01968L0193 — FI — 16.02.2020 — 018.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI, annettu 9 päivänä huhtikuuta 1968, viiniköynnöksen kasvullisen lisäysaineiston pitämisestä kaupan (EUVL L 093 17.4.1968, s. 15) |
Muutettu:
Muutettu:
|
L 73 |
14 |
27.3.1972 |
||
|
|
L 002 |
1 |
.. |
|
|
ASIAKIRJAT Helleenien tasavallan liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista |
L 291 |
17 |
19.11.1979 |
|
|
C 241 |
21 |
29.8.1994 |
||
|
|
L 001 |
1 |
.. |
NEUVOSTON DIREKTIIVI,
annettu 9 päivänä huhtikuuta 1968,
viiniköynnöksen kasvullisen lisäysaineiston pitämisestä kaupan
(68/193/ETY)
1 artikla
Tämä direktiivi koskee viiniköynnöksen kasvullista lisäysaineistoa, jäljempänä ’lisäysaineisto’, joka pidetään kaupan yhteisössä.
2 artikla
1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
’Viinillä’Vitis (L.) -sukuisia kasveja, jotka on tarkoitettu viinirypäleiden tuottamiseen tai käytettäviksi saman kasvin lisäysaineistona;
’Lajikkeella’ yhteen ainoaan alimpaan tunnettuun kasvitieteelliseen taksoniin kuuluvaa kasviryhmää, joka voidaan
määritellä tietyn genotyypin tai genotyyppiyhdistelmän ominaispiirteiden kuvauksen perusteella;
erottaa kaikista muista kasviryhmistä vähintään yhden tällaisen ominaispiirteen perusteella; ja
katsoa omaksi kokonaisuudekseen sillä perusteella, että sitä voidaan lisätä ilman että se muuttuu;
’Kloonilla’ lajiominaisuuksien, fenotyyppisten ominaisuuksiensa ja terveystilanteen perusteella valitun viiniköynnöskannan mukaisen lajikkeen kasvullisesti lisättyä jälkeläistä;
’Lisäysaineistolla’
Viiniköynnöksen taimet
juurtuneet: viiniköynnöksen puutuneiden tai ruohomaisten versojen juurtuneet ja varttamattomat kappaleet, jotka on tarkoitettu varttamatta istutettaviksi tai käytettäviksi perusrunkoina;
vartteet: viiniköynnöksen puutuneiden tai ruohomaisten versojen kappaleet, jotka on liitetty toisiinsa varttamalla ja joiden maanalainen osa on juurtunut;
Viiniköynnöksen taimen osat
puutuneet versot: vuoden ikäiset versot;
ruohomaiset versot: puutumattomat versot;
perusrunkopistokkaat varrennuksessa käytettäviksi: viiniköynnösten puutuneiden tai ruohomaisten versojen kappaleet, jotka on tarkoitettu muodostamaan vartteiden maanalainen osa;
varrennusversot: viiniköynnösten puutuneiden tai ruohomaisten versojen kappaleet, jotka on tarkoitettu muodostamaan vartteiden maanpäällinen osa, myös jos varttaminen tapahtuu kasvupaikalla;
juurrutettavat pistokkaat: viiniköynnöksen puutuneiden tai ruohomaisten versojen kappaleet, jotka on tarkoitettu juurtuneiden taimien tuottamiseen;
’Emokasviviljelmillä’ viiniviljelmiä, jotka on tarkoitettu tuottamaan perusrunkopistokkaita vartettavaksi, juurrutettavia pistokkaita tai varttamisoksapistokkaita;
’Taimitarhalla’ viiniviljelmiä, jotka on tarkoitettu tuottamaan juurtuneita pistokkaita tai vartteita;
’Alkuperäisellä lisäysaineistolla’ lisäysaineistoa,
joka on tuotettu jalostajan vastuulla yleisesti hyväksytyin menetelmin lajikkeen ja tarvittaessa kloonin tunnistettavuuden ylläpitämiseksi sekä tautien estämiseksi;
joka on tarkoitettu peruslisäysaineiston tai varmennetun lisäysaineiston tuottamiseen;
joka täyttää liitteissä I ja II peruslisäysaineistolle säädetyt edellytykset. Kyseisiä liitteitä voidaan muuttaa 17 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen peruslisäysaineiston varmentamista koskevien lisäedellytysten tai tiukempien edellytysten määrittelemiseksi;
jonka on virallisessa tarkastuksessa todettu täyttävän edellä mainitut edellytykset;
’Peruslisäysaineistolla’ lisäysaineistoa,
joka on tuotettu jalostajan vastuulla yleisesti hyväksytyin menetelmin lajikkeen ja tarvittaessa kloonin tunnistettavuuden ylläpitämiseksi sekä tautien estämiseksi ja joka on kasvullisesti lisätty suoraan alkuperäisestä lisäysaineistosta;
joka on tarkoitettu varmennetun lisäysaineiston tuotantoon;
joka täyttää liitteissä I ja II peruslisäysaineistolle säädetyt edellytykset; ja
josta on todettu virallisessa kokeessa, että edellä mainittuja edellytyksiä on noudatettu;
’Varmennetulla lisäysaineistolla’: lisäysaineistoa
joka on lisätty suoraan peruslisäysaineistosta tai alkuperäisestä lisäysaineistosta;
joka on tarkoitettu
joka täyttää liitteissä I ja II varmennetulle lisäysaineistolle määrätyt edellytykset; ja
josta on todettu virallisessa kokeessa, että se täyttää edellä mainitut edellytykset;
’Vakiolisäysaineistolla’: lisäysaineistoa
jonka lajikkeet ovat tunnistettavia ja puhtaita;
joka on tarkoitettu
joka täyttää liitteissä I ja II vakiolisäysaineistolle määrätyt edellytykset; ja
josta on todettu virallisessa kokeessa, että edellä mainittuja edellytyksiä on noudatettu;
’Virallisilla toimenpiteillä’: toimenpiteitä, jotka on toteuttanut
valtion viranomainen, tai
julkis- tai yksityisoikeudellinen oikeushenkilö valtion vastuulla, tai
valantehnyt luonnollinen henkilö sellaisten lisätehtävien osalta, jotka ovat myös valtion valvonnassa,
sillä edellytyksellä, että b ja c alakohdassa mainitut henkilöt eivät saa henkilökohtaista etua näiden toimenpiteiden vuoksi;
’Pitämisellä kaupan’
lisäysaineiston toimittamista koe- ja tarkastuslaitoksille;
lisäysaineiston toimittamista palvelujen tarjoajille käsiteltäväksi tai pakattavaksi edellyttäen, että oikeus toimitettuun lisäysaineistoon ei siirry palvelujen tarjoajalle.
2. Jäsenvaltiot voivat säätää väliaikaisena toimenpiteenä tämän direktiivin noudattamisen edellyttämien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten voimaan saattamisen jälkeen, että emokasviviljelmien tai taimitarhojen perustamiseen käytetty lisäysaineisto vastaa tämän direktiivin säännösten mukaisesti varmennettua tai tarkastettua lisäysaineistoa, jos tämä lisäysaineisto on ennen sen käyttöä tarjonnut samat takeet kuin tämän direktiivin mukaisesti varmennettu tai tarkastettu lisäysaineisto.
3 artikla
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että viinin lisäysaineistoa voidaan pitää kaupan ainoastaan,
jos se on virallisesti varmennettu ’alkuperäiseksi lisäysaineistoksi’, ’peruslisäysaineistoksi’ tai ’varmennetuksi lisäysaineistoksi’ tai muun kuin perusrunkona käytettäväksi tarkoitetun lisäysaineiston osalta, jos kyseessä on virallisesti tarkastettu vakiolisäysaineisto; ja
jos se täyttää liitteessä II säädetyt edellytykset.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat hyväksyä, että perusrunkona käytettäväksi tarkoitettua, 23 päivänä helmikuuta 2002 olemassa olevista emoviiniköynnöksistä saatavaa vakiolisäysaineistoa voidaan pitää kaupan niiden alueella siirtymäkauden toimenpiteenä 1 päivään tammikuuta 2005.
3. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa omalle alueelleen sijoittautuneille tuottajille luvan pitää kaupan aiheellisia määriä lisäysaineistoa:
joka on tarkoitettu kokeisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin;
valintatöitä varten;
joka on tarkoitettu geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseen.
Edellytykset, joilla jäsenvaltiot voivat myöntää tällaisia lupia, voidaan määritellä 17 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.
Kun on kyse geneettisesti muunnetun lajikkeen lisäysaineistosta, lupa voidaan myöntää vain, jos ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien vaarojen välttämiseksi on toteutettu kaikki tarvittavat toimenpiteet. Tältä osin tehtävän ympäristövaarojen arvioinnin ja muiden tarkastusten osalta sovelletaan 5 ba artiklan säännöksiä soveltuvin osin.
4. Mikrolisäystekniikalla tuotetun lisäysaineiston osalta voidaan 17 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen vahvistaa seuraavat säännökset:
tämän direktiivin erityissäännösten soveltamista koskeva poikkeus;
tällaiseen lisäysaineistoon sovellettavat edellytykset;
tällaiseen lisäysaineistoon sovellettavat kuvaukset;
lajikkeen aitouden varmistamiselle asetettavat edellytykset.
5. Komissio voi 17 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen säätää, että muuta kuin perusrunkona käytettäväksi tarkoitettua lisäysaineistoa saa pitää kaupan määritellyistä päivämääristä alkaen ainoastaan, jos se on virallisesti varmennettu ”alkuperäiseksi lisäysaineistoksi”, ”peruslisäysaineistoksi” tai ”varmennetuksi lisäysaineistoksi”:
koko yhteisössä eräiden viiniköynnöslajikkeiden osalta, jos yhteisön kyseistä lajiketta koskevat tarpeet voidaan kattaa niiden geneettinen monimuotoisuus huomioon ottaen, tarvittaessa vahvistetun ohjelman mukaisesti lisäysaineistolla, joka on varmennettu ”alkuperäiseksi lisäysaineistoksi”, ”peruslisäysaineistoksi” tai ”varmennetuksi lisäysaineistoksi”; ja
muiden kuin a alakohdassa mainittujen lajikkeiden lisäysaineiston osalta, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi sellaisten jäsenvaltioiden alueella, jotka ovat säätäneet tämän direktiivin säännösten mukaisesti, että ”vakiolisäysaineisto”-luokkaan kuuluvaa lisäysaineistoa ei voida enää pitää kaupan.
4 artikla
Jäsenvaltiot voivat vahvistaa liitteessä I ja II määrättyjen edellytysten osalta lisäedellytyksiä tai tiukempia edellytyksiä vakiolisäysaineiston varmentamiseksi ja tarkastamiseksi.
Tätä säännöstä ei sovelleta varttamisen yhteydessä toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa tuotettuun lisäysaineistoon, joka on tunnustettu vastaavaksi 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
5 artikla
1. Kunkin jäsenvaltion on tehtävä luettelo viiniköynnöslajikkeista, jotka sen alueella hyväksytään virallisesti varmennettaviksi sekä tarkastettaviksi vakiolisäysaineistona. Yleisön on voitava vapaasti tutustua luetteloon. Luettelossa on määritettävä tärkeimmät morfologiset ja fysiologiset ominaisuudet, joiden avulla lajikkeet voidaan erottaa toisistaan. Niiden lajikkeiden osalta, jotka on hyväksytty 31 päivään joulukuuta 1971 mennessä, voidaan viitata virallisissa ampelografisissa julkaisuissa esiintyvään kuvaukseen.
2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että myös niissä hyväksytään varmennettaviksi ja tarkastettavaksi vakiolisäysaineistona muissa jäsenvaltioissa luetteloihin merkityt lajikkeet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 ( 1 ) soveltamista viiniköynnöslajikkeiden luokittelua koskevien säännöstöjen osalta.
3. Jäsenvaltion on tehtävä tarvittaessa myös luettelo klooneista, jotka sen alueella hyväksytään virallisesti varmennettaviksi.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toisessa jäsenvaltiossa varmennettaviksi hyväksytyt kloonit hyväksytään varmennettaviksi myös niissä.
5 a artikla
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että lajike hyväksytään vain, jos se on erotettava, pysyvä ja riittävän yhtenäinen.
5 b artikla
1. Lajiketta pidetään erotettavana, jos se erottuu selvästi tietyn genotyypin tai genotyyppiyhdistelmän ominaispiirteiden kuvauksen perusteella kaikista muista lajikkeista, jotka tunnetaan yleisesti yhteisössä.
Tunnettuna lajikkeena yhteisössä pidetään lajiketta, joka joko on hyväksytty kyseisen jäsenvaltion tai muun jäsenvaltion luetteloon tai jolle on haettu hyväksyntää kyseisessä jäsenvaltiossa tai muussa jäsenvaltiossa silloin, kun sen hyväksymistä koskeva hakemus on asianmukaisesti jätetty arvioitavaksi, paitsi jos tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetut edellytykset eivät enää täyty kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa, ennen kuin päätös arvioitavan lajikkeen hyväksymisestä on tehty.
2. Lajiketta pidetään pysyvänä, jos se ominaispiirteiltään, joiden avulla tutkitaan erotettavuutta, ja muilta lajikkeen kuvauksessa käytetyiltä ominaispiirteiltään pysyy muuttumattomana perättäisten lisäysten jälkeen.
3. Lajiketta pidetään yhtenäisenä, jos se, lukuun ottamatta mahdollisia sitä lisättäessä syntyviä muunnoksia, on riittävän yhtenäinen niiltä ominaispiirteiltään, joiden avulla tutkitaan erotettavuutta, ja muilta lajikkeen kuvauksessa käytetyiltä ominaispiirteiltään.
5 ba artikla
1. Kun on kyse geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja direktiivin 90/220/ETY muuttamisesta 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY ( 2 ) 2 artiklan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitetulla tavalla geneettisesti muunnetun viiniköynnöslajikkeen lisäysaineistosta, lajike hyväksytään vain, jos ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien vaarojen välttämiseksi on toteutettu kaikki tarvittavat toimenpiteet.
2. Kun kyse on 1 kohdassa tarkoitetusta geneettisesti muunnetusta lajikkeesta:
suoritetaan erityinen ympäristövaarojen arviointi, joka vastaa direktiivissä 2001/18/EY säädettyä arviointia ja joka suoritetaan mainitun direktiivin liitteessä II vahvistettujen periaatteiden mukaisesti ja sen liitteessä III tarkoitettujen tietojen perusteella;
menettelyt, joiden tarkoituksena on varmistaa, että vaarojen ja muiden asiaan liittyvien vaatimusten, erityisesti vaarojen hallinnan, pakkausmerkintöjen, mahdollisesti tarvittavien tarkastusten, yleisölle tiedottamisen ja suojalausekkeen, erityinen arviointi, jotka vastaavat direktiivissä 2001/18/EY säädettyjä menettelyjä, vahvistetaan komission ehdotuksesta annettavassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa. Kyseisen asetuksen voimaantuloon saakka geneettisesti muunnetut lajikkeet hyväksytään kansalliseen luetteloon vasta, kun ne on hyväksytty kaupan pidettäviksi direktiivin 2001/18/EY mukaisesti;
direktiivin 2001/18/EY 13—24 artiklaa ei enää sovelleta b alakohdassa tarkoitetun asetuksen mukaisesti hyväksyttyihin geneettisesti muunnettuihin viiniköynnöslajikkeisiin.
3.
Jos viiniköynnöksen lisäysaineistosta saatavia tuotteita aiotaan käyttää 3 artiklan soveltamisalaan kuuluvana elintarvikkeena tai elintarvikkeen ainesosana tai muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 ( 3 ) 16 artiklan soveltamisalaan kuuluvana rehuna tai rehun ainesosana, asianomainen viiniköynnöslajike saadaan hyväksyä ainoastaan sillä edellytyksellä, että se on hyväksytty kyseisen asetuksen mukaisesti.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viiniköynnöslajike, jonka lisäysaineistosta saatavia tuotteita aiotaan käyttää elintarvikkeissa tai rehuissa sellaisina kuin ne on määritelty elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 ( 4 ) 2 ja 3 artiklassa, saadaan hyväksyä ainoastaan sillä edellytyksellä, että se on hyväksytty asiaankuuluvan lainsäädännön nojalla.
5 c artikla
Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että muista jäsenvaltioista tulevia lajikkeita ja tarvittaessa klooneja koskevat samat edellytykset kuin kansallisia lajikkeita tai klooneja, erityisesti hyväksymismenettelyn osalta.
5 d artikla
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että lajikkeet hyväksytään sellaisten virallisten kokeiden perusteella, jotka koskevat erityisesti viljelyä ja käsittävät lajikkeiden kuvaamiselle riittävän määrän ominaisuuksia. Lajikkeiden tunnistamiseen käytettyjen menetelmien on oltava täsmällisiä ja luotettavia.
2. Jäljempänä ►M11 17 artiklan 2 kohdassa ◄ säädettyä menettelyä noudattaen vahvistetaan, ottaen huomioon tieteellisen ja teknisen tiedon taso:
ominaisuudet, jotka vähintään on tutkittava;
tutkimusten tekemistä koskevat vähimmäisedellytykset.
3. Jos on tiedossa, että lajiketta pidetään kaupan toisessa valtiossa toisella nimikkeellä, tämä nimike on myös ilmoitettava luettelossa.
5 e artikla
1. Hyväksytyt lajikkeet on tarkastettava säännöllisesti ja virallisesti. Jos jokin varmentamiseen tai tarkastukseen hyväksymisen edellytyksistä ei enää täyty, hyväksyminen peruutetaan ja lajike poistetaan luettelosta.
2. Lajikkeen hyväksymishakemuksista tai niiden peruuttamisesta, lajikkeiden sisällyttämisestä luetteloon sekä kaikista luetteloon tehdyistä muutoksista on ilmoitettava välittömästi muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Komissio julkaisee jäsenvaltioiden ilmoitusten perusteella yhteisen lajikeluettelon.
5 f artikla
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hyväksytyt geneettisesti muunnetut lajikkeet osoitetaan selvästi sellaisiksi lajikeluetteloissa. Niiden on lisäksi varmistettava, että tällaisia lajikkeita kaupan pitävät henkilöt ilmoittavat selvästi myyntiluettelossaan sen, että lajike on geneettisesti muunnettu, ja ilmoittavat muunnoksen tarkoituksen.
5 g artikla
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että luetteloon hyväksyttyjä lajikkeita tai tarvittaessa klooneja ylläpidetään säilyttävän valinnan avulla.
2. Säilyttävä valinta on voitava aina tarkastaa lajikkeen tai tarvittaessa kloonin ylläpidosta vastaavan henkilön tai vastaavien henkilöiden tekemien muistiinpanojen perusteella.
3. Lajikkeen ylläpidosta vastaavalta henkilöltä voidaan pyytää näytteitä. Näytteet voidaan tarvittaessa ottaa virallisesti.
4. Kun säilyttävä valinta on toteutettu jossakin toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa lajike on hyväksytty, kyseisten jäsenvaltioiden on annettava toisilleen hallinnollista apua tarkastusten osalta.
▼M1 —————
7 artikla
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että korjuun, pakkaamisen, varastoinnin, kuljetuksen ja kasvatuksen aikana lisäysaineistot on pidettävä erillisinä erinä ja että ne on merkittävä lajikkeen ja tarvittaessa peruslisäysaineiston ja varmennetun alkuperäisen lisäysaineiston osalta kloonin mukaan.
8 artikla
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että lisäysaineistoa voidaan pitää kaupan ainoastaan riittävän yhtenäisinä erinä ja suljetuissa pakkauksissa tai nipuissa, joissa on 9 ja 10 artiklan mukainen suljinjärjestelmä ja merkintä. Pakkaamisessa on noudatettava liitteen III määräyksiä.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, komissio vahvistaa pakkauksen, suljinjärjestelmän ja merkitsemisen osalta 17 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen pieniä, lopulliselle käyttäjälle toimitettavia määriä ja ruukuissa, pakkauslaatikoissa ja pahvilaatikoissa kaupan pidettäviä viinejä koskevia säännöksiä.
9 artikla
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että lisäysaineistopakkaukset ja -niput on suljettava virallisesti tai virallisessa valvonnassa siten, ettei niitä voi avata ilman, että suljinjärjestelmä rikkoutuu, tai ilman, että 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu viralliseen etikettiin tai — pakkausten osalta — pakkaukseen jää käsittelystä jälkiä. Suljinjärjestelmässä on sulkemisen takaamiseksi oltava vähintään virallinen etiketti tai virallinen sinetti. Jäljempänä 17 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti voidaan todeta, vastaako tietty suljinjärjestelmä tämän artiklan säännöksiä. Pakkaukset saa sulkea uudelleen yhden tai useamman kerran ainoastaan virallisesti tai virallisessa valvonnassa.
10 artikla
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että lisäysaineistopakkaukset ja -niput on varustettava liitteen IV mukaisella ulkopuolisella etiketillä, joka on laadittu jollakin yhteisön virallisista kielistä. Sen kiinnitys on varmistettava suljinjärjestelmällä. Alkuperäisen lisäysaineiston etiketti on valkoinen, ja siinä on sinipunerva poikkiviiva, peruslisäysaineiston etiketti on valkoinen, varmennetun lisäysaineiston etiketti on sininen ja vakiolisäysaineiston etiketti on tummankeltainen.
2. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia, että niiden alueelle sijoittunut tuottaja pitää kaupan liitteen IV mukaisella yhdellä etiketillä varustettuja useita pakkauksia tai vartteita tai juurrutettuja taimia, joilla on samat ominaispiirteet. Tällöin pakkausten tai nippujen on oltava yhdistettyjä toisiinsa siten, että liitos rikkoutuu niitä irrotettaessa eikä sitä voida enää laittaa takaisin. Etiketti kiinnittyy kyseisellä liitoksella. Uutta sulkemista ei saa tehdä.
3. Jäsenvaltiot voivat säätää, että kunkin niiden alueella tuotetun aineiston mukana seuraa myös seuraavat tiedot sisältävä yhdenmukainen asiakirja: tavaran laatu, lajike ja tarvittaessa klooni, luokka, määrä, lähettäjä ja vastaanottaja, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1493/1999 23 artiklan 2 kohdan soveltamista. Tätä mukana seuraavaa kuljetusasiakirjaa koskevista edellytyksistä säädetään 17 artiklan 3 kohdan mukaista menettelyä noudattaen.
4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun viralliseen etikettiin voivat sisältyä myös kasvien terveyttä koskevat asiakirjat kasvipassien standardointia koskevan komission direktiivin 92/105/ETY ( 5 ) mukaisesti. Kuitenkin kaikki virallisiin pakkausmerkintöihin ja kasvipasseihin sovellettavat edellytykset on määriteltävä ja tunnustettava vastaaviksi.
5. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että viiniköynnöksen kasvullisen lisäysaineiston vastaanottajan on säilytettävä viralliset etiketit vähintään yhden vuoden ajan ja pidettävä ne virallisen valvontaviranomaisen käytettävissä.
6. Komissio laatii viimeistään 23 päivänä helmikuuta 2004 kertomuksen siihen mahdollisesti sisältyvine ehdotuksineen viiniköynnöksen kasvullisen lisäysaineiston liikkumisesta ja etenkin virallisten etikettien käyttämisestä sekä jäsenvaltioiden käyttöön ottamat kuljetusasiakirjat.
10 a artikla
Kun on kyse geneettisesti muunnetun lajikkeen lisäysaineistosta, lisäysaineistoerään tämän direktiivin säännösten mukaisesti kiinnitetyssä tai sen mukana seuraavassa virallisessa tai muussa etiketissä ja asiakirjassa on selkeästi mainittava, että lajiketta on muutettu geneettisesti, ja mainittava geneettisesti muunnettujen organismien nimi.
11 artikla
►M2 1. ◄ Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että lisäysaineiston tunnistettavuus varmistetaan korjuusta lopulliselle käyttäjälle toimittamiseen saakka niiden säätämällä tai hyväksymällä virallisella tarkastusjärjestelmällä. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta tämän direktiivin edellytysten noudattaminen varmistetaan kaupan pitämisen aikana vähintään pistokokein toteutettujen lisäysaineiston virallisten tarkastusten avulla.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraavien tietojen toimittamiseksi toimivaltaiselle laitokselle kolmannesta maasta tulevaa lisäysaineistoa pidettäessä kaupan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vapaata liikkuvuutta yhteisössä:
laji (kasvitieteellinen nimitys);
lajike ja tarvittaessa klooni, juurrutettujen köynnösten osalta näitä tietoja sovelletaan sekä perusrunkoihin että varttamisoksapistokkaisiin;
luokka;
lisäysaineiston luonne;
tuotantomaa ja virallinen tarkastuslaitos;
lähettäjämaa, jos ei sama kuin tuotantomaa;
tuoja;
aineiston määrä.
Yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan nämä tiedot on toimitettava, voidaan vahvistaa 17 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.
12 artikla
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pakollisten tai vapaaehtoisten toimenpiteiden nojalla tämän direktiivin mukaisesti kaupan pidettyyn lisäysaineistoon sovelletaan ainoastaan tässä direktiivissä säädettyjä kaupan pitämistä koskevia rajoituksia lisäysaineiston ominaispiirteiden, tutkintaa koskevien säännösten, merkintöjen ja sulkemisen osalta.
12 a artikla
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viiniköynnöslajikkeiden ja tarvittaessa viiniköynnöskloonien lisäysaineistoon, joka on virallisesti hyväksytty jossakin jäsenvaltiossa vakiolisäysaineiston varmennuksen ja valvonnan osalta tämän direktiivin säännösten mukaisesti, ei sovelleta niiden alueella minkäänlaisia kaupan pitämisen esteitä lajikkeen tai tarvittaessa kloonin osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista.
13 artikla
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yhdessä jäsenvaltiossa varmennetusta peruslisäysaineistosta suoraan saatu ja toisessa jäsenvaltiossa korjattu lisäysaineisto voidaan varmentaa siinä jäsenvaltiossa, jossa peruslisäysaineisto on tuotettu, jos sille on tehty viljelmällä viljelystarkastus, joka täyttää liitteessä I määrätyt edellytykset ja jos virallisessa kokeessa on todettu, että liitteen II edellytyksiä on noudatettu.
14 artikla
1. Lisäysaineiston saatavuudessa yhteisössä ilmenevien väliaikaisten ylittämättömien vaikeuksien poistamiseksi voidaan sallia 17 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, että jäsenvaltiot hyväksyvät, että kyseisistä vaikeuksista selviämiseksi koko yhteisössä pidetään kaupan määräajan tarvittava määrä sellaiseen luokkaan kuuluvaa lisäysaineistoa, johon sovelletaan lievennettyjä vaatimuksia.
2. Määritetyn lajikkeen lisäysaineiston luokan osalta etiketin väri on sama kuin vastaavalle luokalle säädetty väri ja kaikissa muissa tapauksissa etiketti on ruskea. Etiketissä on aina ilmoitettava, että kyseessä on lievemmät vaatimukset täyttävän luokan lisäysaineisto.
3. Edellä 1 kohdan soveltamissäännöt voidaan antaa noudattaen ►M11 17 artiklan 2 kohdassa ◄ säädettyä menettelyä.
14 a artikla
Jäljempänä 17 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen voidaan yhteisön erityisedellytyksin päättää tilapäisesti järjestää kokeita parempien vaihtoehtojen löytämiseksi joillekin tämän direktiivin säännöksille.
15 artikla
1. Tätä direktiiviä ei sovelleta lisäysaineistoon, joka todistetusti on tarkoitettu vietäväksi kolmansiin maihin.
2.
Neuvosto päättää komission ehdotuksesta määräenemmistöllä, onko kolmannessa maassa tuotetulla viiniköynnöksen kasvullisella lisäysaineistolla hyväksymisedellytysten ja kaupan pitämistä varten toteutetuista toimenpiteistä annettujen säännösten osalta samat takeet kuin yhteisössä tuotetulla ja tämän direktiivin säännösten mukaisella aineistolla.
Lisäksi neuvosto määrittelee aineiston tyypit ja viiniköynnöksen kasvullisen lisäysaineiston luokat, joita saadaan a alakohdan mukaisesti pitää kaupan yhteisössä.
Kunnes neuvosto on tehnyt a alakohdan mukaisen päätöksen, jäsenvaltioiden voidaan sallia 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen itse tehdä tällaiset päätökset sanotun kuitenkaan rajoittamatta kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioihin kulkeutumisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY ( 6 ) soveltamista. Luvan tarkoituksena on varmistaa, että tuotava aineisto antaa kaikilta osin vastaavat takuut kuin yhteisössä tämän direktiivin mukaisesti tuotettu viiniköynnöksen kasvullinen lisäysaineisto. Erityisesti tällaisen tuodun aineiston mukana on oltava asiakirja, joka sisältää tämän direktiivin 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.
16 artikla
1. Yhteisössä on tämän direktiivin pakollisten tai valinnaisten säännösten mukaisesti, mukaan lukien kasvien terveyttä koskevat säännökset, markkinoille saatetusta viiniköynnöksen lisäysaineistosta otettujen näytteiden jälkitarkastusta varten suoritettava pistokokein yhteisön vertailutestejä ja -kokeita. Vertailutestit ja -kokeet voivat koskea seuraavia:
2. Vertailutestejä ja -kokeita on käytettävä teknisten varmentamismenetelmien yhdenmukaistamiseksi sekä niiden edellytysten täyttymisen tarkistamiseksi, joiden mukaista lisäysaineiston on oltava.
3. Komissio päättää vertailutestien ja -kokeiden suorittamiseksi tarvittavista järjestelyistä noudattaen 17 artiklassa tarkoitettua menettelyä. Komissio ilmoittaa 17 artiklassa tarkoitetulle komitealle testien ja kokeiden ja niiden tulosten teknisistä järjestelyistä. Mahdollisista kasvien terveyteen liittyvistä ongelmista komissio ilmoittaa pysyvälle kasvinsuojelukomitealle.
4. Yhteisö voi myöntää rahoitusta 1 ja 2 kohdassa säädettyjen testien ja kokeiden toteuttamiseksi.
Yhteisön rahoitus toteutetaan budjettivallan käyttäjän päättämien vuosittaisten määrärahojen rajoissa.
5. Testit ja kokeet, joille voidaan myöntää yhteisön rahoitusta, ja kyseisen rahoituksen myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
6. Ainoastaan valtion viranomaiset tai valtion vastuulla toimivat oikeushenkilöt voivat suorittaa 1 ja 2 kohdassa säädettyjä testejä ja kokeita.
16 a artikla
Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista, jäljempänä mainittuja seikkoja koskevista toimenpiteistä päätetään 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen:
16 b artikla
Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista, jäljempänä mainittuja seikkoja koskevista toimenpiteistä päätetään 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen:
17 artikla
1. Komissiota avustaa maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja metsätaloudessa käytettäviä siemeniä ja lisäysaineistoa käsittelevä pysyvä komitea, jäljempänä ’komitea’
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan menettelystä komissiolle annettua täytäntöönpanotoimivaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 7 ) 4 ja 7 artiklaa.
Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.
3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan kahdeksi kuukaudeksi.
4. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.
17 a artikla
Liitteisiin tieteellisen ja teknisen tietämyksen kehityksen perusteella tehtävät muutokset on tehtävä ►M11 17 artiklan 2 kohdassa ◄ säädettyä menettelyä noudattaen.
18 artikla
Tämä direktiivi ei vaikuta kansallisen lainsäädännön määräyksiin, jotka ovat perusteltuja ihmisten ja eläinten terveyden ja elämän suojelemiseen, kasvien suojeluun tai teollisen tai kaupallisen omaisuuden suojelemiseen liittyvistä syistä.
18 a artikla
Jäsenvaltio voidaan pyynnöstä vapauttaa kokonaan tai osittain, ►M11 17 artiklan 2 kohdassa ◄ säädettyä menettelyä noudattaen, velvollisuudesta soveltaa tätä direktiiviä, lukuun ottamatta kuitenkaan 12 artiklan 1 kohtaa ja 12 a artiklaa, siltä osin kuin viininviljelyllä ja lisäysaineiston pitämisellä kaupan on sen alueella taloudellisesti vähäinen merkitys.
18 b artikla
Tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta kuitenkaan elävän kasviaineiston ja kukkaviljelytuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn luomisesta 27 päivänä helmikuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 234/68 ( 8 ) säännösten soveltamista.
19 artikla
Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1969. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.
Saksalla on oikeus noudattaa 3 artiklan 1 kohtaa entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueella vielä edellä tarkoitettua ajankohtaa myöhemmin, ei kuitenkaan 1 päivän tammikuuta 1995 jälkeen.
Saksan on huolehdittava, että siementä, jonka osalta se käyttää tätä oikeutta hyväkseen, ei viedä yhteisön muihin osiin, entisen Saksan demokraattisen tasavallan aluetta lukuun ottamatta, ellei voida näyttää, että direktiivin säännöksiä on noudatettu.
20 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
KASVUSTOA KOSKEVAT EDELLYTYKSET
1 jakso: Tunnistettavuus, puhtaus ja tuotantopellon tila
1. Kasvuston on oltava lajikkeeltaan ja tapauksen mukaan klooniltaan tunnistettavaa ja puhdasta.
2. Tuotantopellon tilan ja kasvuston kehitysvaiheen on mahdollistettava kasvuston lajikkeen ja tarvittaessa kloonin tunnistettavuuden ja puhtauden sekä terveystilanteen riittävät tarkastukset.
2 jakso: Lisäysaineiston kaikkien luokkien tuotantoon tarkoitettuja emokasviviljelmiä ja kaikkien luokkien taimitarhoja koskevat terveysvaatimukset
1. Tätä jaksoa sovelletaan lisäysaineiston kaikkien luokkien tuotantoon tarkoitettuihin emokasviviljelmiin ja kaikkien kyseisten luokkien taimitarhoihin.
2. Emokasviviljelmät ja taimitarhat on todettava silmämääräisessä tarkastuksessa vapaiksi 6 ja 7 jaksossa luetelluista säännellyistä muista kuin unionikaranteenituhoojista kyseisen suvun tai lajin osalta.
Emokasviviljelmille ja taimitarhoille on tehtävä näytteenotto ja testaus 7 jaksossa lueteltujen säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien varalta kyseisen suvun tai lajin osalta. Jos on epäilyksiä 6 ja 7 jaksossa lueteltujen säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymisestä kyseisen suvun tai lajin osalta, emokasviviljelmistä ja taimitarhoista on tehtävä näytteenotto ja testaus.
3. Asianomaisten emokasviviljelmien ja taimitarhojen silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa näytteenotto ja testaus on tehtävä 8 jakson mukaisesti.
4. Edellä olevassa 2 kohdassa tarkoitettu näytteenotto ja testaus on tehtävä tarkoituksenmukaisimpana vuodenaikana ottaen huomioon ilmasto-olot ja viiniköynnöksen kasvuolosuhteet sekä kyseisen viiniköynnöksen kannalta merkityksellisten säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien biologia.
Jäsenvaltioiden on sovellettava näytteenottoon ja testaukseen Euroopan ja Välimeren maiden kasvinsuojelujärjestön, jäljempänä ”EPPO”, protokollia tai muita kansainvälisesti tunnustettuja protokollia. Jos tällaisia protokollia ei ole, on sovellettava kansallisella tasolla laadittuja asiaa koskevia protokollia. Tällöin jäsenvaltioiden on pyynnöstä asetettava nämä protokollat muiden jäsenvaltioiden ja komission saataville.
Alkuperäisen lisäysaineiston tuottamiseen tarkoitetuilla emokasviviljelmillä olevien viiniköynnösten näytteenotossa ja testauksessa jäsenvaltioiden on sovellettava biologista indeksointia indikaattorikasveilla virusten, viroidien, viruksenkaltaisten tautien ja fytoplasmojen esiintymisen arvioimiseksi tai muita kansainvälisesti tunnustettuja vastaavia protokollia.
3 jakso: Lisäysaineiston kaikkien luokkien tuotantoon tarkoitettuja emokasviviljelmiä ja lisäysaineiston kaikkien luokkien taimitarhoja koskevat maaperävaatimukset ja tuotanto-olosuhteet
1. Emokasviviljelmillä ja taimitarhoissa olevat viiniköynnökset voidaan istuttaa ainoastaan maaperään tai tarvittaessa ruukkuihin kasvualustoille, jotka ovat vapaita tuhoojista, jotka saattavat kantaa 7 jaksossa lueteltuja viruksia. Tällaisten tuhoojien puuttuminen on vahvistettava näytteenotolla ja testauksella.
Näytteenotto ja testaus on tehtävä ottaen huomioon ilmasto-olot ja niiden tuhoojien biologia, jotka saattavat kantaa 7 jaksossa lueteltuja viruksia.
2. Näytteenottoa ja testausta ei tehdä, jos virallinen valvontaviranomainen päättelee virallisen tarkastuksen perusteella, että maaperä on vapaa kaikista tuhoojista, jotka saattavat kantaa 7 jaksossa lueteltuja viruksia.
Näytteenottoa ja testausta ei myöskään tehdä, jos viiniköynnöksiä ei ole kasvatettu tuotantomaaperässä vähintään viiden vuoden ajan ja jos ei ole aihetta epäillä, ettei maaperä olisi vapaa tuhoojista, jotka saattavat kantaa 7 jaksossa lueteltuja viruksia.
3. Jäsenvaltioiden on sovellettava näytteenottoon ja testaukseen EPPOn protokollia tai muita kansainvälisesti tunnustettuja protokollia. Jos tällaisia protokollia ei ole, jäsenvaltioiden on sovellettava kansallisella tasolla laadittuja asiaa koskevia protokollia. Tällöin jäsenvaltioiden on pyynnöstä asetettava nämä protokollat muiden jäsenvaltioiden ja komission saataville.
4 jakso: Tuotantotiloja, -paikkaa tai -aluetta koskevat vaatimukset
1. Emokasviviljelmät ja taimitarhat on perustettava asianmukaisin edellytyksin, jotta ehkäistään sellaisten tuhoojien aiheuttamat saastumisriskit, jotka saattavat kantaa 7 jaksossa lueteltuja viruksia.
2. Taimitarhoja ei saa perustaa viinitarhaan tai emokasviviljelmälle. Vähimmäisetäisyyden viinitarhasta tai emokasviviljelmästä on oltava kolme metriä.
3. Edellä olevien 2 ja 3 jakson terveyttä ja maaperää sekä tuotantopellon tilaa koskevien vaatimusten lisäksi lisäysaineiston tuotannossa on noudatettava 8 jaksossa vahvistettuja tuotantotiloja, -paikkaa tai -aluetta koskevia vaatimuksia kyseisessä jaksossa lueteltujen tuhoojien esiintymisen rajoittamiseksi.
5 jakso: Viralliset tarkastukset
1. Emokasviviljelmillä ja taimitarhoissa tuotetun lisäysaineiston on vuosittaisissa virallisissa kasvuston tarkastuksissa todettava olevan 2–4 jakson vaatimusten mukaista.
2. Kyseiset viralliset tarkastukset suorittaa virallinen valvontaviranomainen 8 jakson mukaisesti.
3. Kasvuston virallisia lisätarkastuksia tehdään, jos on erimielisyyttä asioista, joista voidaan päättää puuttumatta lisäysaineiston laatuun.
6 jakso: Luettelo säännellyistä muista kuin unionikaranteenituhoojista, joiden esiintymisen varalta on tehtävä silmämääräinen tarkastus ja, jos on epäilyksiä, näytteenotto ja testaus 2 jakson 2 kohdan nojalla
|
Viiniköynnöksen lisäysaineiston, siemeniä lukuun ottamatta, suku tai laji |
Säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat |
|
|
Hyönteiset ja punkit |
|
Varttamaton Vitis vinifera L. |
Viteus vitifoliae Fitch [VITEVI] |
|
|
Hyönteiset ja punkit |
|
Vitis L., muu kuin varttamaton Vitis vinifera L. |
Viteus vitifoliae Fitch [VITEVI] |
|
|
Bakteerit |
|
Vitis L. |
Xylophilus ampelinus Willems et al. [XANTAM] |
|
|
Virukset, viroidit, viruksenkaltaiset taudit ja fytoplasmat |
|
Vitis L. |
Candidatus Phytoplasma solani Quaglino et al. [PHYPSO] |
7 jakso: Luettelo säännellyistä muista kuin unionikaranteenituhoojista, joiden esiintymisen varalta on tehtävä silmämääräinen tarkastus ja erityistapauksissa näytteenotto ja testaus 2 jakson 2 kohdan ja 8 jakson nojalla
|
Suku tai laji |
Säännellyt muut kuin unionikaranteenituhoojat |
|
|
Virukset, viroidit, viruksenkaltaiset taudit ja fytoplasmat |
|
Vitis L. lisäysaineisto, lukuun ottamatta siemeniä |
Arabiksen mosaiikkivirus [ARMV00] Viiniköynnöksen viuhkalehtivirus [GFLV00] Grapevine leafroll associated virus 1 [GLRAV1] Grapevine leafroll associated virus 3 [GLRAV3] |
|
|
Virukset, viroidit, viruksenkaltaiset taudit ja fytoplasmat |
|
Vitis spp. ja niiden hybridien perusrungot, paitsi Vitis vinifera L. |
Arabiksen mosaiikkivirus [ARMV00] Viiniköynnöksen viuhkalehtivirus [GFLV00] Grapevine leafroll associated virus 1 [GLRAV1] Grapevine leafroll associated virus 3 [GLRAV3] Grapevine fleck virus [GFKV00] |
8 jakso: Vaatimukset Vitis L. -emokasviviljelmiä ja tapauksen mukaan taimitarhoja koskeville toimenpiteille luokittain 2 jakson 2 kohdan nojalla
Vitis L.
1. Alkuperäinen lisäysaineisto, peruslisäysaineisto ja sertifioitu lisäysaineisto
Silmämääräiset tarkastukset
Virallisen valvontaviranomaisen on tehtävä emokasviviljelmien ja taimitarhojen silmämääräiset tarkastukset vähintään kerran kasvukaudella kaikkien 6 ja 7 jaksossa lueteltujen säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien varalta.
2. Alkuperäinen lisäysaineisto
Näytteenotto ja testaus
Kaikille alkuperäisen lisäysaineiston tuotantoon tarkoitetuilla emokasviviljelmillä oleville viiniköynnöksille on tehtävä näytteenotto ja testaus seuraavien virusten esiintymisen varalta: arabiksen mosaiikkivirus, viiniköynnöksen viuhkalehtivirus, Grapevine Leafroll-associated Virus 1 ja Grapevine Leafroll-associated Virus 3. Näytteenotto ja testaus on toistettava viiden vuoden välein.
Perusrunkojen tuotantoon tarkoitetuille emokasviviljelmille on ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen näytteenoton ja testauksen lisäksi tehtävä kerran näytteenotto ja testaus Grapevine fleck -viruksen esiintymisen varalta.
Näytteenoton ja testauksen tulosten on oltava saatavilla ennen asianomaisten emokasviviljelmien hyväksymistä.
3. Peruslisäysaineisto
Näytteenotto ja testaus
Kaikille peruslisäysaineiston tuotantoon tarkoitetuilla emokasviviljelmillä oleville viiniköynnöksille on tehtävä näytteenotto ja testaus seuraavien virusten esiintymisen varalta: arabiksen mosaiikkivirus, viiniköynnöksen viuhkalehtivirus, Grapevine Leafroll-associated Virus 1 ja Grapevine Leafroll-associated Virus 3.
Näytteenotto ja testaus aloitetaan kuusivuotiaista emokasviviljelmistä ja tehdään tämän jälkeen kuuden vuoden välein.
Näytteenoton ja testauksen tulosten on oltava saatavilla ennen asianomaisten emokasviviljelmien hyväksymistä.
4. Sertifioitu lisäysaineisto
Näytteenotto ja testaus
Sertifioidun aineiston tuotantoon tarkoitetuilla emokasviviljelmillä olevien viiniköynnösten edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto ja testaus seuraavien virusten esiintymisen varalta: arabiksen mosaiikkivirus, viiniköynnöksen viuhkalehtivirus, Grapevine Leafroll-associated Virus 1 ja Grapevine Leafroll-associated Virus 3.
Näytteenotto ja testaus aloitetaan kymmenvuotiaista emokasviviljelmistä ja tehdään tämän jälkeen 10 vuoden välein.
Näytteenoton ja testauksen tulosten on oltava saatavilla ennen asianomaisten emokasviviljelmien hyväksymistä.
5. Alkuperäinen lisäysaineisto, peruslisäysaineisto ja sertifioitu lisäysaineisto
Tuotantotiloja, -paikkaa tai -aluetta koskevat vaatimukset asianomaisten säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien mukaan
Candidatus Phytoplasma solani Quaglino et al.
Viiniköynnökset on tuotettava alueilla, joiden tiedetään olevan vapaita Candidatus Phytoplasma solani Quaglino et al. -tuhoojasta; tai
tuotantotiloissa olevissa viiniköynnöksissä ei ole havaittu oireita Candidatus Phytoplasma solani Quaglino et al. -tuhoojasta viimeksi päättyneen kasvukauden aikana; tai
seuraavien edellytysten on täytyttävä Candidatus Phytoplasma solani Quaglino et al. -tuhoojan esiintymisen osalta:
Xylophilus ampelinus Willems et al.
Viiniköynnökset on tuotettava alueilla, joiden tiedetään olevan vapaita Xylophilus ampelinus Willems et al. -tuhoojasta; tai
tuotantotiloissa olevissa viiniköynnöksissä ei ole havaittu oireita Xylophilus ampelinus Willems et al. -tuhoojasta viimeksi päättyneen kasvukauden aikana; tai
seuraavien edellytysten on täytyttävä Xylophilus ampelinus Willems et al. -tuhoojan esiintymisen osalta:
Arabiksen mosaiikkivirus, viiniköynnöksen viuhkalehtivirus, Grapevine Leafroll-associated Virus 1 ja Grapevine Leafroll-associated Virus 3
Seuraavien edellytysten on täytyttävä seuraavien virusten esiintymisen osalta: arabiksen mosaiikkivirus, viiniköynnöksen viuhkalehtivirus, Grapevine Leafroll-associated Virus 1 ja Grapevine Leafroll-associated Virus 3:
kaikki alkuperäisen lisäysaineiston tuotantoon tarkoitetuilla emokasviviljelmillä olevat viiniköynnökset ja kaikki alkuperäinen lisäysaineisto on pidettävä hyönteisiltä suojatuissa tiloissa sen varmistamiseksi, että ne ovat vapaita viruksista Grapevine Leafroll-associated Virus 1 ja Grapevine Leafroll-associated Virus 3.
Viteus vitifoliae Fitch
Viiniköynnökset on tuotettava alueilla, joiden tiedetään olevan vapaita Viteus vitifoliae Fitch -tuhoojasta, tai
viiniköynnökset on vartettava Viteus vitifoliae Fitch -tuhoojan kestäviin perusrunkoihin, tai:
6. Vakioaineisto
Silmämääräiset tarkastukset
Virallisen valvontaviranomaisen on tehtävä emokasviviljelmien ja taimitarhojen silmämääräiset tarkastukset vähintään kerran kasvukaudella kaikkien 6 ja 7 jaksossa lueteltujen säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien varalta.
Tuotantotiloja, -paikkaa tai -aluetta koskevat vaatimukset asianomaisten säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien mukaan
Candidatus Phytoplasma solani Quaglino et al.
Viiniköynnökset on tuotettava alueilla, joiden tiedetään olevan vapaita Candidatus Phytoplasma solani Quaglino et al. -tuhoojasta; tai
tuotantotiloissa olevissa viiniköynnöksissä ei ole havaittu oireita Candidatus Phytoplasma solani Quaglino et al. -tuhoojasta viimeksi päättyneen kasvukauden aikana; tai
Xylophilus ampelinus Willems et al.
Viiniköynnökset on tuotettava alueilla, joiden tiedetään olevan vapaita Xylophilus ampelinus Willems et al. -tuhoojasta; tai
tuotantotiloissa olevissa viiniköynnöksissä ei ole havaittu oireita Xylophilus ampelinus Willems et al. -tuhoojasta viimeksi päättyneen kasvukauden aikana; tai
seuraavien edellytysten on täytyttävä Xylophilus ampelinus Willems et al. -tuhoojan esiintymisen osalta:
Arabiksen mosaiikkivirus, viiniköynnöksen viuhkalehtivirus, Grapevine Leafroll-associated Virus 1 ja Grapevine Leafroll-associated Virus 3
Kaikkien virusten (arabiksen mosaiikkivirus, viiniköynnöksen viuhkalehtivirus, Grapevine Leafroll-associated Virus 1 ja Grapevine Leafroll-associated Virus 3) oireita on havaittu enintään 10 prosentissa vakioaineiston tuotantoon tarkoitetuilla emokasviviljelmillä olevista viiniköynnöksistä, ja kyseisiä viiniköynnöksiä ei enää käytetä lisäykseen.
Viteus vitifoliae Fitch
Viiniköynnökset on tuotettava alueilla, joiden tiedetään olevan vapaita Viteus vitifoliae Fitch -tuhoojasta, tai
viiniköynnökset on vartettava Viteus vitifoliae Fitch -tuhoojan kestäviin perusrunkoihin, tai:
jos kaupan pidettäväksi tarkoitetussa lisäysaineistossa on merkkejä tai oireita Viteus vitifoliae Fitch -tuhoojasta, kyseisen aineiston koko erälle on tehtävä fumigaatio, kuumavesikäsittely tai jokin muu asianmukainen käsittely EPPOn protokollien tai muiden kansainvälisesti tunnustettujen protokollien mukaisesti sen varmistamiseksi, että se on vapaa Viteus vitifoliae Fitch -tuhoojasta.
LIITE II
LISÄYSAINEISTOA KOSKEVAT EDELLYTYKSET
I YLEISET EDELLYTYKSET
1. Lisäysaineiston on oltava lajikkeeltaan tunnistettavaa ja puhdasta sekä tarvittaessa klooniltaan puhdasta; pidettäessä kaupan vakiolisäysaineistoa sallitaan 1 prosentin poikkeama.
2. Lisäysaineiston teknisen vähimmäispuhtauden on oltava 96 prosenttia.
Teknisesti epäpuhtaina pidetään
kokonaan tai osittain kuivunutta lisäysaineistoa, myös jos sitä on liotettu vedessä kuivumisen jälkeen;
lisäysaineistoa, joka on pilaantunut, vääntynyt, vahingoittunut, rakeiden tai pakkasen vaurioittama, murskaantunut tai rikkoutunut;
aineistoa, joka ei täytä III kohdan vaatimuksia.
3. Versojen on oltava riittävän puutuneita.
4. Lisäysaineiston on oltava käytännössä vapaa kaikista tuhoojista, jotka vähentävät lisäysaineiston käyttökelpoisuutta ja laatua.
Lisäysaineiston on myös noudatettava unionikaranteenituhoojia ja suoja-aluekaranteenituhoojia koskevia asetuksen (EU) 2016/2031 nojalla hyväksytyissä täytäntöönpanosäädöksissä säädettyjä vaatimuksia sekä kyseisen asetuksen 30 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyjä toimenpiteitä.
II ERITYISET EDELLYTYKSET
1. Vartteet
Samaan lisäysaineiston luokkaan kuuluvista yhdistelmistä koostuvat vartteet on luokiteltava kyseiseen luokkaan.
Lisäysaineiston eri luokkiin kuuluvista yhdistelmistä koostuvat vartteet on luokiteltava yhdistelmien osien luokista alimpaan.
2. Väliaikainen poikkeus
Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 1 kohtaa 31 päivään heinäkuuta 2010 asti peruslisäysaineistolle vartetusta alkuperäisestä lisäysaineistosta koostuviin vartteisiin. Jos jäsenvaltiot päättävät olla soveltamatta 1 kohtaa, niiden on sen sijaan sovellettava seuraavaa sääntöä.
Peruslisäysaineistolle vartetusta alkuperäisestä lisäysaineistosta koostuvat vartteet on luokiteltava alkuperäiseksi lisäysaineistoksi.
III LUOKITTELU
1. Vartettavat perusrunkopistokkaat, juurrutettavat pistokkaat ja varttamisoksapistokkaat
Halkaisija
Kyseessä on poikkileikkauksen suurin halkaisija. Tämä vakiomitta ei koske ruohomaisia pistokkaita.
Vartettavat perusrunkopistokkaat ja varttamisoksapistokkaat:
kapeimman osan halkaisija: 6,5–12 mm;
paksuimman osan halkaisija: 15 mm, lukuun ottamatta paikalla vartettaviksi tarkoitettuja varttamisoksapistokkaita.
Juurrutettavat pistokkaat:
2. Juurtuneet pistokkaat
A. Läpimitta
Solmuvälin keskeltä, ylimmän verson alapuolelta ja suurimman poikkileikkauksen mukaan mitatun halkaisijan on oltava vähintään 5 mm. Tämä vakiomitta ei koske ruohomaisesta lisäysaineistosta saatuja juurtuneita pistokkaita.
B. Pituus
Tyvestä juurten kiinnityskohdasta ylimmän verson alaosaan mitatun pituuden on oltava vähintään:
30 cm vartettaviksi tarkoitettujen juurtuneiden pistokkaiden osalta; Sisiliaan tarkoitettujen juurtuneiden pistokkaiden osalta pituuden on kuitenkin oltava 20 cm;
20 cm fmuiden juurtuneiden pistokkaiden osalta.
Tämä vakiomitta ei koske ruohomaisesta lisäysaineistosta saatuja juurtuneita pistokkaita.
C. Juuret
Kullakin kasvilla on oltava vähintään kolme hyvin kehittynyttä ja sopivasti jakautunutta juurta. Lajikkeella 420 A voi kuitenkin olla ainoastaan kaksi hyvin kehittynyttä juurta, jos ne ovat vastakkaisilla puolilla.
D. Tyvi
Leikkaus on oltava tehty riittävän kaukaa diafragman alapuolelta, jotta se ei vahingoitu, muttei yli senttimetriä sen alapuolelta.
3. Vartteet
A. Pituus
Varren pituuden on oltava vähintään 20 cm.
Tämä vakiomitta ei koske ruohomaisesta lisäysaineistosta saatuja juurtuneita pistokkaita.
B. Juuret
Kullakin kasvilla on oltava vähintään kolme hyvin kehittynyttä ja sopivasti jakautunutta juurta. Lajikkeella 420 A voi kuitenkin olla ainoastaan kaksi hyvin kehittynyttä juurta, jos ne ovat vastakkaisilla puolilla.
C. Liitos
Kullakin kasvilla on oltava riittävä, tasainen ja kiinteä liitos.
D. Tyvi
Leikkaus on oltava tehty riittävän kaukaa diafragman alapuolelta, jotta se ei vahingoitu, muttei yli senttimetriä sen alapuolelta.
LIITE III
PAKKAAMINEN
Pakkausten ja nippujen koostumus
|
1 – Tyyppi |
2 – Yksilöiden lukumäärä |
3 – Enimmäismäärä |
|
1. Vartteet |
25, 50, 100 tai 100:n kerrannainen |
500 |
|
2. Juurtuneet pistokkaat |
50, 100 tai 100:n kerrannainen |
500 |
|
3. Varttamisoksapistokkaat |
|
|
|
— joissa vähintään viisi käyttökelpoista silmua |
100 tai 200 |
200 |
|
— joissa yksi käyttökelpoinen silmu |
500 tai 500:n kerrannainen |
5 000 |
|
4. Vartettavat perusrunkopistokkaat |
100 tai 100:n kerrannainen |
1 000 |
|
5. Juurrutettavat pistokkaat |
100 tai 100:n kerrannainen |
500 |
ERITYISET EDELLYTYKSET
I Pienet määrät
Tarvittaessa kaikentyyppisen ja kaikkiin luokkiin kuuluvan edellä sarakkeessa 1 luetellun lisäysaineiston pakkausten ja nippujen koko (yksilöiden lukumäärä) voi olla pienempi kuin edellä sarakkeessa 2 esitetyt vähimmäismäärät.
II Juurelliset viinikasvit missä tahansa kasvualustassa ruukuissa, pakkauslaatikoissa ja pahvilaatikoissa
Yksilöiden lukumäärää ja enimmäismäärää ei sovelleta.
LIITE IV
MERKINNÄT
A. ETIKETTI
I Vaadittavat tiedot
1. EY:n normi
2. Tuotantomaa
3. Jäsenvaltion varmennus- tai tarkastusviranomainen tai sen nimikirjaimet
4. Sinetöinnistä vastuussa olevan henkilön nimi ja osoite tai tunnistenumero
5. Laji
6. Aineiston tyyppi
7. Luokka
8. Lajike ja tarvittaessa klooni. Vartteiden osalta tämä tieto koskee juurakoita ja varttamisoksia.
9. Erän viitenumero
10. Määrä
11. Pituus – ainoastaan vartettavat perusrunkopistokkaat: tämä koskee kyseisen erän pistokkaiden vähimmäispituutta
12. Viljelyvuosi
II Vähimmäisvaatimukset
Etiketin on täytettävä seuraavat vaatimukset:
Etiketin on oltava pysyvästi painettu ja selkeästi luettava.
Etiketti on kiinnitettävä näkyvään kohtaan niin, että se on helposti havaittavissa.
Edellä A.I kohdassa tarkoitettuja tietoja ei saa millään tavalla peittää, himmentää tai katkaista muulla kirjallisella tai kuvallisella ilmaisulla.
Edellä A.I kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava nähtävissä samanaikaisesti.
III Loppukuluttajalle tarkoitettuja pieniä määriä koskeva poikkeus
1. Enemmän kuin yksi yksikkö
Vaaditut tiedot etiketin osalta I.10 kohdan mukaisesti ovat seuraavat: ”Yksiköiden tarkka lukumäärä pakkausta tai nippua kohti”.
2. Yksi yksikkö
Seuraavia A.I kohdassa lueteltuja tietoja ei vaadita:
IV Ruukuissa, pakkauslaatikoissa ja pahvilaatikoissa olevia viinikasveja koskeva poikkeus
Kun kyseessä ovat juurelliset viinikasvit missä tahansa kasvualustassa ruukuissa, pakkauslaatikoissa ja pahvilaatikoissa ja kun tällaisen aineiston pakkaukset eivät voi koostumuksensa vuoksi täyttää sinetöintivaatimuksia (mukaan lukien pakkausmerkinnät),
lisäysaineisto on pidettävä erillisinä erinä, jotka voidaan asianmukaisesti tunnistaa lajikkeen ja tarvittaessa kloonin sekä yksilöiden lukumäärän mukaan;
virallinen etiketti ei ole pakollinen;
lisäysaineiston mukana on oltava B kohdan mukainen saateasiakirja.
B. SAATEASIAKIRJA
I Vaatimukset
Jos jäsenvaltiot vaativat, että saateasiakirja on annettava,
se on annettava vähintään kahtena kappaleena (lähettäjä ja vastaanottaja);
sen (vastaanottajan kappaleen) on oltava mukana lähetyksessä lähettäjältä vastaanottajalle;
siinä on annettava kaikki II kohdassa luetellut tiedot, jotka koskevat lähetyksen yksittäisiä eriä;
se on säilytettävä vähintään vuoden ajan ja esitettävä pyydettäessä viralliselle valvontaviranomaiselle.
II Vaadittavat tiedot
1. EY:n normi
2. Tuotantomaa
3. Jäsenvaltion varmennus- tai tarkastusviranomainen tai sen nimikirjaimet
4. Juokseva numero
5. Lähettäjä (osoite, rekisteröintinumero)
6. Vastaanottaja (osoite)
7. Laji
8. Aineiston tyyppi
9. Luokka
10. Lajike ja tarvittaessa klooni. Vartteiden osalta tämä tieto koskee juurakoita ja varttamisoksia.
11. Yksilöiden lukumäärä erää kohti
12. Erien kokonaismäärä
13. Toimituspäivämäärä.
( 1 ) EYVL L 179, 17.7.1999, s. 1.
( 2 ) EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1.
( 3 ) EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.
( 4 ) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.
( 5 ) EYVL L 4, 8.1.1993, s. 22.
( 6 ) EYVL L 169, 10.7.2000, s. 1.
( 7 ) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
( 8 ) EYVL N:o L 55, 2.3.1968, s. 1