<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C‑603/13 P</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62013CC0603</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:482">EU:C:2015:482</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>14</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>14</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>RATKAISUEHDOTUS – NIILO JÄÄSKINEN – ASIA C‑603/13 P</P><P>GALP ENERGIA ESPAÑA YM. v. KOMISSIO</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Niilo Jääskinen</HT></P><P><DATE ISO="20150716">16 päivänä heinäkuuta 2015</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P>Asia C‑603/13 P</P><P>Galp Energía España, SA</P><P>Petróleos de Portugal (Petrogal), SA ja</P><P>Galp Energia, SGPS, SA</P><P>vastaan</P><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan komissio</HT></P></STI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Muutoksenhaku</KEYWORD><KEYWORD>Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt</KEYWORD><KEYWORD>Espanjan tiebitumimarkkinat</KEYWORD><KEYWORD>Markkinoiden jakaminen ja hintojen yhteensovittaminen</KEYWORD><KEYWORD>Täysi harkintavalta</KEYWORD><KEYWORD>Ne ultra petita -periaate</KEYWORD><KEYWORD>Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin</KEYWORD><KEYWORD>Puolustautumisoikeudet</KEYWORD><KEYWORD>Kontradiktorinen periaate</KEYWORD><KEYWORD>Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen</KEYWORD><KEYWORD>Väitetty tietämys muiden laittomaan kartelliin osallistuneiden tahojen täytäntöön panemasta valvontajärjestelmästä ja korvausmekanismista</KEYWORD><KEYWORD>Selvitysaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla</KEYWORD></INDEX><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu asia koskee yhtiöiden nimeltä Galp Energía España, SA, Petróleos de Portugal (Petrogal), SA ja Galp Energia, SGPS, SA (jäljempänä yhdessä valittajat) muodostaman konsernin tekemää valitusta tuomiosta Galp Energía España ym. v. komissio (T‑462/07, jäljempänä valituksenalainen tuomio),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:459">EU:T:2013:459</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> jossa unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi osittain näiden yhtiöiden nostaman kanteen, jossa vaadittiin komission päätöksen K(2007) 4441 lopullinen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>EY 81 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/38.710 – Bitumi (Espanja)) <DATE ISO="20071003">3.10.2007</DATE> tehty päätös.</P></NOTE> (jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamista, ja niiden toissijaisen vaatimuksen niille määrätyn sakon määrän alentamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen pyynnön mukaisesti tässä ratkaisuehdotuksessa käsitellään vain toista valitusperustetta, joka on keskeisellä sijalla tässä muutoksenhaussa ja tuo esiin kysymyksen lähinnä unionin yleiselle tuomioistuimelle myönnetyn täyden harkintavallan rajoista. Unionin yleinen tuomioistuin on jäljempänä esittämistäni syistä mielestäni ylittänyt nämä rajat, ja valitus on mielestäni hyväksyttävä. Olen näet sitä mieltä, ettei täysi harkintavalta anna unionin yleiselle tuomioistuimelle toimivaltaa todeta rikkomista, jota ei ole näytetty toteen komission päätöksessä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tausta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Asian tausta on esitetty valituksenalaisen tuomion, johon tässä yhteydessä viitataan, 1–85 kohdassa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Mikäli on tarpeen, on riittävää muistuttaa, että Euroopan komissio teki <DATE ISO="20071003">3.10.2007</DATE> riidanalaisen päätöksen, jossa todetaan, että kantajat olivat osallistuneet tiebitumimarkkinoilla Espanjan (Kanariansaaria lukuun ottamatta) alueen kattaneeseen sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuuteen markkinoiden jakamista ja hintojen yhteensovittamista koskevien sopimusten muodossa. Komissio katsoi, että molemmat todetut kilpailun rajoitukset eli markkinoiden jakamista koskevat horisontaaliset sopimukset ja hintojen yhteensovittaminen kuuluivat juuri luonteensa puolesta kaikkein vakavimpiin EY 81 artiklan rikkomisiin, joilla oikeuskäytännön mukaan voidaan yksistään niiden luonteen takia perustella luonnehdinta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>erittäin vakava<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> rikkominen ilman, että tällaisen menettelyn tarvitsisi kattaa erityistä maantieteellistä aluetta tai että sillä pitäisi olla erityinen vaikutus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 500 perustelukappale. Kantajien osallistumisesta rikkomiseen komissio katsoi, että Galp Energia España, S.A. ja Petróleos de Portugal, S.A. vastasivat yhteisvastuullisesti <FT TYPE="NUMBER">8662500</FT> euron suuruisen sakon maksamisesta; Galp Energia, SGPS, S.A. vastasi yhteisvastuullisesti <FT TYPE="NUMBER">6435000</FT> euron suuruisen sakon maksamisesta. Galp Energia España, S.A:n ja Petróleos de Portugal, S.A:n katsottiin osallistuneen rikkomiseen <DATE ISO="19950131">31.1.1995</DATE>–<DATE ISO="20021001">1.10.2002</DATE>, kun taas Galp Energia, SGPS, S.A:n katsottiin osallistuneen rikkomiseen <DATE ISO="19990422">22.4.1999</DATE>–<DATE ISO="20021001">1.10.2002</DATE>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Valittajat riitauttivat unionin yleiseen tuomioistuimeen <DATE ISO="20071219">19.12.2007</DATE> toimittamallaan kannekirjelmällä päätöksen sisällön ja vaativat sen kumoamista osittain tai kokonaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valituksenalaisella tuomiolla kolmannen kumoamisperusteen nojautuen lainvastaisuuteen, joka liittyy toteamukseen siitä, että valittajat olisivat osallistuneet valvontajärjestelmään ja korvausmekanismiin, jotka liittyivät siihen, että kartellin jäsenet panivat täytäntöön markkinoiden ja asiakkaiden jakamista koskevia sopimuksia. Unionin yleinen tuomioistuin kumosi siis osittain riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin mainitun päätöksen 1 artiklassa todettiin valittajien osallisuus sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuuteen Espanjan bitumimarkkinoilla ja siltä osin kuin nämä velvoitettiin päätöksen 3 artiklassa lopettamaan rikkominen sellaisena kuin se todettiin riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kuitenkin, että valittajia voitiin pitää vastuullisina rikkomisen kahden edellä mainitun osa-alueen perusteella (valituksenalaisen tuomion 626 kohta). Se perusti tämän päätelmän V. C:n lausuntoon; kyseinen henkilö vastasi bitumin myynnistä ensin Petrogalissa ja sittemmin Galp Energía Españassa (jäljempänä V. C:n lausunto).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Ks. valituksenalaisen tuomion 87 ja 215 kohta. V. C. vahvisti lausunnossaan sen, etteivät kantajat olleet koskaan osallistuneet valvontajärjestelmään, seuraavasti:<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/> Olen ottanut huomioon Euroopan komission väitteen, jonka mukaan Galp Energía España – – olisi osallistunut asfalttiryhmän jäsenten valvontajärjestelmän ja korvausmekanismin toimintaan. Tämä ei pidä paikkaansa siitä yksinkertaisesta syystä, ettemme ole koskaan saaneet korvauksia Galp Energía Españan – – myyntivolyymiin katsomatta. Pitää paikkansa, että yhdessä vaiheessa mainitsin jonkinlaisen korvausmekanismin, jossa asfalttiryhmän jäsenet olivat osallisina, mutta en missään vaiheessa ollut tietoinen näiden yhtiöiden suhteesta siihen. Galp Energía España – – ei siis ole milloinkaan ollut mukana missään korvausmekanismissa.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></P></NOTE> Tästä syystä unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei sakon laskentapohjaa ollut syytä muuttaa (valituksenalaisen tuomion 630 kohta). Sitä vastoin unionin yleinen tuomioistuin katsoi aiheelliseksi lisätä sitä sakon määrän alennusta, jota komissio oli soveltanut lieventävien seikkojen perusteella (valituksenalaisen tuomion 632 kohta). Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin alensi sakon määrää vielä neljällä prosentilla riidanalaisella päätöksellä jo myönnetyn 10 prosentin vähennyksen lisäksi (valituksenalaisen tuomion 635 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi asianosaisten muut kumoamisperusteet, myös viidennen, joka koski valittajien mukaan lainvastaista toteamusta niiden osallistumisesta hintojen yhteensovittamiseen (valituksenalaisen tuomion 450–456 kohta).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Galp Energía España, S.A:lle ja Petróleos de Portugal (Petrogal), S.A:lle määrätyn sakon määrää alennettiin siten <FT TYPE="NUMBER">8277500</FT> euroon, kun taas Galp Energía, SGPS, S.A:lle määrätyn sakon määrää alennettiin <FT TYPE="NUMBER">6149000</FT> euroon.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="3"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian käsittely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Valittajat toimittivat unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20131122">22.11.2013</DATE> valituksen, jossa ne vaativat, että unionin tuomioistuin:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>ensisijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion sekä riidanalaisen päätöksen 1, 2 ja 3 artiklan valittajia koskevilta osin ja/tai alentaa valittajille määrätyn sakon määrää</P></ITEM><ITEM><P>toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisisi pääkysymyksen</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Komissio vaatii valituksen hylkäämistä ja valittajien velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Asianosaiset esittivät näkemyksensä unionin tuomioistuimessa kirjallisesti, ja niitä kuultiin <DATE ISO="20150415">15.4.2015</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Valittajien vastuun osoittaminen unionin yleisessä tuomioistuimessa lähtökohtana toisen valitusperusteen tarkastelussa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Täyden harkintavallan lyhyt kertaus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Valittajat väittivät kolmeen osaan jaetussa toisessa valitusperusteessaan unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 626 ja 630 kohdassa. Valittajat mainitsevat useita menettelyperiaatteita ja -sääntöjä ja moittivat unionin yleistä tuomioistuinta itse asiassa yhdestä erityisestä toimesta, nimittäin siitä, että se oli ottanut huomioon riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen laaditun asiakirjan eli edellä mainitun V. C:n lausunnon osoittaakseen valittajien vastuun rikkomista merkinneen mekanismin kahden osa-alueen perusteella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Unionin yleinen tuomioistuin moitti kolmannen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä komissiota siitä, ettei tämä ollut näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen kantajien osallistumista rikkomisen molempiin osa-alueisiin. Tämä johti siihen, että mainittu tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen tältä osin.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Totean heti alkuun, että unionin yleinen tuomioistuin perusteli V. C:n lausunnon huomioon ottamista täydellä harkintavallallaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Siten on aiheellista muistuttaa, että unionin yleiselle tuomioistuimelle myönnetty täysi harkintavalta täydentää SEUT 263 artiklassa määrättyä laillisuusvalvontaa. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>laillisuusvalvontaa täydentää täysi harkintavalta, joka on annettu unionin tuomioistuimille asetuksen N:o 1/2003 31 artiklalla SEUT 261 artiklan mukaisesti. Tämän harkintavallan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi täten paitsi pelkästään tutkia seuraamuksen laillisuuden myös korvata komission arvioinnin omallaan ja siten poistaa määrätyn sakon taikka uhkasakon tai alentaa tai korottaa sen määrää<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>KME Germany ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑272/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:810">EU:C:2011:810</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0103">103</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Oikeuskäytännössä on täsmennetty, että muuttamisvaltaa sovelletaan myös, vaikka komissio ei olisi tehnyt oikeudellista virhettä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Groupe Danone v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-3/06 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:88">EU:C:2007:88</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Prym ja Prym Consumer v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-534/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:505">EU:C:2009:505</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämän ansiosta unionin tuomioistuimet voivat etenkin kilpailun alalla paitsi kumota tai vahvistaa sakon ja sen määrän myös korottaa tai alentaa sitä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Täyden harkintavallan nojalla unionin tuomioistuimet voivat täten muuttaa kanteen kohteena olevaa toimea jopa silloin, kun sitä ei kumota, ja ottaa huomioon kaikki tosiseikat muuttaakseen esimerkiksi maksettavaksi määrätyn sakon määrää.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:582">EU:C:2002:582</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0692">692</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Prym ja Prym Consumer v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-534/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:505">EU:C:2009:505</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>JFE Engineering ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑67/00, T‑68/00, T‑71/00 ja T‑78/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2004:221">EU:T:2004:221</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0577">577</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Täyden harkintavallan kaikkia soveltamistapoja ei kuitenkaan ole määritelty.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. yksityiskohtaisen tarkastelun osalta julkisasiamies Wathelet’n ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Telefónica ja Telefónica de España v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑295/12 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:619">EU:C:2013:619</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Huomautan, että unionin tuomioistuin on tuomiossa Chalkor v. komissio<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑386/10 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:815">EU:C:2011:815</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ja tuomiossa KME Germany ym. v. komissio<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-272/09P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:810">EU:C:2011:810</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> todennut selvästi, että unionin yleisen tuomioistuimen täysi harkintavalta merkitsee sekä oikeudellisiin seikkoihin että tosiseikkoihin kohdistuvaa valvontaa ja toimivaltaa arvioida todisteita, kumota riidanalainen päätös tai muuttaa sakkojen määrää.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Tämä näkökohta on ratkaisevan tärkeä käsiteltävän asian kannalta, kun otetaan huomioon unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn perusta sellaisena kuin se esitetään tämän ratkaisuehdotuksen 12 kohdassa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on toisaalta katsonut myös, että SEUT 263 artiklassa määrätty laillisuusvalvonta, jota täydentää asetuksen (EY) N:o 1/2003<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>[EY 81] ja [EY 82] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta <DATE ISO="20021216">16.12.2002</DATE> annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="001" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2003">EYVL 2003, L 1, s. 1</REF.DOC.OJ>)</P></NOTE> 31 artiklassa säädetty sakon määrää koskeva täysi harkintavalta, ei ole ristiriidassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa vahvistetun tehokkaan oikeussuojan periaatteen kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>KME Germany ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-272/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:810">EU:C:2011:810</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0106">106</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Unionin yleisen tuomioistuimen päättely ja vastuun toteaminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn ymmärtäminen on mielestäni ratkaisevan tärkeää toista valitusperustetta tutkittaessa, joten aionkin tarkastella unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisessä oikeusasteessa kolmannen kanneperusteen yhteydessä tekemää päättelyä sekä saman kanteen yhdeksättä kanneperustetta voidakseni käsitellä valituksessa esitettyjä täsmällisiä väitteitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Valittajat kiistivät unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämällään kolmannella kanneperusteella osallisuutensa valvontajärjestelmässä ja korvausmekanismissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi arviointinsa lopuksi kolmannen kanneperusteen siltä osin kuin komissio piti valittajia vastuussa rikkomisesta kokonaisuudessaan, vaikka tämä ei ollut osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla niiden osallistumista rikkomisen molempiin osa-alueisiin. Sama toimielin ei ollut unionin yleisen tuomioistuimen mukaan sitä paitsi näyttänyt toteen, että valittajat tiesivät tai että ne eivät ainakaan voineet olla tietämättä molemmista edellä mainituista osa-alueista, voidakseen soveltaa asianmukaisesti yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista koskevaa käsitettä. Unionin yleinen tuomioistuin kumosi täten riidanalaisen päätöksen 1 artiklan siltä osin kuin siinä todetaan valittajien osallisuus sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuudessa Espanjan bitumimarkkinoilla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin perusti päättelynsä yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista koskevaan käsitteeseen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Anic Partecipazioni</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑49/92 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:356">EU:C:1999:356</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0082">82</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> on muistutettava, että yritystä, joka on osallistunut kilpailusääntöjen monitahoiseen rikkomiseen kilpailunvastaisella toiminnalla, jolla pyritään myötävaikuttamaan kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamiseen kokonaisuudessaan, voidaan pitää vastuussa myös muiden kartelliin osallistuneiden yritysten käytännön toiminnasta. Näin on, kun on<?PAGE NO="5"?> näytetty toteen, että kyseinen yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muiden samaan päämäärään pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Verhuizingen Coppens</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑441/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:778">EU:C:2012:778</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Aalberts Industries ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑287/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:445">EU:C:2013:445</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Siemens ym. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑239/11 P, C‑489/11 P ja C‑498/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:866">EU:C:2013:866</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0242">242</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Jos sitä vastoin unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei komissio ole näyttänyt toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, että yritys osallistuessaan johonkin yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavasta kilpailunvastaisesta toiminnasta tiesi muusta samaan päämäärään pyrkivien kartellin muiden osallistujien toteuttamasta kilpailunvastaisesta toiminnasta tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin, tämän ainoana seurauksena on se, että tämän yrityksen ei voida katsoa olevan vastuussa tästä muusta toiminnasta ja näin ollen yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta kokonaisuudessaan ja että riidanalaisen päätöksen on katsottava olevan perusteeton pelkästään tältä osin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Verhuizingen Coppens</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-441/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:778">EU:C:2012:778</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tästä on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin osoittautui hiljattain tuomiossa Soliver v. komissio varsin vaativaksi, kun piti näyttää toteen osallistuminen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>T‑68/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:867">EU:T:2014:867</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisessä asiassa, ettei komissio ollut osoittanut Soliverin osallisuutta. Päätöksen osittainen kumoaminen ei ollut mahdollista, koska komissio ei ollut luokitellut kantajan osallistumista rikkomiseen erilliseksi rikkomukseksi, joten unionin yleinen tuomioistuin kumosi komission päätöksen kokonaisuudessaan.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Tässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 273 ja 279 kohdassa, että komissio katsoi, että valittajat olivat vastuussa rikkomisen kaikista osa-alueista, myös osallistumisesta valvontajärjestelmään ja korvausmekanismiin. Unionin yleinen tuomioistuin huomautti lisäksi valituksenalaisen tuomion 286 kohdassa, että näyttääkseen toteen valittajien vastuun komissio nojautui <HT TYPE="ITALIC">pelkästään siihen seikkaan, joka koski osallistumista</HT> edellä mainittuihin rikkomisen osa-alueisiin. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kuitenkin valituksenalaisen tuomion 272 ja 280 kohdassa, ettei valittajien osallisuutta rikkomisen molemmissa osa-alueissa ollut näytetty toteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista koskeva oikeuskäytäntö olisi tosin mahdollistanut yrityksen pitämisen vastuullisena rikkomisesta kokonaisuudessaan, jos se tiesi rikkomista merkinneestä toiminnasta tai ei voinut olla tietämättä siitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin nimenomaisesti katsonut valituksenalaisen tuomion 289 kohdassa, ettei komissio ollut nojautunut valittajien mahdolliseen tietoisuuteen valvontajärjestelmästä ja korvausmekanismista tai siihen, etteivät ne voineet olla tietämättä näistä osa-alueista. Saman tuomion 290 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei tätä tietoisuutta tai sitä, etteivät valittajat voineet olla tietämättä kyseisistä näkökohdista, ollut näytetty toteen riidanalaisessa päätöksessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Valituksenalaisen tuomion 291 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin taas <HT TYPE="ITALIC">hylkäsi mahdollisuuden olettaa tällaista tietoisuutta</HT>, kun otetaan huomioon valittajien rooli kartellissa. Unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen valituksenalaisen tuomion 292 kohdassa, ettei valvontajärjestelmään ja korvausmekanismiin perustuvaa valittajien vastuuta ollut näytetty toteen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Komissio vetosi V. C:n lausuntoon korjatakseen puutteen, joka unionin yleisen tuomioistuimen mielestä sisältyi riidanalaiseen päätökseen. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän elementin valituksenalaisen tuomion 294 ja 295 kohdassa. Sen mukaan on niin, että vaikka lausunto paljastaisi jälkikäteen, että valittajat olivat tosiasiassa tietoisia korvausmekanismista, <HT TYPE="ITALIC">unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan voi laillisuusvalvonnan yhteydessä korvata komission perusteluja uusilla perusteluilla</HT>. Se katsoi lisäksi, ettei kyseisellä lausunnolla voitu missään tapauksessa poistaa riidanalaiseen päätökseen sisältyvää laillisuusvirhettä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Tätä päättelyä on verrattava unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisessä oikeusasteessa yhdeksännen kanneperusteen yhteydessä tekemään toteamukseen valittajien vastuusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Valittajat riitauttivat unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämänsä yhdeksännen kanneperusteen yhteydessä sen, ettei sakon määrää ollut alennettu huolimatta niiden hyvin rajoitetusta osallistumisesta rikkomiseen. Unionin yleinen tuomioistuin muistutti tästä valituksenalaisen tuomion 606 kohdassa, että – kuten ensimmäisessä oikeusasteessa oli todettu kolmannen kanneperusteen yhteydessä – komissio ei ollut näyttänyt toteen valittajien osallistumista rikkomisen molempiin osa-alueisiin eli valvontajärjestelmään ja korvausmekanismiin, mutta tämän lisäksi sillä ei ollut myöskään riittävää näyttöä, jonka perusteella se olisi voinut pitää valittajia vastuullisina näistä molemmista osa-alueista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Edellä esitetyistä toteamuksista huolimatta unionin yleinen tuomioistuin päätteli V. C:n lausunnosta, että valittajat <HT TYPE="ITALIC">tiesivät</HT> korvausmekanismista, mikä unionin yleisen tuomioistuimen mukaan merkitsee, että nämä tiesivät myös valvontajärjestelmästä, sillä korvausmekanismi ei voinut olla olemassa ilman valvontamekanismia. Valituksenalaisen tuomion 624 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin menetteli tässä täyden harkintavaltansa perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Valituksenalaisen tuomion 610–626 kohdasta puolestaan ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin nojautui V. C:n lausuntoon voidakseen pitää valittajia vastuullisina rikkomisen molemmista osa-alueista. Valituksenalaisen tuomion 627 kohdasta käy vielä ilmi, että unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli juuri näiden seikkojen valossa valittajille määrättyjen sakkojen suuruutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Käsiteltävän valituksen toisessa valitusperusteessa on kyse juuri näistä unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn kiistanalaisista näkökohdista.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>V</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Täysi harkintavalta ja ne ultra petita -periaate</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asianosaisten lausumat</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Valittajat väittävät toisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ylittäessään toimivaltansa ja lausuessaan ultra petita siltä osin kuin tämä tutkimalla viran puolesta perusteen, jota valittajat eivätkä komissio olleet esittäneet,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Valittajat muistuttavat, että menettely unionin tuomioistuimissa on kontradiktorinen. Kanneperusteiden esittäminen kuuluu siten (oikeusjärjestyksen perusteisiin pohjautuvia perusteita lukuun ottamatta) yksistään oikeusriidan osapuolille (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>KME Germany ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-389/10 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:816">EU:C:2011:816</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0131">131</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Samoin unionin tuomioistuin on valittajien mukaan katsonut tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>ThyssenKrupp Nirosta v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑352/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:191">EU:C:2011:191</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), että unionin yleisen tuomioistuimen tehtävä rajoittuu sille esitettyjen argumenttien ratkaisemiseen.</P></NOTE> piti niitä vastuullisina EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen kahden osa-alueen perusteella, toisin sanoen siitä, että ne tiesivät korvausjärjestelmästä ja saattoivat ennakoida valvontajärjestelmän olemassaolon.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Valituksenalaisen tuomion 626 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin on valittajien mukaan lausunut käsiteltävässä asiassa ultra petita, koska komissio ei nojautunut päätöksessään näihin perusteluihin, koska valittajat eivät olleet vedonneet näihin perusteluihin kumoamisperusteina ja koska niistä keskusteltiin ainoastaan siitä näkökulmasta, voitiinko V. C:n lausunto ottaa tutkittavaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Komissio puolestaan väittää, että unionin yleisellä tuomioistuimella oli oikeus ottaa huomioon se, että valittajat olivat tietoisia valvonta- ja korvausmekanismeista, kun tämä täyttä harkintavaltaansa käyttäessään päätti sakon suuruudesta, sillä kyse on tosiseikasta. V. C:n lausunnosta komissio on sitä mieltä, että unionin yleisellä tuomioistuimella oli oikeus ottaa se huomioon päättäessään sakon suuruudesta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Prym ja Prym Consumer v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑534/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:505">EU:C:2009:505</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> etenkin siltä osin kuin oikeuskäytännössä tunnustetaan mahdollisuus sellaisten lisätietojen esittämiseen ja huomioon ottamiseen, joita ei sinänsä edellytetä mainittavan päätöksessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>KNP BT v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑248/98 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:625">EU:C:2000:625</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Komission mielestä valitusperuste on tehoton, koska unionin yleinen tuomioistuin on jo alentanut sakon määrää.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Vielä neljällä prosentilla komission jo aiemmin myöntämän 10 %vähennyksen lisäksi tavoitteena ottaa huomioon kantajan vähemmän säännöllinen tai aktiivinen osallisuus rikkomiseen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>On selvää, että unionin tuomioistuimia, joita pyydetään antamaan ratkaisu kumoamiskanteesta, sitoo niin sanottu ne ultra petita ‑periaate, joka on peräisin sanontatavasta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>ne eat iudex ultra petita partium<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, jonka mukaan unionin tuomioistuimet eivät saa lausua asianosaisten vaatimukset ylittävistä kysymyksistä. Tämän periaatteen mukaan niiden antamassa kumoavassa tuomiossa ei saa ylittää sitä, mitä kantaja on vaatinut.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Meroni v. Haute Autorité</NAME.CASE> (<NO.CASE>46/59 ja 47/59</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1962:44">EU:C:1962:44</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, s. 801 ja erityisesti s. 780); tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Nachi Europe</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑239/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:101">EU:C:2001:101</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Comunità montana della Valnerina v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑240/03 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:44">EU:C:2006:44</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotuksen <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Alrosa</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑441/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:555">EU:C:2009:555</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 146–148 kohta.</P></NOTE> Niillä ei ole toimivaltaa määritellä uudelleen kanteen pääasiallista kohdetta tai esittää kanneperustetta viran puolesta niitä erityistapauksia lukuun ottamatta, joissa yleinen etu edellyttää niiden toimivan näin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Roodhuijzen</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑58/08 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2009:385">EU:T:2009:385</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että vaikka unionin tuomioistuinten tarvitsee asianosaisten rajaaman asian yhteydessä ottaa kantaa vain asianosaisten vaatimuksiin, ne eivät ole sidotut pelkästään niihin väitteisiin, jotka asianosaiset vaatimustensa tueksi esittävät, sillä muuten ne mahdollisesti joutuisivat tekemään päätöksensä virheellisten oikeudellisten arvioiden pohjalta (tuomio ETF v. Michel, T-108/11 P, 42 ja 51 kohta).</P></NOTE> Unionin tuomioistuimilla on näet mahdollisuus ja tarvittaessa myös velvollisuus ottaa viran puolesta huomioon tietyt ulkoista laillisuutta koskevat perusteet.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>SEUT 263 artiklassa tarkoitetut olennaisen menettelymääräyksen rikkominen ja toimivallan puuttuminen ovat näet oikeusjärjestyksen perusteita koskevia perusteita, jotka unionin tuomioistuinten on tutkittava viran puolesta (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Unkari v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑240/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:645">EU:T:2013:645</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Perustelujen puuttuminen kuuluu ulkoista laillisuutta koskeviin perusteisiin. Muistutan kuitenkin, että oikeusjärjestyksen perusteisiin pohjautuvan perusteen tutkimisella viran puolesta ei pyritä korjaamaan kanteen puutteita vaan turvaamaan sellaisen säännön noudattaminen, joka ei ole asianosaisten määräysvallassa, ja näin on menettelyn missä vaiheessa tahansa. Perusteisiin sovellettava viran puolesta tutkimista koskeva kysymys on kuitenkin erotettava asianosaisten vaatimuksia koskevasta ne ultra petita ‑periaatteen ulottuvuudesta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>On tärkeää huomata, että ne ultra petita ‑periaatetta sovelletaan täydessä laajuudessaan ainoastaan yksityisoikeudellisissa menettelyissä määräämisperiaatteena. Sitä vastoin julkisoikeudellisissa menettelyissä, joihin kuuluvat myös kilpailuoikeuden menettelyt, tämän periaatteen laajuutta on vaikeampi rajata. Mainitulla periaatteella ei ole mielestäni juuri omaa roolia, mutta se muuttaa yleensä muotoaan yhdeksi oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin koskevaksi aspektiksi. Kuten julkisasiamies Léger on asian ilmaissut, tuomioistuimia ei ole mitenkään rajattu passiiviseen rooliin eikä niitä voida velvoittaa pelkästään <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>puhumaan asianosaisten suulla<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Julkisasiamies Léger’n ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>parlamentti v. Gutiérrez de Quijano y Lloréns</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑252/96 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:157">EU:C:1998:157</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Panen erityisesti merkille, että kieltoa tutkia perusteita viran puolesta sovelletaan yksinomaan kumoamista koskevissa riita-asioissa, toisin sanoen laillisuusvalvonnan yhteydessä. Tällä kiellolla ei sitä vastoin ole samanlaista roolia täyden harkintavallan yhteydessä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Tästä pääsemmekin kysymykseen siitä, miten ne ultra petita ‑periaatetta pitäisi soveltaa täyden harkintavallan yhteydessä, sillä käsiteltävä asia koskee keskeisesti tämän vallan rajoja, jotka ovat keskeisellä sijalla tässä asiassa. Yhteisöjen tuomioistuin totesi tuomiossa Groupe Danone v. komissio, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>yhteisöjen tuomioistuimet voivat käyttää täyttä harkintavaltaansa, kun <HT TYPE="ITALIC">niiden käsiteltäväksi saatetaan kysymys sakon määrästä</HT>, ja tätä harkintavaltaa voidaan käyttää sekä tämän määrän alentamiseen että korottamiseen<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-3/06 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:88">EU:C:2007:88</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>, kursivointi tässä. Ks. myös julkisasiamies Poiares Maduron ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Groupe Danone v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑3/06 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:720">EU:C:2006:720</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Tämä voi johtaa kahteen eri tulkintaan. Yhtäältä voidaan väittää, että asianosaisen on, jotta unionin yleinen tuomioistuin voisi käyttää täyttä harkintavaltaansa, tuotava <HT TYPE="ITALIC">kannekirjelmän vaatimuksissa</HT> selvästi ja tarkasti esiin kysymys sakon määrästä. Toisaalta tuosta yhteisöjen tuomioistuimen kannasta voitaisiin päätellä myös, että sen mukaan riittää, että sakon määrää koskeva kysymys <HT TYPE="ITALIC">on riidan kohteena ja sitä käsitellään kanneperusteissa</HT>. Kysymys on erityisen tärkeä siksi, että täyden harkintavallan käynnistyminen merkitsee, että unionin yleisellä tuomioistuimella on valta korottaa sakkoa, vaikka asianosaisten vaatimus kohdistuu yksistään sen alentamiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. tästä tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Shell Petroleum ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-343/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:478">EU:T:2012:478</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>InnoLux v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-91/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:92">EU:T:2014:92</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Ne ultra petita ‑periaatteen soveltaminen täyden harkintavallan yhteydessä ei ole yksiselitteinen asia mutta näyttää puhuvan tuomion Groupe Danone v. komissio ensimmäisen tulkinnan suuntaan eli sen puolesta, että sakon määrän on oltava <HT TYPE="ITALIC">vaatimusten kohteena</HT>. Unionin tuomioistuin onkin katsonut tuomiossa komissio ym. v. Siemens Österreich ym., että unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut asian ultra petita kumotessaan komission päätöksen yhden määräyksen ja muuttaessaan määrättyjä sakkoja yhdistämällä ne yhdeksi summaksi, joka asianosaisten oli maksettava yhteisvastuullisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑231/11 P–C‑233/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:256">EU:C:2014:256</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0129">129</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Samalla kun unionin tuomioistuin hylkäsi lisäksi tuomiossa Alliance One International v. komissio ne ultra petita ‑periaatteen loukkaamista koskeneen kanneperusteen, se korosti, että asianosainen oli vaatinut toissijaisesti toiselle kartelliin osallistuneelle määrätyn sakon ja yhteisvastuullisesti sille itselleen määrätyn sakon määrän alentamista, vaikka kannekirjelmässä ei kyseistä vaatimusta ollut esitetty, ja että kanneperusteiden tarkoituksena oli juuri perustella tällainen alentaminen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑679/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:606">EU:C:2013:606</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0103">103</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0107">107</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että valittajien väitteet eivät itse asiassa koske ne ultra petita ‑periaatteen loukkaamista tai perusteiden virheellistä tutkimista viran puolesta. Mainitut väitteet näyttävät joka tapauksessa minusta olevan peräisin valituksenalaisen tuomion virheellisestä tulkinnasta. Kuten olen siis jo edellä todennut, valittajien argumentit koskevat unionin yleisen tuomioistuimen täyden harkintavallan laajuutta, ja siten mainittu tuomioistuin on itse asiassa näyttänyt toteen riidanalaisen rikkomisen toteamalla valittajien vastuun kartellin molemmista osa-alueista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Jos valittajien väitteiden olisi kuitenkin katsottava liittyvän ne ultra petita ‑periaatteen loukkaamiseen, riittää, kun siitä todetaan, että ensimmäisessä oikeusasteessa juuri valittajat olivat ottaneet esille V. C:n lausunnon osoittaakseen, etteivät ne olleet osallistuneet valvonta- tai korvausmekanismiin. Valittajat ovat unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämissään vaatimuksissa vaatineet ensisijaisesti riidanalaisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan. Toissijaisesti ne ovat vaatineet riidanalaisen päätöksen 1, 2 ja 3 artiklan kumoamista itseään koskevilta osin sekä edelleen toissijaisesti niille riidanalaisen päätöksen 2 artiklan nojalla määrätyn sakon määrän alentamista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. valituksenalaisen tuomion 87 kohta.</P></NOTE> Komission vaatimusten osalta puolestaan on selvää, että se vaati ensimmäisessä oikeusasteessa kanteen hylkäämistä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Kuten edellä on jo muistutettu, unionin yleinen tuomioistuin kumosi osittain riidanalaisen päätöksen ja alensi komission määräämän sakon määrää. Tällä tavoin tarkasteltuna valituksenalaisessa tuomiossa ei näytä olevan yhtään ne ultra petita ‑periaatteen loukkaamiseen liittyvää oikeudellista virhettä. Ehdotankin, että unionin tuomioistuin hylkää toisen valitusperusteen ensimmäisen osan perusteettomana.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>VI</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Täysi harkintavalta ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asianosaisten lausumat</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Valittajat väittävät toisen valitusperusteensa toisessa osassa, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (tämä oikeus käsittää asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen), puolustautumisoikeuksia ja erityisesti kontradiktorista periaatetta toteamalla valituksenalaisen tuomion 624–626 kohdassa, että sen tehtävänä oli täyttä harkintavaltaansa käyttäessään ottaa huomioon V. C:n lausunto näyttääkseen toteen valittajien vastuun sen perusteella, että nämä olivat osallistuneet valvontajärjestelmään ja tiesivät korvausmekanismista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin on loukannut oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, erityisesti asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta, sekä puolustautumisoikeuksia, mukaan lukien kontradiktorista periaatetta, kun se ei ilmoittanut valittajille ennen ratkaisun antamista täsmällisesti tämän uuden väitteen luonnetta ja perustetta, kuten edellytetään Roomassa <DATE ISO="19501104">4.11.1950</DATE> allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklassa sekä perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Komissio kiistää valittajien argumentit ja painottaa, että V. C:n esittämät tietoisuutta koskevat todisteet mainittiin ensimmäisen kerran valittajien aloitteesta. Siten olisi absurdia, jos valittajat väittäisivät, etteivät ne voineet tietää näistä seikoista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>1. garantovaná v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑392/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:674">EU:T:2012:674</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0079">79</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Alustavat huomautukset</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdalla taattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vastedes kirjattu myös perusoikeuskirjan 47 artiklan toiseen kohtaan. Mainittuun 47 artiklaan sisältyvä tehokkaan oikeussuojan periaate kattaa useita tekijöitä, kuten erityisesti puolustautumisoikeudet, asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen sekä mahdollisuuden saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Kontradiktorisesta periaatteesta puolestaan on selvää, että se kuuluu puolustautumisoikeuksiin. Sitä sovelletaan kaikkiin menettelyihin, jotka voivat johtaa yhteisön toimielimen päätökseen, joka vaikuttaa huomattavasti tietyn henkilön etuihin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Irlanti ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑89/08 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:742">EU:C:2009:742</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaate, joka on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteen välitön seuraus, merkitsee velvollisuutta tarjota kullekin asianosaiselle kohtuullinen mahdollisuus esittää asiansa, myös todisteensa, sellaisten edellytysten vallitessa, jotka eivät saata tätä vastapuoltaan selvästi epäedullisempaan asemaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Otis ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-199/11</NO.CASE> (<NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:684">EU:C:2012:684</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0071">71</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0072">72</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tähän periaatteeseen voidaan vedota komission vireille panemissa seuraamusmenettelyissä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>LR AF 1998 v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑23/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2002:75">EU:T:2002:75</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0171">171</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Kilpailuoikeuden alalla minusta on olennaisen tärkeää muistaa, että <HT TYPE="ITALIC">komission on esitettävä selvitys niistä rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja oikeudellisesti riittävä näyttö</HT> kilpailusääntöjen rikkomisen tunnusmerkit täyttävistä tosiseikoista. Kantajan puolestaan on oikeudenkäynneissä yksilöitävä ne riidanalaisen päätöksen osat, jotka se riitauttaa, muotoiltava tätä koskevat väitteet ja esitettävä todisteet, joita voidaan pitää painavina osoituksina siitä, että sen väitteet ovat perusteltuja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>KME Germany ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-272/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:810">EU:C:2011:810</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0104">104</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0106">106</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Arviointi täyden harkintavallan suhteen siitä, että unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon V. C:n lausunnon</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee, että V. C:n lausunto on annettu <DATE ISO="20071206">6.12.2007</DATE> eli riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen ja että valittajat liittivät sen unionin yleiseen tuomioistuimeen jättämäänsä kannekirjelmään ja esittivät sen oikeudenkäyntiasiakirjoissa tässä tuomioistuimessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Valituksenalaisen tuomion 293 kohta.</P></NOTE> Komissio puolestaan vetosi lausuntoon kirjelmissään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Valituksenalaisen tuomion 293 ja 612 kohta.</P></NOTE> Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että lausunto täytti tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Myös valittajat vetosivat lausuntoon etenkin neljännen kanneperusteen yhteydessä unionin yleisessä tuomioistuimessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Valituksenalaisen tuomion 320 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Muistutan, että puolustautumisoikeuksien noudattaminen kilpailuasioissa edellyttää, että asianomainen yritys saa hallinnollisen menettelyn kuluessa ilmaista asianmukaisesti näkemyksensä esiin tuotujen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksestä sekä niistä asiakirjoista, joita komissio on käyttänyt EY:n perustamissopimuksen rikkomista koskevan väitteensä tukena.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Archer Daniels Midland v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑511/06 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:433">EU:C:2009:433</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0085">85</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Juuri väitetiedoksiannolla mahdollistetaan se, että tutkimuksen kohteena olevat yritykset voivat tutustua komission käytettävissä oleviin todisteisiin, sekä se, että puolustautumisoikeuksia voidaan käyttää täysin tehokkaasti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ibidem (tuomion 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Kuten komissio tähdentää, oikeuskäytännöstä käy ilmi, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>osapuoli, joka on itse esittänyt relevantit tosiseikat, on lähtökohtaisesti ollut täysin kykenevä osoittamaan mainitun esittämisen yhteydessä näiden seikkojen mahdollisen merkityksellisyyden asian ratkaisemisen kannalta<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>1. garantovaná v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-392/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:674">EU:T:2012:674</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0079">79</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Edellä sanotusta on selvää, että käyttäessään täyttä harkintavaltaansa sakon suuruuden suhteen unionin yleisen tuomioistuimen on otettava lähtökohdaksi ajankohta, jolloin se antaa päätöksensä. Näin ollen toisistaan on erotettava <HT TYPE="ITALIC">yhtäältä</HT> ne unionin yleisessä tuomioistuimessa huomioon otettavat asiakirjat tai lisätiedot, joita komissio ei ollut ottanut huomioon,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Shell Petroleum ym. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑343/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:478">EU:T:2012:478</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0176">176</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0220">220</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0232">232</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> tai jopa tiedot, joista komissio ei ollut tietoinen päätöksensä tekohetkellä, sekä <HT TYPE="ITALIC">toisaalta</HT> rikkomista merkitsevän toiminnan määrittäminen ja kartelliin osallistuneiden tahojen vastuun huomioon ottaminen; vastuu on joko nimenomaisesti sivuutettu komission päätöksessä tai komissio ei ole sitä osoittanut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Oikeuskäytännöstä näet käy ilmi lisätietojen huomioon ottamisesta, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta SEUT 261 artiklassa ja asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa sille annetun täyden harkintavallan nojalla arvioida, onko sakkojen määrä asianmukainen, tukeutuen muun muassa sellaisiin lisätietoihin, joita ei mainita väitetiedoksiannossa tai komission päätöksessä<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Ibidem (tuomion 220 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies Wathelet on korostanut ratkaisuehdotuksessaan Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, unionin yleisen tuomioistuimen on siis itse arvioitava sakon asianmukaisuus ja oikeasuhteisuus ja todettava itse, että komissio on todellakin ottanut huomioon kaikki sakon määrän laskennassa merkitykselliset seikat, ja tällöin unionin yleisen tuomioistuimen on pystyttävä myös tarkastelemaan uudelleen kantajien sille esittämiä tosiseikkoja ja olosuhteita.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑295/12 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:619">EU:C:2013:619</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0129">129</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Tässä suhteessa unionin tuomioistuin voi ottaa huomioon myös seikkoja, joista komissio ei tiennyt riidanalaisen päätöksen tekohetkellä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Arkema Ranska ym. v. komisio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑217/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2011:251">EU:T:2011:251</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0249">249</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0256">256</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), joka koskee sen huomioon ottamista, ettei asianomainen yritys ollut enää Total-konsernin määräysvallassa ja että varoittavaan vaikutukseen perustuva korottaminen ei siten ollut enää perusteltua.</P></NOTE> Unionin yleinen tuomioistuin ottaa siten huomioon komission päätöksen jälkeen ilmenneitä, muun muassa yrityksen taloudellista tilannetta koskevia seikkoja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Novácke chemické závody v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑352/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:673">EU:T:2012:673</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), joka koskee sen toteamista, että sakon maksaminen ei vaikuta yrityksen elinkelpoisuuteen, sekä tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Reagens v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑30/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:253">EU:T:2014:253</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0305">305</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) taloudellista valmiutta koskevista seikoista.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Tästä näkökulmasta katsottuna V. C:n lausunnon huomioon ottaminen ei loukkaa puolustautumisoikeuksia eikä kontradiktorista periaatetta, vaikka unionin yleisen tuomioistuimen lausunnolle antama todistusarvo ei olekaan yksiselitteinen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Esimerkin vuoksi mainittakoon, että hintojen vahvistamisen osalta valituksenalaisen tuomion 405 kohdasta ilmenee, ettei kyseisellä ilmoituksella <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>missään tapauksessa voida kiistää edellä tarkasteltuja aiempia ja nykyisiä todisteita, joita komissio on esittänyt tukeakseen väitettä kantajien osallistumisesta hintojen koordinointitoimiin<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>.</P></NOTE> Yhtäältä on niin, että kun otetaan huomioon lausunnon antaminen riidanalaisen päätöksen jälkeen, kyseisellä asiakirjalla ei voida kiistää komission esittämiä todisteita, ja toisaalta niin, että lausunto otettiin huomioon asianomaisten yritysten vastuun osoittamiseksi. Edellä mainitun oikeuskäytännön valossa lausunnon huomioon ottaminen sellaisenaan unionin yleisen tuomioistuimen punnitessa seuraamusta täyden harkintavaltansa nojalla voidaan minusta silti hyväksyä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Minusta on tarpeellista vielä muistuttaa, että unionin tuomioistuin on katsonut, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin ei ollut ilmoittanut asianosaisille aikeestaan ottaa huomioon ylimääräisen vähennyksen, tämä seikka kuului sen oikeudellisen arvioinnin piiriin, jonka tekemiseen unionin yleisellä tuomioistuimella oli oikeus täyttä harkintavaltaansa käyttäessään ilman, että sen tarvitsi ilmoittaa siitä asianosaisille ennen tuomion julistamista (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Alliance One International v. komissio</NAME.CASE> <NO.CASE>C‑679/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:606">EU:C:2013:606</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0110">110</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Käsiteltävän tapauksen tilanne eroaa joka tapauksessa mielestäni tuomioon komissio v. Edison<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑446/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:798">EU:C:2013:798</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> johtaneen asian tilanteesta; unionin tuomioistuin vahvisti tässä tuomiossa unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn, jonka mukaan komission päätöksessä huomioon otettu seikka oli sellainen, jota ei ollut esitetty väitetiedoksiannossa ja josta Edison SpA:lla ei ollut mahdollisuutta esittää kantaansa hallinnollisessa menettelyssä. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi siis oikeutetusti, ettei tähän seikkaan voitu vedota asianomaista yhtiötä vastaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Unionin tuomioistuin viittasi tuomiossa komissio v. Edison analogisesti tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Papierfabrik August Koehler ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑322/07 P, C‑327/07 P ja C‑338/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:500">EU:C:2009:500</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="12"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Täyttä harkintavaltaa koskevan periaatteen ja puolustautumisoikeuksien loukkaaminen sillä, että unionin yleinen tuomioistuin vahvisti valittajien vastuun</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>V. C:n lausunnon muodolliseen huomioon ottamiseen liittyvä problematiikka on kuitenkin erotettava problematiikasta, jossa on kyse tavasta, jolla unionin yleinen tuomioistuin on käyttänyt mainittua lausuntoa, toisin sanoen niistä seurauksista, joita unionin yleinen tuomioistuin on tähän lausuntoon liittänyt, ja missä tarkoituksessa se on sitä käyttänyt. Valituksenalaisesta tuomiosta tosin ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut lausunnon huomioon sakon suuruutta arvioidakseen, mutta se on näin tehdessään todennut valittajien vastuun ilman, että näillä olisi ollut mahdollisuutta kontradiktoriseen näkemystenvaihtoon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Toisin kuin komissio, olen sitä mieltä, että unionin yleisen tuomioistuimen kyseisestä asiakirjasta johtamat seuraukset eivät ole pelkkä tosiseikka. Sillä on päinvastoin erityinen merkitys puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen kannalta. Kuten julkisasiamies Kokott on todennut asiassa komissio v. Alrosa, unionin yleinen tuomioistuin saattaa päätyä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>yllättävään ratkaisuun<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> paitsi arvioidessaan asiaa sellaisten tosiseikkojen pohjalta, jotka eivät olleet asianosaisten tiedossa, myös arvioidessaan kyseistä tapausta niiden tosiseikkojen pohjalta, jotka olivat kyllä asianosaisten tiedossa mutta joista ei sellaisinaan keskusteltu oikeudenkäynnin aikana.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑441/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:555">EU:C:2009:555</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0151">151</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0152">152</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa ratkaiseva seikka liittyy kuitenkin siihen, että ottaessaan huomioon V. C:n lausunnon unionin yleinen tuomioistuin muutti riidanalaisen toimen luokitusta sellaisena kuin se todetaan komission päätöksessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin ylitti täyden harkintavallan rajat, kun se vahvisti menettelyn valittajien vastuun määrittämiseksi. Näin tehdessään se näet totesi rikkomisen, jota komissio ei ollut näyttänyt toteen. Tästä näkökulmasta katsottuna valituksenalaisen tuomion 621 kohta, jossa unionin yleinen tuomioistuin tuntuu ehdottavan kaikkien edellä mainittujen sääntöjen vastaisesti, että lisätiedot voivat kohdistua rikkomisen toteamiseen, sekä valituksenalaisen tuomion 622 kohta näyttävät oikeuttavan valituksenalaisen tuomion kumoamisen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Kaiken lisäksi valituksenalaisen tuomion perusteluissa on ilmiselvä ristiriita. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa näet 614 kohdassa, ettei sen tehtävänä ole korvata komission virheellistä perustelua täysin uudella perustelulla. Saman tuomion 626 kohdassa se kuitenkin vahvistaa valittajien vastuun rikkomisen molemmista osa-alueista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Saman logiikan mukaan unionin yleinen tuomioistuin näyttää minusta tekevän keinotekoisen ja siten virheellisen eron vastuun osoittamisen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>sakon laskemiseksi<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/> ja vastuun osoittamisen sellaisenaan välillä. On kuitenkin selvää, että sakko on seuraamus sitä ennen vahvistetusta vastuusta. Ilman tätä ensin tehtyä toteamusta kysymystä sakon suuruudesta ei siis tarvitse esittää. Unionin yleinen tuomioistuin teki siten ensin tyhjäksi komission osoittaman rikkomisen ja tämän jälkeen muotoili sen uuteen muotoon yhdeksännen kanneperusteen yhteydessä ylittäen täten täyden harkintavaltansa rajat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin on näin tehdessään käsittääkseni loukannut myös puolustautumisoikeuksia ja erityisesti kontradiktorista periaatetta, kun se ei antanut asianosaisille mahdollisuutta keskustella vastuusta, jonka tämä tuomioistuin itse vahvisti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Täydellä harkintavallalla on edelleen rajansa. Kumoamista koskeva toimivalta rajoittuu riidanalaisessa päätöksessä todettuun rikkomiseen, eikä täysi harkintavalta anna unionin yleiselle tuomioistuimelle toimivaltaa todeta sellaisten rikkomisten olemassaoloa, joita komissio ei ole todennut riidanalaisessa päätöksessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Tokai Carbon ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑71/03, T‑74/03, T‑87/03 ja T‑91/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2005:220">EU:T:2005:220</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0370">370</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Toisen valitusperusteen toinen osa on siten aiheellista hyväksyä. Koska tällä tavoin todettu virhe on perustavanlaatuinen, sen on mielestäni johdettava valituksenalaisen tuomion kumoamiseen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>VII</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Selvitysaineiston huomioon ottaminen vääristyneellä tavalla</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Ottaen huomioon todetun virheen luonteen toisen valitusperusteen kolmannesta osasta ei ole minusta tarpeen lausua. Tarkastelen siten tätä kolmatta osaa vain toissijaisesti. Huomautan siitä, että valittajat väittävät, että pitämällä valittajia vastuullisina rikkomisen molemmista osa-alueista unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 626 kohdassa ottanut todisteet huomioon vääristyneellä tavalla ja loukannut syyttömyysolettaman periaatetta. Toteamus perustuu valittajien mukaan V. C:n lausunnon vaillinaiseen lainaamiseen, ja lausunnosta käy niiden mukaan täten selvästi ilmi, ettei V. C:llä ollut minkäänlaista tietoa komission päätöksen kohteena olleen korvausmekanismin luonteesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>V. C:n lausunto jättää sitä paitsi valittajien mukaan täysin auki ajankohdan, josta alkaen hän olisi saanut tietää <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>jonkinlaisen korvausmekanismin olemassaolosta<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei sitä vastoin ole ottanut V. C:n lausuntoon sisältyviä todisteita huomioon vääristyneellä tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Tästä on palautettava mieleen, että kun valittaja väittää, että unionin yleiselle tuomioistuimelle esitetyt todisteet on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, sen on SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 51 artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan ilmoitettava täsmällisesti todisteet, jotka se katsoo unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen huomioon vääristyneellä tavalla, ja näytettävä toteen arviointivirheet, joiden takia unionin yleinen tuomioistuin on sen mukaan päätynyt niiden ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Aalberts Industries ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑287/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:445">EU:C:2013:445</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, jos ilman uutta selvitysaineistoa on selvää, että olemassa olevaa selvitysaineistoa on arvioitu ilmeisen virheellisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>PKK ja KNK v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑229/05 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:32">EU:C:2007:32</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Lafarge v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑413/08 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:346">EU:C:2010:346</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Minusta näyttää kuitenkin siltä, että tällä toisen valitusperusteen kolmannella osalla valittajat haluavat ehdottaa tulkintaa, joka eroaa unionin yleisen tuomioistuimen V. C:n lausunnosta tekemästä tulkinnasta. Argumentit, joihin on tässä tapauksessa vedottu, eivät kuitenkaan mahdollista päättelyä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin olisi selvästi ylittänyt mainittujen todisteiden kohtuullisen arvioinnin rajat.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Activision Blizzard Germany v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑260/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:62">EU:C:2011:62</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Toisen valitusperusteen kolmas osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>VIII</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian palauttaminen unionin yleiseen tuomioistuimeen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Huomautan, että valittajat vaativat valituksessaan riidanalaisen päätöksen 1, 2 ja 3 artiklan kumoamista niitä koskevilta osin tai sakon määrän alentamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan silloin, kun muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, unionin tuomioistuin voi kumotessaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen. Unionin yleisen tuomioistuimen virheen luonteen vuoksi käsiteltävä asia ei kuitenkaan ole nähdäkseni<?PAGE NO="14"?> ratkaisukelpoinen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Toisin kuin erityisesti asiassa komissio v. Verhuizingen Coppens; ks. julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus kyseisessä asiassa (<REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑441/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:317">EU:C:2012:317</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, ratkaisuehdotuksen 43–46 kohta).</P></NOTE> Olen ennen kaikkea sitä mieltä, etteivät asianosaiset voineet riittävällä tavalla esittää unionin yleisessä tuomioistuimessa kantaansa V. C:n lausunnosta tehtävistä päätelmistä mainitun tuomioistuimen käyttäessä täyttä harkintavaltaansa. Tämän vuoksi ehdotan, että unionin tuomioistuin palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IX</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Edellä mainituista syistä ja rajoittamatta muiden valitusperusteiden tarkastelua ehdotan, että unionin tuomioistuin hyväksyy toisen valitusperusteen toisen osan, minkä on mielestäni johdettava valituksenalaisen tuomion kumoamiseen sekä asian palauttamiseen unionin yleiseen tuomioistuimeen. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>