<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-452/18</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018CC0452</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:61">EU:C:2020:61</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>22</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>22</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">ratkaisuehdotus – Saugmandsgaard Øe – Asia C-452/18</HT></P><P><HT TYPE="SC">Ibercaja Banco</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Henrik Saugmandsgaard Øe</HT></P><P><DATE ISO="20200130">30 päivänä tammikuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C-452/18</HT></P><P>XZ</P><P>vastaan</P><P>Ibercaja Banco, SA</P><P><HT TYPE="NORMAL">Ennakkoratkaisupyyntö – Juzgado de Primera Instancia e Instrucción n<HT TYPE="SUP">o</HT> 3 de Teruel (Teruelin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ja tutkintatuomioistuin nro 3, Espanja)</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 93/13/ETY</KEYWORD><KEYWORD>Kiinnelainasopimus</KEYWORD><KEYWORD>Ehto, jolla rajoitetaan korkokannan vaihtelua (vähimmäiskorkoehto)</KEYWORD><KEYWORD>Avoimuuden puuttuminen</KEYWORD><KEYWORD>Kohtuuttomuus</KEYWORD><KEYWORD>Sopimuspuolten tekemä sopimus, jolla uudistetaan vähimmäiskorkoehto, vahvistetaan kiinnelainasopimuksen voimassaolo ja luovutaan vastavuoroisesti riitauttamasta sitä tuomioistuimessa</KEYWORD><KEYWORD>Yhteensopivuus direktiivin 93/13 kanssa</KEYWORD><KEYWORD>Edellytykset</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön on esittänyt Juzgado de Primera Instancia e Instrucción n<HT TYPE="SUP">o</HT> 3 de Teruel (Teruelin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ja tutkintatuomioistuin nro 3, Espanja) riita-asiassa, jossa ovat vastakkain XZ ja Ibercaja Banco, SA (jäljempänä Ibercaja). Kyse on siitä, että pääasian asianosaisia yhdisti vaihtuvakorkoinen kiinnelainasopimus. Tässä sopimuksessa oli vähimmäiskorkoehto, joka rajoitti tämän korkokannan vaihtelua. Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin, Espanja) tuomiossa on kyseenalaistettu tällaisen ehdon yhteensopivuus kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><DATE ISO="19930405">5.4.1993</DATE> annettu neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="095" PAGE.FIRST="29" DATE.PUB="1993">EYVL 1993, L 95, s. 29</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> täytäntöönpanosta annetun Espanjan lainsäädännön kanssa. Tässä asiayhteydessä XZ ja Ibercaja tekivät sopimuksen, jonka oikeudellisesta luonnehdinnasta ne ovat eri mieltä ja jolla uudistettiin kyseinen ehto, vahvistettiin kyseisen luottosopimuksen voimassaolo ja luovuttiin vastavuoroisesti sen riitauttamisesta tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään unionin tuomioistuimelta, onko tällainen sopimus direktiivin 93/13 mukainen. Nämä kysymykset antavat unionin tuomioistuimelle tilaisuuden ratkaista ensi kertaa, voiko kuluttaja luopua sopimuksella vetoamasta tietyn ehdon tässä direktiivissä tarkoitettuun kohtuuttomuuteen ja millä edellytyksillä hän voi siitä luopua. Tästä kysymyksestä riippuu erityisesti se, miten laajasti kuluttaja ja elinkeinonharjoittaja voivat tehdä itsenäisesti sopimuksia vahvistaakseen tai uudistaakseen mahdollisesti kohtuuttoman sopimusehdon sovittelumenettelyssä, erityisesti sovintoja, ratkaistakseen tätä koskevat erimielisyytensä tuomioistuimen ulkopuolella.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Selitän tässä ratkaisuehdotuksessa, että direktiivissä 93/13 ei lähtökohtaisesti kielletä kuluttajaa ja elinkeinonharjoittajaa tekemästä sopimusta, jolla kuluttaja luopuu vetoamasta olemassa olevan ehdon kohtuuttomuuteen. Tällaisen sopimuksen on kuitenkin täytettävä tässä direktiivissä asetetut vaatimukset ja erityisesti siinä säädetty avoimuutta koskeva pakottava vaatimus. Ehdotan siis, että unionin tuomioistuin omaksuisi näkemyksen, joka mahdollistaa muun muassa sellaisten <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>todellisten<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> sovintojen voimassaolon suojaamisen, joita tehdessään kuluttajat ovat olleet kaikista seikoista tietoisia, samalla kun kielletään elinkeinonharjoittajien pakottamat sovinnot, jotka vain vaikuttavat vapaaehtoisesti tehdyiltä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskeva lainsäädäntö</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 93/13</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 3 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="003.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="003.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Sopimusehtoa ei koskaan pidetä erikseen neuvoteltuna, jos se on ennakolta laadittu, eikä kuluttaja ole näin ollen voinut vaikuttaa sen sisältöön, varsinkaan ennakolta muotoiltujen vakiosopimusten yhteydessä.</ALINEA><ALINEA>Ehdon tai yksittäisen ehdon tietyistä osista erikseen neuvotteleminen ei sulje pois tämän artiklan soveltamista sopimuksen muihin osiin, jos sopimuksen yleinen arviointi osoittaa, että kyseessä on kaikesta huolimatta ennakolta muotoiltu vakiosopimus.</ALINEA><ALINEA>Jos elinkeinonharjoittaja väittää, että vakioehdosta on erikseen neuvoteltu, todistustaakka tästä seikasta on hänellä.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="003.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Liitteessä on ohjeellinen luettelo, joka ei ole tyhjentävä, niistä ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Tämän direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="004.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioidaan ottaen huomioon sopimuksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen luonne ja viitaten sopimuksentekohetkellä kaikkiin sopimuksen tekoon liittyviin olosuhteisiin sekä kaikkiin muihin sopimuksen ehtoihin tai toiseen sopimukseen, josta se on riippuvainen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan soveltamista.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="004.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea sopimuksen pääkohteen määrittelyä, hinnan tai korvauksen riittävyyttä eikä vastineena toimitettavia palveluja ja tavaroita, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Saman direktiivin liitteessä, jonka otsikkona on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Ehdot, joita tarkoitetaan 3 artiklan 3 kohdassa<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>, olevassa 1 kohdan q alakohdassa mainitaan ehdot, joiden tarkoituksena tai seurauksena on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>kuluttajan oikeuden nostaa kanne tai käyttää muita oikeuskeinoja poissulkeminen tai rajoittaminen, erityisesti vaatimalla kuluttajaa viemään riitatapaukset yksinomaisesti välitysmenettelyyn, jota oikeudelliset säännökset eivät koske, rajoittamalla sopimattomasti kuluttajan saatavilla olevia todisteita tai määräämällä kuluttajalle todistustaakka, jonka olisi sovellettavan lainsäädännön mukaan oltava sopimuksen toisella osapuolella<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Espanjan lainsäädäntö</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Direktiivi 93/13 on saatettu osaksi Espanjan lainsäädäntöä lähinnä yleisistä sopimusehdoista <DATE ISO="19980413">13.4.1998</DATE> annetulla lailla 7/1998 (ley 7/1998 sobre condiciones generales de la contratación), joka on kodifioitu yhdessä muiden, unionin kuluttajansuojaa koskevien direktiivien täytäntöönpanemiseksi annettujen säännösten kanssa kuluttajien ja käyttäjien suojasta annetun yleisen lain sekä muiden täydentävien lakien uudelleen laatimisesta <DATE ISO="20071116">16.11.2007</DATE> annetulla kuninkaan asetuksella 1/2007 (Real Decreto Legislativo 1/2007 por el que se aprueba el texto refundido de la Ley General para la Defensa de los Consumidores y Usuarios y otras leyes complementarias, jäljempänä kuninkaan asetus 1/2007).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Kuninkaan asetuksen 1/2007 10 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Luopuminen etukäteen oikeuksista, joita tässä lainsäädännössä annetaan kuluttajille ja käyttäjille, on pätemätön, samoin kuin toimet, joita toteutetaan lain kiertämiseksi, siten kuin [Espanjan] siviilikoodeksin 6 §:ssä säädetään.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Kuninkaan asetuksen 1/2007 83 §:n 1 momentissa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>kohtuuttomat sopimusehdot ovat suoraan lain nojalla pätemättömiä, ja niistä ei katsota sovitun<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasian kohteena oleva riita, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>XZ osti kiinteistön rakennuttajalta <DATE ISO="20111223">23.12.2011</DATE> allekirjoitetulla virallisella asiakirjalla. Tätä omaisuutta rasitti kiinnitys, joka oli tehty Caja de Ahorros de la Inmaculada de Aragónin hyväksi vakuutena sellaisen lainan takaisinmaksusta, jonka viimeksi mainittu oli myöntänyt kyseiselle rakennuttajalle <DATE ISO="20100723">23.7.2010</DATE> tehdyn sopimuksen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Jäljempänä kiinnelainasopimus.</P></NOTE> mukaisesti. Ostaessaan tämän omaisuuden XZ tuli tämän sopimuksen sopimuspuoleksi kyseisen rakennuttajan sijaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Kiinnelainasopimuksessa määrättiin, että kyseiseen lainaan sovellettaisiin vaihtuvaa korkokantaa. Tämän sopimuksen yhdellä ehdolla rajoitettiin kuitenkin tätä vaihtelua määräämällä vuosittaiseksi enimmäiskoroksi 9,75 prosenttia ja vuosittaiseksi vähimmäiskoroksi 3,25 prosenttia.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Ibercaja, josta oli tullut Caja de Ahorros de la Inmaculada de Aragónin seuraaja kyseisen lainan sopimuspuolena,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Ennakkoratkaisupyynnöstä ja Ibercajan huomautuksista ilmenee, että päivänä, jota ei ole ilmoitettu, Caja de Ahorros de la Inmaculada de Aragón yhdistyi Banco Grupo Cajatrés S.A:n kanssa. Tämän jälkeen <DATE ISO="20130523">23.5.2013</DATE> tämä laitos yhdistyi Ibercajan kanssa ennen kuin sulautui lopulta siihen <DATE ISO="20141001">1.10.2014</DATE>.</P></NOTE> teki <DATE ISO="20140304">4.3.2014</DATE> XZ:n kanssa sopimuksen, jonka otsikkona oli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>lainaa muuttava uudistamissopimus<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>. Tässä sopimuksessa määrättiin erityisesti tähän lainaan sovellettavan vähimmäiskorkokannan alentamisesta 2,35 prosenttiin seuraavasta kuukausierästä lähtien siihen saakka, kunnes se olisi maksettu kokonaan takaisin. Kyseiseen sopimukseen otettiin myös ehto, jossa todettiin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Sopimuspuolet vahvistavat lainan voimassaolon ja soveltamisen, pitävät sen ehtoja asianmukaisina ja luopuvat näin ollen nimenomaisesti ja vastavuoroisesti nostamasta mitään sellaista kannetta toista sopimuspuolta vastaan, joka perustuisi sopimuksen tekemiseen ja ehtoihin sekä tähän mennessä tehtyihin suorituksiin ja maksuihin, jotka ne tunnustavat sopimuksen mukaisiksi.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Tähän samaan sopimukseen sisältyi lisäksi käsin kirjoitettu maininta, jonka XZ oli kirjoittanut ja varustanut allekirjoituksellaan Ibercajan antaman mallin mukaisesti ja jossa XZ totesi seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>Olen tietoinen ja ymmärrän, että lainani korkokanta ei laske milloinkaan 2,35 prosentin vuotuista nimelliskorkoa alemmaksi.<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>XZ maksoi lainan viimeisen kuukausierän <DATE ISO="20160114">14.1.2016</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>XZ nosti <DATE ISO="20170201">1.2.2017</DATE> kanteen Juzgado de Primera Instancia e Instrucción n<HT TYPE="SUP">o</HT> 3 de Teruelissa ja vaati kiinnelainasopimuksen vähimmäiskorkoehdon toteamista kohtuuttomuuden perusteella pätemättömäksi sekä Ibercajan velvoittamista palauttamaan tämän ehdon mukaisesti suoritetut summat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Ibercaja on kiistänyt kyseisessä tuomioistuimessa kyseisen ehdon kohtuuttomuuden ja vastustanut vaadittua palauttamista vedoten muun muassa sen ja XZ:n välillä tehtyyn lainaa muuttavaan uudistamissopimukseen. XZ on vedonnut tässä yhteydessä siihen, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan sääntöä, jonka mukaan kohtuuttomat ehdot <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>eivät sido kuluttajia<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>, on laajennettava koskemaan tällaista sopimusta, joten sitä pitäisi samalla tavoin kuin tätä ehtoa pitää pätemättömänä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa Juzgado de Primera Instancia e Instrucción n<HT TYPE="SUP">o</HT>3 de Teruel on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>1)</NO.P><TXT>Onko periaate, jonka mukaan pätemättömät ehdot eivät sido kuluttajia (– – direktiivin [93/13] 6 artikla), ulotettava koskemaan myös myöhemmin tehtyjä näitä ehtoja koskevia sopimuksia ja oikeustoimia, kuten lainaa muuttavaa uudistamissopimusta?</TXT><P>Koska ehdoton pätemättömyys merkitsee sitä, että pätemätöntä sopimusehtoa ei ollut koskaan olemassa sopimuksen oikeudellis-taloudellisen olemassaolon aikana, voidaanko päätellä, että myös myöhempiä oikeustoimia eli lainaa muuttavaa uudistamissopimusta ja niiden vaikutuksia tähän sopimusehtoon ei ole olemassa oikeudellisessa todellisuudessa ja niitä on pidettävä pätemättöminä ja vaikutuksettomina?</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Voivatko asiakirjat, joilla muutetaan sopimusehtoja tai sovitaan sopimusehdoista, joista ei ole erikseen neuvoteltu ja jotka eivät todennäköisesti täytä kohtuuttomuuden puuttumista ja avoimuutta koskevia edellytyksiä, olla direktiivin 93/13 3 artiklassa tarkoitettuja yleisiä sopimusehtoja, jolloin niitä koskevat samat pätemättömyysperusteet kuin alkuperäisiä uudistettuja tai sovinnolla muutettuja asiakirjoja?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="5"?><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Onko lainaa muuttavaan uudistamissopimukseen sisältyvän oikeussuojakeinoista luopumisen oltava myös pätemätön, koska asiakkaiden allekirjoittamissa sopimuksissa ei ilmoitettu heille, että kyseessä oli pätemätön sopimusehto, eikä mainittu myöskään rahamäärää tai taloudellista arvoa, joka heillä oli oikeus saada palautuksena koroista, jotka oli maksettu alun perin määrättyjen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>vähimmäiskorkoehtojen<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> perusteella?</TXT><P>Tällä tavoin asiakas siis allekirjoitti luopuvansa vaatimuksesta ilman, että pankki olisi ilmoittanut, mistä hän luopuu ja miten suuresta rahamäärästä hän luopuu.</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Onko tarkasteltaessa lainaa muuttavaa uudistamissopimusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja direktiivin [93/13] 3 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 2 kohdan valossa katsottava, että siihen sisältyvä uusi vähimmäiskorkoehto ei edelleenkään ole avoin, koska pankki ei edelleenkään täytä sille kuuluvia avoimuusperusteita, jotka on vahvistettu <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> annetussa Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin) tuomiossa, eikä ole ilmoittanut asiakkaalle kyseisen kiinnelainasopimuksen ehdon todellisista taloudellisista kustannuksista siten, että hän saisi selville korkokannan (ja siihen perustuvan kuukausierän), jota hänen olisi maksettava, jos sovelletaan uutta vähimmäiskorkoehtoa, ja korkokannan (ja siihen perustuvan kuukausierän), jota hänen olisi maksettava, jos mitään vähimmäiskorkoehtoa ei sovellettaisi vaan sovellettaisiin kiinnelainalle sovittua korkokantaa ilman alarajaa?</TXT><P>Olisiko toisin sanoen rahalaitoksen pitänyt määrätessään tietyn asiakirjan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>vähimmäiskorkoehtoja<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/> koskevaksi uudistamissopimukseksi täyttää avoimuutta koskevat edellytykset, jotka on yksilöity direktiivin [93/13] 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa, ja ilmoittaa kuluttajalle niistä määristä, jotka tämä on menettänyt <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>vähimmäiskorkoehtojen<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> soveltamisen vuoksi, sekä korkokannasta, jota sovellettaisiin, mikäli näitä ehtoja ei olisi, ja jos se ei ole menetellyt näin, ovatko myös nämä asiakirjat pätemättömiä?</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Voidaanko lainaa muuttavan uudistamissopimuksen yleisiin ehtoihin sisältyvää kanteita koskevaa ehtoa pitää sisältönsä vuoksi kohtuuttomana direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa, luettuna yhdessä kohtuuttomia ehtoja koskevan liitteen ja erityisesti tämän liitteen [1 kohdan q alakohdan] kanssa – –, koska sillä rajoitetaan kuluttajien oikeutta käyttää oikeuksia, joita voi syntyä tai jotka voivat ilmetä sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, kuten tapahtui mahdollisuudelle vaatia maksettujen korkojen täysimääräistä palauttamista ([tuomion Gutiérrez Naranjo ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161221">21.12.2016</DATE> (<NO.CASE>C-154/15, C-307/15 ja C-308/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:980">EU:C:2016:980</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>; jäljempänä tuomio Gutiérrez Naranjo).</P></NOTE>] perusteella)?<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Välipäätös, joka on päivätty <DATE ISO="20180626">26.6.2018</DATE>, saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20180711">11.7.2018</DATE>. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Ibercaja, Espanjan hallitus sekä Euroopan komissio. Samat osapuolet ja asianosaiset sekä XZ olivat edustettuina istunnossa, joka pidettiin <DATE ISO="20190911">11.9.2019</DATE>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeudellinen arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävän asian taustalla on ongelma, joka liittyy luottosopimuksissa käytettäviin vähimmäiskorkoehtoihin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Tämä ongelma on jo tuotu unionin tuomioistuimen tietoon. Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160414">14.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>Sales Sinués ja Drame Ba</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-381/14 ja C-385/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:252">EU:C:2016:252</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), tuomio Gutiérrez Naranjo sekä määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131114">14.11.2013</DATE>, <NAME.CASE>Banco Popular Español ja Banco de Valencia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-537/12 ja C-116/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:759">EU:C:2013:759</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Muistutettakoon lyhyesti, että käytäntö, jota erityisesti espanjalaiset pankit käyttivät maailmantaloutta vuosina 2007–2012 ravistelleen finanssikriisin alla ja aikana, oli tarjota vaihtuvakorkoisia kiinnelainoja, jotka sisälsivät tällaisen ehdon, jolla pyrittiin rajoittamaan tämän koron vaihtelua. Tämä ehto tarkoittaa tarkemmin sanottuna sitä, että jos kyseinen korko alenee siinä<?PAGE NO="6"?> määrättyä vähimmäistasoa alemmaksi, lainanottajan on maksettava tätä tasoa vastaava korko.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. tuomio Gutiérrez Naranjo, 18 kohta.</P></NOTE> Käytännössä vähimmäiskorkoehdoista siis seuraa, että espanjalaisia kuluttajia estetään hyötymästä tästä finanssikriisin aikana tapahtuneesta korkojen romahduksesta, samalla kun luottolaitoksia suojataan kielteisiltä vaikutuksilta, joita tällä romahduksella olisi pitänyt olla niiden katteisiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ilmiön laajuus oli huomattava: esimerkiksi peräti kolmannes kaikista Espanjassa vuoden 2010 aikana tehdyistä kiinnelainoista sisälsi tällaisen ehdon (ks. Zunzunegui, F., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>Mortgage Credit – Mis-selling of Financial Products – Study requested by the ECON committee<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, <HT TYPE="ITALIC">European Parliament, Policy Department for Economic, Scientific and Quality of Life Policies, Directorate-General for Internal Policies</HT>, 6.2018, s. 23–32 viittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Vähimmäiskorkoehtojen käyttö ei ole kuitenkaan jäänyt seurauksitta espanjalaisten pankkien kannalta. Tribunal Supremo katsoi <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antamassaan tuomiossa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Tuomio nro 241/2013 (jäljempänä Tribunal Supremon <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antama tuomio tai <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> annettu tuomio; ES:TS:2013:1916).</P></NOTE> että näistä kolmen käyttämissä yleisissä ehdoissa olleet vähimmäiskorkoehdot olivat kohtuuttomia avoimuuden puuttumisen vuoksi, ja totesi ne näin ollen pätemättömiksi. Tämä tuomioistuin rajoitti kuitenkin tuomionsa ajallisia vaikutuksia siten, että ne eivät koskeneet muun muassa summia, joita kuluttajat olivat suorittaneet näiden ehtojen perusteella ennen tuomion julistamispäivää.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Tribunal Supremo on pysyttänyt tämän ratkaisun myöhemmin (ks. esim. tuomio <DATE ISO="20150325">25.3.2015</DATE>, nro 139/2015 (ES:TS:2015:1280) ja tuomio <DATE ISO="20150429">29.4.2015</DATE>, nro 222/2015 (ES:TS:2015:2207)). Ks. tuomio Gutiérrez Naranjo, 18–21 ja 67 kohta.</P></NOTE> Vaikka pääasian asianosaiset ovat eri mieltä siitä, miten laajaa julkisuutta tämä tuomio sai julistamisaikanaan, on mielestäni mahdollista todeta varmuudella, että se on vähintään herättänyt vakavia epäilyksiä siitä, rasittiko sama avoimuuden puute myös muiden pankkien käyttämiä vähimmäiskorkoehtoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Ibercaja omaksui tässä asiayhteydessä heinäkuun 2013 aikana sisäisen toimintamallin, jonka mukaan tiettyjen tai jopa kaikkien sen asiakkaiden, joilla oli vähimmäiskorkoehdon sisältävä kiinnelaina,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ibercajan mukaan sen työntekijöiden piti ehdottaa lainaa muuttavaa uudistamissopimusta vain asiakkaille, jotka olivat tehneet Tribunal Supremon <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antaman tuomion jälkeen valituksen sopimuksensa mukaisesta vähimmäiskorkoehdosta. XZ:n mukaan tällaisten sopimusten tekeminen kuului sitä vastoin kampanjaan, joka kohdistui kaikkiin asiakkaisiin, joiden sopimukseen sisältyi tällainen vähimmäiskorkoehto, olivatpa he tehneet tästä valituksen tai eivät. Täsmennettäköön, että pääasian asianosaisten kesken on ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa riidanalaista, oliko XZ itse tehnyt tällaisen valituksen (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 80 kohta).</P></NOTE> kanssa tehtiin ns. <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>lainaa muuttava uudistamissopimus<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>. Tässä sopimuksessa määrättiin erityisesti kyseisen asiakkaan lainaan sovellettavan vähimmäiskorkoehdon alentamisesta, joka tuli voimaan seuraavasta kuukausierästä lähtien ja oli voimassa tämän lainan päättymiseen saakka, sekä siitä, että nimenomaisesti ja vastavuoroisesti luovuttaisiin riitauttamasta kyseisen lainan ehtoja tuomioistuimessa. Ibercaja teki tällaisen sopimuksen XZ:n kanssa <DATE ISO="20140304">4.3.2014</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi useat espanjalaiset tuomioistuimet olivat saattaneet kysymyksen päätelmistä, joita niiden piti tehdä vähimmäiskorkoehdon toteamisesta kohtuuttomaksi, antoi <DATE ISO="20161221">21.12.2016</DATE> tuomion Gutiérrez Naranjo. Unionin tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa lähinnä, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan kansallinen tuomioistuin, joka toteaa tällaisen ehdon kohtuuttomaksi, lähtökohtaisesti jättämään sitä soveltamatta ja määräämään kuluttajalle palautettaviksi summat, jotka hän on maksanut sen mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Eli konkreettisesti vähimmäiskorkoehdon mukaisesti maksettujen summien ja niiden summien, jotka olisi suoritettu, jos vähimmäiskorkoehtoa ei olisi ollut olemassa ja olisi sovellettu vaihtuvaa korkokantaa, välinen erotus.</P></NOTE> Unionin tuomioistuin täsmensi lisäksi, että tämä säännös on esteenä sille, että palautusoikeutta rajoitettaisiin ajallisesti, kuten Tribunal Supremo oli tehnyt <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antamassaan tuomiossa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. tuomio Gutiérrez Naranjo, 61–75 kohta sekä tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>XZ, joka oli todennäköisesti saanut innoituksen tästä unionin tuomioistuimen tuomiosta, vaati <DATE ISO="20170201">1.2.2017</DATE> ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa nostamallaan kanteella sitä toteamaan hänen kiinnelainasopimuksensa vähimmäiskorkoehdon kohtuuttomuuden perusteella pätemättömäksi ja velvoittamaan Ibercajan palauttamaan hänelle tämän ehdon mukaisesti suoritetut summat.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>XZ:n tapaus ei ole millään muotoa yksittäistapaus. Espanjalaisissa tuomioistuimissa on esitetty yli miljoona vaatimusta vähimmäiskorkoehdon nojalla suoritettujen summien palauttamiseksi (ks. em. teos Zunzunegui, F., s. 6). Ks. Tribunal Supremon <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antaman tuomion ja tuomion Gutiérrez Naranjo vaikutuksesta Espanjan talouteen International Monetary Fund, <HT TYPE="ITALIC">IMF Country Report N<HT TYPE="SUP">o</HT> 17/345, Spain: Financial Sector Assessment Program – Technical Note on Supervision of Spanish Banks – Select[ed] issues</HT>, <DATE ISO="20171113">13.11.2017</DATE>, s. 8, 10, 23 ja 53, jonka mukaan vähimmäiskorkoehdon sisältävien kiinnelainojen markkinointi aiheuttaa tälle kansantaloudelle järjestelmäriskin.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Tässä tuomioistuimessa esitetty keskeinen kysymys koskee oikeudellisia seurauksia, joita XZ:n ja Ibercajan <DATE ISO="20140304">4.3.2014</DATE> tekemällä lainaa muuttavalla uudistamissopimuksella voi olla näiden vaatimusten kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Pankki näet väittää, että tämä sopimus estää sen, että XZ voisi vedota kiinnelainasopimuksessa alun perin määrätyn vähimmäiskorkoehdon kohtuuttomuuteen. Sen tätä koskevat perustelut perustuvat Tribunal Supremon <DATE ISO="20180411">11.4.2018</DATE> antamaan tuomioon,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Tuomio nro 205/2018 (jäljempänä Tribunal Supremon <DATE ISO="20180411">11.4.2018</DATE> antama tuomio tai <DATE ISO="20180411">11.4.2018</DATE> annettu tuomio; ES:TS:2018:1238).</P></NOTE> jossa tämä on antanut ratkaisun samanlaisista Ibercajan kahden muun asiakkaansa kanssa tekemistä sopimuksista. Tämä tuomioistuin katsoi lähinnä, että tällainen sopimus on <HT TYPE="ITALIC">sovinto</HT>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Espanjan siviilikoodeksin 1809 §:n mukaan sovinto on sopimus, jolla kaikki sopimuspuolet antamalla, lupaamalla tai pysyttämällä jotain välttävät riidan syntymisen tai päättävät riidan, joka oli pantu vireille.</P></NOTE> jonka sopimuspuolet ovat tehneet ratkaistakseen tuomioistuimen ulkopuolella lopullisesti epävarman tilanteen, jonka sen <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antama tuomio oli aiheuttanut niiden luottosopimuksiin sisältyneen vähimmäiskorkoehdon voimassaolosta, sellaisia vastavuoroisia myönnytyksiä vastaan, jotka sisältävät tämän ehdon mukaisen koron alentamisen. Näin ollen tuomioistuin ei voi sen mielestä tutkia kyseisen ehdon kohtuuttomuutta, koska tämä sovinto on sopimuspuolia sitova. Tribunal Supremo on todennut tässä yhteydessä, että direktiivi 93/13 ei ole esteenä sille, että elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja sopivat siitä, että ne ratkaisevat riitansa tuomioistuimen ulkopuolella. Tämä tuomioistuin on lisäksi katsonut, että riidanalaiset sopimukset olivat kuluttajien kannalta avoimia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. yksityiskohtaisemmin tämän ratkaisuehdotuksen 82 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>XZ puolestaan väittää, että lainaa muuttavaa uudistamissopimusta on pidettävä pätemättömänä eikä se siis voi estää ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta tutkimasta hänen vaatimuksiaan. Hänen tätä koskevat perustelunsa perustuvat puolestaan edellisessä kohdassa mainittuun Tribunal Supremon <DATE ISO="20180411">11.4.2018</DATE> antamaan tuomioon liittyneeseen eriävään mielipiteeseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Jäljempänä tuomari Orduña Morenon eriävä mielipide.</P></NOTE> Siinä esitetään lähinnä, että tällainen sopimus ei ole sovinto vaan asianomaisten asiakkaiden kiinnelainasopimuksiin sisältyvän vähimmäiskorkoehdon <HT TYPE="ITALIC">uudistamissopimus</HT>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Uudistamissopimus on muun muassa Espanjan siviilikoodeksin 1203 §:ssä tarkoitettu sopimus, jolla sopimuspuolet, joita sitoo olemassa oleva velvoitesuhde, muuttavat tätä velvoitetta tai korvaavat sen toisella velvoitteella.</P></NOTE> eikä tällainen uudistaminen ole kansallisen lainsäädännön nojalla pätevä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 31.</P></NOTE> Joka tapauksessa yhtäältä direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta on hänen mielestään esteenä sille, että sopimuspuolet muuttavat kohtuutonta ehtoa tai pysyttävät sen tai että kuluttaja luopuu oikeudestaan riitauttaa se tuomioistuimessa. Toisaalta tällainen sopimus ei ole hänen mielestään avoin, koska siihen ei sisälly tietoja, joiden avulla kuluttajat kykenisivät ymmärtämään taloudelliset ja oikeudelliset seuraukset, joita sen tekemisestä aiheutuu heille. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vaikuttaa olevan samaa mieltä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Totean heti aluksi, että vaikka kahdesta edellisestä kohdasta ilmenee, että pääasian asianosaisten kesken on riidanalaista, miten lainaa muuttavaa uudistamissopimusta pitäisi luonnehtia oikeudellisesti, tämä kysymys kuuluu, kuten komissio esittää, yksinomaan Espanjan lainsäädännön alaan, joten ei ole unionin tuomioistuimen vaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä ratkaista se.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>On sitä vastoin unionin tuomioistuimen tehtävänä tarkastella direktiivin 93/13 valossa tapausta, jossa 1) kuluttajaa ja elinkeinonharjoittajaa sitoo sopimus, 2) on ilmennyt vakavia epäilyjä tämän sopimuksen jonkin ehdon<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ibercaja ja Espanjan hallitus ovat korostaneet, että Tribunal Supremo ei todennut <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> annetussa tuomiossa pätemättömäksi kaikkia vähimmäiskorkoehtoja vaan ainoastaan ehdot, joita sen käsiteltävänä olleen kieltokanteen osalta vastaajina olleet kolme pankkia käyttivät. Lisäksi tämän tuomion mukaisesti vähimmäiskorkoehdot ovat kohtuuttomia vain siltä osin kuin ne eivät ole avoimia, mikä tuomioistuimen on todettava tapauskohtaisesti. Sillä hetkellä, jona pääasian asianosaiset tekivät lainaa muuttavan uudistamissopimuksen, kiinnelainasopimuksen mukaista vähimmäiskorkoehtoa ei ollut riitautettu tuomioistuimessa. XZ ja komissio väittävät kuitenkin, että tällä tuomiolla asetetut avoimuuden edellytykset ovat erittäin ankaria, joten on olemassa vähintään hyvin suuri todennäköisyys sille, että riidanalainen vähimmäiskorkoehto on kohtuuton. Niiden mukaan lähes 97 prosentissa tapauksista kuluttajat ovat voittaneet kohtuuttomia ehtoja, mukaan lukien vähimmäiskorkoehdot, koskevat oikeudenkäynnit. Muistutettakoon, että unionin tuomioistuin ei antanut tuomiossa Gutiérrez Naranjo ratkaisua vähimmäiskorkoehtojen kohtuuttomuudesta. Se piti niiden kohtuuttomuutta lähtökohtana. Nyt käsiteltävässä asiassakaan ei ole unionin tuomioistuimen tehtävänä ratkaista tätä kysymystä itse.</P></NOTE> mahdollisesta direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kohtuuttomuudesta ja 3) sopimuspuolet ovat myöhemmällä sopimuksella uudistaneet kyseisen ehdon,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Se, mikä uudistetaan, ei ole varsinaisesti ehto vaan siitä johtuva velvoite. Puhun tässä ratkaisuehdotuksessa kuitenkin yksinkertaisuuden vuoksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>ehdon uudistamisesta<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>.</P></NOTE> vahvistaneet alkuperäisen sopimuksen voimassaolon ja luopuneet vastavuoroisesti riitauttamasta sitä tuomioistuimessa. On tarkemmin sanoen määritettävä aluksi, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää ensimmäisessä kysymyksessään, onko kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohta <HT TYPE="ITALIC">lähtökohtaisesti</HT> esteenä sille, että tällaisella sopimuksella on sitova vaikutus kuluttajaan nähden. Esitän tämän ratkaisuehdotuksen ensimmäisessä osassa syyt, joiden vuoksi näin ei mielestäni ole (A jakso).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kuluttajan mahdollisuus uudistaa mahdollisesti kohtuuton ehto, vahvistaa sen pätevyys ja/tai luopua sen riitauttamisesta tuomioistuimessa (ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys)</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Muistutettakoon, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>elinkeinonharjoittajan kuluttajan kanssa tekemässä sopimuksessa olevat kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>. Tämän säännöksen nojalla kansallisen tuomioistuin on todetessaan tietyn sopimuksen kohtuuttomaksi tehtävä tästä kaikki päätelmät, jotka kansallisen lainsäädännön nojalla johtuvat tästä toteamuksesta, jotta varmistetaan, että tämä ehto ei sido kuluttajaa. Kyseinen tuomioistuin on näet velvollinen jättämään soveltamatta kyseistä ehtoa, jotta se ei vaikuttaisi sitovasti kuluttajaan nähden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091006">6.10.2009</DATE>, <NAME.CASE>Asturcom Telecomunicaciones</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-40/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:615">EU:C:2009:615</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120315">15.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Pereničová ja Perenič</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-453/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:144">EU:C:2012:144</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120614">14.6.2012</DATE>, <NAME.CASE>Banco Español de Crédito</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑618/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:349">EU:C:2012:349</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130530">30.5.2013</DATE>, <NAME.CASE>Jőrös</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-397/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:340">EU:C:2013:340</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin täsmensi tuomiossa Gutiérrez Naranjo vielä, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>on lähtökohtaisesti katsottava, ettei kohtuuttomaksi todettu sopimusehto ole koskaan ollut olemassa, minkä vuoksi sillä ei voi olla vaikutuksia kuluttajaan nähden<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>. Näin ollen siitä, että tällainen ehto todetaan kohtuuttomaksi tuomioistuimessa, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>on lähtökohtaisesti seurattava sen oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen palauttaminen, jossa kuluttaja olisi, jos tällaista ehtoa ei olisi ollut olemassa<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>. Jos kyseinen ehto velvoittaa kuluttajan summien maksamiseen, tuomioistuimen velvollisuus sivuuttaa sen soveltaminen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>sisältää lähtökohtaisesti sen, että nämä määrät on vastaavasti palautettava<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Tuomio Gutiérrez Naranjo, 61 ja 62 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaisi pääasian oikeudenkäynnissä, että kiinnelainasopimukseen sisältyvä vähimmäiskorkoehto on direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuton, se olisi näin ollen lähtökohtaisesti velvollinen tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti jättämään tämän ehdon soveltamatta ja velvoittamaan Ibercajan palauttamaan XZ:lle kyseisen ehdon mukaisesti suoritetut määrät.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Tribunal Supremon <DATE ISO="20180411">11.4.2018</DATE> antamassaan tuomiossa Espanjan lainsäädännöstä omaksuman tulkinnan mukaan lainaa muuttava uudistamissopimus kuitenkin <HT TYPE="ITALIC">estää sen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tutkii tämän vähimmäiskorkoehdon kohtuuttomuutta koskevan kysymyksen</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 26 kohta.</P></NOTE> Espanjan hallitus esittää tarkemmin sanoen, että vaikka XZ ei voisi enää vaatia tuomioistuinta valvomaan kiinnelainasopimukseen alun perin sisältyneen vähimmäiskorkoehdon voimassaoloa, hän voisi sitä vastoin riitauttaa kyseisen sopimuksen mukaisen uuden vähimmäiskorkoehdon voimassaolon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa tulee esiin kysymys siitä, onko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta, kuten XZ väittää,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 27 kohta.</P></NOTE> lähtökohtaisesti esteenä sille, että kuluttaja ja elinkeinonharjoittaja tekevät sopimuksen mahdollisesti kohtuuttoman ehdon uusimisesta, sen pätevyyden vahvistamisesta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Tarkoitan tällä käsitteellä toimea, jolla sopimuspuoli luopuu vetoamasta pätemättömyysperusteeseen, mistä säädetään muun muassa Espanjan siviilikoodeksin 1309–1313 §:ssä).</P></NOTE> ja/tai luopumisesta sen riitauttamisesta tuomioistuimessa – tai tarkemmin sanoen siitä, onko tämä säännös esteenä sille, että tämä sopimus sitoo kuluttajaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Kuten olen edellä todennut, en ole tätä mieltä. Tämä kysymys edellyttää näet mielestäni monisyisempää vastausta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Käsitykseni mukaan XZ:n lähestymistapa perustuu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jossa on katsottu, että koska kuluttaja on elinkeinonharjoittajaan nähden heikompi osapuoli sekä neuvotteluaseman että tietojen puolesta, direktiivin 6 artiklan 1 kohta on pakottava säännös, jolla pyritään korvaamaan muodollinen tasapaino, joka sopimuksessa perustetaan sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille, todellisella tasapainolla, jolla voidaan palauttaa sopimuspuolten välinen yhdenvertaisuus; tämän säännöksen on katsottava lisäksi olevan sellaisia kansallisia sääntöjä vastaava normi, jotka kuuluvat kansallisen oikeusjärjestyksen perusteisiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20061026">26.10.2006</DATE>, <NAME.CASE>Mostaza Claro</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-168/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:675">EU:C:2006:675</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091006">6.10.2009</DATE>, <NAME.CASE>Asturcom Telecomunicaciones</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-40/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:615">EU:C:2009:615</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180517">17.5.2018</DATE>, <NAME.CASE>Karel de Grote – Hogeschool Katholieke Hogeschool Antwerpen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-147/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:320">EU:C:2018:320</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Myönnän, että kun tätä oikeuskäytäntöä luetaan yhdessä tämän ratkaisuehdotuksen 30 ja 31 kohdassa mainitun oikeuskäytännön kanssa, se muistuttaa jossain määrin eri jäsenvaltioiden, muun muassa Espanjan kuningaskunnan, lainsäädännössä olevaa <HT TYPE="ITALIC">ehdotonta pätemättömyyttä</HT> koskevaa käsitettä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Muistutettakoon, että useiden valtioiden, kuten Belgian kuningaskunnan, Ranskan tasavallan ja Espanjan kuningaskunnan, lainsäädännössä erotetaan toisistaan sopimusten <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>ehdoton<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> pätemättömyys ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>suhteellinen<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/> pätemättömyys. Ehdoton pätemättömyys syntyy suoraan lain nojalla, ja tuomioistuimen on todettava se viran puolesta. Sitä vastoin suhteelliseen pätemättömyyteen voi vedota tuomioistuimessa vain osapuoli, jota lailla pyritään suojelemaan, ja tuomioistuin antaa siitä tarvittaessa ratkaisun. On yleisesti kiistatonta, että näiden kahden seuraamuksen välisenä erotteluperusteena on rikotun säännön peruste sen mukaan, pyritäänkö sillä suojelemaan yleistä etua vai yksityisiä intressejä. Ensin mainitussa tapauksessa pätemättömyys on ehdotonta, jälkimmäisessä suhteellista. Ks. esim. julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Martín Martín</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-227/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:295">EU:C:2009:295</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeustapausviittauksineen).</P></NOTE> Se on lisäksi nimenomaisesti seuraamus, josta Espanjan lainsäädännössä säädetään siinä tapauksessa, että sopimusehto todetaan kohtuuttomaksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. kuninkaan asetuksen 1/2007 83 §:n 1 momentti.</P></NOTE> Ehdotonta pätemättömyyttä koskeva käsite ei jätä mitään tilaa sopimuspuolten tahdolle. Nämä eivät voi vahvistaa tai uusia velvoitetta, joka on tullut tällä tavoin pätemättömäksi. Ne eivät voi myöskään sopia tällaisesta velvoitteesta:<?PAGE NO="10"?> tuomioistuimen on todettava viran puolesta sen pätemättömyys ja näiden liiketoimien vaikutuksettomuus. XZ:n mukaan kuluttaja ja elinkeinonharjoittaja eivät siis voi uudistaa tai vahvistaa kohtuutonta ehtoa eivätkä sopia siitä. Mahdollinen sopimuspuolten välinen sopimus ei voi estää tuomioistuinta tutkimasta tietyn sopimusehdon kohtuuttomuutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. esim. <DATE ISO="20171016">16.10.2017</DATE> annettu Tribunal Supremon tuomio nro 558/2017. Kyseinen tuomioistuin katsoi tässä tuomiossa, että pankin ja kuluttajan välillä tehty <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>uudistamissopimus<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>, jossa nämä olivat uudistaneet lainasopimukseensa sisältyneen vähimmäiskorkoehdon, oli pätemätön tämän ehdon kohtuuttomuuden vuoksi ja että se oli tästä syystä ehdottoman pätemätön. Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150226">26.2.2015</DATE>, <NAME.CASE>Matei</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-143/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:127">EU:C:2015:127</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Tämän tuomion taustalla olleessa asiassa kaksi kuluttajaa oli riitauttanut tuomioistuimessa erilaisia luottosopimuksensa ehtoja. Kansallinen tuomioistuin oli esittänyt unionin tuomioistuimelle useita kysymyksiä direktiivin 93/13 tulkinnasta. Nämä kuluttajat ja vastaajana ollut pankki olivat tehneet tämän jälkeen sovinnon, jonka tarkoituksena oli sopia riita tuomioistuimen ulkopuolella. Tämä pankki oli vedonnut unionin tuomioistuimessa sovintoon perustellakseen sitä, että ennakkoratkaisukysymyksiä ei voitaisi ottaa tutkittavaksi. Kansallinen tuomioistuin oli kuitenkin ilmoittanut unionin tuomioistuimelle, että se ei ollut ottanut tätä sovintoa huomioon sen vuoksi, että riidanalaisten sopimusehtojen väitettyä kohtuuttomuutta koskeva kysymys on <HT TYPE="ITALIC">oikeusjärjestyksen perusteita koskeva kysymys, josta sopimuspuolet eivät voi tehdä sovintoa</HT>. Korostettakoon, että unionin tuomioistuin ei ottanut tuomiossaan kantaa tähän seikkaan. Se tyytyi vain toteamaan, että riita oli edelleen vireillä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, ja hylkäämään siinä esitetyn oikeudenkäyntiväitteen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ei kuitenkaan todellisuudessa mennä näin pitkälle. Se on näet todennut vakiintuneesti – ja tämä seikka on mielestäni oleellisen tärkeä –, että <HT TYPE="ITALIC">kuluttaja voi luopua vetoamasta sopimusehdon kohtuuttomuuteen</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090604">4.6.2009</DATE>, <NAME.CASE>Pannon GSM</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-243/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:350">EU:C:2009:350</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Unionin tuomioistuimen mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>direktiivissä 93/13 ei mennä niin pitkälle, että siinä säädetty järjestelmä kuluttajien suojaamiseksi elinkeinonharjoittajien kohtuuttomilta sopimusehdoilta tehtäisiin pakolliseksi<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191003">3.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Dziubak</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-260/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:819">EU:C:2019:819</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>kuluttajan oikeus tehokkaaseen suojaan sisältää kuitenkin myös mahdollisuuden luopua vetoamasta oikeuksiinsa<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160414">14.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>Sales Sinués ja Drame Ba</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-381/14 ja C-385/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:252">EU:C:2016:252</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. tämän sanamuodon alkuperästä julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Duarte Hueros</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-32/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:128">EU:C:2013:128</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin täsmensi siten tuomiossa Banif Plus Bank,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130221">21.2.2013</DATE> (<NO.CASE>C-472/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:88">EU:C:2013:88</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> että kansallisen tuomioistuimen on tarpeen vaatiessa otettava huomioon <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>kuluttajan ilmaisema tahto – –, kun kuluttaja on tietoinen kohtuuttoman ehdon sitomattomuudesta mutta kuitenkin toteaa, että hän vastustaa sen huomiotta jättämistä, ja antaa näin vapaaehtoisen ja tietoisen suostumuksensa kyseiseen ehtoon<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Toisin kuin komissio katsoo, mielestäni näillä seikoilla ei ole merkitystä vain tilanteessa, jossa tuomioistuin on todennut sopimusehdon kohtuuttomuuden viran puolesta ja ilmoittanut siitä kuluttajalle. Siitä ilmenee mielestäni yleisempi näkemys, jonka mukaan kuluttaja voi luopua vetoamasta tietyn ehdon kohtuuttomuuteen, kunhan tämä luopuminen perustuu, kuten unionin tuomioistuin totesi viimeksi mainitussa tuomiossa, <HT TYPE="ITALIC">hänen vapaaehtoiseen ja tietoiseen suostumukseensa</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Tämä näkemys kuvastaa mielestäni unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön sisältyvää ajatusta, jonka mukaan direktiivillä 93/13 pyritään erityisesti estämään se, että kuluttaja tekee sitoumuksia, joita hän ei tiedä tai joiden ulottuvuutta hän ei todellisuudessa ymmärrä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ks. erityisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee sopimusehtojen avoimuuden pakottavuutta ja joka perustuu direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohtaan ja 5 artiklaan (ks. tämän ratkaisuehdotuksen C jakso). Viittaan tässä kuluttajan tietoiseen suostumukseen. Yleisesti se, onko kuluttaja antanut vapaaehtoisesti suostumuksensa, kuuluu tahdonmuodostuksen puutteita koskevan kansallisen lainsäädännön alaan (ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 54).</P></NOTE> Jos kuluttaja sitä vastoin tietää oikeudelliset seuraukset, joita hänelle aiheutuu siitä, että hän luopuu tässä direktiivissä hänelle annetusta suojasta, tällainen luopuminen on tämän direktiivin mukaista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Jos kuluttajan on katsottava tietävän toimintansa seuraukset, kun hän saatumaan tuomioistuimelta tiedon ehdon kohtuuttomuudesta luopuu vetoamasta siihen tässä tuomioistuimessa, tämä ei merkitse sitä, että ei olisi olemassa mitään muuta tilannetta, jossa tämä olisi mahdollista. En näe lähtökohtaisesti varsinkaan mitään estettä sille, että kuluttaja käyttää mahdollisuuttaan luopua sopimusteitse, jälleen sillä edellytyksellä, että tämä luopuminen perustuu vapaaehtoiseen ja tietoiseen suostumukseen. Katson tämän viimeksi mainitun seikan osalta, että on kuitenkin vertailtava keskenään kahta eri tapausta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Mielestäni yhtäältä kuluttaja ei voi koskaan luopua alun perin suojasta, jota hän saa direktiivistä 93/13, jos hän ostaa tavaran tai vastaanottaa palvelun elinkeinonharjoittajalta. Myyntisopimuksen tai palvelujen suorittamista koskevan sopimuksen ehdolla, joka merkitsee sen pätevyyden vahvistamista tai sitä, että luovutaan oikeudesta riitauttaa se tuomioistuimesta, ei voi olla minkäänlaista sitovaa vaikutusta kuluttajaan nähden. Unionin eri säädöksissä kielletään lisäksi nimenomaisesti tällainen luopuminen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. esim. kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta <DATE ISO="20140204">4.2.2014</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/17/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="060" PAGE.FIRST="34" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 60, s. 34</REF.DOC.OJ>) 41 artiklan a alakohta ja kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta <DATE ISO="20111025">25.10.2011</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="304" PAGE.FIRST="64" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 304, s. 64</REF.DOC.OJ>) 25 artikla. Ks. myös Espanjan lainsäädännössä kuninkaan asetuksen 1/2007 10 §.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Tällaista luopumista ei näet voida missään tapauksessa pitää <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>tietoisena<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>. Kukaan ei käsitä tosiasiasiallisesti kuluttajalainsäädännön tarjoaman suojan merkitystä, ennen kuin on aiheutunut vaikeuksia ja hän tarvitsee konkreettisesti tätä suojaa. Näin on mielestäni tulkittava ajatusta <HT TYPE="ITALIC">etukäteen tapahtuvasta luopumisesta</HT>: luopuminen tapahtuu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>etukäteen<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>, jos se tapahtuu ennakolta, silloin kun syntyy sopimussuhde elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välille ja kun kuluttaja ei kuvittele, että sopimussuhteesta voisi tulla ongelmallinen, tai ei pidä tätä riittävän merkittävänä seikkana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Toisaalta sitä vastoin silloin, jos ongelma on syntynyt tässä sopimussuhteessa, jossa on esimerkiksi ilmennyt vakavia epäilyksiä tietyn sopimusehdon mahdollisesta direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kohtuuttomuudesta ja jossa on mahdollisesti olemassa sopimuspuolten välinen tätä koskeva riita, sitä, että kuluttaja luopuu vetoamasta tämän ehdon sitovan vaikutuksen puuttumiseen, ei pidä tarkastella yhtä ankarasti. Tällaisessa tapauksessa kuluttaja todennäköisesti ymmärtää hänelle tällä direktiivillä annetun suojan merkityksen ja kykenee näin ollen käsittämään tämän luopumisen merkityksen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. vastaavasti ratkaisu, josta säädetään tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla <DATE ISO="20121212">12.12.2012</DATE> annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1215/2012 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="351" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2012">EUVL 2012, L 351, s. 1</REF.DOC.OJ>) oikeuspaikkalausekkeiden osalta kuluttajasopimuksia koskevissa rajatylittävissä riidoissa. Muistutettakoon, että tämän asetuksen II luvun 4 jaksossa vahvistetaan kuluttajia suojaavat toimivaltasäännökset. Tässä yhteydessä kyseisen asetuksen 19 artiklassa säädetään, että näistä säännöksistä voidaan poiketa ainoastaan oikeuspaikkasopimuksella, joka <HT TYPE="ITALIC">tehdään</HT> asianosaisten välisen <HT TYPE="ITALIC">riidan syntymisen jälkeen</HT>. Tästä säännöksestä on hyväksytty oikeuskirjallisuudessa selitys, jonka mukaan kuluttaja kykenee ymmärtämään täydellisesti tällaisen sopimuksen seuraukset ja siten antamaan siihen tietoisen suostumuksen vasta silloin, kun hän ymmärtää, mitä riita koskee. Ks. Nielsen, P. A., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>Article 19<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>, teoksessa Magnus, U., ja Mankowski, P., <HT TYPE="ITALIC">Brussels Ibis Regulation – Commentary</HT>, <HT TYPE="ITALIC">European Commentaries on Private International Law</HT>, Schmidt, Otto, Dr., KG, Verlag, 2016, s. 519.</P></NOTE> Kuluttajalla on toisin sanoen mielestäni tietyin edellytyksin mahdollisuus <HT TYPE="ITALIC">luopua jälkikäteen</HT> sopimusteitse oikeuksista, joita hänellä on tämän direktiivin perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että tässä jälkimmäisessä tapauksessa kuluttajalla on mielestäni mahdollisuus uusia elinkeinonharjoittajan kanssa tekemällään sopimuksella kyseinen ehto, vahvistaa se tai jopa luopua saattamasta sen kohtuuttomuutta koskevaa kysymystä tuomioistuimen käsiteltäväksi, kunhan hän tekee tämän vapaaehtoisesti ja tietoisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Unionin tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan on katsottava, ettei kohtuuttomaksi todettu sopimusehto <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>ole koskaan ollut olemassa<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>, on siten oikeudellinen fiktio, jota on lievennettävä – unionin tuomioistuin on itsekin korostanut, että näin on vain <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>lähtökohtaisesti<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/> (ks. tuomio Gutiérrez Naranjo, 61 kohta). Kuluttajalla on mahdollisuus pitää kyseinen ehto voimassa. Jatkaakseni analogisesti tietyissä jäsenvaltioissa olemassa olevien pätemättömyyden käsitteiden kanssa (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 37 kohta), kohtuuttomia ehtoja koskeva käsite on tältä osin mielestäni rinnastettava <HT TYPE="ITALIC">suhteelliseen pätemättömyyteen</HT>, joka saattaa johtaa uudistamiseen tai vahvistamiseen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Hän voi muun muassa käyttää luopumista koskevaa mahdollisuuttaan tekemällä elinkeinonharjoittajan kanssa kyseistä ehtoa koskevan <HT TYPE="ITALIC">sovinnon</HT> tuomioistuimessa tai tuomioistuimen ulkopuolella. Tällaisesta sovinnosta saattaa lisäksi koitua tiettyjä etuja kuluttajalle, kuten se, että hän saa välittömän hyödyn – tämä on nimenomaisesti niiden vastavuoroisten myönnytysten kohde, joita sovintoon on liityttävä – ilman, että hänen tarvitsee riitauttaa tätä samaa ehtoa tuomioistuimessa, vastata oikeudenkäyntikuluista ja odottaa menettelyn lopputulosta, etenkin silloin, jos hän ei ole tätä sovintoa tehdessään varma siitä, että lopputulos on hänelle suotuisa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. vastaavasti julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Gavrilescu</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-627/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:690">EU:C:2017:690</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Toistan, että jos kuluttaja on tehnyt sovinnon kaikista seikoista tietoisena, en näe estettä sille, että tällainen sopimus on sitova kuluttajankin kannalta. Sovinnon on voitava erityisesti tarjota oikeusvarmuutta sopimuspuolille, mikä edellyttää sitä, että se ei voi jäädä ilman sitovaa vaikutusta johonkin sopimuspuoleen nähden. Kuten jäljempänä selitän, luopuminen tuomioistuimessa nostettavista kanteista vastavuoroisia myönnytyksiä vastaan on myös sovinnon direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>pääkohde<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> eli sopimusvapauden ydin, jota tällä direktiivillä ei lähtökohtaisesti pyritä kyseenalaistamaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Caja de Ahorros y Monte de Piedad de Madrid</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-484/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:682">EU:C:2009:682</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeustapausviittauksineen). Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 73 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Viimeksi mainittua seikkaa tukevat mielestäni kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta annetun direktiivin 2013/11/EU<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta <DATE ISO="20130521">21.5.2013</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="165" PAGE.FIRST="63" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 165, s. 63</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> säännökset. Tämän direktiivin mukaisesti kuluttaja ja elinkeinonharjoittaja voivat turvautua vaihtoehtoiseen riidanratkaisumenettelyyn kuluttajasopimusta koskevan erimielisyyden osalta. Jos ne päättävät tässä yhteydessä turvautua menettelyyn, jolla pyritään ratkaisemaan erimielisyys ehdottamalla tiettyä ratkaisua – kuten esimerkiksi sovittelua –, ja jos tämä menettely johtaa vastavuoroisesti hyväksyttävissä olevaan kompromissiin, tämä kompromissi konkretisoidaan yleensä sovinnolla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Direktiivillä 2013/11 ei tosin ratkaista sitä kysymystä, mikä on sen toimen luonne tai mitkä ovat sen toimen oikeusvaikutukset, jota on käytettävä vahvistettaessa sopimuspuolten suostumus ehdotettuun ratkaisuun, joten tämä kysymys kuuluu ratkaistavaksi kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä. Sovinto on kuitenkin useimmin käytetty keino konkretisoida sovittelusta seuraava sovitteluratkaisu (ks. Caponi, R., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>Just Settlement<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="2019" ID="QE0037"/>or <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>Just About Settlement<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="2019" ID="QE0038"/>? Mediated Agreements: A Comparative Overview of the Basics<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>, RabelsZ, nro 79, 2015, s. 117–141).</P></NOTE> Unionin lainsäätäjä ei ole varannut tällaisessa tapauksessa kuluttajalle oikeutta vaatia tuomioistuinta tutkimaan tätä erimielisyyttä sovintosopimuksen tekemisestä huolimatta. Unionin lainsäätäjä on päinvastoin tunnustanut, että tällaisella sopimuksella on oikeudellisia seurauksia kuluttajalle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ks. direktiivin 2013/11 9 artiklan 2 kohdan c alakohta.</P></NOTE> Kyseisessä direktiivissä säädetään kuitenkin takeista, joilla pyritään varmistamaan, että tällaisen sovinnon tekeminen perustuu kuluttajan vapaaehtoiseen ja tietoiseen suostumukseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Ks. direktiivin 2013/11 9 artiklan 2 kohta, jonka sanamuotoa siteerataan tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 75.</P></NOTE> Vaikka tätä samaa direktiiviä ei sovelleta sovintosopimuksiin, joita elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja tekevät muulla tavoin kuin vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Direktiiviä 2013/11 ei sen 2 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaan sovelleta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiin suoriin neuvotteluihin<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>. Korostan lisäksi, että tämän säännöksen nojalla unionin lainsäätäjä on vain jättänyt kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle sovinnot, joista on neuvoteltu suoraan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä: se ei ole tässä yhteydessä kieltänyt niitä, vaikka se olisi voinut erittäin hyvin tehdä niin, jos olisi halunnut.</P></NOTE> siitä seuraavaa ajattelutapaa voidaan mielestäni soveltaa yleisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Toisin kuin komissio katsoo, mielestäni Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla ei edellytä erilaista vastausta. Mielestäni tällä artiklalla taataan yhtäältä kuluttajalle tosiasiallinen mahdollisuus ajaa tuomioistuimessa oikeuksia, joita hänellä on direktiivin 93/13 nojalla, varmistamalla, että hänellä on käytettävissään tätä tarkoitusta varten oikeussuojakeinot, joille ei ole asetettu menettelyllisiä edellytyksiä, jotka tekevät oikeuksien käyttämisen suhteettoman vaikeaksi tai mahdottomaksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151001">1.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>ERSTE Bank Hungary</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-32/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:637">EU:C:2015:637</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160421">21.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>Radlinger ja Radlingerová</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑377/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:283">EU:C:2016:283</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämän määräyksen tarkoituksena ei ole kuitenkaan pakottaa kuluttajaa käyttämään tätä mahdollisuutta, jos hän päättää tietoisesti luopua siitä. Toisaalta, vaikka myönnän, että tehokasta oikeussuojaa koskeva oikeus on niin perustavanlaatuisen tärkeä, että yksityinen ei voi luopua yleisesti oikeudestaan saattaa asiaa tuomioistuimen käsiteltäväksi, tämä tapaus on kuitenkin erotettava kohdennetusta luopumisesta, joka koskee vain tiettyä ehtoa tai riitaa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Tämän täsmennyksen jälkeen ei pidä kuitenkaan unohtaa sitä, että kuluttaja on heikommassa asemassa elinkeinonharjoittajaan nähden sekä neuvotteluaseman että tietojen puolesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 36 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö.</P></NOTE> Ei voida jättää huomiotta sitä riskiä, että kuluttajan luopuminen vetoamasta ehdon kohtuuttomuuteen johtuu elinkeinonharjoittajan vallan väärinkäytöstä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. tästä käsitteestä direktiivin 93/13 johdanto-osan yhdeksäs perustelukappale.</P></NOTE> Kun kuluttaja tekee elinkeinonharjoittajan kanssa sopimuksen, joka sisältää tällaisen luopumisen, hän ei siis voi luopua kokonaan oikeussuojasta, ja tämä heikompi asema on voitava tasoittaa tuomioistuimen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>aktiivisella toiminnalla<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000627">27.6.2000</DATE>, <NAME.CASE>Océano Grupo Editorial et Salvat Editores</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-240/98–C-244/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:346">EU:C:2000:346</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091006">6.10.2009</DATE>, <NAME.CASE>Asturcom Telecomunicaciones</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-40/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:615">EU:C:2009:615</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160414">14.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>Sales Sinués ja Drame Ba</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-381/14 ja C-385/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:252">EU:C:2016:252</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Huomautettakoon tässä yhteydessä, että tällainen sopimus on lähtökohtaisesti sopimus, jota yhtäältä koskevat siihen sovellettavat yleiset ja erityiset sopimusoikeudelliset säännöt ja joka toisaalta kuuluu, kuten mikä tahansa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen sopimus, direktiivin 93/13 soveltamisalaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Kuten direktiivin 93/13 johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan, direktiiviä sovelletaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>kaikkiin<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/> elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin sopimuksiin.</P></NOTE> Tämä sopimus sitoo kuluttajaa vain siinä tapauksessa, että se on näiden eri sääntöjen mukainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Näin ollen tuomioistuimet voivat valvoa kyseistä sopimusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Ks. julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Gavrilescu</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-627/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:690">EU:C:2017:690</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Huomautettakoon lisäksi, että vaikka pääasian asianosaiset ja muut osapuolet ovat tässä tapauksessa eri mieltä siitä, voiko XZ vaatia tuomioistuinta toteamaan kiinnelainasopimuksessa alun perin olleen vähimmäiskorkoehdon kohtuuttomaksi, kun on tehty lainaa muuttava uudistamissopimus, mikään niistä ei kyseenalaista sitä, että hän voi riitauttaa tässä tuomioistuimessa tämän viimeksi mainitun sopimuksen pätevyyden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 33 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Mielestäni tuomioistuin voi tämän laillisuusvalvonnan yhteydessä ryhtyä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>aktiiviseen toimintaan<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>, joka on tarpeen kuluttajan suojelemiseksi elinkeinonharjoittajan vallan väärinkäyttöä vastaan. Tuomioistuimen on selvitettävä, myös viran puolesta, jos tällainen sopimus esitetään sille, perustuuko kuluttajan luopuminen vetoamasta tietyn ehdon kohtuuttomuuteen hänen vapaaehtoiseen ja tietoiseen suostumukseensa vai päinvastoin tällaiseen väärinkäyttöön. Tämä edellyttää muun muassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Se, onko kuluttaja antanut vapaaehtoisesti suostumuksensa, kuuluu tahdonmuodostuksen puutteita koskevan kansallisen lainsäädännön alaan. Lisäksi on todettava kuluttajan suostumuksen tietoisesta luonteesta, että jäsenvaltioiden oikeudessa saatetaan säätää takeista, jotka koskevat uudistamisen, vahvistamisen tai sovinnon kaltaisia toimia, juuri sen varmistamiseksi, että sopimuspuolet tekevät tällaisen toimen täysin harkitusti. Ks. esim. Ranskan siviililain 1182 §, jonka mukaan velvoitteen vahvistavassa toimessa on mainittava erityisesti se, miltä osin sopimus oli virheellinen.</P></NOTE> sen selvittämistä, onko tämän sopimuksen ehdoista erikseen neuvoteltu vai onko elinkeinonharjoittaja päinvastoin määrännyt niistä, ja jälkimmäisessä tapauksessa sen selvittämistä, onko direktiivistä 93/13 johtuvia avoimuuden, tasapainon ja lojaliteettiperiaatteen pakottavia vaatimuksia noudatettu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen, että jos sopimus sitoo kuluttajaa ja elinkeinonharjoittajaa ja jos on ilmennyt vakavia epäilyksiä tämän sopimuksen jonkin ehdon mahdollisesta tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kohtuuttomuudesta ja sopimuspuolet ovat muuttaneet kyseistä ehtoa myöhemmällä sopimuksella, vahvistaneet alkuperäisen sopimuksen pätevyyden ja luopuneet vastavuoroisesti riitauttamasta sen ehtoja tuomioistuimessa, tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohta ei ole esteenä sille, että tämä sopimus sitoo kuluttajaa, kunhan tämä sopimus perustuu hänen vapaaehtoiseen ja tietoiseen suostumukseensa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Tämän vastausehdotuksen perusteella esitän tämän ratkaisuehdotuksen toisessa osassa edellytykset, jotka edellisessä kohdassa tarkoitetun kaltaisen sopimuksen on täytettävä, jotta se olisi direktiivin 93/13 mukainen. Tässä yhteydessä sen mukaisesti, mitä olen esittänyt tämän ratkaisuehdotuksen 54 kohdassa, käsittelen ensin direktiivin 3 artiklan 1 kohdan käsitettä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>sopimusehto, josta ei ole erikseen neuvoteltu<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>, joka on toisen ennakkoratkaisukysymyksen kohteena (B jakso). Tämän jälkeen tutkin tämän direktiivin mukaisia avoimuuden, tasapainon ja lojaliteettiperiaatteen vaatimuksia, jotka on tuotu esiin kolmannessa, neljännessä ja viidennessä ennakkoratkaisukysymyksessä (C jakso).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Käsite <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>sopimusehto, josta ei ole erikseen neuvoteltu<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/> (toinen ennakkoratkaisukysymys)</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Käsitykseni mukaan ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii toisella kysymyksellään saamaan täsmennyksiä direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdan käsitteeseen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>sopimusehto, josta ei ole erikseen neuvoteltu<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/> kyetäkseen valvomaan lainaa muuttavan uudistamissopimuksen ehtoja tämän direktiivin mukaisten avoimuuden, tasapainon ja lojaliteettiperiaatteen vaatimusten kannalta. Muistutettakoon, että kyseistä direktiiviä sovelletaan sen 3 artiklan 1 kohdan mukaan vain sopimusehtoihin, joista ei ole neuvoteltu tällä tavoin. Tässä säännöksessä asetetaan siten tätä valvontaa koskeva ennakkoehto. Tähän on mielestäni hyvä tehdä muutamia täsmennyksiä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Tähän mennessä unionin tuomioistuin on lähinnä tyytynyt muistuttamaan kansallisia tuomioistuimia direktiivin 93/13 3 artiklan sisällöstä. Ks. määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101116">16.11.2010</DATE>, <NAME.CASE>Pohotovosť</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-76/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:685">EU:C:2010:685</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140403">3.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Sebestyén</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-342/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:1857">EU:C:2014:1857</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Direktiivissä 93/13 ei määritellä käsitettä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>sopimusehto, josta ei ole erikseen neuvoteltu<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>. Tämän direktiivin 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa täsmennetään kuitenkin, että sopimusehtoa ei koskaan pidetä erikseen neuvoteltuna, jos se on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>ennakolta laadittu<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>, eikä kuluttaja ole <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>näin ollen voinut vaikuttaa sen sisältöön<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>, varsinkaan ennakolta muotoiltujen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>vakiosopimusten<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/> yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Tästä säännöksestä voidaan mielestäni johtaa useita tärkeitä tietoja. Ensinnäkin ehdosta on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>erikseen neuvoteltu<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/> näiden käsitteiden tavanomaisessa merkityksessä, jos sopimuspuolet ovat keskustelleet sitä erikseen. Tämän jälkeen on todettava, että näin ei ole esimerkiksi silloin, jos elinkeinonharjoittaja on laatinut sen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/>ennakolta<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>, ennen kuin on käyty mitään sopimusehtoa koskevaa keskustelua. Lopuksi, kuten komissio esittää, ratkaiseva edellytys on se, <HT TYPE="ITALIC">onko kuluttajalla ollut mahdollisuutta vaikuttaa tämän ehdon sisältöön</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Ks. samankaltainen määritelmä, II.-1:110 §, 1 kohta, <HT TYPE="ITALIC">Draft Common Frame of Reference (DCFR)</HT> (Von Bar, C. ym. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">Principles, Definitions and Model Rules of European Private Law. Draft Common Frame of Reference (DCFR) – Interim Outline Edition; prepared by the Study Group on a European Civil Code and the Research Group on EC Private Law (Acquis Group)</HT>, Sellier, European Law Publishers, Munich, 2008, s. 160). Ks. myös vastaavasti julkisasiamies Tanchevin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>OTP Bank ja OTP Faktoring</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-51/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:303">EU:C:2018:303</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Siitä voidaan lisäksi päätellä, että ehdot, joiden sisältöön kuluttajat eivät voi vaikuttaa, sisältävät erityisesti ehdot, joita on niin sanotuissa vakiosopimuksissa eli sopimuksissa, jotka he voivat vain hyväksyä tai hylätä kokonaisuudessaan, joten heidän harkintavaltansa rajoittuu vain siihen, tekevätkö he sopimuksen elinkeinonharjoittajan kanssa vai eivät. Vakiosopimuksen käsite liittyy myös läheisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>yleisten sopimusehtojen<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/> käsitteeseen eli ennalta laadittuihin vakiolausekkeisiin, joita elinkeinonharjoittaja käyttää järjestelmällisesti liikesuhteissaan kuluttajiin järkeistääkseen kustannuksiaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Vaikka yleiset sopimusehdot ja vakiosopimukset muodostavat siten direktiivin 93/13 ydinkohteen, korostan kuitenkin, että sitä sovelletaan kaikkiin ehtoihin, joista ei ole neuvoteltu. Tämän direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa vain asetetaan silloin, kun kyseessä on ennalta laadittu vakioehto, olettama siitä, että ehdosta ei ole neuvoteltu, mikä voidaan kumota päinvastaisella näytöllä, jonka esittämisestä elinkeinonharjoittajalla on todistustaakka.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Vaikka direktiivin 93/13 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa pyritäänkin näet toteamaan, että ennalta laadittua ehtoa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>ei koskaan<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/> (eli missään tapauksessa) pidetä erikseen neuvoteltuna, sen kolmannessa alakohdassa annetaan kuitenkin elinkeinonharjoittajalle mahdollisuus osoittaa, että vakioehdosta (joka on lähtökohtaisesti ennalta laadittu) on erikseen neuvoteltu.</P></NOTE> Päinvastaisessa tapauksessa tätä olettamaa ei sovelleta ja on näin ollen kuluttajan tehtävänä osoittaa, että ehdosta ei ole neuvoteltu.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Pääasian oikeudenkäynnissä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä ratkaista, onko lainaa muuttavan uudistamissopimuksen ehdoista erikseen neuvoteltu direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140116">16.1.2014</DATE>, <NAME.CASE>Constructora Principado</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-226/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:10">EU:C:2014:10</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191024">24.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Topaz</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-211/17</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:906">EU:C:2019:906</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Sen tarkastelun lähtökohtana on oltava sen selvittäminen, ovatko kyseessä ennalta laaditut vakioehdot – kuten näyttää olevan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Ibercaja myönsi itse, että tällaisten sopimusten tekeminen sen asiakkaiden kanssa perustui yleiseen toimintamalliin (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 22 kohta). Tribunal Supremo totesi lisäksi <DATE ISO="20180411">11.4.2018</DATE> antamassaan tuomiossa, joka edellä mainitsemallani tavalla koskee samanlaisia sopimuksia kuin nyt käsiteltävä asia, että tämän sopimuksen ehdoista ei ollut erikseen neuvoteltu, joten niitä voitiin valvoa direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohtaan perustuvan avoimuutta koskevan vaatimuksen kannalta (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 26 ja 82 kohta).</P></NOTE> Jos tilanne on tosiasiallisesti tällainen, oletetaan tämän direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että tällaisia neuvotteluja ei ole ollut, ja Ibercajan on esitettävä päinvastainen näyttö.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Täsmennettäköön tästä viimeksi mainitusta seikasta, että sen ratkaiseminen, onko ehdosta neuvoteltu, edellyttää sitä, että otetaan huomioon sopimuksen tekemiseen liittyneet olosuhteet, kuten komissio perustellusti esittää. Kuluttajalla on ollut mahdollisuus vaikuttaa tietyn ehdon sisältöön, jos sopimuksen tekemistä ovat edeltäneet sopimuspuolten väliset keskustelut, jotka ovat antaneet hänelle tosiasiallisen mahdollisuuden menetellä näin. Elinkeinonharjoittajan on siis esitettävä todisteita, jotka osoittavat paitsi tällaisten keskustelujen olemassaolon myös sen, että kuluttajalla on ollut näiden keskustelujen aikana aktiivinen rooli ehdon sisällön laatimisessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Samansuuntaisesti pelkästään se, että elinkeinonharjoittaja selittää ehdon sisällön kuluttajalle, ei merkitse neuvottelua. Sama pätee siihen, että kuluttaja ei vastusta ehdon sisältöä eikä pyydä selittämään sen sisältöä. Sitä vastoin se, että ehdon sisältöä on muutettu sopimuspuolten välisissä keskusteluissa, on indisio siitä, että siitä on erikseen neuvoteltu. Jos kuluttaja on elinkeinonharjoittajan selitykset kuultuaan tehnyt vastaehdotuksen ja sopimuspuolet ovat keskusteluissa päätyneet kompromissiin, on katsottava, että ehdosta on neuvoteltu (ks. em. Von Bar, C. ym., s. 161 ja 162).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Tässä tapauksessa havaitaan, että Ibercaja tyytyy lähinnä väittämään, että niiden tietojen mukaan, joita sisältyy sisäiseen asiakirjaan, jolla määritellään toimintamalli, jonka se oli omaksunut asiakkaidensa luottosopimuksissa olleiden vähimmäiskorkoehtojen uudelleenneuvottelun osalta,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 22 kohta.</P></NOTE> alin korkotaso, jota sen työntekijät voivat ehdottaa heille tässä yhteydessä, oli 2,75 prosenttia. Se, että XZ:n kanssa tehty lainaa muuttava uudistamissopimus sisältää 2,35 prosentin vähimmäiskorkoehdon, osoittaisi siis, että siitä on neuvoteltu sopimuspuolten kesken. On ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä ratkaista näiden tietojen todistusarvo – ne mielestäni tuskin riittävät osoittamaan edellisessä kohdassa mainittuja seikkoja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Sekään, että lainaa muuttava uudistamissopimus sisältää käsin kirjoitetun ehdon, jolla kuluttaja todistaa ymmärtävänsä vähimmäiskorkoehdon mekanismin (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 14 kohta), ei ole omiaan osoittamaan, että tästä ehdosta olisi erikseen neuvoteltu (ks. vastaavasti määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191024">24.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Topaz</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-211/17</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:906">EU:C:2019:906</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), eikä etenkään ehdosta, joka merkitsee vastavuoroista luopumista kanteiden nostamisesta tuomioistuimessa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa toiseen kysymykseen siten, että sopimusehdosta ei ole erikseen neuvoteltu direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos kuluttajalla ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa sen sisältöön. Tätä seikkaa on arvioitava sopimuksen tekemiseen liittyneiden olosuhteiden ja erityisesti sopimuspuolten välillä tämän ehdon kohteena olevasta aiheesta käytyjen keskustelujen laajuuden perusteella. Jos kyseessä on ennalta laadittu vakioehto, elinkeinonharjoittajan on esitettävä tämän direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti näyttö siitä, että siitä on neuvoteltu tällä tavoin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Direktiivistä 93/13 johtuvien avoimuutta, tasapainoa ja lojaliteettiperiaatteen mukaisuutta koskevien vaatimusten valvonta (kolmas, neljäs ja viides ennakkoratkaisukysymys)</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Jos katsotaan, että lainaa muuttavan uudistamissopimuksen ehdoista ei ole erikseen neuvoteltu direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta kolmannella, neljännellä ja viidennellä kysymyksellään, sopivatko tämän sopimuksen kaksi pääasiallista ehtoa yhteen tästä direktiivistä johtuvien avoimuutta, tasapainoa<?PAGE NO="16"?> ja lojaliteettiperiaatteen mukaisuutta koskevien vaatimusten kanssa: yhtäältä ehto, joka merkitsee vastavuoroista luopumista kanteen nostamisesta tuomioistuimessa; toisaalta uusi vähimmäiskorkoehto, jolla muutetaan XZ:aa ja Ibercajaa sitovan kiinnelainasopimuksen vähimmäiskorkoa. Tutkin nämä kaksi ehtoa peräjälkeen.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Vastavuoroista luopumista kanteen nostamisesta tuomioistuimessa koskevan ehdon valvonta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmas ja viides kysymys koskevat lähinnä sitä, onko direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohtaa, luettuna sen liitteessä olevan 1 kohdan q alakohdan kanssa, tulkittava siten, että ehto, joka merkitsee vastavuoroista luopumista kanteen nostamisesta tuomioistuimessa ja josta ei ole erikseen neuvoteltu, on kyseisessä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuton, jos yhtäältä se estää kuluttajaa käyttämästä oikeuksia, jotka ovat ilmenneet tämän sopimuksen tekemisen jälkeen, kuten mahdollisuus vaatia vähimmäiskorkoehdon nojalla suoritettujen summien palauttamista,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Ks. tuomio Gutiérrez Naranjo, 62 kohta.</P></NOTE> ja jos toisaalta siinä ei ilmoiteta kuluttajalle viimeksi mainitun ehdon tai summien, joiden palauttamisen vaatimiseen hänellä saattaisi olla oikeus, mahdollisesta kohtuuttomuudesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on muistettava, että direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se <HT TYPE="ITALIC">hyvän tavan</HT> vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi <HT TYPE="ITALIC">huomattavan epätasapainon</HT> osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille. Tämän direktiivin 5 artiklassa säädetään lisäksi, että jos on kyse sopimuksesta, jonka kuluttajalle esitetyt ehdot on laadittu kirjallisesti, ehdot on aina laadittava selkeästi ja ymmärrettävästi, ja tällä viimeksi mainitulla vaatimuksella on yleisesti ymmärretty asetettavan <HT TYPE="ITALIC">avoimuutta</HT> koskeva pakottava vaatimus. Lisäksi kyseisen direktiivin liitteessä olevan 1 kohdan q alakohdassa pidetään ehtoina, jotka voivat olla kohtuuttomia, ehtoja, joiden tarkoituksena tai seurauksena on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0054" REF.END="QE0054"/>kuluttajan oikeuden nostaa kanne tai käyttää muita oikeuskeinoja poissulkeminen tai rajoittaminen<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Komissio väittää tässä yhteydessä, että ehto, joka merkitsee vastavuoroista luopumista kanteen nostamisesta tuomioistuimessa ja josta ei ole erikseen neuvoteltu direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla – kuten tilanne on todennäköisesti lainaa muuttavaan uudistamissopimukseen sisältyvän ehdon osalta –, on <HT TYPE="ITALIC">sellaisenaan kohtuuton</HT>, ilman että tarvittaisiin tätä koskevaa täydentävää tutkimusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Ks. oikeuspaikkalausekkeesta, josta ei ole erikseen neuvoteltu ja jossa toimivalta annetaan elinkeinonharjoittajan kotipaikan tuomioistuimille, tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000627">27.6.2000</DATE>, <NAME.CASE>Océano Grupo Editorial ja Salvat Editores</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-240/98–C-244/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:346">EU:C:2000:346</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Katson omasta puolestani tämän ratkaisuehdotuksen A jaksossa annettujen selvitysten mukaisesti, että vastauksen on oltava moniulotteisempi. Sen lisäksi, että direktiivin 93/13 liitteessä oleva luettelo on sen 3 artiklan 3 kohdan mukaan vain ohjeellinen ja että näin ollen sopimusehtoa ei voida pitää kohtuuttomana yksinomaan sillä perusteella, että se mainitaan siinä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190919">19.9.2019</DATE>, <NAME.CASE>Lovasné Tóth</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-34/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:764">EU:C:2019:764</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeustapausviittauksineen).</P></NOTE> on näet mielestäni pidettävä mielessä <HT TYPE="ITALIC">etukäteen tapahtuvan luopumisen</HT> ja <HT TYPE="ITALIC">jälkikäteen tapahtuvan luopumisen</HT> välinen ero.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Yhtäältä ehtoa, joka merkitsee luopumista kanteen nostamisesta tuomioistuimessa ja joka sisältyy myyntisopimukseen tai palvelujen suorittamisesta tehtyyn sopimukseen, on tosiasiallisesti pidettävä sellaisenaan kohtuuttomana. Kuten olen näet todennut tämän ratkaisuehdotuksen 43 ja 44 kohdassa, kuluttaja ei voi koskaan luopua etukäteen oikeussuojasta ja oikeuksista, joita hänellä on direktiivin 93/13 nojalla. Tässä yhteydessä on varsin merkityksetöntä, että tämä luopuminen on vastavuoroista.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Toisaalta sitä vastoin katson, että direktiivi 93/13 ei ole lähtökohtaisesti esteenä sopimusehdoille, joiden nojalla luovutaan vastavuoroisesti nostamasta kannetta tuomioistuimessa, jos niistä määrätään sopimuksissa, joiden varsinaisena tarkoituksena on elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen erimielisyyden ratkaiseminen, kuten sovinnon yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Kuten olen todennut tämän ratkaisuehdotuksen 47 kohdassa, tällaisessa asiayhteydessä näet ehdon, jolla luovutaan kanteen nostamisesta tuomioistuimessa, voidaan katsoa kuuluvan tällaisen sopimuksen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0055" REF.END="QE0055"/>pääkohteeseen<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Muistutettakoon, että unionin tuomioistuimen mukaan tämän käsitteen piiriin kuuluvat sopimusehdot ovat ehtoja, joilla vahvistetaan sopimuksen olennaiset suoritukset ja jotka sellaisenaan määrittävät sopimusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler ja Káslerné Rábai</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">EU:C:2014:282</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Andriciuc ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-186/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:703">EU:C:2017:703</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tässä yhteydessä erityisesti sovintoon sisältyvä ehto, joka merkitsee luopumista kaikista oikeuksista, kanteista ja vaatimuksista, jotka liittyvät riitaan, joka on johtanut siihen, ja estää samanlaisen kanteen nostamisen tuomioistuimessa tai tällaisen kanteen ajamisen jatkamisen, on varsinainen kohde.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Ks. Espanjan siviilikoodeksin 1816 § ja Caponi, R., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0056" REF.END="QE0056"/>Agreements Resulting from Mediation: Judiciation Review, Avoidance, and Enforcement<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/> teoksessa Stürner, M. ym., <HT TYPE="ITALIC">The Role of Consumer ADR in the Administration of Justice</HT>, 2013, Sellier, s. 149 ja sitä seuraavat sivut.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Tämän 4 artiklan 2 kohdan nojalla sopimusehtojen mahdollisen kohtuuttomuuden arviointi ei lähtökohtaisesti saa koskea <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0057" REF.END="QE0057"/>sopimuksen pääkohteen<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/> piiriin kuuluvia ehtoja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Tämän säännöksen mukaisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0058" REF.END="QE0058"/>sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea sopimuksen pääkohteen määrittelyä, hinnan tai korvauksen riittävyyttä eikä vastineena toimitettavia palveluja ja tavaroita, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/>. Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100603">3.6.2010</DATE>, <NAME.CASE>Caja de Ahorros y Monte de Piedad de Madrid</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-484/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:309">EU:C:2010:309</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler ja Káslerné Rábai</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">EU:C:2014:282</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Siltä osin kuin ehto, joka merkitsee luopumista kanteen nostamisesta tuomioistuimessa, kuuluu kahdessa edellisessä kohdassa tarkoitettuun erityiseen asiayhteyteen, sitä ei siis voida sellaisenaan pitää kohtuuttomana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Tässä erityisessä asiayhteydessä tällainen ehto ei ole mielestäni myöskään kohtuuton pelkästään sillä perusteella, että se saattaa estää kuluttajaa käyttämästä oikeuksia, jotka ovat ilmenneet ehdon sisältävän sopimuksen tekemisen jälkeen. Tilanne on tässä tapauksessa sellainen, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa viidennessä kysymyksessään, sen palautusta koskevan oikeuden osalta, joka XZ:lla on direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan nojalla. Muistutettakoon tässä yhteydessä, että Tribunal Supremo oli vähimmäiskorkoehtoja koskevassa <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antamassaan tuomiossa rajoittanut tuomionsa ajallisia vaikutuksia siten, että sen ei pitänyt koskea ennen tuomion julistamispäivää suoritettuja maksuja. Tämä sopimus tehtiin <DATE ISO="20140304">4.3.2014</DATE> eli tämän tuomion jälkeen mutta kaksi vuotta ennen <DATE ISO="20161221">21.12.2016</DATE> annettua tuomiota Gutiérrez Naranjo, jossa unionin tuomioistuin totesi, että kyseinen 6 artiklan 1 kohta on esteenä tällaiselle rajoitukselle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 21 ja 23 kohta.</P></NOTE> Sopimusehdon kohtuuttomuutta on arvioitava kuitenkin <HT TYPE="ITALIC">kyseessä olevan sopimuksen tekohetken kannalta</HT> ja ottaen huomioon kaikki seikat, joista elinkeinonharjoittaja saattoi olla sopimuksen tekohetkellä tietoinen ja jotka olivat omiaan vaikuttamaan tämän sopimuksen myöhempään täyttämiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0070"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Andriciuc ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-186/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:703">EU:C:2017:703</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>On ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä selvittää pääasian oikeudenkäynnissä, kuuluuko lainaa muuttavaan uudistamissopimukseen sisältyvä vastavuoroista luopumista kanteen nostamisesta tuomioistuimessa koskeva ehto tosiasiallisesti direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0059" REF.END="QE0059"/>sopimuksen pääkohteeseen<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/>. Tämä riippuu esimerkiksi siitä, onko kyseessä tosiasiallisesti sovinto, kuten Ibercaja väittää.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0071"><P>Tribunal Supremo katsoi tuomiossaan <DATE ISO="20180411">11.4.2018</DATE>, että sovinnon edellytykset, siten kuin niistä säädetään siviilikoodeksin 1809 §:ssä (ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 16), täyttyivät pääasian kohteena olevan kaltaisen sopimuksen osalta, koska sopimuspuolet olivat sopineet ratkaisevansa lopullisesti epävarman tilanteen, joka koski vähimmäiskorkoehtojen voimassaoloa, luopumalla tuomioistuimessa nostettavista kanteista vastavuoroisia myönnytyksiä vastaan: yhtäältä luottolaitos, joka sai hyväkseen tietyn vähimmäiskoron, suostui tämän koron alentamiseen, toisaalta kuluttaja, joka ei halunnut vähimmäiskorkoehtoa, suostui maksamaan alemman vähimmäiskoron kuin alun perin oli vahvistettu (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 26 kohta). Tuomari Orduña Moreno puolestaan esitti eriävässä mielipiteessään, että tämä sopimus ei ollut sovinto, koska kyseisestä sopimuksesta ei ilmennyt, että sopimuspuolten välillä olisi ollut riitatilanne. Samoin Audiencia Provincial de Badajoz (Badajozin maakunnallinen ylioikeus, Espanja), joka antoi <DATE ISO="20180426">26.4.2018</DATE> antamassaan tuomiossa nro 168/2018 ratkaisun samankaltaisesta sopimuksesta, totesi, että ei voitu puhua sovinnosta, koska sopimuspuolten välillä ei ollut riitatilannetta. Olen itse epävarma Tribunal Supremon tätä koskevasta analyysistä (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 80 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Tarkastelun ei kuitenkaan pidä missään tapauksessa jäädä tähän. Muistutettakoon näet, että direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0060" REF.END="QE0060"/>sopimuksen pääkohteen<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/> ehtoja, <HT TYPE="ITALIC">jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi</HT>. Tämän direktiivin 5 artiklassa olevaa avoimuuden pakottavaa vaatimusta on siis noudatettava näidenkin ehtojen osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu tässä yhteydessä, että tämä avoimuuden vaatimus ei voi rajoittua ainoastaan sopimusehtojen muodolliseen ja kieliopilliseen ymmärrettävyyteen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0072"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler ja Káslerné Rábai</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">EU:C:2014:282</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0071">71</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0072">72</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180920">20.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>EOS KSI Slovensko</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-448/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:745">EU:C:2018:745</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklassa edellytetään näiden ehtojen <HT TYPE="ITALIC">asiallisen avoimuuden</HT> valvontaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0073"><P>Ks. tuomio Gutiérrez Naranjo, 48–51 kohta.</P></NOTE> Sopimusehto on asiallisesti avoin, jos tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja kykenee ymmärtämään siitä hänelle koituvat (sekä oikeudelliset että taloudelliset) seuraukset. On erityisesti selvitettävä, esitetäänkö riidanalaisessa sopimuksessa avoimesti kyseisen ehdon kohteena olevan mekanismin perusteet ja erityispiirteet. Tässä yhteydessä on merkitystä myös elinkeinonharjoittajan mainonnalla ja sen ennen sopimuksen tekemistä sopimusehdoista ja niistä kuluttajalle aiheutuvista seurauksista antamilla tiedoilla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0074"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler ja Káslerné Rábai</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">EU:C:2014:282</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190605">5.6.2019</DATE>, <NAME.CASE>GT</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-38/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:461">EU:C:2019:461</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Unionin tuomioistuin on näet toistuvasti todennut, että ennen sopimuksen tekemistä käytettävissä olevilla tiedoilla on kuluttajalle perustavanlaatuinen merkitys. Kuluttaja päättää nimenomaan näiden tietojen perusteella, haluaako hän sitoutua elinkeinonharjoittajan aiemmin laatimiin ehtoihin. Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130321">21.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>RWE Vertrieb</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-92/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:180">EU:C:2013:180</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Andriciuc ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-186/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:703">EU:C:2017:703</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Kun kyseessä on sopimusehto, joka merkitsee vastavuoroista luopumista riitauttamasta tuomioistuimessa olemassa olevan, sovinnon kaltaiseen sopimukseen sisältyvän ehdon pätevyyttä, keskivertokuluttaja kykenee mielestäni ymmärtämään siitä hänelle koituvat oikeudelliset ja taloudelliset seuraukset, jos hän on tämän sopimuksen tekohetkellä tietoinen virheestä, joka saattaa rasittaa tätä viimeksi mainittua ehtoa, oikeuksista, joita hänellä saattoi olla tässä yhteydessä direktiivin 93/13 nojalla, siitä, että hän saattoi vapaasti tehdä tämän sopimuksen tai kieltäytyä siitä ja saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi, sekä siitä, että hän ei voisi tehdä sitä enää sopimuksen tekemisen jälkeen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0075"><P>Mielestäni tässä yhteydessä on mahdollista ottaa vaikutteita tämän ratkaisuehdotuksen 49 kohdassa mainituista takeista, joista unionin lainsäätäjä on säätänyt direktiivissä 2013/11. Kyseisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0061" REF.END="QE0061"/>vaihtoehtoisissa riidanratkaisumenettelyissä, joissa pyritään ratkaisemaan riita ehdottamalla ratkaisua, jäsenvaltioiden on varmistettava, että – – b) osapuolille ilmoitetaan ennen ehdotetun ratkaisun hyväksymistä tai sen noudattamista, että i) ne voivat valita, hyväksyvätkö ne ehdotetun ratkaisun tai noudattavatko ne sitä; ii) osallistuminen menettelyyn ei sulje pois mahdollisuutta hakea oikeussuojaa oikeudenkäyntimenettelyssä; iii) ratkaisuehdotus saattaa olla erilainen kuin lainsäädäntöä soveltavan tuomioistuimen antama ratkaisu; c) osapuolille ilmoitetaan ennen ratkaisuehdotuksen hyväksymistä tai noudattamista tällaisen ratkaisuehdotuksen hyväksymisen tai noudattamisen oikeudellisista vaikutuksista; d) osapuolilla on kohtuullinen harkinta-aika, ennen kuin he antavat suostumuksensa ratkaisuehdotukseen tai sovintoratkaisuun<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/>.</P></NOTE> On ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä selvittää tämä pääasian yhteydessä lainaa muuttavan uudistamissopimuksen määräysten ja Ibercajan XZ:lle ennen sopimuksen tekemistä antamien tietojen perusteella.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="19"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Tämän tuomioistuimen pitäisi tässä yhteydessä selvittää yhtäältä, oliko XZ ennen lainaa muuttavan uudistamissopimuksen tekemistä todella tietoinen virheestä, joka saattoi rasittaa kiinnelainasopimuksen vähimmäiskorkoehtoa, ja oikeuksista, joita hänellä saattoi mahdollisesti olla direktiivin 93/13 nojalla. Huomautettakoon tässä yhteydessä vain, että ei ole varmaa, oliko XZ edes tehnyt Ibercajalle valitusta, jossa hän olisi vaatinut tämän ehdon poistamista, ja oliko tämä pankki esittänyt kyseisen sopimuksen niin, että se ei ollut sovinto, joka perustui tätä kohtaa koskevan sopimuspuolten välisen riidan olemassaoloon,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0076"><P>Esim. sellaisten sopimusten osalta, joilla annetaan toimivalta rajatylittävissä kuluttajariidoissa (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 38 kohta), katsotaan, että riita syntyy sopimuspuolten kesken, heti kun he ovat erimielisiä tietystä kohdasta ja ilmoitetaan, että oikeudenkäynti on tulossa välittömästi tai lähiaikoina (ks. tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla <DATE ISO="19680927">27.9.1968</DATE> tehtyä yleissopimusta koskeva P. Jenardin kertomus (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="059" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1979">EYVL 1979, C 59, s. 1</REF.DOC.OJ>), s. 33). Pelkkä kuluttajan reklamaatio ei riitä, jotta tilanteen voitaisiin katsoa olevan tällainen: lisäksi edellytetään, että elinkeinonharjoittaja on kieltäytynyt hyväksymästä reklamaatiota (em. Nielsen, P. A., s. 520).</P></NOTE> vaan uudistamissopimus, jolla oli tarkoitus mukauttaa kiinnelainasopimusta taloudellisten suhdanteiden muutoksiin. Tässä sopimuksessa sovittu vastavuoroista luopumista koskeva ehto on sellaisenaan moniselitteinen, koska se on erityisen laaja: sitä ei ole kohdistettu vähimmäiskorkoehdon voimassaoloa koskevaan kysymykseen, vaan se kattaa kiinnelainasopimuksen kaikki ehdot.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Kyseisen tuomioistuimen pitää selvittää toisaalta, oliko Ibercaja ilmoittanut XZ:lle siitä, että hän sai vapaasti tehdä tämän sopimuksen tai kieltäytyä siitä ja saattaa asian tuomioistuimeen, ja siitä, että hän ei voisi enää tehdä sitä sopimuksen tekemisen jälkeen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0077"><P>Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, tämä ei merkitse sitä, että elinkeinonharjoittajan pitäisi mainita täsmällinen summa, josta kuluttaja luopuu. Tällainen vaatimus vaikuttaisi minusta epärealistiselta sovintoa koskevan neuvottelun yhteydessä. Unionin tuomioistuin valvoo avoimuutta koskevan pakottavan vaatimuksen yhteydessä myös sitä, ettei mennä pidemmälle kuin elinkeinonharjoittajalta voidaan kohtuudella odottaa (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190919">19.9.2019</DATE>, <NAME.CASE>Lovasné Tóth</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-34/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:764">EU:C:2019:764</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0069">69</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>)). Lisäksi tässä tapauksessa pankki ei voinut hetkellä, jona lainaa muuttava uudistamissopimus tehtiin, kohtuudella tietää, että XZ saattaisi saada tällaisen oikeuden palautukseen (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 75 kohta).</P></NOTE> Tässä yhteydessä on niin ikään tärkeää tietää, onko XZ:lla ollut kohtuullinen harkinta-aika ennen päätöksensä ilmoittamista. Tässä yhteydessä totean vain, että on kiistatonta, että hänelle ei ollut toimitettu etukäteen sopimusluonnosta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0078"><P>Direktiivin 93/13 johdanto-osan 20. perustelukappaleessa täsmennetään, että kuluttajalle on tosiasiallisesti annettava tilaisuus tutkia kaikki ehdot. Unionin tuomioistuin on lisäksi jo todennut, että se, että kuluttaja saa sopimuksen etukäteen, myötävaikuttaa avoimuutta koskevan pakottavan velvoitteen noudattamiseen. Ks. vastaavasti määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191024">24.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Topaz</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-211/17</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:906">EU:C:2019:906</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja että hänellä ei ollut myöskään tilaisuutta viedä sitä mukanaan kotiinsa, koska hän joutui tekemään päätöksen paikan päällä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Tribunal Supremo tosin totesi <DATE ISO="20180411">11.4.2018</DATE> antamassaan tuomiossa, että XZ:n kanssa tehdyn kaltainen sopimus täytti avoimuutta koskevan pakottavan vaatimuksen sillä perusteella, että sen vähimmäiskorkoehtoja koskenut <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> annettu tuomio oli suuren yleisön tiedossa ja että tämä sopimus sisälsi käsin kirjoitetun ehdon, jolla kuluttaja tunnusti ymmärtäneensä uuden vähimmäiskorkoehdon merkityksen. Minulla on kuitenkin epäilyksiä tämän päätelmän osalta. Tuomion mahdollinen yleinen tunnettuus ei näet mielestäni riitä vapauttamaan elinkeinonharjoittajaa velvollisuudestaan laatia avoimia ehtoja ja toimia muutenkin yhtä avoimesti sopimuksen tekemistä edeltävässä vaiheessa. Toisaalta en ole varma siitä, että käsin kirjoitettu ehto, jonka mallin on antanut pankki ja jossa viitataan siihen, että kuluttaja on ymmärtänyt, että hänen korkokantansa ei laske tietyn kynnyksen alapuolelle, olisi omiaan osoittamaan viimeksi mainitun ymmärtäneen sen luopumisen merkityksen, johon hän on juuri suostunut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Siinä tapauksessa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vahvistaisi, että lainaa muuttavan uudistamissopimuksen mukainen vastavuoroista luopumista kanteen nostamisesta tuomioistuimessa koskeva ehto ei ole avoin, tästä seuraisi, että se voisi valvoa tämän ehdon kohtuuttomuutta, vaikka se kuuluisi direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0062" REF.END="QE0062"/>sopimuksen pääkohteeseen<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/>. Tällainen avoimuuden puuttuminen riittäisi kuitenkin mielestäni kyseessä olevan kaltaisen sopimuksen erityisessä asiayhteydessä siihen, että kyseisen ehdon todetaan olevan ristiriidassa direktiivin kanssa, eikä olisi edes tarpeen tutkia sen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja huomattavaa epätasapainoa ja lojaliteettiperiaatetta koskevia kriteereitä. Jo avoimuuden puuttumisen takia luopumista koskevan<?PAGE NO="20"?> ehdon ei nimittäin voisi katsoa perustuvan kuluttajan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0063" REF.END="QE0063"/>tietoiseen suostumukseen<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0079"><P>Ks. ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamani vastaus.</P></NOTE>. Lisäksi avoimuuden puute ja sen tarkoittama tiedon epäsymmetria antaisivat aiheen olettaa, että kyse on huomattavasta epätasapainosta, ja ne viittaisivat siihen, että Ibercaja ei ole noudattanut lojaliteettiperiaatetta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0080"><P>Unionin tuomioistuin on todennut, että jotta voidaan ratkaista, onko sopimusehdon aiheuttama epätasapaino luotu direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0064" REF.END="QE0064"/>hyvän tavan vastaisesti<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/>, kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, voisiko kuluttajaa lojaalisti ja kohtuullisesti kohteleva elinkeinonharjoittaja perustellusti odottaa, että kuluttaja olisi yksilöllisissä sopimusneuvotteluissa hyväksynyt tällaisen ehdon. Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130314">14.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>Aziz</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-415/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:164">EU:C:2013:164</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0069">69</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa kolmanteen ja viidenteen kysymykseen siten, että ehto, joka merkitsee vastavuoroista luopumista kanteen nostamisesta tuomioistuimessa ja josta ei ole erikseen neuvoteltu, on direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuton, ellei tästä ehdosta määrätä sopimuksessa, jonka varsinaisena kohteena on kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen olemassa olevan erimielisyyden ratkaiseminen. Siinäkin tapauksessa tällaisen ehdon on kuitenkin oltava tämän direktiivin 4 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisen avoimuutta koskevan pakottavan vaatimuksen mukainen. Jos tällaisen sopimuksen ehto merkitsee vastavuoroista luopumista olemassa olevan sopimusehdon pätevyyden riitauttamisesta tuomioistuimessa, tavanomaisesti valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan oletetaan kykenevän ymmärtämään siitä hänelle koituvat oikeudelliset ja taloudelliset seuraukset, jos hän on tämän sopimuksen tekohetkellä tietoinen virheestä, joka saattaa rasittaa tätä viimeksi mainittua ehtoa, oikeuksista, joita hänellä saattoi olla tässä yhteydessä direktiivin 93/13 nojalla, siitä, että hän saattoi vapaasti tehdä tämän sopimuksen tai kieltäytyä siitä ja saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi, sekä siitä, että hän ei voisi tehdä sitä enää sopimuksen tekemisen jälkeen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Uuden vähimmäiskorkoehdon valvonta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään, rasittaako lainaa muuttavassa uudistamissopimuksessa määrätyn uuden vähimmäiskorkoehdon kaltaista ehtoa direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettu avoimuuden puuttuminen sillä perusteella, että pankki ei ole ilmoittanut kuluttajalle tässä sopimuksessa tämän ehdon todellisia taloudellisia kustannuksia, jotta hän saisi selville korkokannan, jota sovellettaisiin, ja kuukausierät, joita hänen pitäisi maksaa, jos tätä ehtoa ei olisi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Pääasiassa on todennäköistä, että uusi vähimmäiskorkoehto kuuluu direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun lainaa muuttavan uudistamissopimuksen pääkohteeseen riippumatta siitä, miten tätä sopimusta on kansallisen lainsäädännön mukaan luonnehdittava oikeudellisesti. Jos näet kyseisen sopimuksen tarkoituksena on, kuten XZ väittää, uudistaa kiinnelainasopimuksessa alun perin ollut vähimmäiskorkoehto, tämä uusi ehto voi olla vain sen pääkohde. Jos saman sopimuksen tarkoituksena on, kuten Ibercaja ja Espanjan hallitus väittävät, ratkaista lopullisesti riita vastavuoroisilla myönnytyksillä, kyseinen ehto kuuluu myös pääkohteeseen, koska siinä konkretisoidaan näitä myönnytyksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Kuten olen edellä todennut, myös sellaisen ehdon, joka kuuluu tämän 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0065" REF.END="QE0065"/>sopimuksen pääkohteeseen<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/>, on kuitenkin täytettävä avoimuutta koskeva pakottava vaatimus. Kuten olen muistuttanut tässä ratkaisuehdotuksessa, sopimusehto on avoin, jos keskivertokuluttaja kykenee ymmärtämään siitä hänelle aiheutuvat taloudelliset seuraukset. Kun kyseessä on vähimmäiskorkoehto, ehdon sisältävässä sopimuksessa on esitettävä avoimesti tämän ehdon kohteena olevan mekanismin perusteet ja erityispiirteet.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0081"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen78 kohta.</P></NOTE> Tribunal Supremo on esittänyt tältä osin <DATE ISO="20130509">9.5.2013</DATE> antamassaan tuomiossa edellytyksiä, jotka koskevat tämäntyyppisten ehtojen käyttöä<?PAGE NO="21"?> luottosopimuksissa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0082"><P>Tribunal Supremo on todennut, että vähimmäiskorkoehto ei ole avoin, jos a) siinä ei ole riittävän selkeitä tietoja siitä, että kyseessä on seikka, jolla määritellään sopimuksen pääasiallinen kohde; b) ehdot lisätään samaan aikaan kuin enimmäiskorkoehdot ja esitetään sen vastikkeena; c) ei ole olemassa simulaatioita erilaisista skenaarioista, jotka koskisivat korkokannan sopimuksentekopäivänä kohtuudella odotettavissa olevaa kehitystä; d) ei ole olemassa selkeitä ja ymmärrettäviä etukäteistietoja kustannuksista verrattuna luottolaitoksen muihin lainamuotoihin – mikäli niitä on olemassa – tai ilmoitusta asiakkaalle siitä, että näitä muotoja ei hänen asiakasprofiilinsa vuoksi tarjota, ja e) vähimmäiskorkoehto sisältyy valtavaan tietomäärään, johon se häviää ja joka vie kuluttajan huomion vääriin asioihin.</P></NOTE> ja niillä mielestäni konkretisoidaan avoimuuden pakottava vaatimus, jonka unionin tuomioistuin on yleisluontoisesti asettanut. Näitä edellytyksiä on noudatettava tässä tapauksessa riippumatta siitä, että lainaa muuttava uudistamissopimus ei ole sellaisenaan luottosopimus. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää tämä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>On kuitenkin käsiteltävä kahta erityistä seikkaa. Yhtäältä en ole varma siitä, että luottolaitoksen voitaisiin edellyttää selittävän tulevat kuukausierät, joita kuluttajan pitäisi maksaa, jos vähimmäiskorkoehtoa ei olisi. Koska näet korkokanta riippuu taloudellisista suhdanteista, jotka ovat harvoin ennakoitavissa, tällainen vaatimus ei mielestäni ole kohtuullinen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0083"><P>Tällä ylitettäisiin mielestäni huomattavasti vaatimukset, jotka on asetettu erityisesti direktiivissä 2014/17, joka ei ole ajallisesti sovellettavissa nyt käsiteltävään asiaan mutta joka tarjoaa kuitenkin hyödyllisen vertailukohdan. Tämän direktiivin 14 artiklassa näet säädetään, että luotonantajan on täytettävä ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja koskeva velvollisuutensa käyttämällä kyseisen direktiivin liitteessä II olevaa eurooppalaista standardoitua tietosivua (ESIS). Tämän liitteen 3 kohdan, jonka otsikkona on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0066" REF.END="QE0066"/>Lainan pääominaisuudet<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/>, 6 alakohdassa määrätään ainoastaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0067" REF.END="QE0067"/>tässä kohdassa on selitettävä, onko lainakorko kiinteä vai vaihtuva, ja ilmoitettava tarvittaessa jaksot, joina lainakorko pysyy kiinteänä, sekä lainakoron tarkistusten tiheys ja lainakoron vaihtelulle mahdollisesti asetetut rajat, kuten ylä- ja alarajat<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/>.</P></NOTE> Elinkeinonharjoittajan on enintään esitettävä, kuten Tribunal Supremo on oikeuskäytännössään korostanut, ennusteet korkokannan sopimuksentekopäivänä kohtuudella ennakoitavasta vaihtelusta. Toisaalta katson, että kuluttajan laatima käsin kirjoitettu ehto,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0084"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 14 kohta.</P></NOTE> jolle Tribunal Supremo antoi <DATE ISO="20180411">11.4.2018</DATE> antamassaan tuomiossa ratkaisevan painoarvon osoituksena avoimuuden pakottavan vaatimuksen noudattamisesta, on kiistatta merkityksellinen indisio, mutta tällainen ehto ei voi yksinään olla ratkaiseva. Tämä käsin kirjoitettu ehto tosin osoittaa, että kuluttajan huomiota on kiinnitetty vähimmäiskorkoehdon vaikutuksiin. Tämä ehto ei kuitenkaan riitä osoittamaan, että unionin tuomioistuimen ja Tribunal Supremon asettamia avoimuutta koskevia ankaria vaatimuksia olisi noudatettu. Tämä käsin kirjoitettu ehto on siis mielestäni indisio, jota on täydennettävä muilla yhtäpitävillä seikoilla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa neljänteen kysymykseen, että vähimmäiskorkoehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, on pidettävä direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla avoimena, jos kuluttaja kykenee ymmärtämään siitä hänelle aiheutuvat taloudelliset seuraukset. Ehdon sisältävässä sopimuksessa on erityisesti esitettävä avoimesti kyseisen ehdon kohteena olevan mekanismin perusteet ja erityispiirteet. Elinkeinonharjoittajan ei voida sitä vastoin edellyttää esittävän tulevia kuukausieriä, jotka asiakkaan pitäisi maksaa, jos tätä ehtoa ei olisi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Juzgado de Primera Instancia e Instrucción n<HT TYPE="SUP">o</HT> 3 de Teruelin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Jos sopimus sitoo kuluttajaa ja elinkeinonharjoittajaa ja jos on ilmennyt vakavia epäilyksiä tämän sopimuksen jonkin ehdon mahdollisesta kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista <DATE ISO="19930405">5.4.1993</DATE> annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kohtuuttomuudesta ja sopimuspuolet ovat muuttaneet kyseistä ehtoa myöhemmällä sopimuksella, vahvistaneet alkuperäisen pätevyyden ja luopuneet vastavuoroisesti riitauttamasta sen ehtoja tuomioistuimessa, tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohta ei ole esteenä sille, että tämä sopimus sitoo kuluttajaa, kunhan tämä sopimus perustuu hänen vapaaehtoiseen ja tietoiseen suostumukseensa.</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="22"?><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Sopimusehdosta ei ole erikseen neuvoteltu direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos kuluttajalla ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa sen sisältöön. Tätä seikkaa on arvioitava sopimuksen tekemiseen liittyneiden olosuhteiden ja erityisesti sopimuspuolten välillä tämän ehdon kohteena olevasta aiheesta käytyjen keskustelujen laajuuden perusteella. Jos kyseessä on ennalta laadittu vakioehto, elinkeinonharjoittajan on esitettävä tämän direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti näyttö siitä, että siitä on neuvoteltu tällä tavoin.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Ehto, joka merkitsee vastavuoroista luopumista kanteen nostamisesta tuomioistuimessa ja josta ei ole erikseen neuvoteltu, on direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuton, ellei tästä ehdosta määrätä sopimuksessa, jonka varsinaisena kohteena on kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen olemassa olevan erimielisyyden ratkaiseminen. Siinäkin tapauksessa tällaisen ehdon on kuitenkin oltava tämän direktiivin 4 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisen avoimuutta koskevan pakottavan vaatimuksen mukainen. Jos tällaisen sopimuksen ehto merkitsee vastavuoroista luopumista olemassa olevan sopimusehdon pätevyyden riitauttamisesta tuomioistuimessa, tavanomaisesti valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan oletetaan kykenevän ymmärtämään siitä hänelle koituvat oikeudelliset ja taloudelliset seuraukset, jos hän on tämän sopimuksen tekohetkellä tietoinen virheestä, joka saattaa rasittaa tätä viimeksi mainittua ehtoa, oikeuksista, joita hänellä saattoi olla tässä yhteydessä direktiivin 93/13 nojalla, siitä, että hän saattoi vapaasti tehdä tämän sopimuksen tai kieltäytyä siitä ja saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi, sekä siitä, että hän ei voisi tehdä sitä enää sopimuksen tekemisen jälkeen.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Vähimmäiskorkoehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, on pidettävä direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla avoimena, jos kuluttaja kykenee ymmärtämään siitä hänelle aiheutuvat taloudelliset seuraukset. Ehdon sisältävässä sopimuksessa on erityisesti esitettävä avoimesti kyseisen ehdon kohteena olevan mekanismin perusteet ja erityispiirteet. Elinkeinonharjoittajan ei voida sitä vastoin edellyttää esittävän tulevia kuukausieriä, jotka asiakkaan pitäisi maksaa, jos tätä ehtoa ei olisi.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>