(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 14 artiklassa määrätään, että unioni käyttää toimivaltaansa niin, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut (Services of General Economic Interest, jäljempänä ’SGEI-palvelut’) toimivat sellaisten periaatteiden pohjalta ja sellaisin edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun sopimuksen 93, 106 ja 107 artiklan soveltamista.

(2)

Jotta tietyt SGEI-palvelut toimisivat sellaisten periaatteiden pohjalta ja sellaisin edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä, valtion rahoitustuki julkisen palvelun velvoitteista aiheutuvien kustannusten kattamiseksi kokonaan tai osittain saattaa osoittautua välttämättömäksi. SEUT-sopimuksen 345 artiklan mukaisesti sillä ei ole merkitystä, tarjoavatko tällaisia SGEI-palveluja julkiset vai yksityiset tahot.

(3)

SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa määrätään, että yrityksiin, jotka tuottavat SGEI-palveluja tai ovat luonteeltaan fiskaalisia monopoleja sovelletaan SEUT-sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä, siltä osin kuin näiden sääntöjen soveltaminen ei estä oikeudellisesti tai tosiasiallisesti yrityksiä hoitamasta niille uskottuja tehtäviä. Tämä ei kuitenkaan saisi vaikuttaa kaupan kehitykseen tavalla, joka olisi ristiriidassa unionin etujen kanssa.

(4)

Unionin tuomioistuin on todennut asiassa Altmark (1) antamassaan tuomiossa, että korvaus julkisesta palvelusta ei ole SEUT-sopimuksen 107 artiklassa tarkoitettua valtiontukea, jos neljä kumulatiivista edellytystä täyttyvät. Ensinnäkin edunsaajayrityksellä on oltava julkisen palvelun velvoitteita ja velvoitteiden on oltava selkeästi määriteltyjä. Toiseksi parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on määritettävä etukäteen objektiivisella ja läpinäkyvällä tavalla. Kolmanneksi korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kokonaan tai osittain kustannukset, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon kyseisestä toiminnasta saadut tulot ja kohtuullinen voitto. Neljänneksi silloin, kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei yksittäisessä tapauksessa valita sellaisessa julkisessa hankintamenettelyssä, jossa olisi mahdollista valita se tarjoaja, joka kykenee tuottamaan kyseiset palvelut yhteiskunnan kannalta vähäisimmin kustannuksin, tarvittavan korvauksen taso on määritettävä käyttäen perustana analyysia kustannuksista, joita kyseisten velvoitteiden täyttämisestä aiheutuisi hyvin johdetulle ja asianmukaiset valmiudet omaavalle keskivertoyritykselle.

(5)

Jos nämä neljä edellytystä eivät täyty ja jos SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisen yleiset edellytykset täyttyvät, korvaus julkisesta palvelusta on valtiontukea ja siihen sovelletaan SEUT-sopimuksen 93, 106, 107 ja 108 artiklaa.

(6)

Tämän päätöksen lisäksi seuraavat kolme muuta sääntelyvälinettä ovat merkityksellisiä, kun valtiontukisääntöjä sovelletaan SGEI-palvelujen tuottamisesta maksettaviin korvauksiin:

(7)

Komission päätöksessä 2012/21/EU (5) täsmennetään SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan mukaisen poikkeuksen merkitystä ja laajuutta ja vahvistetaan säännöt, joiden tarkoituksena on mahdollistaa kyseisessä määräyksessä vahvistettujen edellytysten täyttymisen tuloksellinen valvonta. Päätöksen 2012/21/EU soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella, taloustilanteen muutosten ja erityisesti asuntokriisiin liittyvien muutosten perusteella sekä markkinakehityksen perusteella on tarpeen tarkastella uudelleen mainitussa päätöksessä esitettyjä sääntöjä.

(8)

Päätös 2012/21/EU olisi näin ollen kumottava ja korvattava tällä päätöksellä, jossa vahvistetaan edellytykset, joilla SGEI-palvelun tuottamisesta korvauksena myönnettävä valtiontuki on vapautettu SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa määrätystä ennakkoilmoitusvaatimuksesta, kun sen voidaan katsoa olevan SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan mukaista.

(9)

Tällainen SGEI-palvelun tuottamisesta korvauksena myönnettävä valtiontuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi vain, jos se on myönnetty sellaisten palvelujen tarjonnan varmistamiseksi, jotka ovat SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja SGEI-palveluja. Oikeuskäytännön (6) perusteella on selvää, että koska asiaa koskevia alakohtaisia unionin sääntöjä ei ole, jäsenvaltioilla on runsaasti harkintavaltaa määritellä palveluja, jotka voitaisiin luokitella SGEI-palveluiksi. Näin ollen komission tehtävänä on varmistaa, että SGEI-palvelujen määrittelyssä ei tehdä ilmeisiä virheitä.

(10)

Jos tietyt edellytykset täyttyvät, määrältään vähäiset korvaukset SGEI-palvelujen tuottamisesta vastaaville yrityksille eivät vaikuta kaupan kehitykseen eivätkä kilpailuun tavalla, joka olisi unionin etujen vastaista. Tässä päätöksessä olisi tuensaajaa yksilöitäessä sovellettava komission asetuksen (EU) 2023/2832 (7) 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä ’yhden yrityksen’ käsitettä. Yksittäistä valtiontukea koskevaa ilmoitusta ei sen vuoksi tulisi edellyttää, jos tietyt edellytykset täyttyvät ja jos korvaus on tiettyä vuotuista korvausmäärää pienempi. On myös aiheellista korottaa kyseistä korvauksen yleistä enimmäismäärää, jotta se kuvastaisi päätöksen 2012/21/EU hyväksymisen jälkeen tapahtunutta inflaatiokehitystä.

(11)

Yksittäiselle yritykselle voidaan antaa tehtäväksi useiden SGEI-palvelujen tuottaminen, ja se voi saada enintään yleisen enimmäismäärän suuruisen korvauksen kunkin sen tehtäväksi annetun SGEI-palvelun osalta. Sama pätee silloin, kun useat jäsenvaltiot ovat yhdessä tai erikseen antaneet SGEI-palvelun tuottamisen tietyn yrityksen tehtäväksi. Sen vuoksi kyseisen yrityksen olisi voitava saada enintään yleisen enimmäismäärän suuruinen korvaus kultakin toimeksiannon antaneelta jäsenvaltiolta, jossa palvelua tarjotaan.

(12)

Sairaaloilla ja sosiaalipalveluista vastaavilla yrityksillä, voittoa tavoittelemattomina yhteisöinä (8) toimivat mukaan luettuina, joille on annettu tehtäväksi tuottaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, on erityispiirteitä, jotka on otettava huomioon. Erityisesti olisi otettava huomioon, että nykyisessä taloustilanteessa sosiaalipalvelut saattavat edellyttää julkisen palvelun kustannusten korvaamiseksi tukea, joka ylittää tässä päätöksessä vahvistetun yleisen enimmäismäärän, ja että suurempi korvaus sosiaalipalveluista ei välttämättä aiheuta suurempaa kilpailun vääristymisen riskiä. Näin ollen myös sosiaalipalveluista vastaaville yrityksille olisi myönnettävä tässä päätöksessä vahvistettu vapautus ilmoitusvelvollisuudesta, vaikka niiden saaman korvauksen määrä ylittäisikin korvauksen yleisen enimmäismäärän. Vapautuksen ilmoitusvelvollisuudesta olisi koskettava myös sairaanhoitopalveluja tarjoavia sairaaloita, mukaan lukien soveltuvin osin hätäpalvelut ja sairaaloiden päätoimintaan suoraan liittyvät liitännäispalvelut erityisesti lääketieteellisen tutkimuksen alalla. Jotta niihin voitaisiin soveltaa vapautusta ilmoitusvelvollisuudesta, sosiaalipalvelujen olisi oltava selkeästi määriteltyjä ja täytettävä yhteiskunnallisia tarpeita terveydenhuollon, pitkäaikaishoidon, lastenhoidon, työmarkkinoille pääsyn ja paluun sekä heikommassa asemassa olevien hoivan ja sosiaalisen osallisuuden kannalta. Tähän kuuluvat vammaisten itsenäistä elämää ja yhteisöön kuulumista tukevat palvelut, kuten henkilökohtainen apu, itsenäistä elämää tukeva päivätoiminta, avustavaan teknologiaan liittyvät palvelut sekä kuntoutuspalvelut.

(13)

Samoista syistä korvaukset sosiaaliperusteisen asumisen SGEI-palvelujen tarjonnasta muita heikommassa asemassa oleville kotitalouksille ja yhteiskuntaryhmille, mukaan lukien asunnottomat, jotka eivät vähäisen maksukykynsä vuoksi kykene hankkimaan asuntoa markkinaehdoin, voidaan vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta, vaikka ne ylittäisivätkin korvauksen yleisen enimmäismäärän. Sosiaaliperusteisista asumispalveluista maksettavan korvauksen olisi voitava kattaa muun muassa investointikustannuksia, joita aiheutuu uusien asuntojen rakentamisesta, mukaan lukien tontin hankinta, olemassa olevien asuntojen tai rakennusten hankinnasta muunnettaviksi tai korjattaviksi, olemassa olevien asuntojen tai rakennusten (tai niiden yksittäisten rakennusosien (9)) muutos- tai korjaustöistä, ikääntyneitä tai vammaisia palvelevien esteettömyysvaatimusten täyttämisestä, ympäristönormien noudattamisesta ja ilmastokestävyyteen, vesiresilienssi mukaan lukien, tähtäävistä muutostöistä, sekä toimintakustannuksia, jos se on välttämätöntä palvelun toiminnan kannalta.

(14)

Päätöksen 2012/21/EU hyväksymisen jälkeen asumisen kustannuksista on tullut merkittävä ongelma monissa jäsenvaltioissa. Tämä ei koske ainoastaan muita heikommassa asemassa olevia kotitalouksia ja yhteiskuntaryhmiä, vaan myös keskituloisia, sillä yhä useammalla on vaikeuksia löytää laadukas ja kohtuuhintainen asunto. Asumiseen liittyvät ongelmat voivat olla erityisen akuutteja tienlaisissa paikoissa, kuten suuren kysynnän matkailu- ja suurkaupungeissa, nopeasti kasvavissa kaupunki- ja talouskeskittymissä, syrjäseuduilla, kaikkein syrjäisimmillä alueilla ja eristyneillä alueilla. Sen vuoksi on tarpeen toteuttaa toimenpiteitä, joilla lisätään kohtuuhintaisten vuokra- tai omistusasuntojen saatavuutta paikallisten asuntomarkkinoiden paineiden lieventämiseksi. Kohtuuhintaista asumista tukevien julkisten aloitteiden helpottamiseksi on aiheellista vahvistaa edellytykset, joiden täyttyessä kohtuuhintaisen asumisen SGEI-palvelut ovat vapautettuja SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvaatimuksesta.

(15)

Muita heikommassa asemassa olevat kotitaloudet tai yhteiskuntaryhmät, mukaan lukien asunnottomat, voivat hyötyä sosiaaliperusteisen asumisen SGEI-palveluista, mutta tällaisten SGEI-palvelujen piiriin voi kuulua myös rajallinen osuus kotitalouksia, jotka eivät ole muita heikommassa asemassa. Näin voidaan estää köyhyyden alueellista keskittymistä.

(16)

Kun jäsenvaltioilla on tarve järjestää asuntoja pääasiassa sellaisille kotitalouksille, jotka eivät ole muita heikommassa asemassa, ne voivat luoda kohtuuhintaisen asumisen SGEI-palveluja, jotka hyödyttävät pääasiassa sellaisia kotitalouksia, jotka olematta muita heikommassa asemassa eivät voi vallitsevien markkinaolosuhteiden vuoksi saada asuntoa kohtuulliseen hintaan. Kohtuuhintaisen asumisen SGEI-palvelujen piiriin voi kuitenkin edelleen sisältyä tietty osuus muita heikommassa asemassa olevia kotitalouksia. Kohtuuhintaisen asumisen SGEI-palvelujen edunsaajat olisi määritettävä ottamalla huomioon ensisijaisesti kotitalouden tulot verrattuna asuntojen markkinahintoihin ja kotitalouden kokoonpanoon, tarvittaessa yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Kohtuuhintaisen asumisen tarve voi olla pienempi esimerkiksi sellaisilla kotitalouksilla, joiden jäsenet ovat yksin tai yhdessä muiden kanssa asunnonomistajia. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava asettaa etusijalle sellaisten henkilöiden kohtuuhintainen asuminen, joilla on todennäköisesti vaikeuksia päästä asuntomarkkinoille, mukaan lukien henkilöt, joilla on keskeinen yhteiskunnallinen rooli, vammaiset, ikääntyneet, opiskelijat tai yksinhuoltajat.

(17)

Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava edistää inklusiivisia asuinalueita asumismalleilla, kuten esimerkiksi uusi eurooppalainen Bauhaus (10), joissa tuetun asumisen piiriin pääsyssä painotetaan sosiaalisen monimuotoisuuden tavoitteita, ja malleilla, joissa yhdistetään tuettua asumista (sosiaaliperusteisia asumispalveluja tai kohtuuhintaisen asumisen palveluja) ja markkinaehtoista asumista, sekä tekemällä asumisympäristöistä ja asuinalueista vammaisille esteettömiä.

(18)

Jotta asuntokriisiin voitaisiin puuttua tuloksellisesti, kohtuuhintaisen asumisen SGEI-palvelujen tuottaminen voi julkisen palvelun kustannusten korvaamiseksi edellyttää tässä päätöksessä vahvistetun yleisen enimmäismäärän ylittävää tukea. Jotta ja kysynnän ja tarjonnan välinen kuilu saataisiin kurottua umpeen seuraavan vuosikymmenen aikana, Euroopassa on Euroopan komission arvion mukaan (11) lisättävä tällä hetkellä vuosittain rakennettavien 1,6 miljoonan asunnon määrää noin 650 000 asunnolla vuodessa. Näiden lisäasumisyksiköiden tuottaminen maksaisi noin 153 miljardia euroa vuodessa. Kohtuuhintaisiin asuntoihin tehtäviin merkittäviin investointeihin ei välttämättä liity merkittäviä kilpailun vääristymisen riskejä. Näin ollen korvaus kohtuuhintaisen asumisen SGEI-palvelujen tarjoamisesta kotitalouksille, jotka eivät voi saada kohtuuhintaista asuntoa, olisi vapautettava ilmoitusvaatimuksesta, vaikka se ylittäisikin korvauksen yleisen enimmäismäärän, edellyttäen, että asetetaan tässä päätöksessä ja sen liitteessä esitetyt riittävät takeet kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi.

(19)

Kohtuuhintaisen asumisen SGEI-palvelujen tarjoamisesta maksettava korvaus ei saisi perusteettomasti häiritä tavanomaisia markkinaolosuhteita tavalla, joka voisi syrjäyttää yksityisiä investointeja ja vääristää merkittävästi kilpailua. Samalla on tärkeää, että kaikkein heikoimmassa asemassa oleville kotitalouksille on edelleen tarjolla sosiaaliperusteisen asumisen SGEI-palveluita. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi sosiaaliperusteisen asumisen SGEI-palveluja ja kohtuuhintaisen asumisen SGEI-palveluja suunnitellessaan noudatettava tiettyjä vaatimuksia.

(20)

Jäsenvaltioiden olisi voitava mitata asumisen kohtuuhintaisuutta erilaisilla indikaattoreilla, kuten vuokran ja tulojen suhteella (12), lainanlyhennyksen ja tulojen suhteella (13), hintojen ja tulojen suhteella (14), asumiskustannusrasitteisten osuudella tai sillä, monenko vuoden tulot asunnon ostamiseen tarvitaan (15). Jäsenvaltioiden olisi asetettava näille indikaattoreille valtakunnallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla vertailuarvot, joilla tunnistetaan tilanteet, joissa kohtuuhintaista asuntoa ei ole saatavilla. Kohtuuhintaisuutta määritettäessä olisi otettava huomioon energiakustannukset. Jäsenvaltioiden olisi kyettävä osoittamaan, että kohtuuhintaisten asuntojen tarpeen määrittäminen perustuu näihin indikaattoreihin.

(21)

Kohtuuhintaisen asumisen SGEI-palvelujen tarjoamisesta maksettavassa korvauksessa olisi periaatteessa keskityttävä investointikustannuksiin, joita aiheutuu uusien asuntojen rakentamisesta, tontin hankinta mukaan lukien, olemassa olevien asuntojen tai rakennusten hankinnasta muunnettaviksi tai korjattaviksi, olemassa olevien asuntojen tai rakennusten (tai niiden yksittäisten rakennusosien) muutos- tai korjaustöistä, ikääntyneitä tai vammaisia palvelevien esteettömyysvaatimusten täyttämisestä ja ilmastokestävyyteen, vesiresilienssi mukaan lukien, tähtäävistä muutostöistä. Jos se on välttämätöntä palvelun toiminnan kannalta, tällainen korvaus voi kattaa myös toimintakustannuksia.

(22)

Jotta voidaan välttää kohtuuhintaisen asumisen asuntojen väärinkäyttö esimerkiksi vapaa-ajan asuntona tai lyhytaikaiseen vuokraukseen, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että asunnon käyttötarkoitus on oikea ja että se pysyy sellaisena.

(23)

Kohtuuhintaisen asumisen SGEI-palvelujen hintojen on sijoituttava vaihteluvälille, jolla varmistetaan kohtuuhintainen asuminen, mutta ne eivät saa ylittää tätä tavoitetta, jotta kilpailun perusteeton vääristyminen vältetään. Jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös energiakustannuksia ja muita asumiseen liittyviä kustannuksia, kun ne määrittävät kohtuuhintaisen asumisen hintoja niin, että ne kuvastavat kotitalouksille aiheutuvaa taloudellista kokonaistaakkaa.

(24)

Jotta sosiaaliperusteisen asumisen SGEI-palvelut ja kohtuuhintaisen asumisen SGEI-palvelut vastaisivat kotitalouksien tarpeita, jäsenvaltioiden olisi asetettava tällaisille palveluille laatua, ympäristönäkökohtia ja esteettömyyttä koskevia vähimmäiskriteerejä. Tällaisia kriteerejä ovat esimerkiksi esteettömyys vammaisten ja ikääntyneiden näkökulmasta, ilmastokestävyys, vähimmäispinta-ala, lämmitys ja jäähdytys, ilmanvaihto, energiatehokkuus, saniteettitilat ja vesihuolto, rakennuksen rakenteiden vakaus ja paloturvallisuus sekä rakennuksen laajakaistavalmius. Määrittäessään sosiaaliperusteisen asumisen ja kohtuuhintaisen asumisen hankkeiden sijaintipaikkoja jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös kohtuuhintaiset liikenneyhteydet keskeisiin palveluihin, kuten terveydenhuoltoon, oppilaitoksiin ja pankkipalveluihin, myös vammaisten näkökulmasta.

(25)

Jotta kilpailu kohtuuhintaisten asuntojen markkinasegmentillä säilyisi, kohtuuhintaisen asumisen SGEI-palvelujen tarjonnan olisi oltava samoin ehdoin mahdollista kaikille markkinatoimijoille, jotka kykenevät tarjoamaan tällaisia palveluja.

(26)

SGEI-palvelujen puitteissa tuettujen rakennusten olisi keinottelun estämiseksi pysyttävä sosiaaliperusteisten asumispalvelujen tai kohtuuhintaisen asumisen palvelujen käytössä riittävän pitkään eli vähintään 20 vuotta. Asianmukaisesti perustelluissa erityisolosuhteissa, esimerkiksi tarjottaessa väliaikaista majoitusta äärimmäisten sää- ja ilmastoilmiöiden tai muiden luonnonkatastrofien yhteydessä, tai kun on kyse toimintatuki- tai investointiohjelmista, joissa julkisen tuen osuus on vähäinen, lyhyempi kesto voi kuitenkin olla perusteltu. Lisäksi on perusteltua vapauttaa tästä 20 vuoden vähimmäisvaatimuksesta sosiaaliperusteisen asumisen ja kohtuuhintaisen asumisen SGEI-palvelujen tarjoajat, joiden toiminta rajoittuu olennaisilta osin kyseisen SGEI-palvelun tarjoamiseen niin, että mahdolliset kaupalliset tulot, joita voidaan pitää SGEI-palveluihin nähden toissijaisina, ovat enintään 5 prosenttia vuotuisista kokonaistuloista toimeksiannon aikana ja palvelun tarjoajalla on lakisääteinen velvollisuus investoida kaikki voittonsa kyseisen SGEI-palvelun tarjoamiseen. Tämän vapautuksen tarkoituksena on antaa näille asumisen SGEI-palvelujen tarjoajille mahdollisuus myydä sosiaaliperusteisen asumisen tai kohtuuhintaisen asumisen asumisyksiköitä, jotta ne voivat tarvittaessa investoida tarkoitukseen paremmin soveltuviin sosiaaliperusteisen tai kohtuuhintaisen asumisen yksiköihin. Tätä vapautusta soveltaessaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaupalliset tulot pysyvät toissijaisina, esimerkiksi tekemällä satunnaistarkastuksia, varsinkin jos epäillään väärinkäyttöä.

(27)

Kriittiseksi lääkkeeksi katsotaan lääke, jonka puute aiheuttaa potilaille vakavaa vahinkoa tai vakavan vahingon riskin. Tiettyjen kriittisten lääkkeiden toimitusketjussa voi olla riskejä ja heikkouksia, jotka voivat vaarantaa kriittisten lääkkeiden toimitusten jatkumisen potilaille unionissa, erityisesti kriisitilanteissa, kuten pandemiassa. Tällaiset riskit ja heikkoudet saattavat oikeuttaa julkisen vallan kohdennetun väliintulon, rahoitus mukaan lukien, joilla tuetaan varsinkin kriittisten lääkkeiden, niiden vaikuttavien aineiden ja muiden keskeisten tuotantopanosten valmistuskapasiteettia. Kun tietyn kriittisen lääkkeen toimitusvarmuuteen liittyvä markkinoiden toimintapuute havaitaan haavoittuvuusarvioinnissa unionin tasolla tai yhden tai useamman jäsenvaltion tasolla, kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden tai osan niistä olisi voitava päättää asettaa alan toimijoille erityisiä julkisen palvelun velvoitteita tällaisten kriittisten lääkkeiden toimitusvarmuuden parantamiseksi. Kriittisiä lääkkeitä koskevista SGEI-palveluista maksettava korvaus, joka alittaa korvauksen yleisen enimmäismäärän, olisi sen vuoksi vapautettava SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvaatimuksesta.

(28)

SEUT-sopimuksen 93 artikla muodostaa unionin erityismääräyksen (lex specialis) suhteessa 106 artiklan 2 kohtaan. Kyseisessä 93 artiklassa määrätään säännöistä, joita sovelletaan maaliikenteen alalla julkisista palveluista suoritettavaan korvaukseen. Henkilöliikenteen osalta 93 artikla pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) 1370/2007 (16), jossa vahvistetaan säännöt julkisen henkilöliikenteen julkisen palvelun velvoitteiden korvaamiseen. Asetuksen (EY) 1370/2007 soveltaminen sisävesien matkustajaliikenteeseen on jäsenvaltioiden harkintavallassa. Asetuksessa (EY) 1370/2007 vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa määrätystä ilmoitusvaatimuksesta kaikki sellaiset maaliikenteen alalla maksettavat korvaukset, jotka täyttävät mainitussa asetuksessa vahvistetut edellytykset. Tavaraliikenteen osalta komission tiedonannossa Maa- ja multimodaaliliikenteen valtiontuen suuntaviivat esitetään edellytykset, joiden täyttyessä valtiontuki, joka on korvausta tiettyjen luontaisesti rautateiden tavaraliikenteen julkisen palvelun käsitteeseen kuuluvien velvoitteiden täyttämisestä, voidaan katsoa SEUT-sopimuksen 93 artiklan nojalla sisämarkkinoille soveltuvaksi, sekä tulkitaan mainittua artiklaa. Asiassa Altmark annetun tuomion mukaan maaliikenteen alalla maksettavia korvauksia, jotka eivät täytä SEUT-sopimuksen 93 artiklassa määrättyjä edellytyksiä, ei voida katsoa SEUT-sopimuksen mukaisiksi sen 106 artiklan 2 kohdan tai muiden sen sisältämien määräysten nojalla. Näin ollen tätä päätöstä ei tulisi soveltaa maaliikenteeseen.

(29)

Toisin kuin maaliikenteeseen, meri- ja lentoliikenteeseen sovelletaan SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohtaa. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) 1008/2008 (17) ja neuvoston asetuksessa (ETY) 3577/92 (18) säädetään tietyistä säännöistä, joita sovelletaan julkisen palvelun velvoitteesta lento- ja meriliikenteen alalla maksettaviin korvauksiin. Asetuksesta (EY) 1370/2007 poiketen mainituissa asetuksissa ei kuitenkaan viitata mahdollisten valtiontukien soveltuvuuteen sisämarkkinoille eikä niissä säädetä poikkeuksesta SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaiseen ilmoitusvaatimukseen. Sen vuoksi tätä päätöstä olisi sovellettava lento- ja meriliikenteen alalla julkisista palveluista suoritettaviin korvauksiin, jos kyseiset korvaukset täyttävät tässä päätöksessä asetettujen edellytysten lisäksi asetuksessa (EY) 1008/2008 ja asetuksessa (ETY) 3577/92 säädetyt alakohtaiset säännöt soveltuvin osin.

(30)

Tapauksissa, joissa julkisesta palvelusta suoritettavat korvaukset liittyvät sellaisiin saaria palveleviin lento- tai meriliikenneyhteyksiin ja sellaisiin lentoasemiin ja satamiin, jotka ovat SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja SGEI-palveluja, on tarkoituksenmukaista asettaa raja-arvot, jotka perustuvat keskimääräiseen vuotuiseen matkustajamäärään. Lisäksi jos saarille suuntautuviin meriyhteyksiin sisältyy tavaraliikennettä, on aiheellista asettaa raja-arvot, jotka perustuvat keskimääräiseen vuotuiseen rahtimäärään, jonka määrittäminen perustuu tyypilliseen matkustajakapasiteetin ja ajoneuvokapasiteetin väliseen suhteeseen. Raja-arvot ilmentävät tällaisen toiminnan taloudellisia realiteetteja ja sen luonnetta SGEI-palveluna. Vuoden 2014 ilmailualan valtiontuen suuntaviivoista (19) saatujen kokemusten perusteella on myös niin, että edes lentoasemat, joiden vuotuinen matkustajamäärä on yli 200 000 matkustajaa, eivät usein siltikään ole kannattavia. Tämän taloudellisen realiteetin huomioon ottamiseksi on aiheellista korottaa päätöksessä 2012/21/EU asetettua matkustajamäärän raja-arvoa 200 000 matkustajasta 500 000 matkustajaan. Lisäksi kun otetaan huomioon satamien, erityisesti saarialueiden ja syrjäisimpien alueiden satamien, merkitys, nykyistä raja-arvoa olisi nostettava 300 000 matkustajasta 400 000 matkustajaan. Syrjäisimpien alueiden satamat olisi vapautettava ilmoitusvelvollisuudesta vuotuisesta matkustaja- tai tavaraliikenteen määrästä riippumatta, koska niillä on maantieteellisesti kaukana jäsenvaltion mantereesta sijaitsevina ratkaiseva merkitys yhteyksien kannalta.

(31)

Se, missä määrin tietty korvauksiin perustuva tukitoimenpide vaikuttaa kauppaan ja kilpailuun, ei riipu pelkästään keskimääräisestä vuosittain saatavasta korvauksesta ja kyseessä olevasta toimialasta, vaan myös SGEI-palvelua koskevan toimeksiannon kokonaiskestosta. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa pidempi toimeksiantokausi on perusteltu merkittävien investointitarpeiden vuoksi, kuten sosiaaliperusteisen tai kohtuuhintaisen asumisen palvelujen alalla, jolla investointien kuolettamisaika on tyypillisesti yli 20 vuotta, tätä päätöstä olisi sovellettava ainoastaan enintään kymmenen vuoden pituisiin toimeksiantoihin.

(32)

Jotta SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohtaa voidaan soveltaa, jäsenvaltion on täytynyt nimenomaisesti antaa kyseisen yrityksen vastuulle tietyn SGEI-palvelun tuottaminen.

(33)

Jotta voidaan varmistaa, että SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan kriteerit täyttyvät, on vahvistettava tarkemmat edellytykset, joiden on täytyttävä SGEI-palvelun toimeksiantamisen yhteydessä. Korvauksen määrä voidaan laskea ja tarkistaa asianmukaisesti vain, jos yritysten julkisen palvelun velvoitteet sekä valtion mahdolliset velvoitteet on selkeästi eritelty yhdessä tai useammassa kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vahvistamassa virallisessa asiakirjassa. Asiakirja voi olla eri jäsenvaltioissa muodoltaan erilainen, mutta siinä olisi määritettävä vähintäänkin toimeksisaajina olevat yritykset sekä asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden tarkka sisältö ja kesto ja tarvittaessa kuvattava niiden kohteena oleva alue, mahdollisesti myönnetyt yksin- tai erityisoikeudet sekä korvausmenetelmä ja korvauksen määrittämisessä ja mahdollisen liiallisen korvauksen välttämisessä ja takaisinperinnässä käytettävät perusteet.

(34)

Perusteettomien kilpailun vääristymien välttämiseksi korvaus ei saisi ylittää sitä, mikä on tarpeen niiden nettokustannusten kattamiseksi, joita yritykselle aiheutuu palvelun tuottamisesta, kohtuullinen voitto mukaan lukien.

(35)

Huomioon otettavat nettokustannukset olisi laskettava SGEI-palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten ja SGEI-palvelusta saatavien tulojen erotuksena, tai vaihtoehtoisesti toiminnasta julkisen palvelun velvoitteen alaisena aiheutuvien nettokustannusten ja toiminnasta ilman julkisen palvelun velvoitetta aiheutuvien nettokustannusten tai saatavan nettovoiton erotuksena. Erityisesti silloin, kun julkisen palvelun velvoite johtaa tulojen vähenemiseen – esimerkiksi säänneltyjen tariffien vuoksi – mutta ei vaikuta kustannuksiin, julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä aiheutuvat nettokustannukset tulisi voida määrittää menetettyjen tulojen perusteella. Perusteettomien kilpailun vääristymien välttämiseksi olisi korvauksen määrää laskettaessa otettava huomioon kaikki SGEI-palvelusta saatavat tulot eli kaikki tulot, joita palvelun tuottaja ei olisi saanut ilman toimeksiantoa. Jos yrityksellä on yksin- tai erityisoikeuksia muuhun toimintaan kuin myönnetyn tuen kohteena olevaan SGEI-palveluun, ja kyseisestä toiminnasta saadaan suurempi kuin kohtuullinen voitto, tai jos yritys hyötyy muista valtion myöntämistä eduista, nämä voitot tai hyödyt olisi laskettava mukaan sen tuloihin riippumatta siitä, miten ne luokitellaan sovellettaessa SEUT-sopimuksen 107 artiklaa.

(36)

Jos yritys harjoittaa sekä tietyn SGEI-palvelun tai tiettyjen SGEI-palvelujen piiriin kuuluvaa että siihen kuulumatonta toimintaa, sisäisessä kirjanpidossa olisi palvelujen välisten mahdollisten ristikkäistukien valvomiseksi eriteltävä ja erotettava toisistaan kunkin SGEI-palvelun ja muiden palvelujen tuottamisesta syntyneet menot ja tulot sekä menojen ja tulojen kohdentamisessa käytettävät parametrit.

(37)

Korvaukset, jotka ylittävät kyseiselle yritykselle SGEI-palvelun tuottamisesta aiheutuneiden nettokustannusten kattamiseksi tarvittavan määrän, olisi katsottava sisämarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi, joka olisi maksettava korkoineen takaisin valtiolle. Sellaiset SGEI-palvelun tuottamiseksi myönnetyt korvaukset, jotka yritys todellisuudessa käyttää muilla markkinoilla toimimiseen muussa tarkoituksessa kuin mitä toimeksiannossa täsmennetään, eivät ole välttämättömiä SGEI-palvelun tuottamiseksi ja voivat sen vuoksi myös olla sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea, joka olisi maksettava korkoineen takaisin valtiolle.

(38)

Palvelun tarjoajalle koituvaa voittoa, joka ei ylitä sovellettavaa swap-korkoa korotettuna 100 peruspisteellä, ei tulisi katsoa kohtuuttomaksi. Sovellettavaa swap-korkoa voidaan tässä yhteydessä pitää riskittömän sijoituksen asianmukaisena tuottoasteena. Suuruudeltaan 100 peruspisteen preemion tarkoituksena on muun muassa korvata maksuvalmiusriski, joka liittyy siihen, että palvelun tuottamiseen sidotaan pääomaa toimeksiannon aikana.

(39)

Kun palvelun tarjoaja ei kanna huomattavaa osaa kaupallisesta riskistä, esimerkiksi siitä syystä, että palvelun tuottamisesta sille aiheutuvat kustannukset korvataan kokonaan, 100 peruspisteellä korotetun swap-koron ylittäviä voittoja ei tulisi katsoa kohtuullisiksi.

(40)

Jos pääoman tuottoasteen käyttö ei tietyissä olosuhteissa ole tarkoituksenmukaista, jäsenvaltioiden olisi käytettävä kohtuullisen voiton määrittämiseksi muita tuottoindikaattoreita, kuten keskimääräistä oman pääoman tuottoa, sijoitetun pääoman tuottoa, kokonaispääoman tuottoa tai myyntituottoa.

(41)

Jäsenvaltioiden olisi kohtuullista voittoa määrittäessään voitava ottaa käyttöön kannustinperusteita, jotka voivat liittyä etenkin tuotetun palvelun laatuun ja tuotannon tehokkuuden kasvuun. Tehokkuuden lisääntyminen ei saisi heikentää tuotetun palvelun laatua. Jäsenvaltioiden olisi voitava esimerkiksi määrittää toimeksiannossa tuotannollisia tehokkuustavoitteita, joiden perusteella korvauksen taso riippuu siitä, missä määrin nämä tuotannolliset tehokkuustavoitteet on saavutettu. Toimeksiannossa voidaan määrätä, että jos yritys ei saavuta tavoitteita, korvausta pienennetään toimeksiannossa täsmennetyn laskentamenetelmän mukaisesti, mutta jos yritys ylittää tavoitteensa, korvausta voidaan korottaa toimeksiannossa määritetyn menetelmän mukaisesti. Tuotannollisiin tehokkuushyötyihin mahdollisesti liittyvä palkitseminen olisi asetettava sellaiselle tasolle, että kyseiset hyödyt on mahdollista jakaa tasapainoisesti yrityksen ja jäsenvaltion ja/tai käyttäjien kesken.

(42)

Päätöksen 2012/21/EU soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella velvoitetta suorittaa korvausten liiallisuutta koskevia jälkikäteistarkastuksia olisi mukautettava jäsenvaltioiden hallinnollisen taakan keventämiseksi. Sen vuoksi tarkastusten tiheyttä olisi harvennettava ja jäsenvaltiot olisi vapautettava tällaisesta tarkastusvelvollisuudesta, jos korvaus on vahvistettu uskottavan liiketoimintasuunnitelman perusteella etukäteen. Mahdolliseen liialliseen korvaukseen liittyvien kohtuuttomien vääristymien riski on vähäinen myös silloin, kun SGEI-palvelun tarjoajan toiminta rajoittuu olennaisilta osin kyseisen SGEI-palvelun tarjoamiseen niin, että mahdolliset kaupalliset tulot, joita voidaan pitää SGEI-palvelulle toissijaisina, ovat enintään 5 prosenttia vuotuisista kokonaistuloista toimeksiannon aikana ja palvelun tarjoajalla on lakisääteinen velvollisuus investoida kaikki voittonsa kyseisen SGEI-palvelun tarjoamiseen. Tällöin ei myöskään pitäisi olla tarpeen suorittaa jälkitarkastuksia sen varmistamiseksi, ettei liiallisia korvauksia ole maksettu. Tätä vapautusta soveltaessaan jäsenvaltioiden olisi kuitenkin varmistettava, että kaupalliset tulot pysyvät toissijaisina, esimerkiksi tekemällä satunnaistarkastuksia, varsinkin jos epäillään väärinkäyttöä.

(43)

Päätöksessä 2012/21/EU asetetut raportointivelvoitteet olisi hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi poistettava. Yksinkertaistamisen vuoksi myös velvollisuus viitata toimeksiannossa kyseiseen päätökseen olisi poistettava. Jotta SGEI-palveluista maksettavien korvausten osalta voidaan säilyttää riittävä läpinäkyvyys, päätöksessä 2012/21/EU säädettyjä läpinäkyvyysvelvoitteita olisi mukautettava. Yksittäisen tuen myöntämistä koskevien tietojen julkaisemisen osalta on asianmukaista vahvistaa raja-arvot, joiden ylittyessä kyseistä julkaisemista voidaan pitää oikeasuhteisena tuen määrä huomioon ottaen.

(44)

Vaikka jotkin SGEI-palvelut on vapautettu ennakkoilmoitusvelvollisuudesta, sen ei tulisi estää jäsenvaltioita ilmoittamasta yksittäistä tukitoimenpidettä. Tällaisen ilmoituksen saatuaan tai arvioidessaan tietyn tukitoimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille kantelun seurauksena tai omasta aloitteestaan, komission olisi arvioitava, täyttyvätkö asianmukaiset edellytykset. Elleivät ne täyty, toimenpide olisi arvioitava julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevista puitteista annettuun komission tiedonantoon (20) sisältyvien periaatteiden mukaisesti.

(45)

Tätä päätöstä olisi sovellettava rajoittamatta komission direktiivin 2006/111/EY (21) säännösten soveltamista.

(46)

Tätä päätöstä olisi sovellettava unionin kilpailusääntöjen ja varsinkin SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan soveltamista rajoittamatta.

(47)

Tätä päätöstä olisi sovellettava julkisia hankintoja koskevan unionin lainsäädännön soveltamista rajoittamatta.

(48)

Tätä päätöstä olisi sovellettava julkisen palvelun velvoitteisiin liittyvään alakohtaiseen unionin lainsäädäntöön sisältyvien tiukempien säännösten soveltamista rajoittamatta.

(49)

Ennen tämän päätöksen voimaantuloa päätöksen 2012/21/EU mukaisesti käyttöön otetut tukiohjelmat olisi edelleen katsottava sisämarkkinoille soveltuviksi ja ilmoitusvaatimuksesta vapautetuiksi kahden vuoden ajan. Ennen tämän päätöksen voimaantuloa käyttöön otettu tuki, jota ei ole myönnetty päätöksen 2012/21/EU mukaisesti mutta joka täyttää tämän päätöksen edellytykset, olisi katsottava sisämarkkinoille soveltuvaksi ja ilmoitusvaatimuksesta vapautetuksi. Koska tällä päätöksellä asetetaan vaikutuksiltaan rajallisia uusia ehtoja sosiaaliperusteisille SGEI-palveluille ja kun otetaan huomioon, että tällaisiin SGEI-palveluihin liittyy vain vähäinen kilpailun vääristymisen mahdollisuus, sosiaaliperusteisiin SGEI-palveluihin liittyvän tukiohjelman tai yksittäisen tuen, joka on otettu käyttöön ennen tämän päätöksen voimaantuloa ja joka on ollut sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu ilmoitusvaatimuksesta, olisi poikkeuksellisesti edelleen katsottava soveltuvan sisämarkkinoille toimeksiannon päättymiseen saakka, jotta voidaan suojata tällaisten olemassa olevien sosiaaliperusteisten SGEI-palvelujen edunsaajia.

(50)

Komission olisi tarpeen mukaan tarkasteltava tätä päätöstä uudelleen ottaen huomioon sen täytäntöönpanosta saadut kokemukset,

a)

julkisen palvelun velvoitteiden sisältö ja kesto,

b)

asianomainen yritys ja tarvittaessa alue,

c)

toimeksiantavan viranomaisen yritykselle mahdollisesti myöntämien yksin- tai erityisoikeuksien luonne,

d)

korvausmekanismi ja korvauksen laskennassa, valvonnassa ja tarkistamisessa käytettävät parametrit ja

e)

järjestelyt liiallisten korvausten välttämiseksi ja perimiseksi takaisin.

a)

päätöksen 2012/21/EU mukaisesti ennen tämän päätöksen voimaantuloa käyttöön otetut tukiohjelmat, jotka on katsottu sisämarkkinoille soveltuviksi ja vapautettu ilmoitusvaatimuksesta, katsotaan edelleen sisämarkkinoille soveltuviksi ja ilmoitusvaatimuksesta vapautetuiksi kahden vuoden ajan tämän päätöksen voimaantulosta,

b)

päätöksen 2012/21/EU mukaisesti ennen tämän päätöksen voimaantuloa käyttöön otetut sosiaaliperusteisia SGEI-palveluja koskevat tukiohjelmat tai yksittäiset tuet, jotka on katsottu sisämarkkinoille soveltuviksi ja vapautettu ilmoitusvaatimuksesta, katsotaan edelleen sisämarkkinoille soveltuviksi ja ilmoitusvaatimuksesta vapautetuiksi toimeksiannon päättymiseen saakka ja

c)

ennen tämän päätöksen voimaantuloa käyttöön otetut tukiohjelmat ja yksittäiset tuet, joita ei ollut päätöksen 2012/21/EU mukaisesti katsottu sisämarkkinoille soveltuviksi eikä vapautettu ilmoitusvaatimuksesta, mutta jotka täyttävät tässä päätöksessä ja erityisesti sen 2 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset, katsotaan sisämarkkinoille soveltuviksi ja vapautetuiksi ennakkoilmoitusvaatimuksesta.