<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.15-->
  <head>
    <title>2026-09-202609C108202402930-00-TRA-DOC-FI-ARRET-C-0293-24-202607097-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="true" name="ParExtraits_2021"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="9/10/2026 17:16:49" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="ARR" name="TypeDoc"/>
    <meta content="ekAsOYCtbfJQ73SVDIu3IYdc14hBBpvmGqyUcaov0yZNuznt8wePPAqFQCOjrSU6ISKBhIkvYAqBcyNWNvVa6CTBK5xjh6YxySz3QqFE1UdQDLM3kQlpct1TPMCkaFxIheCyAgA5hgZRkNzJhSmr+QYP3ve3WYaRSTHfCs4mT3g=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="liv" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0293" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2024" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="liv" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_ok" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="ARR_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 07-09-26 17:00:21" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="37ce4b29d1b94851ac0c81ad0baecb09" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0293" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="RP" name="NatureAff"/>
    <meta content="RP" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId24" style="first"/>
      <div id="rId20" style="even">Tuomio 8.9.2026 – Asia C‑293/24</div>
      <div id="rId21" style="default">Ferreira da Silva e Brito ym.</div>
    </div>
    <p class="C19Centre" id="para-1" title="page-1">
      UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
    </p>
    <p class="C19Centre" id="para-2" title="page-1">
      8 päivänä syyskuuta 2026  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">*</a>
</span>)
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-3" title="page-1">
      Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 77/187/ETY ja direktiivi 2001/23/EY – Yritysten luovutus – Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen – 1 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 1 kohta – Velvollisuus pyytää ennakkoratkaisua SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan nojalla – Jäsenvaltion vastuu sen syyksi luettavasta unionin oikeuden rikkomisesta yksityisille aiheutuneista vahingoista – Sellaisen kansallisen tuomioistuimen syyksi luettava unionin oikeuden rikkominen, jonka päätöksiin ei kansallisen oikeuden mukaan saa hakea muutosta – Kyseisen kansallisen tuomioistuimen, jonka väitetään aiheuttaneen tällaisia vahinkoja, ratkaisun antamisajankohtana olemassa olleen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön huomioon ottaminen
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-4" title="page-1">
      Asiassa C‑293/24,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-5" title="page-1">
      jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Supremo Tribunal de Justiça (ylin yleinen tuomioistuin, Portugali) on esittänyt 13.3.2024 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 23.4.2024, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-6" title="page-1">
      João Filipe Ferreira da Silva e Brito ym.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-7" title="page-1">
      vastaan
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-8" title="page-1">
      Portugalin valtio,
    </p>
    <p class="C19Centre" id="para-9" title="page-1">
      UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-10" title="page-1">
      toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti T. von Danwitz, jaostojen puheenjohtajat F. Biltgen, K. Jürimäe, L. Arastey Sahún, J. Passer ja F. Schalin sekä tuomarit S. Rodin, E. Regan, D. Gratsias, M. Gavalec (esittelevä tuomari), Z. Csehi, S. Gervasoni, N. Fenger ja R. Frendo,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-11" title="page-1">
      julkisasiamies: T. Ćapeta,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-12" title="page-1">
      kirjaaja: hallintovirkamies L. Carrasco Marco,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-13" title="page-1">
      ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 16.6.2025 pidetyssä istunnossa esitetyn,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-14" title="page-1">
      ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">João Filipe Ferreira da Silva e Brito ym, edustajinaan J. L. da Cruz Vilaça, I. Domingues Alves, M. Martins Pereira ja T. Santos Silva, advogados,</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Portugalin hallitus, asiamiehinään P. Barros da Costa, J. Castello-Branco, C. Freire, S. Leite ja A. Pimenta,</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja R. Kanitz,</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Espanjan hallitus, asiamiehenään A. Gavela Llopis,</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan komissio, asiamiehinään M. Afonso, S. Delaude ja P. Van Nuffel,</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-20" title="page-1">
      kuultuaan julkisasiamiehen 30.10.2025 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-21" title="page-1">
      on antanut seuraavan
    </p>
    <p class="C75Debutdesmotifs" id="para-22" title="page-1">
      tuomion
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisupyyntö koskee työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14.2.1977 annetun neuvoston direktiivin 77/187/ETY (EYVL 1977, L 61, s. 26) 3 artiklan 1 kohdan ja työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY (EYVL 2001, L 82, s. 16) 1 artiklan 1 kohdan sekä SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan tulkintaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä João Filipe Ferreira da Silva e Brito ja muut lentoyhtiö Air Atlantis S. A:n (jäljempänä AIA) entiset työntekijät ja toisaalta Portugalin valtio ja jossa vaaditaan korvausta vahingosta, joka asianosaisille on aiheutunut siitä, että Supremo Tribunal de Justiça (ylin yleinen tuomioistuin, Portugali) on rikkonut unionin oikeutta 25.2.2009 antamassaan tuomiossa (jäljempänä 25.2.2009 annettu tuomio).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asiaa koskevat oikeussäännöt</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">EUT-sopimus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">SEUT 267 artiklassa määrätään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-29" title="page-2">
      ”Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu:
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-30" title="page-2">
      a) perussopimusten tulkinnasta;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-31" title="page-2">
      b) unionin toimielimen, elimen tai laitoksen säädöksen pätevyydestä ja tulkinnasta.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-32" title="page-2">
      Jos tällainen kysymys tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa, tämä tuomioistuin voi, jos se katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksen, pyytää Euroopan unionin tuomioistuinta ratkaisemaan sen.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-33" title="page-2">
      Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-34" title="page-2">
      – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivi 77/187</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 77/187 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todettiin, että ”on tarpeen huolehtia työntekijöiden suojasta sen varmistamiseksi, että heidän oikeutensa turvataan, kun työnantaja vaihtuu”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-38" title="page-2">
      ”Tätä direktiiviä sovelletaan yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovuttamiseen toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettiin seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-40" title="page-2">
      ”Ne luovuttajan oikeudet ja velvollisuudet, jotka johtuvat 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen vuoksi luovutuksensaajalle.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettiin seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-42" title="page-3">
      ”Yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutus ei sellaisenaan ole peruste, jota luovuttaja tai luovutuksensaaja voi käyttää irtisanomiseen. Tämä säännös ei estä irtisanomisia työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivi 2001/23</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivillä 2001/23 kodifioitiin 11.4.2001 lukien direktiivi 77/187, sellaisena kuin se on muutettuna 29.6.1998 annetulla neuvoston direktiivillä 98/50/EY (EYVL 1998, L 201, s. 88).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2001/23 kolmannessa ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-46" title="page-3">
      ”(3) On tarpeen huolehtia työntekijöiden suojasta sen varmistamiseksi, että heidän oikeutensa turvataan, kun työnantaja vaihtuu.
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-47" title="page-3">
      – –
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-48" title="page-3">
      (8) Oikeusvarmuuden ja avoimuuden vuoksi on ollut tarpeen, että luovutuksen oikeudellista käsitettä selkeytetään ottaen huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Selkeyttämisellä ei kuitenkaan ole muutettu direktiivin 77/187/ETY soveltamisalaa sellaisena kuin se on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukaan.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-50" title="page-3">
      ”a) Tätä direktiiviä sovelletaan yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovuttamiseen toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta.
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-51" title="page-3">
      b) Jollei a alakohdasta ja tämän artiklan jäljempänä olevista säännöksistä muuta johdu, tässä direktiivissä tarkoitettuna luovutuksena pidetään oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä resurssikokonaisuutta.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-53" title="page-3">
      ”Ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-55" title="page-4">
      ”Yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutus ei sellaisenaan ole peruste, jota luovuttaja tai luovutuksensaaja voi käyttää irtisanomiseen. Tämä säännös ei estä irtisanomisia työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Portugalin oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yksittäisten työsopimusten päättymistä koskevan säännöstön (Regime jurídico da cessação do contrato individual de trabalho), joka on hyväksytty 27.2.1989 annetulla asetuksella (Decreto-Lei) nro 64-A/89 (Diário da República, I-sarja, nro 48, toinen lisäosa, 27.2.1989; jäljempänä LCCT), 23 §:n 3 momentissa säädettiin seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-58" title="page-4">
      ”Se, että työntekijä vastaanottaa tässä pykälässä tarkoitetun korvauksen, merkitsee irtisanomisen hyväksymistä.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasian valittajat ovat AIA-lentoyhtiön entisiä työntekijöitä. Heihin kohdistettiin joukkovähentämistoimenpide 30.4.1993 alkavin vaikutuksin kyseisen yhtiön purkamisen vuoksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Transportes Aéreos Portugueses S. A. (jäljempänä TAP) suoritti 1.5.1993 alkaen osan tilauslennoista, jotka AIA, jonka suurin osakkeenomistaja se oli, oli sitoutunut suorittamaan kansainvälisen lentoliikenneliiton (IATA) kesäkaudella 1993 eli 1.5.–31.10.1993. TAP, joka ei siihen mennessä toiminut tilauslentojen markkinoilla, käytti näiden lentojen suorittamiseen pääasiallisesti neljää AIA:n liikennöimistä kahdeksasta lentokoneesta sekä AIA:n toimistokalustoa ja osaa sen lentokoneiden astiastosta. TAP käytti satunnaisesti myös omia lentokoneitaan ja miehistöään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisupyynnön mukaan TAP:n päätöksellä liikennöidä nämä lennot pyrittiin ainakin osittain välttämään AIA:n ja matkanjärjestäjien välisten sopimusten täyttämättä jättämisen varalta määrättyjen raskaiden korvausten maksaminen. Siltä osin kuin TAP:n oli maksettava vuokria AIA:n vuokraamista neljästä lentokoneesta, se teki asianomaisten leasing-vuokralleantajien kanssa sopimuksen voidakseen käyttää näitä lentokoneita.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasian valittajat väittävät hyväksyneensä irtisanomiskorvauksen, koska he katsoivat, että AIA:n purkaminen oli väistämätöntä, kun otetaan huomioon kansainvälisen lentoliikenteen vapauttaminen ja Persianlahden ensimmäisen sodan aiheuttama yleinen kriisi. He eivät kuitenkaan olleet irtisanomishetkellään tietoisia siitä, että TAP ottaisi heidän työsopimustensa irtisanomisen jälkeen takaisin osan AIA:n kalustosta ja jatkaisi AIA:n tilauslentotoimintaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä kannalta katsoen TAP oli AIA:n purkamisen jälkeen ottanut takaisin oman kaupallisen osastonsa palvelukseen kaksi työntekijää, jotka se oli siihen saakka lähettänyt työskentelemään AIA:n kaupalliseen osastoon, ja antoi heille tilauslentoihin liittyviä tehtäviä IATA:n kesäkaudella 1993.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi TAP suoritti IATA:n kesäkaudella 1994 tilauslentoja, joita se ei ollut koskaan aiemmin suorittanut, AIA:n perinteisesti liikennöimillä reiteillä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasian valittajat nostivat vuosina 1993 ja 1994 Tribunal do Trabalho de Lisboassa (Lissabonin työtuomioistuin, Portugali) kanteen, jossa he muun muassa riitauttivat joukkovähentämisensä ja vaativat, että heidät oli otettava TAP:n palvelukseen. He väittivät, että TAP:n todellisena aikomuksena oli ottaa pienemmin kustannuksin vastattavakseen AIA:n toiminta tilauslentomarkkinoilla, minkä oli katsottava tarkoittavan liikkeen luovutusta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseinen tuomioistuin velvoitti 6.2.2007 antamallaan tuomiolla TAP:n ottamaan pääasian valittajat takaisin palvelukseen ja maksamaan heille vahingonkorvausta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tribunal da Relação de Lisboa (Lissabonin ylioikeus, Portugali) muutti kyseistä tuomiota 16.1.2008 antamallaan tuomiolla ja katsoi, että AIA:n purkaminen johtui muun muassa AIA:n huonosta tuloksesta ja että selvitysmenettely oli johtanut yrityksen varojen hajautumiseen, minkä vuoksi ei ollut enää yritystä, joka voitiin luovuttaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseinen tuomioistuin katsoi myös, että AIA:n tiettyjen omaisuuserien siirtämistä TAP:lle ei voitu pitää liiketoiminnan osan luovutuksena. Sen mukaan TAP on hankkinut vain AIA:n purkamisesta johtuvia erillisiä osia, joilla ei ole sellaista omaa organisaatiota, joka muodostaisi taloudellisen kokonaisuuden, joka kykenee toimimaan yksin markkinoilla. Mikään näistä seikoista ei myöskään ole ratkaiseva tai olennainen TAP:n harjoittaman tilauslentotoiminnan tukemiseksi. Lisäksi TAP käytti IATA:n kesäkaudella 1993 omia lentokoneitaan liikennöidäkseen tiettyjä lentoja, jotka AIA oli sitoutunut suorittamaan. AIA:n entisiä lentokoneita käytettiin myös TAP:n liikennöimiin reittilentoihin siihen saakka, kunnes ne oli palautettu leasing-vuokralleantajille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka lisäksi ensi näkemältä voisi vaikuttaa siltä, että TAP jatkoi AIA:n harjoittamaa toimintaa, Tribunal da Relação de Lisboa hylkäsi tämän tulkinnan. Ensinnäkin TAP olisi joutunut maksamaan raskaita korvauksia AIA:n tekemien sopimusten täyttämättä jättämisestä. Toiseksi TAP kykeni itse varmistamaan AIA:n tekemien sopimusten täyttämisen. Kolmanneksi, koska TAP käytti omaa yritystään osallistuakseen tilauslentojen markkinoihin, ei voida katsoa, että kyseessä on liikkeen luovutus. Neljänneksi, liikennöidessään vuonna 1994 tilauslentoja TAP pyrki saamaan AIA:n purkamisen vuoksi vapautuneen markkinaosuuden, mikä ei merkitse AIA:n asiakkaiden siirtymistä TAP:lle, etenkään, koska tällainen asiakaskunta on hyvin epävakaa tilauslentojen markkinoilla. Viidenneksi AIA:n liike liittyi lentotoimintalupaan, joka ei ollut siirrettävissä, minkä vuoksi liikkeen luovutus ei ollut mahdollista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Supremo Tribunal de Justiça hylkäsi 25.2.2009 antamallaan tuomiolla pääasian valittajien Tribunal da Relação de Lisboan 16.1.2008 antamasta tuomiosta tekemän valituksen ja katsoi yhtäältä, ettei direktiivissä 77/187 tarkoitettua liikkeen luovutusta ollut tapahtunut, ja toisaalta, ettei ennakkoratkaisupyynnön esittäminen unionin tuomioistuimelle ollut tarpeen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseinen tuomioistuin yhtyi ensinnäkin Tribunal da Relação de Lisboan päättelyyn, lukuun ottamatta merkitystä, joka on annettava sille, että AIA:lla oli liike, joka liittyi lentotoimintalupaan, joka ei ollut siirrettävissä. Koska TAP:llä itsellään oli lupa liikennöidä reitti- ja tilauslentoja, se, että AIA:lla tilauslentoja varten oleva lupa ei ollut siirrettävissä, ei siten estänyt TAP:tä harjoittamasta tätä toimintaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan AIA:n varojen selvittämisen jälkeen TAP:ssä ei kuitenkaan ollut ”taloudellista yksikköä, jonka tarkoituksena oli harjoittaa suoraan ja itsenäisesti tilauslentotoimintaa, jota AIA oli harjoittanut aiemmin”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi oli TAP:n, joka oli AIA:n pääasiallinen velkoja, edun mukaista täyttää AIA:n tekemät sopimukset, jotta sen ei tarvitsisi maksaa niissä lentojen peruuntumisen varalta määrättyjä raskaita korvauksia. Samoin AIA:n selvityskomitean ja vuokralleantajien kanssa tehdyllä sopimuksella, joka koski AIA:n vuokraamien neljän lentokoneen siirtämistä, pyrittiin lieventämään AIA:n purkamisesta aiheutuneita tappioita, koska TAP oli yhden näistä lentokoneista alivuokraaja ja kolmen muun lentokoneen leasingin takaaja. Lisäksi kyseisiä lentokoneita käytettiin erotuksetta reittilentoihin ja tilauslentoihin ennen kuin ne palautettiin leasing-vuokralleantajille sopimusten päättyessä vuosina 1998–2000. Nämä seikat eivät siis osoita TAP:n aikomusta jatkaa AIA:n tilauslentotoimintaa, eivätkä ne riitä osoittamaan, että TAP:ssa olisi kehitetty tätä toimintaa itsenäisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi 25.2.2009 antamassaan tuomiossa, että TAP pyrki vuonna 1994 suoritettujen lentojen osalta ainoastaan saamaan AIA:n varojen selvittämisen vuoksi vapautuneen markkinaosuuden, mistä ei unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan voitu päätellä, että näiden kahden yhtiön välillä olisi tapahtunut taloudellisen yksikön luovuttaminen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi se katsoi, että AIA:n lentokoneiden astiaston ja toimistokaluston luovuttamisella TAP:lle ei ole merkitystä paitsi sen vuoksi, että tämä on otettu huomioon selvitysmenettelyssä, myöskään siksi, ettei ole osoitettu, että kyseistä astiastoa ja toimistokalustoa olisi käytetty tilauslentotoiminnassa. Näin ollen ei voida väittää, että ne olisivat osa järjestettyä kokonaisuutta, joka koostuu erityisesti tilauslentotoimintaan tarkoitetusta omaisuudesta ja henkilöistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">AIA:n purkamisen jälkeen TAP oli vain ottanut takaisin kaksi työntekijää, jotka olivat siihen asti olleet lähetettyinä AIA:n kaupalliseen osastoon, ja antoi heille vastaavia tehtäviä omassa organisaatiossaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi Supremo Tribunal de Justiça katsoi 25.2.2009 antamassaan tuomiossa, että kun otetaan huomioon direktiivien 77/187 ja 2001/23 sisältö, unionin tuomioistuimen tulkinta niistä ja pääasian ominaispiirteet, ennakkoratkaisupyynnön esittäminen unionin tuomioistuimelle ei ole tarpeen. Kyseisen tuomioistuimen mukaan SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa määrätty velvollisuus pyytää ennakkoratkaisua ei ole ehdoton eikä siihen voida velvoittaa pelkästään sillä perusteella, että pääasian asianosaiset pyytävät saattamaan asian unionin tuomioistuimelle, sillä muutoin ”ennakkoratkaisumenettely muuttuisi niiden käytettävissä olevaksi muutoksenhakukeinoksi”. Lisäksi unionin tuomioistuin on itsekin nimenomaisesti todennut, että ”unionin oikeuden asianmukainen soveltaminen voi olla niin ilmeistä, ettei ole perusteltua epäilystä siitä, miten esille tuotuun kysymykseen on vastattava”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi lisäksi, että kun nyt käsiteltävässä asiassa ”otetaan huomioon [direktiivien 77/187 ja 2001/23] säännösten sisältö, unionin tuomioistuimen tulkinta näistä säännöksistä ja nyt käsiteltävässä asiassa tarkasteltavan asian ominaispiirteet, ei ole sellaista merkityksellistä epäilystä, joka edellyttäisi ennakkoratkaisupyynnön esittämistä, eikä sillä seikalla, että nyt käsiteltävässä asiassa esille tulleet kysymykset eivät ole täsmälleen samanlaisia unionin tuomioistuimen arvioitaviksi saatettujen tilanteiden kanssa, ole merkitystä”. Se täsmensi tältä osin, että ”unionin tuomioistuimella on laaja ja vakiintunut oikeuskäytäntö liikkeen luovutusta koskevien unionin sääntöjen tulkintaa koskevasta ongelmasta” ja että ”[direktiivi 2001/23] heijastaa jo sitä, että tässä oikeuskäytännössä ovat vakiintuneet siinä esitetyt käsitteet, jotka ovat nykyisin (yhteisön ja jopa kansallisen) oikeuskäytännön tulkinnan kannalta niin selkeitä, ettei käsiteltävässä tapaukselle ole tarpeen esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöä”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska pääasian valittajat katsoivat lähinnä, että 25.2.2009 annettu tuomio perustui direktiivissä 2001/23 tarkoitetun liikkeen luovutuksen käsitteen ilmeisen virheelliseen tulkintaan ja että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin oli kyseisessä tuomiossa laiminlyönyt SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa määrätyn ennakkoratkaisun pyytämistä koskevan velvollisuuden, he nostivat Varas Cíveis de Lisboassa (Lissabonin siviiliasioiden alioikeus, Portugali) kanteen, jossa he vaativat Portugalin valtion vastuun toteamista saadakseen korvausta vahingoista, joita heille oli aiheutunut kyseisestä tuomiosta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseinen tuomioistuin päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin totesi 9.9.2015 antamassaan tuomiossa Ferreira da Silva e Brito ym. (C‑160/14, EU:C:2015:565; jäljempänä tuomio Ferreira da Silva e Brito I) vastauksena tähän ennakkoratkaisupyyntöön muun muassa yhtäältä, että pääasian olosuhteiden perusteella voitiin katsoa, että kyseessä oli direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu liikkeen luovutus. Toisaalta se katsoi, että Supremo Tribunal de Justiça oli SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti velvollinen esittämään unionin tuomioistuimelle liikkeen luovutusta koskevan käsitteen tulkintaa koskevan ennakkoratkaisupyynnön tilanteessa, jossa oli sekä alemmanasteisten tuomioistuinten eriäviä ratkaisuja kyseisen käsitteen tulkinnasta että toistuvia kyseisen käsitteen tulkintavaikeuksia eri jäsenvaltioissa, minkä vuoksi useat kansalliset tuomioistuimet olivat katsoneet olevansa velvoitettuja saattamaan asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Varas Cíveis de Lisboa hylkäsi tuomion Ferreira da Silva e Brito I julistamisen jälkeen antamassaan tuomiossa pääasian valittajien kanteen sillä perusteella, että he eivät olleet osoittaneet, että Supremo Tribunal de Justiça olisi selvästi rikkonut unionin oikeutta. Myös Tribunal da Relação de Lisboan hylättyä valituksen 16.3.2023 antamallaan tuomiolla pääasian valittajat tekivät erityisen valituksen Supremo Tribunal de Justiçaan, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska Tribunal da Relação de Lisboa arvosteli 16.3.2023 antamassaan tuomiossa tuomiota Ferreira da Silva e Brito I muun muassa sillä perusteella, että unionin tuomioistuin arvioi siinä liikkeen luovutuksen käsitettä 25.2.2009 jälkeen annettujen ratkaisujen valossa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta täsmentämään, voiko tämä arviointi perustua yksinomaan päivämäärää 25.2.2009 edeltäneeseen oikeuskäytäntöön. Kyseinen tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta myös arvioimaan konkreettisesti, voidaanko nyt käsiteltävässä asiassa pitää 25.2.2009 annetun tuomion julistamista unionin oikeuden riittävän ilmeisenä rikkomisena. Lopuksi siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että pääasiassa kyseessä olevat tosiseikat muodostivat direktiiveissä 77/187 ja 2001/23 tarkoitetun liikkeen luovutuksen, herää kysymys siitä, oliko LCCT:n 23 §:n 3 momentti, jossa säädettiin, että se, että työntekijä vastaanottaa kyseisessä pykälässä tarkoitetun korvauksen, merkitsee irtisanomisen hyväksymistä, yhteensopiva kyseisenä ajankohtana voimassa olleen unionin oikeuden ja erityisesti direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä tilanteessa Supremo Tribunal de Justiça päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-86" title="page-5">
      ”1) Kun huomioon otetaan edellä kuvatut toteen näytetyt tosiseikat sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka oli tiedossa 25.2.2009, olisiko [direktiiviä 77/187] ja [direktiiviä 2001/23] ja erityisesti [direktiivin 2001/23] 1 artiklan 1 kohtaa, jossa selkiytetään luovutuksen käsitettä, pitänyt tulkita tuona ajankohtana siten, että kyseinen liikkeen luovutuksen käsite kattaa tilanteen, jossa tilauslentoliikenteen markkinoilla toimiva yritys on purettu sen enemmistöomistajan päätöksellä, kun tämä enemmistöomistaja on itsekin lentoliikenteen alalla toimiva yritys, joka toteutti selvitysmenettelyn yhteydessä edellä esitetyissä toteen näytetyissä tosiseikoissa tarkemmin kuvatut toimet?
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-87" title="page-5">
      2) Jos kysymykseen vastataan myöntävästi, kun huomioon otetaan niin ikään edellä kuvatut toteen näytetyt tosiseikat ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka oli tiedossa 25.2.2009, onko kyseisenä päivänä annettuun Supremo Tribunal de Justiçan tuomioon sisältynyttä ratkaisua pidettävä riittävän ilmeisenä unionin oikeuden rikkomisena, kun Supremo Tribunal de Justiça on käsitellyt asian ylimpänä oikeusasteena ja todennut sille esitettyjen tosiseikkojen perusteella, että kyseisiä direktiivejä ja erityisesti [direktiivin 2001/23] 1 artiklan 1 kohtaa oli tulkittava siten, ettei liikkeen luovutuksen käsite kata edellisessä kysymyksessä kuvattua tilannetta?
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-88" title="page-5">
      3) Kun huomioon otetaan edellä kuvatut toteen näytetyt tosiseikat ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka oli tiedossa 25.2.2009, onko kyseisenä päivänä annettuun Supremo Tribunal de Justiçan tuomioon sisältynyttä ratkaisua pidettävä riittävän ilmeisenä unionin oikeuden rikkomisena, kun Supremo Tribunal de Justiça on käsitellyt asian ylimpänä oikeusasteena ja todennut sille esitettyjen tosiseikkojen perusteella, että EY 234 artiklaa (josta on tullut SEUT 267 artikla) oli tulkittava siten, ettei Supremo Tribunal de Justiça ollut ensimmäisessä kysymyksessä mainittujen tosiseikkojen perusteella, kun asiaa käsitelleiden alempien kansallisten tuomioistuinten ratkaisut erosivat toisistaan, velvollinen pyytämään unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua kysymykseen [direktiivin 2001/23] 1 artiklan 1 momentissa tarkoitetun liikkeen luovutuksen käsitteen asianmukaisesta tulkinnasta?
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-89" title="page-5">
      4) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja jos jompaankumpaan kahdesta edellisestä kysymyksestä tai niihin kumpaankin vastataan niin ikään myöntävästi ja jos todetaan, että kyseessä on unionin oikeuden riittävän ilmeinen rikkominen käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa, jossa on näytetty toteen, että työntekijät suostuivat vastaanottamaan korvauksen joukkovähentämisestä, koska olivat vakuuttuneita siitä, että heidän työnantajansa [AIA:n] toiminnan lopettaminen oli väistämätöntä, eivätkä he tienneet, että vastapuolena oleva TAP ryhtyisi liikennöimään heidän työsopimustensa päättymisen jälkeen ainakin osaa tilauslennoista, joista [AIA] oli siihen asti vastannut, ja että vastapuolena oleva TAP saisi osan [AIA:n] kalustosta, myös lentokoneita, onko [direktiivin 77/187] 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä [LCCT:n] 23 §:n 3 momentin kaltaiselle kansalliselle oikeussäännölle, joka on sittemmin kumottu mutta jota sovelletaan ajallisesti pääasian tosiseikkoihin ja jonka mukaan ’se, että työntekijä vastaanottaa tässä pykälässä tarkoitetun korvauksen, merkitsee irtisanomisen hyväksymistä’?”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Alustavia huomautuksia</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ennakkoratkaisukysymyksissään sekä direktiiviin 77/187 että direktiiviin 2001/23, jolla kodifioitiin direktiivi 77/187, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/50/EY. Koska pääasian valittajiin kohdistunut joukkovähentäminen tuli voimaan 30.4.1993, on sovellettava ensimmäistä näistä direktiiveistä. Näiden direktiivien merkityksellisten säännösten sanamuoto on kuitenkin pitkälti samankaltainen, joten vastaukset näihin kysymyksiin eivät voi vaihdella sen mukaan, kumpaa mainituista direktiiveistä ne koskevat.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäinen, toinen ja kolmas kysymys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäisestä kolmanteen kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, voiko jäsenvaltion vastuu syntyä direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdan riittävän ilmeisestä rikkomisesta, jonka on toteuttanut jokin sen tuomioistuin, jonka päätöksiin ei saa hakea muutosta, kuten Supremo Tribunal de Justiçan 25.2.2009 annetussa tuomiossa omaksumasta tulkinnasta, ja joka perustuu merkityksellisen säännöksen tulkintavirheiden yhteisvaikutukseen ja siihen, ettei kyseinen tuomioistuin ole noudattanut velvollisuuttaan pyytää ennakkoratkaisua SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan nojalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Aluksi on muistutettava, että periaate, jonka mukaan valtio vastaa sen syyksi luettavalla unionin oikeuden rikkomisella yksityisille aiheutuneesta vahingosta, on erottamaton osa perussopimuksilla, joihin unioni perustuu, luotua järjestelmää (tuomio 19.11.1991, Francovich ym., C‑6/90 ja C‑9/90, EU:C:1991:428, 35 kohta). Kyseistä periaatetta sovelletaan kaikkiin tapauksiin, joissa jäsenvaltio on rikkonut unionin oikeutta, riippumatta siitä, mikä julkinen elin on syyllistynyt kyseiseen rikkomiseen (ks. vastaavasti tuomio 5.3.1996, Brasserie du pêcheur ja Factortame, C‑46/93 ja C‑48/93, EU:C:1996:79, 31 ja 32 kohta ja tuomio 22.12.2022, Ministre de la Transition écologique ja Premier ministre (Valtion vastuu ilman pilaantumisesta), C‑61/21, EU:C:2022:1015, 43 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen mainittua periaatetta sovelletaan myös silloin, kun kyseinen rikkominen johtuu asiaa ylimpänä oikeusasteena käsittelevän kansallisen tuomioistuimen ratkaisusta. Unionin tuomioistuin on nimittäin jo todennut, että lainkäyttövallalla on olennainen tehtävä yksityisillä unionin oikeussääntöjen perusteella olevien oikeuksien suojelussa ja että asiaa ylimpänä oikeusasteena käsittelevä tuomioistuin on luonnollisesti viimeinen oikeusaste, jossa yksityiset voivat vedota niihin oikeuksiin, jotka heille kyseisissä säännöissä myönnetään. Unionin tuomioistuin on päätellyt tästä, että unionin oikeussääntöjen täysi tehokkuus vaarantuisi ja kyseisten oikeuksien suoja heikentyisi, jos yksityiset eivät voisi tietyillä edellytyksillä saada korvausta vahingoista, jotka heille ovat aiheutuneet siitä, että asiaa ylimpänä oikeusasteena käsittelevän kansallisen tuomioistuimen ratkaisulla on rikottu unionin oikeutta (ks. vastaavasti tuomio 30.9.2003, Köbler, C‑224/01, EU:C:2003:513, 32–36 ja 59 kohta; tuomio 13.6.2006, Traghetti del Mediterraneo, C‑173/03, EU:C:2006:391, 31 kohta ja tuomio 28.7.2016, Tomášová, C‑168/15, EU:C:2016:602, 20 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut kyseisen vastuun syntymisen edellytyksistä, että vahinkoa kärsineillä yksityisillä on oikeus korvaukseen silloin, kun kolme kumulatiivista edellytystä täyttyy, eli kun rikotun unionin oikeussäännön tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, kun kyseisen oikeussäännön rikkominen on riittävän ilmeinen ja kun tämä rikkominen on välittömässä syy‑yhteydessä kyseisille yksityisille aiheutuneeseen vahinkoon (ks. vastaavasti tuomio 5.3.1996, Brasserie du pêcheur ja Factortame, C‑46/93 ja C‑48/93, EU:C:1996:79, 51 kohta; tuomio 22.12.2022, Ministre de la Transition écologique ja Premier ministre (Valtion vastuu ilman pilaantumisesta), C‑61/21, EU:C:2022:1015, 44 kohta ja tuomio 18.12.2025, Hamoudi v. Frontex, C‑136/24 P, EU:C:2025:977, 68 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nämä kolme edellytystä ovat välttämättömiä ja riittäviä, jotta jäsenvaltiolle syntyy vastuu unionin oikeuden rikkomisesta (ks. vastaavasti tuomio 5.3.1996, Brasserie du pêcheur ja Factortame, C‑46/93 ja C‑48/93, EU:C:1996:79, 66 kohta ja tuomio 30.9.2003, Köbler, C‑224/01, EU:C:2003:513, 57 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin oikeus on näin ollen esteenä sille, että kansallisessa oikeudessa vastuun syntymiselle asetetaan muita tai tiukempia edellytyksiä kuin tämän tuomion 45 kohdassa mainitut edellytykset. Siinä ei sitä vastoin suljeta pois sitä mahdollisuutta, että valtion vastuu unionin oikeuden rikkomisesta voi kansallisen oikeuden perusteella syntyä väljemmin edellytyksin (ks. vastaavasti tuomio 5.3.1996, Brasserie du pêcheur ja Factortame, C‑46/93 ja C‑48/93, EU:C:1996:79, 66 kohta; tuomio 13.3.2007, Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation, C‑524/04, EU:C:2007:161, 115 kohta ja tuomio 25.11.2010, Fuß, C‑429/09, EU:C:2010:717, 65 ja 66 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Erityisesti jäsenvaltion vastuusta niistä vahingoista, jotka aiheutuvat kansallisen tuomioistuimen, jonka päätöksiin ei saa hakea muutosta, ratkaisusta, jolla rikotaan unionin oikeussääntöä, on todettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että kyseistä vastuuta koskevat tämän tuomion 44 kohdassa mainitut kolme edellytystä (ks. vastaavasti tuomio 30.9.2003, Köbler, C‑224/01, EU:C:2003:513, 52 kohta ja tuomio 28.7.2016, Tomášová, C‑168/15, EU:C:2016:602, 23 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävässä asiassa ensimmäinen edellytys jäsenvaltion vastuun syntymiselle unionin oikeuden rikkomisesta täyttyy, koska on ilmeistä, että direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdan tarkoituksena on antaa työntekijöille oikeuksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisillä direktiiveillä on näet työntekijöiden suojelua koskeva tavoite. Direktiivin 77/187 johdanto-osan toisen perustelukappaleen ja direktiivin 2001/23 johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen sekä näiden direktiivien nimienkin mukaan niiden tavoitteena on suojata työntekijöitä työnantajan vaihtuessa, erityisesti heidän oikeuksiensa turvaamiseksi, mitä unionin tuomioistuin on toistuvasti korostanut (ks. vastaavasti tuomio 19.5.1992, Redmond Stichting, C‑29/91, EU:C:1992:220, 11 kohta; tuomio 12.11.1992, Watson Rask ja Christensen, C‑209/91, EU:C:1992:436, 26 kohta; tuomio 14.4.1994, Schmidt, C‑392/92, EU:C:1994:134, 15 kohta ja tuomio 15.12.2005, Güney-Görres ja Demir, C‑232/04 ja C‑233/04, EU:C:2005:778, 40 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden direktiivien 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan tarkoituksena on siten työntekijöiden edun mukaisesti turvata työntekijöiden oikeudet työnantajan vaihtuessa, jotta he voivat jäädä uuden työnantajan palvelukseen ehdoilla, jotka ovat samat kuin ne ehdot, joista luovuttajan kanssa oli sovittu. Näillä säännöksillä pyritään mahdollisimman pitkälti turvaamaan työsuhteen jatkuminen luovutuksensaajan kanssa muutoksitta erityisesti velvoittamalla luovutuksensaaja säilyttämään työehtosopimuksessa sovitut työehdot ja suojaamalla työntekijöitä irtisanomisilta, jotka perustuvat pelkästään luovutukseen (ks. vastaavasti tuomio 7.2.1985, Wendelboe ym., 19/83, EU:C:1985:54, 15 kohta; tuomio 11.7.1985, Foreningen af Arbejdsledere i Danmark, 105/84, EU:C:1985:331, 15 kohta; tuomio 25.7.1991, d’Urso ym., C‑362/89, EU:C:1991:326, 9 kohta ja tuomio 27.11.2008, Juuri, C‑396/07, EU:C:2008:656, 28 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisen edellytyksen, joka koskee jäsenvaltion vastuun syntymistä unionin oikeuden rikkomisesta, eli edellytyksen, jonka mukaan unionin oikeuden rikkomisen on oltava riittävän ilmeinen, osalta on otettava huomioon tuomioistuintoiminnan erityinen luonne ja oikeutetut oikeusvarmuuden vaatimukset. Näin ollen jäsenvaltiolle voi syntyä vastuu siitä, että kansallisen tuomioistuimen, jonka päätöksiin ei saa hakea muutosta, ratkaisulla rikotaan unionin oikeutta, ainoastaan siinä poikkeustapauksessa, että tuomioistuin on selvällä tavalla rikkonut sovellettavaa oikeutta (tuomio 30.9.2003, Köbler, C‑224/01, EU:C:2003:513, 53 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sen arvioimiseksi, täyttyykö tämä edellytys, kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi vahingonkorvausvaatimus on saatettu, on otettava huomioon kaikki sen käsiteltävänä olevalle tilanteelle ominaiset seikat, muun muassa rikotun oikeusnormin selkeys ja täsmällisyys, rikotussa oikeusnormissa kansallisille tai unionin viranomaisille annetun harkintavallan laajuus, laiminlyönnin tai aiheutetun vahingon tahallisuus tai tahattomuus, mahdollisen oikeudellisen erehdyksen anteeksiannettavuus tai anteeksiantamattomuus, se, onko unionin toimielimen toiminta voinut myötävaikuttaa unionin oikeuden vastaisten kansallisten toimenpiteiden tai menettelyiden toteuttamatta jättämiseen, toteuttamiseen tai ylläpitämiseen, ja se, että kyseinen tuomioistuin ei ole täyttänyt SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaista ennakkoratkaisupyynnon esittämistä koskevaa velvollisuuttaan (ks. vastaavasti tuomio 30.9.2003, Köbler, C‑224/01, EU:C:2003:513, 54 ja 55 kohta ja tuomio 28.7.2016, Tomášová, C‑168/15, EU:C:2016:602, 25 ja 26 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kuitenkin täsmennettävä, että kaikkien edellisessä kohdassa mainittujen perusteiden ei tarvitse välttämättä täyttyä, jotta jäsenvaltion vastuu voisi syntyä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi on niin, että koska riita-asioissa, jotka koskevat jäsenvaltioiden vastuuta unionin oikeuden rikkomisesta, unionin oikeuden ”riittävän ilmeistä rikkomista” on arvioitava kyseessä olevan lainvastaisen päätöksen tekohetken osalta (ks. analogisesti tuomio 10.9.2019, HTTS v. neuvosto, C‑123/18 P, EU:C:2019:694, 39 ja 55 kohta), tältä osin merkitystä on oikeuskäytännöllä, joka on olemassa sillä hetkellä, kun kansallinen tuomioistuin, jonka päätöksiin ei saa hakea muutosta, teki riidanalaisen päätöksen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Se, että kansallinen tuomioistuin, jonka päätöksiin ei saa hakea muutosta, ei ole noudattanut velvollisuuttaan pyytää ennakkoratkaisua, on seikka, jonka merkitys vaihtelee tapauksen olosuhteiden mukaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">56</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka näet tämän velvollisuuden laiminlyönti voi olla omiaan myötävaikuttamaan toteamukseen siitä, että tällaisen tuomioistuimen toteuttama unionin oikeuden rikkominen on ilmeinen, se ei voi yksinään riittää sen toteamiseen, että unionin oikeussääntöä, jolla on tarkoitus antaa yksityisille oikeuksia, on rikottu riittävän ilmeisellä tavalla, eikä näin ollen jäsenvaltion vastuun syntymiseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">57</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseinen velvollisuus liittyy tuomioistuinten väliseen yhteistyöhön, joka on otettu käyttöön unionin tuomioistuimen ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä tuomioistuinten vuoropuhelun avulla yhtäältä unionin oikeuden johdonmukaisuuden, täyden vaikutuksen ja ominaisluonteen sekä unionin oikeusjärjestyksen, jonka noudattamisen unionin tuomioistuin varmistaa, autonomian ja toisaalta unionin oikeuden asianmukaisen soveltamisen ja yhtenäisen tulkinnan takaamiseksi. Tällä yhteistyöllä voidaan erityisesti estää unionin oikeussääntöjen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen oikeuskäytännön syntyminen jäsenvaltiossa (ks. vastaavasti tuomio 1.12.1965, Schwarze, 16/65, EU:C:1965:117, s. 1094; tuomio 24.5.1977, Hoffmann-La Roche, 107/76, EU:C:1977:89, 5 kohta; tuomio 15.10.2024, KUBERA, C‑144/23, EU:C:2024:881, 33 ja 35 kohta ja tuomio 24.3.2026, Remling, C‑767/23, EU:C:2026:243, 19 ja 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Se merkitsee siis kansallisten tuomioistuinten, erityisesti niiden, joiden päätöksiin ei saa hakea muutosta, ja unionin tuomioistuimen yhteistä vastuuta unionin oikeuden yhtenäisen ja johdonmukaisen tulkinnan varmistamiseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">58</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On myös muistutettava, että SEUT 267 artiklalla perustettu unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välistä suoraa yhteistyötä koskeva järjestelmä ei ole muutoksenhakukeino kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian asianosaisille. Näin ollen se, että joku asianosaisista väittää, että asiaan liittyy unionin oikeutta koskeva tulkintakysymys, ei riitä siihen, että kyseisen tuomioistuimen olisi katsottava tällaisen kysymyksen tulleen esille SEUT 267 artiklassa tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, Consorzio Italian Management ja Catania Multiservizi, C‑561/19, EU:C:2021:799, 53 ja 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">59</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että jotta todetaan unionin oikeuden riittävän ilmeinen rikkominen, joka synnyttää jäsenvaltion vastuun, SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa määrätyn ennakkoratkaisun pyytämistä koskevan velvollisuuden laiminlyönnin lisäksi edellytetään toisen unionin oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, noudattamatta jättämistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">60</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten tuomion Ferreira da Silva e Brito I tuomiolauselman 1 ja 2 kohdasta ilmenee, 25.2.2009 annetussa tuomiossa on rikottu nyt käsiteltävässä asiassa sekä direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohtaa että SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa määrättyä velvollisuutta esittää ennakkoratkaisupyyntö. Näin ollen on tutkittava, voidaanko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen viimeksi mainitussa tuomiossa omaksumaa unionin oikeuden tulkintaa pitää unionin oikeuden riittävän ilmeisenä rikkomisena.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">61</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on muistutettava, että unionin oikeuden rikkominen on joka tapauksessa riittävän ilmeinen, kun kyseessä oleva päätös on tehty siten, että unionin tuomioistuimen asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä on jätetty selvästi noudattamatta (tuomio 30.9.2003, Köbler, C‑224/01, EU:C:2003:513, 56 kohta ja tuomio 28.7.2016, Tomášová, C‑168/15, EU:C:2016:602, 26 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">62</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Niiden arviointiperusteiden soveltaminen, joilla voidaan selvittää jäsenvaltioiden vastuu yksityisille unionin oikeuden rikkomisesta aiheutuneista vahingoista, on kuitenkin lähtökohtaisesti kansallisten tuomioistuinten tehtävänä unionin tuomioistuimen tätä soveltamista varten antamien suuntaviivojen mukaisesti (tuomio 1.6.1999, Konle, C‑302/97, EU:C:1999:271, 59 kohta; tuomio 30.9.2003, Köbler, C‑224/01, EU:C:2003:513, 100 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 28.7.2016, Tomášová, C‑168/15, EU:C:2016:602, 21 kohta ja tuomio 10.12.2020, Euromin Holdings (Cyprus), C‑735/19, EU:C:2020:1014, 70 kohta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">63</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Antaakseen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllisen vastauksen unionin tuomioistuin voi kansallisten tuomioistuinten kanssa harjoittamansa yhteistyön nimissä esittää ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kaikki tarpeellisiksi katsomansa ohjeet (ks. tuomio 21.3.1985, Celestri &amp; C., 172/84, EU:C:1985:137, 12 kohta; tuomio 1.7.2008, MOTOE, C‑49/07, EU:C:2008:376, 30 kohta ja tuomio 19.3.266, Oblastní nemocnice Kolín, C‑513/24, EU:C:2026:214, 26 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">64</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin kolme seikkaa, jotka ovat ominaisia Supremo Tribunal de Justiçan 25.2.2009 annetun tuomion antamiselle, ovat ratkaisevia sen toteamiseksi, merkitseekö kyseinen tuomio unionin oikeuden riittävän ilmeistä rikkomista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin oikeuden tulkintaa koskevat virheet unionin tuomioistuimen sen oikeuskäytännön valossa, joka Supremo Tribunal de Justiçan oli otettava huomioon antaessaan 25.2.2009 annetun tuomiossa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">65</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin on muistutettava, että tuomion Ferreira da Silva e Brito I tuomiolauselman 1 kohdassa unionin tuomioistuin totesi, että ”direktiivin 2001/23/EY 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että liikkeen luovutuksen käsite kattaa tilanteen, jossa enemmistöosakas, joka sekin on lentoliikenneyritys, purkaa tilauslentojen markkinoilla toimivan yrityksen ja tulee tämän jälkeen puretun yrityksen sijaan ottamalla vastattavakseen lentokoneiden vuokrasopimukset ja voimassaolevat tilauslentosopimukset ja harjoittaa puretun yrityksen aiemmin harjoittamaa toimintaa, ottaa takaisin palvelukseensa tietyt puretussa yrityksessä tähän saakka komennuksella työskennelleet työntekijät osoittamalla heidät tehtäviin, joita he olivat aiemmin hoitaneet, ja ottaa käyttöönsä mainitun yrityksen muuta irtaimistoa.”</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">66</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On totta, että tähän tulkintaan päätyessään unionin tuomioistuin viittasi tuomion Ferreira da Silva e Brito I 24, 25 ja 27 kohdassa kahteen 25.2.2009 annetun tuomion jälkeen annettuun tuomioon eli 29.7.2010 annettuun tuomioon UGT-FSP (C‑151/09, EU:C:2010:452) ja 6.3.2014 annettuun tuomioon Amatori ym. (C‑458/12, EU:C:2014:124). Se mainitsi samoin tuomion Ferreira da Silva e Brito I 33 ja 34 kohdassa 12.2.2009 annetun tuomion Klarenberg (C‑466/07, EU:C:2009:85). Kun otetaan huomioon sen ajallinen läheisyys 25.2.2009 annetun tuomion kanssa, ei ole varmaa, onko Supremo Tribunal de Justiça voinut tutustua siihen ennen viimeksi mainitun tuomion antamista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">67</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen on esitettävä 12.2.2009 annettua tuomiota Klarenberg (C‑466/07, EU:C:2009:85) edeltänyt unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sen määrittämiseksi, voitiinko tuomiossa Ferreira da Silva e Brito I direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdasta omaksuttu tulkinta jo helposti johtaa kyseisestä oikeuskäytännöstä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">68</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin vaikuttaa siltä, että 25.2.2009 annetun tuomion antamisajankohtana unionin tuomioistuin oli jo kehittänyt oikeuskäytännössään yhteisen arviointimenetelmän yrityksen tai liikkeen luovutuksen eri tilanteille. Unionin tuomioistuin on nimittäin jo 18.3.1986 annetusta tuomiosta Spijkers (24/85, EU:C:1986:127) lähtien selventänyt niitä tosiseikkoja, joiden on määritettävä kyseessä olevan liiketoimen luonnetta, jotta voitaisiin katsoa, että kyseessä on ”yrityksen tai liikkeen luovutus”, ja jotka sittemmin systematisoitiin erityisesti 19.5.1992 annetussa tuomiossa Redmond Stichting (C‑29/91, EU:C:1992:220) ja 11.3.1997 annetussa tuomiossa Süzen (C‑13/95, EU:C:1997:141).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">69</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeuskäytännöstä ilmeni siten jo yhtäältä, että jotta kyseessä olevan taloudellisen yksikön identiteetin voitaisiin katsoa säilyvän yrityksen tai liikkeen toiminnasta vastaavan henkilön vaihtumisen jälkeen, kyseinen yksikkö on organisoitava pysyvästi eikä sen toiminta voi rajoittua tietyn urakan toteuttamiseen. Yksikön käsitteellä tarkoitetaan näin ollen sellaista henkilöistä ja muista tekijöistä muodostuvaa järjestettyä kokonaisuutta, jonka avulla voidaan harjoittaa oman tavoitteen omaavaa taloudellista toimintaa (ks. vastaavasti tuomio 19.9.1995, Rygaard, C‑48/94, EU:C:1995:290, 20 kohta ja tuomio 11.3.1997, Süzen, C‑13/95, EU:C:1997:141, 13 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">70</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta ratkaiseva arviointiperuste arvioitaessa sitä, onko kyseessä direktiivissä 77/187 ja direktiivissä 2001/23 tarkoitettu luovutus, on se, säilyttääkö kyseinen yksikkö identiteettinsä, mikä ilmenee erityisesti siitä, jatkaako se todellakin toimintaa tai aloittaako se sen uudelleen (tuomio 18.3.1986, Spijkers, 24/85, EU:C:1986:127, 11 kohta; tuomio 19.5.1992, Redmond Stichting, C‑29/91, EU:C:1992:220, 23 kohta ja tuomio 11.3.1997, Süzen (C‑13/95, EU:C:1997:141, 10 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">71</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska direktiivin 77/187 1 artiklan ja direktiivin 2001/23 1 artiklan sanamuodostakin sitä vastoin käy ilmi, että näiden direktiivien soveltamisala kattaa kaikki tapaukset, joissa yrityksen tai liikkeen toiminnasta vastuussa oleva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö vaihtuu sopimussuhteiden puitteissa, jolloin kyseinen henkilö sitoutuu työnantajan velvollisuuksiin yrityksessä työskentelevien työntekijöiden suhteen, eikä merkitystä ole sillä, onko aineellisten tuotantovälineiden omistajuus luovutettu (ks. vastaavasti tuomio 17.12.1987, Ny Mølle Kro, 287/86, EU:C:1987:573, 12 kohta; tuomio 12.11.1992, Watson Rask ja Christensen, C‑209/91, EU:C:1992:436, 15 kohta; tuomio 20.11.2003, Abler ym., C‑340/01, EU:C:2003:629, 41 kohta ja tuomio 15.12.2005, Güney-Görres ja Demir, C‑232/04 ja C‑233/04, EU:C:2005:778, 37 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">72</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jotta voitaisiin määritellä, täyttyvätkö asianomaisen yksikön identiteetin säilymiselle asetetut edellytykset, on tarkasteltava kaikkia kyseessä olevan toimenpiteen luonnetta määrittäviä tosiseikkoja, joihin kuuluvat erityisesti se, minkä tyyppisestä yrityksestä tai liikkeestä on kyse, onko rakennuksia, irtaimistoa tai muuta aineellista omaisuutta luovutettu vai ei, aineettoman omaisuuden arvo luovutushetkellä, onko olennainen osa henkilökunnasta siirtynyt uuden työnantajan alaisuuteen vai ei, onko asiakaskunta siirtynyt vai ei sekä harjoitetun liiketoiminnan samankaltaisuus ennen luovutusta ja sen jälkeen sekä tämän toiminnan mahdollisen keskeytymisen kesto. Nämä seikat ovat kuitenkin vain osatekijöitä arvioitaessa kokonaisuutta eikä niitä tästä syystä voida arvioida erikseen (ks. vastaavasti tuomio 18.3.1986, Spijkers, 24/85, EU:C:1986:127, 13 kohta; tuomio 19.5.1992, Redmond Stichting, C‑29/91, EU:C:1992:220, 24 kohta ja tuomio 11.3.1997, Süzen, C‑13/95, EU:C:1997:141, 14 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">73</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi jo oikeuskäytännöstä, josta Supremo Tribunal de Justiçan voitiin kohtuudella olettaa olevan tietoinen silloin, kun se antoi 25.2.2009 annetun tuomion, ilmeni, että tässä arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa se, millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on kysymys. Se, kuinka paljon painoarvoa on annettava direktiiveissä 77/187 ja 2001/23 tarkoitetun yrityksen tai liikkeen luovutuksen olemassaoloa osoittaville erilaisille arviointiperusteille, välttämättä vaihtelee sen mukaan, millaisesta liiketoiminnasta on kysymys, ja jopa kyseisessä yrityksessä, liikkeessä tai liiketoiminnan osassa käytettyjen tuotantomenetelmien tai toimintatapojen mukaan (ks. vastaavasti tuomio 11.3.1997, Süzen, C‑13/95, EU:C:1997:141, 18 kohta; tuomio 10.12.1998, Hidalgo ym., C‑173/96 ja C‑247/96, EU:C:1998:595, 31 kohta; tuomio 2.12.1999, Allen ym., C‑234/98, EU:C:1999:594, 28 kohta ja tuomio 15.12.2005, Güney-Görres ja Demir, C‑232/04 ja C‑233/04, EU:C:2005:778, 35 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">74</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen aloilla, joilla toiminta on työvoimavaltaista ja joilla pysyvästi jotakin yhteistä tehtävää suorittava työntekijäryhmä saattaa muodostaa taloudellisen yksikön, on kiinnitettävä erityistä huomiota henkilöstön uudelleen palvelukseen ottamiseen. Tällainen yksikkö voi näet säilyttää identiteettinsä luovutuksensa jälkeenkin, kun uusi työnantaja ei pelkästään jatka kyseistä toimintaa, vaan myös ottaa palvelukseensa sekä lukumääräisesti että pätevyydeltään olennaisen osan edeltäjänsä erityisesti näihin työtehtäviin osoittamasta henkilöstöstä. Tällaisessa tapauksessa uusi työnantaja hankkii sellaisen tuotannontekijöistä muodostuvan järjestetyn kokonaisuuden, jonka avulla sen on mahdollista jatkaa pysyvästi luovuttajayrityksen toimintaa tai jotakin osaa siitä (tuomio 11.3.1997, Süzen, C‑13/95, EU:C:1997:141, 21 kohta; tuomio 10.12.1998, Hidalgo ym. (C‑173/96 ja C‑247/96, EU:C:1998:595, 32 kohta) ja tuomio 2.12.1999, Allen ym. (C‑234/98, EU:C:1999:594, 29 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">75</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sitä vastoin säännöllisen julkisen linja-autoliikenteen kaltaisella alalla, jossa aineellinen omaisuus on toiminnan harjoittamisen kannalta merkittävä tekijä, se, ettei tällaista omaisuutta, joka on välttämätöntä yksikön asianmukaiselle toiminnalle, ole merkittävässä määrin siirtynyt hankintasopimuksen aiemmalta sopimuspuolelta uudelle, merkitsee, ettei yksikön voida katsoa säilyttävän identiteettiään (ks. vastaavasti tuomio 25.1.2001, Liikenne, C‑172/99, EU:C:2001:59, 42 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">76</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin täsmensi tämänsuuntaisesti useita vuosia ennen 25.2.2009 annetun tuomion julistamista, että jos toiminta ei ole työvoimavaltaista, koska se edellyttää merkittävä laitteita, toiminnan kannalta välttämättömien aineellisten osatekijöiden käyttöönottaminen voi osoittautua ratkaisevaksi arvioitaessa, onko kyseessä taloudellisen yksikön luovutus (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2003, Abler ym., C‑340/01, EU:C:2003:629, 36 kohta), ja näin on siitä huolimatta, että tähän käyttöönottamiseen ei liity kyseisten aineellisten osatekijöiden omistusoikeuden luovutusta (ks. vastaavasti tuomio 2.12.1999, Allen ym., C‑234/98, EU:C:1999:594, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">77</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sitä vastoin tällaisella toimialalla se, että uusi yrittäjä ei ole ottanut palvelukseensa niin lukumääräisesti kuin pätevyydenkään osalta olennaista osaa työntekijöistä, jotka sen edeltäjä oli osoittanut saman toiminnan suorittamiseen, ei riitä sulkemaan pois sitä, että kyseessä on direktiiveissä 77/187 ja 2001/23 tarkoitettu identiteettinsä säilyttävän yksikön luovutus. Vastakkainen päättely olisi näiden direktiivien päätavoitteen eli sen vastainen, että luovuttajan työntekijöiden työsopimukset pidetään voimassa luovutuksensaajan tahdon vastaisestikin (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2003, Abler ym., C‑340/01, EU:C:2003:629, 37 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">78</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän tuomion 68–77 kohdasta ilmenee siten, että unionin tuomioistuin oli jo kauan ennen 25.2.2009 annetun tuomion julistamista vahvistanut yrityksen tai liikkeen luovutuksen käsitteen arviointimenetelmän, joka edellytti erottelua sen mukaan, perustuiko toiminta kyseisellä alalla pääasiallisesti työvoimaan vai päinvastoin merkittäviin laitteisiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">79</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseinen tuomio ei kuitenkaan sisällä nimenomaista viittausta tähän menetelmään eikä seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että Supremo Tribunal de Justiça on pannut sen implisiittisesti täytäntöön kyseisessä tuomiossa. Koska pääasiassa kyseessä oleva siviililentoliikenteen ala kuuluu selvästi aloihin, jotka eivät pääasiallisesti perustu työvoimaan, koska ne edellyttävät merkittäviä laitteita, tämä merkitsee erityisesti tämän tuomion 75–77 kohdassa mainitun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön noudattamatta jättämistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">80</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mainittua menetelmää ei ole myöskään muutettu 12.2.2009 annetulla tuomiolla Klarenberg (C‑466/07, EU:C:2009:85), 29.7.2010 annetulla tuomiolla UGT-FSP (C‑151/09, EU:C:2010:452) eikä 6.3.2014 annetulla tuomiolla Amatori ym. (C‑458/12, EU:C:2014:124), joihin unionin tuomioistuin viittasi tuomiossa Ferreira da Silva e Brito I.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">81</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin unionin tuomioistuin totesi tuomion Ferreira da Silva e Brito I 24 kohdassa, että unionin tuomioistuin oli jo ”katsonut, että direktiiviä 77/187, joka kodifioitiin direktiivillä 2001/23, voitiin soveltaa kaikissa tilanteissa, joissa se yrityksen toiminnasta vastuussa oleva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolle kuuluvat työnantajan velvollisuudet yrityksen työntekijöitä kohtaan, vaihtuu sopimusperusteisesti (ks. tuomio [7.3.1996,] Merckx ja Neuhuys, C‑171/94 ja C‑172/94, EU:C:1996:87, 28 kohta; tuomio [10.12.1998,] Hernández Vidal ym., C‑127/96, C‑229/96 ja C‑74/97, EU:C:1998:594, 23 kohta ja tuomio [6.3.2014,] Amatori ym., C‑458/12, EU:C:2014:124, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).” Lisäksi 6.3.2014 annetun tuomion Amatori ym. (C‑458/12, EU:C:2014:124) 29 kohdassa toistetaan sanatarkasti 7.3.1996 annetun tuomion Merckx ja Neuhuys (C‑171/94 ja C‑172/94, EU:C:1996:87) 28 kohta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">82</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin toimiessaan unionin tuomioistuin ainoastaan vahvisti tuomion Ferreira da Silva e Brito I 24 kohdassa melko vanhan sanamuodon, joka perustuu 17.12.1987 annettuun tuomioon Ny Mølle Kro (287/86, EU:C:1987:573, 12 kohta) ja jonka se on sittemmin useaan kertaan toistanut, muun muassa 15.6.1988 antamassaan tuomiossa Bork International ym. (101/87, EU:C:1988:308, 13 kohta) ja 19.5.1992 antamassaan tuomiossa Redmond Stichting (C‑29/91, EU:C:1992:220, 11 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">83</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi tuomion Ferreira da Silva e Brito I 25 kohdassa viitataan muun muassa 6.3.2014 annetun tuomion Amatori ym. (C‑458/12, EU:C:2014:124) 30 kohtaan sen osoittamiseksi, että ratkaisevana arviointiperusteena sen toteamiseksi, onko kyseessä direktiivissä 2001/23 tarkoitettu luovutus, on se, että kyseinen yksikkö säilyttää identiteettinsä, mikä käy ilmi muun muassa siitä, että toimintaa todellakin jatketaan tai että se aloitetaan uudelleen. Edellä mainittu 30 kohta perustuu kuitenkin hyvin suurelta osin 18.3.1986 annetun tuomion Spijkers (24/85, EU:C:1986:127) 11 ja 12 kohtaan, jotka mainitaan myös tuomion Ferreira da Silva e Brito I kyseisessä 25 kohdassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">84</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On vielä todettava, että 29.7.2010 annetun tuomion UGT-FSP (C‑151/09, EU:C:2010:452) 28 kohdassa, johon tuomion Ferreira da Silva e Brito I 27 kohdassa viitataan, toistetaan puolestaan vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan – kuten tämän tuomion 73 kohdassa on korostettu – direktiiveissä 77/187 ja 2001/23 tarkoitetun luovutuksen olemassaoloa koskeville eri arviointiperusteille annettava painoarvo vaihtelee välttämättä harjoitetun toiminnan mukaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">85</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi unionin tuomioistuin tosin totesi tuomion Ferreira da Silva e Brito I 33 ja 34 kohdassa, että 12.2.2009 annetun tuomion Klarenberg (C‑466/07, EU:C:2009:85), joka julistettiin vain joitakin päiviä ennen 25.2.2009 annettua tuomiota, 46–48 kohdasta ilmenee, että ”merkityksellisenä tekijänä luovutetun yksikön identiteetin säilymisen kannalta ei – – ole pidettävä työnantajan luovutetuille tuotannontekijöille asettaman erityisen organisaation säilymistä vaan sitä, että näiden eri tuotannontekijöiden välillä vallitseva toiminnallinen riippuvuussuhde ja niiden toisiaan täydentävä luonne säilyvät”, ja että näin ollen ”tällaisen toiminnallisen yhteyden säilyminen luovutettujen tuotannontekijöiden välillä mahdollistaa sen, että luovutuksensaaja voi käyttää näitä tuotannontekijöitä, vaikka ne luovutuksen jälkeen sisällytetäänkin uuteen ja erilaiseen organisaatiorakenteeseen, samanlaisen tai vastaavanlaisen taloudellisen toiminnan jatkamiseksi.”</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">86</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin viittasi kuitenkin 12.2.2009 antamansa tuomion Klarenberg (C‑466/07, EU:C:2009:85) 44 kohdassa aikaisempiin tuomioihin ja totesi, että vaikka se oli aiemmin katsonut, että työn organisointiin liittyvä tekijä myötävaikuttaa taloudellisen yksikön identiteetin määrittämiseen, se oli niin ikään todennut, että luovutetun yksikön organisatorisen rakenteen muuttaminen ei voi estää direktiivin 2001/23 soveltamista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">87</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin yrityksen tai liikkeen luovutuksen käsitteen laajan tulkinnan, sellaisena kuin se ilmenee 12.2.2009 annettua tuomiota Klarenberg (C‑466/07, EU:C:2009:85) edeltäneestä oikeuskäytännöstä, sivuuttaen katsonut 25.2.2009 annetussa tuomiossa, että oli tarpeen tutkia, oliko AIA:n tilauslentotoimintaa kehitetty itsenäisesti TAP:ssä, sen arvioimiseksi, oliko luovutetun yksikön siirtoa viimeksi mainitulle lentoyhtiölle pidettävä direktiivissä 77/187 tarkoitettuna yrityksen tai liikkeen luovutuksena.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">88</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kun Supremo Tribunal de Justiça asetti tällaisen luovutuksen toteamiselle edellytyksen, jota unionin tuomioistuin ei ole koskaan vahvistanut oikeuskäytännössään ja jonka mukaan luovutetun yksikön on säilytettävä organisatorinen itsenäisyytensä siinä yksikössä, joka sulauttaa sen itseensä, se asetti vaatimuksen, joka ei perustu kyseisiin direktiiveihin ja joka poikkeaa menetelmästä, joka vahvistettiin niihin liittyvässä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, jonka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen voitiin kohtuudella odottaa ottavan huomioon, kun se antoi 25.2.2009 annetun tuomion.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">89</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi on korostettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi 25.2.2009 annetussa tuomiossa, että ”TAP:n toiminta oli taloudellisesti johdonmukaista”, koska se koostui siitä, että ”ehdotettiin AIA:n purkamista sillä perusteella, että sen taloudellinen hyödyntäminen ei ollut kannattavaa, ja selvitysmenettelyn yhteydessä lentojen, jotka AIA oli aiemmin sitoutunut suorittamaan, liikennöimistä raskaiden korvausten välttämiseksi”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">90</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Perustellessaan tällä tavoin tulkintaansa yrityksen tai liikkeen luovutuksen käsitteestä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin omaksui subjektiivisen lähestymistavan tällaiseen toimeen sijoittamalla sen järjestelmällisesti AIA:n selvitysmenettelyä ja TAP:n tästä selvitysmenettelystä aiheutuvien tappioiden vähentämistä koskevaa tavoitetta koskevaan asiayhteyteen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, joka Supremo Tribunal de Justiçan voitiin kohtuudella odottaa ottavan huomioon 25.2.2009 annetussa tuomiossa, ilmenee kuitenkin selvästi, että kyseinen käsite perustuu objektiivisiin arviointiperusteisiin. Kuten tämän tuomion 69 kohdassa on korostettu, ratkaiseva peruste sen toteamiseksi, onko kyseessä direktiiveissä 77/187 ja 2001/23 tarkoitettu yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutus, on se, säilyttääkö kyseinen yksikkö identiteettinsä, mikä on muun muassa seurausta toiminnan tosiasiallisesta jatkamisesta tai sen uudelleen aloittamisesta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">91</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi pitänyt jättää huomiotta sekä AIA:n selvitystilaan asettamisen asiayhteys että TAP:n tavoite vähentää tästä selvitysmenettelystä aiheutuneita tappioita ja ottaa huomioon lukuisat objektiiviset viitteet, jotka osoittivat, että TAP oli todella jatkanut AIA:n tähän saakka harjoittamaa tilauslentotoimintaa. Tältä osin tärkein viite on se, että TAP liikennöi huomattavan pitkään neljää AIA:n vuokraamista kahdeksasta lentokoneesta, koska tämä jatkui vuodesta 1993 siihen asti, kunnes ne palautettiin vuosiksi 1998–2000 tehtyjen vuokrasopimusten päättyessä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">92</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kun otetaan huomioon oikeuskäytäntö, joka Supremo Tribunal de Justiçan olisi pitänyt ottaa huomioon, sen 25.2.2009 annetussa tuomiossa tekemien unionin oikeuden tulkintavirheiden, sellaisina kuin ne on yksilöity tämän tuomion 79, 87, 88 ja 90 kohdassa, yhteisvaikutus näyttää merkitsevän unionin oikeuden riittävän ilmeistä rikkomista kyseisessä tuomiossa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Se, että Supremo Tribunal de Justiça ei ole noudattanut SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaista velvollisuutta pyytää ennakkoratkaisua</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">93</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi tätä koskeva viite on myös se, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole noudattanut velvollisuuttaan esittää ennakkoratkaisupyyntö, mikä on SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan vastaista. Kuten tuomion Ferreira da Silva e Brito I tuomiolauselman 2 kohdasta ilmenee, Supremo Tribunal de Justiça on jättänyt noudattamatta tätä velvollisuutta 25.2.2009 antamassaan tuomiossa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">94</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selitti 25.2.2009 antamassaan tuomiossa, kuten tämän tuomion 33 kohdassa on todettu, ettei sen tarvinnut esittää ennakkoratkaisupyyntöä. Se katsoi tältä osin, että ”kun otetaan huomioon direktiivien [77/187 ja 2001/23] säännösten sisältö, unionin tuomioistuimen tulkinta näistä säännöksistä ja [pääasian] ominaispiirteet, tulkinnassa ei tule esiin olennaista epäilystä, jonka vuoksi ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi tarpeen, koska sillä, että nyt käsiteltävässä asiassa esille tulleet kysymykset ja unionin tuomioistuimen arvioitavina olleet tilanteet eivät ole täysin samanlaisia, ei ole mitään vaikutusta”. Se täsmensi tältä osin, että ”unionin tuomioistuin on vahvistanut laajan ja vakiintuneen oikeuskäytännön liikkeen luovutusta koskevien yhteisön sääntöjen tulkintaa koskevasta ongelmasta [ja että] lisäksi [direktiivi 2001/23] heijastaa jo sitä, että tämän oikeuskäytännön nojalla on vahvistettu siinä esitetyt käsitteet, jotka ovat nykyisin (yhteisön ja jopa kansallisen) oikeuskäytännön tulkinnan kannalta niin selkeitä, ettei käsiteltävässä asiassa ole tarpeen pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">95</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Viitatessaan ensinnäkin siihen, että unionin tuomioistuin on tulkinnut direktiivejä 77/187 ja 2001/23, toiseksi siihen, että ”sillä, että nyt käsiteltävässä asiassa esille tulleet kysymykset ja unionin tuomioistuimen arvioitavina olleet tilanteet eivät ole täysin samanlaisia, ei ole mitään vaikutusta”, ja lopuksi siihen, että unionin tuomioistuin on vahvistanut ”laajan ja vakiintuneen oikeuskäytännön liikkeen luovutusta koskevien yhteisön oikeussääntöjen tulkintaa koskevasta ongelmasta”, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on selvästikin katsonut, että se vapautui käsiteltävässä asiassa SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa määrätystä velvollisuudestaan pyytää ennakkoratkaisua, sillä perusteella, että vastaus esille tulleeseen kysymykseen ilmeni unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jossa kyseinen oikeuskysymys on ratkaistu, vaikka riidanalaiset kysymykset eivät olleet täysin samoja.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">96</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Silloin kun kansallisen tuomioistuimen ratkaisuun ei kansallisen oikeuden mukaan saa hakea muutosta, kyseisellä tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan nojalla, jos siinä tulee esille unionin oikeuden tulkintaa tai johdetun oikeuden toimen pätevyyttä koskeva kysymys (ks. vastaavasti tuomio 6.10.1982, Cilfit, 283/81, EU:C:1982:335, 11 kohta; tuomio 4.11.1997, Parfums Christian Dior, C‑337/95, EU:C:1997:517, 26 kohta; tuomio 18.7.2013, Consiglio Nazionale dei Geologi, C‑136/12, EU:C:2013:489, 25 kohta ja tuomio 24.3.2026, Remling, C‑767/23, EU:C:2026:243, 20 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">97</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tällainen kansallinen tuomioistuin voidaan näin ollen vapauttaa tästä velvollisuudesta vain, jos se on jossakin 6.10.1982 annetussa tuomiossa Cilfit (283/81, EU:C:1982:335, 21 kohta) tarkoitetuista kolmesta tilanteesta, eli toisin sanoen jos siinä esille tulleella unionin oikeutta koskevalla kysymyksellä ei ole merkitystä, jos unionin tuomioistuin on jo tulkinnut kyseessä olevaa unionin oikeuden säännöstä tai määräystä tai jos unionin oikeuden oikea tulkinta on niin ilmeistä, ettei siitä ole perusteltua epäilystä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">98</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten tämän tuomion 57 kohdassa on muistutettu, kansallisten tuomioistuinten, erityisesti niiden, joiden päätöksiin ei saa hakea muutosta, ja unionin tuomioistuimen tehtävänä on SEUT 267 artiklalla käyttöön otetussa tuomioistuinten välisessä yhteistyössä, joka merkitsee yhteistä vastuuta, ja kunnioittaen toistensa toimivaltaa myötävaikuttaa suoraan ja vastavuoroisesti asian ratkaisemiseen, jotta varmistetaan unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">99</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä vastuu yhdistettynä tuomioistuinten, joiden päätöksiin ei saa hakea muutosta, lähtökohtaiseen velvollisuuteen pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua, merkitsee sitä, että kun tällainen kansallinen tuomioistuin katsoo, että siinä esille tulleeseen unionin oikeutta koskevaan kysymykseen annettava vastaus ilmenee unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, sillä on vain rajallinen harkintavalta, joka rajoittuu siihen, että se joko noudattaa unionin tuomioistuimen aiemmin esittämää tulkintaa tai esittää ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle lisäselvennysten pyytämiseksi tai oikeuskäytännön suunnanmuutoksen ehdottamiseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">100</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ellei nimittäin haluta kyseenalaistaa sitä, että ennakkoratkaisut sitovat kansallisia tuomioistuimia niiden unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkinnan osalta, joita ne koskevat (ks. vastaavasti tuomio 3.2.1977, Benedetti, 52/76, EU:C:1977:16, 26 kohta; tuomio 11.6.1987, X, 14/86, EU:C:1987:275, 12 kohta ja tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 74 kohta), tai ennakkoratkaisumenettelyyn olennaisesti liittyvää tuomioistuinten yhteistyön logiikkaa kansallinen tuomioistuin ei voi omasta aloitteestaan, esittämättä unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöä, poiketa omasta aloitteestaan tulkinnasta, jonka unionin tuomioistuin on aiemmin omaksunut kyseisessä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevaan oikeusriitaan sovellettavasta unionin oikeuden säännöksestä tai määräyksestä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">101</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa, joissa Supremo Tribunal de Justiça on tulkinnut yrityksen tai liikkeen luovutuksen käsitettä poiketen asiaa koskevassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetusta menetelmästä, kyseisen kansallisen tuomioistuimen yksipuolisesti tekemällä ratkaisulla on siten merkittävä vaikutus unionin oikeuden riittävän ilmeisen rikkomisen olemassaolon arviointiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Se, onko Supremo Tribunal de Justiçan unionin oikeuden noudattamatta jättäminen anteeksiannettavaa vai anteeksiantamatonta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">102</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi ja viimeiseksi on todettava, että – kuten tämän tuomion 52 kohdassa on muistutettu – 30.9.2003 annetun tuomion Köbler (C‑224/01, EU:C:2003:513) 55 kohdassa todettiin, että mahdollisen oikeudellisen virheen anteeksiannettavuus tai anteeksiantamattomuus on yksi niistä merkityksellisistä seikoista, jotka ovat ominaisia tilanteelle, joka on saatettu kansalliselle tuomioistuimelle, jonka käsiteltävänä on vahingonkorvausvaatimus, sen arvioimiseksi, onko kyseessä riittävän ilmeinen unionin oikeuden rikkominen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">103</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten tämän tuomion 88 kohdassa on korostettu, 25.2.2009 annettu tuomio perustui lähtökohtaan, jonka mukaan direktiiveissä 77/187 ja 2001/23 tarkoitetun yrityksen tai liikkeen luovutuksen toteamisen edellytyksenä on, että luovutettu yksikkö säilyttää organisatorisen itsenäisyytensä siinä yksikössä, joka on sulauttanut sen itseensä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">104</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kuitenkin todettava, ettei Supremo Tribunal de Justiça voinut tuona ajankohtana olla tietämättä, että tällaisen lähtökohdan yhteensopivuus kyseisissä direktiiveissä tarkoitetun yrityksen tai liikkeen luovutuksen käsitteen kanssa oli juuri tuolloin ennakkoratkaisumenettelyn kohteena unionin tuomioistuimessa, jossa julkisasiamies Mengozzin antoi 6.11.2008 ratkaisuehdotuksensa asiassa Klarenberg (C‑466/07, EU:C:2008:614).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">105</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä on muistutettava, että kun kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisu riippuu unionin oikeuden tulkinnasta, joka on samanaikaisen unionin oikeuden samoja näkökohtia koskevan ennakkoratkaisumenettelyn kohteena unionin tuomioistuimessa, SEU 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetusta vilpittömän yhteistyön velvoitteesta seuraa, että kansallisen tuomioistuimen tulisi – välttääkseen mahdollisesti unionin tuomioistuimen ratkaisun kanssa ristiriidassa olevan ratkaisun antamisen – ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kyseisessä ennakkoratkaisumenettelyssä, jossa unionin tuomioistuimen julkisasiamiehen ratkaisuehdotus oli saatavilla useita kuukausia ennen kyseisen tuomion julistamista, annettu tuomio otetaan huomioon.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">106</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että nyt käsiteltävässä asiassa tämän tuomion 104 kohdassa esitettyjen seikkojen olisi pitänyt saada Supremo Tribunal de Justiça huomaamaan riski siitä, että unionin tuomioistuin olennaisilta osin hylkää tämän tuomion 103 kohdassa mainitun lähtökohdan. Nämä seikat ovat siten omiaan vähentämään todennäköisyyttä sille, että kyseisen tuomioistuimen mainitussa tuomiossa tekemää unionin oikeuden virheellistä tulkintaa voitaisiin pitää anteeksiannettavana.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmea ensimmäistä kysymystä koskeva päätelmä</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">107</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tämän tuomion 65–106 kohtaan sisältyvät arvioinnit asianmukaisesti huomioon ottaen todettava 30.9.2003 annetun tuomion Köbler (C‑224/01, EU:C:2003:513) 54 ja 55 kohdassa tarkoitettujen, sen käsiteltäväksi saatetulle tilanteelle ominaisten seikkojen tarkastelun perusteella, onko Supremo Tribunal de Justiça rikkonut 25.2.2009 antamassaan tuomiossa riittävän ilmeisellä tavalla unionin oikeutta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">108</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on myös selvittää, onko direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohdan rikkomisen ja kaikkien niiden vahinkojen, joita pääasian valittajille on aiheutunut heidän joukkovähentämismenettelynsä seurauksena, tai osan näistä vahingoista välillä välitön syy-yhteys, kuten unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta näyttäisi ilmenevän (ks. vastaavasti tuomio 25.11.2010, Fuß, C‑429/09, EU:C:2010:717, 59 kohta ja 4.10.2018, Kantarev, C‑571/16, EU:C:2018:807, 116 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">109</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella ensimmäisestä kolmanteen kysymykseen on vastattava, että seikkoja, jotka auttavat osoittamaan, että Supremo Tribunal de Justiça on 25.2.2009 antamassaan tuomiossa jättänyt riittävän ilmeisellä tavalla noudattamatta direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohtaa, ovat ensinnäkin se seikka, että kyseistä tuomiota rasittaa unionin oikeuden tulkintavirheiden, joita arvioidaan unionin tuomioistuimen sen oikeuskäytännön valossa, jonka huomioon ottamista kyseiseltä tuomioistuimelta voitiin kohtuudella odottaa kyseisen tuomion antamishetkellä, yhteisvaikutus, toiseksi se seikka, että kyseinen 25.2.2009 annettu tuomio annettiin noudattamatta kyseisellä tuomioistuimella SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan nojalla olevaa velvollisuutta pyytää ennakkoratkaisua, ja kolmanneksi se seikka, että Supremo Tribunal de Justiça ei voinut olla tietämättä, että kyseisessä tuomiossa omaksutun menetelmällisen lähestymistavan yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa oli unionin tuomioistuimessa vireillä olevan ennakkoratkaisupyynnön erityisenä kohteena.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Neljäs kysymys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">110</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan se, että työntekijä vastaanottaa joukkovähentämisen johdosta maksettavan lakisääteisen korvauksen, vastaa sitä, että työntekijä hyväksyy irtisanomisensa, jolloin hän menettää mahdollisuuden riitauttaa tämä irtisanominen ja vaatia kyseisten direktiivien mukaisten oikeuksiensa säilyttämistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">111</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on riittävää todeta, että suoja, joka direktiiveillä 77/187 ja 2001/23 pyritään takaamaan yrityksen tai liikkeen luovutuksen kohteena oleville työntekijöille, on ehdoton, eivätkä työsopimuksen osapuolet näin ollen voi sopia siitä. Erityisesti kyseisten direktiivien säännöksiä, jotka koskevat työntekijöiden suojaa luovutuksesta johtuvalta irtisanomiselta, on siis pidettävä pakottavina siinä mielessä, että niistä ei voida poiketa työntekijöiden vahingoksi. Tästä seuraa, että kyseisillä työntekijöillä ei ole mahdollisuutta luopua heille kyseisissä direktiiveissä annetuista oikeuksista, eikä näiden oikeuksien rajoittaminen ole sallittua edes heidän suostumuksellaan (tuomio 10.2.1988, Foreningen af Arbejdsledere i Danmark, 324/86, EU:C:1988:72, 14 ja 15 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">112</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Neljänteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan se, että työntekijä vastaanottaa joukkovähentämisen johdosta maksettavan lakisääteisen korvauksen, vastaa sitä, että työntekijä hyväksyy irtisanomisensa, jolloin hän menettää mahdollisuuden riitauttaa tämä irtisanominen ja vaatia kyseisten direktiivien mukaisten oikeuksiensa säilyttämistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeudenkäyntikulut</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">113</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C41DispositifIntroduction" id="para-173" title="page-5">
      Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1)</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Seikkoja, jotka auttavat osoittamaan, että Supremo Tribunal de Justiça on 25.2.2009 antamassaan tuomiossa jättänyt riittävän ilmeisellä tavalla noudattamatta työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14.2.1977 annetun neuvoston direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohtaa, ovat ensinnäkin se seikka, että kyseistä tuomiota rasittaa unionin oikeuden tulkintavirheiden, joita arvioidaan unionin tuomioistuimen sen oikeuskäytännön valossa, jonka huomioon ottamista kyseiseltä tuomioistuimelta voitiin kohtuudella odottaa kyseisen tuomion antamishetkellä, yhteisvaikutus, toiseksi se seikka, että kyseinen 25.2.2009 annettu tuomio annettiin noudattamatta kyseisellä tuomioistuimella SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan nojalla olevaa velvollisuutta pyytää ennakkoratkaisua, ja kolmanneksi se seikka, että Supremo Tribunal de Justiça ei voinut olla tietämättä, että kyseisessä tuomiossa omaksutun menetelmällisen lähestymistavan yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa oli unionin tuomioistuimessa vireillä olevan ennakkoratkaisupyynnön erityisenä kohteena.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2)</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohtaa ja työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY 3 artiklan 1 kohtaa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C32Dispositifmarge1" id="para-176" title="page-5">
      on tulkittava siten, että
    </p>
    <p class="C32Dispositifmarge1" id="para-177" title="page-5">
      ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan se, että työntekijä vastaanottaa joukkovähentämisen johdosta maksettavan lakisääteisen korvauksen, vastaa sitä, että työntekijä hyväksyy irtisanomisensa, jolloin hän menettää mahdollisuuden riitauttaa tämä irtisanominen ja vaatia kyseisten direktiivien mukaisten oikeuksiensa säilyttämistä.
    </p>
    <div class="signatures">
<p class="C77Signatures" id="para-178" title="page-5">
<span class="signatory">Allekirjoitukset</span>
</p>
</div>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">*</a>
</span>) Oikeudenkäyntikieli: portugali.</p>
</body>
</html>
