Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

18 päivänä kesäkuuta 2026 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Asetus (EU) 2016/679 – 77 ja 79 artikla – Oikeussuojakeinot – Oikeussuojakeinojen rinnakkainen käyttö – Kansalliselle valvontaviranomaiselle tehtävän kantelun ja tuomioistuimessa käytettävän oikeussuojakeinon yhteennivoutuminen – Keskenään ristiriitaisten ratkaisujen vaara – Tehokkaan oikeussuojan periaate – Jäsenvaltioiden menettelyllinen itsemääräämisoikeus – Tehokkuusperiaate – Vastaavuusperiaate

Asiassa C‑414/24,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgerichtshof (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta) on esittänyt 17.5.2024 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 13.6.2024, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Datenschutzbehörde,

G S

jossa asian käsittelyyn osallistuvat:

Bundesministerin für Justiz ja

D GmbH,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Biltgen sekä tuomarit I. Ziemele (esittelevä tuomari), A. Kumin, S. Gervasoni ja M. Bošnjak,

julkisasiamies: J. Richard de la Tour,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–         Datenschutzbehörde, asiamiehinään M. Schmidl ja E. Wagner,

–        G S, edustajanaan S. Binder-Novak, Rechtsanwältin,

–        D GmbH, edustajanaan S. Korab, Rechtsanwalt,

–        Itävallan hallitus, asiamiehinään A. Posch, J. Schmoll ja C. Gabauer,

–        Italian hallitus, asiamiehenään S. Fiorentino, avustajanaan E. De Bonis, avvocato dello Stato,

–        Unkarin hallitus, asiamiehinään Zs. Biró-Tóth ja M. Z. Fehér,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään A. Bouchagiar, M. Heller ja H. Kranenborg,

kuultuaan julkisasiamiehen 4.9.2025 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1) 77 ja 79 artiklan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty oikeusriidassa, jossa ovat vastakkain GS ja Datenschutzbehörde (tietosuojaviranomainen, Itävalta; jäljempänä DSB) ja joka koskee sitä, että DSB hylkäsi GS:n tekemän kantelun, joka perustui häntä koskevien henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden väitettyyn loukkaukseen, sillä perusteella, että asianomainen henkilö oli aikaisemmin nostanut kanteen, jolla oli sama kohde ja joka oli yhä käsiteltävänä tuomioistuimessa, jonka käsiteltäväksi asia oli saatettu.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

3        Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 10, 11, 129 ja 141 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(10)      Jotta voitaisiin varmistaa yhdenmukainen ja korkeatasoinen luonnollisten henkilöiden suojelu ja poistaa henkilötietojen liikkuvuuden esteet [Euroopan] unionissa, luonnollisten henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelun tason näiden tietojen käsittelyssä olisi oltava vastaava kaikissa jäsenvaltioissa. Luonnollisten henkilöiden perusoikeuksien ja ‑vapauksien suojelua henkilötietojen käsittelyssä koskevien sääntöjen johdonmukainen ja yhtenäinen soveltaminen olisi varmistettava kaikkialla unionissa. – –

(11)      Henkilötietojen suojaaminen tehokkaasti kaikkialla unionissa edellyttää rekisteröityjen oikeuksien sekä henkilötietoja käsittelevien ja henkilötietojen käsittelyä määrittävien velvollisuuksien vahvistamista ja täsmentämistä – –.

– –

(129) Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen johdonmukainen seuranta ja täytäntöönpano kaikkialla unionissa, valvontaviranomaisilla olisi oltava kaikissa jäsenvaltioissa samanlaiset tehtävät ja valtuudet, kuten tutkintavaltuudet, korjaavat toimivaltuudet ja valtuudet määrätä seuraamuksia sekä hyväksymis- ja neuvontavaltuudet, erityisesti silloin kun luonnolliset henkilöt tekevät [kanteluita], ja, rajoittamatta syyttäjäviranomaisten jäsenvaltion lainsäädännön mukaisia valtuuksia, valtuudet saattaa tämän asetuksen rikkomiset lainkäyttöviranomaisten tietoon ja panna vireille oikeustoimet. Valtuuksiin olisi kuuluttava myös valtuus asettaa väliaikainen tai pysyvä tietojenkäsittelyn rajoitus, kuten käsittelykielto. Jäsenvaltiot voivat täsmentää muita tehtäviä, jotka liittyvät tämän asetuksen mukaiseen henkilötietojen suojaan. Valvontaviranomaisten valtuuksia olisi käytettävä unionin oikeudessa ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä vahvistettujen asianmukaisten menettelytakeiden mukaisesti puolueettomasti, asianmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa. Jokaisen toimenpiteen olisi erityisesti oltava tarkoituksenmukainen, tarpeellinen ja oikeasuhteinen, jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen noudattaminen siten, että otetaan huomioon kunkin yksittäisen tapauksen olosuhteet, kunnioitetaan jokaisen henkilön oikeutta tulla kuulluksi ennen kuin ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaisi häneen epäedullisesti, ja vältetään aiheuttamasta asianomaisille henkilöille tarpeettomia kustannuksia ja liiallisia haittoja. Toimitiloihin pääsyä koskevia tutkintavaltuuksia olisi käytettävä jäsenvaltion prosessioikeuden erityisvaatimusten mukaisesti, joita ovat esimerkiksi ennakkoluvan saamista koskeva vaatimus. Jokainen valvontaviranomaisen oikeudellisesti sitova toimenpide olisi esitettävä kirjallisesti, sen olisi oltava selkeä ja yksiselitteinen, siinä olisi mainittava toimenpiteen antanut valvontaviranomainen ja toimenpiteen antamispäivä, sen olisi oltava valvontaviranomaisen johtajan tai hänen valtuuttamansa valvontaviranomaisen jäsenen allekirjoittama ja siinä olisi annettava toimenpiteen syyt ja viitattava tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan oikeuteen. Tämä ei saisi estää vahvistamasta lisävaatimuksia jäsenvaltion prosessioikeuden nojalla. Oikeudellisesti sitovan päätöksen antaminen tarkoittaa, että siihen voidaan kohdistaa tuomioistuinvalvontaa päätöksen antaneen valvontaviranomaisen jäsenvaltiossa.

– –

(141)      Jokaisella rekisteröidyllä olisi oltava oikeus tehdä kantelu yhdelle valvontaviranomaiselle, erityisesti asuinjäsenvaltiossaan, sekä oikeus turvautua tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin [Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja)] 47 artiklan mukaisesti, jos rekisteröity katsoo, että hänen tähän asetukseen perustuvia oikeuksiaan on loukattu tai jos valvontaviranomainen ei käsittele kantelua, hylkää sen kokonaan tai osittain tai ei ryhdy toimiin, jotka ovat tarpeen rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi. Kantelun seurauksena tehtävä tutkinta olisi suoritettava siinä määrin kuin kussakin tapauksessa on asianmukaista, ja asia olisi voitava saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Valvontaviranomaisen olisi ilmoitettava rekisteröidylle [kantelun] käsittelyn etenemisestä ja sen ratkaisusta kohtuullisen ajan kuluessa. – –”

4        Yleisen tietosuoja-asetuksen 17 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus tietojen poistamiseen (’oikeus tulla unohdetuksi’)”, 1 kohdan d alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjä poistamaan rekisteröityä koskevat henkilötiedot ilman aiheetonta viivytystä, ja rekisterinpitäjällä on velvollisuus poistaa henkilötiedot ilman aiheetonta viivytystä, edellyttäen että jokin seuraavista perusteista täyttyy:

– –

d)      henkilötietoja on käsitelty lainvastaisesti.”

5        Yleisen tietosuoja-asetuksen VI lukuun, jonka otsikko on ”Riippumattomat valvontaviranomaiset”, sisältyvät sen 51–59 artikla.

6        Kyseisen luvun 57 artiklan, jonka otsikko on ”Tehtävät”, 1 kohdan f alakohdan sanamuoto on seuraava:

”Tämän asetuksen mukaisesti vahvistettuja muita tehtäviä rajoittamatta jokaisen valvontaviranomaisen on alueellaan

– –

f)      käsiteltävä rekisteröidyn tai 80 artiklan mukaisen elimen, järjestön tai yhdistyksen tekemiä [kanteluita] ja tutkittava siinä määrin kuin se on asianmukaista [kantelun] kohdetta ja ilmoitettava [kantelun] tekijälle tutkinnan etenemisestä sekä tutkinnan tuloksista kohtuullisen ajan kuluessa, erityisesti jos asia edellyttää lisätutkimuksia tai koordinointia toisen valvontaviranomaisen kanssa.”

7        Yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan, jonka otsikko on ”Valtuudet”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jokaisella valvontaviranomaisella on kaikki seuraavat korjaavat toimivaltuudet:

a)      varoittaa rekisterinpitäjää tai henkilötietojen käsittelijää siitä, että aiotut käsittelytoimet ovat todennäköisesti tämän asetuksen säännösten vastaisia;

b)      antaa huomautus rekisterinpitäjälle tai henkilötietojen käsittelijälle, jos käsittelytoimet ovat olleet tämän asetuksen säännösten vastaisia;

c)      määrätä rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä noudattamaan rekisteröidyn pyyntöjä, jotka koskevat tähän asetukseen perustuvien rekisteröidyn oikeuksien käyttöä;

d)      määrätä rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä saattamaan käsittelytoimet tämän asetuksen säännösten mukaisiksi, tarvittaessa tietyllä tavalla ja tietyn määräajan kuluessa;

e)      määrätä rekisterinpitäjä ilmoittamaan henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta rekisteröidylle;

f)      asettaa väliaikainen tai pysyvä rajoitus käsittelylle, mukaan lukien käsittelykielto;

g)      määrätä henkilötietojen oikaisemisesta tai poistamisesta tai käsittelyn rajoittamisesta 16, 17 ja 18 artiklan perusteella sekä näistä toimenpiteistä ilmoittamisesta niille vastaanottajille, joille henkilötietoja on luovutettu 17 artiklan 2 kohdan ja 19 artiklan mukaisesti;

h)      peruuttaa tai määrätä sertifiointielin peruuttamaan 42 ja 43 artiklan mukaisesti annettu sertifiointi tai kieltää sertifiointielintä antamasta sertifiointia silloin kun sertifiointia koskevat vaatimukset eivät täyty tai eivät enää täyty;

i)      määrätä 83 artiklan nojalla hallinnollinen seuraamusmaksu tässä kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi tai niiden asemesta kunkin yksittäisen tapauksen olosuhteista riippuen;

j)      määrätä tiedonsiirtojen keskeyttämisestä kolmannessa maassa olevalle vastaanottajalle tai kansainväliselle järjestölle.”

8        Yleisen tietosuoja-asetuksen VIII luku, jonka otsikko on ”Oikeussuojakeinot, vastuu ja seuraamukset”, sisältää kyseisen asetuksen 77–84 artiklan.

9        Yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus tehdä kantelu valvontaviranomaiselle”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jokaisella rekisteröidyllä on oikeus tehdä kantelu valvontaviranomaiselle, erityisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa hänen vakinainen asuinpaikkansa tai työpaikkansa on taikka jossa väitetty rikkominen on tapahtunut, jos rekisteröity katsoo, että häntä koskevien henkilötietojen käsittelyssä rikotaan tätä asetusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita hallinnollisia muutoksenhakukeinoja tai oikeussuojakeinoja.

2.      Valvontaviranomaisen, jolle kantelu on tehty, on ilmoitettava kantelun tekijälle sen etenemisestä ja ratkaisusta, mukaan lukien 78 artiklan mukaisten oikeussuojakeinojen mahdollisuudesta.”

10      Yleisen tietosuoja-asetuksen 78 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin valvontaviranomaista vastaan”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin itseään koskevaa valvontaviranomaisen oikeudellisesti sitovaa päätöstä vastaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita hallinnollisia muutoksenhakukeinoja tai muita kuin oikeudellisia oikeussuojakeinoja.

2.      Jokaisella rekisteröidyllä on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, jos 55 ja 56 artiklan nojalla toimivaltainen valvontaviranomainen ei ole käsitellyt kantelua tai ilmoittanut rekisteröidylle kolmen kuukauden kuluessa 77 artiklan nojalla tehdyn kantelun etenemisestä tai ratkaisusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita hallinnollisia muutoksenhakukeinoja tai muita kuin oikeudellisia oikeussuojakeinoja.”

11      Yleisen tietosuoja-asetuksen 79 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin rekisterinpitäjää tai henkilötietojen käsittelijää vastaan”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jokaisella rekisteröidyllä on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, jos hän katsoo, että hänen tähän asetukseen perustuvia oikeuksiaan on loukattu sen takia, ettei hänen henkilötietojensa käsittelyssä ole noudatettu tätä asetusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta käytettävissä olevien hallinnollisten muutoksenhakukeinojen tai muiden kuin oikeudellisten oikeussuojakeinojen käyttöä, mukaan lukien 77 artiklaan perustuva oikeus tehdä kantelu valvontaviranomaiselle.

2.      Oikeudellinen menettely rekisterinpitäjää tai henkilötietojen käsittelijää vastaan on pantava vireille sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa rekisterinpitäjällä tai henkilötietojen käsittelijällä on toimipaikka. Vaihtoehtoisesti menettely voidaan panna vireille sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa rekisteröidyn vakinainen asuinpaikka on, paitsi jos rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä on jäsenvaltion viranomainen, jonka toiminta liittyy sen julkisen vallan käyttöön.”

12      Yleisen tietosuoja-asetuksen 81 artiklan, jonka otsikko on ”Menettelyn keskeyttäminen”, 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.      Jos saman rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän käsittelytoimintoihin liittyvä samaa asiaa koskeva menettely on vireillä jonkin toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, muut toimivaltaiset tuomioistuimet kuin se, jossa menettely on ensin pantu vireille, voivat keskeyttää menettelynsä.

3.      Jos menettely on vireillä ensimmäisessä oikeusasteessa, muut tuomioistuimet kuin se, jossa menettely on pantu ensin vireille, voivat jonkin asianosaisen pyynnöstä myös jättää asian tutkimatta, jos tuomioistuin, jossa menettely on ensin pantu vireille, on toimivaltainen käsittelemään kyseessä olevat asiat, ja jos niiden yhdistäminen on tämän tuomioistuimen lain mukaan sallittua.”

 Itävallan oikeus

13      Liittovaltion perustuslain (Bundes-Verfassungsgesetz), joka on julkaistu uudelleen 2.1.1930 (BGBl. 1/1930), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, 94 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Lainkäyttö on kaikissa oikeusasteissa hallinnosta riippumatonta.

– –”

14      Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä 17.8.1999 annetun liittovaltion lain (tietosuojalaki) (Bundesgesetz zum Schutz natürlicher Personen bei der Verarbeitung personenbezogener Daten (Datenschutzgesetz – DSG); BGBL. I, 165/1999), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, 24 §:n, jonka otsikko on ”Kantelut tietosuojaviranomaiselle”, 1 ja 4 momentissa säädetään seuraavaa:

”(1)      Jokaisella rekisteröidyllä on oikeus tehdä kantelu tietosuojaviranomaiselle, jos rekisteröity katsoo, että häntä koskevien henkilötietojen käsittelyssä rikotaan yleistä tietosuoja-asetusta taikka 1 §:ää tai 2 §:n 1. pääosastoa.

– –

(4)      Oikeus kantelun käsittelemiseen sammuu, jos rekisteröity ei tee kantelua vuoden kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon hänelle vastaisesta tapahtumasta, kuitenkin viimeistään kolmen vuoden kuluessa siitä, kun väitetty rikkominen on tapahtunut. Myöhästyneet kantelut hylätään. – –”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

15      GS, joka on lääkäri, vaati 3.7.2017 yhtiötä D, joka on ylläpitäjä lääkäreiden hakukonealustalla, joka antaa kolmansille henkilöille mahdollisuuden esittää arviointeja ja kertoa kokemuksiaan lääkäreistä, poistamaan tiettyjä häntä koskevia henkilötietoja ennen yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantuloa vallinneen oikeudellisen tilanteen perusteella. Yhtiö D hylkäsi tämän poistamista koskevan pyynnön 10.7.2017.

16      Tämän hylkäämisen jälkeen GS nosti marraskuussa 2017 siviilituomioistuimessa kyseistä yhtiötä vastaan kanteen, jossa hän vetosi muun muassa henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen ja vaati häntä koskevien julkaistujen tietojen poistamista. Lisäksi hän vaati, että kyseinen yhtiö velvoitetaan pidättäytymään kaikesta kyseisten tietojen myöhemmästä käsittelystä.

17      Yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantulon jälkeen 22.6.2018 GS esitti yhtiölle D uuden pyynnön poistaa sen ylläpitämällä alustalla julkaistuja häntä koskevia henkilötietoja. Tämäkin pyyntö hylättiin 6.7.2018 päivätyllä kirjeellä.

18      Näin ollen 26.7.2018 GS teki DSB:lle yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan 1 kohdan nojalla kantelun, jossa hän nojautui muun muassa kyseisen asetuksen 17 artiklaan, jossa vahvistetaan oikeus tietojen poistamiseen. GS vaati tässä kantelussa, että DSB toteaa, että hänen henkilötietojen suojaa koskevaa oikeuttaan oli loukattu, ja velvoittaa yhtiön D:n poistamaan kaikki alustallaan olevat häntä koskevat henkilötiedot sekä pidättymään kaikesta niiden myöhemmästä käsittelystä.

19      DSB hylkäsi tämän kantelun 4.1.2019 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, että kyseisellä kantelulla ja marraskuussa 2017 nostetulla siviilikanteella, sellaisena kuin se mainitaan edellä 16 kohdassa, oli sama kohde eli GS:tä koskevien henkilötietojen, sellaisina kuin ne oli julkaistu mainitulla alustalla, poistaminen.

20      Tältä osin DSB katsoo, että se, että asiaa voitaisiin käsitellä samanaikaisesti tai peräjälkeen valvontaviranomaisessa käytävässä menettelyssä ja oikeudenkäyntimenettelyssä, olisi systemaattisesta näkökulmasta yleisellä tietosuoja-asetuksella käyttöön otetun oikeussuojamekanismin vastaista. Sen mukaan tällaisessa tilanteessa valvontaviranomaisen olisi lausuttava samasta kysymyksestä kuin se, joka on saatettu siviilituomioistuimen käsiteltäväksi. Ei voida kuitenkaan hyväksyä, että samanaikaisesti käytetään oikeutta tehdä valvontaviranomaiselle kantelu ja oikeutta nostaa kanne, jolla on sama kohde.

21      GS riitautti DSB:n päätöksen 4.1.2019 Bundesverwaltungsgerichtissä (liittovaltion hallintotuomioistuin, Itävalta), joka hylkäsi hänen kanteensa 4.12.2020 annetulla tuomiolla ajankohtana, jolloin siviilituomioistuimen 23.7.2020 antama tuomio, jolla GS:n vaatimus hylättiin, ei ollut vielä tullut lainvoimaiseksi.

22      Bundesverwaltungsgericht totesi tältä osin, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa on otettu tarkoituksellisesti käyttöön oikeussuojan kaksikanavaisuus. Se muistutti, että koska kyseinen asetus on välittömästi sovellettava, sen kanssa ristiriidassa olevia kansallisia säännöksiä ei tule soveltaa. Näin ollen GS:n kyseisen asetuksen 77 artiklan 1 kohdan perustella tekemää kantelua ei voida hylätä DSB:n esittämillä perusteilla, joten päinvastaisesti on vahvistettava kyseisen valvontaviranomaisen lähtökohtainen toimivalta ratkaista kyseinen kantelu.

23      Tässä yhteydessä kyseinen tuomioistuin kuitenkin katsoi, että mainittu kantelu oli myöhästynyt, koska sitä ei tehty ennen tietosuojalain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, 24 §:n 4 momentissa säädetyn yhden vuoden preklusiivisen määräajan päättymistä. Koska yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan 1 kohtaan perustuvan kantelun tekeminen myöhässä johtaa myös sen hylkäämiseen, GS:n kantelu hylättiin perustellusti.

24      Tämän jälkeen GS – sen jälkeen kun Verfassungsgerichtshof (perustuslakituomioistuin, Itävalta) oli jättänyt hänen kantelunsa tutkimatta – ja DSB tekivät Bundesverwaltungsgerichtin tuomiosta Revision-valituksen Verwaltungsgerichtshofiin (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

25      Verwaltungsgerichtshof ei yhdy Bundesverwaltungsgerichtin arviointiin, jonka mukaan GS:n kantelu olisi myöhästynyt. Verwaltungsgerichtshof aikoo kuitenkin tutkia, voiko kyseisen kantelun hylkääminen perustua laillisesti muihin syihin. Palautettuaan mieleen 12.1.2023 annettuun tuomioon Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság (C‑132/21, EU:C:2023:2), ja 7.12.2023 annettuun tuomioon SCHUFA Holding (Jäännösveloista vapauttaminen) (C‑26/22 et C‑64/22, EU:C:2023:958) perustuvan oikeuskäytännön, kyseinen tuomioistuin pohtii erityisesti DSB:n esittämää perustetta, joka koskee sitä, että vireillä on kanne, jolla on sama kohde kuin mainitulla kantelulla. Se huomauttaa tältä osin, että liittovaltion perustuslain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, 94 §:n 1 momentissa säädetään, että lainkäyttö on kaikissa oikeusasteissa hallinnosta riippumatonta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien tietojen mukaan kyseisessä säännöksessä vahvistetaan lainkäytön ja hallinnon erillisyyden periaate, joka merkitsee, että asia annetaan kokonaisuudessaan joko tuomioistuinten tai hallintoviranomaisten käsiteltäväksi. Mainittu säännös on siis esteenä sille, että tuomioistuimet ja hallintoviranomaiset antavat samanaikaisesti tai peräkkäin ratkaisuja samassa asiassa.

26      Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voidaanko valvontaviranomaiselle yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan 1 kohdan nojalla esitetty kantelu hylätä sillä perusteella, että aikaisemmin on turvauduttu kyseisen asetuksen 79 artiklassa tarkoitettuun tehokkaaseen oikeussuojakeinoon nostamalla kanne, jolla on sama kohde, ja että siihen liittyvä menettely on edelleen vireillä tuomioistuimessa, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu.

27      Jotta estettäisiin keskenään ristiriitaiset päätökset, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tältä osin taipuvainen katsomaan, että jos otetaan vaikutteita yleisen tietosuoja-asetuksen 81 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetystä mekanismista, voisi olla mahdollista hyväksyä, että jos asia on vireillä siviilituomioistuimissa ja hallintoviranomaisissa, sen toimielimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu viimeisenä, olisi hylättävä asianomaisen henkilön vaatimus aikaprioriteetin periaatteen perusteella.

28      Kyseinen tuomioistuin huomauttaa kuitenkin, että mikäli yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan 1 kohdan nojalla tehty kantelu hylätään pelkästään jo sillä perusteella, että kanne on vireillä, kyseisen hylkäämisen ajankohtana henkilötietojen suojaa koskevasta väitetystä loukkauksesta ei ole vielä annettu asiaratkaisua, joten ei ole vielä vaaraa keskenään ristiriitaisista ratkaisuista.

29      Edellä esitetyn perusteella herää kysymys, onko erotettava toisistaan tilanne, jossa kanne on vireillä, ja tilanne, jossa asiaratkaisu on jo annettu, vaikka se ei ole vielä saanut lainvoimaa.

30      Näissä olosuhteissa Verwaltungsgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko [yleisen tietosuoja-asetuksen] 77 ja 79 artiklaa, [luettuna] unionin tuomioistuimen 12.1.2023 annetussa tuomiossa Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság(C‑132/21, EU:C:2023:2) ja 7.12.2023 annetussa tuomiossa SCHUFA Holding (Jäännösveloista vapauttaminen)(C‑26/22 ja C‑64/22; EU:C:2023:958) esittämien toteamusten valossa, tulkittava siten, että kansallisessa oikeudessa säädetty mahdollisuus hylätä [kyseisen asetuksen] 77 artiklan nojalla tehty kantelu valvontaviranomaisessa sillä perusteella, että aikaisemmin on jo haettu oikeussuojaa tuomioistuimessa [kyseisen asetuksen] 79 artiklan nojalla samassa asiassa ja että tämä asia on vireillä tuomioistuimessa, on (edellä mainitussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettu) sallittu keino säätää näiden oikeussuojakeinojen yhteennivoutumisesta?

2)      Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko [yleisen tietosuoja-asetuksen 77 ja 79 artiklaa, luettuna unionin tuomioistuimen 12.1.2023 annetussa tuomiossa Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság(C‑132/21, EU:C:2023:2) ja 7.12.2023 annetussa tuomiossa SCHUFA Holding (Jäännösveloista vapauttaminen)(C‑26/22 ja C‑64/22; EU:C:2023:958) esittämien toteamusten valossa, tulkittava] siten, että kansallisessa oikeudessa säädetty mahdollisuus hylätä yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan nojalla tehty kantelu valvontaviranomaisessa sillä perusteella, että samassa asiassa vireille pannussa menettelyssä, joka koskee [kyseisen asetuksen] 79 artiklan nojalla tuomioistuimessa haettua oikeussuojaa, on jo annettu asiakysymystä koskeva ratkaisu (vaikka se ei ole vielä lainvoimainen), on (edellä mainitussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettu) sallittu keino säätää näiden oikeussuojakeinojen yhteennivoutumisesta?”

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

31      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kahdella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan 1 kohtaa ja 79 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että valvontaviranomainen, jolle on tehty kantelu kyseisen 77 artiklan 1 kohdan nojalla, voisi hylätä sen pelkästään jo sillä perusteella, että kyseisen 79 artiklan 1 kohdan nojalla on aikaisemmin nostettu kanne, jolla on sama kohde, vaikka kyseisestä kanteesta annettu ratkaisu ei ole vielä tullut lainvoimaiseksi.

32      Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden määräyksen tai säännöksen tulkitsemiseksi on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi sen asiayhteys sekä sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa se on (tuomio 12.1.2023, Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság, C‑132/21, EU:C:2023:2, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33      Aluksi on todettava, että yleisen tietosuoja-asetuksen 77 ja 79 artikla kuuluvat kyseisen asetuksen VIII lukuun, jossa säännellään muun muassa oikeussuojakeinoja rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi silloin, kun häntä koskevia henkilötietoja on käsitelty väitetysti kyseisen asetuksen säännösten vastaisesti. Näiden oikeuksien suojaa voi siten vaatia muun muassa suoraan rekisteröity kyseisen asetuksen 77–79 artiklan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2024, Lindenapotheke, C‑21/23, EU:C:2024:846, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34      Tältä osin kyseisten 77–79 artiklan sanamuodon osalta on muistutettava aluksi, että yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jokaisella rekisteröidyllä on oikeus tehdä kantelu valvontaviranomaiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita hallinnollisia muutoksenhakukeinoja tai oikeussuojakeinoja. Seuraavaksi kyseisen asetuksen 78 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin itseään koskevaa valvontaviranomaisen oikeudellisesti sitovaa päätöstä vastaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita hallinnollisia muutoksenhakukeinoja tai muita kuin oikeudellisia oikeussuojakeinoja. Lopuksi mainitun asetuksen 79 artiklan 1 kohdassa taataan, että jokaisella rekisteröidyllä on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta käytettävissä olevien hallinnollisten muutoksenhakukeinojen tai muiden kuin oikeudellisten oikeussuojakeinojen käyttöä, mukaan lukien saman asetuksen 77 artiklan 1 kohtaan perustuva oikeus tehdä kantelu valvontaviranomaiselle (tuomio 4.10.2024, Lindenapotheke, EU:C:2024:846, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      Unionin tuomioistuin on jo todennut, että näissä yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksissä annetaan erilaisia oikeussuojakeinoja henkilöille, jotka vetoavat kyseisen asetuksen rikkomiseen, siten, että kutakin näistä oikeussuojakeinoista on voitava käyttää sen ”rajoittamatta” muiden oikeussuojakeinojen käyttöä (tuomio 12.1.2023, Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság, C‑132/21, EU:C:2023:2, 34 kohta).

36      Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 46 kohdassa, tästä seuraa, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa ei säädetä ensisijaisesta tai yksinomaisesta toimivallasta eikä sillä oteta käyttöön mitään sellaista sääntöä, joka koskee kyseisen viranomaisen tai tuomioistuimen siitä tekemän arvioinnin ensisijaisuutta, onko tällä asetuksella myönnettyjä oikeuksia loukattu. Unionin tuomioistuin on jo nimittäin katsonut, että viimeksi mainitun asetuksen 78 artiklan 1 kohdassa säädettyä oikeussuojakeinoa, jonka kohteena on valvontaviranomaisen mainitun asetuksen 77 artiklan nojalla tekemän päätöksen lainmukaisuuden tutkinta, ja saman asetuksen 79 artiklan 1 kohdassa säädettyä oikeussuojakeinoa voidaan siis käyttää samanaikaisesti ja itsenäisesti (tuomio 12.1.2023, Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság, C‑132/21, EU:C:2023:2, 35 kohta).

37      Toiseksi mainittujen yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten asiayhteydestä on muistutettava, että kyseisen asetuksen 57 artiklan 1 kohdan f alakohdan nojalla jokaisen valvontaviranomaisen on alueellaan käsiteltävä kantelut, joita mainitun asetuksen 77 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella rekisteröidyllä on oikeus tehdä, jos hän katsoo, että häntä koskevien henkilötietojen käsittelyssä rikotaan samaa asetusta, ja tutkittava siinä määrin kuin se on asianmukaista kantelun kohdetta ja ilmoitettava kantelun tekijälle tutkinnan etenemisestä ja sen lopputuloksesta kohtuullisen ajan kuluessa. Valvontaviranomaisen asiana on tutkia tällainen kantelu kaikkea asianmukaista huolellisuutta noudattaen (tuomio 26.9.2024, Land Hessen (Tietosuojaviranomaisen velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin), C‑768/21, EU:C:2024:785, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kuten yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 129 perustelukappaleessa vahvistetaan, valvontaviranomaisella on siten keskeinen rooli henkilötietojen suojajärjestelmässä ja kyseinen viranomainen myötävaikuttaa kyseessä olevan asetuksen johdonmukaiseen soveltamiseen jäsenvaltioissa.

38      Kolmanneksi yleisen tietosuoja-asetuksen tavoitteet tukevat tätä asiayhteyteen perustuvaa tulkintaa. Tältä osin on todettava, että unionin lainsäätäjän päätös antaa rekisteröidyille, joiden henkilötietoja käsitellään, mahdollisuus käyttää samanaikaisesti ja itsenäisesti kyseisen asetuksen 77 artiklan 1 kohdassa ja 79 artiklan 1 kohdassa säädettyjä oikeussuojakeinoja on mainitun asetuksen tavoitteen mukaista; kyseinen tavoite on – kuten mainitun asetuksen johdanto-osan 10 perustelukappaleesta ilmenee – varmistaa korkeatasoinen luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä unionissa. Saman asetuksen johdanto-osan 11 perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että henkilötietojen suojaaminen tehokkaasti edellyttää rekisteröityjen oikeuksien vahvistamista.

39      Unionin tuomioistuin on jo todennut, että useiden oikeussuojakeinojen käyttöön antaminen vahvistaa yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 141 perustelukappaleessa todettua tavoitetta taata jokaiselle rekisteröidylle, joka katsoo, että hänen kyseiseen asetukseen perustuvia oikeuksiaan on loukattu, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti (tuomio 12.1.2023, Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság, C‑132/21, EU:C:2023:2, 44 kohta).

40      Unionin tuomioistuin on myös korostanut, että unionin lainsäätäjän päätös antaa rekisteröidyille mahdollisuus käyttää samanaikaisesti ja itsenäisesti yhtäältä yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan 1 kohdassa ja 78 artiklan 1 kohdassa ja toisaalta kyseisen asetuksen 79 artiklan 1 kohdassa säädettyjä oikeussuojakeinoja on mainitun asetuksen tavoitteen mukaista (tuomio 12.1.2023, Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság, C‑132/21, EU:C:2023:2, 42 kohta).

41      Jos unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion asiana on kuitenkin jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen nojalla antaa hallinnollista menettelyä ja tuomioistuinmenettelyä koskevan säännöt, joilla pyritään turvaamaan unionin oikeuteen perustuvien yksityisten oikeuksien korkeatasoinen suoja (tuomio 12.1.2023, Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság, C‑132/21, EU:C:2023:2, 45 kohta).

42      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siten ratkaistava kansallisten menettelysääntöjen perusteella, miten yleisen tietosuoja-asetuksen 77–79 artiklassa säädettyjä oikeussuojakeinoja on sovellettava (tuomio 12.1.2023, Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság, C‑132/21, EU:C:2023:2, 46 kohta).

43      Erityisesti samanaikaisten ja itsenäisten oikeussuojakeinojen soveltamista koskevien sääntöjen ei pitäisi kuitenkaan kyseenalaistaa kyseisellä asetuksella taattujen oikeuksien tehokasta vaikutusta ja tosiasiallista suojaa (tuomio 12.1.2023, Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság, C‑132/21, EU:C:2023:2, 47 kohta).

44      Tältä osin kyseiset säännöt eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia oikeussuojakeinoja jäsenvaltion sisäiseen oikeusjärjestykseen perustuvien oikeuksien suojaamiseksi (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä tunnustettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate) (tuomio 12.1.2023, Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság, C‑132/21, EU:C:2023:2, 48 kohta).

45      Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on korostanut, että kun jäsenvaltiot määrittelevät yleisellä tietosuoja-asetuksella myönnettyjen oikeuksien suojaamisen varmistamiseksi tarkoitettuja oikeussuojakeinoja koskevat menettelysäännöt, niiden on taattava tehokkaita oikeussuojakeinoja ja puolueetonta tuomioistuinta koskevan oikeuden kunnioittaminen; kyseinen oikeus vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa, jossa toistetaan tehokasta tuomioistuimen antamaa oikeussuojaa koskeva periaate (tuomio 12.1.2023, Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság, C‑132/21, EU:C:2023:2, 50 kohta).

46      Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Itävallan oikeudessa säädetty oikeussuojakeinojen järjestelmä on esteenä sille, että tuomioistuimet ja hallintoviranomaiset lausuvat samanaikaisesti tai peräjälkeen samasta asiasta. Tässä yhteydessä herää kysymys, voidaanko valvontaviranomaiselle yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan 1 kohdan nojalla esitetty kantelu hylätä pelkästään jo sillä perusteella, että kyseisen asetuksen 79 artiklan nojalla on aikaisemmin nostettu kanne, jolla on sama kohde, ja että siihen liittyvä menettely on edelleen vireillä.

47      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällainen oikeussuojakeinojen yhteennivoutuminen myötävaikuttaa siihen, että vältytään tekemästä keskenään ristiriitaisia ratkaisuja saman pyynnön osalta. Kuitenkin se korostaa, että jos DSB hylkää yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan 1 kohdan nojalla tehdyn kantelun sillä perusteella, että kyseisen asetuksen 79 artiklan 1 kohdan perusteella nostettu kanne on vireillä tuomioistuimessa, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, kyseinen viranomainen ei voi olla varma siitä, että kyseisestä kanteesta tosiasiallisesti annetaan asiakysymystä koskeva ratkaisu. Asia on näin erityisesti siinä tapauksessa, jos kyseinen kanne jätetään tutkimatta eikä asiakysymystä ratkaista.

48      Tältä osin on muistutettava – kuten edellä 37 kohdassa todetaan –, että yleisen tietosuoja-asetuksen 57 artiklan 1 kohdan f alakohdan nojalla jokaisen valvontaviranomaisen on alueellaan käsiteltävä kantelut, joita kyseisen asetuksen 77 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella rekisteröidyllä on oikeus tehdä, jos hän katsoo, että häntä koskevien henkilötietojen käsittelyssä rikotaan kyseistä asetusta, ja tutkittava siinä määrin kuin se on asianmukaista kantelun kohdetta. Valvontaviranomaisen asiana on tutkia tällainen kantelu kaikkea asianmukaista huolellisuutta noudattaen (tuomio 7.12.2023, SCHUFA Holding (Jäännösveloista vapauttaminen), C‑26/22 ja C‑64/22, EU:C:2023:958, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49      Kyseisen käsittelyn yhteydessä tämä viranomainen voi yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 2 kohdassa lueteltujen korjaavien toimivaltuuksien osalta käyttää harkintavaltaa valitessaan asianmukaisia ja tarpeellisia keinoja (tuomio 7.12.2023, SCHUFA Holding (Jäännösveloista vapauttaminen), C‑26/22 ja C‑64/22, EU:C:2023:958, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

50      Tältä osin unionin tuomioistuin on katsonut, että kantelumenettely, joka ei ole vetoomusmenettely, on tarkoitettu mekanismiksi, jolla suojellaan tehokkaasti rekisteröityjen oikeuksia ja etuja (tuomio 7.12.2023, SCHUFA Holding (Jäännösveloista vapauttaminen), C‑26/22 ja C‑64/22, EU:C:2023:958, 58 kohta).

51      Valvontaviranomaisen on nimittäin puututtava asiaan, kun yhden tai useamman yleisen tietosuoja‑asetuksen 58 artiklan 2 kohdassa säädetyn korjaavan toimenpiteen toteuttaminen on asianmukaista, tarpeellista ja oikeasuhteista todetun puutteen korjaamiseksi ja kyseisen asetuksen täysimääräisen noudattamisen varmistamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2025, Inspektorat kam Visshia sadeben savet, C‑313/23, C‑316/23 ja C‑332/23, EU:C:2025:303, 132 kohta).

52      Kyseinen asiaan puuttumista koskeva velvollisuus edellyttää tosin sitä, että jos valvontaviranomainen käsittelee yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan 1 kohdan nojalla tehtyä kantelua ja sille ilmoitetaan kyseisen asetuksen 79 artiklan 1 kohdan perusteella nostetusta kanteesta, jolla on sama kohde, valvontaviranomaisen on kyseisen kantelun tutkimisen yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon ratkaisu, jolla tämä oikeudenkäynti lopullisesti päätetään.

53      Olisi kuitenkin saman velvollisuuden vastaista viedä rekisteröidyltä, jonka henkilötietoja käsitellään, mahdollisuus käyttää tällaista suojamekanismia sallimalla se, että valvontaviranomainen hylkää hänen kantelunsa pelkästään jo sillä perusteella, että yleisen tietosuoja-asetuksen 79 artiklan 1 kohdan perusteella on aikaisemmin nostettu kanne, jolla on sama kohde, vaikka kyseisestä kanteesta annettu ratkaisu ei ole vielä tullut lainvoimaiseksi.

54      Tässä yhteydessä vaarasta, että samassa jäsenvaltiossa tapahtuvasta samasta henkilötietojen käsittelystä tehtäisiin keskenään ristiriitaisia päätöksiä, on todettava – kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 55 ja 56 kohdassa –, että kyseinen jäsenvaltio voisi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa harkita esimerkiksi ottavansa käyttöön sellaisen keskeyttämismekanismin, jonka nojalla valvontaviranomaisella, jolle on tehty kantelu yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan 1 kohdan nojalla, olisi mahdollisuus tai velvollisuus keskeyttää siinä vireillä oleva menettely, jos kyseisen asetuksen 79 artiklan 1 kohdan nojalla on nostettu aikaisemmin kanne, jolla on sama kohde. Tällaista keskeyttämistä voitaisiin jatkaa siihen saakka, että kyseisestä kanteesta annetaan ensimmäinen tuomio, ja tarvittaessa tilanteessa, jossa kyseiseen tuomioon haetaan muutosta, siihen saakka, että asianomainen oikeusriita päätetään lopullisesti tuomioistuimen päätöksellä.

55      Tältä osin on todettava, että valvontaviranomaiselle mainitun asetuksen 77 artiklan 1 kohdan nojalla tehdyn kantelun tutkinnan mahdollinen keskeyttäminen tuomioistuimen päätöksen odotusaikana on sekä tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takaamista koskevan vaatimuksen että yleisessä tietosuoja-asetuksessa taattujen oikeuksien tehokasta suojaamista ja keskenään ristiriitaisten ratkaisujen, jotka voisivat vaarantaa oikeusvarmuuden, antamiselta välttymistä koskevan vaatimuksen mukainen.

56      Sitä vastoin silloin, jos valvontaviranomainen hylkää kantelun pelkästään jo sillä perusteella, että kyseisen asetuksen 79 artiklan 1 kohdan perusteella nostettu kanne on vireillä, yhtäältä – kuten edellä 47 kohdassa mainitaan – kyseinen viranomainen ei voi olla varma siitä, että kyseisestä kanteesta tosiasiallisesti annetaan asiakysymystä koskeva ratkaisu. Toisaalta uuden kantelun tekeminen voi osoittautua mahdottomaksi tilanteessa, jossa kansallisessa oikeudessa asetetaan sen edellytykseksi tutkittavaksi ottamista koskevan määräajan noudattaminen – kuten on nyt käsiteltävässä asiassa – ja kyseinen määräaika on jo päättynyt. Näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että rekisteröity, jonka henkilötietoja käsitellään, jäisi ilman tehokasta suojaa, jos hänen nostamansa kanne hylättäisiin menettelyllisestä syystä eikä asiakysymystä ratkaistaisi tai jos hän haluaisi peruuttaa kanteensa.

57      Kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 57 kohdassa, valvontaviranomaiselle tehdyn kantelun hylkääminen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa olisi näin ollen tehokkuusperiaatteen vastaista, koska tämä oikeussuojakeinojen yhteennivoutumisen tapa on omiaan vaarantamaan yleisessä tietosuoja-asetuksessa taattujen oikeuksien tehokkaan suojan.

58      Tästä seuraa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, ovatko pääasiassa kyseessä olevat kansallisen oikeuden säännökset omiaan takaamaan yleisessä tietosuoja-asetuksessa taattujen oikeuksien tehokkaan suojan erityisesti rekisteröidyille, joiden henkilötietoja käsitellään, kuuluvien samanaikaisten ja itsenäisten oikeussuojakeinojen yhteennivoutumisen osalta.

59      Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan 1 kohtaa ja 79 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että valvontaviranomainen, jolle on tehty kantelu kyseisen 77 artiklan 1 kohdan nojalla, voisi hylätä sen pelkästään jo sillä perusteella, että kyseisen 79 artiklan 1 kohdan nojalla on aikaisemmin nostettu kanne, jolla on sama kohde, vaikka kyseisestä kanteesta annettu ratkaisu ei ole vielä tullut lainvoimaiseksi.

 Oikeudenkäyntikulut

60      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) 77 artiklan 1 kohtaa ja 79 artiklan 1 kohtaa

on tulkittava siten, että

ne ovat esteenä sille, että valvontaviranomainen, jolle on tehty kantelu kyseisen 77 artiklan 1 kohdan nojalla, voisi hylätä sen pelkästään jo sillä perusteella, että kyseisen 79 artiklan 1 kohdan nojalla on aikaisemmin nostettu kanne, jolla on sama kohde, vaikka kyseisestä kanteesta annettu ratkaisu ei ole vielä tullut lainvoimaiseksi.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: saksa.