<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ1997FIA.0500250701.case.xml"><NO.CASE>C-278/95 P</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61995C0278</NO.CELEX><NO.SEQ>0005.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST>2509</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>2526</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>18</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES ELMERIN RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-278/95 p</LEFT><RIGHT>SIEMENS v. KOMISSIO</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Michael B. Elmerin</HT></P><P><DATE ISO="19961212">12 päivänä joulukuuta 1996</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: Lanska.</P></NOTE></P></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Tässä valituksessaan Siemens SA vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-459/93, Siemens SA vastaan komissio, <DATE ISO="19950608">8.6.1995</DATE> antaman tuomion<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-459/93" YEAR="1995" PAGE.ECR="II-1675">T-459/93, Siemens SA v. komissio, tuomio <DATE ISO="19950608">8.6.1995</DATE> (Kok. 1995, s. II-1675)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE>, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pysytti Brysselin alueviranomaisten (Belgia) tuesta Siemens SA:n toimiin tietotekniikan ja televiestinnän alalla <DATE ISO="19920624">24 päivänä kesäkuuta 1992</DATE> tehdyn komission päätöksen 92/483/ETY<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="288" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="25">EYVL L 288, s. 25</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> (jäljempänä päätös 92/483), jossa komissio kielsi Brysselin alueviranomaista maksamasta Siemensille <FT TYPE="NUMBER">28694000</FT> Belgian frangin (BEF) suuruista määrää ja määräsi sen perimään Siemensiltä takaisin <FT TYPE="NUMBER">227751000</FT> BEF:n suuruisen määrän korkoineen.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Asiaa koskevat oikeussäännöt ja komission päätökset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Loi instaurant et coordonnant des mesures en vue de favoriser l'expansion économique et L création d'industries</HT> -nimisen <DATE ISO="19590717">17.7.1959</DATE> annetun Belgian lain (taloudellisen kasvun edistämistä ja uusien teollisuudenalojen luomista varten toteutettavien toimenpiteiden käyttöön ottamisesta ja yhteensovittamisesta annettu laki, jäljempänä vuoden 1959 laki) 1 §:n a momentissa perustetaan yleinen tukijärjestelmä sellaisia toimia varten, joilla <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>edistetään suoraan teollisten tai käsityöläisten yritysten perustamista, laajentamista, muuttamista ja uudenaikaistamista riippumatta siitä, toteuttavatko yritykset itse vai muut luonnolliset henkilöt taikka julkiset tai yksityiset oikeushenkilöt nämä toimet, mutta ainoastaan siltä osin kuin ne vastaavat yleistä taloudellista etua<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/>.</TXT><P>Lain 3 §:n a momentissa täsmennetään, että tuki voidaan myöntää tätä tarkoitusta varten hyväksytyille luottolaitoksille, jotka voivat niiden turvin myöntää halpakorkoisia lainoja 1 §:ssä tarkoitettuja toimia varten, edellyttäen, että tällaiset lainat käytetään laissa mainittuihin tarkoituksiin, joita ovat muun muassa <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>rakennettuja tai rakentamattomia kiinteistöjä varten tarkoitettujen investointien ja näiden toteuttamiseksi tarvittavia työvälineitä tai tarvikkeita varten tarkoitettujen investointien suora rahoitus<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/> sekä <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>sellaisten aineettomien investointien suora rahoitus, joita ovat muun muassa organisaatiotutkimukset ja prototyyppejä, uusia tuotteita ja uusia valmistusmenetelmiä koskeva tutkimus tai kehitys<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/>.</P></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Komissio otti kantaa siihen, soveltuiko tämä tukijärjestelmä yhteismarkkinoille, <DATE ISO="19750617">17.6.1975</DATE> tekemässään päätöksessä 75/397/ETY<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="177" DATE.PUB="1975" PAGE.FIRST="13">EYVL L 177, s. 13</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> (jäljempänä päätös 75/397) tuesta, jonka Belgian hallitus myöntää taloudellisen kasvun edistämistä ja uusien teolli-<?PAGE NO="I-2510"?>suudenalojen luomista varten toteutettavien toimenpiteiden käyttöön ottamisesta ja yhteensovittamisesta <DATE ISO="19590717">17.7.1959</DATE> annetun Belgian lain nojalla.</TXT><P>Päätöksen 75/397 johdanto-osan I osan ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</P><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><HT TYPE="ITALIC"><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>17.7.1959</HT> annetulla Belgian lailla otetaan käyttöön toimenpiteitä taloudellisen kasvun edistämiseksi ja uusien yritysten syntymiseksi, ja tätä varten siinä säädetään sellaisiin toimiin myönnettävistä erilaisista tuista, joilla edistetään kotimaisten <QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="2019"/>teollisten tai käsityöläisten yritysten perustamista, laajentamista, muuttamista ja uudenaikaistamista<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="2019"/> ja jotka ovat yleisen taloudellisen edun mukaisia; <DATE ISO="19590817">17.8.1959</DATE> annetun kuninkaallisen soveltamisasetuksen mukaan yleisen taloudellisen edun mukaisina pidetään <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="2019"/>erityisesti<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="2019"/> seuraavia toimia: <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="2019"/>työllisyyspolitiikan alaan kuuluvia työllistämistoimia, uusien yritysten syntymistä ja uusien tuotteiden valmistusta, olemassa olevien yritysten kehittämistä siten, että ne sopeutuvat uusiin markkinaolosuhteisiin, huonosti menestyvien talouden alojen tilanteen parantamista, valtion taloudellisten voimavarojen järkiperäisempää käyttöä, työolosuhteiden parantamista, yritysten toimintaedellytysten parantamista tuotantokykyä tai kannattavuutta lisäämällä sekä tuotteiden laadun parantamista, tutkimuslaitteistojen hankkimista yrityksille tai näiden laitteistojen kehittämistä<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="2019"/>;</P><P>tämän lain mukaan Belgian hallitus voi myöntää tiettyjä etuja sellaisia investointeja varten, jotka yritykset toteuttavat näihin eri tarkoituksiin, ja näistä eduista olennaisen osan muodostavat:</P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>yritysten näiden investointien toteuttamiseksi ottamien lainojen korkotuet— —.<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/></P></ITEM></LIST></QUOT.S></P><P>Johdanto-osan II osassa todetaan, että komission mielestä yleinen tukijärjestelmä ei sovellu yhteismarkkinoille. Tältä osin komissio toteaa, että tukijärjestelmä on äärimmäisen yleinen, minkä vuoksi kaikki teollisuusyritykset voidaan sisällyttää sen soveltamisalaan niiden maantieteellisestä sijainnista tai teollisuudenalasta riippumatta.</P><P>Komissio katsoi kuitenkin (ks. erityisesti päätöksen 1 artiklan toinen luetelmakohta ja 2 artikla), että tuet, jotka on myönnetty yhdelle yritykselle tai lukumäärältään rajoitetulle määrälle yrityksiä vuoden 1959 lain mukaisesti, soveltuivat yhteismarkkinoille, jolleivät ne olleet päätöksessä tarkoitettuja merkittäviä tukia, joten niitä ei pitänyt etukäteen ilmoittaa komissiolle EY:n<?PAGE NO="I-2511"?> perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa.</P></NOTE> mukaisesti. Kynnysarvot, joista lähtien tukia pidetään merkittävinä, on vahvistettu päätöksen 75/397 2 artiklassa sekä <DATE ISO="19790914">14.9.1979</DATE> päivätyssä komission kirjeessä jäsenvaltioille (jäljempänä jäsenvaltioille osoitettu kirje)<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. jäsenvaltioille osoitettu kirje SG(79) D/10478, joka on julkaistu teoksessa Droit de U concurrence dans les Communautés européennes, osa II, s. 150, Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto 1990. Nämä kynnysarvot on ilmoitettu päätöksessä 92/483, Euroopan yhteisöjen virallinen lehti, s. 27.</P></NOTE>, joka koskee investointeihin tarkoitettujen yleisten tukijärjestelmien soveltamistapausten ilmoittamista komissiolle.</P></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Belgian hallitus täsmensi aineettomien investointien käsitettä talousministeriön <DATE ISO="19770202">2.2.1977</DATE> antamissa aineettomia investointeja koskevissa soveltamisohjeissa. Soveltamisohjeiden 2 kohdan mukaan käsitteen alaan kuuluvat:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>Kaupallisella tasolla: markkinatutkimukset, mainonnan parantamista koskevat tutkimukset, uusien tuotteiden markkinoille saattamista ja myyntipisteiden avaamista edeltävät tutkimukset jne.— —mielipidetutkimukset sekä asiakassuhteiden kartoittamista ja luomista koskevat tutkimukset<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/>.</P></QUOT.S></P><P>Näitä soveltamisohjeita ei ole ilmoitettu komissiolle.</P></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Vuoden 1977—1978 talousarviota koskevista ehdotuksista <DATE ISO="19771222">22.12.1977</DATE> annetun lain (jäljempänä vuoden 1977 laki) 176 ja <DATE ISO="19780124">24.1.1978</DATE> annetun kuninkaallisen asetuksen (jäljempänä vuoden 1978 kuninkaallinen asetus) mukaan voidaan myöntää peruuttamattomia pääoma-avustuksia, jotka vastaavat määrältään korkotukea, kun vuoden 1959 lain 1 §:ssä tarkoitetut toimet rahoitetaan yrityksen omista varoista.</TXT></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Komissio hyväksyi vuoden 1977 laissa tarkoitetut tukitoimet <DATE ISO="19780525">25.5.1978</DATE> päivätyllä, Belgian viranomaisille osoittamallaan kirjeellä (jäljempänä vuoden 1978 kirje). Komissio totesi kirjeessään muun muassa seuraavaa: <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>kyseessä ei ole uuden tukijärjestelmän luominen jo olemassa olevien tukijärjestelmien lisäksi, vaan tässä on kyse olemassa olevan tukijärjestelmän mukauttamisesta edellä määriteltyihin taloudellisiin olosuhteisiin<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Komissio julkaisi alueellista tukea koskevista järjestelmistä vuonna 1979 antamassaan tiedonannossa<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="031" DATE.PUB="1979" PAGE.FIRST="9">EYVL 1979, C 31, s. 9</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> (jäljempänä vuoden 1979 tiedonanto) ne periaatteet, joita se aikoi soveltaa<?PAGE NO="I-2512"?> perustamissopimuksen 92 artiklassa<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Perustamissopimuksen 92 artikla sisältää muun muassa seuraavat määräykset: <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>1. Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, ¡oka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.— — 3. Yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää: a) tukea taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma. c) tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla— —<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/></P></NOTE> ja sitä seuraavissa artikloissa annetun toimivaltansa nojalla sellaisiin alueellisiin tukijärjestelmiin, jotka oli jo otettu käyttöön tai jotka oli tarkoitus ottaa käyttöön yhteisön eri alueilla.</TXT><P>Vuoden 1979 tiedonannon 4 kohdassa todetaan, että yhteisössä käytetään tiettyjä alueellisen tuen muotoja, jotka eivät edellytä alkuinvestointia tai työpaikkojen luomista ja jotka ovat luonteeltaan toimintatukia, ja että komissio suhtautuu periaatteessa varauksellisesti toimintatukien soveltuvuuteen yhteismarkkinoille.</P><P>Tiedonannon liitteessä olevan 18 kohdan ii alakohdassa alkuinvestoinnin käsitteellä tarkoitetaan: <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>investointia käyttöomaisuuteen, mikä liittyy uuden laitoksen perustamiseen, olemassa olevan laitoksen laajentamiseen, sellaisen uuden toiminnan käynnistämiseen, joka johtaa toimivan yrityksen tuotteen tai tuotantomenetelmän perusteelliseen muuttamiseen (järkeistämisellä, rakennemuutoksella tai uudenaikaistamisella) — —.<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/>.</P></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Komissio katsoi päätöksessään 92/483, että osa niistä tuista, jotka Brysselin alueviranomainen myönsi Siemensin toimiin tietotekniikan ja televiestinnän alalla, ei soveltunut yhteismarkkinoille. Tässä päätöksessään komissio erotti toisistaan seitsemän erityyppistä tuettavaa toimea, jotka olivat laitteiston vuokraaminen asiakkaille, sisäiseen käyttöön tarkoitetun laitteiston hankinta, tietojenkäsittelyohjelmien kehittämiskustannukset, koulutuskustannukset, rakennushankinnat, mainoskampanjat ja markkinatutkimukset.</TXT></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Komissio katsoi, etteivät asiakkaille vuokrattavan laitteiston hankinnasta aiheutuneet menot täyttäneet komission hyväksymiä, vuoden 1959 lain 1 §:ssä ja 3 §:n a momentissa säädettyjä edellytyksiä, koska niillä ei edistetty Siemensin rakenteen kehittämistä, laajentamista, muuttamista tai uudenaikaistamista. Komission mukaan näiden toimien rahoitukseen tarkoitetut tuet eivät olleet myöskään tukia asiakasyrityksille, koska nämä maksoivat kokonaan ne vuokrat, jotka Siemens määräsi harkintansa mukaan. Nämä tuet olivat siten pysyviä tukia Siemensin toimintaan. Lisäksi komissio totesi, että vaikka vuoden 1959 lakia olisi voitu soveltaa viimeksi mainittuihin tukiin, ne olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti, koska jäsenvaltioille osoitetussa kirjeessä vahvistetut kynnysarvot ylittyivät. Komissio huomautti tältä osin, että kyseiset investointiohjelmat oli jaettu useisiin eri tukihakemuksiin, vaikka menokohteiden samankaltaisuuden ja niiden toteuttamisen samanaikaisuuden vuoksi niitä olisi pitänyt käsitellä yhtenä menoohjelmana. Lisäksi alueviranomainen oli<?PAGE NO="I-2513"?> ilman minkäänlaista loogista syytä ottanut huomioon ainoastaan 75 prosenttia kyseisen hankkeen kokonaismenoista.</TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Komissio katsoi samalla tapaa, että markkinatutkimuksiin ja mainoskampanjoihin tarkoitetut tuet eivät kuuluneet vuoden 1959 lain soveltamisalaan, koska ne eivät olleet investointitukia vaan toimintatukia. Komission mukaan nämä menot kuuluivat selvästi juokseviin toimintakustannuksiin, joista jokaisen yrityksen on tavanomaisessa liiketoiminnassaan vastattava.</TXT></NP><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Lopuksi komissio katsoi, että nämä tukimuodot eivät kuuluneet minkään perustamissopimuksen 92 artiklassa mainitun poikkeuksen soveltamisalaan.</TXT></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Näin ollen komissio katsoi (päätöksen 1 artiklan c kohta), että <FT TYPE="NUMBER">256445000</FT> BEF:n suuruinen tuki sellaisia menoja varten, jotka aiheutuvat asiakkaille vuokratusta laitteistosta, mainoskampanjoista ja markkinatutkimuksista, oli myönnetty laittomasti ja perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan vastaisesti eikä tähän tukeen voitu soveltaa perustamissopimuksen 92 artiklan mukaista poikkeusta. Tästä syystä komissio kielsi päätöksensä 2 artiklassa alueviranomaista maksamasta Siemensille vielä maksamatta olevaa <FT TYPE="NUMBER">28694000</FT> BEF:n suuruista määrää ja määräsi sen perimään Siemensiltä takaisin jo maksetut <FT TYPE="NUMBER">227751000</FT> BEF.</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi komission päätöksen 92/483 kumoamiseksi nostetun kanteen <DATE ISO="19950608">8.6.1995</DATE> antamallaan tuomiolla ja velvoitti Siemensin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Asianosaisten vaatimukset ja väitteet</P></TI></TITLE><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Siemens on vaatinut, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa <DATE ISO="19950608">8.6.1995</DATE> annetun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion ja näin ollen myös päätöksen 92/483 1 artiklan c alakohdan ja 2 artiklan. Lisäksi Siemens on vaatinut, että yhteisöjen tuomioistuin velvoittaa komission korvaamaan sekä yhteisöjen tuomioistuimessa että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Vaatimustensa tueksi Siemens on vedonnut seuraaviin perusteisiin:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että riidanalainen päätös oli riittävästi perusteltu.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että jos tukia on myönnetty muihin tarkoituksiin kuin investointeihin yhteisön oikeudessa tarkoitetussa mielessä, niitä ei voida pitää vuoden 1959 lain hyväksymistä koskevan komission päätöksen soveltamisalaan kuuluvina, ja että ne olisi tämän vuoksi pitänyt ilmoittaa komissiolle perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti.</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="I-2514"?><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätelmät kyseisten menojen luonteesta eivät olleet oikeudellisesti perusteltuja, koska sen ei olisi pitänyt tutkia, olivatko kyseiset toimet yhteisön oikeudessa tarkoitettuja investointitoimia, vaan sen olisi pitänyt tutkia, kuuluivatko ne todellisuudessa vuoden 1959 lain aineelliseen soveltamisalaan.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että Siemensin väitteet siitä, ettei ilmoittamiskynnys ollut ylittynyt, olivat merkityksettömiä sillä perusteella, että kyseisiä tukia ei voitu pitää komission hyväksymispäätöksen soveltamisalaan kuuluvina tukina sen vuoksi, että ne olivat yrityksen toimintaan suunnattuja tukia.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Komissio on vaatinut, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää valituksen ja että valittaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Ensimmäinen valitusperuste — perustelujen puutteellisuus</P></TI></TITLE><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tuomionsa 31—34 kohdassa todennut tältä osin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>— —oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 189 artiklassa mainittujen toimien perusteluvelvollisuus, josta [määrältään perustamissopimuksen 190 artiklassa, ei ole pelkästään muodollisuus vaan sen tarkoituksena on antaa asianosaisille mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan, yhteisöjen tuomioistuimille mahdollisuus harjoittaa valvontaansa ja jäsenvaltioille sekä niiden kansalaisille mahdollisuus saada tietoja niistä olosuhteista, joissa komissio on soveltanut perustamissopimusta (ks. erityisesti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="24/62" YEAR="1963" PAGE.ECR="129">24/62, Saksa v. komissio, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19630704">4.7.1963</DATE>, Kok. 1963, s. 129</REF.DOC.ECR>)<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Alaviite koskee ainoastaan tanskankielistä tekstiä.</P></NOTE>. Kuitenkin myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan komissio ei ole kilpailusääntöjen noudattamisen turvaamiseksi tekemiensä päätösten perusteluissa velvollinen ottamaan kantaa kaikkiin asianomaisten hakemuksensa tueksi esittämiin väitteisiin, vaan sen on ainoastaan tutkittava sellaiset tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat väitteet, joilla on olennainen merkitys päätöksen kannalta (— —asiassa La Cinq v. komissio annetun tuomion<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-44/90" YEAR="1992" PAGE.ECR="II-1">T-44/90, La Cinq v. komissio, tuomio <DATE ISO="19920124">24.1.1992</DATE> (Kok. 1992, s. II-l)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> 41 kohta).</P><P>Esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että mainoskampanjoiden ja markkinatutkimusten osalta komissio on todennut päätöksen perustelujen IV osassa, että ne <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="2019"/>eivät kuulu niihin menokohtiin, joita varten voidaan myöntää laissa säädettyjä tukia<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="2019"/>[s. 29]. Seuraavaksi se katsoo, että niitä varten myönnetyt tuet ovat <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="2019"/>toimintatukia, koska nämä menot vastaavat juuri niitä yleisiä käyttökustannuksia, joista yritysten on vastattava niiden tavanomaisessa toiminnassa<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="2019"/> (päätöksen [s.] 31— —).</P><?PAGE NO="I-2515"?><P>Samoin vuokraflle annettavan] laitteiston hankintaa varten tehtyjen tukihakemusten väitetystä osittamisesta komissio toteaa päätöksen perustelujen IV osassa (s. 30), että <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="2019"/>tietyt investoinnit oli ositettu useisiin hakemuksiin, jotka täytäntöönpanoviranomaisen olisi pitänyt käsitellä kokonaisvaltaisesti yhden menokohdan käsittävänä hankkeena menojen samankaltaisuuden ja toimien toteuttamisen samanaikaisuuden vuoksi<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="2019"/>. Tämän jälkeen komissio esittää tätä koskevia esimerkkejä. Tältä osin on syytä huomata, että komissio on pitänyt vuokra[lle annettavan] laitteiston hankintaa varten osoitettua tukea pysyvänä toimintatukena, joka jo luonteensa vuoksi ei kuulu vuoden 1959 laissa perustettuun yleiseen tukijärjestelmään (ks. perustelujen IV osa, päätöksen [s.] 29).</P><P>Edellä esitetyn perusteella komissio on kantajan mainitseman kahden kohdan osalta esittänyt ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joilla on olennainen merkitys päätöksen kannalta.<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/></P></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntimenettely yhteisöjen tuomioistuimessa</P></TI></TITLE><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Siemens väittää, ettei päätös 92/483 ollut niiden yhteisön oikeudessa asetettujen vaatimusten mukainen, joiden mukaan perustelujen on oltava selkeät ja asiaankuuluvat, jotta asianomainen taloudellinen toimija saa varmuudella tietoonsa kyseessä olevan säädöksen tai päätöksen perusteet. Komissio ei ole selittänyt syitä sille, miksi mainoskampanjoihin ja markkinatutkimuksiin liittyviin menoihin ei voitu myöntää vuoden 1959 lain mukaisia tukia. Pelkkä toteamus siitä, että tuet ovat toimintatukia, ei Siemensin mielestä riitä, koska komissio ei ole esittänyt syitä, joiden vuoksi yhteisön oikeudessa tarkoitetut toimintatuet eivät kuulu vuoden 1959 lain soveltamisalaan. Komissio ei Siemensin mielestä ole myöskään näyttänyt toteen, että tukea on syyttä haettu useilla eri hakemuksilla ja että komission vahvistamat kynnysarvot olisivat todellisuudessa ylittyneet.</TXT></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Komissio toteaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio on yhteisön oikeuden mukainen. Sen mielestä perusteluvelvollisuus on muotovaatimus. Kyse ei siten ole perustelujen aineellisesta pätevyydestä. Lisäksi arvioitaessa sitä, täyttääkö päätös perustamissopimuksen 190 artiklassa määrättyä perusteluvelvollisuutta koskevat vaatimukset, on päätös on otettava huomioon kokonaisuutena. Päätöksestä 92/483 käy selvästi ilmi, että markkinatutkimuksiin ja mainoskampanjoihin tarkoitettua tukea on pidetty toimintatukena ja ettei Siemensin näitä koskevia menoja voitu pitää laissa säädettyihin tukiin oikeuttavina menoina. Päätöksestä ilmenee myös, että komission mukaan kyseiset investointiohjelmat oli keinotekoisesti jaettu erillisiin tukihakemuksiin ja että alueviranomainen oli ilman syytä ottanut huomioon ainoastaan 75 prosenttia kokonaismenoarviosta ja että näiden seikkojen perusteella komissio katsoi, että sen vahvistamat kynnysarvot oli ylitetty.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-2516"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Kannanotto</P></TI></TITLE><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Asiassa Remia ym. vastaan komissio <DATE ISO="19850711">11.7.1985</DATE> antamassaan tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="42/84" YEAR="1985" PAGE.ECR="2545">42/84, Remia ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19850711">11.7.1985</DATE> (Kok. 1985, s. 2545, 26 kohu)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> yhteisöjen tuomioistuin totesi, että <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>vaikka komission on perustamissopimuksen 190 artiklan mukaan mainittava päätöksen perustana olevat tosiseikat ja ne oikeudelliset seikat, joiden vuoksi se on tehnyt päätöksensä, tässä määräyksessä ei edellytetä, että komissio tekee selkoa kaikista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, joita hallinnollisessa menettelyssä on käsitelty. Asianomaiselle vastaisen päätöksen perustelujen on oltava sellaiset, että yhteisöjen tuomioistuin voi valvoa toimenpiteen laillisuutta ja että asianomainen saa niistä tarvittavat tiedot voidakseen arvioida, onko päätös asianmukainen<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/>. Mainitun tuomion 40 kohdassa todetaan, että perusteluja on arvioitava riidanalaisen päätöksen koko asiayhteys huomioon ottaen. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on muun muassa asiassa komissio vastaan neuvosto <DATE ISO="19960229">29.2.1996</DATE> antamassaan tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-122/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-881">C-122/94, komissio v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19960229">29.2.1996</DATE> (Kok. 1996, s. I-881, 29 kohu)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> todennut, että arvioitaessa sitä, ovatko päätöksen perustelut perustamissopimuksen 190 artiklassa määrättyjen vaatimusten mukaisia, on otettava huomioon myös päätöksen asiayhteys sekä kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt.</TXT></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Nämä periaatteet vastaavat niitä, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on esittänyt valituksenalaisen tuomionsa 31 kohdassa, eikä mielestäni ole syytä katsoa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi konkreettisesti soveltanut näitä periaatteita oikeudellisesti virheellisellä tavalla.</TXT></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion 32 kohdassa on esitetty, komissio on päätöksessä 92/483 katsonut yhtäältä, että markkinatutkimuksiin ja mainoskampanjoihin tarkoitetut tuet olivat toimintatukia ja toisaalta, että näistä toimista aiheutuvien menojen ei voitu katsoa kuuluvan vuoden 1959 lain soveltamisalaan. Mielestäni Siemens pystyi tämän perusteella riittävästi arvioimaan, oliko sillä perusteita saattaa päätöksen 92/483 pätevyys yhteisöjen tuomioistuinten tutkittavaksi. On huomattava, että komissio oli vuoden 1979 tiedonannossaan jo nimenomaisesti todennut, että toimintatuet eivät pääsääntöisesti soveltuneet yhteismarkkinoille ja että yhteisöjen tuomioistuin oli asiassa Italia vastaan komissio <DATE ISO="19901106">6.11.1990</DATE> antamassaan tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-86/89" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-3891">C-86/89, Iulia v. komissio, tuomio <DATE ISO="19901106">6.11.1990</DATE> (Kok. 1990, s. I-3891, 18 kohu)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ilmaissut samansuuntaisen kantansa.</TXT></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Mielestäni ei myöskään ole mitään syytä katsoa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi soveltanut väärin yhteisön oikeussääntöjä katsoessaan, että komissio oli riittävästi perustellut kantansa, jonka mukaan vuokralle annettavan laitteiston hankintaan tarkoitettu tuki ylitti komission vahvistamat kynnysarvot. Kuten komissio on huomauttanut, perusteluvaatimuksen tarkoituksena on taata se, että taloudellinen toimija, johon päätös vaikuttaa, saa riittävästi tietoonsa päätöksen perusteet. Komission päätöksessä on selvästi todettu, että komissio katsoo yhtäältä, että meno-ohjelmat on laittomasti jaettu eri tukihakemuksiin, ja toisaalta että menoarviota on perusteettomasti pienennetty. Näin ollen nämä perustelut täyttävät<?PAGE NO="I-2517"?> mielestäni hyvin tehtävänsä. Siemensin väite näyttää myös koskevan lähinnä sitä, onko komissio esittänyt riittävää näyttöä niistä seikoista, joita päätös koskee. Tämä on kuitenkin täysin eri asia, jota yhteisöjen tuomioistuin ei voi ratkaista, koska perustamissopimuksen 168 a artiklan mukaan yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta valitusasioissa rajoittuu oikeuskysymyksiin.</TXT></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Näin ollen katson, että perustelujen puutteellisuutta koskeva valitusperuste on hylättävä.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Toinen valitusperuste — mitä tukimuotoja hyväksytty tukijärjestelmä koskee?</P></TI></TITLE><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tuomionsa 45—48 kohdassa todennut seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>On syytä tutkia, sallivatko kyseiset säännökset muihin kuin investointitarkoituksiin suunnattujen tukien myöntämisen. Tätä tarkoitusta varten yleistä tukijärjestelmää koskevia kansallisia säännöksiä on tulkittava yhteisön säännösten ja määräysten mukaisesti. Täsmällisemmin sanottuna vuoden 1959 lakia ja vuoden 1977 lain 176 §:ää, jotka on täytäntöönpantu vuoden 1978 kuninkaallisella asetuksella, on tulkittava päätöksen 75/397 ja [vuoden 1978] kirjeen sekä perustamissopimuksen asian kannalta merkittävien määräysten mukaisesti.</P><P>Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että vuoden 1959 lain 1 §:n a momentin mukaan [voidaan myöntää] <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="2019"/>yleifsiä] tuk[ia] sellaisia toimia varten, joilla edistetään suoraan teollisten tai käsityöläisten yritysten perustamista, laajentamista, toiminnan muuttamista ja uudenaikaistamista — — siltä osin kuin ne vastaavat yleistä taloudellista etua<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="2019"/> ja saman lain 3 §:n a momentissa täsmennetään, että nämä tuet myönnetään hyväksyttyjen luottolaitosten myöntämiin lainoihin liittyvinä korkohyvityksinä ja että nämä tuet on varattu investointien rahoittamiseen. Komissio on päätöksessä 75/397 katsonut, että vuoden 1959 lailla perustettu järjestelmä koski <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="2019"/>yritysten ... eri tavoin toteuttamia investointeja varten tarkoitettuja tukia<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="2019"/> (päätöksen 75/397 s. 13). — —Komissio hyväksyi <DATE ISO="19780525">25.5.1978</DATE> päivätyssä, vuoden 1978 kuninkaallista asetusta koskevassa kirjeessään nämä <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="2019"/>investoin[teihin]<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="2019"/> myönnettävät tuet päätöksessä 75/397 määrättyä <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="2019"/>valvontamenettelyä<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="2019"/> noudattaen (kirjeen s. 2).</P><?PAGE NO="I-2518"?><P>Edellä esitetystä seuraa, että jos Belgian viranomaisten kyseistä yleistä tukijärjestelmää soveltaen myöntämiä tukia ei ole tarkoitettu investointeja varten, ne eivät kuulu komission hyväksymiin tukiin ja tämän vuoksi ne on ilmoitettava komissiolle perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti.</P><P>Lisäksi on syytä todeta, kuten komissio on perustellusti vakuuttanut, että toimintatuet, eli tuet, joiden tarkoituksena on vapauttaa yritys sellaisista menoista, joista se olisi normaalisti vastannut juoksevassa hallinnossaan tai tavanomaisessa toiminnassaan, eivät periaatteessa kuulu edellä mainitun 92 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan eikä niiden siten voida katsoa tulleen hyväksytyiksi päätöksellä 75/397 ja <DATE ISO="19780525">25.5.1978</DATE> päivätyllä kirjeellä. Itse asiassa oikeuskäytännön mukaan nämä tuet periaatteessa vääristävät kilpailua aloilla, joilla niitä myönnetään, eikä niiden avulla jo niiden luonteensakaan perusteella voida saavuttaa jotakin edellä mainituissa poikkeus-[määräyksissä] vahvistetuista tavoitteista (ks. tältä osin yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot, asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-86/89" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-3891">C-86/89, Italia v. komissio, tuomio <DATE ISO="19901106">6.11.1990</DATE>, Kok. 1990, s. I-3891</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-301/87" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-307">C-301/87, Ranska v. komissio, tuomio <DATE ISO="19900214">14.2.1990</DATE>, Kok. 1990, s. I-307</REF.DOC.ECR>).<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa</P></TI></TITLE><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Siemens on vedonnut yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Italia vastaan komissio (Italgrani-tapaus) <DATE ISO="19941005">5.10.1994</DATE> antamaan tuomioon<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-47/91" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-4635">C-47/91, Italia v. komissio, tuomio <DATE ISO="19941005">5.10.1994</DATE> (Kok. 1994, s. I-4635)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ja todennut, että koska komissio oli jo hyväksynyt yleisen tukijärjestelmän, tämän järjestelmän yksittäisiä soveltamistapauksia oli arvioitava suhteessa hyväksyttyyn järjestelmään eikä perustamissopimuksen 92 artiklaan. Siemensin mukaan vuoden 1959 lain hyväksymistä koskeva komission päätös ei rajoitu investointeihin yhteisön oikeudessa tarkoitetussa mielessä. Hyväksyvä päätös koskee kaikkia tukia, jotka eivät ylitä komission vahvistamia kynnysarvoja, jos tuet kuuluvat vuoden 1959 lain soveltamisalaan, sellaisena kuin sitä on tulkittu Belgian oikeudessa (ks. tältä osin <DATE ISO="19770202">2.2.1977</DATE> annetut hallituksen soveltamisohjeet). Joka tapauksessa Siemens katsoo, ettei komissio voi myöhemmin tulkita lakia eri tavalla kuin se on tehnyt päätöksessä 75/397. Tästä syystä Siemens katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut yhteisön oikeutta väärin katsoessaan, että vuoden 1959 lakia oli tulkittava yhteisön oikeuden perusteella perustamissopimus mukaan lukien, vaikka sen olisi pitänyt määritellä vuoden 1959 lain soveltamisala Belgian oikeuden ja tämän lain hyväksymistä koskevan komission päätöksen perusteella.</TXT></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Komissio on todennut tältä osin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on yhteisön oikeudessa edellytetyllä tavalla tulkinnut vuoden 1959 lakia komission hyväksyvän päätöksen perusteella. Tällä tavalla taataan yhteisön oikeudelta vaadittava yhtenäisyys. Jos soveltamisala sitä vastoin määriteltäisiin kansallisen oikeuden perusteella, tämä johtaisi yhteisön oikeuden epäyhtenäiseen soveltamiseen. Komissio on<?PAGE NO="I-2519"?> lisäksi todennut, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin saattoi tässä yhteydessä perustellusti ottaa huomioon muita yhteisön oikeuden relevantteja oikeussääntöjä, esimerkiksi perustamissopimuksen 92 artiklan, tulkitessaan tukijärjestelmän hyväksymistä koskevan päätöksen tarkkaa soveltamisalaa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on juuri tällä perusteella todennut, että hyväksytty tukijärjestelmä koski investointitukia eikä sitä vastoin toimintatukia.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Kannanotto</P></TI></TITLE><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Kuten Siemens on esittänyt, yhteisöjen tuomioistuin on jo ottanut kantaa siihen, mikä merkitys hyväksytylle yleiselle tukijärjestelmälle on annettava arvioitaessa sitä, onko yksittäinen tuki yhteisön oikeuden mukainen. Edellä mainitussa Italgrani-tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin totesi tuomion 24 ja 25 kohdassa seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>— —tutkiessaan yksittäistä tukea, joka väitetään myönnetyksi aikaisemmin hyväksytyn järjestelmän perusteella, komissio ei voi enää tutkia sitä suoraan perustamissopimuksen kannalta. Komission on ensin ennen minkäänlaisen menettelyn aloittamista tutkittava ainoastaan, kuuluuko tuki yleisen järjestelmän soveltamisalaan ja täyttääkö se yleisen tukijärjestelmän hyväksymistä koskevassa päätöksessä asetetut edellytykset. Jollei komissio menettelisi tällä tavalla, se voisi kutakin yksittäistä tukea tutkiessaan harkita uudelleen tukijärjestelmän hyväksymistä koskevaa päätöstään, jonka tekeminen on jo edellyttänyt tukijärjestelmän tutkimista perustamissopimuksen 92 artiklan kannalta.<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdasta seuraa, että voimassa oleva tukijärjestelmä, joka ei komission mielestä sovellu yhteismarkkinoille, voidaan määrätä poistettavaksi tai muutettavaksi ainoastaan tulevan ajan osalta.</P></NOTE> Tämä vaarantaisi luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden toteutumisen sekä jäsenvaltioiden että taloudellisten toimijoiden näkökulmasta, koska komissio voisi milloin tahansa kieltää sellaiset yksittäiset tuet, jotka ovat täysin tukijärjestelmän hyväksymistä koskevan päätöksen mukaisia.</P><P>Jos komissio toteaa tällaisen rajoitetun tutkimuksen perusteella, että yksittäinen tuki on järjestelmän hyväksymistä koskevan päätöksen mukainen, tukea on pidettävä hyväksyttynä tukena ja siten voimassa olevana tukena — —<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Jos tuen väitetään kuuluvan hyväksyttyyn yleiseen tukijärjestelmään, sen soveltuvuutta yhteismarkkinoille on arvioitava suhteessa siihen komission päätökseen, jolla kyseinen yleinen tukijärjestelmä on hyväksytty. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kansallisen oikeuden mukaan ratkaistaisiin, miten hyväksytyn tukijärjestelmän soveltamisala määritellään.</TXT></NP><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Vuoden 1959 lakiin sisältyvän yleisen tukijärjestelmän laillisuus perustuu komission hyväksyvään päätökseen. Laissa vahvistetut tukien jakoperusteet kuuluvat olennaisena osana niihin edellytyksiin ja ehtoihin,<?PAGE NO="I-2520"?> joiden perusteella komissio on hyväksynyt järjestelmän. Tämän yhteisön oikeuden alaan kuuluvan yleisluonteisen toimen tarkka soveltamisala on määriteltävä yhteisön oikeuden eikä kansallisen oikeuden perusteella. Tältä osin voidaan viitata yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan yhteisön johdettua oikeutta on tulkittava perustamissopimuksen määräysten mukaisesti,<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. esim. yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-427/93+C-429/93+C-436/93" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-3457">C-427/93, C-429/93 ja C-436/93, Bristol-Myers Squibb ym., tuomio <DATE ISO="19960711">11.7.1996</DATE> (Kok. 1996, s. I-3457, 27 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-100/90" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-5089">C-100/90, komissio v. Tanska, tuomio <DATE ISO="19911017">17.10.1991</DATE> (Kok. 1991, s. I-5089, 11 kohu)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ja asiassa Philip Morris Holland vastaan komissio <DATE ISO="19800917">17.9.1980</DATE> annettuun tuomioon<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="730/79" YEAR="1980" PAGE.ECR="2671">730/79, Philip Morris Holland v. komissio, tuomio <DATE ISO="19800917">17.9.1980</DATE> (Kok. 1980, s. 2671, 24 ja 26 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE>, jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että komission on käytettävä valtion tukea koskeviin sääntöihin perustuvaa harkintavaltaansa yhteisön näkökulma huomioon ottaen ja tuen yhteensoveltuvuutta perustamissopimuksen kanssa on arvioitava yhteisön eikä vain yhden jäsenvaltion kannalta. Tukijärjestelmän hyväksymistä koskevan komission päätöksen tarkkaa soveltamisalaa ei mielestäni voida määritellä ottamatta huomioon muita yhteisön oikeuden oikeussääntöjä ja erityisesti perustamissopimuksen määräyksiä. Hyväksymispäätöstä on arvioitava niiden toimivaltuuksien perusteella, jotka komissiolle on annettu perustamissopimuksessa, mikä edellyttää asian arviointia yhteisön kannalta, kuten edellä on todettu.</TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Lisäksi valtion tukea koskevien oikeussääntöjen tehokkaan vaikutuksen turvaamisen tarve puhuu mielestäni ratkaisevalla tavalla sitä vastaan, että kansallinen oikeus voitaisiin ottaa tulkinnassa huomioon. Kansalliseen oikeuteen perustuva tulkinta voisi johtaa siihen, ettei yhteisön oikeutta sovellettaisi yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Toimenpiteen laillisuus riippuisi esimerkiksi siitä, miten investoinnin käsite määritellään kansallisessa oikeudessa. Tällainen oikeudellinen tilanne jo sinänsä voisi aiheuttaa kilpailun vääristymistä.</TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei mielestäni ole soveltanut yhteisön oikeutta väärin, kun se on tuomionsa 45 kohdassa todennut, että yleistä tukijärjestelmää oli tulkittava sen hyväksymistä koskevan päätöksen, vuoden 1978 kirjeen ja perustamissopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti, ja kun se on 46—48 kohdassa katsonut, että hyväksymispäätös koski ainoastaan investointitukia eikä toimintatukia. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, komissio on päätöksessään 75/397 nimenomaisesti määritellyt, että päätöksen soveltamisalaan kuuluvien tukien kohteena ovat investoinnit. Sama koskee vuoden 1978 kirjettä. Lisäksi komissio on vuoden 1979 tiedonannossaan nimenomaisesti ilmaissut suhtautuvansa periaatteessa varauksellisesti toimintatukien soveltuvuuteen yhteismarkkinoille. Myös yhteisöjen tuomioistuin on ilmaissut samanlaisen kantansa asiassa Italia vastaan komissio <DATE ISO="19901106">6.11.1990</DATE> antamassaan tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-86/89" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-3891">C-86/89, Italia v. komissio, tuomio <DATE ISO="19901106">6.11.1990</DATE> (Kok. 1990, s. I-3891)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE>, jossa se totesi, että <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>— —kyseistä tukea on pidettävä toimintatukena kyseisille yrityksille ja siksi tuki sellaisenaan muuttaa kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun vastaisesti<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/>. Nämä seikat huomioon ottaen on erittäin<?PAGE NO="I-2521"?> epätodennäköistä, että päätös 75/397 koskisi muita kuin investointitukia yhteisön oikeudessa tarkoitetussa mielessä.</TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Kaikkien näiden syiden vuoksi katson, ettei tätä valitusperustetta ole syytä hyväksyä.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Kolmas valitusperuste — mainoskampanjoihin, markkinatutkimuksiin ja vuokralle annettavan laitteiston hankintaan tarkoitettujen tukien määrittely</P></TI></TITLE><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Mainoskampanjoihin ja markkinatutkimuksiin tarkoitettujen tukien osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tuomionsa 53 ja 55 kohdassa todennut seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>Koska <DATE ISO="19780525">25.5.1978</DATE> päivätyssä kirjeessä hyväksytään pääoma-avustuksena myönnettävä tuki ainoastaan investointien rahoittamiseksi, on syytä tutkia, onko esillä olevan oikeudenkäynnin kohteena oleva tuki tarkoitettu investointien rahoittamiseen. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että asiaa on arvioitava yhteisön kannalta merkittävässä yhteydessä (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="730/79" YEAR="1980" PAGE.ECR="2671">730/79, Philip Morris Holland v. komissio, tuomio <DATE ISO="19800917">17.9.1980</DATE>, Kok. 1980, s. 2671, 24 kohta</REF.DOC.ECR>), joten kirjanpitoon ja verotukseen liittyvillä kansalliseen oikeuteen perustuvilla kantajan väitteillä ei tässä tapauksessa ole merkitystä.</P><P>— —</P><P>Edellä esitetyn perusteella nämä tuet oli osoitettu Siemensin tuotteiden markkinoin-[tiin], joka kuuluu sen juoksevaan toimintaan. Siten niitä ei voida pitää investointitukina eikä niitä varten voida myöntää tukea pääoma-avustuksina myönnettävien investointitukien hyväksymisestä <DATE ISO="19780525">25 päivänä toukokuuta 1978</DATE> tehdyn komission päätöksen nojalla.<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Vuokralle annettavan laitteiston hankintaan tarkoitetuista tuista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut tuomionsa 57 ja 58 kohdassa seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, ettei tämä liiketoimi aiheuta teknisiä tai rakenteellisia muutoksia eikä sillä edistetä muuta kuin Siemensin kaupallista kehitystä. Kuten vastaaja on vakuuttanut, näiden tukien avulla Siemens on itse asiassa voinut tietyn ajan tarjota asiakkailleen keinotekoisesti edullisia ehtoja ja täysin perusteettomasti lisätä voittomarginaaliaan.</P><P>Lopuksi kantaja ei voi väittää, että kyseiset tuet edistäisivät laitteistoa vuokraavien kolmansien yritysten perustamista, laajentamista, muuttamista tai uudenaikaistamista ja että ne siten kuuluisivat hyväksyttyyn yleiseen tukijärjestelmään. Itse asiassa tällaiset yritykset maksavat Siemensin täysin vapaasti määräämää vuokraa; Siemens on siis ainoa<?PAGE NO="I-2522"?> tuensaaja ja tuen avulla se voi alentaa vuokraa ja vääristää siten kilpailua kilpailijayritysten kanssa.<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa</P></TI></TITLE><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Siemens on väittänyt, että mainoskampanjoihin ja markkinatutkimuksiin tarkoitetut tuet kuuluivat vuoden 1959 lain soveltamisalaan, koska kyse oli lain 3 §:n a momentissa tarkoitetuista investoinneista aineettomaan omaisuuteen. Tämä käy ilmi myös talousministeriön <DATE ISO="19770202">2.2.1977</DATE> antamista soveltamisohjeista, joissa todetaan, että mainittujen säännösten mukaan tukea voitiin myöntää seuraaviin toimiin: <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>markkinatutkimukset, mainonnan parantamista koskevat tutkimukset, uusien tuotteiden markkinoille saattamista ja myyntipisteiden avaamista edeltävät tutkimukset jne.— —mielipidetutkimukset</TXT><P>sekä asiakassuhteiden kartoittamista ja luomista koskevat tutkimukset<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/>.</P><P>Siemens väittää, että myös vuokralle annettavan laitteiston hankintaan tarkoitetut tuet kuuluvat lain 3 §:n a momentin soveltamisalaan, joka kattaa siinä mainittujen toimien <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>toteuttamiseksi tarvittavia työvälineitä tai tarvikkeita varten tarkoitettujen investointien suora[n] rahoitufksen]<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/>. Siemensin mukaan tuki tulee lisäksi niiden yritysten hyväksi, jotka vuokraavat laitteiston, ja vuoden 1959 laki koskee myös tällaista tilannetta. Lopuksi Siemens on täsmentänyt, että sen valitus perustuu lisäksi siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on käyttänyt yhteisön oikeuden mukaista investoinnin käsitettä vuoden 1959 lain soveltamisalan määrittämiseksi ja että se on pitänyt Siemensiä ainoana tuensaajana sillä perusteella, että juuri Siemens määräsi vuokran suuruuden.</P></NP><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Komissio on huomauttanut, ettei kyseisiä valitusperusteita voida asiallisesti tutkia, koska ne edellyttävät aineellisten tosiseikkojen arviointia, eivätkä nämä voi olla valituksen kohteena. Lisäksi komissio on todennut, ettei Belgian hallituksen <DATE ISO="19770202">2.2.1977</DATE> antamia soveltamisohjeita ollut annettu sille tiedoksi ja että näissä soveltamisohjeissa aineettoman investoinnin käsitettä on tulkittu laajemmin kuin mitä vuoden 1959 lain 3 §:n a momentissa säädetään.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Kannanotto</P></TI></TITLE><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Kuten olen edellä todennut, mielestäni vuoden 1959 lakia on perustellusti tulkittu asiaa koskevien yhteisön oikeussääntöjen mukaisesti, ja tästä seuraa, että yhteisön oikeudessa tarkoitetut toimintatuet eivät kuulu hyväksytyn tukijärjestelmän soveltamisalaan. Belgian hallituksen <DATE ISO="19770202">2.2.1977</DATE> antamat soveltamisohjeet ovat hyvä esimerkki niistä haitallisista seurauksista, jotka aiheutuisivat siitä, jos tukijärjestelmän hyväksymistä<?PAGE NO="I-2523"?> koskevaa komission päätöstä tulkittaisiin kansallisen oikeuden perusteella. Näissä soveltamisohjeissa aineettoman investoinnin käsitettä on tulkittu paljon laajemmin kuin mitä vuoden 1959 lain 3 §:n a momentin sanamuodosta välittömästi seuraa. Soveltamisohjeet olisi siten pitänyt ilmoittaa komissiolle, jotta tämä olisi voinut ratkaista, kuuluvatko ne hyväksytyn tukijärjestelmän soveltamisalaan.</TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tuomionsa 54 ja 56 kohdassa määritellyt toimet, joihin tukea oli myönnetty, seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>Mainoskampanjoiden ja markkinatutkimusten osalta kantajan Belgian viranomaisille <DATE ISO="19850930">30.9.1985</DATE> osoittamasta hakemuksesta, joka on otsikoitu <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="2019"/>Siemensin <FT TYPE="NUMBER">113600000</FT> BEF:n suuruinen investointihanke Brysselissä<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="2019"/>, ilmenee seuraavaa: <QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="2019"/>Uusien tuotteiden markkinoinnille ja myynnin edistämiselle on varattu <FT TYPE="NUMBER">37600000</FT> BEF:n suuruinen määrä investointeja. Henkilökohtainen tietokone ja toimiston tiedotusohjelma HICOM ovat kaksi tällaista esimerkkiä.<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="2019"/> Samoin investointihankkeeseen liittyvästä, <DATE ISO="19860929">29.9.1986</DATE> tehtyyn tukihakemukseen liitetystä selostuksesta ilmenee, että <QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="2019"/>toimistotarvikkeita, tietotekniikkaa ja valmistusmenetelmien automatisointia koskevilla Belgian markkinoilla on havaittu huomattavaa kasvua<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="2019"/> ja <QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="2019"/>markkinaosuutensa säilyttämiseksi tai jopa kasvattamiseksi näillä toimialoilla [se tehostaisi] tulevien vuosien aikana markkinointitoimintaansa<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="2019"/>.</P><P>— —</P><P>Vuokra[lle anne]ttavan laitteiston hankintaan liittyy laitteiston ostaminen Siemenskonserniin kuuluvilta yrityksiltä ja sen vuokra[lle antaminen] markkinoilla; tätä varten tarkoitettujen tukien osalta <DATE ISO="19850719">19.7.1985</DATE>, <DATE ISO="19860630">30.6.1986</DATE>, <DATE ISO="19860715">15.7.1986</DATE> ja <DATE ISO="19870812">12.8.1987</DATE> tehtyihin tukihakemuksiin liitetyistä asiakirjoista ilmenee, että Siemens itse pitää kyseistä liiketoimea <QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="2019"/>perinteisenä myyntinä<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="2019"/>, ja toteaa, että <QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="2019"/>tämän myyntimenetelmän ansiosta<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="2019"/> se on <QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="2019"/>voinut voimakkaasti laajentaa markkinaosuuttaan tietotekniikan ja toimistotarvikkeiden alalla<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="2019"/> (ks. erityisesti <DATE ISO="19870812">12.8.1987</DATE> päivättyyn hakemukseen liitetty asiakirja).<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Kuten yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Hilti vastaan komissio <DATE ISO="19940302">2.3.1994</DATE> antamassaan tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-53/92 P" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-667">C-53/92 P, Hilti v. komissio, tuomio <DATE ISO="19940302">2.3.1994</DATE> (Kok. 1994, s. I-667, 10 kohu)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> todennut, muutoksenhakuperusteena voidaan käyttää ainoastaan oikeussääntöjen virheellistä soveltamista, ei tosiseikkojen arviointia. Käsitykseni mukaan tästä seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kuvausta niistä toimista, joihin tukea on myönnetty, ei voida riitauttaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei yhteisöjen tuomioistuin saisi oikeudellisesti arvioida näitä tosiseikkoja eli ettei yhteisöjen tuomioistuin voisi ottaa kantaa siihen, onko nämä tosiseikat liitettävä yhteisön oikeudessa käytettyyn investointituen vai toimintatuen käsitteeseen, ja ettei se voisi ottaa kantaa siihen, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin soveltanut oikeussääntöjä oikein.</TXT></NP><?PAGE NO="I-2524"?><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Edellä mainituista 54 ja 56 kohdasta käy ilmi, että Siemensille myönnetty tuki käytettiin osaksi vuokralle annettavan laitteiston ostamiseen emoyhtiöltä ja osaksi uusien tuotteiden markkinointiin. Näihin kiinteästi yrityksen tuotteiden markkinointiin liittyviin toimiin tarkoitettua tukea on mielestäni vaikea pitää investointitukena. Näin ollen tukea ei ole tarkoitettu uusien tuotteiden kehittelyyn tai markkinatutkimuksiin, joita voidaan käyttää perusteena tuotekehityshankkeiden toteuttamiselle tai jatkamiselle (ks. tältä osin päätöksen 75/397 johdanto-osan I osan ensimmäinen ja toinen perustelukappale). Sitä vastoin tässä on kyse jo olemassa olevien tuotteiden markkinoinnista. Näin ollen ei ole mielestäni mitään syytä poiketa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen luonnehdinnasta, jonka mukaan tämä tuki on toimintatukea.</TXT></NP><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Sitä vastoin mielestäni se, onko vuokralle annettavan laitteiston hankintaan tarkoitetun tuen saajana pidettävä yritystä, jolle ostettu laitteisto on vuokrattu, on tosiseikkoja koskeva kysymys eikä oikeuskysymys, joten sen tutkiminen ei kuulu yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siten tuomionsa 50 kohdassa pyrkinyt konkreettisesti arvioimaan, kuka todellinen tuensaaja on.</TXT></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Joka tapauksessa on mielestäni vaikea kuvitella, että tällaisiin välillisiin tukiin sovellettaisiin hyväksyttyä tukijärjestelmää, joka koskee <QUOT.START ID="QS0036" REF.END="QE0036" CODE="201D"/>suoraan teollistenyritysten — — uudenaikaistamis[ta]<QUOT.END ID="QE0036" REF.START="QS0036" CODE="201D"/> edistäviä toimia (ks. vuoden 1959 lain 1 §:n 1 momentin a kohta), jotka toteutetaan rahoittamalla suoraan <QUOT.START ID="QS0037" REF.END="QE0037" CODE="201D"/>— —työvälineitä tai tarvikkeita varten tarkoitettuj[a] investointļeja]<QUOT.END ID="QE0037" REF.START="QS0037" CODE="201D"/> (ks. vuoden 1959 lain 3 §:n a momentti). Siemens ei investoi suoraan siihen yritykseen, joka vuokraa sen ostaman laitteiston. Kyse on pelkästään laitteiston vuokraamisesta useille sattumanvaraisesti valikoituneille yrityksille näiden yritysten kannalta tavanomaisin markkinoilla käytetyin ehdoin.</TXT></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Lisäksi jos alueviranomainen olisi halunnut edistää tiettyjen yritysten tietojenkäsittelylaitteiston uusimista, se olisi voinut päätöksen 75/397 ja vuoden 1978 kirjeen sallimissa rajoissa myöntää näille yrityksille suoraa tukea tällaisen laitteiston hankintaan näiden itsensä valitsemilta tavarantoimittajilta. Tuen myöntäminen tietylle tavarantoimittajalle, joka tässä tapauksessa oli Siemens, vääristää kilpailua toimittajien välillä, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tuomionsa 58 kohdassa todennut. Tuella on siten selvästi kielteisiä vaikutuksia aivan toisessa myyntiportaassa kuin missä tuensaajiksi väitetyt yritykset eli yritykset, joille laitteisto on vuokrattu, toimivat. Tämä tarpeeton kilpailun vääristymä vahvistaa olettamusta siitä, että tuki ei kuulu hyväksytyn tukijärjestelmän soveltamisalaan. Tätä järjestelmää on yhtäältä tulkittava yhteisön oikeuteen kuuluvan suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, jonka mukaan kilpailua ei saa vääristää enempää kuin on tarpeen tavoitellun päämäärän<?PAGE NO="I-2525"?> saavuttamiseksi.<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tältä osin edellä alaviitteessä 17 mainittu asia Philip Morris Holland v. komissio, 17 kohu ja komission kahdestoista kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus, 160 kohta.</P></NOTE> Toisaalta valtion tukea koskevissa säännöissä ei voida sallia tiettyjen kotimaisten yritysten tuotteiden edullisempaa kohtelua, mikä olisi perustamissopimuksen 30 artiklan vasuista.<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-21/88" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-889">C-21/88, Du Pont de Nemours Italiana, tuomio <DATE ISO="19900320">20.3.1990</DATE> (Kok. 1990, s. I-889)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="18/84" YEAR="1985" PAGE.ECR="1339">18/84, komissio v. Ranska, tuomio <DATE ISO="19850507">7.5.1985</DATE> (Kok. 1985, s. 1339)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei mielestäni ole soveltanut yhteisön oikeutta väärin katsoessaan, etteivät mainoskampanjoihin ja markkinatutkimuksiin taikka vuokralle annettavan laitteiston hankintaan tarkoitetut tuet kuuluneet päätöksen 75/397 tai vuoden 1978 kirjeen soveltamisalaan.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Neljäs valitusperuste — olisiko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pitänyt tutkia ilmoittamiskynnyksen ylittymistä koskeva väite?</P></TI></TITLE><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tuomionsa 62 kohdassa todennut, että <QUOT.START ID="QS0038" REF.END="QE0038" CODE="201D"/>kun on katsottu, etteivät kyseiset tuet kuuluneet päätöksellä 75/397 ja [vuoden 1978] kirjeellä hyväksyttyyn yleiseen tukijärjestelmään, koska ne olivat tukea yrityksen toiminnalle, ei ole syytä tutkia, onko näissä päätöksissä määrättyjä edellytyksiä esimerkiksi ilmoittamiselle asetettujen alarajojen osalta noudatettu<QUOT.END ID="QE0038" REF.START="QS0038" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Kuten edellä esitetystä ilmenee, mielestäni ei ole syytä poiketa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kannasta, jonka mukaan mainoskampanjoihin, markkinatutkimuksiin ja vuokralle annettavan laitteiston hankintaan tarkoitetut tuet olivat sentyyppisiä, että ne eivät kuuluneet päätöksellä 75/397 ja vuoden 1978 kirjeellä hyväksytyn tukijärjestelmän soveltamisalaan. Tästä syystä ei ole tarpeen ratkaista kysymystä ilmoittamiskynnyksen mahdollisesta ylittymisestä, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut.</TXT></NP><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Näin ollen myös tämä valitusperuste on hylättävä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Komissio on vaatinut, että Siemens velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asian hävinnyt asianosainen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-2526"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Ratkaisuehdotus</P></TI></TITLE><P>Näin ollen ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Valitus hylätään.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Valittaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></ITEM></LIST></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>