–

Brian Holohan, Richard Guilfoyle, Noric Guilfoyle ja Liam Donegan, edustajinaan D. Browne ja C. Hugues, BL, sekä P. O’Higgins ja J. Devlin, SC, C. Herlihyn, L. O’Sullivanin ja B. Harringtonin, solicitors, valtuuttamina,

–

An Bord Pleanála, edustajinaan F. Valentine, BL, ja N. Butler, SC, M. Larkinin ja A. Doylen, solicitors, valtuuttamina,

–

Irlanti, asiamiehinään M. Browne, G. Hodge ja A. Joyce, avustajinaan G. Simons, SC, ja M. Gray, BL,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Vláčil ja L. Dvořáková,

–

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään aluksi G. Brown, avustajanaan C. Banner, barrister, sittemmin asiamiehinään R. Fadoju ja J. Kraehling, avustajinaan T. Buley ja C. Banner, barristers,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Hermes, E. Manhaeve ja M. Noll-Ehlers,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7; jäljempänä luontodirektiivi) sekä tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (EUVL 2012, L 26, s. 1; jäljempänä YVA-direktiivi) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Brian Holohan, Richard ja Noric Guilfoyle sekä Liam Donegan ja toisaalta An Bord Pleanála (kaavoitusasioiden valituslautakunta, Irlanti) (jäljempänä valituslautakunta) ja joka koskee lupaa Kilkennyn kaupungin (Irlanti) pohjoisen kehätien laajennushankkeelle (jäljempänä rakennushanke).

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Luontodirektiivi

3

Luontodirektiivin johdanto-osan ensimmäisessä ja kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Kyseisen direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

–

sen luontainen levinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyy tällä alueella ovat vakaita tai laajenemassa

–

erityinen rakenne ja erityiset toiminnot, jotka ovat tarpeen sen säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä, ovat olemassa ja säilyvät todennäköisesti ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa

5

Kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

6

Luontodirektiivin 3 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

7

Kyseisen direktiivin 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

8

Luontodirektiivin 7 artiklan mukaisesti direktiivin 6 artiklan 2–4 kohdasta aiheutuvia velvoitteita sovelletaan luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/147/EY (EUVL 2010, L 20, s. 7; jäljempänä lintudirektiivi) tarkoitettuihin erityisiin suojelualueisiin.

Lintudirektiivi

9

Lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

YVA-direktiivi

10

YVA-direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

–

rakennustyön tai muun laitoksen tai suunnitelman toteuttamista,

–

muuta luonnonympäristöön ja maisemaan kajoamista mukaan lukien maaperän luonnonvarojen hyödyntäminen;

11

Kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

12

Mainitun direktiivin 3 artiklan sanamuoto on seuraava:

13

YVA-direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

14

Kyseisen direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

15

Kyseisen direktiivin liitteen IV, jonka otsikko on ”Tiedot, joita tarkoitetaan 5 artiklan 1 kohdassa”, 3 kohdan sanamuoto on seuraava:

16

Direktiivin 2011/92 muuttamisesta 16.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/52/EU (EUVL 2014, L 124, s. 1) 3 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

Irlannin oikeus

17

Vuoden 2000 kaavoitus- ja maankäyttölain (Planning and Development Act 2000) XAB osassa olevan 177V osaston 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

18

Kyseisen 177V osaston 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

19

Vuoden 2000 kaavoitus- ja maankäyttölain 217B osastossa annetaan valituslautakunnalle lupa pyytää tieviranomaisilta lisätietoja ja kehottaa viimeksi mainittuja esittämään täsmällisiä muutoksia ehdotetun tiehankkeen yksityiskohtiin.

20

Vuoden 1993 tielain (Roads Act 1993) 50 osastossa säädetään seuraavaa:

21

Kyseisen lain 50 osaston 5 kohdan mukaisesti lausunto arvioinnin soveltamisalan supistamisesta eli kirjallinen lausunto, joka koskee tietoja, jotka kyseisessä ympäristövaikutusselostuksessa on oltava, on esitettävä hankkeen toteuttajan pyynnöstä.

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

22

Pääasian kantajat haluavat, että kansallinen tuomioistuin antaa certiorari-määräyksen, jolla kumotaan valituslautakunnan 11.7.2014 tekemä päätös, joka sisälsi Kilkenny County Councilille (Kilkennyn kreivikunnanvaltuusto, Irlanti) myönnetyn rakennushanketta koskeneen luvan. Kyseiseen rakennushankkeeseen kuuluu noin 1,5 km pituisen yksikaistaisen tien rakentaminen, yhden liikenneympyrän rakentaminen ja toisen mukauttaminen, jalkakäytävän ja pyörätien rakentaminen kaupungin puolelle sekä erilaisia muita töitä.

23

Ehdotettu tie kulkee kahden Natura 2000 ‑alueen halki: nämä ovat Norejoen erityinen suojelualue, jonka Irlanti on osoittanut lintudirektiivin nojalla, ja Barrow- ja Norejoen yhteisön tärkeänä pitämä alue, joka on esiintynyt yhteisön tärkeänä pitämien alueiden luettelossa, johon se on luontodirektiivin nojalla lisätty, vuodesta 2004 lähtien.

24

Pääasian kantajat väittävät lähinnä ensiksi, että valituslautakunta teki virheen, kun se jätti tutkimatta tärkeimpien tutkittujen vaihtoehtojen ympäristövaikutukset; toiseksi, että väitetysti toteutettu asianmukainen arviointi oli riittämätön, ja kolmanneksi, että vastaaja teki virheen, kun se hyväksyi rakennushankkeen ja Kilkennyn kreivikunnanvaltuuston esittämän Natura-ympäristövaikutusselostuksen, koska kyseinen valtuusto jätti toteuttamatta mainittua hyväksyntää edeltävät ekologiset tutkimukset.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että hankkeen toteuttaja eli Kilkennyn kreivikunnanvaltuusto laati Natura-ympäristövaikutusselostuksen rakennushanketta varten toukokuussa 2013. Kyseisen tuomioistuimen mukaan Natura-ympäristövaikutusselostuksessa, joka perustui National Parks and Wildlife Servicen (kansallispuistoista sekä luonnonvaraisesta eläimistöstä ja kasvistosta vastaava yksikkö, Irlanti) 19.7.2011 laatimaan asiakirjaan, joka koski suojelutavoitteita ja jossa esitettiin saavutettavat tavoitteet erityisten suojelutoimien alueen luokittelemiseksi, ei analysoida täysimääräisesti vaikutuksia muihin kuin niihin lajeihin, joita varten Barrow- ja Norejoen alue oli luetteloitu, eikä se koske vaikutuksia suojeltuihin lajeihin tai elinympäristöihin, jotka sijaitsevat asianomaisten alueiden rajojen ulkopuolella.

26

Vuoden 2013 joulukuussa hankkeen toteuttaja laati niin ikään ympäristövaikutusselostuksen, ja se pyysi 16.12.2013 valituslautakunnalta lupaa rakennushankkeen toteuttamiseksi.

27

Kun tätä oli vastustettu ja kuuleminen vuoden 2014 huhtikuussa järjestetty, kyseistä pyyntöä koskenut tarkastuskertomus julkaistiin vuoden 2014 kesäkuussa. Kertomuksessaan tarkastaja katsoi, että kyseisessä hakemuksessa, ympäristövaikutusselostuksessa ja Natura-ympäristövaikutusselostuksessa esitetyt tiedot olivat riittämättömät ja että muita tärkeitä tietoja tarvittiin. Tarkastaja pyysi lisätietoja muun muassa rakennusvaiheesta, tieteellisen perustasotutkimuksen ja mittakaavassa olevat piirustukset, joihin on merkitty suojeltujen lajien tai elinympäristöjen sijainti tai mahdollinen sijainti, sekä lisätietoja ”ylitysvaihtoehdosta”, joka muodostui sillan rakentamisesta tulva-alueen yli. Kyseisestä tarkastuskertomuksesta huolimatta toimivaltainen viranomainen teki vuoden 2014 heinäkuussa päätöksen luvan myöntämisestä rakennushankkeen toteuttamiseksi.

28

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan ympäristövaikutusselostuksessa ei käsitellä yksityiskohtaisesti ”ylitysvaihtoehtoa”, koska Kilkennyn kreivikunnanvaltuusto oli hylännyt kyseisen vaihtoehdon ”varhaisessa vaiheessa” ja valinnut sen sijaan ”taloudellisesti edullisemman ratkaisun”. Se lisää, että ympäristövaikutusselostuksessa ei myöskään analysoida tarkemmin asianomaisen hankkeen vaikutuksia kaikkiin siinä yksilöityihin lajeihin.

29

Tässä tilanteessa High Court (ylempi piirituomioistuin, Irlanti) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Luontodirektiivi

30

Aluksi on muistutettava, että luontodirektiivin 6 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille joukko velvoitteita ja erityisiä menettelyjä, joiden tarkoituksena on sen 2 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa sen ennalleen saattaminen kyseisen direktiivin yleisemmän tavoitteen, joka on ympäristönsuojelun korkean tason takaaminen sen nojalla suojelluilla alueilla, toteutumiseksi (tuomio 17.4.2018, komissio v. Puola (Białowieżan metsä), C‑441/17, EU:C:2018:255, 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Täsmällisemmin sanottuna luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetään arviointimenettelystä, jonka tarkoituksena on taata ennakkovalvonnan avulla, että suunnitelma tai hanke, joka ei liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen mutta joka on omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi, hyväksytään vain, jos se ei vaikuta alueen koskemattomuuteen. Kyseisessä säännöksessä säädetään näin ollen kahdesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa, jota säännöksen ensimmäinen virke koskee, jäsenvaltioiden edellytetään arvioivan asianmukaisesti suunnitelman tai hankkeen vaikutukset suojeltuun alueeseen, kun on todennäköistä, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa kyseiseen alueeseen merkittävästi. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetussa toisessa vaiheessa, joka seuraa asianmukaista arviointia, rajoitetaan tällaisen suunnitelman tai hankkeen hyväksymistä siten, että se ei saa vaikuttaa kyseisen alueen koskemattomuuteen (ks. vastaavasti tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C‑387/15 ja C‑388/15, EU:C:2016:583, 43–46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Kolme ensimmäistä kysymystä

32

Kolmella ensimmäisellä kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että yhtäältä ”asianmukaisessa arvioinnissa” on luetteloitava kaikki elinympäristötyypit ja lajit, joita varten alue on suojeltu, ja toisaalta siinä on yksilöitävä sekä ehdotetun hankkeen vaikutukset alueella esiintyviin lajeihin, joita varten sitä ei ole lisätty luetteloon, että vaikutukset alueen ulkopuolella oleviin elinympäristötyyppeihin ja lajeihin, ja tarkasteltava näitä vaikutuksia.

33

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan nojalla tehtävä alueelle suunnitelmasta tai hankkeesta aiheutuvien vaikutusten asianmukainen arviointi merkitsee sitä, että alaa koskeva paras tieteellinen tieto huomioon ottaen on ennen suunnitelman tai hankkeen hyväksymistä yksilöitävä suunnitelman tai hankkeen kaikki sellaiset näkökohdat, jotka voivat yksinään tai yhdistettyinä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa vaikuttaa kyseisen alueen suojelutavoitteisiin. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat hyväksyä toiminnan suojellulla alueella vasta varmistuttuaan siitä, että se ei vaikuta haitallisesti kyseisen alueen koskemattomuuteen. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta perusteltua epäilyä tällaisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä (tuomio 8.11.2016, Lesoochranárske zoskupenie VLK, C‑243/15, EU:C:2016:838, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Kyseisen säännöksen perusteella tehdyssä arvioinnissa ei saa olla aukkoja, ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys asianomaisella suojelualueella suunniteltujen töiden vaikutuksista (tuomio 25.7.2018, Grace ja Sweetman, C‑164/17, EU:C:2018:593, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Se, ettei alueen koskemattomuuteen luontotyyppinä vaikuteta luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla, edellyttää alueen suotuisan suojelun tason säilyttämistä, mikä merkitsee alueen niiden perustavanlaatuisten ominaispiirteiden kestävää säilyttämistä, jotka liittyvät sellaisen luontotyypin esiintymiseen, jonka suojelutavoite on oikeuttanut asianomaisen alueen merkitsemisen yhteisön tärkeänä pitämien alueiden luetteloon direktiivissä tarkoitetulla tavalla (tuomio 17.4.2018, komissio v. Puola (Białowieżan metsä), C‑441/17, EU:C:2018:255, 116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Sen velvollisuuden ulottuvuus, joka koskee suunnitelmasta tai hankkeesta asianomaiselle alueelle aiheutuvien vaikutusten asianmukaista arviointia, on määritettävä edellä mainitut suojelutavoitteet huomioiden.

37

Kuten tämän tuomion 33 ja 34 kohdassa todettiin, koska kaikki näkökohdat, jotka voivat vaikuttaa kyseisiin tavoitteisiin, on yksilöitävä ja koska arvioinnissa on oltava tämän osalta täydelliset, täsmälliset ja lopulliset toteamukset ja päätelmät, on katsottava, että kaikki elinympäristöt ja lajit, joita varten kyseinen alue on suojeltu, on luetteloitava. Jos tällaisessa arvioinnissa ei yksilöidä kaikkia elinympäristöjä ja lajeja, joita varten alue on lisätty luetteloon, edellä mainitut vaatimukset jätetään huomiotta, jolloin – kuten julkisasiamies lähinnä ratkaisuehdotuksensa 31 kohdassa huomautti – se ei olisi omiaan hälventämään tieteelliseltä kannalta perusteltua epäilyä siitä, että suojellun alueen koskemattomuuteen ei vaikuteta haitallisesti (ks. vastaavasti tuomio 26.4.2017, komissio v. Saksa, C‑142/16, EU:C:2017:301, 33 kohta).

38

On myös lisättävä, että koska arvioinnissa on osoitettava selvästi syy, jonka vuoksi suojeltuihin elinympäristötyyppeihin ja lajeihin ei vaikuteta, saattaa olla riittävää osoittaa – kuten julkisasiamies huomautti ratkaisuehdotuksensa 30 kohdassa –, että vain tietyt suojellut elinympäristötyypit ja lajit esiintyvät suojellun alueen osalla, jota hanke koskee, ja että muihin alueella esiintyviin suojeltuihin elinympäristötyyppeihin ja lajeihin ei todennäköisesti vaikuteta.

39

Muista alueella esiintyvistä elinympäristötyypeistä tai lajeista, joita varten aluetta ei ole lisätty luetteloon, sekä alueen ulkopuolella olevista elinympäristötyypeistä ja lajeista on palautettava mieleen – kuten luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan sanamuodosta ilmenee –, että direktiivissä säädettyä ympäristönsuojelujärjestelmää sovelletaan ”kaikkiin suunnitelmiin tai hankkeisiin, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi”. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 43 ja 48 kohdassa, tämän tuomion 35 kohdassa mieleen palautetusta luontodirektiivin suojelutavoitteesta seuraa, että tyypilliset elinympäristöt tai lajit on arvioitava asianmukaisesti, jos suojellun alueen osalta luetteloon lisättyjen elinympäristötyyppien ja lajien suojelu niitä edellyttää.

40

Edellä esitetyn perusteella kolmeen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä ”asianmukaisessa arvioinnissa” on luetteloitava kaikki elinympäristötyypit ja lajit, joita varten alue on suojeltu, ja toisaalta siinä on yksilöitävä sekä ehdotetun hankkeen vaikutukset alueella esiintyviin lajeihin, joita varten sitä ei ole lisätty luetteloon, että vaikutukset alueen ulkopuolella oleviin elinympäristötyyppeihin ja lajeihin ja tarkasteltava näitä vaikutuksia, sikäli kuin kyseiset vaikutukset ovat omiaan vaikuttamaan alueen suojelutavoitteisiin.

Kahdeksas kysymys

41

Kahdeksannella kysymyksellään, jota on käsiteltävä toiseksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että sen mukaan toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan suunnitelmalle tai hankkeelle, jossa jätetään myöhemmin tehtävässä päätöksessä määritettäväksi tietyt rakentamisvaiheeseen liittyvät parametrit, joita ovat esimerkiksi rakennuskompleksin sijoituspaikka ja kuljetusreitit, ja jos tähän vastataan myöntävästi, voiko hankkeen toteuttaja määrittää nämä parametrit yksipuolisesti tässä myöhäisemmässä vaiheessa ja yksinomaan antaa ne tiedoksi kyseiselle viranomaiselle.

42

On palautettava mieleen, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että toimivaltaiset viranomaiset antavat hyväksyntänsä suunnitelmalle tai hankkeelle, joka ei liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen mutta on omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi, vasta sen jälkeen, kun ne ovat varmistuneet asianmukaisessa arvioinnissa siitä, että se ei vaikuta haitallisesti asianomaisen alueen koskemattomuuteen.

43

Tämän tuomion 33 ja 34 kohdassa mieleen palautetun oikeuskäytännön mukaisesti hankkeen tai suunnitelman suojeltuun alueeseen aiheuttamien vaikutusten asianmukainen arviointi merkitsee ensinnäkin sitä, että ennen kyseisen suunnitelman tai hankkeen hyväksymistä yksilöidään kaikki mainitun suunnitelman tai hankkeen näkökohdat, jotka voivat vaikuttaa kyseisen alueen suojelutavoitteisiin. Toiseksi on niin, että ei voida katsoa, että tällainen arviointi on asianmukainen, jos siinä on puutteita ja se ei sisällä täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäily kyseisen suunnitelman tai hankkeen vaikutuksista asianomaiseen alueeseen. Kolmanneksi on todettava, että kaikki asianomaisen suunnitelman tai hankkeen näkökohdat, jotka voivat yksinään tai yhdistettyinä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa vaikuttaa kyseisen alueen suojelutavoitteisiin, on yksilöitävä alaa koskeva paras tieteellinen tietämys huomioon ottaen.

44

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan sanamuodon mukaisesti nämä velvoitteet eivät kuulu hankkeen toteuttajalle, vaikka tämä olisi – kuten käsiteltävässä asiassa – viranomainen, vaan toimivaltaiselle viranomaiselle eli sille, jonka jäsenvaltiot ovat nimenneet direktiiviin perustuvien tehtävien suorittamiseksi.

45

Tästä seuraa, että kyseisessä säännöksessä edellytetään, että ennen asianomaisen luvan myöntämistä toimivaltainen viranomainen luetteloi ja arvioi suunnitelman tai hankkeen kaikki näkökohdat, jotka voivat vaikuttaa suojellun alueen suojelutavoitteisiin.

46

Kuten myös julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 56 ja 57 kohdassa, yksinomaan parametrit, joiden osalta ei ole mitään tieteellistä epäilyä siitä, että ne eivät voi vaikuttaa alueeseen, voidaan jättää kokonaan hankkeen toteuttajan myöhemmän päätöksen varaan.

47

Edellä esitetyn perusteella kahdeksanteen kysymykseen on vastattava, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että sen mukaan toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan suunnitelmalle tai hankkeelle, jossa jätetään hankkeen toteuttajan myöhemmin vapaasti määritettäväksi tietyt rakentamisvaiheeseen liittyvät parametrit, joita ovat esimerkiksi rakennuskompleksin sijoituspaikka ja kuljetusreitit, vain siinä tapauksessa, että on varmaa, että luvassa vahvistetaan riittävän tiukat ehdot, joilla taataan se, että kyseisillä parametreilla ei vaikuteta alueen koskemattomuuteen.

Yhdeksäs, kymmenes ja yhdestoista kysymys

48

Yhdeksännellä, kymmenennellä ja yhdennellätoista kysymyksellään, joita on käsiteltävä yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että kun toimivaltainen viranomainen hylkää tieteellisen asiantuntijalausunnon päätelmät, joissa suositellaan lisätietojen hankkimista, ”asianmukaisessa arvioinnissa” on esitettävä nimenomaiset ja yksityiskohtaiset perustelut, joiden ansiosta voidaan saada varmuus siitä, että tällaisesta lausunnosta huolimatta minkäänlaista perusteltua tieteellistä epäilyä suunniteltujen töiden ympäristövaikutuksista kyseisissä päätelmissä tarkasteltuun alueeseen ei ole.

49

Muun muassa unionin tuomioistuimen luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa koskevasta oikeuskäytännöstä, josta esitetään yhteenveto tämän tuomion 43 kohdassa, ilmenee, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan perusteella tehdyssä arvioinnissa ei saa olla aukkoja ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, jotka ovat omiaan hälventämään kaikenlaisen perustellun tieteellisen epäilyn suunniteltujen töiden vaikutuksista asianomaiseen alueeseen.

50

Jos tällaisia päätelmiä, jotka ovat omiaan hälventämään kaikki perustellut epäilyt käytettävissä olevien tietojen riittävyydestä, ei ole, arviointia ei voida pitää luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”asianmukaisena”.

51

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa kyseinen vaatimus merkitsee sitä, että toimivaltainen viranomainen kykenee esittämään riittävällä tavalla syyt, joiden vuoksi se on saanut ennen luvan myöntämistä varmuuden siitä, että huolimatta tarkastajansa lausunnosta, jossa sitä kehotetaan hankkimaan lisätietoja, minkäänlaista perusteltua tieteellistä epäilyä suunniteltujen töiden ympäristövaikutuksista asianomaiseen alueeseen ei ole.

52

Edellä esitetyn perusteella yhdeksänteen, kymmenenteen ja yhdenteentoista kysymykseen on vastattava, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että kun toimivaltainen viranomainen hylkää tieteellisen asiantuntijalausunnon päätelmät, joissa suositellaan lisätietojen hankkimista, ”asianmukaisessa arvioinnissa” on esitettävä nimenomaiset ja yksityiskohtaiset perustelut, jotka ovat omiaan hälventämään kaiken perustellun tieteellisen epäilyn suunniteltujen töiden vaikutuksista asianomaiseen alueeseen.

YVA-direktiivi

53

Vaikka ennakkoratkaisupyynnössä viitataan direktiivillä 2014/52 käyttöön otettuihin muutoksiin, on todettava, että kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti kyseisiä muutoksia sovelletaan yksinomaan, jos tietyt menettelyn vaiheet on saatu päätökseen 16.5.2017 jälkeen.

54

Pääasiassa riidanalainen päätös tehtiin 11.7.2014.

55

Tästä seuraa, että YVA-direktiiviä koskevia kysymyksiä on tarkasteltava kyseisen direktiivin alkuperäinen versio huomioon ottaen.

Neljäs kysymys

56

Neljännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko YVA-direktiivin 5 artiklan 1 ja 3 kohtaa ja sen liitettä IV tulkittava siten, että niissä velvoitetaan hankkeen toteuttaja esittämään tietoja, joissa tarkastellaan nimenomaisesti mahdollisesti merkittäviä vaikutuksia kaikkiin kyseisten säännösten mukaisesti esitetyssä selostuksessa yksilöityihin lajeihin.

57

YVA-direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan hankkeen toteuttaja toimittaa saman direktiivin liitteessä IV yksilöidyt tiedot. Kyseisen liitteen 3 kohdassa säädetään tästä nimenomaisesti, että YVA-direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin kuuluu ”kuvaus ehdotetun hankkeen todennäköisten merkittävien vaikutusten kohteena olevan ympäristön tilasta, mukaan lukien erityisesti – – eläimistöä, kasvistoa, – – koskevat tekijät, – – sekä edellä mainittujen tekijöiden keskinäiset vaikutussuhteet”. Kyseisen direktiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdassa hankkeen toteuttaja velvoitetaan lisäksi esittämään ”tarvittavat tiedot niiden olennaisten ympäristövaikutusten tunnistamiseksi ja arvioimiseksi, joita hanke todennäköisesti aiheuttaa”.

58

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 84 ja 85 kohdassa, edellä mainituista säännöksistä ilmenee, että tarkoitettu velvoite ei ulotu kaikkiin esiintyviin lajeihin kohdistuviin kaikkiin vaikutuksiin, vaan se rajoittuu merkittäviin vaikutuksiin, ja kyseistä käsitettä on tulkittava YVA-direktiivin 1 artiklan 1 kohta ja 2 artiklan 1 kohta huomioiden; kyseisten säännösten sanamuodon mukaan hankkeiden, joilla todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia, vaikutukset on arvioitava.

59

Edellä esitetyn perusteella neljänteen kysymykseen on vastattava, että YVA-direktiivin 5 artiklan 1 ja 3 kohtaa ja sen liitettä IV on tulkittava siten, että niissä velvoitetaan hankkeen toteuttaja esittämään tietoja, joissa tarkastellaan nimenomaisesti sen hankkeen merkittäviä vaikutuksia kaikkiin kyseisten säännösten mukaisesti esitetyssä selostuksessa yksilöityihin lajeihin.

Viides, kuudes ja seitsemäs kysymys

60

Viidennellä, kuudennella ja seitsemännellä kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko YVA-direktiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että hankkeen toteuttajan on toimitettava tiedot sekä hyväksytyn ratkaisun että kunkin hankkeen toteuttajan tutkiman tärkeimmän vaihtoehdon ympäristövaikutuksista sekä esitettävä valintansa syyt ottaen huomioon niiden ympäristövaikutukset jopa siinä tapauksessa, että tällainen vaihtoehto on hylätty varhaisessa vaiheessa.

61

YVA-direktiivin 3 artiklan sanamuodon mukaan kyseisen direktiivin tavoitteena on muun muassa se, että hankkeiden ympäristövaikutukset tunnistetaan, kuvataan ja arvioidaan.

62

YVA-direktiivin 5 artiklassa vahvistetaan tämän osalta luettelo tiedoista, jotka täsmennetään liitteessä IV ja jotka hankkeen toteuttaja toimittaa asianmukaisessa muodossa toimivaltaisille viranomaisille, jotta nämä voivat arvioida sen esittämän hankkeen ympäristövaikutuksia.

63

Erityisesti YVA-direktiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa täsmennetään, että hankkeen toteuttajan on ainakin esitettävä ”selostus hankkeesta vastaavan tutkimista tärkeimmistä vaihtoehdoista ja tiedot hänen valintaansa vaikuttaneista pääasiallisista syistä ottaen huomioon ympäristövaikutukset”.

64

Kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee nimenomaisesti, että hankkeen toteuttajan on esitettävä toimivaltaisille viranomaisille selostus hankkeesta vastaavan tutkimista tärkeimmistä vaihtoehdoista ja tiedot hänen valintaansa vaikuttaneista pääasiallisista syistä ottaen huomioon ympäristövaikutukset.

65

Tästä on todettava ensiksi, että YVA-direktiivissä ei määritellä saman direktiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettua käsitettä ”tärkeimmät vaihtoehdot”. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 94 ja 95 kohdassa, on kuitenkin katsottava, että ratkaisevaa ”tärkeimmiksi” katsottavien vaihtoehtojen yksilöimiseksi on se, mikä niiden suhde hankkeen ympäristövaikutuksiin on. Tämän osalta ajankohta, jona hankkeen toteuttaja hylkää vaihtoehdon, on merkityksetön.

66

Seuraavaksi on todettava, että koska YVA-direktiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan sanamuodon mukaan eri vaihtoehdoista on esitettävä vain yksi selostus, on katsottava, että kyseisessä säännöksessä ei velvoiteta siihen, että tärkeimpien tutkittujen vaihtoehtojen vaikutukset arvioidaan samalla tavoin kuin hyväksytyn hankkeen vaikutukset. Siinä kuitenkin edellytetään, että hankkeen toteuttaja esittää valintansa syyt ainakin ympäristövaikutukset huomioiden. Hankkeen toteuttajan velvollisuudella selostaa tärkeimmät vaihtoehdot pyritään nimittäin muun muassa siihen, että tämä perustelee valintansa.

67

Hankkeen toteuttajan edellä mainittu velvollisuus mahdollistaa seuraavaksi sen, että toimivaltainen viranomainen voi suorittaa sellaisen perusteellisen ympäristövaikutusten arvioinnin, jossa luetteloidaan, kuvataan ja arvioidaan asianmukaisesti valitun hankkeen ympäristövaikutukset YVA-direktiivin 3 artiklan mukaisesti.

68

Lopuksi on todettava, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu selostus on esitettävä kaikkien hankkeen toteuttajan tutkimien tärkeimpien vaihtoehtojen osalta, olivatpa nämä sellaisia, joita tämä tai toimivaltainen viranomainen alun perin suunnitteli, tai sellaisia, joita tietyt osapuolet suosittelivat.

69

Kaiken edellä esitetyn perusteella viidenteen, kuudenteen ja seitsemänteen kysymykseen on vastattava, että YVA-direktiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että hankkeen toteuttajan on toimitettava tiedot sekä hyväksytyn ratkaisun että kunkin hankkeen toteuttajan tutkiman tärkeimmän vaihtoehdon ympäristövaikutuksista sekä esitettävä valintansa syyt ottaen huomioon ainakin niiden ympäristövaikutukset jopa siinä tapauksessa, että tällainen vaihtoehto on hylätty varhaisessa vaiheessa.

Oikeudenkäyntikulut

70

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

1)

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä ”asianmukaisessa arvioinnissa” on luetteloitava kaikki elinympäristötyypit ja lajit, joita varten alue on suojeltu, ja toisaalta siinä on yksilöitävä sekä ehdotetun hankkeen vaikutukset alueella esiintyviin lajeihin, joita varten sitä ei ole lisätty luetteloon, että vaikutukset alueen ulkopuolella oleviin elinympäristötyyppeihin ja lajeihin ja tarkasteltava näitä vaikutuksia, sikäli kuin kyseiset vaikutukset ovat omiaan vaikuttamaan alueen suojelutavoitteisiin.

2)

Direktiivin 92/43 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että sen mukaan toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan suunnitelmalle tai hankkeelle, jossa jätetään hankkeen toteuttajan myöhemmin vapaasti määritettäväksi tietyt rakentamisvaiheeseen liittyvät parametrit, joita ovat esimerkiksi rakennuskompleksin sijoituspaikka ja kuljetusreitit, vain siinä tapauksessa, että on varmaa, että luvassa vahvistetaan riittävän tiukat ehdot, joilla taataan se, että kyseisillä parametreilla ei vaikuteta alueen koskemattomuuteen.

3)

Direktiivin 92/43 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että kun toimivaltainen viranomainen hylkää tieteellisen asiantuntijalausunnon päätelmät, joissa suositellaan lisätietojen hankkimista, ”asianmukaisessa arvioinnissa” on esitettävä nimenomaiset ja yksityiskohtaiset perustelut, jotka ovat omiaan hälventämään kaiken perustellun tieteellisen epäilyn suunniteltujen töiden vaikutuksista asianomaiseen alueeseen.

4)

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU 5 artiklan 1 ja 3 kohtaa sekä sen liitettä IV on tulkittava siten, että niissä velvoitetaan hankkeen toteuttaja esittämään tietoja, joissa tarkastellaan nimenomaisesti sen hankkeen merkittäviä vaikutuksia kaikkiin kyseisten säännösten mukaisesti esitetyssä selostuksessa yksilöityihin lajeihin.

5)

Direktiivin 2011/92 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että hankkeen toteuttajan on toimitettava tiedot sekä hyväksytyn ratkaisun että kunkin hankkeen toteuttajan tutkiman tärkeimmän vaihtoehdon ympäristövaikutuksista sekä esitettävä valintansa syyt ottaen huomioon ainakin niiden ympäristövaikutukset jopa siinä tapauksessa, että tällainen vaihtoehto on hylätty varhaisessa vaiheessa.