Uusiutuva energia ja maaseudun kestävä kehittäminen: merkittävästi mahdollisuuksia synergiaan, mutta ne jäävät useimmiten hyödyntämättä

Tiivistelmä

I

Uusiutuva energia on uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä saatavaa energiaa. Uusiutuvat energialähteet palautuvat itsestään ihmiselämän aikana. Sekä uusiutuvan energian tuotanto että kulutus ovat lisääntyneet EU:ssa, mutta lisätoimia tarvitaan yhä, jotta uusiutuvaa energiaa koskevat EU:n tavoitteet voidaan saavuttaa. Tavoitteena on, että uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta olisi vähintään 20 prosenttia vuonna 2020 ja nousisi vähintään 27 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Uusiutuvan energian käytön lisääminen on ratkaisevan tärkeää sen kannalta, että EU voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vuonna 2015 tehdyn Pariisin ilmastosopimuksen noudattamiseksi. Uusiutuvan energian käytön lisääminen voisi myös vähentää EU:n riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja tuontienergiasta, mikä parantaisi energian toimitusvarmuutta. Uusiutuvan energian tuotannon ja käytön edistämiseksi on useita EU:n ja jäsenvaltioiden rahoitusohjelmia. Yksi EU:n myöntämien varojen lähteistä on Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto).

II

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa tutkittiin uusiutuvan energian ja maaseudun kehittämisen välistä yhteyttä. Tarkastuksessa perehdyttiin uusiutuvaa energiaa koskevaan EU:n toimintapoliittiseen kehykseen kokonaisuutena ja siihen, miten kehyksessä on otettu huomioon tietyt maaseudun kehittämiseen liittyvät näkökohdat. Tilintarkastustuomioistuin arvioi, oliko maaseudun kehittämiseen osoitettujen varojen käyttöön sovellettu kehys suunniteltu ja toteutettu tavalla, joka edistää sekä uusiutuvan energian käyttöönottoa että maaseudun kestävää kehittämistä.

III

Tilintarkastustuomioistuin toteaa tarkastustyönsä perusteella, että uusiutuvaa energiaa koskevan toimintapolitiikan ja maaseuturahaston välillä on synergiamahdollisuuksia edistää maaseudun kestävää kehittämistä, mutta toistaiseksi mahdollisuudet jäävät useimmiten hyödyntämättä.

IV

Vaikka useissa tutkimuksissa suositeltiin, että mahdollisia synergioita olisi hyödynnettävä ennakoivasti, tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että uusiutuvaa energiaa koskevassa EU:n toimintapolitiikassa voitaisiin ilmaista selkeämmin, miten uusiutuva energia voitaisiin nivoa onnistuneesti maaseudun kehittämiseen. Tilintarkastustuomioistuin toteaa, että uusiutuvan energian toimintapoliittiseen kehykseen sisältyy tiettyjä välineitä, joiden avulla tilannetta voidaan parantaa. Nykyisillä tai ehdotetuilla bioenergian kestävyyttä koskevilla puitteilla (joissa viitataan biomassan tuotantoon ja käyttöön) ei luoda asianmukaista perustaa, jolla voitaisiin suojella maaseutualueita yksilöidyiltä ympäristöriskeiltä ja sosioekonomisilta riskeiltä riittävästi tai hyödyntää maaseutualueiden tarjoamat kestävän kehityksen edistämismahdollisuudet mahdollisimman hyvin.

V

Maaseudun kehittämiseen käytettävissä olevalla erityisellä rahoituksella voi olla merkitystä uusiutuvaa energiaa koskevien EU:n ja kansallisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta, mutta tätä rahoitusta käytettäessä EU:n maaseutualueiden kestävän kehittämisen olisi aina oltava etusijalla. Komissio ei ole kuitenkaan selvittänyt asiaa riittävästi tai antanut siitä riittäviä ohjeita. Se ei ole antanut riittäviä ohjeita myöskään siitä, miten maaseuturahaston avulla olisi täydennettävä EU:n ja jäsenvaltioiden nykyisiä rahoitusjärjestelmiä. Useimmissa tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa ei näin ollen priorisoitukaan sellaisia uusiutuvan energian hankkeita, joilla voitaisiin edistää myös maaseudun kestävää kehittämistä.

VI

Komissiolla ei myöskään ole kattavia tietoja uusiutuvaan energiaan ohjelmakaudella 2007–2013 käytetyistä maaseuturahaston varoista eikä siitä, mikä on kyseisten menojen osuus uusiutuvaan energiaan käytetyistä EU:n kokonaisvaroista. Saatavilla on myös vain vähän tietoa siitä, mitä käytetyillä varoilla on saavutettu. Vaikka ohjelmakaudella 2014–2020 on tehty tiettyjä parannuksia, seurantajärjestelmässä on edelleen puutteita. Ne johtuvat pääasiassa ohjelmasuunnittelun ongelmista ja tärkeimpien indikaattoreiden rajallisesta soveltamisalasta.

VII

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastama hankeotos sisälsi sekä investointeja, joilla oli toimitettu uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa kolmansille osapuolille, että investointeja, joilla oli tuotettu energiaa hankkeen toteuttajan omaan käyttöön. Tilintarkastustuomioistuin katsoi, että useimmat tarkastuskäynnin kohteena olleista hankkeista olivat onnistuneita, koska niillä oli maaseudun kehittämisen kannalta myönteinen taloudellinen vaikutus tai ympäristövaikutus. Jäsenvaltioiden hankkeiden valintaan käyttämissä menettelyissä olleiden puutteiden vuoksi rahoitettiin kuitenkin myös hankkeita, joista oli taloudellista hyötyä hankkeiden toteuttajille, mutta jotka vaikuttivat muutoin hyvin vähän maaseutualueisiin.

VIII

Tilintarkastustuomioistuin esittää edellä esitettyjen havaintojen perusteella seuraavat suositukset:

• Komission ja jäsenvaltioiden olisi tulevaa uusiutuvan energian politiikkaansa suunnitellessaan otettava huomioon maaseutualueiden olosuhteet ja tarpeet, erityisesti yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien laadinnan yhteydessä.
• Komission olisi yhdessä lainsäätäjien kanssa suunniteltava bioenergiaa koskeva tuleva toimintapoliittinen kehys siten, että se suojaa energiakäyttöön tarkoitetun biomassan kestämättömältä hankinnalta nykyistä paremmin.
• Komission olisi yksilöitävä maaseuturahastosta uusiutuvaan energiaan tehtäville investoinneille myönnettävän tuen erityinen tarkoitus ja tehtävä.
• Maaseuturahastosta uusiutuvalle energialle myönnettävän tuen osalta komission olisi edellytettävä jäsenvaltioita esittämään vuoden 2019 laajennetuissa vuotuisissa toimintakertomuksissaan olennaisia tietoja uusiutuvan energian hankkeilla aikaan saaduista ohjelmien saavutuksista.
• Komission olisi painotettava yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tarvetta soveltaa asianmukaisia valintamenettelyjä, jotta tukea myönnettäisiin vain toteutuskelpoisille uusiutuvan energian hankkeille, joista on selvästi hyötyä maaseudun kestävän kehittämisen kannalta.

Johdanto

Uusiutuva energia EU:ssa

01

Uusiutuva energia on uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä saatavaa energiaa. Uusiutuvat energialähteet palautuvat itsestään ihmiselämän aikana. Uusiutuvia energialähteitä ovat aurinko- ja tuulienergia, merienergia ja vesivoima, geoterminen energia ja bioenergia^{1, 2}. Tärkeimmät uusiutuvat energiamuodot sekä niihin liittyvät teknologiat ja tavalliset sovellukset esitetään kaaviossa 1.

02

Uusiutuvan energian käytön lisääminen on ratkaisevan tärkeää sen kannalta, että EU voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vuonna 2015 tehdyn Pariisin ilmastosopimuksen noudattamiseksi. Uusiutuvan energian käytön lisääminen voisi myös vähentää EU:n riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja tuontienergiasta, mikä parantaisi energian toimitusvarmuutta.

03

Vuonna 2015 koko EU:ssa tuotetusta primäärienergiasta 26,7 prosenttia oli peräisin uusiutuvista lähteistä (ks. kaavio 2). Uusiutuvan energian tuotanto kasvoi vuodesta 2005 vuoteen 2015 yhteensä 71 prosenttia eli 120 miljoonasta öljyekvivalenttitonnista 205 miljoonaan öljyekvivalenttitonniin, kun taas useimmista muista energialähteistä peräisin olevan primäärienergian tuotanto väheni samana ajanjaksona sekä absoluuttisesti että suhteellisesti³.

04

Kaaviosta 2 käy myös ilmi, että biomassa (jätteiden ja tähteiden biohajoava osa mukaan lukien) on EU:ssa selvästi merkittävin uusiutuvan energian lähde: sen osuus bioenergian kokonaistuotannosta on 63,3 prosenttia. Tämän vuoksi maa- ja metsätalousalat ovat erityisen tärkeitä uusiutuvan energian tuotannon kannalta. Vuonna 2010 koko EU:ssa tuotetusta uusiutuvasta energiasta 48,5 prosenttia (80,7 Mtoe) saatiin metsäbiomassasta, kun taas maatalousbiomassan osuus oli 10,6 prosenttia (17,6 Mtoe)⁴.

Uusiutuvaa energiaa koskeva EU:n toimintapoliittinen kehys

05

Keskeinen osa uusiutuvaa energiaa koskevaa EU:n nykyistä toimintapoliittista kehystä on uusiutuvaa energiaa koskeva direktiivi. Direktiivi on olennainen osa vuoteen 2020 kohdistettua EU:n ilmasto- ja energiapakettia⁵, jossa asetetaan kolme EU:n laajuista tavoitetta, jotka olisi saavutettava vuoteen 2020 mennessä. Yksi näistä tavoitteista on, että 20 prosenttia EU:ssa kulutettavasta energiasta olisi tuotettava käyttämällä uusiutuvia energialähteitä⁶. Direktiivissä vahvistetaan myös kansalliset tavoitteet, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta energiankulutuksesta. Tavoitteet vaihtelevat Maltalle asetetusta 10 prosentista Ruotsille asetettuun 49 prosenttiin⁷. Lisäksi direktiivissä säädetään, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden liikenteessä on kaikissa jäsenvaltiossa oltava 10 prosenttia liikenteen energian kulutuksesta.

06

Uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä edellytetään, että kukin jäsenvaltio vahvistaa kansallisen uusiutuvaa energiaa käsittelevän toimintasuunnitelman ja toimittaa komissiolle joka toinen vuosi kertomuksen uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteidensa saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä. Komissio laatii näiden kertomusten pohjalta tilannekatsauksen, jossa esitetään yleiskatsaus uusiutuvan energian politiikan alalla EU:ssa tapahtuneesta kehityksestä⁸.

07

Vuonna 2014 Eurooppa-neuvosto hyväksyi uudet ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet, joissa määritellään uudet vuodelle 2030 asetetut tavoitteet. Niiden mukaan vuonna 2030 vähintään 27 prosenttia EU:ssa kulutetusta energiasta olisi tuotettava uusiutuvista energialähteistä⁹. Tätä varten komissio teki useita säädösehdotuksia, erityisesti 30. marraskuuta 2016 annetun ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -paketin (jota kutsutaan myös ”talvipaketiksi”). Pakettiin sisältyi ehdotus uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin tarkistamiseksi (ehdotusta kutsutaan tässä kertomuksessa RED II -ehdotukseksi)¹⁰. Pakettia koskeva lainsäädäntömenettely on parhaillaan käynnissä.

08

Komissio ehdotti RED II -ehdotuksessaan, että jäsenvaltioille asetetut sitovat kansalliset tavoitteet poistetaan. Ehdotuksessa edellytetään kuitenkin, etteivät jäsenvaltiot saa jäädä jälkeen vuodelle 2020 asetetuista tavoitteistaan. Se edellytti energiaunionin hallintojärjestelmää koskevassa ehdotuksessaan¹¹, että jäsenvaltiot laativat yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman. Näin pyritään varmistamaan, että kansalliset toimet ovat riittävän kunnianhimoisia ja johdonmukaisia EU:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

09

Vaikka uusiutuvan energian osuus kaikesta EU:ssa tuotetusta energiasta on 26,7 prosenttia (ks. kaavio 2), komission vuonna 2017 antaman kertomuksen ”Uusiutuvan energian tilannekatsaus” mukaan uusiutuvan energian osuus EU:n energiankulutuksesta oli vain 16 prosenttia vuonna 2014. Tämä johtuu siitä, että yli puolet EU:n energiankulutuksesta katettiin nettotuonnilla (pääasiassa maakaasua ja raakaöljyä)¹². Samassa kertomuksessa todetaan, että koko EU ja valtaosa jäsenvaltioista tulee saavuttamaan tai ylittämään vuodelle 2020 asetetut tavoitteensa. Ennusteiden perusteella on kuitenkin myös odotettavissa, etteivät Irlanti, Luxemburg, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta tule saavuttamaan kansallisia tavoitteitaan¹³.

Uusiutuvan energian tukijärjestelmät

10

Lisätäkseen uusiutuvan energian tuotantoa ja saavuttaakseen uusiutuvaa energiaa koskevat kansalliset tavoitteensa jäsenvaltiot ovat toteuttaneet monenlaisia toimenpiteitä. Niitä ovat esimerkiksi taloudelliset kannustimet, kuten syöttötariffit tai syöttöpreemiot, ja toimenpiteet, kuten osuusvelvoitteet ja niihin liittyvät vihreät sertifikaatit. Usein käytetään näiden välineiden yhdistelmiä, erityisesti sähköalalla. Lämmitys- ja jäähdytysalalla tuki perustuu pääasiassa investointiavustuksiin ja verokannustimiin¹⁴.

11

Uusiutuva energia on monialainen painopiste, jolla on merkitystä monella EU:n toimintalohkolla. EU tukee uusiutuvaa energiaa useista rahoitusohjelmista. Näitä ovat esimerkiksi Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) sekä Horisontti 2020- ja LIFE-ohjelmat¹⁵.

12

Komissio ei pystynyt toimittamaan tuoreita kattavia tietoja uusiutuvalle energialle joko EU:n ohjelmista tai jäsenvaltioiden kansallisista järjestelmistä myönnetystä kokonaisrahoitustuesta. Ainoastaan Ecofysin tutkimuksessa ”Subsidies and costs of EU energy”¹⁶ esitetään arvioita uusiutuvalle energialle vuosina 2008–2012 vuosittain myönnetyistä tuista. Tutkimuksen mukaan EU:ssa maksettiin vuonna 2012 julkisista varoista eli pääasiassa kansallisista talousarvioista energia-alalle tukea yhteensä 99,4 miljardia euroa, josta 40,32 miljardia euroa maksettiin uusiutuvalle energialle. Uusiutuvalle energialle kohdennetun tuen päätyypit olivat syöttötariffit (23,8 miljardia euroa), syöttöpreemiot (6,4 miljardia euroa) ja investointiavustukset (4 miljardia euroa).

Uusiutuva energia EU:n maaseudun kehittämispolitiikan kehyksessä

13

EU:n lainsäädäntöasiakirjoissa ja toimintapoliittisissa asiakirjoissa mainitaan uusiutuvan energian mahdollinen myönteinen vaikutus maaseudun kehittämiseen. Uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä ja RED II -ehdotuksessa viitataan työllistymis- ja aluekehitysmahdollisuuksiin, joita uusiutuva energia tarjoaa ”varsinkin maaseudulla ja eristäytyneillä alueilla”¹⁷.

14

Maaseudun kehittämistä koskevissa yhteisön strategisissa suuntaviivoissa (ohjelmakausi 2007–2013)¹⁸ ja asetuksessa (EY) N:o 1698/2005¹⁹ käsitellään näitä kysymyksiä maaseudun kehittämispolitiikan kehyksen yhteydessä. Näkökohtia, jotka liittyvät mahdollisuuksiin tuottaa ja käyttää uusiutuvaa energiaa maaseutualueilla, tarkasteltiin laajemmin YMP:n ”terveystarkastuksessa” eli EU:n maatalousministerien marraskuussa 2008 sopimassa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuspaketissa. Tässä yhteydessä he katsoivat uusiutuvan energian olevan yksi kuudesta ”uudesta haasteesta”²⁰.

15

Ohjelmakaudella 2014–2020 EU:n tuki maaseudun kehittämiselle, myös tuki uusiutuvan energian hankkeille, myönnetään uuden kehyksen puitteissa. Maaseuturahastosta on tullut yksi viidestä Euroopan rakenne- ja investointirahastosta (ERI-rahastot). Tarkoituksena on, että uuden kehyksen avulla näiden eri rahastojen toiminta voidaan sovittaa entistä paremmin yhteen. Tavoitteena on parantaa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoa²¹. Eurooppa 2020 -strategian strategiset tavoitteet on muunnettu ERI-rahastoissa 11 temaattiseksi tavoitteeksi. Maaseuturahastossa ne on jaettu edelleen maaseudun kehittämistä koskeviin kuuteen prioriteettiin ja 18 kohdealaan²² (ks. kaavio 3). Tilintarkastustuomioistuimen näkemys uudesta ohjelmasuunnittelumenettelystä esitetään tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 16/2017 ”Maaseudun kehittämisohjelmat: selkiyttäminen ja tulospainotteisuuden lisääminen tarpeen”.

16

Uusiutuva energia kuuluu kohdealaan 5C, joka käsittää uusiutuvien energialähteiden sekä biotalouteen tarkoitettujen sivutuotteiden, jätteiden, jäännösten ja muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen raaka-aineiden tarjonnan ja käytön helpottamisen. Tämä tarkoittaa, että maaseuturahaston toimenpiteiden, joilla tuetaan uusiutuvan energian käyttöönottoa, olisi periaatteessa katsottava olevan kohdealan 5C toimenpiteitä.

17

Uusiutuvan energian käyttöönottoon myönnettävään investointitukeen sovelletaan maaseudun kehittämispolitiikan kehyksessä komission ja jäsenvaltioiden yhteistä hallinnointia. Jäsenvaltiot laativat maaseudun kehittämisohjelmia, ja komissio hyväksyy ne. Tämän jälkeen jäsenvaltiot valitsevat toimitettujen ohjelmien perusteella hankkeet, joille rahoitusta myönnetään.

Tarkastuksen laajuus ja tarkastustapa

18

Tarkastuksessa perehdyttiin uusiutuvan energian kehykseen ja siihen, miten kehyksessä on otettu huomioon maaseudun kehittämiseen liittyvät näkökohdat. Tarkastuksen pääkysymys oli seuraava: ”Helpotetaanko maaseuturahastosta uusiutuvalle energialle myönnettävällä tuella uusiutuvan energian käyttöönottoa ja maaseudun kestävää kehittämistä?”

19

Tilintarkastustuomioistuin arvioi, oliko uusiutuvaa energiaa koskevan toimintapolitiikan välineillä tuettu aktiivisesti maaseudun kehittämistä EU:ssa ja jäsenvaltioissa, ja jos oli, miten. Bioenergia on äärimmäisen tärkeää maaseutualueille, joilla biomassaa, kuten viljelykasveja, eläinperäistä jätettä ja muuta orgaanista jätettä sekä puubiomassaa, on helposti saatavilla, mutta bioenergiaan liittyy tiettyjä ympäristöriskejä ja sosioekonomisia riskejä (kohdat 23–41).

20

Tilintarkastustuomioistuin tutki myös maaseudun kehittämispolitiikan kehystä ja sen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa arvioidakseen, onko maaseuturahastosta uusiutuvalle energialle myönnetyllä tuella todellisuudessa edistetty maaseudun kestävää kehitystä (kohdat 42–81).

21

Ottaen huomioon OECD:n tällä alalla tekemän työn²³ tilintarkastustuomioistuin katsoi, että uusiutuvaan energiaan tehdyillä investoinneilla edistetään maaseudun kestävää kehitystä, jos niillä saadaan vähintään yksi seuraavista hyödyistä:

• ympäristöhyödyt
• viljelijöiden ja metsänomistajien tulojen monipuolistaminen
• työpaikat maaseudun yrityksissä ja liiketoimintamahdollisuudet maaseudun yrityksille
• maaseutualueiden uudet ja entistä paremmat energiainfrastruktuuri ja -palvelut
• uudet tulolähteet, joiden ansiosta voidaan ylläpitää maaseutualueiden keskeisiä julkisia palveluja ja infrastruktuuria.

22

Tarkastus toimitettiin syyskuun 2016 ja toukokuun 2017 välisenä aikana. Tarkastusevidenssiä kerättiin seuraavista lähteistä:

• Asiakirjoihin perehtyminen ja haastattelut Euroopan komission neljän pääosaston henkilöstön kanssa: maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto, energian pääosasto, ympäristöasioiden pääosasto ja ilmastotoimien pääosasto.
• Tarkastuskäynnit viiteen jäsenvaltioon: Bulgaria, Ranska (Basse-Normandie), Italia (Toscana), Liettua ja Itävalta. Nämä jäsenvaltiot valittiin, koska niiden osuus kohdealan 5C suunnitelluista menoista on 53 prosenttia ja jotta maantieteellinen jakauma olisi tasapainoinen. Tilintarkastustuomioistuin perehtyi kyseisiin viiteen maaseudun kehittämisohjelmaan ja muihin asiaankuuluviin asiakirjoihin ja haastatteli jäsenvaltioissa maaseudun kehittämisestä vastaavien hallintoviranomaisten, maksajavirastojen ja energiaministeriöiden henkilöstöä. Tilintarkastustuomioistuin tutustui paikan päällä 29:ään uusiutuvan energian hankkeeseen, jotka olivat ohjelmakauden 2007–2013 tai ohjelmakauden 2014–2020 hankkeita, ja haastatteli niiden hankepäälliköitä (ks. liite II). Useimmat näistä hankkeista olivat uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin tehtyjä investointeja, mutta hankkeet käsittivät myös niitä tukevia hankkeita, kuten metsänhoitohankkeita taikka hakkeen tai pelletin tuotantolaitoksiin tehtyjä investointeja.
• Lyhyt kysely kuudelle jäsenvaltiolle (Irlanti, Luxemburg, Alankomaat, Puola, Romania ja Slovenia), jotka olivat kohdentaneet vain vähän tai eivät olleet kohdentaneet ollenkaan maaseuturahaston rahoitusta kohdealalle 5C. Tavoitteena oli selvittää, mistä tämä johtui.
• Asiaankuuluville sidosryhmille, kuten Euroopan biomassajärjestölle (AEBIOM) ja BirdLife-järjestölle, järjestetyt kuulemistilaisuudet, joissa keskusteltiin bioenergian mahdollisista hyödyistä ja kestävyysriskeistä.

Huomautukset

Uusiutuvaa energiaa koskevassa EU:n toimintapoliittisessa kehyksessä voitaisiin hyödyntää uusiutuvan energian käyttöönoton maaseutualueilla tarjoamia mahdollisuuksia nykyistä paremmin, samalla kun vähennetään siihen liittyviä riskejä

23

Tässä osuudessa perehdytään siihen, kannustaako uusiutuvan energian toimintapoliittinen kehys hyödyntämään uusiutuvan energian maaseutualueilla tarjoamia mahdollisuuksia, samalla kun vähennetään siihen liittyviä ympäristöriskejä ja sosioekonomisia riskejä. Tarkastuksessa keskityttiin bioenergiaan, koska se on maaseutualueisiin ilmeisimmin liittyvä uusiutuva energiamuoto.

Uusiutuvan energian maaseudun kehittämiselle tarjoamia mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty riittävästi

Tutkimukset osoittavat, että uusiutuvalla energialla voi olla myönteisiä vaikutuksia maaseudun kehittämiseen…

24

Useat tutkimukset osoittavat, että uusiutuvan energian hankkeiden toteuttamisesta voi olla hyötyä paikallisten intressien ja maaseudun kestävän kehityksen kannalta²⁴. Uusiutuvan energian hankkeiden avulla voidaan esimerkiksi luoda suoria työpaikkoja (esimerkiksi laitteistojen käyttö ja ylläpito), mutta useimmat pitkäaikaiset työpaikat ovat välillisiä, ja niitä syntyy koko toimitusketjuun (rakentaminen, valmistus tai biomassan tapauksessa metsä- ja maatalous). Tilintarkastustuomioistuimen tutkimista tutkimuksista kävi joissakin tapauksissa ilmi, että aurinkopaneelien tai tuuliturbiinien osien rakentamisen avulla on voitu elvyttää olemassa olleita valmistuslaitoksia, joita ei ollut aiemmin käytetty energiantuotantoon. Joissakin tutkimuksissa raportoitiin innovaatioista (esimerkiksi uudet tuotteet, käytännöt ja menettelytavat), joita oli kehitetty maaseutualueilla, joilla on uusiutuvan energian tuotantolaitoksia. Uusiutuva energia voi tarjota uuden tulolähteen paitsi viljelijöille tai metsänomistajille, myös maanomistajille tai paikallisviranomaisille. Tuottamalla käyttämänsä energian maaseutuyhteisöt voivat myös vähentää riippuvuuttaan perinteisten polttoaineiden hintojen vaihtelusta.

25

Tutkimuksissa korostetaan kuitenkin, että jotta uusiutuvan energian käyttöönotosta maaseutualueilla saadaan mahdollisimman suuri taloudellinen hyöty, maaseudun kehittämispolitiikka on mukautettava paikallisiin olosuhteisiin ja mahdollisuuksiin hyvin ja siinä on keskityttävä maaseutualueiden kilpailukykyyn. Tässä yhteydessä on otettava huomioon tiettyjä keskeisiä tekijöitä (ks. laatikko 1).

26

Uusiutuvan energian käyttöönotosta Norjan, Ruotsin ja Suomen maaseutualueilla saaduissa kokemuksissa korostetaan, että paikallinen yhteistyö on tärkeää uusiutuvan energian käyttöönoton ja maaseudun kehittämisen edistämisessä. Esimerkit koskevat pääasiassa metsäbiomassaa²⁶. Tyypillisessä toimintamallissa näihin ”bioenergiaa tuottaviin yhteisöihin” osallistuvat biomassan tuottajat, metsäteollisuus, paikallisviranomaiset ja paikalliset kansalaisjärjestöt. Nämä sidosryhmät tekevät usein yhteistyötä konsulttiyritysten tai tutkimuslaitosten kanssa.

… mutta uusiutuvaa energiaa koskevalla EU:n toimintapolitiikalla voitaisiin aktiivisemmin pyrkiä saamaan näitä hyötyjä

27

Tilintarkastustuomioistuin totesi, että EU:n nykyisessä uusiutuvan energian toimintapoliittisessa kehyksessä voitaisiin vaikuttavammin kannustaa toteuttamaan uusiutuvan energian hankkeita, joista on hyötyä maaseutualueille.

1. EU:n lainsäädäntöasiakirjoissa ja toimintapoliittisissa asiakirjoissa mainitaan uusiutuvan energian mahdollinen myönteinen vaikutus maaseudun kehittämiseen. Vaikka uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin johdanto-osan kappaleissa viitataan uusiutuvan energian käyttöönottoon liittyvään maaseudun kehittämisen ulottuvuuteen, direktiivin säädösosassa ei ole erityisiä maaseudun kehittämisen edistämiseen liittyviä säännöksiä.
2. Kansallisissa uusiutuvaa energiaa käsittelevissä toimintasuunnitelmissa ja asiaankuuluvissa tilannekatsauksissa uusiutuva energia ja maaseudun kehittäminen liitetään harvoin toisiinsa. Maaseuturahasto mainitaan uusiutuvan energian hankkeiden rahoituslähteenä harvoin. Uusiutuvaa energiaa ja maaseudun kehittämispolitiikkaa käsittelevien eri ministeriöiden välinen koordinointi on myös selvästi puutteellista tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa.

28

Tilintarkastustuomioistuimen havaintoja tukevat tutkimus ”Impacts of Renewable Energy on European Farmers” (joulukuu 2011) ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK), joiden mukaan jäsenvaltioiden olisi pitänyt laatia strategioita, joissa maaseudun kehittäminen ja uusiutuvan energian käyttöönotto nivotaan toisiinsa, mutta jäsenvaltiot eivät olleet tehneet niin²⁷.

29

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin joissakin jäsenvaltioissa hyviä esimerkkejä uusiutuvaa energiaa koskevista strategioista, joissa otetaan huomioon maaseudun kehittämisen ulottuvuus (ks. laatikko 2).

30

Corkissa syyskuussa 2016 pidetyssä maaseudun kehittämistä käsitelleessä eurooppalaisessa konferenssissa annetussa julistuksessa²⁸ kannatetaan ”maaseutuvaikutusten arviointimenetelmien” (”rural proofing -menetelmien”) käyttöä sen varmistamiseksi, että ”maaseudun potentiaali kehittää innovatiivisia, osallistavia ja kestäviä ratkaisuja” otetaan huomioon unionin toimintapolitiikoissa ja strategioissa. Maaseutuvaikutusten arviointimenetelmällä pyritään löytämään parhaimmat tavat toteuttaa toimia maaseutualueilla ja varmistamaan maaseutualueiden kannalta tasapuoliset tulokset²⁹. Komissio kertoi toukokuussa 2017, että se oli aloittanut perehtymisen asiaa koskeviin tutkimuksiin ja jäsenvaltioiden kokemuksiin. Työn tuloksia voidaan käyttää maaseutuvaikutusten arviointimenetelmän kehittämiseen.

31

Komissio on ehdottanut ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -paketissaan (ks. kohta 7) useita säännöksiä ja välineitä, joilla voitaisiin lisätä uusiutuvan energian käyttöönoton mahdollisia myönteisiä vaikutuksia maaseudun kehittämisen edistämiseksi.

1. Kansalliset uusiutuvaa energiaa käsittelevät toimintasuunnitelmat korvattaisiin yhdennetyillä energia- ja ilmastosuunnitelmilla, joiden avulla voidaan komission näkemyksen mukaan ottaa paremmin huomioon maaseutualueiden ja asiasta vastaavien eri viranomaisten huolenaiheet ja samalla virtaviivaistaa raportointia välttämällä päällekkäisyyksiä.
2. Energiaunionin hallintoa koskevassa asetuksessa³⁰ edellytetään, että jäsenvaltiot ottavat kaikki sidosryhmät huomioon ja hyödyntävät nykyistä paremmin eri alojen välisiä synergioita.
3. Komission antama RED II -ehdotus sisälsi uusia säännöksiä, jotka koskevat itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttäviä kuluttajia ja uusiutuvaa energiaa tuottavia yhteisöjä³¹. Tarkoituksena on, että itse tuottamaansa energiaa käyttävät kuluttajat voivat säännösten nojalla tuottaa, varastoida, kuluttaa ja myydä uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä ilman kohtuuttomia rasitteita ja että paikalliset yhteisöt voivat osallistua hankkeisiin ja auttaa kehittämään erityisiä strategioita, joilla edistetään uusiutuvan energian hyväksyntää ja käyttöönottoa. Näin voidaan hyödyntää maaseutualueiden mahdollisuuksia.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että nämä komission ehdotukset ovat hyödyllisiä toimia pyrittäessä sisällyttämään maaseudun kehittämisen ulottuvuus aiempaa paremmin uusiutuvaa energiaa koskevaan EU:n toimintapolitiikkaan.

Uusiutuvaa energiaa koskevassa EU:n toimintapoliittisessa kehyksessä ei oteta täysimääräisesti huomioon bioenergiasta maaseutualueille aiheutuvia ympäristöriskejä ja sosioekonomisia riskejä

32

Bioenergia ei ole kestävän energian synonyymi. Bioenergian kestävyys riippuu pitkälti biomassan tuotanto- ja käyttötavasta. Biomassan tuotanto ja käyttö voivat olla kestämättömiä, esimerkiksi jos ne vaikuttavat kielteisesti ihmisiin, ympäristöön tai luonnonvaroihin tavalla, joka vaarantaa tulevien sukupolvien mahdollisuudet tyydyttää omat tarpeensa.

33

Bioenergia on maaseutualueisiin selvimmin liittyvä uusiutuva energiamuoto. Bioenergian tuotantoon käytettävät raaka-aineet³² ovat lähes aina peräisin maaseutualueilta. Maatalous- tai metsäbiomassan viljely tai tuotanto tarjoaa mahdollisuuksia maatilojen tulojen monipuolistamiseen, työpaikkoja ja liiketoimintamahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia tarjota uusia palveluja maaseutualueilla.

34

Kun kiinteällä biomassalla, biokaasulla tai biometaanilla korvataan perinteisten fossiilisten polttoaineiden käyttö, on mahdollisuuksia vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, kuten liitteessä I olevissa kaavioissa A1 ja A2 esitetään. Nämä mahdollisuudet vaihtelevat maatalous- tai metsäbiomassan tuotantojärjestelmän sekä biokaasun ja biometaanin tuotantojärjestelmän mukaan.

35

Bioenergiaan liittyy maaseutualueilla kuitenkin myös ympäristöriskejä ja sosioekonomisia riskejä. Esimerkiksi maankäytön muutokset, metsänhoidon tehostaminen tai energiakasvien tehoviljely voivat vähentää biologista monimuotoisuutta, heikentää maan kasvukuntoa tai aiheuttaa vesistressiä ja vesien pilaantumista (ks. laatikko 3). Puubiomassan poltto voi myös lisätä tiettyjen haitallisten ilman epäpuhtauksien³³ päästöjä. Lisäksi jatkuvasti käydään keskustelua siitä, onko puubiomassa tosiasiallisesti hiilineutraalia (ks. laatikko A1)³⁴. Tilintarkastustuomioistuin yksilöi 16 ympäristöriskiä ja sosioekonomista riskiä, jotka liittyvät bioenergian tuotantoon ja käyttöön (ks. taulukko 1 sekä liitteessä I olevat taulukot A2 ja A3)³⁵. Komissio arvioi bioenergian tuotantoon ja käyttöön liittyviä riskejä bioenergian käytön kestävyyttä koskevassa vaikutustenarvioinnissaan, joka tehtiin uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin uudelleenlaadintaa varten³⁶.

36

EU:n voimassa olevassa lainsäädännössä⁴¹ vahvistetaan biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyskriteerit⁴². Siitä lähtien, kun nämä kriteerit hyväksyttiin vuonna 2009 ja niitä muutettiin vuonna 2015, bioenergian kestävyydestä on käyty jatkuvasti keskusteluja. Komissio esitti tämän vuoksi ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -paketissaan kestävyyskriteerit, joita sovellettaisiin myös muuntyyppiseen bioenergiaan, kuten kiinteistä ja kaasumaisista biomassapolttoaineista lämmön- ja sähköntuotantoon saatavaan bioenergiaan.

37

Komission ehdotukseen sisältyy kahdentyyppisiä kestävyyskriteereitä:

1. kriteerejä, joilla asetetaan tiettyjä rajoja maa- ja metsätaloudesta peräisin olevasta biomassasta tuotettujen biomassapolttoaineiden tuotannolle
2. kriteerejä, joilla edellytetään, että erilaisissa laitoksissa tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käytöllä saavutetaan säädetty prosentteina ilmaistu kasvihuonekaasupäästöjen vähimmäisvähennys.

38

Tilintarkastustuomioistuin tutki, kattavatko kriteerit sen yksilöimät riskit ja kuinka hyvin kriteerit ne kattavat sekä luodaanko ehdotetulla kehyksellä⁴³ asianmukainen perusta sille, että uusiutuva energia voidaan ottaa maaseutualueilla käyttöön kestävällä tavalla.

39

Komission ehdotukseen sisältyvät kriteerit eivät muodosta sitovaa ehtoa bioenergian markkinoille saattamiselle. Kriteerit ovat sitovia ainoastaan, kun

1. bioenergian tuotannon lasketaan edistävän uusiutuvan energian tavoitetta ja sen avulla mitataan uusiutuvaa energiaa koskevien velvoitteiden noudattamista
2. pyritään määrittämään, mikä energiantuotantoon käytetty biomassa on tukikelpoista.

40

Ehdotuksessa ei käsitellä kaikkia kasveja ja käyttötarkoituksia eikä useita erityyppisiä laitoksia (ks. kohta A3). Vain kolmea yksilöidyistä kuudestatoista riskistä käsiteltiin RED II -ehdotuksessa täysimääräisesti ja kahta riskiä muissa säädöksissä; 11:tä muuta tällaista riskiä käsiteltiin osittain. Riskit, joita ei käsitelty, liittyvät pääasiassa maatalouden käytäntöjen ja metsänhoidon tehostamiseen, biomassan polttamiseen ja bioenergian muun elinkaaren aikaisiin epäpuhtauspäästöihin (ks. taulukko 1 sekä liitteessä I olevat taulukot A2 ja A3). Taulukkoa 1 tukevat tilintarkastustuomioistuimen yksityiskohtainen analyysi ja johtopäätökset esitetään liitteessä I.

Taulukko 1

Bioenergiaan liittyvien kestävyysriskien käsittely komission RED II -ehdotuksessa

	Kestävyysriskit	Riskin käsittely
1) Biologisen monimuotoisuuden väheneminen	1 a)suoran maankäytön muutoksen vuoksi (esim. metsäkato, suojelualueiden häviäminen)
	1 b)maatalouden käytäntöjen tehostamisen vuoksi (esim. viljelyn yksipuolistuminen)
	1 c)metsänhoidon tehostamisen vuoksi
2) Maan kasvukunnon heikkeneminen	2 a)suoran maankäytön muutoksen vuoksi (johtaa esim. hiilen vapautumiseen maasta ja eroosioon)
	2 b)maatalouden käytäntöjen tehostamisen vuoksi (johtaa esim. maan tiivistymiseen ja köyhtymiseen sekä eroosioon)
	2 c)metsänhoidon tehostamisen vuoksi (johtaa esim. maan köyhtymiseen metsissä, koska ravinteet poistuvat esimerkiksi hakkuutähteiden mukana)
3) Vesistressi ja vesien pilaantuminen	3 a)suoran maankäytön muutoksen vuoksi (esim. vesitaseen muutokset)
	3 b)maatalouden käytäntöjen tehostamisen vuoksi (esim. kastelu ja lannoitus)
	3 c)metsänhoidon tehostamisen vuoksi (esim. vesitaseen muutokset)
4) Kasvihuonekaasupäästöt	4 a)elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi, biogeeninen hiili pois lukien (esim. lannoitteiden käyttö, biomassan kuljetus ja biokaasulaitosten metaanivuodot)
	4 b)välillisten vaikutusten vuoksi (esim. ravintona käytettävien viljelykasvien viljelyn siirtymisestä aiheutuva epäsuora maankäytön muutos (ILUC) ja metsien nuorentuminen)
	4 c)biomassan polttamisesta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vuoksi (biogeeniset päästöt)
5) Ilman pilaantuminen	5 a)biomassan polttamisen vuoksi (esim. hiukkaset (PM) ja rikkidioksidi (SO2))
	5 b)bioenergian muun elinkaaren aikaisten epäpuhtauspäästöjen vuoksi (esim. biomassan kuljetus)
6) Sosioekonomiset riskit	6 a)Biomassan tehoton käyttö (kuten biomassaa koskevan porrastetun käytön periaatteen soveltamatta jättäminen ja muuntohyötysuhteeltaan puutteelliset menetelmät, joilla biomassa muunnetaan energiaksi)
	6 b)Kilpailu nykyisten käyttötarkoitusten kanssa (esim. elintarviketuotanto sekä paperi- ja selluteollisuuden tarvitsema puu)

Selitykset:

Riski on käsitelty	Riskiä on käsitelty osittain	Riskiä ei ole käsitelty

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin.

41

Uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden asettaminen ja bioenergian julkiset tukijärjestelmät edistävät bioenergian käyttöä. Näin on tapahtunut erityisesti liikenteessä ja sähköntuotannossa 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Osa tästä bioenergiasta on tuontienergiaa: vuonna 2015 EU:hun tuotiin täällä kulutetuista pelleteistä 34 prosenttia ja nestemäisistä biopolttoaineista 9,5 prosenttia⁴⁴. Koska heikot kestävyyskriteerit eivät takaa riittävää suojaa, tilintarkastustuomioistuin katsoo sen olevan riski, että RED II -ehdotuksella kannustetaan bioenergian tuotantoon ja käyttöön uusiutuvaa energiaa koskevien kunnianhimoisten tavoitteiden ja taloudellisten kannustimien yhdistelmän avulla, sillä tämä voi ajan mittaan lisätä kestämättömän biomassan käyttöä. Ehdotetulla kehyksellä ei näin ollen luoda asianmukaista perustaa sille, että maaseutualueiden tarjoamat kestävän kehityksen edistämismahdollisuudet hyödynnettäisiin mahdollisimman hyvin.

Maaseuturahastosta uusiutuvalle energialle myönnettävällä rahoituksella ei pyritä riittävästi edistämään maaseudun kehittämisen tavoitteita

42

Jäsenvaltiot voivat halutessaan rahoittaa uusiutuvan energian investointeja maaseuturahastosta. Maaseudun kehittämistä koskevalla EU:n politiikalla on tarkoitus auttaa EU:n maaseutualueita selviytymään taloudellisista, ympäristöön liittyvistä ja sosiaalisista haasteista. Maaseuturahastosta rahoitettavista uusiutuvan energian investoinneista olisi siis oltava selvää hyötyä maaseutualueille. Seuraavissa osuuksissa perehdytään siihen, ovatko komissio ja jäsenvaltiot kehittäneet ja toteuttaneet asianmukaisia strategioita ja toimenpiteitä ja pystyvätkö komissio ja jäsenvaltiot osoittamaan maaseuturahaston tuella sekä uusiutuvan energian käyttöönotossa että maaseudun kestävässä kehittämisessä aikaan saadut saavutukset.

Uusiutuvaa energiaa ei oteta asianmukaisesti huomioon maaseudun kehittämisen ohjelmasuunnittelussa

43

Maaseuturahastosta olisi mahdollista tukea hankkeita, jotka edistävät sekä uusiutuvan energian käyttöönottoa että maaseudun kestävää kehitystä. Jotta varoille saataisiin parempaa vastinetta, maaseuturahastosta uusiutuvalle energialle myönnettävän rahoituksen olisi pohjauduttava perusteltuun strategiaan ja rahoitusta olisi myönnettävä asianmukaisesti yksilöityjen ja määrällisesti arvioitujen tarpeiden mukaan. Se olisi myös sovitettava yhteen muiden käytettävissä olevien rahoituslähteiden ja muiden toimintapoliittisten välineiden, kuten kansallisten uusiutuvaa energiaa käsittelevien toimintasuunnitelmien, kanssa.

44

Uusiutuvan energian hankkeiden tuensaajat voivat kattaa osan investointikustannuksista myymällä tuottamaansa energiaa edulliseen hintaan tai markkinahintaan, tai parantaa toimintansa taloudellista tuloksellisuutta. Jos maaseuturahastosta myönnettävää investointitukea täydennetään houkuttelevilla syöttötariffeilla, vaarana ovat kuitenkin kustannusten liiallinen korvaaminen ja edunsaajille taloudellisena etuna myönnetty lainvastainen valtiontuki. Tämä vahvistettiin komission Bulgariassa tekemässä tarkastuksessa. Tarkastuskäynnin kohteina olleiden jäsenvaltioiden erilaisia lähestymistapoja kuvaillaan laatikossa 4.

Uusiutuvaan energiaan EU:n eri rahastoista käytettäväksi suunniteltujen varojen kokonaismäärää ei tiedetä

45

Saatavilla ei ole kattavia tietoja uusiutuvan energian investointeihin ohjelmakaudella 2014–2020 käytettäväksi suunnitelluista varoista ERI-rahastojen osalta yleensä eikä erityisesti maaseuturahaston osalta. ERI-rahastojen temaattinen tavoite 4 ”Vähähiiliseen talouteen siirtyminen”, jonka osuus suunnitelluista menoista on 44 814 miljoonaa euroa⁴⁵, sisältää uusiutuvan energian, mutta myös energiatehokkuuden ja kestävän kaupunkiliikenteen. Komissiolla ei siksi ole selkeää käsitystä siitä, mikä osuus ERI-rahastojen investoinneista suunnitellaan käytettäväksi uusiutuvan energian käyttöönottoon.

46

Maaseuturahaston osuus oli noin 11 prosenttia ERI-rahastoista temaattiselle tavoitteelle 4 kohdennetusta kokonaisrahoituksesta (noin 5 027 miljoonaa euroa⁴⁶), kun taas maaseuturahastosta kohdealaan 5C ohjelmakaudella 2014–2020 käytettäväksi suunnitellut varat olivat 798,9 miljoonaa euroa (ks. kaavio 4). Tähän kohdealaan luettavat investoinnit eivät kuitenkaan koske vain uusiutuvaa energiaa, vaan myös muita biotalouden osa-alueita, kuten sivutuotteiden, jätteiden, jäännösten ja muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen raaka-aineiden tarjontaa ja käyttöä.

47

Toisaalta jäsenvaltiot voivat toteuttaa muihin kohdealoihin kuuluvaksi luokiteltavia hankkeita, jotka käsittävät uusiutuvaan energiaan liittyviä osuuksia (ks. kohdat 55–58), mikä vaikeuttaa entisestään sen selvittämistä, mikä on maaseuturahaston osuus uusiutuvan energian kokonaisrahoituksesta. Tilintarkastustuomioistuimen kyselyn (ks. kohta 22) perusteella havaittiin, että esimerkiksi Romaniassa (ks. laatikko 6) ja Sloveniassa päätettiin kohdentaa vain vähän tai ei ollenkaan rahoitusta kohdealalle 5C, koska muita kohdealoja, kuten kohdealoja 2A, 3A, 6A tai 6B, pidettiin sopivampina. Alankomaat ja Puola vastasivat, ettei niiden ohjelmissa ollut suunniteltu käytettäväksi ollenkaan maaseuturahaston varoja uusiutuvaan energiaan, koska muiden ERI-rahastojen ja omien kansallisten ohjelmien katsottiin riittävän tukemaan uusiutuvan energian käyttöönottoa maaseutualueilla.

48

Suunnitelluista menoista oli ohjelmakauden puoliväliin mennessä toteutunut vain 40,9 miljoonaa euroa (5,1 prosenttia 800 miljoonan euron kokonaismäärärahoista)⁴⁷. Merkittävät viivästykset ohjelman täytäntöönpanossa uusiutuvan energian osalta voivat johtua kohdealojen ohjelmatyöhön liittyvistä vaikeuksista (ks. kohdat 55–58). Lisäksi esiintyi viivästyksiä maaseudun kehittämisohjelmien hyväksymisessä ja jäsenvaltiot tarvitsivat aikaa uuden kehyksen edellyttämään suunnitteluun ja mukauttamiseen.

Yksilöityjen tarpeiden ja maaseudun kehittämisohjelmissa uusiutuvan energian rahoituksen osalta määritetyn lähestymistavan välistä yhteyttä on varaa parantaa

49

Komission antamissa kauden 2014–2020 strategista ohjelmasuunnittelua koskevissa suuntaviivoissa todetaan, että strategian kuvauksessa (ohjelman toimintalogiikka) olisi perusteltava maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinta, yhdistelmä ja priorisointi SWOT-analyysin tulosten ja havaittujen tarpeiden perusteella. Havaitut erilaiset tarpeet on asetettava tärkeysjärjestykseen, ja tärkeysjärjestys on perusteltava. Tämän vuoksi komissio tarkastelee uusiutuvan energian käyttöönottoa koskevia jäsenvaltioiden esittämiä strategisia näkökohtia maaseudun kehittämisohjelmien hyväksymisvaiheessa.

50

Komissio antaa jäsenvaltioille ohjausta muun muassa työryhmien, seurantaryhmien, tarkistuslistojen ja toimenpiteitä koskevien ohjeiden (”toimenpidekuvaukset”) avulla helpottaakseen maaseudun kehittämisohjelmien perustamista ja täytäntöönpanoa. Ohjeasiakirjoissa ei kuitenkaan käsitellä uusiutuvaa energiaa koskevia strategisia näkökohtia selkeästi eikä sitä, mitä uusiutuvaan energiaan kohdennetuilla maaseuturahaston investoinneilla olisi saavutettava, millaista lisäarvoa niistä olisi saatava maaseutualueilla ja miten maaseuturahaston olisi täydennettävä käytössä olevia EU:n ja jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmiä.

51

Tilintarkastustuomioistuin totesi, että kaikki sen tarkastamat viisi maaseudun kehittämisohjelmaa sisälsivät pakolliset osat, joissa käsitellään tavoitteiden asettamista, tarpeita ja uusiutuvaa energiaa koskevia strategisia näkökohtia, mutta yhteenkään ohjelmista ei sisältynyt edellä mainittuihin seikkoihin liittyvien rahoitustarpeiden kattavaa analyysia tai määrällistä arviointia. Tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa ei Itävaltaa lukuun ottamatta hyödynnetty vaikuttavasti SWOT-analyyseja ja määritettyjä tarpeita uusiutuvaa energiaa koskevan strategisen lähestymistavan perustana maaseudun kehittämisohjelmissa,. Sen sijaan lähestymistavat jäivät hyvin yleisluonteisiksi. Lisäksi havaittiin heikkouksia, jotka koskivat alkuperäisten strategioiden täytäntöönpanoa ja strategioihin tehtäviä lyhyen aikavälin muutoksia (ks. laatikko 5).

52

Komission ohjeet ja tarkastukset eivät ehkäisseet näitä heikkouksia. Niillä ei varmistettu, että jäsenvaltiot olivat esittäneet perusteltuja uusiutuvaa energiaa koskevia strategioita maaseutualueille. Myöskään maaseuturahastoa koskevien toimenpiteiden valinta ja määrärahojen jakaminen eivät aina tapahtuneet loogisesti maaseudun kehittämisohjelmissa kuvailtujen mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaisesti.

Heikkoa koordinointia uusiutuvan energian eri rahoituslähteiden välillä

53

Voimassaolevalla lainsäädäntökehyksellä⁴⁸ edistetään EU:n varojen, erityisesti ERI-rahastojen, vaikuttavaa, tehokasta ja koordinoitua täytäntöönpanoa. Vastuu maaseudun kehittämisohjelman tukitoimien tarpeen perusteluista ja eri rahastojen hyvän koordinoinnin varmistamisesta on lähinnä jäsenvaltioilla. Komissio tarjoaa jäsenvaltioille tukea ja ohjeita laatimalla strategisia suuntaviivoja, edistämällä parhaita käytäntöjä ja valvomalla ohjelmien täytäntöönpanoa.

54

Tilintarkastustuomioistuin totesi ohjelmakauden 2014–2020 kumppanuussopimuksista ja maaseudun kehittämisohjelmista poimittua otosta tarkastaessaan, että jäsenvaltiot olivat yksilöineet useita mahdollisia rahoituslähteitä ja määrittäneet yleisiä rajaamisperiaatteita ja -toimenpiteitä kaksinkertaisen rahoituksen välttämiseksi. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastamissa strategia-asiakirjoissa ei kuitenkaan ollut lisätietoja hyödyistä, joita voitaisiin saavuttaa uusiutuvan energian eri rahoituslähteiden välisellä vaikuttavalla koordinoinnilla. Mahdollisia substituutiovaikutuksia tai tämän alan rahoituksen puutteita ei myöskään ollut analysoitu⁴⁹.

Uusiutuvan energian toimenpiteiden kohdentaminen eri kohdealoihin

55

Kuten edellä kohdissa 14 ja 15 on selitetty, maaseudun kehittämispolitiikan kehys on ohjelmakaudella 2014–2020 jäsennelty kuuteen prioriteettiin, jotka on jaettu 18 temaattiseen kohdealaan (ks. kaavio 3). Uusiutuvan energian tuki kuuluu kohdealaan 5C, joka koskee uusiutuvien energialähteiden tarjontaa ja käyttöä.

56

Kohdealojen täytäntöönpano tapahtuu maaseudun kehittämistoimenpiteiden avulla. Kaaviossa 5 esitetään esimerkkejä toimenpiteiden kohdentamisesta ja prioriteetille 5 määritetyistä indikaattoreista. Yksittäisellä toimenpiteellä voidaan kuitenkin vaikuttaa moneen kohdealaan, prioriteettiin ja tavoitteeseen.

57

Lisäksi jäsenvaltiot voivat yksilöidä kohdealaan 5C kohdistettujen erityistoimenpiteiden sellaisia toissijaisia vaikutuksia, jotka vaikuttavat muihin kohdealoihin. Esimerkiksi tuensaajan taloudellisen suorituskyvyn parantamiseen käytettävien aurinkosähköpaneeleiden asentaminen uuden maatalousrakennuksen katolle voidaan arvioida uusiutuvan energian (eli kohdealaan 5C kuuluvaksi) hankkeeksi tai osaksi maatilan uudenaikaistamishanketta, jolloin se kuuluisi kohdealaan 2A (ks. kaavio 3) ja sen uusiutuvaa energiaa koskevalla osuudella olisi toissijainen vaikutus kohdealaan 5C.

58

Jäsenvaltiot eivät ole kohdentaneet uusiutuvan energian toimenpiteitä ja hanketyyppejä kohdealoihin johdonmukaisesti (ks. laatikko 6). Tämä vaikuttaa maaseuturahastosta rahoitettujen uusiutuvan energian hankkeiden seurannan ja arvioinnin vaikuttavuuteen (ks. kohdat 69–71) erityisesti sen vuoksi, ettei komissio ole antanut lisäohjeita siitä, miten hankkeet kohdennetaan kohdealoihin johdonmukaisesti eri jäsenvaltioissa.

Seurannasta ja arvioinnista saadaan vain niukasti tietoa rahoituksesta ja uusiutuvaan energiaan tehtyjen investointien tuloksista

59

Uusiutuvaa energiaa koskevasta maaseudun kehittämismenojen vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta tarvitaan tulostietoja, jotta voidaan osoittaa, mitä EU:n talousarviomäärärahoilla on saavutettu ja että rahat on käytetty hyvin. Lisäksi seurannasta ja arvioinnista saadut tiedot muodostavat arvokkaan välineen maaseudun kehittämismenojen vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantamisessa. Tietojen perusteella voidaan antaa ohjeita meneillään olevien ohjelmien hallintaan, kiinnittää huomio mahdollisiin parannuksiin ja auttaa tulevien menettelytapojen muodostamisessa.

Uusiutuva energia ja ohjelmakauden 2007–2013 yhteinen seuranta- ja arviointikehys

Ei kattavia seurantatietoja uusiutuvan energian yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen avulla

60

Monet jäsenvaltiot (kuten kaikki tarkastuskäynnin kohteena olleet viisi jäsenvaltiota) päättivät käyttää maaseuturahaston rahoitusta uusiutuvan energian hankkeiden rahoittamiseen ohjelmakauden 2007–2013 alusta lähtien. Tuolloin ei ollut käytössä erityisindikaattoreita, joilla olisi mitattu uusiutuvan energian hankkeiden tuotoksia tai tuloksia.

61

Tämä muuttui YMP:n ”terveystarkastuksen” yhteydessä: uusiutuva energia hyväksyttiin tällöin ”uudeksi haasteeksi”, ja jäsenvaltiot saivat lisärahoitusta uusiutuvan energian hankkeiden rahoittamiseen ohjelmakauden loppuajaksi (2009–2013) (ks. kohta 14). Jäsenvaltioita vaadittiin tässä yhteydessä seuraamaan menoja ja tämän ”uuden haasteen” puitteissa rahoitettujen uusiutuvan energian hankkeiden tuensaajien määrää. Jäsenvaltioiden ei kuitenkaan tarvinnut kerätä tietoja hankkeen saavutuksista, kuten tuotetun uusiutuvan energian määrästä tai tuotantokapasiteetista. Tästä syystä EU:n tasolla ei ole kattavia tietoja maaseuturahastosta ohjelmakaudella 2007–2013 rahoitetuista uusiutuvan energian hankkeista. Saatavilla olevat indikaattorit viittaavat pelkästään lisämäärärahoihin, jotka on käytetty uusiutuvaan energiaan YMP:n ”terveystarkastuksen” perusteella.

62

Tilintarkastustuomioistuin tutki tarkastuskäynnin kohteena olleiden jäsenvaltioiden toimittamat uusiutuvan energian hankkeiden tiedot (hankkeiden lukumäärä, maksetut tuet). Tarkastuskäynnin kohteena olleista jäsenvaltioista neljässä⁵¹ havaittiin joukko ristiriitaisuuksia komissiolle toimitettujen tietojen ja tilintarkastustuomioistuimen jäsenvaltioiden hanketietokannoista saatujen lukujen perusteella tekemien omien laskelmien välillä. Viranomaiset eivät pystyneet selvittämään asiaa tilintarkastustuomioistuimen lle, mikä herättää epäilyksiä YMP:n ”terveystarkastusta” koskevien tietojen oikeellisuudesta ja täydellisyydestä.

63

EU:n tasolla ei myöskään ole saatavilla kattavia tietoja hankkeiden lukumäärästä, uusiutuvan energian tuotannosta eikä tuotantokapasiteetista. Tästä syystä ei voida määrittää, kuinka paljon maaseuturahastosta on myönnetty rahoitusta uusiutuvan energian käyttöönottoon maaseutualueilla. Koska uusiutuvan energian hankkeista ei ole saatavissa merkityksellisiä ja luotettavia tietoja, on mahdotonta arvioida kyseisten toimenpiteiden vaikuttavuutta tällä ohjelmakaudella. Jää myös epäselväksi, miltä pohjalta jäsenvaltiot ovat suunnitelleet maaseudun kehittämisohjelmiensa uusiutuvan energian osuudet. Nämä havainnot vastaavat tilintarkastustuomioistuimen aiempia huomautuksia, jotka koskevat EAKR:sta ja koheesiorahastosta uusiutuvan energian hankkeille myönnettyjen tukien seurantatietoja ohjelmakaudella 2007–2013⁵².

Yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen ohjelma-arvioinnit tarjoavat vain vähän tietoa uusiutuvaa energiaa koskevan tuen vaikutuksesta maaseudun kehittämiseen

64

Monivuotisten rahoituskehysten alaisuuteen kuuluvien ohjelmien täytäntöönpanoviiveet ovat toistuvia ongelmia, joita tilintarkastustuomioistuin on havainnut aiemmin lukuisilla toimintalohkoilla⁵³. Maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanoviiveistä ohjelmakaudella 2007–2013 seurasi jälleen yhteensopimattomuutta menosyklin ja raportointivaatimusten ajoituksen välillä. Uusiutuvasta energiasta oli tämän vuoksi saatavilla vain niukasti olennaisia tietoja väliarviointeja varten, vaikka joitakin hyödyllisiä tietoja toimitettiinkin (ks. laatikko 7). Monien jäsenvaltioiden jälkiarviointien viimeistelyssä esiintyi viivettä⁵⁴.

65

Tilintarkastustuomioistuimen jälkiarvioinneista tekemässä tarkastuksessa kävi ilmi, että niissä oli käsitelty uusiutuvaan energiaan tehtyjä investointeja (esim. käytettyjä toimenpiteitä), mutta investointien vaikutusta maaseudun kestävään kehitykseen ei ollut aina käsitelty. Jälkiarvioinneissa ei ollut tehty asianmukaista analyysia esimerkiksi uusiutuvan energian ympäristöhyödyistä maaseutualueilla, tulojen monipuolistumisesta, työpaikkojen luomisesta, energiainfrastruktuurin parannuksista eikä maaseutualueiden palveluista.

66

Tilintarkastustuomioistuin pani kuitenkin merkille joitakin hyviä käytäntöjä uusiutuvan energian hankkeiden arvioinnissa (ks. laatikko 7).

Uusiutuva energia ohjelmakauden 2014–2020 yhteisessä seuranta- ja arviointijärjestelmässä

67

Ohjelmakauden 2014–2020 uuden tuloskehyksen avulla pyritään lisäämään maaseudun kehittämisohjelman täytäntöönpanon tulossuuntautuneisuutta. Yhteinen seuranta- ja arviointijärjestelmä⁵⁵ eli maaseudun kehittämisen seuranta- ja arviointijärjestelmä tarjoaa tässä yhteydessä kohdealoilla käytettäväksi yksityiskohtaiset yhteiset indikaattorit ja yhteiset arviointikysymykset, joihin on vastattava tulevaisuudessa. Näiden avulla on tarkoitus arvioida maaseudun kehittämispolitiikan edistymistä ja saavutuksia sekä siihen liittyvien toimien vaikutusta, vaikuttavuutta, tehokkuutta ja asianmukaisuutta.

68

Yhteisessä seuranta- ja arviointijärjestelmässä vaaditaan seurantatietojen toimittamista uusiutuvan energian tuotantoon tehdyistä kokonaisinvestoinneista (tavoiteindikaattori T 16) ja tuetuissa hankkeissa tuotetusta uusiutuvasta energiasta (täydentävä tulosindikaattori R 15). Jäsenvaltiot voivat valita, laativatko ne tiettyjä toimenpiteitä varten muita tuotosindikaattoreita, ja komissio vahvisti, että kymmenen jäsenvaltiota tai aluetta⁵⁶ oli päättänyt tehdä näin. Pääosa näistä kohdealalle 5C tarkoitetuista toimenpidekohtaisista lisäindikaattoreista oli kuitenkin panosindikaattoreita, kuten julkisten menojen indikaattori, tai tuotosindikaattoreita, kuten tuensaajien, hankkeiden tai tuettujen toimien lukumäärä. Näiden indikaattoreiden avulla ei täten saada vankkaa perustaa maaseudun kehittämisohjelmien uusiutuvaa energiaa koskevan osuuden tulosten arviointia varten, joten tulospainotteisuutta ei voitu lisätä⁵⁷.

69

Asiaa mutkistaa myös se, että tulostietoja kerätään ainoastaan kohdealojen tasolla⁵⁸. Kohdealaan 5C luokitelluista maaseuturahaston hankkeista ei tästä syystä saada kattavia tietoja uusiutuvasta energiasta maaseutualueilla, koska jotkin hankkeet on saatettu yhdistää uusiutuvaan energiaan (kuten metsänhoito57) epäsuorasti mutta kohdentaa kohdealaan 5C. Toisilla hankkeilla taas on mahdollisesti arvioitu olevan toissijainen vaikutus kohdealaan 5C, ja ne saavat sen vuoksi tukea muilla kohdealoilla, kuten alalla 2A, 3A, 6A tai 6B. Uusiutuvan energian tuotantoon tehtyjä kokonaisinvestointeja (tavoiteindikaattori T 16) koskevista tiedoista käyvät tämän vuoksi ilmi vain kohdealaan 5C kohdennetut hankkeet, eivätkä tiedot anna kokonaiskuvaa kaikista maaseutualueilla tehdyistä uusiutuvan energian investoinneista.

70

Tulosindikaattorin R 15 – tuetuissa hankkeissa tuotettu uusiutuva energia – on tarkoitus kattaa kaikki uusiutuvan energian hankkeet. Komission ohjeissa todetaan kuitenkin, että arvioijat voisivat kerätä tätä indikaattoria varten tiedot eri tavoin, esimerkiksi EU:n ja kansallisten tilastotutkimusten avulla. Tietojen vertailtavuus EU:n tasolla riippuu näin ollen arvioijien tekemistä valinnoista.

71

Vaikka komissio on antanut yksityiskohtaisia ohjeita raportoinnin ja arvioinnin valmistelun tueksi, yhteisen seuranta- ja arviointijärjestelmän indikaattoreiden ja kohdealojen väliset sidokset saattavat aiheuttaa lisärasitusta arvioijille, vaikuttaa ohjelma-arviointien laatuun ja vertailtavuuteen sekä johtaa viivästyksiin, kuten aiemmin. Jos luotettavia seuranta- ja arviointitietoja ei ole saatavilla keskeisenä raportointiaikana, jäsenvaltiot ja komissio saattavat menettää mahdollisuuden parantaa uusiutuvaa energiaa koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa.

Uusiutuvan energian hankkeilla voidaan edistää maaseudun kehittämistä valintamenettelyjen ja hankkeiden täytäntöönpanon heikkouksista huolimatta

72

Jäsenvaltiot vastaavat maaseudun kehittämishankkeiden valinnasta ja pyrkivät kohdentamaan maaseudun kehittämistoimenpiteet nykyistä paremmin EU:n prioriteettien ja jäsenvaltioiden tavoitteiden ja strategioiden mukaisesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on laadittava selkeät, merkitykselliset ja objektiiviset kelpoisuus- ja valintaperusteet ja noudatettava niitä objektiivisissa, tasapuolisissa ja avoimissa menettelyissä⁵⁹.

73

Kelpoisuusperusteet ovat vaatimuksia, jotka hankkeiden on täytettävä voidakseen saada tukea maaseuturahastosta. Hakija joko on tai ei ole tukikelpoinen. Jäsenvaltiot määrittävät valintaperusteet niiden hankkeiden priorisoimiseksi, jotka parhaiten vastaavat maaseudun kehittämisohjelmissa yksilöityjä tarpeita ja asetettuja tavoitteita. Jäsenvaltioiden on sovellettava valintaperusteita jopa silloin, kun käytettävissä on riittävästi varoja kaikkien hakemusten hyväksymiseen. Näin varmistetaan moitteeton varainhoito⁶⁰. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden olisi erityisesti varmistettava sellaisten toteutuskelpoisten hankkeiden valinta, joilla tuetaan uusiutuvan energian käyttöönottoa ja tuodaan maaseutualueille lisäarvoa.

Useimmista hankkeista oli hyötyä uusiutuvan energian käyttöönotossa ja maaseudun kehittämisessä

74

Tilintarkastustuomioistuin tarkasti erityyppisiä ja -kokoisia uusiutuvan energian hankkeita (ks. liite II). Hankeotos sisälsi sekä investointeja, joilla oli toimitettu uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa kolmansille osapuolille, että investointeja, joilla oli tuotettu energiaa hankkeiden toteuttajien omaan käyttöön.

75

Kolmansille osapuolille suuntautuneiden energiantoimitushankkeiden pääasiallisena tarkoituksena oli monipuolistaa maa- tai metsätilojen tuloja. Joidenkin hankkeiden käynnistämisestä ja toteutuksesta vastasivat pk-yritykset tai mikroyritykset. Tämäntyyppiset onnistuneet hankkeet olivat tarjonneet maaseutualueiden yksityistalouksille ja julkisille rakennuksille uusia energiapalveluja, jotka on otettu hyvin vastaan. Hankkeista saatiin ympäristöhyötyjä erityisesti kaukolämpöjärjestelmien yhteydessä, sillä ne ovat yleensä energiatehokkaampia ja niiden päästöt ovat yksittäisiä lämmitysjärjestelmiä pienempiä. Nämä hankkeet tarjosivat hankkeiden toteuttajille myös tilaisuuden hyötyä uusista liiketoimintamahdollisuuksista. Paikalliseen biomassan tuotantoketjuun kuuluvat raaka-aineen toimittajat, jotka ovat pääasiassa maanviljelijöitä ja metsänomistajia, saattoivat hankkeiden ansiosta monipuolistaa tulojaan ja huoltaa tilojaan (ks. laatikko 8).

76

Uusiutuvan energian käyttöönotto edellyttää myös perinpohjaista suunnittelua sekä asennus- ja huoltotöitä. Alueella saavutettu asiantuntemus ja saadut kokemukset ovat arvokkaita valtteja alueen uusiutuvan energian tuotannon ja käytön kehittämisessä, ja hyödyt voivat olla myös sellaisia, joita ei odotettu alkuperäistä hankeinvestointia tehtäessä.

77

Omaan käyttöön tarkoitetut hankkeet olivat hyödyttäneet maa- ja metsätiloja ja elintarvikeyrityksiä; esimerkiksi niiden energiaturvallisuus ja omavaraisuus paranivat, niiden energiakustannukset vähenivät, taloudellinen tulos parani tai hiilijalanjälki pieneni. Hankkeet vaikuttivat myös epäsuorasti maaseudun kestävään kehittämiseen tarjoamalla työpaikkoja ja tulomahdollisuuksia paikallisille asukkaille tai auttamalla parantamaan alueen ympäristön tilaa (ks. laatikko 9).

Jäsenvaltioiden valintamenettelyillä ei kuitenkaan varmistettu olennaisimpien hankkeiden valintaa…

78

Jäsenvaltioiden on laadittava hankkeiden valintaa varten valintaperusteet, jotta varmistetaan, että maaseudun kehittämiseen tarkoitetut varat käytetään parhaalla tavalla. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, etteivät tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot aina noudattaneet tätä periaatetta.

79

Tilintarkastustuomioistuin tarkasti ohjelmakauden 2014–2020 valintaperusteet ja -prosessit ja totesi, että neljä viidestä tarkastuskäynnin kohteena olleesta jäsenvaltiosta⁶¹ oli käyttänyt jossakin määrin merkityksellisiä valintaperusteita varmistaakseen sellaisten hankkeiden priorisoinnin, joilla helpotettiin uusiutuvan energian käyttöönottoa ja maaseudun kestävää kehitystä. Tällaisia olivat esimerkiksi hankkeet, joiden odotettiin vaikuttavan myönteisesti tulojen monipuolistumiseen ja ympäristöön, paikallisesti tuotettujen ja jalostettujen raaka-aineiden käyttöön (biomassapolttoaineet) tai paikallisten strategioiden huomioon ottamiseen ja paikallisväestön osallistumiseen. Kyseiset pyrkimykset kuitenkin osittain vaarantuivat heikkojen valintamenettelyjen vuoksi. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että Bulgaria, Itävalta, Italia (Toscana) ja Ranska (Basse-Normandie; metsätalouden toimenpiteiden osalta) olivat käyttäneet pisteytysjärjestelmiä, jotka eivät olleet riittävän vaativia vaan joiden minimirajat pystyi saavuttamaan täyttämällä vain yhden tai muutaman kriteerin.

… ja tämän tuloksena jotkin uusiutuvan energian hankkeet tuottivat maaseutualueille vain vähäistä hyötyä

80

Hankkeiden valintaprosessien puutteiden vuoksi saatetaan rahoittaa hankkeita, joista on taloudellista hyötyä hankkeiden toteuttajille, mutta jotka vaikuttavat hyvin vähän maaseutualueisiin. Näin oli joissakin hankkeissa, jotka tilintarkastustuomioistuin tarkasti paikan päällä. Taloudellista tukea ei aina ollut käytetty työpaikkojen luomiseen tai uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin, maa- tai metsätilojen tilanteen parantamiseen tai energiapalvelujen tarjoamiseen maaseudun asukkaille (ks. laatikko 10).

81

Tilintarkastustuomioistuimen hankekäyntien aikana vahvistui se, että tietynlaiset uusiutuvan energian hankkeet vaikuttavat myönteisesti maaseudun kehittämiseen, ja tällä voidaan perustella tuen myöntäminen maaseuturahastosta. Kun otetaan huomioon monet muut uusiutuvan energian tukijärjestelmät, voidaan todeta, että sellaisten hankkeiden ei kuitenkaan pidä saada maaseuturahaston tukea, jotka eivät edistä uusiutuvaa energiaa koskevan tavoitteen lisäksi yleistä maaseudun kehittämistavoitetta.

Johtopäätökset ja suositukset

82

EU:n lainsäädäntöasiakirjoissa ja toimintapoliittisissa asiakirjoissa korostetaan aikomusta hyödyntää uusiutuvan energian investointien mahdollista myönteistä vaikutusta maaseudun kehittämisessä. Tutkimustulokset ovat vahvistaneet, että uusiutuvalla energialla voi olla myönteisiä vaikutuksia maaseudun kestävään kehitykseen, mutta tiettyjen uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoon liittyy myös ympäristöriskejä ja sosioekonomisia riskejä.

83

Tarkastuksessa perehdyttiin uusiutuvan energian kehykseen ja siihen, miten kehyksessä on otettu huomioon maaseudun kehittämiseen liittyvät näkökohdat. Tilintarkastustuomioistuin tutki myös maaseudun kehittämispolitiikan kehystä ja sen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa arvioidakseen, onko maaseuturahastosta uusiutuvalle energialle myönnetyllä tuella todellisuudessa edistetty maaseudun kestävää kehitystä.

84

Tilintarkastustuomioistuin toteaa tarkastustyönsä perusteella, että uusiutuvan energian hankkeiden rahoittaminen tarjoaa merkittävästi mahdollisuuksia edistää maaseudun kestävää kehittämistä, mutta toistaiseksi mahdollisuudet jäävät useimmiten hyödyntämättä.

85

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, ettei uusiutuvaan energiaan liittyvää maaseudun kehittämisen ulottuvuutta ollut huomioitu riittävästi komissiossa eikä jäsenvaltioiden tämänhetkisessä toimintapoliittisessa kehyksessä. Uusiutuvan energian käyttöönoton mahdollisuuksia maaseutualueilla ei tästä syystä ollut hyödynnetty riittävästi. Komissio on hiljattain ehdottanut uusiutuvan energian toimintapoliittiseen kehykseen muutoksia, joiden avulla tilannetta voidaan parantaa (kohdat 24–31).

Suositus 1 – Tulevan uusiutuvaa energiaa koskevan toimintapolitiikan maaseutuvaikutusten arviointi (rural proofing)

Komission ja jäsenvaltioiden olisi tulevaa uusiutuvan energian toimintapolitiikkaansa suunnitellessaan otettava huomioon maaseutuyhteisöjen ja maaseudun elinkeinoelämän olosuhteet ja tarpeet, arvioitava toimintapolitiikan mahdollisia myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia ja varmistettava maaseutualueiden kannalta tasapuoliset tulokset.

Tätä varten komission olisi kehitettävä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa asiaankuuluva mekanismi, joka voisi perustua vuonna 2016 annetun Cork 2.0 -julistuksen poliittisessa suuntaviivassa 1 kaavailtuun maaseutuvaikutusten arviointimenetelmään (rural proofing -menetelmään).

Komission olisi otettava tämä väline käyttöön jäsenvaltioiden kanssa järjestettävässä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevassa kuulemisprosessissa. Suunnitelmista on ilmoitettava komissiolle 1. tammikuuta 2019 mennessä, ja komission on annettava jäsenvaltioille suunnitelmia koskevia soveltamisohjeita.

Toteutumisen tavoiteajankohta: vuoden 2019 loppuun mennessä.

86

Bioenergia on maaseutualueisiin selvimmin liittyvä uusiutuva energia. Sen käyttöönottoon liittyviä ympäristöriskejä ja sosioekonomisia riskejä ei ole käsitelty riittävästi komission nykyisissä tai ehdotetuissa toimintapoliittisissa kehyksissä. Uusiutuvan energian tavoitteet, julkiset tukijärjestelmät ja bioenergian heikot kestävyyskriteerit saattavat vauhdittaa biomassan käyttöä energiana ilman riittäviä takeita siitä, että biomassa on hankittu kestävällä tavalla (kohdat 32–41).

Suositus 2 – Parannettu kestävää bioenergiaa koskeva kehys

Komission olisi yhdessä lainsäätäjien kanssa suunniteltava bioenergiaa koskeva tuleva toimintapoliittinen kehys siten, että se suojaa energiakäyttöön tarkoitetun biomassan riittävän hyvin kestämättömältä hankinnalta. Kehyksessä olisi tunnustettava ja otettava huomioon kestävyysriskit, joita syntyy lisättäessä bioenergian käyttöä tavoitteiden ja rahoitustukijärjestelmien avulla, sekä varmistettava asiaan liittyvien ympäristöriskien ja sosioekonomisten riskien lieventäminen.

Toteuttamisen tavoiteajankohta: 2020.

87

Komissio ei ole antanut selkeää ohjausta siitä, miten maaseuturahastosta uusiutuvalle energialle myönnettävä tuki voisi tuoda lisäarvoa Euroopan unionin tasolla, eikä siitä, miten tuen pitäisi täydentää käytössä olevia EU:n ja jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmiä. Tästä syystä maaseuturahastosta uhkaa tulla pelkkä uusiutuvan energian lisärahoituslähde, eikä maaseudun kehittämiselle annettaisi etusijaa.

88

Komissio laati jäsenvaltioille kattavaa ohjeistusta maaseudun kehittämisohjelmien perustamista ja toteutusta varten. Tarkastuskäynnin kohteena olleet jäsenvaltiot olivat kuitenkin hyväksyneet uusiutuvan energian tuen osalta vain hyvin yleisen strategisen lähestymistavan. Tämä johtui osittain siitä, ettei maaseuturahastosta uusiutuvalle energialle myönnettävästä tuesta ole selkeää näkemystä. Asianomaiset jäsenvaltiot eivät myöskään olleet sovittaneet riittävästi yhteen uusiutuvalle energialle myönnettyä maaseuturahaston tukea ja monien muiden EU:n ja kansallisten rahoituslähteiden tukea maaseuturahaston tuen vaikutusten maksimoimiseksi maaseutualueilla. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi lisäksi, ettei uusiutuvaa energiaa koskevia toimenpiteitä ollut kohdennettu johdonmukaisesti EU:n kohdealoihin, mikä ei vaikuta optimaaliselta ratkaisulta. Tilintarkastustuomioistuin kuitenkin katsoo tämän olevan pääasiassa seurantaa ja arviointia koskeva ongelma (kohdat 49–58).

Suositus 3 – Selkeää ohjausta maaseuturahaston roolista uusiutuvan energian tukemisessa

Komission olisi tulevan maaseudun kehittämispolitiikan suunnittelun yhteydessä määritettävä, mitä uusiutuvaan energiaan kohdennetuilla maaseuturahaston investoinneilla olisi saavutettava, millaista lisäarvoa niistä olisi saatava maaseutualueilla ja miten maaseuturahaston pitäisi täydentää uusiutuvan energian tukemiseen tarkoitettuja käytössä olevia EU:n ja jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmiä.

Komission olisi tässä yhteydessä käytettävä tarkastuksen aikana asiaankuuluvista hyvistä käytännöistä saatuja kokemuksia (ks. laatikko 7, laatikko 8 ja laatikko 9) sekä uusiutuvan energian yhdistämistä maaseudun kehittämiseen koskevassa OECD:n tutkimuksessa esiteltyjä samankaltaisia kokemuksia (ks. laatikko 1).

Toteutumisen tavoiteajankohta: vuoden 2018 loppuun mennessä.

89

Merkityksellisten ja luotettavien seuranta- ja arviointitietojen saatavuus kertomusten laatimisen yhteydessä on olennaisen tärkeää komission ja jäsenvaltioiden kannalta, jotta voidaan parantaa maaseuturahastosta uusiutuvalle energialle myönnettävän tuen täytäntöönpanoa. Joistakin hyvien käytäntöjen esimerkeistä huolimatta käytössä ei kuitenkaan ole kattavia seuranta- ja arviointitietoja tuesta, jota maaseuturahastosta ja muista EU-rahastoista myönnettiin uusiutuvan energian hankkeille ohjelmakaudella 2007–2013 (kohdat 60–65).

90

Komissio laati ohjelmakautta 2014–2020 varten ohjeet jäsenvaltioiden suorittaman raportoinnin ja arvioinnin tueksi. Jäsenvaltioiden erilaiset lähestymistavat hankkeiden ensi- ja toissijaisten vaikutusten määrittelemisessä sekä toimenpiteiden ja hanketyyppien eri kohdealoille kohdentamisessa vaikuttavat kuitenkin kielteisesti seuranta- ja arviointitoimien vaikuttavuuteen. Ohjelmakauden 2014–2020 tärkeimmillä uusiutuvan energian indikaattoreilla⁶³ ei juuri ole informaatioarvoa niiden rajallisen soveltamisalan ja menetelmiä koskevien ongelmien vuoksi. Jäsenvaltiot saivat käyttää merkityksellisiä lisäindikaattoreita, mutta vain harvat hyödynsivät tätä mahdollisuutta. Nämä rajoitukset edellyttävät lisäponnisteluja jäsenvaltioiden arvioijilta, ja ne saattavat johtaa viivästyksiin ja vaihtelevaan raportointiin eri puolilla EU:ta (kohdat 67–71).

91

Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 16/2017⁶⁴ korostettiin jo, että komission on varmistettava, että vuoden 2019 laajennetuissa vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa annetaan selkeitä ja kattavia tietoja ohjelmien saavutuksista, ja sen on määriteltävä erityyppiset indikaattorit tarkemmin vuoden 2020 jälkeistä ohjelmakautta varten.

Suositus 4 – Nykyistä yksinkertaisempi ja mielekkäämpi seuranta- ja arviointikehys

Maaseuturahastosta uusiutuvalle energialle myönnettävän tuen osalta komission olisi edellytettävä jäsenvaltioita esittämään vuoden 2019 laajennetuissa vuotuisissa toimintakertomuksissaan olennaisia tietoja uusiutuvan energian hankkeilla aikaan saaduista ohjelmien saavutuksista. Komission olisi voitava näiden tietojen perusteella saada selville, kuinka paljon maaseuturahaston varoja on myönnetty uusiutuvan energian hankkeille ja mikä on hankkeissa asennetun energiakapasiteetin tai tuotetun energian määrä.

Toteutumisen tavoiteajankohta: vuoden 2018 loppuun mennessä.

92

Jäsenvaltiot vastaavat siitä, että ne hankkeita valitessaan pyrkivät saavuttamaan EU:n prioriteetit ja omat tavoitteensa strategiansa mukaisesti. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi laadittava selkeät, merkitykselliset ja objektiiviset kelpoisuus- ja valintaperusteet ja noudatettava niitä objektiivisissa, tasapuolisissa ja avoimissa menettelyissä. Komissio on valmistellut tähän liittyvää ohjausta ja antanut sitä esimerkiksi seminaarien ja ohjeiden muodossa⁶⁵.

93

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuskäynnin kohteena olleissa hankkeissa tuotettiin energiaa hankkeen toteuttajien omaan käyttöön tai kolmansien osapuolten energiantoimituksia varten tai tuettiin uusiutuvan energian käyttöönottoa epäsuorasti (kohdat 74–77). Kohdealalle 5C varatuissa suurissa määrärahoissa ja alhaisessa täytäntöönpanoasteessa (ks. kohta 48) sekä puutteellisissa valintamenettelyissä (ks. kohdat 78 ja 79) piilee kuitenkin se riski, että maaseuturahaston tukea myönnetään osoitettujen varojen vapauttamisen välttämiseksi sellaisille uusiutuvan energian hankkeille, joista ei ole selvää hyötyä maaseutualueille, joilla ne toteutetaan.

Suositus 5 – Nykyistä parempi hankkeiden valinta, jossa otetaan huomioon hankkeen maaseutualueille tuoma lisäarvo ja hankkeen toteuttamiskelpoisuus

Jotta vähennettäisiin kohdealalle 5C osoitettuihin suuriin määrärahoihin liittyviä riskejä, yhdistettynä alhaiseen täytäntöönpanoasteeseen ja puutteellisiin valintamenettelyihin, komission olisi painotettava yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tarvetta soveltaa asianmukaisia valintamenettelyjä, jotta tukea myönnettäisiin vain toteutuskelpoisille uusiutuvan energian hankkeille, joista on selvästi hyötyä maaseudun kestävän kehittämisen kannalta.

Toteutumisen tavoiteajankohta: vuoden 2018 loppuun mennessä.

Tilintarkastustuomioistuimen I jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Phil Wynn Owenin johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 10. tammikuuta 2018 pitämässään kokouksessa.

Sanasto ja lyhenteet

AEBIOM: Euroopan biomassajärjestö (European Biomass Association)

Anaerobinen hajotus: Prosessi, jolla orgaaninen aine, kuten eläinperäinen jäte tai ruokajäte, hajotetaan biokaasun tai orgaanisen lannoitteen tuottamiseksi.

Bioenergia: Biomassasta tuotettu energia.

Biomassa: Maataloudesta, sekä kasvi- että eläinperäiset aineet mukaan lukien, metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta, myös kalastuksesta ja vesiviljelystä, peräisin olevien biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoava osa sekä biologista alkuperää olevien jätteiden, teollisuus- ja yhdyskuntajätteet mukaan lukien, biohajoava osa.

Biotalous: Ne talouden osa-alueet, jotka hyödyntävät maasta ja merestä saatavia uusiutuvia biologisia resursseja, kuten kasveja, metsää, kaloja ja muita eläimiä sekä mikro-organismeja elintarvikkeiden, materiaalien ja energian tuottamiseen.

CO₂: Hiilidioksidi

EEG: Saksan uusiutuvista energialähteistä antama laki (Erneuerbare-Energien-Gesetz).

Elinkaariarviointi (LCA): Monivaiheinen menettely, jolla pyritään selvittämään tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset.

Energian mittayksiköt

• toe – öljyekvivalenttitonni on energiamäärä, joka vapautuu poltettaessa yksi tonni raakaöljyä, noin 42 GJ.
  ktoe – 1 000 öljyekvivalenttitonnia eli tuhatta öljytonnia vastaava energiamäärä
  Mtoe – miljoona öljyekvivalenttitonnia eli miljoonaa öljytonnia vastaava energiamäärä
• kW – kilowatti
• MWh/kWh – megawattitunti/kilowattitunti

Energian PO: Energian pääosasto

Epäsuora maankäytön muutos (ILUC): Maankäytön muutos, joka aiheutuu maataloustuotannon siirtymisestä eli siitä, että nykyisillä maatalousmailla siirrytään energiakasvien, kuten maissin, elefanttiheinän tai pajun, tuotantoon ja ruoan ja rehun tuotantoa varten raivataan uusia alueita muilta kuin nykyisiltä maatalousmailta, esimerkiksi metsistä, ruohoalueilta, turvemailta, kosteikoista ja muista paljon hiiltä sisältävistä ekosysteemeistä. Kun tällaiset alueet muutetaan viljelymaaksi, hiilidioksidipäästöt voivat lisääntyä.

Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR): Euroopan aluekehitysrahaston tarkoituksena on lujittaa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta Euroopan unionissa vähentämällä keskeisiä kehityseroja eri alueiden välillä. Rahastosta myönnetään rahoitusta lähinnä yrityksille infrastruktuurien luomista ja työpaikkoja luovia tuottavia investointeja varten.

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto): Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tarkoituksena on auttaa EU:n maaseutualueita selviytymään erilaisista taloudellisista, ympäristöön liittyvistä ja yhteiskunnallisista haasteista.

Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot): Euroopan rakenne- ja investointirahastot ovat viiden erillisen rahaston muodostama ryhmä, jonka tavoitteena on vähentää alueellista epätasapainoa koko EU:ssa toimintapoliittisten kehysten avulla. Kehykset vahvistetaan seitsemän vuotta voimassa olevan monivuotisen rahoituskehyksen budjettikaudeksi. Nämä viisi rahastoa ovat Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), Euroopan sosiaalirahasto (ESR), koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR).

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK): Neuvoa-antava elin, jolla tarjotaan Euroopan työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen sekä muiden järjestöjen edustajille virallinen mahdollisuus esittää näkemyksensä EU:ssa käsiteltävistä asioista.

Hiilijalanjälki: Tuotteen tai toiminnan elinkaarensa aikana aiheuttamien ilmaan vapautuvien kasvihuonekaasujen määrä, ilmaistaan hiilidioksidiekvivalentteina (CO₂-ekv).

Horisontti 2020: EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma vuosiksi 2014–2020.

Ilmastotoimien PO: Ilmastotoimien pääosasto

Kansalliset uusiutuvaa energiaa käsittelevät toimintasuunnitelmat: Uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin 4 artiklan mukaiset kansalliset uusiutuvaa energiaa käsittelevät toimintasuunnitelmat.

Kasvihuonekaasut: Kaasuja, jotka toimivat ilmakehässä vaipan tavoin pidättäen lämpöä ja lämmittäen näin Maan pintaa. Syntyy ns. kasvihuoneilmiö. Tärkeimmät kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO₂), metaani (CH₄), dityppioksidi (N₂O) ja fluorikaasut eli F-kaasut (HFC- ja PFC-yhdisteet, rikkiheksafluoridi (SF₆) ja typpitrifluoridi (NF₃)).

Kaukolämmitys tai kaukojäähdytys: Termisen energian jakelu höyryn, kuuman veden tai jäähdytetyn nesteen muodossa keskitetystä tuotantolähteestä verkoston välityksellä useisiin rakennuksiin tai kohteisiin käytettäväksi lämmitykseen tai jäähdytykseen sisätiloissa tai prosesseissa.

Kestävyyskriteerit: Biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita koskevat kriteerit, jotka määritellään uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä ja RED II -ehdotuksessa. Kriteerit liittyvät maankäyttöön, metsänhoitokäytäntöihin, kasvihuonekaasupäästövähennyksiin ja energian muuntamisen tehokkuuteen. Tarkoituksena on varmistaa bioenergian ympäristökestävyys.

Kohdeala 5C: Uusiutuvan energian kohdeala – käsittää useita erilaisia tavoitteita, joihin sisältyy uusiutuvien energialähteiden sekä biotalouteen tarkoitettujen sivutuotteiden, jätteiden, jäännösten ja muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen raaka-aineiden tarjonnan ja käytön helpottaminen.

Kohdealat: Euroopan unioni on määritellyt maaseudun kehittämiselle kuusi prioriteettia. Ne on jaettu prioriteettien tavoitteiden määrittelyn ja ohjelmasuunnittelun helpottamiseksi 18 kohdealaan.

Kumppanuussopimus: Jäsenvaltion yhdessä kumppaneiden kanssa laatima asiakirja, jossa vahvistetaan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen varojen käyttöä koskeva kyseisen jäsenvaltion strategia, prioriteetit ja järjestelyt vaikuttavalla ja tehokkaalla tavalla. Komissio hyväksyy sopimuksen arvioinnin ja kyseisen jäsenvaltion kanssa käydyn vuoropuhelun jälkeen.

LEADER: Yhteisölähtöinen paikallisen kehittämisen menetelmä, jolla pyritään aktivoimaan ja kehittämään maaseutuyhteisöjä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla (paikalliset toimintaryhmät). Termi on lyhenne ranskankielisestä nimityksestä Liaison Entre Actions de Développement de lʼEconomie Rurale (maaseudun taloudellisten kehitystoimien väliset yhteydet).

LIFE: Termi on lyhenne ranskankielisestä nimityksestä L’Instrument Financier pour l’Environnement. EU:n rahoitusväline, jolla tuetaan ympäristö-, luonnonsuojelu- ja ilmastotoimihankkeita kaikkialla EU:ssa.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF): Kasvihuonekaasuinventaarion sektori, joka käsittää kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat, jotka johtuvat välittömistä ihmisen toiminnan aiheuttamista maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen liittyvistä toimista. Kuten muutkin talouden alat, maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous vaikuttavat hiilen kiertoon. Maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen sisältyvät toimet voivat lisätä kasvihuonekaasupäästöjä tai poistaa kasvihuonekaasuja ilmakehästä ja vaikuttaa siten ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta joko kielteisesti (esimerkiksi metsäkato) tai myönteisesti (esimerkiksi metsitys tai uudelleenmetsitys).

Maaseudun kehittämisohjelma: Jäsenvaltion tai alueen laatima ja komission hyväksymä asiakirja, jonka avulla suunnitellaan ja seurataan EU:n maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanoa alueellisella tai kansallisella tasolla.

Maaseutuvaikutusten arviointimenetelmä (rural proofing -menetelmä): Menetelmällä pyritään selvittämään, miten valtion politiikka ja toimenpiteet vaikuttavat maaseutualueiden tilanteeseen, ja varmistamaan maaseutualueiden kannalta oikeudenmukaiset ja tasapuoliset tulokset. Tavoitteena on löytää parhaimmat tavat toteuttaa toimia maaseutualueilla.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen PO: Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto

Monivuotinen rahoituskehys (MRK): EU:n monivuotinen menosuunnitelma, jossa esitetään EU:n toimintapoliittiset painopisteet rahoituksen kannalta. Kehys vahvistetaan aina seitsemän vuoden ajaksi kerrallaan.

Ohjelmakausi: Maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanokausi, joka vastaa EU:n monivuotisen rahoituskehyksen ajanjaksoa. Nykyinen ohjelmakausi kattaa vuodet 2014–2020, ja edellinen ohjelmakausi kattoi vuodet 2007–2013.

Osuusvelvoitteet: Valtion taikka alue- tai paikallishallinnon määrittelemät uusiutuvien energialähteiden vähimmäisosuudet sähkölaitosten, sähköntoimittajien tai toisinaan myös suurten sähkönkuluttajien energialähteiden yhdistelmästä.

Pk-yritykset: Pienet ja keskisuuret yritykset

PO: Euroopan komission osastot ja yksiköt, joista käytetään nimitystä pääosastot (PO).

RED II -ehdotus: Euroopan komission 30.11.2016 antama ehdotus vuosina 2021–2030 sovellettavaksi uusiutuvaa energiaa koskevaksi direktiiviksi.

SWOT-analyysi: Maaseudun kehittämisohjelmassa käytettävä menetelmä, jolla tunnistetaan organisaation tai alueen vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat (strengths, weaknesses, opportunities, threats).

Syöttöpreemiot: Tukijärjestelmä, jossa uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö myydään tavallisesti sähkömarkkinoilla ja tuottajat saavat tuottamansa sähkön markkinahinnan lisäksi preemion. Syöttöpreemio voi olla joko kiinteä (pysyy samalla tasolla markkinahinnoista riippumatta) tai mukautettava (taso muuttuu markkinahintojen kehityksen mukaan).

Syöttötariffit: Tukijärjestelmä, jossa uusiutuvan energian tuottajille maksetaan sähköstä kiinteät hinnat kutakin tuotettua ja sähköverkkoon syötettyä energiayksikköä kohti. Syöttötariffin maksaminen taataan tietyksi ajaksi, joka monissa tapauksissa liittyy uusiutuvan energian hankkeen taloudelliseen elinikään (tavallisesti 10–25 vuotta).

Trilogi: Parlamentin, neuvoston ja komission edustajien välinen kolmikantakokous, jossa käsitellään säädösehdotuksia. Tarkoituksena on päästä tarkistuksista sopimukseen, jonka sekä neuvosto että parlamentti voivat hyväksyä. Komissio toimii sovittelijana ja pyrkii helpottamaan lainsäätäjien pääsemistä yksimielisyyteen.

Tuottajakuluttaja (itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävä kuluttaja): Aktiivinen asiakas, joka kuluttaa ja voi varastoida ja myydä uusiutuvista energialähteistä omissa tiloissaan tuotettua sähköä, mukaan lukien moniasuntoiset rakennukset, elinkeinoalueet tai yhteisiä palveluja tarjoavat alueet tai suljetut jakeluverkot, edellyttäen että itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävän muun kuin kotitalouskuluttajan kyseinen toiminta ei ole hänen ensisijaista kaupallista tai ammatillista toimintaansa.

Uusiutuva energia: Uusiutuvista energialähteistä saatava energia. Uusiutuvat energialähteet palautuvat itsestään ihmiselämän aikana. Niitä ovat esimerkiksi auringonvalo, tuuli, biomassa ja geoterminen lämpö.

Uusiutuvaa energiaa koskeva direktiivi: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16).

Uusiutuvaa energiaa tuottavat yhteisöt: Pk-yritys tai voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka osakkaat tai jäsenet tuottavat, jakelevat, varastoivat tai toimittavat uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa yhteistyössä.

Valtiontuki: Jäsenvaltioiden myöntämä tuki, joka tuo tuensaajille taloudellista etua. Tuki voi olla selkeää rahoitustukea tai välillistä tukea, kuten veroetuuksia, tavallista edullisempia maan osto- tai vuokrausehtoja taikka lainan myöntämistä tai pankkilainan takaamista tavallisia markkinakorkoja paremmilla ehdoilla.

Vihreä sertifikaatti: Hyödyke, joka todistaa, että tietty määrä energiaa on tuotettu uusiutuvista energialähteistä ja josta voidaan käydä kauppaa.

Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP): Euroopan unionin hyväksymät säädökset ja käytännöt, joilla on tarkoitus muodostaa yhteinen ja yhtenäinen maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikka.

Yhteinen seuranta- ja arviointijärjestelmä: Yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen osa – maaseudun kehittämistä koskevat säännöt ja menettelyt (YMP:n toinen pilari).

Yhteinen seuranta- ja arviointikehys: Maaseudun kehittämistä koskeva seuranta- ja arviointikehys, jota sovellettiin koko EU:ssa ohjelmakaudella 2007–2013. Ohjelmakaudella 2014–2020 kehys kattaa YMP:n molemmat pilarit (maaseuturahasto ja maataloustukirahasto).

YMP:n ”terveystarkastus”: Vuonna 2009 käytiin läpi yhteisen maatalouspolitiikan eri osa-alueet ja niitä mukautettiin tarkoituksena ohjata maatalouspolitiikkaa tasapuolisempaan ja ympäristöystävällisempään suuntaan. Tätä mukautusta kutsutaan ”terveystarkastukseksi”.

Ympäristöasioiden PO: Ympäristöasioiden pääosasto

Tarkastustiimi

Tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksissaan tulokset tarkastuksista, joita se kohdistaa EU:n toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin tai yksittäisten talousarvioalojen hallinnointiin liittyviin aihealueisiin. Tilintarkastustuomioistuin valitsee ja suunnittelee nämä tarkastustehtävät siten, että niillä saadaan aikaan mahdollisimman suuri vaikutus. Se ottaa valinta- ja suunnitteluvaiheessa huomioon tuloksellisuuteen tai säännönmukaisuuteen kohdistuvat riskit, asianomaisten tulojen tai menojen määrän, tulevat kehityssuunnat sekä poliittiset näkökohdat ja yleisen edun.

Tästä tuloksellisuuden tarkastuksesta vastasi I tarkastusjaosto, jonka erikoisalana on luonnonvarojen kestävä käyttö. Tarkastusjaoston puheenjohtaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Phil Wynn Owen. Tarkastus toimitettiin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Samo Jerebin johdolla, ja siihen osallistuivat myös kabinettiavustaja Jerneja Vrabic, toimialapäällikkö Michael Bain, tarkastustiimin jäsenet Ramona Bortnowschi ja Els Brems sekä lisäksi tarkastajat Roussalia Nikolova, Anžela Poliulianaitė, Maria Eulàlia Reverté i Casas, Frédéric Soblet, Pekka Ulander ja Jolanta Žemailaitė. Kieliavustajina toimivat Miroslava Chakalova-Siddy ja Richard Moore ja sihteerin tehtävistä vastasi Terje Teppan-Niesen.

Yhteystiedot

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN
12, rue Alcide De Gasperi
1615 Luxemburg
LUXEMBURG

Puh. +352 4398-1
Tiedustelut: eca.europa.eu/fi/Pages/ContactForm.aspx
Verkkosivut: eca.europa.eu
Twitter: @EUAuditors

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2018

PDF	ISBN 978-92-872-9260-5	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/682797	QJ-AB-18-002-FI-N
HTML	ISBN 978-92-872-9223-0	ISSN 1977-5792	doi:10.2865/643513	QJ-AB-18-002-FI-Q

© Euroopan unioni, 2018.

Euroopan unionin tekijänoikeuden piiriin kuulumattomien kuvien tai muun materiaalin käyttöön tai jäljentämiseen on pyydettävä lupa suoraan tekijänoikeuden haltijoilta.

YHTEYDENOTOT EU:HUN

Käynti tiedotuspisteessä
Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse
Europe Direct -palvelu vastaa Euroopan unionia koskeviin kysymyksiin. Palveluun voi ottaa yhteyttä

• soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon
  • 00 800 6 7 8 9 10 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun),
  • soittamalla puhelinnumeroon +32 22999696 tai
• sähköpostitse: https://europa.eu/european-union/contact_fi

TIETOA EU:STA

Verkkosivut
Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla, http://europa.eu

EU:n julkaisut
EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata EU Bookshopista, osoitteesta https://publications.europa.eu/fi/web/general-publications/publications. Ilmaisia julkaisuja on mahdollista saada usean kappaleen erinä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. http://europa.eu/contact).

EU:n lainsäädäntö ja siihen liittyvät asiakirjat
EU:n koko lainsäädäntö vuodesta 1951 ja muuta tietoa EU:n oikeudesta on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä EUR-Lex-tietokannassa osoitteessa http://eur-lex.europa.eu

EU:n avoin data
EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.