(1)

Direktiiviä 2003/87/EY muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2023/959 (2) sen mukauttamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2021/1119 (3), jossa asetetaan tavoitteeksi vähintään 55 prosentin nettopäästövähennys vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

(2)

Olisi vahvistettava kriteerit ja vaatimukset, joiden täyttyminen on tarpeen, jotta kasvihuonekaasujen voidaan katsoa olevan pysyvästi kemiallisesti sitoutuneita tuotteeseen.

(3)

Nykyiset prosessit talteenottoa, hyödyntämistä ja pysyvää varastointia varten koskevat pelkästään hiilidioksidipäästöjä, sillä muut kasvihuonekaasut, kuten metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O), eivät edellytä pysyvää varastointia tällaisten päästöjen vähentämiseksi. Koska hyödyntämisprosessin aikana tapahtuvat kemialliset reaktiot saattavat johtaa hiilidioksidimolekyylin kemialliseen muuntumiseen, olisi otettava huomioon myös sellaiset hiiliatomit, joiden välillä on kemiallinen sidos.

(4)

On tarpeen varmistaa, että tuotteeseen pysyvästi kemiallisesti sitoutuneet hiilidioksidipäästöt tuottavat samankaltaisen ilmastohyödyn kuin hiilidioksidin geologinen varastointi, samalla kun otetaan huomioon näiden lähestymistapojen erilainen luonne. Sen vuoksi kyseisen hiilidioksidin olisi oltava pysyvästi kemiallisesti sitoutuneena tuotteeseen vähintään useiden vuosisatojen ajan kyseisen kemiallisen sidoksen sekä tuotteen tavanomaisen käytön ja käyttöiän jälkeen tapahtuvan todennäköisen käsittelyn perusteella.

(5)

Talteen otetusta hiilidioksidista valmistettujen tuotteiden erilaiset käyttökohteet tavanomaisessa käytössä ja erot käyttöiän jälkeisessä käsittelyssä johtavat erilaisiin todennäköisyyksiin siitä, vapautuuko tuotteeseen varastoitu hiili. Hiilen vapautuminen voi aiheutua palamisesta joko erottamattomana osana tuotteen käyttöä, kuten synteettisten polttoaineiden tapauksessa, tai loppukäsittelyn, kuten jätteenpolton, yhteydessä. Sen varmistamiseksi, että tuotteeseen varastoitu hiili on pysyvästi kemiallisesti sitoutuneena eikä pääse ilmakehään ainakaan useiden vuosisatojen ajan, hiilidioksidi olisi sidottava tuotteisiin, jotka ovat pitkäikäisiä missä tahansa tavanomaisessa käytössä ja jotka hävitetään tavanomaisen käyttöiän päätyttyä muulla tavalla kuin polttamalla, koska varastoitu hiili vapautuisi polttamisen yhteydessä ilmakehään.

(6)

Epäorgaanisten karbonaattien, kuten kalsiumkarbonaatin tai magnesiumkarbonaatin, kemiallisilla ominaisuuksilla varmistetaan vahvat kemialliset sidokset, joiden ansiosta hiilen voidaan katsoa olevan pysyvästi kemiallisesti sitoutuneena, elleivät sidokset altistu korkeille lämpötiloille tai vahvoille hapoille. Näin ollen mineraalikarbonaatio johtaisi siihen, että hiili säilyy poikkeuksellisen pitkään karbonaattikivessä eikä vapaudu ilmakehään tavanomaisissa olosuhteissa (4).

(7)

Jätteenpolttolaitoksissa vallitsevat olosuhteet riittävät käynnistämään dekarbonisaation. Näin ollen hiiltä, joka on otettu talteen ja jota hyödynnetään tuotteissa, joista suurin osa käsitellään käyttöiän päätyttyä polttamalla, ei pitäisi katsoa pysyvästi kemiallisesti sitoutuneeksi.

(8)

Tuotteet, jotka perustuvat epäorgaanisiin karbonaatteihin ja joita käytetään rakennustuotteissa, kuten kiviaineksissa, sementissä, betonissa, tiilissä ja laatoissa, ovat pitkäikäisiä ja voivat olla käytössä vuosikymmeniä tai vuosisatoja. Jäteluettelon (5) mukaan nämä tuotteet kuuluvat käyttöiän päättyessä luokkaan ”rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet”. Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen viimeisimmän arvion (6) mukaan rakennus- ja purkujätteen mineraalifraktion loppukäsittelytavat unionissa jakautuvat keskimäärin seuraavasti: kierrätys (79 %), maantäyttö (10 %) ja kaatopaikkasijoitus (11 %). Sen vuoksi talteen otettu hiilidioksidi, jota käytetään epäorgaanisten karbonaattien valmistuksessa ja rakennustuotteissa, olisi katsottava pysyvästi kemiallisesti sitoutuneeksi tuotteeseen.

(9)

Luetteloa tuotteista, joiden katsotaan täyttävän direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 b kohdassa säädetyt kriteerit, olisi tarkasteltava uudelleen ja tarvittaessa päivitettävä ottaen huomioon mahdollinen teknologian kehitys ja innovaatiot hiilen pysyvän tuotteisiin varastoinnin alalla, niiden seuranta-, raportointi- ja todentamiskäytäntöjen parannukset, joilla voidaan varmentaa varastoinnin pysyvyys, sekä tämän asetuksen täytäntöönpanosta saadut kokemukset,

1)

’talteenotolla’ mitä tahansa teknistä prosessia tai menettelyä, jota tarvitaan direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvissa toiminnoissa syntyvän hiilidioksidin talteenottoon ja tarvittaessa käsittelyyn tai puhdistamiseen ennen hyödyntämistä;

2)

’hyödyntämisellä’ mitä tahansa teknistä prosessia tai käytäntöä, jossa talteen otettua hiilidioksidia hyödynnetään raaka-aineena tuotteiden valmistuksessa;

3)

’kemiallisesti sitoutuneella’ hiilidioksidin kemiallista muuntamista sillä tavoin, että hiiliatomille syntyy vahvat kemialliset sidokset, joiden avulla sen ilmakehää lämmittävä vaikutus estyy;

4)

’tuotteilla’ tavaroita tai materiaaleja, mukaan lukien niiden välituotteita ja johdannaisia, joissa hyödynnetään kemiallisten sidosten avulla hiilidioksidia tai hiilidioksidista peräisin olevia hiiliatomeja;

5)

’rakennustuotteella’ mitä tahansa muodostettua tai muodotonta fyysistä tarviketta, joka saatetaan markkinoille liitettäväksi pysyvästi rakennuskohteeseen tai sen osiin;

6)

’tavanomaisella käytöllä’ mitä tahansa tapaa, jolla loppukäyttäjän odotetaan yleensä hyödyntävän tuotetta sen ominaisuuksien perusteella;

7)

’tuotteen käyttöiän jälkeen tapahtuvalla tavanomaisella toiminnalla’ mitä tahansa tuotteen vallitsevaa käsittelytapaa sen jälkeen, kun loppukäyttäjä on poistanut sen käytöstä asiaankuuluvien jätehuoltokäytäntöjen ja voimassa olevan lainsäädännön perusteella.