1

Asiassa kantajina olevat PGI Spain, SL; Berry Superfos Pamplona, SA; Promens Packaging, SA; RPC Envases, SA ja Zeller Plastik España, SL, vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan 8.6.2022 annetun komission päätöksen C(2022)3942 final, joka koskee valtiontukea SA.102454 (2022/N) – Espanja ja SA.102569 (2022/N) – Portugali – Tuotantokustannusten mukautusmekanismi, jolla pyritään alentamaan sähkön tukkuhintaa Iberian niemimaan markkinoilla (jäljempänä riidanalainen päätös).

Asian tausta

2

Espanjan kuningaskunta ja Portugalin tasavalta ilmoittivat 20.5. ja 23.5.2022 Euroopan komissiolle toimenpiteestä, jolla pyrittiin alentamaan sähkön tukkuhintaa Iberian niemimaalla tukemalla fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien teknologioiden tuotantopanosten kustannuksia (jäljempänä ilmoitettu toimenpide).

3

Komissio päätti riidanalaisella päätöksellä olla SEUT 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9) 4 artiklan 3 kohdan nojalla vastustamatta ilmoitettua toimenpidettä.

4

Komissio kuvaili riidanalaisessa päätöksessä ensinnäkin ilmoitetun toimenpiteen olennaisia piirteitä. Se totesi muun muassa seuraavaa:

–

ilmoitettu toimenpide liittyi kriiseihin, joita kansalliset ja kansainväliset energiamarkkinat ovat kohdanneet viime vuosikymmeninä ja jotka ovat johtaneet fossiilisten polttoaineiden, erityisesti maakaasun, hintojen nousuun (neljäs ja viides perustelukappale)

–

tämä oli vaikuttanut kotitalouksiin ja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka ovat tehneet Espanjassa säänneltyjä sopimuksia, joita ovat ”precio voluntario para el pequeño consumidor” (PVPC, vapaaehtoinen hinta pienkuluttajille) ja tietyille heikossa asemassa oleville kuluttajille myönnetty säännelty alennus, jota kutsutaan nimellä ”Bono social” (jäljempänä yhdessä säännellyt sopimukset), sekä lähes kaikentyyppiseen taloudelliseen toimintaan (kuudes ja seitsemäs perustelukappale)

–

Euroopan unionin sähkön vuorokausimarkkinat perustuivat marginaalihintaan perustuvaan hinnoittelumenetelmään, joka merkitsi sitä, että sähkön hinta määräytyy viimeisimmällä tuotantolähteellä, joka tarvittiin vastaamaan kysyntään tiettynä ajankohtana, eli usein fossiilisia polttoaineita käyttävillä voimalaitoksilla, jotka ovat korkeiden toimintakustannustensa vuoksi kalliimpia voimaloita (20–23 ja 34 perustelukappale)

–

ilmoitettu toimenpide perustui maksujen suorittamiseen Iberian niemimaalla sijaitseville fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten toiminnanharjoittajille sähkön hintojen alentamiseksi tukkumarkkinoilla ja siten vähittäismarkkinoilla (24 ja 33–39 perustelukappale)

–

ilmoitettu toimenpide rahoitettaisiin muun muassa maksulla (jäljempänä maksu), jonka Operador del Mercado Ibérico de la Energía-Polo Español, SA (OMIE) perii sähkön tukkumarkkinoilla ostajilta eli sähköntoimittajilta ja kuluttajilta, jotka ostavat sähköä suoraan tukkumarkkinoilta omaan käyttöönsä (jäljempänä suorat kuluttajat), suhteessa niiden ostaman sähkön määrään (25 ja 44 perustelukappale)

–

eräät sähkön tukkumarkkinoiden ostajat ja erityisesti ne, jotka ovat tehneet kiinteähintaisia sopimuksia ennen 26.4.2022, vapautettaisiin maksusta edellyttäen, että noudatetaan tiettyjä ehtoja ja erityisesti, että niiden sopimuksista ilmoitetaan OMIE:lle (jäljempänä maksuvapautus) (45 perustelukappaleen d kohta–48 perustelukappale).

5

Toiseksi komissio tutki ilmoitetun toimenpiteen luokittelun SEUT 107 artiklan 1 kohdan kannalta. Vaikka komissio katsoi, että ilmoitettu toimenpide kuului kyseisen määräyksen soveltamisalaan, tätä päätelmää ei laajennettu koskemaan maksusta vapauttamista. Komissio katsoi tältä osin, että tukkumarkkinoiden ostajat, jotka olivat tehneet sopimuksia sähkön ostojensa kattamiseksi ennen ilmoitetun toimenpiteen toteuttamista, eivät hyötyneet mainitun toimenpiteen vaikutuksista, ja päätteli tästä, että poikkeus ei johtanut valikoivan edun myöntämiseen niille eikä sitä näin ollen voinut luonnehtia valtiontueksi (riidanalaisen päätöksen 97–106 perustelukappale).

6

Kolmanneksi komissio arvioi ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan kannalta. Se katsoi muun muassa, että kyseinen toimenpide oli tarpeellinen, asianmukainen ja oikeasuhteinen (riidanalaisen päätöksen 107–154 perustelukappale) ja ettei sillä rikottu mitään asiaa koskevia unionin oikeuden säännöksiä eikä etenkään sähkön sisämarkkinoista 5.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/943 (EUVL 2019, L 158, s. 54) ja sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 5.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 (EUVL 2019, L 158, s. 125) säännöksiä (174–192 perustelukappale).

Asianosaisten vaatimukset

7

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–

kumoaa riidanalaisen päätöksen

–

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8

Komissio ja Espanjan kuningaskunta vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–

hylkää kanteen

–

velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudellinen arviointi

9

Kantajat ovat espanjalaisia yhtiöitä, jotka eivät hanki sähköä suoraan sähkön tukkumarkkinoilta vaan sähköntoimittajan välityksellä. Sähköntoimitusten hintojen vakauden takaamiseksi kantajat tekivät sähkönostosopimuksia. Joidenkin sähköntoimitusten osalta kantajat tekivät sopimuksia, jotka koskivat muuta yritystä kuin niiden fyysistä sähköntoimittajaa ja jotka perustuivat markkinahinnan ja sopimuksessa vahvistetun hinnan väliseen erotukseen perustuviin korvauksiin. Ne määrittelevät tällaiset sopimukset sähkön ostoa koskeviksi rahoitussopimuksiksi.

10

Kantajat moittivat asianomaisina osapuolina ja SEUT 108 artiklan 2 kohtaan ja asetuksen 2015/1589 1 artiklan h alakohtaan perustuvien menettelyllisten oikeuksiensa turvaamiseksi komissiota siitä, ettei tämä katsonut, että ilmoitettuun toimenpiteeseen liittyi vakavia vaikeuksia, jotka olisivat oikeuttaneet muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen.

11

On palautettava mieleen, että asetuksen 2015/1589 4 artiklan 3 kohtaan perustuvan vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen laillisuus riippuu siitä, olisiko komissiolla ilmoitettua toimenpidettä koskevassa alustavassa tutkinnassa käytettävissä olleiden tietojen ja selvityksen arvioinnin pitänyt objektiivisesti herättää epäilyjä sekä toimenpiteen luokittelusta tueksi että sen soveltuvuudesta sisämarkkinoille, sillä tällaisten epäilyjen vuoksi on aloitettava muodollinen tutkintamenettely, johon saman asetuksen 1 artiklan h alakohdassa tarkoitetut asianomaiset osapuolet voivat osallistua (ks. vastaavasti tuomio 2.9.2021, komissio v. Tempus Energy ja Tempus Energy Technology, C‑57/19 P, EU:C:2021:663, 38 kohta ja tuomio 5.9.2024, Slovenia v. komissio, C‑447/22 P, EU:C:2024:678, 53 kohta).

12

Kun kantaja vaatii vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen kumoamista, se riitauttaa etenkin sen, että komissio on tehnyt päätöksen kyseisestä tuesta aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä ja loukannut siten kantajan menettelyllisiä oikeuksia. Kantaja voi kumoamisvaatimuksensa hyväksymiseksi vedota kaikenlaisiin perusteisiin, joiden tarkoituksena on osoittaa, että komissiolla ilmoitetun toimenpiteen alustavassa tutkintavaiheessa käytettävissä olleiden tietojen ja selvityksen arvioinnin olisi pitänyt herättää epäilyjä toimenpiteen luokittelusta tueksi tai sen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Tällaisten perustelujen esittäminen ei kuitenkaan voi johtaa kanteen kohteen eikä sen tutkittavaksi ottamisen edellytysten muuttamiseen. Päinvastoin sen osoittamiseksi, että komission olisi pitänyt aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely, on näytettävä toteen nimenomaan se, että tästä luokittelusta tai sisämarkkinoille soveltuvuudesta on ollut epäilyjä (ks. vastaavasti tuomio 2.9.2021, komissio v. Tempus Energy ja Tempus Energy Technology, C‑57/19 P, EU:C:2021:663, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

13

Vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen kumoamista vaativan on esitettävä useilla yhtäpitävillä viitteillä näyttö tällaisten epäilysten olemassaolosta, jota on arvioitava ottamalla huomioon sekä olosuhteet, joiden vallitessa kyseinen päätös tehtiin, että sen sisältö (tuomio 2.9.2021, komissio v. Tempus Energy ja Tempus Energy Technology, C‑57/19 P, EU:C:2021:663, 40 kohta ja tuomio 5.9.2024, Slovenia v. komissio, C‑447/22 P, EU:T:2024:678, 51 kohta).

14

Erityisesti komission alustavan tutkintamenettelyn aikana suorittaman tutkinnan riittämättömyys tai puutteellisuus on viite siitä, että kyseessä olevan toimenpiteen arviointiin liittyy vakavia vaikeuksia, joiden vuoksi komission on aloitettava muodollinen tutkintamenettely (tuomio 2.9.2021, komissio v. Tempus Energy ja Tempus Energy Technology, C‑57/19 P, EU:C:2021:663, 41 kohta ja tuomio 5.9.2024, Slovenia v. komissio, C‑447/22 P, EU:C:2024:678, 52 kohta).

15

Lisäksi unionin tuomioistuinten on arvioitava alustavan tutkintamenettelyn päätteeksi tehdyn vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen laillisuutta paitsi niiden tietojen perusteella, jotka komissiolla oli käytettävissään päätöstä tehdessään, myös niiden tietojen perusteella, jotka sillä saattoi olla käytettävissään (ks. tuomio 2.9.2021, komissio v. Tempus Energy ja Tempus Energy Technology, C‑57/19 P, EU:C:2021:663, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

16

Tiedot, jotka komissiolla ”saattoi olla käytettävissään”, sisältävät tiedot, jotka vaikuttivat merkityksellisiltä edellä 11 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti suoritettavan arvioinnin kannalta ja jotka se olisi voinut pyynnöstään saada hallinnollisen menettelyn aikana (tuomio 2.9.2021, komissio v. Tempus Energy ja Tempus Energy Technology, C‑57/19 P, EU:C:2021:663, 43 kohta ja tuomio 5.9.2024, Slovenia v. komissio, C‑447/22 P, EU:C:2024:678, 54 kohta).

17

Komission on nimittäin toteutettava kyseisten toimenpiteiden tutkintamenettely huolellisesti ja puolueettomasti, jotta sillä on tuen olemassaolon ja mahdollisesti sen sisämarkkinoille soveltumattomuuden tai sääntöjenvastaisuuden toteavaa lopullista päätöstä antaessaan käytettävissään mahdollisimman kattavat ja luotettavat tiedot (tuomio 2.9.2021, komissio v. Tempus Energy ja Tempus Energy Technology, C‑57/19 P, EU:C:2021:663, 44 kohta ja tuomio 5.9.2024, Slovenia v. komissio, C‑447/22 P, EU:C:2024:678, 55 kohta).

18

On kuitenkin niin, että vaikka unionin tuomioistuin on katsonut, että valtiontuen olemassaoloa ja lainmukaisuutta tutkittaessa voi olla tarpeen, että komissio tutkii sen tietoon saatettuja tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja laajemmin, kyseisestä oikeuskäytännöstä ei voida päätellä, että komission olisi selvitettävä omasta aloitteestaan ja kaikkien tähän viittaavien seikkojen puuttuessa kaikki tiedot, joilla voi olla yhteys sen käsiteltävänä olevaan asiaan, vaikka tällaiset tiedot olisivat julkisia (tuomio 2.9.2021, komissio v. Tempus Energy ja Tempus Energy Technology, C‑57/19 P, EU:C:2021:663, 45 kohta ja tuomio 5.9.2024, Slovenia v. komissio, C‑447/22 P, EU:C:2024:678, 56 kohta).

19

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee sitä, että komissio on ymmärtänyt ilmoitetun toimenpiteen väärin, toinen virheitä ilmoitetun toimenpiteen asianmukaisuuden ja oikeasuhteisuuden arvioinnissa, kolmas asetuksen 2019/943 10 artiklan ja direktiivin 2019/944 5 artiklan rikkomista, neljäs syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista ja viides luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista.

20

Näiden kanneperusteiden osalta kantajat arvostelevat komissiota siitä, ettei se aloittanut ilmoitettua toimenpidettä koskevaa muodollista tutkintamenettelyä, vaikka kyseisen toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille oli epäilyjä, koska maksua koskevan vapautuksen soveltamisala oli rajattu vain sähkön tukkumarkkinoilla toimiviin ostajiin eikä vähittäismarkkinoilla toimiviin ostajiin ja koska tällaisesta rajoituksesta oli aiheutunut kielteisiä vaikutuksia vähittäismarkkinoilla toimiville ostajille, jotka olivat tehneet sähkön ostamista koskevia rahoitussopimuksia, kuten kantajat, joille niiden fyysisen sähköntoimittajan maksusta aiheutuneet kustannukset oli vyörytetty ilman, että niiden maksama sähkön hinta olisi laskenut.

Kantajien 10.8.2023 esittämät todisteet ja argumentit

21

Komissio ja Espanjan kuningaskunta katsovat, että kantajien 10.8.2023 vastauksena Espanjan kuningaskunnan väliintulokirjelmään esittämät todisteet ja argumentit on jätettävä tutkimatta, koska ne on esitetty myöhässä. Komissio toteaa lisäksi, että ne ovat joka tapauksessa tehottomia, koska ne on esitetty riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen, eikä niitä näin ollen voida ottaa huomioon kyseistä päätöstä koskevassa laillisuusvalvonnassa.

22

Tältä osin on todettava, että kun kantajat jättivät huomautuksensa 10.8.2023, ne esittivät uusia todisteita, jotka koskivat yhtäältä riidanalaisen päätöksen jälkeen tehtyä ilmoitetun toimenpiteen muuttamista, jonka ansiosta sähkön vähittäismarkkinoiden ostajat voivat nyt ilmoittaa OMIE:lle sähkönostosopimuksistaan vuoden 2023 touko–joulukuun osalta, ja toisaalta 25.4.2023 päivättyä komission päätöstä olla vastustamatta tätä toimenpiteen muutosta.

23

Ilman, että on tarpeen pohtia, onko nämä uudet seikat ja niihin liittyvät argumentit esitetty myöhässä siten, että ne on jätettävä tutkimatta, on riittävää korostaa, että tällaisia seikkoja ei missään tapauksessa voida ottaa huomioon riidanalaista päätöstä koskevassa laillisuusvalvonnassa, kuten komissio aivan oikein toteaa.

24

Edellä 15 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että riidanalaista päätöstä on arvioitava niiden tietojen perusteella, joita komissiolla saattoi olla käytettävissään päätöstä tehdessään. Kyse on sen yleisemmän periaatteen erityisestä soveltamisesta, jonka mukaan kumoamiskanteen yhteydessä unionin toimen lainmukaisuutta on arvioitava toimen antamisajankohtana olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, joten päätöksen antamisen jälkeen toteutetut toimet eivät voi vaikuttaa päätöksen pätevyyteen (ks. tuomio 17.10.2019, Alcogroup ja Alcodis v. komissio, C‑403/18 P, EU:C:2019:870, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Kantajien 10.8.2023 esittämiä todisteita ja siten myöskään niihin liittyviä argumentteja ei näin ollen voida ottaa huomioon riidanalaista päätöstä koskevassa laillisuusvalvonnassa.

Ensimmäinen ja neljäs kanneperuste, jotka koskevat sitä, että komissio on ymmärtänyt ilmoitetun toimenpiteen väärin ja että se on syrjivä

26

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kyseiset kaksi kanneperustetta on tutkittava yhdessä.

27

Ensimmäisen kanneperusteensa osalta kantajat väittävät, että komission analyysi ilmoitetun toimenpiteen toiminnasta on epätäsmällinen, koska siitä ei ilmene selvästi, ottiko se huomioon sen, että vähittäismarkkinoiden ostajat käyttivät myös sähkön ostojensa kattamismekanismeja, jotka vastaavat ostajien tukkumarkkinoilla käyttämiä mekanismeja, mukaan lukien sähkön ostoa koskevat rahoitussopimukset. Ne väittävät tältä osin, että tämäntyyppisten sopimusten käyttö perustuu unionin oikeuden mukaiseen sähkömarkkinoiden oikeudelliseen rakenteeseen ja että se on yksinkertainen ja tavanomainen sopimusrakenne, josta komissio ei mitenkään voinut olla tietämättä.

28

Kantajat päättelevät tästä, että komissio oli epävarma niiden toimijoiden tarkasta määrittämisestä, joihin poikkeusta voitiin soveltaa. Tämä on kantajien mukaan johtanut siihen, että komissio on hyväksynyt tukiohjelman, jonka yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa oli kyseenalainen. Ne korostavat tältä osin, että vaikka komissio ilmoittaa tukeutuneensa arvioinnissaan Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan ilmoituksessaan toimittamiin tietoihin sekä näiden jäsenvaltioiden esittämiin lisätietoihin, kyseiset eri tiedot eivät olleet niiden saatavilla. Ne vaativat siis, että komissio liittää asiakirja-aineistoon ilmoitukset sekä kaikki muut mainittujen jäsenvaltioiden sille toimittamat ilmoitettua toimenpidettä koskevat merkitykselliset tiedot.

29

Neljännen kanneperusteensa osalta kantajat arvostelevat komissiota siitä, ettei se tutkinut ilmoitetun toimenpiteen yhteensopivuutta syrjintäkiellon periaatteen kanssa. Ne väittävät tässä yhteydessä, että merkityksellinen vertailuperuste ei voinut olla se, tehtiinkö hankinnat tukku- tai vähittäismarkkinoilla, vaan sen olisi pitänyt olla kriteeri, joka liittyy ”valmiuteen kattaa ja saada katetuksi sähköntoimitukset”, ja korostavat, että niiden tilanne ja tukkumarkkinoiden suorien kuluttajien tilanne – eli sellaisten yritysten tilanne, jotka hankkivat tarpeisiinsa sähköä kyseisiltä markkinoilta – ovat hyvin samankaltaisia.

30

Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, katsoo, että nämä kaksi kanneperustetta eivät osoita vakavien vaikeuksien olemassaoloa.

31

Kun näitä kahta kanneperustetta luetaan yhdessä, ilmenee, että kantajat esittävät kolme väitettä osoittaakseen sellaisten vakavien vaikeuksien olemassaolon, jotka oikeuttivat muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen. Ne katsovat ensinnäkin, että riidanalaisen päätöksen tarkastelusta seuraa epävarmuus niiden sähkön ostajien tarkasta määrittämisestä, jotka voivat saada vapautuksen. Toiseksi ne väittävät, ettei komissio voinut olla tietämätön siitä, että tietyt sähkön vähittäismarkkinoiden ostajat takasivat niiden toimitushintojen vakauden käyttämällä sähkön ostoa koskevia rahoitussopimuksia. Kolmanneksi ne katsovat, että vähittäismarkkinoiden ostajat, jotka turvautuvat tällaisiin sopimuksiin, ovat tukkumarkkinoiden suorien kuluttajien tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa, joten ilmoitetulla toimenpiteellä loukataan syrjintäkiellon periaatetta.

32

Ensinnäkin on todettava, että muun muassa riidanalaisen päätöksen 4–7, 24 ja 33–39 perustelukappaleesta ilmenee yhtäältä, että ilmoitetun toimenpiteen tavoitteena on saada aikaan sähkön hintojen lasku tilanteessa, jossa polttoaineiden hintoihin kohdistuu voimakas hinnannousupaine, joka liittyy kansallisten ja kansainvälisten energiamarkkinoiden kohtaamiin kriiseihin, ja toisaalta, että toimenpiteellä pyritään saavuttamaan tämä tavoite tukemalla tiettyjä sähkönlähteitä tukkumarkkinoilla hinnanalennuksen saavuttamiseksi, minkä pitäisi johtaa hintojen laskuun vähittäismarkkinoilla.

33

Ensinnäkin tuettujen energialähteiden osalta riidanalaisen päätöksen 33–39 perustelukappaleesta ilmenee, että ilmoitetun toimenpiteen tarkoituksena on alentaa fossiilisia polttoaineita käyttävien sähkövoimaloiden tuotantokustannuksia ja vähentää tarjouksia, joita ostajat tekevät päivittäin huutokaupassa muun muassa sähkön tukkumarkkinoilla. Päätöksen 43 perustelukappaleen mukaan vastaavan tuen laskeminen ja sen tosiasiallinen maksaminen kuuluvat OMIE:n toimivaltaan.

34

Toiseksi sähkön tukkumarkkinoilla toimivista ostajista on todettava yhtäältä, että riidanalaisen päätöksen 44 perustelukappaleesta ilmenee, että niiden on tukkumarkkinoiden hintojen laskun edunsaajina maksettava maksu, joka kattaa osittain toimenpiteen kustannukset, joiden määrän OMIE määrittää niiden tukkumarkkinoilta tekemien hankintojen määrän perusteella. Toisaalta riidanalaisen päätöksen 45 perustelukappaleen d kohdasta ja ilmoitetun toimenpiteen 8 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että ne on vapautettu kyseisen maksun maksamisesta niiden sähkön ostojensa osalta, joiden osalta ne ovat tehneet kiinteähintaisia sähköntoimitussopimuksia ennen 26.4.2022, edellyttäen, että kyseisistä sopimuksista ilmoitetaan OMIE:lle kyseisessä toimenpiteessä täsmennetyissä määräajoissa. Riidanalaisen päätöksen 46–48 perustelukappaleesta ilmenee myös, että tämä poikkeus on luonteeltaan väliaikainen, koska sitä ei enää sovelleta, kun sopimukset uusitaan.

35

Vähittäismarkkinoilla toimivista ostajista on kolmanneksi todettava, että erityisesti riidanalaisen päätöksen 6, 35, 49, 50 ja 134 perustelukappaleesta yhdessä luettuina ilmenee, että erottelu tehdään sen mukaan, ovatko ostajat tehneet säänneltyjä sopimuksia vai eivät, eli ovatko he kuluttajia, jotka hyötyvät PVPC-tariffista ja ”Bono social” ‑alennuksesta.

36

Sekä sähkön hinnan laskun että maksun määrän vyöryttäminen on nimittäin pakollista ainoastaan säänneltyjen sopimusten osalta. Sääntelemättömien sopimusten osalta ilmoitetun toimenpiteen toteuttajat odottivat sellaisten sopimusten osalta, jotka olivat dynaamisia eli heijastavat suoraan tukkuhintojen vaihteluja kuluttajahinnoissa, että sekä sähkön hinnan aleneminen tukkumarkkinoilla että maksun määrä vyörytettäisiin suoraan loppukuluttajille. Muiden sääntelemättömien sopimustyyppien osalta kyseiset laatijat katsoivat, että tukkumarkkinoiden hinnan alenemisen ja panoksen vyöryttäminen seuraisi kilpailusta, koska Espanjan ja Portugalin markkinoilla oli suuri määrä vähittäistoimittajia.

37

Toiseksi ja näin ollen väite, joka koskee riidanalaiseen päätökseen sisältyvää epävarmuutta poikkeuksen laajuudesta, ei perustu tosiseikkoihin. Edellä 34 ja 35 kohdasta nimittäin ilmenee yhtäältä, että kyseistä poikkeusta sovelletaan yksinomaan tukkumarkkinoiden ostajiin, jotka ovat tehneet kiinteähintaisia sähköntoimitussopimuksia ennen 26.4.2022, ja toisaalta, että sekä tukkumarkkinoiden hinnanalennuksen että maksun mahdollisen maksamisen vaikutus loppukuluttajien tekemiin muihin kuin säänneltyihin sopimuksiin kuuluu vähittäismarkkinoiden kilpailun piiriin.

38

Erityisesti riidanalaisen päätöksen 48, 80, 104 ja 142 perustelukappaleesta, jotka kantajien mukaan merkitsevät sitä, että tietyt vähittäismarkkinoiden ostajat voisivat saada vapautuksen maksun maksamisesta, on todettava, ettei niitä voida tulkita tällä tavoin.

39

Ensinnäkin riidanalaisen päätöksen 48 perustelukappale liittyy edellä 34 kohdassa mainittuihin 44–48 perustelukappaleeseen, jotka koskevat maksua, joka ostajien on maksettava sähkön tukkumarkkinoilla, ja niiden mahdollista vapautusta. Kyseisessä kohdassa esitetään erityisesti Portugalin ja Espanjan viranomaisten kanta, jonka mukaan tämä vapautus on luonteeltaan väliaikainen, koska sitä ei ole enää tarkoitus soveltaa, kun sähköntoimitussopimukset uusitaan kiinteään hintaan, ja täsmennetään tässä yhteydessä, että niiden kesto on tavallisesti yksi vuosi.

40

Toiseksi riidanalaisen päätöksen 80 perustelukappaleessa ainoastaan muistutetaan kyseisen päätöksen 49 perustelukappaleessa tehdystä ja edellä 35 kohdassa mainitusta erottelusta, joka koskee maksun määrän vyöryttämistä, joka on pakollinen säänneltyihin sopimuksiin kuuluville kuluttajille ja jota odotetaan muiden osalta.

41

Kolmanneksi riidanalaisen päätöksen 104 perustelukappaleesta ilmenee yksiselitteisesti, että siinä viitataan yksinomaan tukkumarkkinoiden ostajiin. Siinä tutkitaan tarkemmin sanoen kysymystä siitä, onko niille toimijoille, jotka ovat tehneet kiinteähintaisia sähköntoimitussopimuksia ennen ilmoitetun toimenpiteen voimaantuloa, myönnetty vapautus omiaan antamaan niille SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valikoivan edun.

42

Neljänneksi riidanalaisen päätöksen 142 perustelukappaleen osalta on lopuksi riittävää korostaa, että komissio viittaa sen ensimmäisessä virkkeessä nimenomaisesti siihen, että ”toimenpide vapauttaa sähkön tukkumarkkinoiden ostajat maksuvelvollisuudesta niiden sähkön ostojensa osalta, joista ne ovat tehneet kiinteähintaisia sähköntoimitussopimuksia ennen 26.4.2022”. Näin ollen tämän jälkeen esitettyjä näkökohtia, jotka koskevat hintariskien lieventämisen merkitystä rahoituksen kattamisen avulla, ei voida ymmärtää siten, että ne viittaisivat – kuten kantajat väittävät – siihen, että kaikki suojaustarkoituksessa tehdyt sopimukset, myös vähittäismarkkinoilla toimivien ostajien tekemät sopimukset, olisi otettava huomioon sen välttämiseksi, että maksusta aiheutuvat kustannukset vyörytetään niille edes välillisesti.

43

Siltä osin kuin on kolmanneksi kyse väitteestä, jonka mukaan komissio ei ottanut huomioon sitä, että ostajat vähittäismarkkinoilla käyttivät sähkön ostoa koskevia rahoitussopimuksia, on todettava, että myöskään se ei voi menestyä.

44

Kantajien tekemien sopimusten kaltaisiin sähkön ostoa koskeviin rahoitussopimuksiin liittyy toki erityispiirteitä, jotka ilmoitetun toimenpiteen toiminnan kannalta merkitsevät sitä, että vähittäismarkkinoiden ostajat, jotka ovat tehneet ne, vyöryttävät eteenpäin maksun määrän mutta eivät sähkön hinnan alenemista. Jos ilmoitetusta toimenpiteestä seuraa, että fyysisen toimittajan maksusta aiheutuvat kustannukset vyörytetään eteenpäin, sellaisen sopimuksen soveltaminen toisen yrityksen kanssa, joka perustuu korvauksiin markkinahinnan ja kyseisessä sopimuksessa vahvistetun hinnan välisen erotuksen perusteella, johtaa siihen, että kyseiset ostajat eivät hyödy ilmoitetun toimenpiteen toteuttajien odottamasta sähkön kokonaishinnan alenemisesta.

45

On kuitenkin todettava, että kantajat eivät ole osoittaneet, että oli olemassa viitteitä siitä, että tietyt ostajien vähittäismarkkinoilla tekemät sähkönostosopimukset eivät rakenteensa vuoksi soveltuneet tai olivat huonosti omiaan siirtämään sähkön hintojen laskua tukkumarkkinoille; nämä seikat olisivat voineet oikeuttaa sen, että komissio menee pidemmälle kuin pelkästään sen tietoon saatettujen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen tutkiminen edellä 18 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

46

Ensinnäkin kantajat tyytyvät kirjelmissään vain korostamaan, että ”komissio on epäilemättä tietoinen pitkäaikaisten [sähkönostosopimusten] olemassaolosta”, ja päättelevät tämän tiedon unionin oikeuteen perustuvasta kuluttajan mahdollisuudesta valita tämäntyyppinen sähköntoimitustapa. Tällaisella väitteellä ei kuitenkaan voida osoittaa, että se, että ostajat käyttivät vähittäismarkkinoilla sähkön ostoa koskevia rahoitussopimuksia, olisi ollut yleisesti tunnettua, kun komissio teki riidanalaisen päätöksen.

47

Toiseksi on todettava, että kantajat viittaavat yleisesti tiettyihin komission asiakirjoihin yksilöimättä kyseisten asiakirjojen kohtia, jotka koskevat niiden suosimia sopimusrakenteita vastaavien sopimusrakenteiden edistämistä. Tämä koskee 14.3.2023 annettua komission ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten 2019/943 ja (EU) 2019/942 sekä direktiivien (EU) 2018/2001 ja 2019/944 muuttamisesta unionin sähkömarkkinoiden rakenteen parantamiseksi (COM/2023/148 final) tai 18.5.2022 päivättyä komission valmisteluasiakirjaa ”Ohjeita jäsenvaltioille parhaista käytännöistä uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden lupamenettelyjen nopeuttamiseksi” (SWD/2022/0149 final). Vaikka näissä asiakirjoissa toki korostetaan intressiä, jota sähkönostosopimusten tekeminen voi merkitä, niissä ei käsitellä kantajien tekemien sopimusten kaltaisten sopimusten erityistapausta, eikä niissä myöskään viitata mihinkään kyseisten asiakirjojen täsmälliseen kohtaan.

48

Tältä osin ainoa kantajien esittämä todiste, joka niiden esityksen mukaan viittaa niiden sopimusrakenteeseen, on Euroopan investointipankin (EIP) ja komission lukuun tehty tutkimus. On kuitenkin riittävää korostaa, että kyse on tulevaisuuteen suuntautuvasta analyysistä, joka koskee mahdollisuuksia kehittää uusiutuvan energian ostosopimuksia – kantajien tekemien sopimusten kaltaiset sopimukset mukaan lukien – unionissa. Se ei siis ole omiaan osoittamaan, että se, että ostajat käyttivät tämäntyyppisiä sähkönostosopimuksia vähittäismarkkinoilla, olisi ollut yleisesti tunnettua, mikä merkitsisi sitä, että komission olisi pitänyt itse ottaa huomioon niiden olemassaolo ilmoitettua toimenpidettä tutkiessaan.

49

Neljänneksi myöskään syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista koskeva väite ei voi menestyä siltä osin kuin kantajat arvostelevat kyseisellä väitteellä maksua koskevan poikkeuksen soveltamisalan rajoittamista ainoastaan tukkumarkkinoilla toimiviin ostajiin.

50

Tältä osin on ensinnäkin todettava, että tällainen kritiikki vastaa sitä, että komissiota arvostellaan siitä, ettei se ole todennut, että maksua koskevan poikkeuksen soveltamisala johti siihen, että ainoastaan tukkumarkkinoiden ostajille annettiin valikoiva etu ja että kyse oli näin ollen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

51

Edun valikoivuutta koskevan edellytyksen arvioinnilla pyritään nimittäin nimenomaan yksilöimään sellaisen erilaisen kohtelun olemassaolo, joka voidaan olennaisilta osin luokitella syrjiväksi. On ratkaistava, onko kyseinen toimenpide tietyssä oikeudellisessa järjestelmässä omiaan suosimaan ”jotakin yritystä tai tuotannonalaa” verrattuna muihin, jotka ovat kyseisellä järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta siihen rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa (ks. tuomio 21.12.2016, komissio v. World Duty Free Group SA ym., C‑20/15 P ja C‑21/15 P, EU:C:2016:981, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Toiseksi on todettava yhtäältä, että komissio tutki riidanalaisen päätöksen 97–101, 104 ja 105 perustelukappaleessa, merkitsikö mainittu poikkeus SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, ja päätteli, ettei näin ollut, koska tähän käsitteeseen erottamattomasti sisältyvä valikoivuutta koskeva edellytys ei täyttynyt sen osalta. Toisaalta erityisesti riidanalaisen päätöksen 104 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio otti nimenomaisesti kantaa ainoastaan siihen, oliko tukkumarkkinoiden ostajien erilainen kohtelu sen mukaan, sovellettiinko niiden hyväksi poikkeusta vai ei, valikoivan edun perusteena, mutta se ei käsitellyt valikoivan edun mahdollista olemassaoloa sen vuoksi, että ostajat vähittäismarkkinoilla suljettiin poikkeuksen ulkopuolelle.

53

Kolmanneksi, kun otetaan huomioon ilmoitetun toimenpiteen logiikka, sellaisena kuin se palautetaan mieleen riidanalaisessa päätöksessä (ks. edellä 32–36 kohta), oli kuitenkin ilmeistä, että ostajat tukku- ja vähittäismarkkinoilla eivät olleet toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa siltä kannalta, miten hintojen lasku tukkumarkkinoilla ja maksun maksaminen vaikuttivat sähkön hintaan, joten komission ei tarvinnut ottaa nimenomaisesti kantaa siihen, merkitsikö maksusta vapauttamisen soveltamisalan rajaaminen ainoastaan tukkumarkkinoilla toimiviin ostajiin valikoivaa etua.

54

Kun kyse on yhtäältä tukkumarkkinoilla toimivista ostajista, ne hankkivat sähkönsä suoraan kyseisiin markkinoihin perustuvaan hintaan. Niiden saama etu perustuu nimenomaan OMIE:n laskemaan eroon yhtäältä tiettyjen energialähteiden tukemisesta johtuvan markkinahinnan ja toisaalta sen välillä, mikä se olisi ollut ilman tällaista tukea. Samoin OMIE:n tehtävänä on määrittää täsmällisesti maksun määrä ja vapautus sellaisten ostajien osalta, jotka eivät ole voineet hyötyä kyseisten hintojen alentamisesta.

55

Toisaalta sähkön hinta vähittäismarkkinoilla muodostuu kyseisten markkinoiden tarjonnan ja kysynnän perusteella. Kuten edellä 36 kohdassa on todettu, ilmoitetun toimenpiteen toteuttajat ovat ottaneet tämän näkökohdan huomioon, koska ne – säänneltyjä sopimuksia lukuun ottamatta – suunnittelivat sähkön hinnan alenemisen mutta myös maksun määrän vyöryttämistä välillisesti kuluttajille kyseisillä markkinoilla vallitsevan kilpailun vuoksi ja viittasivat vähittäistoimittajien suureen määrään Espanjassa ja Portugalissa.

56

Edellä esitetystä seuraa, että kantajien kolmannella väitteellä ei voida osoittaa sellaisten vakavien vaikeuksien olemassaoloa, joiden vuoksi muodollisen tutkintamenettelyn aloittaminen olisi perusteltua.

57

Tätä päätelmää eivät horjuta kantajien argumentit, joiden mukaan niiden tilanne on rinnastettavissa suorien kuluttajien tilanteeseen tukkumarkkinoilla.

58

Yhtäältä tällaiset argumentit perustuvat olettamaan, jonka mukaan komission olisi itse pitänyt ottaa huomioon sähkön ostoa koskeviin rahoitussopimuksiin turvautuvien vähittäismarkkinoiden ostajien erityisluonne. Edellä 43–48 kohdassa esitetyistä syistä tällaista olettamaa ei kuitenkaan voida ottaa huomioon.

59

Toisaalta ja joka tapauksessa on niin, että vaikka se, että suorat kuluttajat hankkivat sähköä tukkumarkkinoilta, muistuttaa tarkoitukseltaan kantajien tekemää hankintaa siinä mielessä, että se tehdään niiden omaa kulutusta varten eikä sähkön toimittamiseksi seuraaville ostajille, tämä hankinta tehdään kuitenkin kaksilla eri markkinoilla, joilla hintojen vahvistaminen ei seuraa samaa logiikkaa, kuten edellä 53 ja 54 kohdassa on todettu.

60

Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen ja neljäs kanneperuste on hylättävä perusteettomina.

61

Kantajien vaatimuksesta, joka koskee Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan tekemien ilmoitusten sekä näiden jäsenvaltioiden komission kanssa käymän kirjeenvaihdon liittämistä asiakirja-aineistoon, on palautettava mieleen, että on unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä arvioida asianosaisen pyytämien prosessinjohtotoimien hyödyllisyyttä (ks. vastaavasti tuomio 6.7.1999, Séché v. komissio, T‑112/96 ja T‑115/96, EU:T:1999:134, 284 kohta).

62

Jotta unionin yleinen tuomioistuin voisi ratkaista, onko tiettyjen asiakirjojen esittäminen tarpeen asian käsittelyn asianmukaisen kulun kannalta, pyynnön esittävän asianosaisen on yksilöitävä pyydetyt asiakirjat ja esitettävä unionin yleiselle tuomioistuimelle ainakin vähimmäismäärä selvitystä siitä, että asiakirjat ovat asian käsittelyn kannalta tarpeellisia (tuomio 17.12.1998, Baustahlgewebe v. komissio, C‑185/95 P, EU:C:1998:608, 93 kohta; ks. myös tuomio 16.10.2013, TF1 v. komissio, T‑275/11, ei julkaistu, EU:T:2013:535, 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Mainitun asianosaisen on näin ollen muun muassa esitettävä täsmällisiä ja relevantteja seikkoja, joiden perusteella voidaan selittää, miltä osin kyseisillä asiakirjoilla saattoi olla merkitystä oikeusriidan ratkaisun kannalta (ks. vastaavasti tuomio 20.7.2016, Oikonomopoulos v. komissio, T‑483/13, EU:T:2016:421, 253 kohta (ei julkaistu)).

63

Ensinnäkin on todettava yhtäältä, että kantajilla on ollut mahdollisuus tutustua ilmoitetun toimenpiteen tekstiin, ja toisaalta, tämän kanneperusteen tarkastelun yhteydessä esitetyistä syistä, että se perustuu selkeään logiikkaan, joka perustuu tukku- ja vähittäismarkkinoilta tehtävien hankintojen erotteluun.

64

Toiseksi kantajien prosessinjohtotoimia koskevalla pyynnöllä pyritään niiden laajuuden vuoksi siihen, että keskusteluun sisällytetään komission hallintomenettelyn asiakirja-aineistossa olevat asiakirjat, vaikka kantajilla ei ole oikeutta tutustua kyseiseen asiakirja-aineistoon edes asianomaisina osapuolina (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C‑139/07 P, EU:C:2010:376, 58 kohta).

65

Kolmanneksi kantajien olisi pitänyt tässä tilanteessa esittää seikkoja, jotka tukevat ajatusta siitä, että ilmoitetun toimenpiteen sanamuodon lisäksi kysymystä siitä, käyttävätkö ostajat vähittäismarkkinoilla sähkön ostoa koskevia sopimuksia, oli käsitelty ilmoitusta koskeneessa kirjeenvaihdossa, minkä sekä komissio että Espanjan kuningaskunta kiistävät. On kuitenkin todettava, että tällaisia seikkoja ei ole.

66

Kantajien esittämä prosessinjohtotoimia koskeva vaatimus on näin ollen hylättävä.

Toinen kanneperuste, joka koskee ilmoitetun toimenpiteen suhteettomuutta

67

Kantajat väittävät, että komission olisi pitänyt katsoa, ettei ilmoitettu toimenpide ollut asianmukainen ja oikeasuhteinen, ja aloittaa näin ollen muodollinen tutkintamenettely. Ne arvostelevat tältä osin ensinnäkin sitä, että poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle on väitetysti jätetty tietyt tavat kattaa sähkön hinnat, eli sähkön ostoa koskevien rahoitussopimusten käyttö, toiseksi sitä, että mahdollisuus hyötyä vapautuksesta on rajattu ainoastaan tukkumarkkinoilla toimiviin ostajiin, ja kolmanneksi sitä, ettei komissio ole ottanut huomioon ilmoitetun toimenpiteen vaikutuksia loppukuluttajiin, jotka ovat samassa tilanteessa kuin ne.

68

Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, muistuttaa aluksi, ettei se ollut velvollinen ottamaan huomioon kantajien tilanteessa olevien sähkön ostajien tilannetta vähittäismarkkinoilla. Se katsoo joka tapauksessa, että ilmoitetun toimenpiteen oikeasuhteisuuden tutkimiseen ei liittynyt mitään vakavia vaikeuksia.

69

Aluksi on todettava, että siltä osin kuin nyt käsiteltävä kanneperuste perustuu olettamaan, jonka mukaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon niiden ostajien erityinen tilanne vähittäismarkkinoilla, jotka ovat tehneet kantajien suosimien sopimusten kaltaisia sopimuksia, se on heti alkuun hylättävä edellä 43–48 kohdassa esitettyjä syitä vastaavista syistä.

70

Samoin kantajien väitteet, joiden mukaan ilmoitetulla toimenpiteellä olisi jätetty poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle tietyntyyppiset sähkönostosopimukset, perustuvat riidanalaisen päätöksen virheelliseen tulkintaan. Edellä 33–35 kohdassa esitetyistä syistä riidanalaisen päätöksen 45 perustelukappaleen d kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisala ei riipu tehtyjen sopimusten tyypistä vaan markkinoista, joilla sähköä ostetaan.

71

Näin ollen merkitystä on ainoastaan sillä, merkitsikö maksusta vapauttamisen rajaaminen ainoastaan tukkumarkkinoilla toimiviin ostajiin vakavaa ongelmaa kyseisen vapautuksen oikeasuhteisuuden kannalta.

72

SEU 5 artiklan 4 kohdassa vahvistettu suhteellisuusperiaate edellyttää, että unionin toimielinten toimilla ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa (ks. vastaavasti tuomio 17.5.1984, Denkavit Nederland, 15/83, EU:C:1984:183, 25 kohta), eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla suhteettomia tavoiteltuihin päämääriin nähden (tuomio 30.4.2019, Italia v. neuvosto (Välimeren miekkakalan kalastuskiintiö), C‑611/17, EU:C:2019:332, 55 kohta).

73

Kysymys siitä, onko tietty toimenpide suhteellisuusperiaatteen mukainen, jakautuu siten kolmeen osaan. Ensimmäinen osa koskee toimenpiteen asianmukaisuutta eli sitä, soveltuuko se oikeutetun tavoitteen saavuttamiseen. Toinen osa koskee toimenpiteen tarpeellisuutta ja edellyttää, että oikeutettua tavoitetta ei voida saavuttaa vähemmän rajoittavilla mutta kuitenkin aivan yhtä asianmukaisilla toimenpiteillä (ks. vastaavasti tuomio 26.9.2013, Dansk Jurist- og Økonomforbund, C‑546/11, EU:C:2013:603, 69 kohta). Kolmas osatekijä, jota joskus kutsutaan ”oikeasuhteiseksi sanan suppeassa merkityksessä”, koskee lopuksi sen oikeasuhteisuutta eli sitä, ettei tavoiteltaviin päämääriin nähden suhteettomia haittoja saa aiheutua (ks. vastaavasti tuomio 7.3.2013, Puola v. komissio, T‑370/11, EU:T:2013:113, 89 kohta ja tuomio 26.9.2014, Romonta v. komissio, T‑614/13, EU:T:2014:835, 74 kohta).

74

Siltä osin kuin on kyse erityisesti ilmoitetun toimenpiteen tarpeellisuutta koskevasta osatekijästä, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että komission ei tarvitse ottaa abstraktisti kantaa kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin, sillä vaikka asianomaisen jäsenvaltion on esitettävä yksityiskohtaisesti ne syyt, jotka ovat johtaneet kyseessä olevan tukijärjestelmän hyväksymiseen, erityisesti hyväksyttyjen tukikelpoisuusperusteiden osalta, sen ei tarvitse osoittaa positiivisesti, ettei millään muulla kuviteltavissa olevalla toimenpiteellä, joka on määritelmänsä mukaan hypoteettinen, voitaisi saavuttaa tavoiteltua päämäärää paremmin. Jos mainittuun jäsenvaltioon ei kohdistu tällaista velvollisuutta, kantajilla ei voi olla perusteita vaatia unionin yleistä tuomioistuinta määräämään, että komission on asetuttava kansallisten viranomaisten sijaan tässä normien kartoitustehtävässä ja tutkittava kaikki ajateltavissa olevat vaihtoehtoiset toimenpiteet (ks. tuomio 6.5.2019, Scor v. komissio, T‑135/17, ei julkaistu, EU:T:2019:287, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75

Koska kantajat kyseenalaistavat nyt käsiteltävällä kanneperusteella komission SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaiseksi katsoman tukiohjelman oikeasuhteisuuden arvioinnin, on lisäksi muistutettava, että komissiolla on SEUT 107 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa laaja harkintavalta, jonka käyttäminen edellyttää taloudellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten monitahoista arviointia (ks. tuomio 29.7.2019, Bayerische Motoren Werke ja Freistaat Sachsen v. komissio, C‑654/17 P, EU:C:2019:634, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), joten tuomioistuinvalvonnan on kohdistuttava ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti, ettei asiassa ole tehty oikeudellista virhettä ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (ks. tuomio 22.12.2008, Régie Networks, C‑333/07, EU:C:2008:764, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

76

Ensinnäkin on todettava, kuten edellä 32 kohdassa on korostettu, että ilmoitetun toimenpiteen tavoitteena on saada aikaan sähkön hintojen lasku tilanteessa, jossa polttoaineiden hintoihin kohdistuu voimakasta nousupainetta, joka liittyy kriisitilanteeseen, johon kansalliset ja kansainväliset markkinat joutuvat vastaamaan. Yhtäältä kantajat eivät kyseenalaista tämän kriisitilanteen ja sen hintavaikutusten paikkansapitävyyttä. Toisaalta tällainen tavoite on SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun tavoitteen, jolla pyritään ”jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen”, mukainen.

77

Toiseksi, kuten edellä 32 kohdassa myös on korostettu, ilmoitetulla toimenpiteellä pyritään saavuttamaan tämä tavoite tukemalla tiettyjä sähkönlähteitä, jotta tukkumarkkinoiden hinnat laskisivat, minkä pitäisi johtaa hinnanlaskuun vähittäismarkkinoilla. Kuten edellä 33–35 ja 53–56 kohdasta ilmenee, hinnanalennuksen vyöryttäminen vähittäismarkkinoille säänneltyjä sopimuksia lukuun ottamatta kuuluu lisäksi kilpailun piiriin näillä markkinoilla.

78

Tässä yhteydessä komissio saattoi ensinnäkin ilmeistä arviointivirhettä tekemättä todeta riidanalaisen päätöksen 131–134 perustelukappaleessa, että ilman ilmoitettua toimenpidettä kilpailulla ei voitu saavuttaa näitä hyväksyttäviä tavoitteita.

79

Toiseksi on todettava, että sekä asetuksen 2019/943 3 artiklan a ja b alakohdalla että direktiivin 2019/944 5 artiklan 1 kohdalla edistetään sähkön hintojen vapaata muodostumista tarjonnan ja kysynnän perusteella. Kyseisissä artikloissa täsmennetään, että ”hinnanmuodostuksen on perustuttava kysyntään ja tarjontaan”, ”markkinasäännöillä on kannustettava vapaaseen hinnanmuodostukseen ja vältettävä toimia, jotka estävät kysyntään ja tarjontaan perustuvan hinnanmuodostuksen”, ”toimittajilla on oltava vapaus määrittää hinta, jolla ne toimittavat sähköä asiakkaille” ja ”jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimet toimittajien välisen tehokkaan kilpailun varmistamiseksi”.

80

On kuitenkin todettava, että ilmoitetulla toimenpiteellä – siltä osin kuin siinä rajoitetaan kansallisten viranomaisten suoraa osallistumista tukkumarkkinoiden hintojen muodostumiseen eikä uloteta sitä koskemaan vähittäismarkkinoita lukuun ottamatta säänneltyjä sopimuksia – säilytetään mahdollisimman pitkälle asetuksessa 2019/943 ja direktiivissä 2019/944 säädetty periaate, jonka mukaan sähkön hinnat muodostuvat vapaasti kysynnän ja tarjonnan perusteella.

81

Kolmanneksi on todettava, että siltä osin kuin kantajat väittävät, että sähkön hinnan alenemiseen vähittäismarkkinoilla olisi pitänyt pyrkiä säätämällä, että kyseisten markkinoiden ostajilla on mahdollisuus ilmoittaa sähkönostosopimuksistaan, jotta ne voisivat sellaisinaan saada vapautuksen maksusta, ne tuovat esiin lähestymistavan, joka on vaihtoehtoinen jäsenvaltioiden suosimalle ja komission hyväksymälle lähestymistavalle ja jota ei edellä 74 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan voida ottaa huomioon.

82

Joka tapauksessa on todettava, että lähestymistapa, johon kantajat viittaavat, poikkeaa vielä enemmän direktiivistä 2019/944 ja asetuksesta 2019/943 johtuvan hintojen vapaan muodostumisen periaatteen logiikasta, eikä sitä näin ollen voida pitää edellä 73 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla tarpeellisena.

83

Edellä esitetystä seuraa, että toinen kanneperuste on hylättävä.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan ilmoitetun toimenpiteen osalta ei ole noudatettu asetusta 2019/943 ja direktiiviä 2019/944

84

Kantajat väittävät, että koska ilmoitettu toimenpide poikkeaa vapaan hinnanmuodostuksen periaatteesta, sen olisi pitänyt olla niiden direktiivin 2019/944 5 artiklan 4 kohdassa säädettyjen edellytysten mukainen, joiden nojalla kyseisestä periaatteesta voidaan poiketa, mikä ei kuitenkaan ole asianlaita, koska ilmoitetulla toimenpiteellä oli vaikutuksia kantajien kanssa samassa tilanteessa oleviin sähkönkuluttajiin.

85

On todettava, että kyseinen kanneperuste perustuu yksinomaan olettamaan, jonka mukaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon sähkön ostoa koskevia rahoitussopimuksia tehneiden sähkön ostajien tilanne vähittäismarkkinoilla. Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä suoralta kädeltä edellä 43–48 kohdassa esitettyjä syitä vastaavin perustein, kuten komissio ja Espanjan kuningaskunta perustellusti esittävät.

Viides kanneperuste, joka koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista

86

Kantajat korostavat, että komissio ja yleisemmin unioni ovat kannustaneet tekemään sähkön ostoa koskevia rahoitussopimuksia erityisesti uusiutuvien energialähteiden edistämiseksi. Ne päättelevät tästä, että ne saattoivat perustellusti odottaa, ettei niitä kohdeltaisi epäedullisemmin kuin yrityksiä, jotka eivät olleet pyrkineet kattamaan markkinariskejä, toimimaan tehokkaammin ja saastuttamaan vähemmän.

87

Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, väittää, ettei kantajille ole voinut syntyä perusteltua luottamusta.

88

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luottamuksensuojan periaate kuuluu unionin oikeuden perusperiaatteisiin, ja kaikilla talouden toimijoilla, joille on toimielimen täsmällisten vakuuttelujen vuoksi syntynyt perusteltuja odotuksia, on oikeus vedota tähän periaatteeseen (ks. tuomio 24.10.2013, Kone ym. v. komissio, C‑510/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:696, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89

Tällaisia vakuutteluja ovat, olipa se muoto, jolla niistä on ilmoitettu, mikä hyvänsä, täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot, jotka on saatu sallituista ja luotettavista lähteistä. Yksikään toimija ei sitä vastoin voi vedota tämän periaatteen loukkaamiseen, jollei hallinto ole antanut sille täsmällisiä vakuutteluja (ks. tuomio 14.2.2006, TEA-CEGOS ym. v. komissio, T‑376/05 ja T‑383/05, EU:T:2006:47, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

90

On todettava, että kantajien argumentit perustuvat olettamaan, jonka mukaan komissio olisi synnyttänyt niiden kannalta perustellun luottamuksen, jonka mukaan sähkön ostoa koskeviin rahoitussopimuksiin turvautuneita loppukuluttajia kohdeltaisiin vähintään yhtä suotuisasti kuin muuntyyppisiä sopimuksia tehneitä kuluttajia.

91

Tältä osin on riittävää korostaa, että edellä 46–48 kohdassa esitettyjä syitä vastaavista syistä kantajat eivät esitä mitään näyttöä, joka osoittaisi, että täsmällisissä, ehdottomissa ja yhtäpitävissä tiedoissa, jotka on saatu sallituista ja luotettavista lähteistä, olisi ilmaistu, että sähkön ostoa koskevia rahoitussopimuksia tekevien kuluttajien tilanne otettaisiin huomioon, kun komissio käyttää valtiontukien valvontaa koskevaa toimivaltaansa.

92

Viides kanneperuste on näin ollen hylättävä.

93

Edellä esitetystä seuraa, ettei yksikään kantajien esittämistä kanneperusteista ole sellainen, että sen perusteella voitaisiin osoittaa, että komission olisi pitänyt todeta sellaisten vakavien vaikeuksien olemassaolo, jotka edellyttivät ilmoitettua toimenpidettä koskevan muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista.

94

Kanne on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

95

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

96

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Espanjan kuningaskunta vastaa näin ollen omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1)

Kanne hylätään.

2)

PGI Spain, SL; Berry Superfos Pamplona, SA; Promens Packaging, SA; RPC Envases, SA ja Zeller Plastik España, SL vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)

Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.