<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C‑682/15</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62015CC0682</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:2">EU:C:2017:2</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>24</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>24</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>RATKAISUEHDOTUS – MELCHIOR WATHELET – ASIA C 682/15</P><P>BERLIOZ INVESTMENT FUND</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Melchior Wathelet</HT></P><P><DATE ISO="20170110">10 päivänä tammikuuta 2017</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑682/15</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Berlioz Investment Fund SA</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">vastaan</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Directeur de l’administration des Contributions directes</HT></P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Cour administrative (ylin hallintotuomioistuin, Luxemburg))</HT></P></STI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2011/16/EU</KEYWORD><KEYWORD>1 artiklan 1 kohta</KEYWORD><KEYWORD>5 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Hallinnollinen yhteistyö verotuksen alalla</KEYWORD><KEYWORD>Veroviranomaisten välinen tietojenvaihto</KEYWORD><KEYWORD>Pyydettyjen tietojen ennalta arvioidun olennaisuuden käsite</KEYWORD><KEYWORD>Kolmannen osapuolen kieltäytyminen antamasta tiettyjä tietoja pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa</KEYWORD><KEYWORD>Seuraamukset</KEYWORD><KEYWORD>Euroopan unionin perusoikeuskirjan soveltaminen</KEYWORD><KEYWORD>47 artikla</KEYWORD><KEYWORD>51 artiklan 1 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimessa</KEYWORD><KEYWORD>Oikeus hakea muutosta kolmannelle osapuolelle osoitettuun tietopyyntöön</KEYWORD></INDEX><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee pääasiallisesti hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta <DATE ISO="20110215">15.2.2011</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="064" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 64, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 1 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Pyyntö ajoittuu erityiseen ilmapiiriin, jota värittävät hiljattain paljastuneet ja lehdistössä viime kuukausina esillä olleet <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>rahoitusskandaalit<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Tarkoitan Tutkivien journalistien kansainväliseen yhteenliittymään (ICIJ) kuuluvien erimaalaisten toimittajien tekemiä tutkimuksia, jotka ovat johtaneet paljastuksiin nimeltä LuxLeaks, SwissLeaks tai Panama Papers.</P></NOTE> sekä muut mahdolliset verotusedut, joita jotkin maat ovat myöntäneet monikansallisille yhtiöille.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Euroopan komissio on käynnistänyt useita tutkimuksia eri jäsenvaltioista, jotka ovat myöntäneet edullisia verokantoja joillekin yrityksille, kuten esimerkiksi Alankomaiden kuningaskunta Starbucksille, Irlanti Applelle, Luxemburgin suurherttuakunta McDonald’sille ja Amazonille sekä Belgian kuningaskunta järjestelmälleen, jota kutsutaan nimellä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>excess profits rulings<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>.</P></NOTE> Nämä tapahtumat ovat saaneet monet kansalaiset toivomaan avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämistä näissä asioissa sekä herättäneet joissakin kummastusta siitä, ettei verotusasioita ole yhdenmukaistettu Euroopan unionissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Jäsenvaltiot hyödyntävätkin yhä enemmän sellaisia oikeudellisia välineitä – kuten direktiiviä 2011/16 – joilla voidaan tehostaa veropetosten torjuntaa. Näiden keinojen lisääntyvä käyttö herättää vääjäämättä kysymyksen yhtäältä hallinnon tehokkuuden ja toisaalta kansalaisoikeuksien, kuten oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, kunnioittamisen välisestä tasapainosta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Juuri tästä pulmallisesta yhtälöstä on viime kädessä kyse Cour administrativen (ylin hallintotuomioistuin, Luxemburg) esittämissä ennakkoratkaisukysymyksissä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirja</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 47 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>, määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa.</ALINEA><ALINEA>Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Jokaisella on oltava mahdollisuus saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään.</ALINEA><ALINEA>Maksutonta oikeusapua annetaan vähävaraisille, jos tällainen apu on tarpeen, jotta asianomainen voisi tehokkaasti käyttää oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Direktiivi 2011/16</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/16 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Jäsenvaltioiden olisi vaihdettava yksittäisiä tapauksia koskevia tietoja, kun jäsenvaltio sitä pyytää, ja tehtävä tarvittavat tutkimukset tällaisten tietojen saamiseksi. <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>Arvellun merkityksellisyyden<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="2019" ID="QE0006"/> vaatimuksen tarkoituksena on sallia mahdollisimman laaja tietojenvaihto veroasioissa ja samanaikaisesti tarkentaa, että jäsenvaltioilla ei ole oikeutta ryhtyä <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>urkkimaan tietoja<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="2019" ID="QE0007"/> tai pyytämään tietoja, joilla ei ole todennäköisesti merkitystä tietyn veronmaksajan veroasioissa. Vaikka tämän direktiivin 20 artikla sisältää menettelyyn liittyviä vaatimuksia, näitä säännöksiä on tulkittava väljästi, jotta ei estetä tehokasta tietojenvaihtoa.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></P></CONSID></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/16 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt ja menettelyt, joiden mukaan jäsenvaltiot tekevät toistensa kanssa yhteistyötä vaihtaakseen tietoja, jotka ovat ennalta arvioiden olennaisia 2 artiklassa tarkoitettuja veroja koskevien jäsenvaltioiden kansallisten lakien hallinnoimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/16 5 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle kaikki 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka ovat sen hallussa tai jotka se saa hallinnollisten tutkimusten tuloksena.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/16 7 artiklan 4 kohdassa täsmennetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle pyynnössä mahdollisesti olevista puutteista ja täydentävien taustatietojen tarpeesta kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Tässä tapauksessa 1 kohdassa säädetyt määräajat alkavat sitä päivää seuraavana päivänä, jona pyynnön vastaanottava viranomainen on vastaanottanut tarvittavat täydentävät tiedot.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/16 17 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>Rajoitukset<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="017.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Viranomaisen, joka vastaanottaa pyynnön jäsenvaltiossa, on annettava 5 artiklassa tarkoitetut tiedot toisessa jäsenvaltiossa olevalle pyynnön esittävälle viranomaiselle sillä edellytyksellä, että pyynnön esittävä viranomainen on käyttänyt kaikki tavanomaiset tietolähteet, joita se olisi kyseisissä olosuhteissa voinut käyttää pyydettyjen tietojen saamiseksi vaarantamatta tavoitteidensa saavuttamista.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="017.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Tämä direktiivi ei velvoita pyynnön vastaanottavaa jäsenvaltiota suorittamaan tutkimuksia tai ilmoittamaan tietoja, jos tällaisten tutkimusten tekeminen tai pyydettyjen tietojen kerääminen sen omiin tarkoituksiin olisi sen lainsäädännön vastaista.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="017.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä antamasta tietoja, jos pyynnön esittävä jäsenvaltio ei voi oikeudellisista syistä antaa samanlaisia tietoja.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="017.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Tietojen antamisesta voidaan kieltäytyä, jos se johtaisi liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden tai kaupallisen menettelyn tai sellaisen tiedon paljastamiseen, jonka paljastaminen olisi yleisen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="017.005"><NO.PARAG>5.</NO.PARAG><ALINEA>Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle perusteet tietopyynnön epäämiseen.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/16 18 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>Velvollisuudet<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="018.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jos jäsenvaltio pyytää tämän direktiivin mukaisesti tietoja, pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion on pyydettyjen tietojen saamiseksi käytettävä tietojen keräämiseen tarkoitettuja toimenpiteitään, vaikka kyseinen jäsenvaltio ei tarvitsisi näitä tietoja omiin verotuksellisiin tarkoituksiinsa. Tämä velvollisuus ei rajoita 17 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan soveltamista, mutta kyseisten kohtien ei missään tapauksessa pidä tulkita antavan pyynnön vastaanottavalle jäsenvaltiolle mahdollisuutta kieltäytyä tietojen toimittamisesta vain sen vuoksi, että sillä ei ole tietoihin kansallista intressiä.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="018.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä olevan 17 artiklan 2 ja 4 kohdan ei pidä missään tapauksessa tulkita antavan jäsenvaltiossa olevalle pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle mahdollisuutta kieltäytyä toimittamasta tietoja vain sen vuoksi, että kyseiset tiedot ovat pankin, muun rahoituslaitoksen, asiamiehen tai edustajan tai uskotun miehen hallussa tai ne koskevat omistusosuuksia henkilössä.</ALINEA></PARAG><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></P></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/16 20 artiklan 2 kohdassa täsmennetään vielä ne vähimmäistiedot, joiden on sisällyttävä tietojenvaihdossa käytettyihin vakiomuotoisiin lomakkeisiin. Säännös kuuluu seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun vakiomuotoiseen lomakkeeseen on sisällytettävä ainakin seuraavat pyynnön esittävän viranomaisen antamat tiedot:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>tutkimuksen tai tutkinnan kohteena olevan henkilön henkilöllisyys;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>verotuksellinen tarkoitus, jota varten tiedot hankitaan.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA><?PAGE NO="4"?><ALINEA>Pyynnön esittävä viranomainen voi kansainvälisen kehityksen mukaisesti antaa sellaisten henkilöiden, joiden hallussa pyydettyjen tietojen uskotaan olevan, nimen ja osoitteen, jos ne ovat tiedossa, sekä minkä tahansa tiedon, joka voi tehdä tietojen keräämisen helpommaksi pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle.<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Luxemburgin oikeus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT><DATE ISO="20130329">29.3.2013</DATE> annettu laki</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Direktiivi 2011/16 on saatettu osaksi Luxemburgin oikeutta direktiivin 2011/16 täytäntöönpanosta <DATE ISO="20130329">29.3.2013</DATE> annetulla lailla (jäljempänä <DATE ISO="20130329">29.3.2013</DATE> annettu laki).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT><DATE ISO="20130329">29.3.2013</DATE> annetun lain 6 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>Pyynnön vastaanottavan Luxemburgin viranomaisen on pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä ilmoitettava tälle sellaiset tiedot, joilla on todennäköisesti merkitystä 1 pykälässä tarkoitettuja veroja koskevan, pyynnön esittävän jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön hallinnoimisessa ja täytäntöönpanossa ja jotka ovat sen hallussa tai jotka se saa hallinnollisten tutkimusten tuloksena.<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT><DATE ISO="20130329">29.3.2013</DATE> annetun lain 8 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>Pyynnön vastaanottavan Luxemburgin viranomaisen on toimitettava 6 §:ssä tarkoitetut tiedot mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden kuukauden kuluttua pyynnön vastaanottamispäivästä. Tiedot on kuitenkin toimitettava kahden kuukauden kuluessa mainitusta päivästä, jos kyseiset tiedot ovat jo pyynnön vastaanottavan Luxemburgin viranomaisen hallussa.<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT><DATE ISO="20141125">25.11.2014</DATE> annettu laki</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Verotietoja koskevaan tietojenvaihtopyyntöön sovellettavasta menettelystä sekä verosopimusten hyväksymisestä ja siihen sovellettavasta tietojenvaihtopyyntöä koskevasta menettelystä <DATE ISO="20100331">31.3.2010</DATE> annetun lain muuttamisesta <DATE ISO="20141125">25.11.2014</DATE> annettu laki (jäljempänä <DATE ISO="20141125">25.11.2014</DATE> annettu laki) sisältää seuraavat säännökset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT><DATE ISO="20141125">25.11.2014</DATE> annetun lain 1 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="001.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA><P>Tätä lakia sovelletaan sen voimaantulosta lähtien pyynnön esittävän valtion toimivaltaiselta viranomaiselta peräisin oleviin tietojenvaihtopyyntöihin seuraavien oikeussääntöjen nojalla:</P><P>– –</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>hallinnollisesta yhteistyöstä verojen alalla <DATE ISO="20130329">29.3.2013</DATE> annettu muutettu laki;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT><DATE ISO="20141125">25.11.2014</DATE> annetun lain 2 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="002.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Veroviranomaiset saavat pyytää kaikenlaisia sopimuksiin tai lakeihin perustuvan tietojenvaihdon toteuttamiseksi tarvittavia tietoja näiden tietojen haltijoilta.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="002.002"><NO.PARAG>(2)</NO.PARAG><ALINEA>Tietojen haltija on velvollinen antamaan kaikki pyydetyt tiedot täsmällisesti ja muuttamattomina kuukauden kuluessa pyydettyjen tietojen toimittamisesta annetun määräyksen tiedoksiannosta. Tämä velvollisuus sisältää tietojen perustana olevien asiakirjojen toimittamisen muuttamattomina.</ALINEA></PARAG><?PAGE NO="5"?><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></P></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT><DATE ISO="20141125">25.11.2014</DATE> annetun lain 3 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="003.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Toimivaltainen veroviranomainen tutkii tietojenvaihtopyynnön muodollisen sääntöjenmukaisuuden. Tietojenvaihtopyyntö on muodollisesti sääntöjenmukainen, jos siinä ilmoitetaan oikeusperusta ja toimivaltainen viranomainen, jolta pyyntö on peräisin, sekä muut sopimusten ja lakien mukaiset tiedot.</ALINEA></PARAG><P>– –</P><PARAG IDENTIFIER="003.003"><NO.PARAG>(3)</NO.PARAG><ALINEA>Jos toimivaltaisella veroviranomaisella ei ole pyydettyjä tietoja hallussaan, toimivaltaisen verojohtajan tai hänen valtuuttamansa henkilön on annettava pyydettyjen tietojen toimittamista koskeva määräyksensä tiedoksi tietojen haltijalle osoitetulla kirjatulla kirjeellä. Määräyksen antaminen tiedoksi pyydettyjen tietojen haltijalle vastaa tiedoksiantoa kenelle tahansa muulle siinä tarkoitetulle henkilölle.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="003.004"><NO.PARAG>(4)</NO.PARAG><ALINEA>Tietojenvaihtopyyntöä ei julkisteta. Tietojenantamismääräykseen on sisällytettävä ainoastaan sellaiset välttämättömät tiedot, joiden perusteella tietojen haltija voi yksilöidä pyydetyt tiedot.</ALINEA></PARAG><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/></P></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT><DATE ISO="20141125">25.11.2014</DATE> annetun lain 5 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>Jos pyydettyjä tietoja ei toimiteta kuukauden kuluessa siitä, kun määräys pyydettyjen tietojen toimittamisesta on annettu tiedoksi, tietojen haltijalle voidaan määrätä enintään <FT TYPE="NUMBER">250000</FT> euron suuruinen verohallinnollinen seuraamusmaksu. Sen määrän vahvistaa toimivaltainen verojohtaja tai hänen valtuuttamansa henkilö.<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT><DATE ISO="20141125">25.11.2014</DATE> annetun lain 6 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="006.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Edellä 3 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuihin tietojenvaihtopyyntöön ja määräykseen ei voida hakea muutosta.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="006.002"><NO.PARAG>(2)</NO.PARAG><ALINEA>Tietojen haltija voi hakea muutosta edellä 5 §:ssä tarkoitettuihin määräyksiin hallintotuomioistuimeen tekemällään valituksella määräyksen muuttamiseksi (recours en réformation). Valitus on tehtävä kuukauden kuluessa määräyksen tiedoksiannosta pyydettyjen tietojen haltijalle. Valituksella on lykkäävä vaikutus. – –</ALINEA><ALINEA>Hallintotuomioistuimen ratkaisuista on mahdollista valittaa Cour administrativeen. Valitus on tehtävä 15 päivän kuluessa siitä, kun kirjaamo on antanut päätöksen tiedoksi. – –. Cour administrative antaa ratkaisun kuukauden kuluessa vastineen tiedoksiannosta lukien tai muussa tapauksessa kuukauden kuluessa tämän vastineen jättämiselle asetetun määräajan päättymisestä.<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasian tosiseikat</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Ranskan toimivaltainen veroviranomainen osoitti <DATE ISO="20141203">3.12.2014</DATE> Luxemburgin veroviranomaiselle direktiiviin 2011/16 perustuvan tietopyynnön Ranskan oikeuden mukaisesti perustetun Cofima SAS ‑nimisen yksinkertaistetun osakeyhtiön (société par actions simplifiée, SAS) verotuksellisen tilanteen tutkinnan yhteydessä. Pyyntö koski useita Cofiman omistavaan yhtiöön eli Luxemburgin oikeuden mukaisesti perustettuun osakeyhtiöön Berlioz Investment SA:han (jäljempänä Berlioz) liittyviä tietoja.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Berlioz on näet saanut tytäryhtiöltään Cofimalta lähdeverosta vapautettuja osinkoja, ja Ranskan veroviranomaiselle oli epäselvää, oliko Ranskan oikeudessa asiasta säädettyjä edellytyksiä noudatettu. Se halusi saada Luxemburgin virkaveljeltään useita tietoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Luxemburgin välittömästä verotuksesta vastaavan viranomaisen johtaja (jäljempänä verojohtaja) teki mainitun virka-apupyynnön johdosta <DATE ISO="20150316">16.3.2015</DATE> päätöksen, jolla se määräsi Berliozin ilmoittamaan sille erinäisiä tietoja (jäljempänä tietojenantamismääräys), kuten erityisesti</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>selvittämään asiakirjatodistein, onko yhtiön toimivan johdon kotipaikka Luxemburgissa, ja mitkä ovat aikaisempien ja nykyisten toimipaikkojen keskeiset tunnusmerkit (toimipaikan kuvaus, Berliozin toimitilojen pinta-ala, Berliozille kuuluvat tarvikkeet ja tietotekniset laitteet, jäljennös toimitiloja koskevasta vuokrasopimuksesta sekä kotiosoite)</P></ITEM><ITEM><P>toimittamaan Berliozin työntekijöistä luettelon, jossa mainitaan heidän tehtävänsä yhtiössä sekä yksilöidään yhtiön päätoimipaikassa työskentelevät työntekijät</P></ITEM><ITEM><P>selvittämään, vuokraako Berlioz työvoimaa Luxemburgissa</P></ITEM><ITEM><P>ilmoittamaan, onko Berliozin ja Cofiman välillä sopimusta, ja mikäli on, toimittamaan jäljennöksen siitä</P></ITEM><ITEM><P>ilmoittamaan asiakirjatodistein Berliozin osuudet muista yhtiöistä sekä näiden osakkuuksien rahoitustapa</P></ITEM><ITEM><P>ilmoittamaan Berliozin osakkaiden nimet ja osoitteet sekä kunkin osakkaan hallussa olevan pääoman määrä sekä omistusosuus yhtiöstä</P></ITEM><ITEM><P>ilmoittamaan, millä summalla Cofiman osakkeita oli kirjattu Berliozin taseeseen ennen <DATE ISO="20120307">7.3.2012</DATE> pidettyä Cofiman yhtiökokousta, sekä toimittamaan historiatiedot siitä, millä arvolla Cofiman osakkeet on kirjattu taseeseen Cofimaan <DATE ISO="20021205">5.12.2002</DATE> tehdyn sijoituksen, Cofimaan <DATE ISO="20031031">31.10.2003</DATE> tehdyn sijoituksen ja <DATE ISO="20071002">2.10.2007</DATE> tehdyn oston yhteydessä.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Berlioz vastasi <DATE ISO="20150421">21.4.2015</DATE> tietojenantamismääräykseen mutta jätti vastaamatta siihen osaan, joka koski osakkaiden nimiä ja osoitteita, kunkin osakkaan hallussa olevan pääoman määrää tai omistusosuutta yhtiöstä; tätä se perusteli sillä, ettei näillä tiedoilla ollut direktiivissä 2011/16 tarkoitettua todennäköistä merkitystä Ranskan veroviranomaisen suorittaman valvonnan kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Verojohtaja määräsi <DATE ISO="20150422">22.4.2015</DATE> Berliozin toimittamaan sille pyydetyt tiedot <DATE ISO="20150429">29.4.2015</DATE> mennessä, sillä muussa tapauksessa sille voitaisiin määrätä <DATE ISO="20141125">25.11.2014</DATE> annetun lain 5 §:n 1 momenttiin perustuva verohallinnollinen seuraamusmaksu. Koska Berlioz ei edelleenkään suostunut ilmoittamaan tietoja, verojohtaja määräsi <DATE ISO="20150518">18.5.2015</DATE> sille <FT TYPE="NUMBER">250000</FT> euron suuruisen hallinnollisen seuraamusmaksun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Berlioz valitti sakon vuoksi tribunal administratifeen (hallintotuomioistuin, Luxemburg) verojohtajan päätöksestä, jolla sille määrättiin seuraamus, ja vaati tutkimaan, oliko tietojenantamismääräys perusteltu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Tribunal administratif totesi <DATE ISO="20150813">13.8.2015</DATE> antamallaan tuomiolla osittain perustelluksi pääasian kohteena olevan valituksen, jolla haettiin määräyksen muuttamista, ja alensi sakon <FT TYPE="NUMBER">150000</FT> euroon. Se hylkäsi valituksen muilta osin ja totesi, ettei ratkaisuun toissijaisesta valituksesta, jolla vaadittiin määräyksen kumoamista, ollut aihetta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Berlioz haki <DATE ISO="20150831">31.8.2015</DATE> päivätyllä valituskirjelmällä muutosta Cour administrativessa sillä perusteella, että se, että tribunal administratif kieltäytyi tutkimasta <DATE ISO="20141125">25.11.2014</DATE> annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaisesti, oliko tietojenantamismääräys perusteltu, loukkasi Berliozin oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimessa, sellaisena kuin se taataan Roomassa <DATE ISO="19501104">4.11.1950</DATE> allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Cour administrativen mukaan perusoikeuskirja ja erityisesti sen 47 artikla oli mahdollisesti tarpeen ottaa huomioon. Kehotettuaan pääasian asianosaisia toimittamaan sille asiaa koskevat huomautuksensa Cour administrative päätti lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisupyyntö ja menettely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Cour administrative päätti <DATE ISO="20151217">17.12.2015</DATE> antamallaan ja unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20151218">18.12.2015</DATE> saapuneella päätöksellä esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat SEUT 267 artiklaan perustuvat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>1)</NO.P><TXT>Soveltaako jäsenvaltio perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla unionin oikeutta, jolloin perusoikeuskirja tulee sovellettavaksi, nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa, jossa se vahvistaa yksityiselle rahamääräisen hallinnollisen seuraamuksen sillä perusteella, että tämän katsotaan laiminlyöneen yhteistyövelvoitteensa, jotka perustuvat tietojenantamismääräykseen, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut tätä koskevien kansallisten menettelysääntöjen perusteella, kun kyseinen valtio panee vastaanottavan valtion ominaisuudessa täytäntöön toiselta jäsenvaltiolta saamansa tietojenvaihtopyynnön, jonka toinen jäsenvaltio perustaa muun muassa pyyntöön perustuvaa tietojenvaihtoa koskeviin direktiivin [2011/16] säännöksiin?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos todetaan, että nyt käsiteltävässä asiassa on sovellettava perusoikeuskirjaa, voiko yksityinen vedota perusoikeuskirjan 47 artiklaan, jos se katsoo, että pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion, jossa se asuu, toimivaltaisen viranomaisen tarkoituksena on toiselta jäsenvaltiolta saadun tietopyynnön täytäntöönpanon yhteydessä velvoittaa se sille määrätyllä edellä mainitulla rahamääräisellä hallinnollisella seuraamuksella toimittamaan tietoja, joille ei ole todelliseen verotukselliseen tarkoitetukseen liittyviä perusteita, jolloin tietojen pyytämiselle ei olisi tässä tapauksessa hyväksyttävää tarkoitusta, ja että tietopyynnöllä pyritään saamaan tietoja, jotka eivät ole ennalta arvioiden olennaisia kyseisen verotuksen kannalta?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Jos todetaan, että nyt käsiteltävässä asiassa on sovellettava perusoikeuskirjaa, edellyttääkö perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen – ilman että sitä voidaan rajoittaa perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan nojalla –, että toimivaltaisella kansallisella tuomioistuimella on oltava täysi tuomiovalta ja näin ollen valta valvoa ainakin lainvastaisuusväitteen perusteella jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten esimerkiksi direktiivin 2011/16 nojalla esittämän tietopyynnön täytäntöönpanon yhteydessä antaman tietojenantamismääräyksen pätevyyttä, kun sen tutkittavana on kolmannen osapuolen, jolla on tiedot hallussaan ja jolle tietojenantamismääräys on osoitettu, tekemä valitus, joka koskee päätöstä, jolla on vahvistettu rahamääräinen hallinnollinen seuraamus sillä perusteella, että yksityisen väitetään laiminlyöneen velvollisuutensa tehdä yhteistyötä tietopyynnön täytäntöönpanon yhteydessä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Jos todetaan, että nyt käsiteltävässä asiassa on sovellettava perusoikeuskirjaa, onko direktiivin 2011/16 1 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklaa, kun otetaan huomioon yhtäältä yhteneväisyys [taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön] tulo- ja varallisuusverosopimusmalliin perustuvan<?PAGE NO="8"?> säännön, jonka mukaan tietojen on oltava ennalta arvioiden olennaisia, kanssa ja toisaalta SEU 4 artiklaan kirjattu vilpittömän yhteistyön periaate sekä direktiivin 2011/16 tarkoitus, tulkittava siten, että se, että jäsenvaltion toiselta jäsenvaltiolta pyytämät tiedot ovat kyseessä olevan yksittäisen verotustapauksen ja ilmoitetun verotuksellisen tarkoituksen kannalta ennalta arvioiden olennaisia, on edellytys, joka tietopyynnön on täytettävä, jotta pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen olisi velvollinen noudattamaan sitä ja jotta tämä voisi perustellusti antaa kolmannelle osapuolelle, jolla on tiedot hallussaan, tietojenantamismääräyksen?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Jos todetaan, että nyt käsiteltävässä asiassa on sovellettava perusoikeuskirjaa, onko direktiivin 2011/16 1 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan säännöksiä sekä perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava yhdessä siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion oikeussäännölle, jolla yleisluonteisesti rajoitetaan sen toimivaltaisen kansallisen viranomaisen, joka toimii pyynnön vastaanottavan valtion viranomaisena, suorittama tietopyynnön pätevyyden tutkiminen koskemaan ainoastaan muodollisen sääntöjenmukaisuuden valvontaa, ja että niissä edellytetään kansallisen tuomioistuimen edellä kolmannessa kysymyksessä kuvatun kaltaisessa sen käsiteltäväksi saatetussa oikeusriidassa varmistavan, että edellytystä, jonka mukaan pyydettyjen tietojen on oltava ennalta arvioiden olennaisia, noudatetaan kaikkien sellaisten seikkojen osalta, jotka koskevat yhteyttä kyseessä olevaan yksittäiseen verotustapaukseen, väitettyä verotuksellista tarkoitusta ja direktiivin 2011/16 17 artiklan noudattamista?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>6)</NO.P><TXT>Jos todetaan, että nyt käsiteltävässä asiassa on sovellettava perusoikeuskirjaa, onko perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta esteenä sellaiselle jäsenvaltion oikeussäännölle, jossa suljetaan pois toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen esittämän tietopyynnön tutkiminen pyynnön vastaanottaneen valtion toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa edellä kolmannessa kysymyksessä kuvatun kaltaisessa sen käsiteltäväksi saatetussa oikeusriidassa, ja edellytetäänkö siinä tällaisen asiakirjan esittämistä toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa ja sen mahdollistamista, että kolmas osapuoli, jolla on tiedot hallussaan, voi tutustua asiakirjaan, tai tällaisen asiakirjan esittämistä kansalliselle tuomioistuimelle niin, ettei kolmannelle osapuolelle, jolla on tiedot hallussaan, anneta asiakirjan luottamuksellisuuden vuoksi tilaisuutta tutustua asiakirjaan, sillä edellytyksellä, että kolmannelle osapuolelle, jolla on tiedot hallussaan, kompensoidaan kaikki sen oikeuksien rajoittamisesta aiheutuvat vaikeudet riittävällä tavalla toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa menettelyssä?<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Berlioz, Luxemburgin, Belgian, Italian, Puolan ja Suomen hallitukset sekä Euroopan komissio.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Luxemburgin hallituksen edustaja ja komissio esittivät näkemyksiään <DATE ISO="20161108">8.11.2016</DATE> pidetyssä istunnossa. Saksan hallituksen edustaja ja Ranskan hallituksen edustaja, jotka eivät olleet esittäneet kirjallisia huomautuksia, saattoivat niin ikään esittää argumenttejaan tässä istunnossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Perusoikeuskirjan 47 artiklaa sekä siinä vahvistettua oikeutta koskeva alkuhuomautus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 47 artiklan otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>. Tämän määräyksen myötä perusoikeuskirjassa tunnustetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa vahvistettu oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon sekä saman sopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tunnustettu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Mainittujen Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklojen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan välinen yhteys mainitaan nimenomaisesti perusoikeuskirjan selityksissä: perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäinen kohta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklaan<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>, ja toinen kohta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 [kappaleeseen]<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P><REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="303" PAGE.FIRST="17" DATE.PUB="2007">EUVL 2007, C 303, s. 17–35</REF.DOC.OJ>, erityisesti s. 29 ja 30. Ks. vastaavasti erityisesti tuomio <DATE ISO="20160630">30.6.2016</DATE>, Toma ja <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Biroul Executorului Judecătoresc Horațiu-Vasile Cruduleci</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑205/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:499">EU:C:2016:499</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. tätä kysymystä koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön osalta Lebrun, G., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>De l’utilité de l’article 47 de la Charte des droits fondamentaux de l’Union européenne<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>, <HT TYPE="ITALIC">Rev. trim. dr. h</HT>., 2016/106, s. 433–459, erityisesti s. 440.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan mainitun perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on siis oltava merkitykseltään ja ulottuvuudeltaan sama kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Tuossa määräyksessä kuitenkin täsmennetään, ettei se estä unionia myöntämästä tätä laajempaa suojaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Tästä on aiheellista korostaa, että perusoikeuskirjan 47 artikla osoittautuu tiukemmaksi kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artikla, sillä ensiksi mainitussa artiklassa edellytetään tehokkaiden oikeussuojakeinojen toteuttamista <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>tuomioistuimessa<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>, kun taas Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa mainitaan vain <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>kansallinen viranomainen<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>. Perusoikeuskirjan 47 artiklan aineellinen soveltamisala on lisäksi laajempi. Sitä sovelletaan yhtäältä, kun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> (riippumatta siitä, mainitaanko ne perusoikeuskirjassa), kun taas Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa edellytetään <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>[<HT TYPE="ITALIC">ihmisoikeussopimuksessa</HT>] tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> loukkaamista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Kursivointi tässä. Ks. vastaavasti Braibant, G., <HT TYPE="ITALIC">La Charte des droits fondamentaux de l’Union européenne</HT>, Éditions du Seuil, Pariisi, 2001, s. 235 ja 236.</P></NOTE> Toisaalta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin rajataan oikeusriitoihin, jotka koskevat siviilioikeudellisia oikeuksia ja velvollisuuksia tai rikossyytteitä. Tällaista rajausta ei löydy perusoikeuskirjan 47 artiklan toisesta kohdasta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ks. vastaavasti Shelton, D., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>Article 47 – Right to an Effective Remedy and to a Fair Trial<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>, teoksessa Peers, S., Hervey, T., Kenner, J. ja Ward, A. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">The EU Charter of Fundamental Rights – A commentary</HT>, Hart Publishing, Oxford, 2014, s. 1197–1275, erityisesti nro 47.44.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 47 artiklaa ei myöskään voida tarkastella SEU 19 artiklan toisesta alakohdasta erillään, sillä tässä määräyksessä jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. vastaavasti Hofmann, H. C., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/>Article 47 – Right to an Effective Remedy and to a Fair Trial<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>, <HT TYPE="ITALIC">teoksessa</HT> Peers, S., Hervey, T., Kenner, J. ja Ward, A. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">The EU Charter of Fundamental Rights</HT> – <HT TYPE="ITALIC">A commentary</HT>, Hart Publishing, Oxford, 2014, s. 1197–1275, erityisesti nro 47.50.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymyksiä on tarkasteltava juuri pitäen mielessä edellä mainitut huomiot.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, soveltaako jäsenvaltio unionin oikeutta, jolloin perusoikeuskirjakin tulee sovellettavaksi, kun sen lainsäädännössä säädetään taloudellisen seuraamuksen määräämisestä yksityiselle, joka kieltäytyy toimittamasta tietoja direktiiviin perustuvan veroviranomaisten välisen tietojenvaihdon yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaan unionin oikeuden soveltaminen on todellakin ehdoton edellytys sille, että perusoikeuskirjaa sovelletaan jäsenvaltioihin. Luxemburgin ja Suomen hallitusten mukaan näin ei kuitenkaan ole pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lain osalta, sillä siinä käyttöön otetusta rahallisesta seuraamuksesta ei niiden mukaan säädetä direktiivissä 2011/16.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Nämä jäsenvaltiot erottavat mainitulla argumentilla käsiteltävän asian <DATE ISO="20130226">26.2.2013</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Åkerberg Fransson</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑617/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:105">EU:C:2013:105</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) johtaneesta asiasta. Tässä tuomiossa unionin tuomioistuin totesi, että yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="347" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, L 347, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 2 artiklassa, 250 artiklan 1 kohdassa ja 273 artiklassa sekä SEU 4 artiklan 3 kohdassa edellytetään veronkannon kannalta välttämättömien toimenpiteiden toteuttamista. Se katsoi tämän toteamuksen perusteella, että veroseuraamuksia ja syytteitä, kuten niitä, joista säädetään asianomaisessa kansallisessa lainsäädännössä, on pidettävä unionin oikeuden soveltamisena, jolloin perusoikeuskirja tulee sovellettavaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Ensinnäkään en yhdy Luxemburgin ja Suomen hallitusten näkemykseen, sillä minusta niiden tekemä erottelu ei ole perusteltu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Ensi alkuun on aiheellista tarkentaa, että unionin tuomioistuin on <DATE ISO="20130226">26.2.2013</DATE> antamansa tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Åkerberg Fransson</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑617/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:105">EU:C:2013:105</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 28 kohdassa lisäksi katsonut, ettei kyseessä olleen kansallisen lainsäädännön <HT TYPE="ITALIC">itsensä</HT> tavoitteena tarvinnut välttämättä olla unionin direktiivin saattaminen osaksi kansallista oikeutta, koska lainsäädäntöä sovellettiin seuraamusten määräämiseksi kyseisen direktiivin säännösten rikkomisesta. Kyse on toisin sanoen oltava erityisen, mutta ei välttämättä eksplisiittisen, velvollisuuden täytäntöönpanosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/16 22 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan yhtä yleisluonteisesti kuin säännöksissä, joihin tukeudutaan <DATE ISO="20130226">26.2.2013</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Åkerberg Fransson</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑617/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:105">EU:C:2013:105</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Direktiivin 2006/112 273 artiklan 1 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>jäsenvaltiot voivat säätää muista arvonlisäveron kannon oikean toimittamisen varmistamiseksi ja petosten estämiseksi välttämättöminä pitämistään velvollisuuksista – –<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>. Direktiivin 2006/112 2 artiklassa määritellään arvonlisäveron alaiset liiketoimet, ja saman direktiivin 250 artiklan 1 kohta koskee arvonlisäveroilmoitusta, jonka verovelvollisen on tehtävä.</P></NOTE> toteuttamaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>kaikki tarvittavat toimenpiteet – – tässä direktiivissä edellytettyjen hallinnollisten yhteistyöjärjestelyjen sujuvan toiminnan varmistamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>. Seuraamusjärjestelmä on luonnollisesti tarvittava toimenpide direktiivillä 2011/16 perustetun tietojenvaihtojärjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Se, että direktiivin 2011/16 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla <DATE ISO="20160525">25.5.2016</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2016/881 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="148" PAGE.FIRST="8" DATE.PUB="2016">EUVL 2016, L 148, s. 8</REF.DOC.OJ>) direktiiviin 2011/16 lisätään uusi 25 a artikla, jossa nimenomaisesti säädetään, että jäsenvaltioiden on vahvistettava niitä seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan mainitun direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen tietyn nimenomaisen artiklan (uusi 8 aa artikla) osalta, ei ole omiaan muuttamaan direktiivin 2011/16 22 artiklassa vahvistetun säännön soveltamisalaa.</P></NOTE> Oikeusnormi, jolla säädetään tietystä toimintatavasta, ei ole tehokas, jos siihen ei liity seuraamusten uhkaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Toiseksi on perin omituista, että Luxemburgin hallitus väittää, ettei <DATE ISO="20141125">25.11.2014</DATE> annettua lakia voida pitää unionin oikeuden soveltamisena. Tämän lain 1 §:n mukaan (jossa otsikkonsa mukaan säädetään verotietoja koskevaan tietojenvaihtopyyntöön sovellettavasta menettelystä) lakia näet sovelletaan pyynnön esittävän valtion toimivaltaiselta viranomaiselta peräisin oleviin pyyntöihin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>– – hallinnollisesta yhteistyöstä verojen alalla <DATE ISO="20130329">29.3.2013</DATE> annetun muutetun lain nojalla<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>. Juuri tällä lailla direktiivi 2011/16 on saatettu osaksi kansallista oikeutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Näin ollen minusta on vaikea väittää, ettei mainitulla lailla, jolla otetaan käyttöön menettely, jota on noudatettava jäsenvaltion direktiivin 2011/16 perusteella pyytämien tietojen saamiseksi, panna täytäntöön tätä direktiiviä. Kaikki toimenpiteet, jotka on toteutettu unionin oikeuteen perustuvan velvoitteen viitoittamissa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0038" ID="QS0038"/>puitteissa<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/>, kuuluvat näet unionin oikeuden alaan ja niitä on pidettävä unionin oikeuden soveltamisena.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. vastaavasti Safjan, M., Düsterhaus, D. ja Guérin, A., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0039" ID="QS0039"/>La Charte des droits fondamentaux de l’Union européenne et les ordres juridiques nationaux, de la mise en œuvre à la mise en balance<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>, <HT TYPE="ITALIC">RTD Eur</HT>., 2016, s. 219–247, erityisesti s. 229.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Kolmanneksi unionin tuomioistuin on jo aiemmin vahvistanut, että tietopyyntöjä ja tietojen käyttämistä koskevat säännöt kuuluvat unionin oikeuden soveltamisalaan. Unionin tuomioistuin on näet todennut <DATE ISO="20131022">22.10.2013</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sabou</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑276/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:678">EU:C:2013:678</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jossa oli kyse direktiivin 2011/16 edeltäjän eli jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta<?PAGE NO="11"?> välittömien verojen alalla <DATE ISO="19771219">19.12.1977</DATE> annetun neuvoston direktiivin 77/799/ETY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="336" PAGE.FIRST="15" DATE.PUB="1977">EYVL 1977, L 336, s. 15</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> tulkinnasta, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0040" ID="QS0040"/>– – kysymykset – – liittyvät unionin oikeuden <HT TYPE="ITALIC">täytäntöönpanoon</HT>, ja unionin tuomioistuin on tässä yhteydessä toimivaltainen tutkimaan perusoikeuksien – – soveltamista<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Mainitun tuomion 27 kohta. Kursivointi tässä.</P></NOTE> Se, että unionin tuomioistuin hylkäsi tässä asiassa perusoikeuskirjan soveltamisen, johtui yksinomaan siitä, että se oli tullut voimaan vasta riidanalaisen virka-apumenettelyn jälkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Katson edellä esitettyjen seikkojen perusteella, että kun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään sellaiseen yksityiseen kohdistuvasta taloudellisesta seuraamuksesta, joka kieltäytyy toimittamasta tietoja erityisesti direktiivin 2011/16 säännöksiin perustuvan veroviranomaisten välisen tietojenvaihdon yhteydessä, tämä jäsenvaltio soveltaa unionin oikeutta, mistä puolestaan seuraa perusoikeuskirjan soveltaminen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toinen ennakkoratkaisukysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään pääasiallisesti, voiko yksityinen vedota perusoikeuskirjan 47 artiklaan, jos se katsoo, että sille (sen perusteella, että se on kieltäytynyt ilmoittamasta tietoja veroviranomaisten välisen tietojenvaihdon yhteydessä) määrätty rahamääräinen hallinnollinen seuraamus perustuu tietopyyntöön, jonka pätevyyden se kyseenalaistaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0041" ID="QS0041"/>jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toinen kysymys on siten perustavanlaatuinen, sillä sen myötä unionin tuomioistuimen on täsmennettävä perusoikeuskirjan 47 artiklan soveltamisala. Kyse on nimenomaan siitä, johtaako perusoikeuskirjan soveltaminen automaattisesti sen 47 artiklan soveltamiseen vai edellyttääkö tämän artiklan soveltaminen unionin oikeudella taatun oikeuden tai vapauden väitettyä loukkaamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan sanamuoto tosin puhuu jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta. Tätä tulkintaa ei kuitenkaan voida mielestäni hyväksyä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Ensinnäkin tällainen perusoikeuskirjan 47 artiklan kirjaimellinen tulkinta olisi ristiriidassa sen kanssa, että unionin oikeudessa tunnustetaan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Tämä oikeus vahvistettiin näet alun perin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöllä yleisenä oikeusperiaatteena. Tietyn oikeuden tai vapauden järjestelmällinen yksilöinti tehokasta oikeussuojakeinoa koskevan oikeuden soveltamisedellytyksenä ei kuitenkaan käy ilmi tästä oikeuskäytännöstä (ks. jäljempänä 1 jakso).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Toiseksi tämänkaltainen tulkinta on ristiriidassa perusoikeuskirjan 47 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan välisten laatimistapaa koskevien erojen kanssa (ks. jäljempänä 2 jakso).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Lyhyt katsaus unionin oikeuteen sisältyvän tuomioistuimessa saatavaa tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden tunnustamisen historialliseen kehitykseen</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Muistutan aluksi, että jo ennen oikeussuojakeinon olemassaolon muodollista kirjaamista perusoikeuskirjaan unionin tuomioistuin piti sitä unionin oikeuden yleisenä periaatteena.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Oikeuskäytännössä on todettu työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden kaltaisesta perusoikeudesta seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0042" ID="QS0042"/>Se, että kaikki sellaiset kansallisten viranomaisten päätökset, joilla estetään tämän oikeuden käyttäminen, voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi, on olennaisen tärkeää, jotta yksityiselle taattaisiin hänen oikeutensa todellinen suoja. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on <DATE ISO="19860515">15.5.1986</DATE> antamassaan tuomiossa ([<REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Johnston</NAME.CASE>, <NO.CASE>222/84</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1986:206">EU:C:1986:206</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>]) todennut, <HT TYPE="ITALIC">tämä vaatimus on yhteisön oikeuden yleinen periaate</HT>, joka pohjautuu jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen ja joka on ilmaistu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklassa.<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19871015">15.10.1987</DATE>, <NAME.CASE>Heylens ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>222/86</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1987:442">EU:C:1987:442</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Tuossa asiassa tosin riitautettiin erään oikeuden eli vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden loukkaaminen. Unionin tuomioistuin on kuitenkin tämän jälkeen mennyt askeleen pidemmälle liittämällä yleisenä oikeusperiaatteena toimivan tehokasta oikeussuojakeinoa koskevan oikeuden unionin vahvistamiseen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0043" ID="QS0043"/>oikeusunionina<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Oikeuskäytännön mukaan mainittu käsite näet merkitsee, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0044" ID="QS0044"/><HT TYPE="ITALIC">sekä sen jäsenvaltiot</HT> että sen toimielimet ovat sellaisen valvonnan alaisia, jonka kohteena on niiden toteuttamien toimenpiteiden yhteensoveltuvuus perustuslakia vastaavan asiakirjan eli perustamissopimuksen kanssa<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19860423">23.4.1986</DATE>, <NAME.CASE>Les Verts v. parlamentti</NAME.CASE> (<NO.CASE>294/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1986:166">EU:C:1986:166</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä.</P></NOTE> sekä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0045" ID="QS0045"/>yleisten oikeusperiaatteiden ja perusoikeuksien kanssa<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131003">3.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑583/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:625">EU:C:2013:625</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0091">91</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131219">19.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Telefónica v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑274/12 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:852">EU:C:2013:852</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Tätä taustaa vasten on järkeenkäypää, ettei unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vaadita unionin oikeudella taatun tietyn oikeuden tai vapauden järjestelmällistä yksilöintiä edellytyksenä sille, että sovelletaan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen lähestymistapaa havainnollistaa <DATE ISO="20130926">26.9.2013</DATE> annettu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Texdata Software</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑418/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:588">EU:C:2013:588</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Unionin tuomioistuin katsoi ensinnäkin tässä tuomiossa, että kansallisessa lainsäädännössä, jossa otetaan käyttöön seuraamuksia, joita aiheutuu tilinpäätösasiakirjojen julkistamista koskevan velvollisuuden<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Velvollisuus, josta säädetään julkistamisvaatimuksista, jotka koskevat toisen valtion lainsäädännön alaisten, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden jäsenvaltioon avaamia sivuliikkeitä, <DATE ISO="19891221">21.12.1989</DATE> annetussa yhdennessätoista neuvoston direktiivissä 89/666/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="395" PAGE.FIRST="36" DATE.PUB="1989">EYVL 1989, L 395, s. 36</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> laiminlyönnistä, on kyse perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta unionin oikeuden soveltamisesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. mainitun tuomion 75 kohta.</P></NOTE> Se päätteli tästä, että perusoikeuskirjan määräyksiä sovelletaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. mainitun tuomion 76 kohta.</P></NOTE> Tämän jälkeen se jatkoi perusoikeuskirjan 47 artiklan noudattamisen tarkastelua yrittämättä yksilöidä täsmällisen oikeuden tai vapauden loukkaamista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. mainitun tuomion 77 kohta ja sitä seuraavat kohdat.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan tulkinta</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Kuten alkuhuomautuksessani totesin, perusoikeuskirjan 47 artiklan aineellinen soveltamisala on laajempi kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamisala.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Kun Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa edellytetään tässä sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien loukkaamista, jotta sitä voidaan soveltaa, perusoikeuskirjan 47 artiklaa puolestaan sovelletaan, kun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0046" ID="QS0046"/>unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/> riippumatta siitä, sisältyvätkö ne perusoikeuskirjaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan perusoikeuskirjaan voidaan kuitenkin vedota jäsenvaltioita vastaan ainoastaan silloin, kun nämä soveltavat unionin oikeutta. Perusoikeuskirjan sovellettavuuden tunnustaminen edellyttää siten välttämättä jo unionin oikeudella taatun oikeuden olemassaoloa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. vastaavasti Shelton, D., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0047" ID="QS0047"/>Article 47 – Right to an Effective Remedy and to a Fair Trial<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>, <HT TYPE="ITALIC">teoksessa</HT> Peers, S., Hervey, T., Kenner, J. ja Ward, A. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">The EU Charter of Fundamental Rights – A commentary</HT>, Hart Publishing, Oxford, 2014, s. 1197–1275, erityisesti nrot 47.01 ja 47.46.</P></NOTE> Sen vaatiminen, että tällä unionin oikeusnormilla, joka johtaa perusoikeuskirjan soveltamiseen, annetaan lisäksi täsmällinen subjektiivinen oikeus, jota on voitu loukata yksityiseen nähden, näyttää minusta olevan ristiriidassa perusoikeuskirjan 47 artiklasta luettavissa olevan liberaalin tarkoituksen kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa käytetty ilmaus <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0048" ID="QS0048"/>oikeudenkäyntiin<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/> on nähdäkseni vahvistus mainitulle tarkoitukselle sallia 47 artiklan automaattinen soveltaminen silloin, kun itse perusoikeuskirjaa sovelletaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Sen lisäksi, että perusoikeuskirjan 47 artiklan toisella kohdalla annetaan oikeussuoja koko unionin oikeuden osalta, siinä tunnustetaan jokaisen oikeus <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0049" ID="QS0049"/>oikeudenkäyntiin<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/> riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, kun taas Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa olevan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0050" ID="QS0050"/>oikeudenkäynnin<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/> käsite rajataan oikeusriitoihin, jotka koskevat siviilioikeudellisia <HT TYPE="ITALIC">oikeuksia ja velvollisuuksia</HT> tai rikos<HT TYPE="ITALIC">syytteitä</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Kun on kyse, kuten käsiteltävässä asiassa, epäedullisen päätöksen riitauttamisesta, perusoikeuskirjan 47 artiklan sovellettavuus näyttää olevan oikeusunionin välttämätön edellytys. Kuten olen näet edellä muistuttanut, oikeusunioni merkitsee, että sekä unionin jäsenvaltiot että toimielimet ovat toimiensa yhteensoveltuvuutta koskevan valvonnan alaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Lopuksi katson, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen tuo välttämättä mukanaan <HT TYPE="ITALIC">oikeuden saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimissa</HT>, toisin sanoen yksityisen mahdollisuuden saattaa tiukkaan tuomioistuinvalvontaan kaikki toimet, jotka saattavat loukata hänen intressejään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. vastaavasti Pliakos, A., <HT TYPE="ITALIC">Le principe général de la protection juridictionnelle efficace en droit communautaire</HT>, Sakkoulas/Bruylant, Ateena/Brysseli, 1997, s. 102 sekä Prechal, S., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0051" ID="QS0051"/>The Court of justice and effective judicial protection: what has the Charte changed?<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/> teoksessa Paulussen, C., Takács, T., Lazic, V. ja Van Rompuy, B. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">Fundamental Rights in International and European Law</HT>. <HT TYPE="ITALIC">Public and Private Law Perspective</HT>, Springer, Berliini, 2016, s. 143–157, erityisesti s. 148.</P></NOTE> SEU 19 artiklan toisessa alakohdassa juuri jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0052" ID="QS0052"/>tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Katson näin ollen, että yksityinen voi vedota perusoikeuskirjan 47 artiklaan katsoessaan, että sille määrätty rahamääräinen hallinnollinen seuraamus perustuu tietopyyntöön, jonka pätevyyden se kyseenalaistaa, jos pyyntö tehdään sellaisen menettelyn yhteydessä, jota on pidettävä unionin oikeuden soveltamisena.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>D</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kolmas ja viides ennakkoratkaisukysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään pääasiallisesti, edellyttääkö perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, että kansallisella tuomioistuimella on täysi tuomiovalta muutoksenhaussa, joka koskee rahamääräistä hallinnollista seuraamusta, joka on määrätty valittajalle sen perusteella, että tämä on kieltäytynyt antamasta tietoja jäsenvaltioiden välisen veroalan tietojenvaihdon yhteydessä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Tässä mielessä täyden tuomiovallan vaatimus koskee siis kansallisen tuomioistuimen mahdollisuutta arvioida paitsi seuraamuksen oikeasuhteisuutta myös mahdollisuutta tutkia mainitun seuraamuksen perustana olevan tietojenantamismääräyksen lainmukaisuus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen viides kysymys puolestaan koskee toteutettavan valvonnan laajuutta. Cour administrative pyrkii näet tällä kysymyksellään saamaan selvyyden siihen, rajoittuuko valvonta, jota pyynnön vastaanottavan valtion veroviranomaisen ja tuomioistuimen on harjoitettava – jos tälle tuomioistuimelle on tunnustettava täysi tuomiovalta – tietopyynnön muodolliseen sääntöjenmukaisuuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Koska perusoikeuskirjan 47 artiklassa vaaditaan mielestäni tutkimaan sellaisen tietojenantamismääräyksen sääntöjenmukaisuus, johon rahamääräinen seuraamus – joka johtuu kieltäytymisestä vastata mainittuun määräykseen – perustuu, tutkin näitä kahta kysymystä yhdessä.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Täyden tuomiovallan vaatimus</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Kuten olen jo aiemmin maininnut, perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdassa määrätään, että perusoikeuskirjassa tunnustettujen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia vastaavien oikeuksien merkityksen ja ulottuvuuden on oltava samat kuin ihmisoikeussopimuksessa. Kun ei oteta huomioon alustavasti esitettyjä huomautuksia, tämä pätee perusoikeuskirjan 47 artiklaan, kun sitä verrataan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleeseen ja 13 artiklaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan selityksen mukaan taattujen oikeuksien merkitystä ja ulottuvuutta ei määritellä ainoastaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen sanamuodossa vaan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101222">22.12.2010</DATE>, <NAME.CASE>DEB</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑279/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:811">EU:C:2010:811</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> On kuitenkin todettava, että tehokkaiden oikeussuojakeinojen vaatimusta koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö on vakiintunut: hallinnollisen seuraamusmaksun – kuten veroseuraamusten – järjestelmässä (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa ja perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa) taattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin edellyttää, että hallintoviranomaisen, joka ei itsessään täytä mainitun artiklan edellytyksiä, päätös voidaan saattaa myöhemmin valvontaan lainkäyttöelimessä, jolla on täysi tuomiovalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20120607">7.6.2012</DATE>, Segame SA v. Ranska, CE:ECHR:2012:0607JUD<DATE ISO="37060804">000483706</DATE>, 54 ja 55 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0053" ID="QS0053"/>tällaisen lainkäyttöelimen ominaisuuksiin kuuluu toimivalta muuttaa alemmanasteisen elimen tekemää päätöstä kaikilta osin. Sillä on erityisesti oltava toimivalta tutkia kaikki sen käsiteltäväksi saatetussa oikeusriidassa merkitykselliset tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat kysymykset<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20120607">7.6.2012</DATE>, Segame SA v. Ranska, CE:ECHR:2012:0607JUD<DATE ISO="37060804">000483706</DATE>, 55 kohta. Ks. lisäksi siviilioikeudellisten oikeuksien ja velvollisuuksien riitauttamisesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20150915">15.9.2015</DATE>, Tsanova-Gecheva v. Bulgaria, CE:ECHR:2015:0915JUD0004380012, 92 kohta sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20030213">13.2.2003</DATE>, Chevrol v. Ranska, CE:ECHR:2003:0213JUD004963699, 77 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että oikeusriidan kannalta olennainen hallinnollinen päätös voi sitoa tuomioistuinta ainoastaan silloin, jos kyseinen päätös on annettu hallinnollisessa menettelyssä, joka puolestaan on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa asetettujen vaatimusten mukainen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20130416">16.4.2013</DATE>, Fazliyski v. Bulgaria, CE:ECHR:2013:0416JUD004090805, 59 ja 60 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20051124">24.11.2005</DATE>, Capital Bank AD v. Bulgaria, CE:ECHR:2005:1124JUD004942999, 99–108 kohta sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20050428">28.4.2005</DATE>, ID v. Bulgaria, CE:ECHR:2005:0428JUD004357898, 50–55 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on tehtävä kaksi toteamusta. Ensinnäkin <DATE ISO="20141125">25.11.2014</DATE> annetun lain 5 §:n 1 momentissa nimenomaisesti kutsutaan verohallinnolliseksi seuraamusmaksuksi toimenpidettä, jolla määrätään seuraamus kieltäytymisestä ilmoittaa pyydettyjä tietoja. Toiseksi mainitun lain 6 §:stä ilmenee, että yksityinen voi hakea muutosta ainoastaan rahamääräisen seuraamuksen määräävään päätökseen, koska tietojenantamismääräys sitoo epäsuorasti toimivaltaista tuomioistuinta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>On kuitenkin selvää, että direktiivillä 2011/16 – joka on saatettu osaksi Luxemburgin oikeutta <DATE ISO="20130329">29.3.2013</DATE> annetulla lailla – käyttöön otettu hallinnollinen yhteistyömenettely verotuksen alalla sekä näiden oikeusnormien täytäntöön panemiseksi myöhemmin tehtävät tietojenantamismääräyksiä ja seuraamuksia koskevat päätökset eivät anna perusoikeuskirjan 47 artiklaan sisältyviä takeita. Näitä päätöksiä ohjaavan verohallintojen välisen tehokkaan yhteistyön tavoitteen vuoksi<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. erityisesti direktiivin 2011/16 johdanto-osan 3 ja 12 perustelukappale. Unionin tuomioistuimen mukaan direktiivillä 77/799 pyritään <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0054" ID="QS0054"/>torjumaan kansainvälisiä veropetoksia ja kansainvälistä veron kiertämistä, ja se on näin annettu jäsenvaltion veroviranomaisten yhteistyön sääntelemiseksi<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/> (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131022">22.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Sabou</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑276/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:678">EU:C:2013:678</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Nämä tavoitteet eivät ole muuttuneet direktiivin 2011/16 antamisen myötä.</P></NOTE> päätöksiä ei näet loogisesti tehdä riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä sen jälkeen, kun asianomaista on voitu kuulla oikeudenmukaisesti ja julkisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Vaikka direktiivissä 2011/16 itsessään ei anneta mitään oikeuksia yksityisille,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. vastaavasti direktiivin 77/799 osalta tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070927">27.9.2007</DATE>, <NAME.CASE>Twoh International</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑184/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:550">EU:C:2007:550</NO.ECLI></REF.DOC.ECR> 31 kohta). Ks. lisäksi edelleen direktiivin 77/799 osalta ja tarkemmin tietopyynnön kohteena olevan verovelvollisen osalta tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131022">22.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Sabou</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑276/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:678">EU:C:2013:678</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> sen noudattamiseksi säädetyn rahamääräisen hallinnollisen seuraamuksen määrääminen sitä vastoin edellyttää oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Tuomioistuimen, jolta haetaan muutosta rahamääräiseen hallinnolliseen seuraamukseen, on siten perusoikeuskirjan 47 artiklan noudattamiseksi nähdäkseni voitava tutkia seuraamuksen perustana olevan tietojenantamismääräyksen lainmukaisuus. Hallinnon yksipuolisesti antama tietojenantamismääräys ei ensinnäkään voi sitoa kansallista tuomioistuinta. Toisaalta tämän määräyksen lainmukaisuus on eittämättä oleellinen oikeuskysymys oikeusriidan ja sen ratkaisun kannalta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Sellaisen muutoksenhaun laajuus, jossa tuomioistuimella on täysi tuomiovalta</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa ole ehdoton.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160630">30.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>Toma ja Biroul Executorului Judecătoresc Horațiu-Vasile Cruduleci</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑205/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:499">EU:C:2016:499</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden käyttöä voidaan siis säännellä.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Mahdollisuus rajoittaa oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on todennut seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0055" ID="QS0055"/>Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että perusoikeudet eivät kuitenkaan ole ehdottomia, vaan niitä voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia kyseisellä toimenpiteellä tavoiteltuja tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä (ks. vastaavasti [tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060615">15.6.2006</DATE>, <NAME.CASE>Dokter ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑28/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:408">EU:C:2006:408</NO.ECLI>], <REF.NP.ECR REF="NP0075">75</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen ja [Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20011121">21.11.2001</DATE>, Fogerty v. Yhdistynyt kuningaskunta ,] <HT TYPE="ITALIC">Recueil des arrêts et décisions</HT> 2001-XI, 33 kohta).<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100318">18.3.2010</DATE>, <NAME.CASE>Alassini ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–317/08–C–320/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:146">EU:C:2010:146</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Tämä näkemys vastaa pitkälti näkemystä, jota Euroopan ihmisoikeustuomioistuin noudattaa tutkiessaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklassa taattuihin oikeuksiin tehtyjä rajoituksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. vastaavasti Shelton, D., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0056" ID="QS0056"/>Article 47 – Right to an Effective Remedy and to a Fair Trial<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/>, teoksessa Peers, S., Hervey, T., Kenner, J. ja Ward, A. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">The EU Charter of Fundamental Rights – A commentary</HT>, Hart Publishing, Oxford, 2014, s. 1197–1275, erityisesti nro 47.84.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Kyse on itse asiassa nimenomaan perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan määräyksen noudattamisesta; tuon kohdan sanamuodon mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0057" ID="QS0057"/>perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetun tehokkaita oikeussuojakeinoja tuomioistuimessa koskevan oikeuden rajoitus – – on oikeutettu ainoastaan, jos siitä säädetään lailla, se kunnioittaa kyseisen oikeuden keskeistä sisältöä, se on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti välttämätön ja se vastaa tosiasiallisesti Euroopan unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160915">15.9.2016</DATE>, <NAME.CASE>Star Storage ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–439/14 ja C–488/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:688">EU:C:2016:688</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden käyttöä voidaan siis rajoittaa, kunhan ei puututa oikeuden <HT TYPE="ITALIC">keskeiseen sisältöön</HT>. Tältä näkökannalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on täsmentänyt lisäksi, ettei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan tehtävänä ole taata oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, joka voisi <HT TYPE="ITALIC">korvata</HT> omalla näkemyksellään hallintoviranomaisten näkemyksen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20150915">15.9.2015</DATE>, Tsanova-Gecheva v. Bulgaria, CE:ECHR:2015:0915JUD0004380012, 97 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Riidanalaisen päätöksen kohde on otettava huomioon, jotta voidaan arvioida sen valvonnan laajuuden riittävyyttä, jota toimivaltainen kansallinen tuomioistuin voi harjoittaa. Tämä seikka on sitäkin tärkeämpi, kun päätös <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0058" ID="QS0058"/>liittyy erityistä asiantuntemusta vaativaan erikoisalaan tai jos se edellyttää hallinnolta harkintavallan käyttöä<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20150915">15.9.2015</DATE>, Tsanova-Gecheva v. Bulgaria, CE:ECHR:2015:0915JUD0004380012, 98 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Rahamääräisen hallinnollisen seuraamuksen perustana olevan tietojenantamismääräyksen pätevyyden valvontaa voidaan siten nähdäkseni rajoittaa, kunhan rajoittamisella ei puututa tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden keskeiseen sisältöön, sillä on hyväksyttävä tarkoitus ja käytetyt keinot on järkevästi suhteutettu niillä tavoiteltuun päämäärään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101222">22.12.2010</DATE>, <NAME.CASE>DEB</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–279/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:811">EU:C:2010:811</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Pyynnön vastaanottavan valtion viranomaisen harjoittaman sääntöjenmukaisuutta koskevan valvonnan sekä (saman valtion tuomioistuimen harjoittaman) laillisuusvalvonnan laajuus direktiiviin 2011/16 perustuvan tietopyynnön yhteydessä</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Ensinnäkin muistutan, että direktiivin 77/799 tavoitteena oli torjua kansainvälisiä veropetoksia ja kansainvälistä veron kiertämistä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070927">27.9.2007</DATE>, <NAME.CASE>Twoh International</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–184/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:550">EU:C:2007:550</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131022">22.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Sabou</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–276/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:678">EU:C:2013:678</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämä tavoite vahvistetaan direktiivin 2011/16 johdanto-osan kahdessa ensimmäisessä perustelukappaleessa. Sama tavoite voidaan johtaa myös direktiivin 2011/16 23 artiklan 2 kohdasta, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0059" ID="QS0059"/>jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki olennaiset tiedot, joita tarvitaan arvioitaessa tämän direktiivin mukaisen hallinnollisen yhteistyön tehokkuutta <HT TYPE="ITALIC">veronkierron ja verojen välttämisen torjunnassa</HT><QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen sittemmin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että veropetosten ja veronkierron torjunnan tavoitetta voidaan pitää hyväksyttävänä ja yleistä etua koskevana pakottavana syynä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. vastaavasti etenkin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070718">18.7.2007</DATE>, <NAME.CASE>Oy AA</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–231/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:439">EU:C:2007:439</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130221">21.2.2013</DATE>, <NAME.CASE>A</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–123/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:84">EU:C:2013:84</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Toiseksi unionin tuomioistuin on todennut, että pyynnön vastaanottavan valtion <HT TYPE="ITALIC">on</HT> lähtökohtaisesti <HT TYPE="ITALIC">vastattava</HT> toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen esittämään tietopyyntöön.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131022">22.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Sabou</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–276/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:678">EU:C:2013:678</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Indikatiivin preesensin [suomenkielisessä versiossa: imperatiivin] käyttö direktiivin 2011/16 5 artiklassa vahvistaa tietojen toimittamisen pakollisuuden. Tämän artiklan mukaan on näet niin, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0060" ID="QS0060"/>pyynnön vastaanottavan viranomaisen on pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä <HT TYPE="ITALIC">ilmoitettava</HT> pyynnön esittävälle viranomaiselle kaikki 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot – –<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Direktiivin 77/799 2 artiklan 1 kohtaan aiemmin kirjattua rajoitusta on myöhemmin muokattu direktiivin 2011/16 erityisessä artiklassa, jonka otsikkona on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0061" ID="QS0061"/>Rajoitukset<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/>, toisin sanoen 17 artiklassa. Mainitun direktiivin 18 artiklassa kuitenkin täsmennetään, että 17 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan säännöksiä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0062" ID="QS0062"/>ei missään tapauksessa pidä tulkita antavan pyynnön vastaanottavalle jäsenvaltiolle mahdollisuutta kieltäytyä tietojen toimittamisesta vain sen vuoksi, että sillä ei ole tietoihin kansallista intressiä<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Kolmanneksi on aivan yhtä selvää, ettei pyynnön esittävä valtio voi pyytää mitä tahansa verotietoja. Direktiivin 2011/16 5 artiklassa tehty viittaus saman direktiivin 1 artiklaan näet asettaa selkeän rajoituksen: tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt ja menettelyt, joiden avulla jäsenvaltiot voivat toimia yhteistyössä vaihtaakseen tietoja, jotka ovat <HT TYPE="ITALIC">ennalta arvioiden olennaisia</HT> veroja koskevien jäsenvaltioiden kansallisten lakien hallinnoimiseksi ja täytäntöön panemiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Lukuun ottamatta arvonlisäveroa, tulleja ja valmisteveroja, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä koskevan unionin muun lainsäädännön soveltamisalaan, ja sosiaaliturvamaksuja (direktiivin 2011/16 2 artiklan 2 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Mainittua rajoitusta selostetaan direktiivin 2011/16 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0063" ID="QS0063"/><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0064" ID="QS0064"/>arvellun merkityksellisyyden<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="2019" ID="QE0064"/> vaatimuksen [ts. vaatimuksen, jonka mukaan tietojen on oltava ennalta arvioiden olennaisia] tarkoituksena on sallia mahdollisimman laaja tietojenvaihto veroasioissa ja samanaikaisesti tarkentaa, että jäsenvaltioilla ei ole oikeutta ryhtyä <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0065" ID="QS0065"/>urkkimaan<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="2019" ID="QE0065"/> tietoja tai pyytämään tietoja, joilla ei ole todennäköisesti merkitystä tietyn veronmaksajan veroasioissa – –<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Mainitusta säännöksestä ja sen selityksestä ilmenee, että tietopyynnön sääntöjenmukaisuuden ehtona on sen vaatimuksen noudattaminen, että tiedot ovat ennalta arvioiden olennaisia. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on näin ollen tutkittava tietopyyntö tältä osin. Direktiivin 2011/16 7 artiklan 4 kohdassa pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle sitä paitsi annetaan lupa ilmoittaa pyynnön esittävälle viranomaiselle pyynnössä mahdollisesti olevista puutteista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Kyseinen vaatimus on siten myös peruste, jonka pohjalta tietojenantamismääräyksen lainmukaisuutta on tutkittava perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetussa tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Neljänneksi nopeus ja päätösvaltaisuus ovat luonnollisesti oleellisia seikkoja veropetosten ja veronkierron torjunnassa, minkä direktiivin 2011/16 johdanto-osan neljäs ja kahdeksas perustelukappale vahvistavat. Tämän vuoksi mainitun direktiivin 7 artiklassa vahvistetaan tietojen toimittamista koskevat määräajat.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ks. direktiivin 2011/16 johdanto-osan 12 perustelukappale. Siten jos esimerkiksi pyynnön vastaanottava viranomainen haluaa ilmoittaa pyynnön esittävälle viranomaiselle tietopyynnössä havaituista puutteista, direktiivin 2011/16 7 artiklan 4 kohdassa tämä viranomainen velvoitetaan tekemään ilmoitus kuukauden kuluessa tietopyynnön vastaanottamisesta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Edellä tekemistäni neljästä huomautuksesta ilmenee, että pyynnön vastaanottavan valtion veroviranomaisen toteuttamaa tietopyynnön sääntöjenmukaisuuden tutkimista sekä kansallisen tuomioistuimen myöhemmin harjoittamaa laillisuusvalvontaa on rajoitettava, sillä muutoin direktiivillä 2011/16 perustettu yhteistyömekanismi menettäisi suuren osan tehokkuudestaan. Tällaista rajoittamista voidaan perustella veropetosten ja veronkierron torjuntaa koskevan yleisen edun mukaisen tavoitteen valossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Tältä osin direktiivin 2011/16 20 artiklassa määritellään toteutettavan valvonnan määrittelyssä hyödylliset tekijät säätämällä vähimmäistiedoista, joiden on sisällyttävä vakiomuotoisiin lomakkeisiin, joiden käyttöä lainsäätäjä suosittaa direktiivin 2011/16 5 artiklassa tarkoitettujen tietopyyntöjen ja niihin annettavien vastausten osalta. Direktiivin 2011/16 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa, jossa mainitaan vaatimus tietojen ennalta arvioidusta olennaisuudesta, viitataankin nimenomaisesti 20 artiklaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/16 20 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittuja seikkoja ovat tutkimuksen tai tutkinnan kohteena olevan henkilön henkilöllisyys sekä verotuksellinen tarkoitus, jota varten tiedot hankitaan. Toisessa alakohdassa lisätään, että pyynnön esittävä viranomainen voi antaa myös kaikkien sellaisten henkilöiden nimen ja osoitteen, joiden hallussa pyydettyjen tietojen uskotaan olevan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on näiden tietojen pohjalta pystyttävä selvittämään, ovatko pyydetyt tiedot <HT TYPE="ITALIC">ennalta arvioiden olennaisia</HT> pyynnön esittävän viranomaisen kuvaileman tavoitteen saavuttamiseksi, eli että tiedot todella koskevat asianomaisen verovelvollisen verotuksellista tilannetta ja ovat omiaan auttamaan pyynnön esittävää viranomaista maksettavan veron määrän oikeassa määräämisessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Pyynnön vastaanottavan valtion viranomaisen on toisin sanoen pystyttävä vastaamaan kysymykseen siitä, onko pyydetyillä tiedoilla <HT TYPE="ITALIC">mahdollisesti</HT> yhteys pyynnön esittävän viranomaisen tavoittelemaan veron määräämiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Huomautan, että hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla <DATE ISO="20090202">2.2.2009</DATE> annetun neuvoston direktiiviehdotuksen (KOM(2009) 29 lopullinen) 5 artiklan 1 kohdassa viitattiin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0066" ID="QS0066"/>kaikkiin tietoihin, joilla <HT TYPE="ITALIC">saattaa olla</HT> verojen asianmukaisen määrityksen kannalta <HT TYPE="ITALIC">merkitystä</HT><QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/>. Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Tätä tulkintaa tukevat OECD:n laatiman tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen, josta unionin lainsäätäjä itsekin on ottanut mallia, 26 artiklaan liittyvät kommentaarit.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Ks. hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla <DATE ISO="20090202">2.2.2009</DATE> annetun neuvoston direktiiviehdotuksen (KOM(2009) 29 lopullinen) perustelujen 570 kohta. Unionin tuomioistuin on jo aiemmin pitänyt oikeutettuna, että jäsenvaltiot ottavat mallia OECD:n malliverosopimuksesta. Ks. esim. kaksinkertaista verotusta koskevan mallisopimuksen osalta tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19950214">14.2.1995</DATE>, <NAME.CASE>Schumacker</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–279/93</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1995:31">EU:C:1995:31</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Malliverosopimuksen tämän artiklan selitysten mukaan on oltava olemassa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0067" ID="QS0067"/><HT TYPE="ITALIC">kohtuullinen</HT> mahdollisuus, että pyydetyt tiedot <HT TYPE="ITALIC">osoittautuvat</HT> merkityksellisiksi<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>OECD:n vuonna 2014 laatiman tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 26 artiklan määräyksiä koskevien kommentaarien 5 kohta. Kursivointi tässä.</P></NOTE> Ennalta arvioidun olennaisuuden käsitteellä pyritään estämään se, että valtiot pyytävät tietoja, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0068" ID="QS0068"/>joilla <HT TYPE="ITALIC">ei todennäköisesti</HT> ole <HT TYPE="ITALIC">yhteyttä</HT> käynnissä olevaan tutkintaan tai valvontaan<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>OECD:n vuonna 2014 laatiman tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 26 artiklan määräyksiä koskevat kommentaarit. Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/16 hyväksyttävä tavoite edellyttää, että samoja rajoituksia sovelletaan tietojenantamismääräyksen laillisuusvalvontaan, jota harjoitetaan muutoksenhaussa, joka koskee pyydettyjen tietojen ilmoittamisesta kieltäytyneelle henkilölle määrättyä rahamääräistä seuraamusta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="19"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Kansallisen tuomioistuimen on käytännössä voitava tutkia, että tietojenantamismääräys perustuu tietopyyntöön, josta ilmenee yhteys yhtäältä pyydettyjen tietojen, asianomaisen verovelvollisen ja asiasta mahdollisesti perillä olevan kolmannen osapuolen sekä toisaalta verotuksellisen tarkoituksen välillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Tietopyynnön hylkääminen edellyttää, että pyynnön ja verotuksellisen tarkoituksen välinen vastaamattomuus on ilmeinen. Yksityiskohtaisen oikeudellisen selvityksen vaatiminen pyynnön vastanottavan valtion tuomioistuimelta edellyttäisi perusteellista tuntemusta pyynnön esittävässä valtiossa vallitsevista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, mitä siltä ei voida vaatia ja mikä ei olisi realististakaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. vastaavasti direktiivin 77/799 osalta tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000413">13.4.2000</DATE>, <NAME.CASE>W.N.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–420/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:209">EU:C:2000:209</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Yhdyn komission näkemykseen, jonka mukaan ennalta arvioidun olennaisuuden käsite edellyttää ainoastaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0069" ID="QS0069"/>suppeaa ja muodollista, tosiseikkoihin keskittyvää tarkastusta<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="201D" ID="QE0069"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ks. komission kirjallisten huomautusten 50 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/16 17 artiklassa esitettyjä ilmoitusvelvollisuuden rajoituksia ei myöskään minusta ole pakko ottaa huomioon. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on näet lähtökohtaisesti vastattava tietopyyntöön,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131022">22.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Sabou</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–276/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:678">EU:C:2013:678</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja mainitun direktiivin 17 artiklaan sisältyvät rajoitukset ovat ainoastaan pyynnön vastaanottavan viranomaisen harkintavaltaan jätettyjä <HT TYPE="ITALIC">mahdollisuuksia</HT> olla toimittamatta tietoja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Ainoastaan direktiivin 2011/16 17 artiklan 1 kohdassa ehdollistetaan pyynnön vastaanottavan viranomaisen vastaus. Tämä ei kuitenkaan voi tutkia edellytyksen noudattamista. Mainitun säännöksen mukaan on näet niin, että pyynnön vastaanottavan viranomaisen on toimitettava 5 artiklassa tarkoitetut tiedot <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0070" ID="QS0070"/>sillä edellytyksellä, että pyynnön esittävä viranomainen on käyttänyt kaikki tavanomaiset tietolähteet, joita se olisi kyseisissä olosuhteissa voinut käyttää pyydettyjen tietojen saamiseksi vaarantamatta tavoitteidensa saavuttamista<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/>. Tämä edellytys siis velvoittaa pyynnön esittävää viranomaista. Direktiivin perustana olevan vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaan pyynnön vastaanottavan viranomaisen on siis välttämättä oletettava, että mainittua edellytystä on noudatettu. Pyynnön esittävä viranomainen turvautuu yleensä direktiiviin vasta silloin, kun sillä itsellään ei ole käytössään tarvittavia tietoja.</P></NOTE> Kuten unionin tuomioistuin on aiemmin huomauttanut pyynnön esittävän valtion osalta, unionin lainsäätäjä on käyttämällä ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0071" ID="QS0071"/>voi<QUOT.END REF.START="QS0071" CODE="201D" ID="QE0071"/> osoittanut, että kansallisilla veroviranomaisilla on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0072" ID="QS0072"/>mahdollisuus<QUOT.END REF.START="QS0072" CODE="201D" ID="QE0072"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131022">22.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Sabou</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–276/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:678">EU:C:2013:678</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070927">27.9.2007</DATE>, <NAME.CASE>Twoh International</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–184/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:550">EU:C:2007:550</NO.ECLI></REF.DOC.ECR> 32 kohta).</P></NOTE> Juuri tätä verbiä käytetään direktiivin 2011/16 17 artiklan 3 ja 4 kohdassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Direktiivin 2011/16 17 artiklan 2 kohdassa puolestaan todetaan, että direktiivi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0073" ID="QS0073"/><HT TYPE="ITALIC">ei velvoita</HT> pyynnön vastaanottavaa jäsenvaltiota suorittamaan tutkimuksia tai ilmoittamaan tietoja, jos tällaisten tutkimusten tekeminen tai pyydettyjen tietojen kerääminen sen omiin tarkoituksiin olisi sen lainsäädännön vastaista<QUOT.END REF.START="QS0073" CODE="201D" ID="QE0073"/> (kursivointi tässä).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>Asiaa käsittelevän tuomioistuimen tehtävänä ei siten ole <HT TYPE="ITALIC">jälkikäteen arvioida</HT> tarvetta hyödyntää näitä mahdollisuuksia, jos pyynnön vastaanottava viranomainen ei ole pitänyt tarpeellisena hyödyntää niitä tietopyynnön saadessaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Direktiiviin 2011/16 perustuvan tietopyynnön yhteydessä harjoitettavan sääntöjenmukaisuutta koskevan valvonnan ja laillisuusvalvonnan laajuutta koskevat välipäätelmät</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108.</NO.P><TXT>Direktiivissä 2011/16 itsessään ei anneta yksityisille mitään oikeuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109.</NO.P><TXT>Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on kuitenkin ennen tietojenantamismääräyksen antamista voitava ratkaista, ovatko pyydetyt tiedot ennalta arvioiden olennaisia pyynnön esittävän viranomaisen kuvaileman tavoitteen saavuttamiseksi, eli sen on voitava tarkastaa, että tiedot koskevat asianomaisen verovelvollisen verotuksellista tilannetta ja ovat omiaan auttamaan pyynnön esittävää viranomaista maksettavan veron määrän oikeassa määräämisessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110.</NO.P><TXT>Rahamääräisen hallinnollisen seuraamuksen määrääminen, josta säädetään direktiivin noudattamisen varmistamiseksi, edellyttää lisäksi oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Tämä edellyttää, että tuomioistuin, jolta haetaan muutosta rahamääräiseen seuraamukseen, voi tutkia seuraamuksen perusteena olevan tietojenantamismääräyksen laillisuuden.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="20"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111.</NO.P><TXT>Direktiivillä 2011/16 tavoiteltava veropetosten ja veronkierron torjuntaa koskeva hyväksyttävä tavoite kuitenkin edellyttää laillisuusvalvonnan rajoittamista seuraavasti: tuomioistuimen on ainoastaan voitava selvittää pintapuolisen tarkastelun pohjalta, että tietojenantamismääräys perustuu tietopyyntöön, josta ilmenee yhteys yhtäältä pyydettyjen tietojen, asianomaisen verovelvollisen ja asiasta mahdollisesti perillä olevan kolmannen osapuolen sekä toisaalta verotuksellisen tarkoituksen välillä. Tietopyynnön ja verotuksellisen tavoitteen välisen vastaamattomuuden on oltava ilmeinen, jotta lainvastaisuus voidaan todeta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112.</NO.P><TXT>Tämänkaltainen valvonta ei näin miellettynä mielestäni tee tyhjäksi perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden keskeistä sisältöä. Se on lisäksi suhteellisuusperiaatteen mukainen, sillä asetetut rajoitukset ovat välttämättömiä direktiivillä 2011/16 perustetun veroalan hallinnollisen yhteistyömenettelyn tehokkuuden varmistamiseksi eivätkä ne ylitä sitä, mikä on tarpeen veropetosten ja veronkierron torjuntaa koskevan tavoitteen saavuttamiseksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>Loppuhuomautus ristiriidattomuudesta verovelvollisen tilanteeseen nähden</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on katsonut <DATE ISO="20131022">22.10.2013</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sabou</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–276/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:678">EU:C:2013:678</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), että verovalvontamenettelyissä tutkintavaihe – johon veroviranomaisen toiselle veroviranomaiselle esittämä tietopyyntö kuuluu – on erotettava kontradiktorisesta vaiheesta. Unionin tuomioistuimen mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0074" ID="QS0074"/>verovelvollisen puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen ei edellytä sitä, että verovelvollinen osallistuu tietopyyntöön, jonka jäsenvaltio tekee pyynnön vastaanottavalle jäsenvaltiolle<QUOT.END REF.START="QS0074" CODE="201D" ID="QE0074"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Mainitun tuomion 44 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114.</NO.P><TXT>Komission mukaan samaa päättelyä olisi sovellettava kolmanteen osapuoleen, jolta pyydetään tietoja, sillä muutoin näille kolmansille osapuolille myönnettäisiin enemmän menettelyllisiä oikeuksia kuin verotutkinnan kohteena olevalle verovelvolliselle, vaikka ensiksi mainitun verotuksellinen tilanne ei ole tutkinnan kohteena.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Ks. komission kirjallisten huomautusten 70 kohta.</P></NOTE> Tietojenantamismääräyksen saaneella kolmannella osapuolella ei siten komission mukaan pitäisi olla oikeutta riitauttaa tietopyynnön todennäköistä merkityksellisyyttä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115.</NO.P><TXT>Komission argumenttia ei voida hyväksyä, sillä verotutkinnan kohteena olevan verovelvollisen ja tietojenantamismääräyksen saaneen kolmannen osapuolen tilanteet eivät ole toisiinsa rinnastettavissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116.</NO.P><TXT>Juuri näet se, että unionin tuomioistuin erottaa verovalvontamenettelyssä tutkintavaiheen kontradiktorisesta vaiheesta, on perusteena sille, että <DATE ISO="20131022">22.10.2013</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sabou</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–276/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:678">EU:C:2013:678</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ei tunnusteta verovelvolliselle pakollisia menettelyllisiä oikeuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ks. tästä julkisasiamies Kokottin asiassa Sabou tekemän ratkaisuehdotuksen 56–59 kohta (<REF.DOC.ECR><NO.CASE>C–276/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:370">EU:C:2013:370</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Ks. lisäksi oikeuskirjallisuuden osalta Aubert, M., Broussy, E. ja Cassagnabère, H., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0075" ID="QS0075"/>Chronique de jurisprudence de la CJUE<QUOT.END REF.START="QS0075" CODE="201D" ID="QE0075"/>, <HT TYPE="ITALIC">L’actualité juridique; droit administratif</HT>, 2013, s. 2309 ja Van Eijsden, A., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0076" ID="QS0076"/>Sabou. Exchange of information on request. No obligation to inform taxpayer of the request<QUOT.END REF.START="QS0076" CODE="201D" ID="QE0076"/>, <HT TYPE="ITALIC">Highlights &amp; Insights on European Taxation</HT>, 2014, nro 3, s. 131–134, erityisesti s. 132 ja 133.</P></NOTE> Kontradiktorinen vaihe alkaa veronoikaisua koskevan ehdotuksen lähettämisestä verovelvolliselle. Tämä jälkimmäinen vaihe aiheuttaa kuitenkin väistämättä sen, että tiettyjä verovelvollisen oikeuksia on kunnioitettava, kuten oikeutta riitauttaa tuomioistuimessa mahdollinen lopullinen päätös.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117.</NO.P><TXT>Tietojenantamismääräyksen saanut kolmas osapuoli ei ole mukana verovalvontamenettelyn toisessa vaiheessa. Siten se ei voi vedota oikeuksiinsa toisessa vaiheessa. Toisaalta voidaan kysyä, että – toisin kuin verovelvollisen tilanteessa – voidaanko tutkinnasta todellisuudessa edes puhua tietojenantamismääräyksen saaneen kolmannen osapuolen osalta, varsinkin kun sille on määrätty rahamääräinen seuraamus? Tällaisessa tilanteessa ei ole ristiriitaista, että kysymykseen oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin vastataan eri tavoin sen mukaan, onko kyse verovelvollisesta, jonka maksettavaksi tulevan veron pyynnön esittävä valtio pyrkii laskemaan, vai kolmannesta osapuolesta, jolle on tietopyynnön seurauksena osoitettu tietojenantamismääräys.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="21"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>E</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Neljäs ennakkoratkaisukysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii neljännellä kysymyksellään direktiivin 2011/16 1 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitetun käsitteen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0077" ID="QS0077"/>ennalta arvioiden olennaisia<QUOT.END REF.START="QS0077" CODE="201D" ID="QE0077"/> laajuutta. Cour administrative tiedustelee pääasiallisesti, onko tämä edellytys pyynnön esittävän viranomaisen pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle osoittaman tietopyynnön sekä tämän johdosta annetun tietojenantamismääräyksen pätevyydelle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119.</NO.P><TXT>Tarkastellessani kolmatta ja viidettä kysymystä katsoin, että direktiivin 2011/16 5 artiklassa tehty viittaus saman direktiivin 1 artiklaan asettaa selkeän rajoituksen pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle asetettavaan velvollisuuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120.</NO.P><TXT>Direktiivissä 2011/16 näet vahvistetaan näiden kahden edellä mainitun artiklan mukaisesti säännöt ja menettelyt, joiden mukaan jäsenvaltioiden on tehtävä keskinäistä yhteistyötä ainoastaan vaihtaakseen tietoja, jotka ovat <HT TYPE="ITALIC">ennalta arvioiden olennaisia</HT> veroja koskevien jäsenvaltioiden kansallisten lakien hallinnoimiseksi ja täytäntöön panemiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Lukuun ottamatta arvonlisäveroa, tulleja ja valmisteveroja, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä koskevan unionin muun lainsäädännön soveltamisalaan, ja sosiaaliturvamaksuja (direktiivin 2011/16 2 artiklan 2 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121.</NO.P><TXT>Olen päätellyt edellä sanotusta, että tietopyynnön sekä myöhemmin annettavan tietojenantamismääräyksen sääntöjenmukaisuuden ehtona on ennalta arvioidun olennaisuuden vaatimuksen noudattaminen ja että tämä vaatimus on myös peruste, jonka pohjalta tietojenantamismääräyksen lainmukaisuutta on tutkittava perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetussa tuomioistuimessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 94 ja 95 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0122"><NO.P>122.</NO.P><TXT>Jäsenvaltion toiselta jäsenvaltiolta pyytämien tietojen ennalta arvioitu olennaisuus on toisin sanoen edellytys, jonka tietopyynnön on täytettävä, jotta pyynnön vastaanottavalle jäsenvaltiolle syntyisi velvollisuus noudattaa sitä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>F</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kuudes ennakkoratkaisukysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0123"><NO.P>123.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kuudennella kysymyksellään keskeisesti sitä, edellytetäänkö perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa, että pyynnön esittävän viranomaisen pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle osoittama tietopyyntö on annettava sekä tietojenantamismääräyksen adressaatin että tuomioistuimen käytettäväksi muutoksenhaussa, joka koskee pyydettyjen tietojen toimittamisesta kieltäytymisen seurauksena määrättyä rahamääräistä seuraamusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0124"><NO.P>124.</NO.P><TXT>Kysymys ei ole toisarvoinen. Se koskee kontradiktorista periaatetta, jota pidetään perusperiaatteena, koska se mahdollistaa puolustautumisoikeuksien käytön ja oikeudellisen totuuden vahvistamisen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Ks. vastaavasti Miniato, L., <HT TYPE="ITALIC">Le principe du contradictoire en droit processuel</HT>, L.G.D.J., Pariisi, 2008, nro 121.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0125"><NO.P>125.</NO.P><TXT>Ne seikat, jotka ovat omiaan osoittamaan pyydettyjen tietojen ja pyynnön esittävän viranomaisen ajaman verotuksellisen tarkoituksen välisen yhteyden eli pyydettyjen tietojen ennalta arvioidun olennaisuuden, on direktiivin 2011/16 yhteydessä välttämättä esitettävä tietopyynnössä. Sitä vastoin ei ole varmaa, että mainitut seikat on toistettava tietojenantamismääräyksessä, joka annetaan tiedoksi kolmannelle osapuolelle. Päinvastoin <DATE ISO="20141125">25.11.2014</DATE> annetun lain 3 §:n 4 momentissa täsmennetään nimenomaisesti, että tietojenantamismääräykseen on sisällytettävä ainoastaan tiedot, jotka ovat välttämättömiä, jotta tietojen haltija voisi yksilöidä pyydetyt tiedot.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Käsiteltävässä asiassa ei välttämättä ole noudatettu sitä, mitä asiassa laissa säädetään. Berliozille pääasiassa tiedoksi annettu tietojenantamismääräys näet sisältää muita kuin pelkästään pyydettyjä tietoja (ks. alaviite 67).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="22"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0126"><NO.P>126.</NO.P><TXT>Näin suppea tietojenantamismääräys ei tietenkään anna mahdollisuutta selvittää, että se perustuu tietopyyntöön, josta ilmenee yhteys yhtäältä pyydettyjen tietojen, asianomaisen verovelvollisen ja asiasta mahdollisesti perillä olevan kolmannen osapuolen sekä toisaalta verotuksellisen tarkoituksen välillä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 111 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0127"><NO.P>127.</NO.P><TXT>Pyynnön esittävän valtion alkuperäinen tietopyyntö on näin ollen välttämättä saatettava sen tuomioistuimen tietoon, jolta on haettu muutosta rahamääräiseen seuraamukseen. Jos näin ei tehdä, tämä tuomioistuin ei voi harjoittaa perusoikeuskirjan 47 artiklassa edellytettyä laillisuusvalvontaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0128"><NO.P>128.</NO.P><TXT>Kuten näet julkisasiamies Bot on taannoin huomauttanut ratkaisuehdotuksensa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>ZZ</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑300/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:563">EU:C:2012:563</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 92 kohdassa, tehokkaan oikeussuojan takaaminen edellyttää <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0078" ID="QS0078"/><HT TYPE="ITALIC">jopa kansallisen turvallisuuden vaarantumiseen vedottaessa</HT>, että riippumattomalle muutoksenhakutuomioistuimelle ilmoitetaan ne perustelut, joihin valituksenalainen päätös perustuu, vaikka ne eivät olisi julkisia – –<QUOT.END REF.START="QS0078" CODE="201D" ID="QE0078"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0129"><NO.P>129.</NO.P><TXT>Miten on sitten tietojenantamismääräyksen saaneen kolmannen osapuolen laita? Se, että kolmannella osapuolella ei ole käytössään tietopyyntöä, loisi epätasapainoa oikeudenkäynnin asianosaisten välille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0130"><NO.P>130.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on jo Euroopan yhdentymisen alkuajoista asti todennut, että tehokasta muutoksenhakua tuomioistuimessa koskevan perusoikeuden vastaista olisi se, että tuomioistuimen ratkaisua perusteltaisiin tosiseikoilla ja asiakirjoilla, joihin asianosaiset tai yksi niistä ei ole voinut tutustua ja joihin ne eivät näin ollen voineet ottaa kantaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19610322">22.3.1961</DATE>, <NAME.CASE>Snupat v. korkea viranomainen</NAME.CASE> (<NO.CASE>42/59 ja 49/59</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1961:5">EU:C:1961:5</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tehokkaan oikeussuojan periaatteen hiljattaisen vahvistamisen osalta tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130604">4.6.2013</DATE>, <NAME.CASE>ZZ</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–300/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:363">EU:C:2013:363</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0131"><NO.P>131.</NO.P><TXT>Kontradiktorinen periaate ei tosin sekään ole ehdoton. Tässä mielessä ei pidä unohtaa tämän oikeusriidan asiayhteyttä: kyseessä on veroviranomaisten välinen yhteistyö, jolla pyritään torjumaan veropetoksia ja veronkiertoa. Tällöin on mahdollista, että tietopyynnön ilmoittaminen tietojenantamismääräyksen saaneelle kolmannelle osapuolelle vaarantaa tietojenvaihdon tehokkuuden tai heikentää pyynnön esittävän viranomaisen toteuttaman verotutkinnan onnistumisen mahdollisuuksia. Voidaan sitä paitsi kysyä, eikö tietopyynnön sisällön paljastaminen tietojenantamismääräyksen saaneelle kolmannelle osapuolelle ole omiaan loukkaamaan verotutkinnan kohteena olevan verovelvollisen oikeutta henkilötietojensa suojaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0132"><NO.P>132.</NO.P><TXT>En silti usko, että näillä syillä voidaan yleisesti ja ehdottomasti oikeuttaa tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan oikeuteen olennaisesti kuuluviin takeisiin puuttuminen, jonka aiheuttaa se, että rajoitetaan mahdollisuutta tutustua määrätyn seuraamuksen lainmukaisuutta koskevan arvioinnin kannalta välttämättömiin tietoihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0133"><NO.P>133.</NO.P><TXT>Vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on näet todennut, että kontradiktorista periaatetta voidaan rajoittaa, tämä on mahdollista ainoastaan muiden henkilöiden perusoikeuksien tai yleisen tärkeän intressin turvaamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20000216">16.2.2000</DATE>, Jasper v. Yhdistynyt kuningaskunta, CE:ECHR:2000:0216JUD002705295, 52 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20090219">19.2.2009</DATE>, A. ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta, CE:ECHR:2009:0219JUD<DATE ISO="55050403">000345505</DATE>, 205 kohta.</P></NOTE> Tämän tuomioistuimen mukaan ainoastaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0079" ID="QS0079"/>ehdottoman välttämättömät<QUOT.END REF.START="QS0079" CODE="201D" ID="QE0079"/> toimenpiteet ovat oikeutettuja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen valossa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20000216">16.2.2000</DATE>, Jasper v. Yhdistynyt kuningaskunta, CE:ECHR:2000:0216JUD002705295, 52 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="23"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0134"><NO.P>134.</NO.P><TXT>Tässä mielessä toisten henkilöiden oikeudet eivät mielestäni direktiivin 2011/16 yhteydessä a priori näytä oikeuttavan tietopyynnön luottamuksellisuutta tietojenantamismääräyksen saaneeseen kolmanteen osapuoleen nähden. On näet todennäköistä, että verotutkinnan kohteena olevaa verovelvollista koskevat tiedot on jo ilmoitettu tietojenantamismääräyksessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Tämä muuten pätee käsiteltävään asiaan, sillä tietojenantamismääräyksessä täsmennetään asianomaisen oikeushenkilön henkilöllisyys ja pyynnön esittävän valtion viranomaisten tekemän tutkinnan tarkoitus. Tietojenantamismääräyksessä ilmoitetaan ensin, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0080" ID="QS0080"/>oikeushenkilö, jota pyyntö koskee, on Cofima SAS ‑yhtiö<QUOT.END REF.START="QS0080" CODE="201D" ID="QE0080"/>, ja täsmennetään, että sen kotipaikan osoite on Ranskassa, minkä jälkeen siinä lisätään nimenomaisesti, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0081" ID="QS0081"/>Ranskan veroviranomaiset tutkivat Berlioz Investment SA ‑yhtiön omistaman Cofima SAS ‑yhtiön verotuksellisen tilanteen ja vaativat tietoja voidakseen päättää lähdeverojen soveltamisesta voitonjakoon, jonka Cofima SAS on tehnyt Berlioz Investment SA:lle<QUOT.END REF.START="QS0081" CODE="201D" ID="QE0081"/> (ks. Luxemburgin hallituksen jättämän asiakirja-aineiston asiakirja A 1).</P></NOTE> Veropetosten ja veronkierron torjunta sitä vastoin on varmasti tärkeä yleinen intressi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0135"><NO.P>135.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tehtävänä on myös yleiseen turvallisuuteen liittyvissä poikkeuksellisissa olosuhteissa oletetun terrorismin uhan vallitessa osoittaa, että valtion turvallisuus todella vaarantuisi, jos asianomaiselle ilmoitettaisiin riidanalaisen päätöksen perustana olevat perustelut täsmällisesti ja täydellisinä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130604">4.6.2013</DATE>, <NAME.CASE>ZZ</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–300/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:363">EU:C:2013:363</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0136"><NO.P>136.</NO.P><TXT>Mainittu vaatimus sisältyy myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joka edellyttää, että kontradiktorisen periaatteen rajoittamista kompensoidaan riittävillä menettelyllisillä mekanismeilla, joilla voidaan taata menettelyn oikeudenmukaisuuden tyydyttävä taso.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>Ks. vastaavasti julkisasiamies Botin ratkaisuehdotuksen <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>ZZ</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–300/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:563">EU:C:2012:563</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 83 kohta sekä erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20000216">16.2.2000</DATE>, Jasper v. Yhdistynyt kuningaskunta, CE:ECHR:2000:0216JUD002705295, 52 kohta.</P></NOTE> Tuomioistuimen tekemää arviointia tietojen ilmoittamisen tarpeellisuudesta on näet pidetty tärkeänä takeena, jolla voidaan korjata toimivaltaisen viranomaisen kieltäytymistä ilmoittaa tietoja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0070"><P>Ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20000216">16.2.2000</DATE>, Jasper v. Yhdistynyt kuningaskunta, CE:ECHR:2000:0216JUD002705295, 56 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0137"><NO.P>137.</NO.P><TXT>Näiden seikkojen perusteella katson, että tietopyyntö on siten välttämättä annettava käytettäväksi tuomioistuimelle, jolta on haettu muutosta rahamääräiseen seuraamukseen, sekä tietojenantamismääräyksen saaneelle kolmannelle osapuolelle. Jos pyynnön vastaanottavan valtion viranomainen katsoo, että jälkimmäisellä käytettäväksi antamisella saatetaan vaarantaa veropetosten ja veronkierron torjumiseksi veroviranomaisten välillä harjoitettavan yhteistyön tehokkuus (tai vahingoittaa jotakin muuta yleistä intressiä tai muiden yksilöiden perusoikeuksia), sen tehtävänä on osoittaa tämä edellä mainitun muutoksenhaun yhteydessä, ja tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista asia.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VI</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0138"><NO.P>138.</NO.P><TXT>Ehdotan edellä esitettyjen seikkojen perusteella, että unionin tuomioistuin vastaa Cour administrativen esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Kun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään sellaiseen yksityiseen kohdistuvasta taloudellisesta seuraamuksesta, joka kieltäytyy toimittamasta tietoja veroviranomaisten välisen tietojenvaihdon yhteydessä, joka perustuu erityisesti hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta <DATE ISO="20110215">15.2.2011</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU säännöksiin, tämä jäsenvaltio soveltaa unionin oikeutta, mikä puolestaan johtaa perusoikeuskirjan soveltamiseen.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Yksityinen voi vedota Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaan katsoessaan, että sille määrätty rahamääräinen hallinnollinen seuraamus perustuu tietopyyntöön, jonka pätevyyden se kyseenalaistaa, jos pyyntö tehdään sellaisen menettelyn yhteydessä, jota on pidettävä unionin oikeuden soveltamisena.</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="24"?><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että tuomioistuimen, jolta haetaan muutosta rahamääräiseen hallinnolliseen seuraamukseen, joka johtuu kieltäytymisestä vastata tietojenantamismääräykseen, on voitava tutkia tämän määräyksen lainmukaisuus. Kun kuitenkin otetaan huomioon direktiivillä 2011/16 tavoiteltava veropetosten ja veronkierron torjuntaa koskeva oikeutettu tavoite, tuomioistuimen on ainoastaan voitava selvittää pintapuolisen tarkastelun pohjalta, että tietojenantamismääräys perustuu tietopyyntöön, josta ilmenee yhteys yhtäältä pyydettyjen tietojen, asianomaisen verovelvollisen ja asiasta mahdollisesti perillä olevan kolmannen osapuolen sekä toisaalta verotuksellisen tarkoituksen välillä. Tietopyynnön ja verotuksellisen tavoitteen välisen vastaamattomuuden on oltava ilmeinen, jotta lainvastaisuus voidaan todeta.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Jäsenvaltion toiselta jäsenvaltiolta direktiivin 2011/16 perusteella pyytämien tietojen ennalta arvioitu olennaisuus on edellytys, jonka tietopyynnön on täytettävä, jotta pyynnön vastaanottavalle jäsenvaltioille syntyisi velvollisuus noudattaa sitä.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Tietojenantamismääräyksen perustana oleva tietopyyntö on välttämättä annettava käytettäväksi tuomioistuimelle, jolta on haettu muutosta rahamääräiseen seuraamukseen, sekä tietojenantamismääräyksen saaneelle kolmannelle osapuolelle. Jos pyynnön vastaanottavan valtion veroviranomainen katsoo, että jälkimmäisellä käytettäväksi antamisella saatetaan vaarantaa veropetosten ja veronkierron torjumiseksi veroviranomaisten välillä harjoitettavan yhteistyön tehokkuus (tai vahingoittaa jotakin muuta yleistä intressiä tai muiden yksilöiden perusoikeuksia), sen tehtävänä on osoittaa tämä edellä mainitun muutoksenhaun yhteydessä, ja tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista asia.</TXT></NP></ITEM></LIST></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>