<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C‑598/14 P</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62014CJ0598</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:265">EU:C:2017:265</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>13</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>13</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>TUOMIO <DATE ISO="20170405">5.4.2017</DATE> – ASIA C‑598/14 P</P><P>EUIPO v. SZAJNER</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin tuomioistuimen tuomio</HT> (toinen jaosto)</P><P><DATE ISO="20170405">5 päivänä huhtikuuta 2017</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: ranska.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Muutoksenhaku</KEYWORD><KEYWORD>EU-tavaramerkki</KEYWORD><KEYWORD>Mitättömyysmenettely</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EY) N:o 207/2009</KEYWORD><KEYWORD>8 artiklan 4 kohta</KEYWORD><KEYWORD>65 artiklan 1 ja 2 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Sanamerkki LAGUIOLE</KEYWORD><KEYWORD>Aikaisempaan, kansallisen lainsäädännön nojalla saatuun oikeuteen perustuva mitättömyysvaatimus</KEYWORD><KEYWORD>Kansallisen oikeuden soveltaminen EUIPO:ssa</KEYWORD><KEYWORD>Unionin tuomioistuinten velvollisuudet</KEYWORD></INDEX><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C‑598/14 P,</P><P>jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille <DATE ISO="20141222">22.12.2014</DATE>,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)</HT>, asiamiehenään A. Folliard-Monguiral,</P><PARTY.STATUS>valittajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>ja jossa valittajan vastapuolina ja muina osapuolina ovat</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Gilbert Szajner</HT>, kotipaikka Saint-Maur-des-Fossés (Ranska), edustajanaan A. Sam-Simenot, avocate,</P><PARTY.STATUS>kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa, ja</PARTY.STATUS></DEFENDANTS><INTERVENERS><P><HT TYPE="BOLD">Forge de Laguiole SARL</HT>, kotipaikka Laguiole (Ranska), edustajanaan F. Fajgenbaum, avocate,</P><PARTY.STATUS>väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,</PARTY.STATUS></INTERVENERS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Ilešič sekä tuomarit A. Prechal (esittelevä tuomari), A. Rosas, C. Toader ja E. Jarašiūnas,</P><P>julkisasiamies: J. Kokott,</P><P>kirjaaja: A. Calot Escobar,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,</VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="20161201">1.12.2016</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><?PAGE NO="2"?><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen <DATE ISO="20141021">21.10.2014</DATE> antaman tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Szajner v. SMHV – Forge de Laguiole (LAGUIOLE)</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑453/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:901">EU:T:2014:901</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla kumottiin osittain EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan <DATE ISO="20110601">1.6.2011</DATE> tekemä päätös (asia R 181/2007-1), joka koskee Forge de Laguiole SARL:n ja Gilbert Szajnerin välistä väitemenettelyä (jäljempänä riidanalainen päätös).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Asetus (EY) N:o 207/2009</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Yhteisön tavaramerkistä <DATE ISO="19931220">20.12.1993</DATE> annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="011" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1994">EYVL 1994, L 11, s. 1</REF.DOC.OJ>) kodifioitiin [Euroopan unionin] tavaramerkistä <DATE ISO="20090226">26.2.2009</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="078" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 78, s. 1</REF.DOC.OJ>). Asetuksen N:o 40/94 8, 52 ja 63 artiklan säännökset toistetaan ilman olennaisia muutoksia asetuksen N:o 207/2009 8, 53 ja 65 artiklassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun liike-elämässä käytetyn merkin, jonka vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, haltijan vastustuksesta tavaramerkille haettua rekisteröintiä ei myönnetä, jos ja siltä osin kuin tähän merkkiin sovellettavan unionin lainsäädännön tai jäsenvaltion oikeuden mukaan:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>oikeus merkkiin on saatu ennen päivää, jona [EU-tavaramerkin] rekisteröintihakemus on tehty tai jona [oikeammin: josta alkaen] [EU-tavaramerkin] rekisteröintihakemukselle on vaadittu etuoikeutta;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>merkin haltijalla on oikeus kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttäminen.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>[EU-tavaramerkki] julistetaan mitättömäksi virastolle tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>jos on olemassa 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu aikaisempi oikeus ja jos mainitussa kohdassa esitetyt edellytykset täytetään.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="065.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Valituslautakuntien tekemät valituksia koskevat päätökset voidaan saattaa [unionin] tuomioistuimen käsiteltäväksi.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="065.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Kanteen perusteena voi olla puuttuva toimivalta, olennaisen menettelymääräyksen rikkominen, [EUT-]sopimuksen, tämän asetuksen tai niiden soveltamista koskevan oikeussäännön rikkominen taikka harkintavallan väärinkäyttö.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="3"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Täytäntöönpanoasetus</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta <DATE ISO="19951213">13.12.1995</DATE> annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="303" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1995">EYVL 1995, L 303, s. 1</REF.DOC.OJ>; jäljempänä täytäntöönpanoasetus) 37 säännön b kohdan iii alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Virastolle tehtävässä hakemuksessa [EU-tavaramerkin] menettämis- tai mitättömyysvaatimuksesta on oltava</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>tiedot hakemuksen perusteista:</TXT><P>– –</P><P><LIST TYPE="roman"><ITEM><NP><NO.P>iii)</NO.P><TXT>jos kyseessä on asetuksen [N:o 207/2009 53 artiklan] mukainen hakemus, tiedot oikeudesta, johon vaatimus mitättömyydestä perustuu, ja tiedot, jotka osoittavat, että hakija on mainitun asetuksen [53 artiklassa] tarkoitettu aikaisemman oikeuden haltija tai että hän voi esittää mainittua oikeutta koskevan vaatimuksen sovellettavan kansallisen lain nojalla.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ranskan oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Ranskan immateriaalioikeuskoodeksin (code de la propriété intellectuelle, jäljempänä CPI) L. 711-4 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Tavaramerkiksi ei voida hyväksyä merkkiä, jolla loukataan aikaisempia oikeuksia ja muun muassa</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>toiminimeä tai liikenimeä, jos yleisön keskuudessa on sekaannusvaara;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>CPI:n L. 714-3 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>Tuomioistuin julistaa sellaisen tavaramerkin rekisteröinnin mitättömäksi, joka ei ole L. 711-1–L. 711-4 §:n mukainen.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA><ALINEA>Pelkästään aikaisemman oikeuden haltija voi vaatia mitättömyyttä L. 711-4 §:n nojalla. Sen kannetta ei kuitenkaan oteta tutkittavaksi, jos tavaramerkkiä on haettu vilpittömässä mielessä ja aikaisemman oikeuden haltija on sallinut sen käytön viiden vuoden ajan.</ALINEA><ALINEA>Mitättömyyspäätöksellä on kaikkiin ulottuva vaikutus.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asian tausta ja riidanalainen päätös</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin tiivisti asian taustan seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>1</NO.P><TXT>– – Gilbert Szajner on [EU-sanamerkin] LAGUIOLE, jota haettiin <DATE ISO="20011120">20.11.2001</DATE> ja jonka [EUIPO] rekisteröi <DATE ISO="20050117">17.1.2005</DATE> [asetuksen N:o 40/94 (joka on kodifioitu asetuksella N:o 207/2009)] nojalla, haltija.</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="4"?><ITEM><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Tavarat ja palvelut, joita varten tavaramerkki LAGUIOLE on rekisteröity, kuuluvat – – tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, <DATE ISO="19570615">15.6.1957</DATE> tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 8, 14, 16, 18, 20, 21, 28, 34 ja 38 – –.</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>– – Forge de Laguiole SARL esitti <DATE ISO="20050722">22.7.2005</DATE> asetuksen N:o 40/94 52 artiklan 1 kohdan c alakohdan, luettuna yhdessä tämän saman asetuksen 8 artiklan 4 kohdan (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 8 artiklan 4 kohta) kanssa, nojalla vaatimuksen tavaramerkin LAGUIOLE julistamisesta osittain mitättömäksi.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Mitättömyysvaatimus perustui toiminimeen Forge de Laguiole, jota [tämä yhtiö] käytti toiminnalle <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>kaikenlaisten veitsien, siselöintivälineiden, lahjatavaroiden ja matkamuistojen valmistus ja myynti – kaikki tavarat liittyvät pöydän kattaukseen<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="2019" ID="QE0008"/>. [Forge de Laguiole SARL:n] mukaan tämä toiminimi, jonka soveltamisala ei ole pelkästään paikallinen, antaa sille Ranskan lainsäädännön mukaan oikeuden kieltää uudemman tavaramerkin käytön.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Osittainen mitättömyysvaatimus kohdistui kaikkiin edellä 2 kohdassa mainittuihin tavaroihin ja palveluihin.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>[EUIPO:n] mitättömyysosasto hylkäsi mitättömyysvaatimuksen <DATE ISO="20061127">27.11.2006</DATE> tekemällään päätöksellä.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>[Forge de Laguiole SARL] teki <DATE ISO="20070125">25.1.2007</DATE> [EUIPO:ssa] valituksen mitättömyysosaston päätöksestä asetuksen N:o 40/94 57–62 artiklan (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 58–64 artikla) nojalla.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>[EUIPO:n] ensimmäinen valituslautakunta hyväksyi valituksen osittain [riidanalaisella päätöksellä] ja julisti tavaramerkin LAGUIOLE mitättömäksi luokkiin 8, 14, 16, 18, 20, 21, 28 ja 34 kuuluvien tavaroiden osalta. Se hylkäsi valituksen luokkaan 38 kuuluvien palvelujen osalta.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Erityisesti valituslautakunta katsoi, että ranskalaisen oikeuskäytännön mukaan toiminimi on lähtökohtaisesti suojattu kaikille yrityksen toimialan sisältämille toiminnoille, mutta suoja rajoittuu kuitenkin tosiasiallisesti ja konkreettisesti harjoitettuun toimintaan, kun toimiala on epätarkka tai se ei kata harjoitettua toimintaa. Käsiteltävässä asiassa [Forge de Laguiole SARL:n] toimiala on riittävän tarkka toiminnan alan 'kaikenlaisten veitsien ja siselöintivälineiden valmistus ja myynti' osalta. Valituslautakunta lisäsi, että vaikka myönnetään, että toiminnan alan <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>kaikenlaisten lahjojen ja matkamuistojen valmistus ja myynti – kaikki tavarat liittyvät pöydän kattaukseen<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="2019" ID="QE0009"/> sanamuoto on epätarkka, kantajan toiminimen on saatava suojaa ainakin niillä aloilla, joilla se on todella harjoittanut toimintaa ennen tavaramerkin LAGUIOLE hakemista.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Tältä osin valituslautakunta katsoi, että [Forge de Laguiole SARL] oli osoittanut harjoittaneensa kaupallista toimintaa jo ennen tavaramerkin LAGUIOLE hakemista seuraavien tuotteiden osalta: 'kattaustavarat', 'sisustustuotteet', viinimaailma, siselöintivälineet ja tupakoitsijoiden, golfaajien, metsästäjien ja vapaa-ajan tuotteet sekä muut lisätarvikkeet. [Forge de Laguiole SARL] ei sitä vastoin ole osoittanut kaupallista toimintaa luksus- ja matkatuotteiden osalta, joita ei myöskään mainita sen toimialassa. Lopuksi se katsoi, että lukuun ottamatta luokkaan 38 kuuluvaa kaukoviestintää kaikki mainitun tavaramerkin kattamat tavarat kuuluvat [Forge de Laguiole SARL:n] toiminnan aloille tai niihin liittyville aloille.</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></P></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="5"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Szajner nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20110808">8.8.2011</DATE> jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen kumoamista, ja vetosi yhteen kanneperusteeseen, joka koski asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan c alakohdan, luettuna yhdessä tämän asetuksen 8 artiklan 4 kohdan kanssa, rikkomista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi tämän ainoan kanneperusteen ja kumosi riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin EUIPO:n valituslautakunta totesi, että toiminimen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>Forge de Laguiole<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> ja tavaramerkin LAGUIOLE välillä on sekaannusvaara muiden kuin niiden tavaroiden osalta, jotka kuuluivat mainitulla toiminimellä todella harjoitettuun toimintaan riitautetun tavaramerkin rekisteröinnin hakemispäivänä. Se hylkäsi kanteen muilta osin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Erityisesti unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 23–25 kohdassa, että Szajnerin vetoaminen todisteena Cour de cassationin (kassaatiotuomioistuin, Ranska) <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> antamaan tuomioon (nro 08-12.010, jäljempänä <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annettu tuomio) ensimmäisen kerran käsittelyn suullisessa vaiheessa voitiin tutkia, koska unionin yleinen tuomioistuin voi tarkastaa sen, kuinka EUIPO on soveltanut CPI:n L. 711-4 §:ää, sellaisen tämän viraston päätöstä myöhemmän kansallisen tuomioistuimen tuomion valossa, johon menettelyn asianosainen on vedonnut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Tästä unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 43–50 kohdassa, että toiminimi saa suojaa vain <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>sille toiminnalle, jota yhtiö todella harjoittaa, eikä sille, joka mainitaan sen perustamisasiakirjoissa<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>, kuten Cour de cassation oli todennut <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> antamassaan tuomiossa. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tätä tuomiota sovelletaan CPI:n L. 711-4 §:n soveltamiseen liittyvissä riita-asioissa, vaikka se on annettu erilaisessa asiayhteydessä. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että on merkityksetöntä, että tämä tuomio annettiin myöhemmin kuin riidanalainen päätös, koska sillä pelkästään <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>selvennetään riidanalaista oikeudellista kysymystä<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>, ja että oikeuskäytännön muutoksia sovelletaan joka tapauksessa takautuvasti olemassa oleviin tilanteisiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 51 kohdassa, että toiminimen Forge de Laguiole suoja ulottuu pelkästään tällä nimellä todella harjoitettuun toimintaan riitautetun tavaramerkin rekisteröinnin hakemispäivänä <DATE ISO="20011120">20.11.2001</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin totesi tämän tuomion 78 kohdassa, että ranskalaisten tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaran arviointi riippuu useista tekijöistä, joihin kuuluu samankaltaisuuden aste kyseisten merkkien (ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön) välillä, samankaltaisuuden aste näiden merkkien kattamien taloudellisten alojen välillä ja aikaisemman merkin enemmän tai vähemmän huomattava erottamiskyky.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon yhtäältä kyseisten merkkien samankaltaisuuden asteen ja toisaalta osapuolten tavarat ja toiminnan alat, ja totesi valituksenalaisen tuomion 166 kohdassa, että on olemassa sekaannusvaara seuraavien tavaroiden osalta: luokkaan 8 kuuluvat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>käsityökalut ja ‑välineet; lusikat; sahat, partakoneet, partakoneenterät; parranajotarvikkeiden rasiat; viilat ja kynsipihdit, kynsileikkurit; manikyyrivälinesarjat<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>, luokkaan 16 kuuluvat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>paperileikkurit<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>, luokkaan 21 kuuluvat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>partasudit, kosmeettiset tarvikkeet<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/> ja luokkaan 34 kuuluvat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>sikarileikkurit<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> ja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>piipunpuhdistimet<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>. Se kumosi EUIPO:n valituslautakunnan päätöksen siltä osin kuin siinä todettiin sekaannusvaaran olemassaolo muiden tavaroiden osalta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>EUIPO vaatii, että valituksenalainen tuomio kumotaan ja Szajner velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Forge de Laguiole SARL (jäljempänä Forge de Laguiole) vaatii, että unionin tuomioistuin hyväksyy EUIPO:n valituksen mukaiset vaatimukset kokonaisuudessaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Szajner vaatii, että</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>kaikki EUIPO:n ja Forge de Laguiolen valitusperusteet ja vaatimukset jätetään tutkimatta</P></ITEM><ITEM><P>toissijaisesti ne todetaan perusteettomiksi</P></ITEM><ITEM><P>valitus hylätään</P></ITEM><ITEM><P>todetaan, ettei valituksenalaista tuomiota ole syytä kumota</P></ITEM><ITEM><P>EUIPO velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Valituksen tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>EUIPO vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen koskee asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 2 kohdan ja toinen tämän asetuksen 8 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä CPI:n L. 711-4 §:n kanssa, rikkomista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Szajner toteaa ensisijaisesti, että EUIPO:n valitus ja Forge de Laguiolen vaatimukset on jätettävä tutkimatta. Toissijaisesti se väittää, että valituksen tueksi esitetyt perusteet on hylättävä perusteettomina.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Tutkittavaksi ottaminen</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Szajner toteaa, että valitus on jätettävä tutkimatta EUIPO:n asiavaltuuden puuttumisen vuoksi. Erityisesti hän väittää, että päällekkäisellä ominaisuudella riidan ratkaisevana elimenä ja valittajana tässä muutoksenhakumenettelyssä loukataan ilmeisellä tavalla oikeuslaitoksen riippumattomuuden, puolueettomuuden ja neutraaliuden periaatetta ja näin ollen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Mainittu valitus on joka tapauksessa jätettävä tutkimatta, koska yhtäältä valituksenalaisella tuomiolla ei vaikuteta suoraan EUIPO:n etuihin ja toisaalta valitusperusteet, joihin se vetoaa <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annetun tuomion osalta, muuttavat oikeusriitaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Tästä on todettava ensiksi, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 172 artiklan mukaisesti kanne EUIPO:n valituslautakunnan päätöksestä nostetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa EUIPO:ta vastaan, joka on asiassa vastaajana. Lisäksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisen kohdan mukaan muutosta voivat hakea kaikki asianosaiset, joiden vaatimukset on kokonaan tai osittain hylätty, mutta muut väliintulijana olleet kuin jäsenvaltiot ja unionin toimielimet voivat hakea muutosta ainoastaan silloin, kun unionin yleisen tuomioistuimen päätös koskee heitä suoraan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Koska EUIPO oli käsiteltävässä asiassa ensimmäisessä oikeusasteessa vastaajana eikä väliintulijana ja koska se oli osittain hävinnyt asian, sen asiavaltuus ja oikeussuojan tarve muutoksenhaun yhteydessä ovat riidattomia, eikä tämän viraston tarvitse tältä osin millään tavoin osoittaa, että unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu koskee sitä suoraan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Edellä esitetystä johtuu myös, että toisin kuin Szajner totesi, ei voida katsoa, että EUIPO:lla olisi millä tahansa tavalla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>päällekkäinen ominaisuus riidan ratkaisevana elimenä ja valittajana<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Toiseksi on huomattava, kuten tämän tuomion 9 kohdasta ilmenee, että Ranskan oikeuden tulkinta oli jo osapuolten välisen riidan kohteena EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä. Näin ollen EUIPO:n <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annettua tuomiota koskevalla argumentoinnilla ei voida laajentaa EUIPO:n menettelyn asianosaisten välisen riidan kohdetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Näin ollen Szajnerin oikeudenkäyntiväite, joka koskee EUIPO:n valitusta, on hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Forge de Laguiolen vaatimusten tutkittavaksi ottaminen</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Szajner riitauttaa Forge de Laguiolen vaatimusten tutkittavaksi ottamisen siltä osin kuin nämä vaatimukset – koska unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 174 artiklan vastaisesti niillä ei pyritä pelkästään EUIPO:n valituksen hyväksymiseen tai hylkäämiseen kokonaan tai osittain, vaan niiden kohteena on valituksenalaisen tuomion kumoaminen – ovat todellisuudessa liitännäisvalitus, joka olisi pitänyt esittää erillisellä asiakirjalla tämän työjärjestyksen 176 artiklan mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Forge de Laguiolen vastauskirjelmästä ilmenee selvästi, että se on jätetty EUIPO:n esittämien valitusperusteiden tueksi ja että tämä yhtiö on näin ollen vaatinut, että valitus hyväksytään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että Szajnerin esittämä oikeudenkäyntiväite, joka koskee Forge de Laguiolen vaatimuksia, on myös hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 2 kohdan rikkomista</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>EUIPO, jota Forge de Laguiole tukee, väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin otti EUIPO:n valituslautakuntien päätöksiin kohdistuvan laillisuusvalvontansa laajuuden virheellisesti huomioon, kun se arvioi <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annettua tuomiota, vaikka tämä oli myöhempi kuin mainitun valituslautakunnan päätös.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>EUIPO väittää tästä, että riidanalaisen päätöksen tekemispäivänä ranskalaisten tuomioistuinten oikeuskäytäntö oli vahvistettu <DATE ISO="19960521">21.5.1996</DATE> annetulla Cour de cassationin tuomiolla (nro 94-16531, jäljempänä <DATE ISO="19960521">21.5.1996</DATE> annettu tuomio), jossa tämä tuomioistuin oli ottanut myöhemmän tavaramerkin käytön kieltämistä koskevan kanteen yhteydessä huomioon vastaajan toimialan eikä sen todella harjoittamaa toimintaa. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin päätteli valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa <DATE ISO="19960521">21.5.1996</DATE> annetun tuomion jälkeen annetuista alempien ranskalaisten tuomioistuinten ratkaisuista, että oikeuskäytäntö oli kehittynyt EUIPO:n valituslautakunnan kannasta poikkeavaan suuntaan, unionin yleinen tuomioistuin ei ollut yksilöinyt näitä ratkaisuja eikä näin ollen täyttänyt perusteluvelvollisuuttaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Koska unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 50 kohdassa, että <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annettu tuomio on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>sellaisenaan uusi seikka<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>, riidanalaisen päätöksen laillisuutta ei olisi pitänyt valvoa tämän viimeksi mainitun tuomion valossa, jota mainittu valituslautakunta ei ollut voinut ottaa huomioon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Szajner väittää, että unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen tuomion 21–25 kohdassa, että <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annettu tuomio piti ottaa huomioon todisteena, varsinkin kun tämä tuomio oli ollut kontradiktorisen menettelyn kohteena unionin yleisessä tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="8"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Aluksi on ensiksi huomattava tehtävien jaosta mitättömyysvaatimuksen esittäjän, EUIPO:n toimivaltaisten elinten ja unionin yleisen tuomioistuimen välillä, että täytäntöönpanoasetuksen 37 säännössä säädetään, että vaatimuksen esittäjän on toimitettava ne tiedot, jotka osoittavat, että se voi sovellettavan kansallisen lain nojalla vedota kansallisen oikeuden mukaan suojattuun aikaisempaan oikeuteen. Tällä säännöllä asetetaan vaatimuksen esittäjälle velvollisuus esittää EUIPO:lle paitsi todisteet, jotka osoittavat, että sen sovellettaviksi vaatimien kansallisten säännösten mukaan edellytykset sille, että tämä voi kieltää EU-tavaramerkin käytön aikaisemman oikeuden perusteella, täyttyvät, myös todisteet kyseisten säännösten sisällöstä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110705">5.7.2011</DATE>, <NAME.CASE>Edwin v. SMHV</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑263/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:452">EU:C:2011:452</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> sekä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140327">27.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>SMHV v. National Lottery Commission</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑530/12 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:186">EU:C:2014:186</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Toiseksi erityisesti EUIPO:n velvollisuuksista unionin tuomioistuin on todennut, että kun EU-tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus perustuu kansallisen oikeuden säännössä suojattuun aikaisempaan oikeuteen, on ensinnäkin EUIPO:n toimivaltaisten elinten tehtävänä arvioida, millainen auktoriteetti ja merkitys niillä seikoilla on, jotka hakija on esittänyt asianomaisen säännön sisällön osoittamiseksi (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110705">5.7.2011</DATE>, <NAME.CASE>Edwin v. SMHV</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑263/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:452">EU:C:2011:452</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140327">27.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>SMHV v. National Lottery Commission</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑530/12 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:186">EU:C:2014:186</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Lisäksi on todettava, että koska EUIPO:n toimivaltaisten elinten päätös voi johtaa tavaramerkin haltijalle myönnetyn oikeuden menettämiseen, tällaisen päätöksen merkitys edellyttää välttämättä, että päätöksen antavan elimen tehtävänä ei ole pelkästään hyväksyä kansallista oikeutta sellaisena kuin mitättömyysvaatimuksen esittäjä on sen esittänyt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Kolmanneksi asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen harjoittamaan täyttä laillisuusvalvontaansa EUIPO:n sen arvioinnin osalta, joka koskee tietoja, jotka mitättömyysvaatimuksen esittäjä on esittänyt niiden kansallisen oikeuden säännösten sisällön osoittamiseksi, joissa säädettyyn suojaan hän vetoaa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110705">5.7.2011</DATE>, <NAME.CASE>Edwin v. SMHV</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑263/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:452">EU:C:2011:452</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140327">27.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>SMHV v. National Lottery Commission</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑530/12 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:186">EU:C:2014:186</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Lisäksi on todettava, että koska kansallisen oikeuden soveltamisella voidaan kyseessä olevassa menettelyllisessä asiayhteydessä evätä EU-tavaramerkin haltijalta tämän oikeudet, on välttämätöntä, että unionin yleinen tuomioistuin voi – sovellettavasta kansallisesta oikeudesta todisteina esitettyjen asiakirjojen puutteista huolimatta – harjoittaa tosiasiassa tehokasta valvontaa. Tätä varten on siis voitava tarkistaa esitettyjen asiakirjojen lisäksi niiden oikeussääntöjen, joihin mitättömyysvaatimuksen esittäjä on vedonnut, sisältö, soveltamisedellytykset ja ulottuvuus. Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman laillisuusvalvonnan on täytettävä tehokkaan oikeussuojan periaatteen vaatimukset (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140327">27.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>SMHV v. National Lottery Commission</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑530/12 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:186">EU:C:2014:186</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>On tämän jälkeen todettava, että EUIPO:n ja unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta on toteutettava se edellytys huomioon ottaen, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 tehokkaan vaikutuksen – eli EU-tavaramerkin suojan varmistamisen – takaamista (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140327">27.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>SMHV v. National Lottery Commission</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑530/12 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:186">EU:C:2014:186</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 49 kohdassa, se seikka, että unionin yleinen tuomioistuin rajoittuu soveltamaan kansallista oikeutta sellaisena kuin kansalliset tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet EUIPO:n valituslautakunnan päätöksen tekohetkellä, voisi johtaa EU-tavaramerkin rekisteröinnin epäämiseen tai mitättömäksi julistamiseen, vaikka tälle ei ole sovellettavan kansallisen oikeussäännön nojalla perustetta sillä hetkellä, jona unionin yleinen tuomioistuin antaa tuomion.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Tällaisella lopputuloksella ei pelkästään loukattaisi edellä 39 kohdassa mainittua asetuksen N:o 207/2009 tehokkaan vaikutuksen takaamisen vaatimusta vaan myös tehokkaan oikeussuojan periaatetta, koska sillä evättäisiin unionin yleiseltä tuomioistuimelta todellinen mahdollisuus harjoittaa edellä 37 ja 38 kohdassa mainittua täyttä laillisuusvalvontaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen on sovellettava kansallisessa oikeudessa myönnettävän suojan arvioinnissa kansallista oikeussääntöä siten kuin kansalliset tuomioistuimet soveltavat sitä sen ratkaisun antamisajankohtana. Sen on siis voitava ottaa huomioon myös kansallisen tuomioistuimen ratkaisu, joka on annettu EUIPO:n valituslautakunnan päätöksen tekemisen jälkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>On totta, että kansallisen tuomioistuimen ratkaisun, joka on annettu EUIPO:n valituslautakunnan päätöksen tekemisen jälkeen, huomioon ottaminen voi saada unionin yleisen tuomioistuimen arvioimaan kansallista oikeussääntöä toisin kuin valituslautakunta on sitä arvioinut. Koska unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama, mainitun valituslautakunnan kansallisesta oikeudesta tekemää arviointia koskeva tuomioistuinvalvonta on kuitenkin täyttä laillisuusvalvontaa, se saman valituslautakunnan päätöksen jälkeen esille tullut seikka, että tämä päätös perustuu kansallisen oikeuden virheelliseen tulkintaan, ei voi olla este tehdyn virheen oikaisemiselle, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 53 kohdassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Tätä päätelmää ei kyseenalaisteta oikeuskäytännössä, jonka mukaan ensiksi unionin yleisen tuomioistuimen pitää lähtökohtaisesti päätellä pelkästään EUIPO:n valituslautakunnan päätöksen perusteena olevien tietojen perusteella se ratkaisu, joka viimeksi mainitun olisi pitänyt tehdä, toiseksi unionin yleinen tuomioistuin voi kumota valituksenalaisen päätöksen tai muuttaa sitä ainoastaan, jos kyseisen päätöksen tekohetkellä päätöstä koski jokin asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista kumoamis- tai muuttamisperusteista, ja kolmanneksi se ei voi kumota tai muuttaa mainittua päätöstä sellaisin perustein, jotka ilmenevät päätöksen tekemisen jälkeen (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110705">5.7.2011</DATE>, <NAME.CASE>Edwin v. SMHV</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑263/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:452">EU:C:2011:452</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0071">71</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0072">72</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161026">26.10.2016</DATE>, <NAME.CASE>Westermann Lernspielverlage v. EUIPO</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑482/15 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:805">EU:C:2016:805</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Vaikka tällä periaatteella onkin laaja soveltamisala ja sillä kielletään unionin yleistä tuomioistuinta muun muassa kumoamasta tai muuttamasta EUIPO:n valituslautakunnan päätöstä ottamalla huomioon tämän päätöksen tekemisen jälkeen ilmenneet seikat tai soveltamalla aineellisen oikeuden säännöksiä, jotka eivät vielä olleet voimassa päätöksen tekohetkellä, sillä ei sitä vastoin kielletä unionin yleistä tuomioistuinta ottamasta huomioon asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan soveltamista koskevissa riita-asioissa sitä, kuinka EUIPO:n valituslautakunnan tarkasteleman kansallisen oikeussäännön tulkinta on kehittynyt kansallisissa tuomioistuimissa. Tämä kansallinen oikeussääntö on nimittäin osa niitä seikkoja, joita valituslautakunta arvioi, ja sen suorittama mainitun säännön soveltaminen on tämän asetuksen 65 artiklan 2 kohdan nojalla unionin yleisen tuomioistuimen täyden valvonnan alaista (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140327">27.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>SMHV v. National Lottery Commission</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑530/12 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:186">EU:C:2014:186</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Kontradiktorisen periaatteen, joka on osa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa mainittua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mukaisesti sen, että unionin yleinen tuomioistuin ottaa huomioon kansallisen tuomioistuimen ratkaisun, joka on annettu EUIPO:n valituslautakunnan päätöksen tekemisen jälkeen, edellytyksenä on kuitenkin, että osapuolilla on ollut – kuten käsiteltävässä asiassa – mahdollisuus esittää unionin yleisessä tuomioistuimessa huomautuksia kyseisestä kansallisesta ratkaisusta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140327">27.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>SMHV v. National Lottery Commission</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑530/12 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:186">EU:C:2014:186</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Lopuksi väitetystä perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä on todettava niiden Ranskan oikeuden elementtien osalta, jotka unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon, että viimeksi mainittu nojautui valituksenalaisen tuomion 44 kohdassa <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annettua tuomiota arvioidessaan pelkästään tämän tuomion sanamuotoon.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Vaikka pitääkin paikkansa, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa, että alempien ranskalaisten tuomioistuinten aikaisemman oikeuskäytännön, vaikka se ei olekaan yhtenäistä, nojalla voitiin ennen <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annettua tuomiota todeta, että toiminimen suoja rajoittuu kyseisen yhtiön todella harjoittamaan toimintaan, valituksenalaisen tuomion 43–45 kohdasta kuitenkin ilmenee, ettei se lähtökohtaisesti perustanut arviointiaan riidanalaisen päätöksen laillisuudesta tähän aikaisempaan oikeuskäytäntöön vaan <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annettuun tuomioon, ja että se perusteli arviointinsa riittävällä tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Tämän vuoksi ei voida todeta, että unionin yleinen tuomioistuin olisi laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Edellä esitetyillä perusteilla on todettava, että koska se, että unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annetun tuomion, ei tarkoita asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 2 kohdan rikkomista, ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toinen valitusperuste, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä CPI:n L. 711-4 §:n kanssa, rikkomista</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Toinen valitusperuste jakautuu kahteen osaan.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Toisen valitusperusteen ensimmäinen osa, joka koskee <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annetun tuomion ottamista huomioon vääristyneellä tavalla</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>EUIPO, jota Forge de Laguiole tukee, väittää toisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annetun tuomion huomioon vääristyneellä tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Se toteaa erityisesti, että kun unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen tuomion 44 kohdassa, ettei Cour de cassation tulkinnut <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annetussa tuomiossa CPI:n L. 711-4 §:ää, mutta totesi tämän jälkeen, ettei tämän tuomion kohta, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>toiminimi saa suojaa vain sille toiminnalle, jota yhtiö todella harjoittaa, eikä sille, joka mainitaan sen perustamisasiakirjoissa<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>, sisällä sanamuotonsa tai tosiasiallisen tai menettelyllisen asiayhteytensä nojalla minkäänlaista rajoitusta, jonka perusteella voitaisiin olettaa, että sitä sovelletaan vain ratkaistun asian erityisissä olosuhteissa, ja että tuomiota voidaan näin ollen soveltaa analogisesti CPI:n L. 711-4 §:n tulkintaan, unionin yleinen tuomioistuin katsoi <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annetulla tuomiolla olevan sellaisen soveltamisalan, jota sillä ei ilmeisesti ole. EUIPO:n mukaan nimittäin mainitun tuomion tämän kohdan tarkoituksena on pelkästään määrittää se, hakiko kyseinen yhtiö kyseistä tavaramerkkiä vilpillisessä mielessä, eikä määrittää yhtiön toiminimen suojan laajuutta myöhempään tavaramerkkiin nähden. CPI:n L. 711-4 §:n b kohdassa edellytetään sen mukaan sekaannusvaaran <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>tulevaisuuteen suuntautuvaa tutkimusta<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>, jossa voidaan jättää huomiotta vastakkain asetettujen merkkien – myös aikaisemman toiminimen – käytön konkreettiset edellytykset, koska toiminimen suojan laajuuden rajoittamista pelkästään konkreettisesti harjoitettuun toimintaan ei vaadita, kun on kyse pelkästään potentiaalisista ristiriidoista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Forge de Laguiole lisää, että koska <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annettu tuomio on hylkäävä tuomio eli tuomio, jossa vahvistetaan muutoksenhaun kohteena ollut ratkaisu, se ei voi olla periaatteellinen tuomio Ranskan oikeudessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>Szajner väittää, että EUIPO:n kanta, jonka mukaan <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annettu tuomio koskee pelkästään niitä tapauksia, joissa tavaramerkkiä on haettu vilpillisessä mielessä, ei noudata tätä tuomiota edeltävää oikeuskäytäntöä eikä tuomiosta Ranskan oikeuskirjallisuudessa tehtyä tulkintaa, joiden mukaan mainitun tuomion yleisestä soveltamisalasta vallitsee yksimielisyys.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="11"?><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>Aluksi on huomattava, että tutkiessaan valituksen yhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen esittämiä päätelmiä sovellettavasta kansallisesta lainsäädännöstä unionin tuomioistuin on toimivaltainen tarkistamaan, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole sille esitettyjen asiakirjojen ja muiden todisteiden perusteella ottanut vääristyneellä tavalla huomioon kansallisen oikeuden säännösten sanamuotoa taikka niitä koskevaa kansallista oikeuskäytäntöä tai oikeuskirjallisuutta ja ettei unionin yleinen tuomioistuin ole tehnyt näiden todisteiden perusteella päätelmiä, jotka ovat ilmeisessä ristiriidassa niiden sisällön kanssa, sekä lopuksi tarkistamaan, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole kaikkia seikkoja tutkiessaan antanut näiden kansallisen oikeuden säännösten sisällön toteamiseksi jollekin tietylle seikalle sellaista merkitystä, jota sille ei muihin seikkoihin nähden kuuluisi antaa, sikäli kuin tämä on ilmeistä asiakirja-aineiston perusteella (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110705">5.7.2011</DATE>, <NAME.CASE>Edwin v. SMHV</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑263/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:452">EU:C:2011:452</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen on siis tarkistettava, viitataanko EUIPO:n argumentoinnissa virheisiin, joita unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt esittäessään toteamuksensa kyseisestä kansallisesta lainsäädännöstä ja jotka voivat olla unionin tuomioistuimen valvonnan kohteena edellisessä kohdassa mainittujen päätelmien perusteella (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110705">5.7.2011</DATE>, <NAME.CASE>Edwin v. SMHV</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑263/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:452">EU:C:2011:452</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 44 kohdassa, että <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annetussa tuomiossa ei ollut kyse CPI:n L. 711-4 §:n nojalla nostetusta kanteesta vaan vilpillisessä mielessä haetun tavaramerkin mitätöimisestä ja vilpilliseen kilpailuun liittyvästä vaatimuksesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Kuten unionin yleinen tuomioistuin myös totesi mainitussa kohdassa, mikään <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annetussa tuomiossa ei osoita, että Cour de cassation olisi tarkoittanut rajoittaa toiminimen suojaan liittyvien arviointiensa pätevyyden mainitun tuomion erityisiin olosuhteisiin. Kyseinen tuomioistuin on sitä vastoin esittänyt arviointinsa, kun se hylkäsi ensimmäisen kanneperusteen, joka perustui muun muassa CPI:n L. 711-4 §:n b kohdan rikkomiseen. EUIPO:n väitettä, jonka mukaan mainitut arvioinnit eivät ole merkityksellisiä tämän säännöksen soveltamisessa, ei siis voida hyväksyä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>Lisäksi EUIPO väittää, että Cour de cassation otti huomioon toiminimen haltijan todella harjoittaman toiminnan tutkiessaan sille esitettyä toista kanneperustetta, jossa oli kyse vilpillisestä kilpailusta, joka edellyttää todellista kilpailutilannetta kyseisten yritysten välillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Kuitenkin <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annetun tuomion sanamuodosta ilmenee selvästi yhtäältä se, että arviointi, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>toiminimi saa suojaa vain sille toiminnalle, jota yhtiö todella harjoittaa, eikä sille, joka mainitaan sen perustamisasiakirjoissa<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>, on tehty vastattaessa ensimmäiseen valitusperusteeseen, joka koski mainittuun tuomioon johtaneessa asiassa kyseessä olevan tavaramerkin hakemista vilpillisessä mielessä, ja toisaalta se, että Cour de cassation viittasi kyseisen yhtiön todella harjoittamaan toimintaan sekä vastatessaan tähän ensimmäiseen valitusperusteeseen että vastatessaan toiseen valitusperusteeseen, joka liittyi vilpilliseen kilpailuun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Näillä perusteilla ei vaikuta siltä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut <DATE ISO="20120710">10.7.2012</DATE> annetun tuomion huomioon vääristyneellä tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Tätä päätelmää ei voida horjuttaa Forge de Laguiolen argumentilla, jonka mukaan tämä tuomio ei ole <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>periaatteellinen<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> tuomio. Kun nimittäin otetaan huomioon unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä tekemää tutkimusta sääntelevät periaatteet, unionin yleisen tuomioistuimen sovellettavaa kansallista oikeutta koskevat toteamukset – sellaisina kuin ne mainitaan tämän tuomion 56 ja 57 kohdassa – sekä se, ettei unionin tuomioistuimen tehtävänä ole määritellä, onko mainittu tuomio <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>periaatteellinen<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> tuomio, on riittävää todeta, että kyseinen tuomio huomioon ottaen ei vaikuta siltä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut sen soveltamisalan ilmeisen virheellisesti huomioon.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että toisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Toisen valitusperusteen toinen osa, joka koskee oikeudellista virhettä, jonka unionin yleisen tuomioistuimen väitetään tehneen, kun se otti huomioon pelkästään tavaroiden luonteen määrittäessään Forge de Laguiolen toiminnan alat</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asianosaisten lausumat</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>EUIPO, jota Forge de Laguiole tukee, riitauttaa toisen valitusperusteensa toisessa osassa kriteerit, joihin unionin yleinen tuomioistuin tukeutui määrittääkseen tämän yhtiön toiminnan alat. EUIPO väittää tästä, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 32 kohdassa, että vastaus siihen kysymykseen, voidaanko toiminimen Forge de Laguiole nojalla kieltää, ja missä määrin, Szajneria käyttämästä tavaramerkkiä LAGUIOLE, riippuu pelkästään Ranskan oikeudesta, unionin yleinen tuomioistuin määritteli toiminimen suojan laajuuden viittaamalla valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa pelkästään omaan oikeuskäytäntöönsä eli <DATE ISO="20070213">13.2.2007</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Mundipharma v. SMHV – Altana Pharma (RESPICUR)</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑256/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2007:46">EU:T:2007:46</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), joka koskee aikaisempien tavaramerkkien käyttöä ja jota unionin yleinen tuomioistuin sovelsi analogisesti tulkitessaan asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohtaa, joka vastaa asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohtaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin määritteli mainitut toiminnan alat pelkästään tavaroiden luonnetta koskevan kriteerin nojalla ja teki näin ollen oikeudellisen virheen asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä CPI:n L. 711-4 §:n kanssa, soveltamisessa. EUIPO nimittäin väittää, että toiminnan alojen määrittämisessä Ranskan oikeuden mukaisesti olisi pitänyt ottaa huomioon myös aikaisemman toiminimen haltijan kaupan pitämien tavaroiden käyttötarkoitus ja käyttötapa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>Szajner väittää, että unionin yleinen tuomioistuin arvioi perustellusti kyseisten tavaroiden samankaltaisuutta nojautuen sekä niiden luonteeseen että niiden käyttötarkoitukseen ja käyttötapaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68</NO.P><TXT>Aluksi on todettava, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 78 kohdassa, että unionin yleinen tuomioistuin ei soveltanut yleisellä tavalla analogisesti oikeuskäytäntöään, kun se tarkasteli Forge de Laguiolen harjoittamaa toimintaa. Se siteerasi aikaisempien tavaramerkkien käyttöön liittyvää oikeuskäytäntöään vain valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa selittääkseen arviointiaan, jonka mukaan haarukoiden kaupan pitäminen ei voi osoittaa toimintaa kaikkien <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>kattaustavaroiden<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/> alalla vaan pelkästään <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>ruokailuvälineiden<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/> alalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69</NO.P><TXT>Tämän jälkeen on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin ei tosin ensin nimenomaisesti maininnut niitä kriteereitä, joiden avulla Forge de Laguiolen todella harjoittama toiminta on määritettävä, ja että se siteerasi valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa ranskalaisten tuomioistuinten oikeuskäytäntöä, johon asianosaiset ovat vedonneet, vain sekaannusvaaran tutkimisen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70</NO.P><TXT>Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee kuitenkin selvästi, että unionin yleinen tuomioistuin otti kyseistä toimintaa tutkiessaan tämän tuomion 54–74 kohdassa nimenomaisesti huomioon paitsi kyseisten tavaroiden luonteen myös niiden käyttötarkoituksen, käyttötavan, asiakaskunnan sekä jakelutavan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71</NO.P><TXT>EUIPO:n ja Forge de Laguiolen väitteet perustuvat näin ollen valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72</NO.P><TXT>Näin ollen toisen valitusperusteen toinen osa on myös hylättävä perusteettomana.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73</NO.P><TXT>Kaikesta edellä lausutusta seuraa, että valitus on perusteeton ja että se on näin ollen hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Szajner on vaatinut EUIPO:n velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska EUIPO on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75</NO.P><TXT>Työjärjestyksen 184 artiklan 4 kohdan mukaisesti on määrättävä, että Forge de Laguiole, muutoksenhakumenettelyn väliintulija, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Valitus hylätään.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">3)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Forge de Laguiole SARL vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.</HT></TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>