<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-119/19 P</NO.CASE><NO.CASE>C-126/19 P</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CC0119</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:229">EU:C:2020:229</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>19</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>19</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Juliane Kokott – Yhdistetyt asiat C‑119/19 P ja C‑126/19 P</HT></P><P><HT TYPE="SC">Komissio ja neuvosto v. Carreras Sequeros ym.</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Juliane Kokott</HT></P><P><DATE ISO="20200326">26 päivänä maaliskuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: saksa.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Yhdistetyt asiat C‑119/19 P ja C‑126/19 P</HT></P><P>Euroopan komissio</P><P>vastaan</P><P>Francisco Carreras Sequeros ym.</P><P>ja</P><P>Euroopan unionin neuvosto</P><P>vastaan</P><P>Francisco Carreras Sequeros ym.</P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Muutoksenhaku</KEYWORD><KEYWORD>Virkamiesoikeus</KEYWORD><KEYWORD>Henkilöstösääntöjen uudistus <DATE ISO="20140101">1.1.2014</DATE></KEYWORD><KEYWORD>Henkilöstösääntöjen liitteessä X oleva 6 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Kolmannessa maassa työskenteleviin Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat lomapäivien myöntämistä koskevat uudet erityiset poikkeusmääräykset</KEYWORD><KEYWORD>Lainvastaisuusväite</KEYWORD><KEYWORD>Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Oikeus lomaan</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa taataan oikeus palkalliseen lomaan, mutta siinä ei määrätä sen ajallisesta kestosta. Miten on siis arvioitava sellaista uutta järjestelmää, jossa unionin työntekijöille myönnetään selvästi vähemmän lomaa kuin heillä oli aikaisemmin?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tämä on nyt käsiteltävän muutoksenhaun keskeinen ongelmakysymys. Kyse on yhtäältä perusoikeuksien valvonnan menetelmästä ja laajuudesta sekä toisaalta lainsäätäjän toteuttaman vertailun tuomioistuinvalvonnasta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">A</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Perusoikeuskirja</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 31 artiklan 2 kohdassa, joka koskee oikeudenmukaisia ja kohtuullisia työoloja ja työehtoja, määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>Jokaisella työntekijällä on oikeus – – palkalliseen vuosilomaan.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan selitysten<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="303" PAGE.FIRST="17" DATE.PUB="2007">EUVL 2007, C 303, s. 17</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> mukaan 31 artiklan 2 kohta perustuu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettuun direktiiviin 93/104/EY sekä Euroopan sosiaalisen peruskirjan 2 artiklaan sekä työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan 8 kohtaan<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">B</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Euroopan sosiaalinen peruskirja</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Euroopan sosiaalinen peruskirja hyväksyttiin Euroopan neuvostossa vuonna 1961,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>European Treaty Series nro 35.</P></NOTE> ja se tuli voimaan vuonna 1965. Tarkistettu vuoden 1996 versio<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>European Treaty Series nro 163.</P></NOTE> tuli voimaan vuonna 1999. Kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet jommankumman näistä versioista, ja niiden 2 artiklassa määrätään oikeudesta palkalliseen vuosilomaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>Varmistaakseen, että oikeutta oikeudenmukaisiin työehtoihin voidaan käyttää tehokkaalla tavalla, sopimuspuolet sitoutuvat – – määräämään vähintään neljän viikon palkallisesta vuosilomasta.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">C</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskeva yhteisön peruskirja</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Eurooppa-neuvosto hyväksyi työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Neuvoston asiakirja 10928/89. Komission julkaisu on saatavilla virallisten julkaisujen toimistossa: https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/51be16f6-e91d-439d-b4d9-6be041c28122/language-de/format-PDF (ei kuitenkaan suomeksi).</P></NOTE> vuonna 1989.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>8.<DATE ISO="19891212">12.</DATE> ja <DATE ISO="19891209">9.12.1989</DATE> kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät.</P></NOTE> Oikeudesta palkalliseen vuosilomaan määrätään sosiaalisia perusoikeuksia koskevan I osaston elinolojen sekä työolojen - ja ehtojen parantamismääräysten 8 kohdassa seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Kaikilla Euroopan yhteisön työntekijöillä on oltava oikeus viiko[i]ttaiseen lepoaikaan ja palkalliseen vuosilomaan, joiden kesto on asteittain yhdenmukaistettava kansallisten käytäntöjen mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">D</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdettu oikeus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Henkilöstösäännöt</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Virkamiehiin sovellettavista henkilöstösäännöistä annetun asetuksen N:o 31<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiajärjestön virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta annettu asetus N:o 31 (ETY) 11 (Euratom) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="045" PAGE.FIRST="1385" DATE.PUB="1962">EYVL 1962, L 45, s. 1385</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> (jäljempänä henkilöstösäännöt) 1e artiklan 2 kohtaan sisältyvässä yleisessä säännöksessä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Työtehtävissä toimiville virkamiehille on järjestettävä sellaiset asianmukaiset terveys- ja turvallisuusnormit täyttävät työolot, jotka ovat vähintään samantasoiset kuin perustamissopimuksen mukaisesti näillä aloilla hyväksyttyihin toimenpiteisiin sovellettavat vähimmäisvaatimukset.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Virkamiehen työehtoja koskevaan IV osastoon sisältyy 2 luku, joka koskee virkamiesten lomia. Henkilöstösääntöjen 57 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Virkamiehellä on kalenterivuoden aikana oikeus vähintään 24:n ja enintään 30 työpäivän pituiseen vuosilomaan niiden sääntöjen mukaisesti, jotka unionin toimielinten nimittävät viranomaiset ovat vahvistaneet yhteisellä sopimuksella saatuaan henkilöstösääntökomitean lausunnon.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen liitteeseen X sisältyy kolmannessa maassa työskenteleviin virkamiehiin sovellettavat erityiset poikkeusmääräykset. Virkamiehillä oli <DATE ISO="20131231">31.12.2013</DATE> asti oikeus saada kalenterivuodessa lomaa kolme ja puoli arkipäivää kultakin palveluskuukaudelta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Liitteessä X oleva 6 artikla muutettiin <DATE ISO="20131022">22.10.2013</DATE> annetulla asetuksella N:o 1023/2013<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta <DATE ISO="20131022">22.10.2013</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="287" PAGE.FIRST="15" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 287, s. 15</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Virkamiehellä on oikeus saada kalenterivuodessa lomaa kaksi arkipäivää kultakin palveluskuukaudelta.</P><P>Sen estämättä, mitä tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, <DATE ISO="20140101">1 päivänä tammikuuta 2014</DATE> kolmansissa maissa jo työskentelevillä virkamiehillä on oikeus</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>kolmen työpäivän lomakertymään 1 päivästä tammikuuta <FT TYPE="CN">201431</FT> päivään joulukuuta 2014;</P></ITEM><ITEM><P>kahden ja puolen työpäivän lomakertymään 1 päivästä tammikuuta <FT TYPE="CN">201531</FT> päivään joulukuuta 2015.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></P></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1023/2013 johdanto-osan 27 perustelukappaleessa todetaan tältä osin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>Kolmansissa maissa työskentelevien henkilöstöryhmien työehtoja on tarpeen uudenaikaistaa, ja niistä olisi tehtävä kustannustehokkaammat samalla menoja vähentäen. Vuosilomaoikeuksia olisi mukautettava – –<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 8 artiklassa säädetään erityisestä virkistyslomasta seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>Nimittävä viranomainen voi poikkeuksellisesti myöntää virkamiehelle erityisellä perustellulla päätöksellä virkistyslomaa hänen asemapaikkansa erityisten vaikeiden elinolosuhteiden vuoksi. Nimittävä viranomainen päättää kunkin tällaisen paikan osalta sen kaupungin tai ne kaupungit, joissa loma voidaan pitää.</ALINEA><ALINEA>Virkamiesten, jotka osallistuvat henkilöstösääntöjen 24 a artiklassa tarkoitettuun ammatilliseen täydennyskoulutukseen ja joille on myönnetty tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua virkistyslomaa, on aiheellisissa tapauksissa yhdistettävä täydennyskoulutusjaksot ja virkistysloma.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Työaikadirektiivi</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettu direktiivi 93/104/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista <DATE ISO="19931123">23.11.1993</DATE> annettu neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="307" PAGE.FIRST="18" DATE.PUB="1993">EYVL 1993, L 307, s. 18</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> kumottiin työaikadirektiivillä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista <DATE ISO="20031104">4.11.2003</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="299" PAGE.FIRST="9" DATE.PUB="2003">EUVL 2003, L 299, s. 9</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Työaikadirektiivin johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, että työntekijöiden terveyden parantaminen työssä on tavoite, joka ei saa olla riippuvainen pelkästään taloudellisista seikoista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään neljän viikon vähimmäisvuosilomasta seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä saa vähintään neljän viikon palkallisen vuosiloman tällaisen loman saamiselle ja myöntämiselle kansallisessa lainsäädännössä ja/tai käytännössä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="4"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tausta ja oikeudenkäyntimenettely unionin yleisessä tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Unionin yleisessä tuomioistuimessa kantajina olleet Carreras Sequeros ym. (jäljempänä kantajat) ovat Euroopan komission virkamiehiä tai sopimussuhteisia toimihenkilöitä. Kaikkien kantajien asemapaikka on ollut ja oli jo ennen <DATE ISO="20140101">1.1.2014</DATE> kolmansissa maissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan uuden 6 artiklan toisen kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti kantajilla oli vuonna 2014 oikeus 36 vuosilomapäivään edellisen vuoden 42 päivän sijasta. Kantajien asiasta tekemät valitukset hylättiin joko nimittävän viranomaisen tai työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen päätöksillä, joiden sanamuodot vastasivat toisiaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Kantajat nostivat siksi Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa kanteen, jossa he vaativat, että kyseinen tuomioistuin toteaa henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan uuden 6 artiklan lainvastaiseksi ja kumoaa päätökset, joilla vähennettiin heidän vuosilomapäiviensä määrää vuodesta 2014 lähtien.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Tämä kanne siirrettiin myöhemmin unionin yleiseen tuomioistuimeen. Tässä menettelyssä unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin väliintulijoiksi tukemaan komission vaatimuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin kumosi kantajien vuosilomapäivien lukumäärän vähentämistä vuonna 2014 koskevat päätökset <DATE ISO="20181204">4.12.2018</DATE> annetulla valituksenalaisella tuomiolla <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Carreras Sequeros ym v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-518/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:873">EU:T:2018:873</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin tukeutui tässä yhteydessä siihen, että perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa vahvistetun vuosilomaoikeuden luontaisena tarkoituksena on lähtökohtaisesti parantaa työntekijöiden elinoloja sekä työoloja ja -ehtoja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Valituksenalaisen tuomion 88 kohta.</P></NOTE> Vuosiloman merkittävää vähentämistä kolmen vuoden aikana 42 päivästä 24:ään ei voida pitää yhteensopivana asianomaisten työntekijöiden elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen parantamiseen tähtäävän periaatteen kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Valituksenalaisen tuomion 90 kohta.</P></NOTE> Sitä ei voida tasapainottaa kyseisten henkilöiden muilla etuoikeuksilla,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Valituksenalaisen tuomion 91–96 kohta.</P></NOTE> eikä sitä voida pitää perusteltuna.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Valituksenalaisen tuomion 98 kohta ja sitä seuraavat kohdat.</P></NOTE> Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan unionin menojen vähentymisen osalta on jo todettu, ettei taloudellisten etujen suojelun tarvetta koskeviin näkökohtiin voida vedota perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa taatun palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden loukkaamisen perustelemiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Valituksenalaisen tuomion 102 kohta, jossa viitataan <DATE ISO="20130919">19.9.2013</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>uudelleenkäsittely komissio v. Strack</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑579/12 RX-II</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:570">EU:C:2013:570</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Ei myöskään vaikuta siltä, että lainsäätäjä olisi pyrkinyt löytämään oikeudenmukaisen tasapainon uudenaikaistamista koskevan tavoitteen ja asianomaisten henkilöiden oikeuksien välillä. Näin ollen komissio ei voinut pätevästi tukeutua henkilöstösääntöjen liitteessä X olevaan uuteen 6 artiklaan antaakseen riidanalaiset päätökset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Valituksenalaisen tuomion 112 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Komissio (asia C-119/19 P) ja neuvosto (asia C-126/19 P) valittivat valituksenalaisesta tuomiosta, ja unionin tuomioistuin yhdisti nämä asiat. Neuvosto teki oman valituksensa lisäksi komission valitukseen liitännäisvalituksen, joka on samansisältöinen kuin sen oma valitus.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen presidentti hylkäsi Euroopan ulkosuhdehallinnon esittämän väliintulohakemuksen <DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE> antamallaan määräyksellä <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Carreras Sequeros ym. ja neuvosto v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑119/19 P ja C‑126/19 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:658">EU:C:2019:658</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Euroopan komissio vaatii, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>kumoaa <DATE ISO="20181204">4.12.2018</DATE> annetun tuomion Carreras Sequeros ym. v. komissio, T-518/16</P></ITEM><ITEM><P>palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu kanteen toisesta, kolmannesta ja neljännestä kanneperusteesta</P></ITEM><ITEM><P>määrää, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Euroopan unionin neuvosto vaatii valituksessaan ja liitännäisvalituksessaan, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>hyväksyy sen valituksen ja liitännäisvalituksen</P></ITEM><ITEM><P>ratkaisee asian ja hylkää kanteen perusteettomana</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa kantajat korvaamaan neuvostolle nyt kyseessä olevassa menettelyssä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Euroopan parlamentti vaatii, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>hyväksyy yhdistetyissä asioissa C‑119/19 P ja C‑126/19 P tehdyt valitukset.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Carreras Sequeros ym. sitä vastoin vaativat, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>hylkää komission (C‑119/19 P) ja neuvoston (C‑126/19 P) valitukset sekä neuvoston asiassa C‑119/19 P tekemän liitännäisvalituksen</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa komission ja neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Asianosaiset ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia sekä <DATE ISO="20200203">3.2.2020</DATE> pidetyssä istunnossa suullisia huomautuksia.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne koskee muodollisesti suoraan päätöksiä, joilla vahvistettiin kantajien lomapäivien määrä vuodelle 2014. Nämä päätökset perustuivat kuitenkin väistämättä kolmansissa maissa työskenteleviin virkamiehiin sovellettavaan uuteen lomajärjestelmään, josta säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 6 artiklassa. Valittajat ovat näin ollen esittäneet SEUT 277 artiklan nojalla lainvastaisuusväitteen tästä uudesta järjestelmästä, josta asianosaiset kiistelevät unionin yleisessä tuomioistuimessa ja myös nyt käsiteltävissä valituksissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Aluksi esitän, että neuvoston liitännäisvalitus on jätettävä tutkimatta, ja tarkastelen valittajien väitteitä, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa. Tämän jälkeen käsittelen valituksenalaisen tuomion perusteltavuutta koskevaa arvostelua.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">A</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Neuvoston liitännäisvalituksen tutkittavaksi ottaminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Käsiteltävän asian erityispiirre on se, että ensinnäkin sekä komissio että neuvosto ovat tehneet valituksen unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisesta tuomiosta eli sittemmin yhdistetyissä asioissa C‑119/19 P ja C‑126/19 P, mutta neuvosto on lisäksi tehnyt komission asiassa C‑119/19 P tekemään valitukseen liitännäisvalituksen, jossa se riitauttaa jopa sanatarkasti samoilla perusteilla saman unionin yleisen tuomioistuimen tuomion kuin asiassa C‑126/19 P tekemässään omassa valituksessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Ei tosin ole poissuljettua, että tuomiosta tehdään samanaikaisesti valitus ja liitännäisvalitus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091006">6.10.2009</DATE>, <NAME.CASE>GlaxoSmithKline Services v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑501/06 P, C‑513/06 P, C‑515/06 P ja C‑519/06 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:610">EU:C:2009:610</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160629">29.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>oikeusasiamies v. Staelen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑337/15 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:670">EU:C:2016:670</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Koska aiempaa kannetta myöhemmin samojen asianosaisten välillä nostettu samoihin perusteisiin perustuva kanne, jolla vaaditaan saman oikeudellisen toimen kumoamista, on kuitenkin vireilläolovaikutuksen johdosta jätettävä tutkimatta,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19880922">22.9.1988</DATE>, <NAME.CASE>Ranska v. parlamentti</NAME.CASE> (<NO.CASE>358/85 ja 51/86</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1988:431">EU:C:1988:431</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0012">12</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20051124">24.11.2005</DATE>, <NAME.CASE>Italia v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-138/03, C-324/03 ja C-431/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:714">EU:C:2005:714</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> osapuoli voi myös tehdä ainoastaan sellaisen valituksen, jossa unionin yleisen tuomioistuimen tuomio riitautetaan samoilla valitusperusteilla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170405">5.4.2017</DATE>, <NAME.CASE>Changshu City Standard Parts Factory ja Ningbo Jinding Fastener v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑376/15 P ja C‑377/15 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:269">EU:C:2017:269</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Näin ollen neuvoston liitännäisvalitus on jätettävä tutkimatta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">B</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Kanteen tutkittavaksi ottaminen unionin yleisessä tuomioistuimessa (neuvoston ensimmäinen valitusperuste)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Ensimmäisessä valitusperusteessaan neuvosto väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä toimivaltansa osalta. Tällä valitusperusteella neuvosto riitauttaa yhtäältä sen, että unionin yleinen tuomioistuin on antanut määräyksen, ja toisaalta ulottuvuuden, joka lainvastaisuusväitteellä on unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin mukaan.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin yleisen tuomioistuimen väitetty määräys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa neuvosto, jota komissio ja parlamentti tukevat, riitauttaa sen, että unionin yleinen tuomioistuin nimittää asiassa tehtyä riidanalaista päätöstä kantajien vuosilomapäivien määrän vähentämiseksi. Neuvoston mukaan lomapäiviä ei ole vähennetty, vaan ne on määritetty sovellettavan lainsäädännön mukaisesti. Tällä nimityksellä unionin yleinen tuomioistuin implisiittisesti määrää komission myöntämään kantajille tietyn määrän lomapäiviä. Unionin yleisellä tuomioistuimella ei kuitenkaan ole toimivaltaa antaa tällaista määräystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Kuten neuvosto itsekin myöntää, riidanalaisista päätöksistä eli kantajien lomapäivien vahvistamisesta vuonna 2014 ei kuitenkaan ole epäilystä. Kumottujen päätösten nimityksestä riippumatta unionin yleisen tuomioistuimen tuomion vaikutus perustuu SEUT 266 artiklan ensimmäiseen kohtaan. Sen mukaan komission on nimenomaan toteutettava pääasiassa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet eikä mitään sen enempää tai vähempää. Jos valituksenalainen tuomio pysytettäisiin kokonaisuudessaan, komissio ei voisi näin ollen enää soveltaa kantajiin lomajärjestelmän muutoksia, vaan sen olisi tehtävä heitä koskevat päätökset vanhan järjestelmän mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19890228">28.2.1989</DATE>, <NAME.CASE>Cargill</NAME.CASE> (<NO.CASE>201/87</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1989:100">EU:C:1989:100</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20011108">8.11.2001</DATE>, <NAME.CASE>Silos</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑228/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:599">EU:C:2001:599</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Tämä väite ei näin ollen kohdistu tosiasiallisesti unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaansa arvioidessaan tekemään väitettyyn virheeseen vaan asiakysymystä koskevaan ratkaisuun ja erityisesti valituksenalaisen tuomion 112 kohtaan sisältyvään liitännäiseen toteamukseen, jonka mukaan komissio ei voinut tukeutua henkilöstösääntöjen liitteessä X olevaan uuteen 6 artiklaan määrittäessään kantajien lomapäivien lukumäärän. Jäljempänä on tarkasteltava, missä määrin tämä ratkaisu pysyy voimassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Siltä osin kuin neuvoston ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa riitautetaan unionin yleisen tuomioistuimen väitetty määräys, se perustuu sen sijaan valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan ja on näin ollen hylättävä perusteettomana.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Lainvastaisuusväitteen ulottuvuus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa neuvosto, jota komissio ja parlamentti tukevat, riitauttaa sen, että unionin yleinen tuomioistuin on ulottanut SEUT 277 artiklaan perustuvan lainvastaisuusväitteen koskemaan henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 6 artiklassa vahvistettua lomajärjestelmää kokonaisuudessaan eli myös vuosia 2015 ja 2016 koskevia järjestelmiä, vaikka kanteen kohteena olivat ainoastaan päätökset, jotka koskivat lomaoikeuksia vuonna 2014.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>SEUT 277 artiklan tarkoituksena ei ole antaa asianosaiselle mahdollisuutta riitauttaa minkä tahansa asetuksen laillisuutta minkä tahansa kanteen yhteydessä. Säädöstä, jonka lainvastaisuuteen vedotaan, on voitava soveltaa joko välittömästi tai välillisesti kanteen kohteena olevaan asiaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19660713">13.7.1966</DATE>, <NAME.CASE>Italia v. neuvosto ja komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>32/65</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1966:42">EU:C:1966:42</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, s. 594). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19650331">31.3.1965</DATE>, <NAME.CASE>Macchiorlati Dalmas v. korkea viranomainen</NAME.CASE> (<NO.CASE>21/64</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1965:30">EU:C:1965:30</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, s. 229).</P></NOTE> Unionin yleinen tuomioistuin on täsmentänyt tätä perustellusti siten, että lainvastaisuusväitteen ulottuvuus on rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä riidan ratkaisemiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Valituksenalaisen tuomion 30 kohta ja siinä mainittu unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntö.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin valituksenalaisen tuomion 31 kohdassa, että SEUT 277 artiklaa on tulkittava riittävän laajasti, jotta voidaan varmistaa toimielinten yleisluontoisten toimien tehokas laillisuusvalvonta sellaisten henkilöiden hyväksi, jotka eivät voi nostaa suoraa kannetta tällaisista toimista. SEUT 277 artiklan soveltamisalan on myös ulotuttava sellaisiin toimielinten toimiin, joilla on ollut merkitystä kumoamiskanteen kohteena olevan päätöksen antamiselle. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan näin ollen riittää, että kyseinen päätös perustuu pääasiallisesti näihin toimiin, vaikka näitä toimia ei muodollisesti ole käytetty kyseisen päätöksen oikeudellisena perustana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Nämä toteamukset tiivistävät unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, jossa SEUT 277 artiklaan perustuvaa tehokasta laillisuusvalvontaa pidetään välttämättömänä ainoastaan siltä osin kuin kantajia suoraan ja erikseen koskevilla soveltamispäätöksillä on heihin vaikutusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19790306">6.3.1979</DATE>, <NAME.CASE>Simmenthal v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>92/78</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1979:53">EU:C:1979:53</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Jos tätä oikeuskäytäntöä sovelletaan tiukasti, lainvastaisuusväitteen pitäisi rajoittua ainoastaan henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyyn vuotta 2014 koskevaan siirtymäjärjestelmään. Oikeusriidan kohteena ovat nimittäin ainoastaan kyseisen vuoden lomaoikeuksia koskevat toteamukset eivätkä sitä seuraavia vuosia koskevat toteamukset.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 32–35 kohdassa esittämät perustelut, joiden mukaan siirtymäjärjestelmän eri asteiden ja lopullisen lomajärjestelmän välinen yhteys oikeuttaa ulottamaan lainvastaisuusväitteen kaikkiin näihin järjestelmiin, eivät ole nähdäkseni riittäviä. Tämä yhteys olisi nimittäin voitu poistaa ongelmitta, ja lainvastaisuusväitteen tutkiminen olisi voitu rajoittaa siirtymäjärjestelmän ensimmäiseen vaiheeseen. Tämä ei olisi myöskään sulkenut pois sitä, että järjestelmän tavoitteen yhteydessä otetaan huomioon sen luonne siirtymäjärjestelmänä ja yhteys lopulliseen lomajärjestelmään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen menettelytapa on kuitenkin mielestäni loppujen lopuksi oikea. Lainvastaisuusväite ei voi johtaa muodollisesti liitännäisesti riitautetun järjestelmän pätemättömyyteen, eikä sillä myöskään ole oikeusvaikutuksia muiden osapuolten välillä. Tässä oikeudenkäyntimenettelyssä kattava arviointi kuitenkin selventäisi käytännössä kysymystä siitä, voidaanko riidanalaista lainsäädäntöä soveltaa, ja sillä olisi näin ennakkovaikutus samankaltaisiin riita-asioihin. On myös nimittävän viranomaisen edun mukaista, että uusien lomasääntöjen laillisuus selviää mahdollisimman pian. Jos rajoitutaan vuoden 2014 järjestelmään, seuraavina vuosina voisi tulla vireille uusia, pitkiä oikeusriitoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Koko järjestelmän tarkastelu ei sitä paitsi johda liitännäisiä väitteitä koskevan kantajien toimivallan ylittämiseen. Uuden järjestelmän kattava tarkastelu ei ylitä kantajien väitteitä, eikä sitä voida pitää uutena seikkana. Kantajat ovat päinvastoin vedonneet tässä oikeudenkäyntimenettelyssä johdonmukaisesti siihen, että he vastustaisivat uusien lomasääntöjen soveltamista tulevina vuosina. Se, että kantajista kaksi ei sittemmin enää työskentele kolmannessa maassa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Valituksenalaisen tuomion 38 kohta.</P></NOTE> on sen sijaan nähdäkseni merkityksetöntä. Lopullinen lomajärjestelmä on riitautettu myös muissa oikeudenkäyntimenettelyissä, sillä vireillä on kaksi muuta asiaa, jotka koskevat vuotta 2019.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Asia T-573/19, DS ja 718 muuta v. komissio ja EUH ja asia T-576/19, DV ja 10 muuta v. komissio (molemmat <REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="357" PAGE.FIRST="38" DATE.PUB="2019">EUVL 2019, C 357, s. 38–40</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Uuden järjestelmän lopullista vaihetta olisi tarkasteltava viimeistään näissä menettelyissä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Tämän perusteella olisi mielestäni epäasianmukaista jakaa uutta lomaoikeusjärjestelmää koskevaa riitaa eri oikeudenkäyntimenettelyihin. Tällöin vain käytettäisiin turhaan unionin tuomioistuinten ja myös osapuolten resursseja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121106">6.11..2012</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Éditions Odile Jacob</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑553/10 P ja C‑554/10 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:682">EU:C:2012:682</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Näin ollen myös neuvoston ensimmäisen valitusperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Jos unionin tuomioistuin ei noudata näkemystäni, asioiden tarkastelu voitaisiin lopettaa tähän ja asiat voitaisiin palauttaa unionin yleiseen tuomioistuimeen. Ei nimittäin voida sulkea pois sitä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen, jos se olisi tutkinut ainoastaan siirtymäjärjestelmän ensimmäistä vaihetta eli lomaoikeuksien selvästi vähäisempää vähentämistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Tämä menettelytapa ei kuitenkaan vaikuta minusta järkevältä, koska näin vain lykättäisiin sen taustalla olevan riidan ratkaisua entisestään. Tästä syystä unionin tuomioistuimen olisi tarkasteltava myös muita valitusperusteita. Tältä osin on huomautettava, että seuraavat toteamukset pätevät lähtökohtaisesti siitä riippumatta, rajoitetaanko unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne koskemaan ainoastaan siirtymäjärjestelmää vuoden 2014 osalta. Voitaisiin kuvitella, että jäljellä olevien lomaoikeuksien riittävyyden arvioiminen uuden järjestelmän eri vaiheissa johtaa erilaisiin tuloksiin, mutta esitän jäljempänä, ettei mitään vaihetta ole syytä kyseenalaistaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 121 kohta ja sitä seuraavat kohdat.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="9"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">C</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen perusteltavuus (komission valitus sekä neuvoston toinen ja kolmas valitusperuste)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan uusi järjestelmä on ristiriidassa lomaa koskevan perusoikeuden kanssa. Se ei sitä vastoin tarkastellut yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta eikä oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, joihin kantajat niin ikään vetosivat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Komissio arvostelee molemmissa valitusperusteissaan perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa vahvistetun lomaoikeutta koskevan perusoikeuden tarkasteluun liittyviä tiettyjä näkökohtia eli työaikadirektiivin sekä asianomaisten henkilöiden elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen parantamista koskevan periaatteen huomioon ottamista mutta myös kantajien muiden oikeuksien huomiotta jättämistä ja lainsäätäjän sääntelyvallan kohtelua. Neuvoston toinen ja kolmas valitusperuste koskevat samankaltaisia kysymyksiä.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Yhteys työaikadirektiiviin</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Komission ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa ja neuvoston toisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa riitautetaan se, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut huomioon työaikadirektiivin.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Työaikadirektiivin huomioon ottaminen sellaisenaan</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Neuvosto väittää ensinnäkin, että kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että direktiiviin (tässä tapauksessa työaikadirektiiviin) voidaan tietyissä tapauksissa vedota unionin toimielimiä vastaan, se ei ottanut huomioon vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan direktiivit on osoitettu jäsenvaltioille eikä unionin toimielimille tai elimille. Neuvoston mielestä ei näin ollen voida katsoa, että direktiivin säännöksillä asetetaan velvoitteita toimielimille niiden ja niiden henkilöstön välisissä suhteissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Kantajien tavoin on kuitenkin todettava, että tämä väite on tehoton. Siinä riitautetaan valituksenalaisen tuomion 61 kohtaan sisältyvät toteamukset, jotka eivät tue tuomiota. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin totesi 64 kohdassa nimenomaisesti, että lainvastaisuusväitteen tueksi ei voida vedota työaikadirektiiviin sellaisenaan eikä yhdessä henkilöstösääntöjen 1e artiklan 2 kohdan kanssa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. tästä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130919">19.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>uudelleenkäsittely komissio v. Strack</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑579/12 RX-II</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:570">EU:C:2013:570</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> henkilöstösääntöjen X liitteessä olevan uuden 6 artiklan soveltumattomuuden toteamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Tämä neuvoston väite on näin ollen hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä työaikadirektiivin kanssa, huomioon ottaminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin teki neuvoston ja komission mukaan oikeudellisen virheen katsoessaan, että työaikadirektiivin sisältö sitoi lainsäätäjää, koska kyseinen direktiivi mainitaan perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohtaa koskevissa puheenjohtajiston selityksissä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin todellakin totesi valituksenalaisen tuomion 70 kohdassa, että henkilöstösääntöjen X liitteessä olevaa uutta 6 artiklaa olisi jätettävä soveltamatta, jos käy ilmi, että sillä loukataan vuosilomaoikeutta, jonka luonne ja tarkoitus ilmenevät perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdasta, luettuna yhdessä direktiivin 2003/88 kanssa. Kyseinen tuomioistuin vetoaa tältä osin 67–69 kohdassa perusoikeuskirjan valmistelukunnan puheenjohtajiston selityksiin, joiden mukaan perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa nimittäin vahvistetaan työaikadirektiivin sisältö. Unionin lainsäätäjä ei voinut jättää huomiotta tämän direktiivin sisältöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Näihin toteamuksiin sisältyy oikeudellinen virhe, koska niissä kuvaillaan virheellisesti perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan ja työaikadirektiivin välistä suhdetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>On totta, että perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohtaa koskevat valmistelukunnan selitykset osoittavat, että kyseinen määräys perustuu työaikadirektiiviin. Kyseiset selitykset on otettava asianmukaisesti huomioon myös perusoikeuskirjan 52 artiklan 7 kohdan ja SEU 6 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan nojalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Bauer ja Willmeroth</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-569/16 ja C-570/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:871">EU:C:2018:871</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Max-Planck-Gesellschaft zur Förderung der Wissenschaften</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-684/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:874">EU:C:2018:874</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>TSN ja AKT</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑609/17 ja C-610/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:459">EU:C:2019:459</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0106">106</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että <HT TYPE="ITALIC">koko</HT> työaikadirektiivi olisi sisällytetty perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohtaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Kuten komissio perustellusti toteaa, perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan pikemminkin ainoastaan työaikadirektiivin 7 artiklassa säädetty neljän viikon vähimmäislomaa koskeva oikeus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111122">22.11.2011</DATE>, <NAME.CASE>KHS</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-214/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:761">EU:C:2011:761</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140522">22.5.2014</DATE>, <NAME.CASE>Lock</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑539/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:351">EU:C:2014:351</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Kreuziger</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-619/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:872">EU:C:2018:872</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tarkemmin sanoen työaikadirektiivin 7 artikla on unionin oikeuden säännös, jossa täsmennetään perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa vahvistetun vuosiloman tarkka pituus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Bauer ja Willmeroth</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-569/16 ja C-570/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:871">EU:C:2018:871</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0085">85</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Max-Planck-Gesellschaft zur Förderung der Wissenschaften</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-684/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:874">EU:C:2018:874</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Tällainen täsmennys on tarpeen, koska perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa itsessään ei määritellä palkallisen vuosiloman kestoa eli sen takaamisen edellytystä. Loman kesto eroaa täten muista 31 artiklan 2 kohdassa annetuista takeista, kuten loman ajalta maksettavasta palkasta tai edunsaajien piiristä, jotka johtuvat perusoikeudesta ilman muuta normatiivista täsmennystä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Bauer ja Willmeroth</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-569/16 ja C-570/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:871">EU:C:2018:871</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0083">83</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0084">84</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Max-Planck-Gesellschaft zur Förderung der Wissenschaften</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑684/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:874">EU:C:2018:874</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0072">72</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Perusoikeus lomaan edellyttää siis normatiivista täsmennystä ainakin palkallisen vuosiloman keston osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Tämä riippuvuus vaikuttaa sellaisten järjestelmien arviointiin, joissa uuden riidanalaisen järjestelmän tavoin vahvistetaan palkallisen vuosiloman kesto. Koska tällainen järjestelmä on tarpeen, jotta lomaoikeutta koskevalle perusoikeudelle voidaan antaa tehokas vaikutus, sitä ei voida jo luonteensa puolesta pitää perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna perusoikeuden rajoituksena eikä siihen näin ollen voida suoraan soveltaa kyseisessä määräyksessä tarkoitettuja velvoitteita.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Vaikka lomaoikeuden keston määrittäminen ei siis edellytä perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaista oikeutusta, siinä on vähintäänkin noudatettava unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluvaa suhteellisuusperiaatetta. Sen mukaan unionin toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimilla ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista asianomaisella säännöstöllä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19901113">13.11.1990</DATE>, <NAME.CASE>Fédesa ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-331/88</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1990:391">EU:C:1990:391</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0013">13</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19941005">5.10.1994</DATE>, <NAME.CASE>Crispoltoni ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-133/93, C-300/93 ja C-362/93</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1994:364">EU:C:1994:364</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010612">12.6.2001</DATE>, <NAME.CASE>Jippes ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-189/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:420">EU:C:2001:420</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0081">81</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100309">9.3.2010</DATE>, <NAME.CASE>ERG ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑379/08 ja C-380/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:127">EU:C:2010:127</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150616">16.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>Gauweiler ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-62/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:400">EU:C:2015:400</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0067">67</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0091">91</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190430">30.4.2019</DATE>, <NAME.CASE>Italia v. neuvosto (Välimeren miekkakalan kalastuskiintiöt)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-611/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:332">EU:C:2019:332</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Erityisesti on todettava, että myös muilla seikoilla, kuten työaikadirektiivin 7 artiklassa säädetyllä vähimmäislomalla tai palkallista vuosilomaa koskevan perusoikeuden keskeisellä sisällöllä, voi olla merkitystä arvioitaessa lopullisesti vahvistamisen tavoitteita ja haittoja. Direktiivillä ei kuitenkaan ole kokonaisuudessaan merkitystä myöskään tässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Näin ollen on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 68 ja 69 kohdassa, että unionin lainsäätäjän on perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan yhteydessä noudatettava työaikadirektiiviä kokonaisuudessaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Tämä oikeudellinen virhe ei kuitenkaan merkitse sitä, että komission ja neuvoston väitteet menestyisivät, koska se ei johda valituksenalaisen tuomion kumoamiseen. Unionin yleisen tuomioistuimen päätös ei nimittäin perustu työaikadirektiivissä säädettyjen aineellisten takeiden väitettyyn loukkaamiseen. Unionin yleinen tuomioistuin päinvastoin hylkää sen seurauksena pääasian kantajien väitteet, jotka koskevat työaikadirektiivin eri säännöksiä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen parantamista koskeva tavoite</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa komissio vetoaa perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan tulkinnassa tehtyyn oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 6 artiklassa säädetty vuosiloman vähentäminen ole yhteensopiva sen väitetyn periaatteen kanssa, jolla pyritään parantamaan asianomaisten henkilöiden elinoloja sekä työoloja ja -ehtoja. Tällaiselle periaatteelle ei ole komission mielestä oikeudellista perustaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Myös neuvosto katsoo toisen valitusperusteensa toisessa osassa, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut väärin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan merkitystä. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, neuvoston mukaan kyseisen määräyksen tarkoituksena ei ole parantaa elinoloja sekä työoloja ja -ehtoja, vaan sillä pyritään varmistamaan kaikille työntekijöille riittävä suojelun taso unionissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 88 kohdassa, että perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa vahvistetun vuosilomaoikeuden luontaisena tarkoituksena on lähtökohtaisesti parantaa työntekijöiden elinoloja sekä työoloja ja -ehtoja. Valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa todetaan lisäksi, ettei lomapäivien määrän vähentämistä voida pitää yhteensopivana asianomaisten työntekijöiden elinolojen sekä työolojen ja - ehtojen parantamiseen tähtäävän periaatteen kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Tältä osin on todettava, ettei – kuten komissio ja neuvosto väittävät – perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan sanamuodossa eikä selityksissä mainita nimenomaisesti tällaista periaatetta. Erityisesti neuvosto toteaa päinvastoin perustellusti, että 31 artiklan otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>Oikeudenmukaiset ja kohtuulliset työolot ja työehdot<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu kuitenkin unionin oikeuteen, koska SEUT 151 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tavoitteena on muun muassa elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen kohentaminen. Työaikadirektiivin oikeudellisen perustan, joka on nykyään SEUT 153 artikla, ja näin ollen myös sen 7 artiklan tarkoituksena on tämän tavoitteen toteuttaminen. Myös työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskeva yhteisön peruskirja perustuu tähän tavoitteeseen. Sen 8 kohdassa mainittu oikeus palkalliseen lomaan sisältyy jaksoon, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>Elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen parantaminen<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>. Perusoikeuskirjaa koskevien selitysten mukaan lomaoikeutta koskeva perusoikeus perustuu muun muassa näihin kahteen asiakirjaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on ainakin jo todennut, että lomajärjestelmien tarkoituksena on parantaa työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19961112">12.11.1996</DATE>, <NAME.CASE>Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-84/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1996:431">EU:C:1996:431</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130919">19.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>uudelleenkäsittely komissio v. Strack</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑579/12 RX-II</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:570">EU:C:2013:570</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kyse on erityisistä elinoloista sekä työoloista ja -ehdoista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Erityisesti lomaoikeuden yhteydessä kantajat korostavat perustellusti, että loman kesto on <HT TYPE="ITALIC">asteittain</HT> yhdenmukaistettava kansallisten käytäntöjen mukaisesti,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010626">26.6.2001</DATE>, <NAME.CASE>BECTU</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-173/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:356">EU:C:2001:356</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Bauer ja Willmeroth</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-569/16 ja C-570/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:871">EU:C:2018:871</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0082">82</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Max-Planck-Gesellschaft zur Förderung der Wissenschaften</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-684/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:874">EU:C:2018:874</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0071">71</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> mikä implisiittisesti viittaa parantamista koskevaan tavoitteeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen tuomion 88 kohdassa, että vuosilomaa koskevan oikeuden tavoitteena on parantaa työntekijöiden elinoloja sekä työoloja ja -ehtoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin menee sen sijaan liian pitkälle mainitessaan 90 kohdassa periaatteen, koska periaatteelle ei ole tukea asian kannalta merkityksellisissä asiakirjoissa eikä oikeuskäytännössä. Se antoi näin lomaa koskevan perusoikeuden tulkinnassa elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen kohentamista koskevalle tavoitteelle sellaisen painoarvon, jota sillä ei tosiasiallisesti ole.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Ongelmallista on erityisesti tämän tavoitteen noudattamisen tarkastelu unionin yleisessä tuomioistuimessa. Myöskään tämä tavoite ei nimittäin voi johtaa siihen, että lomaoikeuksien vähentämistä on pidettävä perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa määrätyn lomaoikeutta koskevan perusoikeuden rajoittamisena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Käsiteltävissä asioissa ei ole tarpeen lausua siitä, sitooko elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen parantamista koskeva tavoite sellaisenaan SEUT 151 artiklan nojalla unionia sen työntekijöihin sovellettavia palvelussuhteen ehtoja vahvistettaessa. Unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin arvioi henkilöstösääntöjen liitteessä X olevaa 6 artiklaa SEUT 151 artiklan perusteella vaan soveltaa tätä tavoitetta perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan yhteydessä. Se nimittäin perustelee valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa lomaa koskevan perusoikeuden rajoittamisen toteamista ja näin ollen perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaisen oikeutuksen välttämättömyyttä sillä, ettei lomaoikeuksien merkittävää vähentämistä uudessa järjestelmässä voida pitää elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen parantamisena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Kuten edellä jo todettiin, loman keston normatiivinen täsmentäminen ei ole kuitenkaan lomaa koskevan perusoikeuden rajoittamista, joka edellyttäisi perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaista oikeuttamisperustetta. Tätä välttämätöntä täsmennystä on sen sijaan arvioitava suhteellisuusperiaatteen perusteella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 65 kohta ja sitä seuraavat kohdat.</P></NOTE> Tämän periaatteen yhteydessä elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen parantamista koskevasta tavoitteesta on hyötyä vasta myöhemmin, kun verrataan järjestelmän tavoitetta ja siihen liittyviä rasitteita.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Siltä osin kuin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan tulkintaan, jonka mukaan siinä vahvistetaan työolojen ja -ehtojen parantamista koskeva periaate ja kaikkea työolojen ja -ehtojen heikentämistä pidetään siten tämän perusoikeuden rajoituksena, sisältyy oikeudellinen virhe, se ei kuitenkaan sellaisenaan johda valituksenalaisen tuomion kumoamiseen. Ei nimittäin ole poissuljettua, että tällaisen perusoikeuteen puuttumisen oikeuttamisperusteen tutkiminen johtaa samaan tulokseen kuin tämän perusoikeuden täsmentämisen oikeasuhteisuuden tutkiminen. Tällöin riittäisi, että unionin tuomioistuimen perustelut korvataan toisilla perusteluilla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Lomaoikeutta koskevan perusoikeuden rajoittamiseen liittyvien muiden näkökohtien huomioon ottaminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Ensimmäisen valitusperusteensa kolmannessa osassa komissio riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 91–96 kohdassa esittämät toteamukset osoittaakseen lomaa koskevan perusoikeuden rajoittamisen vastaiset väitteet paikkansapitämättömiksi. Myös neuvosto ja parlamentti kiistävät nämä toteamukset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Tältä osin on myös totta, ettei unionin yleisen tuomioistuimen soveltama perusoikeuden tarkastelumenetelmä ole vakuuttava. Näiden väitteiden ja unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn merkityksellisyyttä on tarkasteltava erityisesti vertailun yhteydessä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">4.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Uuden järjestelmän oikeasuhteisuus ja lainsäätäjän harkintavalta</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Oikeasuhteisuuden ja erityisesti asianomaisten henkilöiden elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen parantamista koskevan tavoitteen tutkimisella on siis merkitystä ennen kaikkea komission toisen valitusperusteen sekä neuvoston toisen valitusperusteen toisen osan ja kolmannen valitusperusteen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Arviointiperuste</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Komissio väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin ota huomioon sitä, että lainsäätäjällä on laaja harkintavalta henkilöstösääntöjen muuttamisessa ja että suhteellisuusperiaatetta voidaan todeta loukatun ainoastaan, jos lainsäätäjä on selvästi ylittänyt tämän harkintavallan rajat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Myös neuvosto korostaa, että lainsäätäjälle on annettava mahdollisuus kompromisseihin, olipa kyse lomista, palkkauksesta tai työajasta, kun otetaan huomioon yhteiskunnalliset muutokset, sosiaalinen kehitys sekä tieteellinen ja teknologinen kehitys.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 100 kohdassa kuitenkin nimenomaisesti, että lainsäätäjällä on laaja harkintavalta mukauttaa henkilöstösääntöjä ja muuttaa virkamiesten oikeuksia ja velvollisuuksia milloin hyvänsä ja näiden kannalta epäsuotuisampaan suuntaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081222">22.12.2008</DATE>, <NAME.CASE>Centeno Mediavilla ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑443/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:767">EU:C:2008:767</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100304">4.3.2010</DATE>, <NAME.CASE>Angé Serrano ym. v. parlamentti</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑496/08 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:116">EU:C:2010:116</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0082">82</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Tämä peruste on niiden edellytysten, joiden täyttyessä tätä suhteellisuusperiaatetta on sovellettu unionin lainsäädäntöasioissa, tuomioistuinvalvontaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen. Lainsäätäjällä on sille myönnetyn toimivallan käyttämisessä laaja harkintavalta aloilla, joilla sen toiminnalta edellytetään sekä poliittisten että taloudellisten tai sosiaalisten valintojen tekemistä ja<?PAGE NO="14"?> joilla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja. Sen vuoksi kysymys ei ole siitä, oliko kyseisellä alalla toteutettu toimenpide ainoa tai paras mahdollinen, vaan kyseinen toimenpide on lainvastainen ainoastaan silloin, jos se on ilmeisen soveltumaton toimivaltaisen toimielimen tavoitteleman päämäärän saavuttamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100608">8.6.2010</DATE>, <NAME.CASE>Vodafone ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-58/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:321">EU:C:2010:321</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160504">4.5.2016</DATE>, <NAME.CASE>Pillbox 38</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-477/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:324">EU:C:2016:324</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190430">30.4.2019</DATE>, <NAME.CASE>Italia v. neuvosto (Välimeren miekkakalan kalastuskiintiöt)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-611/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:332">EU:C:2019:332</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan tarkastele uuden järjestelmän soveltuvuutta vaan varmistaa valituksenalaisen tuomion 98 ja 100 kohdassa, että lainsäätäjä on tarkastellut sitä, palveleeko uusi järjestelmä tosiasiassa yleisen edun mukaisia tavoitteita ja puututaanko sillä suojattuihin oikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä. Unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee erityisesti sitä, onko lainsäätäjä tehnyt päätöksen kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena ja tutkittuaan yksityiskohtaisesti sekä huolellisesti ja puolueettomasti kaikki merkitykselliset seikat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Tämäkin on pitkälti oikeuskäytännön mukaista, koska lainsäätäjän on perustettava valintansa objektiivisiin perusteisiin. Sen on erilaisiin mahdollisiin toimenpiteisiin liittyviä rasitteita arvioidessaan tutkittava, ovatko valitulla toimenpiteellä tavoiteltavat päämäärät omiaan oikeuttamaan asianomaisille henkilöille aiheutuvat jopa huomattavatkin epäedulliset seuraukset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100608">8.6.2010</DATE>, <NAME.CASE>Vodafone ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-58/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:321">EU:C:2010:321</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131017">17.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Schaible</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-101/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:661">EU:C:2013:661</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191203">3.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Tšekki v. parlamentti ja neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-482/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1035">EU:C:2019:1035</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0079">79</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Jopa laajuudeltaan rajoitettu tuomioistuinten harjoittama valvonta edellyttää lisäksi, että unionin toimielimet kyseessä olevan toimen laatijoina kykenevät osoittamaan unionin tuomioistuimessa, että ne ovat antaneet toimen käyttäen tosiasiallisesti niille annettua harkintavaltaa, mikä edellyttää, että ne ovat ottaneet huomioon kaikki sen tilanteen kannalta merkitykselliset seikat ja olosuhteet, jota kyseisellä toimella aiottiin säännellä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060907">7.9.2006</DATE>, <NAME.CASE>Espanja v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-310/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:521">EU:C:2006:521</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0122">122</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081218">18.12.2008</DATE>, <NAME.CASE>Afton Chemical</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-517/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:751">EU:C:2008:751</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180621">21.6.2018</DATE>, <NAME.CASE>Puola v. parlamentti ja neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-5/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:483">EU:C:2018:483</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0152">152</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191203">3.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Tšekki v. parlamentti ja neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-482/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1035">EU:C:2019:1035</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0081">81</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Henkilöstösääntöjen muuttamisesta ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100304">4.3.2010</DATE>, <NAME.CASE>Angé Serrano ym. v. parlamentti</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑496/08 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:116">EU:C:2010:116</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101109">9.11.2010</DATE>, <NAME.CASE>Volker ja Markus Schecke ja Eifert</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑92/09 ja C-93/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:662">EU:C:2010:662</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0084">84</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tästä seuraa, että kyseisten toimielinten täytyy vähintään kyetä tuottamaan ja esittämään selvällä ja yksiselitteisellä tavalla perustiedot, jotka oli otettava huomioon kyseessä olevan toimen riidanalaisten toimenpiteiden perustelemiseksi ja joihin niiden harkintavallan käyttö perustui.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060907">7.9.2006</DATE>, <NAME.CASE>Espanja v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-310/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:521">EU:C:2006:521</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0123">123</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180621">21.6.2018</DATE>, <NAME.CASE>Puola v. parlamentti ja neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-5/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:483">EU:C:2018:483</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0153">153</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191203">3.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Tšekki v. parlamentti ja neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-482/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1035">EU:C:2019:1035</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0081">81</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Merkitykselliset olosuhteet</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Näiden seikkojen tutkiminen on viime kädessä ratkaisevaa käsiteltävien valitusten ratkaisun kannalta, koska valituksenalainen tuomio perustuu lähinnä siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt toimielinten väitteet, jotka koskevat kustannustehokkuuden ja kustannussäästön tavoitteita, uudenaikaistamista, virkaikään ja asemaan perustuvia oikeuksia lisälomaan, erityisen vaikeisiin elinolosuhteisiin perustuvia oikeuksia virkistyslomaan sekä tiettyjä taloudellisia etuja, joita työntekijät saavat kolmansissa maissa.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">i)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kustannustehokkuus ja menojen vähentäminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Valituksenalaisen tuomion 102 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkää tavoitteen varmistaa parempi kustannustehokkuus kolmansissa maissa työskentelevien virkamiesten ja muun henkilöstön osalta samalla menoja vähentäen. Se tukeutuu tältä osin työaikadirektiivin johdanto-osan neljänteen perustelukappaleeseen, jonka mukaan työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantaminen ei saa<?PAGE NO="15"?> olla riippuvainen pelkästään taloudellisista seikoista. Unionin yleinen tuomioistuin vetoaa lisäksi siihen, ettei unionin taloudellisten etujen suojelun tarvetta koskeviin näkökohtiin voida vedota perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa taatun palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden loukkaamisen oikeuttamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Siltä osin kuin on kyse perusoikeuden loukkaamisesta, loman keston vahvistamista ei voida rinnastaa sellaisenaan varsinkaan loman aikana maksettavaa palkkaa koskeviin rajoituksiin. Viimeksi mainittu on lomaa koskevan perusoikeuden rajoitus, kun taas ensin mainittu – kuten edellä jo todettiin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 65–67 kohta.</P></NOTE> – on perusoikeuden välttämätöntä täsmentämistä. Tässä yhteydessä tarpeellisessa punninnassa merkitystä voi olla sellaisilla sääntelytavoitteilla, joilla ei mahdollisesti voida oikeuttaa rajoitusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Vaikka taloudellisiin seikkoihin ei näin ollen voida vedota perusoikeutena taattua loma-ajan palkkaa koskevaa oikeutta vastaan,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130919">19.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>uudelleenkäsittely komissio v. Strack</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑579/12 RX-II</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:570">EU:C:2013:570</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> lomaoikeuksien laajuuden täsmentämisessä on voitava ottaa huomioon erityisesti työnantajille aiheutuva rasite. Työsuhde, johon lomaoikeudet kuuluvat, perustuu nimittäin vastavuoroisesti kustannusten ja hyötyjen vertailuun. Työnantajan kohdalla lomaoikeudet ovat osa kustannuksia, joten ne ovat taloudellinen seikka, jota ei voida jättää huomiotta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Tärkeämpää on työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden tehokas suojelu, joka ei saa jäädä puhtaasti taloudellisten näkökohtien varjoon.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010626">26.6.2001</DATE>, <NAME.CASE>BECTU</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-173/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:356">EU:C:2001:356</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190514">14.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>CCOO</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-55/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:402">EU:C:2019:402</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> On kuitenkin vaikea väittää, että lomaoikeuksien kaikenlainen vähentäminen vaarantaisi väistämättä turvallisuuden ja terveyden suojelun. Tämä pitää paikkansa etenkin vähennettäessä lomaoikeuksia, jotka ylittävät yli kaksinkertaisesti työaikadirektiivin 7 artiklassa säädetyn vähimmäisloman ja joita on selvästi enemmän kuin unionin muulla henkilöstöllä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Tästä syystä valituksenalaisen tuomion 102 kohdassa tehdään oikeudellinen virhe, kun siinä hylätään kokonaan kustannustehokkuuden ja menojen vähentämistä koskeva tavoite.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">ii)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Uudenaikaistaminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Uuden järjestelmän toinen tavoite on kolmansissa maissa työskentelevän henkilöstön työolojen ja -ehtojen uudenaikaistaminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin hylkää tältä osin valituksenalaisen tuomion 106 kohdassa ajatuksen siitä, että lentoliikenteen kehittyminen ja aiempaa paremmat mahdollisuudet käyttää viestinnässä internetiä voivat olla perusteena vuosiloman vähentämiselle. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan lentoliikenteen osalta tämä voi vaikuttaa enintään myönnettäviin matkapäiviin. Viestintämahdollisuuksien parantuminen ei taas liity millään tavoin lomaoikeuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Näin todetessaan unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että asianomaisten henkilöiden kannalta loma merkitsee unionin muuta henkilöstöä enemmän yhteyden säilyttämistä kotiseutuun. Tässä on ratkaiseva ero lomia koskevaan yleiseen oikeuskäytäntöön verrattuna. Sen lähtökohtana on, että työntekijät työskentelevät yleensä kotiseudullaan ja voivat käyttää lomansa ainoastaan virkistäytymiseen ja vapaa-ajan toimintaan. Tiheillä ja edullisilla lentoyhteyksillä on todellakin merkitystä kotiseutuun pidettävän yhteyden kannalta. Niiden ansiosta kotiseudulle voidaan palata useammin. Ne voivat myönnettävistä matkapäivistä huolimatta myös lyhentää matkan todellista kestoa siten, että varsinaiseen lomaan jää enemmän aikaa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Internetviestintää koskeva väite perustuu loppujen lopuksi samaan ajatukseen. Aiemmin oltiin kalliiden ja mahdollisesti jopa huonolaatuisten puhelinyhteyksien sekä postin kautta tapahtuvan viestinnän varassa, mutta nykyään internetviestintä edistää huomattavasti yhteydenpitoa kotiseutuun, ja lisäksi voidaan käyttää esimerkiksi videopuheluja. Viestinnän helpottuminen ei voi toki täysin korvata kasvokkain tapahtuvaa kontaktia mutta vähentää hieman sen tarvetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Tämän ajatuksen täydellinen hylkääminen ei ole siksi vakuuttavaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin hylkää valituksenalaisen tuomion 107 kohdassa lisäksi väitteen, jonka mukaan uuden järjestelmän tarkoituksena on palvella sellaisten unionin pienten edustustojen tarpeita, joiden toimintakyky vaarantuu liiallisten lomapoissaolojen vuoksi. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ei vaikuta siltä, että kaikkien edustustojen lomaoikeuksia olisi siksi vähennettävä, eikä vaihtoehtojen puuttumista ole osoitettu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Kyseisten yksiköiden toimintakyky on kuitenkin tosiasiallisesti aina osa vertailua, joka lomaoikeuksien laajuuden osalta on suoritettava. Tässä yhteydessä vertailun ulkopuolelle ei voida myöskään sulkea sitä, että lomapoissaolot vaikuttavat erityisen voimakkaasti pieniin edustustoihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>Näin ollen myös valituksenalaisen tuomion 106 ja 107 kohtaan sisältyy oikeudellisia virheitä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">iii)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Virkaikään ja palkkaluokkaan perustuvat oikeudet lisälomaan</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>Valituksenalaisen tuomion 109 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei vaikuta siltä, että lainsäätäjä olisi ottanut huomioon sen tosiseikan, että henkilöstösääntöjen 57 artiklan nojalla unionin alueella työskentelevien virkamiesten ja muun henkilöstön lomaoikeus voi lisääntyä virkaiästä ja palkkaluokasta riippuen 24:stä jopa 30 työpäivään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin näyttää tässä yhteydessä katsovan, ettei kolmansissa valtioissa työskentelevillä työntekijöillä ole näitä ylimääräisiä lomaoikeuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109.</NO.P><TXT>Tältä osin pitää paikkansa, ettei henkilöstösääntöjen liitteessä X viitata nimenomaisesti kyseiseen 57 artiklaan. Komission esittämistä 57 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kuitenkin ilmenee, että asianomaiset henkilöt saivat oikeuden tähän lisälomaan siirtymäjärjestelmän päätyttyä vuonna 2016.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Komission unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin <DATE ISO="20171113">13.11.2017</DATE> antaman vastauksen liite R.9 (liitteiden s. 57).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110.</NO.P><TXT>Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin otti vääristyneellä tavalla huomioon komission väitteet valituksenalaisen tuomion 109 kohdassa esittämässään toteamuksessa. Sen sijaan myös nämä lomaoikeudet olisi pitänyt ottaa huomioon vertailussa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">iv)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Virkistysloma erityisten vaikeiden elinolosuhteiden vuoksi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin näyttää tosin katsovan, että lomaoikeuden väheneminen voitaisiin lähtökohtaisesti kompensoida mahdollisuudella saada henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 8 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan 2 kohdan nojalla jopa 15 päivää erityistä virkistyslomaa asemapaikan erityisten vaikeiden elinolosuhteiden vuoksi. Valituksenalaisen tuomion 110 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin totesi, ettei mistään ilmene, että lainsäätäjä olisi pyrkinyt selvittämään, voidaanko erityisellä virkistyslomalla taata terveyden ja turvallisuuden riittävä suojelu. Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin näyttää myöntävän, että virkistyslomaa voidaan myöntää vain poikkeuksellisesti ja perustellulla erityispäätöksellä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112.</NO.P><TXT>Tällä olettamalla otetaan kuitenkin vääristyneellä tavalla huomioon komission toimittamat tiedot tämän järjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Jokaisen asemapaikan kohdalla nimittäin vahvistetaan paikallisten olosuhteiden perusteella, missä määrin tätä erityistä virkistyslomaa on myönnettävä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Ks. komission <DATE ISO="20131216">16.12.2013</DATE> tekemä päätös henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 8 artiklan mukaisen virkistysloman hallinnoinnista (komission unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin <DATE ISO="20171113">13.11.2017</DATE> antaman vastauksen liite R.1) ja Euroopan ulkosuhdehallinnon Chief Operating Officerin <DATE ISO="20120725">25.7.2012</DATE> tekemä päätös (komission vastauksen liite R.3).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113.</NO.P><TXT>Näiden sääntöjen mukaisesti erityistä virkistyslomaa oli myönnettävä esimerkiksi vuonna 2013 Afganistanissa 15 päivää, Haitissa 12 päivää ja Norsunluurannikolla kuusi päivää.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Euroopan ulkosuhdehallinnon Chief Operating Officerin <DATE ISO="20120725">25.7.2012</DATE> tekemä päätös (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 46).</P></NOTE> Lisäksi myönnetään vähintään kaksi matkapäivää virkistyslomaa kohden,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Komission <DATE ISO="20131216">16.12.2013</DATE> tekemän päätöksen (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 46) 5 artikla.</P></NOTE> ja erityisen virkistysloman pituuden perusteella se voidaan jakaa kahdesta viiteen jaksoon. Edellä mainittujen asemapaikkojen määräpaikka on Bryssel. Tiettyjen Kaakkois-Aasiassa sijaitsevien asemapaikkojen määräpaikaksi määritetään sen sijaan Phuket Thaimaassa. Määräpaikka vaikuttaa merkitykselliseltä etenkin matkakulujen korvaamisen kannalta, mutta työntekijät eivät ole velvollisia viettämään erityistä virkistyslomaansa siellä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. komission <DATE ISO="20131216">16.12.2013</DATE> tekemän päätöksen (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 46) 4 artikla.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114.</NO.P><TXT>Valituksenalaisen tuomion 93 kohdassa esiin tuotu ajatus siitä, että erityinen virkistysloma on yhdistettävä ammatilliseen täydennyskoulutukseen, ei heikennä kyseisen loman virkistysluonnetta, sillä neuvoston esittämien tietojen mukaan täydennyskoulutus on toteutettava sitä ennen tai sen jälkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115.</NO.P><TXT>Näin ollen on kiistatonta, että toisin kuin kantajat väittävät, erityisellä virkistyslomalla voidaan hyvinkin edistää vuosiloman tehtävien täyttämistä. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi siksi pitänyt ottaa tämä huomioon uuden järjestelmän arvioinnissa ja erityisesti myös vertailussa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">v)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Taloudelliset edut</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin hylkäsi komission, neuvoston ja parlamentin näkemyksen vastaisesti valituksenalaisen tuomion 94 ja 95 kohdassa perustellusti asianomaisten henkilöiden erilaisten taloudellisten etuoikeuksien huomioon ottamisen. Tässä yhteydessä on kyse myös elinoloista sekä työoloista ja -ehdoista, mutta taloudellisilla eduilla ei voida kompensoida loman menetystä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060406">6.4.2006</DATE>, <NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakbeweging</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-124/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:244">EU:C:2006:244</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Vaikka palkallinen loma taataan perusoikeutena, työntekijän on nimittäin turvallisuutensa ja terveytensä tehokkaaksi suojelemiseksi saatava tavallisesti tosiasiallinen lepoaika.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060406">6.4.2006</DATE>, <NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakbeweging</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-124/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:244">EU:C:2006:244</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Rahallisella korvauksella on merkitystä ainoastaan silloin, kun vuosilomaa ei todellisuudessa voida enää pitää työsuhteen päättymisen vuoksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090120">20.1.2009</DATE>, <NAME.CASE>Schultz-Hoff ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-350/06 ja C-520/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:18">EU:C:2009:18</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">c)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Välipäätelmä</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt merkityksellisiä seikkoja huomiotta tarkastellessaan suhteellisuusperiaatteen soveltamista. Nämä oikeudelliset virheet koskevat henkilöstösääntöjen liitteessä X olevaan 6 artiklaan liittyvää lainvastaisuusväitettä ja riidanalaista päätöstä koskevan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun perustaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118.</NO.P><TXT>Valituksenalainen tuomio on näin ollen kumottava.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="18"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VI</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119.</NO.P><TXT>Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi silloin, kun unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen tutkiman kanneperusteen osalta asia on ratkaisukelpoinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121.</NO.P><TXT>Tältä osin edellä mainitut seikat, joiden yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen jättäessään ne huomiotta, ovat tärkeitä oikeuttamisperusteita, jotka lainsäätäjä on ainakin jossain määrin kirjannut uuden järjestelmän perusteluihin. Asianomaiset toimielimet ovat oikeudenkäyntimenettelyssä esittäneet nämä perusteluja koskevat lähestymistavat edellä mainitussa oikeuskäytännössä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 92 kohta.</P></NOTE> tarkoitetulla riittävällä tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0122"><NO.P>122.</NO.P><TXT>Kustannustehokkuutta ja menojen vähentämistä sekä uudenaikaistamista koskevat tavoitteet ovat oikeutettuja. Uusi järjestelmä voi edistää näiden tavoitteiden saavuttamista. Muuta, vähemmän rajoittavaa keinoa ei ole.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0123"><NO.P>123.</NO.P><TXT>Hyötyjen ja haittojen vertailusta voidaan todeta, että asianomaisille työntekijöille aiheutuvia haittoja lievennetään edellä jo tarkastelluilla seikoilla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 99 kohta ja sitä seuraavat kohdat.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0124"><NO.P>124.</NO.P><TXT>On korostettava, että henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 8 artiklassa säädetyllä erityisellä virkistyslomalla voidaan etenkin vastata erityisten vaikeiden elinolosuhteiden vuoksi lisääntyneisiin lomatarpeisiin. Lisäksi on otettava huomioon, että jäljellä olevat lomaoikeudet ovat edelleen selvästi työaikadirektiivin 7 artiklassa säädettyä vähimmäislomaa suuremmat ja että niiden määrä on erityisen virkistysloman ja ylimääräisten matkapäivien vuoksi ainakin osittain suurempi kuin unionin mulla työntekijöillä, jotka myös useimmiten työskentelevät lähtömaidensa ulkopuolella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0125"><NO.P>125.</NO.P><TXT>Lisäksi uuden järjestelmän asteittainen käyttöönotto kolmen vuoden aikana lieventää sen vaikutuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0126"><NO.P>126.</NO.P><TXT>Elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen parantamista koskeva tavoite ei kyseenalaista uuden järjestelmän hyväksyttävyyttä. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa perustellusti, ettei lomaoikeuksien vähentämistä voida pitää asianomaisten henkilöiden elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen parantamisena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0127"><NO.P>127.</NO.P><TXT>Kuten unionin yleinen tuomioistuin itse totesi valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa, tätä tavoitetta ei voida kuitenkaan ymmärtää siten, että se on esteenä kaikelle työntekijän oikeuksien vähentämiselle. Elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen käsite on päinvastoin ymmärrettävä laajasti, koska työntekijöiden oikeuksien toteutuminen riippuu viime kädessä myös työmarkkinoiden kokonaistilanteesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0128"><NO.P>128.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä tapauksessa on lisäksi otettava huomioon, että asianomaisten henkilöiden edulliset elinolot sekä työolot ja -ehdot toteutuisivat eurooppalaisten veronmaksajien elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen kustannuksella. Viimeksi mainituilla on muutenkin keskimäärin huomattavasti vähemmän lomaa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="19"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0129"><NO.P>129.</NO.P><TXT>Tämän vuoksi lainsäätäjälle on annettava myös työntekijöiden elinolojen sekä työolojen ja -ehtojen parantamista koskevan tavoitteen toteuttamisessa laaja harkintavalta, jota unionin tuomioistuinten on valvottava pohjimmiltaan ainoastaan ilmeisten arviointivirheiden osalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Ks. kuluttajansuojasta vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19970513">13.5.1997</DATE>, <NAME.CASE>Saksa v. parlamentti ja neuvosto (Talletusten vakuudet)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-233/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:231">EU:C:1997:231</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä korkeatasoista ympäristönsuojelua koskevasta tavoitteesta tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980714">14.7.1998</DATE>, <NAME.CASE>Bettati</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-341/95</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:353">EU:C:1998:353</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161221">21.12.2016</DATE>, <NAME.CASE>Associazione Italia Nostra Onlus</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-444/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:978">EU:C:2016:978</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0130"><NO.P>130.</NO.P><TXT>Näiden seikkojen perusteella ei ole syytä katsoa, että lainsäätäjä olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen vertaillessaan uudesta järjestelmästä aiheutuvia rasitteita ja etuja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0131"><NO.P>131.</NO.P><TXT>Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0132"><NO.P>132.</NO.P><TXT>Tähän tulokseen päädyttäisiin etenkin, jos lainvastaisuusväitteen kohde rajoitettaisiin uuden järjestelmän ensimmäiseen vaiheeseen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 49 ja 50 kohta.</P></NOTE> eli henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 6 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan. Sen mukaan asianomaisille henkilöille jää nimittäin vielä vuonna 2014 huomattavasti enemmän lomapäiviä kuin seuraavina vuosina.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0133"><NO.P>133.</NO.P><TXT>Kuten komissio perustellusti toteaa, unionin yleinen tuomioistuin ei sen sijaan ole käsiteltävässä tapauksessa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ks. kuitenkin unionin yleisen tuomioistuimen saman jaoston <DATE ISO="20181204">4.12.2018</DATE> antama tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Janoha ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-517/16</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:874">EU:T:2018:874</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> vielä lausunut jäljelle jäävistä kanneperusteista eli siitä, noudatetaanko uudessa järjestelmässä yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta sekä oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen. Tästä syystä asia ei – tarkemmin perustelemattoman – neuvoston vaatimuksen vastaisesti ole tältä osin ratkaisukelpoinen, vaan asia on komission vaatimuksen mukaisesti palautettava tämän kanneperusteen osalta unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VII</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0134"><NO.P>134.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista, jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti. Koska näin ei ole käsiteltävässä tapauksessa, oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VIII</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0135"><NO.P>135.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Euroopan unionin neuvoston asiassa C‑119/19 P tekemä liitännäisvalitus jätetään tutkimatta.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen <DATE ISO="20181204">4.12.2018</DATE> antama tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Carreras Sequeros ym. vastaan komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-518/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:873">EU:T:2018:873</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) kumotaan.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Asiassa T-518/16, Carreras Sequeros ym. v. komissio, esitetty ensimmäinen kanneperuste, joka koskee vuosilomaoikeuden erityisen luonteen ja tarkoituksen väitettyä sivuuttamista, hylätään.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Asia palautetaan muiden kanneperusteiden osalta unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Neuvoston asiassa C‑126/19 P tekemä valitus hylätään muilta osin.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>6)</NO.P><TXT>Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>