Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

15 päivänä lokakuuta 2026 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Rautatiekuljetukset – Direktiivi 2012/34/EU – Yhtenäinen eurooppalainen rautatiealue – 35 artikla – Suorituskannustinjärjestelmä – Soveltamisala – Seuraamukset rautatieyrityksistä johtuvista häiriöistä – Jäsenvaltion koko rataverkkoon sovellettava viivästyksestä johtuvia seuraamuksia koskeva yleinen järjestelmä – Seuraamukset, jotka voidaan määrätä joko rataverkon haltijalle tai rautatieyritykselle sen mukaan, mikä taho on vastuussa viivästyksestä – Erityinen seuraamusjärjestelmä, jota sovelletaan pysähtymisajan ylittymiseen ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla – Ainoastaan rautatieyrityksille asetettavat seuraamukset – Useiden seuraamusjärjestelmien päällekkäisyyden hyväksyttävyys – Edellytykset – Liitteessä VI oleva 2 kohta – Suorituskannustinjärjestelmän perusperiaatteiden noudattaminen – 56 artikla – Sääntelyelin – Valvonnan laajuus – Suhteellisuusperiaate

Yhdistetyissä asioissa C‑161/25 ja C‑162/25,

joissa on kyse kahdesta SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jotka Consiglio di Stato (ylin hallintotuomioistuin, Italia) on esittänyt 18.2.2025 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 24.2.2025, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa

Autorità di regolazione dei trasporti

vastaan

Captrain Italia (C‑161/25),

Rail Cargo Carrier Italy Srl,

Fuorimuro Impresa Ferroviaria Srl,

InRail SpA,

SBB Cargo Italia Srl,

Oceanogate Italia SpA,

GTS Rail SpA,

Adriafer Srl con socio unico,

DB Cargo Italia Srl,

Sangritana SpA,

Lokomotion Gesellschaft für Schienentraktion mbH (C‑162/25),

joissa asian käsittelyyn osallistuu:

Rete Ferroviaria Italiana SpA,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Jarukaitis sekä tuomarit R. Frendo, N. Jääskinen (esittelevä tuomari), M. Condinanzi ja A. Kornezov,

julkisasiamies: A. Rantos,

kirjaaja: V. Di Bucci,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Captrain Italia, Rail Cargo Carrier Italy Srl, Fuorimuro Impresa Ferroviaria Srl, InRail SpA, SBB Cargo Italia Srl, Oceanogate Italia SpA, GTS Rail SpA, Adriafer Srl con socio unico, DB Cargo Italia Srl, Sangritana SpA, edustajanaan M. Giordano, avvocato,

–        Lokomotion Gesellschaft für Schienentraktion mbH, edustajanaan M. Giordano, avvocato,

–        Rete Ferroviaria Italiana SpA, edustajanaan A. Celotto, avvocato,

–        Italian hallitus, asiamiehenään S. Fiorentino, avustajinaan M. De Vergori ja M. Stigliano Messuti, avvocati dello Stato,

–        Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään G. Conte ja K. Walkerová,

kuultuaan julkisasiamiehen 16.4.2026 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta 21.11.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU (EYVL 2012, L 343, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna 14.12.2016 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2016/2370 (EUVL 2016, L 352, s. 1) (jäljempänä direktiivi 2012/34), 35 artiklan sekä SEUT 97 artiklan tulkintaa.

2        Ennakkoratkaisupyynnöt on esitetty kahdessa asiassa, joissa asianosaisina ovat yhtäältä Autorità di regolazione dei trasporti (liikenteen sääntelyviranomainen, Italia; jäljempänä ART), joka on kansallinen rautatiealan sääntelyelin Italiassa, ja Rete Ferroviaria Italiana SpA (jäljempänä RFI), joka on Italian rautatieinfrastruktuurin haltija, ja toisaalta kansainvälisiä tavarakuljetuksia harjoittavat rautatieyritykset, ja joissa on kyse ART:n vuonna 2022 tekemästä päätöksestä, jolla hyväksyttiin RFI:n laatimat ”'vuoden 2024 verkkoselostusta' koskevat tiedot ja vaatimukset”, joissa säädetään seuraamusten määräämisestä rautatieyrityksille, jos ne ylittävät pysähtymisajan ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

 EUT-sopimus

3        SEUT 97 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Maksut tai kulut, jotka liikenteenharjoittaja veloittaa rajanylityksestä kuljetusmaksujen lisäksi, eivät saa olla kohtuuttomia rajanylityksestä tosiasiallisesti aiheutuviin kustannuksiin nähden.

Jäsenvaltiot pyrkivät asteittain pienentämään näitä kustannuksia.

– –”

 Direktiivi 2012/34

4        Direktiivin 2012/34 johdanto-osan 2 ja 3 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(2)      [Euroopan] unionin liikennealan suurempi yhdentyminen on olennainen osa sisämarkkinoiden toteuttamista, ja rautatiet ovat elintärkeä osa unionin liikennealaa, joka on siirtymässä kestävän kehityksen periaatteiden mukaiseen liikkuvuuteen.

(3)      On tarpeen parantaa rautatiejärjestelmän tehokkuutta sen yhdentämiseksi kilpailluksi markkinaksi ottaen samalla huomioon rautateiden erityispiirteet.”

5        Kyseisen direktiivin IV luvun 2 jakson, jonka otsikko on ”Infrastruktuuri- ja palvelumaksut”, säännöksiin kuuluu 35 artikla, jonka otsikko puolestaan on ”Suorituskannustinjärjestelmä” ja jonka 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Infrastruktuurin hinnoittelujärjestelmien on kannustettava rautatieyrityksiä ja rataverkon haltijaa minimoimaan häiriöt ja parantamaan rataverkon suorituskykyä suorituskannustinjärjestelmällä. Tähän järjestelmään saattaa sisältyä seuraamuksia verkon toiminnalle häiriötä tuottavista toimista, korvauksia häiriöistä kärsiville yrityksille ja palkintomaksuja ennakoitua paremmasta suorituskyvystä.

2.      Liitteessä VI olevassa 2 kohdassa lueteltuja suorituskannustinjärjestelmän perusperiaatteita on sovellettava koko verkkoon.”

6        Mainitun direktiivin 55 artiklan, jonka otsikko on ”Sääntelyelin”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kunkin jäsenvaltion on perustettava rautatiealalle yksi kansallinen sääntelyelin. Kyseisen elimen on oltava itsenäinen viranomainen, joka on organisatorisesti, toiminnallisesti, hierarkkisesti ja päätöksenteoltaan oikeudellisesti erillinen ja riippumaton muista julkisista tai yksityisistä yhteisöistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista. Sen on myös oltava organisaatioltaan, rahoituspäätöksiltään, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan rataverkon haltijoista, hinnoitteluelimistä, käyttöoikeuksia myöntävistä elimistä sekä hakijoista riippumaton. Sen on lisäksi oltava toiminnallisesti riippumaton kaikista toimivaltaisista viranomaisista, jotka osallistuvat julkista palveluhankintaa koskevan sopimuksen tekemiseen.”

7        Saman direktiivin 56 artiklassa, jonka otsikko on ”Sääntelyelimen toiminta”, säädetään seuraavaa:

”1.      Rajoittamatta 46 artiklan 6 kohdan soveltamista hakijalla on oikeus hakea muutosta sääntelyelimeltä, jos se katsoo tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, syrjityksi tai muulla tavalla loukatuksi, sekä erityisesti rataverkon haltijan tai tapauskohtaisesti rautatieyrityksen tai palvelupaikan ylläpitäjän tekemiin päätöksiin, jotka koskevat:

a)      verkkoselostuksen alustavaa ja lopullista versiota;

b)      verkkoselostuksessa vahvistettuja perusteita;

c)      käyttöoikeuden myöntämismenettelyä ja sen tuloksia;

d)      hinnoittelujärjestelmää;

e)      hakijalta perittävien tai perittäväksi tarkoitettujen infrastruktuurimaksujen suuruutta tai määräytymisperusteita;

– –

2.      Sääntelyelimellä on oltava valtuudet seurata kilpailutilannetta rautatieliikenteen markkinoilla, mukaan lukien erityisesti suurnopeusjunia käyttävän henkilöliikenteen markkinat, sekä 1 kohdan a–j alakohtaan liittyviä rataverkon haltijoiden tehtäviä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten kilpailuviranomaisten toimivaltaa rautatieliikenteen markkinoiden kilpailun varmistamiseksi. Sääntelyelimen on erityisesti varmistettava 1 kohdan a–j alakohdan noudattaminen omasta aloitteestaan ja hakijoihin kohdistuvan syrjinnän ehkäisemiseksi. Sen on erityisesti tarkistettava, onko verkkoselostuksessa syrjiviä lausekkeita tai annetaanko siinä rataverkon haltijalle harkintavaltaa, jota voisi olla mahdollista käyttää hakijoihin kohdistuvaan syrjintään.

– –

6.      Sääntelyelimen on varmistettava, että rataverkon haltijan määräämät maksut ovat IV luvun 2 jakson mukaisia ja syrjimättömiä.

– –”

8        Direktiivin 2012/34 liitteessä VI, jonka otsikko on ”Rautatieinfrastruktuuriin liittyviä kustannuksia ja maksuja koskevat vaatimukset”, olevan 2 kohdan a ja b alakohdan sanamuoto on seuraava:

”2.      Edellä 35 artiklassa tarkoitetun suorituskannustinjärjestelmän on perustuttava seuraaviin perusperiaatteisiin:

a)      Sovitun suorituskyvyn tason saavuttamiseksi ja jotta palvelun taloudellinen elinkelpoisuus ei vaarantuisi, rataverkon haltijan on sovittava hakijoiden kanssa suorituskannustinjärjestelmän tärkeimmistä tekijöistä, erityisesti myöhästymisten arvosta ja kynnyksistä suorituskannustinjärjestelmän maksuille, jotka liittyvät sekä yksittäisiin junalla ajettuihin matkoihin että rautatieyrityksen kaikkien junien ajomatkoihin tiettynä ajanjaksona.

b)      Rataverkon haltijan on ilmoitettava vähintään viisi päivää ennen junan ajomatkaa rautatieyrityksille aikataulu, jonka perusteella myöhästymiset lasketaan. Rataverkon haltija voi soveltaa ilmoittamiseen lyhyempää aikaa, jos kyseessä on ylivoimainen este tai aikataulun myöhäinen muutos.

– –”

 Italian oikeus

 6.12.2011 annettu asetus nro 201

9        Kasvua, tasavertaisia mahdollisuuksia ja julkisten tilien konsolidointia koskevista kiireellisistä säännöksistä 6.12.2011 annetun asetuksen nro 201 (decreto-legge n. 201 – Disposizioni urgenti per la crescita, l’equità e il consolidamento dei conti pubblici; GURI nro 284, 6.12.2011, Supplemento ordinario nro 251), joka on muutettu ja muunnettu laiksi 22.12.2011 annetulla lailla nro 214 (GURI nro 300, 27.12.2011, Supplemento ordinario nro 297), 37 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Yleishyödyllisten palveluiden – – sääntelyn puitteissa perustetaan liikennealan sääntelyviranomainen (jäljempänä sääntelyviranomainen), joka ratkaisu- ja arviointitoiminnassaan toimii täysin itsenäisesti ja puolueettomasti. – – Sääntelyviranomaisella on toimivalta liikennealalla ja siihen liittyvään infrastruktuuriin ja liitännäispalveluihin pääsyssä unionin säännöstön mukaisesti siten, että se kunnioittaa toissijaisuusperiaatetta sekä perustuslain toisen osan V osastossa tarkoitettujen alueiden ja paikallisyhteisöjen toimivaltaa. – –

2.      Sääntelyviranomaisella on toimivalta liikennealalla ja siihen liittyvään infrastruktuuriin pääsyssä, ja sen tehtävänä on erityisesti

a)      varmistaa kilpailuun kannustavin menetelmin hallinnoinnin tuottavuus sekä käyttäjien, yritysten ja kuluttajien maksettaviksi tulevien hintojen kurissa pitäminen sekä tasapuoliset ja syrjimättömät edellytykset rautatie-, satama- ja lentokenttäinfrastruktuuriin sekä tieverkkoon pääsylle; sanotun kuitenkaan rajoittamatta tie- ja moottoritieinfrastruktuuriviraston toimivaltaa – – sekä matkustajien ja tavaroiden liikkuvuuden osalta kansallisella, alueellisella ja kaupunkien tasolla, myös asemiin, lentoasemiin ja satamiin liittyen, lukuun ottamatta maanteiden tavarankuljetusten alaa.

b)      määrittää tarvittaessa kansallisten ja paikallisten liikennepalvelujen yksittäisillä markkinoilla tosiasiallisesti vallitsevien kilpailuolosuhteiden perusteella arviointiperusteet, joilla toimivaltaiset tahot vahvistavat tariffit, maksut ja käyttömaksut, ottaen huomioon tarpeen varmistaa sääntelyn piiriin kuuluvien yritysten taloudellinen tasapaino, hallinnoinnin tuottavuus sekä käyttäjien, yritysten ja kuluttajien maksettaviksi tulevien hintojen kurissa pitäminen;

– –

i)      toteuttaa rautatieinfrastruktuuriin pääsyssä kaikki – – sääntelyelimen tehtävät ja etenkin määrittää arviointiperusteet, joilla rataverkon haltija vahvistaa käyttömaksut, ja rautatiereittien ja kapasiteetin jakamista koskevat arviointiperusteet, sekä valvoa, että rataverkon haltija soveltaa niitä tarkoituksenmukaisesti;

– –”

 Asetus nro 112

10      Yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta 21.11.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU (uudelleenlaadittu) täytäntöönpanosta 15.7.2015 annetun asetuksen nro 112 (decreto legislativo n. 112 – Attuazione della direttiva 2012/34/UE del Parlamento europeo e del Consiglio, del 21 novembre 2012, che istituisce uno spazio ferroviario europeo unico) (GURI nro 170, 24.7. 2015, s. 1; jäljempänä asetus nro 112) 13 §:ssä, jonka otsikko on ”Palveluihin pääsyä koskevat edellytykset”, säädetään seuraavaa:

”1.      Rataverkon haltija varmistaa ja siten tarjoaa kaikille rautatieyrityksille, joille on osoitettu reittejä, tasapuolisin ja syrjimättömin ehdoin ilman rataverkkoon pääsyyn tai käyttöön liittyviä lisämaksuja seuraavat vähimmäispääsymahdollisuuksina pidettävät palvelut:

a)      rautatieinfrastruktuurin kapasiteettia koskevien hakemusten käsittely infrastruktuurin käyttösopimusten tekemiseksi

b)      oikeus käyttää myönnettyä kapasiteettia

c)      rautatieinfrastruktuurin käyttö, mukaan lukien risteysasemat ja vaihteet

d)      junaliikenteen ohjaus ja sääntely, merkinanto ja vaunujen reititys sekä kaikkien liikenteeseen liittyvien tietojen toimittaminen

e)      sähkönsiirtojärjestelmän käyttö ajovirran saamiseksi, kun se on käytettävissä

f)      kaikki muut sellaisen palvelun toteuttamisen tai hallinnoinnin kannalta tarpeelliset tiedot, jota varten kapasiteetti on myönnetty.

– –”

11      Asetuksen nro 112 21 §:ssä, jonka otsikko on ”Rautatieliikenteen suorituskyvyn seurantajärjestelmä”, säädetään seuraavaa:

”1.      Junaliikenteelle mahdollisesti aiheutuvista häiriöistä johtuvien toimintahäiriöiden minimoimiseksi rataverkon haltijan on lisäkustannuksia valtiontaloudelle aiheuttamatta otettava käyttöön rautatieliikenteen suorituskyvyn erityinen valvontajärjestelmä, jossa voidaan määrätä mahdollisuudesta joko määrätä sopimussakkoa tällaisia häiriöitä aiheuttaville rataverkon käyttäjille, myöntää korvauksia tällaisista häiriöistä vahinkoa kärsiville rataverkon käyttäjille tai myöntää palkkioita niille rataverkon käyttäjille, jotka erottuvat sillä, että niiden suorituskyky ylittää rataverkkoon pääsyä koskevissa sopimuksissa ennakoidun suorituskyvyn.

2.      [Direktiivin 2012/34] liitteessä VI olevassa 2 kohdassa lueteltuja suorituskannustinjärjestelmän perusperiaatteita sovelletaan rataverkon haltijan hallinnoimaan verkkoon kokonaisuudessaan.”

12      Asetuksen nro 112 37 §:n, jonka otsikko on ”Sääntelyelin”, 1 momentissa säädetään seuraavaa;

”Sääntelyelimellä tarkoitetaan liikennealan sääntelyviranomaista, joka käyttää toimivaltaa rautatieliikenteen ja siihen liittyvään infrastruktuuriin pääsyn alalla 6.12.2011 annetun asetuksen nro 201, joka on muutettu ja muunnettu laiksi 22.12.2011 annetulla lailla nro 214, 37 §:n, 24.1.2012 annetun asetuksen nro 1, joka on muutettu ja muunnettu laiksi 24.3.2012 annetulla lailla nro 27, 37 §:n, [direktiivin 2012/34] ja tämän asetuksen mukaisesti. Kyseinen elin toimii täysin itsenäisesti ja puolueettomasti.”

 Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset

13      ART hyväksyi vuonna 2022 tekemällään päätöksellä RFI:n laatimat ”'vuoden 2024 verkkoselostusta' koskevat tiedot ja vaatimukset”. Kyseisellä päätöksellä ART määräsi, että osa näistä tiedoista ja vaatimuksista sisällytetään vuotta 2024 koskevaan verkkoselostukseen, kun taas toiset niistä sisällytetään vuotta 2023 koskevaan verkkoselostukseen.

14      Kyseisissä tiedoissa ja vaatimuksissa määrättiin kahdentyyppisistä seuraamuksista. Yhtäältä niihin sisältyi asetuksen nro 112, jolla direktiivin 2012/34 35 artikla saatettiin osaksi Italian oikeusjärjestystä, 21 §:ssä tarkoitetun kaltaiset koko verkkoon sovellettavan yleisen järjestelmän nojalla määrättävät seuraamukset, jotka voidaan määrätä joko rataverkon haltijalle tai rautatieyritykselle sen mukaan, mikä taho on vastuussa viivästyksestä. Toisaalta niillä otettiin käyttöön erityinen seuraamusjärjestelmä, jota sovelletaan pysähtymisajan ylittymiseen ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla ja jonka mukaan seuraamuksia voidaan määrätä ainoastaan kansainvälistä tavaraliikennettä harjoittaville rautatieyrityksille.

15      Pääasioiden vastaajina olevat rautatieyritykset nostivat Tribunale amministrativo regionale per il Piemontessa (Piemonten alueellinen hallintotuomioistuin, Italia) kanteen, jossa ne vaativat tämän tuomion 13 kohdassa tarkoitetun ART:n päätöksen ja vuotta 2023 koskevan verkkoselostuksen kumoamista. Ne väittivät kyseisessä tuomioistuimessa muun muassa, että kyseinen päätös ja kyseinen asiakirja ovat lainvastaisia, koska niillä otettiin käyttöön direktiivin 2012/34 35 artiklassa ja sen liitteessä VI säädetystä seuraamusjärjestelmästä erillinen seuraamusjärjestelmä ja koska niissä säädettiin rautatieyritysten osalta päällekkäisistä seuraamuksista samasta teosta eli viivästyksestä ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla.

16      Kyseinen tuomioistuin hyväksyi molemmat kanteet osittain sillä perusteella, että riidanalaisia toimia rasitti tutkinnan ja perusteluiden puutteellisuus. Tämän seurauksena se kumosi kyseiset toimet ja palautti molemmat asiat ART:hen, jotta tämä voisi tarvittaessa käyttää uudelleen toimivaltaansa.

17      ART valitti kyseisestä tuomiosta Consiglio di Statoon (ylin hallintotuomioistuin, Italia), joka pyytää nyt ennakkoratkaisua. Pääasioiden vastaajina olevat rautatieyritykset puolestaan tekivät vastavalituksen, jossa ne väittivät, että raja-asemiin sovellettavat seuraamukset ovat SEUT 97 artiklan vastaisia ja suhteettomia.

18      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ensinnäkin, voidaanko seuraamusjärjestelmä ottaa käyttöön direktiivin 2012/34 35 artiklassa vahvistettujen puitteiden ulkopuolella, ja näin ollen, sallitaanko kyseisessä artiklassa se, että jäsenvaltiot säätävät erityisestä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan ainoastaan pääasioissa kyseessä olevan kaltaisiin kansainvälistä tavaraliikennettä harjoittaviin rautatieyrityksiin (jäljempänä erityinen raja-asemiin sovellettavien seuraamusten järjestelmä) ja jolla määrätään seuraamuksia pysähtymisajan ylittymisestä ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla, niiden seuraamusten lisäksi, joita voidaan määrätä koko verkossa sovellettavan yleisen järjestelmän mukaisesti joko rataverkon haltijalle tai rautatieyritykselle sen mukaan, kuka on vastuussa rataverkossa liikennöivän junan viivästymisestä.

19      Toiseksi siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tällaisen erityisen raja-asemiin sovellettavien seuraamusten järjestelmän, kyseinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, sallitaanko direktiivin 2012/34 35 artiklassa seuraamusten päällekkäisyys siten, että rautatieyritykselle voidaan määrätä samasta teosta eli raja-asemalla tapahtuneesta viivästyksestä sekä koko verkkoon sovellettavan yleisen järjestelmän mukainen seuraamus että raja-asemiin sovellettava seuraamus.

20      Kolmanneksi siinä tapauksessa, että kyseinen seuraamusten päällekkäisyys on kyseisen 35 artiklan mukaista, kyseinen tuomioistuin pohtii kyseistä päällekkäisyyttä rajaavia vaatimuksia. Se pohtii erityisesti, velvoitetaanko kyseisessä artiklassa toimivaltainen kansallinen viranomainen, tässä tapauksessa ART, yhtäältä noudattamaan sillä käyttöön otetun mekanismin neutraalisuuden periaatetta ja toisaalta varmistamaan sovellettavien eri seuraamusjärjestelmien yhteensovittaminen sekä varmistamaan, ettei päällekkäisyydestä aiheudu suhteetonta rasitetta asianomaisille rautatieyrityksille.

21      Neljänneksi ja viimeiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko SEUT 97 artikla esteenä suorituskannustinjärjestelmälle, jossa ei oteta huomioon tuloja, joita rautatieyritykset saavat tai voivat saada kattaakseen rajanylityksestä tosiasiallisesti aiheutuvat kauttakulkukustannukset.

22      Näissä olosuhteissa Consiglio di Stato päätti lykätä asioiden käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle asioissa C‑161/25 ja C‑162/25 seuraavat olennaisilta osin samanlaiset ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Voidaanko seuraamusjärjestelmästä säätää direktiivin 2012/34/EU 35 artiklaan sisältyvän nimenomaisen säännöksen ulkopuolella?

2)      Sallitaanko [direktiivin 2012/34] 35 artiklassa useiden seuraamusjärjestelmien päällekkäisyys siten, että rautatieyritykselle voidaan samasta syystä, kuten raja-asemalla tapahtuvan myöhästymisen vuoksi, määrätä sekä koko rataverkkoon sovellettava yleisen järjestelmän mukainen seuraamus että kyseiseen raja-asemaan sovellettava erityinen seuraamus?

3)      Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, vaaditaanko [direktiivin 2012/34] 35 artiklassa, että ottaessaan käyttöön tai ’vahvistaessaan’ rahtiliikenteen rautatieyrityksiin sovellettavan raja-asemien seuraamusjärjestelmän [sääntelyelin] on kaikissa tilanteissa velvollinen varmistamaan mainitussa säännöksessä asetettujen vaatimusten noudattamisen ja toimenpiteen puolueettomuuden siten, että i) [rautatieyrityksille, joiden suorituskyky ylittää ennustetun suorituskyvyn,] on voitava myöntää palkkioita, ii) vahinkoa kärsineille yrityksille on voitava myöntää korvausta, ja iii) seuraamuksia on voitava kohdistaa myös rataverkon haltijaan, jos tämä on myöhästymisen aiheuttaja, kun katsotaan, että toimenpiteen puolueettomuus tarkoittaa yksittäisten seuraamusten molemminpuolisuutta?

4)      Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, vaaditaanko [direktiivin 2012/34] 35 artiklassa, ja millä edellytyksillä, että [sääntelyelin] sovittaa ’suorituskannustinjärjestelmän’ yhteydessä sovellettavan seuraamusjärjestelmän ja raja-asemien seuraamusjärjestelmän yhteen siten, että molemmilla järjestelmillä pyritään koordinoidusti rataverkon tehokkuuden tavoitteeseen aiheuttamatta kohtuuttomia kustannuksia rautatieyrityksille, joille määrätään raja-asemiin sovellettavia seuraamuksia?

5)      Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, vaaditaanko [direktiivin 2012/34] 35 artiklassa sovittamaan yhteen näiden kahden seuraamusjärjestelmän mukaiset enimmäistasot sekä arvioimaan järjestelmien taloudellisia vaikutuksia rautatieyrityksiin, jotta [yhtäältä] tehokkuusperiaate olisi tasapainoissa suhteellisuusperiaatteen ja kohtuullisuuden periaatteen kanssa ja [toisaalta] jotta rautatiepalvelujen kannattavuus ei vaarantuisi?

6)      Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko SEUT 97 artiklaa tulkittava siten, että kuluilla tai maksuilla, joita liikenteenharjoittaja voi periä, tarkoitetaan rautatieyritykselle kauttakulusta aiheutuvia kuluja tai maksuja, joiden on vastattava rataverkon haltijalle toteutuneesta kauttakulusta tosiasiallisesti aiheutuneita kustannuksia ja joita maksetaan ’kuljetusmaksujen lisäksi’ (englanninkielisessä versiossa in addition to the transport rates), toisin sanoen niiden tulojen lisäksi, joita liikenteenharjoittaja mahdollisesti saa kauttakulkukulujen katteeksi?”

 Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

23      Asiat C‑161/25 ja C‑162/25 yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin 1.4.2025 antamalla määräyksellä kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

 Ensimmäinen kysymys

 Tutkittavaksi ottaminen

24      Italian hallitus väittää, ettei ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä voida ottaa tutkittavaksi, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole täsmentänyt, mistä sen käsiteltävässä asiassa esittämät direktiivin 2012/34 35 artiklan tulkintaa koskevat epäilyt muodostuivat, eikä ilmoittanut, miltä osin kyseinen tulkinta on sen mukaan kansallisen oikeuden säännöksen vastainen.

25      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisupyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. vastaavasti tuomio 12.2.2026, Valora Effekten Handel, C‑864/24, EU:C:2026:94, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26      Nyt käsiteltävissä asioissa ensimmäinen kysymys koskee sellaisen unionin oikeuden säännöksen tulkintaa, jonka merkitys pääasioiden ratkaisun kannalta ilmenee ennakkoratkaisupyynnöstä. Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvät tiedot, direktiivin 2012/34 35 artiklan tulkinta, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin sitä pyytää, on tarpeen, jotta tämä voi arvioida sellaisen kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, jossa yhtäältä säädetään yleisestä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan viivästyksiin koko kansallisessa verkossa ja jonka puitteissa seuraamuksia voidaan määrätä sekä rataverkon haltijalle että rautatieyritykselle sen mukaan, mikä taho on vastuussa viivästymisestä, ja toisaalta sallii erityisen raja-asemiin sovellettavien seuraamusten järjestelmän soveltamisen siinä tapauksessa, että pysähtymisaika ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla ylittyy; tällaisia seuraamuksia voidaan määrätä ainoastaan kansainvälistä tavaraliikennettä harjoittaville rautatieyrityksille.

27      Ensimmäinen kysymys on näin ollen otettava tutkittavaksi.

 Asiakysymys

28      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kummassakin yhdistetyssä asiassa esittämällään ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2012/34 35 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan kyseisellä kansallisella säännöstöllä käyttöön otetun kyseisessä 35 artiklassa tarkoitettuun suorituskannustinjärjestelmään kuuluvan yleisen seuraamusjärjestelmän rinnalla sellaisen erityisen raja-asemiin sovellettavien seuraamusten järjestelmän soveltaminen, jolla ei muodollisesti pyritä panemaan täytäntöön kyseistä 35 artiklaa ja jota sovelletaan siinä tapauksessa, että pysähtymisaika ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla ylittyy.

29      Yhtäältä direktiivin 2012/34 35 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on sisällytettävä rautateiden infrastruktuurin hinnoittelujärjestelmiin suorituskannustinjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kannustaa sekä rautatieyrityksiä että rataverkon haltijaa minimoimaan häiriöt ja parantamaan rataverkon suorituskykyä. Tähän järjestelmään saattaa sisältyä seuraamuksia verkon toiminnalle häiriötä tuottavista toimista, korvauksia häiriöistä kärsiville yrityksille ja palkintomaksuja ennakoitua paremmasta suorituskyvystä.

30      Toisaalta kyseisen direktiivin 35 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden näin käyttöön ottamien suorituskannustinjärjestelmien on oltava mainitun direktiivin liitteessä VI olevassa 2 kohdassa vahvistettujen perusperiaatteiden mukaisia.

31      Lisäksi on korostettava, että direktiivin 2012/34 35 artiklassa ei määritellä nimenomaisesti suorituskannustinjärjestelmän käsitettä ja että siinä ainoastaan edellytetään, että infrastruktuurin hinnoittelujärjestelmiin sisältyy tällainen järjestelmä, ilman että määriteltäisiin sen konkreettisia täytäntöönpanotapoja, lukuun ottamatta mainintaa siitä, että suorituskannustinjärjestelmään voi sisältyä seuraamuksia, korvauksia ja palkintomaksuja. On kuitenkin niin – kuten julkisasiamies lähinnä korosti ratkaisuehdotuksensa 40 kohdassa –, että kyseisestä artiklasta, kun sitä luetaan yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä VI olevassa 2 artiklassa lueteltujen perusperiaatteiden kanssa, seuraa, että suorituskannustinjärjestelmään kuuluvat kaikki säännöt tai toimenpiteet, jotka liittyvät rautatieinfrastruktuurin hinnoitteluun ja joilla pyritään optimoimaan rataverkon käyttö sekä kannustamaan rautatieyrityksiä ja rataverkon haltijaa minimoimaan häiriöt ja parantamaan rataverkon suorituskykyä, riippumatta siitä, miten tällainen toimenpide luokitellaan tai nimetään kansallisessa oikeudessa.

32      Näin ollen on katsottava, että pääasioissa kyseessä olevan kaltainen erityinen raja-asemiin sovellettavien seuraamusten järjestelmä, vaikka sillä ei muodollisesti pyritä panemaan täytäntöön direktiivin 2012/34 35 artiklaa, kuuluu kuitenkin kyseisen 35 artiklan soveltamisalaan, kunhan tällaisella järjestelmällä pyritään edistämään rataverkon optimaalista käyttöä ja kannustamaan rautatieyrityksiä minimoimaan rataverkon häiriöt ja parantamaan sen suorituskykyä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

33      Näin on riippumatta siitä, että kyseinen järjestelmä on otettu käyttöön eri toimenpiteellä kuin se, jolla otettiin käyttöön koko rataverkkoon sovellettava yleinen seuraamusjärjestelmä, että se koskee vain verkon tiettyä osaa, kuten raja-asemia, ja että se on hyväksytty sellaisten toimenpiteiden täydentämiseksi, jotka on aiemmin otettu käyttöön suorituskannustinjärjestelmässä kyseiseen osaan vaikuttavan toimintahäiriön korjaamiseksi, kuten julkisasiamies korosti ratkaisuehdotuksensa 45 kohdassa.

34      Näin ollen on katsottava, että pääasioissa kyseessä olevan kaltaisen erityisen raja-asemiin sovellettavien seuraamusten järjestelmän on oltava direktiivin 2012/34 35 artiklassa säädettyjen vaatimusten ja kyseisen direktiivin liitteessä VI olevassa 2 kohdassa vahvistettujen perusperiaatteiden mukainen.

35      Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta 26.2.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14/EY (EYVL 2001, L 75, s. 29), joka on korvattu direktiivin 2012/34 35 artiklalla, 11 artiklan tulkinnan yhteydessä, jäsenvaltioilla on vapaus valita suorituskannustinjärjestelmään kuuluvat konkreettiset toimenpiteet (ks. vastaavasti tuomio 28.2.2013, komissio v. Espanja, C‑483/10, EU:C:2013:114, 64 kohta, ja tuomio 11.7.2013, komissio v. Tšekin tasavalta, C‑545/10, EU:C:2013:509, 80 kohta).

36      On kuitenkin niin, että vaikka jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta niiden toteuttaessa direktiivin 2012/34 35 artiklassa tarkoitettuun suorituskannustinjärjestelmään kuuluvia konkreettisia toimenpiteitä, tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että niillä olisi oikeus jättää noudattamatta kyseisen 35 artiklan vaatimuksia ja kyseisen direktiivin liitteessä VI olevassa 2 kohdassa mainittuja perusperiaatteita. Koska kyseisessä 35 artiklassa säädetään suorituskannustinjärjestelmän käyttöönotosta ja määritellään samalla järjestelmän tavoitteet ja siinä noudatettavat perusperiaatteet, jäsenvaltiot eivät voi ottaa käyttöön tällaista järjestelmää noudattamatta direktiivissä 2012/34 vahvistettuja vaatimuksia.

37      Direktiivin 2012/34 35 artiklan erilaisesta tulkinnasta seuraisi, että kyseisessä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen kiertäminen helpottuisi, ja näin ollen vaarana olisi, että artikla menettäisi tehokkaan vaikutuksensa ja että sillä tavoiteltu päämäärä, sellaisena kuin se ilmenee kyseisen artiklan 1 kohdasta, eli rautatieyritysten ja rataverkon haltijan kannustaminen minimoimaan häiriöt ja parantamaan rataverkon suorituskykyä, vaarantuisi.

38      Tällainen tulkinta olisi myös ristiriidassa direktiivin 2012/34 taustalla olevan rautatiemarkkinoiden vapauttamista koskevan tavoitteen kanssa, kuten sen johdanto-osan toisesta ja kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee. Kyseisissä perustelukappaleissa nimittäin täsmennetään, että kyseisellä direktiivillä pyritään varmistamaan unionin liikennealan suurempi yhdentyminen, joka on olennainen osa sisämarkkinoiden toteuttamista, ja parantamaan rautatiejärjestelmän tehokkuutta sen yhdentämiseksi kilpailluksi markkinaksi.

39      Edellä esitetyn perusteella kummassakin yhdistetyssä asiassa esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2012/34 35 artiklaa on tulkittava siten, että kyseisen 35 artiklan soveltamisalaan kuuluu erityinen raja-asemiin sovellettavien seuraamusten järjestelmä, jolla ei ole muodollisesti tarkoitus panna täytäntöön kyseistä 35 artiklaa ja jota sovelletaan siinä tapauksessa, että pysähtymisaika ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla ylittyy, siltä osin kuin sillä pyritään edistämään rataverkon optimaalista käyttöä, sekä kannustamaan rautatieyrityksiä minimoimaan häiriöt ja parantamaan rataverkon suorituskykyä. Tällaisessa tapauksessa direktiivin 2012/34 35 artikla ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan tällaisen järjestelmän soveltaminen kyseisessä 35 artiklassa tarkoitettuun suorituskannustinjärjestelmään kuuluvan ja kyseisellä säännöstöllä käyttöön otetun yleisen seuraamusjärjestelmän rinnalla, kunhan ensin mainittu järjestelmä on kyseisessä 35 artiklassa säädettyjen vaatimusten ja kyseisen direktiivin liitteessä VI olevassa 2 kohdassa vahvistettujen perusperiaatteiden mukainen.

 Toinen, neljäs ja viides kysymys

40      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kummassakin yhdistetyssä asiassa esittämillään toisella, neljännellä ja viidennellä kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, onko direktiivin 2012/34 35 artiklaa tulkittava siten, että siinä sallitaan se, että jäsenvaltiot säätävät suorituskannustinjärjestelmän yhteydessä sekä yleisestä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan viivästyksiin koko kansallisessa verkossa, että erityisestä raja-asemiin sovellettavien seuraamusten järjestelmästä, jota sovelletaan siinä tapauksessa, että pysähtymisaika ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla ylittyy, siten, että rautatieyritykselle voidaan samasta teosta määrätä useita seuraamuksia, ja jos näin on, onko sääntelyelimellä velvollisuus varmistaa kyseisten seuraamusjärjestelmien yhteensovittaminen ja tarkistaa, että niiden samanaikainen soveltaminen on suhteellisuusperiaatteen mukaista.

41      Kuten tämän tuomion 36 kohdassa todetaan, jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta, kun ne toteuttavat direktiivin 2012/34 35 artiklassa säädettyyn suorituskannustinjärjestelmään kuuluvia konkreettisia toimenpiteitä, joilla kannustetaan sekä rautatieyrityksiä että rataverkon haltijaa parantamaan verkon suorituskykyä. Kyseisen 35 artiklan 2 kohdan mukaan kyseisen järjestelmän on kuitenkin oltava kyseisen direktiivin liitteessä VI olevan 2 kohdan a alakohdassa mainittujen perusperiaatteiden mukainen.

42      Kun otetaan huomioon kyseinen harkintavalta ja se, että direktiivin 2012/34 35 artiklassa säädetään ainoastaan, että suorituskannustinjärjestelmään voi sisältyä seuraamuksia, täsmentämättä kuitenkaan niiden luonnetta tai laajuutta, jäsenvaltiot voivat lähtökohtaisesti vapaasti luoda erilaisista seuraamuksista koostuvan järjestelmän ottamalla käyttöön erityisen seuraamusjärjestelmän, jonka tarkoituksena on vähentää tietyllä rataverkon osa-alueella tapahtuviin viivästyksiin liittyviä häiriöitä, rinnakkain koko kansallisessa verkossa tapahtuviin viivästyksiin sovellettavan yleisen seuraamusjärjestelmän kanssa.

43      Kuten tämän tuomion 35 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, on kuitenkin niin, että vaikka jäsenvaltioilla on vapaus valita suorituskannustinjärjestelmään kuuluvat konkreettiset toimenpiteet, kyseisten toimenpiteiden on kuitenkin muodostettava johdonmukainen ja läpinäkyvä kokonaisuus, jota voidaan luonnehtia direktiivin 2012/34 35 artiklassa tarkoitetuksi suorituskannustinjärjestelmäksi.

44      Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 52 kohdassa, tämä vaatimus edellyttää, että sääntelyelin, joka jäsenvaltioiden on nimettävä kyseisen direktiivin 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti, koordinoi kyseiseen järjestelmään kuuluvia eri toimenpiteitä.

45      Kuten unionin tuomioistuin on korostanut, sääntelyelimellä on direktiivin 2012/34 56 artiklan, jossa sille annetaan toimivalta valvoa infrastruktuurin hinnoittelujärjestelmää, nojalla toimivalta ilmoittaa rataverkon haltijan olennaisista toiminnoista vastaavalle yritykselle muutoksista, jotka kyseiseen järjestelmään on tehtävä sen ja kyseisessä direktiivissä säädettyjen vaatimusten välisten ristiriitojen korjaamiseksi. Lisäksi on todettava, että kuten erityisesti kyseisen 56 artiklan 6 kohdasta ilmenee, sääntelyelimen päätökset voivat tältä osin perustua ainoastaan kyseisen direktiivin IV luvun 2 jakson säännösten, joihin myös 35 artikla kuuluu, rikkomiseen tai syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2021, LatRailNet ja Latvijas dzelzceļš, C‑144/20, EU:C:2021:717, 38, 45 ja 46 kohta).

46      Yhtäältä direktiivin 2012/34 56 artiklan 2 kohdassa säädetään, että sääntelyelimen on varmistettava, että rataverkon haltijat noudattavat kyseisen direktiivin säännöksiä erityisesti 56 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun verkkoselostuksen sisällön osalta. Toisaalta kyseisen direktiivin liitteessä VI olevan 2 kohdan a alakohdasta, johon sen 35 artiklan 2 kohdassa viitataan, ilmenee, että suorituskannustinjärjestelmässä säädetyillä toimenpiteillä on voitava saavuttaa sovittu suorituskyvyn taso vaarantamatta palvelujen taloudellista elinkelpoisuutta.

47      Ensimmäisenä pääkohtana on todettava, että sääntelyelimen on sille annettua toimivaltaa käyttäessään näin ollen tarkistettava yhtäältä, että rataverkon haltijan verkkoselostuksessa käyttöön ottamaan suorituskannustinjärjestelmään kuuluvilla toimenpiteillä pyritään johdonmukaisesti ja läpinäkyvästi verkon suorituskyvyn parantamista koskevaan tavoitteeseen, ja toisaalta, että kyseiset toimenpiteet ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia.

48      Unionin oikeuden yleisiin oikeusperiaatteisiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen noudattaminen edellyttää, että toteutetuilla toimenpiteillä ei ylitetä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on asianmukaista ja tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. vastaavasti tuomio 22.3.2017, Euro-Team ja Spirál-Gép, C‑497/15 ja C‑498/15, EU:C:2017:229, 39 ja 40 kohta ja tuomio 24.2.2022, Agenzia delle dogane e dei monopoli ja Ministero dell’Economia e delle Finanze, C‑452/20, EU:C:2022:111, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49      Tästä seuraa, että kun suorituskannustinjärjestelmä sisältää useita seuraamusjärjestelmiä, joita voidaan soveltaa samaan tekoon, sääntelyelimen on tarkistettava, että kyseiset järjestelmät ovat keskenään johdonmukaisia ja että niissä noudatetaan direktiivin 2012/34 35 artiklassa säädettyjä vaatimuksia ja sen liitteessä VI olevassa 2 kohdassa lueteltuja perusperiaatteita. Sääntelyelimen on myös tarkistettava, että kyseisten seuraamusjärjestelmien mukaan määrättävät seuraamukset ovat kokonaisuutena tarkasteltuina asianmukaisia, tarpeellisia ja oikeassa suhteessa kyseisen direktiivin 35 artiklan tavoitteeseen nähden, joka on häiriöiden määrän vähentäminen ja rataverkon suorituskyvyn parantaminen, ja näin ollen, että ne eivät ylitä sitä, mikä on tarpeellista kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

50      Toisena pääkohtana siltä osin kuin on kyse rautatieyrityksiin kohdistuvien eri toimenpiteiden taloudellisten vaikutusten arvioinnista on todettava, että sääntelyelimen on direktiivin 2012/34 liitteessä VI olevan 2 kohdan a alakohdan valossa tarkistettava, että suorituskannustinjärjestelmä ei vaaranna palvelun taloudellista elinkelpoisuutta ja että tähän järjestelmään kuuluvat toimenpiteet, mukaan lukien erityisesti erilaiset seuraamusjärjestelmät, jotka on otettu käyttöön häiriöiden vähentämiseksi ja suorituskyvyn parantamiseksi, eivät ole omiaan heikentämään asianomaisten rautatieyritysten taloudellista elinkelpoisuutta ja kannattavuutta.

51      Lisäksi on täsmennettävä, ettei minkään unionin tuomioistuimen käytettävissä olevan seikan perusteella voida katsoa, että seuraamukset, joita voidaan soveltaa samaan tekoon pääasioissa kyseessä olevan suorituskannustinjärjestelmän puitteissa, olisivat luonteeltaan rikosoikeudellisia muun muassa sen seuraamuksen ankaruuden vuoksi, joka asianomaiselle voidaan määrätä (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2025, Engie România, C‑205/23, EU:C:2025:43, 49 kohta), mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, joten ne bis in idem ‑periaatetta ei voida soveltaa nyt käsiteltävissä asioissa.

52      Kaiken edellä esitetyn perusteella kummassakin yhdistetyssä asiassa esitettyyn toiseen, neljänteen ja viidenteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2012/34 35 artiklaa on tulkittava siten, että siinä sallitaan se, että jäsenvaltiot säätävät suorituskannustinjärjestelmän yhteydessä sekä yleisestä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan viivästyksiin koko kansallisessa verkossa, että erityisestä raja-asemiin sovellettavien seuraamusten järjestelmästä, jota sovelletaan siinä tapauksessa, että pysähtymisaika ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla ylittyy, siten, että rautatieyritykselle voidaan määrätä samasta teosta useita seuraamuksia. Jos suorituskannustinjärjestelmään sisältyy useita seuraamusjärjestelmiä, sääntelyelimen on tarkistettava yhtäältä, että suorituskannustinjärjestelmään kuuluvilla toimenpiteillä pyritään johdonmukaisesti ja läpinäkyvästi verkoston suorituskyvyn parantamista koskevaan tavoitteeseen, ja toisaalta, että kyseiset toimenpiteet ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia ja että ne eivät vaaranna asianomaisten rautatieyritysten taloudellista elinkelpoisuutta ja kannattavuutta.

 Kolmas kysymys

53      Kummassakin asiassa esittämällään kolmannella kysymyksellä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2012/34 35 artiklaa tulkittava siten, että sääntelyelimen on tarkistettava yhtäältä, että kyseisessä artiklassa tarkoitettuun suorituskannustinjärjestelmään sisältyvät seuraamusten lisäksi väistämättä myös palkintomaksut rautatieyrityksille ennusteet ylittävästä hyvästä suorituskyvystä sekä korvaukset häiriöistä kärsiville yrityksille, ja toisaalta, että viivästymisestä määrättäviä seuraamuksia määrätään myös rataverkon haltijalle silloin, kun tämä on vastuussa viivästymisestä.

54      Direktiivin 2012/34 35 artiklan 1 kohdan mukaan ja kuten tämän tuomion 29 kohdassa muistutetaan, suorituskannustinjärjestelmä, joka jäsenvaltioiden on otettava käyttöön, voi sisältää seuraamuksia verkon toimintahäiriöitä aiheuttavista toimista, korvauksia yrityksille, jotka ovat joutuneet kärsimään kyseisistä häiriöistä, ja palkintomaksuja ennusteet ylittävästä hyvästä suorituskyvystä. Kyseisen säännöksen sanamuodosta ei kuitenkaan ilmene, että tällaisen järjestelmän olisi välttämättä sisällettävä jokaisen siinä tarkoitetuista kolmesta osatekijästä eli seuraamukset, korvaukset ja palkintomaksut, jotta sen voitaisiin katsoa olevan kyseisen säännöksen mukainen.

55      Kuten tämän tuomion 35 ja 36 kohdassa todetaan, jäsenvaltioilla on päinvastoin laaja harkintavalta, jonka perusteella ne voivat määrittää, mitkä direktiivin 2012/34 35 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ovat sellaisia, että niillä voidaan yhtäältä saavuttaa kyseisellä säännöksellä tavoitellut päämäärät eli edistää rataverkon optimaalista käyttöä sekä vähentää rataverkon käyttöhäiriöitä ja parantaa suorituskykyä sitä käytettäessä ja toisaalta määritellä, miten niitä konkreettisesti sovelletaan yksilöityjen optimointi- ja parantamistarpeiden ja verkon toimintahäiriöiden mukaan.

56      Kuten direktiivin 2012/34 liitteessä VI olevassa 2 kohdassa todetaan, suorituskannustinjärjestelmä voi näin ollen koostua eri toimenpiteistä, joilla pyritään vastaamaan rautateiden infrastruktuurin hinnoittelun eri näkökohtiin, kunhan – kuten tämän tuomion 43 ja 49 kohdassa todetaan – kyseiset toimenpiteet muodostavat johdonmukaisen, läpinäkyvän ja oikeasuhteisen kokonaisuuden, jolla voidaan toteuttaa tämän tuomion edellisessä kohdassa mainitut tavoitteet.

57      Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 62 kohdassa, tästä näkökulmasta on niin, että kun on kyse rataverkon yksittäisen näkökohdan parantamisesta, asianomainen jäsenvaltio voi vapaasti säätää toimenpiteistä, joita sovelletaan ainoastaan rataverkon haltijaan tai ainoastaan asianomaisiin rautatieyrityksiin. On nimittäin niin, että koska rataverkon haltija ja rautatieyritykset harjoittavat eriluonteista toimintaa ja niitä koskevat tämän vuoksi erilaiset velvollisuudet, välttämättä ei ole edellytettävä, että niihin sovelletaan samaa seuraamusjärjestelmää rautatieliikenteeseen vaikuttavien häiriöiden yhteydessä.

58      Tämän jälkeen on todettava, että seuraamusjärjestelmä ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että tiettyjä rautatieyrityksiä kohdellaan syrjivästi. Direktiivin 2012/34 56 artiklan 2 kohdan mukaan sääntelyelimellä on nimittäin toimivalta seurata kilpailutilannetta rautatiepalvelujen markkinoilla. Se tarkistaa omasta aloitteestaan erityisesti, että verkkoselostuksessa ei ole hakijoita syrjiviä ehtoja.

59      Edellä esitetyn perusteella kummassakin asiassa esitettyyn kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2012/34 35 artiklaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä, että sääntelyelimen olisi tarkistettava yhtäältä, että kyseisessä artiklassa tarkoitettuun suorituskannustinjärjestelmään on välttämättä sisällyttävä seuraamusten lisäksi myös palkintomaksut rautatieyrityksille ennusteet ylittävästä hyvästä suorituskyvystä sekä korvaukset häiriöistä kärsiville yrityksille, ja toisaalta, että viivästymisestä määrättäviä seuraamuksia olisi määrättävä myös rataverkon haltijalle silloin, kun tämä on vastuussa viivästymisestä. Kyseisessä 35 artiklassa sitä vastoin velvoitetaan sääntelyelin varmistamaan, että suorituskannustinjärjestelmä muodostaa kokonaisuutena tarkasteltuna johdonmukaisen, läpinäkyvän ja oikeasuhteisen toimenpidekokonaisuuden, jolla voidaan toteuttaa 35 artiklassa mainitut tavoitteet.

 Kuudes kysymys

60      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kummassakin yhdistetyssä asiassa esittämällään kuudennella kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 97 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan direktiivin 2012/34 35 artiklassa tarkoitetun suorituskannustinjärjestelmän yhteydessä erityinen raja-asemiin sovellettavien seuraamusten järjestelmä, jota sovelletaan siinä tapauksessa, että pysähtymisaika ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla ylittyy, ottamatta huomioon tuloja, joita kyseiset yritykset saavat tai voivat saada kauttakulkukustannusten kattamiseksi.

61      SEUT 97 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan maksut tai kulut, jotka liikenteenharjoittaja veloittaa rajanylityksestä kuljetusmaksujen lisäksi, eivät saa olla kohtuuttomia rajanylityksestä tosiasiallisesti aiheutuviin kustannuksiin nähden. Kyseinen säännös auttaa siis vähentämään kustannuksia, jotka liittyvät suoraan rajojen ylittämiseen unionissa, sisämarkkinoiden toteuttamisen edistämiseksi.

62      Tässä tapauksessa pääasiat koskevat raja-asemiin sovellettavien seuraamusten järjestelmän eli sellaisen erityisen seuraamusjärjestelmän laillisuutta, jota sovelletaan rautatieyrityksiin siinä tapauksessa, että pysähtymisaika ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla ylittyy, ja joka täydentää yleistä seuraamusjärjestelmää, jota sovelletaan viivästyksiin koko kansallisessa verkossa. Kyseiset rataverkon haltijan rautatieyrityksille määräämät seuraamukset ovat, kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, mekanismi, jonka tarkoituksena on kannustaa rautatieyrityksiä vähentämään häiriöitä ja parantamaan rataverkon suorituskykyä.

63      Tällaisen järjestelmän käyttöönottoa ei kuitenkaan voida rinnastaa SEUT 97 artiklassa tarkoitettuihin veroihin tai maksuihin. Jälkimmäisillä tarkoitetaan nimittäin rahdinkuljettajan saamia määriä. Näin ei ole pääasioissa kyseessä olevien seuraamusten osalta, jotka rataverkon haltija määrää rautatieyrityksille suorituskannustinjärjestelmän puitteissa.

64      Näin ollen on katsottava, että pääasioissa kyseessä oleva kansallinen säännöstö ei kuulu SEUT 97 artiklan soveltamisalaan.

65      Edellä esitetyn perusteella kummassakin yhdistetyssä asiassa esitettyyn kuudenteen kysymykseen on vastattava, että SEUT 97 artiklaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta kansalliseen säännöstöön, jossa sallitaan direktiivin 2012/34 35 artiklassa tarkoitetun suorituskannustinjärjestelmän yhteydessä erityinen raja-asemiin sovellettavien seuraamusten järjestelmä, jota sovelletaan siinä tapauksessa, että pysähtymisaika ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla ylittyy, ottamatta huomioon tuloja, joita kyseiset yritykset saavat tai voivat saada kauttakulkukustannusten kattamiseksi.

 Oikeudenkäyntikulut

66      Pääasioiden asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta 21.11.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU, sellaisena kuin se on muutettuna 14.12.2016 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2016/2370, 35 artiklaa

on tulkittava siten, että

kyseisen 35 artiklan soveltamisalaan kuuluu erityinen raja-asemiin sovellettavien seuraamusten järjestelmä, jolla ei ole muodollisesti tarkoitus panna täytäntöön kyseistä 35 artiklaa ja jota sovelletaan siinä tapauksessa, että pysähtymisaika ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla ylittyy, siltä osin kuin sillä pyritään edistämään rataverkon optimaalista käyttöä sekä kannustamaan rautatieyrityksiä minimoimaan häiriöt ja parantamaan rataverkon suorituskykyä. Tällaisessa tapauksessa direktiivin 2012/34/EU, sellaisena kuin se on muutettuna, 35 artikla ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan tällaisen järjestelmän soveltaminen kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun suorituskannustinjärjestelmään kuuluvan ja 35 artiklalla käyttöön otetun yleisen seuraamusjärjestelmän rinnalla, kunhan ensin mainittu järjestelmä on kyseisessä 35 artiklassa säädettyjen vaatimusten ja kyseisen direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä VI olevassa 2 kohdassa vahvistettujen perusperiaatteiden mukainen.

2)      Direktiivin 2012/34, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2016/2370, 35 artiklaa

on tulkittava siten, että

siinä sallitaan se, että jäsenvaltiot säätävät suorituskannustinjärjestelmän yhteydessä sekä yleisestä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan viivästyksiin koko kansallisessa verkossa, että erityisestä raja-asemiin sovellettavien seuraamusten järjestelmästä, jota sovelletaan siinä tapauksessa, että pysähtymisaika ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla ylittyy, siten, että rautatieyritykselle voidaan määrätä samasta teosta useita seuraamuksia. Jos suorituskannustinjärjestelmään sisältyy useita seuraamusjärjestelmiä, sääntelyelimen on tarkistettava yhtäältä, että suorituskannustinjärjestelmään kuuluvilla toimenpiteillä pyritään johdonmukaisesti ja läpinäkyvästi verkoston suorituskyvyn parantamista koskevaan tavoitteeseen, ja toisaalta, että kyseiset toimenpiteet ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia ja että ne eivät vaaranna asianomaisten rautatieyritysten taloudellista elinkelpoisuutta ja kannattavuutta.

3)      Direktiivin 2012/34, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2016/2370, 35 artiklaa

on tulkittava siten, että

siinä ei edellytetä, että sääntelyelimen olisi tarkistettava yhtäältä, että kyseisessä artiklassa tarkoitettuun suorituskannustinjärjestelmään on välttämättä sisällyttävä seuraamusten lisäksi myös palkintomaksut rautatieyrityksille ennusteet ylittävästä hyvästä suorituskyvystä sekä korvaukset häiriöistä kärsiville yrityksille, ja toisaalta, että viivästymisestä määrättäviä seuraamuksia olisi määrättävä myös rataverkon haltijalle silloin, kun tämä on vastuussa viivästymisestä. Kyseisessä 35 artiklassa sitä vastoin velvoitetaan sääntelyelin varmistamaan, että suorituskannustinjärjestelmä muodostaa kokonaisuutena tarkasteltuna johdonmukaisen, läpinäkyvän ja oikeasuhteisen toimenpidekokonaisuuden, jolla voidaan toteuttaa 35 artiklassa mainitut tavoitteet.

4)      SEUT 97 artiklaa

on tulkittava siten, että

sitä ei sovelleta kansalliseen säännöstöön, jossa sallitaan direktiivin 2012/34, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2016/2370, 35 artiklassa tarkoitetun suorituskannustinjärjestelmän yhteydessä erityinen raja-asemiin sovellettavien sellaisten seuraamusten järjestelmä, joita sovelletaan siinä tapauksessa, että pysähtymisaika ulkomaisiin rataverkkoihin yhdistyvillä asemilla ylittyy, ottamatta huomioon tuloja, joita kyseiset yritykset saavat tai voivat saada kauttakulkukustannusten kattamiseksi.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: italia.