<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-106/19</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CC0106</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:816">EU:C:2021:816</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>30</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>30</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Michal Bobek – Yhdistetyt asiat C-106/19 ja C-232/19</HT></P><P><HT TYPE="SC">Italia v. neuvosto ja parlamentti (Euroopan lääkeviraston kotipaikka)</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Michal Bobek</HT></P><P><DATE ISO="20211006">6 päivänä lokakuuta 2021</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Yhdistetyt asiat C-106/19 ja C-232/19</HT></P><P>Italian tasavalta (C-106/19) ja</P><P>Comune di Milano (C-232/19)</P><P>vastaan</P><P>Euroopan unionin neuvosto ja</P><P>Euroopan parlamentti</P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Kumoamiskanne</KEYWORD><KEYWORD>Tutkittavaksi ottaminen</KEYWORD><KEYWORD>Asiavaltuus</KEYWORD><KEYWORD>Suoraan ja erikseen koskeva toimi</KEYWORD><KEYWORD>Asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainnin osalta annettu asetus (EU) 2018/1718</KEYWORD><KEYWORD>Euroopan parlamentin oikeudet</KEYWORD><KEYWORD>Päätös, jonka jäsenvaltioiden edustajat ovat tehneet neuvoston kokouksen yhteydessä viraston kotipaikan sijainnin määrittämiseksi</KEYWORD><KEYWORD>Sitovien oikeusvaikutusten puuttuminen unionin oikeusjärjestyksessä</KEYWORD><KEYWORD>Euroopan parlamentin tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä käyttämä harkintavalta</KEYWORD><KEYWORD>Rajat</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Laki ei pidä riskien ottamisesta. Tällä en tarkoita sitä, etteivät juristit, kuten minkä tahansa muun ammatin edustajat, tarvitse toisinaan hieman onnea. Tarkoitan tällä pikemminkin sitä, että nykyaikaiset oikeusjärjestykset ovat saaneet alkunsa (lupauksesta) rationaalisuudesta ja perusteluista. Niissäkin tapauksissa, joissa turvautuminen arvontaan saattaa itse asiassa tuottaa tuloksia, jotka ovat sekä puolueettomia että kustannustehokkaita, emme pidä niiden luontaisesta irrationaalisuudesta. Syynä tähän on se, ettei lopputulokseen pääseminen vielä riitä. Sen sijaan oikeudellisen päätöksenteon lopputuloksena odotetaan nykyisin olevan päätös, jonka tekijä voidaan yksilöidä, josta tekijä on siten vastuussa ja johon voidaan kohdistaa laillisuusvalvontaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Duxbury, N., <HT TYPE="ITALIC">Random Justice: On Lotteries and Legal Decision-Making</HT>, Clarendon Press, Oxford, 1999, erityisesti s. 5 ja 14.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tarkastelematta suoraan arpomalla tapahtuvan päätöksenteon filosofisia seurauksia<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Niitä tarkastellaan kuitenkin epäsuorasti, sillä Comune di Milanon huomautuksissa etenkin väitetään, että EMA:n uuden kotipaikan tällä tavalla tehtyyn valintaan liittyi harkintavallan väärinkäyttöä ja että sen yhteydessä loukattiin avoimuuden, hyvän hallinnon ja kohtuuden periaatteita.</P></NOTE> Comune di Milano (Milanon kunta, Italia) ja Italian tasavalta riitauttavat nyt käsiteltävässä asiassa tällaisen menettelyn lopputuloksen: sen, että Euroopan unionin neuvoston kokouksen yhteydessä<?PAGE NO="2"?> Amsterdamin kaupunki (Alankomaat) valittiin arpomalla Euroopan lääkeviraston (jäljempänä EMA) uudeksi kotipaikaksi. Tämän valinnan seurauksena on aloitettu kaksi menettelyä unionin tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Ensinnäkin yhdistetyissä asioissa C-59/18 ja C-182/18 Italian tasavalta ja Comune di Milano riitauttavat jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöksen valita EMA:n kotipaikaksi Amsterdam. Tarkastelen näissä asioissa esille tulevia kysymyksiä ja etenkin sitä, voidaanko jäsenvaltioiden edustajien päätöksestä nostaa kumoamiskanne SEUT 263 artiklan nojalla, samana päivänä esittämässäni ratkaisuehdotuksessani yhdistetyissä asioissa C-59/18 ja C-182/18 ja asiassa C-743/19 (jossa Euroopan parlamentti on riitauttanut jäsenvaltioiden edustajien päätöksen valita Euroopan työviranomaisen (jäljempänä ELA) kotipaikaksi Bratislava (Slovakia)).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Ratkaisuehdotukseni Italia ja Comune di Milano v. neuvosto (Euroopan lääkeviraston kotipaikka) ja parlamentti v. neuvosto (Euroopan työviranomaisen kotipaikka) (yhdistetyt asiat C-59/18 ja C-182/18 ja asia C-743/19; jäljempänä EMA 1/ELA -asiat), joka esitetään samana päivänä kuin tämä ratkaisuehdotus.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Myöhemmin asetuksessa (EU) 2018/1718 säädettiin, että EMA:n uusi kotipaikka on Amsterdam (jäljempänä riidanalainen asetus).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainnin osalta <DATE ISO="20181114">14.11.2018</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="291" PAGE.FIRST="3" DATE.PUB="2018">EUVL 2018, L 291, s. 3</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Nyt käsiteltävillä kanteillaan, jotka on nostettu neuvostoa ja parlamenttia vastaan, Italian tasavalta ja Comune di Milano riitauttavat lähinnä riidanalaisen asetuksen lainmukaisuuden.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Asetukseen 2018/1718, joka annettiin <DATE ISO="20181114">14.11.2018</DATE> SEUT 114 artiklan ja SEUT 168 artiklan 4 kohdan c alakohdan perusteella, sisältyvät seuraavat säännökset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ARTICLE IDENTIFIER="001"><TI.ART><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>1 artikla</TI.ART><ALINEA>Lisätään asetukseen (EY) N:o 726/2004 artikla seuraavasti:</ALINEA></ARTICLE><ARTICLE IDENTIFIER="071A"><TI.ART><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>71 a artikla</TI.ART><ALINEA><HT TYPE="BOLD">Viraston kotipaikka on Amsterdam, Alankomaat.</HT></ALINEA><ALINEA>Alankomaiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että virasto voi siirtyä sen väliaikaiseen sijaintipaikkaan viimeistään <DATE ISO="20190101">1 päivänä tammikuuta 2019</DATE> ja että se voi siirtyä pysyvään sijaintipaikkaansa viimeistään <DATE ISO="20191116">16 päivänä marraskuuta 2019</DATE>.</ALINEA><ALINEA>Alankomaiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava kirjallinen kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle väliaikaisiin tiloihin tehtävien mukautusten edistymisestä ja pysyvän rakennuksen rakentamisesta viimeistään <DATE ISO="20190217">17 päivänä helmikuuta 2019</DATE> ja sen jälkeen kolmen kuukauden välein, kunnes virasto on muuttanut pysyvään sijaintipaikkaansa.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="2019" ID="QE0002"/></ALINEA></ARTICLE><ARTICLE IDENTIFIER="002"><TI.ART>2 artikla</TI.ART><ALINEA>Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.</ALINEA><ALINEA>Tätä asetusta sovelletaan 30 päivästä maaliskuuta 2019.</ALINEA><?PAGE NO="3"?><ALINEA>Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></ALINEA></ARTICLE></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Asetuksen 2018/1718 antamiseen johtaneen lainsäädäntömenettelyn kuluessa Euroopan parlamentti antoi <DATE ISO="20181025">25.10.2018</DATE> lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainnin osalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Asiakirja P8_TA(2018)0427, Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma <DATE ISO="20181025">25.10.2018</DATE> ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainnin osalta (COM(2017)0735 – C8-0421/2017 – 2017/0328(COD)).</P></NOTE> Kyseisessä päätöslauselmassa parlamentti muun muassa</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>2. torjuu <DATE ISO="20120719">19. heinäkuuta 2012</DATE> annetun Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission yhteisen julkilausuman erillisvirastoista ja siihen liitetyn yhteisen lähestymistavan ja kehottaa Euroopan parlamenttia osallistumaan tiiviisti virastojen ja elinten sijaintia ja siirtämistä koskevaan päätöksentekomenettelyyn<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> ja</P><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>5. pitää valitettavana, että Euroopan parlamentti – ja viime kädessä unionin kansalaisten edustajat – ei ollut täysimääräisesti mukana valitsemassa [EMA:n] uutta kotipaikkaa, joka lopulta päätettiin arpomalla, vaikka kyseessä on niin tärkeä päätös; toteaa, että elinten ja virastojen sijaintia koskevat päätökset on säädösten mukaan tehtävä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä siten, että noudatetaan täysin Euroopan parlamentin valtaoikeuksia, joiden mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat tasavertaisia lainsäätäjiä<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>.</P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Päätöslauselman liitteisiin sisältyy seuraava parlamentin lausuma:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Euroopan parlamentti pitää valitettavana, ettei sen asemaa lainsäädäntövallan käyttäjänä ole otettu asianmukaisesti huomioon, kun se ei osallistunut menettelyyn, jolla valittiin [EMA:n] uusi kotipaikka.</P><P>Euroopan parlamentti muistuttaa valtaoikeuksistaan lainsäätäjänä ja vaatii tavallisen lainsäätämisjärjestyksen täyttä noudattamista elinten ja virastojen kotipaikan yhteydessä.</P><P>Koska parlamentti on unionin ainoa välittömillä vaaleilla valittu toimielin, joka edustaa unionin kansalaisia, se on demokratiaperiaatteen noudattamisen tärkein takaaja unionissa.</P><P>Parlamentti tuomitsee uuden kotipaikan valinnassa noudatetun menettelyn, jolla Euroopan parlamentilta on todellisuudessa evätty sen valtaoikeudet, koska parlamentti ei käytännössä osallistunut menettelyyn. Nyt sen odotetaan kuitenkin yksinkertaisesti vahvistavan uuden kotipaikan valinnan tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.</P><P>Europan parlamentti muistuttaa, että hajautettuja erillisvirastoja koskevaan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission vuonna 2012 allekirjoittamaan yhteiseen julkilausumaan liitetty yhteinen lähestymistapa ei ole oikeudellisesti sitova, kuten julkilausumassa itsessäänkin todetaan, ja siitä sovittiin sen kuitenkaan rajoittamatta toimielinten lainsäädäntövaltaa.</P><P>Euroopan parlamentti vaatii siksi virastojen kotipaikan valintamenettelyn uudistamista ja toivoo, ettei sitä tulevaisuudessa enää käytettäisi tässä muodossa.</P><?PAGE NO="4"?><P>Lopuksi Euroopan parlamentti haluaa myös muistuttaa, että paremmasta lainsäädännöstä <DATE ISO="20160413">13. huhtikuuta 2016</DATE> tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa nämä kolme toimielintä sitoutuivat vilpittömään ja avoimeen yhteistyöhön ja muistuttivat perussopimuksiin perustuvasta molempien lainsäätäjien tasa-arvosta.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Euroopan lääkearviointivirasto perustettiin ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön luvananto- ja valvontamenettelyistä sekä Euroopan lääkearviointiviraston perustamisesta <DATE ISO="19930722">22.7.1993</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2309/93.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="214" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1993">EYVL 1993, L 214, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Jäsenvaltioiden valtionpäämiehet tai hallitusten päämiehet päättivät <DATE ISO="19931029">29.10.1993</DATE> yhteisellä sopimuksella, että viraston kotipaikka on Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Jäsenvaltioiden hallitusten valtion- tai hallitusten päämiesten tasolla kokoontuneiden edustajien yhteisellä sopimuksella tehty päätös Euroopan yhteisöjen tiettyjen elinten ja yksikköjen sekä Europolin kotipaikan vahvistamisesta (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="323" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1993">EYVL 1993, C 323, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Asetus N:o 2309/93 kumottiin ja korvattiin myöhemmin ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta <DATE ISO="20040331">31.3.2004</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 726/2004.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="136" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 136, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> Kyseisellä asetuksella Euroopan lääkearviointivirasto nimettiin uudelleen Euroopan lääkevirastoksi (EMA). Siinä ei säädetty EMA:n kotipaikasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti <DATE ISO="20170329">29.3.2017</DATE> Eurooppa-neuvostolle aikomuksestaan erota Euroopan unionista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Eurooppa-neuvoston <DATE ISO="20170622">22.6.2017</DATE> pidetyn kokouksen yhteydessä (50 art.) muiden 27 jäsenvaltion valtionpäämiehet tai hallitusten päämiehet hyväksyivät Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja Euroopan komission puheenjohtajan ehdotuksen pohjalta menettelyn päätöksen tekemiseksi EMA:n ja Euroopan pankkiviranomaisen siirtämisestä (jäljempänä valintasäännöt).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Neuvoston asiakirja XT 21045/17 – Menettely Euroopan lääkeviraston (EMA) ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) siirtämistä muihin jäsenmaihin koskevan päätöksen tekemiseksi sen jälkeen, kun Britannia on lähtenyt EU:sta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Kyseisissä säännöissä todettiin, että päätös näiden kahden viraston tulevasta kotipaikasta olisi tehtävä oikeudenmukaisessa ja avoimessa päätöksentekoprosessissa, johon kuuluu valintasääntöjen 3 kohdassa määritettyihin kuuteen kriteeriin perustuvan tarjouskilpailun järjestäminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Niissä myös todettiin, että jos useampi tarjous saa saman korkeimman äänimäärän kolmannella (ja viimeisellä) äänestyskierroksella, päätöksen tekee puheenjohtaja suorittamalla arvonnan saman äänimäärän saaneiden tarjousten välillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Italian tasavallan ja Alankomaiden kuningaskunnan tarjoukset saivat <DATE ISO="20171120">20.11.2017</DATE> saman äänimäärän kolmannella äänestyskierroksella. Arvonnassa valituksi tuli Alankomaiden kuningaskunnan tarjous.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Samana päivänä jäsenvaltioiden edustajat valitsivat yleisten asioiden neuvoston 3579. istunnon yhteydessä Amsterdamin kaupungin EMA:n uudeksi kotipaikaksi (jäljempänä jäsenvaltioiden edustajien päätös). Kyseinen päätös annettiin tiedoksi neuvoston istunnon pöytäkirjassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Council Document 14559/17 – Outcome of the Council meeting (3579<HT TYPE="SUP">th</HT> Council Meeting, General Affairs (Article 50)).</P></NOTE> ja julkaistiin lehdistötiedotteessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Lehdistötiedote <DATE ISO="20171120">20. marraskuuta 2017</DATE>, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Euroopan lääkevirasto siirretään Amsterdamiin<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/> – https://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2017/11/20/european-medicines-agency-to-be-relocated-to-city-country/.</P></NOTE> Todettiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>komissio valmistelee tämänpäiväisen äänestyksen pohjalta säädösehdotukset, jotka on määrä hyväksyä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä Euroopan parlamentin osallistuessa käsittelyyn.– –<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Komissio esitti <DATE ISO="20171129">29.11.2017</DATE> ehdotuksen asetukseksi asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta EMA:n kotipaikan sijainnin osalta. Sen perusteluissa todettiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>[jäsenvaltiot] valitsivat <DATE ISO="20171120">20. marraskuuta 2017</DATE> yleisten asioiden neuvoston (50 artikla) yhteydessä Amsterdamin, Alankomaat, [EMA:n] uudeksi kotipaikaksi<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainnin osalta (COM(2017) 0735 final), 1 kohdan viimeinen virke.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Asetusta N:o 726/2004 muutettiin tämän jälkeen asetuksella 2018/1718 siten, että siinä säädettiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>viraston kotipaikka on Amsterdam, Alankomaat<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. asetuksen N:o 726/2004 71 a artikla, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20181114">14.11.2018</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1718 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="291" PAGE.FIRST="3" DATE.PUB="2018">EUVL 2018, L 291, s. 3</REF.DOC.OJ>) 1 artiklalla.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Tämän jälkeen nostettiin neljä kumoamiskannetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Ensinnäkin asiassa C-59/18 vireillä olevassa kanteessaan Italian hallitus vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa jäsenvaltioiden edustajien päätöksen siltä osin kuin siinä vahvistetaan EMA:n uudeksi kotipaikaksi Amsterdam ja tämän johdosta osoittaa EMA:n kotipaikaksi Milanon kaupungin (Italia).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Toiseksi asiassa C-182/18 Comune di Milano, jota Italian hallitus ja Regione Lombardia (Lombardian alue, Italia) tukevat, vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa jäsenvaltioiden edustajien päätöksen siltä osin kuin siinä vahvistetaan EMA:n uudeksi kotipaikaksi Amsterdam.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen presidentti päätti <DATE ISO="20191119">19.11.2019</DATE> yhdistää asiat C-59/18 ja C-182/18 suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Kolmanneksi asiassa C-106/19 Italian tasavalta vaatii riidanalaisen asetuksen kumoamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Neljänneksi asiassa C-232/19 Comune di Milano vaatii kumoamaan riidanalaisen asetuksen ja toteamaan, ettei jäsenvaltioiden edustajien päätös tuota sitovia oikeusvaikutuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen presidentti päätti <DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE> yhdistää asiat C-106/19 ja C-232/19 (jäljempänä nyt käsiteltävät asiat) suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Menettely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Yhdistetyissä asioissa C-59/18 ja C-182/18 käsiteltävistä kanteista, jotka koskevat jäsenvaltioiden edustajien päätöksen lainmukaisuutta, poiketen nyt käsiteltävissä asioissa tulee ensisijaisesti esille kysymys riidanalaisen asetuksen, joka annettiin jäsenvaltioiden edustajien päätöksen jälkeen, lainmukaisuudesta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asia C-106/19</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Italian hallitus vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa riidanalaisen asetuksen ja velvoittaa neuvoston ja parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Neuvosto ja parlamentti vaativat, että unionin tuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Italian hallituksen korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Alankomaiden hallitus ja komissio, jotka osallistuvat menettelyyn väliintulijoina tukeakseen parlamentin vaatimuksia, vaativat, että unionin tuomioistuin hylkää kanteen. Alankomaiden hallitus vaatii lisäksi, että unionin tuomioistuin velvoittaa Italian hallituksen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Italian hallitus vetoaa kahteen kanneperusteeseen sen väitteensä tueksi, että riidanalainen asetus on lainvastainen. Ensimmäinen kanneperuste koskee SEU 10, SEU 13 ja SEU 14 artiklan sekä SEUT 114 artiklan, SEUT 168 artiklan 4 kohdan c alakohdan sekä SEUT 289 ja SEUT 294 artiklan rikkomista. Toisessa kanneperusteessa väitetään, että vaikka katsottaisiin, ettei parlamentin oikeuksia ole loukattu, riidanalaisen asetuksen lainvastaisuus seuraa jäsenvaltioiden edustajien päätöksen lainvastaisuudesta. Tässä yhteydessä Italian hallitus väittää, että harkintavaltaa on käytetty väärin, koska tutkinta on riittämätön ja tosiseikat on otettu vääristyneellä tavalla huomioon. Tässä yhteydessä esitettyjen väitteiden lähemmän tarkastelun osalta Italian hallitus viittaa asiassa C-59/18 nostamaansa kanteeseen, joka koskee jäsenvaltioiden edustajien päätöksen lainmukaisuutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Kattavuuden vuoksi on todettava, että ennen kahden kanneperusteensa seikkaperäistä tarkastelua Italian hallitus esittää – myös nyt käsiteltävän asian yhteydessä, jossa se riitauttaa riidanalaisen asetuksen lainmukaisuuden – näkemyksensä siitä, miksi päätös virastojen kotipaikasta kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan eikä jäsenvaltioiden toimivaltaan. Näitä väitteitä käsitellään kuitenkin yksityiskohtaisesti EMA 1/ELA-asioissa (edellä alaviite 4), joissa Italian hallitus osallistui menettelyyn ja sitä kuultiin täysimääräisesti, tänä samana päivänä esittämässäni ratkaisuehdotuksessa. Toistan näin ollen Italian hallituksen kannan tässä ratkaisuehdotuksessa ainoastaan niiden kahden kanneperusteen osalta, joihin se on nimenomaisesti vedonnut riidanalaisen asetuksen yhteydessä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäisestä kanneperusteesta</HT> Italian hallitus väittää ensinnäkin, että SEU 10 artiklaa rikottiin, koska EMA:n uuden kotipaikan valinnassa noudatettu menettely ei antanut Euroopan kansalaisille mahdollisuutta osallistua tähän valintaan. Tämän seurauksena rikottiin myös SEU 14 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan parlamentti toimii lainsäätäjänä. Komission ja neuvoston olisi joka tapauksessa pitänyt mahdollistaa parlamentin osallistuminen valintaan. Juuri se, että ne eivät tehneet näin, johti SEU 13 artiklassa ilmaistun toimielinten välisen tasapainon ja vilpittömän ja avoimen yhteistyön rikkomiseen. Kun tarkastellaan SEUT 289 ja SEUT 294 artiklaa, luettuina yhdessä riidanalaisen asetuksen oikeusperustan kanssa, Italian hallituksen mukaan näitä määräyksiä rikottiin, koska tavallista lainsäätämisjärjestystä noudatettiin pelkästään muodollisesti ilman, että parlamentilla oli todellinen mahdollisuus vaikuttaa EMA:n uuden kotipaikan valintaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Neuvosto väittää vastineessaan, että lainsäädäntömenettely toteutettiin tavanomaisella tavalla. Parlamentti oli keskustellut vaihtoehdoista, joissa EMA:n kotipaikka olisi siirretty toisaalle, erityisesti Milanoon, mutta hylännyt tämän vaihtoehdon. Tämän jälkeen parlamentti esitti asetusehdotukseen useita tarkistuksia (jotka myös hyväksyttiin). Neuvosto väittää lisäksi, että toimivalta valita viraston kotipaikka kuuluu jäsenvaltioille, jotka päättävät siitä yhteisellä sopimuksella. Tämä toimivalta perustuu SEUT 341 artiklaan. EMA:n uuden kotipaikan valitseminen riidanalaisessa asetuksessa on luonteeltaan puhtaasti toteava, koska yksi lainsäätäjistä ei voi poiketa jäsenvaltioiden tältä osin tekemästä valinnasta. Samanaikaisesti parlamentilla oli kuitenkin mahdollisuus määritellä (muiden kanssa) siirron edellytykset, kuten se tekikin lisäämällä asetuksen N:o 726/2004 uuteen 71 a artiklaan kaksi uutta luetelmakohtaa, jotka<?PAGE NO="7"?> koskevat siirron määräaikaa, väliaikaisessa sijaintipaikassa toimisen kestoa ja Alankomaiden kuningaskunnan viranomaisten velvoitetta toimittaa kirjallinen kertomus parlamentille ja neuvostolle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Parlamentti yhtyy vastineessaan Italian hallituksen näkemykseen siitä, että jäsenvaltioiden edustajien päätöksellä ei voida rajoittaa parlamentin toimivaltaa. Se kuitenkin katsoo, ettei nyt tarkasteltava tilanne johtanut riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen, koska jäsenvaltioiden edustajilla ei ole toimivaltaa vahvistaa EMA:n kotipaikkaa. Tämä toimivalta kuuluu unionin lainsäätäjälle, joka ei voi pidättyä hoitamasta tehtäviään. Se ei siten voi puhtaasti ja yksinkertaisesti hyväksyä jäsenvaltioiden aiemmin tekemää ehdotusta kohdistamatta siihen valvontaa. Jäsenvaltioiden edustajien päätös oli puhtaasti poliittinen, eikä sillä ollut sitovia oikeusvaikutuksia. Se, että komissio hyväksyi ehdotuksessaan kyseisessä päätöksessä tehdyn valinnan, ilmensi parlamentin näkemyksen mukaan komission harkintavaltaa. Hyväksyessään tämän valinnan parlamentti käytti samoin harkintavaltaansa toisena lainsäätäjänä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Vastauksessaan Italian hallitus korostaa neuvoston ja parlamentin kantojen eroja sen keskeisen kysymyksen osalta, joka koskee toimivaltaa valita viraston kotipaikka. Vaikuttaa siltä, etteivät nämä toimielimet tienneet, mitä toimivaltaa käytettiin, tai että niillä oli joka tapauksessa erilaiset näkemykset asiasta. Tämän epäselvyyden vuoksi Italian hallitus ei ottanut kanteessaan kantaa tämän toimivallan luonteeseen mutta sulki pois sen mahdollisuuden, että kyseessä olisi jäsenvaltioiden yksinomainen toimivalta. Italian hallituksen mukaan parlamentin kuvaus omasta osallistumisestaan on kaavamainen eikä sitä voida hyväksyä. Siitä ei ilmene, että parlamentilla oli ratkaiseva asema EMA:n uuden kotipaikan valinnassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Vastauskirjelmässään, jossa keskitytään ensimmäiseen kanneperusteeseen, neuvosto toteaa, että sen kannalla ja parlamentin kannalla toimivaltakysymykseen ei ole missään tapauksessa merkitystä, koska molemmat toimielimet ovat yhtä mieltä siitä, että parlamentin oikeuksia on kunnioitettu. Neuvosto myös huomauttaa, että toimielimen tehtävien hoito kuvastuu sen hyväksymissä toimissa. Poliittiset lausumat eivät ole määrääviä arvioitaessa, onko toimivaltaa käytetty asianmukaisesti. Toimen lainmukaisuuden valvonta ei voi ulottua poliittisiin perusteluihin sille, miksi tietty toimi annettiin. Lisäksi neuvosto toistaa, että toimivalta valita virastojen kotipaikka kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Neuvosto korostaa, että toimivalta vahvistaa viraston kotipaikka ei ole sama asia kuin toimivalta säännellä tiettyä alaa. Ensiksi mainittu eroaa viimeksi mainitusta poliittiselta ja symboliselta luonteeltaan ja on kirjattu SEUT 341 artiklaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Parlamentti korostaa vastauskirjelmässään, että riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa lainsäädäntömenettelyssä se pyrki suojaamaan toimielimen asemaansa kaikin käytettävissä olevin keinoin, samalla kun se noudatti päätavoitettaan taata EMA:n toiminnan jatkuvuus sen kotipaikan siirtämisen aikana. Parlamentin aloitteesta riidanalaiseen asetukseen lisättiin valvontamekanismi ja aikataulu. Tiukan kannan omaksuminen lainsäädäntömenettelyssä olisi ollut ristiriidassa kansanterveyden suojelua koskevan tavoitteen kanssa. Tapa, jolla parlamentti käytti oikeuksiaan lainsäädäntömenettelyn aikana, perustui siten harkittuun valintaan eikä merkinnyt sen asemasta luopumista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Alankomaiden hallitus tukee ensimmäisen kanneperusteen osalta neuvoston ja parlamentin esittämiä perusteluja.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Komissio katsoo, että jäsenvaltioiden edustajien päätöksen tekeminen ei voinut rajoittaa komission tai muiden lainsäätäjien toimivaltaa. Jäsenvaltioiden poliittinen valinta ei sido komissiota eikä parlamenttia, kun kyse on viraston kotipaikasta. Toimivalta valita viraston kotipaikka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneissa keskusteluissa käsiteltiin vaihtoehtoa siirtää EMA:n kotipaikka Milanoon ja suljettiin tämä vaihtoehto pois.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toisesta kanneperusteesta</HT> Italian hallitus väittää toissijaisesti, että vaikka katsottaisiin, että parlamentin roolia ei ole sivuutettu, riidanalaisen asetuksen lainvastaisuus seuraa jäsenvaltioiden edustajien päätöksen lainvastaisuudesta. Riidanalaista asetusta rasittaa harkintavallan väärinkäyttö, koska tutkinta on riittämätön ja tosiseikat on otettu vääristyneellä tavalla huomioon. Italian hallitus esittää tiivistelmän rinnakkaisessa asiassa C-59/18 esittämistään väitteistä. Tämän jälkeen se esittää muita seikkoja sen näkemyksensä tueksi, että Alankomaiden kuningaskunnan tarjous ei vastannut todellisuutta eikä missään tapauksessa täyttänyt valintamenettelyssä määritettyjä kriteerejä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Vastineessaan neuvosto toteaa, ettei lainsäätäjä voi poiketa jäsenvaltioiden edustajien tekemästä valinnasta. Sen on tästä huolimatta tarkastettava, annettiinko kyseinen toimi sovellettavien säännösten mukaisesti. Tässä suhteessa riidanalainen asetus voi olla laillisuusvalvonnan kohteena. Lainsäätäjä ei kuitenkaan voi todentaa tehdyn valinnan perusteltavuutta, perusteltavuuden arvioinnissa käytetyt kriteerit tai menettely mukaan luettuina, tai edes arvioida valinnan taustalla olevia tosiseikkoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Neuvosto katsoo lisäksi, että harkintavallan väärinkäyttöä koskeva kanneperuste on jätettävä tutkimatta ja että se on joka tapauksessa perusteeton, koska ei ole osoitettu, että jäsenvaltioiden edustajien päätöksen tavoitteena tai tarkoituksena olisi ollut saavuttaa jokin muu lopputulos kuin se, johon valintamenettelyllä aidosti pyrittiin. Komissio ei ensinnäkään ollut velvollinen tarkastamaan asianomaisiin tarjouksiin sisältyneitä tietoja. Toiseksi väitetyllä erolla tarjouksen ja valinnan jälkeisen status quon välillä ei ole merkitystä sen kannalta, että voitaisiin katsoa, että Alankomaiden kuningaskunnan tarjous olisi otettu vääristyneellä tavalla huomioon valintamenettelyn kuluessa. Kolmanneksi neuvosto katsoo, ettei missään tapauksessa ole osoitettu, että Alankomaiden kuningaskunnan tarjouksen väitetty vääristyneellä tavalla huomioon ottaminen on johtanut sen luonteiseen ja niin vakavaan arviointivirheeseen, että se oikeuttaisi valintamenettelyn pätemättömäksi toteamisen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Vastineessaan parlamentti katsoo, että siltä osin kuin Italian hallitus viittaa toisessa asiassa, jossa parlamentti ei ole asianosaisena, esittämiinsä perusteluihin, tämä kanneperuste ei täytä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan eikä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 120 artiklan c alakohdan edellytyksiä. Perusteltavuudesta parlamentti toteaa, ettei jäsenvaltioiden edustajien päätöksen ja riidanalaisen asetuksen välillä ole menettelyllistä tai muuta oikeudellista yhteyttä. Vaikka siis katsottaisiin, että jäsenvaltioiden edustajien päätös oli virheellinen, se ei voi vaikuttaa riidanalaisen asetuksen pätevyyteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Vastauksessaan Italian hallitus toteaa, ettei se pelkästään viitannut asiassa C-59/18 esittämiinsä perusteluihin. Se toistaa, ettei parlamentin tekemä valinta ollut vapaaehtoinen ja että näin ollen, koska tämä valinta oli sidottu jäsenvaltioiden aiemmin tekemään päätökseen, parlamentin oikeuksia loukattiin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Vastauskirjelmässään parlamentti myös toistaa kantansa, jonka mukaan jäsenvaltioiden edustajien päätöksen ja riidanalaisen asetuksen välillä ei ole oikeudellista yhteyttä. Lukuun ottamatta toisen kanneperusteen tutkittavaksi ottamista, mitä parlamentti edelleen vastustaa, Italian hallitus ei esitä riidanalaisesta asetuksesta muita väitteitä kuin ne, jotka se esitti jo ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä. Toisen kanneperusteen yhteydessä esitetyt väitteet ovat siten tehottomia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Komissio toteaa, että toinen kanneperuste perustuu siihen olettamaan, ettei toinen lainsäätäjä tehnyt muuta kuin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>hyväksyi<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> poliittisen valinnan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Päätöksenteon monimutkaisuudesta ja komission menettelyyn osallistumisesta huolimatta poliittinen päätös ei ollut sitova. Se ei siten voinut määrätä ennalta tavallisen lainsäätämisjärjestyksen lopputulosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Alankomaiden hallitus toteaa, että toinen kanneperuste perustuu siihen olettamaan, että se ei kunnioittanut <DATE ISO="20170728">28.7.2017</DATE> esitetyssä tarjouksessa antamiaan sitoumuksia. Alankomaiden hallitus huomauttaa, että kaikki Italian hallituksen mainitsemat tosiseikat ovat tosiasiallisesti tapahtuneet sen jälkeen, kun jäsenvaltioiden edustajat tekivät päätöksen, jonka lainmukaisuutta on arvioitava sen tekemisajankohtana vallinneiden tosiseikkojen perusteella. Italian hallitus ei missään tapauksessa ole osoittanut, että oli tapahtunut arviointivirhe, jonka luonne ja vakavuus johtavat jäsenvaltioiden edustajien päätöksen lainvastaisuuteen. Alankomaiden hallitus väittää lisäksi, etteivät Italian hallituksen esittämät väitteet osoita, miten Alankomaiden kuningaskunta ei ole kunnioittanut sitoumuksiaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Vastauksessaan Alankomaiden hallituksen ja komission väliintulokirjelmiin Italian hallitus kiinnittää unionin tuomioistuimen huomion siihen, että parlamentti on nostanut kanteen asiassa C-743/19, jossa parlamentti riitauttaa jäsenvaltioiden edustajien yhteisellä sopimuksella tekemän päätöksen (EU) 2019/1199 valita EMA:n kotipaikaksi Bratislava.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Euroopan työviranomaisen toimipaikan sijainnista <DATE ISO="20190613">13.6.2019</DATE> annettu jäsenvaltioiden hallitusten edustajien yhteisellä sopimuksella hyväksymä päätös (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="189" PAGE.FIRST="68" DATE.PUB="2019">EUVL 2019, L 189, s. 68</REF.DOC.OJ>). Päätös ELA:n kotipaikasta vahvistettiin Euroopan työviranomaisen perustamisesta, asetusten (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 muuttamisesta ja päätöksen (EU) 2016/344 kumoamisesta <DATE ISO="20190620">20.6.2019</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1149 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="186" PAGE.FIRST="21" DATE.PUB="2019">EUVL 2019, L 186, s. 21</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Italian hallituksen mukaan parlamentti väittää kyseisessä kanteessa, että mainittua päätöstä eivät tehneet jäsenvaltiot vaan neuvosto ja että sen tekemisellä loukataan unionin lainsäätäjän toimivaltaa. Nämä väitteet paljastavat, että parlamentti puolustaa kantaansa nyt käsiteltävässä asiassa, vaikkei itsekään usko siihen. Parlamentin kanta on joka tapauksessa ristiriidassa sen väitteen kanssa, joka liittyy unionin tätä koskevaan yksinomaiseen toimivaltaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Vastauksessaan Alankomaiden hallituksen väliintulokirjelmään parlamentti katsoo, ettei se voi ottaa kantaa Alankomaiden kuningaskunnan tarjoukseen. Vastauksessaan komission väliintulokirjelmään parlamentti on yhtä mieltä siitä, ettei perussopimuksissa varata toimivaltaa valita virastojen kotipaikka jäsenvaltioille. Viraston kotipaikan sijaintia koskevan valinnan poliittisesta merkityksestä ei voida päätellä, että sitä koskeva toimivalta kuuluu jäsenvaltioille. Parlamentti on myös yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioiden keskinäisen yhteistyön monitahoisuus ja rakenne samoin kuin toimielinten osallistuminen valintamenettelyyn eivät tee tämän yhteistyön lopputuloksesta luonteeltaan sitovaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Vastauksessaan komission väliintulokirjelmään neuvosto on yhtä mieltä siitä, että parlamentti käytti oikeuksiaan täysimääräisesti ja vaikutti merkittävästi riidanalaisen asetuksen sisältöön. Neuvosto on kuitenkin eri mieltä väitteestä, jonka mukaan jäsenvaltioiden edustajien päätös sisältää ainoastaan poliittisen valinnan, jolla ei ole sitovia oikeusvaikutuksia.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Italian hallitus pyysi <DATE ISO="20190211">11.2.2019</DATE>, että asiaa C-106/19 käsitellään unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 133 artiklan mukaisessa nopeutetussa menettelyssä. Unionin tuomioistuimen presidentti hylkäsi pyynnön <DATE ISO="20190215">15.2.2019</DATE> tekemällään päätöksellä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asia C-232/19</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Comune di Milano vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa riidanalaisen asetuksen, toteaa, että jäsenvaltioiden edustajien päätös ei tuota oikeusvaikutuksia, ja velvoittaa neuvoston ja parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Kanne nostettiin alun perin unionin yleisessä tuomioistuimessa (asia T-75/19). Unionin yleinen tuomioistuin päätti <DATE ISO="20190313">13.3.2019</DATE> Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 54 artiklan kolmannen kohdan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 128 artiklan nojalla luopua asian käsittelystä, jotta unionin tuomioistuin voi ratkaista kanteen, ottaen huomioon, että asia T-75/19 koski saman toimen pätevyyttä kuin asia C-106/19 (määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190313">13.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Comune di Milano v. parlamentti ja neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-75/19</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2019:163">EU:T:2019:163</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Parlamentti esitti erillisellä kirjelmällä oikeudenkäyntiväitteen, johon Comune di Milano vastasi ja jota päätettiin käsitellä pääasian yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Vastineissaan neuvosto ja parlamentti vaativat, että unionin tuomioistuin jättää kanteen tutkimatta tai joka tapauksessa hylkää sen perusteettomana ja velvoittaa Comune di Milanon korvamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Komissio, joka on hyväksytty väliintulijaksi tukemaan neuvoston ja parlamentin vaatimuksia, vaatii, että unionin tuomioistuin jättää kanteen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää sen perusteettomana. Alankomaiden hallitus, joka on hyväksytty väliintulijaksi tukemaan neuvoston ja parlamentin vaatimuksia, vaatii, että unionin tuomioistuin jättää kanteen tutkimatta ja velvoittaa Comune di Milanon korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Comune di Milano esittää kanteessaan neljä kanneperustetta. Yksi koskee riidanalaista asetusta, ja kolme muuta koskevat jäsenvaltioiden edustajien päätöstä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Riidanalaista asetusta koskevasta <HT TYPE="ITALIC">ensimmäisestä kanneperusteesta</HT> Comune di Milano toteaa, että ensinnäkin edustuksellisen demokratian (SEU 10 artikla) sekä toimielinten välisen tasapainon ja vilpittömän yhteistyön periaatteita (SEU 13 artikla) on loukattu. Se myös väittää, että olennaisia menettelymääräyksiä ja SEU 14 artiklaa on rikottu. Parlamentilta on riistetty toimivalta ja mahdollisuus osallistua EMA:n uuden kotipaikan valintamenettelyyn. Uuden kotipaikan valitsi yksin neuvosto ja tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ulkopuolella. Tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä parlamentille ei annettu tilaisuutta arvioida tai edes kyseenalaistaa tätä päätöstä. Comune di Milano väittää, että jos parlamentti olisi estänyt Amsterdamin valitsemisen EMA:n uudeksi kotipaikaksi, olisi syntynyt poliittinen kriisi, joka olisi ollut haitallinen Euroopan kansalaisten terveyden suojelemisen kannalta olennaiselle virastolle, ja se olisi voinut jättää EMA:n henkilöstön jäsenet ja heidän perheensä kolmannen maan alueelle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Jäsenvaltioiden edustajien päätöstä koskevista <HT TYPE="ITALIC">toisesta, kolmannesta ja neljännestä kanneperusteesta</HT> Comune di Milano väittää, että harkintavaltaa on käytetty väärin ja avoimuuden, hyvän hallinnon ja kohtuuden periaatteita on loukattu (toinen kanneperuste), että<?PAGE NO="11"?> hyvän hallinnon, avoimuuden ja vilpittömän yhteistyön periaatteita on loukattu (kolmas kanneperuste) ja että <DATE ISO="20091201">1.12.2009</DATE> tehtyä neuvoston päätöstä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Neuvoston työjärjestyksen hyväksymisestä <DATE ISO="20091201">1.12.2009</DATE> tehty neuvoston päätös (2009/937/EU) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="325" PAGE.FIRST="35" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 325, s. 35</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/><DATE ISO="20171031">31.10.2017</DATE> hyväksyttyä neuvoston työjärjestystä<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Lainausmerkit tässä. Comune di Milanon kannekirjelmän liitteestä 5 ilmenee, että Comune di Milano viittaa <DATE ISO="20171031">31.10.2017</DATE> annettuun neuvoston ilmoitukseen, neuvoston asiakirja XT 21092/17 – Menettely Euroopan lääkeviraston (EMA) ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) siirtämistä muihin jäsenmaihin koskevan päätöksen tekemiseksi sen jälkeen, kun Britannia on lähtenyt EU:sta –, joka täydentää valintasääntöjä äänestykseen liittyvien käytännön kysymysten osalta (edellä alaviitteessä 10 mainittu neuvoston asiakirja XT 21045/17).</P></NOTE> on rikottu (neljäs kanneperuste).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Tarkemmin ottaen <HT TYPE="ITALIC">toisen kanneperusteen</HT> yhteydessä Comune di Milano riitauttaa arvonnan käyttämisen päätöksentekomenettelyssä, koska tällainen menettely ei mahdollistanut määritettyjen teknisten kriteerien huomioon ottamista eikä parhaan tarjouksen valitsemista. Se myös väittää, ettei komissio todellisuudessa tutkinut tarjouksia, kuten sen olisi pitänyt valintasääntöjen mukaan tehdä. Komission tekemä riittämätön arviointi johti hyvän hallinnon periaatteen ilmeiseen loukkaamiseen. Se vaikutti jäsenvaltioiden äänestykseen, jonka kuluessa Alankomaiden kuningaskunnan tarjous otettiin huomioon vääristyneellä tavalla. Lisäksi kyseiseen tarjoukseen myöhemmin tehdyillä muutoksilla, joista Alankomaiden kuningaskunta ja EMA neuvottelivat, loukattiin avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatteita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kolmannesta kanneperusteesta</HT> Comune di Milano toistaa, että arvonnalla tapahtuva päätöksentekomenettely on lainvastainen. Se arvostelee lisäksi sitä, ettei äänestysmenettelystä ole laadittu pöytäkirjaa, ja kiinnittää huomiota siihen, ettei menettelyn tärkeimpiä osatekijöitä julkistettu. Komissio ja jäsenvaltiot eivät ymmärtäneet näitä tärkeimpiä osatekijöitä (koska tutkintaa ei ollut), eikä kyseisiä osatekijöitä välitetty niille (myöhempien muutosten osalta). Tarjouksen esittäneillä ei myöskään ollut mahdollisuutta tarkastamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Neljännestä kanneperusteesta</HT> Comune di Milano toteaa, että äänestyksen erityispiirteillä ja jäsenvaltioiden edustajien päätöksen tekemisellä rikottiin useita neuvoston menettelysääntöjä (Comune di Milanon mukaan neuvoston on katsottava tehneen kyseisen päätöksen). Tässä yhteydessä Comune di Milano väittää, että pöytäkirjan puuttuminen merkitsee <DATE ISO="20091201">1.12.2009</DATE> tehdyn neuvoston päätöksen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Neuvoston työjärjestyksen hyväksymisestä <DATE ISO="20091201">1.12.2009</DATE> tehty neuvoston päätös (2009/937/EU) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="325" PAGE.FIRST="35" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 325, s. 35</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> 13 artiklan rikkomista. Se myös huomauttaa, ettei <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/><DATE ISO="20171031">31.10.2017</DATE> hyväksytyssä neuvoston työjärjestyksessä<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 19.</P></NOTE> määritettyjä muotovaatimuksia noudatettu, koska perusteluja ei esitetty, jäsenvaltioiden edustajilla ei ollut mahdollisuutta jäädä huoneeseen ääntenlaskennan ajaksi ja koska kolmannen äänestyskierroksen ja arvonnan suorittamisen välillä ei pidetty taukoa, jonka aikana tarjouksia olisi voitu vielä arvioida.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Neuvosto väittää vastineessaan, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi, koska Comune di Milanolla ei ole asiavaltuutta SEUT 263 artiklan nojalla. Asiakysymyksen osalta neuvosto toteaa ensimmäisestä kanneperusteesta, ettei ole näytetty toteen, että parlamentin oikeuksia olisi loukattu. Parlamentti osallistui lainsäädäntömenettelyyn ja keskusteli myös muista vaihtoehtoista kuin Amsterdamin kaupunki ennen kuin hylkäsi nämä muut vaihtoehdot. Se myös teki asetusehdotukseen useita tarkistuksia, jotka hyväksyttiin. Lisäksi toimivalta valita viraston kotipaikka kuuluu neuvoston mukaan jäsenvaltioille. EMA:n uuden kotipaikan valitseminen riidanalaisessa asetuksessa on luonteeltaan puhtaasti toteava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Toisesta, kolmannesta ja neljännestä kanneperusteesta, jotka koskevat jäsenvaltioiden edustajien päätöksen tekemiseen johtanutta menettelyä, neuvosto toteaa, ettei mikään osoita, että arvontaa olisi käytetty johonkin muuhun tavoitteeseen pyrkimiseen kuin EMA:n uuden kotipaikan valitsemiseen. On virheellistä väittää, että valinta olisi tehty laadullisesta vertailusta<?PAGE NO="12"?> riippumattomasti. Komission ei myöskään tarvinnut todentaa tosiseikkoja. Alankomaiden kuningaskunnan tarjouksen ja valintamenettelyn jälkeen syntyneen tilanteen väitetyistä eroista ei voida päätellä, että Alankomaiden kuningaskunnan tarjous otettiin huomioon vääristyneellä tavalla. Itse asiassa väitetty vääristyneellä tavalla huomioon ottaminen ei ollut luonteeltaan sellaista eikä niin vakavaa, että se tekisi valintamenettelystä pätemättömän. Lisäksi <DATE ISO="20171031">31.10.2017</DATE> annetussa neuvoston ilmoituksessa ei todettu, että kolmannen äänestyskierroksen ja arvonnan suorittamisen välillä pidettäisiin tauko.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Parlamentti selittää vastineessaan, ettei jäsenvaltioiden edustajien päätöksen voida katsoa rajoittavan sen toimivaltaa vaan että sitä on pikemminkin pidettävä osoituksena kyseisen päätöksen poliittisesta luonteesta. Sitä ei voida pitää myöskään myöhemmän tavallisen lainsäätämisjärjestyksen valmisteluvaiheena. Perussopimuksissa ei anneta jäsenvaltioille toimivaltaa päättää virastojen kotipaikasta. Toimielimet eivät voi pidättyä hoitamasta tehtäviään jäsenvaltioiden hyväksi. Kun parlamentti hyväksyi Amsterdamin kaupungin valinnan, se teki näin käyttäen harkintavaltaansa. Jäsenvaltioiden valinta ei missään vaiheessa rajoittanut parlamenttia. Lisäksi parlamentti katsoo, ettei jäsenvaltioiden edustajien päätöksen ja riidanalaisen asetuksen välillä ole oikeudellista yhteyttä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Comune di Milano torjuu neuvoston ja parlamentin vastineisiin esittämässään vastauksessa väitteet, joiden mukaan sen kanne ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ratione personae, ja väittää asiakysymyksestä, että jäsenvaltioiden edustajien päätöksen ja riidanalaisen asetuksen välillä on yhteys ja ettei parlamentti voinut tosiasiallisesti vaikuttaa EMA:n uuden kotipaikan valintaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Parlamentti ja neuvosto toimittivat omat vastauksensa. Parlamentti huomauttaa, että jäsenvaltioiden päätös aiheutti epäselvyyttä riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa lainsäädäntömenettelyssä käydyissä keskusteluissa, mikä myös selittää parlamentin ja neuvoston erilaiset näkemykset sen oikeudellisesta arvosta. Tässä yhteydessä parlamentti hyväksyi <DATE ISO="20181025">25.10.2018</DATE> annettuun lainsäädäntöpäätöslauselmaan liitetyn lausumansa, jolla pyrittiin selventämään, kenellä todellisuudessa on toimivalta vahvistaa viraston kotipaikka. Neuvosto toteaa, että erimielisyys tästä asiasta johti vireillä olevaan asiaan C-743/19, parlamentti v. neuvosto (ELA:n kotipaikka), ja lisää neljännestä kanneperusteesta, ettei sen työjärjestystä sovellettu jäsenvaltioiden edustajien päätökseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Väliintulokirjelmässään komissio väittää, että jäsenvaltioiden edustajien päätös on puhtaasti poliittinen. Sillä ei ole sitovaa arvoa, eikä se siten voi tehdä tyhjäksi lainsäädäntömenettelyä. Poliittiset suuntaviivat muuttuvat oikeudellisiksi vaikutuksiksi juuri lainsäädäntömenettelyn kautta. Parlamentin <DATE ISO="20181025">25.10.2018</DATE> antama lausuma ei ole komission mukaan ratkaiseva. Parlamentin nimenomaisesti ilmaisema poliittinen tahto näkyi riidanalaisen asetuksen puolesta äänestämisenä. Jäsenvaltioiden edustajien päätöstä koskevat kanneperusteet perustuvat olettamaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden edustajien päätös on määrännyt ennalta EMA:n uudesta kotipaikasta päättämisen riidanalaisessa asetuksessa. Komissio torjuu tällaisen väitteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen osalta Alankomaiden hallitus kiistää Comune di Milanon väitteen, jonka mukaan valintamenettely on virheellinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Vastauksessaan komissiolle neuvosto kiistää sen, että jäsenvaltioiden edustajien päätös on puhtaasti poliittinen. EMA:n uusi kotipaikka vahvistettiin kyseisellä päätöksellä eikä riidanalaisella asetuksella.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Parlamentti ja Comune di Milano myös vastasivat väliintulokirjelmiin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">c)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asian käsittelyn myöhemmät vaiheet unionin tuomioistuimessa</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen presidentin <DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE> tekemällä päätöksellä nyt käsiteltävät asiat yhdistettiin suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia näissä yhdistetyissä asioissa esittivät Italian hallitus, Comune di Milano, parlamentti, neuvosto, Alankomaiden hallitus ja komissio.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Italian hallitus, Comune di Milano, Regione Lombardia, parlamentti, neuvosto, Tšekin hallitus, Irlanti ja Espanjan, Ranskan, Luxemburgin, Alankomaiden ja Slovakian hallitukset sekä komissio esittivät suullisia lausumia <DATE ISO="20210608">8.6.2021</DATE> pidetyssä istunnossa. Kyseinen istunto järjestettiin yhteisesti yhdistetyille asioille C-59/18 ja C-182/18, nyt käsiteltäville yhdistetyille asioille C-106/19 ja C-232/19 ja asialle C-743/19, parlamentti v. neuvosto (ELA:n kotipaikka).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Tämä ratkaisuehdotus jäsentyy seuraavasti. Käsittelen aluksi Comune di Milanon asiassa C-232/19 nostaman kanteen tutkittavaksi ottamista. Tultuani siihen tulokseen, että Comune di Milanolla on nähdäkseni asiavaltuus riitauttaa riidanalainen asetus (A), käsittelen näiden yhdistettyjen asioiden asiakysymystä ainakin siinä määrin kuin niissä itse asiassa riitautetaan riidanalainen asetus. Yhtäkään Italian hallituksen ja Comune di Milanon tältä osin esittämää väitettä ei mielestäni voida hyväksyä (B).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asiassa C-232/19 nostetun kanteen tutkittavaksi ottaminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Parlamentti, neuvosto ja komissio väittävät, että Comune di Milanon nostama kanne on jätettävä tutkimatta. Niiden näkemyksen mukaan riidanalainen asetus ei koske Comune di Milanoa suoraan eikä erikseen. Sillä ei myöskään ole oikeussuojan tarvetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Comune di Milano on yhteisö, joka on Italian oikeuden mukaan oikeushenkilö. Jäsenvaltion alueellinen yksikkö, joka on kansallisen oikeuden mukaan oikeushenkilö, voi lähtökohtaisesti nostaa SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaisen kumoamiskanteen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130709">9.7.2013</DATE>, <NAME.CASE>Regione Puglia v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-586/11 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:459">EU:C:2013:459</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Kyseisen määräyksen mukaisesti on kolme tilannetta, joissa luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat nostaa kumoamiskanteita: ensinnäkin, jos riitautettu toimi on osoitettu tällaiselle henkilölle, toiseksi, jos kyseinen toimi koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen, ja kolmanneksi, jos riitautettu toimi on sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä ja koskee kyseistä henkilöä suoraan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaista asetusta ei ole osoitettu Comune di Milanolle. Se ei myöskään ole sääntelytoimi. Comune di Milanon asiavaltuutta on siten arvioitava SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisen vaihtoehdon vaatimusten perusteella: toimen on koskettava sitä suoraan (1) ja erikseen (2). Lisäksi yleisenä edellytyksenä Comune di Milanon on osoitettava, että sillä on oikeussuojan tarve (3).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Comune di Milano täyttää nähdäkseni nämä kaikki nämä edellytykset nyt käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Suoraan koskeminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kahden kriteerin on täytyttävä kumulatiivisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>suoraan koskemisen<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> edellytyksen osalta: riidanalaisella toimenpiteellä on oltava <HT TYPE="ITALIC">välittömiä</HT> vaikutuksia <HT TYPE="ITALIC">yksityisen oikeusasemaan</HT>, eikä se saa jättää niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, <HT TYPE="ITALIC">ollenkaan harkintavaltaa</HT>, jolloin täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-622/16 P–C-624/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:873">EU:C:2018:873</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Aloitan viimeksi mainitusta edellytyksestä (a) ennen kuin tarkastelen sitä, onko toimenpiteellä ollut vaikutuksia Comune di Milanon oikeusasemaan (b).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Harkintavallan tai täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Comune di Milano väittää, että riidanalainen asetus, jossa vahvistetaan erga omnes, että EMA:n kotipaikka Amsterdam, on SEUT 288 artiklan mukainen sitova ja sellaisenaan sovellettava toimi. Sen soveltaminen ei edellytä myöhempien täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>On totta, että kuten parlamentti ja neuvosto väittävät, se seikka, että riitautettu toimi on asetus, jota sovelletaan yleisesti ja suoraan, ei itsessään riitä asiavaltuutta koskevien edellytysten täyttymiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111012">12.10.2011</DATE>, <NAME.CASE>GS v. parlamentti ja neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-149/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2011:590">EU:T:2011:590</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>Suoraan koskeminen<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> ei nimittäin ole sama asia kuin asetuksen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>soveltaminen välittömästi<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Samalla tavalla kuin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>välitön vaikutus<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> ei tarkoita <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>suoraan koskemista<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/> siltä osin kuin kyse on asiavaltuudesta riitauttaa direktiivejä – ks. ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Nordstream 2 AG v. parlamentti ja neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-348/20 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:831">EU:C:2021:831</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> On suoritettava erilainen arviointi sen osoittamiseksi, että kyseinen asetus vaikuttaa suoraan Comune di Milanon oikeusasemaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>On kuitenkin kiistatonta, ettei riidanalaisessa asetuksessa jätetä lainkaan harkintavaltaa valittaessa Amsterdamia EMA:n uudeksi kotipaikaksi. EMA:n kotipaikan valitseminen on automaattista ja perustuu yksinomaan riidanalaiseen asetukseen eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista. Edellytys, jonka mukaan toimenpide ei saa jättää ollenkaan harkintavaltaa tai edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, täyttyy näin ollen selkeästi tässä asiassa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Riidanalaisen asetuksen oikeusvaikutukset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Comune di Milano väittää, että riidanalainen asetus vaikuttaa suoraan sen oikeusasemaan, koska se osallistui Italian tasavallan tarjouksella, jossa EMA:n kotipaikaksi tarjottiin Milanoa, EMA:n kotipaikan valitsemiseen johtaneeseen menettelyyn ja sai suurimman äänimäärän. Riidanlaisella asetuksella kantajan tarjouksen hylkäämisestä tehdään virallista ja vahvistetaan, ettei EMA:n kotipaikka sijaitse sen alueella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Neuvosto ja parlamentti väittävät komission tukemina, ettei riidanalainen asetus koske Comune di Milanoa suoraan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Parlamentin näkemyksen mukaan päätös EMA:n kotipaikasta kuuluu lainsäätäjälle. Tässä suhteessa jäsenvaltioiden edustajien <DATE ISO="20171120">20.11.2017</DATE> tekemällä päätöksellä ei ole sitovia oikeusvaikutuksia. Koska jäsenvaltioiden edustajien päätöksen ja riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneen komission ehdotuksen välillä ei ole oikeudellisesti sitovaa yhteyttä, se, että Amsterdamin kaupungin valinta, joka perustuu jäsenvaltioiden yhteistoimintaan, hyväksyttiin, ei voi itsessään ja sinänsä johtaa siihen, että riidanalainen asetus <HT TYPE="ITALIC">koskee</HT> Comune di Milanoa <HT TYPE="ITALIC">suoraan</HT>. Riidanalaisessa asetuksessa pelkästään vahvistetaan, että EMA:n kotipaikka on Amsterdam. Lainsäätäjälle ei missään vaiheessa esitetty ehdotusta, jossa Milano olisi sen sijaan valittu EMA:n kotipaikaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Neuvoston mukaan Comune di Milano ei ole osoittanut, että sille olisi aiheutunut kielteisiä vaikutuksia riidanalaisen asetuksen antamisesta, koska kyseinen asetus on luonteeltaan pelkästään toteava. Päätös EMA:n kotipaikasta kuuluu nimittäin jäsenvaltioille, ja tässä suhteessa jäsenvaltioiden edustajien päätös on sitova. Milanon valintamenettelyyn osallistumisesta esitetyt väitteet koskevat jäsenvaltion sisäisiä valintoja. Näin ollen tällaisten väitteiden perusteella ei voida päätellä, että riidanalainen asetus koskee Comune di Milanoa suoraan. Se, että Italian tasavalta valitsi tarjouksessaan Milanon kaupungin kotipaikan maantieteelliseksi sijainniksi, ei tarkoita, että Comune di Milano alueellisena yhteisönä on henkilö, jota riidanalainen asetus koskee suoraan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Vaikka parlamentti ja neuvosto esittävät täysin vastakkaiset näkemykset jäsenvaltioiden edustajien päätöksen oikeudellisesta luonteesta, molemmat toimielimet vaikuttavat olevan yksimielisiä siitä, että Amsterdamin valitseminen riidanalaisessa asetuksessa ei koske suoraan Comune di Milanoa. Jos esitetyt väitteet otettaisiin kirjaimellisesti, olisi helppo hylätä näkemys, jonka mukaan riidanalainen asetus <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>koskee suoraan<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/> kantajaa. Yhtäältä, jos jäsenvaltioiden edustajien päätös ei sido oikeudellisesti lainsäätäjää, sen tekemiseen johtaneella tarjousmenettelyllä ei ole vaikutuksia kantajan oikeusasemaan. Se, että Italian tasavalta esitti Milanon kaupungin ehdokkaanaan, ei anna Comune di Milanolle oikeussuojan tarvetta, koska unionin lainsäätäjän menettelyssä kyseistä tarjousta ei yksinkertaisesti ollut koskaan olemassa. Toisaalta, jos jäsenvaltioiden edustajien päätös on sitova, riidanalainen asetus on silloin luonteeltaan puhtaasti toteava. Tässä perustelulinjassa ilmeisesti esitetään, että tällaisessa tilanteessa riidanalaista asetusta voidaan pitää vahvistavana toimena, mikä myös johtaa siihen, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19771025">25.10.1977</DATE>, <NAME.CASE>Metro SB-Großmärkte v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>26/76</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1977:167">EU:C:1977:167</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0004">4</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) tai tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19881215">15.12.1988</DATE>, <NAME.CASE>Irish Cement v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>166/86 ja 220/86</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1988:549">EU:C:1988:549</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Näiden kahden vaihtoehtoisen perustelulinjan yhdistelmä merkitsee huomattavaa virhepäätelmää: Amsterdamin valintaa EMA:n kotipaikaksi ei voida riitauttaa, koska i) siitä päätettiin ei-sitovalla toimella, ii) joka sitten myöhemmin sisällytettiin sitovaan toimeen, joka oli itsessään pelkästään vahvistava. Vaikuttaa siten siltä, että päätös on suoranainen ihme: se yksinkertaisesti syntyi ajallisesti ja tilallisesti ilman, että kukaan tosiasiassa teki sitä ja että kukaan on siitä vastuussa. Sanomattakin on selvää, että tällainen (jumalallinen) luomus jättää mahdollisen kantajan tyhjän päälle, mitä on jokseenkin vaikea hyväksyä etenkin sellaisen asetuksen tapauksessa, joka on selkeästi unionin toimielinten toimi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Samana päivänä esittämässäni ratkaisuehdotuksessa EMA 1/ELA<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ratkaisuehdotukseni EMA 1/ELA, 164–176 kohta.</P></NOTE> yksityiskohtaisesti käsitellyistä syistä olen nimittäin samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden edustajien päätös on toimi, joka ei tuota oikeusvaikutuksia unionin oikeusjärjestyksessä. Se ei näin ollen voi olla SEUT 263 artiklan mukaisen laillisuusvalvonnan kohteena.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Riidanalainen asetus on kuitenkin unionin toimielinten toimi. Se kuuluu siten lähtökohtaisesti unionin tuomioistuimen täysimääräisen laillisuusvalvonnan piiriin. Asia ei voisi olla toisinkaan: (suuren) vallan mukana tulee (suuri) vastuu. Valtaan päättää jostain asiasta liittyy erottamattomasti vastuun ottaminen päätöksestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Näin ollen sitä, vaikuttaako riidanalainen asetus Comune di Milanon oikeusasemaan, on arvioitava <HT TYPE="ITALIC">yksinomaan riidanalaisen asetuksen perusteella</HT>. Onko riidanalaisen asetuksen ja kantajan oikeusaseman välillä suora yhteys?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Mielestäni on. Milano, jota Comune di Milano edustaa alueellisena yhteisönä, joka on oikeushenkilö, kilpaili suoraan EMA:n kotipaikan valinnasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Muilla oikeudenaloilla unionin tuomioistuin on katsonut, että unionin oikeuden toimet, joissa päätetään tällaisen kilpailun tuloksista, voivat koskea <HT TYPE="ITALIC">kilpailijoita</HT> suoraan. Merkittäviä aloja, joilla näin on ollut, ovat esimerkiksi polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, valtiontuki tai jopa tapaukset, joissa riitautetaan päätöksiä, joissa keskittymät todetaan sisämarkkinoille soveltuviksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. kilpailijoiden asiavaltuutta näillä aloilla koskevan oikeuskäytännön systematisoinnista tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180503">3.5.2018</DATE>, <NAME.CASE>Distillerie Bonollo ym. v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-431/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:251">EU:T:2018:251</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Sen sijaan, että kilpailutilanteen olemassaolo olisi ainoastaan <HT TYPE="ITALIC">tosiseikkoja koskeva</HT> tekijä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Kilpailuasemaa markkinoilla on pidetty joissain tapauksissa tosiseikkoja koskevana tekijänä. Ks. esim. julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-583/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:21">EU:C:2013:21</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0071">71</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180503">3.5.2018</DATE>, <NAME.CASE>Distillerie Bonollo ym. v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-431/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:251">EU:T:2018:251</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> se usein määrittää henkilön <HT TYPE="ITALIC">oikeus</HT>aseman unionin oikeuden eri aloilla. Unionin tuomioistuin on myöntänyt tämän <HT TYPE="ITALIC">valtiontukien</HT> alalla, jossa se on todennut, että jos kantaja osoittaa, että komission päätös voi asettaa sen epäedulliseen kilpailutilanteeseen, päätös vaikuttaa kantajan oikeusasemaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-622/16 P–C-624/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:873">EU:C:2018:873</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Julkisten hankintojen</HT> ala tarjoaa kuitenkin lähimmän mahdollisen vertailukohdan nyt käsiteltävissä asioissa. Päätökset hankintasopimuksen tekemisestä toisten tarjoajien kanssa koskevat suoraan tarjoajia, joiden tarjouksia ei ole hyväksytty.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. äskettäisenä esimerkkinä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210210">10.2.2021</DATE>, <NAME.CASE>Sophia Group v. parlamentti</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-578/19</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2021:77">EU:T:2021:77</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130320">20.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>Nexans France v. Fusion for energy -yhteisyritys</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-415/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:141">EU:T:2013:141</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Tällä oikeudenalalla toimen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>koskeminen suoraan<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> tarjoajia, jotka eivät ole tulleet valituiksi, ei kuitenkaan ole yleensä ongelma, koska päätökseen tehdä sopimus tietyn tarjoajan kanssa liittyy päätös muiden tarjousten hylkäämisestä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. esim. unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta <DATE ISO="20180718">18.7.2018</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="193" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2018">EUVL 2018, L 193, s. 1</REF.DOC.OJ>) 170 artikla.</P></NOTE> Se, että toimen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>koskeminen suoraan<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/> kilpailijoita tällä alalla on jokseenkin selviö, ei kuitenkaan vaikuta siihen, että kilpailutilanne, jossa eri tarjoajat ovat, riittää itsessään siihen, että kyse on suoraan koskemisesta. Päinvastoin se, että hylätyksi tulleille tarjoajille annetaan menettelyllisiä oikeuksia johdetussa oikeudessa, merkitsee sen tosiseikan nimenomaista tunnustamista, että tarjouskilpailumenettelyn tulokset koskevat niitä suoraan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Joukko tiettyjä johdetun oikeuden säädöksiä voi tietenkin tuskin olla ratkaiseva nyt käsiteltävän asian kaltaisessa hyvin ainutlaatuisessa tilanteessa. Katson kuitenkin, että näiden erityisten sääntelyjärjestelmien erityispiirteistä huolimatta niissä on yksi ja sama teema: kilpailijoihin voi kohdistua oikeusvaikutuksia olosuhteissa, joissa ne kilpailevat suoraan unionin oikeuden perusteella myönnettävistä varoista tai resursseista. Päätös osoittaa varat yhdelle henkilölle koskee suoraan niitä muita kilpailijoita, jotka eivät voi saada samoja varoja. Niiden<?PAGE NO="17"?> oikeudellinen tilanne muuttuu mahdollisesti valituksi tulevasta ehdokkaasta hylätyksi ehdokkaaksi. Todennäköisesti selkein esimerkki tästä jokseenkin yksinkertaisesta päättelystä löytyy tuomiosta Les Verts, jossa Euroopan parlamentin puhemiehistön kilpaileville poliittisille ryhmittymille myöntämän tuen katsottiin – verrattain suppean tarkastelun päätteeksi – koskevan suoraan kantajana ollutta yhdistystä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19860423">23.4.1986</DATE>, <NAME.CASE>Les Verts v. parlamentti</NAME.CASE> (<NO.CASE>294/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1986:166">EU:C:1986:166</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Tällä logiikalla on kuitenkin ehdottomasti rajansa. Siitä, ettei voittanut arpajaisissa, ei voi valittaa, ellei ole ensin ostanut arpajaislipuketta. Toisin sanoen riidanalaisen asetuksen ei voitaisi katsoa koskevan Comune di Milanoa suoraan, ellei se olisi ensin esittäytynyt <HT TYPE="ITALIC">kilpailijana</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Näin ei kuitenkaan selvästikään ole. On riidatonta, että <HT TYPE="ITALIC">tosiseikkojen näkökulmasta tarkasteltuna</HT> Milano oli yksi ehdokaskaupungeista EMA:n kotipaikaksi. Tämä seikka on ennen kaikkea ratkaiseva määritettäessä, koskeeko riidanalainen asetus kantajaa erikseen. Se on kuitenkin myös merkityksellinen määritettäessä kantajan oikeusasemaa kilpailijana sen selvittämiseksi, koskeeko riidanalainen asetus sitä suoraan. Tässä kohtaa on riittävää todeta, että sen lisäksi, että Milanon kaupunki oli selkeästi yksi ehdokaskaupungeista jäsenvaltioiden edustajien päätökseen johtaneen menettelyn aikana, sen tarjousta harkittiin nimenomaisesti lainsäädäntömenettelyn kuluessa ja siitä esitettiin useita tarkistusehdotuksia parlamentin menettelyssä. Milanon asemaa kilpailijana ei siten voida kyseenalaistaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Koskeeko riidanalainen asetus siten <HT TYPE="ITALIC">Comune di Milanoa</HT>? Jos ymmärsin neuvoston esittämän väitteen oikein, se seikka, että kaupunki maantieteellisenä paikkana on tarkoitus valita unionin viraston kotipaikaksi, ei tarkoita, että riidanalainen asetus koskee alueellista yhteisöä, joka on oikeushenkilö, tässä tapauksessa Comune di Milanoa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Tämä väite ei voi yksinkertaisesti pitää paikkaansa. Kun tämä väite viedään loogisesti loppuun saakka, tämä tarkoittaisi, että unionin toimi, jossa tietty kaupunki vahvistetaan unionin viraston kotipaikaksi, ei koskisi suoraan myöskään viraston kotipaikaksi valittua kaupunkia. Samaan tapaan se ei koskisi suoraan myöskään kaupunkia, josta virasto siirtyy uuteen kotipaikkaansa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Nyt käsiteltävässä asiassa Lontoon kaupunki olisi samankaltaisessa asemassa kuin Amsterdam siltä osin kuin kansallisuudella ei ole merkitystä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaisen asiavaltuuden kannalta, myöskään silloin, kun on kyse kolmansien maiden asiavaltuudesta (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210622">22.6.2021</DATE>, <NAME.CASE>Venezuela v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-872/19 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:507">EU:C:2021:507</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Kyseisen tuomion 40–53 kohdassa esitettyä päättelyä voidaan soveltaa täysin kolmansien maiden alueellisiin yksiköihin.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Minun on vaikea hyväksyä tällaista päätelmää. On nimittäin vaikea sivuuttaa niitä erityisen merkittäviä tosiasiallisia ja myös oikeudellisia seurauksia, joita viraston kotipaikan valitsemisella on paikallisviranomaisille paitsi etujen ja haasteiden myös oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta. Vaikka paikallisyksiköiden erityiset oikeudet ja velvollisuudet saatetaan esittää yksityiskohtaisemmin kyseisen jäsenvaltion kanssa tehtävässä kotipaikkasopimuksessa, päätös, jossa kotipaikaksi valitaan <HT TYPE="ITALIC">yksi</HT> tietty kaupunki eikä jotain <HT TYPE="ITALIC">toista</HT> kaupunkia, koskee kiistatta suoraan paikallista alueellista yhteisöä. Mahdollisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin hyötyihin liittyvistä käytännön seurauksista riippumatta <HT TYPE="ITALIC">toimi, jossa kaupunki valitaan</HT> unionin viraston <HT TYPE="ITALIC">kotipaikaksi</HT>, vaikuttaa luontaisesti ja välittömästi sen oikeusasemaan tästä kotipaikasta <HT TYPE="ITALIC">kilpailevana</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>On sanomattakin selvää, että unionin varoja koskevaa oikeuskäytäntöä ei voida tästä syystä soveltaa analogisesti tässä yhteydessä. Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070322">22.3.2007</DATE>, <NAME.CASE>Regione Siciliana v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-15/06 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:183">EU:C:2007:183</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Eurooppalaisten kaupunkien, jotka ovat (tai haluavat olla) unionin virastojen kotipaikkoja, roolia ei voida supistaa pelkäksi fyysiseksi sijainniksi jäsenvaltiossa. Toisin kuin neuvosto väittää, kaupungin valitsemista viraston kotipaikaksi ei voida pitää pelkästään jäsenvaltion sisäisenä<?PAGE NO="18"?> asiana. On paikallaan huomauttaa, että toisin kuin tietyissä muissa tapauksissa aiemmin, riidanalaisessa asetuksessa vahvistetaan viraston kotipaikka <HT TYPE="ITALIC">mainitsemalla</HT> alueellisena yksikkönä <HT TYPE="ITALIC">nimenomaisesti kaupunki eikä jäsenvaltiota</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ks. esim. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön luomisesta <DATE ISO="19750526">26.5.1975</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1365/75 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="139" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1975">EYVL 1975, L 139, s. 1</REF.DOC.OJ>) 4 artiklan 2 kohta, jossa säädettiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>säätiön kotipaikka on Irlannissa<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>. Valtion- tai hallitusten päämiesten tasolla <DATE ISO="19931029">29.10.1993</DATE> kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat myös päättivät, että sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) kotipaikka on Espanjan hallituksen nimeämä kaupunki Espanjassa – jäsenvaltioiden hallitusten valtion- tai hallitusten päämiesten tasolla kokoontuneiden edustajien yhteisellä sopimuksella tehty päätös Euroopan yhteisöjen tiettyjen elinten ja yksikköjen sekä Europolin kotipaikan vahvistamisesta (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="323" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1993">EYVL 1993, C 323, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Neuvoston esittämää väitettä on siten mielestäni mahdotonta hyväksyä. Alkuperäinen valinta, mikä kaupunki jäsenvaltiossa voi kilpailla kotipaikasta, on tietenkin jäsenvaltion sisäinen asia. Virastoa isännöivän kaupungin valinta ja kaikkien muiden kilpailijoiden samanaikainen hylkääminen ei kuitenkaan ole enää <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>vain jäsenvaltion sisäinen asia<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>. Unionin toimessa tehdään selkeästi päätös yksittäisen kaupungin eikä pelkästään jäsenvaltion tasolla, joten se koskee kyseistä kaupunkia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Jos neuvoston päättelyä seurattaisiin sen (epä)loogiseen päätepisteeseen saakka ja kaikessa tässä olisi todellakin kyse <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>puhtaasti jäsenvaltion sisäisestä<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> asiasta, jäsenvaltiolla, jonka ehdottama kaupunki valittiin, pitäisi myös olla vapaus yksinkertaisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>siirtää<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> viraston kotipaikka maantieteellisellä alueellaan sijaitsevaan toiseen paikkaan. Alankomaiden kuningaskunta voisi siten vapaasti siirtää EMA:n milloin tahansa esimerkiksi Tilburgiin tai Lelystadiin.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Analogisesti: tarkoittaisiko tämä näin ollen myös sitä, että (unionin) oikeuden toimi, joka koskee komission jäsenen nimittämistä (tai erottamista), ei koske komission jäsenen kaltaista luonnollista henkilöä suoraan, koska viime kädessä jäsenvaltio ehdotti ensimmäisenä hänen nimeään?<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Sivumennen sanoen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>suoraan koskemisen<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/> edellytystä ei tarkastella lainkaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150512">12.5.2015</DATE>, <NAME.CASE>Dalli v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-562/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:270">EU:T:2015:270</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jossa oli kyseessä kumoamiskanne komission puheenjohtajan väitetysti tekemästä suullisesta päätöksestä käyttää oikeuttaan pyytää kantajaa esittämään eronpyyntönsä komission jäsenenä SEU 17 artiklan 6 kohdan nojalla.</P></NOTE> Se, että jäsenvaltio tekee alustavan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>ehdolle asettamisen<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>, ei voi tarkoittaa, että yhteisö, joka on erillinen ja itsenäinen oikeushenkilö, on aina pelkästään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>objekti<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/> eikä sitä voida pitää <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>subjektina<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>, vaikka toimet, joissa nimenomaisesti viitataan siihen ja jotka vaikuttavat sen oikeusasemaan, koskevat sitä suoraan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Katson näin ollen, että riidanalaisen asetuksen antaminen muutti suoraan Comune di Milanon oikeusasemaa. Riidanalaisessa asetuksessa vahvistettiin oikeudellisesti sitovin vaikutuksin Amsterdamin kaupunki EMA:n kotipaikaksi, jolloin Milano ei automaattisesti voi toimia kyseisen viraston kotipaikkana.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Erikseen koskeminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Jotta unionin toimielimen antama yleisesti sovellettava toimi koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä erikseen, kyseessä olevan toimen on vaikutettava tällaiseen henkilöön sille tunnusomaisten erityispiirteiden <HT TYPE="ITALIC">tai</HT> sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella tämä henkilö erottuu kaikista muista ja voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin adressaatti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19630715">15.7.1963</DATE>, <NAME.CASE>Plaumann v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>25/62</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1963:17">EU:C:1963:17</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, s. 107) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210715">15.7.2021</DATE>, <NAME.CASE>Deutsche Lufthansa v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-453/19 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:608">EU:C:2021:608</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Comune di Milano toteaa kannekirjelmässään, että se on osallistunut täysimääräisesti tarjouksen valmisteluun ja riidanalaisen asetuksen johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa ja 1 artiklassa mainittuun valintamenettelyyn. Riidanalainen asetus koskee Comune di Milanoa erikseen sen erityisasemassa valintamenettelyssä mukana olleena ehdokaskaupunkina. Milano olisi nimittäin mainittu riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa, ellei Amsterdamin kaupunkia olisi valittu. Lisäksi esittäessään Milanoa Italian tasavallan tarjoukseksi<?PAGE NO="19"?> Comune di Milano pyrki edistämään perussääntönsä 3 artiklan mukaisesti alueensa sosioekonomista ja teollista kehitystä. Amsterdamin valitseminen EMA:n kotipaikaksi vaikeuttaa Comune di Milanon kykyä käyttää toimivaltaansa haluamallaan tavalla. Lisäksi Comune di Milanolle aiheutui kuluja, ja se teki kilpailua varten tutkimusta. Se myös vastaanotti EMA:n valtuuskunnan voidakseen ymmärtää paremmin ja täyttää valintakriteerit. Comune di Milano myös muistuttaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä otetaan huomioon tilanne, jossa henkilö mainitaan nimenomaisesti riitautettuja unionin toimia valmistelevissa toimissa, ja myös se, kun näissä toimissa otetaan huomioon kantajia koskevia erityisiä osatekijöitä. Comune di Milano viittaa tältä osin polkumyyntulleja<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19910516">16.5.1991</DATE>, <NAME.CASE>Extramet Industrie v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-358/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:214">EU:C:1991:214</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> ja julkisia hankintoja koskevaan oikeuskäytäntöön.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19821028">28.10.1982</DATE>, <NAME.CASE>Groupement des Agences de voyages v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>135/81</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:371">EU:C:1982:371</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0011">11</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Neuvosto ja parlamentti väittävät komission tukemina, ettei riidanalainen asetus koske Comune di Milanoa erikseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Neuvosto esittää, että vaikka Comune di Milano vetoaa perussääntönsä 3 artiklaan, se ei ole osoittanut, miten riidanalaisen asetuksen antaminen on vaikuttanut sille kansallisessa oikeusjärjestyksessä annetun toimivallan käyttämiseen. Comune di Milanolle aiheutuneilla kuluilla ei ole komission mukaan myöskään merkitystä. Ne liittyvät itse asiassa puhtaasti sisäistä organisaatiota koskevaan kysymykseen, joka kuuluu Italian valtiolle. Neuvosto väittää lisäksi, ettei Comune di Milano ollut millään tavalla osallisena riidanalaisen asetuksen antamismenettelyssä. Sen osallistuminen Italian tasavallan tarjouksen valmisteluun ei riitä osoittamaan, että riidanalainen asetus koskee sitä erikseen. Valintasäännöissä, jotka hyväksyttiin <DATE ISO="20170622">22.6.2017</DATE>, ei anneta mitään oikeuksia muille oikeussubjekteille kuin jäsenvaltioille: niiden tehtävä on esittää tarjoukset, vaihtaa tietoja komission kanssa ja osallistua äänestysmenettelyyn. Neuvoston mukaan sillä ei ole merkitystä, että jotkin jäsenvaltiot ottivat ehdokaskaupunkinsa mukaan tarjoustensa valmisteluun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>Parlamentti puolestaan väittää, että <DATE ISO="20170622">22.6.2017</DATE> hyväksyttyjen valintasääntöjen mukainen jäsenvaltioiden yhteistyö eroaa täysin unionin päätöksentekomenettelystä. Kantajan osallistuminen tähän yhteistyökehykseen ei voisi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>yksilöidä<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/> kantajaa siten, että erikseen koskemisen edellytys täyttyisi. Ei myöskään ole mitään unionin oikeuden säännöstä tai määräystä, jossa lainsäätäjä velvoitettaisiin ottamaan huomioon kantajan tilanne riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneen menettelyn kuluessa. Valintasäännöissä annetaan joka tapauksessa rooli ainoastaan jäsenvaltioille eikä paikallisviranomaisille, tämän vaikuttamatta valintasääntöjen arvoon.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Se viittaa analogisesti määräykseen <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080602">2.6.2008</DATE>, <NAME.CASE>WWF-UK v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-91/07</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:170">EU:T:2008:170</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0072">72</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>Olen yhtä mieltä parlamentin ja neuvoston kanssa siitä, että väitteet, jotka Comune di Milano on esittänyt sosioekonomisista vaikutuksista, joita sen alueella sijaitsevan Milanon valitsemisella kotipaikaksi olisi ollut, sekä Italian tasavallan tarjoukseen osallistumisesta sille aiheutuneista kuluista ja vaivannäöstä, eivät voi sellaisinaan riittää osoittamaan, että riidanalainen asetus koskee sitä erikseen. Se, että alueellinen yhteisö vetoaa siihen, että unionin toimi voi vaikuttaa sen alueen sosioekonomisiin olosuhteisiin, ei riitä siihen, että kyseisen toimen voitaisiin katsoa koskevan asianomaista yhteisöä, eikä etenkään siihen, että sen voitaisiin katsoa koskevan sitä erikseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ks. vastaavasti määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980616">16.6.1998</DATE>, <NAME.CASE>Comunidad Autónoma de Cantabria v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-238/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1998:126">EU:T:1998:126</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19981023">23.10.1998</DATE>, <NAME.CASE>Regione Puglia v. komissio ja Espanja</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-609/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1998:249">EU:T:1998:249</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="20"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108.</NO.P><TXT>Olen myös samaa mieltä neuvoston kanssa siitä, ettei riidanalaisen asetuksen voida katsoa vaikuttaneen Comune di Milanon oikeuksien käyttöön. Vlaams Gewest -kriteeri<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980430">30.4.1998</DATE>, <NAME.CASE>Vlaams Gewest v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-214/95</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1998:77">EU:T:1998:77</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20021023">23.10.2002</DATE>, <NAME.CASE>Diputación Foral de Guipúzcoa v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-269/99, T-271/99 ja T-272/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2002:258">EU:T:2002:258</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990615">15.6.1999</DATE>, <NAME.CASE>Regione Autonoma Friuli-Venezia Giulia v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-288/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1999:125">EU:T:1999:125</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) tai tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20051005">5.10.2005</DATE>, <NAME.CASE>Land Oberösterreich v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-366/03 ja T-235/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2005:347">EU:T:2005:347</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Tämän oikeuskäytännön perusteellisemmasta tarkastelusta ks. ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Région de Bruxelles-Capitale v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-352/19 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:588">EU:C:2020:588</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ei mielestäni ole merkityksellinen nyt käsiteltävien asioiden kannalta. En näe, miten se, että Amsterdam on valittu EMA:n kotipaikaksi riidanalaisessa asetuksessa Milanon sijasta, voisi estää Comune di Milanoa käyttämästä itsenäistä toimivaltaansa Vlaams Gewest -kriteerissä tarkoitetulla tavalla. Yhteys tämän toimivallan käyttöön on korkeintaan välillinen ja hypoteettinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse siitä, että riidanalainen asetus koskisi alueellista yhteisöä siksi, että sen itsenäisen toimivallan käyttöä olisi rajoitettu (Vlaams Gewest -kriteeri).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Vlaams Gewest -kriteeri ei joka tapauksessa ole selvästikään ainoa tapa, jolla alueellinen yhteisö voi osoittaa toimen koskevan sitä suoraan ja erikseen – ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000210">10.2.2000</DATE>, <NAME.CASE>Nederlandse Antillen v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-32/98 ja T-41/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2000:36">EU:T:2000:36</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Se, että riidanalainen asetus koskee Comune di Milanoa, perustuu sen asemaan kilpailijana, koska Milanon kaupunkia ei valittu unionin viraston kotipaikaksi riidanalaisessa asetuksessa. Sitä, koskeeko riidanalainen asetus Comune di Milanoa erikseen, on arvioitava juuri riidanalaisessa asetuksessa tehdyn EMA:n kotipaikan valinnan osalta. Tältä osin merkityksellinen on kriteeri, jota nimitetään yleisesti Plaumann-kriteeriksi: ratkaisevan arviointiperusteen muodostavat kantajalle tunnusomaiset erityispiirteet tai sellainen tosiasiallisen tilanne, jonka perusteella kantaja erottuu kaikista muista ja voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin adressaatti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Ks. edellä alaviite 39.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110.</NO.P><TXT>On useita tekijöitä, jotka <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>yksilöivät<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> Comune di Milanon tilanteen ja siten erottavat sen kaikista muista henkilöistä tehden siitä adressaatin kaltaisen. On korostettava <HT TYPE="ITALIC">tosiasiallista tilannetta</HT>, johon riidanalainen asetus ja sen antamiseen johtanut menettely ovat asettaneet Comune di Milanon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111.</NO.P><TXT>Ensinnäkin riidanalaisen asetuksen johdanto-osan aivan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, että Amsterdamin valinta EMA:n uudeksi kotipaikaksi perustuu jäsenvaltioiden edustajien päätökseen. Tämä perustelukappale ilmentää riidanalaisen asetuksen antamisen varsinaista tarkoitusta. Riippumatta siitä, tuottaako kyseinen päätös oikeusvaikutuksia vai ei, tosiseikkojen näkökulmasta tarkasteltuna se muodostaa perustan, jonka perusteella EMA:n kotipaikka vahvistettiin. Näin ollen, myöskin tosiseikkojen näkökulmasta tarkasteltuna, ei voida sivuuttaa sitä, että Milano oli yksi ehdokaskaupungeista, joita harkittiin kotipaikaksi ja joka sai ääniä. Tässä ominaisuudessaan Milanon kaupunki, ja tarkemmin ottaen Comune di Milano, paitsi kuului ehdokaskaupunkien hyvin rajattuun, suljettuun ryhmään myös yksilöitiin jäsenvaltioiden valintamenettelyssä, jossa se pääsi viimeiseen vaiheeseen ainoana Amsterdamin suorana kilpailijana ja jossa sen tarjous hylättiin arvontaa koskevien valintasääntöjen vuoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112.</NO.P><TXT>Toiseksi, kuten neuvosto on esittänyt asiassa C-106/19 toimittamassaan vastineessa, Milanosta myös keskusteltiin EMA:n mahdollisena kotipaikkana lainsäädäntömenettelyn kuluessa, kun parlamentin käsittelyssä esitettiin useita tarkistuksia (joita ei hyväksytty).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Ks. <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>Tarkistukset 39, 46, 47 ja 48<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan <DATE ISO="20180131">31.1.2018</DATE> esittämä ehdotus asetukseksi, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>Tarkistukset 1–51, Mietintöluonnos, Giovanni La Via, Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainti<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/> (COM(2017)0735 – C8-0421/2017 – 2017/0328(COD)) – https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/ENVI-AM-<DATE ISO="68910106">616891</DATE>_EN.pdf.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="21"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113.</NO.P><TXT>Yhteenvetona voidaan todeta, että jäsenvaltioiden päätökseen johtanut menettely samoin kuin riidanalaisen asetuksen antamiseen huipentunut lainsäädäntömenettely osoittavat ne erityiset tosiasialliset olosuhteet, jotka erottavat ja jopa yksilöivät Comune di Milanon. Riidanalainen asetus, jossa ratkaistaan sen EMA:n kotipaikaksi valituksi tulemisen kohtalo, koskee erikseen Comune di Milanoa yhden ehdokaskaupungin oikeudellisena ilmentymänä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19790306">6.3.1979</DATE>, <NAME.CASE>Simmenthal v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>92/78</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1979:53">EU:C:1979:53</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. CAS Succhi di Frutta</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-496/99 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:236">EU:C:2004:236</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Oikeussuojan tarve</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan tutkia vain siltä osin kuin tällä henkilöllä on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi näin mahdollisesti tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä. Kantajan on esitettävä näyttö tästä intressistä, jota arvioidaan sen päivän osalta, jolloin kanne on nostettu, ja joka muodostaa olennaisen ja ensimmäisen edellytyksen kaikille kanteille.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190327">27.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Canadian Solar Emea ym. v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-236/17 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:258">EU:C:2019:258</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0091">91</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115.</NO.P><TXT>Comune di Milano väittää kannekirjelmässään, että sillä on oikeussuojan tarve. Ensinnäkin, jos sen kanne hyväksytään, Milanon kaupunki voisi tulla valituksi EMA:n kotipaikaksi ilman, että on tarpeen toteuttaa uusi valintamenettely. Siinä tapauksessa, että valintamenettely olisi toistettava, Italian tasavallan tarjouksella olisi parhaat mahdollisuudet menestyä, kun otetaan huomioon sen objektiiviset ominaisuudet. Vaikka Milanoa ei jostain syystä valittaisikaan EMA:n kotipaikaksi, Milanolla olisi edelleen oikeussuojan tarve. Se voisi vaatia tilanteensa palauttamista taloudellisten korvausten muodossa. Se voisi myös hyötyä, jos se olisi ehdokkaana tulevissa tarjouskilpailuissa muiden unionin virastojen tai elinten kotipaikasta, koska sääntöjenvastaisuudet, jotka unionin tuomioistuin toteaa nyt kyseessä olevassa menettelyssä, eivät vaikuttaisi näihin valintamenettelyihin. Lisäksi Comune di Milano väittää, että sillä on oikeussuojan tarve, kun otetaan huomioon EMA:n kotipaikan sen alueelle siirtämisen merkittävät sosioekonomiset ja teolliset vaikutukset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116.</NO.P><TXT>Neuvosto, parlamentti ja komissio katsovat, ettei Comune di Milanolla ole oikeussuojan tarvetta. Ensinnäkin neuvosto ja parlamentti väittävät lähinnä, ettei kantajan nostaman kanteen menestyminen tarkoita välttämättä sitä, että EMA:n kotipaikaksi tulisi Milano. Vaikka Italian tasavalta päättäisikin esittää Milanoa uudelleen ehdokaskaupunkinaan, tulevien valintojen tuloksia on mahdotonta ennakoida. Mahdollinen tuleva intressi tulevaan valintamenettelyyn, jota lainvastaisuus ei rasita, on nimittäin hypoteettinen. Kyseessä ei ole suora ja todellinen intressi vaan pikemminkin ainoastaan mahdollinen ja välillinen intressi. Toiseksi neuvosto katsoo, että mahdollista vahingonkorvausvaatimusta koskeva väite olisi myös hylättävä. Riidanalainen asetus ei ole Comune di Milanolle väitetysti aiheutuneen vahingon syy. Kolmanneksi sosioekonomisiin ja teollisiin intresseihin liittyvillä seurauksilla ei ole merkitystä, koska unionin tuomioistuin on todennut, etteivät nämä näkökohdat riitä osoittamaan oikeussuojan tarvetta. Neljänneksi parlamentin mukaan riidanalaisella asetuksella ei puututa kantajan lainsäädännölliseen tai taloudelliseen itsemääräämisoikeuteen. Se ei myöskään voi vedota omaan intressiin valintamenettelyyn osallistumisensa perusteella. Comune di Milanolla ei ole omaa intressiä, joka eroaisi Italian valtion intressistä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="22"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117.</NO.P><TXT>Olen samaa mieltä siitä, että vaikka lähtökohtaisesti vahingonkorvauskanteen mahdollisuus riittää oikeussuojan tarpeen syntymiseen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150917">17.9.2015</DATE>, <NAME.CASE>Mory ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-33/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:609">EU:C:2015:609</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0069">69</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0079">79</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181107">7.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>BPC Lux 2 ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-544/17 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:880">EU:C:2018:880</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Tässä yhteydessä voitaisiin myös muistuttaa, että unionin toimielimet eivät ole suojassa SEUT 268 ja SEUT 340 artiklan nojalla nostettavilta vahingonkorvauskanteilta myöskään toimiessaan unionin oikeudellisen kehyksen ulkopuolella. Ks. tässä yhteydessä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160920">20.9.2016</DATE>, <NAME.CASE>Ledra Advertising ym. v. komissio ja EKP</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-8/15 P–C-10/15 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:701">EU:C:2016:701</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> tällainen kanne ei voi olla pelkästään hypoteettinen. Comune di Milano ei voi yksinkertaisesti perustella oikeussuojan tarvettaan vetoamalla pelkästään mahdollisuuteen nostaa tulevaisuudessa kanne vahingonkorvauksen saamiseksi esittämättä konkreettisia seikkoja väitetyn lainvastaisuuden seurauksista ja vahingon luonteesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200430">30.4.2020</DATE>, <NAME.CASE>Izba Gospodarcza Producentów i Operatorów Urządzeń Rozrywkowych v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-560/18 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:330">EU:C:2020:330</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118.</NO.P><TXT>Riippumatta siitä, saatetaanko tulevaisuudessa mahdollisesti nostaa vahingonkorvauskanne vai ei, Comune di Milano on mielestäni kuitenkin osoittanut riittävästi oikeussuojan tarpeensa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119.</NO.P><TXT>Jos riidanalainen asetus kumottaisiin, on selvää, että jollain muulla kaupungilla kuin Amsterdamilla olisi uudelleen mahdollisuus tulla valituksi EMA:n kotipaikaksi. Näihin kuuluu Milano, joka oli yksi menestyksekkäimmistä kilpailijoista jäsenvaltioiden edustajien päätökseen johtaneessa menettelyssä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120.</NO.P><TXT>Vaikka julkisia hankintoja koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö onkin annettu erilaisella ja erityisellä unionin oikeuden alalla, sen perustana olevia perusteita voidaan soveltaa täysin nyt käsiteltäviin asioihin. Kilpailijalla on oikeussuojan tarve siinä määrin kuin riitautetun toimen kumoaminen merkitsisi valintamenettelyn aloittamista uudelleen ja kantajan mahdollisuutta esittää uusi tarjous.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000706">6.7.2000</DATE>, <NAME.CASE>AICS v. parlamentti</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-139/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2000:182">EU:T:2000:182</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Oikeussuojan tarve voi olla olemassa myös silloin, kun kilpailija on menettänyt kaikki mahdollisuudet tulla valituksi, koska se hyötyisi mahdollisesti tulevaisuudessa samankaltaisista <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>virheettömistä<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/> menettelyistä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100511">11.5.2010</DATE>, <NAME.CASE>PC-Ware Information Technologies v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-121/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2010:183">EU:T:2010:183</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) tai tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110920">20.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>Evropaïki Dynamiki v. EIP</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-461/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2011:494">EU:T:2011:494</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tulevan lainvastaisuuden välttämistä koskeva peruste pätee nimittäin julkisia hankintoja koskevan oikeuskäytännön muodostaman nimenomaisen kehyksen ulkopuolellakin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180906">6.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Bank Mellat v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-430/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:668">EU:C:2018:668</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) tai tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070607">7.6.2007</DATE>, <NAME.CASE>Wunenburger v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-362/05 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:322">EU:C:2007:322</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180322">22.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>De Capitani v. parlamentti</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-540/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:167">EU:T:2018:167</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Vaikka riitautettu valintamenettely oli hyvin erityislaatuinen ja luonteeltaan sui generis, mihin muuhun logiikkaan perustuu tällainen erityinen asiayhteys, joka luojiensa suunnitelmassa muistuttaa läheisesti tarjouskilpailua?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121.</NO.P><TXT>Lisäksi sillä, että Italian hallitus on nostanut itsenäisen kanteen, ei ole merkitystä. Kuten vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsotaan, se seikka, että sekä jäsenvaltiolla että siihen kuuluvalla alueella on samanaikainen oikeussuojan tarve saman toimenpiteen osalta, ei tarkoita, ettei alueen oikeussuojan tarve riittäisi SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla nostetun kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen perusteeksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980430">30.4.1998</DATE>, <NAME.CASE>Vlaams Gewest v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-214/95</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1998:77">EU:T:1998:77</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19991215">15.12.1999</DATE>, <NAME.CASE>Freistaat Sachsen ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-132/96 ja T-143/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1999:326">EU:T:1999:326</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0092">92</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000210">10.2.2000</DATE>, <NAME.CASE>Nederlandse Antillen v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-32/98 ja T-41/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2000:36">EU:T:2000:36</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0122"><NO.P>122.</NO.P><TXT>Yhteenvetona Comune di Milanolla on nähdäkseni asiavaltuus riitauttaa riidanalainen asetus ja tässä yhteydessä oikeussuojan tarve. Olen hyvin tietoinen siitä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on tiukka, kun kyse on ei-etuoikeutettujen kantajien asiavaltuudesta SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla. Vaikka kyseisessä oikeuskäytännössä asetetaankin asiavaltuudelle useita edellytyksiä, sitä ei pitäisi kuitenkaan viedä niin pitkälle, että se muuttuu<?PAGE NO="23"?> eriskummalliseksi ja siten epäoikeudenmukaiseksi. Jollain vaistonvaraisella tasolla ja ennen kuin tätä kysymystä sumentaa runsas oikeuskäytäntö, joka on täynnä sitä koskevia yksityiskohtia, miksi kukaan ei voi riitauttaa mitään suoraan unionin tuomioistuimissa, kysymys Comune di Milanon asiavaltuudesta on tosiasiassa jokseenkin yksinkertainen: tällaisissa hyvin erityisissä ja harvinaisissa olosuhteissa se seikka, ettei Milano tullut valituksi, koskee selvästi kyseistä kaupunkia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0123"><NO.P>123.</NO.P><TXT>Tältä osin olen aina kokenut hyvin hyödylliseksi tarkistuttaa toisinaan harkitsemani oikeudelliset ratkaisut tavallisilla ihmisillä, jotka eivät siis ole unionin oikeuteen erikoistuneita juristeja eivätkä ihannetapauksissa juristeja ollenkaan. Sitä voitaisiin kutsua tosiasioiden katsomiseksi silmästä silmään. Pystynkö selittämään tietyt oikeudelliset ajatukset ja näkemykset älykkäille ihmisille? Ellen, nämä ajatukset eivät todennäköisesti onnistu vakuuttamaan ketään. Tai ne ovat yksinkertaisesti virheellisiä. Mielestäni on melko haastavaa selittää (ja oikeuttaa) tällaisessa asiayhteydessä sellaista näkemystä, että (suljetun) valintamenettelyn lopputulos ei koske sellaista, joka osallistui tähän valintamenettelyyn muttei tullut valituksi, ja ettei sillä ole minkäänlaista oikeussuojan tarvetta tältä osin. Näin on jo ennen kuin lisään, että jos tällaisella kilpailijalla ei ole asiavaltuutta unionin tuomioistuimessa, realistisesti se ei voi riitauttaa kyseistä lopputulosta myöskään missään muualla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asiakysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0124"><NO.P>124.</NO.P><TXT>Kun tarkastellaan asiakysymystä, nyt käsiteltävät asiat ovat erittäin monitahoisia mutta samanaikaisesti mahdollisesti hyvin suoraviivaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0125"><NO.P>125.</NO.P><TXT>Ensi näkemältä tarkasteltuna useat asianosaisten ja väliintulijoiden nyt käsiteltävissä asioissa esittämät väitteet ovat yksinkertaisesti hämmentäviä ja pelkkää edistynyttä oikeudellista akrobatiaa. Jäsenvaltio ja paikallinen yhteisö pyrkivät suojelemaan Euroopan parlamentin oikeuksia tietyssä asiassa, ilmeisesti saman parlamentin tahdon vastaisesti, samalla kun rinnakkaisessa menettelyssä viimeksi mainittu toimielin vaatii näiden samojen oikeuksien kunnioittamista. Jäsenvaltio väittää, että jäsenvaltioilla ei ole toimivaltaa tehdä päätöstä virastojen kotipaikasta, mutta se oli aiemmin ja ilmeisesti myös myöhemmin valmis osallistumaan juuri asianomaisiin valintamenettelyihin. Neuvosto puolestaan katsoo, että jäsenvaltioiden edustajien unionin viraston kotipaikasta SEUT 341 artiklan mukaisesti tekemä päätös sitoo kaikkia – ilman että kenenkään lainsäädäntävaltaa tosiasiallisesti rajoitetaan – etenkin sen osalta, missä tämä kysymys olisi tarkasti ottaen ratkaistava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0126"><NO.P>126.</NO.P><TXT>On useita syitä, miksi nämä erilaiset näkökannat ovat kiehtovia. Tässä menettelyssä yhdistyy viisi eri asiaa, joissa eri toimijat ajavat jokseenkin monivivahteisia etuja. Jäsenvaltioiden edustajien päätöksen ja sen myöhemmän unionin oikeusjärjestyksessä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>täytäntöönpanon<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/> välinen yhteys etenkin tosiseikkojen ja toimielinten aiemman käytännön kannalta aiheuttaa myös huomattavaa monimutkaisuutta. Tällaisessa kehyksessä on nimittäin mahdotonta omaksua johdonmukainen yleisnäkemys kaikissa asioissa ja yhdistää erityyppiset aiemmat käytännöt nykyiseen perussopimusten muodostamaan kehykseen, samalla kun myös varmistetaan, että kaikki sopii saumattomasti yhteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0127"><NO.P>127.</NO.P><TXT>Jos unionin tuomioistuin kuitenkin hyväksyy samana päivänä esittämässäni ratkaisuehdotuksessa EMA 1/ELA ehdottamani ratkaisun siihen ratkaisevaan (ensivaiheessa esille tulevaan) kysymykseen, joka koskee jäsenvaltioiden edustajien päätöksen, jossa esitetään niiden mieltymykset uuden unionin viraston kotipaikasta, oikeudellista luonnetta, nyt käsiteltävissä yhdistetyissä asioissa unionin oikeuden toimen osalta (myöhemmässä vaiheessa) esille tulevia<?PAGE NO="24"?> kysymyksiä ei olisi niin vaikea ratkaista. Tämän olettaman perusteella esitän seuraavassa jaksossa, ettei nähdäkseni voida hyväksyä kanneperustetta, jonka mukaan parlamentin oikeuksia on loukattu (1), eikä kanneperustetta, jonka mukaan yhteys jäsenvaltioiden edustajien päätökseen on pohjimmiltaan tärvellyt unionin sisäisen menettelyn (tavallisen lainsäätämisjärjestyksen) (2).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen kanneperuste asiassa C-106/19 ja asiassa C-232/19: parlamentin oikeuksien väitetty loukkaaminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0128"><NO.P>128.</NO.P><TXT>Italian tasavallan asiassa C-106/19 esittämä ensimmäinen kanneperuste koskee SEU 10 artiklan, SEU 13 artiklan ja SEU 14 artiklan 1 kohdan sekä SEUT 114 artiklan, SEUT 168 artiklan 4 kohdan c alakohdan, SEUT 289 ja SEUT 294 artiklan rikkomista. Nämä väitteet toistetaan Comune di Milanon asiassa C-232/19 esittämässä ensimmäisessä kanneperusteessa. Näissä väitteissä, joita käsitellään yhdessä, esitetään lähinnä, että parlamentin asemaa yhtenä lainsäätäjistä heikennettiin EMA:n uuden kotipaikan valintaan johtaneessa menettelyssä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0129"><NO.P>129.</NO.P><TXT>Aluksi on huomautettava, että toisin kuin yhdistetyissä asioissa C-59/18 ja C-182/18, nyt käsiteltävissä asioissa ei tule esille kysymystä siitä, onko riidanalainen asetus toimi, jonka lainmukaisuutta voidaan valvoa SEUT 263 artiklan nojalla. Riidanalainen asetus on hyväksytty SEUT 294 artiklan mukaisessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, joten se on lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytty säädös.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Ks. tältä osin määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110906">6.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-18/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2011:419">EU:T:2011:419</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0130"><NO.P>130.</NO.P><TXT>Toiseksi Italian hallituksen ja Comune di Milanon väitteet, joiden mukaan parlamentti suljettiin EMA:n uuden kotipaikan valintamenettelyn ulkopuolelle, vaikuttavat perustuvan olettamaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden edustajien päätöksen ja riidanalaisen asetuksen välillä on oikeudellisesti sitova yhteys. Tässä olettamassa kyseinen päätös esitetään asetuksen sitovana lähteenä EMA:n uuden kotipaikan valinnan kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0131"><NO.P>131.</NO.P><TXT>Parlamentin ja komission tässä menettelyssä esittämien näkemysten tapaan pidän tätä olettamaa virheellisenä. Kuten samana päivänä esittämässäni ratkaisuehdotuksessa EMA 1/ELA<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ratkaisuehdotukseni EMA 1/ELA, 83–143 ja 164–176 kohta.</P></NOTE> yksityiskohtaisesti selitän, jäsenvaltioiden edustajien poliittinen päätös tehtiin sellaisten erityisten menettelysääntöjen perusteella, joista kyseiset jäsenvaltiot olivat sopineet unionin oikeusjärjestyksen ulkopuolella. Vaikka onkin totta, että näissä säännöissä komissiolle annettiin erityinen rooli, niissä ei annettu parlamentille minkäänlaista roolia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0132"><NO.P>132.</NO.P><TXT>Näin ollen pelkästään sen, ettei parlamentti osallistunut menettelyyn, jonka seurauksena jäsenvaltiot tekivät poliittisen – ja unionin oikeuden kannalta ei-sitovan – päätöksen EMA:n uudesta kotipaikasta, ei voida katsoa loukkaavan tai kiertävän parlamentin oikeuksia yhdenvertaisena lainsäätäjänä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0133"><NO.P>133.</NO.P><TXT>Kolmanneksi on todettava, kuten komissio perustellusti muistuttaa asiassa C-232/19 toimittamassaan väliintulokirjelmässä, tuomiossa Puola v. parlamentti ja neuvosto unionin tuomioistuin katsoi, että on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>yksinomaan [parlamentin ja neuvoston] tehtävä määrittää lainsäädäntötoimen sisältö<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> käyttäessään niille <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>SEU 14 artiklan 1 kohdassa ja SEU 16 artiklan 1 kohdassa – – varattua lainsäädäntövaltaa<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180621">21.6.2018</DATE>, <NAME.CASE>Puola v. parlamentti ja neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-5/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:483">EU:C:2018:483</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0084">84</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="25"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0134"><NO.P>134.</NO.P><TXT>Toisin kuin neuvosto väitti vastauksessaan komission väliintulokirjelmään, tämän oikeuskäytännön merkityksellisyys ei mielestäni rajoitu Eurooppa-neuvoston poliittisiin suuntaviivoihin. Eurooppa-neuvoston tehtävä kuvataan nimittäin SEU 15 artiklassa. Tämä ei kuitenkaan voi loogisesti päteä menettelyyn, jonka jäsenvaltiot ovat keskenään laatineet, joka ei kuulu unionin toimielinrakenteeseen ja joka ei voi tuottaa oikeusvaikutuksia unionin oikeusjärjestyksessä. Tuomiossa Puola v. parlamentti ja neuvosto tarkastellulle tilanteelle ja nyt käsiteltävissä asioissa kyseessä olevalle tilanteelle on yhteistä se, että lainsäädäntömenettelyn <HT TYPE="ITALIC">ulkopuolella</HT> tehty poliittinen päätös ei voi tehdä tyhjäksi lainsäädäntömenettelyn lopputulosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0135"><NO.P>135.</NO.P><TXT>Riidanalaisen asetuksen lainmukaisuuttaa on tutkittava tämän asiayhteyden valossa ja sen lähtökohdaksi ottaen. Näin tehtäessä valvonnan tason määrää väistämättä parlamentin kaltaisen unionin toimielimen käyttämän poliittisen harkintavallan luonne.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Ks. tältä osin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Puppinck ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-418/18 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1113">EU:C:2019:1113</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 95 ja 96).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0136"><NO.P>136.</NO.P><TXT>Riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneesta tavallisesta lainsäätämisjärjestyksestä muistutan, että parlamentilla on menettelyllisiä oikeuksia, jotka perustuvat sen asemaan yhtenä lainsäätäjänä, mikä asettaa sen yhdenvertaiseen asemaan neuvoston kanssa, kuten SEUT 294 artiklassa määrätään. Nämä menettelylliset oikeudet, joita voidaan käyttää asianomaisessa käsittelyssä tai sovittelukomiteassa, antavat käytännössä parlamentille mahdollisuuden paitsi vaikuttaa lainsäädäntömenettelyn tulokseen myös olla mukana muotoilemassa sitä. Parlamentti voi tarvittaessa myös hylätä ehdotetun lainsäädäntötoimen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0137"><NO.P>137.</NO.P><TXT>Jos parlamentti ei ollut yhtä mieltä päätöksestä siirtää EMA:n kotipaikka Amsterdamiin, sillä siis oli mahdollisuus estää jäsenvaltioiden aiemmin tekemän ja komission ehdottaman poliittisen päätöksen vahvistaminen unionin oikeuden sitovan säädöksen sisällössä. Näin ei kuitenkaan selvästi tapahtunut nyt käsiteltävissä asioissa toteutetun tavallisen lainsäätämisjärjestyksen kuluessa, kuten parlamentti itse huomautti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0138"><NO.P>138.</NO.P><TXT>Ensinnäkin parlamentti keskusteli komission asetusehdotuksesta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainnin osalta (COM(2017) 0735 final – 2017/0328 (COD)).</P></NOTE> käsittelyssään <DATE ISO="20180312">12.</DATE>–<DATE ISO="20180315">15.3.2018</DATE>. Se hyväksyi useita tarkistuksia muttei ilmaissut vastustavansa päätöstä valita EMA:n kotipaikaksi Amsterdam.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Euroopan parlamentin tarkistukset <DATE ISO="20180315">15.3.2018</DATE> ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainnin osalta (COM(2017)0735 – C8-0421/2017 – 2017/0328(COD)) 11 (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="162" PAGE.FIRST="148" DATE.PUB="2019">EUVL 2019, C 162, s. 148</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Tätä ennen, ja kuten neuvosto mainitsee asiassa C-106/19, asiaa käsitelleessä parlamentin valiokunnassa esitettiin ehdotukseen tarkistuksia, joiden mukaan EMA:n uuden kotipaikan olisi sijaittava Milanossa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Ks. <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>Tarkistukset 39, 46, 47 ja 48<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan <DATE ISO="20180131">31.1.2018</DATE> esittämä ehdotus asetukseksi, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>Tarkistukset 1–51, Mietintöluonnos, Giovanni La Via, Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainti<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/> (COM(2017)0735 – C8-0421/2017 – 2017/0328(COD)) – https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/ENVI-AM-<DATE ISO="68910106">616891</DATE>_EN.pdf.</P></NOTE> Yhden tällaisen tarkistuksen perusteluissa mainittiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>useissa virallisissa lausunnoissa ja uutisissa todetaan, että Euroopan lääkeviraston päätoimipaikalle ei kyetä löytämään sopivia tiloja Amsterdamista maaliskuuhun 2019 mennessä. Sen johdosta neuvoston päätöstä [sic] ei voida tällä hetkellä panna täytäntöön. Milano tarjoaa saatavilla olevan, täydellisen sopivan ja välittömästi toimintakelpoisen päätoimipaikan, jolla vältettäisiin epämukavuus, lisäkustannukset ja seuraukset kansalaisten terveydenhoitoa koskeville oikeuksille. Lisäksi varmistettaisiin liiketoiminnan jatkuvuus<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Ibid., tarkistuksen 46 perustelut.</P></NOTE> Parlamentti ei kuitenkaan hyväksynyt näitä ehdotuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Euroopan parlamentin tarkistukset <DATE ISO="20180315">15.3.2018</DATE> ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainnin osalta (COM(2017)0735 – C8-0421/2017 – 2017/0328(COD)) 11 (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="162" PAGE.FIRST="148" DATE.PUB="2019">EUVL 2019, C 162, s. 148</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="26"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0139"><NO.P>139.</NO.P><TXT>Toiseksi parlamentin tarkistukset esitettiin neuvostolle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Toimielinten välinen asia: 2017/0328 (COD), neuvoston asiakirja nro 7098/<DATE ISO="20180318">18</DATE>, <DATE ISO="20180321">21.3.2018</DATE>.</P></NOTE> Tämän jälkeen neuvosto ja parlamentti kävivät epävirallisia neuvotteluja, joiden kuluessa useita parlamentin esittämiä tarkistuksia hyväksyttiin, kuten ilmenee riidanalaisen asetuksen lopullisesta sanamuodosta, josta nämä kaksi lainsäätäjää sopivat <DATE ISO="20181016">16.10.2018</DATE>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Toimielinten välinen asia: 2017/0328 (COD), neuvoston asiakirja nro 13176/<DATE ISO="20181018">18</DATE>, <DATE ISO="20181016">16.10.2018</DATE>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0140"><NO.P>140.</NO.P><TXT>Kolmanneksi parlamentti äänesti säädösehdotuksesta <DATE ISO="20181025">25.10.2018</DATE> ottaen huomioon, että neuvosto, parlamentti ja komissio olivat olleet useita kertoja epävirallisesti yhteydessä toisiinsa, jotta tästä asiasta päästäisiin sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä ja vältettäisiin näin tarve toiseen käsittelyyn ja sovittelumenettelyyn.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Toimielinten välinen asia: 2017/0328 (COD), neuvoston asiakirja nro 13316/<DATE ISO="20181018">18</DATE>, <DATE ISO="20181030">30.10.2018</DATE>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0141"><NO.P>141.</NO.P><TXT>Riidanalainen asetus annettiin lopulta <DATE ISO="20181114">14.11.2018</DATE> ja julkaistiin virallisessa lehdessä <DATE ISO="20181116">16.11.2018</DATE>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainnin osalta <DATE ISO="20181114">14.11.2018</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1718 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="291" PAGE.FIRST="3" DATE.PUB="2018">EUVL 2018, L 291, s. 3</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0142"><NO.P>142.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon edellä kuvatun, riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneen lainsäädäntömenettelyn yksityiskohdat, minun on vaikea nähdä, miten parlamentilla olisi ollut siinä puhtaasti muodollinen asema.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0143"><NO.P>143.</NO.P><TXT>Jos parlamentti olisi halunnut ilmaista vastustavansa Amsterdamin valintaa EMA:n uudeksi kotipaikaksi, sillä oli ollut useita virallisia ja epävirallisia tilaisuuksia tehdä näin. Lainsäädäntömenettely kuitenkin paljastaa, että neuvosto itse asiassa hyväksyi monia parlamentin esittämistä tarkistuksista ja että nämä tarkistukset päätyivät riidanalaisen asetuksen lopulliseen sanamuotoon. Parlamentti ei kuitenkaan missään vaiheessa riitauttanut kotipaikkaa tavallisen lainsäätämisjärjestyksen aikana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0144"><NO.P>144.</NO.P><TXT>Parlamentin <DATE ISO="20181025">25.10.2018</DATE> antamansa päätöslauselman liitteessä mainitsemia seikkoja, joita se piti valitettavana, voidaan nähdäkseni arvioida asianmukaisesti ainoastaan ottaen huomioon tämä yleinen asiayhteys.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma <DATE ISO="20181025">25.10.2018</DATE> ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainnin osalta (COM(2017)0735 – C8-0421/2017 – 2017/0328(COD)).</P></NOTE> Tässä yhteydessä parlamentti nimittäin totesi, ettei sen asemaa lainsäädäntövallan käyttäjänä ollut <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>otettu asianmukaisesti huomioon, kun se ei osallistunut menettelyyn, jolla valittiin [EMA:n] uusi kotipaikka<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0070"><P>Ibid., 5 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0145"><NO.P>145.</NO.P><TXT>Ensinnäkin tämän lausuman on kuitenkin ymmärrettävä liittyvän valintamenettelyyn, joka toteutettiin tavallista lainsäätämisjärjestystä edeltäneessä jäsenvaltioiden edustajien kokouksessa ja johon parlamentti ei osallistunut, koska jäsenvaltiot eivät halunneet sen osallistuvan siihen. Se, etteivät jäsenvaltiot halunneet ottaa parlamenttia mukaan valintamenettelyyn, ei voi sinänsä merkitä parlamentin oikeuksia loukkaamista, koska parlamentilla ei ole perussopimuksissa määrättyjä päätöksenteko-oikeuksia sen osalta, mitä tapahtuu unionin oikeusjärjestyksen ulkopuolella.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="27"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0146"><NO.P>146.</NO.P><TXT>Toiseksi, kun tarkastellaan jäsenvaltioiden perussopimusten muodostaman kehyksen ulkopuolella jo tekemän päätöksen seurauksia, edellä mainitussa päätöslauselmassa ilmaistu parlamentin toive osallistua tavanomaista lainsäätämisjärjestystä edeltäneeseen epäviralliseen menettelyyn on täysin ymmärrettävä, etenkin jos päätös viraston kotipaikasta oli tarkoitus tehdä jo siinä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0147"><NO.P>147.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen tehtävä ei kuitenkaan ole ottaa kantaa <HT TYPE="ITALIC">poliittisiin</HT> harmitteluihin siitä, mitä on jo tapahtunut, eikä toiveisiin siitä, mitä tulevaisuudessa olisi tapahduttava. Parlamentilla <HT TYPE="ITALIC">oli tilaisuus</HT> sanoa sanottavansa asiasta tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Se kuitenkin päätti jostain syystä <HT TYPE="ITALIC">olla vastustamatta</HT> jäsenvaltioiden edustajien kotipaikasta aiemmin tekemää päätöstä ja olla pitämättä kiinni kannastaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0071"><P>Toisin kuin vireillä olevassa rinnakkaisessa asiassa C-743/19, parlamentti v. neuvosto (ELA:n kotipaikka), jossa parlamentti päätti toimia toisin.</P></NOTE> Tosiasia on, että näissä valinnoissa on kyse yksinkertaisesti poliittisista mahdollisuuksista, viestinnästä ja strategiasta, jotka eivät kuulu laillisuusvalvonnan piiriin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0148"><NO.P>148.</NO.P><TXT>Parlamentin asiassa C-232/19 omaksuma kanta näyttää vahvistavan saman. Parlamentti nimittäin väittää, että riidanalaisen asetuksen sisältö vahvistettiin jäsenvaltioiden edustajien päätöksestä riippumatta menettelyssä, jossa parlamentti toimi lainsäädäntövallan käyttäjän itsenäisessä roolissa käyttäen harkintavaltaansa ilman, että jäsenvaltioiden tekemä poliittinen valinta olisi missään vaiheessa rajoittanut sen toimintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0149"><NO.P>149.</NO.P><TXT>Lisäksi on huomautettava, ettei Italian hallitus eikä Comune di Milano väitä, että parlamentti olisi jättänyt käyttämättä lainsäädäntövallan käyttäjälle kuuluvaa harkintavaltaa siinä määrin, että vaadittavia edellytyksiä olisi rikottu. Tässä yhteydessä voidaan jälleen muistuttaa, että laaja harkintavalta, joka unionin toimielimillä on niiden käyttäessä lainsäädäntövaltaansa, kuuluu lähtökohtaisesti rajoitetun laillisuusvalvonnan piiriin, jossa pyritään ratkaisemaan muun muassa, ovatko niiden esittämät perustelut riittävät ja onko tehty ilmeisiä arviointivirheitä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0072"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 60.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0150"><NO.P>150.</NO.P><TXT>Tässä suhteessa riidanalaisen asetuksen johdanto-osassa viitataan tilanteeseen, joka syntyi Yhdistyneen kuningaskunnan päätettyä erota unionista, ja jäsenvaltioiden edustajien <DATE ISO="20171120">20.11.2017</DATE> tekemään päätökseen (johdanto-osan ensimmäinen perustelukappale) sekä tarpeeseen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>[varmistaa] viraston asianmukainen toiminta sen uudessa sijaintipaikassa<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/> (johdanto-osan kolmas perustelukappale) tai <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>viraston – – [keskeytymätön toiminta] uudelleensijoittumisen aikana<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/> (johdanto-osan neljäs perustelukappale). Siinä lisäksi tunnustetaan, että kyseessä on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>erityislaatuinen tilanne<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/> (johdanto-osan neljäs perustelukappale), ja todetaan, että asetuksen olisi tultava voimaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>kiireellisesti<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/> (johdanto-osan kuudes perustelukappale).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0151"><NO.P>151.</NO.P><TXT>Vaikka nämä toteamukset ovatkin melko ytimekkäitä, ne muodostavat uskottavat ja – valvonnan taso huomioon ottaen – riittävät syyt siihen, miksi unionin lainsäätäjä valitsi Amsterdamin kaupungin EMA:n uudeksi kotipaikaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0152"><NO.P>152.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää ensimmäisen kanneperusteen asiassa C-106/19 ja ensimmäisen kanneperusteen asiassa C-232/19.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="28"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asiassa C-106/19 esitetty toinen kanneperuste, joka koskee jäsenvaltioiden edustajien päätöksen lainvastaisuudesta johtuvaa riidanalaisen asetuksen lainvastaisuutta, ja asiassa C-232/19 esitetyt toinen, kolmas ja neljäs kanneperuste</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0153"><NO.P>153.</NO.P><TXT>Italian hallituksen asiassa C-106/19 esittämässä toisessa kanneperusteessa samoin kuin asiassa C-232/19 esitetyissä toisessa, kolmannessa ja neljännessä kanneperusteessa väitetään, että riidanalaisen asetuksen lainvastaisuus johtuu siitä, että jäsenvaltioiden edustajien päätös oli alun perinkin lainvastainen. Näissä väitteissä esitetään käytännössä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>myrkyllisen puun hedelmä<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/> -väite: koska alkuperäinen jäsenvaltioiden edustajien päätös tehtiin lainvastaisesti, riidanalaisessa asetuksessa myöhemmin vahvistettua EMA:n kotipaikan valintaa rasitti luonnollisesti sama lainvastaisuus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0154"><NO.P>154.</NO.P><TXT>Näihin väitteisiin on esitettävä kaksi vastausta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0155"><NO.P>155.</NO.P><TXT>Ensinnäkin on niin, että koska parlamentti ei osallistunut EMA:n uuden kotipaikan valinnan epäviralliseen vaiheeseen, sen oikeuksia ei voitu loukata tässä epävirallisessa vaiheessa. Näitä oikeuksia ei loukattu myöskään riidanalaisen asetuksen antamista edeltäneessä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä syistä, jotka selitettiin jo tämän ratkaisuehdotuksen edellisessä jaksossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0156"><NO.P>156.</NO.P><TXT>Toiseksi jäsenvaltioiden edustajien viraston kotipaikasta tekemä päätös, joka ei kuulu SEUT 341 artiklan soveltamisalaan ja jota ei näin ollen voida perustaa siihen, ei ole SEUT 263 artiklan nojalla kannekelpoinen toimi. Tällaisella toimella, jonka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet, ei ole sitovia oikeusvaikutuksia unionin oikeusjärjestyksessä. Viraston valintaa koskevaan tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen osallistuvat toimielimet voivat luonnollisesti vapaasti sivuuttaa tällaisen viraston uuden kotipaikan sijainnista esitetyn ei-sitovan poliittisen toiveen. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että kyseisen (ei-sitovan) toimen mahdolliset virheet eivät voi vaikuttaa siitä riippumattoman tavallisen lainsäätämisjärjestyksen lainmukaisuuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0157"><NO.P>157.</NO.P><TXT>Lyhyesti sanottuna, koska päätös ei ole sitova, Italian hallituksen ja Comune di Milanon tässä yhteydessä esittämä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>sidonnaisuuteen perustuvaa lainvastaisuutta<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/> koskeva logiikka ei yksinkertaisesti toimi. Lisäksi muilta osin asiassa C-106/19 esitetty toinen kanneperuste ja asiassa C-232/19 esitetyt toinen, kolmas ja neljäs kanneperuste kohdistuvat itse asiassa suoraan jäsenvaltioiden päätökseen, joka ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0158"><NO.P>158.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotankin, että unionin tuomioistuin hylkää asiassa C-106/19 esitetyn toisen kanneperusteen ja asiassa C-232/19 esitetyt toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0159"><NO.P>159.</NO.P><TXT>Lisään lopuksi, että hylätyksi tulleen tarjoajan tyytymättömyys on ymmärrettävää kilpailussa, joka tosin alkoi kilpailuna, jossa kilpailijoita arvioidaan ansioidensa perusteella ja jossa oli määritelty luettelo kriteerejä, joiden perusteella kilpailijoita arvioidaan, mutta päättyi päätökseen, jossa on viime kädessä kyse pelkästä onnesta arvonnassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0160"><NO.P>160.</NO.P><TXT>Rakenteelliselta kannalta tarkasteltuna – ja tämän ratkaisuehdotuksen johdannossa esitettyä täydentääkseni – saattaa itse asiassa olla tilanteita, joissa arvonnalla aikaansaatu lopputulos, joka ei kuulu laillisuusvalvonnan piiriin, on hyvinkin mielekäs, myös oikeudellisessa päätöksenteossa. Näin on erityisesti silloin, kun pyritään tekemään (kustannustehokas) päätös – tässä vaiheessa todennäköisesti – yhtä vakuuttavien ehdokkaiden välillä. On luonnollisesti loogisesti eri asia käyttää arvontaa <HT TYPE="ITALIC">yksinomaisena valintaperusteena</HT> (jossa ansioilla ei ole merkitystä vaan kyse on pelkästä onnesta) kuin käyttää arvontaa viimeisenä vaiheena ansioihin perustuvassa<?PAGE NO="29"?> valintamenettelyssä, jossa hypoteettinen tilanne on se, että on ainoastaan muutamia <HT TYPE="ITALIC">saman äänimäärän saaneita ehdokkaita</HT>, jotka ovat kaikki enemmän tai vähemmän <HT TYPE="ITALIC">tasavertaisia ansioiltaan</HT> (eikä kenelläkään ole erityistä kiinnostusta viettää muutamaa seuraavaa päivää Sikstuksen kappeliin lukittuna suorittamassa peräkkäisiä äänestyskierroksia, kunnes piipusta nousee valkoinen savu).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0161"><NO.P>161.</NO.P><TXT>Olipa asia miten tahansa, kun riitautettua valintaa koskevat säännöt määritettiin, Italian tasavalta – samoin kuin kaikki muut nämä säännöt hyväksyneet jäsenvaltiot – olivat lähes täydellisen tietämättömiä valintamenettelyn lopputuloksesta. On jokseenkin selvää, että nämä jäsenvaltiot hyväksyivät säännöt abstraktisti tietämättöminä siitä, että näitä sääntöjä tosiasiallisesti käytettäisiin myöhemmin niiden eduksi tai vahingoksi. Jos poliittista filosofiaa on uskominen, tällä tavalla sovitut säännöt ovat lähtökohtaisesti oikeudenmukaisempia kuin mitkään muut säännöt.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0073"><P>Rawls, J.A., <HT TYPE="ITALIC">Theory of Justice: Revised Edition</HT>, Harvard University Press, 1999, s. 118–.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0162"><NO.P>162.</NO.P><TXT>Tällä en suinkaan väitä, että konkreettinen valintamenettely olisi ollut virheetön. Tarkoitan pikemminkin sitä, että jos yleisemmällä tasolla Italian tasavalta ja/tai muut jäsenvaltiot eivät tällä hetkellä ja – kun otetaan huomioon unionin toimivalta päättää virastojen kotipaikasta – unionin toimielimet eivät enää pidä tällaisia sääntöjä asianmukaisina niiden tavoitteet ja intressit huomioon ottaen, ne voivat luonnollisesti vapaasti laatia ne (yhdessä) paremmin tulevaisuutta silmällä pitäen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">C</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0163"><NO.P>163.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0164"><NO.P>164.</NO.P><TXT>Muodollisesti on totta, että Comune di Milano ja Italian tasavalta ovat hävinneet nyt käsiteltävät asiat, koska on osoitettu, että riidanalaisesta asetuksesta esitetyt kanneperusteet ovat perusteettomia ja ettei unionin tuomioistuin ole toimivaltainen tutkimaan niitä asiassa C-232/19 esitettyjä kanneperusteita, jotka kohdistuvat jäsenvaltioiden edustajien päätökseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0165"><NO.P>165.</NO.P><TXT>Kun otetaan kuitenkin huomioon, että i) tämä on ollut monitahoinen, erottamattomasti toimielimiin liittyvä riita-asia, jossa on ollut yhtä lailla kyse aiemmista tapauksista kuin sääntöjen selventämisestä tulevaisuutta varten, että iii) nyt käsiteltävien yhdistettyjen asioiden lopputulos kietoutui käytännössä sellaisten toisten yhdistettyjen asioiden lopputulokseen, joissa esitettiin tosiasiassa välillisesti toteamus, jota Comune di Milano vaati nyt käsiteltävissä asioissa, ja että iii) unionin tuomioistuin yhdisti nyt käsiteltävät asiat ja piti yhteisen istunnon asioiden C-59/18, C-182/18 ja C-743/19 kanssa, minkä vuoksi oikeudenkäyntikulujen kohdentaminen tarkasti kuhunkin yksittäiseen asiaan saattaa olla hyvin monimutkaista, mielestäni on oikeudenmukaisempaa ja kohtuullisempaa soveltaa poikkeuksellisesti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohtaa ja velvoittaa (kaikki) asianosaiset ja osapuolet vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">D</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0166"><NO.P>166.</NO.P><TXT>Asiassa C-106/19, Italia v. parlamentti ja neuvosto, ehdotan, että unionin tuomioistuin</TXT><?PAGE NO="30"?><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>hylkää kanteen</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa Italian tasavallan, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa Alankomaiden kuningaskunnan ja Euroopan komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0167"><NO.P>167.</NO.P><TXT>Asiassa C-232/19, Comune di Milano v. parlamentti ja neuvosto, ehdotan, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>hylkää kanteen</P></ITEM><ITEM><P>katsoo, ettei se ole toimivaltainen käsittelemään kannetta siltä osin kuin siinä vaaditaan unionin tuomioistuinta toteamaan, ettei jäsenvaltioiden edustajien Euroopan unionin neuvoston istunnon yhteydessä <DATE ISO="20171120">20.11.2017</DATE> tekemällä päätöksellä, jossa Euroopan lääkeviraston uudeksi kotipaikaksi valittiin Amsterdam, ole oikeusvaikutuksia</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa Comune di Milanon, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa Alankomaiden kuningaskunnan ja Euroopan komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>