<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ1996FIA.0700380501.case.xml"><NO.CASE>C-44/95</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61995C0044</NO.CELEX><NO.SEQ>0016.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST>3807</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>3842</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>36</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES FENNELLYN RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-44/95</LEFT><RIGHT>ROYAL SOCIETY FOR THE PROTECTION OF BIRDS</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Nial Fennelly</HT></P><P><DATE ISO="19960321">21 päivänä maaliskuuta 1996</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI></TITLE><TOC><TITLE><TI><P>Sisällys</P></TI></TITLE><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>I.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Johdanto</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3808</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>II.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3808</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>III.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Sovellettavat yhteisön oikeuden säännökset</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3813</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>IV.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Asianosaisten huomautukset</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3818</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>i)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Ensimmäinen kysymys — lintudirektiivin 2 artiklan ja 4 artiklan 1 kohdan välinen yhteys</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3818</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>ii)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Toinen kysymys — mahdollisuus ottaa huomioon taloudelliset vaatimukset asiassa Leybuchtin penkereet annetun tuomion tai elinympäristödirektiivin nojalla</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3821</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>V.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Kansallisen tuomioistuimen esittämien kysymysten arviointi</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3822</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>i)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Ensimmäinen kysymys: 2 artiklan soveltaminen luokittelupäätöksiin</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3822</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>a)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Direktiivin asiayhteys</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3823</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>b)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Direktiivin yleinen rakenne</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3826</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>c)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Direktiivin 2 artiklan tulkinta</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3827</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>d)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Direktiivin 3 ja 4 artiklan välinen yhteys</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3829</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>e)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Jäsenvaltioiden harkintavalta ja sen laajuus erityissuojelualueita valittaessa</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3835</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>f)</NO.ITEM><ITEM.CONT><QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>Terveen järjen<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/> vaatimus</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3838</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><?PAGE NO="I-3808"?><TOC.ITEM><NO.ITEM>ii)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Toisen kysymyksen a kohta: mahdollisuus ottaa erityissuojelualueiden luokittelussa huomioon merkittävän yleisen edun asettamat taloudelliset vaatimukset</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3839</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>iii)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Toisen kysymyksen b kohta: mahdollisuus ottaa erityissuojelualueiden luokittelussa huomioon elinympäristödirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat taloudelliset syyt</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3840</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>VI.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Ratkaisuehdotus</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-3842</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I.</NO.P><TXT>Johdanto</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Tässä asiassa on kyse jäsenvaltioiden oikeudesta ottaa huomioon talouden asettamia vaatimuksia, kun jäsenvaltiot luokittelevat alueen lintudirektiivin<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Luonnonvaraisten lintujen suojelusta <DATE ISO="19790402">2 päivänä huhtikuuta 1979</DATE> annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="103" DATE.PUB="1979" PAGE.FIRST="1">EYVL 1979 L 103, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> mukaiseksi erity issuojelualueeksi. Kysymys on tullut esiin House of Lordsin esittämän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä, ja se koskee tapausta, jossa luokitellusta alueesta erotetaan pieni osa, joka kuuluu suureen, kansainvälisesti tärkeään kosteikkoalueeseen. Yhteisöjen tuomioistuimelle on ilmoitettu, että pääasian oikeudenkäyntiä käydään sellaisen periaateratkaisun saamiseksi, jota tullaan soveltamaan luokiteltaessa useita erity issuoj elualueita Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja luultavasti myös useissa muissa jäsenvaltioissa. Elinympäristödirektiivin<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta <DATE ISO="19920521">21 päivänä toukokuuta 1992</DATE> annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="206" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="7">EYVL 1992 L 206, s. 7</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> tiettyjen säännösten tulkinnan osalta on saatettu käsiteltäväksi samantyyppinen ongelma.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II.</NO.P><TXT>Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä oleva oikeudenkäynti koskee Kentin pohjoisrannikolla Medwayn suisto- ja vuorovesialueella sijaitsevan Lappel Bank -nimisen, noin 22 hehtaarin suuruisen vuoroveden ajoittain paljastaman liejualueen sulkemista pois lintudirektiivin suojan soveltamisalasta. Seuraava kuvaus asian perustana olevista tosiseikoista on otettu tuomari Hirstin <DATE ISO="19940818">18.8.1994</DATE> antamasta Court of Appealin tuomiosta:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>Medwayn suisto- ja vuorovesialue on kansainvälisesti tärkeä kosteikkoalue useille erilaisille riista- ja vesilintulajeille, jotka käyttävät aluetta pesimäalueena ja talvehtimisalueena sekä levähdyspaikkana kevät- ja syysmuuton aikana. Alue on kansallisesti tärkeä avosettien ja pikkutiirojen pesimäalue; nämä ovat lintudirektiivin liitteessä I mainittuja uhanalaisia lajeja. Alue kuuluu siis kiistämättä<?PAGE NO="I-3809"?> kokonaisuudessaan 4 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamisalaan.</P><P>Lappel Bankin liejualueet ovat hyviä ravinnonsaanti- ja suoja-alueita useille kahlaajille ja riistalinnuille, muun muassa isokuoville, punajalkaviklolle, karikukolle, suosirrille, tyllille, isokurmitsalle<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asiakirja-aineiston perusteella ilmeisesti tarkoitettiin harmaakurmitsaa.</P></NOTE> ja ristisorsalle, joita kaikkia on huomattavia määriä myös Med way n suisto- ja vuorovesialueella. Direktiivin liitteessä I ei mainita yhtäkään näistä lajeista. Lappel Bank on kuitenkin myös tärkeä osa luokitellun erityis -suojelualueen ekosysteemiä, ja jos ekosysteemistä erotetaan vuoroveden ajoittain paljastama liejualue, kahlaajien ja riistalintujen kannat todennäköisesti pienenevät Medwayn suisto- ja vuorovesialueella. Kaikkia Lappel Bankin alueella olevia lajeja on myös runsaasti kaikkialla kyseessä olevalla alueella, eikä ole väitetty, että Lappel Bank olisi välttämätön minkään tietyn lajin säilymiselle; kuitenkin— — joitakin lajeja on alueella suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin muualla kyseessä olevalla alueella — —.</P><P>Sheernessin satamalla on edullinen asema sekä merenkulun että maantieteellisen sijaintinsa kannalta. Sen tärkein luonnon muokkaama etu ovat ankkurointimahdollisuudet, sillä vesi on luonnostaan 11 metriä syvä aina nousuveden aikana, minkä vuoksi satamaan voivat ankkuroitua syväykseltään sekä pienet että suuret alukset, kuten tavanomaiset rahtialukset. Koska Sheerness on yksi niistä harvoista Kaakkois-Englannin satamista, joka voi tarjota tällaiset olosuhteet, siitä on tullut menestyvä liikeyritys, ja se on nykyään Yhdistyneen kuningaskunnan viidenneksi suurin rahtisatama.</P><P>Sataman merenpuoleinen sijainti Thamesin suiston suulla, lähellä Pohjanmeren ja Englannin kanaalin tärkeimpiä laivareittejä houkuttelee huomattavaa määrää kaupankäyntiä. Sataman mantereenpuoleinen sijainti Pohjois-Kentin rannikolla, jolle on suunniteltu merkittäviä tulevaisuuden hankkeita ja josta on helppo päästä Englannin kanaalin alittavaan tunneliin ja Lontoon sekä kaakkoisen Englannin tärkeimmille markkinoille, on myös hyvin suotuisa-------.</P><P>Satamalla on kehittämis- ja laajentumissuunnitelmia; alueen laajentaminen on käytännössä mahdollista kuitenkin ainoastaan kuivattamalla ja ottamalla käyttöön Lappel Bankin alue, koska pohjoisessa ja lännessä satama rajoittuu mereen ja mantereen puolella satama ei voi laajentua itään, koska sen vieressä on Sheernessin kaupungin taajama-alueita, rautatie ja päätie A 249.<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Medwayn suisto- ja vuorovesialue on luetteloitu Ramsarissa <DATE ISO="19710202">2.2.1971</DATE> allekirjoitetun<?PAGE NO="I-3810"?> yleissopimuksen<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>United Nations Treaty Series Volume 996, s. 245; ks. myös lintujen ja niiden elinympäristöjen suojelusta <DATE ISO="19741220">20 päivänä joulukuuta 1974</DATE> annettu komission suositus 75/66/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="021" DATE.PUB="1975" PAGE.FIRST="24">EYVL 1975 L 21, s. 24</REF.DOC.OJ>), jossa jäsenvaltioita suositeltiin liittymään Ramsarin yleissopimukseen.</P></NOTE> mukaiseksi kansainvälisesti merkittäväksi kosteikkoalueeksi. Sitä ei ole kiistetty, että Lappel Bank on tärkeä osa Medwayn suisto- ja vuorovesialueen ekosysteemiä, mutta yhteisöjen tuomioistuimelle ei kuitenkaan ole nimenomaisesti ilmoitettu, onko Lappel Bank Ramsarin yleissopimuksen mukaisesti luetteloitu alue.</TXT></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Asiassa on käynyt ilmi, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa noudatetun menettelyn mukaisesti Medwayn suisto- ja vuorovesialuetta esitettiin vuonna 1986 ilman Lappel Bankin aluetta lintudirektiivin mukaiseksi erityissuojelualueeksi, ja aluetta pidettiin eräissä suunnitteluhankkeissa alueena, joka olisi jo osoitettu erityissuojelualueeksi. Elokuussa 1989 Medway Ports Authority (Port of Sheerness Limitedin edeltäjä) sai luvan Swale Borough Councililta tehdä maanparannustöitä sillä osalla Lappel Bankin aluetta, jossa töitä ei ollut vielä tehty; luvassa asetettiin muun muassa sellaiset ehdot, että työt on aloitettava viiden vuoden kuluessa ja että muita muutoksia ei saa tehdä ilman District Planning Authorityn nimenomaista lupaa.</TXT></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Vuoden 1990 lopulla ja vuoden 1991 alussa tehtiin julkinen selvitys, jotta voitaisiin arvioida muun muassa Medway Ports Authorityn rakennuslupahakemusta, joka koski satama-altaan parannustöitä ja Sheernessin laiturialueen laajentamista Lappel Bankin alueelle; selvityksessä Lappel Bankin lintutieteellistä tärkeyttä kuvattiin seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>Matalikolla on ajoittain suuri osa joidenkin Med way 11a talvehtivien lajien kannoista— — ajoittain Lappel Bankilla on yli 19 prosenttia useista Medwaylla olevista lajeista— —. Kun otetaan huomioon Medwayn kosteikon merkitys muuttolinnuille, Lappel Bankin liejualueen tarjoamat ravinnonsaantimahdollisuudet ja lintujen käyttämä matalikko— — katson siten, että Lappel Bank on pieni, mutta sinänsä tärkeä osa sellaisten alueiden verkostoa, joka mahdollistaa joidenkin muuttolintujen elossa pysymistä. Se on kansainvälisesti tärkeä alue.<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Kun Lappel Bankin tärkeys lintujen suojelulle oli tunnustettu, se liitettiin Medwayn suisto- ja vuorovesialueen erityissuojelualueeksi luokittelemista koskevaan esitykseen vuonna 1991. Medway Ports Authority haki uudelleen rakennuslupaa laajentaa Sheernessin laiturialuetta Lappel Bankin alueelle, ja ympäristöministeriö otti hakemuksen käsiteltäväkseen menettelyssä, jossa ministeri päättää paikallisen rakennusviranomaisen sijasta lupahakemuksesta, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia tietyille ympäristönsä</TXT><?PAGE NO="I-3811"?><P>puolesta herkille alueille tai muista syistä. Ministeri hyväksyi <DATE ISO="19920730">30.7.1992</DATE> rakennustarkastajan suosituksen evätä lupa sillä perusteella, että rakentaminen <QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>haittaisi tiettyjen lintulajien säilymistä ja lisääntymistä huomattavasti eikä rakentaminen olisi lintudirektiivin vaatimusten mukaista<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/>.</P></NP><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Tämän päätöksen jälkeen ministeriltä pyydettiin sekä vuoden 1989 toimenpideluvan kumoamista että Lappel Bankista tehdyn päätöksen uudelleen arviointia, koska Lappel Bankin liittämisellä erityissuojelualueeseen olisi vakavia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia Sheernessin laiturialueen tulevaisuudelle. Tämän jälkeen kilpailevia taloudellisia ja lintutieteellisiä eturyhmiä kuultiin perinpohjaisesti. Saatujen tietojen perusteella ministeri punnitsi molempia etuja ennen päätöksensä antamista. Ministeri ilmoitti <DATE ISO="19931215">15.12.1993</DATE>, että Medwayn suisto- ja vuorovesialue luokitellaan erityissuojelualueeksi ja ettei Lappel Bank kuulu tähän alueeseen. Sen jättäminen alueen ulkopuolelle perusteltiin seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>Tiedän, että Lappel Bank on tärkeä osa Medwayn kosteikon ekosysteemiä, mutta se on suuruudeltaan alle prosentti Medwayn erityissuojelualueen kokonaispinta-alasta. Ymmärrän myös, että Lappel Bankin lisärakentaminen on tärkeää Sheernessin sataman pysymiseksi elinkelpoisena. Satama on tärkeä Sheppeyn saaren, kaakkoisen alueen ja</P><P>Yhdistyneen kuningaskunnan taloudelle, ja useat sadat työpaikat ovat riippuvaisia siitä Olen tullut siihen lopputulokseen, että sataman kaupallista elinkykyä ei pidä haitata ja että sataman laajentaminen tälle alueelle on tärkeämpää kuin alueen suojeluarvo. Korostan, että päätös on poikkeuksellinen, ja se on tehty Sheernessin ja Sheppeyn saaren taloudellisen tulevaisuuden turvaamiseksi.<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Royal Society for the Protection of Birds (jäljempänä RSPB) saattoi kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi tämän <DATE ISO="19931215">15.12.1993</DATE> tehdyn päätöksen siltä osin kuin siinä jätettiin Lappel Bank laajuudeltaan <FT TYPE="NUMBER">4681</FT> hehtaarin kokoisen suojelualueen ulkopuolelle; kutsun tätä päätöksen osaa riitautetuksi päätökseksi. Keskeinen seikka nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa on se, oliko ministerillä oikeus ottaa huomioon taloudelliset vaatimukset, niin kuin hän kiistatta teki. Divisional Court, Queen's Bench Division hylkäsi kantajan kanteen <DATE ISO="19940708">8.7.1994</DATE>, ja Court of Appeal hylkäsi tästä päätöksestä tehdyn valituksen <DATE ISO="19940818">18.8.1994</DATE>. Muutoksenhaun vuoksi House of Lords on <DATE ISO="19950209">9.2.1995</DATE> tekemällään päätöksellä esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>1)</NO.P><TXT>Onko jäsenvaltiolla oikeus ottaa huomioon luonnonvaraisten lintujen suojelusta <DATE ISO="19790402">2 päivänä huhtikuuta 1979</DATE> annetun<?PAGE NO="I-3812"?> direktiivin 79/409/ETY 2 artiklassa mainitut näkökohdat luokiteltaessa aluetta erityiseksi suojelualueeksi ja/tai määritettäessä tällaisen alueen rajoja tämän direktiivin 4 artiklan 1 ja/tai 2 kohdan mukaisesti?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kieltävä, saako jäsenvaltio silti ottaa huomioon 2 artiklan näkökohdat luokittelumenettelyssä, sikäli kun</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>kyseessä on direktiivissä tarkoitettua ekologista tavoitetta merkittävämpi yleinen etu (soveltamalla arviointiperustetta, jonka yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut 4 artiklan 4 kohdan vaatimuksista poikkeamisesta asiassa 57/89, komissio v. Saksa eli asiassa Leybuchtin penkereet); tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>kyseessä ovat sellaiset erittäin tärkeät yleisen edun kannalta pakottavat syyt, jotka voidaan ottaa huomioon luonnollisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta <DATE ISO="19920521">21 päivänä toukokuuta 1992</DATE> annetun direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohdan perusteella?<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Kesäkuussa 1994 Swale Borough Council antoi luvan muuttaa alueen käyttösuunnitelmaa siten, että maanparannustöiden sijaan alueelle voitiin rakentaa satamaa palveleva vapaavarasto. Maan tukemiseksi tarvittavat koko Lappel Bankin alueen pengerrystyöt oli tehty <DATE ISO="19950601">1.6.1995</DATE> mennessä; noin kolmannes alueesta oli tällöin täytetty ja oli Sheernessin sataman käytössä. Satamaviranomaisten kesäkuussa 1995 esittämien huomautusten mukaan töiden loppuosan odotettiin valmistuvan <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>muutaman kuukauden kuluessa<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Valituksessaan House of Lordsiin RSPB pyysi välitoimimääräystä, jossa todettaisiin, että <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>ministerin toimet ovat lainvastaisia, jos hän lopullista oikeuden päätöstä edeltävänä aikana toimii siten, että lajien elinympäristöt kärsivät ja lajeja häiritään koko sillä alueella, joka on virallisesti katsottu sopivaksi alueeksi erity issuojelualueeksi luokittelemista varten — —.<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/></TXT><P>Välitoimihakemus hylättiin lähinnä sillä perusteella, ettei RSPB voinut antaa Englannin oikeuden edellyttämiä takeita niiden<?PAGE NO="I-3813"?> vahinkojen korvaamisesta, joita Sheernessin satamalle olisi voinut aiheutua.<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>RSPB on ilmoittanut, että se toivoo yhteisöjen tuomioistuimelta ohjeita tämän seikan osalta. Vaikka tällainen takuuvaatimus voikin vaikuttaa niiden kansallisten säännösten soveltamiseen, jotka on annettu yhteisön ympäristöoikeuden panemiseksi täytäntöön, kansallinen tuomioistuin ei ole pyytänyt tällaisia ohjeita, joten en ehdota, että yhteisöjen tuomioistuin tutkisi kysymystä tämän asian käsittelyssä.</P></NOTE></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III.</NO.P><TXT>Sovellettavat yhteisön oikeuden säännökset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Lintudirektiivin lähtökohtana on se, että monien sellaisten luonnonvaraisten lintulajien kannat, joiden luontaisena elinympäristönä on perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluva Euroopan alue (jäljempänä yksinkertaisuuden vuoksi Eurooppa), ovat pienenemässä; tämä pieneneminen <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>uhkaa vakavasti luonnollisen ympäristön säilymistä, erityisesti siksi, että se uhkaa biologista tasapainoa<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/> (johdanto-osan toinen perustelukappale). Tehokas lintujen suojelu on <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>tyypillinen maiden rajat ylittävä ympäristöongelma, johon liittyy yhteisiä velvollisuuksia<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/> erityisesti muuttolintujen osalta, jotka <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>ovat yhteistä perintöä<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/> (johdanto-osan kolmas perustelukappale).</TXT></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Erityisesti Yhdistynyt kuningaskunta vetoaa<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 41 ja 42 kohta.</P></NOTE> kuudenteen perustelukappaleeseen, jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>luonnonvaraisten lintulajien suojelu on välttämätöntä yhteisön elinolojen parantamiseen, yhteisön taloudellisen toiminnan sopusointuiseen kehitykseen ja jatkuvaan ja tasapainoiseen kasvuun tähtäävien tavoitteiden toteuttamiseksi yhteismarkkinoiden toiminnassa, mutta perustamissopimuksessa ei ole määräyksiä tilanteessa tarvittavien eritystoimien toteuttamiseksi tarpeellisesta toimivallasta<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot soveltavat toimenpiteitä <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>niihin eri tekijöihin, jotka voivat vaikuttaa lintukantoihin, toisin sanoen ihmisen toimintojen vaikutuksiin ja erityisesti lintujen elinympäristöjen tuhoutumiseen ja pilaantumiseen, ihmisten harjoittamaan pyydystämiseen ja tappamiseen ja tällaisesta toiminnasta seuraavaan kauppaan, ja nämä toimenpiteet olisi mukautettava eri lajien tilanteeseen osana suojelupolitiikkaa<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/> (seitsemäs perustelukappale). Suojelun tarkoituksena on <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>luonnonvarojen suojelu ja hoitaminen pitkällä aikavälillä osana Euroopan kansojen perintöä<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/> ja toimiminen <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>lajienvälisen luonnollisen tasapainon säilyttämiseksi ja mukauttamiseksi niin pitkälle kuin se kohtuudella on mahdollista<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/> (johdanto-osan kahdeksas perustelukappale). Johdanto-osassa todetaan myös, että <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttäminen, ylläpitäminen tai ennalleen saattaminen on olennaisen tärkeää kaikkien lintulajien suojelussa; tiettyjen<?PAGE NO="I-3814"?> lintujen elinympäristöä on suojeltava erityistoimenpitein lintujen eloonjäämisen ja lisääntymisen varmistamiseksi niiden levinneisyysalueilla; tällaisilla toimenpiteillä on otettava huomioon myös muuttavat lajit, ja toimenpiteet on yhteensovitettava yhtenäisen kokonaisuuden luomiseksi<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/> (yhdeksäs perustelukappale).</TXT></NP><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Direktiivin soveltamisala määritellään 1 artiklan 1 kohdassa seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>Tämä direktiivi koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan. Sen tavoitteena on näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely, ja se antaa säännökset niiden hyödyntämisestä.<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/></ALINEA></QUOT.S></P><P>Direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkennetaan, että direktiiviä sovelletaan <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>lintuihin ja niiden muniin, pesiin ja elinympäristöihin<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/>.</P></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Direktiivin 2 artikla täydentää 1 artiklaa, ja se on yksi tämän käsittelyn kannalta tärkeimmistä säännöksistä; se kuuluu seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien kantojen ylläpitämiseksi sellaisella tasolla, joka vastaa erityisesti ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia ottaen huomioon <HT TYPE="ITALIC">taloudelliset</HT> ja virkistykseen liittyvät <HT TYPE="ITALIC">vaatimukset,</HT> taikka näiden kantojen mukauttamiseksi tähän tasoon.<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kursivointi kirjoittajan.</P></NOTE></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Tärkeimmät aineelliset säännökset koskevat ensiksikin luonnonvaraisten lintujen elinympäristöjen suojelua (3 ja 4 artikla) ja toiseksi luonnonvaraisten lintulajien suojelua (5—9 artikla). Tämän asian kannalta merkityksellisiä ovat selvästikin ensin mainitut säännökset. Jäsenvaltioiden on 3 artiklan 1 kohdan mukaan <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/>; tämä velvollisuus on täytettävä <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>ottaen huomioon 2 artiklassa mainitut vaatimukset<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/>. Direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa määritellään 3 artiklan 1 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät ensisijaiset keinot, joita ovat <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>suojelualueiden muodostaminen<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>suojelualueiden sisä- ja ulkopuolella sijaitsevien elinympäristöjen ylläpitäminen ja hoito ekologisten tarpeiden mukaisesti<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/>.</TXT></NP><?PAGE NO="I-3815"?><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Direktiivin 4 artikla on tämän asian käsittelyn kannalta keskeinen säännös, joten esitän sen seuraavassa kokonaisuudessaan:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="004.001"><NO.PARAG><QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Tämän direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella.</ALINEA><ALINEA><P>Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota:</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>lajeihin, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>lajeihin, jotka ovat herkkiä tietyille muutoksille niiden elinympäristössä;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>lajeihin, joita pidetään harvinaisina niiden pienen kannan tai alueellisesti suppean levinneisyyden takia;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>muihin lajeihin, jotka vaativat erityistä huomiota niiden erityislaatuisen elinympäristön vuoksi.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA><ALINEA>Arvioissa otetaan huomioon lintukantojen kehityssuunnat ja muutokset.</ALINEA><ALINEA>Jäsenvaltioiden on osoitettava erityissuojelu-alueiksi erityisesti<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING="STAR"><P>Suomennosta korjattu yhteisöjen tuomioistuimessa. Virheellinen katkelma kuuluu seuraavasti: <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>osoitettava erityisiksi erityissuojelualueiksi <QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/>.</P></NOTE> näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="004.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I, ottaen huomioon niiden suojelun tarve sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan, kun kyseessä ovat niiden muuttoreittien varrella sijaitsevat pesimä-, sulkasato- ja talvehtimisalueet ja levähdyspaikat. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kosteikkojen ja erityisesti kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen suojeluun.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="004.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki asiaan vaikuttavat tiedot, jotta komissio voi tehdä sellaista yhteensovittamista koskevat asianmukaisia aloitteita sellaiseksi yhteensovittamiseksi, joka on tarpeen sen varmistamiseksi, että toisaalta 1 kohdassa ja toisaalta 2 kohdassa tarkoitetut alueet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka vastaa kyseisten lajien suojelutarpeita sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.</ALINEA></PARAG><?PAGE NO="I-3816"?><PARAG IDENTIFIER="004.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla suojelualueilla elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttaisivat merkittävästi tämän artiklan tavoitteisiin. Jäsenvaltioiden on myös näiden suojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen.<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Direktiivin 5—8 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille useita luonnonvaraisten lintujen sekä niiden munien ja pesien suojelua koskevia, muita kuin niiden elinympäristöön liittyviä velvollisuuksia. Näihin kuuluvat velvollisuus toteuttaa <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien yleisen suojelujärjestelmän luomiseksi tarvittavat toimenpiteet<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/> sekä luonnonvaraisten lintujen myynti- ja metsästyskiellot, joista kaikista voidaan rajoitetusti poiketa. Poikkeuksia näistä velvollisuuksista voidaan tehdä 9 artiklassa säädettyjen tiukkojen edellytysten täyttyessä. Direktiivin 14 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat toteuttaa tiukempia suojelutoimenpiteitä kuin mitä direktiivissä on säädetty. Direktiivin muut säännökset eivät ole merkityksellisiä tässä asiassa annettavan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisun kannalta.</TXT></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Tietyillä elinympäristödirektiivin säännöksillä on myös merkitystä, koska osa House of Lordsin esittämästä toisesta kysymyksestä koskee sitä. Kuten jäljempänä esitän, elinympäristödirektiivi täydentää lintudirektiivin 4 artiklaa tärkeällä tavalla. Elinympäristödirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on perustettava <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/>, joka tunnetaan nimellä Natura 2000, jonka avulla <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>on varmistettava kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Luontotyyppien, luontotyypin suotuisan suojelun tason ja lajin elinympäristön käsitteet määritellään direktiivin 1 artiklan b, e ja f kohdassa.</P></NOTE> Erityisten suojelutoimien alueella tarkoitetaan 1 artiklan 1 kohdan mukaan <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="201D"/>jäsenvaltioiden lainsäädännöllisellä, hallinnollisella ja/tai sopimusoikeudellisella toimenpiteellä osoittamaa yhteisön tärkeänä pitämää aluetta, joilla sovelletaan niiden luontotyyppien ja/tai niiden lajien kantojen, joille alue on osoitettu, suotuisan suojelun tason säilyttämistä tai ennalleen saattamista koskevia tarvittavia suojelutoimenpiteitä<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet. Direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä <QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="201D"/>luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="201D"/>. Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka saattavat vaikuttaa<?PAGE NO="I-3817"?> tähän alueeseen <QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="201D"/>merkittävästi<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="201D"/>, on arvioitava, minkä jälkeen toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat antaa niihin luvan <QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="201D"/>varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="201D"/> (6 artiklan 3 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Direktiivin 6 artiklan 4 kohdassa sallitaan poikkeaminen yleisestä vaatimuksesta säilyttää erityisten suojelutoimien alueen koskemattomuus. Siinä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="201D"/>Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava <HT TYPE="ITALIC">erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä,</HT> mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä.<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kursivointi kirjoittajan; nämä sanakäänteet on otettu House of Lordsin esittämän toisen ennakkoratkaisukysymyksen b kohtaan (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 95— 99 kohta).</P></NOTE> Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.</ALINEA><ALINEA>Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin.<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="201D"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Elinympäristödirektiivin 7 artiklalla muutetaan tiettyjä lintudirektiivin 4 artiklan säännöksiä. Se kuuluu seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/>Tämän direktiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdasta aiheutuvat velvoitteet korvaavat direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä lauseesta aiheutuvat velvoitteet, kun on kyse 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti suojeltavaksi luokitelluista alueista tai vastaavasti kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustetuista alueista tämän direktiivin voimaantulopäivästä alkaen tai jäsenvaltion direktiivin 79/409/ETY mukaisesti tekemän suojeluluokittelun tai tunnustamisen päivämäärästä alkaen, jos viimeksi mainittu päivämäärä on myöhempi.<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Elinympäristödirektiivin 23 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on saatettava sen noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan kahden vuoden kuluessa sen tiedoksiantamisesta eli kesäkuuhun 1994 mennessä. Tiedetään, että direktiivin täytäntöönpano Yhdistyneessä kuningaskunnassa viivästyi lokakuuhun 1994, jolloin oli kulunut useita kuukausia siitä, kun riidanalainen päätös oli tehty.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-3818"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV.</NO.P><TXT>Asianosaisten huomautukset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Huomautuksia ovat esittäneet RSPB, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan tasavallan hallitukset, Port of Sheerness Limited (pääasian käsittelyssä väliintulija; jäljempänä Sheernessin satamayhtiö) ja komissio, jotka kaikki olivat edustettuina myös asian suullisessa käsittelyssä <DATE ISO="19960207">7.2.1996</DATE>.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>Ensimmäinen kysymys — lintudirektiivin 2 artiklan ja 4 artiklan 1 kohdan välinen yhteys</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>RSPB katsoo, että lintudirektiivin 2 artiklassa mainituilla tekijöillä ja tässä tapauksessa erityisesti taloudellisilla vaatimuksilla ei voida perustella poikkeamista lintudirektiivin velvoitteista, koska nämä velvoitteet ovat osa direktiivillä toteutetun suojelujärjestelmän perustaa. RSPB viittaa näkökantansa tueksi asiassa komissio vastaan Belgia annettuihin yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon ja julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen sekä asiassa komissio vastaan Italia annettuun tuomioon.<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="247/85" YEAR="1987" PAGE.ECR="3029">247/85, komissio v. Belgia, tuomio <DATE ISO="19870708">8.7.1987</DATE> (Kok. 1987, s. 3029)</REF.DOC.ECR>, ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="262/85" YEAR="1987" PAGE.ECR="3073">262/85, komissio v. Italia, tuomio <DATE ISO="19870708">8.7.1987</DATE> (Kok. 1987, s. 3073)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Asiassa komissio vastaan Saksa annetusta tuomiosta<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-57/89" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-883">C-57/89, komissio v. Saksa, tuomio <DATE ISO="19910228">28.2.1991</DATE> (Kok. 1991, s. I-883)</REF.DOC.ECR>, jäljempänä asia Leybuchtin penkereet.</P></NOTE> RSPB tekee sen johtopäätöksen, että 2 artiklassa mainittuja tekijöitä ei voida ottaa huomioon sovellettaessa 4 artiklan 4 kohtaa. Jäsenvaltiot voivat valita sopivimmat alueet kyseisten lajien suojeluun, mutta harkintavaltaa käytettäessä on otettava huomioon ainoastaan lintutieteelliset seikat.</TXT></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>RSPB katsoo, että asiassa komissio vastaan Espanja antamassaan tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-355/90" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-4221">C-355/90, komissio v. Espanja, tuomio <DATE ISO="19930802">2.8.1993</DATE> (Kok. 1993, s. I-4221)</REF.DOC.ECR>, jäljempänä asia Santoñan vuorovesialue.</P></NOTE> yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi perustelun, jonka mukaan direktiivin 4 artiklassa asetetut ekologiset vaatimukset voitaisiin alistaa taloudellisille vaatimuksille tai sovittaa niiden kanssa yhteen. Vaikka yhteisöjen tuomioistuin katsoi tässä tuomiossa, että 2 artiklassa mainitut vaatimukset eivät sovellu 4 artiklan yhteyteen, se ei kuitenkaan käsitellyt 4 artiklan 4 kohtaa erillään 4 artiklan 1 ja 2 kohdasta. Kansallisissa tuomioistuimissa ministeriö nojautui pitkälti komission tuossa asiassa esittämiin huomautuksiin, joiden mukaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon taloudellisia vaatimuksia muodostaessaan erity issuojelualueita, mutta tämä näkökanta on irrallinen eikä sillä ole merkitystä eikä se enää edes edusta komission käsitystä. Lisäksi elinympäristödirektiivissä säädetään selvästi, että jäsenvaltioiden on osoitettava erityisten suojelutoimien alueet ainoastaan tieteellisillä ja suojeluun liittyvillä perusteilla, mikä on täysin sopusoinnussa sen RSPB:n käsityksen kanssa, että jäsenvaltioiden on luokiteltava erityissuojelualueiksi alueita, jotka ovat sopivimpia lintutieteelliseltä kannalta, ja että taloudellisia seikkoja ei voida ottaa huomioon.</TXT></NP><?PAGE NO="I-3819"?><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Komission näkemyksen mukaan yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt kysymykset koskevat kahta tilannetta: alueen luokittelemista ja sen rajojen määräämistä. Sen mukaan Lappel Bankia on pidettävä jo luokiteltuna alueena ja Sheernessin sataman laajentaminen on nähtävä luokittelupäätöksen osittaisena purkamisena, jota pitää sen vuoksi arvioida lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna elinympäristödirektiivin 7 artiklalla. Komissio viittaa myös tapaukseen Santoñan vuorovesialue tukeakseen käsitystään, jonka mukaan yhteisöjen tuomioistuin ei tarkoittanut, että alueen luokitteluvelvollisuuteen voitaisiin soveltaa muita kuin lintutieteellisiä arviointiperusteita. Komission mukaan tämä on sopusoinnussa lintudirektiivissä luodun järjestelmän kanssa; direktiivin 2 artiklassa vahvistetaan jäsenvaltioiden pääasiallisiksi velvollisuuksiksi se, että niiden on <QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien kantojen ylläpitämiseksi<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/>; taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset, joihin siinä viitataan, voivat olla ainoastaan toissijaisia arviointiperusteita jäsenvaltioiden tasapainoillessa 3 artiklan mukaisesti näiden vaatimusten ja luonnonvaraisten lintulajien yleisen suojelu-velvollisuuden välillä.</TXT></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Toiseksi komission mukaan 4 artiklassa luodaan erityinen suojelujärjestelmä liitteessä I luetelluille linnuille ja muuttolinnuille, joiden osalta 2 artiklalla ei ole merkitystä. Tämä vahvistettiin asiassa Leybuchtin penkereet: kun jäsenvaltio on luokitellut alueen erityis-suojelualueeksi, se on katsonut, että alue on sopivin kyseessä oleville lajeille, eikä se voi vedota 2 artiklaan välttääkseen sille 4 artiklan 4 kohdan mukaan kuuluvia velvollisuuksia. Jos alue on lintutieteellisten arviointiperusteiden mukaan sopivin erityissuojelualueeksi ja jos alueen luokitteluvelvollisuudesta voitaisiin tehdä poikkeus muilla kuin lintutieteellisillä perusteilla, jäsenvaltiot voisivat sitä suuremmalla syyllä jo alueita luokitellessaan sivuuttaa niille lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan kuuluvat elinympäristöjä koskevat velvollisuudet.</TXT></NP><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsoo, että lintudirektiiviä on tarkasteltava taloudellisessa eikä pelkästään lintutieteellisessä asiayhteydessä, ja viittaa johdanto-osan kuudenteen perustelukappaleeseen, jossa mainitaan yhteismarkkinoiden toiminta. Hallitus katsoo, että soveltaessaan direktiivin säännöstä jäsenvaltiolla on oikeus ottaa huomioon 2 artiklassa mainitut taloudelliset vaatimukset, paitsi jos nämä vaatimukset on jo nimenomaisesti otettu huomioon kyseisessä säännöksessä. Koska 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa ei oteta huomioon näitä vaatimuksia, jäsenvaltiot voivat Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan ottaa nämä huomioon tehdessään päätöksiä näiden säännösten nojalla.</TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Direktiivin 4 artiklaa ei voida Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan tarkastella erillään 3 artiklasta, jossa selvästi sallitaan taloudellisten vaatimusten huomioon ottaminen; olisi erikoista, jos näitä vaatimuksia ei voitaisi lainkaan ottaa huomioon täytettäessä 4 artiklan erityissuojelualueita koskevaa täsmällisempää velvollisuutta. Sen vuoksi direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopivuuden arviointiperusteet on päätettävä Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan ottaen huomioon 2 artiklassa<?PAGE NO="I-3820"?> mainitut vaatimukset eikä pelkästään lintutieteelliset vaatimukset. Vasta kun alue on luokiteltu, sovelletaan erilaisia periaatteita: kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Leybuchtin penkereet, luokitellun alueen suojelusta poikettaessa jäsenvaltioiden valta ottaa huomioon taloudelliset seikat on paljon rajoitetumpi. Jos jäsenvaltio voi ottaa huomioon merkittävät tai pakottavat (taloudelliset) vaatimukset 4 artiklan 4 kohdan nojalla, kun sen harkintavalta on suppea, olisi outoa, jos se ei voisi ottaa huomioon taloudellisia vaatimuksia, kun sen harkintavalta on 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti laaja. Tämä perustelu soveltuu sitä suuremmalla syyllä erityissuojelualueen rajojen määrittämiseen; nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ole väitetty, että Lappel Bankin 22 hehtaarin jättäminen pois suojelualueesta estäisi suojelutavoitteen saavuttamisen. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus esittää, että sen kantaa vahvistavat asioissa Leybuchtin penkereet ja Santoñan vuorovesialue annetut tuomiot.</TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Sheernessin satamayhtiö tukee Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kantaa. Sen mukaan johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta, jossa todetaan, että toteutettavien toimenpiteiden vakavuus on <QUOT.START ID="QS0036" REF.END="QE0036" CODE="201D"/>mukautettava eri lajien tilanteeseen osana suojelupolitiikkaa<QUOT.END ID="QE0036" REF.START="QS0036" CODE="201D"/>, ilmenee, luettuna yhdessä 2 artiklan kanssa, että lintudirektiivissä tunnustetaan tarve ottaa huomioon taloudelliset vaatimukset. Direktiivin 4 artiklassa säädetyt erityisvelvollisuudet ovat 3 artiklan mukaisen yleisen velvollisuuden ilmentymä tiettyjen lajien osalta; 3 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat ottaa 2 artiklassa mainitut vaatimukset huomioon, eikä 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetä mitään, mikä estäisi jäsenvaltioita ottamasta näitä vaatimuksia huomioon edes joiltakin osin sovellettaessa näitä jälkimmäisiä säännöksiä. Asioissa Leybuchtin penkereet ja Santoñan vuorovesialue annetuista tuomioista ilmenee, että jäsenvaltioilla on harkintavaltaa erityis-suojelualueiden valitsemisessa ja niiden rajojen määrittämisessä. Julkisasiamies ja yhteisöjen tuomioistuin hyväksyivät välillisesti komission ensin mainitussa tapauksessa esittämän huomautuksen, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat ottaa suojelualueita luokitellessaan huomioon taloudelliset vaatimukset; Sheernessin satamayhtiö tulkitsee yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota siten, että ainoastaan 4 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa 2 artiklassa mainittuja taloudellisia vaatimuksia ei voida ottaa huomioon. Asiassa Santoñan vuorovesialue annetusta tuomiosta kokonaisuutena arvioituna ilmenee selvästi, että 19 kohdassa, jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, etteivät 2 artiklassa mainitut vaatimukset kuulu 4 artiklassa tarkoitettuihin vaatimuksiin, viitataan ainoastaan 4 artiklan 4 kohtaan.</TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Ranskan hallitus katsoo, että jäsenvaltioilla on velvollisuus määrittää erityissuojelualueet siten, että niihin liitetään sopivimmat alueet, mutta ei välttämättä kaikkia luetteloituja tai potentiaalisesti luokiteltavia alueita. Direktiivin 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon taloudelliset vaatimukset täyttäessään velvollisuuttaan osoittaa 4 artiklan mukaisia erityissuojelualueita. Asiassa Leybuchtin penkereet esitetyt perustelut, joiden mukaan erityissuojelualueen pienentämistä ei voida perustella taloudellisilla vaatimuksilla, eivät Ranskan hallituksen mukaan sovellu tähän tapaukseen, joka koskee erityissuojelualueen osoittamista. Hyvin pieni luetteloitu alue voidaan 2 artiklan mukaisesti jättää sopivimpien alueiden ulkopuolelle, jos kyseinen alue on tarkoitettu toimintaan, joka on sopusoinnussa vastaisen erityissuojelualueen kanssa, ja jos sen<?PAGE NO="I-3821"?> mukaan liittäminen johtaisi vakavaan epätasapainoon lintujen suojelun ja kyseessä olevien taloudellisten vaatimusten välillä. Ranskan hallituksen mukaan olisi järjetöntä ja lintudirektiivin sekä elinympäristödirektiivin mukaisten suojelualueiden luokittelujärjestelmän eheyden kanssa ristiriitaista, jos jäsenvaltiolla olisi velvollisuus osoittaa alue suojelualueeksi, vaikka se voisi sallia saman alueen rakentamisen elinympäristödirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa säädetyssä menettelyssä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>ii)</NO.P><TXT>Toinen kysymys — mahdollisuus ottaa huomioon taloudelliset vaatimukset asiassa Leybuchtin penkereet annetun tuomion tai elinympäristödirektiivin nojalla</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>RSPB katsoo, että vaikka merkittävät intressit voidaan ottaa huomioon luokittelu-vaiheessa, taloudelliset ja sosiaaliset intressit eivät voi olla näin merkittäviä intressejä. Oikea lähtökohta lintudirektiivin perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna elinympäristödirektiivillä, on pitää lintutieteelliset arviointiperusteet täyttävää aluetta alueena, joka on jo luokiteltu, ja noudattaa elinympäristödirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan menettelyjä ja sääntöjä.</TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että merkittävä yleinen etu voidaan ottaa huomioon luokitteluvaiheessa ja että taloudelliset vaatimukset voivat olla tällainen merkittävä yleinen etu. Vastakkainen näkökanta tarkoittaisi joustamatonta sääntöä, joka voisi aiheuttaa ääritapauksissa suhteettomia seurauksia, jotka eivät olisi tarpeen eivätkä tarkoituksenmukaisia lintudirektiivin tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Yhdistynyt kuningaskunta huomauttaa, että elinympäristödirektiivi ei ollut tullut voimaan, kun riidanalainen päätös tehtiin, ja katsoo, että erityissuojelu-alueita luokiteltaessa voidaan ottaa huomioon ne <QUOT.START ID="QS0037" REF.END="QE0037" CODE="201D"/>erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt, kuten sosiaaliset ja taloudelliset syyt<QUOT.END ID="QE0037" REF.START="QS0037" CODE="201D"/>, joihin elinympäristödirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa viitataan; tällaisten syiden sivuuttaminen vaikuttaisi tarpeettomasti ja epätarkoituksenmukaisesti yleiseen päätöksentekojärjestelmään ja aiheuttaisi tarpeetonta hallinnollista työtä, koska alue, jonka taloudellinen kehittäminen olisi perusteltua, pitäisi ensin luokitella ja sitten alistaa poikkeusmenettelyyn. Tämä käsitys on sopusoinnussa elinympäristödirektiivin korvaavia toimenpiteitä koskevan 6 artiklan 4 kohdan kanssa, koska velvollisuus ryhtyä korvaaviin toimenpiteisiin sisältyi luonnostaan lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohtaan jo ennen kuin niitä muutettiin.</TXT></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Sheernessin satamayhtiö katsoo, että merkittävää yleistä etua vastaavien taloudellisten intressien sivuuttaminen olisi lintudirektiivin yleisen järjestelmän vastaista, koska siinä mainitaan taloudellisten vaatimusten huomioon ottamisen tarve. Tällaisten taloudellisten vaatimusten sivuuttaminen erityis-suojelualueiden luokittelumenettelyssä olisi Sheernessin satamayhtiön mukaan elinympäristödirektiivillä toteutettujen muutosten jälkeen tarpeetonta muotosidonnaisuutta; taloudelliset vaatimukset on otettava huomioon<?PAGE NO="I-3822"?> erityissuojelualueiden luokitteluun liittyvien velvollisuuksien täyttämisessä ainakin silloin, kun vaatimukset ovat erittäin tärkeitä ja pakottavia.</TXT></NP><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Ranskan hallitus ja komissio eivät ole käsitelleet tätä seikkaa erikseen, koska niiden näkökanta pääkysymykseen on erilainen.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>V.</NO.P><TXT>Kansallisen tuomioistuimen esittämien kysymysten arviointi</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Lintudirektiivi on yksi ensimmäisistä niistä yhteisön lainsäädäntötoimista, jotka annettiin pääasiassa ympäristönsuojelusyistä. Se ennakoi jo Euroopan yhtenäisasiakirjassa asetettuja erillisiä yhteisön ympäristötavoitteita. Vaikka yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut jo useimpia sen aineellisia säännöksiä ja erityisesti sen lajien suojelua koskevia säännöksiä, direktiivistä aiheutuu edelleen uusia tulkintakysymyksiä.<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-149/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-299">C-149/94, Vergy, tuomio <DATE ISO="19960208">8.2.1996</DATE> (Kok. 1996, s. I-299)</REF.DOC.ECR>, ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-202/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-355">C-202/94, Van der Feesten, tuomio <DATE ISO="19960208">8.2.1996</DATE> (Kok. 1996, s. I-355)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Kansallisissa tuomioistuimissa ja erityisesti Court of Appealissa molemmat asianosaiset väittivät, että pääkysymyksen ratkaisu on selvä (acte clair) ja heille edullinen; kysymys koski sitä, ovatko taloudelliset vaatimukset relevantteja jäsenvaltioiden viranomaisten osoittaessa erityissuojelualueita. Puhuessaan House of Lordsissa Lord Jaunsey of Tullichettle muistutti siitä yllättävästä seikasta, että kaksi Court of Appealin tuomaria katsoi, että on selvää (acte clair), että ministerillä oli oikeus ottaa huomioon taloudelliset vaatimukset, kun taas yksi katsoi, että on selvää (acte clair), että asia on päinvastoin. Vaikka yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut 4 artiklaa useissa tapauksissa ja vaikka katson, että on mahdollista antaa selvä ja kiistaton vastaus kansallisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin, en kuitenkaan usko, että <QUOT.START ID="QS0038" REF.END="QE0038" CODE="201D"/>yhteisön oikeuden oikea soveltaminen on niin ilmeistä, ettei esitetyn kysymyksen ratkaisusta voitu esittää järkeviä epäilyksiä<QUOT.END ID="QE0038" REF.START="QS0038" CODE="201D"/>, minkä yhteisöjen tuomioistuin asetti asian selvyyden edellytykseksi asiassa CILFIT vastaan Ministry of Health antamassaan tuomiossa.<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="283/81" YEAR="1982" PAGE.ECR="3415">283/81, CILFIT v. Ministry of Health, tuomio<DATE ISO="19821006">6.10.1982</DATE> (Kok. 1982, s. 3415, 16 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Kun kansallisessa tuomioistuimessa vallitsee vastakkaisia näkemyksiä selväksi väitetystä ratkaisusta, sen on syytä perehtyä julkisasiamies Capotortin samassa asiassa esittämiin huomautuksiin.<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia CILFIT v. Ministry of Health, ratkaisuehdotuksen 4 kohta, s. 3435—3437.</P></NOTE></TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>Ensimmäinen kysymys: 2 artiklan soveltaminen luokittelupäätöksiin</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Ensimmäisessä kysymyksessä kansallinen tuomioistuin esittää periaatteellisesti<?PAGE NO="I-3823"?> tärkeän ongelman siitä, voidaanko lintudirektiivin 2 artiklassa mainittuja taloudellisia vaatimuksia<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Direktiivin 2 artiklassa mainitaan myös virkistykseen liittyvät vaatimukset, mutta näillä ei liene merkitystä tässä asiassa.</P></NOTE> ottaa huomioon luokiteltaessa direktiivin 4 artiklan 1 j a/tai 2 kohdan mukaista erityissuojelualuetta tai määritettäessä sen rajoja. Jos oletetaan, että ministerillä oli oikeus ottaa huomioon taloudellisia vaatimuksia, sitä ei ole kiistetty, etteikö hän olisi kuullut asianomaisia henkilöitä ja viranomaisia tai ottanut huomioon asiaankuuluvia lintutieteellisiä vaatimuksia. Hänellä oli siis oikeus lopulta päättää, että Sheernessin sataman taloudellisille vaatimuksille on annettava etusija, ja tuomioistuimilla on toimivalta arvioida hänen ratkaisuaan ainoastaan siinä poikkeustapauksessa, että päätös on täysin mieltä vailla. Riitautettua päätöstä kutsutaan <QUOT.START ID="QS0039" REF.END="QE0039" CODE="201D"/>poikkeukselliseksi<QUOT.END ID="QE0039" REF.START="QS0039" CODE="201D"/>, mutta siinä samalla selitetään lyhyesti, miksi alueen kehityksen kannalta tärkeät taloudelliset syyt ovat <QUOT.START ID="QS0040" REF.END="QE0040" CODE="201D"/>merkittävämpiä kuin alueen suojeluarvo<QUOT.END ID="QE0040" REF.START="QS0040" CODE="201D"/>. Tässä tapauksessa ei ole olemassa todisteita siitä, että Sheernessin sataman kehittäminen <QUOT.START ID="QS0041" REF.END="QE0041" CODE="201D"/>vaikuttaisi erityisen suotuisasti<QUOT.END ID="QE0041" REF.START="QS0041" CODE="201D"/> luonnonvaraisten lintujen suojeluun sillä tavoin kuin yhteisöjen tuomioistuin käytti tätä ilmaisua asiassa Leybuchtin penkereet.<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 80—82 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Jotta ensimmäiseen kysymykseen voitaisiin vastata, on välttämätöntä tulkita lintudirektiivin 2 artiklaa ja tutkia, miten se soveltuu tämän direktiivin 3 ja 4 artiklassa oleviin elinympäristöjä koskeviin säännöksiin. Aloitan käsittelemällä Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen huomautusta, joka koskee direktiivin asiayhteyttä ja joka näyttää joiltakin osin rajoittaneen hallituksen tulkintaa direktiivin asiaankuuluvista säännöksistä.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Direktiivin asiayhteys</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Yhdistynyt kuningaskunta vetoaa lintudirektiivin johdanto-osan kuudenteen perustelukappaleeseen tukeakseen käsitystään, jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0042" REF.END="QE0042" CODE="201D"/>lintudirektiiviä on tarkasteltava taloudellisesta näkökulmasta eikä pelkästään lintutieteellisin perustein<QUOT.END ID="QE0042" REF.START="QS0042" CODE="201D"/>; hallitus päättelee tämän perustelukappaleen ja yhteisöjen tuomioistuimen 2 artiklasta tekemän tulkinnan perusteella, että <QUOT.START ID="QS0043" REF.END="QE0043" CODE="201D"/>jäsenvaltiolla on oikeus ottaa huomioon— — taloudelliset ja muut vaatimukset— — , jollei neuvosto jo ole ottanut huomioon näitä vaatimuksia kyseisen säännöksen sanamuotoa laatiessaan<QUOT.END ID="QE0043" REF.START="QS0043" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Kuudennen perustelukappaleen sanamuodon perusteella on selvää, että sen tarkoituksena on perustella se, että neuvosto on käyttänyt direktiivin oikeudellisena perustana perustamissopimuksen 235 artiklaa. Tämän artiklan mukaan toimenpiteet voidaan hyväksyä ainoastaan, jos <QUOT.START ID="QS0044" REF.END="QE0044" CODE="201D"/>jokin yhteisön toimi osoittautuu tarpeelliseksi yhteisön tavoitteen saavuttamiseksi yhteismarkkinoiden toiminnassa eikä tässä sopimuksessa ole määräyksiä tähän tarvittavista valtuuksista<QUOT.END ID="QE0044" REF.START="QS0044" CODE="201D"/>. Lintudirektiivin kuudennessa perustelukappaleessa pyritään osoittamaan se, että yhteisön toimenpiteet ovat tarpeen ja että perustamissopimuksessa ei ole määräyksiä<?PAGE NO="I-3824"?> muista erityisvaltuuksista; perustelukappaleessa määritellään myös ne yhteisön tavoitteet, jotka direktiivillä pyritään saavuttamaan. Perustamissopimuksen 235 artiklassa ja direktiivin kuudennessa perustelukappaleessa olevaa sanaa <QUOT.START ID="QS0045" REF.END="QE0045" CODE="201D"/>yhteismarkkinat<QUOT.END ID="QE0045" REF.START="QS0045" CODE="201D"/> on tulkittava perustamissopimuksen 2 artiklan valossa; 2 artiklan alkuperäisen kieliasun mukaan muun muassa nousevaa elintasoa, taloudellisen toiminnan sopusointuista kehitystä sekä jatkuvaa ja tasapainoista kasvua on edistettävä <QUOT.START ID="QS0046" REF.END="QE0046" CODE="201D"/>yhteismarkkinoiden toteuttamisella ja jäsenvaltioiden talouspolitiikan asteittaisella lähentämisellä<QUOT.END ID="QE0046" REF.START="QS0046" CODE="201D"/>. Sanat <QUOT.START ID="QS0047" REF.END="QE0047" CODE="201D"/>sopusointuinen<QUOT.END ID="QE0047" REF.START="QS0047" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0048" REF.END="QE0048" CODE="201D"/>tasapainoinen<QUOT.END ID="QE0048" REF.START="QS0048" CODE="201D"/> osoittavat mielestäni, että perustamissopimuksen 235 artiklassa käytetyllä yhteismarkkinoiden käsitteellä tarkoitetaan muitakin kuin ainoastaan taloudellisia arvoja; vaikka toimenpiteen perustana on 235 artikla ja vaikka se on katsottu <QUOT.START ID="QS0049" REF.END="QE0049" CODE="201D"/>tarpeelliseksi — — yhteismarkkinoiden toiminnassa<QUOT.END ID="QE0049" REF.START="QS0049" CODE="201D"/>, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö toimenpiteellä voitaisi edistää muita arvoja ja etteikö muille arvoille voitaisi tarvittaessa antaa etusijaa taloudellisiin vaatimuksiin nähden.</TXT></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Ympäristönsuojelu on arvo, johon voidaan vaikuttaa perin pohjin ja merkittävästi kontrolloimattomalla taloudellisella toiminnalla. Harmonia ja tasapaino ovat tarpeen, jos halutaan estää se, että taloudellinen kasvu tuhoaa sellaisia yhteisön varoja ja arvoja, jotka ovat pitkällä aikavälillä välttämättömiä erään yhteisön tavoitteen eli paremman elintason kannalta. Mielestäni tämä ilmeni välillisesti useista perustamissopimuksen määräyksistä niiden alkuperäisessä kieliasussa, jotka ovat olleet oikeudellisena perustana yhteisön toiminnalle useilla aloilla. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi niin sanotussa hormonitapauksessa, että kun yritetään <QUOT.START ID="QS0050" REF.END="QE0050" CODE="201D"/>saavuttaa yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet — — , ei voida jättää huomiotta yleiseen etuun kuten kuluttajansuojaan tai ihmisten ja eläinten terveyteen ja elämään liittyviä vaatimuksia, jotka yhteisön toimielinten on otettava huomioon toimivaltaansa käyttäessään<QUOT.END ID="QE0050" REF.START="QS0050" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="68/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="855">68/86, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19880223">23.2.1988</DATE> (Kok. 1988, s. 855, 12 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Koska kansallisilla ympäristönsuojelutoimilla voidaan loukata tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja rajoittaa kilpailua, yhteisön oli välttämättä ryhdyttävä suoremmin toteuttamaan ympäristöön liittyviä tavoitteita taloudellista toimintaa säännellessään.<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="91/79" YEAR="1980" PAGE.ECR="1099">91/79, komissio v. Italia, tuomio <DATE ISO="19800318">18.3.1980</DATE> (Kok. 1980, s. 1099, 8 kohta)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="92/79" YEAR="1980" PAGE.ECR="1115">92/79, komissio v. Italia, tuomio <DATE ISO="19800318">18.3.1980</DATE> (Kok. 1980, s. 1115, 8 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Asiassa ADBHU, jossa asetettiin kyseenalaiseksi se, onko jäteöljy huollosta <DATE ISO="19750616">16 päivänä kesäkuuta 1975</DATE> annettu neuvoston direktiivi 75/439/ETY sopusoinnussa perustavanlaatuisen vapaata kauppaa koskevan oikeuden kanssa, yhteisöjen tuomioistuin totesi, että <QUOT.START ID="QS0051" REF.END="QE0051" CODE="201D"/>vapaan kaupan periaatetta ei ole pidettävä ehdottomana, vaan sitä rajoittavat tietyt yhteisön tavoitteet, jotka ovat perusteltuja yleisen edun kannalta, edellyttäen, että kyseessä olevia oikeuksia ei loukata huomattavasti; — — ympäristönsuojelu— — on yksi yhteisön olennaisista tavoitteista<QUOT.END ID="QE0051" REF.START="QS0051" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="240/83" YEAR="1985" PAGE.ECR="531">240/83, Procureur de la République ν. ADBHU, tuomio <DATE ISO="19850207">7.2.1985</DATE> (Kok. 1985, s. 531, 12 ja 13 kohta)</REF.DOC.ECR>; ks. myös asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="302/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="4607">302/86, komissio v. Tanska, tuomio <DATE ISO="19880920">20.9.1988</DATE> (Kok. 1988, s. 4607, 8 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> On tärkeää huomata tämä yhteisöjen tuomioistuimen voimakas kanta, jonka se esitti ennen kuin perustamissopimukseen lisättiin Euroopan yhtenäisasiakirjalla erityinen ympäristöä koskeva osasto, jota muutettiin ja vahvistettiin sopimuksella Euroopan unionista, ja yhteisöjen tuomioistuimen nimenomainen<?PAGE NO="I-3825"?> maininta siitä, kuinka tärkeää on ympäristönsuojelun huomioon ottaminen sisämarkkinoiden sääntelyssä.<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. perustamissopimuksen nykyiset 130 r, 130 s ja 130 t artikla sekä 100 a artiklan 3 ja 4 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Mielestäni tästä seuraa, että yhteisön toimivalta ja vastuu ympäristönsuojelun alalla on periaatteessa väistämätön lisä sen toimivaltaan ja vastuuseen taloudellisen toiminnan sääntelyssä, ja ympäristönsuojelusäännösten liittäminen perustamissopimukseen on ainoastaan tämän toteamista nimenomaisesti asiasisällön ja menettelytapojen osalta. Useimmissa asioissa kolikolla on kaksi puolta: taloudellinen toiminta voi vahingoittaa ympäristöä, mutta ympäristönsuojelun asettamat vaatimukset voivat haitata taloudellista toimintaa.</TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Muita ilmauksia asiayhteydestä, jossa lintudirektiivillä pyrittiin suojaamaan lintujen elinympäristöjä, voidaan löytää yhteisöjen ympäristöalan toimintaohjelmasta <DATE ISO="19731122">22 päivänä marraskuuta 1973</DATE> annetusta neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien julistuksesta,<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="112" DATE.PUB="1973" PAGE.FIRST="1">EYVL 1973 C 112, s. 1</REF.DOC.OJ>; lainaukset suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa.</P></NOTE> jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0052" REF.END="QE0052" CODE="201D"/>taloudellisen toiminnan sopusointuista kehittymistä ja jatkuvaa sekä tasapainoista laajenemista— — ei voida enää kuvitella ilman— — luonnonsuojelun — — tehostamista, joka on yksi yhteisön perustehtävistä<QUOT.END ID="QE0052" REF.START="QS0052" CODE="201D"/> (johdanto-osan neljäs ja viides perustelukappale). Yhteisön ympäristöpolitiikalla on siten <QUOT.START ID="QS0053" REF.END="QE0053" CODE="201D"/>varmistettava luonnonvarojen ja luonnon asianmukainen käyttö ja vältettävä niiden liiallinen käyttö, joka vahingoittaisi huomattavasti ekologista tasapainoa<QUOT.END ID="QE0053" REF.START="QS0053" CODE="201D"/> (tavoitteet, kolmas luetelmakohta).</TXT></NP><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Kasvien ja eläinten suojelun tarve todettiin Euroopan yhteisöjen ympäristöpolitiikan ja toimintaohjelman jatkamista ja toteuttamista koskevassa <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetussa neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmassa seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0054" REF.END="QE0054" CODE="201D"/>Luonnonvarainen kasvisto ja eläimistö ovat osa ihmiskunnan yhteistä perintöä. Ne ovat tärkeitä, koska ne ovat uusiutumattoman geneettisen aineksen lähteitä ja ekologisen tasapainon osia, jonka pysyvyys on yhteydessä ekologian useiden monimutkaisten tehtävien suorittamisen ja siihen liittyvien organismien monimuotoisuuden kanssa. Luonnonvaraisten lajien jatkuva väheneminen on jo sinänsä luonnonperintömme heikentymistä, mutta se vähentää myös uusiutumattomien geneettisten yhdistelmien monimuotoisuutta ja vaikuttaa samalla<?PAGE NO="I-3826"?> ekologiseen tasapainoon vakavuudeltaan vaihtelevilla tavoilla.<QUOT.END ID="QE0054" REF.START="QS0054" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="139" DATE.PUB="1977" PAGE.FIRST="25">EYVL 1977 C 139, s. 25</REF.DOC.OJ>; lainaus suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa.</P></NOTE></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Lintudirektiivin johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa viitataan sekä vuoden 1973 julistukseen että vuoden 1977 päätöslauselmaan, ja muista edellä mainituista perustelukappaleista<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. erityisesti toinen ja kahdeksas perustelukappale, tämän ratkaisuehdotuksen 11 ja 13 kohta.</P></NOTE> ilmenee neuvoston huoli luonnonympäristöön kohdistuvasta uhasta. Mielestäni tästä seuraa, että lintudirektiivin asiayhteys on lähinnä ekologinen, vaikka direktiivissä otetaankin huomioon taloudelliset seikat tietyissä olosuhteissa.</TXT></NP><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Yhdistyneen kuningaskunnan väite on mielestäni virheellinen siltä osin kuin siinä asetetaan lähtökohdaksi se, että lintudirektiivi annettiin sellaisessa asiayhteydessä, että sen sanamuodosta huolimatta jäsenvaltioilla olisi vapaus ottaa huomioon taloudelliset vaatimukset. Jos väitteellä haluttiin tarkoittaa sitä, että lintudirektiivillä säilytettiin oikea tasapaino taloudellisten ja ekologisten seikkojen välillä, mikä neuvoston mukaan oli tuolloin välttämätöntä luonnonvaraisten lintujen suojelun varmistamiseksi, siten kuin 1 ja 2 artiklassa säädetään, väitettä ei voida moittia, mutta se ei kuitenkaan tue Yhdistyneen kuningaskunnan päätelmää 4 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkinnasta.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Direktiivin yleinen rakenne</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Perustelu, jonka mukaan taloudellisia vaatimuksia ei voida ottaa huomioon, ei johdu pelkästään direktiivin sanamuodosta, kuten on väitetty, vaan mielestäni myös direktiivin yleinen rakenne tukee näkökantaa, jonka mukaan taloudellisia vaatimuksia ei voida ottaa huomioon suojelualueiden luokitteluvaiheessa. Elinympäristöjä suojeltaessa on varmastikin tavoitettava tasapaino lintutieteellisten ja taloudellisten vaatimusten välillä, mutta erityissuojelualueiden luokittelun osalta direktiivissä itsessään määritellään tämä tasapaino eikä jätetä yksittäisille jäsenvaltioille toimivaltaa oman tasapainonsa saavuttamiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>Tätä kuvaa johdanto-osan seitsemäs perustelukappale, johon on viitattu edellä.<NOTE NOTE.ID="E0027" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämän ratkaisuehdotuksen 13 kohta.</P></NOTE> Näyttääkseen, että lintudirektiivissä mainitaan nimenomaisesti tarve ottaa huomioon taloudelliset vaatimukset, Sheernessin satamayhtiö vetosi seitsemännessä perustelukappaleessa olevaan toteamukseen, jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0055" REF.END="QE0055" CODE="201D"/>toimenpiteet olisi mukautettava eri lajien tilanteeseen osana suojelupolitiikkaa<QUOT.END ID="QE0055" REF.START="QS0055" CODE="201D"/>, mutta toteamuksella voitaisiin yhtä hyvin perustella taloudellisten intressien huomioon ottamisen rajoittamista; luonnonvaraisten uhanalaisten lintujen ja muuttolintujen tilanne vaatii luonnonvaraisiin lintuihin yleensä kohdistettua suojelua selvästi tehokkaampaa suojelua. Lintudirektiivin yleinen rakenne perustuu huolellisesti ryhmiteltyihin<?PAGE NO="I-3827"?> velvollisuuksiin ja kieltoihin, jotka on esitetty perusteellisesti, mutta joihin on liitetty tarvittaessa nimenomaisia poikkeuksia, joihin jäsenvaltio voi turvautua, vaikkakin ainoastaan jokaisessa tapauksessa määritellyin edellytyksin.</TXT></NP><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Lajien suojelua koskevat lintudirektiivin säännökset vahvistavat tätä analyysiä. Esimerkiksi 6 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan kieltämään tiettyjen lintulajien <QUOT.START ID="QS0056" REF.END="QE0056" CODE="201D"/>myynti, kuljetus ja hallussa pitäminen myyntiä varten sekä elävien ja kuolleiden lintujen sekä kaikkien niiden helposti tunnistettavien osien tai linnuista valmistettujen tuotteiden myytäväksi tarjoaminen<QUOT.END ID="QE0056" REF.START="QS0056" CODE="201D"/>, kun taas 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa sallitaan sellaisten luonnonvaraisten lintulajien kauppa, <QUOT.START ID="QS0057" REF.END="QE0057" CODE="201D"/>joiden biologinen tila sallii poikkeamisen<QUOT.END ID="QE0057" REF.START="QS0057" CODE="201D"/>. Vastaava poikkeus luonnonvaraisten lintujen metsästyskiellosta, tällä kertaa perusteltuna virkistyksen asettamilla vaatimuksilla, sallitaan 7 artiklan nojalla tiettyjen lajien osalta, koska niiden <QUOT.START ID="QS0058" REF.END="QE0058" CODE="201D"/>suuren kannan, laajan maantieteellisen levinneisyyden ja suuren lisääntymisnopeuden vuoksi koko yhteisössä<QUOT.END ID="QE0058" REF.START="QS0058" CODE="201D"/> (yhdestoista perustelukappale) metsästys ei vaaranna niiden säilymistä. Yhdistynyt kuningaskunta on itse ja mielestäni oikein viitannut siihen, että 9 artiklassa sallitut tiukasti säännellyt poikkeusmahdollisuudet <QUOT.START ID="QS0059" REF.END="QE0059" CODE="201D"/>heijastavat neuvoston ennakkoratkaisua siitä, millaisissa olosuhteissa taloudelliset ja muut vaatimukset voivat olla tärkeämpiä kuin 5—8 artiklassa luotu suojelujärjestelmä<QUOT.END ID="QE0059" REF.START="QS0059" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Kaikkien näiden säännösten mukaan tärkein tavoite on suojelu, mutta jäsenvaltiot voivat tehdä poikkeuksia kielloista tai 9 artiklassa tarkoitettuja poikkeuksia tietyistä syistä (joihin kuuluvat taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset) ja tietyin edellytyksin. Direktiivin yleinen rakenne osoittaa, että lintujen suojelu on pääsääntö ja että jäsenvaltiot voivat perustella muilla seikoilla tästä pääsäännöstä poikkeamista ainoastaan, jos se on nimenomaisesti sallittu. Ekologisten tai tarkemmin sanottuna lintutieteellisten seikkojen etusija on selvää tämän yleisen rakenteen perusteella.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Direktiivin 2 artiklan tulkinta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Yhdistynyt kuningaskunta ei kiistä sitä, että lajien suojelun osalta direktiivissä itsessään on vahvistettu vaadittava tasapaino taloudellisten ja ekologisten vaatimusten välillä, mutta se katsoo, että kaikkien luonnonvaraisten lajien elinympäristöjen suojelun osalta tasapainon määrittäminen kuuluu jäsenvaltioille. Tämän näkemyksensä tueksi se vetoaa ensisijaisesti 2 artiklaan, siten kuin yhteisöjen tuomioistuin sitä on tulkinnut, ja jäsenvaltioille toisaalta 3 artiklassa ja toisaalta 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa myönnettyyn harkintavaltaan.</TXT></NP><?PAGE NO="I-3828"?><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>Direktiivin 2 artiklaa voidaan mielestäni tulkita ainoastaan 1 artiklan yhteydessä; molemmat ovat yleissäännöksiä, joilla yhdessä luettuna määritellään jäsenvaltioiden velvollisuudet. Direktiivin 1 artiklassa määritellään direktiivin aineellinen soveltamisala (kaikki luonnonvaraisina elävät lintulajit, niiden munat, pesät ja elinympäristöt), alueellinen soveltamisala (jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluva alue, jossa perustamissopimusta sovelletaan)<NOTE NOTE.ID="E0028" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tähän kuuluu osin myös valtion alueen ulkopuolella tapahtuva (ekstraterritoriaalinen) suojelu niiden alalajien osalta, joita ei esiinny alueella, jossa direktiiviä sovelletaan mutta jossa lajia suojellaan: ks. edellä alaviitteessä 13 mainittu asia C-202/94, Van der Feesten.</P></NOTE> sekä alat, joita direktiivillä säännellään (näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely ja— — säännökset niiden hyödyntämisestä). Direktiivin 2 artiklassa säädetään jäsenvaltioille yleinen velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi, ja siinä säädetään sellaisesta lintukantojen tasosta, jota jäsenvaltioiden on ylläpidettävä tai joka niiden on saavutettava, eli tasosta, <QUOT.START ID="QS0060" REF.END="QE0060" CODE="201D"/>joka vastaa erityisesti ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia<QUOT.END ID="QE0060" REF.START="QS0060" CODE="201D"/>; tämän tason ylläpitämiseksi tai saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on otettava huomioon <QUOT.START ID="QS0061" REF.END="QE0061" CODE="201D"/>taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset<QUOT.END ID="QE0061" REF.START="QS0061" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>56.</NO.P><TXT>Tämä tulkinta on sopusoinnussa seuraavan komission 2 artiklalle antaman selityksen kanssa, joka annettiin lintudirektiiviä koskevassa direktiiviehdotuksessa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START ID="QS0062" REF.END="QE0062" CODE="201D"/>Direktiivissä ehdotettujen toimenpiteiden tarkoituksena on ylläpitää lajien lukumäärää tasolla, joka vastaa tiettyjä vaatimuksia — —. Toimenpiteiden perustana oleva periaate tarkoittaa tyydyttävän tason saavuttamista siten, että huomioon otetaan yhden perusteen kuten suojelun sijasta monia arviointiperusteita<QUOT.END ID="QE0062" REF.START="QS0062" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0029" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>KOM (76) 676 lopullinen, <DATE ISO="19761220">20.12.1976</DATE>, III kohdan 2 alakohta.</P></NOTE></ALINEA></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>57.</NO.P><TXT>On huomattava, että vaikka komissio oli ehdottanut, että jäsenvaltiot velvoitettaisiin ylläpitämään kantoja, joiden taso on <QUOT.START ID="QS0063" REF.END="QE0063" CODE="201D"/>sopusoinnussa ekologisten, taloudellisten, virkistykseen liittyvien sekä tieteellisten vaatimusten kanssa<QUOT.END ID="QE0063" REF.START="QS0063" CODE="201D"/>, neuvosto määritteli taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset ainoastaan seikoiksi, jotka jäsenvaltioiden pitää <QUOT.START ID="QS0064" REF.END="QE0064" CODE="201D"/>ottaa huomioon<QUOT.END ID="QE0064" REF.START="QS0064" CODE="201D"/> toteuttaessaan vaadittavia toimenpiteitä ylläpitäessään tai sopeuttaessaan sellaista kantojen tasoa, joka vastaa ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia. Näin tehdessään neuvosto ei edellyttänyt, että kantojen tason saavuttaminen olisi välttämättä <HT TYPE="ITALIC">sopusoinnussa</HT> taloudellisten vaatimusten kanssa, mikä olisi aiheuttanut sen, että näitä olisi pidetty samanarvoisina vaatimuksina kuin ekologisia vaatimuksia; sen sijaan 2 artiklaa on mielestäni luettava siten, että siinä vaaditaan suojeltujen lajien kantojen ylläpitämistä tasolla, joka <HT TYPE="ITALIC">vastaa</HT> ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia, ja samalla velvoitetaan jäsenvaltiot ottamaan huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset niiden toteuttaessa direktiivissä tarkoitettuja <HT TYPE="ITALIC">toimenpiteitä</HT> tällaisen tason saavuttamiseksi.</TXT></NP><?PAGE NO="I-3829"?><NP><NO.P>58.</NO.P><TXT>Jos säännöstä tulkittaisiin sananmukaisesti,<NOTE NOTE.ID="E0030" NUMBERING="STAR"><P>Ks. direktiivin englanninkielinen versio.</P></NOTE> mitä asianosaiset eivät ole ehdottaneet, voitaisiin katsoa, että velvollisuus ottaa huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset olisi yhteydessä saavutettavan kantojen tason määrittämiseen (<QUOT.START ID="QS0065" REF.END="QE0065" CODE="201D"/>jäsenvaltioiden on ylläpidettävä lintulajien kantoja — — ottaen huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset<QUOT.END ID="QE0065" REF.START="QS0065" CODE="201D"/>) eikä toimenpiteisiin (<QUOT.START ID="QS0066" REF.END="QE0066" CODE="201D"/>jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet— — ottaen huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset<QUOT.END ID="QE0066" REF.START="QS0066" CODE="201D"/>). Tämä tulkinta olisi kuitenkin mielestäni ristiriidassa 3 artiklan 1 kohdan kanssa, jonka mukaan jäsenvaltiot saavat ottaa huomioon nämä vaatimukset <HT TYPE="ITALIC">toteuttaessaan <QUOT.START ID="QS0067" REF.END="QE0067" CODE="201D"/>kaikki tarvittavat toimenpiteet</HT> [luonnonvaraisten lintujen elinympäristöjen] riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen<QUOT.END ID="QE0067" REF.START="QS0067" CODE="201D"/>; tulkinnalla itse asiassa palautettaisiin teksti sellaiseen muotoon, jota komissio esitti mutta jota neuvosto ei hyväksynyt.</TXT></NP><NP><NO.P>59.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen aikaisemmassa oikeuskäytännössään omaksuma 2 artiklan tulkinta tukee näkökantaa, jonka mukaan direktiivissä itsessään on määritelty tasapaino taloudellisille ja ekologisille tekijöille. Asiassa komissio vastaan Belgia yhteisöjen tuomioistuin totesi yleisesti, että <QUOT.START ID="QS0068" REF.END="QE0068" CODE="201D"/>lintujen suojelu on saatettava tasapainoon muiden vaatimusten kanssa, kuten taloudellisten vaatimusten kanssa<QUOT.END ID="QE0068" REF.START="QS0068" CODE="201D"/>, ja katsoi, että</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START ID="QS0069" REF.END="QE0069" CODE="201D"/>— — vaikka 2 artikla ei ole itsenäinen poikkeus yleisestä suojelujärjestelmästä, siitä kuitenkin ilmenee, että <HT TYPE="ITALIC">direktiivissä otetaan huomioon</HT> toisaalta lintujen tehokkaan suojelun tarve sekä toisaalta kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden, talouden, ekologian, tieteen, maatalouden ja virkistykseen liittyvien seikkojen asettamat vaatimukset<QUOT.END ID="QE0069" REF.START="QS0069" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0031" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 10 mainittu asia 247/85, tuomion 8 kohta. Kursivointi kirjoittajan.</P></NOTE></ALINEA></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>60.</NO.P><TXT>Yhdistynyt kuningaskunta on viitannut edellä mainittuun tuomion kohtaan osoittaakseen, että vaikka direktiivissä ei oteta nimenomaisesti huomioon taloudellisia vaatimuksia, jäsenvaltiot voivat vapaasti niin tehdä. Minusta kuitenkin näyttää, että jos jäsenvaltiot voisivat ottaa huomioon tällaisia vaatimuksia 2 artiklan nojalla, tämä säännös toimisi väistämättä <QUOT.START ID="QS0070" REF.END="QE0070" CODE="201D"/>itsenäisenä poikkeuksena<QUOT.END ID="QE0070" REF.START="QS0070" CODE="201D"/>, minkä tulkinnan yhteisöjen tuomioistuin on johdonmukaisesti hylännyt. Direktiivin 2 artiklan pääasiallisena tarkoituksena onkin velvollisuuksien asettaminen eikä poikkeuksien perusteleminen.<NOTE NOTE.ID="E0032" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämä voi myös toimia esimerkiksi ohjeena tehtäessä muutoksia direktiivin liitteisiin; ks. tältä osin julkisasiamies Da Cruz Vilaçan ratkaisuehdotus edellä alaviitteessä 10 mainitussa asiassa 247/85, komissio v. Belgia, s. 3051 ja 3052.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>Direktiivin 3 ja 4 artiklan välinen yhteys</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>61.</NO.P><TXT>Tässä tapauksessa on selvää, että kansallinen tuomioistuin hakee ratkaisua siitä, saadaanko 2 artiklassa mainitut taloudelliset vaatimukset ottaa huomioon päätettäessä erity issuojelualueiden luokittelusta. Ennen<?PAGE NO="I-3830"?> keskeisen kysymyksen, eli 3 ja 4 artiklan välisen suhteen, tutkimista lienee hyödyllistä käsitellä kaksi komission esittämää esikysymystä.</TXT></NP><NP><NO.P>62.</NO.P><TXT>Komissio on pyytänyt yhteisöjen tuomioistuinta katsomaan, että Lappel Bankin alueen jättäminen Medwayn suisto- ja vuorovesialueen ulkopuolelle on erityissuojelu-alueen osan luokittelun purkamista. Mielestäni tämä ei vaikuta kovin hyödylliseltä lähestymistavalta eikä vastaa esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten sanamuotoa tai tarkoitusta. Ministerin päätös oli tarkemmin sanottuna päätös, jolla luokiteltiin alue erityissuojelualueeksi ilman Lappel Bankia. Kansallisessa tuomioistuimessa käsitellään sitä, olisiko Lappel Bankin pitänyt kuulua erityissuojelualueeseen; jos vastaus on kieltävä, kysymystä luokittelun purkamisesta ei ole, mutta jos vastaus on myöntävä, ei ole syytä epäillä, etteikö Yhdistynyt kuningaskunta ryhtyisi tarvittaviin toimenpiteisiin täyttääkseen direktiivin mukaiset velvollisuutensa.</TXT></NP><NP><NO.P>63.</NO.P><TXT>Komissio pyrki myös tekemään eron erityissuojelualueen luokittelun ja sen rajojen määrittämisen välillä. Käsiteltävänä olevassa asiassa tällä erottelulla ei ole merkitystä, eikä komissio ole perustanut huomautuksiaan tälle erottelulle; jäsenvaltion viranomaisten on määrättävä alueen rajat päättäessään luokitella sen erityissuojelualueeksi. On ilmeistä, että tietyn alueen osan jättäminen erityissuojelualueen ulkopuolelle ilman direktiivin mukaisia lintutieteellisiä perusteita on 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvollisuuden rikkomista, mitä ei myöskään ole kiistetty. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ei siis väitä, että sillä olisi erityissuojelu-alueiden rajojen määrittämisen suhteen harkintavaltaa, jota ei olisi rajoitettu direktiivillä, vaan pikemminkin, että sillä on mahdollisuus jättää osa alueesta erityissuojelualueen ulkopuolelle direktiivissä mainituista taloudellisista syistä sen jälkeen, kun hallitus on ensin asianmukaisesti yksilöinyt alueen, joka ensi arviolta olisi luokiteltava erityissuojelualueeksi.</TXT></NP><NP><NO.P>64.</NO.P><TXT>Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on väittänyt erityisen painokkaasti, että 2 artiklaa on tulkittava siten, että luokiteltaessa erityissuojelualueita 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti sitä voidaan soveltaa samalla tavoin kuin 3 artiklan yhteydessä, vaikkakaan 2 artiklassa ei ole tästä nimenomaista mainintaa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan 4 artiklaa on pidettävä <QUOT.START ID="QS0071" REF.END="QE0071" CODE="201D"/>3 artiklassa säädetyn yleisen velvollisuuden yksityiskohtaisempana sovelluksena<QUOT.END ID="QE0071" REF.START="QS0071" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>65.</NO.P><TXT>Direktiivin 3 artiklassa säädetään kaikkien suojeltujen lajien elinympäristöjä koskevista jäsenvaltioiden yleisistä velvollisuuksista; jäsenvaltioiden on <QUOT.START ID="QS0072" REF.END="QE0072" CODE="201D"/>toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen<QUOT.END ID="QE0072" REF.START="QS0072" CODE="201D"/>. Ottaen huomioon sen, kuinka kattava tämä velvollisuus on, kun se koskee kaikkia luonnonvaraisia lintuja riippumatta siitä, ovatko ne uhanalaisia, ja ottaen huomioon<?PAGE NO="I-3831"?> sen, että direktiivillä pyrittiin saavuttamaan tasapaino ekologisten ja muiden kilpailevien intressien välillä,<NOTE NOTE.ID="E0033" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 50— 53 kohta.</P></NOTE> olisi ollut yllättävää, jos jäsenvaltioita olisi kielletty ottamasta huomioon taloudellisia ja virkistykseen liittyviä vaatimuksia niiden soveltaessa 3 artiklaa; 3 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että jäsenvaltioiden on toimittava <QUOT.START ID="QS0073" REF.END="QE0073" CODE="201D"/>ottaen huomioon 2 artiklassa mainitut vaatimukset<QUOT.END ID="QE0073" REF.START="QS0073" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>66.</NO.P><TXT>Direktiivin 4 artikla, sellaisena kuin se oli, on hyvin erilainen säännös. Sitä sovelletaan ainoastaan direktiivin liitteessä I mainittuihin uhanalaisiin lajeihin sekä säännöllisesti esiintyviin muuttaviin lajeihin. Siinä säädetään jäsenvaltioiden toteutettavaksi erityisiä suojelutoimenpiteitä, joista erityissuojelualueiden määrittäminen on ainoastaan näkyvin toimenpide; näiden toimenpiteiden tarkoitus on varmistaa kyseisten lajien säilyminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueilla. Direktiivin johdanto-osasta ja erityisesti sen seitsemännestä perustelukappaleesta sekä siitä lainsäädännöllisestä yhteydestä, jossa direktiivi annettiin, ilmenee, että monet näistä lajeista ovat uhanalaisia <QUOT.START ID="QS0074" REF.END="QE0074" CODE="201D"/>ihmisen toimintojen vaikutuksesta<QUOT.END ID="QE0074" REF.START="QS0074" CODE="201D"/>, joita ovat taloudelliset ja virkistykseen liittyvät toiminnot;<NOTE NOTE.ID="E0034" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. myös edellä alaviitteessä 27 mainittu luonnonvaraisten lintujen suojelua koskevan komission direktiiviehdotuksen liitteenä oleva selitysosa, I kohdan 5 alakohta.</P></NOTE> se, että jäsenvaltioille annettaisiin tosiasiallinen mahdollisuus antaa näille toiminnoille etusija erityisistä suojelutoimenpiteistä päätettäessä, olisi mielestäni sen tavoitteen vastaista, jonka saavuttamiseksi uhanalaisia ja muuttavia lajeja koskeva erityisjärjestelmä nimenomaan luotiin, ja tästä saattaisi seurata se, että uhan-alaisiin ja muuttaviin lajeihin sovellettaisiin samaa järjestelmää kuin muihin luonnonvaraisiin lintuihin.</TXT></NP><NP><NO.P>67.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin korosti asiassa Van den Burg antamassaan tuomiossa uhanalaisia ja muuttavia lajeja koskevan suojelujärjestelmän erityisyyttä. Yhteisöjen tuomioistuin huomautti, että direktiivin 14 artiklassa nimenomaisesti sallitaan se, että jäsenvaltiot voivat toteuttaa tiukempia suojelutoimenpiteitä ja että näin ollen direktiivillä oli <QUOT.START ID="QS0075" REF.END="QE0075" CODE="201D"/>tyhjentävästi säädetty jäsenvaltioiden toimivallasta luonnonvaraisten lintujen suojelussa<QUOT.END ID="QE0075" REF.START="QS0075" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0035" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-169/89" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-2143">C-169/89, Van den Burg, tuomio <DATE ISO="19900523">23.5.1990</DATE> (Kok. 1990, s. I-2143, 9 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin tulkitsi 14 artiklaa direktiivin yleistavoitteiden perusteella siten, että 14 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat <QUOT.START ID="QS0076" REF.END="QE0076" CODE="201D"/>toteuttaa tiukempia toimenpiteitä varmistaakseen, että [uhanalaisia ja muuttavia] lajeja suojellaan entistä tehokkaammin<QUOT.END ID="QE0076" REF.START="QS0076" CODE="201D"/>, ja jopa niiden lajien alalajien osalta, joita ei esiinny kyseisen jäsenvaltion alueella; toisaalta 14 artiklalla ei voitu perustella tällaisia toimenpiteitä, jotka koskivat muita suojeltavia lajeja, jotka eivät esiinny jäsenvaltion alueella.<NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia Van den Burg, tuomion 12 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>68.</NO.P><TXT>Direktiivin 3 artikla on direktiivin ainoa säännös, jossa nimenomaisesti sallitaan se, että jäsenvaltiot ottavat huomioon 2 artiklassa mainittuja muita kuin lintutieteellisiä vaatimuksia. Mielestäni tällaisen yleisestä velvollisuudesta tehtävän poikkeuksen alaa ei pidä laajentaa, jos sitä ei ole nimenomaisesti todettu. Sellainen elinympäristösäännösten<?PAGE NO="I-3832"?> laaja tulkinta, jolla lisättäisiin jäsenvaltioiden harkintavaltaa, johtaisi mielestäni myös direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen vaarantumiseen; yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Van der Feesten antamassaan tuomiossa todennut, että <QUOT.START ID="QS0077" REF.END="QE0077" CODE="201D"/>tällainen tulos olisi toisaalta vastoin eurooppalaisen linnuston tehokkaan suojelun tavoitetta, ja toisaalta se voisi johtaa kilpailun vääristymiseen yhteisön sisällä<QUOT.END ID="QE0077" REF.START="QS0077" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0037" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 13 mainittu asia C-202/94, tuomion 16 kohta.</P></NOTE> Liitteessä I mainittujen lintujen katsotaan tarvitsevan erityistä yhteisön laajuista suojelua. Lajien turvallisuutta ja mahdollista säilymistä ei pidä vaarantaa yksittäisten jäsenvaltioiden toimenpiteillä.</TXT></NP><NP><NO.P>69.</NO.P><TXT>Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun yhteisöjen tuomioistuimen on tutkittava väitettä, jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0078" REF.END="QE0078" CODE="201D"/>4 artiklassa säädetyillä velvollisuuksilla— — ainoastaan täsmennetään 3 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä<QUOT.END ID="QE0078" REF.START="QS0078" CODE="201D"/>; Yhdistynyt kuningaskunta tulkitsi näitä säännöksiä samalla tavalla asiassa Leybuchtin penkereet.<NOTE NOTE.ID="E0038" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 11 mainittu asia C-57/89, komissio v. Saksa, s. I-901.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi tämän näkökannan epäsuorasti mutta mielestäni kiistattomasti; jos yhteisöjen tuomioistuin olisi hyväksynyt kannan, sen olisi pitänyt hyväksyä se, että jäsenvaltioille 4 artiklan 4 kohdassa säädettyihin velvollisuuksiin olisi pitänyt soveltaa 2 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, mutta yhteisöjen tuomioistuin ei hyväksynyt tätä kantaa.<NOTE NOTE.ID="E0039" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia C-57/89, tuomion 22 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>70.</NO.P><TXT>Yhdistyneen kuningaskunnan esittämä lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkinta olisi myös kahdella tapaa ristiriidassa elinympäristödirektiivin kanssa; vaikka tämän täytäntöönpanemiseksi säädetyt kansalliset toimenpiteet eivät olleetkaan vielä voimassa, kun riidanalainen päätös tehtiin, näiden kahden direktiivin välinen läheinen yhteys on selvä elinympäristödirektiivin johdanto-osan ja erityisesti sen seitsemännen ja viidennentoista perustelukappaleen perusteella sekä direktiivin 3 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan perusteella. Kuten RSPB on esittänyt, vaikka jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon <QUOT.START ID="QS0079" REF.END="QE0079" CODE="201D"/>taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet<QUOT.END ID="QE0079" REF.START="QS0079" CODE="201D"/> toteuttaessaan elinympäristödirektiivin mukaisia toimenpiteitä (2 artiklan 3 kohta), liitteessä III määrätyt erityisten suojelutoimien alueiden valintaperusteet liittyvät kuitenkin pelkästään suojeluun. Näin ollen esimerkiksi luontotyyppien suhteellisesta merkityksestä kansallisessa arvioinnissa käytettävät perusteet on määritelty seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0080" REF.END="QE0080" CODE="201D"/>a)</NO.P><TXT>Luontotyypin edustavuus kyseisellä alueella.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Luontotyypin pinta-ala verrattuna kyseisen luontotyypin kokonaispinta-alaan kansallisella alueella.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Kyseisen luontotyypin rakenteen ja toimintojen suojeluaste sekä mahdollisuudet palauttaa alkuperäinen tila.</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="I-3833"?><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>Yleisarviointi alueen merkityksestä kyseisen luontotyypin suojelulle.<QUOT.END ID="QE0080" REF.START="QS0080" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>71.</NO.P><TXT>Elinympäristödirektiivin 4 artiklan 1 kohdan perusteella on selvää, että jäsenvaltioiden on näiden perusteiden ja <QUOT.START ID="QS0081" REF.END="QE0081" CODE="201D"/>asianmukaisen tieteellisen tietämyksen<QUOT.END ID="QE0081" REF.START="QS0081" CODE="201D"/> perusteella luetteloitava potentiaaliset erityisten suojelutoimien alueensa. Säännöksessä todetaan, että <QUOT.START ID="QS0082" REF.END="QE0082" CODE="201D"/>laajoilla alueilla elävien eläinlajien osalta nämä alueet vastaavat näiden lajien luontaisella levinneisyysalueella paikkoja, joissa on niiden elämälle ja lisääntymiselle välttämättömät fyysiset tai biologiset tekijät<QUOT.END ID="QE0082" REF.START="QS0082" CODE="201D"/>. Jollei 2 artiklan 3 kohdan katsota olevan <QUOT.START ID="QS0083" REF.END="QE0083" CODE="201D"/>itsenäinen poikkeus<QUOT.END ID="QE0083" REF.START="QS0083" CODE="201D"/> elinympäristödirektiivin 4 artiklassa jäsenvaltioille säädetyistä velvollisuuksista, direktiivissä ei ole mitään siihen viittaavaa, että taloudelliset vaatimukset olisi asetettava etusijalle erityisiä suojelutoimien alueita määritettäessä, vaikka taloudelliset vaatimukset voidaankin ottaa huomioon määrittämistä seuraavaa alueiden suojeluvelvollisuutta täytettäessä.</TXT></NP><NP><NO.P>72.</NO.P><TXT>Yhdistyneen kuningaskunnan ehdottama tulkinta olisi ristiriidassa järjestelmän kanssa, jota sovelletaan erityissuojelualuiden suojeluun elinympäristödirektiivillä lintudirektiiviin tehtyjen muutosten johdosta. Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan jäsenvaltio voi ottaa huomioon taloudelliset vaatimukset määrittäessään <QUOT.START ID="QS0084" REF.END="QE0084" CODE="201D"/>sopivimpia alueita<QUOT.END ID="QE0084" REF.START="QS0084" CODE="201D"/>; yhtä lailla jäsenvaltio voi tehdä näin laatimatta elinympäristödirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa vaadittua arviointia tai toteuttamatta 6 artiklan 4 kohdassa säädettyjä korvaavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä, tai noudattamatta muita näissä säännöksissä säädettyjä ehtoja. Jos alueiden on arvioitu olevan potentiaalisia taloudellisen kehityksen alueita jo ennen kuin niiden määrittämisestä erityissuojelualueeksi on tehty päätös, suojeluvelvollisuudesta poikkeamista koskevalla järjestelmällä on vain vähän tai ei ollenkaan merkitystä muissa kuin sellaisissa tilanteissa, joissa erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt ilmenevät vasta alueen määrittämisen jälkeen.</TXT></NP><NP><NO.P>73.</NO.P><TXT>Tällaisesta tulkinnasta seuraisi myös, että jäsenvaltiot, jotka ovat laiminlyöneet määrittää sopivimmat alueet lintudirektiivissä säädetyssä täytäntöönpanolle varatussa määräajassa — Yhdistyneen kuningaskunnan osalta huhtikuuhun 1981 mennessä —, saisivat siitä huomattavaa etua niihin nähden, jotka ovat panneet direktiivin täytäntöön huolellisemmin, erityisesti koska ensin mainitut säästäisivät erityissuojelualueiden luokittelun purkamisen edellyttämistä korvaavista toimenpiteistä aiheutuvat taloudelliset kustannukset. Tällainen asiaintila olisi lisäksi ristiriidassa edellä mainitun direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen vaatimuksen kanssa.<NOTE NOTE.ID="E0040" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämän ratkaisuehdotuksen 68 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>74.</NO.P><TXT>Tässä kysymyksessä on vielä ulottuvuus, johon asianosaiset eivät ole kiinnittäneet huomiota mutta joka on mielestäni yhtä tärkeä lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan tulkinnan kannalta. Noudattaessaan direktiivin 3 artiklassa säädettyjä velvollisuuksiaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon tiettyjä<?PAGE NO="I-3834"?> seikkoja, joiden arvioinnin voidaan katsoa kuuluvan kullekin jäsenvaltiolle subjektiivisesti. Mikään direktiivissä ei velvoita jäsenvaltioita ottamaan huomioon muiden jäsenvaltioiden taloudellisia tai virkistykseen liittyviä vaatimuksia, kun ne toteuttavat toimenpiteitä varmistaakseen yleisesti suojeltujen lintujen elinympäristöjen riittävän monimuotoisuuden ja koon 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sen sijaan 4 artiklan 1 kohdan soveltamiseen liittyvät arviointiperusteet ovat pelkästään objektiivisia eli lintutieteellisiä, ja niiden noudattamista on arvioitava yhteisön tasolla. Näin ollen erityisten suojelutoimenpiteiden vaadittu laajuus riippuu kyseisten lajien säilymiseen ja lisääntymiseen liittyvistä tarpeista <QUOT.START ID="QS0085" REF.END="QE0085" CODE="201D"/>niiden levinneisyysalueella<QUOT.END ID="QE0085" REF.START="QS0085" CODE="201D"/> eikä yksittäisten jäsenvaltioiden alueella, siten että otetaan huomioon todettavissa olevat <QUOT.START ID="QS0086" REF.END="QE0086" CODE="201D"/>lintukantojen kehityssuunnat ja muutokset<QUOT.END ID="QE0086" REF.START="QS0086" CODE="201D"/>. Päättäessään erityissuojelualueiden luokittelusta jäsenvaltioiden on otettava huomioon <QUOT.START ID="QS0087" REF.END="QE0087" CODE="201D"/>lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet <HT TYPE="ITALIC">sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueelL, johon tätä direktiiviä sovelletaan<QUOT.END ID="QE0087" REF.START="QS0087" CODE="201D"/></HT> (4 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta, kursivointi kirjoittajan). Samalla tavoin objektiivisilla perusteilla arvioidaan jäsenvaltioiden velvollisuutta toteuttaa erityisiä suojelutoimenpiteitä muuttavien lajien suojelemiseksi 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja komission velvollisuutta sovittaa yhteen suojelutoimenpiteet 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>75.</NO.P><TXT>Se, että erityissuojelualueiden luokittelu-menettelyn ulkopuolelle suljetaan niin sanotut kansallisen edun mukaiset harkintaperusteet, on täysin sopusoinnussa direktiivin muiden säännösten kanssa. Näin ollen esimerkiksi johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, että muuttavat lajit ovat <QUOT.START ID="QS0088" REF.END="QE0088" CODE="201D"/>yhteistä perintöä<QUOT.END ID="QE0088" REF.START="QS0088" CODE="201D"/> ja että <QUOT.START ID="QS0089" REF.END="QE0089" CODE="201D"/>tehokas lintujen suojelu on tyypillinen maiden rajat ylittävä ympäristöongelma, johon liittyy yhteisiä velvollisuuksia<QUOT.END ID="QE0089" REF.START="QS0089" CODE="201D"/>. Direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa korostetaan, että uhanalaisten ja muuttavien lajien elinympäristöjen suojelu on yhteisön asia, kun siinä säädetään komissiolle velvollisuus ryhtyä toimiin sellaiseksi <QUOT.START ID="QS0090" REF.END="QE0090" CODE="201D"/>yhteensovittamiseksi, joka on tarpeen sen varmistamiseksi, että toisaalta 1 kohdassa ja toisaalta 2 kohdassa tarkoitetut alueet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka vastaa kyseisten lajien suojelutarpeita sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan<QUOT.END ID="QE0090" REF.START="QS0090" CODE="201D"/>. Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti korostanut, että direktiivin <QUOT.START ID="QS0091" REF.END="QE0091" CODE="201D"/>huolellinen täytäntöönpano on kuitenkin erityisen tärkeää nyt käsiteltävänä olevan asian kaltaisessa tapauksessa, jossa jäsenvaltioiden tehtävänä on hoitaa yhteistä perintöä alueellaan<QUOT.END ID="QE0091" REF.START="QS0091" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0041" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 10 mainittu asia 247/85, komissio v. Belgia, tuomion 9 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>76.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi taloudellisten vaatimusten sovittamisen 4 artiklan 1 ja 2 kohdan yhteyteen myös asiassa Santoñan vuorovesialue antamansa tuomion 16—19 kohdassa. Yhteisöjen tuomioistuin vastasi Espanjan hallituksen esittämään väitteeseen siitä, että 4 artiklassa säädetyt ekologiset vaatimukset ovat <QUOT.START ID="QS0092" REF.END="QE0092" CODE="201D"/>alisteisia — — sosiaalisiin ja taloudellisiin vaatimuksiin nähden, tai ainakin ne on asetettava tasapainoon näiden suhteen<QUOT.END ID="QE0092" REF.START="QS0092" CODE="201D"/>, ja totesi seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0093" REF.END="QE0093" CODE="201D"/>Väitettä ei voida hyväksyä. Yhteisöjen tuomioistuimen [asiassa Leybuchtin penkereet<?PAGE NO="I-3835"?> antaman] tuomion nojalla on selvää, että pannessaan direktiiviä täytäntöön jäsenvaltioilla ei ole halutessaan oikeutta tehdä poikkeusta sillä perusteella, että muita intressejä on otettava huomioon<QUOT.END ID="QE0093" REF.START="QS0093" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0042" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 12 mainittu asia C-355/90, komissio v. Espanja, tuomion 18 kohta.</P></NOTE></P></QUOT.S></P><P>Useiden tässä asiassa osapuolina olevien tahojen esittämä kanta, jonka mukaan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Santoñan vuorovesialue esittämä päätelmä koskee pelkästään direktiivin 4 artiklan 4 kohtaa, on ristiriidassa sekä komission moitteen kanssa, jossa viitattiin sekä 4 artiklan 1 ja 2 kohtaan että 4 artiklan 4 kohtaan, että Espanjan hallituksen esittämän väitteen yleisen luonteen kanssa, mitä tuomion 17 kohta ja suullista käsittelyä varten laadittu kertomus heijastavat.<NOTE NOTE.ID="E0043" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia C-355/90, s. I-4228 ja I-4229.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>77.</NO.P><TXT>Koska jäsenvaltion 3 artiklaan liittyvästä harkintavallasta ottaa taloudellisia ja virkistykseen liittyviä vaatimuksia huomioon ei mainita nimenomaisesti mitään 4 artiklan 1 kohdassa, tätä on mielestäni tulkittava siten, että tällaista harkintavaltaa ei ole.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>e)</NO.P><TXT>Jäsenvaltioiden harkintavalta ja sen laajuus erityissuojelualueita valittaessa</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>78.</NO.P><TXT>Direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään jäsenvaltioille velvollisuus, jonka mukaan niiden on <QUOT.START ID="QS0094" REF.END="QE0094" CODE="201D"/>osoitettava erityissuojelualueiksi erityisesti näiden [uhanalaisten] lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet<QUOT.END ID="QE0094" REF.START="QS0094" CODE="201D"/>. Yhdistynyt kuningaskunta on väittänyt, että tätä säännöstä on <QUOT.START ID="QS0095" REF.END="QE0095" CODE="201D"/>luonnostaan luettava<QUOT.END ID="QE0095" REF.START="QS0095" CODE="201D"/> niin, että <QUOT.START ID="QS0096" REF.END="QE0096" CODE="201D"/>soveltuvuus määritellään 2 artiklassa mainittujen useiden vaatimusten perusteella<QUOT.END ID="QE0096" REF.START="QS0096" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0044" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämä on selvästi vastoin yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Leybuchtin penkereet antamaa tuomiota; ks. tämän ratkaisuehdotuksen 83 kohta.</P></NOTE> ja että direktiivin ei pidä tulkita <QUOT.START ID="QS0097" REF.END="QE0097" CODE="201D"/>edellyttävän, että alueet luokitellaan <HT TYPE="ITALIC">ainoastaan</HT> lintutieteellisin perustein<QUOT.END ID="QE0097" REF.START="QS0097" CODE="201D"/>. Lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että koska yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että jäsenvaltioilla on tiettyä, rajattua harkintavaltaa 4 artiklan 4 kohdan suhteen, direktiivillä ei ole tarkoitettu kiistää tätä harkintavaltaa 4 artiklan 1 ja 2 kohdan suhteen.</TXT></NP><NP><NO.P>79.</NO.P><TXT>Edellä esittämästäni 3 ja 4 artiklan sanamuodon ja yleisen rakenteen erittelystä seuraa, että erityissuojelualueet on luokiteltava lintutieteellisin perustein, joista on nimenomaisesti säädetty 4 artiklan 1 kohdassa. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että jäsenvaltioilla on tiettyä harkintavaltaa. Ensiksikin ilmaisun <QUOT.START ID="QS0098" REF.END="QE0098" CODE="201D"/>erityisesti<QUOT.END ID="QE0098" REF.START="QS0098" CODE="201D"/> käyttämisestä ilmenee, että sopivimpien alueiden luokitteleminen erityissuojelualueiksi on vähimmäisvaatimus. Lisäksi, kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa komissio vastaan Italia antamassaan tuomiossa, direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisesta vastuun jakamisesta seuraa, että <QUOT.START ID="QS0099" REF.END="QE0099" CODE="201D"/>jäsenvaltioiden tehtävänä on määritellä lajit, jotka edellyttävät erityisiä suojelu- ja säilyttämistoimia— —. Lisäksi jäsenvaltiot ovat komissiota paremmassa<?PAGE NO="I-3836"?> asemassa selvittämään, mitkä direktiivin liitteessä I mainituista lajeista esiintyvät niiden alueella<QUOT.END ID="QE0099" REF.START="QS0099" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0045" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-334/89" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-93">C-334/89, komissio v. Italia, tuomio <DATE ISO="19910117">17.1.1991</DATE> (Kok. 1991, s. I-93, 9 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> lama harkintavalta on pikemminkin biologiaan kuin politiikkaan liittyvää; kuten Saksan hallitus esitti asiassa Leybuchtin penkereet, erityissuojelualueen valitseminen edellyttää erittäin monimutkaista, monien mitä erilaisimpien seikkojen arviointia ja vaatii huomattavan määrän tieteellistä asiantuntemusta;<NOTE NOTE.ID="E0046" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 11 mainittu asia C-57/89, komissio v. Saksa, s. I-896 ja I-897.</P></NOTE> harkintavalta ei mielestäni perustu muiden kuin direktiivin asianomaisissa säännöksissä esitettyjen arviointiperusteiden käyttämiseen.</TXT></NP><NP><NO.P>80.</NO.P><TXT>Yhdistynyt kuningaskunta on väittänyt asiassa Leybuchtin penkereet annetun tuomion nojalla, että jäsenvaltioilla on rajoitettu harkintavalta ottaa huomioon taloudelliset vaatimukset tapauksessa, jossa voidaan tehdä poikkeus 4 artiklan 4 kohdassa säädetystä velvollisuudesta, jotta <QUOT.START ID="QS0100" REF.END="QE0100" CODE="201D"/>vältettäisiin elinympäristöjen pilaantuminen tai huonontuminen, tai linnuille aiheutuvat haitat<QUOT.END ID="QE0100" REF.START="QS0100" CODE="201D"/>, ja että olisi luonnotonta, jos jäsenvaltiot eivät voisi ottaa tällaisia vaatimuksia huomioon luokitellessaan erity issuojelualueita.</TXT></NP><NP><NO.P>81.</NO.P><TXT>Tämä näkökanta näyttää minusta perustuvan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Leybuchtin penkereet antaman tuomion virheelliseen tulkintaan. Yhteisöjen tuomioistuin totesi selvästi, että erityissuojelualueen kokoa pienentävää päätöstä ei voida perustella taloudellisilla seikoilla; ainoat syyt, joihin voitiin vedota, olivat sellaisia, jotka <QUOT.START ID="QS0101" REF.END="QE0101" CODE="201D"/>johtuvat sellaisesta yleisestä edusta, joka on direktiivissä tarkoitettua ekologista tavoitetta merkittävämpi. Tällaisessa tapauksessa direktiivin 2 artiklassa mainitut intressit eli taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset eivät tule kysymykseen.<QUOT.END ID="QE0101" REF.START="QS0101" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0047" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia C-57/89, tuomion 22 kohta.</P></NOTE> Lisäksi päätettäessä toimenpiteistä, jotka olivat perusteltuja merkittävän yleisen edun vuoksi, tällaisten seikkojen huomioon ottaminen oli myös <QUOT.START ID="QS0102" REF.END="QE0102" CODE="201D"/>periaatteessa ristiriidassa 4 artiklan 4 kohdassa säädettyjen vaatimusten kanssa<QUOT.END ID="QE0102" REF.START="QS0102" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0048" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia C-57/89, tuomion 24 kohta.</P></NOTE> Tapauksen erityisten tosiseikkojen perusteella yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että penkereen uutta linjausta koskeva päätös voitiin perustella <QUOT.START ID="QS0103" REF.END="QE0103" CODE="201D"/>lintujen elinympäristölle aiheutuvilla erityisillä myönteisillä seurauksilla<QUOT.END ID="QE0103" REF.START="QS0103" CODE="201D"/> ja että taloudellisten vaatimusten huomioon ottaminen ei ollut 4 artiklan 4 kohdan vastaista, <QUOT.START ID="QS0104" REF.END="QE0104" CODE="201D"/>koska tapauksessa oli— — vastapainona ekologista hyötyä, ja vain tästä syystä<QUOT.END ID="QE0104" REF.START="QS0104" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0049" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia C-57/89, tuomion 26 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>82.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen tuomion perusteella on selvää, että jäsenvaltiot eivät voi perustella taloudellisilla vaatimuksilla luokitellun erityissuojelualueen pienentämistä tai toimenpiteitä, jotka ovat perusteltuja merkittävän yleisen edun vuoksi. Jos tällainen merkittävä etu on olemassa, jäsenvaltioiden ei kuitenkaan tarvitse luopua erityistoimenpiteistä, joilla on <QUOT.START ID="QS0105" REF.END="QE0105" CODE="201D"/>lintujen elinympäristölle aiheutuvia erityisiä myönteisiä seurauksia<QUOT.END ID="QE0105" REF.START="QS0105" CODE="201D"/>, vain sen vuoksi, että toimenpiteet tehdään erityisen taloudellisen intressin vuoksi, kunhan toimenpiteiden kielteiset vaikutukset eivät ole ekologista hyötyä suurempia. Tämä tuomio ei mielestäni tue sitä käsitystä, että jäsenvaltioilla olisi harkintavaltaa<?PAGE NO="I-3837"?> jättää aluetta luokittelematta erityissuojelu-alueeksi tai pienentää näin luokiteltua aluetta taloudellisista syistä.</TXT></NP><NP><NO.P>83.</NO.P><TXT>Myös se Yhdistyneen kuningaskunnan väite on ristiriitainen, että kun direktiivin säännöksessä ei nimenomaisesti oteta huomioon taloudellisia ja muita kuin lintutieteellisiä vaatimuksia, jäsenvaltioille jää implisiittisesti harkintavaltaa. Direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa, sellaisena kuin se oli riidanalaista päätöstä tehtäessä, ei otettu nimenomaisesti huomioon tällaisia vaatimuksia; Yhdistyneen kuningaskunnan näkökannan mukaan <HT TYPE="ITALIC"><QUOT.START ID="QS0106" REF.END="QE0106" CODE="201D"/>2</HT> artiklan mukainen harkintavalta<QUOT.END ID="QE0106" REF.START="QS0106" CODE="201D"/> on tällöin implisiittisesti olemassa. Yhdistynyt kuningaskunta esitti juuri tämän näkökannan asiassa Leybuchtin penkereet, ja yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi sen nimenomaisesti ja katsoi, että 4 artiklan 4 kohdan yhteydessä tällaisia vaatimuksia ei voida ottaa huomioon.<NOTE NOTE.ID="E0050" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia C-57/89, tuomion 22 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>84.</NO.P><TXT>Yhdistynyt kuningaskunta tulkitsee 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa 3 artiklan valossa, mutta pitää 4 artiklan 4 kohtaa itsenäisenä säännöksenä, jota koskevat eri säännöt. Mielestäni on paljon loogisempaa tulkita näitä 4 artiklan neljää kohtaa yhtenäisenä kokonaisuutena. Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Leybuchtin penkereet antamassaan tuomiossa, että direktiivissä ei anneta jäsenvaltioille mahdollisuutta pienentää erityis-suojelualuetta, <QUOT.START ID="QS0107" REF.END="QE0107" CODE="201D"/>koska ne ovat itse ilmoittaneet, että nämä alueet ovat sopivimpia ympäristöjä direktiivin liitteessä I mainituille lajeille. Jos asia ei olisi näin, jäsenvaltiot voisivat yksipuolisesti laiminlyödä direktiivin 4 artiklan 4 kohdasta johtuvat erityissuojelu-alueita koskevat velvollisuutensa<QUOT.END ID="QE0107" REF.START="QS0107" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0051" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia C-57/89, tuomion 20 kohta.</P></NOTE> Taten yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi Yhdistyneen kuningaskunnan esittämän ajatuksen siitä, että sopivuuden arviointiperusteita olisi tulkittava niin, että ne tarkoittavat muita kuin ekologisia vaatimuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>85.</NO.P><TXT>Mielestäni tästä tuomiosta seuraa myös, että erityissuojelualueiksi luokitellut alueet saavat osakseen tällaista erityistä suojelua pelkästään, <HT TYPE="ITALIC">koska</HT> ne ovat lintutieteellisesti sopivimmat alueet verrattuna alueisiin, jotka on valittu sen perusteella, että ne ovat vähiten potentiaalisia taloudellisessa mielessä, ja että päinvastoin jäsenvaltioiden on <HT TYPE="ITALIC">pakko</HT> luokitella sopivimmat alueet, koska kun ne kerran on luokiteltu, ne saavat osakseen 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua laajaa suojelua. Jäsenvaltioille 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetty harkintavalta johtuu näiden säännösten luonteesta, koska niissä asetetaan positiivisia eikä negatiivisia velvoitteita, ja harkintavalta rajoittuu näissä säännöksissä vahvistettujen arviointiperusteiden soveltamiseen.</TXT></NP><?PAGE NO="I-3838"?><NP><NO.P>86.</NO.P><TXT>Mielestäni edellä esitetystä seuraa, että lukuun ottamatta merkittävän yleisen edun asettamia vaatimuksia 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltioiden harkintavalta ei oikeuta niitä erityissuojelualueita luokiteltaessa ottamaan huomioon muita kuin näissä säännöksissä mainittuja vaatimuksia.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>f)</NO.P><TXT><QUOT.START ID="QS0108" REF.END="QE0108" CODE="201D"/>Terveen järjen<QUOT.END ID="QE0108" REF.START="QS0108" CODE="201D"/> vaatimus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>87.</NO.P><TXT>Yhdistynyt kuningaskunta vetoaa myös terveen järjen asettamiin perusteluihin ja esittää olettaman kahdesta toisiaan vastaavasta alueesta, joista toinen sijaitsee teollisuusalueen vieressä ja toinen kaukana tällaisista alueista ja joista ainoastaan toinen alue on luokiteltava suojelutarkoituksen täyttämiseksi. Tällaisissa tapauksissa Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan taloudellisten vaatimusten huomiotta jättäminen johtaisi siihen, että jäsenvaltio tekisi <QUOT.START ID="QS0109" REF.END="QE0109" CODE="201D"/>lähes umpimähkäisen valinnan näiden kahden alueen välillä<QUOT.END ID="QE0109" REF.START="QS0109" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>88.</NO.P><TXT>RSPB epäili suullisen käsittelyn aikana, onko tällainen olettama edes mahdollinen lintutieteelliseltä kannalta. Ottamatta kantaa tähän kysymykseen on todettava, että tältä osin Yhdistyneen kuningaskunnan huomautukset perustuvat jo edellä hylättyyn ajatukseen<NOTE NOTE.ID="E0052" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämän ratkaisuehdotuksen 65— 77 kohta.</P></NOTE> siitä, että 4 artiklan 1 kohtaa olisi tulkittava 3 artiklan valossa. Samanlaisia alueita koskeva olettama voisi olla mahdollinen 3 artiklan yhteydessä luonnonvaraisten lintujen elinympäristön osalta, paitsi että 3 artiklassa sallitaan muiden kuin ekologisten vaatimusten huomioon ottaminen. Väitteessä ei mielestäni oteta huomioon sitä, että 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan ainoastaan luonnonvaraisiin lintulajeihin, joiden olemassaolo on uhanalainen, ja muuttaviin lajeihin. Niiden lajien yksilöt, joiden elinympäristö sattuu olemaan kehittyvän teollisuusalueen lähellä, tarvitsevat direktiivissä säädettyä suojelua yhtä paljon kuin yksilöt, jotka elävät kauempana. Vaikka annetussa esimerkkitapauksessa kyseiset kaksi aluetta täyttäisivät näissä säännöksissä asetetut arviointiperusteet siten, että ne olisivat <QUOT.START ID="QS0110" REF.END="QE0110" CODE="201D"/>sopivimpia ympäristöjä — — näille lajeille<QUOT.END ID="QE0110" REF.START="QS0110" CODE="201D"/>, direktiivissä ei ole säännöksiä, joiden perusteella jäsenvaltio vapautuisi velvollisuudesta luokitella molemmat alueet erityissuojelualueiksi. Ainoastaan se seikka, että jäsenvaltio on luokitellut useita alueita erityissuojelualueiksi, ei voi oikeuttaa jäsenvaltiota laiminlyömään sellaisen alueen luokittelua, joka 4 artiklan objektiivisten lintutieteellisten arviointiperusteiden mukaan kuuluu <QUOT.START ID="QS0111" REF.END="QE0111" CODE="201D"/>sopivimpien ympäristöjen<QUOT.END ID="QE0111" REF.START="QS0111" CODE="201D"/> ryhmään; 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetty velvollisuus ei koske ainoastaan yleisen tuloksen saavuttamista, kuten Yhdistynyt kuningaskunta tuntuu katsovan, vaan <QUOT.START ID="QS0112" REF.END="QE0112" CODE="201D"/>elinympäristöjen säilyttämistä, ylläpitämistä tai ennalleen palauttamista niiden ekologisen arvon vuoksi<QUOT.END ID="QE0112" REF.START="QS0112" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0053" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 12 mainittu asia C-355/90, Santoñan vuorovesialue, tuomion 15 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>89.</NO.P><TXT>Edellä esitetyistä syistä katson, että jäsenvaltiot eivät voi ottaa huomioon lintudirektiivin<?PAGE NO="I-3839"?> 2 artiklassa mainittuja taloudellisia vaatimuksia luokitellessaan erityisiä suojelualueita tai määrittäessään tällaisten erityis-suojelualueiden rajoja direktiivin 4 artiklan 1 ja/tai 2 kohdan mukaisesti.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>ii)</NO.P><TXT>Toisen kysymyksen a kohta: mahdollisuus ottaa erityissuojelualueiden luokittelussa huomioon merkittävän yleisen edun asettamat taloudelliset vaatimukset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>90.</NO.P><TXT>Koska ehdotan ensimmäiseen kysymykseen kieltävää vastausta, yhteisöjen tuomioistuimen pitäisi mielestäni käsitellä toista House of Lordsin esittämää kysymystä. Toisen kysymyksen a kohdalla pyritään selvittämään, onko jäsenvaltiolla oikeus ottaa huomioon 2 artiklassa mainitut vaatimukset luokittelumenettelyssä, kun kyseisiä vaatimuksia asettaa yleinen etu, joka on direktiivissä tarkoitettua ekologista tavoitetta merkittävämpi (jäljempänä <QUOT.START ID="QS0113" REF.END="QE0113" CODE="201D"/>merkittävä yleinen etu<QUOT.END ID="QE0113" REF.START="QS0113" CODE="201D"/>), kun sovelletaan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Leybuchtin penkereet esittämiä arviointiperusteita. Itse asiassa kysymys on eri tavoin muotoiltuna jälleen siitä, voidaanko taloudelliset vaatimukset ottaa huomioon. Yhdistynyt kuningaskunta on lähtenyt siitä, että vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, ja on myös väittänyt, että sen kieltäminen, ettei taloudellinen etu voisi koskaan olla tällainen merkittävä yleinen etu, on tarpeettoman joustamaton ja voi johtaa kohtuuttomiin seurauksiin.</TXT></NP><NP><NO.P>91.</NO.P><TXT>Näyttää siltä, että tämän kysymyksen esitti ensin tuomari Hoffman Court of Appealin tuomiossa, ja ministeri nojautui tähän ensimmäisen kerran House of Lordsissa. Kysymyksen yhteys riidanalaiseen päätökseen ei ole lainkaan selvä, sillä ministeri ei viittaa taloudelliseen eikä muuhunkaan merkittävään yleiseen etuun. On kuitenkin kansallisen tuomioistuimen tehtävä soveltaa yhteisöjen tuomioistuimen antamaa vastausta asian tosiseikkoihin.</TXT></NP><NP><NO.P>92.</NO.P><TXT>Perustelut, joilla asiassa Leybuchtin penkereet oikeutettiin erityissuoj elualu een pienentäminen, nojautuivat pääasiallisesti väestönsuojelun tarpeisiin; yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että <QUOT.START ID="QS0114" REF.END="QE0114" CODE="201D"/>tulvavaara ja rannikon suojeleminen ovat riittävän vakavia syitä, joilla voidaan oikeuttaa pengerrystyöt ja rantarakennelmien vahvistaminen, edellyttäen, että nämä toimenpiteet rajoitetaan niin vähiin kuin mahdollista ja että ne johtavat ainoastaan vähimpään mahdolliseen erityis-suojelualueen pienentämiseen<QUOT.END ID="QE0114" REF.START="QS0114" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0054" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 11 mainittu asia C-57/89, komissio v. Saksa, tuomion 23 kohta.</P></NOTE> On tietenkin otettava huomioon, että asiassa Leybuchtin penkereet annettiin tuomio jo luokitellun alueen osalta ja että se koski toimenpiteitä, joita jäsenvaltion oli 4 artiklan 4 kohdan mukaan toteutettava, kun artiklaa ei ollut<?PAGE NO="I-3840"?> vielä muutettu eikä siihen ollut olemassa sellaista poikkeussäännöstäkuin mikä siihen elinympäristödirektiivin 7 artiklalla lisättiin. Mielestäni jäsenvaltiot voivat siten ottaa huomioon vastaavan merkittävän yleisen edun luokitellessaan erityissuojelualueita tai määrittäessään niiden rajoja, vaikka direktiivissä ei tältä osin säädetä mitään. Tästä seuraa kuitenkin myös, että jos tiettyä muutoin sopivaa aluetta ei luokitella erityissuojelualueeksi merkittävän yleisen edun vuoksi, jäsenvaltiolla on näiden säännösten mukaan velvollisuus toteuttaa korvaavia toimenpiteitä. Tältä osin olen samaa mieltä kuin Yhdistynyt kuningaskunta, joka on huomauttanut, että tällainen korvaamisvelvollisuus sisältyy kiinteästi 4 artiklan 1 ja 2 kohtaan, jotta niiden pääasiallinen velvoite täytettäisiin. Riidanalaisessa päätöksessä ei ole määräyksiä tällaisesta korvaamisesta.</TXT></NP><NP><NO.P>93.</NO.P><TXT>Mitä tulee suhteellisuuteen, tällaisten suojatoimenpiteiden luonteeseen kuuluu, että tietyissä olosuhteissa ne voivat rajoittaa taloudellista kehitystä, mihin muutoin ei olisi perustetta.<NOTE NOTE.ID="E0055" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asiassa Leybuchtin penkereet Saksan hallitus väitti, että jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta 4 artiklan 4 kohdan soveltamisessa, mutta myönsi kuitenkin nimenomaisesti, että <QUOT.START ID="QS0115" REF.END="QE0115" CODE="201D"/>erityissuojelualueilla yleisen taloudellisen edun, kuten matkailun, teollisuuden ja maatalouden edun, on väistyttävä lintujensuojelun asettamien vaatimusten tieltä<QUOT.END ID="QE0115" REF.START="QS0115" CODE="201D"/> (edellä alaviitteessä 11 mainittu asia C-57/89, komissio v. Saksa, s. I-897 ja I-898).</P></NOTE> Päätettäessä siitä, mikä on suhteellista, on tärkeää muistaa, kuten RSPB:n edustaja suullisessa käsittelyssä totesi, että lintujen elinympäristöjen huomattava väheneminen lintudirektiivin antamista edeltäneinä vuosikymmeninä ei tapahtunut yhdellä kertaa vaan oli monen pienen menetyksen yhteissumma; ratkaiseva seikka ei siten ole se, että tietty alue on kooltaan pieni.</TXT></NP><NP><NO.P>94.</NO.P><TXT>Loppupäätelmäni on, että vaikka yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Leybuchtin penkereet katsonut, että merkittävä yleinen etu voidaan ottaa huomioon erityissuojelu-alueita luokiteltaessa ja määritettäessä niiden rajoja, taloudellisten vaatimusten ei voida katsoa olevan tällainen merkittävä yleinen etu.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>iii)</NO.P><TXT>Toisen kysymyksen b kohta: mahdollisuus ottaa erityissuojelualueiden luokittelussa huomioon elinympäristödirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat taloudelliset syyt</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>95.</NO.P><TXT>Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että tällä kysymyksellä voi olla merkitystä ainoastaan niiden luokittelupäätösten osalta, jotka on tehty elinympäristödirektiivin voimaantulon jälkeen, mutta että tässä tapauksessa luokittelupäätös tehtiin ennen kuin elinympäristödirektiivi oli pantu täytäntöön. Erittäin tärkeän yleisen edun käsite lisättiin todellakin lintudirektiiviin vasta elinympäristödirektiivillä, joten tämän näkökannan voitaisiin katsoa olevan oikea. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin toistuvasti todennut,<?PAGE NO="I-3841"?> että <QUOT.START ID="QS0116" REF.END="QE0116" CODE="201D"/>yksinomaan kansallisen tuomioistuimen — — tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta<QUOT.END ID="QE0116" REF.START="QS0116" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0056" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-62/93" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-1883">C-62/93, BP Supergas, tuomio <DATE ISO="19950706">6.7.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-1883, 10 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Missään tapauksessa en ole samaa mieltä esitetystä elinympäristödirektiivin 7 artiklan tulkinnasta. Mikään tässä säännöksessä ei estä <HT TYPE="ITALIC">tulevaisuudessa</HT> soveltamasta sitä jo luokiteltuun alueeseen. House of Lords näyttää olevan sitä mieltä, että kysymyksellä on merkitystä sen käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi. Sen vuoksi pidän aiheellisena käsitellä sitä lyhyesti.</TXT></NP><NP><NO.P>96.</NO.P><TXT>Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että jäsenvaltioiden on voitava luokittelupäätöksissä ottaa huomioon <QUOT.START ID="QS0117" REF.END="QE0117" CODE="201D"/>erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt<QUOT.END ID="QE0117" REF.START="QS0117" CODE="201D"/>, joihin sisältyvät <QUOT.START ID="QS0118" REF.END="QE0118" CODE="201D"/>taloudellis- ja sosiaalisluontoiset<QUOT.END ID="QE0118" REF.START="QS0118" CODE="201D"/> vaatimukset, ja että muunlainen näkökanta tarkoittaisi sitä, että päätöksentekomenettelyyn kokonaisuutena sisällytettäisiin tarpeettomia ja epätarkoituksenmukaisia yksityiskohtia ja että tarvittaisiin tarpeettomia hallintotoimia, jos alue pitäisi ensin luokitella, minkä jälkeen siihen sovellettaisiin välittömästi poikkeusmenettelyä.</TXT></NP><NP><NO.P>97.</NO.P><TXT>Toisaalta sellaisen tapauksen välillä, jossa aluetta ei päätetä luokitella, ja toisaalta sellaisen tapauksen välillä, jossa alue ensin luokitellaan ja johon sen jälkeen jopa välittömästi sovelletaan poikkeusmenettelyä, ei ole kyse hallintomenettelyjen välisestä erosta. Jollei sellaista aluetta luokitella erity issuoj elualueeksi, joka täyttää 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainitut vaatimukset, alueeseen ei voida soveltaa myöskään elinympäristödirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjä suojaavia rajoituksia eikä varsinkaan 6 artiklan 4 kohdassa säädettyä vaatimusta siitä, että ekologian kannalta vahingollinen hanke voidaan toteuttaa ainoastaan, <QUOT.START ID="QS0119" REF.END="QE0119" CODE="201D"/>jos muita vaihtoehtoja ei ole<QUOT.END ID="QE0119" REF.START="QS0119" CODE="201D"/> ja jos <QUOT.START ID="QS0120" REF.END="QE0120" CODE="201D"/>jäsenvaltio — — toteuttaa korvaavia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä<QUOT.END ID="QE0120" REF.START="QS0120" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>98.</NO.P><TXT>Aikaisemmin ilmaisemaani kantaa, jonka mukaan 4 artiklan 1 ja 2 kohtaan liittyvässä päätöksentekomenettelyssä ei voida ottaa huomioon taloudellisia vaatimuksia, tukee 4 artiklaan tehtyjen lisäysten sanamuoto; neuvostohan ei muuttanut 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa siten, että jäsenvaltioilla olisi oikeus ottaa taloudelliset vaatimukset huomioon, vaan 4 artiklan 4 kohtaan tehdyillä muutoksilla annetaan jäsenvaltiolle rajoitettua harkintavaltaa ottaa tällaiset vaatimukset huomioon, jos ne ovat ristiriidassa jäsenvaltiolle direktiivin mukaan kuuluvien ekologisten velvoitteiden kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>99.</NO.P><TXT>Edellä esitetyistä syistä olen sitä mieltä, ettei jäsenvaltio voi ottaa huomioon luokitteluvaiheessa taloudellisia vaatimuksia, vaikka se katsoisikin, että ne ovat erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavia taloudellisia syitä.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-3842"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>VI.</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>100.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi House of Lordsin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Jäsenvaltiolla ei ole oikeutta ottaa huomioon luonnonvaraisten lintujen suojelusta <DATE ISO="19790402">2 päivänä huhtikuuta 1979</DATE> annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY 2 artiklassa mainitun kaltaisia taloudellisia vaatimuksia luokitellessaan erityisiä suojelualueita tai määrittäessään tällaisten alueiden rajoja direktiivin 4 artiklan 1 ja/tai 2 kohdan mukaisesti.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Luokiteltaessa erityistä suojelualuetta neuvoston direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>jäsenvaltio voi ottaa huomioon yleisen edun, joka on direktiivissä tarkoitettua ekologista tavoitetta merkittävämpi yleinen etu, mutta tähän liittyy velvollisuus toteuttaa korvaavia toimenpiteitä. Taloudelliset vaatimukset eivät ole tässä tarkoitettu merkittävämpi yleinen etu;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>jäsenvaltio ei voi ottaa huomioon taloudellisia vaatimuksia, joiden se katsoo olevan luonnollisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta <DATE ISO="19920521">21 päivänä toukokuuta 1992</DATE> annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu erittäin tärkeä yleisen edun kannalta pakottava syy.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>