UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
15 päivänä lokakuuta 2026 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Järjestäytyneen rikollisuuden torjunta – Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen – SEUT 325 artiklan 1 kohta – Taloudellisten etujen suojaamista koskeva yleissopimus – 2 artiklan 1 kohta – Puitepäätös 2008/841/YOS – 2 artiklan a ja b alakohta – Törkeä arvonlisäveropetos – Sopimus rikoksen tekemiseksi – 3 artikla – Jäsenvaltioiden velvollisuus torjua unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia petoksia ennalta ehkäisevillä ja tehokkailla toimenpiteillä – Velvollisuus säätää rikosoikeudellisista seuraamuksista – Rangaistuksen enimmäiskesto – Suhteellisuusperiaate – Vanhentumisaika – Systeeminen rankaisemattomuuden riski
Asiassa C‑321/25 [Gidzhinov](i),
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Sofiyski gradski sad (Sofian kaupungin alioikeus, Bulgaria) on esittänyt 2.5.2025 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 8.5.2025, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajina ovat
A,
B,
V,
G ja
D
ja jossa asian käsittelyyn osallistuu
Sofiyska gradska prokuratura,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Lycourgos (esittelevä tuomari) sekä tuomarit N. Fenger, S. Rodin, N. Piçarra ja O. Spineanu-Matei,
julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,
kirjaaja: V. Di Bucci,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– V, edustajanaan P. Y. Galabov, advokat,
– Itävallan hallitus, asiamiehinään J. Schmoll ja P. Thalmann,
– Euroopan komissio, asiamiehinään C. Valero, F. Blanc, I. Zaloguin ja M. Wasmeier,
kuultuaan julkisasiamiehen 23.4.2026 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 325 artiklan, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehdyn, Brysselissä 26.7.1995 allekirjoitetun ja 26.7.1995 annettuun neuvoston säädökseen liitetyn yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen (EYVL 1995, C 316, s. 48; jäljempänä taloudellisten etujen suojaamista koskeva yleissopimus) 2 artiklan 1 kohdan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24.10.2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/841/YOS (EUVL 2008, L 300, s. 42) 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka on pantu vireille A:ta, B:tä, V:tä, G:tä ja D:tä vastaan siitä, että he ovat johtaneet rikollisjärjestöä tai osallistuneet siihen verorikosten tekemiseksi ja että jotkut heistä ovat syyllistyneet arvonlisäveropetoksiin.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Taloudellisten etujen suojaamista koskeva yleissopimus
3 Taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Yleiset määräykset”, 3 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Jollei 2 artiklan 2 kohdassa toisin määrätä, jäsenvaltiot toteuttavat tarpeelliset toimenpiteet myös sen varmistamiseksi, että tahallinen väärien, virheellisten tai puutteellisten ilmoitusten tai asiakirjojen laatiminen tai toimittaminen, kun niillä on 1 kohdassa mainittu seuraus, säädettäisiin rangaistavaksi, jos ne eivät jo ole rangaistavia joko tahallisena rikoksena tai avunantona tai yllytyksenä rikokseen tai 1 kohdan mukaisesti määritellyn [Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvan] petoksen yrityksenä.”
4 Yleissopimuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Seuraamukset”, määrätään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltiot toteuttavat tarpeelliset toimenpiteet säätääkseen 1 artiklassa tarkoitetut teot sekä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tekoihin liittyvän avunannon rikokseen, siihen yllyttämisen tai rikoksen yrityksen tehokkain, suhteellisin ja vakuuttavin seuraamuksin rikoksina rangaistaviksi käsittäen ainakin tärkeissä petostapauksissa vankeusrangaistukset, joista voi seurata tekijän luovuttaminen. Kuitenkin törkeänä petoksena pidetään jokaisen jäsenvaltion vahvistamaa vähimmäismäärää koskevaa petosta. Tätä vähimmäismäärää ei saa vahvistaa 50 000:ta [euroa] suuremmaksi.
2. Kun on kyseessä vähäisempi petos, jossa on kysymys 4 000:ta [euroa] pienemmästä summasta ja johon ei jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan liity erityisiä raskauttavia asianhaaroja, jäsenvaltio voi säätää 1 kohdassa määrätystä poikkeavia seuraamuksia.
– –”
Päätös 2008/40/YOS
5 Bulgarian ja Romanian liittymisestä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehtyyn yleissopimukseen yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta, 27 päivänä syyskuuta 1996 tehtyyn pöytäkirjaan, 29 päivänä marraskuuta 1996 tehtyyn pöytäkirjaan sekä 19 päivänä kesäkuuta 1997 tehtyyn toiseen pöytäkirjaan 6.12.2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/40/YOS (EUVL 2008, L 9, s. 23) 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”[Taloudellisten etujen suojaamista koskeva yleissopimus], [Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen liittyvästä pöytäkirjasta 27.9.1996 annettu neuvoston säädös (EYVL 1996, C 313, s. 1)] ja [Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklaan perustuvasta pöytäkirjasta, joka koskee Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen tulkintaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamilla ennakkoratkaisuilla, 29.11.1996 annettu neuvoston säädös (EYVL 1997, C 151, s. 1) tulevat Bulgarian [tasavallan] ja Romanian osalta voimaan sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona tämä päätös on tehty, elleivät ne ole tulleet voimaan Bulgarian [tasavallan] ja Romanian osalta jo ennen kyseistä päivää.”
Taloudellisten etujen suojaamista koskeva direktiivi
6 Unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin 5.7.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 (EUVL 2017, L 198, s. 29) 16 artiklassa, jonka otsikko on ”[taloudellisten etujen suojaamista] koskevan yleissopimuksen korvaaminen”, säädetään seuraavaa:
”Korvataan tällä direktiivillä 6 päivästä heinäkuuta 2019 [taloudellisten etujen suojaamista koskeva yleissopimus] ja sen 27 päivänä syyskuuta 1996, 29 päivänä marraskuuta 1996 ja 19 päivänä kesäkuuta 1997 tehdyt pöytäkirjat niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo.
Niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, viittauksia yleissopimukseen pidetään viittauksina tähän direktiiviin.”
Puitepäätös 2008/841
7 Puitepäätöksen 2008/841 johdanto-osan ensimmäisestä kolmanteen perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) Haagin ohjelman tavoitteena on parantaa [Euroopan] unionin ja jäsenvaltioiden yhteistä kykyä muun muassa torjua järjestäytynyttä rajat ylittävää rikollisuutta. Tämä tavoite on määrä saavuttaa muun muassa lainsäädäntöä lähentämällä. Tarvitaan tiiviimpää Euroopan unionin jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan torjua rikollisjärjestöjen aiheuttamat vaarat ja niiden leviäminen sekä vastata tehokkaasti kansalaisten odotuksiin ja jäsenvaltioiden tarpeisiin. Brysselissä 4 ja 5 päivänä marraskuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien 14 kohdassa todetaan tältä osin Euroopan kansalaisten odottavan, että samalla kun Euroopan unioni takaa perusvapauksien ja ‑oikeuksien kunnioittamisen, se myös omaksuu tehokkaamman yhteisen lähestymistavan rajat ylittäviin ongelmiin, kuten järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
(2) Komissio arvioi toimien toteuttamisesta terrorismin ja muiden vakavien rikollisuuden muotojen torjumisen alalla 29 päivänä maaliskuuta 2004 antamassaan tiedonannossa, että Euroopan unionissa olevia järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevia voimavaroja olisi tehostettava, ja totesi laativansa puitepäätöksen, jolla korvataan rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa 21 päivänä joulukuuta 1998 hyväksytty yhteinen toiminta 98/733/YOS [(EYVL 1998, L 351, s. 1)].
(3) Haagin ohjelman kohdassa 3.3.2 todetaan, että aineellisen rikosoikeuden lähentäminen helpottaa tuomioiden ja oikeudellisten päätösten vastavuoroista tunnustamista sekä rikosasioita koskevaa poliisi- ja oikeudellista yhteistyötä sekä koskee rajat ylittävän, erityisen vakavan rikollisuuden eri aloja, ja että etusija olisi annettava perussopimuksissa erityisesti mainituille rikollisuuden aloille. Rikollisjärjestöön osallistumiseen liittyvien rikosten määritelmiä olisi sen vuoksi lähennettävä kaikissa jäsenvaltioissa. Näin ollen tämän puitepäätöksen soveltamisalaan olisi kuuluttava ne rikokset, jotka ovat rikollisjärjestöille tunnusomaisia. Lisäksi siinä olisi säädettävä rikoksiin syyllistyneiden tai niiden tekemisestä vastuussa oleviin luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin kohdistuvien sellaisten seuraamusten määräämisestä, jotka ovat oikeassa suhteessa tehtyjen rikosten vakavuuteen.”
8 Puitepäätöksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, määrätään seuraavaa:
”Tätä puitepäätöstä sovellettaessa tarkoitetaan
1) ’rikollisjärjestöllä’ rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka on ollut olemassa jonkin aikaa ja joka koostuu useammasta kuin kahdesta henkilöstä, jotka toimivat yhdessä tehdäkseen rikoksia, joista voi enimmillään seurata vähintään neljän vuoden pituinen tai sitä ankarampi vankeusrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide, saadakseen niistä suoraan tai välillisesti taloudellista tai muuta aineellista hyötyä;
2) ’rakenteeltaan jäsentyneellä yhteenliittymällä’ yhteenliittymää, jota ei ole satunnaisesti muodostettu rikoksen välitöntä tekemistä varten, jonka jäsenillä ei tarvitse olla nimenomaisesti määriteltyjä tehtäviä, jonka jäsenyyden ei tarvitse olla jatkuvaa ja jolla ei tarvitse olla kehittynyttä rakennetta.”
9 Puitepäätöksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Rikollisjärjestön toimintaan osallistumiseen liittyvät rikokset”, määrätään seuraavaa:
”Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toinen tai molemmat seuraavan tyyppisistä rikollisjärjestöön liittyvistä menettelyistä säädetään rangaistavaksi:
a) sellaisen henkilön menettely, joka tahallisesti ja tietoisena joko rikollisjärjestön tavoitteesta ja yleisestä toiminnasta tai sen aikomuksesta tehdä kyseessä olevat rikokset, osallistuu aktiivisesti järjestön rikolliseen toimintaan, esimerkiksi tietojen tai välineiden tai uusien jäsenten hankintaan sekä sen toiminnan kaikenlaiseen rahoittamiseen, tietoisena siitä, että tällainen osallistuminen edistää järjestön rikollisen toiminnan toteutumista;
b) sellaisen henkilön menettely, joka käsittää yhden tai useamman henkilön kanssa tehtävän sopimuksen toiminnasta, joka toteutuessaan johtaisi 1 artiklassa tarkoitettujen rikosten tekemiseen, silloinkin kun tämä henkilö ei osallistu toiminnan varsinaiseen suorittamiseen.”
10 Puitepäätöksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Seuraamukset”, sanamuoto on seuraava:
”1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että
a) 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetusta rikoksesta voidaan määrätä vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kahdesta viiteen vuotta; tai
b) 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetusta rikoksesta voidaan määrätä vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on sama kuin sopimuksen kohteena olevasta rikoksesta määrättävä, tai vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kahdesta viiteen vuotta.
2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sitä seikkaa, että 2 artiklassa tarkoitetut, kyseisen jäsenvaltion määrittelemät rikokset on tehty osana rikollisjärjestön toimintaa, voidaan pitää koventamisperusteena.”
Bulgarian oikeus
Rikoskoodeksi
11 Rikoskoodeksin (Nakazatelen kodeks; DV nro 26, 2.4.1968) 23 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä rikoskoodeksi), säädetään seuraavaa:
”Jos yhdellä teolla tehdään useita rikoksia tai jos yksi henkilö on tehnyt useita erillisiä rikoksia, ennen kuin hänet tuomitaan jostakin rikoksesta lainvoimaisella tuomiolla, tuomioistuimen on sen jälkeen, kun se on määrittänyt rangaistuksen kustakin rikoksesta erikseen, määrättävä ankarin näistä rangaistuksista.”
12 Rikoskoodeksin 80 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Syytettä ei enää voida nostaa vanhentumisen vuoksi, jos menettelyä ei panna vireille
– –
2. 15 vuoden kuluessa sellaisten tekojen osalta, joista voidaan määrätä yli kymmenen vuoden vapausrangaistus;
3. 10 vuoden kuluessa sellaisten tekojen osalta, joista voidaan määrätä yli kolmen vuoden vapausrangaistus;
– –
(3) Syyteoikeuden vanhentumisaika alkaa rikoksen tekopäivästä, rikoksen yrityksen tai valmistelun osalta siitä päivästä, jona viimeinen tähän liittyvä toimi toteutettiin, ja jatkuvan rikoksen osalta siitä päivästä, jona jatkuva rikos lakkasi.”
13 Rikoskoodeksin 81 §:n sanamuoto on seuraava:
”(1) Vanhentumisaika keskeytyy, jos rikosoikeudellisen menettelyn vireille saattamisen tai jatkamisen edellytyksenä on, että esikysymys ratkaistaan lainvoimaisella tuomioistuimen päätöksellä.
(2) Vanhentumisaika katkeaa mistä tahansa syytetoimiin liittyvästä toimivaltaisen viranomaisen toimesta ja yksinomaan sen henkilön osalta, johon syytetoimi kohdistuu. Kun vanhentumisajan katkaissut toimi on saatu päätökseen, uusi vanhentumisaika alkaa kulua.
(3) Vanhentumisajan keskeytymisestä tai katkeamisesta riippumatta syytettä ei voida nostaa sellaisen määräajan päätyttyä, joka ylittää edellisessä pykälässä säädetyn määräajan sen puolikkaalla.”
14 Rikoskoodeksin 93 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Seuraavia käsitteitä ja ilmaisuja käytetään niin, että tässä laissa tarkoitetaan
– –
20. ’järjestäytyneellä rikollisryhmällä’ rakenteeltaan jäsentynyttä pysyvää yhteenliittymää, johon kuuluu vähintään kolme henkilöä, jotka toimivat yhdessä tehdäkseen kotimaassa tai ulkomailla rikoksia, joista voi seurata yli kolmen vuoden vapausrangaistus. Yhteenliittymää pidetään rakenteeltaan jäsentyneenä myös silloin, kun sen jäsenten välillä ei ole nimenomaista tehtävänjakoa, sen jäsenyys ei ole pysyvää tai sillä ei ole kehittynyttä rakennetta.”
15 Rikoskoodeksin 255 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Sille, joka välttelee suuren verovelan vahvistamista tai maksamista
– –
7. vähentämällä ostoihin sisältyvän veron perusteettomasti,
määrätään vapausrangaistus, jonka pituus on yhdestä kuuteen vuotta, sekä enintään 2 000 [BGN:n] suuruinen sakko.”
– –
(3) Jos verovelka on erityisen suuri, seuraamukseksi määrätään kolmesta kahdeksaan vuoden pituinen vapausrangaistus ja syyllisen omaisuus tuomitaan kokonaan tai osittain menetetyksi.”
16 Rikoskoodeksin 321 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Järjestäytyneen rikollisryhmän perustamisesta tai johtamisesta määrätään vapausrangaistus, jonka pituus on kolmesta kymmeneen vuotta.
(2) Kyseiseen ryhmään osallistumisesta määrätään vapausrangaistus, jonka pituus on yhdestä kuuteen vuotta.
(3) Jos ryhmä perustetaan – – hyötymistarkoituksessa, – – rangaistuksena on
1. edellä 1 momentissa tarkoitetuissa rikoksissa vapausrangaistus, jonka pituus on 5–15 vuotta;
2. edellä 2 momentissa tarkoitetuissa rikoksissa vapausrangaistus, jonka pituus on 3–10 vuotta.”
Rikosprosessikoodeksi
17 Rikosprosessikoodeksin (Nakazatelno-protsesualen kodeks; DV nro 86, 28.10.2005) 24 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, säädetään seuraavaa:
”Oikeudenkäyntiä ei aloiteta tai, jos se on jo aloitettu, se päätetään, kun
– –
3. rikosoikeudellinen vastuu on lakannut laissa säädetyn vanhentumisajan päättymisen vuoksi;
– –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
18 Vuonna 2015 laaditulla syytekirjelmällä A, B, V, G ja D asetettiin syytteeseen toimivaltaisessa rikostuomioistuimessa useiden rikosten tekemisestä.
19 Ensinnäkin A:ta ja B:tä syytetään etenkin siitä, että he ovat johtaneet Bulgarian rikoskoodeksin 321 §:n 3 momentissa tarkoitettua järjestäytynyttä rikollisryhmää. Tästä rikoksesta, joka alkoi maaliskuussa 2011 ja päättyi 14.11.2012, voidaan määrätä rangaistukseksi vapausrangaistus, jonka pituus on 5–15 vuotta.
20 Seuraavaksi V:tä, G:tä ja D:tä syytetään tämän saman säännöksen perusteella osallistumisesta samaan järjestäytyneeseen rikollisryhmään. Tästä rikoksesta, joka alkoi myös maaliskuussa 2011 ja päättyi 14.11.2012, voidaan määrätä rangaistukseksi vapausrangaistus, jonka pituus on 3–10 vuotta.
21 Lopuksi A:ta, B:tä, V:tä ja D:tä syytetään kesäkuun 2011 ja lokakuun 2012 välisenä aikana tehdyistä eri arvonlisäveropetoksista, joiden määrä on 1 239 070 Bulgarian leviä (BGN) (n. 633 525 euroa), 2 211 200 BGN (n. 1 130 568 euroa), 2 000 000 BGN (n. 1 022 583 euroa) ja 2 433 590 BGN (n. 1 244 274 euroa). Näistä Bulgarian rikoskoodeksin 255 §:n 3 momentissa tarkoitetuista rikoksista kustakin voidaan määrätä rangaistukseksi 3–8 vuoden vapausrangaistus ja menettämisseuraamus, joka koskee omaisuutta tai sen osaa. Vapausrangaistus, joka voidaan määrätä kaikista näistä rikoksista yhdessä, ei kuitenkaan enimmillään voi ylittää kahdeksaa vuotta.
22 Tämän tuomion 18 kohdassa mainitun syytekirjelmän jättämisen jälkeen asia siirrettiin 26.11.2015 ratkaisukokoonpanoon, johon kuului tuomari ja kaksi lautamiestä ja joka järjesti 48 istuntoa vuosina 2015–2021. Kun kyseinen tuomari oli nimetty valtuutetuksi Euroopan syyttäjäksi, menettely oli aloitettava alusta sen jälkeen, kun asia oli jaettu uudelleen toiselle tuomarille ja kahdelle muulle lautamiehelle. Vuosina 2022–2025 kyseinen ratkaisukokoonpano järjesti 18 istuntoa ilman, että mitään tosiasiallista toimenpidettä todisteiden hankkimiseksi toteutettiin. Tämä toinen tuomari jäi eläkkeelle 14.3.2025, minkä jälkeen asia jaettiin uudelleen kolmannelle tuomarille ja kahdelle uudelle lautamiehelle, jotka muodostavat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen.
23 Kyseinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että Bulgarian rikoskoodeksin 80 ja 81 §:n nojalla sen käsiteltäväksi saatettuihin arvonlisäveropetoksiin ja järjestäytyneeseen rikollisryhmään osallistumiseen liittyviin rikoksiin sovellettavan vanhentumisajan päättyminen on käsillä. Se täsmentää tältä osin, että näihin rikoksiin sovellettava ehdoton vanhentumisaika on 15 vuotta. Näin ollen vanhentumisaika päättyy arvonlisäveropetoksiin liittyvien rikosten osalta vuosina 2026 ja 2027 riippuen siitä, milloin väitetysti totuudenvastainen arvonlisäveroilmoitus annettiin, ja järjestäytyneeseen rikollisryhmään osallistumiseen liittyvän rikoksen osalta 14.11.2027 eli 15 vuotta kyseisen ryhmän lakkauttamisen jälkeen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan nyt käsiteltävässä asiassa ei ole objektiivisesti mahdollista saattaa rikosoikeudellista menettelyä päätökseen kolmessa oikeusasteessa ennen näiden vanhentumisaikojen päättymistä.
24 Kyseinen tuomioistuin toteaa sitä vastoin rikosoikeudellisesta menettelystä, joka on aloitettu A:ta ja B:tä vastaan sen vuoksi, että he ovat johtaneet järjestäytynyttä rikollisryhmää, että koska tästä rikoksesta voidaan määrätä enintään 15 vuoden vapausrangaistus, sovellettava ehdoton vanhentumisaika on 22 vuotta ja kuusi kuukautta ja päättyy siis vasta 14.5.2035. Sen mukaan tällainen vanhentumisaika on riittävä rikosoikeudellisen menettelyn saattamiseksi päätökseen kolmessa oikeusasteessa.
25 Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että se, että vanhentumisaika lasketaan yksinomaan rangaistusasteikon mukaisen enimmäisrangaistuksen perusteella riippumatta asian oikeudellisesta monitahoisuudesta, asian tosiseikkojen monitahoisuudesta ja mahdollisesti ilmaantuvista ennakoimattomista olosuhteista, voi olla ristiriidassa unionin oikeuden kanssa. Se muistuttaa tältä osin, että unionin tuomioistuin katsoi 24.7.2023 antamassaan tuomiossa Lin (C‑107/23 PPU, EU:C:2023:606; jäljempänä tuomio Lin), että jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kansallisessa oikeudessa säädetyillä vanhentumissäännöillä mahdollistetaan tehokas rangaistusten määrääminen arvonlisäveropetoksiin liittyvistä rikoksista eikä kansallisen oikeuden ominaispiirteiden vuoksi saa aiheutua systeemistä riskiä rangaistuksen määräämättä jäämisestä etenkään tapauksissa, joiden monimutkaisuus edellyttää pidempää tutkintaa.
26 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että se, että Bulgarian oikeudessa on mahdotonta vahvistaa arvonlisäveropetoksiin liittyviin rikoksiin sovellettavaa 15 vuoden ehdotonta vanhentumisaikaa pidempää vanhentumisaikaa monimutkaisemmissa asioissa tai sellaisen ennalta-arvaamattoman tapahtuman vuoksi, joka edellyttää menettelyn aloittamista alusta, on systeeminen ongelma, koska mitä monimutkaisempi rikosoikeudellisen menettelyn kohteena oleva rikollinen toiminta on, sitä vaikeampaa on saattaa rikosoikeudellinen menettely päätökseen ennen tämän määräajan päättymistä.
27 Toiseksi kyseinen tuomioistuin toteaa, että Bulgarian lainsäätäjä on säätänyt veropetokseksi luonnehdittavista rikoksista enintään kahdeksan vuoden pituisen vapausrangaistuksen, kun taas järjestäytyneeseen rikollisryhmään osallistumisesta ja tällaisen ryhmän johtamisesta määrätään rangaistukseksi vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on kymmenen vuotta ensiksi mainitun osalta ja 15 vuotta jälkimmäiseksi mainitun osalta, huolimatta siitä, että tämän järjestäytyneen ryhmän ainoa rikollinen tarkoitus on veropetoksen tekeminen. Näin ollen se pohtii, onko tällainen sovellettavien enimmäisrangaistusten välinen ero puitepäätöksen 2008/841 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen.
28 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tältä osin, että kyseisessä puitepäätöksen säännöksessä säädetään vaihtoehtoisista rangaistuksista, joita sovelletaan puitepäätöksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuun rikoksen tekemistä koskevaan sopimukseen. Näistä vaihtoehtoisista rangaistuksista ensimmäisen mukaan jäsenvaltiot voivat säätää rangaistuksesta, jonka enimmäiskesto on sama kuin kyseisen sopimuksen kohteena olevista rikoksista määrättävä rangaistus. Kyseisistä vaihtoehdoista jälkimmäisen mukaan jäsenvaltiot voivat säätää vapausrangaistuksesta, joka enimmäiskesto on vähintään kahdesta viiteen vuotta. Tässä jälkimmäisessä osassa vahvistetaan siten rangaistusten vaihteluväli, joka ei liity rikollisjärjestön suunnittelemista rikoksista määrättävien rangaistusten enimmäiskestoon. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee kuitenkin, voidaanko jälkimmäistä osaa tulkita siten, että siinä sallitaan jäsenvaltioiden säätävän näistä rikoksista määrättäviä rangaistuksia ankarammista rangaistuksista.
29 Kyseinen tuomioistuin nimittäin katsoo, että puitepäätöksen 2008/841 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettu sopimus, joka on johtanut kyseisen puitepäätöksen 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun rikollisjärjestön perustamiseen, on luonteeltaan rikos vain sen tarkoituksen eli tiettyjen rikosten tekemisen vuoksi. Kyseinen tuomioistuin on näin ollen taipuvainen katsomaan, että tällaisen sopimuksen perusteella määrättävä rangaistus ei voi olla ankarampi kuin kyseisen sopimuksen kohteena olevista rikoksista määrättävä rangaistus, sillä muutoin loukataan suhteellisuusperiaatetta.
30 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myöntää kuitenkin, että puitepäätöksen 2008/841 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun jälkimmäisen vaihtoehdon sanamuodosta näyttää ilmenevän, että jäsenvaltiot voivat säätää rikollisryhmän osalta rangaistuksesta, joka on ankarampi kuin rangaistus niistä rikoksista, jotka tämän ryhmän tarkoituksena on tehdä.
31 Sofiyski gradski sad (Sofian kaupungin alioikeus, Bulgaria) on tässä tilanteessa päättänyt esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”(1) Ovatko [SEUT] 325 artikla ja [taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen] 2 artiklan 1 kohta esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia tekoja koskevan syyteoikeuden vanhentumisesta ja jonka mukaan vanhentumisaika määräytyy yksinomaan rangaistusasteikon mukaisen enimmäisrangaistuksen perusteella eikä asian tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen monitahoisuuden perusteella ja jossa ei oteta huomioon mahdollista sattumanvaraista tapahtumaa, jonka vuoksi rikosoikeudellinen menettely on aloitettava uudelleen alusta, jolloin kansallisen lain soveltaminen voi johtaa rankaisematta jättämiseen?
2) Onko puitepäätöksen 2008/841 3 artiklan 1 kohdan b alakohta esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetusta rikoksesta voidaan määrätä vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on pidempi kuin 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetun sopimuksen kohteena olevasta rikoksesta määrättävän vapausrangaistuksen enimmäiskesto?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
32 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee ensinnäkin, että Bulgarian oikeudessa rikokseen tavallisesti sovellettava vanhentumisaika riippuu määrättävän rangaistuksen vakavuudesta ja se voidaan katkaista tai keskeyttää. Rikokseen sovellettava ehdoton vanhentumisaika, jota ei puolestaan voida katkaista eikä keskeyttää, vahvistetaan ajanjaksoksi, joka vastaa puoltatoista kertaa kyseiseen rikokseen tavallisesti sovellettavaa vanhentumisaikaa. Jos lainvoimaista tuomiota ei ole annettu ennen tämän ehdottoman vanhentumisajan päättymistä, syyteoikeuden on katsottava lopullisesti vanhentuneen.
33 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä, onko Bulgarian säännöstö, jossa vahvistetaan rikoksiin, jotka liittyvät arvonlisäveropetoksiin ja osallistumiseen järjestäytyneeseen rikollisryhmään, jonka tarkoituksena on tällaisten rikosten tekeminen, sovellettavaksi ehdottomaksi vanhentumisajaksi 15 vuotta, yhteensopiva SEUT 325 artiklan ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdan kanssa.
34 Koska rikosoikeudellisen menettelyn taustalla olevat tosiseikat tapahtuivat vuosina 2011 ja 2012, toiseksi on niin, että niihin sovelletaan ajallisesti taloudellisten etujen suojaamista koskevaa yleissopimusta. Näin on yhtäältä siksi, että päätöksen 2008/40 2 artiklasta käy ilmi, että yleissopimus tuli voimaan Bulgariassa viimeistään 1.1.2008. Toisaalta yleissopimuksen vaikutukset lakkasivat vasta 6.7.2019, jolloin se korvattiin taloudellisten etujen suojaamista koskevalla direktiivillä, kuten direktiivin 16 artiklassa täsmennetään (ks. analogisesti tuomio 16.7.2026, Lin II, C‑280/25, EU:C:2026:586, 67 ja 68 kohta; jäljempänä tuomio Lin II).
35 Kolmanneksi ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee yhtäältä, että niiden arvonlisäveropetosten kokonaissumma, joihin pääasiassa kyseessä olevien henkilöiden epäillään syyllistyneen, on arviolta yli neljä miljoonaa euroa. Tällaisia petoksia on näin ollen pidettävä SEUT 325 artiklassa ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina törkeinä petoksina (ks. vastaavasti tuomio Lin, 22 ja 79 kohta ja tuomio Lin II, 73 ja 74 kohta).
36 Toisaalta on korostettava, että SEUT 325 artiklan 1 kohta kattaa paitsi toimet, jotka tosiasiallisesti vahingoittavat unionin taloudellisia etuja, myös yrityksen toteuttaa tällaisia toimia (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 187 kohta).
37 Samalla tavoin taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 1 artiklan 3 kohdan ja 2 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvan petoksen yritys on samaistettava tällaiseen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun petokseen (ks. vastaavasti tuomio Lin II, 95 kohta).
38 Unionin tuomioistuin on lisäksi jo todennut, että rikollisryhmän muodostaminen tarkoituksena tehdä arvonlisäverorikoksia merkitsee unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia törkeitä petoksia (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2015, Taricco ym., C‑105/14, EU:C:2015:555, 42 kohta).
39 Näin ollen on niin, että jos teot, joista pääasiassa kyseessä olevia henkilöitä syytetään, näytetään toteen, sekä arvonlisäveropetokseen liittyvää rikosta että kyseisen petoksen tekemiseksi järjestäytyneeseen rikollisryhmään osallistumiseen liittyvää rikosta, joista pääasiassa kyseessä olevia henkilöitä syytetään ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, olisi pidettävä SEUT 325 artiklassa ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvina törkeinä petoksina.
40 Tästä seuraa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 325 artiklaa ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan rikosoikeudellinen menettely unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista törkeistä petoksista väistämättä vanhentuu, jos lainvoimaista tuomiota ei ole annettu 15 vuoden kuluessa näiden rikosten tekemisestä, riippumatta minkä tahansa vanhentumisajan katkaisemis- tai keskeytymisperusteen esiintymisestä ja kaikista ennalta arvaamattomista seikoista, ilman että otetaan huomioon asian monitahoisuutta, kun tällainen vanhentumisaika voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan johtaa systeemiseen riskiin siitä, että tällaiset petokset jäävät rankaisematta.
41 Ensimmäiseksi on korostettava, että SEUT 325 artiklan 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus suojata unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä ja muulta laittomalta toiminnalta toimenpiteillä, jotka ovat tehokkaita ja joilla on ennaltaehkäisevä vaikutus. Vaikka jäsenvaltioilla on vapaus valita sovellettavat seuraamukset, jotka voivat olla hallinnollisia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia tai niiden molempien yhdistelmä, niiden on kuitenkin huolehdittava edellä mainitun määräyksen mukaisesti siitä, että unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvasta törkeästä petoksesta ja muusta törkeästä laittomasta toiminnasta voidaan rangaista rikosoikeudellisilla seuraamuksilla, jotka ovat tehokkaita ja ennalta ehkäiseviä (tuomio Lin II, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
42 Taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet säätääkseen unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvat petokset rikoksina rangaistaviksi tehokkailla, oikeasuhteisilla ja ennalta ehkäisevillä seuraamuksilla, jotka käsittävät ainakin törkeissä petostapauksissa vankeusrangaistukset, joista voi seurata tekijän luovuttaminen (ks. vastaavasti tuomio Lin II, 71 kohta).
43 Toiseksi pääasian tosiseikkojen ajankohtana unionin lainsäätäjä ei vielä ollut yhdenmukaistanut unionin taloudellisiin etuihin kohdistuviin rikoksiin sovellettavaa vanhentumisjärjestelmää; tämä yhdenmukaistaminen on vasta myöhemmin toteutettu osittain taloudellisten etujen suojaamista koskevalla direktiivillä (tuomio Lin, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), jota ei voida soveltaa pääasiaan.
44 Näin ollen unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia rikoksia koskevan rikosoikeudellisen vastuun vanhentumista koskevien sääntöjen antaminen kuului pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana jäsenvaltioiden toimivaltaan. Jäsenvaltioiden on kuitenkin tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden ja etenkin SEUT 325 artiklan ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdan nojalla kuuluvia velvoitteita (ks. vastaavasti tuomio Lin, 82 kohta).
45 Jäsenvaltioiden on täten huolehdittava siitä, että kansallisessa oikeudessa säädetyillä vanhentumissäännöillä mahdollistetaan tehokas rangaistusten määrääminen unionin taloudellisiin etuihin kohdistuviin törkeisiin petoksiin liittyvistä rikoksista, koska se, että on olemassa systeeminen riski siitä, että tällaiset rikokset jäävät rankaisematta, merkitsee ristiriitaa SEUT 325 artiklan 1 kohdassa ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa asetettujen vaatimusten kanssa (ks. vastaavasti tuomio Lin, 92 kohta ja tuomio Lin II, 219 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Kolmanneksi ja viimeiseksi on todettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella ehdottomalla vanhentumisajalla on tarkoitus vahvistaa oikeusvarmuutta estämällä se, että seuraamusmenettelyn vanhentumista voidaan lykätä määräämättömäksi ajaksi toistuvilla vanhentumisen katkaisevilla tai keskeyttävillä toimilla (ks. vastaavasti tuomio 27.11.2025, Mikroregion Porta Bohemica, C‑539/24, EU:C:2025:919, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
47 Tällaisen ehdottoman vanhentumisajan on kuitenkin oltava riittävän pitkä, jotta unionin taloudellisten etujen suojaaminen ei ole käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (ks. analogisesti tuomio 21.1.2021, Whiteland Import Export, C‑308/19, EU:C:2021:47, 48 ja 49 kohta ja tuomio 30.1.2025, Trenitalia, C‑510/23, EU:C:2025:41, 38 kohta). Tällaisen keston riittävyyden arvioimiseksi on otettava huomioon kaikki kyseiseen vanhentumisjärjestelmään liittyvät seikat sekä kyseessä olevien rikkomisten toteamiseksi tarvittavan menettelyn monimutkaisuus (ks. vastaavasti tuomio 21.1.2021, Whiteland Import Export, C‑308/19, EU:C:2021:47, 50 kohta ja tuomio 30.1.2025, Trenitalia, C‑510/23, EU:C:2025:41, 39 kohta).
48 Unionin tuomioistuin on siten jo todennut, että jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ne ottavat käyttöön riittävän pitkän vanhentumisajan unionin taloudellisiin etuihin kohdistuviin törkeisiin petoksiin syyllistyneitä vastaan vireille pantujen rikosoikeudellisten menettelyjen saattamiseksi päätökseen, kun otetaan asianmukaisesti huomioon näiden menettelyjen kesto ja monimutkaisuus (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2015, Taricco ym., C‑105/14, EU:C:2015:555, 46 ja 47 kohta).
49 Kuten tämän tuomion 33 kohdassa on korostettu, nyt käsiteltävässä asiassa sellaiset arvonlisäveropetokseen ja järjestäytyneeseen rikollisryhmään osallistumiseen liittyvät rikokset, joista pääasiassa kyseessä olevia henkilöitä syytetään, ovat Bulgarian oikeudessa väistämättä vanhentuneet, kun lainvoimaista tuomiota ei ole annettu 15 vuoden kuluessa niiden tekemisestä.
50 Tältä osin on yhtäältä todettava, että – kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 44 kohdassa – tällainen 15 vuoden vanhentumisaika jättää lähtökohtaisesti Bulgarian rikosviranomaisille kohtuullisen ajan saattaa päätökseen rikosoikeudelliset menettelyt, jotka on aloitettu tällaisiin petoksiin syyllistyneitä vastaan, ja saada ennen heihin sovellettavan vanhentumisajan päättymistä kyseisistä petoksista lainvoimainen tuomio myös silloin, kun kyseinen tuomio edellyttää, että asia käsitellään kolmessa oikeusasteessa.
51 Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole esittänyt unionin tuomioistuimelle riittäviä tietoja, joiden perusteella voitaisiin todeta, että Bulgariassa oli systemaattisesti suhteettoman vaikeaa saada unionin taloudellisiin etuihin kohdistuviin törkeisiin petoksiin liittyviä rikoksia koskeva lainvoimainen ratkaisu annetuksi 15 vuoden kuluessa näiden rikosten tekemisestä. Tältä osin on todettava muun muassa, että muutokset, jotka vaikuttavat ratkaisukokoonpanoon yksittäisissä asioissa, eivät riitä osoittamaan, että olisi olemassa systeeminen riski siitä, että kyseiset rikokset jäisivät rankaisematta.
52 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että SEUT 325 artiklaa ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan rikosoikeudellinen menettely unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista törkeistä petoksista väistämättä vanhentuu, jos lainvoimaista tuomiota ei ole annettu 15 vuoden kuluessa näiden rikosten tekemisestä, riippumatta minkä tahansa vanhentumisajan katkaisemis- tai keskeytymisperusteen esiintymisestä ja kaikista ennalta arvaamattomista seikoista, kunhan tällainen vanhentumisaika ei johda asianomaisessa jäsenvaltiossa systeemiseen riskiin siitä, että tällaiset petokset jäävät rankaisematta.
Toinen kysymys
53 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko puitepäätöksen 2008/841 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan rikoksesta, joka muodostuu kyseisen puitepäätöksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetun kaltaisen rikoksen tekemistä koskevan sopimuksen tekemisestä, voidaan määrätä vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on pidempi kuin sopimuksen kohteena olevasta rikoksesta määrättävän vapausrangaistuksen enimmäiskesto ja jonka enimmäiskesto on samalla yli viisi vuotta.
54 Kuten puitepäätöksen 2008/841 johdanto-osan ensimmäisestä ja kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, puitepäätöksessä omaksutaan yhteinen lähestymistapa rajat ylittäviin ongelmiin, kuten järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ja yhtäältä sen soveltamisalaan olisi kuuluttava ne rikokset, jotka ovat rikollisjärjestöille tunnusomaisia, ja toisaalta siinä olisi säädettävä tällaisiin rikoksiin syyllistyneisiin tai niiden tekemisestä vastuussa oleviin luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin kohdistuvien sellaisten seuraamusten määräämisestä, jotka ovat oikeassa suhteessa näiden rikosten vakavuuteen (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2024, Taricco ym., C‑265/23, EU:C:2024:602, 38 kohta).
55 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevia henkilöitä syytetään Bulgarian rikoskoodeksin 321 §:n nojalla muun muassa siitä, että he ovat johtaneet kyseisen koodeksin 93 §:n 20 kohdassa tarkoitettua järjestäytynyttä rikollisryhmää, jonka tarkoituksena oli arvonlisäveropetosten tekeminen, tai osallistuneet siihen.
56 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällaisen järjestäytyneen rikollisryhmän johtaminen ja siihen osallistuminen kuuluvat puitepäätöksen 2008/841 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetun rikoksen soveltamisalaan eli rikollisjärjestöön liittyvään toimintaan, jossa henkilö tekee yhden tai useamman muun henkilön kanssa sopimuksen toiminnasta, joka toteutuessaan johtaisi jonkin kyseisen puitepäätöksen 1 artiklassa tarkoitetun rikoksen tekemiseen, silloinkin kun ensiksi mainittu henkilö ei osallistu tämän toiminnan varsinaiseen suorittamiseen.
57 Komissio katsoo kuitenkin, että tämän tuomion 55 kohdassa mainitut rikokset kuuluvat pikemminkin puitepäätöksen 2 artiklan a alakohdan soveltamisalaan eli rikollisjärjestöön liittyvään menettelyyn eli sellaisen henkilön menettelyyn, joka tahallisesti ja tietoisena joko rikollisjärjestön tavoitteesta ja yleisestä toiminnasta tai sen aikomuksesta tehdä kyseessä olevat rikokset osallistuu aktiivisesti järjestön rikolliseen toimintaan, esimerkiksi tietojen tai välineiden tai uusien jäsenten hankintaan sekä sen toiminnan kaikenlaiseen rahoittamiseen, kun kyseinen henkilö on tietoinen siitä, että hänen osallistumisensa edistää järjestön rikollisen toiminnan toteutumista.
58 Yhtäältä puitepäätöksen 2008/841 2 artiklasta ilmenee tältä osin, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus säätää rangaistavaksi joko molemmat kyseisessä säännöksessä tarkoitetut menettelyt tai vain toinen niistä. Ennakkoratkaisupyynnön perusteella ei kuitenkaan voida määrittää, minkä valinnan Bulgarian lainsäätäjä on tehnyt tältä osin. Toisaalta on muistutettava, että esittäessään unionin oikeuden tulkintaa koskevia kysymyksiä kansallinen tuomioistuin vastaa kysymysten perustana olevien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen määrittämisestä eikä viimeksi mainittujen paikkansapitävyyden selvittäminen ole unionin tuomioistuimen tehtävä (tuomio 22.11.2022, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Maastapoistaminen – Lääkekannabis), C‑69/21, EU:C:2022:913, 44 kohta).
59 Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, ettei unionin tuomioistuin voi kyseenalaistaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen arviointia, jonka mukaan pääasiassa kyseessä olevien henkilöiden syyksi luetut järjestäytyneen rikollisryhmän johtamiseen ja siihen osallistumiseen liittyvät rikokset kuuluvat kyseisen puitepäätöksen 2 artiklan b alakohdan soveltamisalaan. Jos tosin on ilmeistä, että pyydetyllä säännöksen tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, toinen ennakkoratkaisukysymys on jätettävä tutkimatta (ks. vastaavasti tuomio 18.6.2026, NTH Haustechnik, C‑484/24, EU:C:2026:496, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tässä asiassa ei ole kuitenkaan kyseessä tällainen tapaus.
60 Joka tapauksessa on niin, että vaikka puitepäätöksen 2008/841 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty seuraamusjärjestelmä puitepäätöksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetun rikoksen osalta eroaa puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetystä seuraamusjärjestelmästä sen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetun rikoksen osalta, vastaus ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään toiseen kysymykseen pysyisi jäljempänä esitettävistä syistä samanlaisena, jos se lopulta katsoisi, että tämän tuomion 55 kohdassa mainitut rikokset kuuluvat kyseisen 2 artiklan a alakohdan eivätkä sen 2 artiklan b alakohdan soveltamisalaan.
61 Tämän täsmennyksen valossa on todettava, että puitepäätöksen 2008/841 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan puitepäätöksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetusta sopimuksesta on määrättävä joko vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on sama kuin sopimuksen kohteena olevasta rikoksesta määrättävän rangaistuksen enimmäiskesto, tai vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kahdesta vuodesta viiteen vuotta.
62 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden säännös, jossa ei ole nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sen merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti ottamalla huomioon paitsi säännöksen sanamuoto myös sen asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (ks. vastaavasti tuomio 18.1.1984, Ekro, 327/82, EU:C:1984:11, 11 kohta ja tuomio 18.12.2025, Slagelse Almennyttige Boligselskab, Afdeling Schackenborgvænge, C‑417/23, EU:C:2025:1017, 76 kohta).
63 Ensinnäkin puitepäätöksen 2008/841 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodosta on todettava, että kyseisen säännöksen sanamuodossa on eroavaisuuksia eri kieliversioiden välillä. Täten sen italiankielisessä versiossa (”o compresa tra due e cinque anni”) säädetään, että kyseisen puitepäätöksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetusta rikoksesta voidaan määrätä vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on yhtä pitkä kuin sopimuksen kohteena olevasta rikoksesta määrättävän rangaistuksen enimmäiskesto tai jonka enimmäiskesto on ”kahdesta viiteen vuotta”. Sitä vastoin säännöksen muissa kieliversioissa, kuten espanjankielisessä (”con una pena máxima de reclusión de al menos entre dos y cinco años”), tanskankielisessä (”med en maksimumsfrihedsstraf på mindst mellem to og fem år”), saksankielisessä (”mit einer Freiheitsstrafe im Höchstmaß von mindestens zwei bis fünf Jahren”), kreikankielisessä (”με ποινή στερητική της ελευθερίας το μέγιστο ύψος της οποίας είναι τουλάχιστο μεταξύ δύο και πέντε ετών”), englanninkielisessä (”by a maximum term of imprisonment of at least between two and five years”), hollanninkielisessä (”met een en vrijheidsstraf van ten minste tussen de twee en de vijf jaar”) ja portugalinkielisessä (”com uma pena de prisão com a duração máxima de, pelo menos, dois a cinco anos) ja romaniankielisessä (”de o pedeapsă maximă privativă de libertate de cel puțin doi până la cinci ani”) versiossa säädetään, että tästä rikoksesta on määrättävä vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on yhtä pitkä kuin sopimuksen kohteena olevasta rikoksesta määrättävän rangaistuksen enimmäiskesto, tai vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on ”vähintään kahdesta viiteen vuotta”.
64 Sama pätee puitepäätöksen 2008/841 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuotoon. Kyseisen säännöksen italiankielisessä versiossa (”di durata massima compresa tra due e cinque anni”) säädetään vapausrangaistuksesta, jonka enimmäiskesto on ”kahdesta viiteen vuotta”, kun taas muun muassa säännöksen espanjankielisessä (”una pena máxima de reclusión de al menos entre dos y cinco años”), tanskankielisessä (”med en maksimumsfrihedsstraf på mindst mellem to og fem år”), saksankielisessä (”mit einer Freiheitsstrafe im Höchstmaß von mindestens zwei bis fünf Jahren”), kreikankielisessä (”η αξιόποινη πράξη την οποία αναφέρει το στοιχείο α) του άρθρου 2 να τιμωρείται με μέγιστη ποινή στερητική της ελευθερίας τουλάχιστον μεταξύ δύο και πέντε ετών”), englanninkielisessä (”a maximum term of imprisonment of at least between two and five years”), ranskankielisessä (”une peine d’emprisonnement maximale comprise entre deux ans et cinq ans au moins”), hollanninkielisessä (”een en enrijheidsstraf die ten minste tussen de twee en de vijf jaar bedraagt”), portugalinkielisessä (”uma pena de prisão com a duração máxima de, pelo menos, dois a cinco anos”) ja romaniankielisessä (de o pedeapsă maximă privativă de cel puțin doi până la cinci ani) versiossa säädetään vapausrangaistuksesta, jonka enimmäiskesto on ”vähintään kahdesta viiteen vuotta”.
65 Jossakin kieliversiossa käytettyä unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa ei voida kuitenkaan käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena eikä sille voida antaa etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä on nimittäin tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti, kaikilla Euroopan unionin kielillä laadittujen versioiden valossa. Unionin oikeuden säädöksen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on. (ks. vastaavasti tuomio 27.10.1977, Bouchereau, 30/77, EU:C:1977:172, 14 kohta ja tuomio 21.5.2026, Höldermann, C‑447/24, EU:C:2026:417, 71 kohta).
66 Toiseksi on todettava, että puitepäätös 2008/841 annettiin muun muassa EU 31 artiklan 1 kohdan nojalla, jonka määräykset toistetaan SEUT 83 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa. Kyseisessä 31 artiklan 1 kohdassa annettiin unionin lainsäätäjälle toimivalta rikosoikeudellisten seuraamusten vähimmäistason yhdenmukaistamiseen. Puitepäätöksen 3 artikla sisältää siis ainoastaan vähimmäissäännöksiä, jotka koskevat seuraamuksia, joita sovelletaan rikoksiin järjestäytyneen rikollisuuden alalla (ks. vastaavasti tuomio 28.11.2024, PT (Syyttäjän ja rikoksentekijän välinen sopimus), C‑432/22, EU:C:2024:987, 38 kohta).
67 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 61–64 kohdassa, tällaista tulkintaa tukee 24. ja 25.4.2002 pidetyn neuvoston kokouksen päätelmät rangaistusten yhdenmukaistamisessa noudatettavasta lähestymistavasta. Siitä nimittäin ilmenee, että se, että unionin lainsäätäjä on viitannut ”rangaistu[kseen, joka on] enimmillään vähintään 2–5 vuotta vankeutta”, ei estä jäsenvaltioita vahvistamasta kansallisessa lainsäädännössään korkeampia enimmäisrangaistuksia.
68 Näin ollen puitepäätöksen 2008/841 oikeusperustasta, systematiikasta ja tarkoituksesta seuraa, että sen 3 artiklan 1 kohdan b alakohta ei estä jäsenvaltiota määräämästä kyseisen puitepäätöksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetusta rikoksesta vapausrangaistusta, jonka enimmäiskesto on yli viisi vuotta. Sama tulkinta pätee puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaan sen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuun rikokseen sovellettavan seuraamuksen osalta.
69 Kolmanneksi kyseinen 3 artiklan 1 kohdan b alakohta ei myöskään ole esteenä sille, että jäsenvaltio vahvistaa puitepäätöksen 2008/841 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetusta rikoksesta vapausrangaistuksen, jonka enimmäiskesto on pidempi kuin sopimuksen kohteena olevasta rikoksesta määrättävän rangaistuksen enimmäiskesto.
70 Yhtäältä nimittäin kyseisestä 2 artiklan b alakohdasta ilmenee, että sopimuksen kohteena on oltava kyseisen puitepäätöksen 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettujen rikosten tekeminen eli rikokset, joista voidaan määrätä vähintään neljän vuoden pituinen tai sitä ankarampi vankeusrangaistus. Tästä seuraa, että unionin lainsäätäjä on itse tarkastellut tilannetta, jossa jäsenvaltio määrää tällaisen sopimuksen kohteena olevasta rikoksesta vapausrangaistuksen, jonka enimmäiskesto on neljä vuotta, ja sallinut mainitun 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla sen, että kyseinen jäsenvaltio määrää kyseiseen sopimukseen osallistumisesta vapausrangaistuksen, jonka enimmäiskesto on yli neljä vuotta.
71 Toisaalta tällainen sopimus merkitsee puitepäätöksen 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua toimintaa, joka liittyy rikollisjärjestöön eli rakenteeltaan jäsentyneeseen yhteenliittymään, joka on ollut olemassa jonkin aikaa ja joka koostuu useammasta kuin kahdesta henkilöstä, jotka toimivat yhdessä tehdäkseen tiettyjä vakavia rikoksia saadakseen niistä suoraan tai välillisesti taloudellista tai muuta aineellista hyötyä.
72 Kuten puitepäätöksen 2008/841 johdanto-osan ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa muistutetaan, puitepäätös on tehty unionissa olevien järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevien voimavarojen tehostamiseksi ja rikollisjärjestöjen aiheuttaman erityisen vaaran ja niiden leviämisen torjumiseksi.
73 Kun otetaan huomioon merkitys, jonka unionin lainsäätäjä antaa järjestäytyneen rikollisuuden torjumiselle, tällaisten rikollisjärjestöjen havaitsemisen vaikeudelle ja niiden toiminnasta aiheutuvien seurausten vakavuudelle, ei näin ollen voida katsoa, että puitepäätöksen 2008/841 3 artiklan 1 kohta olisi esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa vahvistetaan puitepäätöksen 2 artiklassa tarkoitetun toiminnan osalta vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on pidempi kuin rangaistuksen enimmäiskesto niistä rikoksista, joiden tekeminen on kyseisen toiminnan tarkoituksena.
74 Neljänneksi ja viimeiseksi on muistutettava, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohtaan kirjattu rangaistusten oikeasuhteisuuden periaatetta on noudatettava paitsi rikoksen tunnusmerkistön määrittelyssä myös rangaistusten ankaruutta koskevien sääntöjen määrittelyssä ja niiden seikkojen arvioinnissa, jotka voivat vaikuttaa rangaistusten määräämiseen (ks. vastaavasti tuomio 22.1.2026, AK Dlhopolec ym., C‑590/24, EU:C:2026:41, 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
75 Tämä periaate edellyttää muun muassa, että seuraamuksen on ankaruudeltaan vastattava kyseisen rikoksen vakavuutta ja sillä on erityisesti varmistettava todellinen varoittava vaikutus mutta sillä ei kuitenkaan saada ylittää rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tällä kriminalisoinnilla lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 22.1.2026, AK Dlhopolec ym., C‑590/24, EU:C:2026:41, 105 ja 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
76 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee yhtäältä, että niille pääasiassa kyseessä oleville henkilöille, joita syytetään siitä, että he ovat johtaneet järjestäytynyttä rikollisryhmää, jonka tarkoituksena on arvonlisäveropetoksen tekeminen, voidaan määrätä 5–15 vuoden pituinen vapausrangaistus, ja toisaalta, että niille pääasiassa kyseessä oleville henkilöille, joita syytetään kyseiseen järjestäytyneeseen rikollisryhmään osallistumisesta, voidaan määrätä 3–10 vuoden pituinen vapausrangaistus.
77 Tällainen rangaistusasteikko ei sellaisenaan näytä ylittävän sitä, mikä on asianmukaista ja tarpeellista pääasiassa kyseessä olevalla Bulgarian lainsäädännöllä lainmukaisesti tavoitellun järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan tavoitteen toteuttamiseksi.
78 Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että puitepäätöksen 2008/841 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan rikoksesta, joka muodostuu kyseisen puitepäätöksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetun kaltaisen rikoksen tekemistä koskevan sopimuksen tekemisestä, voidaan määrätä vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on pidempi kuin sopimuksen kohteena olevasta rikoksesta määrättävän vapausrangaistuksen enimmäiskesto ja jonka enimmäiskesto on samalla yli viisi vuotta.
Oikeudenkäyntikulut
79 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) SEUT 325 artiklaa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehdyn, Brysselissä 26.7.1995 allekirjoitetun ja 26.7.1995 annettuun neuvoston säädökseen liitetyn yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
että ne eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan rikosoikeudellinen menettely unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista vakavista petoksista väistämättä vanhentuu, jos lainvoimaista tuomiota ei ole annettu 15 vuoden kuluessa näiden rikosten tekemisestä, riippumatta minkä tahansa vanhentumisajan katkaisemis- tai keskeytymisperusteen esiintymisestä ja kaikista ennalta arvaamattomista seikoista, kunhan tällainen vanhentumisaika ei johda asianomaisessa jäsenvaltiossa systeemiseen riskiin siitä, että tällaiset petokset jäävät rankaisematta.
2) Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24.10.2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/841/YOS 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa
on tulkittava siten, että
se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan rikoksesta, joka muodostuu kyseisen puitepäätöksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetun kaltaisen rikoksen tekemistä koskevan sopimuksen tekemisestä, voidaan määrätä vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on pidempi kuin sopimuksen kohteena olevasta rikoksesta määrättävän vapausrangaistuksen enimmäiskesto ja jonka enimmäiskesto on samalla yli viisi vuotta.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: bulgaria.
i Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa asian minkään asianosaisen todellista nimeä.