evidenssiä siitä, miten arviointityökalua verrataan komission delegoituun asetukseen (EU) 2016/98 ja miten joitakin osa-alueita on tarkoitus päivittää ja sisällyttää työkaluun. Työkalu sisältää myös viittaukset asianmukaisiin lakisääteisiin vaatimuksiin tehokkuuden parantamiseksi.

58

Tilintarkastustuomioistuin pani kuitenkin merkille, ettei EPV:n vertailuraporttien¹⁸ analysointiin ollut virallista menettelyä. Lisäksi puuttui dokumentaatio, josta selviäisi, miten vertailuraporttien havainnot ja johtopäätökset näkyvät itse työkalussa. Näin käyttäjille voitaisiin antaa lisäohjausta tai käytännön esimerkkejä. Arviointitoiminnan tehokkuutta voitaisiin parantaa näiden tekijöiden avulla, sillä arvioijien ei tarvitsisi etsiä ohjeita useista toisiinsa liittymättömistä asiakirjoista.

59

Arvioijat voivat yleensä käyttää EKP:n valvontatietojen hallintajärjestelmää. EKP ei ole kuitenkaan luonut virallista menettelyä, jolla annettaisiin ohjeita siitä, miten elvytyssuunnitelmien tietoja olisi tarkistettava vertaamalla niitä muihin lähteisiin (esimerkiksi tilintarkastustoimeksiantojen raportit, rekisterit, vakavaraisuuden arviointiprosessin tiedot ja paikalla tehtyjä tarkastuksia koskevat raportit), ja annettaisiin linkit kyseisiin lähteisiin. Ohjeiden puute voisi vaikuttaa toiminnan tehokkuuteen erityisesti silloin, kun elvytyssuunnitelmia arvioivat sellaiset kansalliset asiantuntijat, jotka edustavat kansallisia toimivaltaisia viranomaisia mutta eivät kuulu asianomaiseen yhteiseen valvontaryhmään, tai kun arvioijina ovat muut kuin ylemmät toimihenkilöt.

…mutta elvytyksen suunnittelun tuloksia ei käytetä järjestelmällisesti kriisin tunnistamiseen tai hallintaan

60

Elvytyssuunnitelmien arviointi päättyy arviointilomakkeen täyttämiseen ja palautekirjeeseen, jossa kuvaillaan suunnitelman puutteita pankille. Valvontakäsikirja sisältää yleiset säännöt näiden tietojen käyttöön. Toiminnan tehostamiseksi elvytyssuunnitelmien arviointien tulosten olisi myös oltava keskeinen ja järjestelmällinen osa EKP:n jatkuvaa valvontamenettelyä. Tätä varten ei ole kuitenkaan käytössä erityistä menettelyä eikä dokumentoitavia tuotoksia. Tällainen tuotos voisi olla esimerkiksi yhteenvetoraportti, jossa yhteisiä valvontaryhmiä edellytetään sisällyttämään elvytyssuunnitelman näkökohtia jatkuvaan valvontatoimintaansa. Ks. laatikossa 2 olevat esimerkit.

61

Elvytyssuunnitelmaa koskevien arviointien tuloksia ei vielä hyödynnetä laitoskohtaisten kriisinhallintatiimien (IS-CMT)²⁰ keskusteluissa tai varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteiden mahdollisen käytön yhteydessä. Edellä mainituista tiedoista ei käy ilmi, käytetäänkö arviointimenettelystä helposti saatavilla olevia tietoja millään tavalla järjestelmällisesti. Esimerkiksi indikaattoreiden rikkomisen tai elvytystoimien täytäntöönpanon järjestelmällistä seurantaa ei varmisteta. Puutteet voivat haitata tehokasta hallintoa kriisin tunnistamisen, varhaisen tilanteeseen puuttumisen ja kriisitoimien yhteydessä.

Valvottavat yhteisöt suhtautuvat yleisesti ottaen myönteisesti elvytyksen suunnitteluun

62

Tarkastuksen osana toteutettiin verkkokysely kaikille pankeille, jotka olivat toimittaneet elvytyssuunnitelmat EKP:lle. Kyselyssä tiedusteltiin pankkien näkemyksiä elvytyksen suunnittelua varten määritellyistä standardeista sekä suunnitteluprosessin aikaisesta pankkien ja EKP:n vuorovaikutuksesta. Kysely lähetettiin kaikille 125 merkittävälle luottolaitokselle. Se toteutettiin maalis-huhtikuussa 2017. Yhteensä 64 yhteisöä 17 jäsenvaltiosta vastasi kyselyyn (ks. liitteessä III olevat yksityiskohtaiset vastaukset).

63

Pankit suhtautuivat yleisesti ottaen myönteisesti elvytyksen suunnitteluun. Ne totesivat kuitenkin, että selkeyttä ja ohjausta olisi parannettava, jotta joidenkin osa-alueiden epäselvyyksiin voidaan puuttua. Tällaisia osa-alueita olivat muun muassa varhaisen varoituksen signaalien ja elvytyssuunnitelman indikaattorien määritys, indikaattoreiden ja asianmukaisten raja-arvotasojen tarkistaminen, indikaattoreiden ja pankkien liiketoimintamallien yhteensovittaminen sekä eri skenaarioihin liittyvää käänteistä stressitestausta varten hyväksytyt menetelmät. Kymmenen pankkia korosti, että tietopyynnöt olivat päällekkäisiä, ja pyysi erottamaan selkeämmin toisistaan elvytyssuunnitelmiin ja kriisinratkaisusuunnitelmiin vaaditut tiedot²¹.

64

Pääosa pankeista piti vuorovaikutusta EKP:n kanssa myönteisenä, joskin seitsemän pankkia ilmoitti, että palautekirjeet olivat viivästyneet tai niitä ei ollut lähetetty lainkaan²². Kaksitoista pankkia oli sitä mieltä, että yhteisten valvontaryhmien olisi oltava täsmällisempiä, kun ne antavat pankeille teknistä apua. Pankeilla oli vastaavia huolenaiheita myös ohjauksesta, joka liittyi tukien integroimiseen konsernin elvytyssuunnitelmaan. Lisäksi yhdeksän pankkia kyseenalaisti suhteellisuusperiaatteen soveltamisen. Kuhunkin kysymykseen annettuja vastauksia analysoidaan yksityiskohtaisesti liitteessä III.

EKP:n toimittaman otoksen rajoitusten vuoksi elvytyssuunnitelmien arvioinnista ei voitu tehdä johtopäätöksiä

65

Edellä kohdassa 16 kuvailtujen rajoitusten vuoksi tilintarkastustuomioistuimen oli muokattava tarkastusmenettelyjään. Tilintarkastustuomioistuin pystyi vertailemaan ainoastaan kolmesta elvytyssuunnitelmasta valittujen osa-alueiden (osittain muokattuja) tietoja saatavilla olleisiin vaatimuksiin/ohjeisiin ja tuloksena olleisiin arviointeihin. Tarkastuksen tavoitteena oli arvioida mahdollisuuksien mukaan arviointityökalun yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta osana johdon operatiivisia prosesseja. Tätä varten tilintarkastustuomioistuin tutki mahdollisuuksien mukaan, miten arvioinnit toteutettiin käytännössä. Lisäksi tutkittiin, annettiinko pankeille arvioinneissa tehokkaasti palautetta kattavalla luettelolla, joka sisälsi havaitut puutteet.

66

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi pieniä epäjohdonmukaisuuksia indikaattoreita koskevan osion arviointiperusteissa sekä niiden perusteella tehdyssä arvioinnissa ja pankille annetussa palautteessa. Lisäksi tarkastuksen jäljitysketju vaarantui, koska arvioijat eivät tee ristikkäisviittauksia elvytyssuunnitelman tai valvonta-asiakirjan asianmukaisiin osiin²³. Tilintarkastustuomioistuimelle toimitettu evidenssi ei ollut kuitenkaan riittävää siltä kannalta, että tarkastajat olisivat voineet tehdä johtopäätöksen siitä, kuinka tehokkaasti elvytyksen suunnitteluprosessi pannaan käytännössä täytäntöön. Ks. liitteessä I oleva yksityiskohtainen analyysi tarkastuksen rajoituksista.

Kriisin tunnistaminen

67

EU:n sääntelykehys sisältää laajan valikoiman varhaista tilanteeseen puuttumista koskevia valtuuksia ja muita valvontaan liittyviä valtuuksia kriisiin joutuneiden pankkien käsittelemistä varten. Valvontatehtävässään EKP on laatinut kriisinhallintakehyksen, jonka olisi käynnistettävä oikea-aikaisia ja vaikuttavia toimia ja varmistettava otollinen päätöksenteko kriisin aikana.

68

Tehokkuuden varmistamiseksi tämän kehyksen on taattava, että EKP käyttää valtuuksiaan asianmukaisten EPV:n ohjeiden ja YVM:n tavoitteiden mukaisesti. Kriisinhallintatoiminnan tehokkuuteen vaikuttaa valvojan valmius havaita kriisi varhaisessa vaiheessa. Lisäksi tarvitaan selkeä käsitys varhaisen tilanteeseen puuttumisen valtuuksien ja muiden valvontavaltuuksien käytön oikeusperustasta, objektiiviset perusteet toiminnalle sekä suhteellisuusperiaatteen asianmukainen noudattaminen. EKP on havainnut oikeudellisia haasteita valtuuksiensa yhdenmukaisessa soveltamisessa, joten on erittäin tärkeää, että käytössä on asianmukaiset menettelyt ja että henkilöstö saa kattavaa ja yksityiskohtaista ohjausta.

EKP on jakanut tehtäviä ja laatinut yleisen työnkulun kriisin tunnistamista ja kriisitoimia varten, mutta asiaankuuluvien säännösten täytäntöönpanoa koskevaa EKP:n ohjausta ei ole kehitetty riittävän pitkälle

69

Kaksi EKP:n tärkeimpiin kriisinhallinnan toiminta-asiakirjoihin lukeutuvaa asiakirjaa ovat YVM:n valvontakäsikirjan kaksi lukua sekä YVM:n kriisitilanteiden toimintasuunnitelma (EAP). Niissä käsitellään varhaiseen tilanteeseen puuttumiseen liittyvien valtuuksien käyttöä ja muita operatiivisia asioita, kuten kriisinhallintatiimin perustamista ja toimintaa.

70

YVM:n valvontakäsikirja ja kriisitilanteiden toimintasuunnitelma sisältävät vain viittauksia asiaankuuluviin säädöksiin ja varhaisen puuttumisen toimenpiteitä koskeviin EPV:n ohjeisiin. Niissä ei anneta erityisiä ohjeita toimenpiteiden täytäntöönpanoon. Varhaista tilanteeseen puuttumista koskevista arvioinneista annettu, heinäkuussa 2016 päivitetty ohjeasiakirja ”SREP Guidance for Early Intervention Assessment” sisältää joitakin kontrollikysymyksiä. Asiakirjassa myös luetellaan dokumentoitavat aiheet ja viitataan relevanttiin lainsäädäntöön sekä EPV:n ohjeisiin. Asiakirjassa ei kuitenkaan käsitellä kansallisen lainsäädännön ja YVM-asetuksen mukaisia EKP:n lakisääteisiä valtuuksia ja niiden käytön edellytyksiä. Asiakirjassa ei myöskään ole selkeitä ohjeita objektiivisista seikoista, jotka olisi otettava huomioon valvontavallan ja harkinnan käyttämisessä tässä yhteydessä.

71

Asiakirjassa ei määritellä asiaankuuluvaa sääntelyyn perustuvaa vähimmäispääomavaatimusta (eli sisältääkö se pilarin 1, pilarin 2 ja pääomapuskurin) eikä asiaankuuluvia maksuvalmiusvaatimuksia. Siinä ei myöskään määritellä muita vakavaraisuusvaatimuksia eikä varsinkaan hallintojärjestelyjä ja toimintakapasiteettia koskevia vaatimuksia, jotka on tarkoitus ottaa huomioon tässä yhteydessä. Ohjeissa ei kerrota, mitä pidetään asiaankuuluvien sääntelyvaatimusten rikkomisena tai minkä vuoksi olisi todennäköistä, että niitä rikotaan lähitulevaisuudessa. Tämä on kuitenkin valtuuksien käytön perusta.

72

Näin ollen EKP:n henkilöstölle oli kesäkuuhun 2017 mennessä annettu kaiken kaikkiaan vain vähän ohjeita valvonta- ja harkintavallan käyttöön. Tämä voi heikentää EKP:n hallinnon tehokkuutta kriisin tunnistamisessa ja kriisitoimissa.

EKP:llä on menettelyt kriisin tunnistamista varten…

73

Sekä YVM:n valvontakäsikirjassa että kriisitilanteiden toimintasuunnitelmassa todetaan, että EKP:n kriisinhallintatoiminta olisi käynnistettävä, kun laitoksen rahoitustilanne heikkenee olennaisesti. Käsikirjassa todetaan, että olennainen heikkeneminen olisi määritettävä seuraavien tietojen perusteella:

1. laitoksen tekemä ilmoitus mahdollisesta kriisitilanteesta
2. yhteisten valvontaryhmien toteama heikkeneminen erityisesti EKP:n riskinarviointijärjestelmän (RAS)²⁴ havaintojen perusteella
3. kriisinhallintatoimiston toteuttama horisontaalinen seuranta.

74

Valvottavan yhteisön tekemät ilmoitukset mahdollisesta kriisitilanteesta ovat toistaiseksi olleet harvinaisia. Käytännössä EKP havaitsee kriisitilanteet suorittamansa jatkuvan valvonnan yhteydessä.

…mutta heikentymisen toteamista varten ei ole yhteistä indikaattorijoukkoa eikä selkeitä raja-arvoja ja tärkeimmässä havaintotavassa on useita varjopuolia…

75

Pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivissä edellytetään, että valtuuksia toteuttaa varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteitä ja muita valvontaan liittyviä valtuuksia käytetään, kun pankki rikkoo tai käynnistävien tekijöiden perusteella arvioidun nopeasti heikkenevän rahoitustilanteen vuoksi todennäköisesti rikkoo sääntelyvaatimuksia, kuten pääomatasoja. EPV:n ohjeissa varhaisen puuttumisen toimenpiteiden käytön käynnistävistä tekijöistä²⁵ annetaan EKP:lle lisävälineitä, joilla voidaan arvioida varhaisen puuttumisen edellytysten täyttymistä.

76

EPV:n ohjeissa todetaan, että arvioitaessa varhaisen tilanteen puuttumisen toimenpiteiden soveltamistarvetta pankkikohtaisiin käynnistäviin tekijöihin kuuluvat muun muassa SREP-kokonaispistemäärä, merkittävät muutokset tai poikkeamat, jotka on havaittu rahoitusmarkkinoita kuvaavien vakavaraisuuden arviointiprosessin mukaisten indikaattorien ja muiden keskeisten indikaattorien seurannassa (esimerkiksi pääoma- ja maksuvalmiussuhteet), ja merkittävät tapahtumat, joilla on mahdollinen vaikutus vakavaraisuuteen. Jos toimivaltaiset viranomaiset päättävät seurata SREP-pisteytyksen yhteydessä keskeisiä indikaattoreita, niiden on EPV:n mukaan yksilöitävä indikaattorit ja asetettava raja-arvot, jotka ovat relevantteja ominaispiirteiltään samankaltaisten yksittäisten laitosten tai laitosryhmien erityispiirteiden kannalta. Olennaisen heikkenemisen tunnistamisen arviointiperusteena voitaisiin käyttää muun muassa sääntelyvaatimusten todennäköisen rikkomisen määrällisesti ilmaistavia arviointiperusteita. Ne voitaisiin yhdistää laitoksen elvytyssuunnitelman käynnistäviin tekijöihin. Tämä auttaisi osaltaan varmistamaan kriisin tunnistamisen ja kriisitoimien hallinnon tehokkuuden.

77

Varhaista tilanteeseen puuttumista koskevissa EKP:n toimintaohjeissa käsitellään tätä aihealuetta SREP-pisteytyksen yhteydessä. Ohjeissa korostetaan SREP-pisteytyksen relevanttiutta potentiaalisen kriisitilanteen osoittimena, jonka perusteella valvontaviranomaisen olisi käynnistettävä arviointi siitä, onko sen tarpeen käyttää varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimivaltuuksiaan. Ohjeissa viitataan lisäksi sovellettavaan lainsäädäntöön ja relevantteihin EPV:n ohjeisiin. EKP ilmoittaa käyttävänsä kaikkia mainittuja käynnistäviä tekijöitä, eli SREP-pisteytystä, keskeisten indikaattoreiden olennaisia muutoksia tai poikkeamia sekä merkittäviä tapahtumia, kuten sääntelyyn perustuvien vähimmäisvaatimusten tosiasiallisia rikkomisia. EKP ei ole kuitenkaan määritellyt vähimmäisvaatimukset ylittäviä laitoskohtaisia raja-arvoja, jotka saattaisivat olla merkkinä tulevasta (todennäköisestä) rikkomisesta. Toisin sanoen tässä järjestelmässä valvontavaatimuksen tosiasiallinen rikkominen toimii varhaista tilanteeseen puuttumista koskevana indikaattorina. EKP ei myöskään hyödynnä systemaattisesti elvytystä koskevia indikaattoreita ja käynnistäviä tekijöitä, jotka se on hyväksynyt soveltuviksi yksittäisten pankkien kriisien yksilöintiin elvytyksen suunnittelussa, eikä EPV:n ohjeiden mukaisia objektiivisia seikkoja, jotka saattavat ilmaista, että laitos on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuu (ks. myös kohta 84). EKP:n ohjeissa ei ole annettu merkittävien tapahtumien osalta määritelmiä, jotka menisivät pidemmälle kuin EPV:n ohjeisiin jo sisältyvät määritykset.

78

Näin ollen EKP käyttää kriisinhallintatoiminnan hallinnon ainoana systemaattisena käynnistävänä tekijänä SREP-kokonaispistemäärää, joka tarkoittaa, että pankin riskitaso on korkea²⁶. SREP-pistemäärät määritetään kuitenkin vain kerran vuodessa syyskuussa vuosittaisen vakavaraisuuden arviointiprosessin yhteydessä. EKP on korostanut, että pisteytyksiä voidaan päivittää säännöllisemmin sen itse riski-indikaattoreiden osalta suorittaman jatkuvan seurannan perusteella. Tarkastuksen yhteydessä ei esitetty sellaisia konkreettisia esimerkkejä annetuista SREP-pistemääristä, joiden mukaan ne olisivat auttaneet tunnistamaan nopeasti kehittyvän tilanteen tai niitä olisi päivitetty kriisitilanteessa. Ohjeissa kannustetaan suorittamaan varhaista tilanteeseen puuttumista koskevat arvioinnit vuotuisen vakavaraisuuden arviointiprosessin päätöksenteon yhteydessä.

79

Virallisten käynnistävien tekijöiden puute ei tarkoita, ettei EKP käyttäisi kriisin tunnistamiseen lainkaan kokonaisvaltaisia arviointeja. Ne perustuvat kuitenkin vähemmän virallisiin arviointiperusteisiin. Yhteiset valvontaryhmät seuraavat säännöllisesti laajaa indikaattorijoukkoa vakavaraisuuden arviointiprosessin yhteydessä. Seurannan johdonmukaisuutta yhteisissä valvontaryhmissä ei kuitenkaan varmisteta, eikä kaikkiin arviointeihin sovelleta ylemmän tason hyväksyntää. EKP ei ole analysoinut kattavasti, mitkä indikaattorit tai muut tapahtumat ovat pääasiassa vaikuttaneet kriisissä olevien pankkien tunnistamiseen.

…ja seurantajärjestelmiä on parannettava

80

Laitoskohtaiseen raportointiin perustuvat elvytyssuunnitelman käynnistävät tekijät eivät sisälly EKP:n käyttämään tietojärjestelmään. Kunkin yhteisen valvontaryhmän on seurattava niitä manuaalisesti (jos niitä seurataan lainkaan), eikä sääntöjen (melkein) rikkomisesta ilmoiteta automaattisesti. Tämä vaikuttaa haitallisesti kriisin tunnistamisen hallinnon tehokkuuteen.

81

EKP:n eri yksiköt osallistuvat kriisin tunnistamista koskevan toiminnan hallintoon. Ne laativat runsaasti aineistoa, joka sisältää kriisin tunnistamisen kannalta olennaista tietoa. Aineistoon kuuluvat sääntelyvaatimusten rikkomisesta laaditut raportit ja tiettyjä riskejä koskevien kriittisten tasojen seuranta. Tilintarkastustuomioistuin ei kuitenkaan voinut vahvistaa, onko tietojen kokoamista, arvioimista ja ylemmälle tasolle raportointia sekä tietojen perusteella toimimista varten laadittu selkeää menettelyä. Tarkastuksessa ei pystytty selvittämään, missä määrin yhteiset valvontaryhmät tai ylempi johto käyttävät raportteja järjestelmällisesti kriisin tunnistamiseen tai käyttävätkö ne niitä lainkaan.

82

Tilintarkastustuomioistuin ei myöskään havainnut merkkejä sellaisten johdon tietojärjestelmien käytöstä, jotka ilmoittaisivat olennaisesta heikkenemisestä silloin, kun yhteiset valvontaryhmät eivät tunnista heikkenemistä ja/tai raportoi siitä. Käytössä ei ole myöskään erityistä menettelyä sen varmistamiseksi, että sääntelyvaatimusten rikkominen käynnistää asiasta vastaavassa yhteisessä valvontaryhmässä tarkastelun siitä, onko rahoitustilanne heikentynyt olennaisesti, tai sen arvioinnin, onko laitos lähellä kaatumista tai kaatuuko se todennäköisesti.

83

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita erityisesti elvytyssuunnitelman indikaattoreiden rikkomisen seurantamenettelyssä. Tehokas seuranta parantaisi kuitenkin valmiutta havaita mahdollinen kriisi varhaisessa vaiheessa. Pankit ilmoittivat rikkomistapauksista vähintään neljän viikon viiveellä²⁷ yli 40 prosentissa tapauksista. Rikkomistapaukset koskivat pääomaindikaattoreita (noin 30 prosenttia), kannattavuusindikaattoreita (26 prosenttia), omaisuuserien laatuindikaattoreita (17 prosenttia) ja vähemmässä määrin maksuvalmiusindikaattoreita ja markkinapohjaisia indikaattoreita.

84

Lisäksi evidenssin perusteella vaikuttaisi siltä, etteivät yhteiset valvontaryhmät noudata kaikissa tapauksissa EKP:n kriisinhallintamenettelyjä. Kriisinhallintatoimistolle ei esimerkiksi raportoitu joistakin elvytyssuunnitelman indikaattoreiden rikkomisista, vaikka niin olisi pitänyt tehdä. Tilintarkastustuomioistuin ei saanut vahvistusta sille, että kriisinhallintatoimia, kuten virallisia varhaisen tilanteeseen puuttumisen arviointeja, olisi harkittu edes tapauksissa, joissa oli rikottu tärkeitä säännöksiä. Tilintarkastustuomioistuimelle kuitenkin esitettiin, että niissä tapauksissa, joissa arviointeja harkittiin, käytössä oli jo valvontatoimia tai varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteitä, joiden avulla pyrittiin lieventämään esiin tulevia ongelmia.

85

Evidenssin perusteella käytössä ei näytä olevan järjestelmällistä lähestymistapaa, jolla varmistetaan, että makrotalouden kehityksen mahdolliset vaikutukset mikrotason vakauteen ja järjestelmäriskin kehittyminen otetaan huomioon kriisin tunnistamisen tehostamiseksi. EKP:n valvontatehtävien ja rahapoliittisen toiminnan välillä vaihdetaan tietoa makro- ja mikrotason vakauden kehityksistä. Tilintarkastustuomioistuimen saaman evidenssin perusteella EKP ei kuitenkaan ota valvonnassaan nimenomaisesti huomioon tällaista kehitystä esimerkiksi muokkaamalla joitakin riskitekijöitä riskinarviointijärjestelmässä tai arvioimalla niitä järjestelmällisesti vakavaraisuuden arviointiprosessissa. Tilintarkastustuomioistuimelle ei myöskään esitetty mitään menettelyä Euroopan järjestelmäriskikomitean tai muiden makrovakauden valvontaelinten havaitsemien järjestelmäriskien järjestelmällisiä jatkotoimia varten.

86

Indikaattoreiden keskitetyn seurannan puute voi myös vaikuttaa kielteisesti hallinnon tehokkuuteen. Tilintarkastustuomioistuin ei saanut evidenssiä siitä, että EKP:n johdon tietojärjestelmät antaisivat ylemmälle johdolle kattavan ja ajantasaisen yleiskatsauksen kaikista kriisinhallinnan piirissä olevista laitoksista. Tietokokonaisuus auttaisi johtoa toteuttamaan tehtävänsä ja edistäisi siten toiminnan tehokkuutta. Käytössä ei ole järjestelmää, jolla ilmoitetaan muuttuneista tiedoista ja varmistetaan, että tiedot eskaloidaan automaattisesti asianmukaisille hierarkian tasoille, jos ne täyttävät ennalta määritetyt ehdot. Jatkotoimia varten ei vaikuta olevan selkeästi määriteltyä menettelyä.

87

Erään sisäisen tarkastuskertomuksen mukaan yhteiset valvontaryhmät eivät hyödynnä jatkuvaa valvontaa koskevaa EKP:n seurantajärjestelmää tehokkaasti. Lisäksi valtaosaa valvontaelimen päätösten sisältämien vaatimusten perusteella toteutetuista jatkotoimista ei edes dokumentoitu (sisäisen tarkastuksen otoksessa 81:tä prosenttia tapauksista ei kirjattu järjestelmään ja 17 prosentissa tapauksista asiaan liittyvää toimintaa ei dokumentoitu).

Valvontaryhmät voivat päättää itse, milloin varhaista tilanteeseen puuttumista koskevat arvioinnit tehdään ja miten ne esitetään

88

Tilintarkastustuomioistuin ei saanut riittävästi evidenssiä EKP:n hallinnon tehokkuudesta kriisin tunnistamisessa, eikä saatu aineisto ollut edustavaa. Aineisto paljasti kuitenkin joitakin suunnittelun heikkouksia.

89

Tilintarkastustuomioistuin totesi aineiston ja haastattelujen perusteella, että varhaista tilanteeseen puuttumista koskevat arvioinnit tehdään pääasiassa vuotuisen vakavaraisuuden arviointiprosessin yhteydessä eli samaan aikaan joka vuosi. Virallisia varhaisen tilanteeseen puuttumisen arviointeja olisi periaatteessa käynnistettävä myös vuoden aikana merkittävien tapahtumien yhteydessä. EKP on pysynyt kannassaan siitä, että tällaisia tapauksia ilmenee. Tämä ei kuitenkaan käynyt ilmi tilintarkastustuomioistuimen poimimasta otoksesta. Tilintarkastustuomioistuimen saatavilla olleen vähäisen evidenssin perusteella itse asiassa näyttää, että aivan ilmeiset tärkeiden säännösten rikkomiset eivät joissakin tapauksissa johtaneet virallisiin varhaisen tilanteeseen puuttumisen arviointeihin SREP-prosessin ulkopuolella. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että EKP kaikesta huolimatta harkitsi tarkoituksenmukaisiin valvonta- tai varhaista tilanteeseen puuttumista koskeviin toimenpiteisiin ryhtymistä.

90

EKP:n toimittamat varhaista tilanteeseen puuttumista koskevat arvioinnit sisälsivät EPV:n ohjeiden ja EKP:n ohjauksen vaatimusten mukaisesti tavallisesti lausunnot siitä, oliko sääntelyvaatimuksia rikottu tai rikottaisiinko niitä todennäköisesti. Kaikki tapaukset liittyivät pääomavaatimusten rikkomiseen (tai todennäköiseen rikkomiseen). Yksikään tapauksista ei liittynyt maksuvalmiusvaatimusten rikkomiseen (tai todennäköiseen rikkomiseen). Arvioinneissa ei viitattu muiden sääntelyvaatimusten rikkomiseen, kuten EKP:n jatkuvan valvonnan aikana havaittuihin laitoksen hallinto- ja riskinhallintajärjestelmän vakaviin heikkouksiin. Myöskään aiempia rikkomisia ei mainittu järjestelmällisesti.

91

Kaiken kaikkiaan tarkastuksessa ei voitu todentaa, että kaikki asiaankuuluvat valvontahavainnot otetaan huomioon virallisissa varhaista tilanteeseen puuttumista koskevissa arviointiasiakirjoissa. Tilintarkastustuomioistuimen saamat rikkomisia tai todennäköisiä rikkomisia koskevat johtopäätökset perustuivat lähinnä pankkien raportoimiin lukuihin ja ennusteisiin. Näin oli jopa tapauksissa, joissa EKP:llä oli näyttöä raportoitujen lukujen kyseenalaisuudesta. Tilintarkastustuomioistuin kuitenkin ymmärtää, että tilannetta ovat joissakin tapauksissa saattaneet lieventää muut toimet taikka herkkyysanalyysit, jotka ovat osoittaneet joukon mahdollisia lopputuloksia asianomaisen pankin osalta.

Kriisitoimet

92

Kun pankin tunnistetaan olevan kriisissä, yhteisten valvontaryhmien odotetaan lisäävän valvontaa ja niiden tehtäväksi annetaan asianmukaisten toimien määrittäminen tiiviissä yhteistyössä kriisinhallintatoimiston kanssa. Toimiin sisältyvät varhaisen tilanteeseen puuttumisen valtuuksien ja muiden valvontavaltuuksien käytön ehdottaminen ja kriisin vakavuuden mukaan kaatumisen tai todennäköisen kaatumisen arviointi.

Kukin yhteinen valvontaryhmä määrittelee tehostetun valvonnan luonteen ja laajuuden

93

EKP ei toimittanut tilintarkastustuomioistuimelle evidenssiä virallisista ohjeista, jotka liittyisivät valvonnan tehostamiseen (miten, missä määrin ja millaisin toimintavaihtoehdoin). Tilintarkastustuomioistuimelle kerrottiin, että yleisenä käytäntönä on lisätä vuorovaikutusta pankin toimivan johdon kanssa ja pyytää tiheämpää ja yksityiskohtaisempaa raportointia ennen kuin kriisinhallintatoiminta käynnistetään virallisesti.

Maksuvalmiuden seurantavälineet on luotu…

94

Kattavien ja ajantasaisten maksuvalmiustietojen saatavuus on tärkeää kriisissä olevan pankin käsittelemisen tehokkuuden kannalta. Siksi EKP on laatinut maksuvalmiutta koskevaa raportointia varten mallin, jota pankit voivat käyttää kriisitilanteissa. Malli kattaa rahoitusta ja maksuvalmiutta koskevien keskeisten tietojen toimittamisen. Lisäksi laitoksia pyydetään antamaan oma arvionsa ja kertomaan odotuksistaan.

95

Pankkeja ei kuitenkaan vaadita kertomaan taustaoletuksistaan. Toinen mahdollinen puute on, että tiedot kerätään ainoastaan konsernin tasolla. Näin ollen tytäryritysten tasolla oleva kriisi saattaa heikentää mallin hyödyllisyyttä EKP:n tehokkaaseen tilanteen hallintaan tarvitsemien tärkeiden tietojen toimittamisen kannalta.

…mutta hallinnon tehokkuuden varmistamiseksi menettelyssä olisi ilmaistava määrällisesti aiheutuneet tai todennäköisesti aiheutuvat tappiot

96

Kriisinhallintatoiminnan tehokkuuden kannalta on yhtä lailla tärkeää, että tunnistetaan ja arvioidaan haitallisten kehitysten vaikutus pääomaan. Varhaisen tilanteeseen puuttumisen tavoitteena on palauttaa pankin elinkelpoisuus, joten on välttämätöntä saada käsitys merkitsemättömistä ja todennäköisistä tappioista sekä muista tekijöistä, jotka eivät vielä sisälly pankin lukuihin. Saadun evidenssin perusteella tilintarkastustuomioistuin ei voi vahvistaa, onko käytössä tehokas menettely, joka sisältää yhteisille valvontaryhmille tarkoitetut ohjeet ja jolla varmistetaan, että kunkin ongelman laajuus arvioidaan ennen kuin kriisitoimia harkitaan. EKP:n menettelyn kuvauksessa ei oteta huomioon tarvetta harkita seuraavien toimien edellyttämistä pankeilta: erityisen tappiovarauspolitiikan soveltaminen omien varojen osalta tai pilarin 2 vaatimuksen lisääminen määrällisen arvioinnin perusteella tällaisissa tapauksissa vuotuisen vakavaraisuuden arviointiprosessin päätöksenteon ulkopuolella.

97

Kriisitilanteen hallintaan tarvitaan perusteellisempia tietoja. EKP:llä on järjestämättömien lainojen seurantaan vakiotyökalu, joka tarjoaa jonkin verran tietoa. Silloin kun matalimpiin SREP-pistemääriin liittyy huolenaiheita omaisuuserien laadusta, EKP:n olisi EPV:n ohjeiden mukaan harkittava sellaisten tietojen keräämistä, joiden avulla se voi arvostaa pankin saamiset, myös paikalla tehtävien tarkastusten avulla varhaista tilanteeseen puuttumista koskevien arviointien yhteydessä. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa ei kuitenkaan saatu evidenssiä tällaisesta menettelystä EKP:ssä. Näiden tietojen puute saattaa vaikuttaa haitallisesti toiminnan hallinnon tehokkuuteen aikoina, jolloin tarvitaan kiireellistä päätöksentekoa.

98

EKP:llä on paikalla tehtäviä tarkastuksia varten käytettävissään vain vähän tiimejä, jotka voisivat analysoida yksityiskohtaisesti kriisipankkien omaisuuserien laatua. Myös silloin, kun yhteinen valvontaryhmä on havainnut ongelmia sijoitussalkussa, tavanomainen paikalla tehtävä tarkastus voi kestää jopa vuoden. Tämä vähentää valmiutta reagoida kriisiin nopeasti.

99

Joillakin pankeilla on korkea SREP-pistemäärä, koska niillä on paljon järjestämättömiä lainoja tai muita omaisuuserien laatuun liittyviä ongelmia, jotka on havaittu erityisissä EKP:n tutkimuksissa. EKP:n johdolla ei ole tiivistettyjä tietoja siitä, miten laajasti näitä asioita on arvioitu paikalla tehdyillä tarkastuksilla tai muilla keinoilla. Sillä ei myöskään ole tulevaisuuteen suuntautunutta menettelyä tietojen keräämiseksi tällä tavalla.

Lisää ohjausta kaivataan lakisääteisten valtuuksien ja käytännön toimenpiteiden alalla…

100

Kriisitoimien hallinnon tehokkuuden varmistamiseksi EKP:llä on oltava

1. selkeä käsitys sen käytössä olevista lakisääteisistä valtuuksista ja ohjeet niiden käyttöä varten
2. selkeä käsitys kussakin skenaariossa käytettävissä olevien käytännön toimenpiteiden valikoimasta
3. keino sen varmistamiseksi, että elvytyssuunnitelman arvioinnissa tehdyt havainnot otetaan asianmukaisesti huomioon
4. tarvittavat ohjeet, työkalut ja koulutus.

101

Tehokkaan kriisinhallintatoiminnan ensimmäinen edellytys on, että on selkeä käsitys EKP:n käytettävissä olevista valtuuksista ja niiden käytön lakisääteisistä edellytyksistä. EKP:llä on yleiset menettelyt valvontavaltuuksien käyttöä varten. Menettelyt ulottuvat toimenpiteiden määräämiseen kriisitilanteessa. EKP:llä on myös päätösluonnoksen malli ja tarkistuslista kysymyksistä, jotka on käytävä läpi varhaista tilanteeseen puuttumista koskevaa arviointia tehtäessä. Niissä ei kuitenkaan anneta yksittäisille valvojille ohjeita siitä, miten valvontavaltaa käytetään kriisitilanteessa.

102

Lisäksi sääntelykehyksen toimeenpanoon kriisitilanteessa liittyy joitakin erityishaasteita. YVM-asetuksen teksti sekä pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin teksti eivät ole yhdenmukaisia, vaan niissä on mahdollisia päällekkäisyyksiä, eikä yksittäisten toimenpiteiden välillä ole selkeää hierarkiaa. Vaarana on myös, että erot siinä, miten pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi on saatettu osaksi osallistuvien valtioiden kansallista lainsäädäntöä, ovat kärjistäneet kyseisiä epäjohdonmukaisuuksia. Yksilöityään nämä haasteet EKP teki kansallisille toimivaltaisille viranomaisille vuoden 2016 alussa kyselytutkimuksen ja raportoi komissiolle johtopäätöksen, jonka mukaan lainsäädännössä olisi selvennettävä paremmin varhaista tilanteeseen puuttumista ja sen suhdetta tavanomaisiin valvontatoimenpiteisiin, jotta kyettäisiin varmistamaan menettelyn tehokas käyttö. Tämän seurauksena ei kuitenkaan laadittu menettelyjä tai ohjeita, jotka auttaisivat EKP:n henkilöstöä käsittelemään havaittuja haasteita.

103

EKP ei ole koonnut kattavaa luetteloa erityisistä toimista, joita voitaisiin toteuttaa erityisolosuhteissa, ja lakisääteisistä valtuuksista, joihin toimet voisivat perustua. EKP ei myöskään ole analysoinut, mitkä varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteet tai muut toimenpiteet soveltuvat parhaiten käytettäviksi. Tämä lisää riskiä, että asianmukaiset toimenpiteet jäävät toteuttamatta. Näiden toimien toteuttaminen parantaisi EKP:n päätöksenteon johdonmukaisuutta kyseisten valtuuksien käytössä, mikä parantaisi prosessin hallintatavan tehokkuutta. Edellä esitetyt puutteet vaikuttavat haitallisesti reaktiokyvyn hallinnon tehokkuuteen.

104

Tarkastuksessa ei saatu evidenssiä menettelystä, jolla varmistettaisiin, että pankkien uskottavuus- ja toteutettavuustutkimuksia koskevia elvytyssuunnitelman arvioinnin tuloksia hyödynnetään.

…valvontatoimenpiteiden täytäntöönpanon seurannassa…

105

Kun valvontatoimenpiteitä otetaan käyttöön, yhteisten valvontaryhmien tehtävänä on seurata niiden täytäntöönpanoa ja arvioida tuloksia. EKP:llä ei ole tätä asiaa koskevia erityisiä toimintaohjeita. Esimerkiksi seuraavia asioita koskeva selkeä kuvaus puuttuu: tarvittavien päivitysten tiheys, seurannassa eskalointia edellyttävien toimenpiteiden valitseminen ja määräaikojen pidentäminen.

106

Eräässä sisäisessä tarkastuskertomuksessa on tuotu esiin merkittäviä heikkouksia yleisessä järjestelmässä, jolla seurataan suunniteltuja valvonta riskien vähentämistoimenpiteitä tai jatkuvassa valvonnassa määriteltyjä vaatimuksia (ks. kohta 87). Tämä herättää epäilyksiä jatkotoimien järjestelmällisyydestä.

…kaatumisen tai todennäköisen kaatumisen arviointeja koskevien ohjeiden selkeydessä

107

Jos tilanne heikkenee entisestään esimerkiksi sen vuoksi, että toimenpiteet osoittautuvat tehottomiksi, EKP saattaa joutua arvioimaan, onko kyseinen pankki lähellä kaatumista tai kaatuuko se todennäköisesti. Pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin 32 artiklan 4 kohdassa luetellaan olosuhteet, joissa pankin on katsottava olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan. EPV on laatinut ohjeet, jotka koskevat erilaisten olosuhteiden tulkitsemista, kun laitoksen katsotaan olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan. Ohjeissa määritellään useita objektiivisia seikkoja, joihin tämän valvontapäätöksen olisi perustuttava.

108

EKP on laatinut omat sisäiset ohjeet EPV:n ohjeiden täytäntöönpanoa varten. Tulos on kuitenkin laajuudeltaan ja yksityiskohdiltaan paljon alkuperäisiä ohjeita suppeampi. Erityisesti todettakoon, ettei ohjeissa käsitellä EPV:n ohjeissa mainittuja arviointiin tarkoitettuja objektiivisia seikkoja eikä anneta henkilöstölle neuvoja siitä, miten niitä olisi käytettävä²⁸. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, ettei EKP:n ohjeissa mainita yrityksen hallintojärjestelyjen mahdollista rikkomista, mikä olisi EPV:n ohjeiden mukaan otettava huomioon tässä yhteydessä.

109

EKP:n sisäisten ohjeiden tarkoituksena on selventää EPV:n ohjeita operatiivisesta näkökulmasta. Tämä ei kuitenkaan täysin toteudu, joten kaatumisen tai todennäköisen kaatumisen arviointien hallintaprosessin rakennetta ei voida pitää täysin tehokkaana.

…sekä koulutustoiminnassa ja simulaatioharjoituksissa hallinnon tehokkuuden parantamiseksi

110

Kriisinhallintatoimisto on järjestänyt kriisinhallintaa koskevaa koulutusta, johon liittyvä osallistujien palaute on yleisesti ottaen ollut myönteistä. Varhaista tilanteeseen puuttumista koskevaan kehykseen liittyvää koulutusta olisi kuitenkin pitänyt painottaa enemmän. Joissakin yhteisissä valvontaryhmissä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten henkilöstön osallistuminen on ollut heikkoa kriisinhallintaan liittyvillä aloilla. EKP ei ole myöskään järjestänyt jäsenneltyjä palautetapaamisia yhteisten valvontaryhmien kanssa. Tapaamisissa voitaisiin selvittää muut koulutustarpeet edellä mainittujen lisäksi.

111

Kriisitilanteisiin varautumisen osana kriisinhallintatoimisto järjestää tiiviissä yhteistyössä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa kriisinhallinnan simulaatioharjoituksia. Harjoitukset eivät ole kuitenkaan tähän mennessä kattaneet mahdollisen kriisin varhaisia vaiheita tai varhaista tilanteeseen puuttumista. Dokumentaation perusteella EKP ei näytä laatineen erityistä metodologiaa tai ohjausta tätä varten eikä se aio tehdä niin lähitulevaisuudessakaan.

Kriisitoimien dokumentointia varhaista tilanteeseen puuttumista koskevissa arvioinneissa on parannettava

112

EKP toimitti tilintarkastustuomioistuimelle dokumentaatiota ja tietoja, jonka avulla tarkastajat saivat jonkin verran tosiasiallista – joskin rajallista – käsitystä varhaisen tilanteeseen puuttumisen prosessien hallinnasta ja muutoksista. Näin ollen tilintarkastustuomioistuin ei voi tehdä yleistä johtopäätöstä siitä, onko EKP luonut tehokkaan hallintaprosessin sen varmistamiseksi, että EKP käyttää varhaista tilanteeseen puuttumista koskevia valtuuksiaan sääntelykehyksen ja asiaankuuluvien EPV:n ohjeiden mukaisesti. Tarkastuksessa havaittiin kuitenkin tapauksia, joissa varhaista tilanteeseen puuttumista koskevia arviointeja varten annettuja EKP:n toimintaohjeita ei noudatettu.

113

Aineistossa ei ollut esimerkkejä asiakirjoista, joissa olisi käsitelty ehdotetun toimenpiteen oikeudellista oikeutusta YVM-asetuksen tai kansallisen lainsäädännön nojalla, vaikka tätä edellytetään EKP:n ohjeissa. Saatujen tietojen mukaan aihetta käsitellään muissa asiakirjoissa, joita ei toimitettu tilintarkastustuomioistuimelle.

114

Tutkituissa varhaista tilanteeseen puuttumista koskevissa arvioinneissa ei myöskään käsitelty lainkaan sitä, mitä toimenpiteitä oli käytettävissä. Tämä olisi kuulunut tehokkaaseen menettelyyn, jossa valitaan asianmukaisin toimenpide. Useimmiten arvioinnista ei käynyt ilmi, miten ehdotetulla toimenpiteellä oli tarkoitus puuttua vaatimusten rikkomiseen tai todennäköiseen rikkomiseen.

115

Varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteistä annetuissa EKP:n toimintaohjeissa todetaan, että toimenpiteen välttämättömyyttä, soveltuvuutta ja riittävyyttä olisi arvioitava. Näitä osa-alueita ei arvioitu tilintarkastustuomioistuimelle toimitetussa evidenssissä. Aiempia toimenpiteitä ei käsitelty edes silloin, kun aiemmat toimenpiteet olivat samankaltaisia kuin uudet ehdotukset. Tämä on vastoin EKP:n ohjeissa annettua nimenomaista vaatimusta.

116

Tilintarkastustuomioistuimelle toimitetuissa asiakirjoissa ei selitetä selkeästi ja nimenomaisesti, miksi yhteinen valvontaryhmä katsoi, että ehdotetut toimenpiteet korjaisivat havaitut puutteet kohtuullisessa ajassa. Tarkastuksessa ei myöskään saatu näyttöä siitä, että EKP olisi nimenomaisesti harkinnut elvytystoimia tai muita elvytyssuunnitelmassa tarkoitettuja toimenpiteitä tältä kannalta tai että se olisi valmistautunut kiinnittämään huomiota tapauksiin, joissa mikään ehdotetuista elvytyksen toimintavaihtoehdoista ei sen mukaan ratkaisisi ongelmaa.

117

Useimmiten jäi epäselväksi, oliko EKP tosiasiassa yrittänyt määrittää havaitun ongelman kokoa määrällisesti ennen kriisitoimien toteuttamista. Erityisesti puuttui menettely, jolla paikalla tehtävät tarkastukset voitaisiin kohdentaa merkitsemättömien ja todennäköisten tappioiden ja pankin luvuista vielä puuttuvien muiden tekijöiden vaikutuksen määrälliseen selvittämiseen. Tarkastetuista arvioinneista ei käynyt selkeästi ilmi, voitaisiinko rikkomiseen tai todennäköiseen rikkomiseen puuttua ehdotetuilla toimenpiteillä ajoissa, vaikka tätä nimenomaisesti edellytetään EKP:n ohjeissa.

118

Tilintarkastustuomioistuin ei voinut tarkastuksessa saadun evidenssin perusteella vahvistaa, seuraako EKP tehokkaasti varhaista tilanteeseen puuttumista koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa. Tarkastuksessa ei varsinkaan selvinnyt, johtaako seuranta nopeasti jatkotoimiin joko lisätoimenpiteiden tai kaatumisen tai todennäköisen kaatumisen arvioinnin muodossa, kuten EKP:n kriisinhallintamenettelyissä edellytetään.

119

Tilintarkastustuomioistuimelle toimitetun evidenssin perusteella oli mahdollista tarkastaa vain EKP:n kriisitoimien tiettyjen osa-alueiden tehokkuus. Tarkastus rajoittui asiakirjoihin, jotka EKP toimitti tilintarkastustuomioistuimelle, eivätkä ne riittäneet kattavan johtopäätöksen tekemiseen kriisinhallintatoiminnan operatiivisten prosessien täytäntöönpanosta.

Johtopäätökset ja suositukset

120

Valvontatehtävänsä osalta EKP on luonut huomattavan kehyksen kriisinhallintamenettelyjä varten, mutta tarvitaan yhä seuraavia merkittäviä parannuksia:

1. Organisaatiorakenne on tyydyttävä ja varmistaa yleisesti ottaen riittävän tiedonkulun EKP:n sisällä. Ulkoista yhteistyötä ja koordinointia koskevia menettelyjä voidaan parantaa.
2. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi joitakin puutteita kriisinhallinnan toimintakehyksessä. Lisäksi havaittiin merkkejä tehottomasta täytäntöönpanosta, mitä kuvataan tarkemmin jäljempänä olevissa johtopäätöksissä.

Organisaatiorakenne

121

Organisaatiorakenne on tyydyttävä, vaikka alkuvaiheen suunnittelu oli puutteellista (kohdat 17–23). Henkilöstön rekrytointi kriisinhallintatoimistoon oli kaiken kaikkiaan tehokasta (kohdat 24 ja 25). EKP:llä ei ole tällä hetkellä menettelyjä, joilla voidaan arvioida uudelleen henkilöstötarpeita ja siirtää henkilöstöä kriisitilannetta käsitteleviin yhteisiin valvontaryhmiin (kohta 25).

Kriisinhallintaa koskeva yhteistyö ja koordinointi

122

Muiden viranomaisten kanssa tehtävät yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyt ovat yhä kesken. Yhteisille valvontaryhmille on annettu vain vähän toimintaohjeita, joilla varmistettaisiin, että valvontakollegioihin liittyvät tehtävät hoidetaan kriisitilanteessa yhdenmukaisesti ja tehokkaasti (kohdat 29 ja 31). Toistaiseksi puuttuu myös sisäinen sääntökehys finanssiryhmittymien lisävalvontaa varten (kohta 32).

123

EKP:n yhteistyö yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa perustuu kummankin elimen tehtävien hoitamisen kannalta merkityksellisten tietojen jakamiseen ja vaihtamiseen. Yhteisellä kriisinratkaisuneuvostolla on saatavillaan laajempi tietokokonaisuus varhaisen tilanteeseen puuttumisen vaiheessa silloin kun EKP pitää sitä tarkoituksenmukaisena ja aina kun yhteinen kriisinratkaisuneuvosto pyytää lisätietoja. Käytettävissä oleva tietomäärä ei kuitenkaan automaattisesti kasva sitä mukaa kuin pankin rahoitustilanne heikkenee (kohdat 34–39).

Suositus 1

EKP:n olisi parannettava yhteistyötään ulkoisten toimijoiden kanssa

1. jatkamalla työtään kirjallisten yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyjen tekemiseksi kaikkien sellaisten valvontakollegioiden kanssa, joiden konsolidointiryhmän valvojana EKP toimii, ja parantamalla tietojenvaihtoa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa. Jälkimmäistä asiaa olisi käsiteltävä käynnissä olevan kyseisten elinten välisen yhteisymmärryspöytäkirjan tarkistamisen yhteydessä.
2. hyväksymällä sisäinen toimintakehys finanssiryhmittymien lisävalvontaa varten.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: vuoden 2018 viimeinen neljännes

Elvytyksen suunnittelu

124

EKP on luonut asianmukaiset sisäiset seurantamenettelyt elvytyssuunnitelmien arviointia varten (kohta 51) ja määritellyt johdonmukaisen aikataulun elvytyssuunnitelmien toimittamista varten (kohta 47). Valvontakollegioiden toimintaan liittyy edelleen joitakin haasteita (kohdat 48 ja 49). Kansalliset asiantuntijat voivat osallistua suunnitelmien arviointiin, mikä saattaa aiheuttaa hallintoon liittyviä riskejä (kohta 50). Useimmista asioista on annettu riittävät ohjeet. Tämä ei kuitenkaan koske elvytyssuunnitelman indikaattoreita (kohdat 51–54). EKP on ottanut käyttöön kaikki lakisääteiset vaatimukset tehokkaalla arviointityökalulla. Tarkastuksessa ei kuitenkaan havaittu täydentävää yhteenvetoraporttia eikä järjestelmällistä menettelyä, jonka avulla arviointeja käytettäisiin jatkuvaan valvontaan kuuluvissa kriisin tunnistamista ja hallintaa koskevissa tehtävissä (kohdat 55–61). Valvottavilta yhteisöiltä saatu palaute oli yleisesti ottaen myönteistä (kohdat 62–64). Tilintarkastustuomioistuimen saaman aineiston rajoitusten vuoksi tilintarkastustuomioistuin ei kuitenkaan voi tehdä johtopäätöksiä elvytyssuunnitelmien arviointimenettelyn käytännön toteutuksen tehokkuudesta (kohdat 65 ja 66).

Suositus 2

Elvytyksen suunnittelussa EKP:n olisi

1. parannettava lähestymistavan yhdenmukaisuutta sellaisten pankkien yhteydessä, joilla on samankaltaiset liiketoimintamallit ja/tai jotka toimivat samalla oikeudenkäyttöalueella, antamalla lisäohjeita muun muassa indikaattoreiden tarkistamisesta.
2. koottava täydentävät tuotokset yhteenvetoraportteihin ja tehtävä järjestelyjä, joiden avulla yhteiset valvontaryhmät voivat hyödyntää elvytyssuunnitelmien arviointeja järjestelmällisesti kriisin tunnistamisessa ja hallinnassa.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: vuoden 2018 viimeinen neljännes

Kriisin tunnistaminen

125

Nykyistä kriisin tunnistamista koskevaa ohjausta ei ole kehitetty riittävän pitkälle, eikä siinä määritellä objektiivisia arviointiperusteita, jotka edistäisivät hallinnon tehokkuutta (kohdat 67–72). Kriisin tunnistamista koskevat menettelyt ovat käytössä, mutta valvottavan yhteisön heikkenemisen toteamista varten ei ole indikaattoreita ja niihin liittyviä selkeitä raja-arvoja. Myös tämä heikentää kriisinhallintatoiminnan tehokkuutta (kohdat 73–79). EKP:n hallinnon tehokkuuteen kriisin tunnistamisessa vaikuttaa lisäksi se, että varhaista tilanteeseen puuttumista koskevat arvioinnit suoritetaan pääasiassa vuotuisen vakavaraisuuden arviointiprosessin yhteydessä eikä reaktiona näyttöön, jonka mukaan pankin rahoitustilanne on heikentynyt olennaisesti (kohdat 89–91). Tausta-asiakirjat eivät myöskään täysin vastaa nykyisissä ohjeissa esitettyjä seikkoja.

Suositus 3

EKP:n olisi

1. kehitettävä varhaista tilanteeseen puuttumista koskevista arvioinneista antamiaan ohjeita entisestään ja määriteltävä indikaattorit, joilla on selkeät raja-arvot pankin rahoitustilanteen mahdollisen heikkenemisen toteamista varten. EKP:n olisi hyödynnettävä tässä yhteydessä sellaisia indikaattoreita ja käynnistäviä tekijöitä, jotka on todettu soveltuviksi pankin elvytyssuunnitelman arvioinnin yhteydessä, ja yhdistettävä ne selkeisiin eskalointimenettelyihin, jotta saatavilla olevia tietoja voidaan hyödyntää tehokkaasti.
2. kannustettava käyttämään varhaista tilanteeseen puuttumista koskevia arviointeja nopeasti ja järjestelmällisesti heti, kun on näyttöä siitä, että pankin rahoitustilanne on heikentynyt olennaisesti.
3. kiinnitettävä erityistä huomiota varhaista tilanteeseen puuttumista koskevien arviointien laadunvarmennukseen, jotta varmistetaan, että sen sisäisiä menettelyjä ja ohjeita noudatetaan.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: vuoden 2018 toinen neljännes.

126

EKP:llä ei ole selkeästi määriteltyjä menettelyjä ja järjestelmiä tietojen kokoamiseen, arvioimiseen ja ylemmälle tasolle raportointiin sekä kattavaan toimintaan sen saatavilla olevien tietojen perusteella. EKP:n keskitettyä seurantaa ja havaintojen perusteella toteutettavia jatkotoimia ei myöskään dokumentoida järjestelmällisesti (kohdat 80–86).

Suositus 4

EKP:n olisi järkeistettävä kaikkien tietojen (myös järjestelmäriskiin liittyvien tietojen) käsittelyä koskevat menettelyt, jotta se voi maksimoida valmiutensa tunnistaa kriisissä olevat pankit varhaisessa vaiheessa. Tähän olisi sisällyttävä sellaisen johdon tietojärjestelmän käyttöönotto, jossa voidaan ilmoittaa, kun sääntelyvaatimuksia rikotaan tai melkein rikotaan, sekä keskitettyjen tarkastusten täytäntöönpano.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: vuoden 2019 ensimmäinen neljännes.

Kriisitoimet

127

Kriisitoimien hallintaa koskeva EKP:n nykyinen lähestymistapa ei sisällä menettelyä sen varmistamiseksi, että kunkin ongelman laajuus arvioidaan määrällisesti ennen kuin valvontatoimenpiteitä harkitaan. EKP:llä ei ole paikalla tehtäviä tarkastuksia varten helposti saatavilla olevia tiimejä, jotka voisivat analysoida yksityiskohtaisesti kriisipankkien omaisuuserien laatua (kohdat 96–99).

Suositus 5

EKP:n olisi

1. kehitettävä varhaisen puuttumisen ohjausta entisestään, jotta varmistetaan, että kaikki asiaankuuluvat valvontahavainnot ilmaistaan määrällisesti ennen kuin kriisitoimia harkitaan.
2. otettava käyttöön selkeät prosessit sellaisten laitosten omaisuuserien laadun varmentamiseksi, joiden rahoitustilanne on merkittävästi heikentynyt, jos omaisuuserien arvonmääritykseen liittyy epävarmuutta. EKP:llä olisi erityisesti oltava paikalla tehtäviä tarkastuksia varten tiimejä, jotka voivat suorittaa yksityiskohtaisen analyysin kriisipankkien omaisuuserien laadusta.
3. laadittava ylemmälle johdolle säännöllisiä tilanneraportteja, jotka sisältävät järjestelmällisen, kattavan ja tulevaisuuteen suuntautuvan yhteenvedon siitä, miten pankkeihin, joilla on havaittu omaisuuserien laatua koskevia ongelmia, puututaan paikalla tehtävien tarkastusten tai muiden keinojen avulla.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: vuoden 2018 viimeinen neljännes.

128

EKP on havainnut ongelmia kriisitoimiin käytettävien varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteiden soveltamisessa (ja päällekkäisyyttä muiden toimenpiteiden kanssa). EKP on pyytänyt lainsäätäjää tekemään säädöksiin muutoksia, mutta ei ole antanut henkilöstölleen ohjeita ongelmien käsittelyä varten. Lisäksi puuttuu kuvaus erityisistä toimista, joita olisi harkittava eri skenaarioissa, sekä sovellettavista lakisääteisistä valtuuksista, joihin toimet voisivat perustua. EKP ei hyödynnä arvokasta kokemusta, jota se on saanut aiemmista elvytyssuunnitelmien arvioinneista ja kriisitilanteista, kun se määrittää, mitä valtuuksia ja toimenpiteitä kussakin skenaariossa olisi harkittava. Kokemuksen huolellinen hyödyntäminen voisi parantaa tehokkuutta merkittävästi, sillä siten voitaisiin varmistaa, että kaikki sovelletut toimenpiteet ovat asianmukaisia ja oikeasuhteisia (kohdat 101–104).

Suositus 6

EKP:n olisi kehitettävä varhaista tilanteeseen puuttumista koskeviin arviointeihin liittyviä toimintaohjeita entisestään, jotta se voi

1. puuttua valtuuksien soveltamisessa havaittuihin ongelmiin pyytämällä komissiota harkitsemaan lainsäädännön muuttamista, jotta voidaan korjata nykyisen kehyksen mahdollisia puutteita
2. laatia kattavan kuvauksen erityisistä toimista, joita olisi harkittava eri skenaarioissa, sekä sovellettavista lakisääteisistä valtuuksista. Siksi EKP:n olisi hyödynnettävä järjestelmällisesti kokemusta, jota se on saanut pankkien elvytyssuunnitelmien arvioinnista ja aiemmista kriisitilanteista.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: vuoden 2018 viimeinen neljännes

129

Kaatumisen tai todennäköisen kaatumisen arviointeihin liittyvien EPV:n ohjeiden täytäntöönpanoa koskeva EKP:n ohjaus ei ole riittävän laajaa eikä yksityiskohtaista. Siinä ei selvennetä, miten EPV:n ohjeissa kuvailtuja objektiivisia seikkoja käytetään kaatumisen tai todennäköisen kaatumisen arviointien yhteydessä (kohdat 107–109).

Suositus 7

EKP:n olisi kehitettävä kaatumisen tai todennäköisen kaatumisen arviointeihin liittyviä toimintaohjeita entisestään. Sen olisi erityisesti annettava tarkempaa tietoa EPV:n ohjeissa kuvattujen objektiivisten seikkojen käytöstä.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: vuoden 2018 ensimmäinen neljännes.

130

EKP kieltäytyi antamasta tilintarkastustuomioistuimelle pääsyä asiakirjoihin ja tietoihin, jotka olivat välttämättömiä tilintarkastustuomioistuimen tehtävän suorittamisen kannalta. Saatujen asiakirjojen perusteella tilintarkastustuomioistuin kykeni arvioimaan, miten hyvin elvytyssuunnitelmien arvioinnin ja kriisinhallintatoiminnan rakenne edistivät tehokkuutta. EKP:n toimittama evidenssi kyseisen toiminnan täytäntöönpanosta oli kuitenkin erittäin vähäistä. Siksi tilintarkastustuomioistuin ei kyennyt tekemään johtopäätöksiä kriisinhallintatoiminnan käytännön tehokkuudesta (ks. liite I).

Suositus 8

EKP:n olisi toimitettava tilintarkastustuomioistuimelle kaikki pyydetyt asiakirjat tai tiedot, jotta tilintarkastustuomioistuin voi suorittaa tehtävänsä ja vastuuvelvollisuus toteutuu.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: välittömästi.

Tilintarkastustuomioistuimen IV jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Baudilio Tomé Muguruzan johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 12. joulukuuta 2017 pitämässään kokouksessa.

Lyhenteet

BCBS: Baselin pankkivalvontakomitea

BRRD: Pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi

CMG: Crisis Management Group

CMN: Kriisinhallintaverkosto (Crisis Management Network)

CMT: YVM:n korkean tason kriisinhallintatiimi (SSM High-Level Crisis Management Team)

CRD: Vakavaraisuusdirektiivi

CRM: Crisis Management Division

DG Statistics: Directorate General Statistics

EAP: Kriisitilanteiden toimintasuunnitelma (Emergency Action Plan)

ECA: European Court of Auditors

EJRK: Euroopan järjestelmäriskikomitea

EKP: Euroopan keskuspankki

EKPJ: Euroopan keskuspankkijärjestelmä

EPV: Euroopan pankkiviranomainen

ESMA: Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen

EU: Euroopan unioni

FICOs: Financial Conglomerates

FOLTF: Failing or likely to fail

FSB: Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä

GC: Governing Council

G-SIBs: Global – Systemically Important Banks

G-SIFIs: Global Systemically Important Financial Institutions

ICAAP: Sisäinen prosessi pääoman riittävyyden arvioimiseksi (Internal Capital Adequacy Assessment Process)

ILAAP: Sisäinen prosessi maksuvalmiuden arvioimiseksi (Internal Liquidity Adequacy Assessment Process)

IMAS: EKP:n valvontatietojen hallintajärjestelmä (Information Management System)

IS-CMT: Laitoskohtainen kriisinhallintatiimi (Institution Specific Crisis Management Team)

JSTs: Joint supervisory teams

LSI: Less Significant Institution

MDA: Lainatakausten kattama enimmäismäärä (Maximum Distributable Amount)

MoU: Memorandum of Understanding

MS: Member States

NCA: National Competent Authority

NPLs: Non-performing loans

PoC: Point of Contact

RAS: EKP:n riskinarviointijärjestelmä (Risk assessment system)

RIA: Risk analysis division

RTS: Regulatory Technical Standards

SB: Supervisory Board

SI: Significant Institution

SRB: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (Single Resolution Board)

SREP: Vakavaraisuuden arviointiprosessi eli valvojan arviointiprosessi (Supervisory Review and Evaluation Process)

TFEU: Treaty on the Functioning of the EU

WCCAs: Written Coordination and Cooperation Arrangements

YKM: Yhteinen kriisinratkaisumekanismi

YVM: Yhteinen valvontamekanismi

YVM-asetus: Yhteisestä valvontamekanismista annettu asetus

Sanasto

Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK): Euroopan järjestelmäriskikomitean tehtävänä on valvoa koko rahoitusjärjestelmän vakauteen kohdistuvia riskejä EU:ssa (makrotason vakauden valvonta).

Jakokelpoinen enimmäismäärä (Maximum Distributable Amount, MDA): Enimmäismäärä, jonka pankki saa maksaa esimerkiksi lisiä tai osinkoja varten.

Enimmäismäärä, jonka pankki saa maksaa esimerkiksi lisiä tai osinkoja varten.

Kaatumisen tai todennäköisen kaatumisen arviointi: Valvonta- tai kriisinratkaisuviranomaisen arvio, että pankki rikkoo tai todennäköisesti lähitulevaisuudessa rikkoo toimiluvan voimassaolon jatkamiselle asetettuja vaatimuksia, voi käynnistää maksukyvyttömyys- tai kriisinratkaisumenettelyn. Syytä tällaiseen toteamukseen voi olla esimerkiksi seuraavissa tilanteissa: pankki on kärsinyt tai todennäköisesti kärsii tappioita, jotka kuluttavat sen omia varoja, pankin varat ovat tai todennäköisesti lähitulevaisuudessa ovat pienemmät kuin sen velat taikka pankki ei kykene tai on todennäköisesti lähitulevaisuudessa kykenemätön maksamaan velkojaan eräpäivään mennessä.

Kansallinen toimivaltainen viranomainen: Kansallinen toimivaltainen viranomainen on pankkivalvonnasta vastaava kansallinen viranomainen. Se voi olla joko kansallinen keskuspankki tai erityinen elin, jonka tehtävänä on huolehtia pankkivalvonnasta, taikka kaksitasoinen järjestelmä. Tätä termiä käytetään, jotta voidaan kattaa kaikki erityyppiset elimet, jotka suorittavat pankkivalvontaa eri puolilla Eurooppaa.

Kriisinhallintaryhmä: Kaikkien maailmanlaajuisen järjestelmän kannalta merkittävien rahoituslaitosten kotijäsenvaltion ja tärkeimpien isäntäjäsenvaltioiden viranomaisten olisi ylläpidettävä kriisinhallintaryhmiä, joiden tavoitteena on edistää valmiutta siltä varalta, että yritys joutuu rajatylittävään rahoituskriisiin, ja edistää kriisin hallintaa ja ratkaisua. Kriisinhallintaryhmien olisi käsitettävä valvontaviranomaisten, keskuspankkien, kriisinratkaisuviranomaisten, valtiovarainministeriöiden ja niiden viranomaisten edustajia, jotka vastaavat takuujärjestelmistä yritysryhmittymien kriisinratkaisun kannalta olennaisten yhteisöjen koti- tai isäntävaltioissa, ja ryhmien olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä viranomaisten kanssa muilla oikeudenkäyttöalueilla, joilla kyseisillä kriisiyrityksillä on systeeminen vaikutus.

Kriisinhallintaverkosto (Crisis Management Network, CMN): Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kriisinhallintatoimintojen verkosto

Maailmanlaajuisen järjestelmän kannalta merkittävät rahoituslaitokset: Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä (FSB) julkaisi marraskuussa 2011 yhtenäisen joukon toimenpiteitä, joilla pyritään hallitsemaan järjestelmän kannalta merkittäviin pankkeihin liittyviä järjestelmäriskejä ja moraalikadon riskejä. Julkaisussaan FSB määritteli maailmanlaajuisen järjestelmän kannalta merkittäviksi rahoituslaitoksiksi ensimmäisen ryhmän suuria pankkeja käyttämällä Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) kehittämää menetelmää.

Pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi (BRRD): Pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190)).

Vakavaraisuuden arviointiprosessi eli valvojan arviointiprosessi (SREP): Vakavaraisuuden arviointiprosessi eli valvojan arviointiprosessi on EKP:n suoraan valvontaan kuuluvien pankkien kohdalla yhteisten valvontaryhmien suorittama prosessi, jolla varmistetaan, että valvottavilla laitoksilla on käytössä asianmukaiset järjestelyt, strategiat, prosessit ja mekanismit, että laitoksilla on asianmukaisten sääntöjen mukaan riittävä pääoma ja maksuvalmius ja että laitosten hyvä riskien hallinta ja niihin kohdistuvien tai mahdollisesti kohdistuvien riskien kattaminen on varmistettu. Vakavaraisuuden arviointiprosessissa kukin pankki pisteytetään.

Vakavaraisuusdirektiivi (CRD): Vakavaraisuusdirektiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338)).

Yhteinen kriisinratkaisumekanismi (YKM): Yhteinen kriisinratkaisumekanismi on yksi pankkiunionin pilareista yhteisen valvontamekanismin ohella. Mekanismilla keskitetään keskeiset taidot ja resurssit, jotta osallistuvissa jäsenvaltioissa voidaan käsitellä luottolaitosten kykenemättömyyttä jatkaa toimintaansa.

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB): Euroalueen pankkien uudessa kriisinratkaisumekanismissa on annettu huomattavia valtuuksia yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle. Sen tavoitteena on varmistaa lähellä kaatumista olevien pankkien asianmukainen kriisinratkaisu siten, että reaalitalouteen ja julkiseen talouteen kohdistuvat vaikutukset ovat mahdollisimman pieniä. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto vahvistaa yhtenäisiä sääntöjä ja menettelyjä lähellä kaatumista olevia EKP:n valvonnassa olevia merkittäviä pankkeja ja muita rajatylittäviä pankkiryhmiä varten. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto poistaa kriisinratkaisun esteitä, jotka voivat liittyä esimerkiksi pankkien sisäiseen organisaatioon ja toimintaan tai kriisinratkaisutoimien rajatylittävään tunnustamiseen.

Yhteinen valvontamekanismi (YVM): Yhteisellä valvontamekanismilla tarkoitetaan euroalueella toimivaa pankkivalvonnan järjestelmää. Se koostuu EKP:stä ja mekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisista valvontaviranomaisista. YVM:n päätavoitteet ovat

• Euroopan pankkijärjestelmän turvallisuuden ja vakauden varmistaminen
• rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen ja vakauden lisääminen
• yhdenmukaisen valvonnan varmistaminen.

YVM on toinen EU:n pankkiunionin pilareista yhteisen kriisinratkaisumekanismin ohella.

Yhteisestä valvontamekanismista annettu asetus (YVM-asetus): Yhteisestä valvontamekanismista annettu asetus (neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63)).

Yhteiset valvontaryhmät: Merkittävien laitosten päivittäisestä valvonnasta vastaavat yhteisessä valvontamekanismissa toimivat yhteiset valvontaryhmät. Niihin kuuluu sekä EKP:n henkilöstön edustajia että niiden maiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten henkilöstön edustajia, joihin luottolaitokset, pankin tytäryritykset tai pankkiryhmän merkittävät rajatylittävät sivuliikkeet ovat sijoittautuneet. Jokaista merkittävää laitosta varten perustetaan yhteinen valvontaryhmä.

Tarkastustiimi

Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa käsitellään eri talousarvioaloilla tai hallinnon aloilla toimitettujen tuloksellisuuden ja säännönmukaisuuden tarkastusten tuloksia. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, asianomaisten tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tämän kertomuksen laati IV tarkastusjaosto, jonka puheenjohtaja on tilintarkastustuomioistuimen jäsen Baudilio Tomé Muguruza. Jaoston erikoisaloina ovat markkinoiden sääntely ja kilpailukykyinen talous. Tarkastus toimitettiin tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Kevin Cardiffin johdolla. Lisäksi kertomuksen laadintaan osallistuivat kabinettipäällikkö Gediminas Mačys, kabinettiavustaja Shane Enright, johtajat Tony Murphy ja Zacharias Kolias sekä tehtävävastaava Mirko Gottmann. Tarkastustiimiin kuuluivat Paraskevi Demourtzidou, Jörg Genner, Violeta Radu ja Giorgos Tsikkos.

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2018

PDF	ISBN 978-92-872-9085-4	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/06809	QJ-AB-17-027-FI-N
HTML	ISBN 978-92-872-9066-3	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/171870	QJ-AB-17-027-FI-Q

© Euroopan unioni, 2018.

Euroopan unionin tekijänoikeuden piiriin kuulumattomien kuvien tai muun materiaalin käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä lupa suoraan tekijänoikeuden haltijoilta.

YHTEYDENOTOT EU:HUN

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

TIETOA EU:STA

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, http://europa.eu

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata EU Bookshopista, osoitteesta http://bookshop.europa.eu. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1951 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp/fi/data) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.