<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ1997FIA.1100605701.case.xml"><NO.CASE>C-20/96</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61996C0020</NO.CELEX><NO.SEQ>0002.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST>6059</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>6081</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>23</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES LÉGER'N RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-20/96</LEFT><RIGHT>SNARES</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Philippe Léger</HT></P><P><DATE ISO="19970506">6 päivänä toukokuuta 1997</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Social Security Commissionerin esittämän ennakkoratkaisupyynnön kohteena on kysymys, onko pääasian kantajan lakattava saamasta vammaisen sosiaaliavustusta siitä päivästä alkaen, jolloin hän on lopullisesti poistunut Yhdistyneestä kuningaskunnasta asettuakseen asumaan toiseen jäsenvaltioon.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuinta pyydetään näin ollen tulkitsemaan yhteisön säännöksiä, jotka liittyvät sosiaaliturvajärjestelmien soveltamiseen yhteisön alueella liikkuviin työntekijöihin ja koskevat erityisesti <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>maksuihin perustumattomia erityisetuuksia<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/>, ja jotka ovat olleet voimassa <DATE ISO="19920601">1.6.1992</DATE> alkaen,<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14 päivänä kesäkuuta 1971</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on konsolidoituna ja muutettuna <DATE ISO="19830602">2 päivänä kesäkuuta 1983</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (E1Y) N:o 2001/83 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="230" DATE.PUB="1983" PAGE.FIRST="6">EYVL L 230, s. 6</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19920430">30 päivänä huhtikuuta 1992</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1247/92 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="136" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="1">EYVL L 136, s. 1</REF.DOC.OJ>), jäljempänä asetus N:o 1408/71 tai asetus.</P></NOTE> sekä arvioimaan niiden pätevyys.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Kansallinen lainsäädäntö</P></TI></TITLE><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että <HT TYPE="ITALIC">disability living allowance</HT> (vammaisen elämisavustus, jäljempänä DLA) on maksuihin perustumaton etuus,<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Toisin sanoen sen myöntäminen ei riipu sosiaaliturvamaksujen suorittamisesta.</P></NOTE> joka maksetaan fyysisen tai henkisen vamman vuoksi invalidisoituneille henkilöille, ja jonka edellytyksenä ei ole todettu työkyvyttömyys ja joka ei ole sidottu varallisuuteen.<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Siitä säädetään vuoden 1992 Social Security Contributions and Benefits Actin (sosiaaliturvamaksuista ja -etuuksista vuonna 1992 annetun lain) 71—76 §:ssä sekä vuoden 1991 Social Security (Disability Living Allowance) Regulationsissi (sosiaaliturvasta (vammaisen cTämisavustus) vuonna 1991 annettu asetus).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>DLA koostuu kahdesta osasta, joita ovat:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>toimintakykyyn perustuva osa, joka on tarkoitettu henkilöille, jotka eivät tule itsenäisesti toimeen (ja joka voidaan myöntää kolmessa eri maksuluokassa henkilön vamman vakavuuden ja hoidon tarpeellisuuden mukaan), ja</P></ITEM><ITEM><P>liikkumiskykyyn perustuva osa, joka on tarkoitettu liikuntarajoitteisille henkilöille (ja joka voidaan myöntää kahdessa eri maksuluokassa liikuntarajoitteen luonteen ja asteen mukaan).</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Ennen DLA:n käyttöönottoa <DATE ISO="19920401">1.4.1992</DATE><NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vuoden 1991 Disability Living Allowance and Disability Working Allowance Actin (vammaisen elämisavustuksesta ja vammaisen työskentelyavustuksesta vuonna 1991 anneltu laki) nojalla.</P></NOTE> kansallisessa lainsäädännössä säädettiin kahdentyyppisistä<?PAGE NO="I-6060"?> maksuihin perustumattomista etuuksista, jotka eivät olleet varallisuuteen sidottuja ja joiden tarkoitus oli sama kuin DLA:n kummankin osan tarkoitus. Näitä olivat <HT TYPE="ITALIC">attendance allowance</HT> (hoitoavustus, jäljempänä AA), jonka kaksi maksuluokkaa vastasivat DLA:n toimintakykyyn perustuvan osan kahta ylintä maksuluokkaa, sekä <HT TYPE="ITALIC">mobility allowance</HT> (liikkumisavustus, jäljempänä MA), jonka maksuluokka vastasi DLA:n liikkumiskykyyn perustuvan osan ylintä maksuluokkaa.<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Uusia AA- tai MA-avustuksia ei ole enää myönnetty <DATE ISO="19920401">1.4.1992</DATE> jälkeen lukuun ottamalta yli 65-vuotiaille edunsaajille myönnettävää AA:la.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>DLA:n kummankin osan myöntämisen edellytykset ovat samat kuin AA:n ja MA:n myöntämiselle säädetyt edellytykset — kansalaisuuteen liittyviä edellytyksiä ei erityisesti ole. Kansallisessa lainsäädännössä säädetään muun muassa, että kaikkien hakijoiden on täytettävä Isossa-Britanniassa asumista ja oleskelua koskevat edellytykset.<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vuoden 1992 Social Security Contributions and Benefits Actin 71 §:n 6 momentti ja vuoden 1991 Social Security (Disability Living Allowance) Regulations'^ 2 §:n 1 momentti.</P></NOTE> Tästä asumista koskevasta edellytyksestä voidaan luopua pääsääntöisesti ainoastaan siinä tapauksessa, että kyse on <HT TYPE="ITALIC">väliaikaisesta</HT> poissaolosta valtion alueelta.<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vuoden 1991 Social Security (Disability Living Allowance) Regulationsìn 2 §:n 2 momentti.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Yhteisön säännöstö</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asetus N:o 1408/71 ennen vuoden 1992 uudistusta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Asetuksella N:o 1408/71 ei perusteta itsenäistä sosiaaliturvajärjestelmää yhteisön alueella liikkuville työntekijöille ja heidän perheenjäsenilleen eikä sen tarkoituksena myöskään ole eri jäsenvaltioiden tällä alalla sovellettavien kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaistaminen, vielä vähemmän niiden yhdistäminen; sitä vastoin asetuksella <HT TYPE="ITALIC">yhteensovitetaan</HT> näitä lainsäädäntöjä perustamalla lisäksi sääntökokonaisuus, jonka lopullisena tavoitteena on poistaa sellaiset tilanteet, jotka voivat haitata perustamissopimuksessa tunnustetun vapaan liikkuvuuden oikeuden käyttämistä.</TXT></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1408/71 <HT TYPE="ITALIC">asiallinen ulottuvuus</HT> määritellään asetuksen 4 artiklassa, jossa siihen luetaan kaikki lainsäädäntö, joka koskee kyseisen artiklan 1 kohdassa lueteltuja <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>sosiaaliturvan aloja<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/> — kuten <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>työkyvyttömyysetuuksia<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/>, joista säädetään b alakohdassa — ja suljetaan pois <QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>sosiaalihuolto ja lääkinnällinen huolto<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/> (4 kohta), mutta ei toisaalta tehdä eroa maksuihin perustuvien ja maksuihin perustumattomien järjestelmien välillä (2 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Jäsenvaltioiden on 5 artiklan mukaisesti täsmennettävä 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kansallinen lainsäädäntö ja järjestelmät julistuksilla, jotka annetaan tiedoksi ja julkaistaan. Näin ollen asetuksen liitteessä VI olevan L jakson 11 kohdassa Yhdistynyt kuningaskunta mainitsee AA:n 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna työkyvyttömyysetuutena.</TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa esitetään asetuksen soveltamisalaan kuuluviin<?PAGE NO="I-6061"?> etuuksiin liittyvästä <HT TYPE="ITALIC">asumista koskevista edellytyksistä luopumisen periaatteesta</HT> seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="010.001"><NO.PARAG><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, työkyvyttömyys-, vanhuus- tai jälkeenjääneiden rahaetuuksia, työtapaturma- tai ammattitauticläkkeitä ja kuolemantapauksen johdosta annettavia avustuksia, joihin on saavutettu oikeus yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ei saa vähentää, muuttaa, keskeyttää, peruuttaa tai takavarikoida sen vuoksi, että etuuden saaja asuu muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee.<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asetuksella N:o 1247/92 tehdyt muutokset</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Perustelut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Alkuperäisessä muodossaan asetuksen N:o 1408/71 4 artiklassa rajoitetaan asetuksen soveltamisala ainoastaan varsinaisiin sosiaaliturvaetuuksiin ja suljetaan sosiaalihuoltoon kuuluvat etuudet sen ulkopuolelle. Näin ollen ainoastaan ensinmainitut etuudet voitiin viedä toiseen jäsenvaltioon 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kun taas jälkimmäisiä etuuksia ci voitu viedä. Asetuksessa ci kuitenkaan määritellä näitä kahta käsitettä millään tavoin.</TXT></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Sen huomion perusteella, että <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>— — asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalan ulkopuolelle jäävien etuuksien ja siihen kuuluvien etuuksien välinen erottelu perustuu olennaisesti kunkin etuuden perustekijöihin, erityisesti etuuden tavoitteisiin ja sen myöntämisen edellytyksiin<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/>,<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="249/83" YEAR="1985" PAGE.ECR="973">249/83, Hocekx, tuomio <DATE ISO="19850327">27.3.1985</DATE> (Kok. 1985, s. 973, 11 kohla)</REF.DOC.ECR>. Ks. myös esimerkiksi asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="9/78" YEAR="1978" PAGE.ECR="1661">9/78, Gillard, tuomio <DATE ISO="19780706">6.7.1978</DATE> (Kok. 1978, s. 1661, 12 kohta)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="139/82" YEAR="1983" PAGE.ECR="1427">139/82, Piscitello, tuomio <DATE ISO="19830505">5.5.1983</DATE> (Kok. 1983, s. 1427, 10 kohta)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-111/91" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-817">C-111/91, komissio v. Luxemburg, tuomio <DATE ISO="19930310">10.3.1993</DATE> (Kok. 1993, s. I-817, 28 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-66/92" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-4567">C-66/92, Acciardi, tuomio <DATE ISO="19930802">2.8.1993</DATE> (Kok. 1993, s. I-4567, 13 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> yhteisöjen tuomioistuin on valinnut 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista lainsäädännöistä ja järjestelmistä laajan tulkinnan, joka on kansallisista määreistä riippumaton ja joka sisältää tietyt etuudet, jotka niiden <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>— — henkilöllisen soveltamisalan, niiden päämäärien ja niiden soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen perusteella<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 8 mainittu asia Hocckx (tuomion 12 kohta). Ks. myös esimerkiksi asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="1/72" YEAR="1972" PAGE.ECR="457">1/72, Prilli, tuomio <DATE ISO="19720622">22.6.1972</DATE> (Kok. 1972, s. 457, 13 kohta)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="187/73" YEAR="1974" PAGE.ECR="553">187/73, Callcmeyn, tuomio <DATE ISO="19740528">28.5.1974</DATE> (Kok. 1974, s. 553, 6 kohta</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="24/74" YEAR="1974" PAGE.ECR="999">24/74, Biason, tuomio <DATE ISO="19741009">9.10.1974</DATE> (Kok. 1974, s. 999, 9 kohta</REF.DOC.ECR>); yhdistelyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="379/85+380/85+381/85+93/86" YEAR="1987" PAGE.ECR="955">379/85, 380/85, 381/85 ja 93/86, Gilctli ym., tuomio <DATE ISO="19870224">24.2.1987</DATE> (Kok. 1987, s. 955, 9 kohla)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-356/89" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-3017">C-356/89, Newton, tuomio <DATE ISO="19910620">20.6.1991</DATE> (Kok. 1991, s. I-3017, 12 kohla)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> rinnastetaan samanaikaisesti sosiaalihuoltoon<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Siksi, että nämä etuudet on tarkoiteltu henkilön ilmeiseen tarpeeseen ja vaikka niiden myöntämisen edellytyksenä on saajan toimeentulomahdollisuuksien ja erityistilanteen tarkistaminen, kaikki ammatinharjoittamiseen tai maksujen suorittamiseen liittyvät vaatimukset jätetään huomiolta.</P></NOTE> ja sosiaaliturvaan.<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Siksi, eitä henkilöillä, joita asia koskee, on etuuksiin laissa suojattu oikeus, johon ei käytelä mitään harkintavaltaa, kunhan etuuksien myöntämisen lakisääteiset edellytykset täyttyvät.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällainen niin sanottu <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>seka-tyyppinen<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/> tai <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>hybridiluontcinen<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/> etuus olisi <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>— — katsottava sosiaaliturvaetuudeksi [edellyttäen, että] ensinnäkin kyseinen etuus myönnetään edunsaajille laissa määritellyn aseman perusteella riippumatta yksittäisistä henkilökohtaisia tarpeita koskevista harkinnanvaraisista<?PAGE NO="I-6062"?> arvioista, ja toiseksi, että se on jokin 4 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti luetelluista etuuksista — — <QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 8 mainittu asia Acciardi (tuomion 14 kohta). Ks. myös esimerkiksi asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-78/91" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-4839">C-78/91, Hughes, tuomio <DATE ISO="19920716">16.7.1992</DATE> (Kok. 1992, s. I-4839, 15 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Uudet säännökset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Tämän oikeuskäytännön<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. sitä koskeva nimenomainen maininta asetuksen N:o 1247/92 kolmannessa ja neljännessä perustelukappaleessa, joita lainataan ratkaisuehdotukseni 47 kohdassa.</P></NOTE> huomioon ottaen neuvosto lisäsi EY:n perustamissopimuksen 51 ja 235 artiklan nojalla annetulla asetuksella N:o 1247/92 asetukseen N:o 1408/71 erityisiä yhteensovittamissääntöjä, joita sovelletaan tiettyihin maksuihin perustumattomiin etuuksiin, jotka on siitä alkaen sisällytetty nimenomaisesti asetuksen soveltamisalaan. Kyse on tämäntyyppisistä etuuksista, jotka on tarkoitettu joko antamaan lisä-, korvaavaa tai täydentävää turvaa sellaisia tapahtumia vastaan, jotka kuuluvat asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitettuihin sosiaaliturvan aloihin, tai työkyvyttömien erityistä suojelemista varten.</TXT></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1408/71 uudessa 4 artiklan 2 a kohdassa tähän viitataan seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="004.002A"><NO.PARAG><QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>2 a.</NO.PARAG><ALINEA><P>Tätä asetusta sovelletaan maksuihin perustumattomiin erityisetuuksiin, jotka annetaan muun kuin 1 kohdassa tarkoitetun lainsäädännön tai järjestelmän perusteella, tai jotka on suljettu 4 kohdan nojalla soveltamisalan ulkopuolelle, jos tällaiset etuudet on tarkoitettu:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>antamaan lisä-, korvaavaa tai täydentävää turvaa sellaista tapahtumaa vastaan, joka kuuluu 1 kohdan a—h alakohdassa tarkoitettuihin sosiaaliturvan aloihin; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>vain työkyvyttömien erityistä suojelemista varten.<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Asetuksen 5 artiklaa muutettiin siten, että jäsenvaltioiden on täsmennettävä myös 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettu lainsäädäntö ja järjestelmät julistuksessaan (on syytä panna merkille, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole antanut tällaista julistusta).</TXT></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Näitä etuuksia varten perustettua yhteensovittamisjärjcstelmää koskee uusi 10 a artikla, jonka 1 kohdan nojalla asumista koskevasta edellytyksestä luopumisen periaatteesta voidaan tehdä poikkeus niiden etuuksien osalta, joista kyseiset etuudet perustanut valtio on ennakolta antanut tätä koskevan julistuksen:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="010A.001"><NO.PARAG><QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Sen estämättä, mitä 10 artiklassa ja III osastossa säädetään henkilöistä, joihin tätä<?PAGE NO="I-6063"?> asetusta sovelletaan, myönnetään 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja maksuihin perustumattomia rahallisia erityisetuuksia yksinomaan sen jäsenvaltion alueella ja kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella he asuvat, vain jos nämä etuudet on lueteltu liitteessä II a. Etuudet myöntää asuinpaikan laitos omalla kustannuksellaan.<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>DLA sisältyy liitteessä II a olevan L jakson f kohdassa (Yhdistynyt kuningaskunta) mainittujen erityisetuuksien luetteloon.</TXT></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Asetuksen 10 a artiklan 2—4 kohdan tarkoituksena on, että toisen jäsenvaltion alueella täyttyneet kaudet tai siellä tapahtuneet tosiseikat tunnustettaisiin perusteeksi näiden etuuksien myöntämiselle asuinvaltion alueella:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="010A.002"><NO.PARAG><QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>2.</NO.PARAG><ALINEA>Sen jäsenvaltion vakuutuslaitos, jonka lainsäädännön mukaan 1 kohdassa tarkoitettua etuutta koskevan oikeuden saavuttamiseksi edellytetään työskentely-, yrittäjä- tai asumiskausien täyttymistä, ottaa tarpeellisessa määrin huomioon työskentely-, yrittäjä- ja asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion alueella, ikään kuin ne olisivat ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella täyttyneitä kausia.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="010A.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan 1 kohdassa tarkoitetun lisänä myönnettävän etuuden saavuttamiseksi edellytetään jonkin 4 artiklan 1 kohdan a—h alakohdassa mainitun etuuden saamista, eikä sovellettavan lainsäädännön mukaan tällaisen etuuden suorittamiseen ole velvollisuutta, toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla myönnettyä vastaavaa etuutta pidetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan myönnettynä etuutena, kun kysymys on oikeudesta lisään.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="010A.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan 1 kohdassa tarkoitetun vammais- tai työkyvyttömyysetuuden saamiseksi edellytetään, että vammaisuus tai työkyvyttömyys todettiin ensimmäisen kerran tämän jäsenvaltion alueella, tämä edellytys katsotaan täyttyneeksi, jos vammaisuus tai työkyvyttömyys todettiin ensimmäisen kerran jonkin toisen jäsenvaltion alueella.<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Tämän <DATE ISO="19920601">1.6.1992</DATE> voimaan tulleen uudistuksen soveltamiseen liittyy siirtymätoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on erityisesti säilyttää ennen uudistuksen hyväksymistä olemassa olleet oikeudet (asetuksen N:o 1247/92 2 artikla).</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet</P></TI></TITLE><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Snares (jäljempänä pääasian kantaja), Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen,<?PAGE NO="I-6064"?> työskenteli palkattuna työntekijänä ja suoritti maksunsa Yhdistyneen kuningaskunnan sosiaaliturvajärjestelmään lähes kahdenkymmenenviiden vuoden ajan.</TXT></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Jouduttuaan vakavaan onnettomuuteen huhtikuussa 1993 hän haki elinikäistä DLA:ta ja sai sen — toimintakykyyn perustuvan osan osalta keskimmäisessä maksuluokassa ja liikkumiskykyyn perustuvan osan osalta ylimmässä maksuluokassa — <DATE ISO="19930901">1.9.1993</DATE> alkaen.<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa (huomautusten 1.1, 1.2 ja 1.5 kohdassa), että Snares on onnettomuudestaan alkaen saanut ja saa edelleen myös maksuihin perustuvaa etuutta (vammaisuuteen perustuva etuus, invalid benefit, jonka on <DATE ISO="19950413">13.4.1995</DATE> alkaen korvannut vuoden 1992 Social Security Contributions and Benefits Actin 30A— 30E §:ssä tarkoitettu työkyvyttömyysetuus, incapacity benefit).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Saatuaan tiedon, että pääasian kantaja poistui lopullisesti valtion alueelta <DATE ISO="19931113">13.11.1993</DATE> asettuakseen pysyvästi asumaan Teneriffalle Espanjaan, missä hänen äitinsä asuu, kansallinen toimivaltainen viranomainen katsoi, että koska Snares ci enää täyttänyt Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöön sisältyvää asumista koskevaa edellytystä, hänellä ei kyseisestä päivästä alkaen enää ollut oikeutta DLA:han.</TXT></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Salisbury Social Security Appeal Tribunal, jolle asiassa oli tehty valitus, vahvisti tämän päätöksen erityisesti sillä perusteella, että asetukseen N:o 1408/71 asetuksella N:o 1247/92 tehtyjen muutosten nojalla kansallisessa lainsäädännössä voitiin asetuksen N:o 1247/92 voimaantulopäivästä <DATE ISO="19920601">1.6.1992</DATE> alkaen asettaa asumista koskeva edellytys DLA:n maksamiselle.</TXT></NP><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Kantaja kääntyi tällöin Social Security Commissionerin puoleen ja toi esille erityisesti, että DLA on asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu työkyvyttömyysetuus samoin kuin sen korvaamat AA<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Koska se sisältyy Yhdistyneen kuningaskunnan asetuksen 5 artiklan mukaisesti antamaan julistukseen 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien osalta (ks. ratkaisuehdotukseni 9 kohta).</P></NOTE> ja MA,<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämä korvaus ei sisälly Yhdistyneen kuningaskunnan julistukseen, mutta yhteisöjen tuomioistuin on tunnustanut sen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>sosiaaliturvaetuudeksi<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/> edellä alaviitteessä 9 mainitussa asiassa Newton antamassaan tuomiossa.</P></NOTE> ja että hänen on näin ollen voitava edelleen saada tätä korvausta Espanjassa asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Haluamatta tässä vaiheessa <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>ottaa kantaa<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/> asianosaisten <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>väitteiden perusteltavuuteen<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ennakkoratkaisupyynnön 25 kohta.</P></NOTE> kansallinen tuomioistuin esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>1)</NO.P><TXT>Onko neuvoston asetukseen N:o 1408/71 neuvoston asetuksella N:o 1247/92 <DATE ISO="19920601">1.6.1992</DATE> alkaen lisätyillä 4 artiklan 2 a kohdalla ja 10 a artiklalla sellainen vaikutus, että asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ei enää kuulu etuus, jonka olisi katsottu kuuluvan sen soveltamisalaan ennen <DATE ISO="19920601">1.6.1992</DATE>, kun kyseessä on henkilö, joka kuului tai oli kuulunut tietyn jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännön piiriin aikaisemman työskentelyn perusteella, mistä olisi seurauksena,<?PAGE NO="I-6065"?> että henkilö, jolle tietyn jäsenvaltion lainsäädännön nojalla syntyy tai on syntynyt oikeus tällaiseen etuuteen <DATE ISO="19920601">1.6.1992</DATE> jälkeen, ei enää voi vedota asetuksen N:o 1408/71 10 artiklan 1 kohtaan estääkseen sen, että hän menettää oikeutensa etuuteen pelkästään sen vuoksi, että hän asuu toisen jäsenvaltion alueella?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko neuvosto voinut antaa asetuksen N:o 1247/92 perustamissopimuksessa ja erityisesti sen 51 ja 235 artiklassa neuvostolle myönnetyn toimivallan nojalla?<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Vastaukset ennakkoratkaisukysymyksiin</P></TI></TITLE><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kehotuksen mukaisesti otan kantaa asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 2 a kohdan ja 10 a artiklan soveltamisalaan ja pätevyyteen.</TXT></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Täsmennän ennakolta, että pääasian kantaja kuuluu todellakin asetuksen N:o 1408/71 <HT TYPE="ITALIC">henkilölliseen soveltamisalaan</HT> sellaisena kuin se määritellään asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="002.001"><NO.PARAG><QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Tätä asetusta sovelletaan työntekijöihin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia ja jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia — —.<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Tästä kohdasta ei ole epäselvyyttä, kuten Social Security Commissioner toteaa, <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>— — koska [kantaja] oli ollut palkattuna työntekijänä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alainen ja koska hän oli Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ennakkoratkaisupyynnön 12 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Itse asiassa asetuksen 1 artiklan a kohdassa tarkoitettu <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>työntekijän<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/> käsite määritellään yksinomaan sillä perusteella, että asianomainen on vakuutettu, eikä todellisen työskentelyn perusteella. Yhteisöjen tuomioistuin päättelee tästä, että kyseisen käsitteen <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>soveltamisala on yleinen ja siihen kuuluvat — — kaikki henkilöt, jotka on vakuutettu yhden tai useamman jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti, <HT TYPE="ITALIC">riippumatta siitä, ovatko he ansiotyössä</HT><QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="182/78" YEAR="1979" PAGE.ECR="1977">182/78, Picrik, tuomio <DATE ISO="19790531">31.5.1979</DATE> (Kok. 1979, s. 1977, 4 kohta)</REF.DOC.ECR>, kursivointi tässä. Ks. myös asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-215/90" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-1823">C-215/90, Twomcy, tuomio <DATE ISO="19920310">10.3.1992</DATE> (Kok. 1992, s. I-1823, 13 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-6066"?><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Tämän perusteella asetuksen henkilölliseen soveltamisalaan kuulumiseksi riittää, että jäsenvaltion kansalainen kuuluu tai on kuulunut yhden tai useamman jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään.<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Todettakoon ohimennen, että erään kirjoittajan mukaan <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>Näin rajattuna asetuksen henkilöllinen soveltamisala ylittää varsin laajalti perustamissopimuksessa taatun henkilöiden vapaan liikkuvuuden.<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/> Van Racpenbusch, S.: <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>La sécurité sociale des personnes qui se déplacent à l'intérieur de la Communauté<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/>, Joly Communautaire, osa 2, Pariisi, 1995, 20 kohdan lopussa.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Tämä pätee Snaresiin, joka näin ollen voi vedota asetuksen säännöksiin.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 2 a kohdan ja 10 a artiklan soveltamisala</P></TI></TITLE><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Tämän ensimmäisen kysymyksen tarkoituksena on sen selvittäminen, kuuluuko DLA asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan asialliseen soveltamisalaan eli onko se työkyvyttömyysetuus, jota näin ollen koskisi 10 artiklan 1 kohtaan sisältyvä asumista koskevista edellytyksistä luopumisen periaate, vai onko sitä pidettävä <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>maksuihin perustumattomana erityisetuutena<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/>, jonka tarkoituksena on <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>työkyvyttömien erityinen suojeleminen<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/> saman asetuksen 4 artiklan 2 a kohdan b alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, ja jonka myöntämiselle voidaan asettaa asumista koskeva edellytys 10 a artiklan mukaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Kaikki menettelyssä väliintulijoina olleet jäsenvaltiot (Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Saksan liittotasavalta ja Itävallan tasavalta) sekä neuvosto ja komissio vastustavat, tosin pienin vivahde-eroin, pääasian kantajan esittämää väitettä, jonka mukaan DLA kuuluisi asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännösten soveltamisalaan.</TXT></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin noudattaisi niiden kantaa, joka mielestäni on ainoa hyväksyttävissä oleva kanta, kun otetaan huomioon pääasian tosiseikkojen tapahtumahetkellä sovellettu lainsäädäntö.</TXT></NP><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Muistettakoon tältä osin ensinnäkin, että on eroteltava selvästi kaksi ajanjaksoa.</TXT></NP><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ennen</HT> asetuksen N:o 1247/92 voimaantulopäivää <DATE ISO="19920601">1.6.1992</DATE> yhteisön säännösten soveltamisesta oli seurauksena kolmentyyppisiä järjestelmiä.</TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Eroteltakoon aluksi sosiaalihuollon ja lääkinnällisen huollon etuudet, jotka nimenomaisesti asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalan ulkopuolelle suljettuina eivät voineet kuulua yhteisön oikeuteen perustuvien<?PAGE NO="I-6067"?> sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamis-toimenpiteiden piiriin. Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan säännökset eivät siis koskeneet niitä.</TXT></NP><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Sitä vastoin sosiaaliturvaetuuksina, jotka tuolloin ainoina etuuksina kuuluivat nimenomaisesti asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan soveltamisalaan, sovellettiin 10 artiklan 1 kohdassa ilmaistua asumista koskevista edellytyksistä luopumisen periaatetta, joka <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>— — varmistaa etuuden saajalle täyden oikeuden tiettyihin eläkkeisiin ja avustuksiin, joihin on saavutettu oikeus yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, vaikka hän asuukin muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/>,<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="51/73" YEAR="1973" PAGE.ECR="1213">51/73, Smieja, tuomio <DATE ISO="19731107">7.11.1973</DATE> (Kok. 1973, s. 1213, 14 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ja jonka tarkoituksena on <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>— — edistää työntekijöiden vapaata liikkuvuutta suojelemalla henkilöitä, joiden oikeutta asia koskee, haitoilta, joita voisi aiheutua heidän asuinpaikkansa siirtymisestä jäsenvaltiosta toiseen<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 21 mainitun tuomion 20 kohta. Ks. myös asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="92/81" YEAR="1982" PAGE.ECR="2213">92/81, Camera, tuomio <DATE ISO="19820610">10.6.1982</DATE> (Kok. 1982, s. 2213, 14 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-293/88" YEAR="1990" PAGE.ECR="1623">C-293/88, Winter-Lutzins, tuomio <DATE ISO="19900502">2.5.1990</DATE> (Kok. 1990, s. 1623, 15 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT><P>AA kuului tuolloin tähän luokkaan Yhdistyneen kuningaskunnan 5 artiklan mukaisesti antaman julistuksen perusteella.</P></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Toisaalta, vaikka asetuksessa N:o 1408/71 ci siitä nimenomaisesti säädetäkään, yhteisöjen tuomioistuin otti oikeuskäytännössään huomioon niin sanottujen <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>sekatyyppisten<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/> tai <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="201D"/>hybridiluontcisten<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="201D"/> etuuksien luokan, joka siis <QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="201D"/> — — rinnastetaan samanaikaisesti kumpaankin [muuhun] etuuksien luokkaan<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 8 mainittu asia Newton (tuomion 12 kohta).</P></NOTE> Koska niitä koskevia erityisiä säännöksiä ei ollut, yhteisöjen tuomioistuin rinnasti ne asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sosiaaliturvaetuuksiin, jos niissä oli näiden etuuksien olennaiset piirteet.</TXT></NP><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen tulkinta tästä säännöksestä mahdollisti siis sen, että tällaisten etuuksien saaja saattoi säilyttää ne siirtyessään asumaan toisen jäsenvaltion alueelle silloinkin, kun nämä etuudet oli niiden perustana olevassa lainsäädännössä varattu ainoastaan valtion alueella asuville henkilöille, 10 artiklan 1 kohdan nojalla.</TXT></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut esimerkiksi, että asetuksen soveltamisalaan kuuluvat: Belgiassa<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Frilli sekä asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="261/83" YEAR="1984" PAGE.ECR="3199">261/83, Castelli, tuomio <DATE ISO="19840712">12.7.1984</DATE> (Kok. 1984, s. 3199)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ja Ranskassa<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Biason ja Giletti ym. sekä asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-236/88" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-3163">C-236/88, komissio v. Ranska, tuomio <DATE ISO="19900712">12.7.1990</DATE> (Kok. 1990, s. I-3163)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-307/89" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-2903">C-307/89, komissio v. Ranska, tuomio <DATE ISO="19910611">11.6.1991</DATE> (Kok. 1991, s. I-2903)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> vanhuksille taattu toimeentulo; Yhdistyneen kuningaskunnan <HT TYPE="ITALIC">family credit;</HT><NOTE NOTE.ID="E0027" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 12 mainittu asia Hughes.</P></NOTE> Alankomaiden lainsäädännössä tietyille työttömille myönnetty<?PAGE NO="I-6068"?> sosiaalinen etu<NOTE NOTE.ID="E0028" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 8 mainittu asia Acciardi.</P></NOTE> sekä Belgian,<NOTE NOTE.ID="E0029" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="39/74" YEAR="1974" PAGE.ECR="1251">39/74, Costa, tuomio <DATE ISO="19741113">13.11.1974</DATE> (Kok. 1974, s. 1251)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="7/75" YEAR="1975" PAGE.ECR="679">7/75, aviopuolisot E, tuomio <DATE ISO="19750617">17.6.1975</DATE> (Kok. 1975, s. 679)</REF.DOC.ECR> sekä edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Callemeyn.</P></NOTE> Ranskan<NOTE NOTE.ID="E0030" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="63/76" YEAR="1976" PAGE.ECR="2057">63/76, Inzirillo, tuomio <DATE ISO="19761216">16.12.1976</DATE> (Kok. 1976, s. 2057)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ja Yhdistyneen kuningaskunnan<NOTE NOTE.ID="E0031" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Newton.</P></NOTE> lainsäädäntöön sisältyvät vammaisten korvaukset.</TXT></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Tämän oikeuskäytännön yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin arvioi edellä mainitussa asiassa Newton antamassaan tuomiossa MA:n piirteitä.</TXT><P>Yhteisöjen tuomioistuin toi esiin, että:</P><P><QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="201D"/> — — vaikka sentyyppinen lainsäädäntö, josta pääasiassa on kyse, rinnastetaan tietyiltä piirteiltään sosiaalihuoltoon erityisesti siksi, että siinä säädetyn etuuden myöntäminen ei riipu työskentely-, vakuutus- tai maksukausien täyttymisestä, se kuitenkin tietyissä oloissa lähenee sosiaaliturvaa<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="201D"/>,<NOTE NOTE.ID="E0032" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 13 kohta.</P></NOTE></P><P>ja luokitteli MA:n niin sanotuksi <QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="201D"/>sckatyyp-piseksi<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="201D"/> etuudeksi.</P></NP><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin täsmensi kuitenkin, että tällainen etuus voitiin rinnastaa 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun työkyvyttömyysetuuteen ainoastaan <QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="201D"/>— — sellaisen palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan osalta, joka aiemman työskentelynsä perusteella jo kuuluu sen valtion sosiaaliturvajärjestelmään, jonka lainsäädäntöön vedotaan<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="201D"/>, <QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/> — — silloinkin, kun etuus voisi muiden edunsaajaryhmien osalta jäädä tämän määritelmän ulkopuolelle<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0033" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 15 kohta.</P></NOTE></TXT><P>Viimeksi mainittua kohtaa yhteisöjen tuomioistuin selitti seuraavasti:</P><P><QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>[MA: n] ei erityisesti voida katsoa kuuluvan sosiaaliturvan alaan perustamissopimuksen 51 artiklassa ja asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitetussa merkityksessä, kun kyse on henkilöistä, jotka ovat palkattuina työntekijöinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina olleet yksinomaan muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön alaisia<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/>,<NOTE NOTE.ID="E0034" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 16 kohta.</P></NOTE> sillä muu ratkaisu voisi järkyttää vakavasti <QUOT.START ID="QS0036" REF.END="QE0036" CODE="201D"/>— — sen järjestelmän tasapainoa, jonka perustana olevalla kansallisella lainsäädännöllä jäsenvaltiot osoittavat huolenpitoaan alueellaan asuvista vammaisista<QUOT.END ID="QE0036" REF.START="QS0036" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0035" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 17 kohta.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Tämän oikeuskäytännön mukaisesti MA:ta oli siis ennen asetuksen N:o 1408/71 muuttamista pidettävä <QUOT.START ID="QS0037" REF.END="QE0037" CODE="201D"/>sekatyyppiscnä<QUOT.END ID="QE0037" REF.START="QS0037" CODE="201D"/><?PAGE NO="I-6069"?> etuutena, joka rinnastettiin kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun työkyvyttömyysetuuteen siltä osin kuin sen saajat olivat tai olivat olleet vakuutettuja Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön piirissä. Tämän johdosta ainoastaan nämä etuuden saajat saattoivat vaatia oikeutta tämän etuuden maastavientiin asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa esitetyn periaatteen mukaisesti. Muut tämän etuuden saajat eivät voineet vedota asetuksen soveltamiseen, sillä MA oli heidän osaltaan 4 artiklan 4 kohdan mukainen etuus.</TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Tilannetta muutettiin jossakin määrin <DATE ISO="19920601">1.6.1992</DATE>, jolloin asetus N:o 1247/92 tuli voimaan, selkeyden ja varmuuden lisäämiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1247/92 kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta käy ilmi, että näiden asetuksen N:o 1408/71 muuttamista koskevien säännösten antamispcrusteena on olennaisesti tarve ottaa huomioon edellä mainittu oikeuskäytäntö, joka liittyy lainsäädännössä siihen asti huomiotta jääneisiin <QUOT.START ID="QS0038" REF.END="QE0038" CODE="201D"/>hybridiluontcisiin<QUOT.END ID="QE0038" REF.START="QS0038" CODE="201D"/> etuuksiin:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0039" REF.END="QE0039" CODE="201D"/>on myös tarpeellista ottaa huomioon yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan tietyt kansallisessa lainsäädännössä tarkoitetut etuudet saattavat samanaikaisesti kuulua sekä sosiaaliturvan että sosiaalihuollon alaan tällaisten lakien soveltamisalaan kuuluvien henkilöryhmien, niiden päämäärien ja niiden soveltamistapojen vuoksi,</P><P>yhteisön tuomioistuin on todennut, että lainsäädäntö, jonka mukaan tällaiset etuudet annetaan, muistuttaa joiltain ominaisuuksiltaan sosiaalihuoltoa, sikäli että tarve on olennainen sovcltamisperuste, eikä etuuden saaminen perustu työskentely- tai maksukausien yhteenlaskemiseen, kun taas lainsäädäntö toisilta ominaisuuksiltaan muistuttaa sosiaaliturvaa sikäli, että tällaisten etuuksien antamistavassa ei käytetä harkintavaltaa ja etuudensaajilla on laillisesti määritetty asema<QUOT.END ID="QE0039" REF.START="QS0039" CODE="201D"/>.</P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Tämän uudistuksen voimaantulon jälkeen voidaan pääosin erottaa seuraavat luokat.</TXT></NP><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT><QUOT.START ID="QS0040" REF.END="QE0040" CODE="201D"/>Sosiaaliturvaetuuksien<QUOT.END ID="QE0040" REF.START="QS0040" CODE="201D"/> järjestelmä on pysynyt ennallaan: näitä etuuksia koskee edelleen erityisesti 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asumista koskevista edellytyksistä luopumisen periaate. Samoin 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen <QUOT.START ID="QS0041" REF.END="QE0041" CODE="201D"/>sosiaalihuollon tai lääkinnällisen huollon<QUOT.END ID="QE0041" REF.START="QS0041" CODE="201D"/> luonteiset etuudet jäävät perustetun yhtccnsovittamisjärjestclmän ulkopuolelle.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6070"?><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Uutta on sitä vastoin se, että nämä kaksi ensimmäistä luokkaa kattavat nykyään suppeamman joukon etuuksia, koska <QUOT.START ID="QS0042" REF.END="QE0042" CODE="201D"/>sekatyyp-pisille<QUOT.END ID="QE0042" REF.START="QS0042" CODE="201D"/> etuuksille, jotka aiemmin saattoivat kuulua jompaankumpaan näistä järjestelmistä, on nykyään oma järjestelmänsä. Ne sisältyvät näet nimenomaisesti asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 2 a kohtaan.</TXT></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>Tältä osin on eroteltava kaksi <QUOT.START ID="QS0043" REF.END="QE0043" CODE="201D"/>maksuihin perustumattomien erityisetuuksien<QUOT.END ID="QE0043" REF.START="QS0043" CODE="201D"/> tyyppiä.</TXT></NP><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Niihin etuuksiin, jotka jäsenvaltio on maininnut asetuksen liitteessä II a, sovelletaan uutta 10 a artiklaa, ja niiden myöntämiselle voidaan asettaa asumista koskeva edellytys. Sitä vastoin niiden tämäntyyppisten etuuksien osalta, joita ci ole mainittu, on noudatettava 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua <QUOT.START ID="QS0044" REF.END="QE0044" CODE="201D"/>periaatc<QUOT.END ID="QE0044" REF.START="QS0044" CODE="201D"/>-järjestelmää, ja sosiaaliturvaetuuksien tavoin niidenkään myöntämisen edellytyksenä ei voi olla maassa asuminen.</TXT></NP><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Yhdistynyt kuningaskunta mainitsee DLA:n asetuksen N:o 1408/71 liitteessä II a.<NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>L jakson f kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Aiheuttaako tämä maininta tosiasiallisesti sen, että DLA luokitellaan <QUOT.START ID="QS0045" REF.END="QE0045" CODE="201D"/>maksuihin perustumattomien erityisetuuksien<QUOT.END ID="QE0045" REF.START="QS0045" CODE="201D"/> luokkaan, johon sovelletaan 10 a artiklaa?</TXT></NP><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin on jo ottanut kantaa tällaisten julistusten ja erityisesti asetuksen N:o 1408/71 5 artiklassa tarkoitettujen julistusten arvoon.</TXT><P>Tältä osin se katsoo, että:</P><P><QUOT.START ID="QS0046" REF.END="QE0046" CODE="201D"/>— — vaikka se seikka, ettei kansallista lakia tai asetusta ole mainittu asetuksen N:o 1408/71 5 artiklassa tarkoitetuissa julistuksissa, ei sellaisenaan voi osoittaa, ettei tämä laki tai asetus kuulu asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan, sen seikan, että jäsenvaltio on maininnut tietyn lain julistuksessaan, on sitä vastoin katsottava osoittavan, että tämän lain perusteella myönnettävät etuudet ovat asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitettuja sosiaaliturvaetuuksia<QUOT.END ID="QE0046" REF.START="QS0046" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0037" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-88/95+C-102/85+C-103/85" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-869">C-88/95, C-102/95 ja C-103/95, Martinez Losada ym., tuomio <DATE ISO="19970220">20.2.1997</DATE> (Kok. 1997, s. I-869, 21 kohta)</REF.DOC.ECR>, jossa viitataan asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="35/77" YEAR="1977" PAGE.ECR="2249">35/77, Beerens, <DATE ISO="19771129">29.11.1977</DATE> annettuun tuomioon (Kok. 1977, s. 2249, 9 kohta)</REF.DOC.ECR>. Ks. myös yleisemmin asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="100/63" YEAR="1964" PAGE.ECR="1105">100/63, Van der Veen, tuomio <DATE ISO="19640715">15.7.1964</DATE> (Kok. 1964, s. 1105)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="24/64" YEAR="1964" PAGE.ECR="1259">24/64, Dingemans, tuomio <DATE ISO="19641202">2.12.1964</DATE> (Kok. 1964, s. 1259)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></P></NP><?PAGE NO="I-6071"?><NP><NO.P>56.</NO.P><TXT>Tämä oikeuskäytäntö on täysin sovellettavissa liitteen II a mainintoihin. Samoin kuin se, että kansallinen lainsäädäntö on mainittu 5 artiklassa tarkoitetuissa julistuksissa osoittaa, että kyseisen lain perusteella myönnetyt etuudet ovat asetuksessa tarkoitettuja sosiaaliturvaetuuksia, niin se, että DLA:n kaltainen lainsäädäntö on mainittu liitteessä II a perusteena maksuihin perustuvalle erityisetuudelle, johon sovelletaan 10 a artiklan säännöksiä, riittää mielestäni osoittamaan selkeästi, että DLA kuuluu 4 artiklan 2 a kohdan soveltamisalaan.</TXT></NP><NP><NO.P>57.</NO.P><TXT>Se seikka, että Yhdistynyt kuningaskunta ci ole maininnut sitä 5 artiklan mukaisesti, <QUOT.START ID="QS0047" REF.END="QE0047" CODE="201D"/>— — ei ole ratkaiseva — — <QUOT.END ID="QE0047" REF.START="QS0047" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0038" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="70/80" YEAR="1981" PAGE.ECR="229">70/80, Vigier, tuomio <DATE ISO="19810127">27.1.1981</DATE> (Kok. 1981, s. 229, 15 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> eikä siis sulje sitä tämän luokan ulkopuolelle, kuten samasta oikeuskäytännöstä ilmenee.</TXT></NP><NP><NO.P>58.</NO.P><TXT>Lisäksi, vaikka tämä maininta yksinään riittää nähdäkseni osoittamaan DLA:n luonteen <QUOT.START ID="QS0048" REF.END="QE0048" CODE="201D"/>maksuihin perustumattomana erityisetuutena<QUOT.END ID="QE0048" REF.START="QS0048" CODE="201D"/>, DLA:n sisällyttämiselle tähän ctuusluokkaan on mielestäni muitakin perusteita.</TXT></NP><NP><NO.P>59.</NO.P><TXT>Tältä osin voidaan ensinnäkin viitata aiheellisesti etuuksiin, jotka DLA korvasi kansallisessa lainsäädännössä, sillä kuten kaikki asianosaiset myöntävät, näillä etuuksilla oli samat piirteet kuin niitä seuranneen DLA:n kummallakin osalla, lukuun ottamatta yhtä niistä maksuluokista, joissa kumpikin osa voidaan myöntää.</TXT></NP><NP><NO.P>60.</NO.P><TXT>Ennen vuotta 1992 vallinneessa järjestelmässä AA kuului asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, koska Yhdistynyt kuningaskunta mainitsi sen 5 artiklan mukaisesti antamassaan julistuksessa. Se ei kuitenkaan myöntämisedellytyksiltään ja luonteeltaan eronnut sitä täydentävästä MA:sta, jonka yhteisöjen tuomioistuin nimesi edellä mainitussa asiassa Newton antamassaan tuomiossa <QUOT.START ID="QS0049" REF.END="QE0049" CODE="201D"/>sekatyyppiseksi<QUOT.END ID="QE0049" REF.START="QS0049" CODE="201D"/> etuudeksi sen piirteiden perusteella.</TXT></NP><NP><NO.P>61.</NO.P><TXT>Kun yhteisöjen tuomioistuin siis katsoi tämän etuuden kuuluvan asetuksen 4 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan määrittelemällä sen <QUOT.START ID="QS0050" REF.END="QE0050" CODE="201D"/>sosiaaliturvaetuudeksi<QUOT.END ID="QE0050" REF.START="QS0050" CODE="201D"/>, jota tällä perusteella koskee 10 artiklan 1 kohdassa esitetty asumista koskevista edellytyksistä luopumisen periaate, tähän oli syynä, kuten edellä totesin, se, että erityisjärjestelmän tuolloin puuttuessa tämä säännös oli ainoa, jonka nojalla asetuksen soveltamisalaan voitiin sisällyttää sellaiset <QUOT.START ID="QS0051" REF.END="QE0051" CODE="201D"/>sekatyyppiset<QUOT.END ID="QE0051" REF.START="QS0051" CODE="201D"/> etuudet, joilla oli tämän tyypin olennaiset piirteet. Lisäksi totesin edellä, että tämä määrittely ci ollut järjestelmällinen ja että sen edellytyksenä oli, että MA:n saaja kuului Yhdistyneen kuningaskunnan sosiaaliturvajärjestelmään.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6072"?><NP><NO.P>62.</NO.P><TXT>DLA:n edeltäjät olivat siis <QUOT.START ID="QS0052" REF.END="QE0052" CODE="201D"/>sekatyyppi-siä<QUOT.END ID="QE0052" REF.START="QS0052" CODE="201D"/> etuuksia, ja DLA olisi loogisesti määriteltävä samoin.</TXT></NP><NP><NO.P>63.</NO.P><TXT>Lisättäköön vielä toiseksi, jos se on tarpeen, että DLA:n piirteet paljastavat sen <QUOT.START ID="QS0053" REF.END="QE0053" CODE="201D"/>sekatyyppisyyden<QUOT.END ID="QE0053" REF.START="QS0053" CODE="201D"/>. Yhtäältä se kuuluu sosiaalihuoltoon, koska se ei perustu työnteko- tai vakuutuskausiin ja koska sen tarkoituksena on vähentää yksityishenkilön ilmeistä puutetta, jonka aste otetaan huomioon erilaisia maksuluokkia soveltamalla. Toisaalta se kuuluu sosiaaliturvaan, koska se myönnetään oikeutena henkilöille, jotka täyttävät sen myöntämisen edellytykset, ilman yksittäistä ja harkinnanvaraista arviota heidän tilanteestaan.</TXT></NP><NP><NO.P>64.</NO.P><TXT>Koska siis nähdäkseni ei ole epäilystä siitä, että DLA on todellakin <QUOT.START ID="QS0054" REF.END="QE0054" CODE="201D"/>maksuihin perustumaton erityisetuus<QUOT.END ID="QE0054" REF.START="QS0054" CODE="201D"/>, ei voida myöskään kyseenalaistaa sitä, että DLA:han on sovellettava tätä etuusluokkaa koskevaa järjestelmää sellaisena kuin se otettiin käyttöön asetuksen N:o 1247/92 voimaantulopäivästä <DATE ISO="19920601">1.6.1992</DATE> alkaen.</TXT></NP><NP><NO.P>65.</NO.P><TXT>Sillä, että ennen muutosasetuksen hyväksymistä DLA:n tyyppisiin etuuksiin sovellettiin erilaista järjestelmää, ei ole merkitystä — paitsi näiden uusien säännösten pätevyyden osalta, jota tarkastellaan jäljempänä.</TXT></NP><NP><NO.P>66.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Lain välittömän ajallisen sovellettavuuden periaatteen</HT><NOTE NOTE.ID="E0039" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asetuksen N:o 1408/71 94 ja 95 artikla sekä asetuksen N:o 1247/92 2 artikla.</P></NOTE> mukaisesti olisi siis viitattava tosiseikkojen tapahtumahetkellä voimassa olleeseen yhteisön säännöstöön. Tämän näkökohdan perusteena on <QUOT.START ID="QS0055" REF.END="QE0055" CODE="201D"/> — — noudattaa oikeusvarmuuden periaatetta, jonka yhtenä vaatimuksena on, että kaikki tosiseikat arvioidaan tavallisesti niiden aikaisten oikeussääntöjen perusteella, ellei toisin nimenomaisesti ilmoiteta<QUOT.END ID="QE0055" REF.START="QS0055" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0040" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="10/78" YEAR="1978" PAGE.ECR="1915">10/78, Belbouab, tuomio <DATE ISO="19781012">12.10.1978</DATE> (Kok. 1978, s. 1915, 7 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>67.</NO.P><TXT>Tältä osin Snares ei voi perustellusti vaatia, että häneen sovellettaisiin järjestelmää, jota ei enää ollut olemassa silloin, kun hän haki DLA:ta. Sellaisen hakijan oikeuksia, jonka vamma on syntynyt sen jälkeen, kun asetukseen N:o 1408/71 lisättiin 4 artiklan 2 a kohta ja 10 a artikla, sääntelevät yksinomaan nämä uudet säännökset. Esillä olevassa asiassa ei itse asiassa ole merkitystä sillä, voitiinko DLA:ta pitää tietyissä oloissa sosiaaliturvaetuutena ennen <DATE ISO="19920601">1.6.1992</DATE>, kuten kantaja väittää.</TXT></NP><NP><NO.P>68.</NO.P><TXT>Mainittakoon, että samasta syystä myöskään perustamissopimuksen 51 artiklan b kohdassa ilmaistu <HT TYPE="ITALIC">saavutettujen oikeuksien säilyttämisen</HT> periaate ci riitä perusteeksi siihen järjestelmään kuulumiseksi, jota DLA-:han verrattaviin etuuksiin sovellettiin ennen vuoden 1992 uudistusta. Vaikka asetuksen<?PAGE NO="I-6073"?> N:o 1247/92 2 artiklassa<NOTE NOTE.ID="E0041" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämä artikla sisältyy nykyään asetuksen N.o 1408/71 95 b artiklaan sellaisena kuin asetus on muutettuna <DATE ISO="19951222">22.12.1995</DATE> annetulla neuvoston asetuksella N:o 3095/95 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="335" DATE.PUB="1995" PAGE.FIRST="1">EYVL L 335, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> taataankin, että ennen uudistusta syntyneen oikeuden haltija säilyttää oikeutensa, Snares ei voi vedota siihen, koska hänen oikeutensa DLA:han syntyi asetuksen N:o 1247/92 voimaantulon jälkeen.</TXT></NP><NP><NO.P>69.</NO.P><TXT>On siis pääteltävä, että asetuksen N:o 1247/92 voimaantulopäivästä <DATE ISO="19920601">1.6.1992</DATE> alkaen DLA on ollut asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettu <QUOT.START ID="QS0056" REF.END="QE0056" CODE="201D"/>maksuihin perustumaton erityisetuus<QUOT.END ID="QE0056" REF.START="QS0056" CODE="201D"/>, jonka myöntämiseksi voidaan pätevästi edellyttää asumista myöntäjävaltion alueella sillä perusteella, että DLA mainitaan kyseisen asetuksen liitteessä II a, jollei hakijan saavutettujen oikeuksien säilyttämisestä muuta johdu.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Maksuihin perustumattomia erityisetuuksia koskevien säännösten pätevyys</P></TI></TITLE><NP><NO.P>70.</NO.P><TXT>Pääasian kantaja esittää, että koska asetusten N:o 1408/71 ja 1247/92 tarkoituksena oli helpottaa työntekijöiden vapaata liikkuvuutta yhteisössä, perustamissopimuksen 51 ja 235 artiklaan voidaan vedota ainoastaan tämän tavoitteen edistämiseksi. Asetuksessa N:o 1247/92 ci kuitenkaan paranneta, vaan huononnetaan sellaisten työntekijöiden elintasoa ja elämänlaatua, jotka pyrkivät harjoittamaan oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionin kansalaisina. Asetuksella ei edistetä eikä lujiteta taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, vaan pikemminkin estetään ja heikennetään sitä, koska asetus vaikeuttaa kansalaisten asumista ja työntekoa muissa maissa kuin kotimaassaan. Näin ollen riidanalainen muutos ci kantajan mukaan kuulu lainsäätäjälle perustamissopimuksen 235 ja 51 artiklassa annetun toimivallan piiriin.</TXT></NP><NP><NO.P>71.</NO.P><TXT>Jätän tämän kysymyksen tarkastelusta heti aluksi pois suorat viittaukset 235 artiklaan, jotka eivät itsessään vaikuta tässä tapauksessa tarkoituksenmukaisilta. Asetuksen N:o 1408/71 ja kaikkien sitä muuttavien tai täydentävien asetusten oikeudellisena perustana onkin olennaisesti perustamissopimuksen 51 artikla. Täydentävä viittaus 235 artiklaan tuli tarpeelliseksi vasta, kun annettiin asetus N:o 1390/81,<NOTE NOTE.ID="E0042" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 laajentamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19810512">12 päivänä toukokuuta 1981</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1390/81 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="143" DATE.PUB="1981" PAGE.FIRST="1">EYVL L 143, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> jossa asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaa laajennetaan itsenäisiin ammatinharjoittajiin, kun taas perustamissopimuksessa ei ole tältä osin määräyksiä erityisistä toimivaltuuksista. En myöskään tarkastele pääasian kantajan viittausta perustamissopimuksen 8 a artiklaan, jossa 51 artiklaa laajemmin määrätään, että jokaisella <QUOT.START ID="QS0057" REF.END="QE0057" CODE="201D"/>unionin kansalaisella<QUOT.END ID="QE0057" REF.START="QS0057" CODE="201D"/> on <QUOT.START ID="QS0058" REF.END="QE0058" CODE="201D"/>oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella<QUOT.END ID="QE0058" REF.START="QS0058" CODE="201D"/>. Näiden määräysten mainitsemisen pääasiallisena tarkoituksena on kiertää<?PAGE NO="I-6074"?> se este, että Snaresin tilanteella ei ole mitään yhtymäkohtaa perustamissopimuksen 51 artiklaan sitä erillään tarkasteltaessa, sillä artiklassa taataan ainoastaan <HT TYPE="ITALIC">työntekijöiden</HT> vapaa liikkuvuus. Vaikka riidanalaisen yhteisön lainsäädännön tarkoituksena on panna täytäntöön perustamissopimuksen 51 artiklassa asetetut tavoitteet, sen henkilöllinen soveltamisala on laajempi, kuten edellä jo todettiin.<NOTE NOTE.ID="E0043" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ratkaisuehdotukseni 28—31 kohta. Ks. myös julkisasia-mies Mancinin ratkaisuehdotus asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="238/83" YEAR="1984" PAGE.ECR="2631">238/83, Meade, tuomio <DATE ISO="19840705">5.7.1984</DATE> (Kok. 1984, s. 2631), 2 ja 3 kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>72.</NO.P><TXT>Tarkastelen siis seuraavaksi yhteensopivuutta perustamissopimuksen 51 artiklassa esitettyjen periaatteiden kanssa, joista artiklassa määrätään seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START ID="QS0059" REF.END="QE0059" CODE="201D"/>Neuvosto toteuttaa yksimielisesti komission ehdotuksesta sellaiset sosiaaliturvan alan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi, erityisesti ottamalla käyttöön järjestelmän, joka turvaa siirtotyöläisille ja heidän huollettavilleen sen, että:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>kaudet, jotka eri maiden lainsäädännön mukaan otetaan huomioon oikeuden saamiseksi etuuteen ja sen säilyttämiseksi sekä etuuden määrän laskemiseksi, lasketaan yhteen;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>etuudet maksetaan jäsenvaltioiden alueella asuville.<QUOT.END ID="QE0059" REF.START="QS0059" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>73.</NO.P><TXT>Muistettakoon, että muutoslainsäädäntö hyväksyttiin ottaen huomioon yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jossa asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua käsitettä <QUOT.START ID="QS0060" REF.END="QE0060" CODE="201D"/>sosiaaliturvaetuus<QUOT.END ID="QE0060" REF.START="QS0060" CODE="201D"/> tulkitaan laajasti, ja jonka mukaan tiettyihin <QUOT.START ID="QS0061" REF.END="QE0061" CODE="201D"/>sekatyyppisiin<QUOT.END ID="QE0061" REF.START="QS0061" CODE="201D"/> etuuksiin näin ollen sovelletaan perustettua yhteisön yhtcensovittamisjärjestelmää.</TXT></NP><NP><NO.P>74.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävän asian yhteydessä esiin nostettu ongelma ei siis ole niinkään sen tarkistaminen, oliko neuvostolla oikeus sisällyttää tämäntyyppiset etuudet asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan, koska tämä oli jo tuloksena yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, vaan sen tarkistaminen, oliko neuvostolla oikeus sallia, että näiden liitteessä II a mainittujen etuuksien myöntämiselle voitiin asettaa asumista koskeva edellytys poiketen 10 artiklan 1 kohdassa esitetystä periaatteesta.</TXT></NP><NP><NO.P>75.</NO.P><TXT>On siis ennen kaikkea tutkittava, onko uusi 10 a artikla, jossa perustetaan oma järjestelmä tietyille 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetuille etuuksille, pätevä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6075"?><NP><NO.P>76.</NO.P><TXT>Tältä osin on pantava merkille, että mahdollisuus säätää poikkeuksia asumista koskevista edellytyksistä luopumisen periaatteesta oli aluillaan jo ennen asetuksen N:o 1247/92 antamista.</TXT></NP><NP><NO.P>77.</NO.P><TXT>Ensinnäkin jo 10 artiklan 1 kohta, jossa täsmennetään, että asumista koskevista edellytyksistä luopumisen periaatetta sovelletaan <QUOT.START ID="QS0062" REF.END="QE0062" CODE="201D"/><HT TYPE="ITALIC">jollei tässä asetuksessa toisin säädetä</HT><QUOT.END ID="QE0062" REF.START="QS0062" CODE="201D"/>, on äärimmäisen selkeä.</TXT></NP><NP><NO.P>78.</NO.P><TXT>Niinpä asetus N:o 1408/71 sisälsi jo ennen vuotta 1992 tehtyjä muutoksia, säännöksiä, joissa sallitaan asumista koskevan edellytyksen asettaminen tiettyjen etuuksien myöntämiselle.</TXT></NP><NP><NO.P>79.</NO.P><TXT>Mainittakoon esimerkiksi asetuksen 69 artikla, jossa työttömyyskorvausten maastaviennille säädetään kolmen kuukauden cnimmäisaikaraja, ja jonka pätevyyden yhteisöjen tuomioistuin myöntää asiassa Van Noorden antamassaan tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0044" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-272/90" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-2543">C-272/90, luomio <DATE ISO="19910516">16.5.1991</DATE> (Kok. 1991, s. I-2543)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> seuraavasti: <QUOT.START ID="QS0063" REF.END="QE0063" CODE="201D"/>— — asiassa sovellettava yhteisön oikeus, erityisesti asetuksen N:o 1408/71 67 artiklan 3 kohta, 69 ja 70 artikla, ci estä jäsenvaltiota epäämästä työntekijältä työttömyyskorvauksia saman asetuksen 69 artiklassa tarkoitetun kolmen kuukauden enimmäiskauden jälkeen, jos työntekijä ei ole viimeksi täyttänyt vakuutus- tai työntekokausia kyseisessä jäsenvaltiossa<QUOT.END ID="QE0063" REF.START="QS0063" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0045" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 12 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>80.</NO.P><TXT>Mainittakoon myös asetuksen N:o 3<NOTE NOTE.ID="E0046" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Siirtotyöläisten sosiaaliturvasta <DATE ISO="19580925">25.9.1958</DATE> anneltu neuvoston asetus (<REF.DOC.OJ COLL="P" NO.OJ="030" DATE.PUB="1958" PAGE.FIRST="561">EYVL 30, 1958, s. 561</REF.DOC.OJ>), joka korvattiin asetuksella N:o 1408/71 <DATE ISO="19721001">1.10.1972</DATE> alkaen.</P></NOTE> liite E, jossa 10 artiklan 1 kohdasta poiketen luetellaan <QUOT.START ID="QS0064" REF.END="QE0064" CODE="201D"/>etuudet, joita ei makseta ulkomailla<QUOT.END ID="QE0064" REF.START="QS0064" CODE="201D"/>, ja jonka pätevyyttä yhteisöjen tuomioistuin ei myöskään ole kyseenalaistanut.<NOTE NOTE.ID="E0047" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Biason (tuomion 18—20 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>81.</NO.P><TXT>Myöskään yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä ei suljeta pois tätä mahdollisuutta poikkeukseen, kun siinä otetaan kantaa 10 artiklan 1 kohdassa ilmaistun periaatteen soveltamiseen <QUOT.START ID="QS0065" REF.END="QE0065" CODE="201D"/>jollei sitä vastaan ole nimenomaisia säännöksiä<QUOT.END ID="QE0065" REF.START="QS0065" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0048" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="87/76" YEAR="1977" PAGE.ECR="687">87/76, Bozzone, tuomio <DATE ISO="19770331">31.3.1977</DATE> (Kok. 1977, s. 687, 21 kohta)</REF.DOC.ECR>. Ks. myös edellä alaviitteessä 8 mainittu asia Piscitello (tuomion 16 kohta) ja edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Giletti ym. (tuomion 16 kohta).</P></NOTE> Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin myöntää implisiittisesti yhteisön lainsäätäjälle oikeuden antaa tällaisia erityisiä säännöksiä todetessaan, tällä kertaa entistä selkeämmin vastakohtaispäätelmänä, että: <QUOT.START ID="QS0066" REF.END="QE0066" CODE="201D"/> — — koska kyseisiin maksuihin perustumattomiin etuuksiin sovellettavia yksityiskohtaisia erityissääntöjä ei ole, — — esitettyihin ongelmiin on löydettävä ratkaisu asetusten nykyisistä säännöksistä sellaisina kuin yhteisöjen tuomioistuin niitä tulkitsee<QUOT.END ID="QE0066" REF.START="QS0066" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0049" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 25 mainittu asia komissio v. Ranska, luomio <DATE ISO="19900712">12.7.1990</DATE> (16 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-6076"?><NP><NO.P>82.</NO.P><TXT>Näiden säädös- ja oikeuskäytäntöviittausten perusteella voidaan siis todeta, että perustamissopimukseen ja perustettuun yhtcensovittamisjärjestelmään ei sisälly yleistä sosiaalietuuksien maastaviennin periaatetta.</TXT></NP><NP><NO.P>83.</NO.P><TXT>Vaikka tiettyjen etuuksien maastaviennin estäminen on hyväksyttävä edellä esitetyin perustein, on vielä varmistettava, että neuvosto voi asettaa tällaisen säännön tietyille <QUOT.START ID="QS0067" REF.END="QE0067" CODE="201D"/>sekatyyppisille<QUOT.END ID="QE0067" REF.START="QS0067" CODE="201D"/> etuuksille.</TXT></NP><NP><NO.P>84.</NO.P><TXT>Nähdäkseni riidanalaisten etuuksien hyvin erityinen luonne poistaa kaikki epäilykset tästä.</TXT></NP><NP><NO.P>85.</NO.P><TXT>Kuten Ranskan hallitus korostaa,<NOTE NOTE.ID="E0050" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Huomautusten 8 kohta.</P></NOTE> asumista koskeva edellytys on nyt käsiteltävässä asiassa perusteltu kahdeltakin kannalta. Ensinnäkin riidanalaiset etuudet myönnetään tietyssä valtiossa, ja ne määräytyvät tarkasti kyseisen valtion elintason ja elinkustannusten mukaan. Toiseksi näiden etuuksien maastaviennin estämisessä otetaan huomioon etuuksien saajien mahdollisuus hakea samanluonteisia etuuksia siinä jäsenvaltiossa, jonne he muuttavat asumaan.</TXT></NP><NP><NO.P>86.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon DLA:n kaltaisten sekatyyppistcn etuuksien erityisluonne etuuksina, jotka ovat osittain klassisia sosiaaliturvaetuuksia ja osittain asiaa koskevan lainsäädännön ulkopuolelle jääviä sosiaali-huoltoetuuksia, poikkeuksellinen yhtcensovittamisjärjestelmä on nähdäkseni perusteltu. Näiden etuuksien tarkoituksena on nimittäin varmistaa vähimmäisetuuden avulla tietty elintaso, jonka kyseinen valtio arvioi ottaen huomioon alueellaan vallitsevan keskimääräisen elintason, joka voi vaihdella valtiosta toiseen. Kyse on etuuksista, jotka myönnetään tietyssä ympäristössä niiden saajat huomioon ottaen.</TXT></NP><NP><NO.P>87.</NO.P><TXT>Kunkin asuinvaltion sosiaalistaloudellinen tilanne ja jopa kulttuuri ja perhe-elämäkin ovat tällaisten etuuksien myöntämisen edellytysten perustana. Keskimääräisten tulojen ja elinkustannusten lisäksi esimerkiksi muiden tarveperusteisten etuuksien tai korvauksien olemassaolo on olennainen tekijä määriteltäessä tällaisten etuuksien myöntämistä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Näitä etuuksia tai korvauksia voivat olla asumistuki, vammaisten mahdollisuudet saada käytännön apua tai rahallista apua, mukautettu sairaalaverkosto tai valtion tai järjestöjen infrastruktuurit, jotka vastaavat vammaisten tarpeisiin.</TXT></NP><NP><NO.P>88.</NO.P><TXT>Kun näitä tietyissä oloissa syntyneitä etuuksia myönnetään toisessa jäsenvaltiossa asuvalle saajalle, ne voivat osoittautua täysin soveltumattomiksi, liiallisiksi tai riittämättömiksi toisen valtion sosiaaliseen, taloudelliseen tai kulttuuriseen ympäristöön nähden. Olisi utopistista uskoa, että kaikki jäsenvaltiot yhdenmukaistuisivat tältä osin. Vammaisen henkilön rahalliset tarpeet eivät välttämättä ole samat Espanjassa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6077"?><NP><NO.P>89.</NO.P><TXT>Tämä etuuksien maastaviennin rajoitus voidaan lisäksi pätevästi perustella periaatteilla, jotka yhteisöjen tuomioistuin on ilmaissut asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="313/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="5391">313/86, Lenoir, <DATE ISO="19880927">27.9.1988</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok. 1988, s. 5391)</REF.DOC.ECR>, joka koski tiettyyn, yhdelle jäsenvaltiolle ominaiseen <QUOT.START ID="QS0068" REF.END="QE0068" CODE="201D"/>sosiaaliseen ympäristöön<QUOT.END ID="QE0068" REF.START="QS0068" CODE="201D"/> sidottuja korvauksia.</TXT></NP><NP><NO.P>90.</NO.P><TXT>Pääasian riita koski sitä, oliko Ranskan toimivaltaisella viranomaisella oikeus lakkauttaa <QUOT.START ID="QS0069" REF.END="QE0069" CODE="201D"/>lukuvuoden alkamisavustuksen<QUOT.END ID="QE0069" REF.START="QS0069" CODE="201D"/> (allocation dc rentrée scolaire) ja <QUOT.START ID="QS0070" REF.END="QE0070" CODE="201D"/>yhden palkan avustuksen<QUOT.END ID="QE0070" REF.START="QS0070" CODE="201D"/> (allocation de salaire unique) maksaminen pääasian kantajalle sillä perusteella, että tämä oli siirtynyt asumaan Ranskasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin saattoi näin ollen asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi asetuksen N:o 1408/71 77 artiklan<NOTE NOTE.ID="E0051" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tässä artiklassa myönnetään eläkeläisille ja orvoille, jotka oleskelevat muun kuin toimivaltaisen jäsenvaltion alueella, oikeus ainoastaan <QUOT.START ID="QS0071" REF.END="QE0071" CODE="201D"/>perheavustuksiin<QUOT.END ID="QE0071" REF.START="QS0071" CODE="201D"/>, mutta ei asetuksen 1 artiklan u kohdassa tarkoitettuihin <QUOT.START ID="QS0072" REF.END="QE0072" CODE="201D"/>perhe-etuuksiin<QUOT.END ID="QE0072" REF.START="QS0072" CODE="201D"/>.</P></NOTE> tulkitsemiseksi.</TXT><P>Yhteisöjen tuomioistuin arvioi, että: <QUOT.START ID="QS0073" REF.END="QE0073" CODE="201D"/>— — [tätä säännöstä] on tulkittava siten, että sillä annetaan sellaiselle perhe-etuuksien saajalle, joka on jäsenvaltion kansalainen mutta asuu toisen jäsenvaltion alueella, ainoastaan oikeus lähtömaansa sosiaaliturvalaitosten maksamiin <QUOT.START ID="QS0074" REF.END="QE0074" CODE="2019"/>perheavustuksiin<QUOT.END ID="QE0074" REF.START="QS0074" CODE="2019"/>, mutta ei muihin perhe-etuuksiin, kuten Ranskan lainsäädännössä säädettyihin <QUOT.START ID="QS0075" REF.END="QE0075" CODE="2019"/>lukuvuoden alkamisavustuksiin<QUOT.END ID="QE0075" REF.START="QS0075" CODE="2019"/> ja <QUOT.START ID="QS0076" REF.END="QE0076" CODE="2019"/>yhden palkan avustuksiin<QUOT.END ID="QE0076" REF.START="QS0076" CODE="2019"/> <QUOT.END ID="QE0073" REF.START="QS0073" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0052" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>11 kohta.</P></NOTE></P><P>Se katsoo, että kyseinen säännös ei riko perustamissopimuksen 48 ja 51 artiklaa, koska se <QUOT.START ID="QS0077" REF.END="QE0077" CODE="201D"/>on soveltamisalaltaan yleinen sääntö, jota sovelletaan erottelematta kaikkiin jäsenvaltioiden kansalaisiin ja joka perustuu objektiivisiin kriteereihin, jotka koskevat kyseisten etuuksien laatua ja myöntämisedellytyksiä<QUOT.END ID="QE0077" REF.START="QS0077" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0053" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>16 kohta.</P></NOTE></P><P>Yhteisöjen tuomioistuin erottelee itse asiassa ne etuudet, jotka maksetaan yksinomaan perheenjäsenten lukumäärän ja tietyissä tapauksessa iän perusteella, ja joiden myöntäminen <QUOT.START ID="QS0078" REF.END="QE0078" CODE="201D"/>on edelleen oikeutettua riippumatta edunsaajan ja hänen perheensä asuinpaikasta<QUOT.END ID="QE0078" REF.START="QS0078" CODE="201D"/>, ja toisaalta <QUOT.START ID="QS0079" REF.END="QE0079" CODE="201D"/>toisenlaiset etuudet tai etuudet, joiden myöntämistä koskevat muut edellytykset, mistä on kyse esimerkiksi etuudessa, jonka tarkoituksena on kattaa tietyt lasten lukuvuoden alkamisesta aiheutuvat kulut [ja jotka] liittyvät useimmiten läheisesti sosiaaliseen ympäristöön ja näin ollen asianomaisten asuinpaikkaan<QUOT.END ID="QE0079" REF.START="QS0079" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0054" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>16 kohta, kursivointi tässä.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>91.</NO.P><TXT>Katson, että liitteessä II a tarkoitetut maksuihin perustumattomat erityisetuudet, kuten DLA, kuuluvat niihin etuuksiin, jotka <QUOT.START ID="QS0080" REF.END="QE0080" CODE="201D"/>liittyvät — — läheisesti sosiaaliseen ympäristöön ja näin ollen asianomaisten asuinpaikkaan<QUOT.END ID="QE0080" REF.START="QS0080" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>92.</NO.P><TXT>Lisäksi olisi pantava merkille, että yhteisön lainsäätäjä on ottanut huomioon liitteessä II a tarkoitettujen etuuksien maastaviennin<?PAGE NO="I-6078"?> estämistä koskevan säännön samanaikaisesti kuin asuinvaltion lainsäädännön soveltamista koskevan säännön.</TXT></NP><NP><NO.P>93.</NO.P><TXT>Tämän säännön mukaisesti jäsenvaltioiden on myönnettävä lainsäädäntöönsä sisältyvät maksuihin perustumattomat erityisetuudet kaikille asetuksen soveltamisalaan kuuluville asukkailleen heidän kansalaisuudestaan riippumatta, jos he täyttävät kansallisen lainsäädännön mukaiset myöntämisedellytykset ja jos kyseiset etuudet on lueteltu liitteessä II a.</TXT></NP><NP><NO.P>94.</NO.P><TXT>Se, että nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa Snaresillc tarjotaan Espanjassa DLA:ta vastaava, määrältään pienempi etuus tai että häneltä evätään vastaava espanjalainen etuus sillä perusteella, että hän ei täytä vaadittuja edellytyksiä, ei sinänsä ole peruste asetuksen 10 a artiklassa tarkoitetun asumista koskevan edellytyksen pätemättömyydelle. Koska tätä asiaa ei ole tähän mennessä yhdenmukaistettu yhteisössä, yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti <QUOT.START ID="QS0081" REF.END="QE0081" CODE="201D"/>— — jäsenvaltiot ovat edelleenkin toimivaltaisia määrittelemään ne edellytykset, jotka vaaditaan [sosiaalisten] etuuksien myöntämiseksi, vaikka ne määrittelisivätkin ne ankar[a]mmiksi, kunhan säädetyt edellytykset eivät merkitse yhteisön muiden jäsenvaltioiden työntekijöiden ilmeistä tai peiteltyä syrjintää<QUOT.END ID="QE0081" REF.START="QS0081" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0055" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 36 mainitlu asia Martínez Losada ym. (tuomion 43 kohta), jossa viitataan asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-12/93" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-4337">C-12/93, Drake, <DATE ISO="19940920">20.9.1994</DATE> annettuun tuomioon (Kok. 1994, s. I-4337, 27 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>95.</NO.P><TXT>Nyt esillä olevassa tapauksessa olisi siis viitattava asuinvaltion, eli Espanjan, lainsäädännön asiaa koskeviin säännöksiin vetoamatta Yhdistyneen kuningaskunnan säännöksiin, vaikka nämä osoittautuisivatkin asianosaisen kannalta edullisemmiksi, jotta asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön perustana olevaa <HT TYPE="ITALIC">yhden ainoan sovellettavan lainsäädännön periaatetta</HT><NOTE NOTE.ID="E0056" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 1 kohta.</P></NOTE> ei rikottaisi. Asetukseen sisältyvien liittymäsääntöjcn velvoittavuus johtuu tietenkin yhteisön oikeuden ensisijaisuudesta. Tästä seuraa, että asianosaiset eivät voi vapaasti valita sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä, jos he täyttävät useaan kansalliseen järjestelmään kuulumisen edellytykset, samalla tavoin kuin <QUOT.START ID="QS0082" REF.END="QE0082" CODE="201D"/>— — jäsenvaltioilla ci ole — — mahdollisuutta määrätä, missä määrin niiden omaa lainsäädäntöä tai toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä sovelletaan<QUOT.END ID="QE0082" REF.START="QS0082" CODE="201D"/>, jos <QUOT.START ID="QS0083" REF.END="QE0083" CODE="201D"/>— — kansallisen lainsäädännön soveltaminen määräytyy yhteisön oikeuden säännöistä ilmenevin perustein<QUOT.END ID="QE0083" REF.START="QS0083" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0057" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="276/81" YEAR="1982" PAGE.ECR="3027">276/81, Kuijpers, tuomio <DATE ISO="19820923">23.9.1982</DATE> (Kok. 1982, s. 3027, 14 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>96.</NO.P><TXT>Huomattakoon myös, että vaikka vuonna 1992 toteutettua uudistusta ei voida todeta pätemättömäksi siltä osin kuin se mahdollistaa asumista koskevan edellytyksen asettamisen tiettyjen maksuihin perustumattomien erityisetuuksien myöntämiselle, kuten edellä todettiin, se voidaan todeta pätemättömäksi siltä osin kuin siinä ei noudateta<?PAGE NO="I-6079"?> perustamissopimukseen ja perusasetukseen sisältyviä asiaa koskevia vaatimuksia asetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>97.</NO.P><TXT>Olisikin pantava merkille, että asetukseen N:o 1408/71 asetuksella N:o 1247/92 tehdyt täydennykset eivät rajoitu nyt tarkasteltavaan 10 a artiklan 1 kohdan säännökseen, vaan muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden, jolla varmistetaan tavoitteen tehokas toteutuminen.</TXT></NP><NP><NO.P>98.</NO.P><TXT>Uusissa yhteensovittamissäännöissä otetaankin nimenomaisesti huomioon muussa kuin asuinpaikkana olevassa jäsenvaltiossa esiintyvät seikat tai olot. Asetuksen 10 a artiklan 2—4 kohdassa velvoitetaan itse asiassa asuinvaltio:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>ottamaan huomioon muissa jäsenvaltioissa täyttyneet kaudet perustamissopimuksen 51 artiklan a kohdan mukaisesti (2 kohta),</P></ITEM><ITEM><P>pitämään muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan suoritettavia etuuksia sovellettavan lainsäädännön mukaan myönnettyinä etuuksina siltä osin kuin on kyse oikeudesta täydentäviin etuuksiin (3 kohta) sekä</P></ITEM><ITEM><P>tunnustamaan toisessa jäsenvaltiossa todettu vammaisuus tai työkyvyttömyys (4 kohta).</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>99.</NO.P><TXT>Lisäksi 4 artiklan 2 a kohdassa laajennetaan asetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden oikeuksia maksuihin perustumattomiin erityisetuuksiin, sillä siinä säädetään, että asetuksen soveltamisalaan kuuluvat <HT TYPE="ITALIC">kaikki</HT> kyseiset etuudet eivätkä ainoastaan ne, joilla on sosiaaliturvan olennaiset piirteet, kuten aiemmin oli asia yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>100.</NO.P><TXT>Uudessa lainsäädännössä sen soveltamisalaan kuuluville henkilöille annettu suoja osoittautuu lisäksi tietyiltä osin laajemmaksi kuin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön tuloksena syntynyt suoja. Esimerkiksi oikeus etuuteen ei enää edellytä, että hakija on aiemmin kuulunut sen valtion sosiaaliturvalainsäädännön piiriin, jossa hän hakee etuutta, kuten edellä mainitussa asiassa Newton annetussa tuomiossa edellytetään.</TXT></NP><NP><NO.P>101.</NO.P><TXT>Näin ollen, toisin kuin pääasian kantaja väittää, hyväksyessään muutosasetukscn N:o 1247/92 neuvosto ei nähdäkseni rikkonut perustamissopimuksen 51 artiklaan perustuvaa velvoitettaan hyväksyä <QUOT.START ID="QS0084" REF.END="QE0084" CODE="201D"/>toimenpiteet, jotka ovat tarpeen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi<QUOT.END ID="QE0084" REF.START="QS0084" CODE="201D"/>. Lisäksi on syytä muistaa tässä yhteydessä, että 51 artiklassa ci määrätä toteutettavista<?PAGE NO="I-6080"?> toimenpiteistä yksityiskohtaisesti vaan annetaan neuvostolle <QUOT.START ID="QS0085" REF.END="QE0085" CODE="201D"/>— — laaja harkintavalta tarkoituksenmukaisimpien toimenpiteiden valitsemisessa perustamissopimuksen 51 artiklassa tarkoitetun lopputuloksen saavuttamiseksi<QUOT.END ID="QE0085" REF.START="QS0085" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0058" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-443/93" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-4033">C-443/93, Vougioukas, tuomio <DATE ISO="19951122">22.11.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-4033, 35 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>102.</NO.P><TXT>Käsittelen lopuksi vielä kahta muuta seikkaa, joista istunnossa on keskusteltu ja jotka voivat pääasian kantajan mukaan herättää epäilyksiä uuden lainsäädännön pätevyydestä.</TXT></NP><NP><NO.P>103.</NO.P><TXT>Kantaja on ensinnäkin tuonut esiin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklan<NOTE NOTE.ID="E0059" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämän artiklan 1 kappaleessa määrätään, että <QUOT.START ID="QS0086" REF.END="QE0086" CODE="201D"/>jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta<QUOT.END ID="QE0086" REF.START="QS0086" CODE="201D"/>.</P></NOTE> ilmeisesti välttääkseen, että se, että hän ei voi viedä hänelle myönnettyä DLA:ta Espanjaan, jossa hänen äitinsä asuu, voisi loukata hänelle tässä määräyksessä taattua oikeuttaan nauttia perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta.</TXT><P>Vaikka tämän väitteen, jonka perusteena oleva määräys <QUOT.START ID="QS0087" REF.END="QE0087" CODE="201D"/>koskee ihmisen henkilökohtaisen vapauden alueen kehittymistä<QUOT.END ID="QE0087" REF.START="QS0087" CODE="201D"/>,<NOTE NOTE.ID="E0060" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="46/87+227/88" YEAR="1989" PAGE.ECR="2859">46/87 ja 227/88, Hoechst v. komissio, tuomio <DATE ISO="19890921">21.9.1989</DATE> (Kok. 1989, s. 2859, 18 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> merkityksellisyyteen voidaankin suhtautua epäilevästi, todettakoon yksinkertaisesti, että perustettu järjestelmä ci suinkaan muodosta estettä asianosaisen asettumiselle toiseen jäsenvaltioon, jossa hänen perheenjäsenensä asuu, vaan merkitsee edistystä suhteessa aiempaan lainsäädäntöön, jonka osalta on muistettava, että siinä ei mitenkään taattu <QUOT.START ID="QS0088" REF.END="QE0088" CODE="201D"/>sekatyyppisten<QUOT.END ID="QE0088" REF.START="QS0088" CODE="201D"/> etuuksien sisältymistä sen asialliseen soveltamisalaan eikä siis myönnetty hänelle järjestelmällisesti oikeutta perustetun yhteensovittamisjärjcstelmän mukaiseen etuuteen.</P></NP><NP><NO.P>104.</NO.P><TXT>Lisäksi on esitetty, että uudet säännökset, jotka estävät riidanalaisten etuuksien maastaviennin, voivat muodostaa esteen asianosaisten oikeudelle oleskella toisessa jäsenvaltiossa, jos kyseinen valtio voi asettaa oleskelulle varoja koskevan edellytyksen.<NOTE NOTE.ID="E0061" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Oleskeluoikeudesta <DATE ISO="19900628">28 päivänä kesäkuuta 1990</DATE> anneltu neuvoston direktiivi 90/364/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="180" DATE.PUB="1990" PAGE.FIRST="26">EYVL L 180, s. 26</REF.DOC.OJ>) ja ammattitoimintansa lopettaneiden työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien oleskeluoikeudesta <DATE ISO="19900628">28 päivänä kesäkuuta 1990</DATE> annettu neuvoston direktiivi 90/365/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="180" DATE.PUB="1990" PAGE.FIRST="28">EYVL L 180, s. 28</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT><P>Huomattakoon ensinnäkin, että ongelmaa ei tässä tapauksessa esiinny, koska Snares saa edelleen Espanjassa, jossa hän on asunut jo yli kolme vuotta, maksuihin perustuvaa työkyvyttömyysetuutta (incapacity benefit)<NOTE NOTE.ID="E0062" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. ratkaisuehdotukseni alaviite 14.</P></NOTE> asetuksen N:o 1408/71 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Muistettakoon lisäksi, että jo ennen asetuksen N:o 1247/92 hyväksymistä sallittiin, että tiettyjen etuuksien myöntämiselle voidaan asettaa asumista koskeva edellytys.<NOTE NOTE.ID="E0063" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. ratkaisuehdotukseni 76—81 kohta.</P></NOTE></P></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6081"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Ratkaisuehdotus</P></TI></TITLE><NP><NO.P>105.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Social Security Commissionerin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14 päivänä kesäkuuta 1971</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19920430">30 päivänä huhtikuuta 1992</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1247/92, voimaantulopäivästä <DATE ISO="19920601">1.6.1992</DATE> alkaen voidaan muutetun asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetun, kyseisen asetuksen liitteessä II a mainitun <QUOT.START ID="QS0089" REF.END="QE0089" CODE="201D"/>maksuihin perustumattoman erityisetuuden<QUOT.END ID="QE0089" REF.START="QS0089" CODE="201D"/> myöntämisen edellytykseksi — etuuden hakijalla jo olevia oikeuksia kuitenkaan muuttamatta — pätevästi asettaa etuuden myöntävän valtion alueella asuminen muutetun asetuksen N:o 1408/71 10 a artiklan 1 kohdan mukaisesti, vaikka ennen kyseistä päivää vastaavan etuuden voitiinkin tietyissä tapauksissa katsoa kuuluvan asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan eikä sen myöntämiselle tuolloin voitu kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti asettaa asumista koskevaa edellytystä.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Asetus N:o 1247/92 on annettu EY:n perustamissopimuksessa ja erityisesti sen 51 ja 235 artiklassa neuvostolle myönnetyn toimivallan nojalla, eikä sitä tutkittaessa ole tullut esille seikkoja, joiden vuoksi tämän asetuksen pätevyys voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>