(1)

Komissio ilmoitti 18 päivänä joulukuuta 2002Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus’, polkumyyntimenettelyn aloittamisesta, joka koski Pakistanista peräisin olevien puhtaista puuvillakuiduista tai tekokuitujen tai pellavan kanssa siten, että pellava ei ole pääasiallinen kuitu, sekoitetuista puuvillakuiduista valmistettujen valkaistujen, värjättyjen tai painettujen vuodeliinavaatteiden, jäljempänä ’puuvillan tyyppiset vuodeliinavaatteet’ tai ’vuodeliinavaatteet’, tuontia yhteisöön ( 2 ).

(2)

Menettely aloitettiin sen jälkeen, kun EY:n puuvilla- ja liitännäistekstiiliteollisuuden komitea (EUROCOTON), jäljempänä ’valituksen tekijä’, teki marraskuussa 2002 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan puuvillan tyyppisten vuodeliinavaatteiden yhteisön koko tuotannosta. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi oikeuttamaan polkumyyntimenettelyn aloittamisen.

(3)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta niille vientiä harjoittaville tuottajille ja tuojille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä niitä edustaville järjestöille, asianomaisen viejämaan edustajille, valituksen tehneille yhteisön tuottajille, tiedossa oleville tuottajien järjestöille sekä tiedossa oleville käyttäjille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Useat asianomaisen maan vientiä harjoittavat tuottajat sekä yhteisön tuottajat, yhteisön käyttäjät ja tuojat esittivät kantansa kirjallisesti. Kaikille osapuolille, jotka olivat sitä edellä mainitun määräajan kuluessa pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä, annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(5)

Väitettiin, että valituksen tekopäivästä menettelyn aloittamispäivään oli kulunut yli 45 päivää. Perusasetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti valitus katsotaan jätetyksi ensimmäisenä työpäivänä sen jälkeen, kun komissio on vastaanottanut sen kirjattuna kirjeenä tai kun komissio on toimittanut vastaanottoilmoituksen. Vastaanottoilmoitus annettiin torstaina 31 päivänä lokakuuta 2002. Koska perjantai 1 päivä marraskuuta oli yleinen lomapäivä, ensimmäinen työpäivä sen jälkeen, kun komissio antoi vastaanottoilmoituksen, oli maanantai 4 päivä marraskuuta 2002. Sen vuoksi 4 päivää marraskuuta 2002 on pidettävä valituksen tekopäivänä.

(6)

Menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus julkaistiin 18 päivänä joulukuuta 2002, joka on selvästi valituksen tekemisestä laskettavan 45 päivän määräajan puitteissa. Menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus julkaistiin perusasetuksen 5 artiklan 9 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa.

(7)

Koska tässä menettelyssä on osallisina suuri määrä osapuolia, komissio päätti, että otantamenetelmien käyttäminen saattaa olla välttämätöntä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(8)

Tullakseen otetuiksi huomioon otoksen valinnassa vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa menettelyn aloittamisesta ja antamaan perustiedot otoksen valintaa varten.

(9)

Yhteensä 178 yritystä antoi pyydetyt tiedot, mutta ainoastaan 156 yritystä ilmoitti tuottaneensa tarkasteltavana olevaa tuotetta ja myyneensä sitä yhteisöön 1 päivän lokakuuta 2001 ja 30 päivän syyskuuta 2002 välisenä aikana, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’, ja ilmaisi haluavansa osallistua otokseen. Näitä pidettiin alustavasti yhteistyössä toimivina yrityksinä.

(10)

Koska yksikään näistä yrityksistä ei toimittanut tietoja samankaltaisten tuotteiden edustavasta kotimarkkinamyynnistä, jota olisi voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen perusasetuksen 2 artiklan 1, 3 ja 6 kohdan mukaisesti, komissio pyysi Pakistanin viranomaisia ottamaan yhteyttä tiedossa oleviin kotimarkkinamyyntiä harjoittaviin vuodeliinavaatteiden tuottajiin, jotta nämä saisivat lisämahdollisuuden asianomaista myyntiä koskevien tietojen toimittamiseen uuden määräajan kuluessa. Saadut vastaukset eivät kuitenkaan sisältäneet tietoja yrityksistä, joiden kotimarkkinamyynti olisi ollut edustavaa.

(11)

Perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio valitsi otoksen, joka perustui suurimpaan edustavaan vientimäärään, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa, ja kuuli siinä yhteydessä vientiä harjoittavia tuottajia, kansallisia viranomaisia ja tiedossa olevia tuottajien/viejien järjestöjä. Komissio ehdotti otokseen aluksi viittä yritystä, joiden osuus Pakistanista yhteisöön suuntautuvasta viennistä on 29,5 prosenttia ja ilmoitti asiasta Pakistanin viranomaisille sekä tuottajien/viejien järjestöille. Pakistanin kansalliset viranomaiset, joidenkin yritysten lainopilliset edustajat sekä yksi viejiä edustava järjestö ehdottivat, että tietyt ehdotetut yritykset korvattaisiin muilla yrityksillä, jotta varmistettaisiin otoksen laajempi kattavuus ja parempi maantieteellinen hajonta ja jotta otokseen voitaisiin sisällyttää yrityksiä, jotka oli valittu siihen aiemmassa polkumyyntimenettelyssä. Näiden osapuolten toivomukset otettiin huomioon siltä osin kuin ne olivat yhdenmukaiset perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan kanssa eli sillä edellytyksellä, että otos kattaa suurimman mahdollisen edustavan tuotanto- ja myynti- tai vientimäärän, jota voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa määräajassa. Otosta laajennettiin siten sisällyttämällä siihen kuusi suurinta pakistanilaista viejää.

(12)

Kuutta otokseen valittua yritystä, joiden osuus Pakistanista yhteisöön tutkimusajanjakson aikana suuntautuneesta vuodeliinavaatteiden viennin määrästä oli yli 32 prosenttia, pyydettiin vastaamaan polkumyyntikyselyyn menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti.

(13)

Kolme otokseen kuulumatonta yritystä pyysi yksilöllistä tarkastelua. Otoksen suuruus ja asian monimutkaisuus (kuten tuotelajien suuri määrä) huomioon ottaen komissio ilmoitti asianomaisille yrityksille, että lopullinen päätös yksilöllisen tarkastelun myöntämisestä tehtäisiin vasta sen jälkeen kun otokseen valittujen yritysten tiloihin oli tehty tarkastuskäynnit ottaen asianmukaisella tavalla huomioon käytettävissä oleva aika. Johdanto-osan 35 kappaleessa esitetyistä syistä paikan päällä tehtävien tarkastusten suorittamisen edellytykset eivät täyttyneet Pakistanissa ja yksilöllistä tarkastelua koskevia pyyntöjä ei siten voitu hyväksyä.

(14)

Valitusta tukeneiden yhteisön tuottajien suuri määrä huomioon ottaen ja perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti komissio ilmoitti menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa aikovansa valita yhteisön tuottajia koskevan otoksen, joka perustui yhteisön tuotannonalan suurimpaan edustavaan tuotanto- ja myyntimäärään, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Komissio pyysi tämän vuoksi yrityksiä toimittamaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa ja myyntiä koskevia tietoja.

(15)

Saatujen vastausten perusteella komissio valitsi viisi yritystä kolmesta jäsenvaltiosta. Tuotanto- ja myyntimäärät pyrittiin valitsemaan siten, että otos olisi mahdollisimman edustava markkinoiden koko huomioon ottaen.

(16)

Komissio lähetti otokseen valituille yrityksille kyselylomakkeet. Näistä viidestä yrityksestä kaksi ei pystynyt toimittamaan täydellistä luetteloa kaikista liiketoimista, joita ne olivat etuyhteydettömien asiakkaiden kanssa tutkimusajanjakson aikana harjoittaneet, ja sen vuoksi katsottiin, että ne olivat toimineet yhteistyössä vain osittain.

(17)

Kyselyyn saatiin vastaukset viideltä otokseen kuuluvalta yhteisön tuottajalta, kuudelta otokseen kuuluvalta pakistanilaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, kolmelta yksilöllistä tarkastelua pyytäneeltä vientiä harjoittavalta tuottajalta ja kahdelta etuyhteydettömältä yhteisön tuojalta.

(18)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, vahingon, syy-yhteyden ja yhteisön edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä suoritettiin seuraavien yritysten toimitiloissa:

(19)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimusajanjakso kattaa 1. päivän lokakuuta 2001 ja 30. päivän syyskuuta 2002 välisen ajanjakson. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi ajanjakson vuodesta 1999 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(20)

Koska oli tarpeen tarkastella edelleen tiettyjä polkumyyntiin, vahinkoon, syy-yhteyteen ja yhteisön etuun liittyviä näkökohtia, väliaikaisia polkumyyntitoimenpiteitä ei otettu käyttöön

(21)

Tarkasteltavana oleva tuote on Pakistanista peräisin olevat puhtaista puuvillakuiduista tai tekokuitujen tai pellavan kanssa siten, että pellava ei ole pääasiallinen kuitu, sekoitetuista puuvillakuiduista valmistetut valkaistut, värjätyt tai painetut vuodeliinavaatteet, jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin ex630221 00 (Taric-koodit 6302210081, 6302210089), ex630222 90 (Taric-koodi 6302229019), ex630231 10 (Taric-koodi 6302311090), ex630231 90 (Taric-koodi 6302319090) ja ex630232 90 (Taric-koodi 6302329019). Vuodeliinavaatteisiin kuuluvat lakanat, pussilakanat ja tyynynpäälliset, jotka on pakattu myyntiä varten joko erikseen tai sarjoiksi.

(22)

Vuodeliinavaatteiden tuotannossa käytetyt puuvillan tyyppisistä kuiduista valmistetut kankaat yksilöidään kahden numeroparin avulla. Ensimmäinen pari osoittaa sekä loimena että kuteena käytettyjen lankojen numeron (tai painon). Toinen pari osoittaa säikeiden lukumäärän senttimetriä tai tuumaa kohti sekä loimen että kuteen osalta.

(23)

Kankaat ovat valkaistuja, värjättyjä tai painettuja. Ne on sen jälkeen leikattu ja ommeltu erikokoisiksi litteiksi lakanoiksi, sovitetuiksi lakanoiksi, pussilakanoiksi ja tyynynpäällisiksi. Valmis tuote on myyntiä varten pakattu joko erikseen tai sarjoiksi.

(24)

Väitettiin, että laitoksille myytävät valkaistut vuodeliinavaatteet olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle, sillä niitä ei olisi pidettävä tarkasteltavana olevana tuotteena. Väitettiin, että valkaistut vuodeliinavaatteet poikkeavat teknisesti painetuista ja/tai värjätyistä vuodeliinavaatteista, että ne eivät ole korvattavissa yhteisön tuotannolla, joka käsittää pääasiassa painettuja ja/tai värjättyjä vuodeliinavaatteita, ja että niillä on eri loppukäyttäjät (sairaalat ja hotellit).

(25)

Tutkimuksessa paljastui, että vaikka kankaiden viimeistelymenetelmät ovat erilaisia (valkaisu, värjäys, painanta), kaikkien viimeistelytapojen tuotteet ovat keskenään korvattavissa ja kilpailevat keskenään yhteisön markkinoilla. Lisäksi todettiin, että yhteisössä on valkaistujen vuodeliinavaatteiden tuotantoa ja että näitä tuotetyyppejä eivät käytä yksinomaan jotkut erityiset käyttäjäryhmät.

(26)

Huolimatta siitä, että mahdolliset eri tuotetyypit eroavat toisistaan erilaisen kudontarakenteen, kankaan viimeistelyn, ulkonäön ja koon, pakkauksen ja muiden ominaisuuksiensa puolesta, niitä pidetään yhtenä tuotteena tässä menettelyssä, koska niillä on samat fyysiset perusominaisuudet ja ne ovat olennaisesti samanlaisia käyttötarkoitukseltaan.

(27)

Tutkittiin, olivatko yhteisön tuotannonalan tuottamat ja yhteisön markkinoilla myytävät puuvillan tyyppiset vuodeliinavaatteet sekä Pakistanissa tuotetut ja yhteisön markkinoilla sekä asianomaisen maan kotimarkkinoilla myytävät puuvillan tyyppiset vuodeliinavaatteet samankaltaisia tuotteita kuin tarkasteltavana olevat tuotteet.

(28)

Tutkimuksesta ilmeni, että vaikka kankaiden viimeistelymenetelmät ovat erilaisia (valkaisu, värjäys, painanta), kaikilla tuotteilla on viimeistelystä riippumatta samat fyysiset perusominaisuudet ja ne ovat olennaisesti samanlaisia käyttötarkoitukseltaan.

(29)

Tästä syystä pääteltiin, että vaikka yhteisössä tuotetut tuotelajit ja yhteisöön vientiä varten myydyt tuotelajit joissakin tapauksissa erosivat toisistaan, puuvillan tyyppisistä kuiduista valmistettujen vuodeliinavaatteiden eri tuotelajien ja laatujen perusominaisuuksissa ja käyttötarkoituksissa ei ollut eroja. Tämän perusteella Pakistanissa valmistettua ja Pakistanin kotimarkkinoilla myytävää tuotetta ja Pakistanista yhteisöön vietävää tuotetta samoin kuin yhteisön tuottajien yhteisössä valmistamaa ja myymää tuotetta pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(30)

Kaikki kuusi otokseen valittua yritystä vastasivat kyselyyn. Näiden vientiä harjoittavien tuottajien vastaukset analysoitiin ennen tarkastuskäyntejä, ja sen perusteella kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat olivat arvioineet kustannukset liian alhaisiksi, minkä johdosta tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvan myynnin voitot olivat epärealistisia ja epätavallisen korkeita. Vientihintojen ja kunkin yrityksen ilmoittamien tuotantokustannusten välinen vertailu osoitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvassa myynnissä saatu voitto yritystä kohden vaihteli yli 20 prosentista lähes 40 prosenttiin ja oli prosentteina liikevaihdosta ilmaistuna keskimäärin yli 30 prosenttia. Lisäksi nämä marginaalit erosivat jyrkästi keskimääräisistä tappioista (-9,4 prosenttia liikevaihdosta), joita kyseiset yritykset olivat ilmoittaneet aiheutuneen tarkasteltavana olevan tuotteen muihin maihin suuntautuneessa myynnissä; ne erosivat niin ikään muiden tekstiilituotteiden viennin ilmoitetusta keskimääräisestä voittomarginaalista (1,6 prosenttia liikevaihdosta); tähän vientiin sisältyi tuotteita, jotka olivat hyvin samankaltaisia (viimeisteltyjä kankaita, pöytäliinoja, verhoja), joiden kustannusrakenteet olivat samankaltaiset ja joita oli myyty samantyyppisille, tai jopa täysin samoille asiakkaille. Olisi myös huomattava, että tutkimusajanjaksoa tai siitä suurimman osan kattavaa jaksoa koskevien tarkastettujen tilinpäätösten perusteella asianomaisten yritysten, jotka ovat lähes yksinomaan tekstiilituotteiden tuottajia tai myyjiä, voittomarginaali oli keskimäärin 5 prosenttia liikevaihdosta.

(31)

Tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvan viennin ilmoitetut voittomarginaalit olivat paitsi ilmeisen epärealistisia, myös vahvasti ristiriidassa kyseisen tuotteen Pakistanista yhteisöön suuntautuvaa tuontia koskevien kaikkien muiden käytettävissä olevien tietojen kanssa, otokseen kuuluvien vientiä harjoittavien tuottajien itse antamat tiedot mukaan luettuina.

(32)

Vahinkoa koskevassa huomautuksessaan vientiä harjoittavat tuottajat esittivät, että vuodeliinavaatteiden alhainen kannattavuus kuuluu kyseisen tuotannonalan luonteeseen, koska sen tuotantomäärät ovat yleensä suuria ja kilpailu erittäin kovaa. Lisäksi todettiin, että 2—3 prosentin voittomarginaalia olisi pidettävä kohtuullisena. Eräs toinen otokseen kuulumaton vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti, että sen normaali voittomarginaali oli 2—5 prosenttia. Ilmoituksen jälkeen kaikki vientiä harjoittavat tuottajat kiistivät, että tällaisia väitteitä olisi esitetty niiden yhteisöön suuntautuvan vuodeliinavaatteiden vientimyynnin osalta. Ne totesivat, että mainitut väitteet koskivat voittomarginaaleja, joita voitiin pitää kohtuullisina yhteisön tuotannonalan harjoittamassa myynnissä. Mainittakoon tässä yhteydessä, että kyseiset huomautukset olivat esitetty kuulemisen yhteydessä, ne koskivat vuodeliinavaatteiden tuotannonalaa kokonaisuudessaan ja että ne olivat tämän lisäksi vahvistettu nimenomaan pakistanilaisten tuottajien vuodeliinavaatteiden tuontia yhteisöön koskevissa kyselyvastauksissa. Tuojia edustavan etuyhteydettömän välittäjän antamat tiedot olivat vastaavanlaisia. Lisäksi on yleisesti tunnettua, että kilpailu yhteisön vuodeliinavaatemarkkinoilla on kovaa ja että toimijoiden suuresta määrästä ja markkinoiden avoimuudesta johtuen pakistanilaisten vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamia voittomarginaaleja ei voida pitää uskottavina.

(33)

Kaikkien käytettävissä olevien tietojen perusteella ilmoitetut voittoa koskevat luvut oli arvioitu liian alhaisiksi ja ottaen huomioon, että vientihinnat olivat yhdenmukaiset Eurostatin tietojen kanssa, voitiin kohtuudella olettaa, että tämä johtui siitä, että tarkasteltavana olevan tuotteen ilmoitetut tuotantokustannukset oli arvioitu liian alhaisiksi. Tämä oli merkittävää myös siksi, että edustavan kotimarkkinamyynnin puuttuessa normaaliarvo oli muodostettava tuotantokustannusten perusteella.

(34)

Komissio pyrki perusasetuksen 16 artiklan mukaisesti tarkastamaan erittäin epätodennäköiset luvut, joita otokseen valitut kuusi yritystä olivat ilmoittaneet polkumyyntikyselyvastauksissaan.

(35)

Toista yritystä koskevan tarkastuksen aikana komissio vastaanotti nimettömän tappouhkauskirjeen, joka oli osoitettu tarkastuksia suorittaville virkamiehille henkilökohtaisesti. Koska komission virkamiesten vastaanottamat tappouhkauskirjeet olivat luonteeltaan henkilökohtaisia, komissio katsoi, etteivät tarkastusten suorittamiseen tarvittavat edellytykset täyttyneet ja että nämä olosuhteet vaikeuttivat merkittävästi tutkimuksen suorittamista. Tarkastuskäynnit oli siten keskeytettävä.

(36)

Edellä esitetyistä syistä tarkastus voitiin suorittaa täysimääräisesti vain yhden vientiä harjoittavan tuottajan toimitiloissa ja toisen vientiä harjoittavan tuottajan tiloissa ainoastaan osittain. Näiden kahden yrityksen viennin osuus prosentteina vientiä harjoittavien tuottajien yhteisöön suuntautuvan viennin koko cif-arvosta oli yli 50 prosenttia.

(37)

Ensimmäistä yritystä koskevan tarkastuksen yhteydessä vahvistettiin, että yrityksen kustannuksista ja hinnoittelupolitiikasta oli annettu harhaanjohtavaa tietoa. Huolimatta siitä, että yritys oli ilmoittanut pitävänsä tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvistä kustannuksista yksityiskohtaista kirjanpitoa, paikan päällä väitettiin, ettei tällaista kirjanpitoaineistoa tai muuta asiakirja-aineistoa ollut käytettävissä. Siten ei ollut käytettävissä yleensä yritysten normaaliin kirjanpitoon kuuluvia todisteita, jotka olisivat osoittaneet, että tarkasteltavan tuotteen osalta ilmoitetut tuotantokustannukset ovat oikeat ja antavat kohtuullisen oikean käsityksen kyseisen tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvistä kustannuksista. Yritys esti pääsyn asiakirja-aineistoon senkin jälkeen, kun sille todettiin, että sen itse toimittamat tiedot osoittavat, että kyseinen aineisto on olemassa. Tämän lisäksi tietoja pyydettiin antamaan muihin maihin vietyjä samankaltaisia tuotteita koskevista kustannuksista, mutta niitä ei saatu.

(38)

Lisäksi ilmeni näyttöä siitä, ettei yrityksen kirjanpitomerkintöjä ollut tehty Pakistanissa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti; tämä koskee erityisesti vaihto-omaisuuden arvottamista. Tämän lisäksi yritys totesi paikan päällä ja muiden käytettävissä olevien tietojen mukaisesti (ks. johdanto-osan 32 kappale), että eri viejämaiden välinen kilpailu yhteisön markkinoilla on huomattavaa, mikä edelleen vahvisti käsitystä siitä, että yrityksen ilmoittamat tarkasteltavana olevan tuotteen korkeat myyntivoittoluvut todellakin olivat kohtuuttomia.

(39)

Toisen yrityksen toimitiloissa osittain tehdyn tarkastuksen osalta todettiin, että yhteisön markkinoille ja muille markkinoille myytyjen vuodeliinavaatteiden hinnoittelupolitiikassa ei ollut merkittäviä eroja ja että ne eivät riittäneet selittämään yrityksen ilmoittamia suuria eroja voittomarginaalien välillä. Tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvan myynnin ilmoitetut voittomarginaalit olivat huomattavasti suuremmat kuin sisäisessä hinnanmuodostuksessa ja asiakkaiden kanssa käytävien neuvottelujen yhteydessä käytetyt marginaalit. Ei esitetty näyttöä, josta olisi ilmennyt, että yhteisöön suuntautuvan vuodeliinavaatteiden myynnin tuottama voitto poikkeaisi olennaisesti kolmansiin maihin suuntautuvan myynnin tuottamasta voitosta. Myöskään tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannuksia ja varaston arvon määritystä koskevia tietoja, joiden olisi pitänyt olla käytettävissä, ei voitu tarkastaa.

(40)

Johdanto-osan 35 kappaleessa kuvattujen tapahtumien vuoksi komission oli pääteltävä, ettei muita otokseen kuuluvia vientiä harjoittavia tuottajia koskevia tietoja voitu tarkastaa, koska tarkastuskäynnit oli keskeytettävä.

(41)

Perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos todetaan, että asianomainen osapuoli on toimittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, näitä tietoja ei oteta huomioon ja tällaisten tietojen sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja. Tarkastuskäynnit eivät ole poistaneet sitä seikkaa, että kaikkien muiden otokseen valittujen yritysten toimittamien tietojen voidaan kohtuudella olettaa olevan vääriä. Tarkasteltavana olevan tuotteen kustannuksia ja voittoja koskevia tietoja ei siten voitu hyväksyä sellaisina kuin ne oli ilmoitettu, koska niitä ei voitu tarkastaa ja koska käytettävissä olevien tietojen perusteella oli selvää, että nämä tiedot olivat vääriä. Tästä syystä on pääteltävä, että kaikki otokseen valitut yritykset olivat kieltäytyneet yhteistyöstä perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(42)

Perusasetuksen 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jos valitut osapuolet tai tietyt niistä kieltäytyvät yhteistyöstä siten, että tutkimuksen tulokset saattavat huomattavasti vääristyä, voidaan valita uusi otos. Olisi kuitenkin huomattava, että komission virkamiesten saamaa uhkausta ei ole kumottu ja että ei ole olemassa viitteitä siitä, että kyseinen uhka koskisi yksinomaan otokseen valittuja yrityksiä koskevia komission virkamiesten tekemiä tarkastuskäyntejä. Komission oli siten mahdotonta valita uutta otosta ja tehdä tarkastuskäyntejä. Päätelmät oli siten tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(43)

Vientiä harjoittaville tuottajille ilmoitettiin päätelmästä, jonka mukaan ne olivat toimittaneet vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, syyt, joiden vuoksi kyseiset väärät tai harhaanjohtavat tiedot hylättiin ja siitä, että päätelmät vahvistettaisiin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Niille annettiin mahdollisuus toimittaa lisäselvitykset perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(44)

Perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti vääriä tai harhaanjohtavia tietoja ei oteta huomioon ja niiden sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja. Komissio tarkasti polkumyyntimarginaalin laskemiseen käytettävissä olevat tiedot eli valituksen, otokseen kuuluvien vientiä harjoittavien tuottajien sekä perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti yksilöllistä tarkastelua pyytäneiden kolmen muun vientiä harjoittavan tuottajan kyselyvastaukset, useiden muiden asianomaisten osapuolten toimittamat tiedot sekä Eurostatin viralliset tuontitilastot.

(45)

Alustavaa näyttöä 45,1 prosentin polkumyyntimarginaalista sisältäneen yhteisön tuotannonalan valituksen osalta ilmeni, että tiedot, joita oli käytetty polkumyyntimarginaalin laskemisessa, eivät olleet yhtä edustavia kuin vientiä harjoittavien tuottajien toimittamat tiedot ottaen erityisesti huomioon Pakistanista yhteisöön vietävän tarkasteltavana olevan tuotteen tuotelajien moninaisuuden.

(46)

Myös yksilöllistä tarkastelua pyytäneiden kolmen vientiä harjoittavan tuottajan kyselyvastaukset tutkittiin ja niissä ilmeni huomattavia puutteita ja virheitä siinä määrin, että niiden käyttäminen hankaloittaisi kohtuullisenkaan oikeiden päätelmien tekemistä.

(47)

Tämän perusteella katsottiin, että tietoja, joita vientiä harjoittavilta tuottajilta kerättiin aluksi otoksen valintaa varten, olisi jossain määrin mahdollista käyttää parhaina käytettävissä olevina tietoina huolimatta siitä, että niihin sisältyi joitakin virheellisiä tietoja. Niitä oli luonnollisesti oikaistava siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa tarkastuskäynneillä ilmenneiden seikkojen ja asianomaisten osapuolten myöhemmin toimittamien tietojen kanssa.

(48)

Olisi huomattava, että perusasetuksen 18 artiklan mukaan käytettävissä olevia tietoja sovellettaessa lopputulos voi olla osapuolelle vähemmän suotuisa kuin se olisi ollut, jos osapuoli olisi toiminut yhteistyössä. Koska määritettyä polkumyyntimarginaalia kuitenkin sovelletaan tarkasteltavana olevan tuotteen kaikkiin pakistanilaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, komissio on pyrkinyt kaikin tavoin ehkäisemään yhteistyöstä kieltäytymisen rankaisemisen.

(49)

Asianomaisten osapuolten toimittamien tietojen perusteella, joita käytettiin kunkin alustavasti otokseen valitun kuuden yrityksen ilmoittamien kustannusten oikaisemiseen, tarkasteltavana olevan tuotteen viennin keskimääräinen voittomarginaali oli 2—5 prosenttia. Myös tuottajat itse vahvistivat tämän vaihteluvälin, jota pidettiin kohtuullisena, kuten johdanto-osan 32 kappaleessa todetaan. Katsottiin kuitenkin, että vaikka kyseinen polkumyyntimarginaali olisikin ollut kaikkiin vientiä harjoittaviin tuottajiin pätevä keskiarvo, sitä ei välttämättä voitaisi soveltaa jokaiseen yksittäiseen yritykseen. Sen tosiasian valossa, että Komission käytettävissä oleva informaatio mahdollisti vain keskimääräisen voittomarginaalin laskemisen tarkasteltavana olevan tuotteen viennille pidettiin sopivana laskea yksi yleinen polkumyyntimarginaali, jota voitaisiin soveltaa kaikkiin vientiä harjoittaviin tuottajiin.

(50)

Vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että kullekin yritykselle olisi vahvistettava yksilöllinen polkumyyntimarginaali, sillä laskelmien mukaan komissio pystyi vahvistamaan yksilöllisen polkumyyntimarginaalin.

(51)

Tarve laskea yleinen polkumyyntimarginaali on tulos seuraavista näkökohdista: Vientiä harjoittavien yritysten kyselyvastauksissaan toimittavia viennin voittomarginaaleja ei voitu käyttää ja sen vuoksi ne täytyi oikaista. Tämä oikaisu tehtiin käyttämällä 3,5 prosentin vientimyynnin voittomarginaalia koskien kaikkia vientiä harjoittavia tuottajia (yksityiskohtainen selvitys kappaleessa 56). Tämä tarkoitti myös sitä, että valmistuskustannusten kohdistaminen tarkasteltavana olevalle tuotteelle, siten kuin kyselylomakkeiden vastauksissa esitettiin, eivät olleet oikein ja siksi ne täytyi oikaista perusasetuksen 18. pykälän mukaisesti. Siten virheellisellä vientimyynnin voiton raportoinnilla oli merkittävä vaikutus kustannusten jakoon koskien jokaista vientiä harjoittavaa yritystä. Ennen kaikkea, tosiasia, että keskimääräistä voittomarginaalia täytyi käyttää kuten käytettävissä olevia tietoja kaikille vientiä harjoittaville yrityksille, oli pääsyy johtopäätökseen, että olisi epäsopivaa määrittää yksilöllinen tulli jokaiselle vientiä harjoittavalle yritykselle. Tosin, keskimääräisen voittomarginaalin luonne aiheuttaa jossain määrin vastaavan yksilöllisen voittomarginaalin vaihtelua. Tässä tapauksessa, vaihtelu oli tärkeä, kun voittomarginaalien vaihteluväli oli 2—5 %. Toisin sanoen, kun Instituutiot ovat kohtuullisen tyytyväisiä, että käytetty keskimääräinen voittomarginaali on sopiva, tämä keskimääräinen voittomarginaali — antaa huomattavan vaikutuksen rakennetun normaaliarvon muihin elementteihin ja siten polkumyyntilaskelmiin yleisesti — ei perustu yksilöllisen tullin määrittämiseen. Tämä johtaisi epäoikeuden korkeisiin polkumyyntimarginaaleihin koskien joitakin vientiä harjoittavia yrityksiä ja epäoikeuden alhaisiin polkumyyntimarginaaleihin koskien joitakin muita vientiä harjoittavia yrityksiä kohtaan verrattuna tilanteeseen, jossa todellisia yksilöllisiä voittolukemat olisi käytetty. Siten keskimääräisiä tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynnin voittolukemia täytyisi käyttää määrittäen jokainen erillinen tuottaja.

(52)

Vientiä harjoittavat yhtiöt väittivät, että he olivat vastaanottaneet julkaisemisen yhteydessä yksilölliset laskelmat ja yksilölliset polkumyyntimäärät osoittaa, että Instituutiot olisivat voineet määrittää niille yksilölliset tullit. Yksilölliset tullit eivät ole sopiva menettelytapa yllämainituista syistä johtuen, eikä pidä sekoittaa informaatioon, joka toimitettiin jokaiselle vientiä harjoittavalle yhtiölle julkaisun yhteydessä. Varmistaakseen läpinäkyvyyden ja kyetäkseen tarkastamaan Komission laatimat laskelmat koskien jokaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, niistä jokainen vastaanotti täydellisen laskelman, joka kuvastaa yllämainittua 3,5 %:n voittomarginaalia. Mutta tämä ei kyseenalaista syitä maakohtaiseen polkumyyntimarginaaliin/tulliin, kuten kuvattiin edellisessä kappaleessa.

(53)

Koska otokseen valitut yritykset eivät täyttäneet perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa asetettua ehtoa eli niillä ei ollut samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyyntiä, jonka osuus olisi ollut vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynnistä yhteisöön, normaaliarvon määrittämisen perustana ei voitu käyttää asianomaisten yritysten samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyyntiä.

(54)

Koska muilla tuottajilla ei ollut edustavaa kotimarkkinamyyntiä, normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin vietävän lajin valmistuskustannuksiin kohtuullinen osuus myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali, jotka oli määritetty perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(55)

Kuten johdanto-osan 41 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana olevan tuotteen ilmoitetut tuotantokustannukset ja siten voittomarginaalit todettiin virheellisiksi.

(56)

Ilmoitetuista tuotantokustannuksista oikaistiin ainoastaan valmistuskustannukset, koska myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten todettiin käyvän yksiin yritysten kirjanpidon kanssa. Kunkin otokseen valitun yksittäisen yrityksen tarkasteltavana olevan tuotteen vientivoittoa oikaistiin 3,5 prosenttiin liikevaihdosta, mikä oli kyseisen myynnin osalta ilmoitettujen normaalien voittomarginaalien keskiarvo. Tarkasteltavana olevan tuotteen vientivoiton vähennys kohdennettiin muiden tuotteiden vientimyynnin ja kotimarkkinamyynnin liikevaihdon perusteella, jotta kokonaisvoitto säilyisi yhdenmukaisena yritysten tarkastettujen tilinpäätösten kanssa.

(57)

Vientiä harjoittavat tuottajat ja kaksi järjestöä väittivät, että oli kohtuutonta pitää kyseistä voittomarginaalia kohtuullisena voittomarginaalina Pakistanista yhteisön markkinoille suuntautuvassa viennissä, jos samaan aikaan yhteisön tuotannonalan asianmukaisena vähimmäismääränä pidetään 6,5 prosentin voittomarginaalia.

(58)

Kuten johdanto-osan 105 kappaleessa todetaan, tutkimuksen perusteella Pakistanista tulevalla viennillä oli vahva markkina-asema hinnaltaan alhaisilla markkinalohkoilla, kun taas yhteisön harjoittama myynti koostuu pääasiassa merkkituotteista. Tämän perusteella katsottiin, että nämä tekijät huomioon ottaen kannattavuusero ei ollut kohtuuton.

(59)

Kustannusten kohdentamismenetelmiin, joita yritykset olivat luoneet yksinomaan nyt vireillä olevaa tutkimusta varten, tullinpalautusten ja pakkauskustannusten kohdentaminen mukaan luettuina, oli tehtävä useita oikaisuja tarkastuskäynneillä havaittujen seikkojen sekä vastausten tarkastelun perusteella.

(60)

Täysimääräisesti tarkastetun yrityksen osalta ilmoitetun kotimarkkinoiden myyntivoiton oikaiseminen oli välttämätöntä myös sen yhdenmukaistamiseksi Pakistanissa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden kanssa.

(61)

Koska myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä kohtuullista voittomarginaalia koskevaa tosiasiallista tietoa ei ollut käytettävissä minkään tutkimuksen kohteena olevan vientiä harjoittavan tuottajan tai minkään muunkaan tiedossa olevan viejän tai tuottajan osalta ja koska näitä tietoja ei ollut käytettävissä saman yleisen tuoteluokan osalta, jäi ainoaksi mahdollisuudeksi käyttää myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä kohtuullista voittomarginaalia varten lisättävien määrien määrittämiseen mitä tahansa muuta menetelmää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(62)

Myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä kohtuullista voittomarginaalia varten lisättävien määrien määrittämiseksi käytettiin kaikkien alun perin otokseen valittujen kuuden yrityksen ilmoittamien myynti-, hallinto- ja muiden kustannusten sekä etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuneen kotimarkkinamyynnin voittojen keskiarvoja sen jälkeen, kun ne oli oikaistu johdanto-osan 56 ja 60 kappaleessa selostetulla tavalla. Näiden tietojen katsottiin soveltuvan määrien laskemiseen, koska ne koskivat tekstiilituotteiden (kuten langan, harmaiden kankaiden, viimeisteltyjen kankaiden ja vaatteiden) etuyhteydettömille asiakkaille suuntautunutta kotimarkkinamyyntiä ja koska ne olivat ainoat käytettävissä olevat Pakistanin kotimarkkinamyyntiä koskevat tiedot. Käytettävissä ei ole tietoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että tällä tavoin määritetty voiton määrä ylittäisi voiton, jonka muut viejät tai tuottajat tavallisesti saavat samaan yleiseen luokkaan kuuluvien tuotteiden myynnissä Pakistanin kotimarkkinoilla perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(63)

Vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamien vientihintojen paikkansapitävyys tarkastettiin. Kaikkien käytettävissä olevien tietojen, Pakistanissa suoritettu osittainen tarkastus mukaan luettuna, tuojien tarkastusten sekä Eurostatin tilastojen valossa ilmoitetut hinnat olivat oikeat.

(64)

Kaikkien yritysten yhteisöön suuntautuva vientimyynti tapahtui suoraan riippumattomille tuojille. Perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti näiden vientihinnat määritettiin siten kyseisten tuojien tosiasiallisesti maksamien tai maksettavien hintojen perusteella.

(65)

Asianomaisten yritysten toivomuksesta vanhentuneista varastoista tapahtunut myynti tai lentoteitse kuljetettu vientimyynti jätettiin polkumyyntilaskelmien ulkopuolelle, koska tämän myynnin väitettiin tapahtuneen tavanomaisen kaupankäynnin ulkopuolella. Kyseisen myynnin osuus ilmoitetusta vientimyynnistä oli vähäpätöinen.

(66)

Normaaliarvon ja vientihinnan välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti huomioon, oikaisujen muodossa, hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet tuontimaksujen ja välillisten verojen, alennusten ja hyvitysten, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, luottokustannusten, palkkioiden ja valuutan muuntamisen kustannusten erojen mukaisesti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(67)

Kaikki yritykset pyysivät oikaisun tekemistä myös tullinpalautusten huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti. Pakistanin hallituksen palauttamat määrät olivat kuitenkin paljon suuremmat kuin tarkasteltavana olevan tuotteen sisältämistä materiaaleista maksettujen tuontimaksujen ja välillisten verojen määrät. Komissio siten hyväksyi mukautukset siinä määrin kuin pyydetyt määrät vastasivat samankaltaisesta tuotteesta tai siihen fyysisesti sisältyvistä materiaaleista tosiasiallisia kannettavia määriä, kun kyseessä oli viejämaan kulutukseen tarkoitettu tuote, ja tosiasiallisesti palautettuja määriä, kun kyseessä oli yhteisöön viety tuote.

(68)

Vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että tullinpalautusta koskeva oikaisu olisi tehtävä Pakistanin hallituksen palauttamalta koko määrältä riippumatta siitä, olivatko tullin maksamisesta vastanneet vientiä harjoittavat tuottajat vai niiden paikalliset raaka-aineiden toimittajat. Käytettävissä ei kuitenkaan ollut näyttöä, jonka perusteella paikallisilta toimittajilta ostetuista raaka-aineista olisi kannettu tuontimaksuja tai välillisiä veroja. Tämän perusteella väite hylättiin.

(69)

Polkumyynnin määrä määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti vertaamalla tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja kunkin vastaavan lajin painotettua keskimääräistä vientihintaa keskenään.

(70)

Tällä perusteella kaikkiin pakistanilaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettava yleinen keskimääräinen polkumyyntimarginaali on 13,1 prosenttia ilmaistuna prosentteina cif-nettohinnasta vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana.

(71)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistavat yhteisössä:

(72)

Komissio on arvioinut, voitaisiinko edellä mainittujen yritysten katsoa olevan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yhteisön tuottajia. Kaikkien edellä mainittujen yritysten tuotanto muodostaa yhteisön tuotannon.

(73)

Yhteisön tuotannonala koostuu 29 yhteisön tuottajasta, jotka toimivat yhteistyössä komission kanssa; näihin kuuluu myös viisi otokseen kuuluvaa yhteisön tuottajaa. Kyseiset tuottajat edustavat 45 prosenttia yhteisön puuvillan tyyppisten vuodeliinavaatteiden tuotannosta. Niiden katsotaan tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(74)

Ottaen huomioon se, että yhteisön tuotannonalan tapauksessa käytettiin otantamenetelmää, vahinko on arvioitu koko yhteisön tuotannonalan osalta hankittujen tietojen perusteella tuotantoa, tuottavuutta, myyntiä, markkinaosuutta, työllisyyttä ja kasvua koskevien suuntausten suhteen. Toisaalta analysoitiin otokseen kuuluvilta tuottajilta kerättyjä tietoja, jotka koskivat hintoja ja kannattavuutta, kassavirtaa, pääoman saantia ja investointeja, varastoja, kapasiteettia, kapasiteetin käyttöastetta, sijoitetun pääoman tuottoa ja palkkoja koskevia suuntauksia.

(75)

Yhteisön kulutus vahvistettiin Eurocotonin mukaisten yhteisön tuottajien tuotantomäärien perusteella, josta vähennettiin Eurostatin tietoihin perustuva vienti, ja johon lisättiin myös Eurostatin tietoihin perustuva Pakistanista ja muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti. Vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana todettavissa oleva yhteisön kulutus nousi tasaisesti 173 651 tonnista 199 881 tonniin eli 15 prosentilla.

(76)

Puuvillan tyyppisten vuodeliinavaatteiden tuonti Pakistanista yhteisöön kasvoi määrällisesti 36 000 tonnista vuonna 1999 49 300 tonniin tutkimusajanjakson aikana eli kasvu oli tarkastelujaksolla 37 prosenttia. Laskettuaan 31 800 tonniin vuonna 2000 tuonti kasvoi jälleen 35 500 tonniin vuonna 2001. Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tuonti kasvoi jyrkästi lähes 14 000 tonnia eli yli kolmanneksen.

(77)

Vastaavasti markkinaosuus laski 20,7 prosentista vuonna 1999 17,2 prosenttiin vuonna 2000. Tämän jälkeen se nousi 18,9 prosenttiin vuonna 2001 ja 24,7 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

(78)

Pakistanista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat nousivat 5,95 eurosta kilolta vuonna 1999 6,81 euroon kilolta vuonna 2000. Seuraavina vuosina hinnat laskivat tasaisesti 6,34 euroon kilolta vuonna 2001 ja 5,93 euroon kilolta tutkimusajanjakson aikana.

(79)

Hinnan alittavuuden arvioimista varten yhteisön tuotannonalan myynnin, joka suuntautui etuyhteydettömille asiakkaille yhteisön markkinoilla, hintojen tuotekohtaista painotettua keskiarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuonnin vastaavaan vientihintojen painotettuun keskiarvoon. Vertailtavista hinnoista oli vähennetty hyvitykset ja alennukset. Yhteisön tuotannonalan hintoja oikaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolle. Tarkasteltavana olevan tuonnin hinnat määritettiin cif-hintoina, joihin oli tehty asianmukaiset oikaisut tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(80)

Vertailussa kävi ilmi, että Pakistanista peräisin olevia tarkasteltavana olevia tuotteita myytiin tutkimusajanjakson aikana yhteisössä hinnoilla, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat niistä prosentteina ilmaistuina 50 prosentilla.

(81)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(82)

Tutkittiin, onko yhteisön tuotannonala yhä toipumassa aikaisemman tuetun tuonnin tai polkumyynnin vaikutuksista. Asiaa tukevaa näyttöä ei kuitenkaan löydetty.

(83)

Väitettiin, että yhteisön tuotannonalalle ei aiheutunut merkittävää vahinkoa, koska kiintiöt suojasivat sitä. On totta, että tutkimusajanjaksolla oli voimassa kiintiöitä. Kansainvälisen lain mukaan kiintiöiden oikeusperusta on WTO:n tekstiili- ja vaatetussopimuksessa. Kiintiöt poistetaan vaiheittain 31 päivään joulukuuta 2004 mennessä. Määrät, jotka voidaan tuoda kiintiöiden mukaisesti, vastaavat huomattavaa osaa yhteisön markkinoista. Tutkimusajanjakson kulutuslukujen perusteella vuoden 2002 vuosittainen kiintiö vastaa Pakistanin tapauksessa noin 25 prosentin markkinaosuutta. Olisi myös huomattava, että kyseisten tekstiilikiintiöiden taso määritetään suorissa neuvotteluissa, jotka eivät kuulu perusasetuksessa säädettyyn analyyttiseen kehykseen. Vaikka ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kiintiöt voivat vaikuttaa yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, pelkkä kiintiöiden olemassaolo ei estä yhteisön tuotannonalaa kärsimästä vahinkoa. Lukujen tarkasteleminen tämän tapauksen osalta osoittaa, että yhteisön tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tutkimusajanjaksolla kiintiöiden olemassaolosta huolimatta. Sen vuoksi väite hylätään.

(84)

Yhteisön tuotannonalan tuotantomäärä kasvoi hieman vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välillä 37 700 tonnista 39 500 tonniin eli 5 prosentilla.

(85)

Työllisyys pysyi pohjimmiltaan vakaana noin 5 500 työntekijässä. Sen vuoksi tuottavuus kasvoi 6,8 tonnista työntekijää kohti vuonna 1999 7,2 tonniin työntekijää kohti tutkimusajanjaksolla eli 6 prosenttia tarkastelujaksolla.

(86)

Tarkastelujaksolla yhteisön tuotannonalan myynnin määrä kasvoi 4 prosenttia 36 200 tonnista vuonna 1999 37 800 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Se oli noussut 38 300 tonniin vuonna 2001, mutta se laski tutkimusajanjaksolla. Kyseisen myynnin liikevaihto kasvoi 410 miljoonasta eurosta vuonna 1999 441 miljoonaan euroon vuonna 2001, mutta se väheni myöhemmin 5 prosenttiyksiköllä 420 miljoonaan euroon tutkimusajanjakson aikana.

(87)

Huolimatta siitä, että kulutus yhteisön markkinoilla kasvoi 15 prosenttia saman ajanjakson kuluessa, yhteisön tuotannonalan markkinaosuus tosiasiallisesti pieneni 20,8 prosentista 18,9 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Markkinaosuus pysytteli noin 20 prosentissa vuosina 1999—2001 ja laski 1,5 prosenttiyksiköllä vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(88)

Vaikka yhteisön kulutus kasvoi 15 prosenttia vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, yhteisön tuotannonalan myyntimäärä kasvoi ainoastaan 4 prosenttia. Toisaalta tuonnin kokonaismäärä kasvoi 35 prosenttia samana ajanjaksona ja suurin kasvu oli 120 000 tonnista vuonna 2001 139 000 tonniin tutkimusajanjaksolla. Vaikka kaiken tuonnin markkinaosuus kasvoi yli 10 prosenttiyksiköllä, yhteisön tuotannonalan markkinaosuus laski 20,8 prosentista 18,9 prosenttiin. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteisön tuotannonala ei voinut osallistua riittävästi markkinoiden kasvuun vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(89)

Varastot vaihtelevat huomattavasti, koska suurin osa tuotannosta valmistetaan tilaustyönä, mikä vähentää mahdollisuuksia tuottaa pelkästään varastoja. Vaikka otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien varastojen todettiin kasvaneen, todettiin, että varastot eivät olleet tässä tapauksessa merkittävä vahingon indikaattori tuotannonalalle ominaisten suurten vaihtelujen vuoksi.

(90)

Melkein kaikkien otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien tuotantokapasiteettia oli vaikea määrittää, koska samankaltaisen tuotteen tuotantoprosessi on yksilöllinen ja vaatii useiden koneiden käyttöä. Sen vuoksi yksittäisten koneiden kapasiteetin perusteella on mahdotonta tehdä tuotantokapasiteettia koskevia yleisiä päätelmiä. Lisäksi jotkut otokseen kuuluvat yhteisön tuottajat ovat antaneet osan tuotantoprosessista alihankkijoille.

(91)

Niiden tuotteiden osalta, jotka käyvät läpi painatusprosessin, painatusosaston katsottiin olevan tekijä, joka määrittää painettuja vuodeliinavaatteita koskevan kapasiteetin kaikkien otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien tuotannon osalta. Painatusosaston kapasiteetin käyttöasteen todettiin laskeneen tasaisesti 90 prosentista 82 prosenttiin.

(92)

Otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien keskimääräiset kilohinnat nousivat asteittain 13,3 eurosta 14,2 euroon tarkastelujaksolla. Tätä tarkasteltaessa olisi otettava huomioon se, että kyseinen keskimääräinen hinta kattaa sekä tarkasteltavana olevan tuotteen kalliit että edulliset tuotelajit ja että yhteisön tuotannonala on joutunut siirtymään yhä enemmän kalliimpien, kapean erikoisalan tuotteiden myyntiin, koska suurten tuotantomäärien massamarkkinoille suunnattu myynti on korvaantunut alhaisen hintatason maista tulevalle tuonnilla. Toisaalta yhteisön tuotannonalan myynnin keskimääräiset kilohinnat kasvoivat kokonaisuutena katsoen marginaalisesti 11,3 eurosta vuonna 1999 11,5 euroon vuonna 2001 mutta laskivat myöhemmin 11,1 euroon tutkimusajanjaksolla.

(93)

Vuosina 1999—2001 investoinnit vähenivät huomattavasti 7 miljoonasta eurosta 2,5 miljoonaan euroon. Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana investoinnit pysyivät melko vakaina ja olivat tutkimusajanjakson aikana ainoastaan 41 prosenttia vuonna 1999 investoidusta määrästä.

(94)

Yhteisön tuotannonala ei esittänyt väitteitä siitä, että sillä olisi ollut vaikeuksia saada toimintaansa pääomaa, eikä siitä ollut merkkejäkään.

(95)

Väitettiin, että investointien väheneminen ei viitannut vahinkoon, sillä yhteisön tuotannonala ei esittänyt väitteitä siitä, että sillä olisi ollut vaikeuksia hankkia pääomaa. Tämä väite oli hylättävä, sillä uusien investointien väheneminen ei ole sidoksissa pääoman hankintavaikeuksiin, vaan se johtui yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden pienenemisestä sekä hintoihin kohdistuneesta ankarasta paineesta yhteisön markkinoilla.

(96)

Tarkastelujaksolla otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien kannattavuus laski huomattavasti 7,7 prosentista vuonna 1999 4,4 prosenttiin tutkimusajanjaksolla eli 42 prosenttia. Sijoitetun pääoman tuotto noudatti samaa suuntausta laskien 10,5 prosentista vuonna 1999 5,9 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana eli vähennystä oli 44 prosenttia.

(97)

Pakistanilaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että viiden otokseen kuuluneen tuottajan tuottavuuden heikentyminen käy yksiin palkkojen nousun kanssa. Kuten jäljempänä selostetaan, otokseen kuuluneiden yritysten keskimääräiset työvoimakustannukset laskivat reaalisesti noin 3,6 prosenttia. Lisäksi palkat ovat ainoastaan yksi valmistusprosessin useista kustannuseristä ja tämän vuoksi palkkojen nousu ei automaattisesti heikennä yrityksen tuottavuutta. Tämän vuoksi kyseinen väite oli hylättävä.

(98)

Samankaltaisen tuotteen kassavirta väheni huomattavasti 16,8 miljoonasta eurosta vuonna 1999 11,3 miljoonaan euroon tutkimusajanjakson aikana. Tärkein vähennys tapahtui vuonna 2000, kun kassavirta väheni 27 prosentilla. Vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana se laski lisää 5 prosenttia. Kassavirtaan vaikuttavat varastojen vaihtelut, ja sen vuoksi se on vähemmän merkittävä indikaattori. Olisi kuitenkin huomattava, että kassavirran kielteinen kehitys tarkastelujaksolla seuraa muiden taloudellisten indikaattorien kehitystä, mikä vahvistaa yhteisön tuotannonalan kielteisen kehityssuunnan. Sitä ei sen vuoksi voida pitää merkityksettömänä.

(99)

Työvoimakustannukset nousivat 3,3 prosenttia tarkastelujaksolla eli 35,2 miljoonasta eurosta vuonna 1999 36,3 miljoonaan euroon tutkimusajanjaksolla. Koska työntekijöiden määrä pysyi pohjimmiltaan vakaana, keskimääräiset työvoimakustannukset nousivat myös 29 100 eurosta 30 300 euroon eli 4,2 prosenttia. Määrät ovat kasvaneet nimellisesti ja niiden kasvu on huomattavasti eli yli 7,8 prosenttia kuluttajahintojen nousua alhaisempi tarkastelujaksolla, mikä merkitsee sitä, että reaalipalkat ovat laskeneet 3,6 prosenttia.

(100)

Kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinta, tosiasiallisten, itsessään myös huomattavien, polkumyyntimarginaalien vaikutuksia ei voida pitää vähäpätöisinä.

(101)

Edellä mainittujen tekijöiden tarkastelu osoittaa, että vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välillä yhteisön tuotannonalan tilanne paheni. Kannattavuus laski huomattavasti tarkastelujaksolla ja yhteisön tuotannonalan markkinaosuus laski 9,1 prosentilla. Otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien investoinnit vähenivät huomattavasti ja niiden tuottavuus, sijoitetun pääoman tuotto kuten myös kassavirta heikkenivät merkittävästi. Työllisyys pysyi pohjimmiltaan vakaana. Tietyt indikaattorit osoittivat myönteistä kehitystä: yhteisön tuotannonalan liikevaihto ja myynnin määrä nousivat hieman tarkastelujaksolla. Tuottavuus ja palkat nousivat vähän. Otokseen kuuluvien tuottajien keskimääräiset myyntihinnat olivat noususuunnassa tarkastelujaksolla, mikä johtuu kuitenkin osittain siirtymisestä enemmän kalliimpien, markkinoiden kapean sektorin tuotteiden myyntiin. Olisi kuitenkin huomattava, että saman ajanjakson aikana yhteisön kulutus kasvoi 15 prosenttia, mutta yhteisön tuotannonalan markkinaosuus laski 9,1 prosentilla. Tämä lisäksi yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat laskivat tarkastelujakson aikana.

(102)

Edellä sanottu huomioon ottaen päätellään, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

(103)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, onko polkumyynnillä tapahtuva Pakistanista peräisin oleva tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi muita tiedossa olevia tekijöitä tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei näiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsota johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(104)

Puuvillan tyyppisten vuodeliinavaatteiden tuonti Pakistanista yhteisöön kasvoi määrällisesti 36 000 tonnista vuonna 1999 49 300 tonniin tutkimusajanjakson aikana eli kasvu oli tarkastelujaksolla 37 prosenttia. Laskettuaan hieman vuosina 1999 ja 2000, tuonti koheni vuonna 2001 ja kasvoi 139 000 tonnia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Vastaavasti markkinaosuus laski 20,7 prosentista vuonna 1999 17,2 prosenttiin vuonna 2000. Tämän jälkeen se kasvoi huomattavasti ja oli 24,7 prosenttia tutkimusajanjakson aikana.

(105)

Tuetun tuonnin vaikutusten tarkastelussa todettiin, että hinta on pääasiallinen kilpailutekijä. Ostajat määrittelevät itse tilaamansa tuotteen laadun ja mallin. Tässä tapauksessa osto- ja myyntiprosessin tarkastelusta käy ilmi, että tuojat ja kauppiaat määrittelevät tuotteen kaikki ominaisuudet ennen niiden tilaamista intialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta (mallin, värin, laadun, koot …) ja vertailevat eri tuottajien tarjouksia lähinnä hinnan perusteella, koska kaikki muut eriyttävät osatekijät määritellään ennakolta tarjouspyynnössä tai tuoja määrittelee ne myöhemmin samanlaisia tuotteita koskevien omien toimiensa kautta (esim. tuotemerkin luominen). Hintojen osalta todettiin, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat olivat huomattavasti yhteisön tuotannonalan sekä muiden kolmansien maiden viejien hintoja alhaisemmat. Lisäksi todettiin, että yhteisön tuotannonalan oli suurelta osin vetäydyttävä hinnaltaan alhaisilta markkinalohkoilta, joilla Pakistanista peräisin olevalla tuonnilla on vahva asema, mikä myös korostaa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä.

(106)

Pakistanista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat aiheuttivat painetta yhteisön tuotannonalalle, ja se joutui toisaalta laskemaan hintojaan, toisaalta siirtymään yhä enemmän kalliimpien, kapean erikoisalan tuotteiden myyntiin.

(107)

Koska Pakistanista yhteisöön suuntautuva tuonti oli merkittävää sekä määrän että hintojen osalta, se vaikutti yhteisön tuotannonalan myynnin määrän ja hintojen huomattavaan alenemiseen. Yhteisön tuotannonalan myyntimäärien puuttumista hinnaltaan alhaisten tuotteiden markkinalohkolta ei voitu korvata kalliimpien, kapean erikoisalan tuotteiden myynnillä. Tämä johti erityisesti yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden, investointien, kannattavuuden ja sijoitetun pääoman tuoton vähenemiseen. Todettiin myös, että kyseinen tuonti ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko tapahtuivat samanaikaisesti.

(108)

Rinnakkaisessa tukien vastaisessa tutkimuksessa vahvistettiin, että Intiasta peräisin oleva vientituella tapahtuva tuonti on aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Vaikka Intiasta peräisin olevan vientituella tapahtuneen tuonnin siten voidaankin katsoa vaikuttaneen yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, olisi huomattava, että Pakistanista peräisin olevan tuonnin suuren määrän, määrien kasvun sekä edulliset hinnat huomioon ottaen ei voida kiistää, etteikö Pakistanista polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista jo sinänsä olisi aiheutunut merkittävää vahinkoa.

(109)

Muista yhteisön ulkopuolisista maista kuin Intiasta ja Pakistanista peräisin oleva tuonti kasvoi 51 400 tonnista vuonna 1999 75 300 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Sen markkinaosuus kasvoi vuoden 1999 29,6 prosentista 37,7 prosenttiin. Suurin osa kyseisistä maista peräisin olevasta tuonnista oli lähtöisin Turkista. Koska Turkin ja Euroopan yhteisön yrityksillä on keskinäisiä yhteyksiä, on ilmennyt tiettyä markkinaintegraatiota eli turkkilaiset vientiä harjoittavat tuottajat ja yhteisön toimijat ovat harjoittaneet yritysten välistä kauppaa, mikä on osoituksena siitä, että päätös tuoda kyseisestä maasta ei liity ainoastaan hintaan. Tämän vahvistaa se, että Turkista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen hinta tutkimusajanjaksolla oli melkein 45 prosenttia korkeampi kuin Intiasta peräisin olevan tuotteen hinta ja 34 prosenttia korkeampi kuin Pakistanista peräisin olevan tuotteen hinta. Sen vuoksi on epätodennäköistä, että Turkista peräisin oleva tuonti rikkoi Pakistanista peräisin olevan tuetun tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden.

(110)

Muiden maiden yksittäiset (kuten Romanian, Bangladeshin ja Egyptin) markkinaosuudet ovat huomattavasti alhaisemmat eivätkä ylitä 3,9 prosenttia ja siten on epätodennäköistä, että kyseisistä maista peräisin oleva tuonti on aiheuttanut merkittävää vahinkoa.

(111)

Muista kuin Intiasta ja Pakistanista peräisin olevan tuonnin keskimääräinen hinta nousi 7,18 eurosta kilolta vuonna 1999 7,47 euroon kilolta vuonna 2001 ja laski hieman 7,40 euroon kilolta tutkimusajanjakson aikana. Kuitenkin tutkimusajanjakson aikana kyseiset hinnat olivat noin 25 prosenttia korkeammat kuin Pakistanista peräisin olevan tuonnin hinnat. Sen vuoksi muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti ei aiheuttanut samanlaisia hintapaineita yhteisön tuotannonalalle kuin Pakistanista peräisin oleva tuonti. Myös kyseisen ryhmän yksittäisten maiden markkinaosuus oli alle 4 prosenttia. Sen vuoksi päätellään, että muista yhteisön ulkopuolisista maista peräisin oleva tuonti ei rikkonut Pakistanista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä.

(112)

Väitettiin, että yhteisön tuotannonalan tuottamien vuodeliinavaatteiden kysyntä väheni määrällisesti siitä syystä, että yhteisön tuotannonala keskittyi markkinoiden ylempään hintaryhmään, jossa myyntiä oli vähemmän. Kuten aiemmin on huomautettu, EU:n vuodeliinavaatteiden kokonaiskulutus ei laskenut, vaan kasvoi tarkastelujaksolla. Useimmilla yhteisön tuottajilla on eri tuotantolinjat eri markkinalohkoille. Kalliimmilla merkeillä on suuremmat marginaalit, mutta niitä myydään ainoastaan hyvin vähän. Kapasiteetin käyttöasteen maksimoimiseksi ja kiinteiden tuotantokustannusten kattamiseksi yhteisön tuotannonala tarvitsisi myös suuren määrän hinnaltaan alhaisen markkinalohkon myyntiä. Kysynnän ei ole osoitettu laskeneen kyseisellä lohkolla. Mainitulle lohkolle on toisaalta tullut lisääntyvässä määrin alhaiseen hintaan tuotuja tuotteita, mikä aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Ottaen huomioon kokonaiskulutuksen kasvun, joka ei ole rajoittunut vain tietylle markkinalohkolle, ei voida katsoa, että tilanne yhteisössä kysynnän osalta rikkoo Pakistanista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden.

(113)

Väitettiin, että yhteisön tuotannonala toi puuvillantyyppisiä vuodeliinavaatteita Pakistanista ja siten vaikutti vahingon syntymiseen. Kuitenkin ainoastaan yksi otokseen kuuluvista yhteisön tuottajista toi tosiasiallisesti vuodeliinavaatteita Pakistanista tutkimusajanjaksolla ja kyseisen tuonnin myynti muodosti ainoastaan pienen osan kyseisen tuottajan kokonaisliikevaihdosta (noin kaksi prosenttia). Sen vuoksi ei voida katsoa, että yhteisön tuotannonalan harjoittama tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Pakistanista rikkoo Pakistanista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle kokonaisuudessaan aiheutuneen merkittävän vahingon välisen syy-yhteyden.

(114)

Otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien vienti edusti ainoastaan noin 0,5 prosenttia niiden kokonaismyynnistä. Koska viennin osuus kokonaistoiminnasta oli vähäinen, se ei ole voinut vaikuttaa aiheutuneen vahingon syntymiseen.

(115)

Tuottavuuden kehitys on eritelty tämän asetuksen vahinkoa koskevassa osassa. Koska tuottavuus kasvoi 6,8 tonnista työntekijää kohti vuonna 1999 7,2 tonniin työntekijää kohti tutkimusajanjaksolla eli 6 prosenttia, se ei ole voinut vaikuttaa aiheutuneen vahingon syntymiseen.

(116)

Pakistanista peräisin olevan tuonnin määrän ja markkinaosuuden huomattava kasvu, erityisesti vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, tuonnin myyntihintojen huomattava aleneminen sekä tutkimusajanjaksolla todettu hinnan alittavuus tapahtuivat samaan aikaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon kanssa.

(117)

Rinnakkaisessa tukien vastaisessa tutkimuksessa vahvistettiin, että Intiasta peräisin oleva vientituella tapahtuva tuonti on aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Kyseisen tuonnin vaikutukset eivät kuitenkaan olleet sitä luokkaa, että ne kumoaisivat syy-yhteyttä koskevat päätelmät Pakistanista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin osalta. Muita mahdollisia vahingon syitä eli muista maista kuin Intiasta ja Pakistanista tulevaa tuontia, kysynnän tilannetta, yhteisön tuotannonalan tuontia sekä vientitulosta ja tuottavuutta tarkasteltiin, mutta niiden ei todettu rikkovan Pakistanista peräisin olevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä.

(118)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa asianmukaisesti erotettiin kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen tuetun tuonnin vahingollisista vaikutuksista, päätellään, että Pakistanista peräisin oleva tuonti on aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisölle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

(119)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Tässä yhteydessä tarkasteltiin mahdollisten toimenpiteiden vaikutuksia kaikkiin tässä menettelyssä osallisina oleviin osapuoliin sekä toimenpiteiden käyttöönotosta luopumisen seurauksia.

(120)

Yhteisön tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa. Se osoittautui elinkelpoiseksi tuotannonalaksi, joka pystyi kilpailemaan terveissä markkinaolosuhteissa. Yhteisön tuotannonalan vahingollinen tilanne johtui siitä, että sillä oli vaikeuksia kilpailla polkumyynnillä alhaiseen hintaan tapahtuneen tuonnin kanssa. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttama paine pakotti myös useat yhteisön tuottajat lopettamaan puuvillantyyppisten vuodeliinavaatteiden tuotannon.

(121)

Toimenpiteiden käyttöönoton katsotaan palauttavan markkinoille terveen kilpailun. Yhteisön tuotannonalan pitäisi sen jälkeen pystyä lisäämään myyntinsä määrää ja nostamaan hintaa, mikä kasvattaisi tuoton tasolle, jolla tuotantolaitoksiin investoinnin jatkaminen olisi perusteltua.

(122)

Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, yhteisön tuotannonalan tilanne todennäköisesti heikkenee entisestään. Se ei kykenisi investoimaan uuteen tuotantokapasiteettiin eikä kilpailemaan tehokkaasti yhteisön ulkopuolelta tulevan tuonnin kanssa. Joidenkin yritysten olisi lopetettava tuotantonsa ja lomautettava työntekijänsä.

(123)

Tästä syystä päätellään alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto on yhteisön tuotannonalan edun mukaista.

(124)

Kyselylomakkeet lähetettiin 17 tuojalle ja kahdelle tuojien järjestölle. Yhteisön etuyhteydettömiltä tuojilta saatiin vain kaksi kyselyvastausta.

(125)

Molemmilla tuojilla tarkasteltavana olevan tuotteen myynnin osuus niiden kokonaisliikevaihdosta oli alle 5 prosenttia. Tuojien kokonaiskannattavuus oli 2—10 prosenttia. Ottaen huomioon, että vain pieni osa kahden pakistanilaisen tuojan kokonaisliikevaihdosta muodostui tarkasteltavana olevan tuotteen Pakistanista tulevan tuonnin myynnistä ja että moniin maihin ei sovelleta lainkaan polkumyynti- tai tasoitustulleja, voidaan katsoa, että polkumyyntitullien käyttöönotolla näiden tuojien osalta on vain vähäinen vaikutus.

(126)

Kyselylomakkeet lähetettiin kuudelle käyttäjälle ja yhdelle käyttäjien järjestölle. Käyttäjiltä ei saatu vastauksia, mutta Ikea ja Foreign Trade Association esittivät joitakin väitteitä.

(127)

Väitettiin, että yhteisön tuotannonala ei pystynyt kattamaan yhteisön koko vuodeliinavaatteiden kysyntää. On muistutettava mieliin, että toimenpiteiden tarkoitus ei ole estää tuontia yhteisöön vaan varmistaa, että tuonti ei tapahdu vahingolliseen polkumyyntihintaan. Eri alkuperää oleva tuonti kattaa jatkossakin merkittävän osan yhteisön kysynnästä. Koska on olemassa monia maita, joihin ei sovelleta lainkaan polkumyynti- tai tasoitustulleja, tarjonnasta ei ole odotettavissa puutetta.

(128)

Väitettiin, että vuodeliinavaatteiden halpatuonti on välttämätöntä loppukäyttäjille sekä ”laitoskäyttäjille” kuten hotelleille, sairaaloille, jne., koska yhteisön tuottajat eivät tuota halvempia tuotteita. Tutkimuksessa kävi ilmi, että viisi otokseen kuuluvaa yhteisön tuottajaa tuotti yhä kyseisiä tuotteita. Ei ollut olemassa mitään teknistä syytä, jonka vuoksi kyseisten tuotteiden tuotantoa yhteisössä ei voitaisi lisätä. Koska on olemassa monia maita, joihin ei sovelleta lainkaan polkumyynti- tai tasoitustulleja, vaihtoehtoisia hankinta lähteitä on edelleen käytettävissä.

(129)

Edellä esitetyistä syistä päätellään, että ei ole yhteisön edun mukaisia pakottavia syitä, joiden perusteella polkumyyntitoimenpiteitä ei pitäisi tässä tapauksessa ottaa käyttöön.

(130)

Jotta tuettu tuonti ei aiheuttaisi lisää vahinkoa, katsotaan asianmukaiseksi hyväksyä polkumyyntitoimenpiteet.

(131)

Näiden tullien suuruutta määritettäessä otettiin huomioon todetut polkumyyntimarginaalit ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon korjaamiseksi tarvittavan tullin määrä.

(132)

Yhteisön tuotannonalan vuosina 1999—2000 saavuttaman keskimääräisen kannattavuustason perusteella pääteltiin, että 6,5 prosentin voittomarginaalia liikevaihdosta voitaisiin pitää asianmukaisena vähimmäismääränä, jonka yhteisön tuotannonalan voitaisiin odottaa saavuttavan, jos vahingollista polkumyyntiä ei olisi. Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymien tuotteiden vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin mukauttamalla yhteisön tuotannonalan myyntihintaa tutkimusajanjakson tosiasiallisella tappiolla/voitolla sekä lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta ilmenevät erot ilmaistiin prosentteina cif-kokonaistuontiarvosta.

(133)

Pakistanilaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että 6,5 prosentin voittomarginaali oli korkeampi kuin muissa samaa tuotetta koskevissa tutkimuksissa vahvistettu asianmukainen vähimmäismäärä. Tämä väite oli hylättävä, sillä asianmukainen vähimmäisvoitto, jonka yhteisön tuotannonalan olisi voitu odottaa saavuttavan, jos vahingollista polkumyyntiä ei olisi esiintynyt, vahvistetaan uudelleen kuhunkin menettelyyn liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella ottaen huomioon markkinaolosuhteet sekä yhteisön tuotannonalan aikaisemman tuloksen kyseisessä menettelyssä. Tässä tapauksessa ilmeni, että asianmukaisena vähimmäismääränä voitaisiin pitää 6,5 prosentin voittomarginaalia, laskettuna yhteisön tuotannonalan saavuttamana keskimääräisenä voittona vuosina 1999 ja 2000.

(134)

Koska vahingon poistava taso oli korkeampi kuin määritetyt polkumyyntimarginaalit, lopullisten toimenpiteiden olisi perustuttava jälkimmäiseen,

(135)

Pakistanilaiset vientiä harjoittavat tuottajat esittivät hintasitoumusta koskevan ehdotuksen. On kuitenkin huomattava, että tässä menettelyssä oli osallisina yli 170 viejää ja että vuodeliinavaatteita on olemassa satoja tuotetyyppejä, joiden tiettyjä ominaisuuksia ei ole helppo tunnistaa tuonnin yhteydessä. Tämän vuoksi on lähes mahdotonta pätevästi vahvistaa kullekin tuotetyypille sellaisia vähimmäishintoja, joiden noudattamista komissio voisi asianmukaisesti valvoa. Viejien suuresta määrästä johtuen hintasitoumusten valvonta ei olisi myöskään käytännössä mahdollista.

(136)

Ilmeni myös, että ehdotetut tarkasteltavana olevan tuotteen tuoteluokat, joiden osalta sitoumuksia tarjottiin, olivat epäasianmukaisia, koska kunkin tuoteluokan sisällä esiintyy suurta hintavaihtelua. Tämän lisäksi ehdotetut hinnat eivät poistaneet vahingollisen polkumyynnin vaikutusta.

(137)

Näissä olosuhteissa katsottiin, että hintasitoumusta oli käytännössä mahdotonta noudattaa ja että sitä ei voitu hyväksyä,