Tuontimenettelyt: oikeuskehyksen puutteet ja täytäntöönpanon tehottomuus vaikuttavat EU:n taloudellisiin etuihin

Tiivistelmä

Kertomuksen kuvaus

Euroopan unionin ulkopuolelta EU:hun tuleville tavaroille tehdään tullitarkastuksia jäsenvaltioissa ennen kuin ne luovutetaan vapaaseen liikkeeseen EU:ssa. Tilintarkastustuomioistuin tutki, varmistavatko Euroopan komissio ja jäsenvaltiot, että tuontimenettelyt suojaavat EU:n taloudellisia etuja. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi merkittäviä puutteita ja aukkoja, jotka viittaavat siihen, että valvontatoimia ei sovelleta tehokkaasti. Tämä vaikuttaa haitallisesti EU:n talouteen. Tilintarkastustuomioistuin esittää komissiolle ja jäsenvaltioille joukon suosituksia, joiden tarkoituksena on parantaa valvontatoimien suunnittelua ja täytäntöönpanoa.

Tullivalvonta

Tullivalvonnalla voidaan varmistaa EU:n taloudellisten etujen suojaaminen vain, jos valvonta perustuu yhteisiin sääntöihin ja jäsenvaltiot soveltavat sitä yhdenmukaisella ja standardoidulla tavalla.

Tavaroiden saapumisen yhteydessä tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten olisi vaadittava tuojaa maksamaan tuoduista tavaroista maksettavat tullit tai antamaan niistä vakuus. Tuojat voivat kuitenkin tahallisesti vähentää tai vältellä tullivelkaa esimerkiksi määrittämällä tavaroidensa arvon todellista pienemmäksi, ilmoittamalla väärän alkuperämaan tai muuttamalla tuotteen luokituksen luokkaan, jossa peritään alempi tulli.

Tullit muodostavat 14 prosenttia EU:n talousarviosta. Niiden kiertäminen lisää tullitulojen vajetta, joka on korvattava suuremmilla jäsenvaltioiden BKTL-maksuosuuksilla. Viime kädessä laskun maksavat EU:n veronmaksajat.

Tarkastuksen toteuttaminen

Tilintarkastustuomioistuin tutki, suojaako EU:n tullivalvonta unionin taloudellisia etuja ja ovatko komissio ja jäsenvaltiot suunnitelleet luotettavia tuontimenettelyjä, jotka suojaavat näitä etuja.

Tarkastushavainnot

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi vakavia heikkouksia, jotka viittaavat sekä tullialan oikeuskehyksen puutteisiin että tuonnin tullivalvontatoimien tehottomaan täytäntöönpanoon ja jotka haittaavat siten EU:n taloudellisia etuja.

Jäsenvaltioilla ei ole riittäviä taloudellisia kannustimia tullivalvonnan suorittamiseksi. Jäsenvaltioihin, jotka suorittavat tullivalvontatoimia mutta eivät onnistu perimään EU:n menetettyjä tuloja takaisin, kohdistuu taloudellisten seuraamusten riski, kun taas jäsenvaltioille, jotka eivät suorita tullivalvontaa, ei välttämättä aiheudu tällaisia seuraamuksia.

Jäsenvaltiot ovat edistyneet pyrkimyksissä tullilainsäädännön yhdenmukaiseen soveltamiseen. Niillä on kuitenkin tullivalvonnassaan erilaisia lähestymistapoja aliarvottamisen, väärien alkuperämerkintöjen ja virheellisen luokittelun torjunnassa ja tulliseuraamusten määräämisessä. Hankalat tullitarkastukset voivat vaikuttaa siihen, minkä tuontitullitoimipaikan kaupan alan toimijat valitsevat, ja satamat ja lentoasemat, joissa tehdään vähemmän tullitarkastuksia, saattavat houkutella enemmän liikennettä.

Jäsenvaltioiden tuontivalvonnassa on edelleen useita porsaanreikiä.

Suositukset

Tilintarkastustuomioistuin esittää seuraavat suositukset komissiolle ja jäsenvaltioille.

Komission olisi

1. laadittava menetelmät ja tehtävä vuodesta 2019 lähtien määräajoin arvio tullitulojen vajeesta ja otettava arvioinnin tulokset huomioon resurssien jakamisessa ja toiminnan tavoitteiden asettamisessa; näin komissio voisi vastata Euroopan parlamentin pyyntöön
2. harkittava kaikkia käytettävissä olevia vaihtoehtoja, joilla voitaisiin uuden monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä tehostaa tukea kansallisille tulliviranomaisille näiden EU:n kannalta tärkeässä tehtävässä; tällöin olisi tarkistettava myös asianmukaista kantokulujen osuutta
3. ehdotettava seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, että seuraavilla EU:n toimintaohjelmilla, joiden tarkoituksena on tukea tulliunionia, edistettäisiin tullialan eurooppalaisten tietojärjestelmien rahoituksen kestävyyttä
4. oltava täsmällisempi keskinäiseen avunantoon liittyvää tietojenvaihtoa koskevissa pyynnöissä, jotta varmistetaan niiden yhdenmukainen täytäntöönpano jäsenvaltioissa
5. ehdotettava vuonna 2018 tullilainsäädäntöön muutoksia, joiden tarkoituksena on tehdä pakolliseksi lähettäjän merkitseminen tullin tuonti-ilmoitukseen.

Jäsenvaltioiden olisi

1. edellytettävä, että tiettyyn riskisuodattimeen perustuvien tarkastusten tekemättä jättäminen hyväksytään ylemmällä tasolla etukäteen tai välittömästi
2. otettava vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevissa sähköisissä järjestelmissään käyttöön tarkastuksia sellaisten tuonti-ilmoitusten estämiseksi, joilla haetaan vapautusta tullista tavaroille, joiden ilmoitettu arvo on yli 150 euroa, tai lahjoiksi ilmoitetuille kaupallisille lähetyksille
3. laadittava tutkintasuunnitelmia, joilla puututaan tämän tullittomuuden väärinkäyttöön EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävässä sähköisessä tavarakaupassa.

Johdanto

EU viettää vuonna 2018 tulliliiton 50-vuotisjuhlaa. Tulliliitto tarkoittaa, että jäsenvaltioiden välisillä sisärajoilla ei sovelleta tulleja eikä kiintiöitä ja että kolmansista maista tulevalle tuonnille asetetaan yhteiset tullit. Tulliunioni ja yhteinen kauppapolitiikka kuuluvat EU:n yksinomaiseen toimivaltaan¹, jonka puitteissa tullipolitiikka suurimmaksi osaksi määritellään ja tullilainsäädäntö hyväksytään. Vastuu tullilainsäädännön täytäntöönpanosta on kuitenkin ensi kädessä jäsenvaltioilla².

Sisärajat on lakkautettu, mutta EU:n tullialueen ulkopuolelta jäsenvaltioihin saapuville tavaroille tehdään tullitarkastuksia ja niistä on maksettava tullit, ennen kuin ne luovutetaan vapaaseen liikkeeseen EU:ssa.

Tuotujen tavaroiden luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen tarkoittaa, että tavarat voivat liikkua vapaasti EU:n sisämarkkinoilla kuten mitkä tahansa EU:sta peräisin olevat tavarat³. Näin ollen tuontijäsenvaltion tullihallinnon olisi vaadittava maahantuojaa saapumisen yhteydessä maksamaan tai takaamaan tuoduista tavaroista maksettavat tullit.

Tullit ovat yhdessä sokerintuotantomaksujen kanssa merkittävä EU:n talousarvion tulonlähde (yhteisesti niitä kutsutaan perinteisiksi omiksi varoiksi). Kun niistä on pidätetty kantokulut, ne siirretään talousarvioon. Vuonna 2016 perinteiset omat varat muodostivat 14 prosenttia EU:n tuloista, ja niiden määrä oli 20,1 miljardia euroa.

Tulliviranomaisten toiminnalla on useita tavoitteita, joiden kaikkien kesken niukat resurssit on jaettava. Viranomaiset pyrkivät muun muassa toteuttamaan EU:n sisäistä turvallisuutta parantavia muita kuin verotukseen liittyviä toimenpiteitä, suojaamaan unionia epäterveeltä ja laittomalta kaupalta sekä suojelemaan ympäristöä. Terrorismin torjunnasta on tullut yksi tulliviranomaisten ensisijaisista tavoitteista. Tulliviranomaiset vastaavat myös tullien, valmisteverojen ja tuonnin yhteydessä perittävän arvonlisäveron (alv) kantamisesta.

Tulliviranomaisten haasteena on löytää tasapaino yhtäältä nopeampien ja saumattomien tuontimenettelyjen avulla tapahtuvan kaupan helpottamisen ja toisaalta tullivalvonnan suorittamisen välillä. Hankalat tullitarkastukset voivat vaikuttaa siihen, minkä tuontitullitoimipaikan kaupan alan toimijat valitsevat, ja satamat ja lentoasemat, joissa tehdään vähemmän tullitarkastuksia, saattavat houkutella enemmän liikennettä.

Tullivelka tavaroiden luovuttamishetkellä riippuu kolmesta tekijästä: i) tuotujen tavaroiden tullausarvosta, jos tulli määräytyy prosenttiosuutena tästä arvosta (arvotulli); ii) tavaroiden alkuperästä; ja iii) tavaroiden tariffiluokittelusta, joka yhdessä alkuperän kanssa määrää tullausarvoon sovellettavan tullin.

Miten tullimaksuja kierretään

Tuoja voi tahallisesti vähentää maksettavaa tullia

1. aliarvottamisella, jolloin tuoja ilmoittaa tuoduille tavaroille todellista arvoa alemman arvon, usein esittämällä väärennetyt kaupalliset asiakirjat
2. väärillä alkuperämerkinnöillä, jolloin tuoja ilmoittaa tuoduille tavaroille väärän alkuperämaan
3. virheellisellä luokittelulla, jolloin tuote siirretään sellaiseen luokkaan, jonka tulli on alempi
4. edellä mainittujen yhdistelmällä.

Tuojat voivat myös käyttää tullittomuutta väärin hakemalla vapautusta tavaroille, jotka eivät ole siihen oikeutettuja.

Tullitulojen vaje ja sen vaikutus

Tullien kiertäminen lisää tullitulojen vajetta, joka on määritelty eräässä Euroopan parlamentin (EP) tutkimuksessa⁴ koko taloutta varten teoreettisesti kannettavan tuontitullin määrän ja tosiasiallisesti kannetun tuontitullin erotukseksi. Kannettujen tullien mahdollinen vaje on korvattava jäsenvaltioiden suuremmilla bruttokansantuloon (BKTL) perustuvilla maksuosuuksilla, jotka viime kädessä koituvat EU:n veronmaksajien maksettaviksi.

Miten tullien kiertämistä voidaan torjua: tullitarkastukset ja tietojenvaihto

EU:hun tuotaville tavaroille tehdään tullitarkastuksia. Tullitarkastuksilla voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja EU:n taloudellisten etujen suojaaminen vain, jos tarkastukset perustuvat yhteisiin sääntöihin ja jäsenvaltiot soveltavat niitä yhdenmukaisella ja vakioidulla tavalla.

Tuontitavaroiden tullitarkastukset voidaan suorittaa

1. ennen tavaroiden saapumista EU:n alueelle tai purkauspaikalle; tällaisia tarkastuksia kutsutaan ennen saapumista tai ennen tavaran luovuttamista tehtäviksi tarkastuksiksi
2. niin kutsuttuina luovutustarkastuksina, kun tavarat tuodaan maahan tai
3. tavaroiden maahantuonnin jälkeen niiden ollessa vapaassa liikkeessä. Tällaiset tarkastukset ovat jälkitarkastuksia. Ne voivat olla joko kirjanpidon tarkastukseen perustuvia tullitarkastuksia (luovutuksen jälkeinen yritystarkastus) tai tapahtumalähtöisiä tarkastuksia (muut jälkitarkastukset).

Koska EU:lla ei ole yhdenmukaistettuja valvonta- ja riskienhallintakehyksiä, näiden kolmen tarkastusmuodon yhdistelmät ja esiintyvyys vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen. Tehottomammat tarkastukset ennen tavaroiden luovutusta ja sen yhteydessä merkitsevät sitä, että jäljelle jääviä tullien kantoon kohdistuvia riskejä olisi lievennettävä luovutuksen jälkeisessä vaiheessa.

Tulliviranomaisten on vaihdettava kansainvälistä kauppaa koskevia tietoja muiden maiden kanssa varmistaakseen, että tullisäännöksiä noudatetaan ja tulot kerätään kokonaisuudessaan. Tätä kutsutaan keskinäiseksi hallinnolliseksi avunannoksi.

Tietoja voidaan vaihtaa EU:n tasolla jäsenvaltioiden kesken tai niiden ja komission välillä tai kansainvälisellä tasolla EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Tietojenvaihto EU:n tasolla tapahtuu keskinäisestä avunannosta annetun asetuksen tai – riskejä koskevien tietojen osalta – tullialan riskienhallintajärjestelmän puitteissa.

Tulliviranomaiset voivat myös tehdä yhteistyötä keskenään ja vaihtaa tietoja ja parhaita käytäntöjä yhteisten toimien, seminaarien, kurssien, hankeryhmien, työvierailujen ja EU:n toimintaohjelmista rahoitettavien rajat ylittävien operaatioiden avulla. Tulliviranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja yhteistyötä EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi rahoitetaan kahdesta merkittävästä EU:n toimintaohjelmasta: Tulli 2013/2020- ja Herkules II/III -ohjelmista.

Tulli 2013 -ohjelmasta myönnettiin sen kuuden täytäntöönpanovuoden aikana lähes 325 miljoonaa euroa jäsenvaltioiden sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan varmistamiseksi harjoittaman tullialan toiminnan tukemiseksi ja täydentämiseksi⁵. Tulli 2020 -ohjelmalla tuetaan tulliliiton toimintaa. Ohjelmasta annetussa asetuksessa asetetaan useita erityistavoitteita, joilla pyritään tukemaan tulliviranomaisia EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa, ja myönnetään lähes 525 miljoonaa euroa rahoitusta kaudeksi 2014–2020.

Herkules II oli EU:n toimintaohjelma, jolla rahoitettiin petosten, lahjonnan ja unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan muun laittoman toiminnan ehkäisy- ja torjuntatoimia ja josta myönnettiin lähes 100 miljoonaa euroa petostentorjuntatoimiin vuosina 2007–2013. Sen seuraaja on Herkules III -ohjelma, jolla on 105 miljoonan euron määrärahat vuosiksi 2014–2020.

Tulliviranomaiset vaihtavat tietoja ja tekevät yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa etuuskohtelukauppaa koskevien menettelyjen, keskinäistä avunantoa koskevien sopimusten ja hallinnollista yhteistyötä koskevien järjestelyjen kaltaisten kansainvälisten sopimusten puitteissa.

Etuuskohtelukauppaa koskevat menettelyt antavat kauppakumppaneille mahdollisuuden myöntää toisilleen etuuskohtelun keskinäisessä kaupassaan. Menettelyt voivat olla joko vastavuoroisia tai ei-vastavuoroisia. Keskinäistä avunantoa koskevat sopimukset muodostavat oikeusperustan pyytää tietoja EU:n ulkopuolisilta mailta erityisesti tullilainsäädäntöä rikkovien toimien estämiseksi, tutkimiseksi ja torjumiseksi.

Euroopan komission Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) sopii hallinnollista yhteistyötä koskevista järjestelyistä EU:n ulkopuolisten maiden viranomaisten ja kansainvälisten organisaatioiden hallinnollisten tutkintaelinten kanssa. Järjestelyillä on tarkoitus tarjota käytännön suuntaviivoja OLAFin ja kumppaniviranomaisten operatiiviselle yhteistyölle erityisesti nimeämällä yhteyspisteitä.

Tarkastuksen laajuus ja tarkastustapa

Tarkastuksessa arvioitiin, ovatko komissio ja jäsenvaltiot suunnitelleet luotettavia tuontimenettelyjä, joilla suojataan EU:n taloudelliset edut.

Tilintarkastustuomioistuin vieraili tulliviranomaisten luona seuraavissa viidessä jäsenvaltiossa: Espanjassa, Italiassa, Puolassa, Romaniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Jäsenvaltiot valittiin seuraavien riskikriteerien perusteella: i) jäsenvaltion EU:n talousarvioon maksama perinteisiä omia varoja koskeva rahoitusosuus, ii) aliarvottamisen yleisyys jäsenvaltiossa, ja iii) kirjanpidon tarkastukseen perustuvien tullitarkastusten osuus kaikista jälkitarkastuksista.

Tarkastus kattoi ajanjakson 2007–2017. Tarkastus suoritettiin kahdessa vaiheessa (tarkastustapaa koskevia lähempiä tietoja on liitteissä I ja II).

1. Ensimmäinen vaihe: komissiossa ja jäsenvaltioissa tehty valmistelutyö, johon sisältyi käynti komission yksiköissä (verotuksen ja tulliliiton pääosasto, budjettipääosasto, OLAF ja Yhteinen tutkimuskeskus eli YTK) sekä Maailman tullijärjestössä (WCO) sellaisten tietojen keräämiseksi, joista saattoi olla hyötyä jäsenvaltioissa tehtävässä kenttätyössä. Tämän avulla tilintarkastustuomioistuin myös pystyi vertaamaan EU:n tullilainsäädäntöä ja menettelyjä WCO:n standardeihin⁶. Sen testaamiseksi, sujuvatko tullitarkastukset ja riskienhallintamenettelyt moitteettomasti, tilintarkastustuomioistuin valitsi ennen jokaista jäsenvaltioissa käyntiä neljä otosta tuontitapauksista, joihin saattaa liittyä riskejä, ja otoksen tulliviranomaisten suorittamista tarkastuksista.
2. Toinen vaihe: kenttätyö sekä komissiossa (verotuksen ja tulliliiton pääosasto, budjettipääosasto ja OLAF) että valituissa jäsenvaltioissa kiinnittäen erityistä huomiota järjestelmiin ja valvontatoimiin.

Huomautukset

Nykyisessä järjestelmässä ei priorisoida tullien merkitystä EU:n talousarvion rahoituslähteenä

Omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän raportissa⁷ korostetaan perinteisiä omia varoja EU:n todellisten tulojen vertailuarvona. EU ei kuitenkaan ole vielä tehnyt arviota tullitulojen vajeesta, jäsenvaltioilla on tarkastusten suorittamista haittaavia pidäkkeitä ja EU:n tullialan ohjelmien rahoitus ei takaa täysin tulliunionin rahoituksen kestävyyttä tai ei aina liity EU:n taloudellisten etujen suojaamiseen.

Komissio ei ole tehnyt arviota tullitulojen vajeesta

Euroopan parlamentti pyysi vuonna 2013⁸ komissiota kokoamaan luotettavaa aineistoa tulli- ja arvonlisäverotulojen vajeesta jäsenvaltioissa ja raportoimaan asiasta puolivuosittain parlamentille. Komissio ei ole täyttänyt tätä pyyntöä tullitulojen vajeen osalta, mutta se rahoittaa säännöllisesti arvonlisätulojen vajeen suuruutta koskevia tutkimuksia. Komissio julkaisee vuosittain vertailun, joka koskee sen tarkastustoiminnan tuloksena lisää todettujen perinteisten omien varojen määrää ja tosiasiallisesti kannettua määrää. Tätä ei missään tapauksessa voida nähdä kohdassa 10 määritellyn kaltaisena tullitulojen vajeena.

OLAF on tehnyt laskelman Kiinasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tuotavien tekstiilien ja jalkineiden aliarvottamisesta johtuvista tulli- ja alv-tulojen mahdollisista menetyksistä. Tullitulojen mahdollisten menetysten laskettiin olevan lähes kaksi miljardia euroa vuosina 2013–2016. OLAF arvioi, onko muissa jäsenvaltioissa mahdollisesti aiheutunut menetyksiä, tilintarkastustuomioistuimen otokseensa poimimat neljä muuta jäsenvaltiota mukaan lukien.

Vuosittainen arvio tullitulojen vajeesta mahdollistaisi tulliliiton suorituskyvyn arvioinnin EU:n taloudellisten etujen suojaamisen suhteen. Arvio auttaisi myös komissiota ja jäsenvaltioita kohdentamaan resursseja sinne, missä niitä tarvitaan kipeimmin.

Tullivalvonnalle on jäsenvaltioissa pidäke

Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset vastaavat tullien kannosta: niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tullit siirretään asianmukaisesti EU:n talousarvioon, ja suojattava EU:n taloudellisia etuja⁹. Tämän varmistamiseksi komissio tarkastaa jäsenvaltioiden tulliviranomaiset vuosittain.

Komissio voi asettaa jäsenvaltion taloudelliseen vastuuseen hallinnollisista virheistä¹⁰. Jäsenvaltioilla, jotka eivät suorita tullivalvontaa, ei välttämättä ole tätä riskiä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi esimerkiksi, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa maksukyvyttömät kaupan alan toimijat jätetään jälkitarkastushankkeen perusjoukon ulkopuolelle. Yksi jäsenvaltio valittikin, että mitä enemmän se torjuu petoksia, sitä suurempi on riski, että komissio asettaa sen taloudelliseen vastuuseen.

Jos tulliviranomaiset havaitsevat jälkitarkastusta suorittaessaan, että tullia on maksettu liian vähän, niiden on perittävä maksamattomat tullit. Tulliviranomaiset ilmoittavat maksettavan määrän velalliselle maksuvaatimuksella tavaroiden luovutuksen jälkeen. Komission tilastot osoittavat, että Puolaa lukuun ottamatta tavaroiden luovuttamisen jälkeisten maksuvaatimusten määrä on tarkastukseen valituissa jäsenvaltioissa vähentynyt¹¹ (ks. kaavio 1).

Lähde: OWNRES-tietokanta.

Koska tullitulojen vajeesta ei ole arviota, ei ole mahdollista arvioida, johtuuko tämä jälkitarkastusten vaikuttavuuden heikentymisestä vai vajeen pienenemisestä.

Euroopan laajuisten tietotekniikkajärjestelmien riittämätön rahoitus saattaa viivästyttää unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoa

Unionin tullikoodeksin (UTK) täysimittainen täytäntöönpano liittyy erottamattomasti sitä tukevien tietotekniikkajärjestelmien kehittämiseen. Kaikkien UTK:n edellyttämien sähköisten järjestelmien käyttöönotto on määrä saattaa päätökseen 31. joulukuuta 2020 mennessä. Tämän päivämäärän jälkeen sähköisistä tietojenkäsittelymenetelmistä on tultava normaali käytäntö ja EU:n tullit siirtyvät kohti paperitonta toimintaympäristöä.

Tulli 2013 -toimintaohjelman loppuarvioinnin mukaan¹² riittämättömät kansalliset investoinnit saattavat viivästyttää tullijärjestelmien EU:n laajuista käyttöönottoa. Tällä ohjelmalla rahoitettiin EU:n Euroopan laajuisia tietotekniikkajärjestelmiä koskevat eritelmät, ja jäsenvaltiot rahoittivat kansallisten järjestelmien mukauttamisen yhteensopiviksi EU:n eritelmien kanssa.

Samassa arvioinnissa todetaan, että jäsenvaltioiden virkamiesten mukaan kansallisten hallintojen kustannukset ovat samaa luokkaa kuin komission kustannukset ja että eurooppalaisten järjestelmien käyttöönotto ja päivitykset voivat olla erityisen kalliita jäsenvaltioille, jos kansalliset järjestelmät ovat monimutkaisia eikä niitä ole yhdennetty. Eräitä eurooppalaisten tietojärjestelmien osia ei kuitenkaan rahoiteta Tulli 2020 -ohjelmasta, vaan jäsenvaltiot maksavat niiden kustannukset¹³.

Kansallisten talousarvioiden rajoitteet voivat vaarantaa eurooppalaisten järjestelmien täytäntöönpanon, ja eräät jäsenvaltiot ilmoittivat kansallisten määrärahojen puutteesta vuonna 2015. Lisäksi jäsenvaltiot vahvistivat komission vuonna 2016 lähettämään kyselylomakkeeseen antamissaan vastauksissa, että viivästymisriski on olemassa.

Kuten komissio huomautti, vuonna 2015 seitsemän jäsenvaltiota keräsi yli 80 prosenttia perinteisistä omista varoista ja neljä jäsenvaltiota keräsi niistä lähes 60 prosenttia¹⁴. Tätä olisi verrattava pidätettyjen kantokulujen määriin, sillä esimerkiksi yksi jäsenvaltio¹⁵ pidättää kantokuluja yli miljardi euroa, kun taas eräs toinen jäsenvaltio¹⁶ pidättää alle 10 miljoonaa euroa. Tullijärjestelmissä on kuitenkin kiinteitä kustannuksia aiheuttava elementti, joka liittyy esimerkiksi tietotekniikkajärjestelmiin¹⁷.

Omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän raportin mukaan maat, joissa tärkeimmät saapumispaikkana olevat satamat sijaitsevat (Belgia, Alankomaat) ja joissa siten kerätään huomattavasti perinteisiä omia varoja, ovat joskus katsoneet, että niiden osuus perinteisistä omista varoista on liian suuri. Sitä vastoin vähän perinteisiä omia varoja maksavat maat rahoittavat suhteellisesti suuremman osan niistä eurooppalaisten tietojärjestelmien osista, joita ei makseta Tulli 2020 -toimintaohjelmasta.

Jäsenvaltioiden tulli-infrastruktuurin rahoitus Herkules-toimintaohjelmasta ei aina liity EU:n taloudellisten etujen suojaamiseen

Tilintarkastustuomioistuin on tutkinut esimerkkejä Herkules II -ohjelman tuensaajien toimittamista lopullisista täytäntöönpanokertomuksista ja havainnut, että rahoitetuilla laitteilla saavutetun tuloksen ja EU:n taloudellisten etujen suojaamisen välillä ei aina ole selvää yhteyttä. Ohjelmasta rahoitettiin esimerkiksi hasiksen takavarikoinnissa käytettäviä endoskooppeja ja arvokkaiden ajoneuvojen takavarikoinnissa käytettävä minikokoinen vakoilukamera.

Tilintarkastustuomioistuimen lausunnossa nro 3/2012 todettiin¹⁸, että ”osarahoitettuja laitteita ei välttämättä käytetä ainoastaan EU:n taloudellisten etujen suojaamiseen, vaan niitä saatetaan käyttää myös huumeita, aseita, vankilapakoja, ihmiskauppaa, veropetoksia, luottokorttipetoksia ja rahan väärentämistä koskeviin operaatioihin sekä kansallisten lainvalvontaviranomaisten lahjontaa koskeviin operaatioihin”. Tämä saattaa heikentää tullin vaikuttavuutta EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa.

EU:n välineet ja ohjelmat tullitietojen vaihtamiseksi ja yhteistyön lisäämiseksi eivät ole saavuttaneet täyttä potentiaaliaan

Tietoja voidaan vaihtaa EU:n tasolla jäsenvaltioiden kesken tai niiden ja komission välillä tai kansainvälisellä tasolla EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Tilintarkastustuomioistuin on havainnut, että EU on perustanut järjestelmän, joka mahdollistaa tällaisen tietojenvaihdon, mutta sitä ei hyödynnetä täysimääräisesti.

EU on perustanut lupaavia jäsenvaltioiden keskinäisiä sekä komission ja jäsenvaltioiden välisiä tiedotuskanavia, mutta niiden sisällössä ja käytössä on heikkouksia

Jäsenvaltiot eivät hyödynnä keskinäisestä avunannosta annetun asetuksen mukaisia tiedonvaihtovälineitä täysimääräisesti

Jäsenvaltiot voivat vaihtaa tietoja tullilainsäädännön rikkomisesta keskenään ja komission kanssa keskinäisestä avunannosta annetussa asetuksessa¹⁹ säädettyjen välineiden ja tietokantojen avulla. Tämä tietojenvaihto tapahtuu petostentorjunnan tietojärjestelmän (AFIS) kautta, joka on suojattu sähköinen viestintäväline, jonka avulla jäsenvaltiot voivat täyttää velvollisuutensa ilmoittaa sääntöjenvastaisuuksista.

Jäsenvaltioiden lähettämien tietojen perusteella komissio voi päättää aloittaa tutkinnan. Komissio voi myös päättää levittää petosvaroituksia jäsenvaltioille keskinäiseen avunantoon liittyvän tietojenvaihdon avulla.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että jäsenvaltiot eivät toteuta yhdenmukaisesti OLAFin keskinäiseen avunantoon liittyvissä ilmoituksissa esittämiä pyyntöjä aliarvottamiseen, vääriin alkuperämerkintöihin tai virheelliseen luokitteluun liittyvien petosten torjumiseksi. Lisäksi havaittiin, että tarkastetut jäsenvaltiot eivät joissakin tapauksissa noudattaneet OLAFin pyyntöjä.

Jäsenvaltiot voivat käyttää muita tietojärjestelmiä, kuten tullitietojärjestelmää (TTJ), jotka avustavat niitä tullirikkomusten ehkäisemisessä, tutkinnassa ja syytetoimissa saattamalla tiedot saataville nopeammin. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin, että Puolaa lukuun ottamatta valittujen jäsenvaltioiden tulliviranomaiset käyttävät harvoin tullitietojärjestelmää²⁰ vaihtaakseen tietoja tullialan sääntöjenvastaisuuksista tai petoksista muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Jäsenvaltiot valittivat myös kaksinkertaisen raportoinnin ongelmasta, joka aiheutuu siitä, että toisaalta käytetään tullitietojärjestelmää ja toisaalta vaihdetaan tietoja riskeistä) avulla. TTJ-tietokannan vähäinen käyttö ja sen päällekkäisyys heikentävät tällaisen tietojenvaihdon vaikuttavuutta.

Tämän päällekkäisyyden poistamiseksi komissio on perustanut ”Yksi takavarikko, yksi raportti” -hankkeen. Se kehotti vuonna 2016 jäsenvaltioita vastaamaan kyselytutkimukseen. Valtaosa jäsenvaltioista piti moninkertaista raportointia ongelmana, johon on puututtava. Lisäksi Tulli 2020 -toimintaohjelman puitteissa on perustettu jäsenvaltioista ja komission edustajista koostuva hankeryhmä²¹ keskustelemaan kyselytutkimuksen alustavista päätelmistä ja esittämään suosituksia kysymyksen ratkaisemiseksi.

Tietojenvaihto aliarvottamisen torjumiseksi toimii hyvin

Aliarvottamisen riskin torjumiseksi komissio on laatinut menetelmän ”käypien hintojen”²² arvioimiseksi soveltamalla tilastollista menettelyä COMEXT-tietokannan²³ tietoihin, jotta tuotujen tavaroiden hinnoista saadaan luotettavat arviot²⁴. OLAF lähettää nämä arviot jäsenvaltioiden tulliviranomaisille.

Nämä käypiä hintoja koskevat tiedot ovat tehokas riskienhallintaväline, koska ne auttavat tunnistamaan mahdolliset aliarvottamistapaukset, kun asiaan liittyy myös muita riskejä tai petosindikaattoreita, kuten tuontiin osallistuvia epäilyttäviä kaupan alan toimijoita (kielteisesti tunnetut kaupan alan toimijat). Tietoja voitaisiin myös käyttää perustana arvioitaessa aliarvottamisesta johtuvaa tullitulojen vajeen osuutta.

Väärien alkuperämerkintöjen torjumiseksi toteutettava tietojenvaihto on parantunut viime aikoina

Tuojat voivat pienentää tullivelkaansa myös ilmoittamalla tuontitavaroille väärän alkuperämaan. Tällä tavoin ne saavat etuuskohtelukauppaa koskevassa menettelyssä asetetun vähennetyn tai nollatullin ja/tai välttävät todelliselle alkuperämaalle asetetut polkumyyntitullit tai tasoitustullit²⁵. Joskus tavaroiden todellinen alkuperä naamioidaan vilpillisellä uudelleenlastauksella välittäjänä toimivassa maassa, jossa tavarat varastoidaan väliaikaisesti, minkä jälkeen ne lähetetään EU:hun väärillä asiakirjoilla. Tilintarkastustuomioistuin on löytänyt internetistä useita esimerkkejä yrityksistä, jotka tarjoavat tällaista vilpillistä ”uudelleenlastauspalvelua”.

Tällaisten petosten torjumiseksi komissio on kehittänyt ConTraffic-välineen ja Container Status Messages -järjestelmän (CSM). Niiden avulla saadaan tietoja konttien reiteistä ja tarjotaan riskinarviointipalveluja tulliviranomaisille. Järjestelmä lähettää automaattisesti petosviestin jäsenvaltioille havaitessaan eroavaisuuksia tuojan ilmoittaman alkuperämaan ja kontin reitin välillä.

OLAFin ja YTK:n yhdessä 12 jäsenvaltion kanssa toteuttamassa kokeellisessa pilottihankkeessa analysoitiin YTK:n mukaan vuosina 2008–2015 viiden miljoonan tuontitavaran ilmoitettu alkuperä ConTraffic-järjestelmää käyttäen. Jäsenvaltioille lähetettiin 1 187 viestiä mahdollisesta alkuperään liittyvästä petoksesta. Viestien kattama potentiaalinen taloudellinen arvo oli 19 miljoonaa euroa. Analysoiduista tavaroista kaikkiaan kahden prosentin osalta oli ilmoitettu alkuperä- ja lähetysmaa, jotka eivät vastanneet konttien reittiä. ConTraffic-hankkeen perusteella komissio päätteli²⁷, että vuonna 2011 EU:n 27 jäsenvaltiossa täytyi olla yli 1 500 väärien alkuperämerkintöjen tapausta, jotka aiheuttivat EU:lle yhteensä vähintään 25 miljoonan euron ja todennäköisesti yli 100 miljoonan euron tulonmenetykset.

ConTraffic-järjestelmällä on kuitenkin rajoitteensa, joten sillä ei aina voida määrittää tavaroiden oikeaa alkuperää.

Riskiä koskevien tietojen vaihto: Liiallinen tieto ei vastaa tarkoitustaan

Tulliviranomaisten on vaihdettava riskitietolomakkeen avulla riskejä koskevia tietoja, jotka liittyvät havaittujen riskien lisäksi myös riskeihin, jotka muodostavat suuren uhan muualla unionissa²⁸. Haastatellut tullin edustajat ilmaisivat kuitenkin pitävänsä muilta jäsenvaltioilta saatuja riskitietolomakkeita ongelmallisina, koska ne eivät aina ole riittävän yksityiskohtaisia, jotta niistä olisi hyötyä. Myös tullialan riskienhallintajärjestelmään (CRMS) ja tullitietojärjestelmään suoritettavan kaksinkertaisen raportoinnin muodostama ongelma mainittiin. Lisäksi jäsenvaltiot ja OLAF eivät aina anna tarvittavaa palautetta.

Tulli 2013 -ohjelman loppuarvioinnin²⁹ mukaan jotkin jäsenvaltiot toimittivat paljon riskitietolomakkeita suhteellisen pienistä ja paikallisista riskeistä. Tämä aiheutti tietotulvan ja vaikeutti tärkeimpien riskien tunnistamista.

Yhteistyö ja tietojenvaihto EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ovat parantumassa

Jos jäsenvaltiolla on perustellut syyt epäillä väitetyn etuuskohteluun oikeuttavan alkuperäselvityksen pätevyyttä ja/tai aitoutta, se voi lähettää hallinnollista yhteistyötä koskevan pyynnön etuuskohtelujärjestelyn edunsaaja-/kumppanimaalle selvityksen vahvistamisesta. Perusteltuja syitä epäilyyn saattaa syntyä, jos alkuperätodistuksessa käytetyn leiman malli tai sen myöntänyt viranomainen poikkeavat komission hallinnoiman SMS-järjestelmän (Specimen Management System)³⁰ tietokannan tiedoista. EU:n ulkopuolisen maan viranomaisten vastaus tai tietyissä tilanteissa vastauksen puute voi olla peruste tullietuuskohtelun epäämiseen³¹.

Tilintarkastustuomioistuin seurasi, miten komissio pani täytäntöön tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 2/2014 ”Hallinnoidaanko etuuskohtelukauppaa koskevia menettelyjä asianmukaisesti?” esitetyt suositukset 5–13, ja totesi, että komissio on ottanut käyttöön toimintasuunnitelman etuuskohtelukauppaa koskevien menettelyjen toiminnan seuraamiseksi³² ja luonut pysyvät seurantamenettelyt (jotka sisältävät muun muassa kyselylomakkeita ja käyntejä).

Jäsenvaltiot ovat kuitenkin ilmoittaneet hallinnollista yhteistyötä koskeviin pyyntöihin saatujen vastausten viivästymisiin ja vastausten riittämättömään laatuun liittyvistä ongelmista, joita on ollut muun muassa Intian, Indonesian, Afganistanin, Nepalin ja Bangladeshin kanssa. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi Intiaan ja Vietnamiin liittyviä ongelmia jo edellä mainitussa tarkastuksessa³³.

Keskinäistä avunantoa koskevat sopimukset (MAA) ja kansainvälisiin sopimuksiin liittyvät MAA-pöytäkirjat muodostavat oikeusperustan EU:n ulkopuolisille maille esitettäville tietopyynnöille, ja ne palvelevat tarkoitustaan hyvin. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin tapauksia, joissa Kiinan tekemä yhteistyö oli riittämätöntä: jäsenvaltiot ilmoittivat vaikeuksista saada vastauksia keskinäisen avunannon puitteissa lähetettyihin pyyntöihin. OLAFin mukaan yhteisen Snake-tullioperaation³⁴ jälkeen Kiinalle lähetetyistä noin 150 tarkastuspyynnöstä on tähän mennessä vastattu vain kolmasosaan. Yhdistynyt kuningaskunta käyttää omaa Kiinaan sijoitettua tulliyhteyshenkilöään hankkiakseen tietoja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuvasta viennistä. Myös OLAFilla on Pekingissä yhteyshenkilö.

Vuoden 2015 strategista hallinnollista yhteistyötä koskevaan järjestelyyn liittyvän aliarvottamista koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä Kiinan viranomaiset ovat liittäneet EU:lle toimitettuihin asiakirjoihin vastuuvapauslausekkeen, jonka mukaan niitä ei voida käyttää hallinnollisissa menettelyissä. Näyttö viennin yhteydessä ilmoitetuista tekstiilien ja jalkineiden hinnoista auttaisi jäsenvaltioiden tulliviranomaisia perimään takaisin aliarvottamisesta johtuvia menetyksiä, kun kaupan alan toimijat riitauttavat tavaroiden luovuttamisen jälkeiset maksuvaatimukset tuomioistuimessa.

OLAF neuvottelee operatiivisten tarpeidensa perusteella parhaillaan useista hallinnollista yhteistyötä koskevista järjestelyistä EU:n ulkopuolisten maiden kumppaniviranomaisten ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa. OLAFin ja EU:n ulkopuolisten maiden tutkintaviranomaisten väliset hallinnollista yhteistyötä koskevat järjestelyt muodostavat merkittävän nykyistä oikeuskehystä täydentävän lisävälineen, jolla voidaan suojata Euroopan unionin taloudellisia etuja.

EU:n toimintaohjelmat ovat tehostaneet tietämyksen jakamista ja yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä, mutta ohjelmilla ei ole pystytty tehokkaasti varmistamaan, että kaikki tullihallinnot toimivat ikään kuin ne muodostaisivat yhden hallinnon

Tulli 2013/2020- ja Herkules II/III -toimintaohjelmista myönnetään varoja, joiden avulla tulliviranomaiset voivat tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja ja parhaita käytäntöjä i) viestintä- ja tietojenvaihtojärjestelmien avulla ja ii) osallistumalla yhteisiin toimiin, joita ovat muun muassa seminaarit, koulutuskurssit, hankeryhmät, työvierailut ja rajat ylittävät operaatiot. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että sekä Tulli 2013 että Herkules II ovat edistäneet tehokkaasti tietämyksen jakamista ja yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken.

Komission kertomuksessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle Herkules II -ohjelman tavoitteiden saavuttamisesta³⁵ todetaan kuitenkin, että ”vaikka Euroopan unionin eri ohjelmien suunnittelun koordinoimista varten on toteutettu toimenpiteitä esimerkiksi tullitoiminnan alalla, komission yksikköjen välistä yhteistyötä voitaisiin edelleen tehostaa, jotta hyödynnetään ohjelmien väliset synergiavaikutukset ja vältetään päällekkäisyyksiä.”

Tulli 2013 -ohjelman erityistavoitteena on ”ylläpitää jäsenvaltioiden tullihallintojen suorituskykyä mittaavaa järjestelmää tehokkuuden ja tuloksellisuuden parantamiseksi”³⁶. Tilintarkastustuomioistuin ei kuitenkaan havainnut, että käytössä olisi mitään tulosindikaattoreita, joilla mitataan Tulli 2013 -ohjelman tavoitetta, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden tullihallintojen olisi toimittava ”ikään kuin ne muodostaisivat yhden hallinnon” ja varmistettava samantasoisiin tuloksiin johtava valvonta EU:n tullialueen kaikissa osissa, tai ohjelman tavoitetta suojata EU:n taloudellisia etuja. Tilintarkastustuomioistuin totesi, ettei Tulli 2013 -ohjelmalla ole kyetty varmistamaan, että jäsenvaltioiden tulliviranomaiset toimisivat ikään kuin ne muodostaisivat yhden hallinnon (ks. kohdat 89–110).

Tulli 2013 -ohjelman loppuarvioinnin päätelmä EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta perustui useimmilta kansallisilta hallinnoilta saatuun palautteeseen. Nämä suhtautuivat myönteisesti tullialan riskienhallintajärjestelmään ja Surveillance 2 -järjestelmän riskienhallintaa edistävään panokseen. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin molempia tiedonvaihtojärjestelmiä haittaavia puutteita. Se havaitsi myös, että jäsenvaltioiden tullihallinnot eivät toimi ikään kuin ne muodostaisivat yhden hallinnon.

Yhteisten toimien osalta ohjelma on edistänyt verkostojen muodostamista ja niiden kestävyyttä. Loppuarvioinnin mukaan oli vahvaa näyttöä siitä, että ohjelmalla edistettiin merkittävästi merkityksellisen tiedon, hyvien käytäntöjen sekä toimintatapojen ja menettelyjen levittämistä EU:n jäsenvaltioiden välillä, erityisesti tietotekniikkajärjestelmien kansallisten eritelmien laadinnan ja niiden täytäntöönpanon osalta.

Vaikka Tulli 2013 -ohjelman loppuarvioinnissa suositettiin, että olisi ”kehitettävä kattava seurantakehys, jonka avulla voidaan seurata ohjelman toimintaa ja havaita mahdolliset ongelmat hyvissä ajoin”, tilintarkastustuomioistuin ei ole löytänyt näyttöä siitä, että jäsenvaltiot keräisivät Tulli 2020 -ohjelmassa tulosindikaattoreita jäsenvaltioiden välisen lähentymisasteen (toimiminen ikään kuin ne muodostaisivat yhden hallinnon) mittaamiseksi.

Herkules II -ohjelmasta tehdyn päätöksen³⁷ 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan yhtenä ohjelman tavoitteena oli tehostaa jäsenvaltioiden viranomaisten, komission ja OLAFin rajat ylittävää ja monialaista yhteistyötä. Loppuarvioinnissa todetaan kuitenkin, että Herkules II -ohjelmalla tehostettiin lähinnä jäsenvaltioiden välistä rajat ylittävää ja monialaista yhteistyötä³⁸. Tämä tapahtui ennen kaikkea petosten torjuntaan keskittyvän koulutuksen sekä oikeudellisiin kysymyksiin keskittyvien koulutuksen, seminaarien ja konferenssien ansiosta.

Tietoja siitä, miltä osin Tulli 2020-ohjelmalla on saavutettu vaikutusindikaattoriarvot, ei ole saatavilla. Myöskään tietoja Herkules III -ohjelman tuotos-, tulos- tai vaikutusindikaattoriarvojen saavuttamisesta ei ole käytettävissä. Tämän vuoksi tilintarkastustuomioistuin ei voi tehdä väliaikaista arviointia näiden ohjelmien vaikuttavuudesta.

EU on edistynyt pyrkimyksissä tullilainsäädännön yhdenmukaiseen soveltamiseen

Tulliliittona EU:n on sovellettava yhteistä tullitariffia ja EU:n tullilainsäädäntöä yhtenäisesti ja varmistettava EU:n taloudellisten etujen suojaaminen sekä tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla toimiville kaupan alan toimijoille.

Tariffi on nimitys, jota käytetään nimikkeistön (tai tavaroiden luokittelun) ja kuhunkin tavaraluokkaan sovellettavien tullien yhdistelmästä. Se on yhteinen kaikille EU:n jäsenvaltioille, mutta tullit riippuvat tuotujen tavaroiden luonteesta ja alkuperästä. Se sisältää kaiken muun EU:n lainsäädännön, joka vaikuttaa tietystä tuontitavarasta maksettavaan tulliin, esimerkiksi yhteisen kauppapolitiikan³⁹.

Kokonaisuutena Taric varmistaa tariffitoimenpiteiden yhtenäisen soveltamisen

EU:n yhtenäistariffi Taric on monikielinen tietokanta, joka sisältää kaikki yhteiseen tullitariffiin sekä kauppa- ja maatalouslainsäädäntöön liittyvät toimenpiteet. Se auttaa varmistamaan yhdenmukaisen soveltamisen kaikissa jäsenvaltioissa ja antaa talouden toimijoille selvän kuvan kaikista toimenpiteistä, jotka on toteutettava tuotaessa tavaroita EU:hun tai vietäessä tavaroita EU:sta⁴⁰.

Komissio valvoo kahdella tavalla, onko Taric-tietokanta sisällytetty tai liitetty jäsenvaltioiden tulliluovutusjärjestelmiin: i) jäsenvaltioiden tulliviranomaisten luona tehtävillä valvontakäynneillä ja ii) seuraamalla jatkuvasti jäsenvaltioissa tehtyjen tulli-ilmoitusten laatua/oikeellisuutta (luotettavuustarkastukset) Surveillance 2 -tietokannan avulla.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että Yhdistynyt kuningaskunta ei käytä Taricin nykyistä versiota (Taric 3), koska Taric 1 on ainoa versio, jota Yhdistyneen kuningaskunnan tullin sähköinen luovutusjärjestelmä tukee. Taric 3 -version tiedot muunnetaan Taric 1 -version tiedoiksi käsin ja ladataan siihen. Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisesta Taric-järjestelmästä puuttuu eräitä Tariciin kuuluvia rajoittavia toimenpiteitä. Yhdistynyt kuningaskunta käyttää myös erilaisia tullimenettelyn koodeja kuin muut jäsenvaltiot⁴¹.

Yhdistynyt kuningaskunta ei myöskään raportoi erikseen komissiolle Surveillance 2 -tietokantaa varten alle 1 000 euron⁴² arvoisten tuontierien tuonti-ilmoitusten tietoja yksinkertaistettujen menettelyjen yhteydessä, koska se soveltaa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa harjoitettavaa ulkomaankauppaa koskevien tilastojen Eurostatille toimittamiseen tiettyä kynnysarvoa. Tämän kynnysarvon alittavat tuontitavarat kootaan erityiseen Eurostatin kanssa sovittuun tavaran koodiin tämän lainsäädännön näkökohdan noudattamiseksi. Vuosina 2014 ja 2015 Yhdistyneessä kuningaskunnassa 88 prosenttia tuotetason tuonti-ilmoituksista tehtiin käyttäen yksinkertaistettuja menettelyjä.

Riski siitä, että EU:n lainsäädäntöä sovelletaan tuontia Yhdistyneeseen kuningaskuntaan harjoittaviin kaupan alan toimijoihin epäyhtenäisesti, on suuri seuraavista syistä:

1. Taric päivitetään käsin tullin sähköiseen luovutusjärjestelmään, mikä aiheuttaa epätarkkuuksien ja tulojen epätäydellisen keräämisen riskin.
2. Yhdistyneen kuningaskunnan Taric -järjestelmässä ei ole rajoittavia toimenpiteitä, mikä aiheuttaa turvallisuusriskejä.
3. Alle 1 000 euron tuonti-ilmoitusten tiedoista ei tehdä luotettavuustarkastuksia, mikä lisää entisestään Taricin virheellisen soveltamisen riskiä.
4. Erilaisten tullimenettelyjen koodien käyttäminen tuonnin yhteydessä muodostaa rasitteen eri jäsenvaltioissa toimiville kaupan alan toimijoille ja riskin tullimääräysten virheellisestä soveltamisesta.

Lisäksi komissio päivittää Taric-tietokannan taannehtivasti, ja nämä päivitykset voivat vaikuttaa EU:n taloudellisiin etuihin. Päivityksistä ei kuitenkaan ilmoiteta järjestelmällisesti budjettipääosastolle, jotta se voisi seurata niiden yhdenmukaista soveltamista jäsenvaltioissa.

Lisenssit ja valvonta-asiakirjat ovat oleellisia tullisuspensioiden⁴³, tariffikiintiöiden, kiintiöiden, tariffikattojen⁴⁴ ja valvontatoimenpiteiden⁴⁵ kaltaisten kauppapoliittisten toimenpiteiden soveltamisessa. Näitä toimenpiteitä sovellettaessa on tärkeää selvittää tuotavien tavaroiden määrä, jota joissain tapauksissa ei saa ylittää tai mikäli se ylitetään, sovelletaan kiinteää tullia.

Lisenssejä ja valvonta-asiakirjoja annetaan ennalta vahvistetusta määrästä tavaroita. Jotta taattaisiin, että EU:n markkinoille ei luovuteta tavaroita ilman pätevää asiakirjaa, määrät on merkittävä käyttöönotetuiksi lisenssiin ja tullin on varmennettava ne luovutushetkellä kunkin yksittäisen tuonnin osalta⁴⁶.

Tilintarkastustuomioistuin suositti⁴⁷ erityiskertomuksessaan nro 1/2010 ”Valvotaanko tuontiin sovellettavia yksinkertaistettuja tullimenettelyjä vaikuttavalla tavalla?”, että komission olisi ”kannustettava kaikkia jäsenvaltioita tietokoneistamaan yksinkertaistettuja menettelyjä koskeva prosessi sekä siirtymään lisenssien ja vastaavien asiakirjojen sähköiseen hallinnointiin (verkossa tapahtuva käyttöönotettujen tavaroiden merkintä luovutushetkellä) sekä käyttämään perinteiset omat varat ja yhteiseen kauppapolitiikkaan liittyvät tekijät kattavia tietoteknisiä riskiprofiileja”.

Suositus on määrä panna täytäntöön vuoden 2020 loppuun mennessä yhdessä yksinkertaistettuja menettelyjä koskevien UTK:n säännösten täysimääräisen käyttöönoton kanssa⁴⁸. Toimenpide ei kuitenkaan kata kaikissa jäsenvaltioissa verkossa tapahtuvaa käyttöönotettujen tavaroiden merkintää lisensseihin ja vastaaviin asiakirjoihin luovutushetkellä. Ilman voimassa olevaa asiakirjaa tapahtuva tuonti haittaa EU:n tuottajien etuja, joita tällä kauppapoliittisella toimenpiteellä on tarkoitus suojata. Lisäksi se saattaa haitata EU:n taloudellisia etuja tullisuspensioiden, tariffikiintiöiden, kiintiöiden ja tariffikattojen yhteydessä.

Komissio on pannut täytäntöön sitovia tariffitietoja koskevat tilintarkastustuomioistuimen suositukset

Sitova tariffitieto (STT) on kolme vuotta voimassa oleva tulliviranomaisen antama virallinen kirjallinen päätös, jolla hakijalle annetaan arvio tavaroiden luokittelusta EU:n tariffinimikkeistöön ennen tuontia (tai vientiä). STT sitoo kaikkia EU:n tulliviranomaisia ja päätöksen haltijaa. Jos tuoja on STT:n haltija, tämä olisi ilmoitettava tulli-ilmoituksessa, jolla tuodaan STT:n soveltamisalaan kuuluvia tavaroita. STT antaa kaupan alan toimijoille varmuutta ja edistää tullilainsäädännön yhdenmukaista soveltamista.

Tilintarkastustuomioistuin seurasi, miten komissio on pannut täytäntöön suositukset, jotka esitettiin eräässä aiemmassa erityiskertomuksessa⁴⁹. Havaittiin, että vaikka jotkin tietotekniset kehitysaskeleet⁵⁰ ovat käytettävissä vasta lokakuusta 2017 lähtien, kaikki suositukset ovat johtaneet toimiin UTK:n ja sen täytäntöönpano- ja delegoidun säädöksen tultua voimaan 1. toukokuuta 2016.

Valittujen jäsenvaltioiden tulliviranomaiset eivät kuitenkaan tarkasta luovutuksen yhteydessä, että STT:n haltija todella käyttää sitä tuodessaan STT:ssä mainittujen kaltaisia tavaroita. Riskienhallintajärjestelmä ei myöskään ilmoita jälkitarkastusta varten tuonti-ilmoituksista, joissa ilmoitetaan STT:hen merkityn kaltainen, mutta eri Taric-koodi. Näin ollen STT:n haltija, joka ei ole tyytyväinen STT-päätökseen, voi luokitella tuontitavarat väärin kiertääkseen päätöstä, jos jäsenvaltiot eivät tarkasta sen soveltamista, ja välttää näin STT:ssä määrätyn korkeamman tullin maksamisen.

EU:n laajuisia tullausarvopäätöksiä ei edelleenkään ole käytössä

EU:n laajuinen tullausarvopäätös olisi tietyn ajan voimassa oleva tulliviranomaisen antama virallinen kirjallinen päätös, jolla hakijalle annetaan arvio tiettyyn tulliarvon osaan sovellettavasta kohtelusta ennen tuontia. Päätöksessä ilmoitettaisiin, miten kohdellaan esimerkiksi provisiomaksuja, rojaltimaksuja tai siirtohinnoittelusopimukseen liittyviä näkökohtia tullausarvon määrittämisessä⁵¹.

EU:n laajuinen tullausarvopäätös antaisi oikeusvarmuutta ja varmistaisi tasapuoliset toimintaedellytykset useissa jäsenvaltioissa toimiville kaupan alan toimijoille. Tilintarkastustuomioistuin suositti⁵² komissiolle, että se toteuttaisi asianmukaiset lainsäädännölliset ja hallinnolliset toimet, joilla korjataan ”sellaisten yhteisön säännösten puuttuminen, jotka mahdollistaisivat yhteisön laajuiset tullausarvopäätökset”.

UTK⁵³ antoi komissiolle valtuudet laajentaa sitovaa tietoa koskevien päätösten soveltamisalaa delegoidulla säädöksellä siten, että ne kattavat myös muut tekijät, ”joiden perusteella sovelletaan tuonti- tai vientitullia ja muita tavaroiden kauppaa koskevia toimenpiteitä” (eli myös arvon määrittämiseen liittyvät seikat). Komissio ei kuitenkaan ole toistaiseksi hyödyntänyt tätä mahdollisuutta.

Komissio ei ole vielä pannut tilintarkastustuomioistuimen suositusta täytäntöön. Nyt vielä 17 vuotta myöhemminkään ei ole mahdollista antaa EU:n laajuisia tullausarvopäätöksiä.

Jäsenvaltiot eivät noudata yhdenmukaista lähestymistapaa tuonnin tullivalvonnassa, minkä vuoksi tulleja voi jäädä kantamatta

Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten olisi toimittava ”ikään kuin ne muodostaisivat yhden hallinnon”. Tämä oli yksi Tulli 2013 -ohjelman tavoitteista. Jos jäsenvaltiot eivät noudata yhdenmukaista lähestymistapaa tullivalvonnassa, petosten tekijät saattavat valita ketjun heikoimman lenkin vilpillistä tuontiaan varten.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että jäsenvaltiot eivät sovella tullitarkastuksia yhdenmukaisesti ja vakioidusti varmistaakseen samantasoiset tullitarkastukset koko unionissa siten, että unionin eri saapumis- ja poistumispaikoilla ei synny kilpailunvastaisia käytäntöjä.

Aliarvottamista koskeviin tullivalvontatoimiin sovellettavan yhtenäisen lähestymistavan puute vääristää tuontijäsenvaltion valintaa

Jäsenvaltioiden haasteena on torjua petoksia, jotka perustuvat arvon määrittämiseen liian alhaiseksi. Luovutuksen yhteydessä tehtävät tarkastukset olisi asetettava etusijalle näissä mahdollisissa petostapauksissa, koska tuojista saattaa myöhemmin tulla maksukyvyttömiä tai ne voivat kadota. Jos on perusteltuja syitä epäillä, että ilmoitettu arvo ei ehkä vastaa todellista kauppa-arvoa, tulliviranomaiset voivat luovutustarkastuksia tehdessään pyytää lisätietoja ja täydentävien asiakirjojen esittämistä. Perusteltuja syitä epäilyyn voi olla etenkin silloin, kun ilmoitettu arvo alittaa määritellyn riskin kynnysarvon.

Riskienhallintaa varten riskin kynnysarvo voidaan määrittää käypien hintojen perusteella (ks. kohta 48). Eräissä tapauksissa tuojat toimittavat todentavaa aineistoa (laskuja, myyntisopimuksia, tiliotteita), joka kaikki vastaavat ilmoitettuja (vääriä) alhaisia arvoja. Tulliviranomaisille esitettyjen asiakirjojen tiedot ovat yhdenmukaisia, joten aliarvottamista on vaikea havaita. Näissä tapauksissa on saatettu suorittaa muita maksuja joko käteisellä tai kolmansien osapuolten kautta, jotta ilmoitetun (aliarvotetun) ja tosiasiallisen hinnan erotus tulee katettua. Seuraavassa kaaviossa 2 esitetään esimerkki aliarvottamisesta, joka on toteutettu etukäteen suoritetun käteismaksun avulla.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin WCO:n esimerkin perusteella.

Tullimenettelyllä 42 tarkoitetaan järjestelmää, jota tuoja käyttää saadakseen vapautuksen arvonlisäverosta silloin, kun tuodut tavarat kuljetetaan edelleen toiseen jäsenvaltioon. Tässä tapauksessa alv maksetaan määräjäsenvaltioon⁵⁴. Kun tuonti tapahtuu tuontimenettelyn 42 mukaisesti, määräjäsenvaltion tulliviranomaisilta olisi pyydettävä keskinäistä avunantoa käyttäen lisätietoja todellisesta kauppa-arvosta, sillä tällaisissa tapauksissa tavaroiden lopullinen vastaanottaja saattaa suorittaa esimerkiksi kiinalaiselle toimittajalle maksun, joka on paljon suurempi kuin tulliedustajan tuontijäsenvaltion tulliviranomaisille esittämä laskutusarvo. Tämä voi kuitenkin viedä aikaa tai epäonnistua, koska ilmoitettu ostaja voi olla valeyritys⁵⁵ tai eri taho kuin tavaroiden lopullinen vastaanottaja.

Jos aihetta epäilyihin on edelleen, voidaan ottaa näytteitä tuoduista tavaroista ja vaatia vakuus⁵⁶ mahdollisen tullitulojen menetyksen kattamiseksi. Komissio on antanut jäsenvaltioille selkeät suuntaviivat siitä, miten liian alhaisen tulliarvon määrittämiseen puututaan Aasian maista tuotavien tekstiilien ja jalkineiden aliarvottamisen yhteydessä tarkastusten yhteisen painopistealueen (Priority Control Area Discount) toteuttamisen aikana. Asiassa on kuitenkin edelleen käytännön vaikeuksia.

Tilintarkastustuomioistuin valitsi kustakin tarkastuskäynnin kohteena olleesta jäsenvaltiosta otoksen, joka koostui 30:stä vuonna 2015 Aasiasta tuodusta mahdollisesti aliarvostetusta tekstiilien ja jalkineiden tuontierästä, ja tarkasti, oliko OLAFin keskinäisen avunannon puitteissa esittämissä, aliarvottamiseen liittyvissä ilmoituksissa olevia pyyntöjä noudatettu. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että jäsenvaltiot olivat panneet keskinäiseen avunantoon liittyvät ilmoitukset täytäntöön eri tavoin eikä OLAFin pyyntöihin ollut kaikissa tapauksissa vastattu. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi myös, että kaikkien otoksen tavaralajien arvo oli määritetty huomattavasti todellista alhaisemmaksi. Joissain tapauksissa jalostetun puuvillan tuonnin yhteydessä ilmoitetut hinnat olivat jopa alemmat kuin raakapuuvillan hinta. Kaaviossa 3 ja kaaviossa 4 verrataan jalostettuun puuvillaan sovellettavia riskin kynnysarvoja, raakapuuvillan hintoja sekä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Puolan otoksissa tuonnin yhteydessä ilmoitettuja hintoja.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin verkkopohjaisen THESEUS-tietolähteen (https://theseus.jrc.ec.europa.eu) ja seuraavan verkkosivuston tietojen perusteella http://www.finanzen.net/rohstoffe/baumwollpreis/euro/historisch.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin verkkopohjaisen THESEUS- tietolähteen ja seuraavan verkkosivuston tietojen perusteella: http://www.finanzen.net/rohstoffe/baumwollpreis/euro/historisch

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi myös, että jäsenvaltiot, joiden tullit suorittavat vähemmän tarkastuksia luovutuksen yhteydessä, houkuttelevat enemmän tuontia. Tämä on erityisen ilmeistä Kiinasta tuotavien tekstiilien ja jalkineiden aliarvottamiseen liittyvien tarkastusten tapauksessa, sillä jäsenvaltiot, jotka eivät suorita luovutustarkastuksia, houkuttelevat liikennettä muilta jäsenvaltioilta.

Yhdistynyt kuningaskunta ei sovella kohdassa 92 kuvattuja riskin kynnysarvoja. Se ei myöskään ei pyydä luovutuksen yhteydessä vakuutta mahdollisen tullitulojen menetyksen kattamiseksi ennen kuin se luovuttaa vapaaseen liikkeeseen tavarat, joiden tullausarvo on ehkä määritetty liian alhaiseksi. OLAF pyysi kuitenkin kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat varotoimenpiteet EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi ja perimään asianmukaisen vakuuden havaituista epäilyttävistä lähetyksistä estääkseen tullitulojen menetyksen tulevaisuudessa.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että se, ettei Yhdistynyt kuningaskunta vaadi vakuutta mahdollisesti aliarvotetuilta tavaroilta, on johtanut liikenteen kiertoreitteihin: huomattavasti aliarvotetut Kiinasta tuodut tavarat tuodaan passitusmenettelyllä muista jäsenvaltioista, ja kun ne on selvitetty tullimenettelyllä 42 Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ne kuljetetaan takaisin Manner-Eurooppaan. Esimerkiksi Kiinasta tuodut tekstiilit tai jalkineet lähetetään ulkoisella passitusmenettelyllä Hampurista Doveriin, jossa ne luovutetaan vapaaseen liikkeeseen tullimenettelyllä 42 ilman luovutustarkastuksia ja kuljetetaan sitten takaisin esimerkiksi Puolaan tai Slovakiaan. Kaaviossa 5 esitetään esimerkki tästä tullimenettelyn 42 avulla tapahtuvasta ”tuontipaikkakeinottelusta”.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin.

Ranskan tulli suoritti vuonna 2016 yhteistyössä OLAFin kanssa operaation ”Octopus”. Siinä keskityttiin tullimenettelyn 42 alaiseen tuontiin. Tässä hallinnollisen yhteistyön toimessa tuli esiin, että aliarvottamispetoksia tapahtui lähinnä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja niitä pahensi se seikka, ettei arvonlisäveroa maksettu määräjäsenvaltioissa. Väärennettyjen laskujen perusteella ilmoitetut arvot olivat 5–10 kertaa todellista alhaisemmat ja vaikuttivat merkittävästi kerättyjen tullien ja verojen määrään⁵⁷.

Tilintarkastustuomioistuin totesi tullimenettelyn 42 vilpillisen käytön vaikutuksesta alv- ja tullitulojen menetyksiin erityiskertomuksensa nro 24/2015⁵⁸ kohdassa 83 seuraavaa: ”Me havaitsimme Yhdistyneessä kuningaskunnassa kaksi tullimenettelyn 42 mukaista aliarvostettua tuontitapausta, jotka Yhdistyneen kuningaskunnan vero- ja tulliviranomainen oli jo yhteisen tullioperaation ansiosta havainnut. Yhdistyneen kuningaskunnan vero- ja tulliviranomainen arvioi vaikutuksen arvonlisäveron kantamiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa olevan 0,5 miljoonaa Englannin puntaa ja muissa jäsenvaltioissa 10,6 miljoonaa Englannin puntaa. Arvioitu vaikutus tullimaksujen keräämiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa on 81 miljoonaa Englannin puntaa. Yhdistyneen kuningaskunnan vero- ja tulliviranomainen on arvioinut nämä vaikutukset ottaen huomioon kaikki tavaranimikkeet, joita kaksi otokseen sisältynyttä kaupan alan toimijaa on tuonut kolmen vuoden aikana.”

Kaaviossa 6 esitetään tilintarkastustuomioistuimen valitsemia viittä jäsenvaltiota koskevat Eurostatin tiedot vuosilta 2007–2016. Jäsenvaltiot, jotka suorittivat Kiinasta tuotujen tekstiilien ja jalkineiden aliarvottamista koskevia perusteellisia luovutustarkastuksia, nostivat keskimääräistä ilmoitettua tuontihintaa, mutta niiden tuonnin määrä väheni. Yhdistyneen kuningaskunnan tuonnin määrä kasvoi 358 000 tonnia, kun muissa neljässä jäsenvaltiossa tuonti väheni yhteensä 264 000 tonnia.

Lähde: Eurostat.

Myös OLAFin arviot vuosien 2013–2016 tekstiilien ja jalkineiden aliarvottamisesta aiheutuneista mahdollista tullitulojen menetyksistä tukevat tätä.

OLAFin mukaan⁵⁹ Yhdistyneen kuningaskunnan olisi pitänyt vuosina 2013–2016 asettaa saataville arviolta 1,9874 miljardia euroa (brutto) tai 1,5736 miljardia euroa (netto) enemmän perinteisiä omia varoja kuin todellisuudessa tapahtui. Mahdollisten menetysten arvioitu määrä (josta on vähennetty kantokulut) verrattuna kaikkiin omiin varoihin ja jäsenvaltioiden tosiasiallisesti samana ajanjaksona saataville asettamiin perinteisiin omiin varoihin esitetään kaaviossa 7.

Lähde: Budjettipääosaston toimintakertomus vuodelta 2016.

Tämä tukee edelleen tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 23/2016 esitettyä havaintoa, jonka mukaan ”jäsenvaltioiden väliset erot tullitarkastuskäytännöissä voivat tehdä yhdestä satamasta toisia satamia houkuttelevamman maailmanlaajuisille linjavarustamoille”⁶⁰.

Jäsenvaltioilla on erilaisia toimintatapoja alkuperämerkintöihin ja luokitteluun liittyvien petosten torjunnassa

OLAF voi levittää petosvaroituksia jäsenvaltioille keskinäiseen avunantoon liittyvien ilmoitusten avulla. Ne sisältävät jäsenvaltioiden tulliviranomaisille osoitettuja pyyntöjä suojata EU:n taloudellisia etuja.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että valitut viisi jäsenvaltiota noudattivat erilaisia toimintatapoja OLAFin virheellistä luokittelua koskevan keskinäiseen avunantoon liittyvän ilmoituksen 2015/15 sekä vääriä alkuperämerkintöjä koskevien ilmoitusten 2014/12–2015/18 seurannassa. Epärehelliset kaupan alan toimijat voivat käyttää hyväkseen erilaisia tullivalvontaa koskevia toimintatapoja välttääkseen tullien maksamisen.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi myös, että keskinäiseen avunantoon liittyvien ilmoitusten seuranta on helpompaa niissä jäsenvaltioissa, joissa lähettäjän merkitseminen tullin tuonti-ilmoitukseen (yhtenäinen hallinnollinen asiakirja, SAD) on pakollista.

Jäsenvaltioilla on seuraamusjärjestelmiä koskevia erilaisia lähestymistapoja

EU:ssa jäsenvaltiot ovat velvollisia soveltamaan tullilainsäädäntöä⁶¹, ja ne voivat käyttää erilaisia siviilioikeudellisia, hallinnollisia ja/tai rikosoikeudellisia seuraamuksia rikkomusten ehkäisemiseksi. Tämä voi vääristää kilpailua sisämarkkinoilla laillisten kaupan alan toimijoiden välillä, kun taas petosten tekijät voivat käyttää näitä eroja hyväkseen ja vahingoittaa EU:n taloudellisia etuja.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että Puolassa, Belgiassa ja Ranskassa tullirikkomuksia pidetään rikoksina ja niistä seuraa järjestelmällisesti rikosoikeudellisia menettelyjä. Puolassa tullirikkomuksista ei ole säädetty hallinnollisia eikä siviilioikeudellisia seuraamuksia.

Komissio on tehnyt ehdotuksen direktiiviksi tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskevasta unionin oikeudellisesta kehyksestä⁶². Ehdotusta käsitellään parhaillaan neuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Direktiiviehdotus on tulos tutkimuksesta⁶³, jossa tarkasteltiin jäsenvaltioiden tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskevia oikeudellisia kehyksiä.

Tuonnin tullivalvonnassa on aukkoja

Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten riskienhallintaan sisältyy kansainväliseen tavarakauppaan liittyvien riskien eri tyyppien ja tasojen tunnistaminen, arviointi, analysointi ja lieventäminen.

EU:n tullialan riskienhallinta toimii periaatteella ”arviointi etukäteen, tarkastukset tarvittaessa”. Asiaan liittyvien riskien mukaan niihin voidaan puuttua ennen tavaroiden lastausta vientimaassa, ennen tavaroiden saapumista EU:n alueelle tai lastin purkauspaikalle taikka maahantuonnin yhteydessä tai kun tavarat on luovutettu vapaaseen liikkeeseen⁶⁴.

Tuonti voi tapahtua tavanomaisilla tai yksinkertaistetuilla menettelyillä. Tavaroiden tuonti yksinkertaistetuilla menettelyillä helpottaa kauppaa nopeuttamalla tavaroiden luovutusta. Komissio laatii vuosittain tulliliiton suorituskykyä koskevan kertomuksen, jossa esitetään yleiskatsaus erilaisten suoritettujen tullivalvontatoimien tiheydestä ja vaikuttavuudesta.

Jäsenvaltiot eivät suorita ennen saapumista tehtäviä tarkastuksia EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi

Ennen tavaroiden saapumista tulliviranomaiset voivat saada ennakkotietoja pian saapuvista lasteista lastiluetteloista ja muista lähteistä. Liikenteenharjoittajat tai niiden valtuutetut edustajat voivat EU:ssa tehdä sähköisesti saapumisen yleisilmoituksen (ENS) EU:n tullialueen ensimmäisessä saapumissatamassa tai ensimmäisellä saapumislentoasemalla tiettynä ennalta määrättynä ajankohtana ennen tavaroiden saapumista. Tullin riskianalyysiryhmät voivat analysoida näitä tietoja ja tehdä alustavia kohdentamispäätöksiä. Tässä vaiheessa tietoja on kuitenkin saatavilla niukasti, jotta yksityiskohtaiset verotustarkoituksissa tehtävät, esimerkiksi tullausarvoa tai tuotujen tavaroiden luokittelua koskevat tarkastukset olisivat mahdollisia⁶⁵.

Valittujen viiden jäsenvaltion tulliviranomaiset väittivät, että ne eivät voi suorittaa saapumisen yleisilmoitusten verotustarkoituksissa tehtäviä tarkastuksia ennen saapumista, koska niillä ei ole tarvittavia tietoja. Epäilyttävät (kielteisesti tunnetut) kaupan alan toimijat voivat kuitenkin antaa aiheen käynnistää ennen saapumista tehtäviä verotuksen kannalta merkittäviä tarkastuksia, jos saapumisen yleisilmoitus sisältää tietoja lähettäjästä ja vastaanottajasta. Vaikka asia on usein näin, tällaiset tiedot voivat puuttua⁶⁶.

Jäsenvaltiot eivät aina suorita riskienhallintajärjestelmiensä ehdottamia tarkastuksia

Riskienhallintajärjestelmän ehdottamat luovutustarkastukset voivat olla joko fyysisiä tai asiakirjojen tarkastuksia tai muodostua näytteen ottamisesta tavaroista lisäanalyyseja, kuten laboratorioanalyysia, varten.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että sen tarkastuskäyntien kohteina olleissa jäsenvaltiossa Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta tullivirkailija voi kumota riskisuodattimen ehdottaman valvontatoimen ilman ylemmän tason hyväksyntää tai vahvistusta. Tämä on sisäisen valvonnan järjestelmän puute, joka heikentää tullialan riskienhallintajärjestelmän vaikuttavuutta.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa fyysisiä ja asiakirjatarkastuksia sovelletaan vain tavanomaisiin tuontimenettelyihin, jotka muodostavat 12 prosenttia tuonti-ilmoituksista. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että 99,77 prosenttia vuonna 2015 tavanomaisilla menettelyillä ilmoitetuista tuontitapauksista selvitettiin tunnin kuluessa ja että väärien alkuperämerkintöjen torjumiseksi luovutuksen yhteydessä tehtävissä asiakirjatarkastuksissa ei tarkasteta alkuperäisiä alkuperäselvityksiä eikä ConTraffic-tietokantaa eroavaisuuksien varalta. Tämä asettaa Yhdistyneen kuningaskunnan luovutustarkastusten vaikuttavuuden kyseenalaiseksi. Loput 88 prosenttia tuonti-ilmoituksista tehtiin yksinkertaistetuilla menettelyillä, joihin ei sovellettu luovutustarkastuksia.

Jälkitarkastusten määrä ei korvaa yksinkertaistettuihin menettelyihin kohdistuvien luovutustarkastusten vähenemistä

Toimijat, joilla on lupa käyttää tuontiin yksinkertaistettuja tullimenettelyjä, hyötyvät nopeutetusta luovutuksesta. Tullissa luotetaan siihen, että ne antavat tuonti-ilmoituksissaan oikeat tiedot, ja tarkastuksia toimitetaan ennen luovutusta vähemmän. Tämä olisi kompensoitava lupaa edeltävillä tarkastuksilla ja jälkitarkastuksilla⁶⁷. Vuonna 2015 lähes neljä viidesosaa kaikesta EU:n tuonnista tapahtui yksinkertaistetuilla menettelyillä, joista 0,2 prosenttiin sovellettiin luovutustarkastuksia.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin, että Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa yksinkertaistetuille menettelyille ei tehdä lainkaan luovutustarkastuksia. Tämä on erityisen vakavaa Yhdistyneen kuningaskunnan tapauksessa, koska valtaosa tuonti-ilmoituksista tehdään yksinkertaistetuilla menettelyillä.

Valtuutettu talouden toimija (AEO) on luotettava kaupan alan toimija, joka hyötyy harvemmista fyysisistä ja asiakirjatarkastuksista selvityksen yhteydessä. Tulli myöntää AEO-valtuutuksen, jos toimija täyttää tietyt edellytykset⁶⁸.

Yksi UTK:ssa säädetyistä yksinkertaistuksista mahdollistaa tuonti-ilmoituksen tekemisen siten, että valtuutuksen haltija tekee kirjanpitoon merkinnän. Tässä tapauksessa kaupan alan toimijan on annettava tavaroiden esittäminen tiedoksi tullille, mutta tämä tiedoksianto⁶⁹ ei sisällä mitään alkuperään, tariffiluokitteluun tai tavaroiden arvoon liittyviä tietoja, joiden avulla tulli voisi suorittaa mielekkään riskianalyysin verotustarkoituksiin. Lisäksi tulliviranomaiset voivat vapauttaa AEO:n velvollisuudesta esittää tavarat tulliviranomaisille⁷⁰.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi tapauksia, joissa lähettipalvelualalla toimivat AEO:t käyttivät väärin arvoltaan vähäisten lähetysten tullittomuutta, sekä tapauksia joissa AEO:t eivät täyttäneet AEO-aseman edellytyksiä tarkastuskäynnin ajankohtana tai ilmoittivat arvoltaan liian alhaisiksi määritettyjä Kiinasta tulevia tekstiilien ja jalkineiden tuontieriä joko ilmoittajana tai edustajina.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että Italia ei suorita tullin yritystarkastusoppaassa määriteltyjä luovutuksen jälkeisiä yritystarkastuksia edes valtuutettujen talouden toimijoiden suhteen. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tilintarkastustuomioistuin tarkasti kymmenen luovutuksen jälkeen suoritettua yritystarkastusta, jotka liittyivät valtuutettuihin talouden toimijoihin, mutta mikään niistä ei ollut varsinainen luovutuksen jälkeinen yritystarkastus, vaan kyseessä oli pikemminkin arviointi tai seurantatoimi, jossa tutkittiin, täyttyivätkö AEO-edellytykset edelleen.

Lisäksi komissio pani heinäkuussa 2016 merkille, että kuusi jäsenvaltiota⁷¹ ei joko ollut suorittanut yhtään luovutuksen jälkeistä yritystarkastusta tai ei ollut toimittanut mitään tietoja kyseisistä tarkastuksista. Noin 20 prosenttia EU:ssa kannettujen tullien kokonaismäärästä oli peräisin näistä jäsenvaltioista⁷². Luovutuksen jälkeisillä yritystarkastuksilla on tarkoitus torjua jäännösriskejä luovutuksen jälkeisten tarkastusten ja muiden jälkitarkastusten jälkeen, mutta jos niitä ei suoriteta, näitä riskejä ei poisteta.

Jälkitarkastukset kattavat harvoin tuonnin muihin jäsenvaltioihin

Kun tuoja, jonka päätoimipaikka on yhdessä jäsenvaltiossa (jäsenvaltio 2), suorittaa tuontitapahtuman toisessa jäsenvaltiossa (jäsenvaltio 1), jäsenvaltion 1 on suoritettava tullivalvontatoimet⁷³.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että jäsenvaltion 1 tulliviranomaiset eivät ota yhteyttä jäsenvaltion 2 tulliviranomaisiin pyytääkseen sen alueelle sijoittautuneen kaupan alan toimijan kirjanpitotietoja, pankkitilejä ja muita tietoja ja että jäsenvaltion 2 tulliviranomaiset eivät ole tietoisia suoritetusta tuonnista, koska jäsenvaltion 1 viranomaisilla ei ole velvollisuutta ilmoittaa niille siitä.

Tätä pahentaa se, että nykyisen jäsenvaltioiden tuontia koskevan Surveillance 2 -tietokannan tiedoista on vain rajallisesti hyötyä luovutuksen jälkeisissä yritystarkastuksissa, koska ne eivät sisällä tuojan ja/tai ilmoittajan nimeä. Nämä sekä muita merkityksellisiä tietoja sisältävän Surveillance 3 -tietokannan täysimittaisen käyttöönoton⁷⁴ odotetaan tapahtuvan vasta 1. lokakuuta 2018.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että tämä tilanne koskee erityisesti tullimenettelyä 42. Tässä menettelyssä jäsenvaltioon 2 sijoittautunut tuoja voi nimetä jäsenvaltiossa 1 edustajan suorittamaan tuonnin siihen, mikä vaikeuttaa jälkitarkastuksen suorittamista.

OLAFin mukaan noin 57 prosenttia kaikista Kiinasta tuotujen tekstiilien ja jalkineiden tuontitapahtumista, joita epäillään aliarvotetuiksi, selvitetään tullimenettelyllä 42, vaikka vain 16 prosenttia tuontitapahtumista selvitetään tällä menettelyllä.

Myös komissio totesi Slovakiassa joulukuussa 2016 tehdyssä tutkimuksessa, että suurin aliarvottamisen riski havaittiin tullimenettelyn 42 piiriin kuuluvissa tuontitapahtumissa, joissa tuoja on yleensä sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, mikä vaikeuttaa aliarvottamisen torjumista jälkitarkastusten avulla.

Tullituloja menetetään, koska arvoltaan vähäisten tavaralähetysten tullittomuuteen ei kohdisteta tarkastuksia

Tullilainsäädännössä säädetään arvoltaan vähäisiä tavaralähetyksiä koskevasta poikkeuksesta tai tullivapautuksesta. Tavarat, joiden arvo ei ylitä tiettyä kynnysarvoa, on vapautettu tulleista ja muista veroista. Tämä johtuu siitä, että arvoltaan vähäisistä tavaralähetyksistä mahdollisesti saatavat tulot eivät kata tullisäännösten noudattamisen varmistamiseksi tarvittavia hallinto- ja toimintakustannuksia.

Sähköisen kaupankäynnin nopea kasvu on muuttanut tätä kuvaa. Kuten taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) toteaa⁷⁵, silloin, kun yleisimmät arvoltaan vähäisen tuonnin tullivapautukset otettiin käyttöön, ostoksia ei voitu tehdä internetin kautta ja tullivapautuksesta hyötyvien tuontitapahtumien määrä oli suhteellisen pieni.

Yritysten ja kuluttajien väliset (B2C) EU:n ulkopuolisista maista ostettujen tavaroiden toimitukset on vapautettu arvon vähäisyyden vuoksi arvonlisäverosta (ja tullista), jos niiden arvo ei ylitä 10 tai 22 euron kynnysarvoa. Jos tavaroiden arvo ylittää 150 euroa, on alv:n lisäksi perittävä tulli. Yksityishenkilön toiselle yksityishenkilölle (P2P) lähettämä lahja on vapautettu tullista ja alv:stä, jos sen arvo ei ylitä 45:tä euroa. Jos sen arvo on yli 45 euroa mutta enintään 700 euroa ilman alv:tä, voidaan soveltaa kiinteää 2,5 prosentin tullia. Kaikkia näitä vapautuksia sovelletaan myös EU:n ulkopuolisista maista verkossa ostettuihin tavaroihin.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että tarkastukseen valittujen jäsenvaltioiden sähköiset tulliluovutusjärjestelmät hyväksyivät i) tuontitapahtumat, joissa haettiin tullivapautusta arvoltaan vähäisille tavaroille, vaikka niiden ilmoitettu arvo⁷⁶ oli yli 150 euroa, ja ii) lahjoiksi ilmoitettujen kaupallisten lähetysten tuonnin.

Lisäksi tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että myös sellaiset lähettipalvelujen harjoittajat, joilla on AEO-valtuutus, käyttivät väärin näitä tullivapautuksia tuontitapahtumissa, jotka oli toteutettu UTK:n delegoidun säädöksen ja täytäntöönpanosäädöksen⁷⁷ voimaantulon (1. toukokuuta 2016) jälkeen. Tämä on erityisen vakavaa, koska valtuutettujen talouden toimijoiden sisäisellä tarkastustoiminnalla on kyettävä estämään ja havaitsemaan laittomat tai luvattomat tapahtumat⁷⁸.

Yhdistyneen kuningaskunnan keräämä näyttö sähköisestä kaupankäynnistä viittaa siihen, että Kaukoidästä ja yhä useammin myös Yhdysvalloista tuotujen tavaroiden aliarvottaminen on mittasuhteiltaan valtavaa ja ilmoitettu arvo on näissä tapauksissa 10–100 kertaa oikeaa tullausarvoa pienempi.

Belgian tullin mukaan tietyiltä EU:n ulkopuolisilta verkkosivustoilta ostetut tavarat ilmoitetaan järjestelmällisesti alle 22 euron arvoisiksi, vaikka kuluttaja on todellisuudessa maksanut niistä enemmän⁷⁹.

Lisäksi Copenhagen Economics -tutkimuslaitoksen tekemän tutkimuksen⁸⁰ mukaan tuontitulleja kannetaan vain 47 prosentista tullinalaisista postilähetyksistä ja tämä puutteellinen tuontitullin kanto aiheuttaa EU:ssa suorasti noin 0,25 miljardin euron tullitulojen menetyksen.

Näin ollen tullitulojen menetyksiä syntyy kahdella tavalla: i) määrittämällä tavaroiden arvo liian alhaiseksi, jolloin tavarat ilmoitetaan virheellisesti oikeutetuiksi arvoltaan vähäisten tavaralähetysten tullivapautukseen; ja ii) hakemalla tullivapautusta tavaroille, jotka eivät ole siihen oikeutettuja eli joiden arvoksi on ilmoitettu yli 150 euroa, mutta jotka tulliluovutusjärjestelmä hyväksyy, koska siinä on lahjoiksi (P2P) ilmoitettuja kaupallisia tavaralähetyksiä (B2C) koskeva porsaanreikä, eikä tulli tarkasta näitä lähetyksiä.

Lähettipalvelujen tarjoajille, joilla on AEO-valtuutus, tämä on vielä helpompaa, koska niille tehdään vähemmän fyysisiä ja asiakirjatarkastuksia. Tämä merkitsee, että tuontipaikalla – ja myös luovutuksen jälkeen – tehdään vähemmän tarkastuksia⁸¹.

Päätelmät ja suositukset

Tarkastuksessa käsiteltiin kysymystä siitä, suojaavatko EU:n tuontimenettelyt unionin taloudellisia etuja. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi vakavia heikkouksia, jotka viittaavat sekä oikeuskehyksen puutteisiin että tuonnin tullivalvontatoimien tehottomaan täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa ja jotka haittaavat siten EU:n taloudellisia etuja.

Tullitulojen vajetta koskevan arvion puute haittaa tulliliiton suorituskyvyn arviointia EU:n taloudellisten etujen suojaamisen suhteen ja estää resurssien tehokkaan jakamisen tietyillä aloilla (esimerkiksi aliarvottaminen) tai jäsenvaltioihin, joissa on havaittu suurimmat potentiaaliset tullitulojen menetykset (ks. kohdat 26–28).

Suositus 1

Jotta komissio voisi vastata Euroopan parlamentin pyyntöön, sen olisi laadittava menetelmät ja tehtävä vuodesta 2019 lähtien määräajoin arvio tullitulojen vajeesta. Lisäksi sen olisi otettava arvioinnin tulokset huomioon resurssien jakamisessa ja toiminnan tavoitteiden asettamisessa.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: 2019.

Jäsenvaltioilla ei ole riittäviä taloudellisia kannustimia suorittaa tullitarkastuksia ja parantaa tullitulojen keräämistä EU:n talousarvioon: Jäsenvaltioilla, jotka suorittavat tullitarkastuksia mutta eivät onnistu tulojen perinnässä, on riski joutua maksamaan näiden menetysten taloudelliset seuraukset, kun taas jäsenvaltioille, jotka eivät suorita tällaisia tarkastuksia, ei – kieroutunutta kyllä – välttämättä aiheudu mitään kielteisiä seurauksia. Yksi jäsenvaltio valittikin, että mitä enemmän se torjuu petoksia, sitä suurempi on riski, että komissio asettaa sen taloudelliseen vastuuseen (ks. kohdat 29–32).

Vaikka rahoitusta myönnetään EU:n toimintaohjelmista, se ei aina liity EU:n taloudellisten etujen suojaamiseen. Jäsenvaltiot eivät aina myönnä tarvittavia rahoitusvaroja eurooppalaisten tietojärjestelmien muiden kuin unionin vastuulla olevien osien – joita ei rahoiteta toimintaohjelmista – toteutukseen. Tämä saattaa viivästyttää UTK:n täytäntöönpanoa. Eräät jäsenvaltiot, joissa tärkeimmät tulosatamat sijaitsevat, myöntävät, että niiden osuus perinteisten omien varojen pidättämisestä on liian suuri (ks. kohdat 33–40).

Suositus 2

Komission olisi harkittava kaikkia käytettävissä olevia vaihtoehtoja, joilla voitaisiin uuden monivuotisen rahoituskehyksen (MRK) yhteydessä tehostaa tukea kansallisille tulliviranomaisille näiden EU:n kannalta tärkeässä tehtävässä. Tällöin olisi tarkistettava myös asianmukaista kantokulujen osuutta.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen alku.

Suositus 3

Komission olisi ehdotettava, että seuraavilla EU:n toimintaohjelmilla, joiden tarkoituksena on tukea tulliunionia, edistettäisiin tullialan eurooppalaisten tietojärjestelmien rahoituksen kestävyyttä.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen alku.

Tulliasioita koskeva tietojenvaihto ja yhteistyö toimivat hyvin. Tarkastus osoitti kuitenkin, että tietojenvaihtovälineissä on edelleen puutteita sekä sisällön että käytön osalta (ks. kohdat 41–69).

Suositus 4

Komission olisi

1. ehdotettava vuonna 2018 tullilainsäädäntöön muutoksia, joiden tarkoituksena on tehdä pakolliseksi lähettäjän merkitseminen tullin tuonti-ilmoitukseen (SAD)
2. oltava täsmällisempi keskinäiseen avunantoon liittyvää tietojenvaihtoa koskevissa pyynnöissä, jotta voidaan varmistaa niiden yhdenmukainen täytäntöönpano jäsenvaltioissa.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: välittömästi.

Suositus 5

Komission olisi vuonna 2018 nimitettävä OLAFin ulkomailla toimiva yhteyshenkilö niihin EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa tapahtuu eniten vilpillisiä uudelleenlastauksia vapaa-alueilla.

EU:n tullilainsäädännön yhdenmukaisesta soveltamisesta voidaan todeta, että Euroopan unionin yhtenäistariffia (Taric) sovelletaan yhdenmukaisesti neljässä tarkastuksen kohteena olleista viidestä jäsenvaltiosta. Tariciin tehdään kuitenkin taannehtivia muutoksia, joilla on taloudellisia vaikutuksia ja jotka jäsenvaltioiden on pantava huolellisesti täytäntöön. Jäsenvaltiot eivät tarkasta asianmukaisesti, käyttävätkö sitovien tariffitietojen (STT) haltijat todella niille annettuja päätöksiä sitovista tariffitiedoista tuonnin yhteydessä. Vaikka UTK:lla annettiin komissiolle valtuutus mahdollistaa EU:n laajuisten tullausarvopäätösten antaminen, komissio ei ole toteuttanut tätä (ks. kohdat 70–88).

Suositus 6

Komission olisi

1. alettava vuoteen 2020 mennessä kohdistaa huolellista seurantaa jäsenvaltioiden tarkastuksiin, jotka koskevat sitovista tariffitiedoista annettujen päätösten noudattamista
2. tehtävä viipymättä EU:n laajuisten tullausarvopäätösten antamisesta mahdollista, kuten tilintarkastustuomioistuin suositteli erityiskertomuksessaan nro 23/2000.

Jäsenvaltioilla on tullivalvonnassaan erilaisia lähestymistapoja aliarvottamisen, väärien alkuperämerkintöjen ja virheellisen luokittelun torjunnassa ja seuraamusten määräämisessä. Tulliviranomaisten haasteena on löytää tasapaino yhtäältä nopeampien ja saumattomien tuontimenettelyjen avulla tapahtuvan kaupan helpottamisen ja toisaalta tullivalvonnan suorittamisen välillä. Hankalat tullitarkastukset voivat vaikuttaa siihen, minkä tuontitullitoimipaikan kaupan alan toimijat valitsevat, ja satamat ja lentoasemat, joissa tehdään vähemmän tullitarkastuksia, houkuttelevat enemmän liikennettä. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi tapauksia, joissa oli tapahtunut ”tuontipaikkakeinottelua”, eli kaupan alan toimijat toivat aliarvotettuja tavaroita jäsenvaltioihin, joissa tullivalvonta on kevyempää (ks. kohdat 89–110).

Suositus 7

Komission olisi ehdotettava tullilainsäädäntöön muutoksia, joiden perusteella se voi vuodesta 2021 alkaen määrätä rahoitusoikaisuja niille jäsenvaltioille, jotka eivät ota riskejä riittävällä tavalla huomioon ja jotka mahdollisesti rohkaisevat ”tuontipaikkakeinotteluun”.

Koska tietoja ei ole riittävästi, jäsenvaltiot eivät suorita verotussyihin perustuvaa riskianalyysia ennen saapumista tai kaupan alan toimijoiden ilmoitettua tavaroiden saapuneen niiden tiloihin. Lisäksi kaikissa viidessä tarkastuksen kohteena olleessa jäsenvaltiossa tullivirkailijat voivat jättää kansallisen riskienhallintajärjestelmän ehdottamat tarkastukset tekemättä ilman ylemmän tason hyväksyntää. Yksinkertaistettujen menettelyjen yhteydessä jäsenvaltiot eivät kompensoi luovutuksen yhteydessä tehtävien tarkastusten vähenemistä jälkitarkastuksilla. Lisäksi jos kaupan alan toimija tuo tavaroita muuhun kuin siihen jäsenvaltioon, johon se on sijoittautunut, tällaisia tuontitapahtumia tarkastetaan harvoin jälkikäteen. Jäsenvaltioilla on vaikeuksia varmistaa, että kaupan alan toimijat noudattavat arvoltaan vähäisten tavaratoimitusten tullivapautusta koskevia sääntöjä, mikä aiheuttaa tulojen menetyksiä sekä kansallisissa että EU:n talousarvioissa. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että lähettipalvelujen alalla toimivat valtuutetut talouden toimijat käyttävät tätä tullivapautusta väärin (ks. kohdat 111–141).

Suositus 8

Komission olisi vuonna 2018

1. ehdotettava lainsäädäntötoimia, joilla tehdään lisätietojen toimittaminen pakolliseksi ja mahdollistetaan taloudellisen riskianalyysin tekeminen ennen tavaroiden saapumista ja kaupan alan toimijoiden ilmoitettua tavaroiden saapuneen niiden tiloihin
2. parannettava Surveillance-tietokantaa tavaroiden vastaanottajan tunnistamiseksi käytettäessä tullimenettelyä 42
3. tutkittava arvoltaan vähäisten tavaralähetysten tullivapautuksen väärinkäyttöä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävässä sähköisessä tavarakaupassa.

Suositus 9

Jäsenvaltioiden olisi välittömästi

1. edellytettävä, että tiettyyn riskisuodattimeen perustuvien tarkastusten tekemättä jättäminen hyväksytään ylemmällä tasolla etukäteen tai välittömästi
2. otettava sähköisissä tulliluovutusjärjestelmissään käyttöön tarkastuksia sellaisten tuonti-ilmoitusten hyväksymisen estämiseksi, joilla haetaan arvoltaan vähäisten tavaralähetysten tullivapautusta tavaroille, joiden ilmoitettu arvo on yli 150 euroa, tai lahjoiksi (P2P) ilmoitetuille kaupallisille lähetyksille (B2C)
3. tarkastettava jälkikäteen, että kaupan alan toimijat, myös valtuutetut talouden toimijat, noudattavat arvoltaan vähäisten tavaralähetysten tullivapautusta koskevia sääntöjä
4. laadittava tutkintasuunnitelmia, joilla puututaan näiden vapautusten väärinkäyttöön EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävässä sähköisessä tavarakaupassa.

Tilintarkastustuomioistuimen IV jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Baudilio TOMÉ MUGURUZAN johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 7. marraskuuta 2017 pitämässään kokouksessa.

Tilintarkastustuomioistuimen puolesta

Klaus-Heiner LEHNE
presidentti

Sanasto

Asiakirjatarkastus: Asiakirjatarkastuksessa tarkastetaan tulli-ilmoitukseen sisältyvien tietojen (esim. tavaran kuvaus, arvo ja paljous) tai muiden asiakirjojen (esim. tuontilisenssit ja alkuperätodistukset) oikeellisuus, kattavuus ja pätevyys.

Fyysinen tarkastus: Tavaroiden tarkastaminen mukaan lukien yksityiskohtainen laskeminen ja otosten poiminta tarkoituksena tarkistaa, vastaavatko ne tavaroiden mukana seuraavaa tulli-ilmoitusta.

Keskinäinen avunanto: Tullihallinnon toisen tullihallinnon puolesta tai yhteistyössä sen kanssa toteuttamat toimet tullilainsäädännön asianmukaiseksi soveltamiseksi ja tullirikkomusten estämiseksi, tutkimiseksi ja ehkäisemiseksi.

Luovutuksen jälkeinen yritystarkastus: Toimijoita valvotaan tarkastamalla niiden kirjanpito, asiakirjat ja järjestelmät; tarkoituksena on varmistaa, että tullisäännöksiä noudatetaan, ja arvioida toimijoiden liiketoimintaan liittyvät riskit.

Muu jälkitarkastus: Tavaroiden tuonnin jälkeen tehtävät tarkastukset, joissa tarkastetaan tulli-ilmoitukseen sisältyvien tietojen (esim. tavaran kuvaus, arvo ja paljous) tai muiden asiakirjojen (esim. tuontilisenssit ja alkuperätodistukset) oikeellisuus, kattavuus ja pätevyys.

Muut kuin unionitavarat: Muut kuin unionitavaran aseman omaavat tavarat tai tavarat, jotka ovat menettäneet tullioikeudellisen asemansa unionitavaroina.

Päätös: Tulliviranomaisen suorittama tullilainsäädäntöä koskeva toimi, jolla ratkaistaan yksittäistapaus ja jolla on oikeudellisia vaikutuksia yhteen tai useampaan asianomaiseen henkilöön.

Riskienhallinta: Riskin järjestelmällinen tunnistaminen muun muassa satunnaistarkastusten avulla ja kaikkien tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen riskille altistumisen rajoittamiseksi.

Riskiprofiili: Riskikriteerien ja valvonta-alojen (esim. tavaratyyppi tai alkuperämaa) yhdistelmä, joka osoittaa riskin olemassaolon ja jonka vuoksi ehdotetaan valvontatoimenpidettä.

Saapumisen yleisilmoitus: Toimi, jolla henkilö ilmoittaa määrämuodossa ja säädetyllä tavalla ja tietyssä määräajassa tulliviranomaisille, että tavaroita tuodaan unionin tullialueelle.

Tavaroiden esittäminen tullille: Tulliviranomaisille tehtävä ilmoitus tavaroiden saapumisesta tullitoimipaikkaan tai muuhun tulliviranomaisten osoittamaan tai hyväksymään paikkaan.

Tavaroiden luovutus: Toimi, jolla tulliviranomaiset luovuttavat tavaran sen tullimenettelyn mukaisiin tarkoituksiin, johon tavara on asetettu.

Tulli-ilmoitus: Toimi, jolla henkilö ilmoittaa määrämuodossa ja säädetyllä tavalla haluavansa asettaa tavaran tiettyyn tullimenettelyyn, ilmoittaen tarvittaessa samalla mahdollisesta tarpeesta soveltaa joitakin erityisjärjestelyjä.

Tullilainsäädäntö: Kaikista seuraavista koostuva lainsäädäntö: koodeksi ja sen täydentämiseksi tai täytäntöön panemiseksi unionin tasolla tai kansallisella tasolla annetut säännökset, yhteinen tullitariffi, unionin tullittomuusjärjestelmän luomisesta annettu lainsäädäntö ja tullimääräyksiä sisältävät kansainväliset sopimukset siltä osin kuin niitä sovelletaan unionissa.

Tulliliitto: Etuuskohtelukauppaa koskeva menettely, jolla kauppakumppanit myöntävät vastavuoroisesti toistensa tuotteille ja palveluille etuuskohteluun perustuvan pääsyn markkinoilleen keskinäisen kaupankäyntinsä edistämiseksi. Tämä merkitsee tullien ja kiintiöiden poistamista kyseisten alueiden väliltä, vapaakauppa-alueeseen kuulumattomien alueiden kaupan syrjintää ja yhteisen tullitariffin vahvistamista siihen kuuluvien jäsenten kesken.

Tullimenettely 42: Järjestelmä, jota tuoja käyttää saadakseen vapautuksen arvonlisäverosta silloin, kun tuodut tavarat kuljetetaan toiseen jäsenvaltioon. Alv maksetaan määräjäsenvaltioon.

Tullimenettely: Jokin seuraavista menettelyistä, joihin tavarat voidaan asettaa koodeksin mukaisesti: luovutus vapaaseen liikkeeseen, erityismenettelyt, vienti.

Tullioikeudellinen asema: Unionitavaran tai muun kuin unionitavaran asema.

Tulliriski: Sellaisen tapahtuman vaikutuksella painotettu todennäköisyys, joka liittyy unionin tullialueen ja sen ulkopuolisten maiden tai alueiden välillä liikkuvien tavaroiden saapumiseen, poistumiseen, passitukseen, liikkumiseen tai tiettyyn käyttötarkoitukseen sekä muiden kuin unionitavaroiden olemiseen unionin tullialueella ja jonka seurauksena unionin tai kansallisten toimenpiteiden moitteeton soveltaminen estyy, unionin ja sen jäsenvaltioiden taloudelliset edut vaarantuvat tai unionin ja siellä asuvien henkilöiden turvallisuudelle, ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle, ympäristölle tai kuluttajille aiheutuu uhka.

Tulliselvitys: Prosessi, jossa hakija täyttää tullimuodollisuudet saadakseen tavarat haltuunsa.

Tullivalvonta: Tulliviranomaisten suorittamat erityistoimet, joiden tarkoituksena on varmistaa tullilainsäädännön ja muun sellaisen lainsäädännön moitteeton noudattaminen, joka koskee unionin tullialueen ja sen ulkopuolisten maiden tai alueiden välillä liikkuvien tavaroiden saapumista, poistumista, passitusta, liikkumista, varastointia ja tiettyä käyttötarkoitusta sekä muiden kuin unionitavaroiden ja tietyn käyttötarkoituksen menettelyyn asetettujen tavaroiden unionin tullialueella oloa ja liikkumista.

Tulliviranomaiset: Jäsenvaltioiden tullihallinnot ja muut viranomaiset, jotka vastaavat tullilainsäädännön soveltamisesta.

Tuontijäsenvaltio: Jäsenvaltio, jossa tavarat fyysisesti tuodaan EU:hun ja lasketaan vapaaseen liikkeeseen.

Tuontimenettely: Tuontiin sovelletaan ”luovutusta vapaaseen liikkeeseen” koskevaa tullimenettelyä, jonka jälkeen tavarat voidaan myydä tai kuluttaa EU:n markkinoilla.

Tuontipaikkakeinottelu: Sellaisen tuontipaikan valitseminen, jossa tehdään vähemmän tarkastuksia, sen vuoksi, että voidaan maksaa laittomasti vähemmän tullia.

Tuontitulli: Tavaroiden tuonnista maksettava tulli.

Unionitavarat: Tavarat, jotka kuuluvat johonkin seuraavista luokista:

1. tavarat, jotka on tuotettu kokonaan unionin tullialueella ja jotka eivät sisällä unionin tullialueen ulkopuolisista maista tai sen ulkopuolisilta alueilta tuotuja tavaroita
2. tavarat, jotka on tuotu unionin tullialueelle sen ulkopuolisista maista tai sen ulkopuolisilta alueilta ja luovutettu vapaaseen liikkeeseen
3. tavarat, jotka on tuotettu unionin tullialueella joko ainoastaan b alakohdassa tarkoitetuista tavaroista tai a ja b alakohdassa tarkoitetuista tavaroista.

Yhteinen painopistealue: Yhteisen riskinhallintajärjestelmän osa, joka kattaa tietyt tullimenettelyt, tavaratyypit, kuljetusreitit, liikennemuodot tai taloudelliset toimijat, joihin kohdistetaan tietyllä ajanjaksolla tarkempia riskianalyysejä ja tullivalvontatoimia.

Lyhenteet

ACAs: Hallinnollisen yhteistyön järjestelyt

AEO: Valtuutettu talouden toimija

AFIS: Petostentorjunnan tietojärjestelmä

ALV: Arvonlisävero

B2C: (Business to Consumer) Yrityksen ja kuluttajan välinen

BKTL: Bruttokansantulo

CRMS: Tullialan riskienhallintajärjestelmä

CSM: (Container status message) CSM-tiedot

CUP: Tulliliiton suorituskyky

ENS: Saapumisen yleisilmoitus

EU: Euroopan unioni

HMRC: (Her Majesty’s Revenue and Customs) Yhdistyneen kuningaskunnan vero- ja tulliviranomainen

MAA: Keskinäistä avunantoa koskeva sopimus

OECD: (Organisation for Economic Cooperation and Development) Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö

OLAF: Euroopan komission petostentorjuntavirasto

P2P: (Private to private) Yksityisten välinen

RIF: Riskitietolomake

SAD: Yhtenäinen hallinnollinen asiakirja

SMS: Specimen Management System -järjestelmä

STT: Sitova tariffitieto

TARIC: Euroopan yhteisöjen yhtenäistetty tullitariffi

TTJ: Tullitietojärjestelmä

UTK: Unionin tullikoodeksi

WCO: Maailman tullijärjestö

YTK: Yhteinen tutkimuskeskus

Tarkastustiimi

Tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin tai yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, asianomaisten tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tämän kertomuksen laati IV tarkastusjaosto, jonka puheenjohtaja on tilintarkastustuomioistuimen jäsen Baudilio Tomé Muguruza. Jaoston erikoisaloina ovat markkinoiden sääntely ja kilpailukykyinen talous. Tarkastus toimitettiin tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Pietro Russon johdolla. Kertomuksen laadintaan osallistuivat kabinettipäällikö Chiara Cipriani, kabinettiavustaja Benjamin Jakob, toimialapäällikkö Paul Stafford ja tehtävävastaava Carlos Soler Ruiz. Tarkastustiimiin kuuluivat Dan Danielescu, Maria Echanove, Josef Edelmann, Benny Fransen ja Francois Gautier.

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2017

© Euroopan unioni, 2017.

Euroopan unionin tekijänoikeuden piiriin kuulumattomien kuvien tai muun materiaalin käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä lupa suoraan tekijänoikeuden haltijoilta.

YHTEYDENOTOT EU:HUN

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: http://europa.eu/contact

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: http://europa.eu/contact

TIETOA EU:STA

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, http://europa.eu

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata EU Bookshopista, osoitteesta http://bookshop.europa.eu. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. http://europa.eu/contact).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1951 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp/fi/data) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.