<TI><P><HT TYPE="ITALIC">Asetus N:o 882/2004</HT></P></TI>10Asetuksen N:o 882/2004 4, 6 ja 32 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:(4)Yhteisön rehu- ja elintarvikelainsäädäntö perustuu periaatteeseen, jonka mukaan rehu- ja elintarvikealan toimijat vastaavat kaikkien yrityksessään tapahtuvien tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheiden aikana siitä, että rehut ja elintarvikkeet ovat niiden toimintaa koskevien rehu- ja elintarvikelainsäädännön vaatimusten mukaisia.– –
(6)Jäsenvaltioiden olisi pantava rehu- ja elintarvikelainsäädäntö sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevat säännöt täytäntöön sekä seurattava ja valvottava, että toimijat noudattavat niiden asiaankuuluvia vaatimuksia kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Tätä tarkoitusta varten on järjestettävä virallinen valvonta.– –
(32)Virallisen valvonnan järjestämiseen olisi oltava riittävät taloudelliset resurssit. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi siksi voitava periä maksut virallisesta valvonnasta aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi. Tällöin myös jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset saavat vapaasti vahvistaa kertaluonteiset maksut aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi ottaen huomioon kunkin laitoksen erityistilanteen. Jos toimijoille asetetaan maksuja, olisi sovellettava yhteisiä periaatteita. Siksi on aiheellista vahvistaa tarkastusmaksujen tason asettamisessa käytettävät perusteet. Tuontivalvonnassa sovellettavien maksujen osalta on aiheellista vahvistaa suoraan tärkeimmistä tuontiartikkeleista perittävät maksut, jotta varmistetaan maksujen yhtenäinen periminen ja vältetään kaupan vääristymät.
11Asetuksen N:o 882/2004 I osasto, jonka otsikko on Aihe, soveltamisala ja määritelmät, sisältää aihetta ja soveltamisalaa koskevan 1 artiklan, jonka 1 kohdassa säädetään seuraavaa:Tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt sellaista virallista valvontaa varten, jolla todetaan erityisesti, että noudatetaan sääntöjä, joilla pyritään:
- a)estämään, poistamaan tai vähentämään hyväksyttäville tasoille ihmisiin ja eläimiin joko suoraan tai ympäristön kautta kohdistuvia riskejä – –
12Mainitun asetuksen 2 artiklan toisen alakohdan 1 alakohdassa määritellään virallinen valvonta siten, että sillä tarkoitetaan kaikenlaisia toimivaltaisen viranomaisen tai yhteisön suorittamia valvontatoimia, joilla todetaan, noudatetaanko rehu- ja elintarvikelainsäädäntöä ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevia sääntöjä.13Samaisen asetuksen II osastossa, jonka otsikko on Jäsenvaltioiden harjoittama virallinen valvonta, on I luku, jonka otsikko on Yleiset velvollisuudet. Mainitussa I luvussa on 3 artikla, joka koskee Virallisen valvonnan järjestämistä koskevia yleisiä velvollisuuksia ja jossa säädetään seuraavaa:1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että virallisia valvontatoimia toteutetaan säännöllisesti, riskien mukaan ja sopivin väliajoin tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi – –– –
3.Virallista valvontaa on harjoitettava rehujen ja elintarvikkeiden sekä eläinten ja eläintuotteiden kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Siihen on sisällyttävä rehu- ja elintarvikeyritysten, rehujen ja elintarvikkeiden käytön, rehujen ja elintarvikkeiden varastoinnin, rehuihin ja elintarvikkeisiin sovellettavien prosessien, materiaalien, aineiden, toimien tai toiminnan, kuljetus mukaan luettuna, sekä elävien eläinten valvonta, jota tämän asetuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää.– –
14Saman II osaston VI luvussa, jonka otsikko on Virallisen valvonnan rahoitus, on 26 artikla, jossa esitetään seuraava Yleisperiaate:Jäsenvaltioiden on huolehdittava riittävistä rahoitusresursseista tarvittavan henkilöstön ja muiden resurssien hankkimiseksi virallista valvontaa varten millä tahansa asianmukaiseksi katsomallaan tavalla, myös [yleisellä verotuksella tai] maksuilla.
15Asetuksen N:o 882/2004 27 artiklassa, jonka otsikkona on Maksut, säädetään seuraavaa:1.Jäsenvaltiot voivat periä maksuja virallisesta valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi.2.Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava maksujen periminen liitteessä IV olevassa A jaksossa ja liitteessä V olevassa A jaksossa tarkoitettujen toimien osalta.3.Liitteessä IV olevassa A jaksossa ja liitteessä V olevassa A jaksossa mainittujen erityistoimien osalta perityt maksut eivät saa olla alhaisempia kuin liitteessä IV olevassa B jaksossa ja liitteessä V olevassa B jaksossa määritetyt vähimmäismaksut, tämän kuitenkaan rajoittamatta 4 ja 6 kohdan soveltamista. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin liitteessä IV olevassa A jaksossa tarkoitettujen toimien osalta käyttää 1 päivänä tammikuuta 2008 saakka kestävän siirtymäkauden ajan edelleen [tuoreen lihan ja siipikarjanlihan terveystarkastusten ja ‑valvonnan rahoittamisesta 29.1.1985 annetun neuvoston] direktiivin 85/73/ETY [(EYVL 1985, L 32, s. 14)] nojalla nykyisin sovellettavia maksuja.– –
4.Edellä olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti virallista valvontaa varten perittävät maksut:
– –
- b)voidaan vahvistaa kiinteämääräisiksi toimivaltaisille viranomaisille tietyllä ajanjaksolla aiheutuvien kustannusten perusteella tai tarvittaessa liitteessä IV olevassa B jaksossa tai liitteessä V olevassa B jaksossa vahvistetuiksi määriksi.
5.Maksuja vahvistaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon:
- a)kyseisen yrityksen tyyppi ja tähän liittyvät riskitekijät;
- b)tuotannoltaan pienten yritysten edut;
- c)tuotannossa, jalostuksessa ja jakelussa käytetyt perinteiset menetelmät;
- d)sellaisilla alueilla sijaitsevien yritysten tarpeet, joilla on erityisiä maantieteellisiä rajoituksia.
6.Jos elintarvike- tai rehuyrityksen käyttämät omavalvontaa ja jäljittämistä koskevat järjestelmät sekä virallisia valvontatoimia toteutettaessa todetun noudattamisen taso huomioon ottaen tietyntyyppisen elintarvikkeen, rehun tai toiminnan osalta virallista valvontaa suoritetaan tavanomaista harvemmin, tai ottaakseen huomioon edellä 5 kohdan b–d alakohdassa mainitut perusteet, jäsenvaltiot voivat määrittää virallisen valvonnan maksuosuuden 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja vähimmäismääriä pienemmäksi, edellyttäen, että asianomainen jäsenvaltio toimittaa komissiolle selvityksen, jossa esitetään:
- a)kyseinen rehu-, elintarvike- tai toimintatyyppi;
- b)kyseisessä rehu- tai elintarvikeyrityksessä suoritetut valvontatoimet; ja
- c)menetelmä, jolla maksun alennus on laskettu.
– –
16Asetuksen N:o 882/2004 liitteen IV otsikkona on Yhteisön laitoksiin liittyvään viralliseen valvontaan liittyvät toimet sekä vähimmäismaksut. Mainitussa liitteessä IV olevassa A jaksossa säädetään seuraavaa:- 1.Direktiivien 89/662/ETY, [eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26.6.1990 annetun neuvoston direktiivin] 90/425/ETY [(EYVL 1990, L 224, s. 29)], 93/119/EY ja 96/23/EY soveltamisalaan kuuluvat toimet, joista jäsenvaltiot nykyään perivät direktiivin 85/73/ETY mukaisia maksuja.
- 2.Rehualan laitosten hyväksyntä.
17Edellä mainitussa liitteessä IV olevassa B jaksossa säädetään, että jäsenvaltioiden on perittävä tässä jaksossa lueteltujen tuotteiden valvonnasta ainakin kyseisessä jaksossa esitetyt vähimmäismaksut. Puheena olevassa jaksossa asetetaan teurastuksen yhteydessä tehtävään valvontaan sovellettavat vähimmäismaksut samoin kuin leikkaamoissa tehtävään valvontaan sovellettavat vähimmäismaksut.18Mainitun asetuksen liitteen V otsikkona on Yhteisön alueelle saatettavien tavaroiden ja elävien eläinten viralliseen valvontaan liittyvät toimet sekä vähimmäismaksut”, ja siinä säädetään seuraavaa:[Kolmansista maista yhteisöön tuotavien tuotteiden eläinlääkinnällisten tarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista 18.12.1997 annetun neuvoston direktiivin 97/78/EY (EYVL 1997, L 24, s. 9)] ja [kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten eläinlääkintätarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista ja direktiivien 89/662/ETY, 90/425/ETY ja 90/675/ETY muuttamisesta 15.7.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/496/ETY (EYVL 1991, L 268, s. 56)] soveltamisalaan kuuluvat toimet, joista jäsenvaltiot nykyään perivät direktiivin 85/73/ETY mukaisia maksuja.
19Mainitussa liitteessä V olevassa B jaksossa säädetään, että jäsenvaltioiden on perittävä tässä jaksossa lueteltujen tuotteiden virallisesta valvonnasta ainakin kyseisessä jaksossa esitetyt vähimmäismaksut.