Asia
Kyseisessä menettelyssä velkoja pyytää asiaa tukevan todistusaineiston perusteella tuomioistuinta antaman velalliselle määräyksen (decreto ingiuntivo) maksaa vaadittu summa tai toimittaa tietyt tavarat määräajassa, joka on yleensä 20 päivää (CPC:n 641 §). Kyseinen määräaika voidaan kantajan esittämien pätevien perusteiden nojalla lyhentää viideksi päiväksi tai pidentää 30 päiväksi. Periaatteessa maksamismääräys ei ole sellaisenaan täytäntöönpanokelpoinen. Vain tuomioistuin voi velallisen vastustamista varten varatun määräajan päätyttyä antaa kantajan hakemuksesta luvan täytäntöönpanoon. Maksamismääräys voidaan kuitenkin kantajan hakemuksesta panna väliaikaisesti täytäntöön, jos saatava perustuu vekseliin, yksinkertaiseen tai varmennettuun pankkisekkiin, pörssin maksutodistukseen taikka notaarin tai muun toimivaltaisen viranomaisen antamaan asiakirjaan (CPC:n 642 §). Tuomioistuin voi antaa luvan väliaikaiseen täytäntöönpanoon myös siinä tapauksessa, että täytäntöönpanon viivästyminen voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa (CPC:n 642 §:n toinen momentti). Tällä tiedoksiannolla on vastaajan oikeussuojan kannalta perustavanlaatuinen merkitys, sillä vastaaja saa sen nojalla tiedon sekä hakemuksesta että maksamismääräyksestä. Tämän vuoksi 643 §:n kolmannessa kohdassa säädetään, että tämä kaksinkertainen tiedoksianto määrittää kyseisen menettelyn alkamisajankohdan. Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi todennut asiassa Hengst Import (mainittu edellä alaviitteessä 1, tuomion 20 ja 21 konta), että asiakirjojen kaksinkertaista tiedoksiantoa on pidettävä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla
Maksamismääräyshakemuksen tutkittavaksi ottamisen tyhjentävät ja kumulatiiviset edellytykset luetellaan CPC:n 633 §:ssä täsmentäen, että maksamismääräyshakemus voidaan tehdä rahamääräisiin tai tiettyä määrää lajiesineitä koskeviin saataviin liittyvistä velkojien vaatimuksista taikka tietyn irtaimen omaisuuden luovuttamista koskevista edunsaajien vaatimuksista sillä edellytyksellä, että esitetyn oikeuden perusteeksi voidaan esittää kirjallinen todiste, joka luo vahvan olettaman oikeuden olemassaolosta ja mahdollistaa sen nopean tarkastamisen. CPC:n 633 §:n ensimmäisen momentin 2 ja 3 kohdassa täsmennetään ne erityiset saatavat, joiden perimiseksi maksamismääräysmenettelyä voidaan käyttää. Kyseisen pykälän toisessa momentissa todetaan lisäksi, että vaikka oikeus riippuu vastasuorituksesta tai on ehdollinen, maksamismääräys voidaan antaa sillä edellytyksellä, että kantaja esittää todisteita, joiden perusteella voidaan olettaa, että vastasuoritus on tapahtunut tai ehto on täyttynyt.
Ks. Italian hallituksen mainitsemat tuomiot: a)
Ks. asia
Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin muotoilee ennakkoratkaisukysymyksen uudelleen korostaen tulkitsevansa yhteisön oikeutta eikä kansallista oikeutta. Tämä uudelfeenmuotoilu ilmenee muun muassa seuraavien lauserakenteiden käytöstä:
On siis syytä katsoa, että Pretore di Bolognan esittämässä ennakkoratkaisukysymyksessä halutaan ennen kaikkea tietää, onko perustamissopimuksen 34, 59 ja 73 b artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion kansalliselle säännökselle, jossa kielletään maksamismääräyksen antaminen, jos se olisi annettava velalliselle tiedoksi kyseisen jäsenvaltion tai sen määräysvaltaan kuuluvien alueiden ulkopuolella.
Komissio katsoo, että sen lisäksi, että nämä kaksi määräystä eivät ole suoraan sovellettavissa pääasiaan, niiden tulkinnasta ei olisi kansalliselle tuomioistuimelle mitään hyötyä. Tämän näkökantansa perustelemiseksi komissio huomauttaa yhtäältä, että CPC:n 633 §:n viimeisen momentin soveltaminen ei ole estänyt kantajan vastaajalle toimittamien tavaroiden liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä, mikä komission mukaan osoittaa, että vientiä ei ole perustamissopimuksen 34 artiklassa tarkoitetulla tavalla rajoitettu, ja toisaalta, että koska kantajan ja vastaajan välinen oikeussuhde koskee tavaran toimittamista eikä palvelun tarjoamista, perustamissopimuksen 59 artiklan tulkinnasta ei olisi mitään hyötyä. Sitä vastoin komissio myöntää, että perustamissopimuksen 73 b artiklan tulkinta on hyödyllistä pääasiassa annettavan ratkaisun kannalta.
Ks. selvitykseksi asia
Kysymys siitä, kuuluuko kansallinen säännös yhtäältä vapaan viennin takaavan yhteisön oikeuden määräyksen soveltamisalaan ja onko se toisaalta yhdenmukainen tämän määräyksen kanssa, ei voi riippua siitä satunnaisesta seikasta, onko tavarat toimittanut osapuoli vedonnut tällaiseen todennäköiseen ristiriitaan.
Ensinnäkin on huomattava, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Ks. asia
On korostettava, että riidanalaisen kansallisen säännöksen yhdenmukaisuus perustamissopimuksen 34 artiklan kanssa ja sen sovellettavuus kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa konkreettisessa riita-asiassa riippuu periaatteessa jäsenvaltioiden välisen viennin yleistä toimivuutta koskevista objektiivisista arviointiperusteista, jotka liittyvät yhteisön määräyksen erityiseen tavoitteeseen ja myös riidanalaisen kansallisen säännöksen luonteeseen. Ks. selvitykseksi asia
Tämän viimeksi mainitun huomion osalta on todettava, että maksamismääräyshakemuksen tutkittavaksi ottaminen ja siten kantajan mahdollisuus vedota CPC:n 633 §:n viimeisen momentin todennäköiseen yhteisön oikeuden vastaisuuteen vaikuttaa CPC:n säännökset (633 §:n toinen momentti) huomioon ottaen riippuvan välttämättä vastasuorituksen toteutumisesta ja siten siitä, onko tilatut tavarat toimitettu vastaajalle.
Edellä esitetyn perusteella siitä, että kantaja on toimittanut tavarat, ei voida päätellä sitä, että vientiä ei ole rajoitettu tai että kantaja on myöntänyt tämän, eikä luonnollisestikaan sitä, että kansallisen tuomioistuimen mahdollinen päätös, jossa todettaisiin, että riidanalainen säännös on perustamissopimuksen 34 artiklan vastainen ja että sitä ei siten ole sovellettava tässä tapauksessa, olisi tarpeeton.
Ks. yhdistetyt asiat
Johdonmukaisen etenemisen osalta ei vaikuta yhdentekevältä, että yhtäältä kantaja viittaa perustamissopimuksen 34, 59 ja 73 b artiklaan ja että toisaalta eräs italialainen tuomioistuin on jo aikaisemmin tehnyt päätöksen olla soveltamatta maksamismääräysmenettelyssä riidanalaista CPC:n 633 §:n viimeistä momenttia pitäen sitä yhteisön oikeuden vastaisena. Ks. tältä osin Pretura di Torinon
Ks. edellä alaviitteessä 10 mainittu asia Dassonville. Sen kysymyksen osalta, kuuluuko kansallinen säännös jäsenvaltioiden väliseen kauppaan liittyvät perusvapaudet takaavien yhteisön säännösten soveltamisalaan, on vielä huomattava, että merkitystä ei ole sillä, onko kyse
Ks. selvitykseksi asia
Kansallisen tuomioistuimen mukaan edellä esitetystä seuraa siis mahdollisesti seuraavia ristiriitoja
Kuten ennakkoratkaisupyyntöä tulkittaessa sekä myös yhteisöjen tuomioistuimelle tässä asiassa esitettyjä huomioita tarkasteltaessa ilmenee, tavaroiden ja pääomien vapaan liikkuvuuden todennäköisin rajoitus koskee periaatteessa oikeussuojan saannin rajoittamista kyseisiä perusvapauksia käytettäessä syntyneissä riita-asioissa.
Tarkemmin sanoen yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että jäsenvaltioiden on taattava yhteisön kansalaisilla suoraan perustamissopimuksen määräysten perusteella olevien oikeuksien tehokas oikeussuoja. Ks. selvitykseksi asia Ks. asia
Ks. asia
Toisin sanoen edellä mainitussa oikeuskäytännössä yhteisöjen tuomioistuin, joka osittain muutti näkökantaansa perustamissopimuksen 6 artiklan ensimmäisessä kohdan niin kutsutusta Asiassa Ks. edellä alaviitteessä 19 mainittu asia Hayes, tuomion 14 kohta. Ks. myös edellä alaviitteessä 20 mainittu asia Phil Collins ym., tuomion 27 kohta. On kuitenkin huomattava, että riippumatta perustamissopimuksen 6 artiklan toissijaisuutta tai itsenäisyyttä koskevasta kysymyksestä yhteisöjen tuomioistuin on katsonut vakiintuneesti, että vaikka prosessioikeudelliset säännökset kuuluvat yhteisön oikeuden puuttuessa kansallisen lainsäätäjän toimivaltaan, yhteisön oikeudessa rajoitetaan tätä toimivaltaa. Nämä rajoitukset muodostuvat siitä, että kielletään sellaisten henkilöiden syrjintä, joille yhteisön oikeudessa myönnetään yhdenvertainen kohtelu (ks. asia
Tältä osin on huomattava, että mahdollisuus soveltaa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan yhteisöjen tuomioistuin voi olla velvollinen ottamaan huomioon sellaisia yhteisön oikeuden määräyksiä, joihin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei nimenomaisesti viittaa (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 25 kohta edellä), on esillä olevassa asiassa sopusoinnussa sen seikan kanssa, että asian asiakirjaaineiston perusteella ei voida päätellä, että kansallisen tuomioistuimen aikomuksena oli esittää vain perustamissopimuksen 34, 59 ja 73 b artiklaa koskeva kysymys. Ks. sitä vastoin asia
Maksamismääräyksen edut ovat siten tasapainossa sillä olevien myöskin merkittävien haittapuolien kanssa, ja lopuksi voidaankin Ranskan hallituksen tavoin todeta, että maksamismääräys annetaan vain sillä edellytyksellä, että vastaaja ei vastusta sitä, sillä muussa tapauksessa kantaja joutuu aloittamaan tavallisen oikeudenkäynnin, ja tämä voi viivästyttää saatavien perintää enemmän kuin se, että kantaja olisi aloittanut tämän menettelyn jo alun perin.
Edellä esitetystä seuraa, että maksamismääräysmenettely on erityinen menettely, joka tietyin edellytyksin voi merkittävästi edistää saatavien perintää koskevaa oikeussuojaa.
Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, Italian oikeusjärjestyksessä on olemassa toinenkin menettely, joka muistuttaa maksamismääräysmenettelyä siltä osin kuin se perustuu vastaavanlaiseen näytön luokitteluun ja sisältää määräyksen antamisen. Kyseessä on ordinanza anticipatoria (väliaikaismääräys), josta säädetään CPC:n 186 b §:ssä ja joka toisin kuin maksamismääräys voidaan antaa tiedoksi myös ulkomailla asuville velallisille. Kyseinen menettely on kuitenkin kalliimpi kuin maksamismääräysmenettely, sillä se edellyttää tavallisen riita-asiain oikeudenkäynnin aloittamista.
Sitä, onko annettu oikeussuoja täydellistä ja tehokasta ja annetaanko sitä kohtuullisessa ajassa, on nimittäin arvioitava suhteessa oikeussuojan taloudellisiin ja sosiaalisiin edellytyksiin. Yhteisön oikeudessa vahvistettua oikeussuojaa koskevassa oikeuskäytännössä Väliaikaisen oikeussuojan osalta ks. selvitykseksi esim. edellä alaviitteessä 17 mainittu asia Factortame ym.; yhdistetyt asiat
Edellä esitetty huomioon ottaen maksamismääräysmenettelyn kaltainen yksinkertainen, nopea ja vähäkustannuksinen menettely saatavien perimiseksi saa oikeussuojaa annettaessa huomattavan merkityksen pienten ja keskisuurten yritysten sekä pääomaltaan pienten saatavien osalta. Yhtäältä yritysten ja yksityishenkilöiden selviytymiselle mutta yleisesti myös niiden varallisuusaseman kehittymiselle on tärkeää, että niillä olevien saatavien perintämenettely ei viivästy sillä tavoin, että se johtaisi eräänlaiseen
Edellä esitetyn kaltaisista huomioista, jotka yhtäältä ovat jo kauan johtaneet siihen, että monet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön yksinkertaistettuja saatavien perintämenettelyjä Ks. selvitykseksi Horsmans, G., Ks. etenkin direktiiviehdotuksen seitsemäs ja neljästoista perustelukappale (KOM(98) 126 lopull., EYVL C 168, s. 13), joissa todetaan seuraavaa:
Tämän Ranskan hallituksen huomautuksen johdosta haluan tehdä seuraavia huomioita. Ensinnäkin on totta, että paitsi edellä mainittuun perustavanlaatuisten prosessioikeudellisten oikeuksien suojeluun, saatavien erityisten yksinkertaistettujen perintämenettelyjen mahdollinen rajoittaminen tai kieltäminen voi perustua jäsenvaltioiden tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa säänteleviin periaatteisiin taikka muihin — esimerkiksi kuluttajansuojaan liittyviin — yhteisön oikeuden periaatteisiin ja säännöksiin. Lisäksi on korostettava, että osaa näistä ongelmista säännellään edellä mainitussa Brysselin yleissopimuksessa. On ilmeistä, että Brysselin yleissopimus ylittää sisältönsä puolesta sen tehtävän, joka sille annetaan perustamissopimuksen 220 artiklassa. Oikeudellisten päätösten osalta Brysselin yleissopimuksessa ei rajoituta helpottamaan niiden hyväksymistä ja täytäntöönpanoa vaan siinä samalla annetaan kansainvälistä toimivaltaa koskevia, päätöksen mahdollisesta (joka tapauksessa myöhemmin tapahtuvasta) tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta riippumattomia yhtenäisiä määräyksiä (ks. tältä osin Kerameus, K. D., Kremlis, G. D. ja Tasaras, X. N.: H Σύμβαση των Βρυξελλών για τη διεθνή δικαιοδοσία και την εκτέλεση αποφάσεων όπως ισχύει στην Ελλάδα. Ερμηνεία κατ'άρθρο, toimittanut A. N. Sakkoula, Athènes-Komotini, 1989, erityisesti s. 2 ja 3). Kyseinen yleissopimus sisältää lisäksi määräyksiä siitä, että kanteet kuluttajia vastaan voidaan nostaa vain sen sopimusvaltion alueella, jossa kuluttaja asuu (13 ja 14 artikla). Kyseisellä yleissopimuksella jäsenvaltioita kohtaan olevan sitovan vaikutuksen sekä perustamissopimuksen 220 artiklan neljännen luetelmakohdan sisällön osalta ks. asia Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohta edellä.
Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin osoittaa, kieltoa antaa maksamismääräys, jos velallinen asuu toisessa jäsenvaltiossa, voidaan perustella pyrkimyksellä välttää sellaiset tilanteet, joissa velallinen ei saisi koskaan tietää itseään vastaan annetusta maksamismääräyksestä tai hän saisi tietää siitä vasta sen jälkeen, kun maksamismääräyksen vastustamista varten oleva määräaika olisi päättynyt, jolloin hän ei voisi käyttää puolustautumisoikeuksiaan.
Vaikka maksamismääräyksen antamista koskevan kiellon perusteet olivatkin yhdenmukaisia riidanalaisen säännöksen antamisajankohtana (1940) vallinneiden olosuhteiden kanssa, Kuten komissio osoittaa kirjallisissa huomautuksissaan, joita ei ole kiistetty, CPC:n alkuperäisissä tiedoksiantoa ulkomailla koskevissa säännöksissä ei ollut merkitystä sillä, tiesikö vastaaja määräyksestä tosiasiallisesti, vaan tiedoksiannon katsottiin tapahtuneen CPC:n 143 §:ssä säädetyn 20 päivän määräajan päätyttyä, mikäli oli noudatettu CPC:n 142 §:ssä säädettyjä muotomääräyksiä, joiden mukaan tiedoksi annettavasta määräyksestä oli lähetettävä jäljennökset asianomaisen tuomioistuimen kirjaamoon ja vastaajan postiosoitteeseen sekä vielä kolmas jäljennös syyttäjän virastoon, jotta määräyksen tiedoksi antaminen vastaajalle varmistettaisiin ulkoministeriön välityksellä. Kuten komissio huomauttaa, oikeudellisten päätösten tiedoksi antaminen ulkomailla perustuu pelkkään — ja suurimmassa osassa tapauksia näennäiseen — olettamaan siitä, että vastaajat saavat tiedon säädetyssä määräajassa. Aluksi on mainittava oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa Kuten komissio toteaa kirjallisissa huomautuksissaan, joita ei ole kiistetty, Vaikka yhteisöjen tuomioistuin ei edellä alaviitteessä 1 mainitussa asiassa Hengst Import lausunut CPC:n 633 §:n yhteensopivuudesta yhteisön perusvapauksien tai oikeussuojan periaatteen kanssa, tässä asiassa annetun tuomion perusteluista ilmenee selkeästi, että maksamismääräyksen tiedoksi antaminen Alankomaissa, eli Italian ulkopuolella, Kuten ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, on huomattava seuraava:
Vastaavasti asiakirja-aineistosta ei ilmene, että CPC:n riidanalaisessa säännöksessä käyttöön otettua kieltoa voitaisiin tässä asiassa perustella jäsenvaltioiden tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa määrittelevillä säännöksillä tai erityisesti Brysselin yleissopimuksen määräyksillä. Kuten Italian hallitus ja komissio, joiden näkökantoja ei ole kiistetty, totesivat suullisessa käsittelyssä, tämä johtuu siitä, että Italian oikeuden mukaan maksamismääräysmenettelyssä on toimivaltainen se tuomioistuin, jossa tavallinen oikeudenkäynti voitaisiin aloittaa. Kuten komissio lisäksi totesi suullisessa käsittelyssä, että jos tavallista oikeudenkäyntiä koskevat CPC:n säännökset ovat Brysselin yleissopimuksessa määrättyjen edellytysten mukaisia etenkin kuluttajansuojan osalta, näin on todettava olevan myös maksamismääräysmenettelyä koskevien säännösten osalta. Kansallinen tuomioistuin nimittäin perusteli ennakkoratkaisupyynnössään toimivaltaansa vedoten Brysselin yleissopimukseen, eikä tässä asiassa ole ilmaantunut tai esitetty mitään sellaista seikkaa, joka voisi saattaa tämän toimivallan kyseenalaiseksi.
Ks. edellä alaviitteessä 19 mainitut asiat Data Delecta ja Forsberg (tuomion 16 kohta), Hayes (tuomion 18 kohta) sekä Saldanha ja MTS (tuomion 25 kohta).
Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 31 kohta edellä.
Ks. edellä alaviitteessä 19 mainitussa asiassa Hayes annettu julkisasiamies La Pergolan ratkaisuehdotus, 6 kohta.
Jämä näkökanta on yhdenmukainen yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä sosiaaliturva-alalla omaksutun näkökannan kanssa. Yhteisöjen tuomioistuin on muun muassa katsonut, että perustamissopimuksen 48 ja 51 artiklan suora soveltaminen ei merkitse ainoastaan sitä, että kansalliset säännökset eivät saa aiheuttaa kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää eli syrjintää asianomaisen jäsenvaltion ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisten välillä, vaan myös sitä, että kansalliset säännökset eivät saa aiheuttaa syrjintää vapaata sijoittautumisoikeuttaan käyttäneiden henkilöiden ja niiden henkilöiden välillä, jotka eivät ole sitä käyttäneet. Ks. asia
Peitellyn syrjinnän osalta ks. selvitykseksi edellä alaviitteessä 27 mainittu asia Mund & Fester.
Toisin sanoen vaikka Italiassa asuvien henkilöiden kanssa kauppaa käyvät Italian kansalaiset (samoin kuin Italiaan sijoittautuneet muiden yhteisön jäsenvaltioiden kansalaiset) voivat käyttää maksamismääräysmenettelyä, Italian kansalaiset (samoin kuin Italiaan sijoittautuneet muiden yhteisön jäsenvaltioiden kansalaiset), jotka käyvät kauppaa toisessa yhteisön jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden kanssa käyttäen ilmiselvästi yhteisön oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia, eivät voi käyttää tätä menettelyä, mikä johtuu CPC:n 633 §:n viimeisen momentin säännöksestä.
Ks. tältä osin selvitykseksi alaviitteessä 27 mainittu asia Mund & Fester, tuomion 17 kohta.
Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 39 kohta.
Ks. asia
Asia
Tuomion 13 kohta (kursivointi tässä).
Sitä, että mahdollisuutta tavanomaisen menettelyn käyttöön pidettiin edellä mainitussa tuomiossa osoituksena syrjinnän puuttumisesta, on kuitenkin arvioitava suhteessa kyseisen asian erityispiirteisiin. Julkisasiamies Mayrasin asiassa antamassa ratkaisuehdotuksessa todetulla tavalla yhteisöjen tuomioistuin katsoi tässä tuomiossa, että riidanalainen Saksan prosessioikeudellinen säännös ei ollut vastoin perustamissopimuksen 7 artiklaa (josta on tullut 6 artikla), koska syrjinnän vaikutukset vaikuttivat vähäisiltä. Julkisasiamies Mayras totesi ratkaisuehdotuksessaan lisäksi, että tavallista menettelyä oli Saksassa yksinkertaistettu ja nopeutettu, maksamismääräysmenettelyä käytettiin vain harvoin ulkomaisena valuuttana annettujen velkojen perintään, ulkomaisena valuuttana annetut velat olivat pääomaltaan yleensä kansallisena valuuttana annettuja velkoja korkeampia ja koska velallinen vastasi valuuttakurssien vaihteluihin liittyvistä riskeistä, mahdollisuus siihen, että velallinen ryhtyisi vastustamaan menettelyä, oli erityisen suuri kaikkine siihen liittyvine haittoineen.
Näin ollen viittaus tavallisen menettelyn käyttömahdollisuuteen on sattumanvarainen ja liittyy olennaisesti edellä mainitun asian erityispiirteisiin, jotka poikkeavat esillä olevan asian erityispiirteistä. Vaikka maksamismääräysmenettelyä ei pidettäisikään oikeussuojan varmistamisen johdonmukaisena ja välttämättömänä seurauksena, se kuitenkin on etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille tärkeä keino nopean ja vähäkustannuksisen oikeussuojan varmistamiseksi. Siten kyseisen menettelyn käyttömahdollisuuteen liittyvän syrjinnän merkittävyyttä ei voida aliarvioida vetoamalla mahdollisuuteen käyttää tavallista menettelyä. Jos kansallisissa säännöksissä säädetään erityisistä menettelyistä, näitä menettelyitä on arvioitava asianmukaisesti suhteessa siihen, miten ne vaikuttavat annettavan oikeussuojan laatuun, ja niihin on sovellettava syrjintäkieltoa, vaikka niiden olemassaoloa ei voitaisikaan pitää oikeussuojan varmistamisen välttämättömänä edellytyksenä.
Mainittu edellä alaviitteessä 10.
Ks. edellä alaviitteessä 11 mainittu asia komissio v. Belgia, tuomion 24 kohta. Ks. myös asia
Ks. edellä alaviitteessä 8 mainitussa asiassa Kranz annettu julkisasiamies Darmonin ratkaisuehdotus, 7—11 kohta.
Kuten Ranskan hallitus kuvaavasti korostaa, edellä esitetyn perusteella on vaikea kuvitella, että italialaiset viejät kieltäytyisivät toteuttamasta niille erityisen kannattavia vientikauppoja sen vuoksi, että maksamismääräystä ei voida antaa. Siten riidanalaisen säännöksen mahdolliset tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja etenkin vientiä rajoittavat vaikutukset ovat Ranskan ja Itävallan hallitusten esittämällä tavalla liian teoreettisia ja välillisiä, jotta säännöksen voitaisiin katsoa rajoittavan jäsenvaltioiden välistä kauppaa. Ks. yhteisöjen tuomioistuimen vastaava näkökanta, jonka se omaksui edellä alaviitteessä 8 mainitussa asiassa Kranz, tuomion 11 kohta (asiassa oli kysymys perustamissopimuksen 30 artiklan tulkinnasta suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön, jonka mukaan välillisten verojen kantaja saattoi varastoja lukuun ottamatta ulosmitata veronmaksajan hallussa olevaa irtaimistoa, vaikka se kuului toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle tavarantoimittajalle, jolta se oli peräisin) ja asiassa
Koska riidanalaisella kansallisella säännöksellä ei siis ole havaittavia vaikutuksia vientiin, on johdonmukaisesti katsoen tarpeetonta tutkia, suositaanko säännöksellä Italian sisäistä kauppaa ja voidaanko kyseistä säännöstä perustella jollain perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitetuista poikkeuksista. Joka tapauksessa on korostettava, että yhtäältä kysymystä Italian kansallisten markkinoiden saamasta edusta ei esiinny, mikäli vientiä ei rajoiteta tuntuvasti, kuten Italian hallitus katsoo, ja toisaalta riidanalainen kansallinen säännös ei vaikuta kuuluvan perustamissopimuksen 36 artiklan soveltamisalaan, tulkittiinpa sitä sananmukaisesti tai tarkoitusperäisesti.
Tämä houkuttelevuus, joka perustui alun perin siihen, että yhteisö oli suuntautunut pelkästään taloudellisesti, on tällä hetkellä vieläkin voimakkaampaa. Julkisasiamies Darmon painotti edellä alaviitteessä 8 mainitussa asiassa Kranz antamansa ratkaisuehdotuksen 16 kohdassa seuraavaa:
Tältä osin on huomattava, että koska perustamissopimuksen 34 artiklan sijasta vedotaan kyseisiin periaatteisiin ja määräyksiin, tässä yhteydessä ei tarvitse välittää siitä syvällisestä ongelmasta, joka tässä tapauksessa saattaa keskenään ristiriitaisiksi yhtäältä sen seikan, että vapaata vientiä koskevan oikeussuojan ja tätä oikeussuojaa hakevien henkilöiden prosessioikeudellisen syrjinnän kieltoa koskevan periaatteen rajoittaminen merkitsee itse asiassa kyseisen vapauden rajoittamista, ja toisaalta sen oikeuskäytännön, jossa katsotaan, että perustamissopimuksen 34 artiklassa määrätään ainoastaan toimenpiteistä, joilla rajoitetaan erityisesti vientivirtoja. Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 52 kohta edellä.
Kuten olen perustamissopimuksen 34 artiklan tulkinnan osalta huomauttanut, sen toteaminen, että riidanalaisella säännöksellä on havaittavia vaikutuksia pääomien ja maksujen liikkuvuuteen, on johdonmukaisena edellytyksenä sen kysymyksen tutkimiselle, onko riidanalainen säännös yhdenmukainen perustamissopimuksen 73 b artiklan kanssa perustamissopimuksen 73 d artiklassa määrätyt poikkeukset huomioon ottaen. Joka tapauksessa on huomattava, että kuten komissio on todennut, riidanalainen säännös saattaa kuulua perustamissopimuksen 73 d artiklan soveltamisalaan riippumatta siitä, tulkitaanko tässä artiklassa tarkoitettuja tapauksia sananmukaisesti vai tarkoitusperäisesti.