<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-355/18</NO.CASE><NO.CASE>C-356/18</NO.CASE><NO.CASE>C-357/18</NO.CASE><NO.CASE>C-479/18</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018CC0355</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:594">EU:C:2019:594</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>19</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>19</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Juliane Kokott – Yhdistetyt asiat C-355/18–C-357/18 ja C-479/18</HT></P><P><HT TYPE="SC">Rust-Hackner</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Juliane Kokott</HT></P><P><DATE ISO="20190711">11 päivänä heinäkuuta 2019</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: saksa.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Yhdistetyt asiat C-355/18–C-357/18 ja C-479/18</HT></P><P>Barbara Rust-Hackner (C-355/18)</P><P>Christian Gmoser (C-356/18) ja</P><P>Bettina Plackner (C-357/18)</P><P>vastaan</P><P>Nürnberger Versicherung Aktiengesellschaft Österreich</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Landesgericht Salzburg (Salzburgin osavaltion tuomioistuin, Itävalta))</HT></P><P>sekä</P><P>KL,</P><P>LK,</P><P>MJ ja</P><P>NI</P><P>vastaan</P><P>UNIQA Österreich Versicherungen,</P><P>Allianz Elementar Lebensversicherungs-Aktiengesellschaft ja</P><P>DONAU Versicherung AG Vienna Insurance Group (C-479/18)</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Bezirksgericht für Handelssachen Wien (Wienin kaupallisten asioiden piirioikeus, Itävalta))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Ensivakuutus (henkivakuutus)</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivit 90/619/ETY, 92/96/ETY, 2002/83/EY ja 2009/138/EY</KEYWORD><KEYWORD>Peruuttamisoikeus</KEYWORD><KEYWORD>Peruuttamisoikeuden käytön edellytyksiä koskevien tietojen antamatta jättäminen tai virheellisyys</KEYWORD><KEYWORD>Peruuttamisoikeuden päättyminen</KEYWORD><KEYWORD>Peruuttamisen oikeusvaikutukset</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Missä olosuhteissa ja miten pitkän ajan kuluttua vakuutuksenottaja voi peruuttaa henkivakuutussopimuksen vetoamalla peruuttamisoikeutta koskevien tietojen antamatta jättämiseen tai virheellisyyteen?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Vakuutusdirektiivien asiaa koskevien säännösten mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus peruuttaa henkivakuutussopimus lyhyen määräajan kuluessa sopimuksen tekemisestä. Vakuutuksenantajan on annettava sopimusta tehtäessä tästä oikeudesta riittävät tiedot.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävät asiat perustuvat kahden Itävallan kansallisen tuomioistuimen esittämiin neljään ennakkoratkaisupyyntöön, joissa unionin tuomioistuinta pyydetään selventämään lähinnä sitä, missä tapauksissa puutteellisten tietojen antaminen on rinnastettava tietojen ilmoittamatta jättämiseen siinä mielessä, että kumpikaan ei johda tavoitteeseen. Unionin tuomioistuinta pyydetään selventämään<?PAGE NO="2"?> tällaisia tapauksia varten myös sitä, miten pitkään vakuutuksenottajalla on peruuttamisoikeus. Siinä tapauksessa, että ajallisesti rajoittamattoman peruuttamisoikeuden käyttö on poikkeuksellisesti sallittua tai jopa välttämätöntä unionin oikeuden perusteella, lopuksi tiedustellaan, mitä unionin oikeussääntöjä sovelletaan peruutusilmoituksen oikeusvaikutuksiin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Koska pääasioissa riidanalaiset henkivakuutussopimukset tehtiin eri ajankohtina, on sovellettava ja tulkittava eri direktiivien säännöksiä. Asioissa C-355/18, C-356/18 ja C-357/18 esitettyjä ennakkoratkaisukysymyksiä sekä asiassa C-479/18 esitettyä toista ennakkoratkaisukysymystä on arvioitava toisen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Henkivakuutuksen ensivakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, sekä direktiivin 79/267/ETY muuttamisesta <DATE ISO="19901108">8.11.1990</DATE> annettu toinen neuvoston direktiivi 90/619/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="330" PAGE.FIRST="50" DATE.PUB="1990">EYVL 1990, L 330, s. 50</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 79/267/ETY ja 90/619/ETY muuttamisesta <DATE ISO="19921110">10.11.1992</DATE> annetulla kolmannella neuvoston direktiivillä 92/96/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="360" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1992">EYVL 1992, L 360, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> ja kolmannen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 79/267/ETY ja 90/619/ETY muuttamisesta <DATE ISO="19921110">10.11.1992</DATE> annettu neuvoston direktiivi 92/96/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="360" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1992">EYVL 1992, L 360, s. 1</REF.DOC.OJ>) (jäljempänä kolmas henkivakuutusdirektiivi).</P></NOTE> henkivakuutusdirektiivin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Direktiivin 90/619 säännöksiin, sellaisina kuin ne ovat muutettuina direktiivillä 92/96, viitataan jäljempänä ilmaisulla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>toisen henkivakuutusdirektiivin<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> säännökset.</P></NOTE> perusteella, kun taas asiassa C-479/18 esitettyjen muiden ennakkoratkaisukysymysten kannalta merkitystä on myös myöhemmin annetuilla direktiiveillä 2002/83<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Henkivakuutuksesta <DATE ISO="20021105">5.11.2002</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="345" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, L 345, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> ja 2009/138<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta <DATE ISO="20091125">25.11.2009</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY (Solvenssi II) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="335" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 335, s. 1</REF.DOC.OJ>) (jäljempänä Solvenssi II -direktiivi). Siltä osin kuin jäljempänä viitataan erottelematta toiseen henkivakuutusdirektiiviin, kolmanteen henkivakuutusdirektiiviin, direktiiviin 2002/83 ja Solvenssi II -direktiiviin, näitä direktiivejä kutsutaan yhteisesti vakuutusdirektiiveiksi.</P></NOTE>. Tulkittavat direktiivin säännökset ovat kuitenkin sisällöltään yhdenmukaisia, joten tämä ei aiheuta eroavuuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Toisen henkivakuutusdirektiivin 15 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>Jäsenvaltioiden on määrättävä, että vakuutuksenottajalla, joka tekee yksilöllisen henkivakuutussopimuksen, on oikeus peruuttaa sopimus määräajassa, joka on 14–30 päivää siitä, kun hän sai tiedon sopimuksen tekemisestä.</P><P>Vakuutuksenottajan tekemä peruutusilmoitus vapauttaa hänet kaikista vastaisista sopimusvelvoitteista.</P><P>Peruutuksen muut oikeusvaikutukset ja sen edellytykset määräytyvät sopimukseen – – sovellettavan lain perusteella; tämä koskee erityisesti menettelytapoja, joita käyttäen vakuutuksenottajalle ilmoitetaan sopimuksen tekemisestä.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></P></QUOT.S><P>Direktiivin 2002/83 35 artiklan 1 kohta ja Solvenssi II -direktiivin 186 artiklan 1 kohta vastaavat pitkälti tätä säännöstä.</P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Kolmannen henkivakuutusdirektiivin 31 artiklan 1 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="031.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Ennen vakuutussopimuksen tekemistä vakuutusyrityksen on ilmoitettava vakuutuksenottajalle vähintään ne tiedot, jotka ovat liitteessä II olevassa A kohdassa.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><?PAGE NO="3"?><PARAG IDENTIFIER="031.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Sitoumusjäsenvaltio antaa tämän artiklan ja liitteen II täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset määräykset.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA><ALINEA>Direktiivin 2002/83 36 artiklan 1 kohta ja Solvenssi II -direktiivin 185 artikla sisältävät vastaavat säännökset.</ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Kolmannen henkivakuutusdirektiivin liitteessä II (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Vakuutuksenottajille annettavat tiedot<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>) olevassa A kohdassa lueteltiin tiedot, jotka vakuutuksenottajalle on annettava tiedoksi ennen sopimuksen tekemistä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. myös direktiivin 2002/83 liitteessä III oleva A kohta ja Solvenssi II -direktiivin 185 artikla.</P></NOTE> Liitteen toisen virkkeen mukaan tiedot on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>ilmoitettava selkeästi ja täsmällisesti kirjallisina ja niiden on oltava annettu sitoumusjäsenvaltion virallisella kielellä<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ks. myös direktiivin 2002/83 liitteessä III oleva A kohta ja Solvenssi II -direktiivin 185 artiklan 6 kohta.</P></NOTE> Liitteessä olevan A kohdan a. 13 alakohdan mukaan tällaisia tietoja ovat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Tiedot vakuutuksen perustamiseen käytettävissä olevasta ajasta ja peruuttamisoikeuden käyttämisestä<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. myös direktiivin 2002/83 liitteessä III olevan A kohdan a. 13 alakohta ja Solvenssi II ‑direktiivin 185 artiklan 3 kohdan j alakohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kansallinen lainsäädäntö</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Vakuutussopimuksista annetun Itävallan lain (Versicherungsvertragsgesetz, jäljempänä VersVG), sellaisena kuin sitä sovelletaan asioissa C-356/18 ja C-357/18 kyseessä oleviin pääasioihin sekä asiassa C-479/18 kyseessä olevaan pääasiaan A ja B,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>BGBl. I nro 6/1997.</P></NOTE> 165a §:ssä säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="165A.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Vakuutuksenottajalla on oikeus peruuttaa sopimus kahden viikon kuluessa sopimuksen tekemisestä. Mikäli vakuutuksenantaja on myöntänyt alustavan vakuutusturvan, vakuutuksenantajalla on oikeus sanotun vakuutusturvan kestoaikaa vastaavaan vakuutusmaksuun.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="165A.002"><NO.PARAG>(2)</NO.PARAG><ALINEA>Mikäli vakuutuksenantaja ei ole täyttänyt yhteystietojensa ilmoittamista koskevaa velvollisuuttaan (VAG:n 9a §:n 1 momentin 1 kohta), 1 momentissa tarkoitettu määräaika sopimuksen peruuttamiselle ei ala kulua, ennen kuin vakuutuksenottaja on saanut tietoonsa nämä yhteystiedot.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="165A.003"><NO.PARAG>(3)</NO.PARAG><ALINEA>Edellisissä momenteissa säädettyä ei sovelleta ryhmävakuutussopimuksiin ja sopimuksiin, joiden kesto on enintään kuusi kuukautta.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Asiassa C-355/18 kyseessä olevaan pääasiaan sekä asiassa C-479/18 kyseessä olevaan pääasiaan C sovellettavalla VersVG:n<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>BGBl. I nro 95/2006.</P></NOTE> 165a §:n toisinnolla pidennettiin 1 momentissa mainittua määräaikaa 30 päivään. Asiassa C-479/18 kyseessä olevan pääasian D kannalta merkityksellinen VersVG:n 165a §:n toisinto sisältää uuden 2a momentin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>BGBl. I nro 34/2012.</P></NOTE>, jonka sanamuoto on seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="165A.002A"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>(2a)</NO.PARAG><ALINEA>Mikäli vakuutuksenottaja on kuluttaja (kuluttajansuojalain (Konsumentenschutzgesetz) 1 §:n 1 momentin 2 kohta), 1 ja 2 momentissa tarkoitettu määräaika sopimuksen peruuttamiselle alkaa kulua vasta, kun vakuutuksenottajalle on annettu tiedot myös kuluttajalle kuuluvan peruuttamisoikeuden käyttämisestä.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Itävallan vakuutusvalvontalain (Versicherungsaufsichtsgesetz, jäljempänä VAG) 9a §:n 1 momentissa, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasioihin (BGBl. nro 447/1996 ja BGBl. I nro 34/2015), säädettiin muun muassa seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="009A.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA><P>Vakuutuksenottajalle on Itävallassa sijaitsevaa riskiä koskevaa vakuutussopimusta tehtäessä, ennen kuin vakuutuksenottaja hyväksyy sopimuksen, ilmoitettava kirjallisesti</P><?PAGE NO="4"?><P>– –</P><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>ehdot, joilla vakuutuksenottaja voi peruuttaa tai irtisanoa vakuutussopimuksen.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat ja asian käsittelyn aiemmat vaiheet</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Kaikkien pääasioiden kohteena on luonnollisten henkilöiden oikeudet saada takaisin maksetut vakuutusmaksut ja pääomitetut korot, joita he vaativat vakuutuksenottajina asianomaisilta henkivakuuttajilta. Nämä vaatimukset perustuvat asianomaisten vakuutuksenottajien kauan sopimuksen tekemisen ja osittain vielä kyseisen sopimuksen irtisanomisen jälkeen antamiin peruutusilmoituksiin (nk. ajallisesti rajoittamaton peruuttamisoikeus).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Pääasioiden kantajat vetoavat vaatimustensa tueksi lähinnä siihen, että asianomaiset vakuutuksenantajat ovat joko jättäneet antamatta tietoa heille kuuluvasta peruuttamisoikeudesta (asiassa C-479/18 kyseessä oleva pääasia B) tai antaneet siitä virheellistä tietoa. Peruuttamisoikeudesta annetut tiedot ovat virheellisiä, koska niissä edellytettiin kirjallista ja allekirjoitettua peruutusilmoitusta, vaikka kansallisen lainsäädännön mukaan vapaamuotoinen irtisanominen on riittävä. Vakuutuksenottajia on siksi kantajien mukaan estetty käyttämästä heille unionin oikeudessa taattua peruuttamisoikeutta, joten peruutuksesta ilmoittamisen määräaika ei ole vielä alkanut kulua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Pääasioissa kantajina olevat vakuutuksenottajat ja vastaajina olevat vakuutuksenantajat ovat eri mieltä siitä, oliko peruuttamisoikeus jo päättynyt, kun kyseistä oikeutta käytettiin. Erimielisyyttä on myös siitä, rajoittuvatko vakuutuksenottajan oikeudet palautettaviin maksuihin sopimuksen purkautumisajankohdan takaisinostoarvoon, vai onko kaikki suoritetut maksut palautettava takaisin perusteettomaan etuun perustuvaa palauttamista koskevien periaatteiden mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Asioissa C-355/18–C-357/18 kantajina olevat vakuutuksenottajat perustelevat vaatimuksiaan lähinnä sillä, että heillä oli ajallisesti rajoittamaton peruuttamisoikeus, koska heille oli annettu virheellistä tietoa peruutusilmoituksen muotovaatimuksesta. Kantajien vaatimukset hyväksyttiin ensimmäisessä oikeusasteessa. Ennakkoratkaisua pyytänyt toisen oikeusasteen tuomioistuin Landesgericht Salzburg on katsonut tarpeelliseksi pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan vakuutusdirektiivien asiaa koskevia säännöksiä, koska se on epävarma siitä, missä määrin peruuttamisoikeutta koskevia tietoja on pidettävä virheellisinä, jos ne eivät johda vakuutuksenottajaa harhaan tämän peruuttamisoikeuden sisällön osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Asioissa C-355/18 ja C-356/18 sopimus todettiin peruutetuksi, kun se oli lakannut irtisanomisen tai takaisinoston seurauksena. Asiassa C-357/18 riidanalaista henkivakuutussopimusta ei sen sijaan ollut purettu aiemmin tehdyllä irtisanomisella, kun peruutusilmoitus tehtiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Asiassa C-479/18 esitetyn ennakkoratkaisupyynnön taustalla on neljä pääasiaa – joita ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin Bezirksgericht für Handelssachen Wien (Wienin kaupallisten asioiden piirioikeus, Itävalta) kutsuu pääasioiksi A–D – jotka koskevat vakuutuksenottajien asianomaisia vakuutuksenantajia vastaan nostamia samankaltaisia kanteita, joissa on kyse henkivakuutussopimusten purkamisesta. Myös nämä vakuutuksenottajat olivat ilmoittaneet kauan sopimuksen tekemisen jälkeen peruuttavansa sopimuksen peruuttamisoikeutta koskevien tietojen virheellisyyden tai antamatta jättämisen vuoksi. Pääasiassa B vakuutuksenottaja oli ilmoittanut peruuttamisesta peruuttamisoikeutta koskevien tietojen antamatta jättämisen vuoksi sopimuksen irtisanomisen ja takaisinostoarvon maksamisen jälkeen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="5"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">IV Ennakkoratkaisupyyntö ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Landesgericht Salzburg on esittänyt unionin tuomioistuimelle asioissa C-355/18 ja C-356/18 seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>1.</NO.P><TXT>Onko direktiivin 90/619/ETY (toinen henkivakuutusdirektiivi) 15 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi), luettuna yhdessä direktiivin 92/96/ETY 31 artiklan kanssa, tulkittava siten, että ilmoitukseen peruutusmahdollisuudesta on sisällyttävä myös maininta siitä, ettei peruuttamista tarvitse tehdä tietyssä muodossa?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Voidaanko peruuttamisesta, joka tapahtuu virheellisen peruuttamisoikeudesta ilmoittamisen vuoksi, ilmoittaa myös vielä senkin jälkeen, kun henkivakuutussopimus on päättynyt vakuutuksenottajan tekemän irtisanomisen (ja takaisinoston) seurauksena?<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Landesgericht Salzburg on esittänyt unionin tuomioistuimelle asiassa C-357/18 vain ensimmäisen näistä ennakkoratkaisukysymyksistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Asiat C-355/18, C-356/18 ja C-357/18 yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin <DATE ISO="20180622">22.6.2018</DATE> antamalla määräyksellä kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Asiassa C-479/18 Bezirksgericht für Handelssachen Wien on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>1.</NO.P><TXT>Onko direktiivin 90/619/ETY 15 artiklan 1 kohtaa yhdessä direktiivin 92/96/ETY 31 artiklan kanssa ja direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa yhdessä 36 artiklan 1 kohdan kanssa ja direktiivin 2009/138/EY 185 artiklan 1 kohtaa yhdessä 186 artiklan 1 kohdan kanssa tulkittava siten, että – mikäli kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä ennen sopimuksen tekemistä annettavien, peruuttamisoikeutta koskevien tietojen virheellisyyden vaikutuksista – määräaika peruuttamisoikeuden käyttämiselle ei ala kulua, jos vakuutusyhtiö tietoja antaessaan ilmoittaa, että peruuttaminen on tehtävä kirjallisesti, vaikka peruuttaminen on kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista tehdä vapaamuotoisesti?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>(Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:) Onko direktiivin 90/619/ETY 15 artiklan 1 kohtaa yhdessä direktiivin 92/96/ETY 31 artiklan kanssa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan silloin, kun peruuttamisoikeutta koskevia tietoja ei ole ennen sopimuksen tekemistä annettu tai tiedot ovat virheellisiä, määräaika peruuttamisoikeuden käyttämiselle alkaa kulua sinä hetkenä, jona vakuutuksenottaja on – millä tahansa tavalla – saanut tiedon peruuttamisoikeudestaan?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Onko direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa yhdessä 36 artiklan 1 kohdan kanssa tulkittava siten, että – mikäli ei ole kansallista lainsäädäntöä ennen sopimuksen tekemistä annettavien, peruuttamisoikeutta koskevien tietojen antamatta jättämisen tai virheellisyyden vaikutuksista – vakuutuksenottajan oikeus peruuttaa sopimus raukeaa viimeistään, kun vakuutuksenottajalle on sopimuksen irtisanomisen perusteella maksettu takaisinostoarvo ja sopijapuolet ovat näin täyttäneet kaikki sopimuksesta johtuvat velvoitteensa?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>(Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja/tai kolmanteen kysymykseen vastataan kieltävästi:) Onko direktiivin 90/619/ETY 15 artiklan 1 kohtaa, direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2009/138/EY 186 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan vakuutuksenottajalle on, tämän käyttäessä peruuttamisoikeuttaan, maksettava takaisinostoarvo (vakuutuksen nykyarvo, joka lasketaan hyväksyttyjen vakuutusmatemaattisten sääntöjen perusteella)?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="6"?><ITEM><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>(Mikäli neljäs kysymys käsiteltiin ja siihen vastattiin myöntävästi:) Onko direktiivin 90/619/ETY 15 artiklan 1 kohtaa, direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2009/138/EY 186 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan silloin, kun peruuttamisoikeutta käytetään, oikeus palautettaville vakuutusmaksuille laskettavaan kiinteämääräiseen korkoon voidaan vanhentumisen perusteella rajoittaa koskemaan sitä osaa, joka kattaa kanteen nostamista edeltävän kolmen vuoden ajanjakson?<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Asia C-479/18 yhdistettiin asioihin C-355/18, C-356/18 ja C-357/18 unionin tuomioistuimen presidentin <DATE ISO="20190226">26.2.2019</DATE> tekemällä päätöksellä suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisumenettelyssä kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasioiden asianosaiset, Itävallan tasavalta, Tšekin tasavalta, Italia ja Euroopan komissio. Samat osapuolet, asiassa C-479/18 kyseessä olevan pääasian C kantajaa, Italiaa ja Tšekin tasavaltaa lukuun ottamatta, olivat edustettuina myös <DATE ISO="20190411">11.4.2019</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Unionin tuomioistuimen toimivalta ja ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottaminen (asiat C-355/18, C-356/18 ja C-357/18)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin tuomioistuimen toimivalta</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Asioissa C-355/18, C-356/18 ja C-357/18 kantajina olevat vakuutuksenottajat viittaavat kansallisen lainsäädännön merkitykseen peruuttamisoikeutta koskevien tietojen arvioinnin kannalta ja esittävät epäilyjä siitä, onko unionin tuomioistuimella toimivaltaa vastata ennakkoratkaisukysymyksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Peruuttamisoikeutta koskevien tietojen asianmukaisuutta on todellakin arvioitava yksittäistapauksessa ensisijaisesti kulloinkin sovellettavan kansallisen lainsäädännön perusteella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. jo tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131219">19.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Endress</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-209/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:864">EU:C:2013:864</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), jossa unionin tuomioistuin viittasi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin tosiseikkoihin ja selvensi, että sen on lähdettävä siitä olettamasta, että asianomaiselle vakuutuksenottajalle ei ollut ilmoitettu tai ei ainakaan ollut ilmoitettu riittävällä tavalla hänen peruuttamisoikeudestaan.</P></NOTE> Tämä perustuu ensinnäkin siihen, että kolmannen henkivakuutusdirektiivin 31 artiklan 4 kohdan, direktiivin 2002/83 36 artiklan 4 kohdan ja Solvenssi II -direktiivin 185 artiklan 8 kohdan mukaan jäsenvaltiot antavat täytäntöönpanomääräykset unionin oikeuden mukaista tietojen ilmoittamista varten. Ilmoitettavia tietoja ovat muun muassa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>tiedot peruuttamisoikeuden käyttämisestä<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>, jotka toisen henkivakuutusdirektiivin 15 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan, direktiivin 2002/83 35 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan tai Solvenssi II -direktiivin 186 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on myös vahvistettava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Vastaavasti nyt käsiteltävässä asiassa on lähtökohtaisesti ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten tehtävä määrittää, onko kansallinen lainsäädäntö esteenä peruuttamisoikeutta koskevissa tiedoissa esitetylle maininnalle, jonka mukaan peruuttamisilmoitus on tehtävä tietyn muotoisena, jotta se olisi pätevä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava siitä, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>että [henkivakuutusdirektiivien] tehokas vaikutus varmistetaan direktiivien tavoitteet huomioon ottaen<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131219">19.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Endress</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-209/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:864">EU:C:2013:864</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Näin ollen unionin tuomioistuimen tehtävänä on valvoa tämän jäsenvaltioiden sääntelyvaltaa koskevan yleisen rajoituksen noudattamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Asioissa C-355/18, C-356/18 ja C-357/18 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lopuksi, mitä vaatimuksia mainituissa direktiivin säännöksissä on vahvistettu peruuttamisilmoituksen muodon ja peruuttamisoikeudesta ilmoittamisen osalta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Näin ollen ei ole aiheellista epäillä, onko unionin tuomioistuimella toimivaltaa vastata ennakkoratkaisukysymyksiin asioissa C-355/18, C-356/18 ja C-357/18.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Riittävät tiedot oikeudellisista seikoista</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Lisäksi on väitetty, että kansallisen lainsäädännön asiaa koskevat säännökset on esitetty puutteellisesti asioissa C-355/18, C-356/18 ja C-357/18 esitetyissä ennakkoratkaisukysymyksissä, minkä vuoksi kysymykset olisi jätettävä tutkimatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Tämä kantajina olevien vakuutuksenottajien esittämä väite ei ole vakuuttava etenkään, kun otetaan huomioon samojen asianosaisten esiin tuoma toimivallan jako unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten kesken. Siltä osin kuin peruutusilmoituksen muotoa koskevilla ennakkoratkaisukysymyksillä pyritään viime kädessä selventämään jäsenvaltioiden sääntelyvaltaa peruuttamisoikeuden käyttöä koskevien menettelytapojen vahvistamisen suhteen, unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa esitettyjen vaatimusten osalta riittää joka tapauksessa, kun esitetään asiaan mahdollisesti sovellettava kansallisen oikeussäännön sanamuoto ja sen tulkinta kansallisissa tuomioistuimissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Kaikki yhdistetyissä asioissa C-355/18, C-356/18 ja C-357/18 esitetyt ennakkoratkaisukysymykset voidaan näin ollen ottaa tutkittaviksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VI</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymysten arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisukysymykset koskevat pääasiallisesti edellä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. edellä 3 kohta.</P></NOTE> jo esitettyjä kolmea oikeudellista kysymystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Ensimmäisessä vaiheessa on tarkasteltava sitä, missä tapauksissa peruuttamisoikeutta koskevien tietojen antaminen on rinnastettava tietojen ilmoittamatta jättämiseen siinä mielessä, että kumpikaan ei johda tavoitteeseen (A). Siltä osin kuin pääasioissa kantajina olevat vakuutuksenottajat katsovat, ennen sopimuksen tekemistä annettavien tietojen virheellisyys johtaa tällaiseen tilanteeseen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee asioissa C-355/18, C-356/18 ja C-357/18 esitetyllä ensimmäisellä tai ainoalla ennakkoratkaisukysymyksellä, määritetäänkö vakuutusdirektiiveissä peruuttamisoikeudesta ilmoittamisen yhteydessä annettavien tietojen sisältö ja jos määritetään, missä määrin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Mikäli peruuttamisoikeutta koskevien virheellisten tietojen antaminen rinnastetaan mahdollisesti unionin oikeudessa säädettyjen tietojen antamatta jättämiseen, toisessa vaiheessa – tutkittaessa asioissa C-355/18 ja C-356/18 esitettyä toista ennakkoratkaisukysymystä ja asiassa C-479/18 esitettyjä kolmea ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä – on tarkasteltava sitä, missä määrin vakuutusdirektiiveissä on säädetty tällaisen velvoitteen rikkomisen vaikutuksista peruuttamista koskevan määräajan kulumiseen (B).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Mikäli vakuutuksenottaja voi käyttää peruuttamisoikeutta myös pitkän ajan kuluttua sopimuksen tekemisestä sen perusteella, että vakuutuksenottajalle ei ole annettu peruuttamisoikeudesta unionin oikeudessa vahvistettujen vaatimusten mukaista tietoa, lopuksi olisi tarkasteltava kysymyksiä, jotka koskevat vakuutuksenottajan vaatimusten suuruutta tällaisen ajallisesti rajoittamattoman peruuttamisoikeuden tapauksessa (neljäs ja viides ennakkoratkaisukysymys asiassa C-479/18) (C).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Peruuttamisoikeudesta annettujen tietojen virheellisyys (ensimmäinen tai ainoa ennakkoratkaisukysymys asioissa C-355/18, C-356/18 ja C-357/18)</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Vakuutusdirektiiveissä säädetyt vaatimukset peruuttamisoikeutta koskeville tiedoille (ensimmäinen tai ainoa ennakkoratkaisukysymys asioissa C-355/18, C-356/18 ja C-357/18)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Tältä osin herää kysymys, sisältävätkö vakuutusdirektiivit ylipäätään säännöksiä, joiden perusteella voitaisiin arvioida tietoja, jotka asianomaisen vakuutuksenantajan on ilmoitettava antaessaan tietoa peruuttamisoikeuden käyttöön liittyvistä menettelytavoista. Jäsenvaltioilla on nimittäin periaatteessa toimivalta vahvistaa tällaiset menettelytavat.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. edellä 24 kohdassa jo esitetyt säännökset.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Yksilöllisen henkivakuutussopimuksen tehneellä vakuutuksenottajalla on kuitenkin ollut toisen henkivakuutusdirektiivin myötä oikeus peruuttaa kyseinen sopimus lyhyen määräajan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Tämä määräaika voi olla jäsenvaltiosta riippuen 14–30 päivää.</P></NOTE> kuluessa. Vakuutuksenottajalle annetaan näin ollen mahdollisuus purkaa ehdoitta henkivakuutussopimus sopimuksen tekemisen jälkeenkin. Määräaika alkaa kulua siitä päivästä, jona vakuutuksenottaja saa tiedon sopimuksen tekemisestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Jotta vakuutuksenottaja voi käyttää hänelle unionin oikeudessa taattua oikeutta tehokkaasti, vakuutuksenantajan on ilmoitettava vakuutuksenottajalle peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevista menettelytavoista ennen sopimuksen tekemistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Tuomiossa Endress<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131219">19.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Endress</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-209/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:864">EU:C:2013:864</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraava kohta).</P></NOTE> unionin tuomioistuin selvensi tältä osin, että toisen ja kolmannen henkivakuutusdirektiivin asiaa koskevien säännösten kanssa ristiriidassa on kansallinen säännös, jossa myönnetään vakuutuksenottajalle peruuttamisoikeus vain enintään yhden vuoden ajan ensimmäisen vakuutusmaksun maksamisesta, kun vakuutuksenottajalle ei ole ilmoitettu hänellä olevasta peruuttamisoikeudesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Kun kansallinen tuomioistuin arvioi konkreettisesti peruuttamisoikeutta koskevien tietojen ilmoittamista, ratkaiseva merkitys on sillä, onko vakuutuksenottajalla kyseisten tietojen ilmoittamisen jälkeen kaikki tiedot käyttääkseen peruuttamisoikeuttaan tehokkaasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Vaaditut tiedot ilmenevät kulloinkin sovellettavista kansallisista säännöksistä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. edellä 24 kohta.</P></NOTE> Peruuttamisoikeutta koskevien tietojen muodon ja sisällön osalta vakuutusdirektiivien asiaa koskevissa säännöksissä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Kolmannen henkivakuutusdirektiivin 31 artikla, luettuna yhdessä liitteessä II olevan A kohdan kanssa, direktiivin 2002/83 36 artikla, luettuna yhdessä liitteessä III olevan A kohdan kanssa, ja Solvenssi II -direktiivin 185 artiklan 6 kohdan ensimmäinen alakohta.</P></NOTE> vaaditaan ainoastaan, että tällaiset tiedot on ilmoitettava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>selkeästi ja täsmällisesti<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> kirjallisina.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131219">19.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Endress</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-209/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:864">EU:C:2013:864</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), jonka mukaan vakuutuksenottajan on saatava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>täsmälliset<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/> tiedot peruuttamisoikeudestaan.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että peruuttamisoikeutta koskevissa tiedoissa on joka tapauksessa esitettävä maininta siitä, missä muodossa peruuttamisilmoitus on tehtävä, jos tämän ilmoituksen pätevyys edellyttää sovellettavien kansallisten säännösten mukaan ilmoituksen tekemistä tietyssä muodossa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sen näkemyksen mukaan asiaan sovellettavan kansallisen säännöksen VersVG:n 165a §:n pääasioiden kannalta merkityksellisissä toisinnoissa ei säädetä, että peruuttamisilmoitus on tehtävä tietyssä muodossa, jotta se olisi pätevä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. edellä 8 ja 9 kohdassa esitetyt VersVG:n 165a §:n muutetut toisinnot. VersVG:n 165a § kumottiin <DATE ISO="20181231">31.12.2018</DATE> vakuutussopimuslain, kuluttajansuojalain ja vakuutusvalvontalain muuttamisesta vuonna 2018 annetulla lailla (BGBl. I nro 51/2018). VersVG:n 5c §:n 4 momentissa on säädetty <DATE ISO="20190101">1.1.2019</DATE> lähtien, että peruuttamisesta on ilmoitettava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>kirjallisesti<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>.</P></NOTE> Tätä taustaa vasten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensinnäkin, edellyttääkö täsmällisten tietojen antaminen vakuutuksenottajalle, että ennen sopimuksen tekemistä annettavissa tiedoissa mainitaan nimenomaisesti, ettei peruuttamista tarvitse tehdä tietyssä muodossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Tähän liittyen tiedustellaan myös, onko vakuutuksenantajan edellä esitetyn perusteella voitava vaatia ennen sopimuksen tekoa annettavissa tiedoissa, että peruuttamisilmoitus on tehtävä tietyssä muodossa, jotta se olisi pätevä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Vapaamuotoisen peruuttamisen arviointi unionin oikeuden perusteella</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Itävallan hallitus korostaa perustellusti, että vakuutusdirektiiveissä nimenomaisesti tunnustetut jäsenvaltioiden sääntelyvaltuudet, jotka koskevat peruuttamisoikeuden käytön edellytyksiä, ulottuvat myös sen vahvistamiseen, voidaanko peruuttamisesta ilmoittaa vapaamuotoisesti vai onko se tehtävä jossain tietyssä muodossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Jos kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä, että peruuttamisilmoituksen tekemisessä on noudatettava tiettyä muotoa, jotta se olisi pätevä, kansallisen lainsäädännön perusteella on lähtökohtaisesti määritettävä myös, voidaanko sopimuksessa vahvistaa muotovaatimus – ja jos voidaan, millä edellytyksin. Pääasiat koskevat ennen sopimuksen tekemistä annettavissa tiedoissa esitettävää mainintaa siitä, että peruuttaminen on tehtävä kirjallisesti tai allekirjoitetulla asiakirjalla, jotta peruuttaminen olisi pätevä. Asiassa C-479/18 ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan kyseinen asiakirjamuoto (Schriftform)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Tästä on erotettava VersVG:n 1d §:ssä tarkoitettu kirjallinen muoto (geschriebene Form), joka edellyttää pelkästään, että ilmoituksen perusteella <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>voidaan tunnistaa<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/> ilmoittajan henkilöllisyys.</P></NOTE> edellyttää Itävallan siviililain (Allgemeines bürgerliches Gesetzbuch) 886 §:n perusteella ilmoituksen tekijän omakätistä allekirjoitusta tai hyväksyttyä sähköistä allekirjoitusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet vastaavat tähän kansallisen lainsäädännön tulkintaa koskevaan kysymykseen tosin eri tavoin: Asiassa C-479/18 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähtee ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodon perusteella ilmeisesti siitä, että sopimuksessa vahvistettu muotovaatimus, johon viitataan peruuttamisoikeutta koskevissa tiedoissa, on ristiriidassa laissa säädetyn vapaamuotoisen ilmoituksen kanssa, kun taas asioissa C-355/18–C-357/18 ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin korostaa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>kirjallisesta peruuttamisilmoituksesta sopimista – – ei ole kielletty kansallisessa lainsäädännössä<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Tältä osin on muistutettava siitä, että kun kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista oikeutta, jonka tulkintaa niiltä on pyydetty, niiden on tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle kyseessä olevan direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160419">19.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>DI</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-441/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:278">EU:C:2016:278</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Siltä osin kuin kansallinen oikeus on esteenä sille, että sopimuksessa sovitaan peruuttamisesta allekirjoitetulla asiakirjalla (tai tällaisesta muodosta ei sovita), unionin oikeudessa säädetty ilmoittamisvelvollisuus menettäisi mahdollisesti merkityksensä. Pelkkä maininta vapaamuotoisuudesta ei kaikissa tapauksissa mahdollista sitä, että vakuutuksenottaja voi käyttää peruuttamisoikeuttaan tehokkaasti.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Pelkkä maininta mahdollisuudesta ilmoittaa peruuttamisesta vapaamuotoisesti ei nimittäin mahdollista sitä, että vakuutuksenottaja voi käyttää peruuttamisoikeuttaan oikeudellisesti varmalla tavalla. Erityisesti suullisesti tai puhelimitse tehdyn peruuttamisilmoituksen täsmällistä ajankohtaa ja sisältöä on yleensä vaikea todistaa. Tästä aiheutuva oikeudellinen epävarmuus vaikuttaa erityisen haitallisesti vakuutusdirektiivien tavoitteeseen, jonka mukaan vakuutuksenottajille on annettava täsmälliset tiedot, jotta he voivat käyttää peruuttamisoikeuttaan tehokkaasti ja oikeudellisesti varmalla tavalla. Myös Itävallan lainsäädännössä säädetään nyttemmin – <DATE ISO="20190101">1.1.2019</DATE> lähtien – nimenomaisesti, että ilmoitus on tehtävä kirjallisessa muodossa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. edellä 22 kohta.</P></NOTE> Tämä voisi selittää myös sen, miksi muissa jäsenvaltioissa, joissa peruutusilmoituksen muodosta ei ole annettu säännöksiä, peruuttamisohjeen tai vakuutushakemuksen tiedot peruutusilmoituksen muodosta ovat ratkaisevia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. esim. Italian yksityisistä vakuutuksista annetun lain (Codice delle Assicurazioni Private) 177 §:n 2 momentti, jossa säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>I termini e le modalità per l’esercizio dello stesso devono essere espressamente evidenziati nella proposta e nel contratto di assicurazione<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>. Vastaavasti Yhdistyneen kuningaskunnan ICOBS-käsikirjassa (https://www.handbook.fca.org.uk/handbook/ICOBS/): ks. ICOBS 6.3.1 kohdan 2 alakohta, luettuna yhdessä 7.1 kohdan kanssa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Vertailu rahoituspalvelujen etämyynnistä annetun direktiivin 2002/65<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta <DATE ISO="20020923">23.9.2002</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/65 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="271" PAGE.FIRST="16" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, L 271, s. 16</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> 6 artiklaan sisältyvien peruuttamisoikeutta koskevien säännösten kanssa, joita periaatteessa sovelletaan henkivakuutussopimuksiin,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Jollei 2002/65 6 artiklan 2 kohdassa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu. Kyseisen kohdan a alakohta koskee erityisesti rahastosidonnaisia henkivakuutussopimuksia.</P></NOTE> mikäli ne on tehty etämyyntinä kuluttajien kanssa, osoittaa, että sopimukseen perustuva muotovaatimus on sallittava. Direktiivin 2002/65 6 artiklan 6 kohdan toisessa virkkeessä säädetään peruuttamisilmoituksen muodon osalta, että kuluttajan on ilmoitettava peruuttamisesta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>ennen määräajan päättymistä hänelle [palvelun tarjoajan antamia] käytännön ohjeita noudattaen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti todistettavissa olevalla tavalla<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>. Tämän perusteella on joka tapauksessa selvää, että unionin lainsäätäjä pitää erityisen tärkeänä oikeudellisesti varmaa näyttöä peruutusilmoituksesta, erityisesti kun on kyse rahoituspalvelujen, kuten yksilöllisten henkivakuutussopimusten, myynnistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että peruuttamisoikeuksista ilmoittamisella ei taata vakuutuksenottajan mahdollisuutta käyttää tehokkaasti peruuttamisoikeuttaan, jos ilmoituksessa ainoastaan viitataan mahdollisuuteen ilmoittaa peruuttamisesta vapaamuotoisesti. Tämä mahdollisuus voidaan varmistaa pikemminkin ainoastaan vahvistamalla oikeudellisesti sitova muoto, jota on noudatettava peruuttamisilmoituksen antamisessa. Sen vuoksi allekirjoitetun asiakirjan vaatiminen ei ole ainoastaan sallittua vaan myös välttämätöntä unionin oikeuden kannalta. Mikäli noudatettavaa muotoa ei ole vahvistettu lainsäädännössä, se on määritettävä täsmällisesti peruuttamisoikeutta koskevissa ennen sopimuksen tekoa annettavissa tiedoissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Kun kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista oikeutta, jota niitä on pyydetty tulkitsemaan, niiden on päätettävä, voidaanko kansallista oikeutta tulkita direktiivin mukaisesti. Jos näin on,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. vastaavasti edellä 47 kohdassa esitetty, yhdistetyissä asioissa C-355/18–C-357/18 ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olettama.</P></NOTE> kansallista lainsäädäntöä on tulkittava unionin oikeuden mukaisesti eli siten, että muotovaatimuksesta voidaan sopia pätevästi. Tämä sulkisi pois myös sen, että peruuttamisoikeutta koskevien tietojen virheellinen luonne johdettaisiin suoraan tällaisesta sopimuksesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Tämä ei vaikuta ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten toimivaltaan tutkia tapauskohtaisesti, onko riidanalaiset tiedot ilmoitettu riittävän selkeästi ja täsmällisesti peruuttamisohjeessa ja vaikeutetaanko sovitulla muodolla suhteettomasti vakuutuksenottajan peruuttamisoikeuden käyttöä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Kansallisen tuomioistuimen olisi tutkittava pääasiassa riidanalaisten tietojen osalta esimerkiksi sitä, ovatko kyseiset tiedot riittäviä, jotta vakuutuksenottaja voi tarvittaessa ilmoittaa peruutuksestaan pätevästi. Siltä osin kuin kyseisissä tiedoissa todetaan, että peruuttaminen edellyttää kirjallista ilmoitusta, joka on nähtävästi allekirjoitettava kansallisen lainsäädännön nojalla,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. edellä 46 kohta.</P></NOTE> olisi erityisesti selvennettävä, onko vakuutuksenottajalle annettu tästä riittävästi tietoa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Arvioitaessa sitä, vaikeutetaanko noudatettavaa muotoa koskevilla tiedoilla suhteettomasti vakuutuksenottajan peruuttamisoikeuden käyttöä, olisi valaisevaa vertailla muita oikeustoimiin liittyviä ilmoituksia, joihin sovelletaan muotovaatimuksia. Väljemmän muodon olemassaolo – kuten kirjallinen muoto verrattuna Itävallan lainsäädännössä tarkoitettuun allekirjoitetun asiakirjan muotoon<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. edellä 23 kohta.</P></NOTE> – ei liene riittävää, jotta peruuttamisoikeuden käytön voitaisiin katsoa olevan suhteettoman vaikeaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella yhdistetyissä asioissa C-355/18, C-356/18 ja C-357/18 esitettyyn ensimmäiseen tai ainoaan kysymykseen olisi vastattava seuraavasti: Direktiivin 90/619/ETY (toinen henkivakuutusdirektiivi) 15 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi), luettuna yhdessä direktiivin 92/96/ETY 31 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että ilmoitukseen peruutusmahdollisuudesta ei tarvitse sisältyä mainintaa siitä, ettei peruuttamista tarvitse tehdä tietyssä muodossa. On pikemminkin niin, että maininta tietystä noudatettavasta muodosta on unionin oikeuden kannalta paitsi sallittu myös välttämätön.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Peruuttamisoikeutta koskevien tietojen virheellisyyden oikeusvaikutukset (asiassa C-479/18 esitetty ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys)</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Onko peruuttamisoikeutta koskevien tietojen virheellisyydellä ja peruuttamisoikeutta koskevien tietojen antamatta jättämisellä samat oikeusvaikutukset? (asiassa C-479/18 esitetty ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää katsovan, että kirjallista ilmoitusta koskeva maininta johtaa siihen, että peruuttamisoikeutta koskevat tiedot ovat virheellisiä, koska kansallisen lainsäädännön mukaan peruuttaminen voidaan tehdä vapaamuotoisesti. En ole tästä samaa mieltä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. edellä A kohdassa esittämäni toteamukset.</P></NOTE> Tarkastelen siksi vain toissijaisesti niitä oikeusvaikutuksia, jotka liittyvät peruuttamisoikeutta koskevien tietojen virheellisyyteen. Tältä osin kyse on tuomiossa Endress esitetystä toteamuksesta, jonka mukaan peruuttamista koskeva määräaika ei ala kulua, jos peruuttamisoikeutta koskevia tietoja ei ole annettu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Unionin oikeudessa ei säädetä peruuttamisoikeuden käyttöä koskevien tietojen ilmoittamatta jättämisen tai virheellisyyden oikeusvaikutuksista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. tältä osin tietojen ilmoittamatta jättämisen osalta tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131219">19.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Endress</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-209/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:864">EU:C:2013:864</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen Bezirksgericht für Handelssachen Wienin ja Itävallan hallituksen esittämien yhteneväisten tietojen mukaan Itävallan lainsäädännössä ei säädetty alkuun nimenomaisesti peruuttamisoikeuden käyttöä koskevien tietojen ilmoittamatta jättämisen vaikutuksista peruuttamisen määräajan kulumiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Tällainen säännös sisällytettiin VersVG:n 165a §:ään (sen uudella 2a momentilla) vasta <DATE ISO="20120701">1.7.2012</DATE>. Ks. edellä 9 kohta.</P></NOTE> Oberster Gerichtshof (Itävallan korkein oikeus) on kuitenkin soveltanut <DATE ISO="20150902">2.9.2015</DATE> antamassaan tuomiossa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Asiakirja 7 Ob 107/15h.</P></NOTE> analogisesti VersVG:n 165a §:n 2 momenttia, joka koskee sanamuotonsa perusteella ainoastaan tilannetta, jossa vakuutuksenantajan osoite on jätetty<?PAGE NO="12"?> ilmoittamatta, ja todennut unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Oberster Gerichtshof viittaa tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen tuomioon Endress (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131219">19.12.2013</DATE>, <NO.CASE>C-209/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:864">EU:C:2013:864</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomioon Hamilton (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080410">10.4.2008</DATE>, <NO.CASE>C-412/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:215">EU:C:2008:215</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> viitaten, että peruuttamisoikeutta koskevien virheellisten tietojen antaminen, joka ilmeni kyseisessä tapauksessa siten, että peruuttamisoikeutta koskevan määräajan kestosta annettiin virheellisiä tietoja, on rinnastettava tietojen ilmoittamatta jättämiseen. Siksi peruuttamisen määräaika ei alkanut kulua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Kansallisen lainsäädännön tällainen tulkinta on joka tapauksessa yhdenmukainen vakuutusdirektiiveihin sisältyvän peruuttamista koskevan säännöksen tavoitteen kanssa. Siltä osin kuin ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot eivät ole riittäviä sen varmistamiseksi, että vakuutuksenottaja voi käyttää tehokkaasti hänelle kuuluvaa peruuttamisoikeutta, tällaisten virheellisten tietojen antaminen on rinnastettava tietojen ilmoittamatta jättämiseen siinä mielessä, että kumpikaan ei johda tavoitteeseen. Tämä voi johtua annettujen tietojen epätäsmällisyydestä tai sellaisesta muotovaatimuksesta, joka vaikeuttaa suhteettomasti peruuttamisoikeuden käyttöä. Tällainen virheellinen peruuttamisilmoitus ei johda siihen, että määräaika alkaa kulua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Määräaika alkaa kuitenkin kulua siitä, kun vakuutusyritys mainitsee peruuttamisoikeutta koskevissa tiedoissa selvästi, että peruuttamisoikeuden käytöstä on ilmoitettava kirjallisesti, vaikka peruuttamisesta voidaan kansallisen lainsäädännön mukaan ilmoittaa vapaamuotoisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. vastausehdotukseni asioissa C-355/18, C-356/18 ja C-357/18 esitettyyn ensimmäiseen tai ainoaan kysymykseen, 56 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa asiassa C-479/18 esitettyyn ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</TXT><P>Direktiivin 90/619/ETY (toinen henkivakuutusdirektiivi) 15 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi), luettuna yhdessä direktiivin 92/96/ETY 31 artiklan kanssa, direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä 36 artiklan 1 kohdan kanssa, ja direktiivin 2009/138/EY 185 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä 186 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että – mikäli kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä ennen sopimuksen tekemistä annettavien, peruuttamisoikeutta koskevien tietojen virheellisyyden vaikutuksista – määräaika peruuttamisoikeuden käyttämiselle alkaa kulua, jos vakuutusyhtiö tietoja antaessaan ilmoittaa, että peruuttaminen on tehtävä kirjallisesti, vaikka peruuttaminen on kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista vapaamuotoisesti.</P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Määräajan kulumisen alkaminen, kun tieto peruuttamisoikeudesta on saatu muuta kautta (toinen ennakkoratkaisukysymys asiassa C-479/18)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, joka on sen antamien tietojen mukaan merkityksellinen vain pääasian A osalta, alkaako peruuttamisen määräaika kulua jo siitä hetkestä, jona vakuutuksenottaja on saanut tietää peruuttamisoikeudestaan ilmoittamatta jätetyistä tai virheellisistä tiedoista huolimatta. Se esitetään vain siinä tapauksessa, että kyseessä olevassa tilanteessa määräaika ei ala joka tapauksessa kulua (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>mikäli ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>). Koska tässä lähtökohtana on määräajan alkaminen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. edellä 61 kohta.</P></NOTE> määräajan alkamista tilanteessa, jossa tieto on saatu muuta kautta, tarkastellaan vain toissijaisesti.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Vakuutusdirektiivien sanamuodon mukaan vakuutusyrityksellä on nimenomainen velvollisuus antaa tietoja peruuttamisoikeudesta, ja annettavat tiedot eivät koske pelkästään peruuttamisoikeutta vaan myös sen käyttöön liittyviä menettelytapoja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Kolmannen henkivakuutusdirektiivin 31 artiklan 1 kohta, luettuna yhdessä liitteessä II olevan A kohdan a.13 alakohdan kanssa, direktiivin 2002/83 36 artiklan 1 kohta, luettuna yhdessä liitteessä III olevan A kohdan a.13 alakohdan kanssa, ja Solvenssi II -direktiivin 185 artiklan 3 kohdan j alakohta.</P></NOTE> Koska annettujen tietojen tarkoituksena on nimenomaan mahdollistaa peruuttamisoikeuden tehokas käyttö, pelkästään se, että vakuutuksenottaja on saanut tietää peruuttamisoikeudesta, ei voi olla riittävä peruste sille, että peruuttamisen määräaika alkaa kulua.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. vastaavasti myös julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus asiassa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Endress</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-209/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:472">EU:C:2013:472</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Vakuutuksenottajan peruuttamisoikeudestaan saaman tiedon huomioon ottamista tapauksissa, joissa vakuutuksenantaja ei ole ilmoittanut peruuttamisoikeudesta asianmukaisesti, ei tue myöskään se, että tiedonsaantihetkeen ja sen todistamiseen liittyy epävarmuustekijöitä. Määräajan alkamiseksi ei näin ollen riitä, että vakuutuksenottaja on saanut tiedon peruuttamisoikeudestaan muuta kautta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja komissio toteavat perustellusti, että vakuutuksenantajia ei vaadittaisi noudattamaan unionin oikeudessa vahvistettua tietojen ilmoittamisvelvollisuutta, jos peruuttamisen määräajan alkamisen kannalta on riittävää, että vakuutuksenottaja on saanut tiedon peruuttamisoikeudestaan, vaikka sille ei ole ilmoitettu asianmukaisesti peruuttamisoikeutta koskevista tiedoista – eikä etenkään sen käyttämiseen liittyvistä menettelytavoista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Tämä koskee myös tapauksia, joissa vakuutuksenantajan ilmoittamisvelvollisuuden rikkomisen vuoksi kansallisen lainsäädännön nojalla voidaan määrätä valvontatoimenpiteitä (kuten hallinnollisia sakkoja).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Näin ollen ehdotan toissijaisesti, että unionin tuomioistuin vastaa asiassa C-479/18 esitettyyn toiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti: Direktiivin 90/619/ETY (toinen henkivakuutusdirektiivi) 15 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi), luettuna yhdessä direktiivin 92/96/ETY 31 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan silloin, kun peruuttamisoikeutta koskevia tietoja ei ole ennen sopimuksen tekemistä annettu tai tiedot ovat virheellisiä, määräaika peruuttamisoikeuden käyttämiselle alkaa kulua sinä hetkenä, jona vakuutuksenottaja on – millä tahansa tavalla – saanut tiedon peruuttamisoikeudestaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Peruuttamismahdollisuus henkivakuutussopimuksen irtisanomisen ja takaisinostoarvon maksamisen jälkeen (toinen ennakkoratkaisukysymys asioissa C-355/18 ja C-356/18 ja kolmas ennakkoratkaisukysymys asiassa C-479/18)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet tiedustelevat kysymyksillään lähinnä sitä, edellyttävätkö vakuutusdirektiivit, että vakuutuksenottaja voi käyttää peruuttamisoikeuttaan myös sopimuksen irtisanomisen ja sen takaisinostoarvon maksamisen jälkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Kaikissa pääasioissa, joissa sopimus on jo irtisanottu, vakuutuksenantajat riitauttavat peruuttamismahdollisuuden myös sillä perusteella, että jo aiemmin irtisanotun sopimuksen peruuttaminen ei ole mahdollista jo siitäkään syystä, että irtisanotusta sopimuksesta ei voi aiheutua velvoitteita vastaisuudessa. Niiden mielestä toisen henkivakuutusdirektiivin 15 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty vakuutuksenottajan vapauttaminen kaikista vastaisista sopimusvelvoitteista menettäisi muutoin merkityksensä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Itävallan hallitus yhtyy tähän väitteeseen ja viittaa lisäksi tuomioon Hamilton, jonka mukaan direktiivin 85/577<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltuja sopimuksia koskevasta kuluttajansuojasta <DATE ISO="19851220">20.12.1985</DATE> annettu neuvoston direktiivi 85/577/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="372" PAGE.FIRST="31" DATE.PUB="1985">EYVL 1985, L 372, s. 31</REF.DOC.OJ>). Kyseinen direktiivi kumottiin ja korvattiin kuluttajan oikeuksista <DATE ISO="20111025">25.10.2011</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/83/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="304" PAGE.FIRST="64" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 304, s. 64</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> 5 artiklan ilmaisu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>kuluttajalla on oikeus peruuttaa sitoumuksensa<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> edellyttää loogisesti, että kyseinen velvoite on edelleen voimassa sillä hetkellä, kun peruuttamisoikeutta käytetään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080410">10.4.2008</DATE>, <NAME.CASE>Hamilton</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-412/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:215">EU:C:2008:215</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Tämä väite voi vakuuttaa ensi näkemältä. Jo purettu sopimus ei yleensä anna mahdollisuutta muotoamisoikeuksien, kuten peruuttamisen, käyttöön. Erilaiset oikeusvaikutukset, joita irtisanomisella ja peruuttamisella kansallisen lainsäädännön mukaan on,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Itävallan hallitus selventää asiaa C-479/18 koskevissa kirjallisissa huomautuksissaan tältä osin yhtenevästi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kanssa, että silloin, kun sopimus peruutetaan peruuttamisoikeutta koskevien tietojen asianmukaisen ilmoittamisen jälkeen, vakuutuksenottajalle palautetaan kaikki hänen aiemmin suorittamansa maksut, joista on vähennetty mahdollisesti jo myönnetyn turvan osalta maksettavaksi tulevien vakuutusmaksujen määrä.</P></NOTE> eivät kuitenkaan salli rajoittumista tällaiseen muodolliseen ja pintapuoliseen tarkastelutapaan. Monet seikat tukevat pikemminkin sitä näkemystä, että peruuttamisoikeus säilyy myös silloin, kun sopimus irtisanotaan, jos peruuttamisoikeutta koskevia tietoja ei ole annettu tai ne ovat virheellisiä. Vakuutuksenottajalla on tällöin mahdollisesti oikeus oikeusvaikutuksia koskevan kansallisen säännöksen mukaisesti määräytyvän, sopimuksen purkautumisen perusteella peruuttamisen jälkeen maksettavan määrän ja jo palautetun takaisinostoarvon väliseen erotukseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Tuomiota Endress voidaan yhtäältä tulkita myös siten, että jos peruuttamisoikeutta koskevia tietoja ei ole annettu, sopimus on voitava peruuttaa myös irtisanomisen jälkeen. Tuomiolauselmassa todetaan kylläkin ainoastaan, että määräaika ei ala kulua, jos peruuttamisoikeudesta ei ole ilmoitettu. Endress oli kuitenkin irtisanonut sopimuksen ja hänelle oli palautettu sopimuksen takaisinostoarvo.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131219">19.12.2013</DATE> (<NO.CASE>C-209/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:864">EU:C:2013:864</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Jos peruuttaminen ei näin ollen olisi ollut mahdollista alun alkaenkaan, unionin tuomioistuimen olisi tarkkaan ottaen pitänyt jättää ennakkoratkaisukysymys tutkimatta hypoteettisena kysymyksenä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä voidaan jättää tutkimatta, mitä seurauksia direktiiviä 85/577 koskevasta tuomiosta Hamilton<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131219">19.12.2013</DATE> (<NO.CASE>C-209/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:864">EU:C:2013:864</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> on johdettava. Kyseinen asia koski sitä, onko kansallinen säännös, jossa säädetään peruuttamisoikeuden päättymisestä kuukauden kuluttua siitä, kun sopimusosapuolet ovat täyttäneet kaikki sopimusvelvoitteensa, yhteensoveltuva mainitun direktiivin kanssa. Tuomion Endress tavoin myöskään nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse tällaisesta säännöksestä, koska kansallinen lainsäätäjä ei ole antanut tällaista säännöstä henkivakuutussopimusten osalta. Vaikuttaa pikemminkin siltä, että Itävallan lainsäädäntöön ei sisälly säännöstä peruuttamisoikeuden ajallisesta säilymisestä, kuten käy ilmi jo kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodosta asiassa C-479/18.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Kysymys esitetään nimittäin, mikäli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>ei ole kansallista lainsäädäntöä ennen sopimuksen tekemistä annettavien, peruuttamisoikeutta koskevien tietojen antamatta jättämisen tai virheellisyyden vaikutuksista<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Lisäksi vakuutusdirektiiveillä taataan, että vakuutuksenottaja voi käyttää tehokkaasti peruuttamisoikeuttaan, siten kuin se on muotoiltu kansallisessa oikeusjärjestelmässä. Tähän sisältyy myös vapaus valita peruuttamisen ja irtisanomisen välillä. Vakuutuksenottaja, joka ei ole saanut tietoa peruuttamisoikeudestaan eikä sen käyttämiseen liittyvistä täsmällisistä menettelytavoista, ei voi kuitenkaan käyttää tällaista valinnanvapautta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Vakuutuksenottaja ei saa tällöin menettää peruuttamisoikeuttaan myöskään ikään kuin vahingossa irtisanomisen vuoksi. Siinä tapauksessa vakuutuksenottaja, joka on käyttänyt oletettavasti ainoan käytettävissä olevan mahdollisuutensa irtautua epämieluisasta sopimuksesta, olisi huonommassa asemassa kuin vakuutuksenottaja, joka ei ryhdy minkäänlaisiin toimiin. Tämä olisi selvästi ristiriidassa unionin oikeuteen perustuvan peruuttamisoikeuden kanssa, jonka tavoitteena on antaa vakuutuksenottajalle yksinkertainen mahdollisuus irtautua sopimuksesta, joka ei vastaa hänen odotuksiaan, tarpeitaan tai varojaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ks. Binon, J.-M., Droit des assurances de personnes – Aspects civils, techniques et sociaux, 2. painos 2016, Larcier, Bruxelles, 379 kohta. Peruuttamisella edistetään mahdollisuutta saada täysi hyöty tuotteiden monipuolisuudesta vakuutusalan sisämarkkinoilla. Ks. tästä kolmannen henkivakuutusdirektiivin johdanto-osan 23 perustelukappale ja direktiivin 2002/83 johdanto-osan lähes identtinen 52 perustelukappale sekä kyseisen direktiivin johdanto-osan 46 perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Vakuutuksenottaja ei myöskään ole menettänyt peruuttamisoikeuttaan tällaisessa tapauksessa ajan kulumisen vuoksi. Oikeus menetetään, kun mahdollisuudesta käyttää kyseistä oikeutta on kulunut pitkä aika ja kyse on erityisistä olosuhteista, joissa ajallisesti rajoittamattoman peruuttamisoikeuden käyttöä voidaan pitää lojaliteettiperiaatteen vastaisena, koska peruuttamista ei pidetty enää todennäköisenä. Tässä asiassa vakuutuksenantajalla ei ole kuitenkaan suojan arvoista luottamusta. Se on itse aiheuttanut tilanteen, koska se ei ole antanut vakuutuksenottajalle asianmukaista tietoa peruuttamisoikeudesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. jo tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131219">19.12.2013</DATE> <NAME.CASE>Endress</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-209/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:864">EU:C:2013:864</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), jonka mukaan vakuutuksenantaja ei voi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>pätevästi vedota oikeusvarmuutta koskeviin perusteisiin korjatakseen tilanteen, jonka se on itse aiheuttanut sillä, että se on laiminlyönyt – – sen vaatimuksen noudattamisen, jonka mukaan on ilmoitettava tiettyjä tietoja – – jotka koskevat vakuutuksenottajan oikeutta peruuttaa sopimus<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Lisäksi irtisanomishetkellä suoritettava vakuutussopimuksen takaisinostoarvo<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Itävallassa takaisinostoarvo määritetään VersVG:n 176 §:n 3 momentissa siten, että se on vakuutuksen nykyarvo, joka <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>lasketaan hyväksyttyjen vakuutusmatemaattisten sääntöjen mukaisesti soveltamalla vakuutusmaksun laskentaperusteita nykyisen vakuutuskauden lopussa<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>.</P></NOTE> on myös vanhojen sopimusten osalta huomattavasti pienempi kuin maksettujen vakuutusmaksujen kokonaismäärä. Peruuttamisoikeuden päättyminen sopimuksen irtisanomisen ja sen takaisinostoarvon maksamisen jälkeen estäisi kuitenkin soveltamasta oikeusvaikutuksia koskevaa kansallista säännöstä, joka liittyy jo maksettujen summien palauttamiseen, mikä merkitsisi, että peruuttamisen oikeusvaikutuksia lähennettäisiin vastaamaan irtisanomisen vaikutuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Jäsenvaltioiden sääntelyvaltuuksien rajat peruuttamisen oikeusvaikutusten osalta, ks. myös jäljempänä C kohta.</P></NOTE> Tämä johtaisi siihen, että unionin oikeudessa taatulla peruuttamisoikeudella ei olisi merkitystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Näistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa asioissa C-355/18 ja C-356/18 esitettyyn toiseen ennakkoratkaisukysymykseen ja asiassa C-479/18 esitettyyn kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti: Direktiivin 90/619/ETY (toinen henkivakuutusdirektiivi) 15 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi), luettuna yhdessä direktiivin 92/96/ETY 31 artiklan kanssa, ja direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sen 36 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, vakuutuksenottaja voi ilmoittaa peruuttamisesta peruuttamisoikeutta koskevien tietojen ilmoittamatta jättämisen tai virheellisyyden vuoksi vielä senkin jälkeen, kun hänelle on maksettu takaisinostoarvo sopimuksen irtisanomisen seurauksena, mikäli kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä peruuttamisoikeutta koskevien tietojen ilmoittamatta jättämisen tai virheellisyyden vaikutuksista.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeuden säännöt, joita sovelletaan sopimuksen purkamiseen ajallisesti rajoittamattoman peruuttamisoikeuden käytön jälkeen (neljäs ja viides ennakkoratkaisukysymys asiassa C-479/18)</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Neljännellä ja viidennellä ennakkoratkaisukysymyksellä asiassa C-479/18 tiedustellaan, missä määrin vakuutuksenottajan peruuttamisoikeuden käyttöön liittyviä oikeuksia voidaan rajoittaa, kun peruuttamisoikeutta koskevat tiedot on jätetty ilmoittamatta tai ne ovat virheellisiä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Vakuutusdirektiiveissä säädetään peruuttamisen vaikutuksista vain sellaisessa tilanteessa, jossa peruuttamisoikeudesta on ilmoitettu asianmukaisesti. Toisen henkivakuutusdirektiivin 15 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa – ja sen jälkeen annetuissa samasanaisissa korvaavissa säännöksissä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Art. 35 Abs. 1 der Richtlinie 2002/83 und Art. 186 der Solvabilität-II-Richtlinie.</P></NOTE> – ainoastaan selvennetään, että vakuutuksenottajan tekemä peruuttamisilmoitus vapauttaa hänet <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>kaikista vastaisista sopimusvelvoitteista<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>, kun taas kolmannessa alakohdassa todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>peruutuksen muut oikeusvaikutukset ja sen edellytykset<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/> määräytyvät sopimukseen sovellettavan lain perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Vakuutusdirektiivien sanamuodosta tai laatimishistoriasta ei käy ilmi, koskeeko viittaus, jonka mukaan välittömästi sopimuksen tekemisen jälkeen tehtävän peruuttamisen yksityisoikeudellisten vaikutusten sääntelyyn sovelletaan sopimukseen sovellettavaa lakia, myös tietojen ilmoittamatta jättämisen tai virheellisyyden vuoksi käytettyä ajallisesti rajoittamatonta peruuttamisoikeutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. vastaavasti myös Bundesgerichtshofin (Saksan liittovaltion ylin tuomioistuin) tuomio Endress (BGH IV ZR 76/11, 42 kohta), jossa viitataan unionin tuomioistuimen kyseisessä asiassa antamaan tuomioon (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131219">19.12.2013</DATE>, <NO.CASE>C-209/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:864">EU:C:2013:864</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että kyseistä kansallista lainsäädäntöä, joka koskee peruuttamisen yksityisoikeudellisia vaikutuksia, on arvioitava ainoastaan sen perusteella, varmistetaanko sillä riittävällä tavalla vakuutusdirektiivien tehokas vaikutus niillä tavoiteltu päämäärä huomioon ottaen.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Vakuutuksenottajan oikeuksien rajaaminen takaisinostoarvon maksuun (neljäs ennakkoratkaisukysymys asiassa C-479/18)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään, onko unionin oikeus esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan vakuutuksenottajalle on, tämän käyttäessä peruuttamisoikeuttaan, maksettava takaisinostoarvo.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Edellä on esitetty, että vakuutuksenottajan on säilytettävä peruuttamisoikeutensa sopimuksen irtisanomisen ja sopimuksen takaisinostoarvon maksamisen jälkeenkin, mikäli peruuttamisoikeutta koskevia tietoja ei ole ilmoitettu tai ne ovat virheellisiä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Ks. edellä 78 kohta.</P></NOTE> Tämä johtuu viime kädessä siitä, että irtisanomisella ja peruuttamisella on erilaiset oikeusvaikutukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden muotoilua kansallisissa oikeusjärjestelmissä. Ei ole epätavallista, että irtisanomisella on lähtökohtaisesti tulevaisuuteen kohdistuvia vaikutuksia (ex nunc tai pro futuro), kun taas peruuttaminen johtaa taannehtivasti (ex tunc) palautusvelkaan. Vakuutusdirektiiveissä säädetään tosin, että kun vakuutuksenottajalle on ilmoitettu asianmukaisesti peruuttamisoikeudesta, hänen tekemänsä peruutusilmoitus <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>vapauttaa hänet kaikista vastaisista sopimusvelvoitteista<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Toisen henkivakuutusdirektiivin 15 artiklan 1 kohdan toinen alakohta, direktiivin 2002/83 35 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja Solvenssi II -direktiivin 186 artiklan 1 kohdan toinen alakohta.</P></NOTE> Vakuutusdirektiiveissä jätetään peruutuksen muut oikeusvaikutukset – ja näin ollen sen vaikutukset jo suoritettuihin maksuihin – kansallisen lainsäätäjän säänneltäviksi tehokkuusperiaatteen mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Unionin oikeudessa taattua peruuttamisoikeutta ei voida näin ollen tehdä tyhjäksi sillä, että kansallinen lainsäätäjä laatii oikeusvaikutuksia koskevan erityissäännöksen, jota sovelletaan peruuttamisoikeutta koskevien tietojen ilmoittamatta jättämisen tai virheellisyyden vuoksi käytettyyn ajallisesti rajoittamattomaan peruuttamisoikeuteen ja joka vastaa kansallisen lainsäädännön mukaisia irtisanomisen oikeusvaikutuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>VersVG:n 176 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin se oli voimassa <DATE ISO="20181231">31.12.2018</DATE> asti, säädettiin, että vakuutuksenottajan on maksettava vakuutuksen takaisinostoarvo, jos <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>kuolemanvaravakuutus, joka on laadittu siten, että vakuutuksenantajan velvoite maksaa sovittu pääoma on varma, puretaan peruuttamalla, irtisanomalla tai riitauttamalla<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>.</P></NOTE> Tällöin kyse ei ole lopulta enää tosiasiallisesta peruuttamisoikeudesta vaan ylimääräisestä irtisanomisoikeudesta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Siltä osin kuin tällaisella oikeusvaikutuksia koskevalla säännöksellä rajoitetaan vakuutuksenottajan oikeuksia verrattuna perusteettomaan etuun perustuvaan palauttamiseen, se ei saa johtaa siihen, että peruuttamisoikeuden käyttö ei ole käytännössä enää kannattavaa odotettavissa olevien taloudellisten seurausten vuoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Tällainen tilanne voi syntyä ajallisesti rajoittamattoman peruuttamisoikeuden käytön yhteydessä, jos peruuttamisen oikeusvaikutukset yhdenmukaistetaan irtisanomisen oikeusvaikutusten kanssa. Mitä enemmän aikaa kuluu sopimuksen tekemisestä, sitä suurempi on jo suoritettujen maksujen yhteenlaskettu summa, josta vakuutuksenottaja menettäisi huomattavan osan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Tämä menetys vaihtelee tosin peruuttamisajankohdan mukaan. Kyseessä olevassa oikeusvaikutuksia koskevassa säännöksessä ei kuitenkaan tehdä tältä osin minkäänlaista eroa. Tässä yhteydessä ei pidä tarkastella VersVG:n 176 §:n uudelleen laadittua toisintoa, joka tuli voimaan <DATE ISO="20190101">1.1.2019</DATE> ja jossa säädetään eriytetyistä oikeusvaikutuksista peruuttamisajankohdan mukaan, koska sitä ei voida soveltaa ajallisesti pääasioiden tosiseikkoihin.</P></NOTE> tämän yhdenmukaistamisen seurauksena. Tämä on vastoin vakuutusdirektiivien tavoitetta, joka on varmistaa, että vakuutuksenottaja voi käyttää peruuttamisoikeuttaan tehokkaasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Tällaista vakuutuksenottajan oikeuksien yleistä rajoittamista ei voida perustella myöskään sillä, että näin varmistetaan kaikkien vakuutuksenottajien yhdenvertaisuus. Vakuutuksenottajat, jotka käyttävät rajoittamatonta peruuttamisoikeuttaan peruuttamisoikeutta koskevien tietojen antamatta jättämisen tai virheellisyyden vuoksi, eivät nimittäin ole vertailukelpoisessa asemassa niihin vakuutuksenottajiin nähden, jotka eivät ole käyttäneet peruuttamisoikeuttaan saatuaan asianmukaisesti tietoa peruuttamisoikeudesta ja jotka pyrkivät myöhemmin päättämään sopimuksen ennenaikaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Ks. myös edellä 76 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Lopuksi todettakoon, että kansallinen tuomioistuin voi päättää vapaasti, ottaako se yksittäistapauksessa huomioon selvästikin olemassa olevan väärinkäyttöriskin (erityisesti rahastosidonnaisten henkivakuutussopimusten yhteydessä).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Oikeuden väärinkäytön kielto on unionin oikeuden yleinen periaate. Ks. viimeksi tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180206">6.2.2018</DATE>, <NAME.CASE>Altun ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-359/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:63">EU:C:2018:63</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Esimerkiksi Ranskan Cour de cassation (ylin yleinen tuomioistuin) on ottanut tämän seikan huomioon <DATE ISO="20190207">7.2.2019</DATE> antamassaan tuomiossa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Cour de cassationin toisen siviilijaoston tuomio <DATE ISO="20190207">7.2.2019</DATE>, FF-P+B+I, asiakirja 17-27.223</P></NOTE>, joka koskee rajoittamattoman peruuttamisoikeuden käyttöä peruuttamisoikeutta koskevien tietojen väitetyn virheellisyyden vuoksi. Se totesi, että alempi oikeusaste ei saa sulkea pois peruuttamisoikeuden väärinkäyttöä arvioimatta riittävästi peruuttamisen ajankohtaa vakuutuksenottajan erityistilanne, koulutustaso ja peruuttamisella käytännössä tavoiteltu päämäärä huomioon ottaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Asiassa C-479/18 esitettyyn neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava seuraavasti: Direktiivin 90/619/ETY 15 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96/ETY, direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2009/138/EY 186 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan vakuutuksenottajalle on, tämän käyttäessä peruuttamisoikeuttaan, maksettava aina pelkästään takaisinostoarvo (vakuutuksen nykyarvo, joka lasketaan hyväksyttyjen vakuutusmatemaattisten sääntöjen perusteella).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Korko-oikeuden vanhentuminen (viides ennakkoratkaisukysymys asiassa C-479/18)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee tällä kysymyksellään, että mikäli henkivakuutussopimus on purettava rajoittamattoman peruuttamisoikeuden käytön jälkeen perusteettoman edun saamista koskevien periaatteiden mukaisesti, onko unionin oikeus esteenä sille, että yleisen vanhentumisajan nojalla oikeus korkoihin rajoitetaan koskemaan sitä osaa, joka kattaa kanteen vireillepanoa edeltävän kolmen vuoden ajanjakson.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Tämän kysymyksen taustalla on Saksan siviililain säännös (Allgemeines Bürgerliches Gesetzbuch, ABGB, 1480 §), jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>maksamatta oleviin vuosittaisiin suorituksiin perustuvat saatavat, erityisesti korot, eläkkeet, elatusavut, kiinteistöeläkesuoritukset ja lainan kuolettamiseksi sovitut vuotuismaksut, vanhenevat kolmessa vuodessa; varsinainen oikeus vanhenee, jos sitä ei käytetä 30 vuoteen<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Oikeudet eivät voi kuitenkaan vanheta, ennen kuin ne ovat syntyneet, eivätkä myöskään ennen kuin asianomainen on saanut tietää niistä. Vanhentumisaika voi näin ollen alkaa kulua vasta peruuttamisoikeuden käyttämisestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Unionin oikeudessa taattua peruuttamisoikeutta ei voida käyttää tehokkaasti etenkään, jos siihen perustuvien vaatimusten menestymismahdollisuudet heikkenevät jo ennen kuin vakuutuksenottajalle on ylipäätään ilmoitettu hänen oikeudestaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Asiassa C-479/18 esitettyyn viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava seuraavasti: Direktiivin 90/619/ETY 15 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96/ETY, direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2009/138/EY 186 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan silloin, kun peruuttamisoikeutta käytetään peruuttamisoikeutta koskevien tietojen antamatta jättämisen tai virheellisyyden vuoksi, oikeus palautettaville vakuutusmaksuille laskettavaan kiinteämääräiseen korkoon voidaan vanhentumisen perusteella rajoittaa koskemaan sitä osaa, joka kattaa kanteen vireillepanoa edeltävän kolmen vuoden ajanjakson.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VII</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Landesgericht Salzburgin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin (asiat C-355/18, C-356/18 ja C-357/18) sekä Bezirksgericht für Handelssachen Wienin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin (asia C-479/18) seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Direktiivin 90/619/ETY (toinen henkivakuutusdirektiivi) 15 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi), luettuna yhdessä direktiivin 92/96/ETY 31 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että ilmoitukseen peruutusmahdollisuudesta ei tarvitse sisältyä mainintaa siitä, ettei peruuttamista tarvitse tehdä tietyssä muodossa. On pikemminkin niin, että maininta tietystä noudatettavasta muodosta on unionin oikeuden kannalta paitsi sallittu myös välttämätön. (Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys asioissa C-355/18 ja C-356/18 ja ennakkoratkaisukysymys asiassa C-357/18)</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Direktiivin 90/619/ETY (toinen henkivakuutusdirektiivi) 15 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi), luettuna yhdessä direktiivin 92/96/ETY 31 artiklan kanssa, direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä 36 artiklan 1 kohdan kanssa, ja direktiivin 2009/138/EY 185 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä 186 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että – mikäli kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä ennen sopimuksen tekemistä annettavien, peruuttamisoikeutta koskevien tietojen virheellisyyden vaikutuksista – määräaika peruuttamisoikeuden käyttämiselle alkaa kulua, jos vakuutusyhtiö tietoja antaessaan ilmoittaa, että peruuttaminen on tehtävä kirjallisesti, vaikka peruuttaminen on kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista vapaamuotoisesti. (Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys asiassa C-479/18)</TXT><P>Toissijaisesti:</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Direktiivin 90/619/ETY (toinen henkivakuutusdirektiivi) 15 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi), luettuna yhdessä direktiivin 92/96/ETY 31 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännökselle,<?PAGE NO="19"?> jonka mukaan silloin, kun peruuttamisoikeutta koskevia tietoja ei ole ennen sopimuksen tekemistä annettu tai tiedot ovat virheellisiä, määräaika peruuttamisoikeuden käyttämiselle alkaa kulua sinä hetkenä, jona vakuutuksenottaja on – millä tahansa tavalla – saanut tiedon peruuttamisoikeudestaan. (Toinen ennakkoratkaisukysymys asiassa C-479/18)</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Direktiivin 90/619/ETY (toinen henkivakuutusdirektiivi) 15 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi), luettuna yhdessä direktiivin 92/96/ETY 31 artiklan kanssa, ja direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä 36 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että vakuutuksenottaja voi ilmoittaa peruuttamisesta peruuttamisoikeutta koskevien tietojen antamatta jättämisen tai virheellisyyden vuoksi senkin jälkeen, kun vakuutuksenottajalle on sopimuksen irtisanomisen perusteella maksettu takaisinostoarvo, jos kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä peruuttamisoikeutta koskevien tietojen antamatta jättämisen tai virheellisyyden vaikutuksista. (Toinen ennakkoratkaisukysymys asioissa C-355/18 ja C-356/18 ja kolmas ennakkoratkaisukysymys asiassa C-479/18)</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Direktiivin 90/619/ETY 15 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96/ETY, direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2009/138/EY 186 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan vakuutuksenottajalle on, tämän käyttäessä peruuttamisoikeuttaan, maksettava aina pelkästään takaisinostoarvo (vakuutuksen nykyarvo, joka lasketaan hyväksyttyjen vakuutusmatemaattisten sääntöjen perusteella). (Neljäs ennakkoratkaisukysymys asiassa C-479/18)</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>6)</NO.P><TXT>Direktiivin 90/619/ETY 15 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96/ETY, direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2009/138/EY 186 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan silloin, kun peruuttamisoikeutta käytetään peruuttamisoikeutta koskevien tietojen antamatta jättämisen tai virheellisyyden vuoksi, oikeus palautettaville vakuutusmaksuille laskettavaan kiinteämääräiseen korkoon voidaan vanhentumisen perusteella rajoittaa koskemaan sitä osaa, joka kattaa kanteen vireillepanoa edeltävän kolmen vuoden ajanjakson. (Viides ennakkoratkaisukysymys asiassa C-479/18).</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>