Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ATHANASIOS RANTOS
2 päivänä lokakuuta 2025 (1)
Asia C‑163/24
BX
vastaan
Statul Român – Ministerul Finanțelor Publice,
Curtea de Apel București
(Ennakkoratkaisupyyntö – Curtea de Apel București (Bukarestin ylioikeus, Romania))
Ennakkoratkaisupyyntö – Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Suorat tukijärjestelmät – Asetus (EY) N:o 1782/2003 – 20 artiklan 1 kohta – Viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmä – Hallinto- ja valvontamenetelmien tehokkuus – Säännös, jonka tarkoituksena on (ei ole) antaa oikeuksia yksityisille – Asetus (EY) N:o 796/2004 – 68 artikla – Viljelijän velvollisuus ilmoittaa viljelylohkon tarkat pinta-alatiedot ja tarkat tiedot, joiden perusteella voidaan tunnistaa viljelylohko ja sen rajat – Vähennykset ja poissulkemiset tapauksissa, joissa pinta-alat on ilmoitettu liian suuriksi – Poikkeukset – Asiasisällöllisesti oikean tiedon käsite – Valtion vastuu unionin oikeuden rikkomisesta yksityisille aiheutuneesta vahingosta – Asiaa ylimpänä oikeusasteena käsittelevän tuomioistuimen syyksi luettava rikkomus – Useiden unionin oikeuden vähäisten rikkomisten rinnastaminen selvään rikkomiseen
I Johdanto
1. Nyt käsiteltävä Curtea de Apel Bucureștin(2) ( Romania) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee lähinnä yhteisen maatalouspolitiikan (jäljempänä YMP) suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003(3) 20 artiklan 1 kohdan sekä muun muassa asetuksessa N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 796/2004(4) 68 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
2. Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat romanialainen viljelijä BX ja Statul Român – Ministerul Finanțelor Publice (Romanian valtio – valtiovarainministeriö) ja Curtea de Apel București ja jossa on kyse Romanian valtion vastuun syntymisestä muun muassa sillä perusteella, että kyseinen tuomioistuin on ylimmän oikeusasteen tuomioistuimena laiminlyönyt SEUT 267 artiklassa määrätyn ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan velvollisuuden noudattamisen.
3. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuinta pyydetään yhtäältä rajaamaan sellaisen oikeussäännön käsite, jolla on tarkoitus antaa yksityisille oikeuksia, ja tutkimaan, voidaanko oikeussäännöllä, jolla pyritään kiistatta yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, suojella myös luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden etuja, ja millä edellytyksillä niitä voidaan suojella. Toisaalta unionin tuomioistuin saa tässä asiassa tilaisuuden esittää täsmennyksiä järjestelmästä, joka koskee jäsenvaltioiden vastuuta ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen syyksi luettavasta unionin oikeuden rikkomisesta, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sen vahvistanut tuomiossa Köbler.(5)
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Asetus N:o 1782/2003
4. Asetuksen N:o 1782/2003 johdanto-osan 1, 2, 11–14, 16 ja 21 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
”(1) [YMP:n] eri tilatukijärjestelmiin sisältyville suorille tuille olisi vahvistettava yhteiset edellytykset.
(2) Suorien tukien täysimääräinen maksaminen olisi liitettävä maatalousmaahan, ‑tuotantoon ja ‑toimintaan liittyvien sääntöjen noudattamiseen. Kyseisten sääntöjen avulla yhteisiin markkinajärjestelyihin olisi sisällytettävä ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja hyvän maatalouden ja ympäristön perusvaatimukset. Jos nämä perusvaatimukset eivät täyty, jäsenvaltioiden olisi evättävä suora tuki kokonaan tai osittain käyttäen apunaan suhteellisia, puolueettomia ja asteittaisia perusteita. Tällaiset epäämiset eivät rajoita muiden voimassa olevien tai myöhemmin säädettävien yhteisön tai kansallisen lain säännösten soveltamista.
– –
(11) Hallinto- ja valvontamekanismien tehokkuuden ja käyttökelpoisuuden parantamiseksi on tarpeen mukauttaa [asetuksella (ETY) N:o 3508/92(6)] säädettyä järjestelmää, jotta siihen voidaan sisällyttää maatilan tilatukijärjestelmä – –. On tarkoituksenmukaista säätää mahdollisuudesta liittää järjestelmään myöhemmin muita tukijärjestelmiä.
(12) Tehokkaan valvonnan takaamiseksi ja sen estämiseksi, että tukihakemus voitaisiin samassa jäsenvaltiossa esittää eri maksajavirastoissa useita kertoja, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön yhtenäinen järjestelmä. Siihen kirjataan tunnistetiedot niistä viljelijöistä, jotka jättävät yhdennetyn järjestelmän soveltamisalaan kuuluvia tukihakemuksia.
(13) Yhdennetyn [hallinto- ja valvontajärjestelmän] eri osien tavoitteena on tehostaa hallintoa ja valvontaa. – –
(14) Järjestelmän monimutkaisuuden ja käsiteltävien hakemusten suuren määrän vuoksi on välttämätöntä käyttää asianmukaisia teknisiä apukeinoja ja hallinto- ja valvontamenetelmiä. Sen vuoksi yhdennettyyn järjestelmään on jokaisessa jäsenvaltiossa sisällyttävä tietokonepohjainen tietokanta, viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä, viljelijöiden tukihakemukset, yhdenmukaistettu valvontajärjestelmä ja tilatukijärjestelmän osalta tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä.
– –
(16) Viljelylohkojen tunnistaminen on olennainen osa pinta-alaperusteisten järjestelmien asianmukaista soveltamista. Kokemus on osoittanut tiettyjä puutteita nykyisissä menetelmissä. Sen vuoksi on syytä säätää tunnistusjärjestelmästä, jonka perustamisessa voidaan tarvittaessa turvautua kaukokartoitukseen.
– –
(21) [YMP:n] mukaisissa tukijärjestelmissä säädetään suorasta tilatuesta erityisesti maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaamiseksi. Tämä tavoite liittyy läheisesti maaseutualueiden säilyttämiseen. Yhteisön varojen virheellisen kohdentamisen estämiseksi tukea ei pitäisi maksaa viljelijöille, jotka ovat keinotekoisesti luoneet tukien saamiseen vaaditut edellytykset.”
5. Asetuksen N:o 1782/2003 17 artiklan, jonka otsikkona oli ”Soveltamisala”, ensimmäisessä kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Kunkin jäsenvaltion on perustettava yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, jäljempänä ’yhdennetty järjestelmä’.”
6. Kyseisen asetuksen 18 artiklassa, jonka otsikkona oli ”Yhdennetyn järjestelmän eri osat”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Yhdennetyn järjestelmän on sisällettävä seuraavat osat:
a) tietokonepohjainen tietokanta;
b) viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä;
c) 21 artiklassa tarkoitettu tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä;
d) tukihakemukset;
e) yhdennetty valvontajärjestelmä;
f) yhtenäinen järjestelmä, jolla kirjataan kaikkien tukihakemuksen jättävien viljelijöiden tunnistetiedot.”
7. Mainitun asetuksen 19 artiklan, jonka otsikkona oli ”Tietokonepohjainen tietokanta”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Tietokonepohjaiseen tietokantaan on kirjattava kunkin maatilan osalta tukihakemuksista saadut tiedot.
Tämän tietokannan on mahdollistettava erityisesti se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa suoraan ja viipymättä käyttöönsä kalenterivuotta ja/tai markkinointivuotta koskevat tiedot vuodesta 2000 alkaen ja IV osaston 10 b luvun mukaisesti myönnetyn tuen osalta 1 päivästä toukokuuta 1998.”
8. Saman asetuksen 20 artiklan, jonka otsikko oli ”Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä on laadittava karttojen tai maarekisteriasiakirjojen tai muun kartta-aineiston perusteella. On käytettävä hyväksi tietokoneistettua paikkatietojärjestelmätekniikkaa (GIS), johon on suotavaa sisällyttää ilmaortokuvaus tai satelliittiortokuvaus ja joka noudattaa yhtenäistä standardia. Kyseinen standardi takaa vähintään mittakaavaltaan 1:10 000 olevia karttoja vastaavan tarkkuuden.”
9. Asetuksen N:o 1782/2003 21 artiklassa, jonka otsikkona oli ”Tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä”, säädettiin seuraavaa:
”1. On perustettava tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä, joka mahdollistaa oikeuksien tarkastamisen ja ristiintarkastukset tukihakemusten ja viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän kanssa.
2. Tämän järjestelmän on mahdollistettava se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa suoraan ja viipymättä käyttöönsä vähintään kolmea edeltävää kalenterivuotta ja/tai markkinointivuotta koskevat tiedot.”
10. Kyseisen asetuksen 22 artiklassa, jonka otsikko oli ”Tukihakemukset”, säädettiin seuraavaa:
”1. Kunkin viljelijän on vuosittain toimitettava hakemus yhdennettyyn järjestelmään kuuluvista suorista tuista ja ilmoitettava tarvittaessa seuraavat seikat:
– kaikki tilan viljelylohkot,
– –
2. Jäsenvaltio voi päättää, että tukihakemukseen on sisällyttävä ainoastaan edellisenä vuonna jätettyyn tukihakemukseen tehdyt muutokset. Jäsenvaltio jakaa edellisenä vuonna määritettyihin aloihin perustuvat esipainetut lomakkeet ja toimittaa kyseisten alojen ja tapauksen mukaan oliivipuiden sijainnin osoittavaa graafista aineistoa.
– –”
2. Asetus N:o 796/2004
11. Asetuksen N:o 796/2004 johdanto-osan 11, 13, 17, 36, 55–58 ja 67 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
”(11) Yhteisön taloudellisen edun suojaamisen edistämiseksi olisi säädettävä, että asetuksen [N:o 1782/2003] mukaiset maksut voidaan suorittaa vasta kun tukikelpoisuusedellytyksiä koskevat tarkastukset on tehty.
– –
(13) Valvonnan tehokkuuden varmistamiseksi kaikista pinta-alan käyttötavoista ja kyseessä olevista tukijärjestelmistä olisi ilmoitettava samanaikaisesti. Sen vuoksi olisi säädettävä sellaisen yhtenäishakemuksen jättämisestä, joka sisältää kaikki pinta-alaan jollakin tavalla liittyvien tukien hakemukset.
– –
(17) Hakemusmenettelyn yksinkertaistamiseksi ja asetuksen [N:o 1782/2003] 22 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi olisi säädettävä, että jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan annettava viljelijöille esitäytettyjä lomakkeita.
– –
(36) Pinta-alojen paikalla tehtävät tarkastukset ovat yleensä kaksiosaisia: ensin ilmoitetut viljelylohkot tarkastetaan ja mitataan graafisen aineiston, ilmakuvien jne. perusteella. Toiseksi lohkot tarkastetaan fyysisesti viljelylohkojen tosiasiallisen koon tarkistamiseksi ja ilmoitetun viljelykasvin ja sen laadun tarkistamiseksi kyseessä olevan tukijärjestelmän mukaan. Tarvittaessa olisi tehtävä mittauksia. Fyysinen tarkastus voidaan tehdä otoksen perusteella.
– –
(55) Yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi olisi toteutettava riittävät toimenpiteet sääntöjenvastaisuuksien ja petosten estämiseksi. Olisi säädettävä erillisistä säännöksistä silloin kun sääntöjenvastaisuuksia havaitaan eri tukijärjestelmien tukikelpoisuusedellytysten osalta.
(56) Asetuksessa [N:o 1782/2003] säädetyn, täydentäviin ehtoihin liittyvän tuen vähentämistä ja tuen ulkopuolelle jättämistä koskevan järjestelmän tavoite on kuitenkin erilainen: se kannustaa viljelijöitä noudattamaan jo voimassa olevaa täydentävien ehtojen eri aloja koskevaa lainsäädäntöä.
(57) Suhteellisuusperiaatteen sekä tukikelpoisuusedellytysten osalta ylivoimaisiin esteisiin, poikkeuksellisiin olosuhteisiin ja luonnonolosuhteisiin liittyvien erityisongelmien huomioon ottamiseksi olisi säädettävä vähennyksistä ja poissulkemisista. Kun kyseessä ovat täydentäviin ehtoihin liittyvät velvollisuudet, vähennyksiä ja poissulkemisia voidaan soveltaa vain, jos viljelijän toiminta johtuu laiminlyönnistä tai tahallisuudesta. Vähennysten ja poissulkemisten olisi oltava eriasteisia sääntöjenvastaisuuden vakavuuden mukaan. Ankarimmillaan viljelijä pitäisi sulkea kokonaan pois yhdestä tai useammasta tukijärjestelmästä tietyksi ajaksi. Niissä olisi tukikelpoisuusedellytysten osalta otettava huomioon eri tukijärjestelmien ominaispiirteet.
(58) Pinta-alatukihakemuksissa sääntöjenvastaisuudet tavallisesti liittyvät osaan pinta-alasta. Jonkin lohkon osalta liikaa ilmoitettu ala voidaan sen vuoksi korvata liian pieneksi ilmoitetulla alalla saman viljelykasviryhmän muilla lohkoilla. Olisi säädettävä, että tukihakemuksia mukautetaan tietyn sallitun poikkeaman rajoissa vain tosiasiallisesti määritettyyn alaan ja että vähennyksiä sovelletaan vasta kun kyseinen sallittu poikkeama ylittyy.
– –
(67) Tukikelpoisuusedellytysten osalta vähennyksiä ja poissulkemisia ei pitäisi yleisesti ottaen soveltaa, jos viljelijä on esittänyt asiasisällöllisesti oikeaa tietoa tai jos hän voi muuten osoittaa, että virhe ei ole hänen tekemänsä.”
12. Asetuksen N:o 796/2004 2 artiklassa, jonka otsikkona oli ”Määritelmät”, säädettiin seuraavaa:
”Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:
– –
22) ’Määritetty pinta-ala’ tarkoittaa pinta-alaa, jonka osalta kaikki tuen myöntämiseksi säädetyt edellytykset täyttyvät. Kun kyseessä on tilatukijärjestelmä, ilmoitettua alaa voidaan pitää määritettynä vain, jos siihen liittyy vastaava määrä tukioikeuksia.
– –
25) ’Paikkatietojärjestelmä’ tarkoittaa asetuksen [N:o 1782/2003] 20 artiklassa tarkoitettua tietokoneistettua maantieteellistä tietojärjestelmätekniikkaa.
– –
27) ’Graafinen aineisto’ tarkoittaa karttoja ja muita asiakirjoja, joiden välityksellä paikkatietojärjestelmän sisältö toimitetaan tuen hakijoille ja jäsenvaltioille.
– –”
13. Asetuksen N:o 796/2004 6 artiklan, jonka otsikkona oli ”Viljelylohkojen tunnistaminen”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Asetuksen [N:o 1782/2003] 20 artiklassa tarkoitetun viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän on toimittava kunkin peruslohkon tunnistamisen varmistavan viitelohkon, kuten maarekisteripalstan, tai viljelysaarekkeen tasolla.
Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että viljelylohkot tunnistetaan luotettavasti, ja vaadittava erityisesti, että yhtenäishakemuksiin liitetään toimivaltaisen viranomaisen määrittelemät tiedot tai asiakirjat, jotka mahdollistavat kunkin viljelylohkon paikantamisen ja mittaamisen. Paikkatietojärjestelmän on toimittava kansallisen geodeettisen järjestelmän perusteella.”
14. Asetuksen N:o 796/2004 12 artiklassa, jonka otsikkona oli ”Yhtenäishakemuksen sisältö”, säädettiin seuraavaa:
”1. Yhtenäishakemuksessa on oltava tukikelpoisuuden varmistamista varten kaikki tarvittavat tiedot ja erityisesti:
– –
d) tiedot, joiden perusteella voidaan tunnistaa kaikki tilan viljelylohkot ja vahvistaa niiden hehtaareina kahden desimaalin tarkkuudella ilmaistu pinta-ala, sijainti ja tapauksen mukaan käyttötapa, sekä tieto siitä, onko kyse keinokastellusta viljelylohkosta;
– –
3. Edellä olevan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen tilan kaikkien viljelylohkojen tunnistamiseksi viljelijöille asetuksen [N:o 1782/2003] 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti jaettavissa esipainetuissa lomakkeissa on tilatukijärjestelmän soveltamiseksi mainittava viitelohkojen tukikelpoisten alojen enimmäisala. Lisäksi viljelijälle kyseisen säännöksen mukaisesti toimitettavassa graafisessa aineistossa on esitettävä viitelohkojen rajat ja tunnisteet, ja viljelijän on ilmoitettava kunkin viljelylohkon sijainti.
– –
4. Hakemusta tehdessään viljelijän on korjattava 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun esipainetun lomakkeen merkinnät, jos muutoksia on tapahtunut, erityisesti jos tukioikeuksia on siirretty asetuksen [N:o 1782/2003] 46 artiklan mukaisesti tai jos esipainetussa lomakkeessa on virheellisiä tietoja.
Jos korjaus liittyy viljelyalan kokoon, viljelijän on ilmoitettava kyseisen viljelyalan tosiasiallinen koko. – –”
15. Asetuksen N:o 796/2004 15 artiklan, jonka otsikkona oli ”Yhtenäishakemuksen muutokset”, 3 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Jos toimivaltainen viranomainen on jo ilmoittanut viljelijälle yhtenäishakemuksessa olevista sääntöjenvastaisuuksista tai toimivaltaisen viranomaisen aikomuksesta tehdä tarkastus paikalla, ja kyseisessä paikalla tehtävässä tarkastuksessa havaitaan sääntöjenvastaisuuksia, niiden viljelylohkojen osalta, joissa on havaittu sääntöjenvastaisuuksia, ei sallita 1 kohdan mukaisia lisäyksiä tai muutoksia.”
16. Kyseisen asetuksen 18 artiklan, jonka otsikkona oli ”Menettelyjen yksinkertaistaminen”, 1 kohdan c alakohdassa säädettiin seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että tämän asetuksen mukaiset viljelijän ja viranomaisten väliset tiedonannot voidaan tehdä sähköisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen ja asetuksen [N:o 1782/2003] erityisten säännösten soveltamista. Tällöin on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet erityisesti sen varmistamiseksi, että:
– –
c) toimitettavat tiedot ovat luotettavat asianmukaisen tukijärjestelmän moitteettoman hallinnon varmistamiseksi; jos käytetään nautaeläinten atk-pohjaisen tietokannan tietoja, sen varmuutta ja käyttöä koskevat takeet riittävät asianomaisten tukijärjestelmien moitteettomaan hallinnointiin.”
17. Asetuksen N:o 796/2004 19 artiklassa, jonka otsikkona oli ”Ilmeisten virheiden korjaaminen”, säädettiin seuraavaa:
”Tukihakemusta voidaan korjata milloin tahansa sen jättämisen jälkeen, jos toimivaltainen viranomainen havaitsee ilmeisen virheen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11–18 artiklan soveltamista.”
18. Kyseisen asetuksen 22 artiklassa, jonka otsikkona oli ”Tukihakemusten peruuttaminen”, säädettiin seuraavaa:
”1. Tukihakemus voidaan milloin tahansa peruuttaa kirjallisesti kokonaan tai osittain.
– –
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu peruuttaminen tarkoittaa, että hakija on samassa tilanteessa, jossa hän oli ennen kyseisen tukihakemuksen tai tukihakemuksen osan jättämistä.”
19. Mainitun asetuksen 24 artiklan, jonka otsikkona oli ”Ristiintarkastukset”, 1 kohdan c alakohdassa säädettiin seuraavaa:
”Asetuksen [N:o 1782/2003] 23 artiklassa tarkoitetuissa hallinnollisissa tarkastuksissa on voitava havaita sääntöjenvastaisuudet erityisesti automaattisesti tietokoneen avulla, ja niihin on kuuluttava myös ristiintarkastukset:
– –
c) yhtenäishakemuksessa ilmoitettujen kasvulohkojen ja viljelylohkojen tunnistusjärjestelmään sisältyvien peruslohkojen välillä alojen tukikelpoisuuden tarkistamiseksi.”
20. Asetuksen N:o 796/2004 30 artiklassa, jonka otsikkona oli ”Pinta-alojen määrittäminen”, säädettiin seuraavaa:
”1. Viljelylohkot on määritettävä toimivaltaisen viranomaisen vahvistamilla asianmukaisilla keinoilla, jotka takaavat mittaukselle vähintään vastaavan tarkkuuden kuin kansallisissa säännöissä vaaditaan virallisilta mittauksilta. – –
– –
4. Viljelylohkojen tukikelpoisuus on tarkistettava kaikin aiheellisin keinoin. Tätä varten on tarvittaessa pyydettävä lisätodisteita.”
21. Kyseisen asetuksen 51 artiklan, jonka otsikkona oli ”Vähennykset ja poissulkemiset tapauksissa, joissa on ilmoitettu liikaa”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Jos pinta-alatukijärjestelmien, lukuun ottamatta asetuksen [N:o 1782/2003] IV osaston 6, 9 ja 10 c luvussa säädettyjä tärkkelysperunan, siementen ja tupakan tukijärjestelmiä, soveltamiseksi ilmoitettu pinta-ala on jonkin viljelykasviryhmän osalta suurempi kuin tämän asetuksen 50 artiklan 3–5 kohdan mukaisesti määritetty pinta-ala, tuki on laskettava määritetyn pinta-alan perusteella siten, että tuesta vähennetään havaittu erotus kaksinkertaisena, jos ero on yli kolme prosenttia tai yli kaksi hehtaaria mutta enintään 20 prosenttia määritetystä pinta-alasta.
Jos erotus on yli 20 prosenttia määritetystä pinta-alasta, kyseiselle viljelykasviryhmälle ei myönnetä pinta-alaperusteista tukea.”
22. Asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan, jonka otsikkona oli ”Vähennysten ja poissulkemisten soveltamista koskevat poikkeukset”, 1 kohdassa ja 2 kohdan toisessa alakohdassa säädettiin seuraavaa:
”1. Edellä I luvussa säädettyjä vähennyksiä ja poissulkemisia ei sovelleta, jos viljelijä on esittänyt asiasisällöllisesti oikeaa tietoa tai jos hän voi muutoin osoittaa, että virhe ei ole hänen tekemänsä.
2. – –
Tukihakemusta on mukautettava vastaamaan todellista tilannetta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen viljelijän toimittamien tietojen perusteella.”
3. Asetus (EY) N:o 1973/2004
23. Asetuksessa (EY) N:o1973/2004(7) oli 138 artikla, jonka otsikkona oli ”Tukikelpoisuusedellytyksiin liittyvät vähennykset ja poissulkemiset” ja jonka 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Jos hallinnollisessa tai paikalla tehtävässä tarkastuksessa havaitaan, että ilmoitetun pinta-alan ja asetuksen [N:o 796/2004] 2 artiklan 22 kohdassa tarkoitetun määritetyn pinta-alan välinen todettu erotus on suurempi kuin kolme prosenttia mutta enintään 30 prosenttia määritetystä pinta-alasta, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä myönnettävästä tuesta vähennetään kyseessä olevan vuoden osalta todettu erotus kaksinkertaisena, jollei kyseessä ole asetuksen [N:o 796/2004] 72 artiklassa määritelty ylivoimainen este tai poikkeuksellinen olosuhde.
Jos erotus on suurempi kuin 30 prosenttia määritetystä pinta-alasta, kyseisenä vuonna ei myönnetä tukea lainkaan.
– –”
B Romanian oikeus
24. Maatalouteen vuodesta 2007 myönnettyjen suorien tukien ja täydentävien kansallisten suorien tukien järjestelmän hyväksymisestä ja maatalousyhtiöitä ja muita maatalousalan yhtymiä koskevan lain nro 36/1991 2 §:n muuttamisesta 21.12.2006 annetun hallituksen kiireellisen asetuksen nro 125/2006 (Ordonanța de urgență a Guvernului nr. 125/2006 pentru aprobarea schemelor de plăți directe și plăți naționale directe complementare, care se acordă în agricultură începând cu anul 2007, și pentru modificarea articolului 2 din Legea nr. 36/1991 privind societățile agricole și alte forme de asociere în agricultură, jäljempänä OUG nro 125/2006),(8) sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan, 3 §:n 1 momentin g kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Tässä kiireellisessä asetuksessa seuraavat ilmaukset määritellään seuraavasti:
– –
g) Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä – yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osa, joka sisältää ortokuviin, karttoihin, maarekisteriasiakirjoihin tai muuhun kartta-aineistoon perustuvia tietoteknisiä sovelluksia. Kunkin fyysisen kokonaisuuden tunnistaminen varmistetaan tietokoneistettuun paikkatietojärjestelmätekniikkaan (GIS) perustuvilla menetelmillä, joihin on suotavaa sisällyttää ilmaortokuvaus tai satelliittiortokuvaus ja jotka noudattavat yhtenäisiä sääntöjä ja takaavat vähintään mittakaavaltaan 1:10 000 olevia karttoja vastaavan tarkkuuden sekä mahdollistavat fyysisiin kokonaisuuksiin kuuluvien viljelylohkojen tunnistamisen tukihakemuksissa. Valvonta ja maksujen suorittaminen perustuvat lohkojen tunnistusjärjestelmään kirjattuihin pinta-alatietoihin.”
25. OUG nro 125/2006 7 §:n 1 momentissa b ja c kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Jotta hakijoille voidaan myöntää tukia yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmissä, heidän on oltava viljelijärekisterissä, jota hallinnoi Agenția de Plăți și Intervenție pentru Agricultură [(maatalouden tuki- ja toimenpidevirasto, jäljempänä APIA)], jätettävä tukihakemus määräajassa ja täytettävä seuraavat yleiset ehdot:
– –
b) hakijoiden on ilmoitettava kaikki viljelylohkot;
c) hakijoiden on rikosoikeudelliseen vastuuseen joutumisen uhalla esitettävä pinta-alaperusteisen suoran tuen hakemuslomakkeessa ja sen liiteasiakirjoissa tosiasialliset, täydelliset ja täysin paikkansapitävät tiedot, mukaan lukien pinta-alaluettelo.”
III Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
26. Romanialainen viljelijä BX jätti 14.5.2007 APIA – Centrul Județean Argeșiin (APIAn Argeșin aluekeskus, Romania; jäljempänä APIAn Argeșin aluekeskus) vuotta 2007 koskevan hakemuksen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä ja epäsuotuisten alueiden järjestelmässä. Hakemuksessa BX ilmoitti yhteensä 264,71 hehtaarin suuruisen kokonaisviljelyalan, joka muodostui useista lohkoista, joiden kunkin pinta-alat BX oli määrittänyt ja tunnistanut APIAn Argeșin aluekeskuksen toimittamien topografisten karttojen avulla. Lohkoihin kuului Rucărin kunnassa (Romania) sijaitseva 129,09 hehtaarin suuruinen ala.
27. Suorittamansa hallinnollisen tarkastuksen jälkeen APIAn Argeșin aluekeskus totesi 20.10.2007 myös muiden henkilöiden hakeneen tukea joidenkin BX:n ilmoittamien alueiden osalta, joten se esitti asiasta selvityspyynnön.
28. BX vahvisti 28.11.2007 yhdessä muiden asianomaisten osapuolten edustajien kanssa kunkin viljelijän käyttämät pinta-alat ja täsmensi käyttävänsä Rucărin kunnan osalta alkuperäisessä hakemuksessa ilmoitetuista 129,09 hehtaarista vain 45:tä hehtaaria.
29. BX toimitti samana päivänä APIAn Argeșin aluekeskukselle pinta-alan muutosilmoituslomakkeen M.1.1 (jäljempänä lomake M.1.1) korjatakseen alkuperäisessä hakemuksessa ilmoitetun pinta-alan ja ilmoitti Rucărin kunnan osalta alueen pinta-alaksi 45 hehtaaria 129,09 hehtaarin sijasta. BX toimitti myös käsin kirjoitetun ilmoituksen, jossa hän selitti alkuperäisen ilmoituksensa ja muutosilmoituksen välisen eron johtuvan yhtäältä siitä, että Iezer-Păpușan (Romania) vuoristoalueeseen kuuluvan Găinațu Mic ‑vuoren rajat oli määritetty väärin, koska APIAn Argeșin aluekeskuksen hänelle toimittamista topografisista kartoista puuttuivat maamerkit, ja toisaalta siitä, että vuokrasopimuksessa ilmoitetun pinta-alan (eli 210 hehtaaria), joka oli hänen tosiasiallisesti käyttämänsä vuoristoniityn pinta-alaa pienempi, ja kyseisen vuoren muodostavien kahden fyysisen kokonaisuuden yhteenlasketun pinta-alan välillä oli eroa.(9)
30. APIAn Argeșin aluetoimistolle toimittamassaan ja 15.5.2008 kirjatussa kirjelmässä BX totesi aluetoimistolle, että sen olisi pitänyt peruuttaa lomake M.1.1, jossa 84,09 hehtaarin suuruinen alue oli peruutettu virheellisesti, koska BX ei kyseisen lomakkeen toimittaessaan tiennyt, että Rucărin kunnan rajat oli merkitty APIAn Argeșin aluetoimiston topografisiin karttoihin virheellisesti, minkä hän oli huomannut vasta myöhemmin eli toukokuun 2008 alussa.
31. APIAn Argeșin aluetoimisto katsoi 28.5.2008 tekemässään päätöksessä BX:n alun perin ilmoittaman pinta-alan 46,56 prosenttia todellista suuremmaksi ja hylkäsi tästä johtuen hänen tukihakemuksensa asetuksen N:o 1973/2004 138 artiklan 1 kohdan nojalla.
32. BX nosti Tribunalul Bucureștissa (Bukarestin alioikeus, Romania) kanteen, jossa hän vaati kumoamaan kyseisen päätöksen ja velvoittamaan APIAn Argeșin aluetoimiston maksamaan hänelle 697 391 euroa korvauksena vahingosta, jota hän väittää kärsineensä vuotta 2007 koskevan tukihakemuksensa lainvastaisen hylkäämisen vuoksi. BX:n mukaan liian suuren pinta-alan ilmoittaminen, josta häntä arvosteltiin, johtui todellisuudessa APIAn Argeșin aluetoimistosta, jonka hänelle toimittamat topografiset kartat eivät olleet riittävän tarkkoja eivätkä vastanneet asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, minkä hän totesi voivansa osoittaa asiakirjatodisteiden, todistajanlausuntojen ja topografisten mittausten avulla. Näin ollen BX väittää, että asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti häneen ei olisi pitänyt soveltaa tuen vähentämistä eikä sen ulkopuolelle jättämistä, koska virhe ei ollut hänen tekemänsä. Tribunalul București hylkäsi kanteen 20.1.2011 antamallaan tuomiolla.(10)
33. BX valitti Tribunalul Bucureștin tuomiosta Curtea de Apel Bucureștiin, joka on asiaa ylimpänä oikeusasteena käsittelevä tuomioistuin. Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, BX pyysi valituksessa asian saattamista unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 267 artiklan nojalla, jotta siltä pyydettäisiin ennakkoratkaisua asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkinnasta. BX täsmensi suullisessa pääkäsittelyssä, että mainitussa valituksessa pyydettiin asian saattamista unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi myös siksi, että se antaisi ennakkoratkaisun asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan 1 kohdan tulkinnasta.
34. Ensin Curtea de Apel București hylkäsi pyynnön 2.4.2012 antamallaan määräyksellä sillä perusteella, että BX:n esittämät seikat eivät edellyttäneet SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä.
35. Sen jälkeen kyseinen tuomioistuin hylkäsi 9.4.2012 antamallaan ratkaisulla BX:n valituksen perusteettomana. Se katsoi nimittäin APIAn Argeșin aluetoimiston 28.5.2008 antaman päätöksen olevan perusteltu asetuksen N:o 1973/2004 138 artiklan 1 kohdan nojalla, koska BX oli ilmoittanut käyttämänsä pinta-alan yli 30 prosenttia liian suureksi. Jättäessään lomakkeen M.1.1, jolla korjattiin alkuperäistä ilmoitusta, BX oli Curtea de Apel Bucureștin mukaan myöntänyt, että virhe oli alkuperäisessä ilmoituksessa eikä sen edustajan ilmoituksessa, jolta BX oli vuokrannut maa-alueen. Lisäksi sekä alkuperäinen ilmoitus että pinta-alan muutosilmoitus oli tuomioistuimen mukaan tehty samojen APIAn Argeșin aluetoimiston karttojen perusteella, joten liian suurien pinta-alojen ilmoittamista ei voitu perustella kyseisten karttojen virheillä.
36. Mainittu tuomioistuin katsoi myös, että viljelylohkon käyttäjän tehtävänä oli ilmoittaa pinta-alaperusteista suoraa tukea koskevassa hakemuksessa todellinen pinta-ala eikä luottaa kyseisen lohkon omistusoikeuden osoittavaan asiakirjaan merkittyyn pinta-alaan. Curtea de Apel Bucureștin mukaan APIAn Argeșin aluetoimiston topografisten karttojen epätarkkuudella ei siis voida perustella sitä, että BX oli arvioinut käyttämänsä pinta-alat liian suuriksi, kun otetaan huomioon erityisesti OUG nro 125/2006:n 7 §:n 1 momentin c kohdassa säädetty velvoite kirjata rikosoikeudellisten seuraamusten uhalla tosiasialliset, täydelliset ja täysin paikkansapitävät tiedot mainittuun hakemuslomakkeeseen.
37. Koska sekä alkuperäinen ilmoitus että lomake M.1.1 jätettiin lisäksi samojen APIAn Argeșin aluetoimiston karttojen perusteella, liian suurten pinta-alojen ilmoittamista ei voida perustella näissä kartoissa mahdollisesti olevilla virheillä. Koska kyseisissä kartoissa ei ollut riittäviä tietoja pinta-alojen määrittämiseksi oikein, BX:n olisi pitänyt toteuttaa lisätoimenpiteitä vahvistaakseen käyttämänsä tarkan pinta-alan ja välttääkseen liian suurten pinta-alojen ilmoittamisen. Saman tuomioistuimen mukaan APIAn Argeșin aluetoimiston karttojen epätarkkuudet saattoivat johtaa alojen virheelliseen tunnistamiseen kartalla niiden sijainnin osalta, mutta eivät missään tapauksessa 46,56 prosenttia liian suuren pinta-alan ilmoittamiseen.
38. Lisäksi Curtea de Apel București katsoi, että lomakkeessa M.1.1 peruutettiin osittain alue, joka kuului asetuksen N:o 796/2004 22 artiklan soveltamisalaan. Koska BX oli kuitenkin jättänyt peruuttamista koskevan hakemuksensa vasta saatuaan APIAn Argeșin aluetoimiston selvityspyynnön, kyseisen asetuksen 15 artiklan 3 kohta on Curtea de Apel Bucureștin mukaan esteenä sille, että BX:ään voitaisiin jättää soveltamatta mainitun asetuksen 51 artiklassa säädettyjä seuraamuksia. Kyseinen tuomioistuin toteaa, että myöskään BX:n tulkintaa, jonka mukaan hän peruutti 15.5.2008 päivätyllä kirjelmällään 28.11.2007 tekemänsä peruuttamisilmoituksen, ei voida hyväksyä. Se katsoo nimittäin myös, että samassa asetuksessa ei sallita lohkon muuttamista koskevan hakemuksen peruuttamista vaan ainoastaan pinta-alojen muuttamista koskevan hakemuksen peruuttaminen.
39. Kyseinen tuomioistuin katsoi myös, että BX:n tilanne ei kuulunut myöskään asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tapauksiin. Sen mukaan BX oli nimittäin alun perin ilmoittanut yhteensä 264,71 hehtaarin suuruisen pinta-alan ennen kuin hän vähensi siitä 84,09 hehtaaria, vaikka maa-alueen tilanne ei ollut muuttunut. Hän ei siis tuomioistuimen mukaan esittänyt asiasisällöllisesti oikeaa tietoa.
40. Koska mainittu tuomioistuin katsoi, ettei BX:n vahingonkorvausvaatimuksen hylkääminen johtunut siitä, ettei kärsittyä aineellista vahinkoa voitu näyttää toteen, vaan pääasiassa nostetun kanteen hylkäämisestä, se ei lopulta pitänyt todistajanlausuntojen hankkimista tarpeellisena. Tribunalul Bucureștin todettua samoin BX:n tekemien pinta-alamuutosten perusteella, että pinta-aloja oli ilmoitettu liian suuriksi, myöskään topografiset mittaukset eivät vaikuttaneet tarpeellisilta.
41. BX kääntyi 8.4.2013 Tribunalul Bucureștin puoleen, tällä kertaa nostamalla kanteen sen toteamiseksi, että Curtea de Apel București oli 9.4.2012 tekemässään päätöksessä rikkonut unionin oikeutta, ja vetosi siihen, että Curtea de Apel București oli yhtäältä jättänyt soveltamatta erityisesti asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklaa ja asetuksen N:o 796/2004 68 artiklaa ja toisaalta jättänyt noudattamatta SEUT 267 artiklan kolmatta kohtaa laiminlyödessään velvollisuutensa pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ja kieltäytymällä perusteettomasti tällaisen pyynnön esittämisestä.
42. Tribunalul București hylkäsi 1.7.2016 antamallaan tuomiolla BX:n kanteen perusteettomana.
43. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan l kohdan säännöksillä ei annettu yksityisille oikeuksia, joiden loukkaamisesta valtio voisi joutua vastuuseen, koska siinä säänneltiin viljelylohkojen tunnistamistapaa sekä tätä varten käytettäviltä kartoilta ja maarekisteriasiakirjoilta edellytettyjä ominaisuuksia, jotta YMP:n alaan kuuluvien erilaisten tukijärjestelmien mukaisille suorille tuille voitiin varmistaa yhteiset edellytykset. Tältä osin tiedonsaantioikeus, johon BX viittaa ja jolla tarkoitetaan oikeutta saada tietoja, jotka ovat hyödyllisiä haetun tuen saamisen ja kyseessä olevan lohkon oikean tunnistamisen kannalta, on yleinen oikeus, joka voitaisiin myöntää useimpien sellaisten säännösten osalta, joissa säädetään tietyn järjestelmän toimintaa koskevista edellytyksistä.
44. Mainitun tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 796/2004 68 artiklalla sitä vastoin annetaan selvästi oikeuksia yksityisille. Se päätteli tästä, että Curtea de Apel București rikkoi kyseistä säännöstä ensinnäkin jättäessään määrittämättä ilmaisun ”asiasisällöllisesti oikeaa tietoa” merkityksen, vaikka sitä ei määritellä asetuksessa, toiseksi päätellessään, pelkästään APIAn Argeșin aluetoimiston päätöksen taustalla olevien asiakirjojen perusteella, ettei kyseistä säännöstä sovelleta BX:ään, ja jättäessään siten huomiotta muut BX:n toimittamat asiakirjat, ja kolmanneksi evätessään BX:ltä myöskin mahdollisuuden osoittaa millä tahansa todistusaineistolla, ettei hän ollut syyllistynyt liian suurten pinta-alojen ilmoittamiseen.
45. Tuomion Köbler 55 ja 56 kohdassa mainittujen seikkojen perusteella Tribunalul București kuitenkin katsoi, että unionin oikeuden rikkominen, johon Curtea de Apel București syyllistyi, ei ollut niin selvä, että valtio voisi joutua vastuuseen.
46. Tribunalul București totesi tästä ensinnäkin selkeyden ja täsmällisyyden osalta, että asetuksen N:o 796/2004 68 artikla oli selkeä siltä osin kuin sillä säännellään viljelijän oikeutta saada vapautus seuraamuksesta, joka koskee tuen vähentämistä tai tukioikeuden poissulkemista molemmissa siinä mainituissa tapauksissa, ja siltä osin kuin siinä velvoitetaan välillisesti tuomioistuin, jossa jommankumman tilanteen sovellettavuuteen vedotaan, tutkimaan, onko kyseinen puolustautumisperuste perusteltu.
47. Tribunalul București katsoi toiseksi oikeudellisen virheen anteeksiannettavuudesta tai anteeksiantamattomuudesta, että siihen ei voida Romanian oikeudessa vedota, jos on annettu saavutettavissa olevia ja ennakoitavia oikeussääntöjä, joihin Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavat oikeussäännöt ja unionin tuomioistuimen tuomiot kuuluvat. Tässä tapauksessa on kuitenkin niin, että koska unionin tuomioistuin ei ole vielä tulkinnut kyseisen asetuksen 68 artiklaa, Curtea de Apel Bucureștin kykenemättömyyttä tulkita kyseistä säännöstä oikein ei voida pitää anteeksiantamattomana virheenä.
48. Tribunalul București totesi kolmanneksi unionin toimielimen kannan osalta, että komissio kylläkin väitti useaan otteeseen, että Romanian lainsäädännössä ei varmistettu hallinnollisten ristiintarkastusten tehokkuutta. Kyseisen tuomioistuimen mukaan komissio korosti erityisesti tutkimuksessaan nro AA/2008/24(11), että virheellinen karttajärjestelmä johtaa usein siihen, että viljelijät paikantavat viljelylohkoja virheellisesti, joten heille määrätään seuraamuksia tai he eivät saa tukia. Tällaiset kannat eivät kuitenkaan ole riittävä peruste katsoa, että unionin toimielin on osoittanut unionin oikeuden selvän rikkomisen. Tällaisen selvän rikkomisen osoittamiseksi kannan olisi nimittäin liityttävä rikotun oikeussäännön soveltamiseen. Nyt käsiteltävässä asiassa komission kanta ei kuitenkaan mainitun tuomioistuimen mukaan koskenut asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan soveltamista vaan tapaa, jolla APIAn Argeșin aluetoimisto sovelsi viljelylohkojen paikannusjärjestelmää.
49. Tribunalul București katsoo rikkomisen tahallisuudesta neljänneksi, että Curtea de Apel București ei rikkonut unionin oikeutta tahallisesti tai selvällä tavalla. Vaikka unionin tuomioistuimella ei vielä ole ollut tilaisuutta tulkita asetuksen N:o 796/2004 68 artiklaa, Tribunalul Bucureștin mukaan Curtea de Apel București kuitenkin esitti syyt siihen, miksi se katsoi yhtäältä, ettei ollut tarpeen hyväksyä BX:n pyytämiä lisätodisteita, ja toisaalta, ettei kyseistä 68 artiklaa voitu soveltaa pääasiaan.
50. Tribunalul București totesi viidenneksi ja viimeiseksi, että SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan noudattamatta jättäminen ei voi itsessään johtaa valtion vastuuseen, koska kyseisellä määräyksellä ei anneta oikeuksia yksityisille. Curtea de Apel București perusteli tosin joka tapauksessa 2.4.2012 antamassaan määräyksessä sitä, että se kieltäytyi esittämästä unionin tuomioistuimelle kysymystä mainitun 68 artiklan tulkinnasta, pelkästään toteamalla, että BX:n esiin tuomat seikat eivät edellyttäneet unionin tuomioistuimen tulkintaa, erittelemättä kuitenkaan tarkemmin tällaisen päätelmän tekemiseen johtaneita syitä. Tribunalul București katsoi kuitenkin käytetyn ilmaisun ”ei edellytä” tarkoittavan, että Curtea de Apel București piti saman 68 artiklan säännösten tulkintaa ja soveltamista niin ilmeisinä, etteivät kyseiset säännökset edellyttäneen unionin tuomioistuimen analysoivan niitä.
51. Tribunalul București totesi pääasian olosuhteiden ja tuomion Köbler antamiseen johtaneen asian olosuhteiden välisen vertailun päätteeksi, että vaikka tällaiset perustelut eivät olisi täyttäneet yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa Cilfit(12) asettamia vaatimuksia, kyseinen perustelujen puutteellisuus ei voi merkitä unionin oikeuden selvää rikkomista. On nimittäin niin, että vaikka tuomioistuin, jonka päätöksiin ei voitu hakea muutosta kansallisen oikeuden perusteella, oli tuomioon Köbler johtaneessa asiassa peruuttanut ennakkoratkaisupyyntönsä ja myöhemmin tulkinnut virheellisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, Tribunalul Bucureștin mukaan unionin tuomioistuin katsoi ratkaisussaan, ettei unionin oikeuden rikkominen ollut niin selvä eikä riittävän vakava synnyttämään kyseisen jäsenvaltion vastuuta. Tribunalul Bucureșt katsoo, että koska nyt käsiteltävässä asiassa ei ollut mitään relevanttia unionin tuomioistuimen tuomiota, jossa olisi tulkittu kyseessä olevia unionin säännöksiä, niiden rikkomista ei näin ollen sitä suuremmalla syyllä voida pitää selvänä.
52. BX valitti Tribunalul Bucureștin 1.7.2016 antamasta tuomiosta Curtea de Apel Bucureștiin.
53. Kyseisessä valituksessa BX väitti aluksi, että päinvastoin kuin Tribunalul București oli todennut, asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan 1 kohdassa annetaan oikeuksia yksityisille, mikä ilmenee hänen mukaansa sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä(13) että tämän ratkaisuehdotuksen 48 kohdassa mainitusta komission tutkimuksesta nro AA/2008/24. Näin ollen kyseisen säännöksen rikkominen voi BX:n mukaan johtaa siihen, että rikkomiseen syyllistynyt toimielin joutuu vastuuseen ja se velvoitetaan maksamaan korvauksia aiheutuneesta vahingosta Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 3 kohdan, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaisesti. Sen jälkeen BX väitti, että jättäessään huomiotta asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan ilmeisen merkityksen ja kyseisessä säännöksessä asetetut velvoitteet Curtea de Apel București loukkasi hänen oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin perusoikeuskirjan 47–52 artiklan perusteella. BX:n mukaan hänen puolustautumisoikeuksiensa loukkaaminen on osoitus rikkomisen tahallisuudesta. Se, että ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä unionin tuomioistuimelle kieltäydyttiin, vaikka hän oli pyytänyt sen esittämistä, vahvistaa hänen mukaansa tämän päätelmän, kun otetaan huomioon, että kieltäytymisen perustelut olivat tarkoituksellisen moniselitteiset, jotta tuomioistuimet eivät voisi tutkia näiden perustelujen asianmukaisuutta ja laillisuutta. BX katsoi lopuksi, että SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa määrätyn velvoitteen selvän laiminlyönnin toteaminen ei voi rajoittua tilanteeseen, jossa tuomioistuin, jonka ratkaisuihin ei voida hakea muutosta kansallisen oikeuden perusteella, jättää huomiotta tulkintaa koskevan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisutuomion. Ellei unionin tuomioistuin ole antanut tällaista tuomiota, tuomion Köbler 55 kohdassa tarkoitettuja perusteita ei BX:n mukaan ole tarpeen tutkia.
54. Voidakseen ratkaista BX:n tekemän valituksen Curtea de Apel București katsoo, että on tarpeen tiedustella unionin tuomioistuimelta ensinnäkin sitä, annetaanko asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan 1 kohdassa erityisiä oikeuksia yksityisille, toiseksi sitä, sisältyvätkö asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun asiasisällöllisesti oikean tiedon käsitteeseen sekä viljelijän ilmoittamat oikeat pinta-alatiedot että tiedot, joiden perusteella voidaan oikein tunnistaa käytetty viljelylohko, ja kolmanneksi sitä, merkitseekö pääasian olosuhteissa se, ettei Curtea de Apel București pyytänyt unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua kyseisen 68 artiklan tulkinnasta, niin selvää unionin oikeuden rikkomista, että Romanian valtio voi joutua vastuuseen.
55. Tässä tilanteessa Curtea de Apel București on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Edustaako asetuksen [N:o 1782/2003] 20 artiklan 1 kohta [unionin] oikeussääntöä, jossa annetaan yksityisille konkreettisia oikeuksia, joiden loukkaaminen voisi johtaa valtion vahingonkorvausvastuuseen asiaa viimeisenä oikeusasteena käsittelevän tuomioistuimen ratkaisusta?
2) Tulkitaanko asetuksessa asetuksen [N:o 796/2004] 68 artiklan 1 kohdassa käytettyä käsitettä ’asiasisällöllisesti oikea tieto’ siten, että se käsittää sekä viljelijän ilmoittamat oikeat pinta-alatiedot että tiedot, joiden perusteella voidaan oikein tunnistaa käytetty viljelylohko ja sen rajat?
3) Onko käsiteltävän asian olosuhteissa se, että asiaa viimeisenä oikeusasteena käsitellyt kansallinen tuomioistuin ei ole pyytänyt [unionin tuomioistuimelta] asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan tulkintaa, niin selvä ja riittävän vakava rikkomus, että valtio on vastuussa vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen kyseisen tuomioistuimen tuomiosta?”
56. Romanian hallitus ja Euroopan komissio esittivät unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia. Samat osapuolet ja BX esittivät myös suullisia huomautuksia 20.5.2025 asianosaisten kuulemiseksi pidetyssä istunnossa.
IV Asian tarkastelu
A Alustavat huomautukset
57. Aluksi palautan mieliin, että nyt käsiteltävä asia koskee tilannetta, jossa pinta-alatukea hakenut viljelijä BX on arvioinut liian suureksi viljelyalansa, jolle hän oli hakenut kyseistä tukea, kun taas kansallisen toimivaltaisen viranomaisen hänen käyttöönsä antamat topografiset kartat, joiden perusteella hän oli määritellyt kyseessä olevan viljelyalan, eivät olleet riittävän tarkkoja, jotta niiden perusteella olisi voitu tunnistaa käytetyn maa-alueen rajat. Tällaisessa tilanteessa kyseinen viljelijä, joka jätettiin tuen ulkopuolelle kyseisen viranomaisen päätöksellä liian suuren pinta-alan ilmoittamisen vuoksi, väitti, ettei kyse ollut pinta-alan ilmoittamisesta tahallisesti liian suureksi vaan käytetyn maa-alan rajojen määrittämisestä virheellisesti, koska kyseisissä kartoissa oli epätarkkuuksia eivätkä ne olleet asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisia, ja että näin ollen hänen hakemuksessaan oli ”asiasisällöllisesti oikeaa tietoa”, tai ainakaan virhe ei ollut hänen tekemänsä, mikä merkitsi asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan mukaisesti, ettei tuen poissulkemista pitänyt soveltaa.
58. Pääasiassa keskeisen oikeudellisen kysymyksen taustalla on siis sen vahingon korvaaminen, jota BX väittää itselleen aiheutuneen Curtea de Apel Bucureștin ratkaisusta, jonka se teki ylimpänä oikeusasteena ja jossa se yhtäältä hylkäsi hänen valituksensa Tribunalul Bucureștin tuomiosta (jossa BX:ltä evättiin oikeus tukeen sen vuoksi, että hän oli ilmoittanut tukihakemuksessa liian suuren pinta-alan) ja jossa se toisaalta kieltäytyi esittämästä unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöä. BX nosti Curtea de Apel Bucureștin tuomion johdosta Tribunalul Bucureștissa kanteen, jossa vaadittiin sen toteamista, että Romanian valtio on vastuussa unionin oikeuden, erityisesti asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan ja asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan, rikkomisen vuoksi sekä sen vuoksi, että asian ylimpänä oikeusasteena ratkaiseva tuomioistuin laiminlöi velvollisuutensa esittää SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukainen ennakkoratkaisupyyntö. Tribunalul Bucureștin todettua kyseisen kanteen perusteettomaksi BX valitti asiasta Curtea de Apel Bucureștiin.
59. Näin ollen Curtea de Apel București, jonka on ratkaistava, olisiko sen ylimpänä oikeusasteena pitänyt esittää ennakkoratkaisupyyntö, on lykännyt asian käsittelyä ja esittänyt unionin tuomioistuimelle kolme ennakkoratkaisukysymystä.
B Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
60. Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii lähinnä selvittämään, onko asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan 1 kohta säännös, jonka tarkoituksena on antaa yksityisille oikeuksia, joiden loukkaaminen voi synnyttää asianomaisen jäsenvaltion vastuun.
61. Muistutan Tribunalul Bucureștin todenneen pääasian yhteydessä, että kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdan rikkominen ei voi johtaa Romanin valtion vastuun syntymiseen, koska kyseisellä säännöksellä ei anneta oikeuksia yksityisille.(14) BX puolestaan riitauttaa tämän toteamuksen ja viittaa komission vuosien 2010 ja 2011 aikana antamiin päätöksiin.(15) Tarkemmin sanoen mainittu toteamus on BX:n mukaan komission tutkimuksen nro AA/2008/24 vastainen, koska kyseisessä tutkimuksessa osoitettiin, että virheellinen karttajärjestelmä ei täytä tehtäväänsä, joka on hallinnollisten ristiintarkastusten tehokkuuden varmistaminen (yleinen etu), vaan johtaa myös siihen, että viljelijät paikantavat viljelylohkoja niiden tunnistusjärjestelmässä usein virheellisesti, ja täten heitä rangaistaan tai he jäävät ilman tukia tai korvausta kuluista, ”jolloin kyse on myös kunkin yksittäisen viljelijän erityisestä edusta”. BX:n mukaan mainitun asetuksen 20 artiklalla on siis tällaisessa asiayhteydessä institutionaalinen ulottuvuus eli YMP:hen liittyvien hallinto- ja valvontamenettelyjen tehokkuuden varmistaminen. Tämä ei kuitenkaan sulje automaattisesti pois sitä mahdollisuutta, että tällä samalla säännöksellä annetaan yksityisille oikeuksia ja erityisesti oikeus saada tietoa tarkkojen topografisten karttojen avulla, koska viljelijältä voi karttojen tarkkuuteen liittyvän edellytyksen noudattamatta jättämisen vuoksi jäädä saamatta tuenhakumenettelyn kannalta hyödyllisiä tietoja, ja se voi suoraan vaikuttaa mahdollisuuteen saada rahoitustukea.
62. Muistutan tästä heti aluksi, että sen vastuun syntymisen osalta, joka jäsenvaltiolla on sen syyksi luettavalla unionin oikeuden rikkomisella yksityisille aiheutuneesta vahingosta, unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että vahinkoa kärsineillä yksityisillä on oikeus korvaukseen näistä vahingoista silloin, kun kolme edellytystä täyttyy, eli ensinnäkin kun rikotun unionin oikeussäännön tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, toiseksi kun tämän oikeussäännön rikkominen on riittävän ilmeinen ja kolmanneksi kun valtion velvoitteen rikkominen ja yksityisille aiheutunut vahinko ovat välittömässä syy-yhteydessä.(16)
63. Unionin tuomioistuin on jo todennut ensimmäisestä edellytyksestä, johon viitataan ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä, että yksityisille annetut oikeudet syntyvät siten, että ne nimenomaisesti annetaan unionin oikeuden säännöksissä ja määräyksissä, mutta myös siten, että ne johtuvat näissä säännöksissä ja määräyksissä yksityisille, jäsenvaltioille ja unionin toimielimille asetetuista, tarkasti määritellyistä positiivisista tai negatiivisista velvoitteista.(17) Jäsenvaltion toteuttama tällaisten positiivisten tai negatiivisten velvoitteiden rikkominen voi estää asianomaisia yksityisiä käyttämästä oikeuksia, jotka on implisiittisesti annettu heille kyseisillä unionin oikeuden säännöksillä ja määräyksillä ja joihin heidän olisi voitava vedota kansallisella tasolla, ja näin ollen se voi vaikuttaa oikeudelliseen asemaan, joka näillä säännöksillä ja määräyksillä on tarkoitus luoda kyseisille yksityisille. Tämän vuoksi kyseisten unionin oikeusnormien täysi tehokkuus ja niiden oikeuksien suoja, joita kyseisten normien on tarkoitus antaa, edellyttävät, että yksityisillä on mahdollisuus saada korvausta riippumatta siitä, onko asianomaisilla säännöksillä ja määräyksillä välitön oikeusvaikutus; kyseinen ominaisuus ei ole tarpeellinen eikä itsessään riittävä, jotta ensimmäinen kolmesta edellytyksestä, jotka on palautettu mieleen edellä tämän ratkaisuehdotuksen 62 kohdassa, täyttyisi.(18)
64. Näiden periaatteiden valossa on tutkittava, onko asetuksen N:o 1728/2003 20 artiklan 1 kohdalla, jossa säädetään viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän perustamista koskevista säännöistä osana yhteisiä sääntöjä yhteisen maatalouspolitiikan tilatukijärjestelmien nojalla maksettaville suorille tuille, tarkoitus antaa yksityisille, ja erityisesti tuen hakijoille, oikeuksia, joiden perusteella he voivat nostaa kanteen APIAn toimittamien topografisten karttojen epätarkkuudesta aiheutuneesta vahingosta.(19)
65. Jäljempänä esittämistäni syistä ei mielestäni voida katsoa, että kyseisellä säännöksellä annetaan erityisiä oikeuksia tuen hakijoille, tai ainakaan, että sillä pyrittäisiin luomaan joko nimenomaisesti tai implisiittisesti näihin tuen hakijoihin sovellettava oikeudellinen asema.
66. Huomautan ensimmäiseksi, ettei asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan 1 kohdan sanamuodosta näet ilmene, että sen tarkoituksena olisi ollut antaa oikeuksia tuen hakijoille. Tämä säännös, joka kuului kyseisen asetuksen II osastoon, jonka otsikkona oli ”Yleiset säännökset”, ja tarkemmin sanoen sen 4 lukuun, jonka otsikkona oli ”Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä”, oli luonteeltaan puhtaasti tekninen, koska siinä säädettiin, että viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä on ”laadittava karttojen tai maarekisteriasiakirjojen tai muun kartta-aineiston perusteella”. Mainitussa säännöksessä kuvattiin kyseisen järjestelmän perustamisessa käytettävät tekniikat ja täsmennettiin, että ”on käytettävä hyväksi tietokoneistettua paikkatietojärjestelmätekniikkaa (GIS), johon on suotavaa sisällyttää ilmaortokuvaus tai satelliittiortokuvaus ja joka noudattaa yhtenäistä standardia. Kyseinen standardi takaa vähintään mittakaavaltaan 1:10 000 olevia karttoja vastaavan tarkkuuden”.
67. Tästä seuraa yhtäältä, että mainitun asetuksen 20 artiklan 1 kohdan sanamuodossa ei ole mitään viittausta yksityisiin eikä varsinkaan tuen hakijoihin, joten siinä ei ”nimenomaisesti anneta” oikeuksia tämän ratkaisuehdotuksen 63 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Toisaalta kyseisessä säännöksessä asetettiin viljelijöille maksettavien suorien tukien hallinnoinnista ja valvonnasta vastaaville jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ”positiivinen velvollisuus” käyttää apuna viljelylohkojen tunnistusjärjestelmiä, erityisesti tietyn vähimmäistarkkuustason topografisia karttoja. Mainitun säännöksen sanamuodosta ei kuitenkaan ilmene, että positiivinen velvoite synnyttäisi tässä samassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla oikeuksia yksityisten hyväksi. Samassa säännöksessä ei nimittäin millään tavalla viitattu siihen, että yksityisten ja erityisesti tukea hakevien viljelijöiden olisi saatava hyötyä topografisten karttojen käytöstä.
68. Totean toiseksi, että tämä toteamus perustuu myös asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan asiayhteyden mukaiseen ja teleologiseen tulkintaan.
69. Muistutan tästä, että kyseisen asetuksen 17 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan ”kunkin jäsenvaltion on perustettava yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä” nimeltä ”yhdennetty järjestelmä”, jota tämän säännöksen toisen ja kolmannen kohdan mukaan sovelletaan YMP:n mukaisiin erilaisiin tukijärjestelmiin(20) sekä mainitun asetuksen yleisissä säännöksissä(21) säädettyihin valvontasääntöihin. Yhdennetyn järjestelmän yleistavoitteeksi oli saman asetuksen johdanto-osan 11 ja 13 perustelukappaleen mukaan asetettu ”hallinto- ja valvontamekanismien tehokkuuden ja käyttökelpoisuuden [parantaminen]”.
70. Tässä yhteydessä on todettava, että asetuksen N:o 1782/2003 18 artiklan 1 kohdan, luettuna tämän asetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleen valossa, yhdennetty hallintojärjestelmä käsitti eri osia, joiden yhteisenä tavoitteena oli ”tehostaa hallintoa ja valvontaa”. Näistä osista mainittiin b alakohdassa ”viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä” (jäljempänä LPIS-järjestelmä), jota kyseisen asetuksen 20 artikla koski. Näin ollen LPIS-järjestelmä on vain yksi yhdennetyn järjestelmän osista, eikä sitä voida analysoida itsenäisesti ottamatta huomioon yhdennetyllä järjestelmällä tavoiteltuja yleisempiä päämääriä. Mainitun asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleen mukaisesti LPIS-järjestelmällä pyritään nimittäin yhdennetyn järjestelmän muiden osien – eli tietokonepohjaisen tietokannan, viljelijöiden tukihakemusten, yhdennetyn valvontajärjestelmän ja tilatukijärjestelmän osalta tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan järjestelmän – tavoin tehostamaan hallintoa ja valvontaa järjestelmän monimutkaisuuden ja käsiteltävien hakemusten suuren määrän vuoksi. Saman asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan erityisesti viljelylohkojen tunnistaminen tarvittaessa kaukokartoituksen avulla ”on olennainen osa pinta-alaperusteisten järjestelmien asianmukaista soveltamista”, koska ”kokemus on osoittanut tiettyjä puutteita nykyisissä [tunnistusmenetelmissä]”.
71. Tästä seuraa, että kyseisen säännöksen, kuten muidenkin asetuksessa N:o 1782/2003 säädettyjen ”yhdennetyn järjestelmän” osien(22) tarkoituksena oli yksinomaan tehostaa valvontaa varmistamalla, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkastaa tehokkaasti, että tukihakemukset ovat unionin oikeudessa asetettujen vaatimusten mukaisia. Suorien tukien tehokkaan hallinnoinnin ja valvonnan tarkoitus perustuu nimenomaisesti unionin taloudellisten etujen suojaamiseen.(23) Tältä kannalta tarkasteltuna topografiset kartat voivat vaarantaa valvonnan tehokkuuden, jos ne eivät ole riittävän tarkkoja, ja siten aiheuttaa vaaran siitä, että jäsenvaltiot eivät havaitse aiheettomasti maksettuja tukia, mikä aiheuttaa taloudellisen riskin unionin talousarviolle.
72. Näin ollen on todettava, että vaikka kyseisistä säännöksistä saattaa olla viljelijöille hyötyä,(24) unionin lainsäätäjä ei ole laatinut niitä heidän tukihakemuksiaan liittyviä järjestelyjä varten. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käyttämien topografisten karttojen tarkkuusaste määritetään nimittäin tukihakemusten tehokkaan valvonnan takaamiseksi, koska yhdennettyä järjestelmää ei käytetä viljelijöiden hakemuksia koskevana tukivälineenä. Asetuksessa N:o 1782/2003 kuitenkin säädettiin tällaisesta välineestä eli maatilojen neuvontajärjestelmästä, jonka jäsenvaltiot perustavat ”viljelijöille”.(25)
73. Huomautan lisäksi, että vaikka viljelijä voi hyötyä yhdennetyn järjestelmän käytöstä, tämä hyöty kuuluu jo luonteensa vuoksi olennaisena osana kaikkiin organisatorisiin järjestelmiin, kuten yhdennettyyn järjestelmään, koska mikään järjestelmä ei vaikuta toimivan täysin omaehtoisesti, itseään varten: se hyödyttää lopulta aina kansalaisia. Tällainen hyöty on kuitenkin aina välillistä ja automaattista, eikä se riitä antamaan oikeuksia yksityisille unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetussa merkityksessä.(26) Päinvastaisessa tapauksessa olisi katsottava, että kaikilla luonteeltaan organisatorisilla säännöksillä annetaan oikeuksia yksityisille, mikä olisi reductio ad absurdum.
74. Kolmanneksi ja viimeiseksi on todettava, että asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan puhtaasti objektiivinen ja tekninen luonne vaikuttaa vielä ilmeisemmältä kyseisen säännöksen syntyhistorian perusteella. Totean tästä, että ”yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä” säädettiin asetuksessa (ETY) N:o 3508/92 erityisesti hallinto- ja valvontakoneiston tehokkuuden ja kannattavuuden parantamiseksi (kyseisen asetuksen johdanto-osan kolmas perustelukappale) aiheellisia teknisiä apukeinoja ja hallinto- ja valvontajärjestelmiä käyttäen, kun otetaan huomioon järjestelmän monimutkaisuus sekä käsiteltävien hakemusten suuri määrä (mainitun asetuksen johdanto-osan viides perustelukappale), ja siihen sisältyivät jokaisessa jäsenvaltiossa ”tietokonepohjainen tietokanta, aakkosnumeerinen viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä, tuottajien tukihakemukset, yhdennetty valvontajärjestelmä ja kotieläintuotannon alalla eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä”.(27) Totean lisäksi ja kaiken varalta, että sama LPIS-järjestelmän rakenne ja tarkoitus toistettiin asetuksen N:o 1782/2003 kumoamisesta ja korvaamisesta annetussa asetuksessa (EY) N:o 73/2009(28) sekä kaikissa sen jälkeen annetuissa asetuksissa.(29)
75. Näin ollen on todettava, että kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan sanamuoto, sen asiayhteys, sen tarkoitus ja sen syntyhistoria, sen tarkoituksena on säädellä viljelylohkojen tunnistustapaa osana unionin varojen käytön laillisuuden yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää ja edistää siten unionin taloudellisten etujen suojaamista, eikä sitä ole laadittu sellaiseksi oikeussäännöksi, jolla annetaan oikeuksia yksityisille. Sen säännöksillä, jotka koskevat yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään olennaisesti kuuluvien viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän käyttöönottoa, pyritään varmistamaan sen asianmukainen toiminta, jolloin jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat täyttää tukihakemusten tehokasta hallinnointia ja valvontaa koskevat velvoitteensa.
76. Tätä päätelmää ei mielestäni voida kyseenalaistaa komission tekemällä tutkimuksella nro AA/2008/24, johon BX viittaa väitteissään korostaessaan Tribunalul Bucureștin tekemän päätelmän olevan virheellinen. Kuten komissio kirjallisissa huomautuksissaan nimittäin väittää, kyseisen tutkimuksen perusteella voitiin todeta Romanian viljelylohkojen tunnistusjärjestelmässä oleva puute, joka johti rahoitusoikaisuihin. Tällainen tutkimus koskee kuitenkin luonteensa vuoksi vain unionin ja Romanian välistä suhdetta, ja sen tarkoituksena on yksinomaan kartoittaa unionin varoihin kohdistuvat taloudelliset riskit. Näin ollen mainitusta tutkimuksesta ei voida päätellä komission katsoneen, että asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklassa suojeltiin viljelijöiden yksilöllisiä oikeuksia.
77. Ehdotan näin ollen, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan 1 kohtaa ei voida tulkita siten, että sillä oli tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille ja erityisesti suorien tukien hakijoille.
C Toinen ennakkoratkaisukysymys
78. Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseiseen säännökseen sisältyvällä asiasisällöllisesti oikean tiedon käsitteellä tarkoitetaan, että se käsittää sekä viljelijän ilmoittamat oikeat pinta-alatiedot että tiedot, joiden perusteella viljelijä voi oikein tunnistaa käytetyn viljelylohkon ja sen rajat.
79. Muistutan, että tässä tapauksessa BX:n hakemus jätettiin suorien tukien ulkopuolelle asetuksen N:o 1973/2004 138 artiklan 1 kohdan perusteella, kun otetaan huomioon, että hänen alun perin ilmoittamansa pinta-ala oli yli 46,56 prosenttia todellista suurempi.(30) BX kiistää ilmoittaneensa liian suurta pinta-alaa. Hänen mukaansa liian suuren pinta-alan ilmoittaminen, johon hänen väitetään syyllistyneen, johtuu APIAn Argeșin aluetoimistosta, jonka hänelle toimittamat topografiset kartat eivät olleet riittävän täsmällisiä eivätkä näin ollen täyttäneet asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklassa säädettyjä vaatimuksia. Näin ollen BX väittää, että hän antoi asiasisällöllisesti oikeaa tietoa, ja joka tapauksessa, että asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti häneen ei olisi pitänyt soveltaa tuen vähentämistä eikä sen ulkopuolelle jättämistä, koska ”virhe ei ollut hänen tekemänsä”.
80. Muistutan aluksi, että kyseisen asetuksen 68 artiklan, johon sisältyivät tukimaksujen vähennysten ja poissulkemisen soveltamista koskevista poikkeuksista annetut säännökset, joita tarkoitettiin tukikelpoisuusedellytyksiin liittyviä havaintoja koskevassa I luvussa, 1 kohdassa säädettiin, että tukien vähennyksiä ja poissulkemisia ei sovelleta, jos viljelijä on esittänyt toimivaltaiselle viranomaiselle ”asiasisällöllisesti oikeaa tietoa tai jos hän voi muutoin osoittaa, että virhe ei ole hänen tekemänsä”.(31) Mainitun asetuksen johdanto-osan 67 perustelukappaleen mukaan ”tukikelpoisuusedellytysten osalta vähennyksiä ja poissulkemisia ei pitäisi yleisesti ottaen soveltaa, jos viljelijä on esittänyt asiasisällöllisesti oikeaa tietoa tai jos hän voi muuten osoittaa, että virhe ei ole hänen tekemänsä”.
81. Saman asetuksen 68 artiklan 1 kohdan soveltamisesta tukikelpoisuusedellytyksiä koskeviin tietoihin on todettava, että kyseistä säännöstä on luettava yhdessä tämän asetuksen 12 artiklan kanssa, jolla säänneltiin viljelijän jättämän yhtenäishakemuksen(32) sisältöä; siinä viljelijä ilmoittaa paitsi maataloustarkoituksiin käyttämänsä alan myös tukioikeutensa.(33) Asetuksen N:o 796/2004 12 artiklan 1 kohdan mukaan ”yhtenäishakemuksessa on oltava tukikelpoisuuden varmistamista varten kaikki tarvittavat tiedot ja erityisesti – – tiedot, joiden perusteella voidaan tunnistaa kaikki tilan viljelylohkot ja vahvistaa niiden hehtaareina kahden desimaalin tarkkuudella ilmaistu pinta-ala, sijainti ja tapauksen mukaan käyttötapa, sekä tieto siitä, onko kyse keinokastellusta viljelylohkosta”.(34)
82. Viimeksi mainitun säännöksen sanamuodosta ilmenee siten selvästi, että sekä ”viljelijän ilmoittamat oikeat pinta-alatiedot”, sikäli kuin niillä tarkoitetaan ”hehtaareina kahden desimaalin tarkkuudella ilmaistua pinta-alaa”, että ”käytetyn viljelylohkon ja sen rajojen tunnistaminen oikein”, sikäli kuin sillä tarkoitetaan ”viljelylohkojen tunnistamista” ja ”niiden sijaintia”, ovat tarpeellisia tietoja ratkaistaessa tukikelpoisuutta. Tämä toteamus on lisäksi johdonmukainen itse viljelylohkon tunnistamisen käsitteen kanssa, sillä se perustuu yksinomaan lohkon rajojen tunnistamiseen eikä sen pinta-alaan, joka puolestaan voidaan määrittää vasta, kun kyseisen lohkon rajat on määritetty tarkasti. Toisin sanoen viljelylohkon tunnistaminen oikein edellyttää välttämättä pinta-alojen ilmoittamista oikein, ellei kyse ole laskuvirheestä.
83. Kun otetaan huomioon pääasian olosuhteet, vaikuttaa kuitenkin mielestäni tarpeelliselta laajentaa tämän kysymyksen ulottuvuutta ja tutkia, voiko viljelijä, joka on antanut toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle virheellisiä tietoja, kuitenkin välttää tuen vähentämisen tai sen ulkopuolelle jättämisen asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohdan nojalla, kun hän osoittaa, ettei virhe ole hänen tekemänsä, koska kyseisen viranomaisen toteamaa virhettä ei voida lukea hänen syykseen.
84. Tältä osin on todettava, että kysymys rikkomisen syyksi luettavuudesta riippuu kunkin tapauksen erityispiirteistä. Näin ollen se, että APIAn kaltainen viranomainen on tuen hakijan mukaan antanut hänelle epätarkkoja tai tarkkuudeltaan riittämättömiä asiakirjoja, joiden avulla hän ei ole voinut paikantaa ja rajata tarkasti niitä lohkoja, joita hän haluaa viljellä, voi sulkea pois sen, että kyseinen viljelijä olisi tehnyt virheitä, jos hän onnistuu osoittamaan, ettei hänellä ollut käytettävissään mitään muuta muihin karttoihin tai maarekisteriasiakirjoihin taikka muihin kartta-aineistoihin perustuvaa näyttöä, joiden avulla hänen olisi ollut mahdollista tunnistaa tai paikantaa kyseisiä lohkoja. Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamani vastauksen perusteella asetuksen N:o 1782/2003 yhdennettyä järjestelmää koskevista säännöksistä ei kuitenkaan ilmene, että niillä annettaisiin mainitulle viljelijälle minkäänlaista oikeutta, joka mahdollistaisi sen, että hän osoittaa lohkojensa sijainnin ja pinta-alan toimivaltaisen kansallisen viranomaisen hallussa olevien asiakirjojen avulla.
85. Pääasian tosiseikoista, sellaisina kuin ne esitetään ennakkoratkaisupyynnössä, totean aluksi asiasisällöllisesti oikean tiedon luonteen arvioinnista, että – kuten unionin tuomioistuin on jo todennut – tukioikeuksiin liittyvän tukikelpoisen hehtaarimäärän on oltava viljelijän käytössä(35) ja että tällainen ala kuuluu hänen tilaansa, kun hänellä on oikeus hallita alaa maatalouskäyttöä varten.(36) Viljelijän on voitava toimia tällä alalla riittävän itsenäisesti, mitä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on arvioitava kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet huomioon ottaen.(37) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on lisäksi olennaista, etteivät kyseiset alat ole minkäänlaisen kolmannen harjoittaman maataloustoiminnan kohteena mainittuna aikana. Jotta voidaan välttää se, että useat viljelijät vetoavat kyseisiin viljelylohkoihin tilansa osina, on nimittäin välttämätöntä, ettei näiden alojen voida tänä aikana katsoa kuuluvan muiden viljelijöiden tilaan tilatukijärjestelmää sovellettaessa.(38)
86. Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että BX:n maa-alueen omistajalta vuokraama ala oli hänen ilmoittamaansa pienempi. Jos BX tiesi, että todellinen pinta-ala, jota hän käytti, oli suurempi kuin se, joka hänellä oli hallussaan maa-alueen omistajan kanssa tekemänsä vuokrasopimuksen perusteella, hänen olisi pitänyt toimittaa siitä todisteet APIAn Argeșin aluetoimistolle. Huomautan kuitenkin, että BX jätti ilmoituksissaan mainitsematta tosiseikan, joka kuitenkin vaikuttaa olennaiselta, eli oikean pinta-alan, vaikka hänen olisi pitänyt ja hän olisi voinut varautua siihen, että tietyt ilmoitetut alat olivat omistajan tai muiden henkilöiden käytössä. Totean lisäksi, että nyt käsiteltävässä asiassa liikaa ilmoittaminen ei koskenut vähäistä eroa, joka voidaan tapauskohtaisesti hyväksyä tai antaa anteeksi, vaan kyse oli yli 80 hehtaarin erosta, jota on vaikea ymmärtää, kun kyse on sellaisen viljelijän tilaan kuuluvista viljelylohkoista, jonka on huolehdittava niiden hoitamisesta viljelytoimintansa yhteydessä. Toisaalta on niin, että vaikka BX vetoaa virheisiin APIAn Argeșin aluetoimiston hänelle toimittamissa topografisissa kartoissa, asian asiakirja-aineistosta ilmenee, että sekä alkuperäinen pinta-alailmoitus että pinta-alan muutosilmoitus laadittiin samojen APIAn toimittamien karttojen pohjalta.
87. Näin ollen ehdotan, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 12 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että ensiksi mainittuun säännökseen sisältyvällä asiasisällöllisesti oikean tiedon käsitteellä tarkoitetaan tukikelpoisuusedellytysten osalta kaikkea tukikelpoisuutta koskevan päätöksen tekemiseen tarvittavaa tietoa, ja se käsittää erityisesti sekä viljelijän ilmoittamat oikeat pinta-alatiedot että sen, että viljelijä tunnistaa käytetyn viljelylohkon ja sen rajat oikein.
D Kolmas ennakkoratkaisukysymys
88. Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko se, ettei se esittänyt unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaista ennakkoratkaisukysymystä asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohdan tulkinnasta, pääasian olosuhteissa niin selvä unionin oikeuden rikkomus, että kyseiselle jäsenvaltiolle voi syntyä vastuu vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen kyseisen tuomioistuimen ratkaisusta.
89. Koska kyseinen tuomioistuin ei toisin sanoen halua, että sitä arvostellaan siitä, että se on sekä tuomari että asianosainen, se pyytää lausumaan pääasiassa siitä, onko se 2. ja 9.4.2012 antamillaan ratkaisuilla selvästi rikkonut unionin oikeutta.(39)
90. Aluksi on mielestäni aiheellista muistuttaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion vastuuta niistä vahingoista, jotka aiheutuvat asiaa ylimpänä oikeusasteena käsittelevän tuomioistuimen ratkaisusta, jolla rikotaan unionin oikeussääntöä, koskevat samat edellytykset kuin tämän ratkaisuehdotuksen 62 kohdassa mainitut jäsenvaltion vastuuta koskevat edellytykset.(40)
91. Erityisesti toisesta edellytyksestä, johon kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä viitataan ja jossa vaaditaan, että unionin oikeuden rikkomisen on oltava riittävän selvä, unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus täsmentää, että valtion vastuu tuomioistuimen toiminnasta voi syntyä ainoastaan siinä poikkeustapauksessa, että asiaa ylimpänä oikeusasteena käsittelevä kansallinen tuomioistuin on selvällä tavalla rikkonut sovellettavaa oikeutta. Sen arvioimiseksi, onko kyse riittävän selvästä unionin oikeuden rikkomisesta, on otettava huomioon kaikki kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevaa tilannetta koskevat seikat. Näin ollen seikkoja, jotka voidaan tässä yhteydessä ottaa huomioon, ovat unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan muun muassa rikotun oikeusnormin selkeys ja täsmällisyys, rikotussa oikeusnormissa kansallisille elimille annetun harkintavallan laajuus, laiminlyönnin tai vahinkoa aiheuttaneen teon tahallisuus tai tahattomuus, mahdollisen oikeudellisen erehdyksen anteeksiannettavuus tai anteeksiantamattomuus, se, onko unionin toimielimen toiminta voinut myötävaikuttaa unionin oikeuden vastaisten kansallisten toimenpiteiden tai menettelyiden toteuttamiseen tai ylläpitämiseen, ja se, että kyseinen tuomioistuin ei ole täyttänyt SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaista ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevaa velvollisuuttaan.(41)
92. Viimeksi mainitusta ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta velvollisuudesta, johon viitataan nimenomaisesti kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä, totean, että SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa määrätään, että jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.(42)
93. Tämä velvollisuus ei kuitenkaan ole ehdoton.
94. On nimittäin niin, että tuomiossa Cilfit ja unionin tuomioistuimen myöhemmässä vakiintuneessa oikeuskäytännössä(43) vahvistettujen rajojen mukaisesti kansallinen tuomioistuin, jonka ratkaisuihin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, voi vapautua ennakkoratkaisupyynnön esittämisvelvollisuudesta vain, jos se on todennut perustelut esittäen, että esille tullut kysymys on vailla merkitystä tai että unionin tuomioistuin on jo tulkinnut kyseessä olevaa unionin oikeuden säännöstä tai määräystä taikka että se, miten unionin oikeutta on tulkittava, on niin ilmeistä, ettei tästä ole mitään perusteltua epäilystä (ks. ns. acte éclairé- ja acte clair ‑teoriat).(44)
95. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin katsoi tuomiossaan CIM, että SEUT 267 artiklalla, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan valossa, luodusta järjestelmästä seuraa, että kun kansallinen tuomioistuin, jonka ratkaisuihin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, katsoo sillä perusteella, että sen käsiteltävässä asiassa on kyse jostakin tämän ratkaisuehdotuksen edellisessä kohdassa mainituista kolmesta tilanteesta, vapautuvansa SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa määrätystä velvollisuudesta esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö, tuomioistuimen ratkaisun perusteluista on käytävä ilmi, ettei asiassa esille tulleella unionin oikeutta koskevalla kysymyksellä ole merkitystä asian ratkaisun kannalta tai että unionin oikeuden kyseisen säännöksen tai määräyksen tulkinta perustuu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön taikka, jollei tällaista oikeuskäytäntöä ole, asiaa ylimpänä oikeusasteena käsittelevä kansallinen tuomioistuin pitää unionin oikeuden tulkintaa niin ilmeisenä, ettei siitä jää mitään perusteltua epäilyä.(45) On kuitenkin huomattava, että yleisesti tällaista kansallisen tuomioistuimen ratkaisua on arvioitava sen antamisajankohtana olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella.(46) Vaikka kansallisen tuomioistuimen on perusteltava ratkaisunsa, on tosin niin, että koska tuomion CIM mukainen nimenomainen perusteluvelvollisuus syntyi selvästi vasta 6.10.2021, tähän velvollisuuteen voidaan mielestäni voida vedota kansallisia tuomioistuimia vastaan vasta viimeksi mainitusta päivämäärästä alkaen.(47)
96. Näiden unionin tuomioistuimen vahvistamien periaatteiden valossa on tutkittava, rikkoiko Curtea de Apel București ylimmän oikeusasteen tuomioistuimena nyt käsiteltävässä asiassa selvästi unionin oikeutta yhtäältä päättäessään, ettei se esitä unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaista ennakkoratkaisupyyntöä, ja toisaalta laiminlyödessään kyseistä päätöstä koskevan perusteluvelvollisuutensa.
97. Huomautan tästä, että kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen esittänyt, lähinnä viitataan yksinomaan ennakkoratkaisupyynnön esittämisvelvollisuuden väitettyyn laiminlyöntiin ja sen esittämistä koskevien pyyntöjen hylkäämisen perustelemisen väitettyyn laiminlyöntiin asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohdan tulkinnan valossa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että BX on myös pyytänyt asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan 1 kohdan tulkintaa.(48) Ehdotan näin ollen tämän ennakkoratkaisukysymyksen alan laajentamista siten, että se kattaa myös kyseisen seikan. Nyt käsiteltävässä asiassa näiden kahden säännöksen välillä on lisäksi ilmeinen ja läheinen yhteys, koska 20 artiklaa koskeva topografisten karttojen epätarkkuus kuuluu niihin perusteisiin, joihin BX vetoaa asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohdan soveltamisperusteena.
98. Asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan 1 kohdan tulkintaa koskevan ennakkoratkaisupyynnön esittämisvelvoitteesta totean ensinnäkin unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistosta ilmenevän, että 2.4.2012 antamassaan määräyksessä Curtea de Apel București ainoastaan hylkäsi ennakkoratkaisua koskevan pyynnön todetessaan, että BX:n esittämät seikat ”eivät edellyttäneet” SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä, mutta ei esittänyt syitä, joiden vuoksi se esitti tämän menettelyyn liittyvän kannan.(49) Vaikuttaa näin ollen siltä, että kyseinen tuomioistuin katsoi implisiittisesti, ettei kyseinen tulkinta ollut merkityksellinen, todennäköisesti siksi, että kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohta ei voinut johtaa Romanian valtion vastuun syntymiseen, koska sillä ei annettu oikeuksia yksityisille.(50) Totean tästä, että kun otetaan huomioon, että unionin tuomioistuin ei ollut vielä tulkinnut kyseistä säännöstä ja että näin ollen Curtea de Apel Bucureștia ei lähtökohtaisesti ollut vapautettu velvollisuudestaan esittää ennakkoratkaisupyyntö,(51) sen olisi pitänyt esittää syyt siihen, miksi se katsoi olevansa vapautettu velvollisuudesta saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi tuomiossa Cilfit vahvistettujen poikkeusten perusteella. Kuten aiemmin kuitenkin todettiin, sen, ettei jokin asia ollut välttämätön, oli nyt käsiteltävässä asiassa ymmärrettävä tarkoittavan, ettei se ollut merkityksellinen. Toisin kuin kahden muun acte clair- tai acte éclairé ‑teorioihin liittyvän kriteerin arviointi, merkityksellisyyttä koskevan kriteerin arviointi kuuluu kuitenkin ainoastaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivaltaan.(52) Näin ollen juuri kyseisen tuomioistuimen on tutkittava yhtäältä, ilmenivätkö 2.4.2012 annetun määräyksen perusteluista, luettuina yhdessä kyseisen tuomioistuimen 9.4.2012 antaman tuomion kanssa, riittävän selvästi syyt siihen, miksi mainitun asetuksen 20 artiklan 1 kohdan tulkinta ei ollut välttämätöntä vastuuta koskevan kanteen kannalta, ja toisaalta, oliko se, ettei kyseisen 20 artiklan 1 kohdan tulkinta ollut välttämätöntä, perusteltua erityisesti siltä osin kuin väite, jonka BX halusi esittää kyseisen säännöksen perusteella, oli lähinnä tehoton ja siis nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksetön.
99. Vaikka oletettaisiin, että Curtea de Apel București rikkoi SEUT 267 artiklaa, kun se ei pyytänyt ennakkoratkaisua tai perustellut ratkaisuaan riittävästi, tällaista rikkomista ei mielestäni voida luonnehtia selväksi. Tämän ratkaisuehdotuksen 95 kohdasta ilmenee nimittäin yhtäältä, että koska unionin tuomioistuin vahvisti tuomiossa CIM asetettujen vaatimusten mukaisen perusteluvelvollisuuden vasta useita vuosia pääasiassa kyseessä olevien ratkaisujen antamisen jälkeen, tähän velvollisuuteen ei voida vedota tiukasti Curtea de Apel Bucureștia vastaan, eikä sillä varsinkaan voida perustella unionin oikeuden selvää rikkomista perustelujen puuttumisen vuoksi. Toisaalta ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamastani vastauksesta ilmenee, että asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, ettei sillä anneta mitään oikeuksia yksityisille. Näin ollen Curtea de Apel Bucureștin ehdottama tulkinta on yhteneväinen kyseisen kannan kanssa, eikä se ole myötävaikuttanut unionin oikeuden vastaisten kansallisten toimenpiteiden tai menettelyiden toteuttamiseen tai ylläpitämiseen.
100. Asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohdan tulkintaa koskevan ennakkoratkaisupyynnön esittämisvelvoitteesta on toiseksi todettava, että koska unionin tuomioistuin ei ole tulkinnut kyseistä säännöstä, Curtea de Apel Bucureștin olisi pitänyt – kuten Tribunalul București totesi – lisätä enemmän tietoja ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan pyynnön hylkäämisestä tekemänsä päätöksen perusteluihin,(53) jotta Romanian valtiota vastaan nostettua vahingonkorvauskannetta käsittelevän tuomioistuimen olisi ollut mahdollista tutkia, täyttyivätkö SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan soveltamisedellytykset. Näissä olosuhteissa ja koska on selvää, että asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohdalla annetaan oikeuksia yksityisille, voidaan väittää, että ensimmäinen edellytys unionin oikeussäännön rikkomiseen liittyvän vastuun syntymiselle täyttyy.
101. Edempänä esitetyn analyysin sekä Tuomion Köbler ja unionin tuomioistuimen myöhemmän oikeuskäytännön(54) valossa kyseinen perustelujen puutteellisuus ei mielestäni voi merkitä unionin oikeuden niin selvää tai riittävän vakavaa rikkomista, että Romanian valtiolle syntyisi vastuu. BX nimittäin vetoaa ensinnäkin asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohtaan olettaessaan, että asetuksen N:o 1782/2002 20 artiklan 1 kohtaa on rikottu. Koska Curtea de Apel București ei kuitenkaan nyt käsiteltävässä asiassa todennut kyseisen kaltaista rikkomista, on mielestäni ensi näkemältä johdonmukaista katsoa, että asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohdan tulkinta ei ollut välttämätöntä, eikä se varmastikaan merkitse sovellettavan oikeuden eli asetusten N:o 796/2004 ja N:o 1782/2003 tai niihin liittyvän unionin oikeuskäytännön(55) selvää noudattamatta jättämistä, koska nyt käsiteltävässä asiassa ei ollut olemassa mitään unionin tuomioistuimen tuomiota, jossa tulkittaisiin kyseessä olevia unionin oikeuden säännöksiä. Toiseksi asiakirja-aineiston tiedoista ilmenee, että Curtea de Apel București piti käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan oikeaa tulkintaa ja soveltamista niin ilmeisenä, ettei niistä jää tämän ratkaisuehdotuksen 94 kohdassa tarkoitetulla tavalla mitään perusteltua epäilyä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan BX:n tilanne ei kuulunut kyseisen asetuksen 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tapauksiin, koska hän oli alun perin ilmoittanut tietyn pinta-alan, josta hän myöhemmin peruutti 84,09 hehtaaria, vaikka maa-alueen tilanne ei ollut muuttunut, mutta myös koska hän olisi voinut ja hänen olisi pitänyt selvittää käyttämänsä tarkka pinta-ala ja ilmoittaa se oikein. Näin olen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, joka ratkaisee asian ylimpänä oikeusasteena, ei vaikuta rikkoneen unionin oikeutta selvällä tavalla katsoessaan harkintavaltansa rajoissa, että se saattoi tilanteensa vuoksi jättää esittämättä unionin tuomioistuimelle asetuksen N:o 796/2004 68 artiklaa koskevan ennakkoratkaisupyynnön, koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan oli ilmeistä, miten siihen oli vastattava.
102. Näin ollen ehdotan, että kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että se, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nyt käsiteltävän asian olosuhteissa esittänyt unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaista ennakkoratkaisukysymystä asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan 1 kohdan tulkinnasta, ei vaikuta – jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen lopullisesta arviosta toisin ilmene – merkitsevän unionin oikeuden selvää rikkomista, jonka perusteella asianomaiselle jäsenvaltiolle voi syntyä vastuu.
V Ratkaisuehdotus
103. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Curtea de Apel Bucureștin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003, sellaisena kuin se on muutettuna 9.10.2008 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1009/2008, 20 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
kyseisen säännöksen tarkoituksena ei voi olla oikeuksien antaminen yksityisille eikä varsinkaan suorien tukien hakijoille.
2) Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004, sellaisena kuin se on muutettuna 4.4.2007 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 381/2007, 68 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 12 artiklan kanssa,
on tulkittava siten, että
ensiksi mainittuun säännökseen sisältyvällä asiasisällöllisesti oikean tiedon käsitteellä tarkoitetaan sekä viljelijän ilmoittamia oikeita pinta-alatietoja että sitä, että viljelijä tunnistaa käytetyn viljelylohkon ja sen rajat oikein.
3) SEUT 267 artiklaa
on tulkittava siten, että
se, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nyt käsiteltävän asian olosuhteissa esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä asetuksen N:o 796/2004, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 381/2007, 68 artiklan 1 kohdan tulkinnasta ei vaikuta – jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen lopullisesta arviosta toisin ilmene – merkitsevän unionin oikeuden selvää rikkomista, jonka perusteella asianomaiselle jäsenvaltiolle voi syntyä vastuu.
1 Alkuperäinen kieli: ranska.
2 Bukarestin ylioikeus.
3 Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annettu neuvoston asetus (EUVL 2008, L 276, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 1782/2003).
4 Yteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä21.4.2004 annettu komission asetus (EUVL 2007, L 95, s. 8), sellaisena kuin se on muutettuna 4.4.2007 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 381/2007 (jäljempänä asetus N:o 796/2004).
5 Tuomio 30.9.2003, Köbler (C‑224/01, EU:C:2003:513; jäljempänä tuomio Köbler). Ks. myös kansallisen tuomioistuimen syyksi luettavaa unionin oikeuden rikkomista koskeva unionin tuomioistuimen myöhempi oikeuskäytäntö, erityisesti tuomio 13.6.2006, Traghetti del Mediterraneo (C‑173/03, EU:C:2006:391; jäljempänä tuomio Traghetti del Mediterraneo); tuomio 28.7.2016, Tomášová (C‑168/15, EU:C:2016:602; jäljempänä tuomio Tomášová); tuomio 29.7.2019, Hochtief Solutions Magyarországi Fióktelepe (C‑620/17, EU:C:2019:630; jäljempänä tuomio Hochtief) sekä määräys 15.10.2019, Hochtief Solutions Magyarországi Fióktelepe (C‑620/17, EU:C:2019:884) ja määräys 18.12.2019, Hochtief (C‑362/18, EU:C:2019:1100).
6 Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä 27.11.1992 annettu neuvoston asetus (EYVL 1992, L 355, s. 1)
7 Neuvoston asetuksen [N:o 1782/2003] soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat mainitun asetuksen IV ja IV a osastossa säädettyjä tukijärjestelmiä sekä kesannoidun maan käyttöä raaka-aineiden tuottamiseen, 29.10.2004 annettu komission asetus (EUVL 2004, L 345, s. 1).
8 Monitorul Oficial al României, I osa, nro 1043, 29.12.2006.
9 Nämä kaksi syytä johtivat BX:n mukaan täten siihen, että ilmoitetut pinta-alat olivat 52 hehtaaria ja 33 hehtaaria liian suuret Rucărin kunnan osalta alun perin ilmoitettuun pinta-alaan nähden.
10 Kyseinen tuomioistuin katsoi lähinnä, että ilmoitettu pinta-ala oli liian suuri, koska BX oli saanut vuokrasopimuksesta ja kauppakirjasta tiedon, että kyseisissä asiakirjoissa maa-alueen pinta-ala oli 211,06 hehtaaria eikä 264,71 hehtaaria, kuten hän oli alun perin ilmoittanut.
11 Ks. tältä osin asiassa nro 44537/3/2008 tehty tutkimus.
12 Tuomio 6.10.1982, Cilfit ym. (283/81, EU:C:1982:335; jäljempänä tuomio Cilfit). Tribunalul Bucureștin mukaan Curtea de Apel Bucureștin olisi pitänyt viitata ainakin 9.4.2012 antamansa ratkaisunsa perusteluissa seuraavan kaltaisiin seikkoihin: unionin oikeudessa käytettyyn terminologiaan, unionin oikeuden säännöksen asiayhteyteen, kaikkiin niihin unionin oikeuden säännöksiin ja määräyksiin, joiden valossa säännöstä on tulkittu, säännöksen tarkoitukseen ja unionin oikeuden kehitysvaiheeseen säännöksen soveltamishetkellä, jotta tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu valtiota vastaan nostettu vahingonkorvauskanne, voi tutkia, onko SEUT 267 artiklan määräyksiä noudatettu.
13 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee tässä yhteydessä 2.6.1976 annetun tuomion Kampffmeyer ym. v. ETY (56/74–60/74, EU:C:1976:78, 13 kohta) sekä 10.4.2002 annetun tuomion Lamberts v. oikeusasiamies (T‑209/00, EU:T:2002:94, 87 kohta) ja 23.11.2011 annetun tuomion Sison v. neuvosto (T‑341/07, EU:T:2011:687, 47 kohta).
14 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 43 kohta.
15 Päätöksissä Romaniaa rangaistiin BX:n mukaan puutteista viljelylohkojen tunnistamis- ja paikkatietojärjestelmässä, hallinnollisissa tarkastuksissa ja sellaisten seuraamusten soveltamisessa, jotka koskivat epätarkkojen tietojen antamista viljelijöille, ja pinta-alatukia koskevien tarkastusten tehottomuudesta.
16 Ks. mm. tuomio 5.3.1996, Brasserie du pêcheur ja Factortame (C‑46/93 ja C‑48/93, EU:C:1996:79, 51 kohta); tuomio Köbler, 51 kohta; tuomio Tomášová, 22 kohta; tuomio Hochtief, 35 kohta; tuomio 18.1.2022, Thelen Technopark Berlin (C‑261/20, EU:C:2022:33, 44 kohta) ja tuomio 28.6.2022, komissio v. Espanja (Unionin oikeuden rikkominen lainsäätäjän toimesta) (C‑278/20, EU:C:2022:503, 31 kohta; jäljempänä unionin oikeuden rikkomista lainsäätäjän toimesta koskeva tuomio). Unionin tuomioistuimen mukaan on lisäksi niin, että mainittujen edellytysten soveltaminen on lähtökohtaisesti kansallisten tuomioistuinten tehtävänä unionin tuomioistuimen tätä soveltamista varten antamien suuntaviivojen mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2018, Kantarev, C‑571/16, EU:C:2018:807, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; jäljempänä tuomio Kantarev).
17 Ks. tuomio 22.12.2022, Ministre de la Transition écologique ja Premier ministre (Valtion vastuu ilman pilaantumisesta) (C‑61/21, EU:C:2022:1015, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; jäljempänä valtion vastuuta ilman pilaantumisesta koskeva tuomio). Ks. vastaavasti SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaisen sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymiseen liittyvä oikeuskäytäntö (ks. tuomio 5.3.2024, Kočner v. Europol, C‑755/21 P, EU:C:2024:202, 118–120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Ks. valtion vastuuta ilman pilaantumisesta koskeva tuomio, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ja tuomio Kantarev, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
19 Ks. muita esimerkkitapauksia, joissa unionin tuomioistuin on tutkinut, oliko rikotun oikeussäännön tarkoituksena antaa oikeuksia yksityisille, tuomio 12.10.2004, Paul ym. (C‑222/02, EU:C:2004:606, 50 kohta); tuomio 25.3.2021, Balgarska Narodna Banka (C‑501/18, EU:C:2021:249, 115 kohta); tuomio 10.3.2022, Grossmania (C‑177/20, EU:C:2022:175, 70 kohta) ja valtion vastuuta ilman pilaantumisesta koskeva tuomio, 45–57 kohta.
20 Eli (asetuksen N:o 1783/2003 III osastossa säädettyyn) tilatukijärjestelmään ja (kyseisen asetuksen IV osastossa säädettyihin) muihin tukijärjestelmiin sekä ([YMP:n] mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä 17.5.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1259/1999 (EYVL 1999, L 160, s. 113) 2 a artiklaan perustuviin) kalenterivuosia 2002–2005 koskeviin yksinkertaistettuihin tukijärjestelmiin.
21 Eli asetuksen N:o 1782/2003 II osaston, jonka otsikkona oli ”Yleiset säännökset”, 1–3 luvussa.
22 Ks. erityisesti asetuksen N:o 1782/2003 19 artikla (jonka otsikkona oli ”Tietokonepohjainen tietokanta”), 21 artikla (jonka otsikkona oli ”Tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä”) ja 22 artikla (jonka otsikkona oli ”Tukihakemukset).
23 Ks. vastaavasti asetuksen N:o 796/2004 johdanto osan 11 ja 55 perustelukappale
24 Ks. esim. tietokonepohjaisten tietokantojen saavutettavuus asetuksen N:o 1782/2003 19 artiklan mukaisesti. Viljelylohkojen tunnistaminen oikein rahoitustuen saamista varten riippuu osittain käytettävissä olevien karttojen laadusta. Päinvastoin kuin BX väittää, ei kuitenkaan voida katsoa, että ilman kyseisiä karttoja tuen hakijan olisi ollut mahdotonta määrittää oikein omien maa-alueidensa rajat.
25 Ks. asetuksen N:o 1782/2003 13–16 artikla sekä johdanto-osan kahdeksas ja yhdeksäs perustelukappale.
26 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteissä 16 ja 17 mainittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö
27 Asetuksessa N:o 1782/2003 todettiin, että viljelylohkojen tunnistaminen on olennainen osa pinta-alaperusteisten järjestelmien asianmukaista soveltamista, että kokemus on osoittanut tiettyjä puutteita nykyisissä menetelmissä ja että on siis syytä säätää alfanumeerisesta tunnistusjärjestelmästä, jonka perustamisessa voidaan tarvittaessa turvautua kaukokartoitukseen (ks. kyseisen asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappale).
28 [YMP:n] suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annettu neuvoston asetus (EUVL 2009, L 30, s. 16) (ks. kyseisen asetuksen 15 ja 17 artikla sekä johdanto-osan 21 perustelukappale).
29 Ks. [YMP:n] rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549) 68 ja 70 artikla sekä johdanto-osan 44 ja 45 perustelukappale, samoin kuin [YMP:n] rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta sekä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 kumoamisesta 2.12.2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2116 (EUVL 2021, L 435, s. 187) 66 ja 68 artikla sekä johdanto-osan 58–60 perustelukappale. Huomautan kuitenkin, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta 17.7.2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 (EUVL 2014, L 227, s. 69) 17 artiklassa säädetään myös toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudesta toimittaa tuen hakijalle paikkatietoanalyysiin perustuva tukihakemuslomake erityisesti kaikkien viljelylohkojen tunnistamiseksi.
30 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 31 kohta.
31 Kursivointi tässä.
32 Asetuksen N:o 796/2004 2 artiklan 11 kohdassa esitetyn määritelmän mukaan ”’yhtenäishakemus’ tarkoittaa tilatukijärjestelmään ja muihin pinta-alatukijärjestelmiin liittyvää suoria tukia koskevaa hakemusta, lukuun ottamatta hyväksytyn tuottajaryhmittymän asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 a artiklan toisen kohdan mukaisesti tekemää humalatukihakemusta”.
33 Ks. asetuksen N:o 796/2004 johdanto-osan 16 perustelukappale.
34 Kursivointi tässä.
35 Ks. tuomio 14.10.2010, Landkreis Bad Dürkheim (C‑61/09, EU:C:2010:606, 53 kohta; jäljempänä tuomio Landkreis Bad Dürkheim).
36 Ks. tuomio Landkreis Bad Dürkheim, 58 kohta.
37 Ks. tuomio Landkreis Bad Dürkheim, 62 kohta.
38 Ks. tuomio Landkreis Bad Dürkheim, 66 kohta.
39 Totean, että kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vaikuttaa viittaavan ainoastaan SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan rikkomista koskevaan perusteeseen. Jäljempänä esitetty analyysi ei siis vaikuta muiden sellaisten perusteiden tutkimiseen, joihin BX vetoaa ja jotka koskevat asetuksen N:o 1782/2003 20 artiklan ja asetuksen N:o 796/2004 68 artiklan virheellistä soveltamista (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 41 kohta). Totean täydellisyyden vuoksi tästä, että Tribunalul Bucureștin mukaan Curtea de Apel București rikkoi asetuksen N:o 796/2004 68 artiklaa useilla tavoilla: i) jättämällä määrittelemättä asiasisällöllisesti oikeiden tietojen käsitteen, ii) päättelemällä pelkästään APIAn Argeșin aluetoimiston päätöksen tausta-asiakirjojen perusteella, ettei kyseistä säännöstä sovelleta BX:ään, ja jättämällä siten huomiotta muut BX:n toimittamat asiakirjat ja iii) evätessään BX:ltä myöskin mahdollisuuden osoittaa millä tahansa todistusaineistolla, ettei hän ollut syyllistynyt liian suurten pinta-alojen ilmoittamiseen (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 44 kohta). Tällaisessa tapauksessa ei voida sulkea pois sitä, että valtion saman muutoksenhaun yhteydessä (väitetysti) tekemät useat vähäiset virheet voisivat tapauskohtaisesti oikeuttaa kyseisen virheen uudelleenluonnehdinnan yhdeksi ainoaksi vakavaksi virheeksi, joka voisi antaa oikeuden vahingonkorvaukseen.
40 Ks. tuomio Köbler, 52 kohta; tuomio Tomášová, 23 kohta ja tuomio Hochtief, 36 kohta.
41 Ks. tuomio Köbler, 54 ja 55 kohta ja tuomio Tomášová, 24 ja 25 kohta. Nämä 5.3.1996 annetussa periaatetuomiossa Brasserie du pêcheur ja Factortame (C‑46/93 ja C‑48/93, EU:C:1996:79, 56 kohta) vahvistettuihin valtion yleisen vastuujärjestelmän sääntöihin selkeästi perustuvat seikat ovat kuitenkin ohjeellisia eivätkä tyhjentäviä, ja kansallisen tuomioistuimen, joka on velvollinen arvioimaan, onko kyse unionin oikeuden selvästä rikkomisesta, on mielestäni voitava vapaasti ottaa huomioon myös muita seikkoja, jotka voivat olla sen käsiteltäväksi saatetun tilanteen kannalta merkityksellisempiä tai siihen paremmin soveltuvia. Silloin, kun unionin oikeuden rikkominen luetaan kansallisen tuomioistuimen syyksi, on tuomion Köbler (53 kohta) mukaan syytä ottaa huomioon tuomioistuintoiminnan erityinen luonne sekä oikeutetut oikeusvarmuuden vaatimukset. Tätä tarkoitusta varten voi olla merkitystä tietyillä kriteereillä, jotka on vahvistettu niiden jäsenvaltioiden erilaisissa kansallisissa järjestelmissä, jotka ovat mukauttaneet julkisen vallan vastuujärjestelmää tapauskohtaisesti ottamalla käyttöön tuomiossa Köbler vahvistettuun oikeuskäytäntöön perustuvan erityisjärjestelmän, jotta ne voivat ottaa huomioon tuomioistuinten toiminnan olennaiset erityispiirteet. Näin ollen huolellisuuden puutteen tai huolimattomuuden kaltaisten käsitteisen soveltamisella tavanomaisen huolelliselle ja varovaiselle tuomarille asetettuihin vaatimuksiin voi myös olla merkitystä. Samoin voidaan ottaa huomioon tällaisen virheen seuraukset, etenkin jos se oli omiaan loukkaamaan vakavalla tavalla asianomaisen henkilön oikeuksia.
42 Velvollisuus ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen on osa unionin oikeutta soveltavien kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen yhteistyötä, jonka avulla pyritään siihen, että unionin oikeutta sovellettaisiin oikein ja tulkittaisiin yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa, ja tällä velvollisuudella pyritään erityisesti estämään unionin oikeussääntöjen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen oikeuskäytännön syntyminen jäsenvaltiossa (ks. tuomio 4.11.1997, Parfums Christian Dior, C‑337/95, EU:C:1997:517, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ja tuomio 15.9.2005, Intermodal Transports (C‑495/03, EU:C:2005:552, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)).
43 Ks. tuomio 6.10.2021, Consorzio Italian Management ja Catania Multiservizi (C‑561/19, EU:C:2021:799, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; jäljempänä tuomio CIM).
44 Ks. tuomio CIM, 32 ja 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
45 Ks. tuomio CIM (51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio 29.7,2024, Breian (C‑318/24 PPU, EU:C:2024:658, 68 kohta) ja tuomio 15.10.2024, KUBERA (C‑144/23, EU:C:2024:881, 62–65 kohta).
46 Ks. analogisesti tuomio 10.9.2019, HTTS v. neuvosto (C‑123/18 P, EU:C:2019:694, 39 kohta), joka koskee toimesta tai toiminnasta, joka voi synnyttää sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun, nostettua vahingonkorvauskannetta.
47 Tämä asiaa ylimpänä oikeusasteena käsitteleville kansallisille tuomioistuimille asetettu perusteluvelvollisuus voitiin päätellä implisiittisesti unionin tuomioistuimen aiemmasta oikeuskäytännöstä eli tuomiosta Cilfit ja tuomiosta Köbler, mutta myös perusoikeuskirjan 47 artiklasta (ks. vastaavasti julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus Ferreira da Silva e Brito ym. (C‑160/14, EU:C:2015:390, 90 ja 94 kohta) ja julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus CIM (C‑561/19, EU:C:2021:291, 171 kohta)), vaikka unionin tuomioistuin vahvisti sen vasta tuomiossa CIM todetessaan selvän yhteyden tuomioon Cilfit perustuvien kolmen kriteerin kanssa (ks. vastaavasti julkisasiamies Ćapetan ratkaisuehdotus Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (C‑767/23, EU:C:2025:486, 37 kohta)).
48 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 33 kohta.
49 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 34 kohta.
50 Ks. vastaavasti Tribunalul Bucureștin analyysi, joka esitetään tämän ratkaisuehdotuksen 43 kohdassa.
51 Ks. vastaavasti tuomio 27.3.1963, Da Costa ym. (28/62–30/62, EU:C:1963:6, s. 75 ja 76).
52 Ks. vastaavasti julkisasiamies Ćapetan ratkaisuehdotus Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (C‑767/23, EU:C:2025:486, 30 kohta), jossa todetaan, että unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tulkita ensimmäistä kriteeriä, joka koskee merkityksellisyyttä.
53 Katso alaviite 12.
54 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen sivulla 5 olevassa alaviitteessä mainittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.
55 Ks. vastaavasti tuomio Köbler, 52 kohta ja tuomio Tomášová, 23 kohta.