EU:n matkustajien oikeudet ovat kattavia, mutta matkustajat joutuvat yhä aktiivisesti ajamaan oikeuksiaan

Tiivistelmä

Matkustajien oikeudet

I

Viimeisten 20 vuoden aikana matkustaminen on lisääntynyt Euroopassa merkittävästi kaikissa liikennemuodoissa. Euroopan unioni on siksi toteuttanut erilaisia toimia varmistaakseen matkustajille vähimmäistasoisen suojan neljän joukkoliikenteen muodon alalla, eli lento-, rautatie-, vesi- ja linja-autoliikenteessä. Komissio vahvisti vuonna 2011 kymmenen EU:n matkustajien ydinoikeutta, jotka ovat kaikille liikennemuodoille yhteisiä. Matkustajien oikeudet taataan kunkin joukkoliikennemuodon osalta erillisissä asetuksissa. Kattavuudessa ja yksittäisissä säännöissä on eroja asetuksesta riippuen.

Tarkastuksen toteuttaminen

II

Tilintarkastustuomioistuin arvioi, miten vaikuttavasti matkustajien oikeuksia suojellaan. Tätä varten tutkittiin

• ovatko asetukset soveltamisalaltaan ja kattavuudeltaan sellaisia, että niillä voidaan varmistaa vaikuttavalla tavalla matkustajien oikeudet, ja onko näitä oikeuksia todella mahdollista käyttää
• onko matkustajien oikeudet pantu vaikuttavalla tavalla täytäntöön.

III

Tarkastuksen yhteydessä haastateltiin komissiota sekä vierailtiin kymmenessä jäsenvaltiossa, jotka olivat Tšekki, Saksa, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Alankomaat, Puola ja Suomi. Lentoliikenne oli tarkastuksen kohteena kaikissa edellä mainituissa jäsenvaltioissa mutta rautatie-, vesi- ja linja-autoliikenne vain osassa niistä. Tilintarkastustuomioistuin toteutti myös kaksi kyselytutkimusta matkustajien keskuudessa selvittääkseen, miten hyvin matkustajien oikeudet tiedetään ja tunnetaan.

Tarkastushavainnot

IV

Tärkeimpien joukkoliikenteen muotojen osalta oikeuksista säädetään asetuksissa. Tämä sääntelykehys on maailmanlaajuisesti katsottuna ainutlaatuinen. Monet matkustajat eivät kuitenkaan ole riittävän tietoisia oikeuksistaan. Usein käy myös niin, etteivät matkustajat voi käyttää oikeuksiaan täytäntöönpanoon liittyvien ongelmien takia.

V

Tarkastuksessa havaittiin, että EU:n ulkopuolisissa maissa sovelletaan joitakin hyviä käytäntöjä, joiden avulla voitaisiin parantaa matkustajien oikeuksien laatua lisää myös EU:ssa. Matkustajien kymmenen ydinoikeuden tarkoituksena on suojella kaikkia matkustajia kaikissa neljässä joukkoliikenteen muodossa. Suojan kattavuus riippuu siitä, mistä liikennemuodosta on kyse.

VI

Useita asetusten säännöksiä voidaan tulkita eri tavoin. Tiedottamisen ja avunannon käsitteitä sekä uudelleenreitityksen ehtoja ei ole määritelty asetuksissa riittävän selkeästi. Korvaussumman ostoarvo ei säily. Lisäksi kansallisten täytäntöönpanoelinten toimivaltaa on rajoitettu monin tavoin ja asetukset sisältävät poikkeuksia, mikä kaventaa huomattavasti matkustajien oikeuksien soveltamisalaa.

VII

Jotta matkustajat voivat hyödyntää matkustajien oikeuksia, heidän on oltava tietoisia niistä. Matkustajien oikeudet tunnetaan kuitenkin melko heikosti. Tiedotuskampanjoissa on keskitytty matkustajien oikeuksien olemassaoloon sen sijaan, että olisi annettu enemmän käytännön opastusta siitä, miten toimia matkaan liittyvissä häiriötilanteissa.

VIII

Nykyinen korvausten käsittelyjärjestelmä aiheuttaa huomattavaa hallinnollista rasitusta sekä liikenteenharjoittajille että matkustajille, koska miljoonia korvaushakemuksia on toimitettava ja käsiteltävä yksitellen. Liikenteenharjoittajien ja kansallisten täytäntöönpanoelinten soveltamat menettelyt yksittäisten korvausvaatimusten käsittelyssä eivät ole läpinäkyviä. Samalla matkalla olevia matkustajia, joiden matka häiriintyy, voidaan kohdella eri tavoin.

IX

Asetusten täytäntöönpano on kansallisten täytäntöönpanoelinten tehtävä. Niiden suhtautuminen yksittäisten matkustajien oikeuksien täytäntöönpanoon kuitenkin vaihtelee sekä liikennemuodon että jäsenvaltion mukaan. Pääasiassa kansalliset täytäntöönpanoelimet vastaavat tyytymättömien matkustajien tekemiin valituksiin.

X

Komission kohdistaa seurantaa matkustajien oikeuksia koskevan sääntelykehyksen täytäntöönpanoon, minkä ansiosta asetukset ovat selkiytyneet. Komissiolla ei kuitenkaan ole valtuuksia varmistaa matkustajien oikeuksien toteutumista, mikä on johtanut eroihin matkustajien oikeuksien soveltamisessa.

Suositukset

XI

Tilintarkastustuomioistuin antaa useita suosituksia matkustajien oikeuksia koskevan kehyksen johdonmukaisuuden, selkeyden ja vaikuttavuuden parantamiseksi sekä matkustajien tietoisuuden, kansallisten täytäntöönpanoelinten toimivallan ja komission valtuuksien lisäämiseksi. Tilintarkastustuomioistuin antaa myös kymmenen vinkkiä, joiden avulla jokainen voi parantaa omaa matkustuskokemustaan.

Johdanto

Matkustajan oikeudet käsitteenä

01

Viimeisten 20 vuoden aikana matkustus on lisääntynyt merkittävästi kaikissa liikennemuodoissa. Euroopan unioni on siksi toteuttanut erilaisia toimia varmistaakseen matkustajille vähimmäistasoisen suojan neljän joukkoliikenteen muodon alalla eli lento-, rautatie-, vesi- ja linja-autoliikenteessä¹.

02

Jotta EU:n kansalaiset voisivat hyödyntää täysimääräisesti oikeuksiaan kuluttajina, komissio määritti Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuonna 2011 antamassaan tiedonannossa² kymmenen EU:n matkustajien ydinoikeutta, jotka koskevat kaikkia liikennemuotoja (ks. taulukko 1).

Taulukko 1

Kymmenen EU:n matkustajien ydinoikeutta

1.Oikeus käyttää liikennevälineitä ilman syrjintää	Matkustajia suojellaan suoralta ja epäsuoralta kansallisuuteen, asuinpaikkaan, vammaisuuteen tai liikuntarajoitteisuuteen perustuvalta syrjinnältä.
2.Oikeus liikkua	Vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla matkustajilla on oikeus päästä liikennevälineisiin ja saada apua ilman lisäkustannuksia.
3.Oikeus saada tietoa	Tiedottaminen ennen matkan ostamista ja sen eri vaiheissa, etenkin jos matka keskeytyy.
4.Oikeus luopua matkustamisesta, jos matka keskeytyy	Oikeus irtisanoutua kuljetussopimuksesta ja saada lipun hinta takaisin, jos matka viivästyy pitkäaikaisesti tai se peruuntuu tai jos matkustajalta evätään pääsy liikennevälineeseen.
5.Oikeus kuljetussopimuksen täyttämiseen matkan keskeytyessä	Oikeus saada mahdollisimman pian vaihtoehtoinen kuljetuspalvelu tai tehdä uusi varaus, jos matka viivästyy pitkäaikaisesti tai se peruuntuu tai jos matkustajalta evätään pääsy liikennevälineeseen.
6.Oikeus saada apua, jos matka viivästyy tai se perutaan	Oikeus vähimmäistasoiseen huolenpitoon, jos matka viivästyy pitkäaikaisesti.
7.Oikeus korvaukseen tietyissä olosuhteissa	Oikeus saada rahallinen korvaus, jos matka on viivästynyt pitkäaikaisesti tai se on peruuntunut tai jos matkustajalta on evätty pääsy lentokoneeseen vasten hänen tahtoaan.
8.Oikeus saada liikenteenharjoittaja vahingonkorvausvastuuseen matkustajien ja heidän matkatavaroidensa osalta	Liikenteenharjoittajat ovat vastuussa ja matkustajilla on oikeus korvaukseen esim. kuoleman, henkilövahingon ja matkatavaroihin kohdistuneiden vahinkojen yhteydessä.
9.Oikeus nopeaan ja helppokäyttöiseen valitustenkäsittelyjärjestelmään	Matkustajalla on oikeus tehdä liikenteenharjoittajalle valitus, jos hän on tyytymätön palveluun. Hän voi tehdä tämän jälkeen valituksen myös toimivaltaiselle kansalliselle täytäntöönpanoelimelle.
10.Oikeus EU:n lainsäädännön täysimittaiseen soveltamiseen ja tosiasialliseen täytäntöönpanoon	Oikeus luottaa siihen, että liikenteenharjoittajat soveltavat EU:n sääntöjä asianmukaisesti. Kansallisten täytäntöönpanoelinten olisi varmistettava EU:n sääntöjen noudattaminen tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten avulla.

Lähde: COM(2011) 898 lopullinen.

EU:n matkustajien oikeuksia koskevat säännökset ja niiden täytäntöönpano

03

Matkustajien oikeudet vahvistetaan neljän joukkoliikenteen muodon osalta erillisissä asetuksissa. Vaikka kymmenen matkustajien ydinoikeutta ovat samat kaikissa liikennemuodoissa, eri liikennemuotojen välillä on eroja sovellettavissa säännöissä ja matkustajille annettavan suojan tasossa. Matkustajien oikeudet voidaan jaotella oikeuksiin, joita sovelletaan matkustajiin kaikilla matkoilla (esim. oikeus liikkua tai oikeus saada tietoa), sekä oikeuksiin, joita sovelletaan vain, jos suunniteltu matka keskeytyy (esim. oikeus saada apua ja oikeus korvaukseen).

Lentomatkustajien oikeudet

04

Lentomatkustajien oikeuksista annettua asetusta³ sovelletaan matkustajiin, jotka lähtevät jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta riippumatta siitä, mikä on lentoliikenteen harjoittajan alkuperä, sekä matkustajiin, jotka lähtevät kolmannessa maassa sijaitsevalta lentoasemalta jäsenvaltion alueella sijaitsevalle lentoasemalle, mikäli lennosta vastaa EU:n lentoyhtiö. Vammaisten tai liikuntarajoitteisten matkustajien oikeuksista lentoliikenteessä säädetään erillisessä asetuksessa (asetus (EY) N:o 1107/2006⁴)⁵. Komissio antoi vuonna 2013 ehdotuksen⁶ lentomatkustajien oikeuksia koskevan asetuksen uudelleenlaatimisesta. Tarkoituksena oli vahvistaa ja selkeyttää lentomatkustajien oikeuksia sekä vähentää samalla kyseisen asetuksen täytäntöönpanosta lentoyhtiöille aiheutuvia kustannuksia. Ehdotusta ei kuitenkaan ollut vielä tarkastusajankohtana hyväksytty.

Rautatieliikenteen matkustajien oikeudet

05

Rautatieliikenteen matkustajien oikeuksia koskevaa asetusta⁷ sovelletaan yhden tai useamman toimiluvan saaneen rautatieyrityksen tuottamiin kaikkiin rautatiematkoihin ja -palveluihin koko EU:n alueella. Komissio antoi vuonna 2017 ehdotuksen⁸ kyseisen asetuksen uudelleenlaatimisesta. Tarkoituksena oli vahvistaa ja selkeyttää rautatieliikenteen matkustajien oikeuksia. Uudelleenlaatimista koskeva lainsäädäntömenettely on yhä kesken.

Vesiliikenteen matkustajien oikeudet

06

Vesiliikenteen matkustajien oikeuksista annettua asetusta⁹ sovelletaan matkustajiin, jotka matkustavat jäsenvaltion alueella sijaitsevasta satamasta riippumatta siitä, mikä on liikenteenharjoittajan alkuperä, sekä matkustajiin, jotka matkustavat EU:n alueen ulkopuolella sijaitsevasta satamasta jäsenvaltion alueella sijaitsevaan satamaan edellyttäen, että palvelun suorittaa EU:n liikenteenharjoittaja.

Linja-autoliikenteen matkustajien oikeudet

07

Linja-autoliikenteen matkustajien oikeuksista annettua asetusta¹⁰ sovelletaan sekä säännölliseen linja-autoliikenteeseen että matkailun yhteydessä tarjottaviin linja-autoliikennepalveluihin. Edellytyksenä on, että ajoneuvoon noustaan jäsenvaltion alueella sijaitsevassa paikassa ja että liikennöitävä aikataulun mukainen matka on vähintään 250 km. Jäsenvaltiot voivat poiketa maaliskuuhun 2021 asti useimmista tämän asetuksen säännöksistä, koska suurinta osaa kotimaan palveluista ei ole pakko sisällyttää sen soveltamisalaan.

08

Kaikissa neljässä asetuksessa säädetään, että jäsenvaltioiden on perustettava kansalliset täytäntöönpanoelimet, joiden tehtävänä on varmistaa kyseisten säännösten noudattaminen. Matkustajat voivat valittaa asetusten rikkomisesta joko liikenteenharjoittajalle tai suoraan kansallisille täytäntöönpanoelimille. Komissio ei osallistu suoraan matkustajien oikeuksien täytäntöönpanoon.

Tarkastuksen laajuus ja tarkastustapa

09

Matkustajien oikeuksiin on käytettävissä vain hyvin vähän EU:n määrärahoja. Tästä huolimatta se on yksi Euroopan unionin lippulaivahankkeista, joka kohdistuu suoraan EU:n kansalaisiin. Tilintarkastustuomioistuin päätti siksi toimittaa aiheesta tarkastuksen. Komissio pitää matkustajien oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä yhtenä merkittävimmistä saavutuksistaan kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä. On kulunut 15 vuotta siitä, kun ensimmäinen matkustajien oikeuksia koskeva asetus tuli voimaan lentoliikenteen alalla. Tämän huomioon ottaen tilintarkastustuomioistuin päätti arvioida matkustajien oikeuksia koskevan sääntelykehyksen täytäntöönpanon nykytilaa.

10

Tarkastuksen yhteydessä arvioitiin, miten vaikuttavasti matkustajien oikeuksia suojellaan EU:ssa. Siksi tarkastuksessa tutkittiin,

• ovatko asetukset soveltamisalaltaan ja kattavuudeltaan sellaisia, että niillä voidaan varmistaa vaikuttavalla tavalla matkustajien oikeudet, ja onko näitä oikeuksia todella mahdollista käyttää
• onko matkustajien oikeudet pantu vaikuttavasti täytäntöön.

11

Tilintarkastustuomioistuin haastatteli komission liikenteen ja liikkumisen pääosaston asiasta vastaavan yksikön virkamiehiä sekä useiden eurooppalaisten yhdistysten ja matkustajajärjestöjen edustajia.

12

Lisäksi toteutettiin kaksi kyselytutkimusta, joiden tarkoituksena oli selvittää, miten hyvin EU:n kansalaiset tietävät ja tuntevat matkustajien oikeudet, sekä kerätä kansalaisten matkustuskokemuksia:

1. Tilastollinen tutkimus, jonka kohteeksi valittiin satunnaisesti 10 350 kansalaista kymmenestä tarkastuksen kohteena olleesta jäsenvaltiosta (ks. kohta 12). Tutkimus toteutettiin marraskuun 2017 ja tammikuun 2018 välisenä aikana verkkotyökalun avulla. Tutkimuksessa käytetty otos oli tilastollisesti edustava.
2. Avoin kyselytutkimus, johon kuka tahansa saattoi vastata tilintarkastustuomioistuimen verkkosivuilla. Kysymykset olivat samat kuin toisessa tutkimuksessa, mutta vastaajille annettiin lisäksi mahdollisuus kertoa omista matkustuskokemuksistaan. Kyselyyn oli mahdollista vastata joulukuun 2017 ja tammikuun 2018 välisenä aikana. Kaikkiaan 1 581 henkilöä tarttui tilaisuuteen ja kertoi näkemyksensä matkustajien oikeuksista.

13

Tämä kertomus perustuu pääasiassa tilastollisen tutkimuksen tuloksiin, koska siinä käytetty otos edustaa EU:n väestöä. Avoimen kyselyn avulla saatiin todellisia esimerkkejä matkustukseen liittyvistä häiriötilanteista. Kyselyyn vastattiin nimettömänä, joten kustakin vastaajasta käytetään tässä keksittyä nimeä. Matkustajien jakamien kokemusten sekä tilintarkastustuomioistuimen oman kokemuksen pohjalta on lisäksi laadittu kymmenen vinkkiä, jotka toivottavasti auttavat matkustajia tekemään matkastaan paremman (ks. liite I).

14

Tilintarkastustuomioistuin teki käynnin kymmeneen jäsenvaltioon, jotka olivat Tšekki, Saksa, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Alankomaat, Puola ja Suomi.¹¹ Käyntien yhteydessä haastateltiin kansallisten täytäntöönpanoelinten edustajia sekä kunkin liikennemuodon tärkeimpiä liikenteenharjoittajia. Lentoliikenne oli tarkastuksen kohteena kaikissa käynnin kohteen olleissa jäsenvaltioissa. Rautatieliikenne oli tarkastuksen kohteena Ranskassa, Saksassa, Espanjassa, Italiassa, Alankomaissa ja Puolassa. Linja-autoliikenne oli kohteena Tšekissä, Saksassa, Espanjassa, Italiassa ja Puolassa. Vesiliikenne puolestaan oli tarkastuksen kohteena Kreikassa, Irlannissa, Italiassa ja Suomessa. Kaiken kaikkiaan tilintarkastustuomioistuin haastatteli 21 kansallisen täytäntöönpanoelimen ja 27 liikenteenharjoittajan edustajia.

Huomautukset

EU on sitoutunut matkustajien oikeuksien turvaamiseen, mutta täytäntöönpanossa on edelleen monia haasteita

Myös EU:n ulkopuolella sovelletaan matkustajien kannalta suotuisia käytäntöjä

15

Jotta EU:n toimia matkustajien suojelemiseksi voitaisiin tarkastella laajemmassa yhteydessä, tilintarkastustuomioistuin vertasi EU:n matkustajien oikeuksia koskevaa sääntelykehystä Kanadan, Uuden-Seelannin, Yhdysvaltojen ja Brasilian vastaaviin kehyksiin. Vertailun perusteella havaittiin, että useimmissa tapauksissa EU:n säännöt ovat tiukempia ja yksityiskohtaisempia, koska ne kattavat eriasteisesti kaikki kymmenen matkustajien ydinoikeutta (ks. taulukko 1).

16

Lisäksi havaittiin, että EU:n ulkopuolella matkustajien oikeuksia ei välttämättä ole vahvistettu lainsäädännössä kaikkien neljän liikennemuodon osalta. Vertailun kohteena olleissa maissa matkustajien suojelu perustuu usein vapaaehtoisiin sopimuksiin, joita liikenteenharjoittajat tekevät keskenään. EU:n ulkopuolisten maiden säännöt menevät kuitenkin EU:n säännöksiä pidemmälle joillakin yksittäisillä aloilla. Niitä ovat muun muassa liikuntarajoitteisten henkilöiden kuljettaminen, matkustajan oikeudet, jos hänen pääsynsä kulkuvälineeseen on evätty, sekä matkatavaroille annettava suoja (ks. laatikko 1).

EU:n matkustajien oikeudet ovat joskus epäselviä

Oikeus saada tietoa – lisää selvyyttä tarvitaan

17

Matkustajilla on oikeus saada tietoa ennen matkaa ja sen aikana sekä tietyissä tapauksissa myös matkan jälkeen. Matkan keskeytyessä (matkan peruuntuessa tai viivästyessä pitkäaikaisesti) matkustajille on annettava tietoa matkan keskeytymiseen johtaneista syistä sekä häiriön todennäköisistä vaikutuksista matka-aikatauluun. Linja-auto- ja vesiliikenneasetuksissa säädetään, että liikenteenharjoittajien on annettava odottaville matkustajille tietoa 30 minuutin kuluessa. Lento- ja rautatieliikenteen harjoittajille ei ole asetettu tällaisia määräaikoja (ks. laatikko 2).

Avunantoa koskevaa oikeutta ei ole määritelty riittävän hyvin

18

Oikeus saada apua¹² tarkoittaa, että matkustajilla on oikeus saada vähimmäistasoista apua matkaan liittyvässä häiriötilanteessa. Saatavan avun muoto riippuu siitä, minkälaista apua liikenteenharjoittajat ovat valmiita tarjoamaan. Matkustajien oikeuksia koskevissa EU:n asetuksissa ei myöskään säädetä erityisistä sakoista liikenteenharjoittajille, jotka laiminlyövät avunantovelvollisuutensa. Liikennemuotojen välillä on eroja sen suhteen, miten pitkään viivästyksen on kestettävä, ennen kuin matkustajilla on oikeus saada apua. Lentoliikenteessä tämä aika on 2–4 tuntia, rautatieliikenteessä 60 minuuttia ja vesi- ja linja-autoliikenteessä 90 minuuttia. Rautatie- ja lentoliikenneasetuksissa ei täsmennetä korvattavien öiden tai majoituskulujen enimmäismäärää. Vesi- ja linja-autoliikenneasetuksissa kulujen enimmäismäärä on määritetty, mutta avunantovelvollisuus ei koske poikkeuksellisia olosuhteita (ks. laatikko 3).

19

Asetuksissa käytetään laajalti ilmaisuja ”välipala”, ”ateria” ja ”virvokkeet”. Niitä ei kuitenkaan ole määritelty, joten matkustajat eivät tiedä, mitä he voivat odottaa liikenteenharjoittajilta. Silloinkin, kun liikenteenharjoittajat antavat apua, apu ei välttämättä ole riittävän asianmukaista tai laadukasta, jotta se täyttäisi matkustajien tarpeet matkan häiriintyessä. Matkustajalle saatetaan antaa vain kolmen euron suuruinen maksukuponki, jolla voi ostaa virvokkeita lentoasemalla, tai hänelle tarjotaan vain yksi vesipullo useita tunteja myöhässä olevassa junassa.

Liikuntarajoitteiset matkustajat eivät tiedä, mitä palveluita he voivat odottaa saavansa

20

Liikuntarajoitteiset henkilöt muodostavat matkustajaryhmän, jolla on erityisiä tarpeita. Jotta liikuntarajoitteisten henkilöiden matkanteko ei olisi tarpeettoman hankalaa, heidän on saatava riittävästi tietoa matkan ehdoista ja käytännön järjestelyistä sekä liikennevälineessä että lähtöpaikassa. Asetuksissa käytetään liikuntarajoitteisille matkustajille annettavan tiedon ajoituksesta ja muodosta epämääräistä terminologiaa. Esimerkkeinä voidaan mainita ”saatavilla asianmukaisessa ja saavutettavissa olevissa muodoissa”¹³ tai ”asianmukaisia vaihtoehtoisia keinoja käyttäen”¹⁴. Tämäntyyppisten ongelmien vuoksi liikuntarajoitteisten matkustajien oikeudet jäävät usein toteutumatta (ks. laatikko 4).

Matkustajien oikeuksia koskevat asetukset jättävät runsaasti tulkinnanvaraa

21

Kaikki tarkastukseen osallistuneet sidosryhmät olivat sitä mieltä, etteivät asetukset ole riittävän selkeitä. Tästä johtuen liikenteenharjoittajat tulkitsevat asetuksia kapeasti eivätkä kansalliset täytäntöönpanoelimet ole varmoja siitä, miten eri tapaukset pitäisi käsitellä. Lentomatkustajien oikeuksia koskevan asetuksen voimaantulon jälkeen Euroopan unionin tuomioistuimessa on käsitelty noin 180 asiaa, joiden yhteydessä on pyritty selventämään viivästyksen, poikkeuksellisten olosuhteiden, teknisten vikojen, saapumisajan ja muiden vastaavien käsitteiden merkitystä. Lisäksi sekä liikenteenharjoittajat että kansalliset täytäntöönpanoelimet antoivat esimerkkejä tapauksista, joissa kansalliset tuomioistuimet ovat ratkaisseet samoja aiheita koskevat asiat eri tavalla.

22

Komissio on pyrkinyt selittämään unionin tuomioistuimen päätöksiä kaikille sidosryhmille lukuisissa antamissaan selittävissä huomautuksissa ja tulkintaohjeissa¹⁵. Lisäksi komissio julkaisi viimeksi heinäkuussa 2015 tiivistelmän¹⁶ tärkeimmistä unionin tuomioistuimen tuomioista. Kansalliset täytäntöönpanoelimet ja liikenteenharjoittajat kuitenkin painottivat, että asetusten yhdenmukainen täytäntöönpano ei ole vielä toteutunut, sillä avunantoa, vastaavilla kuljetusehdoilla tehtävää uudelleenreititystä ja korvausehtoja koskevia käsitteitä ei edelleenkään sovelleta yhdenmukaisesti kaikkialla.

EU:n matkustajien oikeuksien toteutuminen riippuu liikenteenharjoittajasta, ja oikeuksia rajoitetaan erilaisin poikkeuksin

Oikeus kuljetussopimuksen täyttämiseen: matkustajat ovat riippuvaisia liikenteenharjoittajien toimista

23

Mikäli matka viivästyy pitkäaikaisesti, lähtö peruuntuu tai matkustajan pääsy kulkuvälineeseen evätään, matkustajalle on joko korvattava matkalipun hinta tai järjestettävä vaihtoehtoinen kuljetus vastaavilla ehdoilla. Lentoliikenteessä oikeutta uudelleenreititykseen sovelletaan vain silloin, kun lento on peruttu tai matkustajan pääsy koneeseen on evätty. Se ei siis koske pitkäaikaisia viivästyksiä. Muissa liikennemuodoissa uudelleenreititys on taattu, mikäli saapumisen tai lähdön oletetaan viivästyvän vähintään 60 minuuttia rautatieliikenteessä, 90 minuuttia vesiliikenteessä ja 120 minuuttia linja-autoliikenteessä. Nykyisissä EU:n asetuksissa ei kuitenkaan säädetä sakosta liikenteenharjoittajille, jotka eivät järjestä uudelleenreititystä kohtuullisessa ajassa (ks. laatikko 5).

24

Uudelleenreititys on tehtävä siten, että matkustaja pääsee perille vastaavilla kuljetusehdoilla. Nykyisissä EU:n asetuksissa ei kuitenkaan ole mitään ohjeistusta siitä, mitä vastaavat kuljetusehdot tarkoittavat. Kansalliset täytäntöönpanoelimet toivatkin esiin useita tapauksia, joissa rautatie- ja lentoyhtiöt ovat tarjonneet tilalle linja-autokuljetusta hyvin pitkillä matkoilla, kuten Pariisista Madridiin (välimatka 1 250 km) sekä Milanosta Cataniaan (välimatka 1 400 km ja osa matkasta lautalla).

25

Lisäksi havaittiin useita tapauksia, joissa matkustajat olisi voitu uudelleenreitittää välittömästi, mikäli heidät olisi sijoitettu eri matkustusluokkaan tai olisi käytetty toisen yhtiön liikennöimää yhteyttä samassa liikennemuodossa. Liikenteenharjoittajat kuitenkin välttelevät tätä vaihtoehtoa taloudellisista syistä. Matkustajien odotusajat saattavat siten venyä pitkiksi, koska heidät halutaan sijoittaa alkuperäisen yhtiön toiselle vuorolle samassa matkustusluokassa (ks. laatikko 6). Joskus tämä on mahdollista vasta useita päiviä myöhemmin.

Asetuksissa säädetyt poikkeukset johtavat siihen, että useat matkustajat jäävät ilman suojaa

26

Rautatieliikenneasetuksen mukaan jäsenvaltiot voivat poiketa useimpien matkustajien oikeuksien soveltamisesta vuoteen 2024 asti. Poikkeukset koskevat lähinnä alueellisia ja paikallisia lähtöjä. Vuonna 2017 ainoastaan viisi jäsenvaltiota¹⁷ sovelsi asetusta täysimääräisesti. Tämä tarkoittaa, että 90 prosenttia eurooppalaisista junamatkustajista ei pääse hyödyntämään suurinta osaa heille EU:ssa kuuluvista matkustajien oikeuksista.¹⁸ Myös kansainväliset palvelut jäävät nykyisin asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle silloin, kun merkittävä osa matkasta sijoittuu EU:n ulkopuolelle. Näin on siinäkin tapauksessa, että kyseessä on EU:n liikenteenharjoittaja.

27

Valtaosaa linja-autoliikenneasetuksen säännöksistä sovelletaan säännölliseen liikenteeseen, kun liikennöitävä aikataulun mukainen matka on vähintään 250 km. On olemassa erilaisia tulkintoja siitä, miten nuo 250 km pitäisi mitata. Jotkut täytäntöönpanoelimet ja liikenteenharjoittajat pitävät laskennan perusteena reitin kokonaispituutta, jolloin kokonaisreitin varrella sijaitsevien paikkojen välillä matkustavat saavat suojan, vaikka heidän matkansa olisi alle 250 km. Jotkut toiset tarkastukseen osallistuneet liikenteenharjoittajat puolestaan olettivat suojan koskevan matkustajaa vain silloin, kun lipunhaltijan matka on pituudeltaan vähintään 250 km.

Matkustajat eivät ole kovin tietoisia oikeuksistaan

Tietoisuuden taso ei ole muuttunut, mutta aiempaa useammat ovat kuulleet matkustajien oikeuksista

28

Tilastollisessa tutkimuksessa kysyttiin vastaajilta, olivatko he viimeisten kahden vuoden aikana matkustaneet lentäen, käyttäneet kaukojunapalveluja, olleet lautalla tai risteilyaluksella tai matkustaneet kaukoliikenteen linja-autolla. Vastaukset osoittivat, että enemmistö – 86 prosenttia – eurooppalaisista matkustaa melko usein. Vain 13 prosenttia vastaajista ei ollut tehnyt pitkiä matkoja edellisten kahden vuoden aikana. Käytettyjen liikennemuotojen kokonaisosuudet esitetään kaaviossa 1. Yleisin matkustustiheys oli 2–5 kertaa vuodessa (34 prosenttia vastaajista). Vastaajista 84 prosenttia matkustaa useammin kuin kerran vuodessa (ks. kyselylomake kokonaisuudessaan liitteestä II).

29

Matkustajien oikeuksien toteutuminen edellyttää monilta osin aktiivista toimintaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi avun pyytämistä tai korvauksen vaatimista. Matkustajien on siten oltava tietoisia oikeuksistaan. Tilintarkastustuomioistuimen tilastollisessa tutkimuksessa mitattiin eurooppalaisten tietoisuutta seuraavien kolmen tekijän perusteella:

1. vastaajan oma arvio tietoisuutensa tasosta
2. vastaajan arvio siitä, kuinka moni on kuullut käsitteestä ”matkustajien oikeudet”
3. arvio matkustajien oikeuksia koskevan tiedon tasosta.

30

Tilastolliseen tutkimuskyselyyn vastanneista 39 prosenttia arvioi olevansa melko hyvin tai täysin tietoisia heille kuuluvista matkustajien oikeuksista. Kun 3,6 prosenttia vastaajista katsoi olevansa täysin tietoisia kyseisistä oikeuksista, 13,5 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei tiedä niistä mitään (ks. taulukko 2 ja laatikko 7). Vuonna 2014 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen¹⁹ tulokset olivat samankaltaisia, koska siinäkin 39 prosenttia vastaajista katsoi olevansa tietoisia EU:n matkustajien oikeuksista.

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tilastollinen matkustajatutkimus.

Tietoisuus ei tarkoita tietoa

31

Tilastollisessa kyselytutkimuksessa esitettiin joukko kysymyksiä, joilla pyrittiin selvittämään, miten hyvin matkustajat tuntevat oikeutensa. Vastaajille esitettiin teoreettinen tilanne, jossa lento on viisi tuntia myöhässä lentoyhtiön henkilöstöongelmien takia. Vastaajille annettiin 15 vastausvaihtoehtoa, joista viisi perustui lentomatkustajien oikeuksia koskevaan asetukseen ja kymmenen oli keksittyjä. Vastaajat valitsivat keskimäärin kaksi viidestä oikeasta vastausvaihtoehdosta.

32

Kolmesta eniten valitusta vaihtoehdosta valituin (78 prosenttia vastaajista) vaihtoehto perustuu matkustajien oikeuksia koskevaan asetukseen (ks. taulukko 3). Toiseksi ja kolmanneksi valituimmat vaihtoehdot olivat: ”Muiden osoitettujen kulujen korvaaminen” ja ”Toisen lentoyhtiön järjestämä lento samaan kohteeseen”. Näistä kahdesta seikasta ei nimenomaisesti säädetä asetuksessa, mutta ne lukeutuvat yleisimpiin pyyntöihin, joita matkustajat esittävät lentoyhtiöille.

Taulukko 3

Vastaajien valitsemien vaihtoehtojen osuudet kysyttäessä, mihin matkustajilla on heidän mielestään oikeus, jos lento on vähintään viisi tuntia myöhässä lentoyhtiön henkilöstöongelmien takia. Kukin vastaaja sai valita viisi vaihtoehtoa. Oikeat vastaukset on merkitty vihreällä.²⁰

	Valittujen vaihtoehtojen osuudet %
Maksuttomat ateriat, virvokkeet ja hotellimajoitus, jos viivästyminen kestää yön yli	77,8
Muiden osoitettujen kulujen korvaaminen	54,2
Toisen lentoyhtiön järjestämä lento samaan kohteeseen	49,5
Vähintään 250 euron taloudellinen korvaus, jos saapuminen lopulliseen kohteeseenne viivästyy yli kolmella tunnilla	49,2
Maksuton kuljetus takaisin majoituspaikkaanne vuorokauden ajasta riippumatta	45,2
Koko lipun hinnan korvaaminen	39,3
Siirtyminen kohteeseen käyttäen muuta liikennemuotoa (juna, linja-auto jne.)	29,5
Uudelleenreititys lentoasemalle, joka on lähimpänä alkuperäistä kohdetta	26,7
Alennus ruokaostoksista verovapaissa myymälöissä	26,2
Pääsy lentoaseman lounge-tiloihin	25,4
Korottaminen ylempään matkustusluokkaan	21,4
Oikeus valita vapaasti toinen lähtöpäivä kahden kuukauden sisällä	18,7
Maksuton puhelinsoitto	17,3
Paluulento lennon lähtökentälle	15,7
Psykologinen tuki	3,9

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tilastollinen matkustajatutkimus.

Matkustajien on vaikea käyttää oikeuksiaan

Oikeus saada korvaus matkan viivästyessä tai sen peruuntuessa on matkustajien oikeuksien näkyvin osa

33

Matkustajilla on oikeus saada korvaus, mikäli matka viivästyy pitkäaikaisesti, se perutaan tai matkustajalta evätään pääsy kulkuvälineeseen. Kaikissa asetuksissa säädetään oikeudesta saada korvaus tietyissä olosuhteissa. Kyseiset olosuhteet vaihtelevat kuitenkin merkittävästi. Kyseessä olevissa neljässä liikennemuodossa sovelletaan erilaisia määräaikoja sen suhteen, koska oikeus korvaukseen alkaa. Lentoliikenteessä määräaika on 3–4 tuntia (matkan pituudesta riippuen), rautatieliikenteessä 60 minuuttia, vesiliikenteessä 90 minuuttia ja linja-autoliikenteessä 120 minuuttia.

34

Myös korvauksen määrä vaihtelee huomattavasti kyseisten neljän liikennemuodon välillä: lentoliikenteessä korvaus on 250–600 euroa (ks. taulukko 4). Muissa liikennemuodoissa korvauksen määrä on sidoksissa lipun hintaan (korvaus on 25–50 prosenttia lipun hinnasta). Lentoliikenneasetuksessa säädettyjä summia ei ole mukautettu inflaatioon sen jälkeen, kun kyseinen asetus tuli voimaan vuonna 2004. Jos korvaussummissa olisi huomioitu inflaatio, ne olisivat nyt 25 prosenttia suurempia tältä ajalta kertyneen inflaatioasteen mukaisesti (ks. taulukko 4).

Taulukko 4

Lentomatkustajien oikeuksia koskevan asetuksen mukaisesti maksettavat korvaukset matkan viivästyessä

Matkan pituus	Asetuksessa (EY) N:o 261/2004 säädetty korvaus euroina	Vastaava teoreettinen korvaussumma euroina inflaatiokorjattuna
1 500 km tai vähemmän	250	313
Yli 1 500 km EU:n sisäisillä lennoilla ja 1 500–3 500 km muilla lennoilla	400	500
Yli 3 500 km	600	751

Lähde: EU:n lentomatkustajien oikeuksia koskeva asetus ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen laskelmat.

35

Oikeus korvaukseen matkan viivästyessä tai peruuntuessa aiheuttaa matkustajien kymmenestä ydinoikeudesta suurimman hallinnollisen rasituksen. Noin 90 prosenttia liikenteenharjoittajille ja kansallisille täytäntöönpanoelimille tehdyistä valituksista liittyy kyseisiin korvauksiin. Liikenteenharjoittajien ja matkustajien välillä syntyy useimmiten riitaa viivästyksen ja peruuntumisen syistä. Jos viivästymisen tai peruuntumisen katsotaan johtuvan poikkeuksellisesta syystä, liikenteenharjoittajien ei tarvitse maksaa korvausta (lukuun ottamatta rautatieliikennettä, jossa liikenteenharjoittajien on maksettava korvaus häiriötilanteen syystä riippumatta). Koska häiriötilanteen syyt eivät ole julkista tietoa, kukin matkustaja joutuu kyseenalaistamaan niihin liittyvät ilmoitukset erikseen. Haastatteluun osallistuneet lentoliikenteen kansalliset täytäntöönpanoelimet arvioivat, että noin 60 prosenttia valituksista, joiden aiheena on matkustajan tyytymättömyys lentoyhtiön väitteisiin poikkeuksellisista olosuhteista, koskee tapauksia, joissa ei kansallisten täytäntöönpanoelinten tutkimusten mukaan ollutkaan kyse poikkeuksellisista olosuhteista. Tämä tarkoittaa, että samalla lennolla olleista matkustajista yksi saattaa saada lentoyhtiöltä korvauksen ja toinen ei (ks. laatikko 8).

36

Kaikkia haastatteluun osallistuneita liikenteenharjoittajia pyydettiin luovuttamaan tiedot vastaanottamiensa valitusten määrästä ja taloudellisesta vaikutuksesta. Saadut tiedot olivat rajallisia, eikä niiden perusteella voitu tehdä johtopäätöksiä edellä mainittujen velvoitteiden taloudellisesta vaikutuksesta. Tiedot eivät olleet saatavissa, sillä harvat liikenteenharjoittajat ovat halukkaita toimittamaan ne komissiolle.

37

Ehdotuksessaan lentoliikenneasetusten muuttamisesta (ks. kohta 4) komissio pyrkii vähentämään avunantoon ja korvauksiin liittyviä kustannuksia, joita lentoyhtiöille aiheutuu matkustajien oikeuksista. Tätä silmällä pitäen komissio on ehdottanut korvaukseen oikeuttavan odotusajan pidentämistä kolmesta viiteen tuntiin. Komissio on lisäksi ehdottanut, että sallittu majoituksen kesto rajataan kahteen yöhön ja enimmäiskustannus 80 euroon yötä kohti. Ehdotus kuitenkin perustui hyvin vähäiseen lentoyhtiöiden komissiolle toimittamaan tietoon.

Matkustajien oikeuksien täytäntöönpano on hankalaa, jos matkaan liittyy jatkoyhteys

38

Jatkoyhteyksiä sisältävien (eli yhden kuljetussopimuksen puitteissa useista osuuksista koostuvien) matkojen erityisenä ongelmana ovat korvausten epäselvyys ja kansallisten täytäntöönpanoelinten suorittaman valvonnan järjestämisen epäselvyys. Vaikka viivästymiset yksittäisillä osuuksilla eivät oikeuttaisi korvaukseen, lopullinen kokonaisviivästys saattaakin ylittää asetuksissa säädetyn kynnysarvon. Tässä tilanteessa kansallisten täytäntöönpanoelinten on puututtava asiaan, koska yksikään asianomainen liikenteenharjoittaja ei koe olevansa vastuussa avunannosta tai korvausten maksamisesta, jos matkan keskeytyminen ei ole suoranaisesti niiden omaa syytä (ks. laatikko 9).

39

Tällaisissa tilanteissa ei ole myöskään itsestään selvää, minkä kansallisen täytäntöönpanoelimen pitäisi käsitellä mahdolliset valitukset. Haastatellut kansalliset täytäntöönpanoelimet antoivat lukuisia esimerkkejä tapauksista, joissa ne ovat siirrelleet keskenään edes takaisin jatkoyhteyksiä sisältäviä matkoja koskevia valitustapauksia. Kansalliset täytäntöönpanoelimet ovat ryhtyneet toimiin määrittääkseen yhteisen lähestymistavan tähän ongelmaan, mutta niiden näkemykset eivät ole yhteneviä.

Matkustajien toiveet vaihtoehtoisesta kuljetuksesta

40

Vastaajia pyydetiin valitsemaan kymmenestä matkustajien ydinoikeudesta kolme heidän mielestään tärkeintä oikeutta. Yleisin vastaus oli ”oikeus vaihtoehtoiseen kuljetukseen, jos viivästys on pitkä, matka peruuntuu tai pääsy kulkuvälineeseen evätään” (ks. taulukko 1). Vastaajista 42 prosenttia mainitsi sen ensimmäisenä vaihtoehtona. Lähes yhtä moni – 40 prosenttia vastaajista – valitsi ensimmäisenä vaihtoehdon ”oikeus korvaukseen, jos viivästys on pitkä, matka peruuntuu tai pääsy kulkuvälineeseen evätään”. Oikeutta saada apua pidettiin melkein yhtä tärkeänä. Vertailun vuoksi todettakoon, että avoimessa kyselytutkimuksessa nimettiin sama oikeus tärkeimmäksi, mutta siinä kyseisen vaihtoehdon osuus oli 65 prosenttia (ks. taulukko 5).

Taulukko 5

Mitä oikeuksia matkustajat pitävät tärkeimpinä?

Tilastollinen tutkimus	% vastaajista
Oikeus vaihtoehtoiseen kuljetukseen, jos viivästys on pitkä, matka peruuntuu tai pääsy kulkuvälineeseen evätään	41,7
Oikeus korvaukseen, jos viivästys on pitkä, matka peruuntuu tai pääsy kulkuvälineeseen evätään	39,6
Oikeus huolenpitoon (ruokaa, apua), jos viivästys on pitkä	36,1
Oikeus korvaukseen matkatavaroiden vahingoituttua	35,7
Oikeus saada hyvitystä liikenteenharjoittajalta matkan häiriintyessä	34,7
Oikeus suojaan kansallisuuteen, asuinpaikkaan tai vammaisuuteen perustuvalta syrjinnältä julkisissa kulkuvälineissä	31,3
Oikeus saada tietoja matkan keskeytyessä	29,9
Liikuntarajoitteisten matkustajien oikeus maksuttomaan apuun	28,9
Oikeus esittää valitus liikenteenharjoittajalle, jos ei ole tyytyväinen palveluun	9,7
Oikeus siihen, että viranomaiset soveltavat säännöksiä asianmukaisesti	7,2

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tilastollinen matkustajatutkimus.

Puolet matkustajista on kokenut merkittäviä häiriöitä matkansa aikana, useimmiten rautatie- ja lentoliikenteessä

41

Tilastollisessa kyselytutkimuksessa kysyttiin, olivatko vastaajat joutuneet viimeisen kahden vuoden aikana tilanteisiin, joissa heidän matkansa peruuntui tai viivästyi, heidän pääsynsä kulkuvälineeseen evättiin tai heidän matkatavaransa vahingoittuivat. Niistä 8 961 vastaajasta, jotka olivat matkustaneet viimeisen kahden vuoden aikana, 49,5 prosenttia oli kokenut vähintään yhden tällaisen häiriötilanteen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yleisin häiriötilanne oli matkan viivästyminen. Sen oli kokenut 34 prosenttia junamatkustajista ja 31 prosenttia lentomatkustajista. Seuraavaksi yleisimmät häiriötilanteet olivat matkan peruuntuminen ja matkatavaroiden häviäminen tai niihin kohdistuneet huomattavat vahingot (ks. kaavio 2).

42

Lisäksi tutkittiin sitä, olivatko häiriötilanteisiin aiemmin joutuneet matkustajat tietoisempia oikeuksistaan. Kävi ilmi, ettei aiempi kokemus häiriötilanteesta tarkoita, että henkilö tuntisi matkustajan oikeudet paremmin. Joskus häiriötilanne käsittää lähes kaikki mahdolliset ongelmat (ks. laatikko 10).

Matkaan liittyvistä häiriötilanteista ei ole saatavilla julkista tietoa

43

Asetuksissa ei velvoiteta liikenteenharjoittajia ilmoittamaan julkisesti häiriötilanteista lukuun ottamatta rautatieyhtiöitä, joiden on julkistettava vuosittain vastaanotettujen valitusten määrä ja tyyppi, käsiteltyjen valitusten määrä, vastausaika ja mahdollisesti toteutetut parannustoimet. Liikenteenharjoittajat ovat haluttomia luovuttamaan tietoja reiteillään sattuneista häiriötilanteista (ks. kohta 36). Ei ole myöskään olemassa mitään kansallisten täytäntöönpanoelinten hallinnoimaa rekisteriä, johon kirjattaisiin yksittäisten lähtöjen viivästykset tai peruuntumiset tai valitusten määrät kutakin liikenteenharjoittajaa tai lähtöä kohti.

Vain kolmasosa matkustajista vaatii matkustajien oikeuksiin perustuvia etuuksia, koska matkustajat eivät tiedä, miten toimia, tai olettavat, ettei se johda mihinkään

44

Useimmat etuudet eivät ole saatavilla automaattisesti matkaan liittyvissä häiriötilanteissa. Etuuksia vaatineiden matkustajien määrä on tavallisesti pienempi kuin niiden matkustajien määrä, joihin häiriötilanne vaikuttaa (ks. laatikko 11). Haastateltuja liikenteenharjoittajia pyydettiin ilmoittamaan aktiivisiin toimenpiteisiin ryhtyneiden henkilöiden summittainen määrä. Rautatie- ja lentoyhtiöt arvioivat, että keskimäärin yksi kolmasosa matkustajista ottaa jälkikäteen yhteyttä matkan häiriintymisen takia. Tämä luku vastaa tilintarkastustuomioistuimen tilastollisen tutkimuksen tulosta, jonka mukaan matkansa aikana häiriötilanteen kokeneista 4 437 vastaajasta 32 prosenttia ilmoitti ottaneensa yhteyttä liikenteenharjoittajaan pyytääkseen korvausta tai jotain muuta apua.

45

Tilastollisessa tutkimuksessa 20 prosenttia häiriötilanteita kokeneista matkustajista ilmoitti kärsineensä hiljaa ja mitään tekemättä. Kun heiltä kysyttiin, miksi he eivät olleet tehneet mitään, syyksi mainittiin useimmiten se, ettei liikenteenharjoittajan vastaus olisi todennäköisesti kuitenkaan ollut tyydyttävä. Kuten kaaviosta 3 näkyy, muita tärkeimpiä syitä olivat tiedon puute sekä puutteelliset tiedot siitä, miten käytännössä pitäisi toimia.

Säännösten noudattamisen varmistamisessa on eroja jäsenvaltioiden välillä riippuen niissä sovellettavista käytännöistä

Kansallisten sääntelyelinten rakenteet ja valvontakäytännöt ovat erilaisia

Kansallisten täytäntöönpanoelinten rakenteet eivät ole yhdenmukaisia, ja niiden toimien kattavuus riippuu siitä, mistä liikennemuodosta on kyse

46

Kaikkia neljää liikennemuotoa koskevissa asetuksissa säädetään, että jäsenvaltioiden on perustettava kansalliset täytäntöönpanoelimet, joiden tehtävänä on varmistaa kyseisten asetusten säännösten noudattaminen. Tarkastus osoitti, että kaikissa vierailun kohteena olleissa jäsenvaltioissa oli perustettu kansalliset täytäntöönpanoelimet. Joissakin jäsenvaltioissa perustetut täytäntöönpanoelimet vastaavat kukin vain yhdestä liikennemuodosta, kun joissakin toisissa jäsenvaltioissa perustetut täytäntöönpanoelimet vastaavat useammasta kuin yhdestä liikennemuodosta.

47

Lento-, linja-auto ja meriliikenteessä kansallisten täytäntöönpanoelinten vastuualue koskee kaikkia niiden omalta alueelta tapahtuvia lähtöjä sekä sellaisista EU:n ulkopuolisista maista saapuvia vuoroja, joita liikennöivät EU:n liikenteenharjoittajat (niin kutsuttu alueellinen täytäntöönpano). Rautatieliikenteen alalla kansallisten täytäntöönpanoelinten toimet kattavat niiden lainkäyttövallan alaisuuteen rekisteröityneet liikenteenharjoittajat (niin kutsuttu yritysperusteinen säännösten noudattamisen valvonta). Ongelmia saattaa ilmetä tilanteissa, joissa rautatieliikenteen harjoittajat lähtevät jostakin muusta jäsenvaltiosta kuin omastaan. Tietyn liikenteenharjoittajan valvonnasta vastaavalla kansallisella täytäntöönpanoelimellä ei välttämättä tällöin ole valtuuksia tutkia toisessa jäsenvaltiossa sattunutta tapausta. Tilintarkastustuomioistuin kuitenkin pani merkille, että käytännössä kansallisten täytäntöönpanoelinten vastuuala ei ole kovinkaan selvä matkustajille – ja tämä koskee myös linja-auto- ja vesiliikennettä. Haastateltujen linja-auto- ja lauttaliikennöitsijöiden osalta ilmeni, että toisen jäsenvaltion kansallinen täytäntöönpanoelin ei ollut yhdessäkään tapauksessa ottanut niihin yhteyttä.

48

Voi olla myös niin, että ulkomaan- ja kotimaanliikenteestä vastaavat eri elimet tai että kansallisen täytäntöönpanoelimen tehtävät on jaettu usean paikallishallinnon kesken. Tällainen järjestelmä on käytössä linja-autoliikenteessä Puolassa ja Espanjassa. Niissä on perustettu ulkomaanliikennettä varten kansallinen elin, mutta kotimaanliikenteestä vastaavat alueviranomaiset, joiden toimivalta riippuu siitä, missä liikenteenharjoittajan toimilupa on myönnetty.

Kaikki kansalliset täytäntöönpanoelimet eivät käsittele yksittäisiä matkustajavalituksia

49

Asetusten mukaan matkustajille on ilmoitettava, että heillä on mahdollisuus tehdä kyseisten asetusten rikkomisesta valitus nimetyille kansallisille täytäntöönpanoelimille. Useimmissa tapauksissa matkustajien on ensin tehtävä valitus liikenteenharjoittajalle, ja vain siinä tapauksessa, ettei kyseinen menettely tuota tyydyttävää tulosta, valitus on mahdollista saattaa kansallisen täytäntöönpanoelimen käsiteltäväksi. Matkustajat saattavat olettaa, että kansallinen täytäntöönpanoelin on ensisijainen paikka, josta voi hakea muutosta päätöksiin. Useissa tapauksissa kansallinen täytäntöönpanoelin ei kuitenkaan käsittele yksittäisiä valituksia, jotka koskevat korvausasioita, vaan matkustajien on turvauduttava muihin keinoihin saadakseen asianmukaisen korvauksen.

50

Unionin tuomioistuimen maaliskuussa 2016 antaman tuomion²¹ perusteella jotkin kansalliset täytäntöönpanoelimet katsovat, että niiden tehtävänä on ainoastaan valvoa yleisesti säännösten noudattamista (näin on Saksassa, Italiassa ja Suomessa). Joissain toisissa jäsenvaltioissa kansalliset täytäntöönpanoelimet käsittelevät myös yksittäisiä valituksia. Näin ollen on hyvin vaikea toteuttaa käytännössä lentoliikenneasetuksen säännöstä, jonka mukaan matkustajat voivat valittaa asetuksen väitetystä rikkomisesta mille tahansa kansalliselle täytäntöönpanoelimelle tapahtumapaikasta riippumatta.²² Voi nimittäin olla, että se kansallinen täytäntöönpanoelin, jonka puoleen matkustaja ensin kääntyy, käsittelee yksittäisiä tapauksia, kun taas toinen kansallinen täytäntöönpanoelin, jolle valitus siirretään, käsitteleekin ainoastaan yleiseen täytäntöönpanoon liittyviä tapauksia.

Tilastot osoittavat, että lentoliikenteestä vastaavat kansalliset täytäntöönpanoelimet käsittelevät huomattavasti enemmän valituksia kuin rautatie-, vesi- tai linja-autoliikenteestä vastaavat kansalliset täytäntöönpanoelimet

51

Yleisesti ottaen kansallisten täytäntöönpanoelinten soveltamissa käytännöissä on suuria eroja. Valitusten käsittelylle asetetut määräajat voivat vaihdella kahdesta kuukaudesta (Puola) jopa neljään vuoteen (Saksa). Joissakin jäsenvaltioissa (Suomi ja Ranska) virallista määräaikaa ei ole edes asetettu. Lentoliikenteestä vastaavien kansallisten täytäntöönpanoelinten osalta valitusten keskimääräinen käsittelyaika vaihtelee 42 vuorokaudesta (Alankomaat) yli vuoteen (Saksa).

52

Kansallisten täytäntöönpanoelinten määräämien seuraamusten määrä ja seuraamuksiin liittyvien rahasummien suuruus vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain, koska niistä ei säädetä EU:n oikeudessa. Ilmailualalla seuraamukset vaihtelevat 50 eurosta (Puola) 250 000 euroon (Irlanti) matkustajaa kohti rikkomuksen vakavuudesta riippuen. Alankomaissa yhteenlaskettu sakkosumma oli eräässä tapauksessa huimat miljoona euroa. Vierailun kohteena olleista kymmenestä jäsenvaltiosta vain Alankomaissa kansallinen täytäntöönpanoelin, joka vastaa lentoliikenteestä, julkaisee tiedot määrätyistä seuraamuksista ja asianomaisen lentoyhtiön nimen.

53

Useimmissa jäsenvaltioissa lentoliikenteestä vastaavien kansallisten täytäntöönpanoelinten vastaanottamien valitusten määrä on kasvanut viimeisten kolmen vuoden aikana (ks. taulukko 6). Pääsyynä sille, että matkustajat esittävät vaatimuksensa kansallisille täytäntöönpanoelimille, on erimielisyys siitä, johtuiko viivästys tosiasiassa poikkeuksellisista olosuhteista (keskimäärin 45 prosenttia kaikista vaatimuksista koskee tätä). Seuraavaksi yleisin syy (19 prosenttia) on sama erimielisyys matkan peruuntumisen syystä.

Taulukko 6

Tilastot kymmenen lentoliikenteestä vastaavan kansallisen täytäntöönpanoelimen käsittelemistä valituksista vuosina 2015–2017

Jäsenvaltio	Valitusten kokonaismäärä
	2015	2016	2017
Tšekki	370	672	934
Saksa	2 844	3 075	3 211
Irlanti	719	846	981
Kreikka	993	1 367	1 465
Espanja	11 343	17 649	16 700
Ranska	6 775	5 960	6 115
Italia	5 763	6 078	3 731
Alankomaat	812	1 361
Puola	5 402	5 980	7 226
Suomi	1 434	1 845	2 015

Lähde: Jäsenvaltioihin tehtyjen käyntien yhteydessä saatavilla olleet tiedot.

54

Muista liikennemuodoista vastaavien kansallisten täytäntöönpanoelinten työmäärä on suhteessa pienempi. Rautatieliikenteestä vastaavat kansalliset täytäntöönpanoelimet joutuvat ratkaisemaan ongelmatapauksia useinkin, mutta linja-auto- ja laivaliikenteen alalla kansallisten täytäntöönpanoelinten käsittelemien tapausten määrät ovat pieniä. Puolassa lentoliikenteestä vastaava kansallinen täytäntöönpanoelin käsitteli vuonna 2017 yli 7 000 valitusta, kun linja-autoliikenteestä vastaava kansallinen täytäntöönpanoelin käsitteli vain neljä valitusta.

55

Tarkastuksessa havaittiin, että matkustajien rautatie-, linja-auto- ja vesiliikenteen harjoittajille tekemien valitusten määrä oli tosiasiassa paljon suurempi kuin kansallisten täytäntöönpanoelinten käsiteltäväksi päätyvien tapausten määrä. Tämä osoittaa, että valtaosa valituksista ratkaistaan liikenteenharjoittajien tasolla. Joskus alan standardit ovat yhdenmukaiset matkustajien oikeuksia koskeviin EU:n asetuksiin perustuvien liikenteenharjoittajien velvoitteiden kanssa tai ylittävät ne, ja liikenteenharjoittajat ratkaisevat ongelmatapaukset yleensä vapaaehtoisesti.

Korvaushakemuksia välittävät yritykset ja vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet täyttävät kansallisten täytäntöönpanoelinten jättämän tyhjiön täytäntöönpanossa

Vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet tuovat matkustajien oikeuksien täytäntöönpanoon neuvotteluun ja kompromissiin liittyvän puolen

56

Kansallisten täytäntöönpanoelinten lisäksi matkustajat voivat kääntyä muiden tahojen puoleen vaatiakseen oikeuksiaan. Näitä ovat esimerkiksi vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet, Euroopan kuluttajakeskukset²³, korvaushakemuksia välittävät yritykset ja kuluttajajärjestöt. Matkustajat voivat viedä tapauksensa myös siviilituomioistuinten ratkaistavaksi, etenkin jos kyseessä on korvausvaatimus.

57

Vaihtoehtoinen riidanratkaisu mahdollistaa kuluttajien ja kauppiaiden välisten riitojen ratkaisemisen tuomioistuinkäsittelyä yksinkertaisemmin, nopeammin ja edullisemmin. EU:n direktiivin²⁴ mukaan vaihtoehtoinen riidanratkaisu olisi mahdollistettava kaikissa kotimaisissa ja rajatylittävissä riidoissa ja jäsenvaltioiden pitäisi tehdä sen käyttämisestä helppoa. Vaikka kaikissa jäsenvaltioissa on vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä, jotka käsittelevät yleisiä kuluttajien valituksia, liikenteenharjoittajat ovat enimmäkseen tekemisissä sellaisten vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten kanssa, jotka vastaavat liikenteenharjoittajien omaa liikennemuotoa koskevasta käsittelystä. Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten lausunnot eivät ole aina sitovia liikenteenharjoittajaan nähden.

58

Vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely on tavallisesti matkustajille ilmainen, mutta liikenteenharjoittajat saattavat joutua maksamaan jokaisesta käsitellystä tapauksesta riippumatta menettelyn lopputuloksesta. Koska yhden menettelyn kustannukset voivat olla maksettavaa korvaussummaa suuremmat, jotkut haastatelluista liikenteenharjoittajista maksavat mieluummin vaaditun korvauksen välttääkseen siten vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn.

59

Jotkin kansalliset täytäntöönpanoelimet olivat sitä mieltä, että vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely on vastoin matkustajien oikeuksien periaatteita, koska vaihtoehtoisessa riidanratkaisussa on tarkoitus löytää kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävä ratkaisu. Tämä voi johtaa siihen, että jotkut matkustajat suostuvat pienempään korvaukseen, kuin mihin heillä olisi oikeus.

Matkustajien oikeuksien johdosta on syntynyt kokonaan uusi toimiala: korvausvaatimuksia välittävät yritykset

60

On olemassa yrityksiä, jotka hoitavat matkan häiriötilanteisiin liittyvien korvausvaatimusten tekemisen matkustajien puolesta. Jotkin lentoyhtiöt totesivat, että tällaisten yritysten välityksellä tehtyjen korvaushakemusten osuus saattaa olla jopa 50 prosenttia (ks. laatikko 12).

61

Jotkin korvaushakemuksia välittävistä yrityksistä perivät huomattavan suuria käsittelypalkkioita (jopa 50 prosenttia maksettavasta korvauksesta). Joissakin tapauksissa tällaiset yritykset ovat myös vaatineet liikenteenharjoittajilta korvauksia ilman, että asianomaiset matkustajat ovat tienneet asiasta. Ainakin yksi kansallinen täytäntöönpanoelin (Kreikka) ja jotkin lentoyhtiöt ovat ryhtyneet toimiin vähentääkseen näiden yritysten kautta tehtyjen korvaushakemusten määrää edellyttämällä, että valituksen tekijä ilmoittaa hakemuksessa päämatkustajan pankkitiedot. Tämä estää korvausten maksamisen suoraan välitysyrityksille. Kreikassa kyseisten yritysten välittämien korvaushakemusten määrä laski yli 50 prosenttia mainitun säännön käyttöönoton jälkeen.

Komissio edesauttaa kokemusten vaihtoa kansallisten täytäntöönpanoelinten välillä, mutta sillä ei ole valtuuksia varmistaa matkustajien oikeuksien yhdenmukaista täytäntöönpanoa

Komissio voi vain seurata matkustajien oikeuksien toteutumista

62

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komissiolla ei ole toimivaltaa varmistaa, että asetusten täytäntöönpano olisi kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukaista. Komission tehtävänä on näin ollen seurata matkustajien oikeuksia koskevan sääntelykehyksen täytäntöönpanoa ja käynnistää tarvittaessa rikkomismenettely. Lisäksi se ylläpitää foorumia, jonka kautta kansalliset täytäntöönpanoelimet voivat vaihtaa tietoa, sekä järjestää eri liikennemuodoista vastaavien kansallisten täytäntöönpanoelinten välisiä tapaamisia. Komissio vastaa myös kansallisten täytäntöönpanoelinten kysymyksiin asetusten tulkinnasta.

63

EU:n asetusten mukaan kansallisilla täytäntöönpanoelimillä ei ole velvollisuutta raportoida toiminnastaan suoraan komissiolle. Komissio saa siten melko vähän tietoa kansallisten täytäntöönpanoelinten yleisesti soveltamista käytännöistä sekä niiden käsittelemien tapausten määrästä. Komissio kerää tietoa matkustajien oikeuksien toteutumisesta sille esitetyistä tiedusteluista ja kansallisten täytäntöönpanoelinten kautta.

Komissio on toteuttanut toimia matkustajien tietoisuuden lisäämiseksi, mutta vaikutukset ovat olleet vähäisiä

64

Komissio on ottanut tehtäväkseen matkustajien tietoisuuden parantamisen. Tätä varten se on käynnistänyt kampanjoita, joissa matkustajille tiedotetaan heille kuuluvista oikeuksista. Näitä julisteita näkyi kaikilla lentoasemilla, joiden kautta tarkastuksen yhteydessä kuljettiin. Satamissa sekä linja-auto- ja rautatieasemilla matkustajien oikeuksia koskevat tiedotteet olivat sen sijaan näkyvillä vain vähän tai eivät lainkaan.

65

Komissio järjesti lento- ja rautatiematkustajien oikeuksia koskevan tiedotuskampanjan vuosina 2010–2012. Sen jälkeen järjestettiin vuosina 2013–2015 uusi kampanja, joka kattoi myös meri- ja linja-autoliikenteen. Vuonna 2016 komissio käynnisti ensimmäisen verkkotiedotuskampanjansa sosiaalisessa mediassa. Päätavoitteina oli tietoisuuden parantaminen, kävijämäärien lisääminen Sinun Eurooppasi -portaalin matkustajan oikeuksia koskevilla sivuilla sekä matkustajien oikeuksia käsittelevän sovelluksen latausmäärien lisääminen. Tähänastiset tulokset osoittavat, että kampanja on houkutellut portaaliin lähes 400 000 kävijää ja tavoittanut yli 40 miljoonaa henkilöä. Vuoden 2018 puoleenväliin mennessä sovellusta oli ladattu 240 000 kertaa.

66

Sovelluksessa tai Sinun Eurooppasi -verkkosivustolla ei anneta matkustajille käytännön ohjeita siitä, miten pitäisi toimia matkaan liittyvässä häiriötilanteessa, mitä kautta voi ottaa yhteyttä liikenteenharjoittajiin tai miten korvausvaatimus kuuluu tehdä. Näiden välineiden kautta matkustajille annettavat tiedot ovat tarpeellisia ja yleensä oikeita, mutta ne eivät sisällä sitä yksityiskohtaista tietoa, jota matkustajat tarvitsevat, jos heidän matkaansa liittyy häiriöitä.

Johtopäätökset ja suositukset

67

On kiistatonta, että EU on sitoutunut matkustajien oikeuksien turvaamiseen. Tästä on osoituksena se, että kyseisistä oikeuksista säädetään tärkeimpien joukkoliikenteen muotojen osalta asetuksissa kattavammin kuin missään muussa tarkastuksen yhteydessä vertailukohdaksi otetussa maassa. Matkustajat eivät kuitenkaan ole riittävän tietoisia oikeuksistaan. Usein käy myös niin, etteivät matkustajat voi käyttää oikeuksiaan täytäntöönpanoon liittyvien ongelmien takia.

EU on sitoutunut matkustajien oikeuksien turvaamiseen, mutta täytäntöönpanossa on edelleen monia haasteita

68

EU:n matkustajien oikeudet muodostavat kattavan kehyksen, josta on hyötyä matkustajille. Tarkastuksessa kuitenkin havaittiin, että EU:n ulkopuolisissa maissa sovelletaan joitakin hyviä käytäntöjä, joiden avulla myös EU:ssa saatettaisiin entisestään parantaa matkustajien oikeuksien laatua (ks. kohdat 15 ja 16).

69

Matkustajien oikeudet ovat osittain epäselviä, ja niiden käyttäminen rajallista asetuksissa säädettyjen poikkeuksien takia. Avunsaantia, korvauksia, tiedottamista ja uudelleenreititystä koskevat oikeudet eivät ole samat eri liikennemuotoja koskevissa asetuksissa (ks. kohdat 17–27).

Suositus 1: EU:n matkustajien oikeuksia koskevan kehyksen johdonmukaisuuden parantaminen

Jotta matkustajat saisivat parhaan mahdollisen suojan kaikissa liikennemuodoissa, komission pitäisi tehdä vuoden 2020 loppuun mennessä analyysi nykyisten matkustajien oikeuksia koskevien asetusten välisistä eroista erityisesti kymmenen ydinoikeuden osalta. Tässä yhteydessä olisi määritettävä parhaat käytännöt. Tätä varten komission pitäisi ottaa huomioon myös nykyiset kansainväliset käytännöt.

70

Matkustajien oikeuksien käyttäminen on hankalaa, koska matkustajat, liikenteenharjoittajat, kansalliset täytäntöönpanoelimet ja jopa kansalliset tuomioistuimet saattavat tulkita monia asetusten säännöksiä eri tavalla. Tiedottamisen, avunannon ja huolenpidon käsitteitä sekä uudelleenreitityksen ehtoja ei ole määritelty asetuksissa riittävän selkeästi. Lisäksi kansallisten täytäntöönpanoelinten toimivaltaan liittyvät lukuisat rajoitukset sekä asetuksissa säädetyt poikkeukset kaventavat merkittävästi matkustajien oikeuksien soveltamisalaa (ks. kohdat 38–45).

Suositus 2: EU:n matkustajien oikeuksia koskevan kehyksen selkeyttäminen

Jotta matkustajia voidaan suojella paremmin matkaan liittyvissä häiriötilanteissa, komission pitäisi antaa vuoden 2020 loppuun mennessä lisää ohjeita tai opastusta, jossa määritellään

1. vähimmäisvaatimukset tiedoille, joita matkustajille on annettava matkaan liittyvissä häiriötilanteissa
2. liikenteenharjoittajien velvollisuus järjestää uudelleenreititys ja käyttää muiden liikenteenharjoittajien palveluita.

71

Jotta matkustajat voisivat hyödyntää oikeuksiaan häiriötilanteissa, heidän on oltava aktiivisia. Tämä edellyttää, että matkustajat ovat tietoisia oikeuksistaan. Komission toimista huolimatta tietoisuus on edelleen melko vähäistä. Tiedotuskampanjoissa on keskitytty matkustajien oikeuksien olemassaoloon sen sijaan, että olisi annettu enemmän käytännön opastusta siitä, miten toimia matkaan liittyvissä häiriötilanteissa.

72

EU:n tasolla ei ole olemassa rekisteriä, johon kirjattaisiin häiriötilanteiden yleisyys tai niiden syyt kutakin liikennemuotoa tai liikenteenharjoittajaa kohden. Kansalliset täytäntöönpanoelimet eivät yleensä tarkista tai julkaise tietoja reiteistä tai liikenteenharjoittajista, joilla häiriötilanteita on eniten (ks. kohdat 28–32).

Suositus 3: matkustajien tietoisuuden parantaminen

Matkustajien oikeuksia koskevan tietoisuuden parantamiseksi komission pitäisi vuoden 2019 loppuun mennessä

1. toteuttaa toimia edistääkseen ja koordinoidakseen kansallisten täytäntöönpanoelinten toteuttamien tiedotuskampanjoiden käynnistämistä; edistää samalla liikenteenharjoittajien ja muiden sidosryhmien osallistumista, jotta kampanjat ulottuisivat laajemmalle
2. laatia matkustajille tarkoitettu opas siitä, miten matkustajien oikeuksia voi toteuttaa käytännössä; tämä opas voisi sisältää viittauksia oikeuskäytäntöön ja mallilomakkeen korvaushakemisen tekemiseksi liikenteenharjoittajille ja kansallisille täytäntöönpanoelimille
3. ehdottaa, että kansalliset täytäntöönpanoelimet ilmoittavat omaan toimivaltaansa kuuluvan alan/alueen osalta matkaan liittyvien häiriötilanteiden esiintymistiheyden ja syyt sekä reitit, joilla on eniten häiriötilanteita.

73

Nykyisessä korvausten käsittelyjärjestelmässä tehdään ja käsitellään miljoonia yksittäisiä korvaushakemuksia. Liikenteenharjoittajien ja kansallisten täytäntöönpanoelinten soveltamat menettelyt yksittäisten korvausvaatimusten käsittelyssä eivät kuitenkaan ole läpinäkyviä. Saman häiriötilanteen kokeneita matkustajia saatetaan kohdella eri tavoin näiden tietämättä, koska häiriötilanteiden syitä ei kerrota julkisesti. Korvaussumman ostoarvo ei säily (ks. kohdat 33–37).

Suositus 4: EU:n matkustajien oikeuksia koskevan kehyksen vaikuttavuuden lisääminen

Jotta voitaisiin lisätä matkustajien oikeuksia koskevan kehyksen vaikuttavuutta ja ratkaista nykyiset oikeuksien toteutumista koskevat ongelmat, komission pitäisi vuoden 2021 loppuun mennessä huomioida seuraavat asiat valmistellessaan ehdotuksia nykyisten asetusten muuttamiseksi:

1. Olisi vahvistettava avunantoa ja huolenpitoa koskevat vähimmäisvaatimukset. Vähimmäiskynnysarvojen pitäisi olla sidoksissa häiriötilanteen kestoon ja käytettyyn liikennemuotoon. Esimerkiksi lentomatkustajien saaman huolenpitokorvauksen vähimmäismäärä voisi olla 10 prosenttia maksettavien korvausten keskiarvosta (tällä hetkellä 400 euroa). Muissa liikennemuodoissa huolenpitokorvauksen enimmäismääräksi voitaisiin vahvistaa 50 prosenttia lentomatkustajille maksettavasta huolenpitokorvauksesta.
2. Olisi vähennettävä asetuksen soveltamista rajoittavien poikkeuksien määrää.
3. Liikenteenharjoittajat olisi velvoitettava julkaisemaan matkustajille tarkoitettu tiedote 48 tunnin kuluessa matkan keskeytymisestä. Siinä pitäisi ilmoittaa häiriötilanteen syyt ja erityisesti se, oliko kyse poikkeuksellisista olosuhteista.
4. Liikenteenharjoittajat olisi myös velvoitettava maksamaan automaattisesti (ilman erillistä pyyntöä) korvauksia matkustajille, jotka ovat toimittaneet tarvittavat tiedot lipun ostohetkellä.
5. Olisi otettava käyttöön mekanismi sen varmistamiseksi, että korvaussummien ostoarvo säilyy.

Asetusten täytäntöönpanossa on eroja jäsenvaltioiden välillä riippuen niissä sovellettavista käytännöistä

74

Asetusten täytäntöönpano on tärkein edellytys matkustajien oikeuksia koskevan kehyksen onnistuneelle toteuttamiselle. Matkustajat tarvitsevat vaikuttavasti toimivia kansallisia sääntelyelimiä. Kansallisten täytäntöönpanoelinten suhtautuminen yksittäisten matkustajien oikeuksien täytäntöönpanoon vaihtelee nykyään sekä liikennemuodon että jäsenvaltion mukaan.

75

Yleisimmin kansalliset täytäntöönpanoelimet vastaavat tyytymättömien matkustajien tekemiin valituksiin. Kaikki kansalliset täytäntöönpanoelimet eivät kuitenkaan voi käsitellä yksittäisiä korvaushakemuksia. Kansallisten täytäntöönpanoelinten valtuudet määrätä seuraamuksia liikenteenharjoittajille vaihtelevat: osa ei voi määrätä lainkaan sakkoja, kun taas toiset voivat määrätä hyvinkin suuria sakkoja (ks. kohdat 46–55).

76

Komissiolla ei ole valtuuksia varmistaa, että matkustajien oikeuksia koskevat asetukset pannaan täysimääräisesti täytäntöön. Komission rooli matkustajien oikeuksia koskevan sääntelykehyksen täytäntöönpanon valvojana on kyllä auttanut selkeyttämään asetuksia, mutta matkustajien oikeuksia ei edelleenkään sovelleta yhdenmukaisesti kaikkialla EU:ssa ja kaikissa neljässä julkisessa liikennemuodossa (ks. kohdat 62–66).

Suositus 5: kansallisten täytäntöönpanoelinten toimivallan ja komission valtuuksien lisääminen

Jotta voitaisiin lisätä kansallisten täytäntöönpanoelinten toimivaltaa ja edistää niiden roolia matkustajien tukemisessa sekä varmistaa samalla matkustajien oikeuksien asianmukainen täytäntöönpano, komission pitäisi vuoden 2021 loppuun mennessä huomioida seuraavat asiat valmistellessaan ehdotuksia nykyisten asetusten muuttamiseksi: ***

1. Kansallisille täytäntöönpanoelimille pitäisi antaa enemmän keinoja varmistaa matkustajien oikeuksien täytäntöönpano. Esimerkkeinä voidaan mainita
   1. alueellisen täytäntöönpanon periaatteen soveltaminen
   2. liikenteenharjoittajien avunantoa, huolenpitoa, tiedottamista ja uudelleenreititystä koskevien menettelytapojen seuranta
   3. yksittäisten matkustajien tekemien korvaushakemusten käsittely
   4. seuraamusten määrääminen liikenteenharjoittajille, jotka laiminlyövät velvollisuutensa antaa apua, huolenpitoa ja tietoa.
2. Komissiolle pitäisi antaa mahdollisuus saada tarvittavat tiedot kansallisilta täytäntöönpanoelimiltä, jotta se saisi kattavan yleiskuvan täytäntöönpanon tilanteesta. Lisäksi komissiolle pitäisi antaa valtuudet kohdistaa laadunvalvontaa kansallisten täytäntöönpanoelinten täytäntöönpanokäytäntöihin.

Tilintarkastustuomioistuimen II jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Iliana Ivanovan johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 3. lokakuuta 2018 pitämässään kokouksessa.

Tarkastustiimi

Tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin tai yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, asianomaisten tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tämän tuloksellisuuden tarkastuksen toimitti tilintarkastustuomioistuimen II tarkastusjaosto, jonka vastuualueeseen kuuluvat yhteenkuuluvuutta, kasvua ja osallisuutta tukevien investointien menoalat. Jaoston puheenjohtaja on tilintarkastustuomioistuimen jäsen Iliana Ivanova. Tarkastus toimitettiin tilintarkastustuomioistuimen jäsenen George Pufanin johdolla, ja siihen osallistuivat kabinettipäällikkö Patrick Weldon ja kabinettiavustaja Mircea Radulescu, toimialapäällikkö Pietro Puricella, tehtävävastaava Erki Must, tarkastajat Aleksandra Klis-Lemieszonek, Zuzana Gullova, Marjeta Leskovar ja Annekatrin Langer sekä assistentti Petra Karkosova. Kielellisissä kysymyksissä avustivat Zuzanna Filipski ja Richard Moore.

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2018

PDF	ISBN 978-92-847-1252-6	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/044189	QJ-AB-18-028-FI-N
HTML	ISBN 978-92-847-1264-9	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/49803	QJ-AB-18-028-FI-Q

© Euroopan unioni, 2018.

Euroopan unionin tekijänoikeuden piiriin kuulumattomien kuvien tai muun materiaalin käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä lupa suoraan tekijänoikeuden haltijoilta.

YHTEYDENOTOT EU:HUN

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
• soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

TIETOA EU:STA

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, https://europa.eu/european-union/contact_fr

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata EU Bookshopista, osoitteesta https://publications.europa.eu/fi/publications. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1951 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.