Ratkaisuehdotus – Julian Kokott – Asia C‑219/25 PPU
Kamekris

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

22 päivänä toukokuuta 2025 ( 1 )

Asia C‑219/25 PPU [Kamekris] ( i )

Ministère public (syyttäjäviranomainen, Ranska)

vastaan

KN

(Ennakkoratkaisupyyntö – Cour d’appel de Montpellier (Montpellierin ylioikeus, Ranska))

Ennakkoratkaisupyyntö – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Luovuttaminen kolmanteen valtioon vankeusrangaistuksen suorittamista varten – Toisen jäsenvaltion tuomioistuimen luovutuspyynnöstä antaman ratkaisun tunnustaminen – Unionin kansalaisuus – Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Perusoikeuskirja – Vakava uhka joutua kidutuksen tai muun epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kohteeksi – Tehokas oikeussuoja – Oikeudenmukainen oikeudenkäynti


I 

Johdanto

1.

Kun jonkun jäsenvaltion (tässä tapauksessa Ranskan) tuomioistuin lausuu unionin kansalaisen, joka on toisen jäsenvaltion (tässä tapauksessa Kreikan) kansalainen, luovuttamisesta kolmanteen valtioon (tässä tapauksessa Georgiaan) vankeusrangaistuksen suorittamista varten, sitooko sitä muun jäsenvaltion (tässä tapauksessa Belgian) tuomioistuimen tästä samasta luovuttamispyynnöstä antama ratkaisu? Nyt käsiteltävässä asiassa on vastattava tähän kysymykseen.

II 

Asiaa koskevat oikeussäännöt

A 

Kansainvälinen oikeus

2.

Rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (jäljempänä luovuttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus), joka tehtiin Pariisissa 13.12.1957, 1 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Sopimusvaltiot sitoutuvat luovuttamaan toisilleen tässä yleissopimuksessa vahvistettujen määräysten ja ehtojen mukaisesti kaikki ne henkilöt, joita vastaan vaatimuksen esittäneen osapuolen asianomaisten oikeusviranomaisten toimesta pannaan vireille oikeudenkäynti rikoksesta tai jotka mainittujen viranomaisten toimesta ovat etsintäkuulutetut rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten.”

3.

Ranskan osalta luovuttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus tuli voimaan 11.5.1986, Georgian osalta 13.9.2001 ja Kreikan osalta 27.8.1961. Ranska on (yleissopimuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti) varannut itselleen oikeuden kieltäytyä luovuttamisesta, jos tuomio on annettu oikeudenkäynnissä, jossa ei ole taattu perustavanlaatuisia menettelyllisiä takeita ja puolustautumisoikeuksia, tai jos luovuttamisesta voisi aiheutua erityisen vakavia seurauksia etsitylle henkilölle. Kreikka on varannut itselleen oikeuden olla luovuttamatta omia kansalaisiaan. ( 2 )

B 

Unionin oikeus

1. 

SEUT

4.

SEUT 67 artiklassa esitetään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen tavoitteet. SEUT 67 artiklan 3 kohdassa todetaan rikosasioissa annettujen tuomioiden vastavuoroisesta tunnustamisesta seuraavaa:

”Unioni pyrkii varmistamaan korkean turvallisuustason rikollisuutta, rasismia ja muukalaisvihaa ehkäisevillä ja torjuvilla toimenpiteillä, poliisiviranomaisten ja oikeusviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten välisillä yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteillä sekä rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroisella tunnustamisella ja tarvittaessa rikoslainsäädäntöjen lähentämisellä.”

5.

Unionin sääntelyvallasta rikosoikeuden alalla tehtävässä yhteistyössä määrätään SEUT 82 artiklassa seuraavaa:

”1. Oikeudellinen yhteistyö unionissa rikosoikeuden alalla perustuu tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen, ja siihen kuuluu jäsenvaltioiden lakien ja asetusten lähentäminen 2 kohdassa ja 83 artiklassa tarkoitetuilla aloilla.

Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on:

a) laatia sääntöjä ja menettelyjä kaikenmuotoisten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten tunnustamisen varmistamiseksi koko unionissa;

b) – –

d) – – helpottaa jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten tai vastaavien viranomaisten yhteistyötä rikosasioiden käsittelyn ja päätösten täytäntöönpanon yhteydessä.

2. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla direktiiveillä säätää vähimmäissäännöistä sikäli kuin se on tarpeen tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen sekä poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön helpottamiseksi rajatylittävissä rikosasioissa. Näissä vähimmäissäännöissä otetaan huomioon jäsenvaltioiden oikeusperinteiden ja ‑järjestelmien erot.

Vähimmäissäännöt koskevat seuraavia asioita:

a) todisteiden vastavuoroinen hyväksyttävyys jäsenvaltioissa;

b) yksilön oikeudet rikosasioiden käsittelyssä;

c) rikosten uhrien oikeudet;

d) muut rikosasioiden käsittelyn erityiset osatekijät, jotka neuvosto on ennalta määrittänyt päätöksellä. Neuvosto tekee tällaisen päätöksen yksimielisesti Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan.

Tässä kohdassa tarkoitettujen vähimmäissääntöjen hyväksyminen ei estä jäsenvaltioita pitämästä yllä tai ottamasta käyttöön niitä korkeatasoisempaa yksilön suojelua.”

2. 

Euroopan unionin perusoikeuskirja

6.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdassa annetaan suojaa luovuttamisen osalta seuraavasti:

”Ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu.”

7.

Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa seuraavasti:

”Jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa.

Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Jokaisella on oltava mahdollisuus saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään.

– –”

C 

Ranskan oikeus

8.

Rikosprosessilain (code de procédure pénale) 696–4 §:n 1 momentin mukaan luovuttamista ei sallita, jos etsitty henkilö oli teon tapahtuma-aikaan Ranskan kansalainen.

III 

Tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö

9.

KN on sekä Georgian että Kreikan kansalainen. Georgian tuomioistuimet tuomitsivat hänet vuonna 2011 poissaolevana elinkautiseen vankeusrangaistukseen siitä, että hän oli tilannut vuosina 2008 ja 2009 (lopulta kesken jääneen) murhan muiden rikosten peittelemiseksi, sekä ase- ja huumausainerikoksista järjestäytyneen rikollisuuden yhteydessä.

10.

KN otettiin Belgiassa väliaikaisesti kiinni vuoden 2021 lokakuussa, koska Georgian viranomaiset olivat tehneet hänestä ilmoituksen Interpolille hänen kiinni ottamisekseen (niin kutsuttu punainen ilmoitus (Red Notice)). Häntä pidettiin Belgiassa aluksi säilössä luovuttamista varten, minkä jälkeen hänet määrättiin 29.10.2021 tuomioistuimen valvontaan.

11.

KN otettiin 20.1.2025 kiinni Ranskassa saman ilmoituksen perusteella. Georgian viranomaiset pyysivät tämän johdosta virallisesti myös Ranskalta hänen luovuttamistaan luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen perusteella.

12.

Luovuttamismenettelyä belgialaisissa tuomioistuimissa ei ollut saatu vielä päätökseen, kun KN otettiin kiinni Ranskassa; cour d’appel de Bruxelles (Brysselin ylioikeus, Belgia) hylkäsi kuitenkin 19.2.2025 antamallaan tuomiolla Georgian Belgialle esittämän luovuttamispyynnön. Kyseisen tuomioistuimen mukaan ei ollut mahdollista varmistaa riittävällä tavalla sitä, ettei KN:ää uhkaa Georgiassa räikeä oikeuden epääminen tai kidutus taikka epäinhimillinen tai halventava kohtelu.

13.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen eli Cour d’appel de Montpellierin (Montpellierin ylioikeus, Ranska) on nyt annettava ratkaisu Ranskalle esitetystä luovuttamispyynnöstä. Tässä menettelyssä sekä syyttäjäviranomainen että KN vaativat, että luovuttamisesta on kieltäydyttävä belgialaisen tuomioistuimen antaman tuomion mukaisesti.

14.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko se sidottu belgialaisen tuomioistuimen antamaan ratkaisuun:

Onko SEUT 67 artiklan 3 kohtaa ja SEUT 82 artiklan 1 kohtaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 19 ja 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että jäsenvaltion on kieltäydyttävä panemasta täytäntöön pyyntö Euroopan unionin kansalaisen luovuttamisesta kolmanteen valtioon, kun toinen jäsenvaltio on aikaisemmin kieltäytynyt saman luovuttamispyynnön täytäntöönpanosta sillä perusteella, että asianomaisen henkilön luovuttaminen saattaisi loukata Euroopan unionin perusoikeuskirjan 19 artiklassa vahvistettua perusoikeutta olla joutumatta kidutuksen taikka epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa vahvistettua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin?

15.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt lisäksi unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa tarkoitetun kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn soveltamista.

16.

Unionin tuomioistuimen kolmas jaosto päätti 3.4.2025 käsitellä nyt esillä olevan ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklan ja työjärjestyksen 107 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukaisessa kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä. KN, Ranska ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Näiden osapuolten lisäksi myös Tšekki ja Saksa osallistuivat 8.5.2025 pidettyyn istuntoon.

IV 

Oikeudellinen arviointi

17.

Jos unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisupyyntöön, vastaus on mielestäni selvä: SEUT 67 artiklan 3 kohdassa tai SEUT 82 artiklan 1 kohdassa ei velvoiteta jäsenvaltion tuomioistuinta tunnustamaan toisen jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisua olla luovuttamatta kolmannen jäsenvaltion kansalaista vankeusrangaistuksen suorittamiseksi kolmannessa valtiossa sen vuoksi, että on olemassa vaara perusoikeuskirjan 19 ja 47 artiklan rikkomisesta, siten, että myös ensin mainitun tuomioistuimen olisi kieltäydyttävä luovuttamisesta tutkimatta asiaa itse. Siltä osin kuin unionin oikeutta voidaan soveltaa, kyseisen tuomioistuimen on kuitenkin otettava luovuttamista koskevassa omassa tutkinnassaan asianmukaisesti huomioon ne syyt, joihin toisen tuomioistuimen ratkaisu luovuttamisesta kieltäytymisestä perustuu.

18.

Ei ole kuitenkaan yhtä selvää, voidaanko pääasiassa soveltaa ylipäätänsä unionin oikeutta ja siis myös perusoikeuskirjaa ja onko unionin tuomioistuin näin ollen toimivaltainen (jäljempänä A kohta). Myös kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn soveltamisedellytyksiä on syytä tarkastella lähemmin (jäljempänä B kohta).

A 

Unionin oikeuden ja perusoikeuskirjan soveltaminen

19.

Jos unionin ja kolmannen maan välillä ei ole kansainvälistä sopimusta rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta, luovuttamista koskevat säännöt kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. ( 3 ) Jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava unionin oikeutta soveltaessaan kyseessä olevia kansallisia sääntöjä unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa. ( 4 )

20.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, mitä velvollisuuksia SEUT 67 artiklan 3 kohdasta ja SEUT 82 artiklan 1 kohdasta seuraa nyt käsiteltävässä asiassa. Kuten myös Ranska, Tšekki, Saksa ja komissio esittävät, nämä määräykset ovat kuitenkin pikemminkin ohjelmallisia, eikä niillä etenkään säännellä unionin kansalaisten luovuttamista kolmansiin valtioihin vankeusrangaistuksen suorittamista varten (ks. jäljempänä 1 kohta). Unionin oikeuden ja perusoikeuskirjan soveltaminen voi sitä vastoin olla seurausta siitä, että asianomainen unionin kansalainen käyttää liikkumisvapauttaan (ks. jäljempänä 2 kohta).

1. 

Rikosoikeuden alalla tehtävää oikeudellista yhteistyötä koskevat säännöt

21.

KN on sitä mieltä, että SEUT 67 artiklan 3 kohdasta ja SEUT 82 artiklan 1 kohdasta sekä keskinäisen luottamuksen periaatteesta seuraa, että jäsenvaltion tuomioistuimen on tunnustettava se, että toisen jäsenvaltion tuomioistuin on kieltäytynyt luovuttamasta unionin kansalaista kolmanteen valtioon perusoikeuksien loukkaamisen vaaran johdosta, ilman, että se tutkisi itse luovuttamisen esteet.

22.

SEUT 67 artiklan 3 kohdan mukaan unioni pyrkii varmistamaan korkean turvallisuustason rikollisuutta torjuvilla toimenpiteillä, poliisiviranomaisten ja oikeusviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten välisillä yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteillä sekä rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroisella tunnustamisella. Tämä turvallisuustavoite perustelee vapauden varmistamisen (SEUT 67 artiklan 2 kohta) ja oikeussuojan helpotetun saatavuuden (SEUT 67 artiklan 4 kohta) lisäksi SEUT 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla kunnioitetaan perusoikeuksia sekä jäsenvaltioiden erilaisia oikeusjärjestelmiä ja ‑perinteitä.

23.

Unionin tehtävään edistää korkean turvallisuustason tavoitetta rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroisella tunnustamisella ei kuitenkaan sisälly mitään jäsenvaltioihin suoraan sovellettavaa velvoitetta, jota olisi noudatettava päätettäessä unionin kansalaisen luovuttamisesta kolmanteen valtioon. SEUT 67 artiklan 3 kohdasta ei etenkään ilmene, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen tämän kysymyksen osalta antama ratkaisu olisi tunnustettava.

24.

SEUT 82 artiklan 1 kohdassa määrätään sitä vastoin unionin sääntelyvallasta rikosoikeuden alalla tehtävässä oikeudellisessa yhteistyössä. SEUT 82 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan unioni voi erityisesti laatia sääntöjä ja menettelyjä kaikenmuotoisten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten tunnustamisen varmistamiseksi koko unionissa. Unioni ei kuitenkaan ole antanut sääntöjä, jotka koskisivat kolmansiin valtioihin luovuttamisesta annettujen tuomioistuinratkaisujen tunnustamista, ja vaikka SEUT 82 artiklan 1 kohdan a alakohtaa voitaisiin käyttää tämän oikeusperustana, siitä ei kuitenkaan seuraa vielä tunnustamisvelvollisuutta. Myöskään SEUT 82 artiklan 1 kohtaan ei siis sisälly velvollisuutta tunnustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisu olla luovuttamatta asianomaista henkilöä kolmanteen valtioon.

25.

Tilanne on erilainen sen KN:n mainitseman tuomion osalta, jonka mukaan jäsenvaltio ei saa luovuttaa henkilöä, jolle toinen jäsenvaltio on myöntänyt pakolaisaseman, kyseisen henkilön alkuperämaahan niin kauan kuin asianomainen henkilö on pakolainen. ( 5 ) Tämä estävä vaikutus ei kuitenkaan johdu EUT-sopimuksen primaarioikeuden määräyksistä vaan se johtuu pakolaisten suojelua koskevista unionin johdetun oikeuden säännöksistä sekä vilpittömän yhteistyön periaatteesta. ( 6 ) Nyt käsiteltävässä asiassa ei sitä vastoin ole olemassa vastaavia johdetun oikeuden säännöksiä, jotka velvoittaisivat Ranskan antamaan belgialaisen tuomioistuimen ratkaisulle sitovan vaikutuksen.

26.

Keskinäisen luottamuksen periaate, johon KN vetoaa, ei muuta tätä mitenkään.

27.

Pitää tosin paikkansa, että tämä periaate edellyttää, että kukin jäsenvaltio katsoo, jollei kyse ole poikkeuksellisista olosuhteista, että kaikki muut jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta ja aivan erityisesti unionin oikeudessa tunnustettuja perusoikeuksia. ( 7 ) Tästä seuraa, että kun jäsenvaltion tuomioistuin toteaa perustellusti, että on olemassa vaara siitä, että perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia loukataan, jos asianomainen henkilö luovutetaan, muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten on antaessaan ratkaisua samasta luovuttamisesta otettava asianmukaisesti huomioon ensiksi mainitun tuomioistuimen toteamus. ( 8 ) Tämä ei kuitenkaan vielä velvoita tunnustamaan ensiksi mainitun tuomioistuimen ratkaisua. ( 9 ) Tällainen velvollisuus edellyttäisi nimenomaista säännöstä, jollaista ei vielä tähän mennessä ole annettu. ( 10 )

28.

Lisäksi keskinäisen luottamuksen periaatetta sovelletaan tässä muodossa vain, jos perusoikeuskirjassa vahvistetut perusoikeudet ovat sovellettavissa. Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun viimeksi mainitut soveltavat unionin oikeutta.

29.

Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu unionin oikeuden soveltamisen käsite edellyttää unionin oikeuden toimen ja kyseessä olevan kansallisen toimenpiteen välillä yhteyttä, joka ei perustu pelkästään kyseisten alojen läheisyyteen tai niiden välisiin epäsuoriin vaikutuksiin. ( 11 ) Unionin perusoikeuksia voidaan siis soveltaa suhteessa kansalliseen säännöstöön ainoastaan, jos kyseisen alan unionin säännöksissä on asetettu jäsenvaltioille erityisiä velvoitteita pääasiassa kyseessä olevan tilanteen osalta. ( 12 )

30.

Koska SEUT 67 artiklan 3 kohdassa tai SEUT 82 artiklan 1 kohdassa ei kuitenkaan aseteta tällaisia velvoitteita, ne eivät myöskään johda perusoikeuskirjan tai keskinäisen luottamuksen periaatteen soveltamiseen.

2. 

Unionin kansalaisen liikkumisvapaus

31.

SEUT 21 artiklan 1 kohdassa määrätty oikeus liikkua vapaasti unionissa voi kuitenkin olla perustana perusoikeuskirjan soveltamiselle pääasiassa. KN, joka on Kreikan kansalainen, on käyttänyt tätä perusvapautta unionin kansalaisena siirtymällä toiseen jäsenvaltioon eli siirtymällä Kreikasta Ranskaan.

32.

Ei vaikuta siltä, että tätä perusvapautta on välttämättä rajoitettu, koska KN:n pitäisi varautua niin kotimaassaan Kreikassa kuin myös Ranskassa siihen, että hänet luovutetaan Georgiaan.

33.

Luovuttamista koskevaa eurooppalaista yleissopimusta tehtäessä Kreikka on kuitenkin varannut itselleen oikeuden olla luovuttamatta omia kansalaisiaan. Tästä syystä KN:n ei todennäköisesti pitäisi pelätä luovuttamista Kreikassa.

34.

Unionin tuomioistuin on katsonut useimmissa tapauksissa, jotka koskevat luovuttamista kolmansiin valtioihin rikosoikeudellisten menettelyjen yhteydessä, että kyse on ollut vapaan liikkuvuuden rajoittamisesta siitä syystä, että niissä on sovellettu erilaista kohtelua asianomaisten jäsenvaltioiden kansalaisiin nähden. ( 13 ) Nämä jäsenvaltiot olivat näet säätäneet, ettei omia kansalaisia luovuteta. Kuten komissio ja Ranska korostavat, tilanne on tällainen Ranskan oikeudessa, joten ne katsovat, että kyse on vapaan liikkuvuuden rajoittamisesta.

35.

Esiin tulee kysymys siitä, miten pitkälle yhdenvertaista kohtelua koskevan oikeuden suoja ulottuu liikkumisvapautta käytettäessä, ja kattaako se esimerkiksi myös kansallisiin vaaleihin liittyvän äänioikeuden, jota ei taata SEUT 22 artiklassa määrätyllä erityisellä syrjintäkiellolla unionin kansalaisten äänioikeuksien osalta. ( 14 )

36.

Useimmille luovuttamista koskeville tapauksille oli ominaista se, että asianomaiset muiden jäsenvaltioiden kansalaiset olivat kotoutuneet pyynnön vastaanottaneeseen valtioon. ( 15 ) Jos tällaista kotoutumista ei ole – kuten nyt käsiteltävässä asiassa –, on siis kyseenalaista, onko rinnastaminen sellaisiin pyynnön vastaanottaneeseen valtion kansalaisiin ylipäätänsä mahdollista, joita ei luovuteta.

37.

Yleisesti ottaen rinnastettavuutta on tutkittava siten, että otetaan huomioon kansallisilla säännöksillä tavoiteltu päämäärä. ( 16 ) Rinnastaminen ei ole mahdollista, jos vertailuryhmien välillä on objektiivisia eroja. ( 17 )

38.

Luovuttamiskieltojen osalta molemmat kriteerit puhuvat sitä vastaan, että pyynnön vastaanottaneen valtion kautta kulkevat unionin kansalaiset voitaisiin rinnastaa kyseisen valtion omiin kansalaisiin.

39.

Jäsenvaltion kansalaisuutta koskevan siteen perustana on kyseisen valtion ja sen kansalaisten välinen erityinen solidaarisuus- ja lojaliteettisuhde sekä oikeuksien ja velvollisuuksien vastavuoroisuus. ( 18 ) Jäsenvaltioiden on siis suojeltava erityisesti omia kansalaisiaan, ja luovuttamiskielto palvelee tätä suojelua. Valtiolla on samanaikaisesti yleensä laaja rikosoikeudellinen toimivalta omien kansalaistensa osalta myös näiden ulkomailla tekemiin rikoksiin nähden. Rankaisematta jääminen on näin ollen helpompi välttää silloin, kun on kyse asianomaisen valtion omista kansalaisista. Vaikka jäsenvaltioita ei voida velvoittaa ryhtymään syytetoimiin omien kansalaistensa ulkomailla tekemien rikosten osalta, ne tutkivat siis tällaisen syytteeseenpanon tarkoituksenmukaisuuden. Ne voivat näin estää rankaisematta jäämiseen ja samalla suojella omia kansalaisiaan syytetoimiin ryhtymisestä kolmansissa maissa aiheutuvilta suhteettomilta seurauksilta. ( 19 )

40.

Johonkin jäsenvaltioon asumaan asettautuneilla ja kyseiseen valtioon kotoutuneilla unionin kansalaisilla on oikeus odottaa, että heitä kohdellaan samalla tavalla kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisia. He ovat suhteessa siihen valtioon, jonne he ovat asettautuneet asumaan, tietyiltä muttei kuitenkaan kaikilta osin rinnastettavissa täysin kyseisen valtion omiin kansalaisiin. Äänioikeuden osalta on olemassa vielä poikkeuksia, ( 20 ) ja myös vero-oikeudessa (tältä osin kansalaisuuden ”korvaa” asuinpaikka) se, onko työskentelyvaltion myönnettävä asuinpaikan valtion sijasta edut, jotka ovat rinnastettavissa maassa asuville myönnettäviin etuihin, riippuu ansiotulojen määrästä. ( 21 )

41.

Nyt esillä olevassa asiassa kysymys on kuitenkin erilainen. Tässä asiassa on kyse siitä, onko jokainen jonkin valtion kautta kulkeva unionin kansalainen rinnastettavissa kauttakulkuvaltiossa kolmannen valtion esittämän luovuttamispyynnön täytäntöönpanon osalta kauttakulkuvaltiossa asuviin kansalaisiin. Unionin kansalaisuuden kannalta katsoen tähän kysymykseen voitaisiin vastata myöntävästi. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jonkin maan kansalaisuus on yhä suuremmissa määrin päällekkäinen unionin kansalaisuuden kanssa. ( 22 )

42.

Siltä osin kuin on kyse jäsenvaltion rikosoikeudellisesta toimivallasta edellä esitettyyn kysymykseen on kuitenkin vastattava kieltävästi. Kautta kulkevien unionin kansalaisten osalta ei ole vastaavaa erityistä solidaarisuus- ja lojaliteettisuhdetta kauttakulkuvaltioon. Viimeksi mainittujen osalta on sitä vastoin usein jopa kyseenalaista, onko kauttakulkuvaltiolla rikosoikeudellinen toimivalta kolmansissa valtioissa tehtyjen rikosten osalta, minkä vuoksi pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen lisää mahdollisuuksia siitä, että etsitty henkilö jää rankaisematta.

43.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin tekee – kuten myös sosiaalioikeudessa ( 23 ) – eron jäsenvaltioon kotoutuneiden unionin kansalaisten ja sellaisten unionin kansalaisten välillä, jotka ainoastaan kulkevat kyseisen jäsenvaltion kautta. Koska nyt käsiteltävässä asiassa on kyse kautta kulkevasta unionin kansalaisesta, katson, ettei unionin oikeus kata tätä tilannetta. Kolmannen valtion antaman pidätysmääräyksen täytäntöönpanossa ei siis ole kyse unionin oikeuden soveltamisesta. Perusvapauksilla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella ei ole tarkoitus vapauttaa valtioita niiden vastuusta kansalaisiaan kohtaan siltä osin kuin on kyse tuomittujen rikosten tekijöiden rangaistusten tehokkaasta täytäntöönpanosta ja siten lisätä heidän mahdollisuuksiaan jäädä rankaisematta. Perusvapauksilla ei myöskään tule vapauttaa jäsenvaltiota sen vastuusta suhteessa kolmanteen valtioon (kansainvälinen side, jolla taataan vastavuoroisesti, että tuomitut kansalaiset eivät voi välttää rangaistustaan pakenemalla toiseen sopimusvaltioon). Kysymys siitä, voidaanko asianomainen henkilö luovuttaa näin ollen kolmanteen valtioon, kuuluu siis kansallisen oikeuden ja kansallisessa oikeudessa taattujen perusoikeuksien sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamisalaan.

44.

Siltä varalta, että unionin tuomioistuin kuitenkin katsoisi, että kyse on perusvapauksien rajoittamisesta, tarkastelen toissijaisesti tällaisen rajoittamisen perusteltavuutta.

45.

Rankaisematta jäämisen estämistä voidaan tarkastella oikeuttamisperusteen tasolla siinä tapauksessa, että oman maan kansalaisia ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisia kohdellaan lähtökohtaisesti yhdenvertaisesti. ( 24 ) Kuten komissio on istunnossa korostanut, tämä tavoite ilmentää myös rikosten uhrien perusoikeuksien suojelua. ( 25 ) Oikeuskäytännössä edellytetään kuitenkin, että rikoksentekijän perusoikeudet otetaan asianmukaisesti huomioon, kun unionin kansalainen luovutetaan kolmanteen valtioon. ( 26 )

3. 

Perusoikeuksien loukkaamisen vaara

46.

Perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohta koskee erityisesti luovuttamista. Sen mukaan näet ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu.

47.

Tästä seuraa, että siltä osin kuin pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on tiedossaan seikkoja, jotka osoittavat todellisen vaaran henkilöiden epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta luovuttamispyynnön esittäneessä kolmannessa valtiossa, sen on arvioitava tämän vaaran olemassaoloa, kun se päättää henkilön luovuttamisesta tähän valtioon. ( 27 )

48.

Kyseinen jäsenvaltio ei voi tässä yhteydessä rajoittua ottamaan huomioon luovutuspyynnön esittäneen kolmannen valtion pelkkiä vakuutteluja tai sitä, että kyseinen kolmas valtio on hyväksynyt kansainvälisiä sopimuksia, joissa taataan lähtökohtaisesti perusoikeuksien kunnioittaminen. Pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tätä tarkastusta tehdessään sitä vastoin nojauduttava objektiivisiin, luotettaviin, tarkkoihin ja asianmukaisesti päivitettyihin tietoihin, jotka voivat käydä ilmi muun muassa kansainvälisistä tuomioistuinratkaisuista, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista, luovutuspyynnön esittäneen kolmannen valtion tuomioistuinratkaisuista ja Euroopan neuvoston elinten laatimista tai Yhdistyneiden kansakuntien järjestelmän puitteissa laadituista päätöksistä, kertomuksista ja muista asiakirjoista. ( 28 ) Vankeusolosuhteiden osalta Euroopan neuvoston viime vuosina laatimien asiakirjojen mukaan näyttää siltä, että parantamisen varaa on vielä olemassa, mutta ettei vakavia järjestelmällisiä rikkomisia ole tapahtunut. ( 29 )

49.

Näihin tietoihin kuuluvat myös sellaiset muiden jäsenvaltioiden kyseessä olevan kolmannen valtion samanlaisista tai samankaltaisista luovuttamispyynnöistä antamat ratkaisut, joissa todetaan vaara siitä, että perusoikeuksia loukataan, ja joihin kuuluu nyt käsiteltävässä asiassa 19.2.2025 annettu Cour d’appel de Bruxelles’n tuomio. ( 30 ) Tämä seuraa jo keskinäisen luottamuksen periaatteesta. ( 31 )

50.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan todistustaakka todellisesta vaarasta joutua epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi on kuitenkin asianomaisella henkilöllä. ( 32 ) Näin ollen perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohta ei ole esteenä luovuttamiselle, jos epäinhimillisen tai halventavan kohtelun vaaraa ei käytettävissä olevien tietojen perusteella voida tosin sulkea pois, mutta sitä ei voida myöskään näyttää toteen.

51.

Lähtökohtaisesti samankaltaiset näkökohdat pätevät myös 19.2.2025 annetussa Cour d’appel de Bruxelles’n tuomiossa esitettyyn vaaraan siitä, että perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa vahvistettua oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa perusoikeutta loukataan. ( 33 )

52.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on näin ollen selvitettävä, osoitetaanko sille toimitetuilla tiedoilla vaara siitä, että edellä mainittuja perusoikeuksia loukataan erityisesti vankeusolosuhteiden osalta ja/tai vastaajan poissa ollessa annetun tuomion ( 34 ) vuoksi.

53.

Täydellisyyden vuoksi on huomautettava, että – toisin kuin KN väittää – mikään ei viittaa perusoikeuskirjan 50 artiklassa tai Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa vahvistetun ne bis in idem ‑periaatteen loukkaamiseen. On näet niin, ettei 19.2.2025 annettu Cour d’appel de Bruxelles’n tuomio, jolla kieltäydytään Georgiaan luovuttamisesta, ole sellainen langettava tuomio, joka voisi johtaa ne bis in idem ‑periaatteen loukkaamiseen. ( 35 )

B 

Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely

54.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt soveltamaan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa säädettyä kiireellistä ennakkoratkaisumenettelyä.

55.

Ennakkoratkaisupyyntö koskee muun muassa SEUT 67 artiklan 3 kohtaa ja SEUT 82 artiklan 1 kohtaa, jotka kuuluvat EUT-sopimuksen kolmannen osan V osastoon (Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue), mikä on työjärjestyksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn soveltamisen edellytys.

56.

Kuten edellä on todettu, näillä määräyksillä ei loppujen lopuksi ole välitöntä merkitystä pääasian ratkaisun kannalta. Tämä ei muuta kuitenkaan mitenkään sitä, että ennakkoratkaisupyynnöllä pyritään nimenomaan selventämään tätä seikkaa.

57.

Kiireellistä ennakkoratkaisumenettelyä voidaan siis soveltaa.

58.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on vedonnut pyyntönsä tueksi erityisesti siihen, että ennakkoratkaisupyyntöön on vastattava kiireellisesti, koska KN on säilöön otettuna vain Georgiaan luovuttamista koskevan menettelyn vuoksi.

59.

Jos unionin tuomioistuin ei vastaisi ennakkoratkaisukysymykseen tässä ratkaisuehdotuksessa esitetyllä tavalla vaan siten, että belgialaisen tuomioistuimen ratkaisu on tunnustettava, tätä säilöönottoperustetta ei enää olisi olemassa.

60.

Ei tosin voida sulkea pois sitä, että ranskalaiset tuomioistuimet pitävät tämän jälkeen KN:n säilössä pannakseen georgialaisen tuomion täytäntöön Ranskassa ( 36 ) tai pannakseen vireille rikosoikeudellisen menettelyn niiden tekojen osalta, joista Georgiassa on jo annettu tuomio. Tällainen uusi rikosoikeudellinen menettely ei olisi vastoin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 14 artiklan 7 kappaleeseen sisältyvää ne bis in idem ‑periaatetta, koska tätä periaatetta ei sovelleta eri valtioiden toteuttamiin syytetoimiin, ( 37 ) eikä vastaavia unionin oikeudessa säädettyjä kieltoja, koska niitä ei sovelleta suhteessa kolmansiin valtioihin.

61.

Mikään ennakkoratkaisupyynnössä ei kuitenkaan viittaa siihen, että tällaista lähestymistapaa harkittaisiin Ranskassa tai että Belgian toimivaltaiset viranomaiset olisivat ryhtyneet tällaisiin toimenpiteisiin. Ranska on sitä vastoin selittänyt istunnossa, että jos luovuttaminen ei ole mahdollista, KN vapautetaan.

62.

Lisäksi tässä ehdottamani vastaus ennakkoratkaisupyyntöön voisi vaikuttaa myös säilöönoton kestoon. Tämä vastaus näet tarkoittaa, että ranskalaisen tuomioistuimen on tutkittava omalla vastuullaan, liittyykö luovuttamiseen Georgiaan merkittäviä riskejä siitä, että perusoikeuksia loukataan. Jos KN on edelleen vangittuna kyseisen tutkinnan ajan, olisi järkevää, että ranskalainen tuomioistuin aloittaa tämän tutkinnan mahdollisimman pian.

63.

KN:n säilöönoton jatkaminen riippuu näin ollen siitä, milloin unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisupyyntöön.

64.

Unionin tuomioistuin soveltaa siis nyt käsiteltävässä asiassa perustellusti kiireellistä ennakkoratkaisumenettelyä.

V 

Ratkaisuehdotus

65.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:

SEUT 67 artiklan 3 kohdasta, SEUT 82 artiklan 1 kohdasta tai SEUT 21 ja SEUT 18 artiklaan perustuvasta unionin kansalaisten vapaasta liikkuvuudesta ei seuraa, että unionin oikeutta sovelletaan pyyntöön luovuttaa toisen jäsenvaltion kansalainen kolmanteen valtioon, kun kyseinen henkilö oli hänet kiinni otettaessa vain kulkemassa pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion kautta.

( 1 ) Alkuperäinen kieli: saksa.

( i ) Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa asian minkään asianosaisen todellista nimeä.

( 2 ) https://www.coe.int/en/web/conventions.

( 3 ) Tuomio 6.9.2016, Petruhhin (C‑182/15, EU:C:2016:630, 26 kohta).

( 4 ) Tuomio 6.9.2016, Petruhhin (C‑182/15, EU:C:2016:630, 26 ja 27 kohta) ja tuomio 18.6.2024, Generalstaatsanwaltschaft Hamm (Pakolaisen Turkkiin luovuttamista koskeva pyyntö) (C‑352/22, EU:C:2024:521, 38 kohta).

( 5 ) Tuomio 18.6.2024, Generalstaatsanwaltschaft Hamm (Pakolaisen Turkkiin luovuttamista koskeva pyyntö) (C‑352/22, EU:C:2024:521, 71 kohta).

( 6 ) Tuomio 18.6.2024, Generalstaatsanwaltschaft Hamm (Pakolaisen Turkkiin luovuttamista koskeva pyyntö) (C‑352/22, EU:C:2024:521, 64–70 kohta).

( 7 ) Lausunto 2/13, 18.12.2014 (Unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen) (EU:C:2014:2454, 191 kohta) ja tuomio 29.7.2024, Breian (C‑318/24 PPU, EU:C:2024:658, 46 kohta).

( 8 ) Tuomio 29.7.2024, Breian (C‑318/24 PPU, EU:C:2024:658, 46 kohta). Ks. myös tuomio 14.9.2023, Sofiyska gradska prokuratura (Peräkkäiset pidätysmääräykset) (C‑71/21, EU:C:2023:668, 55 kohta).

( 9 ) Vastaavasti tuomio 29.7.2024, Breian (C‑318/24 PPU, EU:C:2024:658, 43 kohta).

( 10 ) Ks. pakolaisaseman toteamisesta tuomio 18.6.2024, Saksan liittotasavalta (Pakolaisaseman myöntämispäätöksen vaikutus) (C‑753/22, EU:C:2024:524, 68 kohta) ja tuomio 18.6.2024, Generalstaatsanwaltschaft Hamm (Pakolaisen Turkkiin luovuttamista koskeva pyyntö) (C‑352/22, EU:C:2024:521, 43 kohta).

( 11 ) Tuomio 6.3.2014, Siragusa (C‑206/13, EU:C:2014:126, 24 kohta); tuomio 10.7.2014, Julián Hernández ym. (C‑198/13, EU:C:2014:2055, 34 kohta) ja tuomio 28.11.2024, PT (Syyttäjän ja rikoksentekijän välinen sopimus) (C‑432/22, EU:C:2024:987, 35 kohta).

( 12 ) Tuomio 6.3.2014, Siragusa (C‑206/13, EU:C:2014:126, 26 kohta), tuomio 10.7.2014, Julián Hernández ym. (C‑198/13, EU:C:2014:2055, 35 kohta) ja tuomio 28.11.2024, PT (Syyttäjän ja rikoksentekijän välinen sopimus) (C‑432/22, EU:C:2024:987, 36 kohta).

( 13 ) Tuomio 6.9.2016, Petruhhin (C‑182/15, EU:C:2016:630, 33 kohta); tuomio 10.4.2018, Pisciotti (C‑191/16, EU:C:2018:222, 45 kohta); tuomio 13.11.2018, Raugevicius (C‑247/17, EU:C:2018:898, 27 kohta); tuomio 17.12.2020, Generalstaatsanwaltschaft Berlin (Luovuttaminen Ukrainaan) (C‑398/19, EU:C:2020:1032, 30 kohta) ja tuomio 22.12.2022, Generalstaatsanwaltschaft München (Pyyntö henkilön luovuttamisesta Bosnia ja Hertsegovinaan) (C‑237/21, EU:C:2022:1017, 34 kohta).

( 14 ) Tuomio 19.11.2024, komissio v. Puola (Vaalikelpoisuus ja poliittisen puolueen jäsenyys) (C‑814/21, EU:C:2024:963, 154 kohta) ja komissio v. Tšekki (Vaalikelpoisuus ja poliittisen puolueen jäsenyys) (C‑808/21, EU:C:2024:962, 155 kohta).

( 15 ) Tuomio 13.11.2018, Raugevicius (C‑247/17, EU:C:2018:898, 19 kohta); tuomio 17.12.2020, Generalstaatsanwaltschaft Berlin (Luovuttaminen Ukrainaan) (C‑398/19, EU:C:2020:1032, 10 ja 16 kohta) ja tuomio 22.12.2022, Generalstaatsanwaltschaft München (Pyyntö henkilön luovuttamisesta Bosnia ja Hertsegovinaan) (C‑237/21, EU:C:2022:1017, 13 kohta). Sivumennen toisin kuitenkin tuomio 10.4.2018, Pisciotti (C‑191/16, EU:C:2018:222, 34 kohta).

( 16 ) Tuomio 1.4.2014, Felixstowe Dock and Railway Company ym. (C‑80/12, EU:C:2014:200, 25 kohta).

( 17 ) Tuomio 22.3.2007, Talotta (C‑383/05, EU:C:2007:181, 19 kohta).

( 18 ) Tuomio 17.12.1980, komissio v. Belgia (149/79, EU:C:1980:297, 10 kohta); tuomio 2.3.2010, Rottmann (C‑135/08, EU:C:2010:104, 51 kohta) ja tuomio 29.4.2025, komissio v. Malta (Kansalaisuus sijoittamalla) (C‑181/23, EU:C:2025:283, 96 kohta).

( 19 ) Ks. tuomio 6.9.2016, Petruhhin (C‑182/15, EU:C:2016:630, 48 ja 49 kohta) ja tuomio 17.12.2020, Generalstaatsanwaltschaft Hamm (Luovuttaminen Ukrainaan) (C‑398/19, EU:C:2020:1032, 52 kohta).

( 20 ) Ks. SEUT 22 artiklan yhteydessä tuomio 19.11.2024, komissio v. Puola (Vaalikelpoisuus ja poliittisen puolueen jäsenyys) (C‑814/21, EU:C:2024:963, 154 kohta) ja komissio v. Tšekki (Vaalikelpoisuus ja poliittisen puolueen jäsenyys) (C‑808/21, EU:C:2024:962, 155 kohta).

( 21 ) Tuomio 14.2.1995, Schumacker (C‑279/93, EU:C:1995:31, 35 ja 36 kohta).

( 22 ) Äskettäin tuomio 29.4.2025, komissio v. Malta (Kansalaisuus sijoittamalla) (C‑181/23, EU:C:2025:283, 100 ja 101 kohta).

( 23 ) Tuomio 11.11.2014, Dano (C‑333/13, EU:C:2014:2358, 77 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 24 ) Tuomio 6.9.2016, Putruhhin (C‑182/15, EU:C:2016:630, 37 ja 38 kohta); tuomio 13.11.2018, Raugevicius (C‑247/17, EU:C:2018:898, 32 kohta) ja tuomio 2.4.2020, Ruska Federacija (C‑897/19 PPU, EU:C:2020:262, 60 kohta).

( 25 ) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklassa vahvistetusta oikeudesta elämään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 29.1.2019 Güzelyurtlu ym. v. Kypros ja Turkki (CE:ECHR:2019:0129JUD003692507, 231–236 kohta) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 9.7.2019, Romeo Castaño v. Belgia (CE:ECHR:2019:0709JUD000835117, 81 kohta).

( 26 ) Tuomio 6.9.2016, Petruhhin (C‑182/15, EU:C:2016:630, 53–59 kohta) ja tuomio 22.12.2022,, Generalstaatsanwaltschaft München (Pyyntö henkilön luovuttamisesta Bosnia ja Hertsegovinaan) (C‑237/21, EU:C:2022:1017, 55 kohta) sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 7.7.1989, Soering v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:1989:0707JUD001403888, 88 kohta) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.3.2021, Bivolaru ja Moldovan v. Ranska (CE:ECHR:2021:0325JUD004032416, 107 kohta).

( 27 ) Tuomio 6.9.2016, Petruhhin (C‑182/15, EU:C:2016:630, 58 kohta) ja tuomio 2.4.2020, Ruska Federacija (C‑897/19 PPU, EU:C:2020:262, 64 kohta) sekä määräys 6.9.2017, Peter Schotthöfer & Florian Steiner (C‑473/15, EU:C:2017:633, 24 kohta). Ks. myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 7.7.1989, Soering v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:1989:0707JUD001403888, 88 kohta); Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 26.7.2005, N. v. Suomi (CE:ECHR:2003:0923DEC003888502, 158 kohta), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 4.9.2014, Trabelsi v. Belgia (CE:ECHR:2014:0904JUD000014010, 116 kohta) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.3.2021, Bivolaru ja Moldovan v. Ranska (CE:ECHR:2021:0325JUD004032416, 107 kohta).

( 28 ) Tuomio 6.9.2016, Petruhhin (C‑182/15, EU:C:2016:630, 57 ja 59 kohta); tuomio 2.4.2020, Ruka Federacija (C‑897/19 PPU, EU:C:2020:262, 65 kohta) ja tuomio 18.6.2024, Generalstaatsanwaltschaft Hamm (Pakolaisen Turkkiin luovuttamista koskeva pyyntö) (C‑352/22, EU:C:2024:521, 63 kohta).

( 29 ) Ks. Council of Europe Action Plan for Georgia 2024–2027 (CM(2023)168, s. 31) ja Report to the Georgian Government on the visit to Georgia carried out by the European Committee for the Prevention of Torture and Inhuman or Degrading Treatment or Punishment (CPT), 10–21.9.2018 (CPT/Inf (2019) 16, 44–48 kohta).

( 30 ) Ks. vastaavasti tuomio 18.6.2024, Saksan liittotasavalta (Pakolaisaseman myöntämispäätöksen vaikutus) (C‑753/22, EU:C:2024:524, 77 ja 78 kohta) ja tuomio 29.7.2024, Breian (C‑318/24 PPU, EU:C:2024:658, 46 kohta).

( 31 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 27 kohta.

( 32 ) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 28.2.2008, Saadi v. Italia (CE:ECHR:2008:0228JUD003720106, § 129); Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.8.2016, J.K. ym. v. Ruotsi (CE:ECHR:2016:0823JUD005916612, § 91) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.3.2021, Bivolaru ja Moldovan v. Ranska (CE:ECHR:2021:0325JUD004032416, 109 kohta).

( 33 ) Ks. vastaavasti tuomio 31.1.2023, Puig Gordi ym. (C‑158/21, EU:C:2023:57, 97 kohta) ja tuomio 29.7.2024, Breian (C‑318/24 PPU, EU:C:2024:658, 38 kohta).

( 34 ) Ks. tuomio 26.2.2013, Melloni (C‑399/11, EU:C:2013:107, 49 kohta).

( 35 ) Tuomio 14.9.2023, Sofiyska gradska prokuratura (Peräkkäiset pidätysmääräykset) (C‑71/21, EU:C:2023:668, 52 kohta).

( 36 ) Ks. tuomio 13.11.2018, Raugevicius (C‑247/17, EU:C:2018:898, 39 kohta).

( 37 ) YK:n ihmisoikeuskomitean ilmoitukset nro 692/1996, A.R.J. v. Australia, nro 6.4, ja nro 204/1986, A.P. v. Italia, nro 7.3. Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklan osalta tämä ilmenee jo kyseisen määräyksen sanamuodosta..