(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 10 päivänä joulukuuta 2016 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Intiasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien tiettyjen suomugrafiittivaluraudasta (harmaa valurauta) tai pallografiittiraudasta (tunnetaan myös nimellä ’pallografiittivalurauta’) valmistettujen tavaroiden tai niiden osien, jäljempänä ’valurautatavarat’, tuontia unioniin koskevan polkumyyntitutkimuksen asetuksen (EU) 2016/1036, jäljempänä ’perusasetus’, 5 artiklan perusteella.

(2)

Komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä tutkimuksen vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(3)

Komissio pani tutkimuksen vireille saatuaan seitsemän unionin tuottajan (Fondatel Lecompte SA, Ulefos Niemisen Valimo Oy Ltd, Saint-Gobain PAM SA, Fonderies Dechaumont SA, Heinrich Meier Eisengießerei GmbH & Co. KG, Saint-Gobain Construction Products UK Ltd ja Fundiciones de Odena SA), jäljempänä ’valituksen tekijät’, 31 päivänä lokakuuta 2016 tekemän valituksen. Valituksen tekijöiden osuus valurautatavaroiden kokonaistuotannosta unionissa on yli 40 prosenttia. Valituksessa esitetty näyttö polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta oli riittävä tutkimuksen vireillepanoa varten.

(4)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan komissioon yhteyttä tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, Kiinan ja Intian viranomaisille sekä tiedossa oleville tuojille tutkimuksen vireillepanosta ja kehotti niitä osallistumaan.

(5)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(6)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille, että se oli valinnut alustavasti Intian markkinataloutta harjoittavaksi kolmanneksi maaksi, jäljempänä ’vertailumaa’, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti. Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(7)

Free Castings Imports -niminen järjestö, joka edustaa 19:ää tuojaa, esitti huomautuksia tutkimuksen vireillepanon jälkeen, jäljempänä ’etuyhteydettömien tuojien järjestö’. Lisäksi useat intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat, Intian tuotannonala ja Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamari, jäljempänä ’CCCME’, esittivät huomautuksia menettelyn vireillepanon jälkeen.

(8)

Joidenkin asianomaisten osapuolten mukaan valituksessa ei ollut tutkimuksen vireillepanoon riittävästi alustavaa näyttöä, koska siinä ei esitetty täydellistä tosiasioihin perustuvaa näyttöä väitteiden tueksi eikä kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuotantokustannuksista ja kotimarkkinahinnoista esitetty tietoja. Niiden mukaan kyseiset tiedot ovat tarpeen tutkimuksen käynnistämiseksi Kiinan kaltaista markkinatalousmaata vastaan.

(9)

Komissio tutki valituksen perusasetuksen 5 artiklan mukaisesti ja tuli siihen tulokseen, että tutkimuksen vireillepanoa koskevat vaatimukset täyttyivät eli valituksen tekijän esittämä näyttö oli tarpeeksi täsmällistä ja riittävää. Perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan valitukseen on sisällyttävä sellaista tietoa, joka on kohtuudella valituksen tekijän käytettävissä, kuten raportteja ja julkisesti saatavilla olevia tilastoja. Lisäksi valitukseen sisältyvää ja vertailumaata koskevien tietojen pohjalta laskettua normaaliarvoa pidettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla riittävänä alustavana näyttönä tutkimuksen panemiseksi vireille. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(10)

Komissio totesi näin ollen, että valituksessa esitetty näyttö polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta oli riittävä tutkimuksen vireillepanoa varten.

(11)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa otantaa vientiä harjoittaviin tuottajiin, unionin tuottajiin ja etuyhteydettömiin tuojiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(12)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi otoksen samankaltaisen tuotteen tutkimusajanjaksolle ajoittuvan suurimman edustavan myyntimäärän perusteella ja varmisti samalla tasapuolisen tuotelajien valinnan ja maantieteellisen jakauman.

(13)

Otokseen kuului kolme unionin tuottajaa eli EJ Picardie, Saint-Gobain PAM SA sekä Heinrich Meier Eisengießerei GmbH & Co. KG. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus kokonaistuotantomäärästä oli 48 prosenttia ja unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä 43 prosenttia. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta.

(14)

Valituksen tekijät pyysivät neljännen unionin tuottajan, Fondatel Lecomten, sisällyttämistä otokseen. Koska valituksen tekijät eivät perustelleet pyyntöään, komissio hylkäsi sen.

(15)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, ettei ehdotettu otos edustanut asianmukaisesti tuottajien maantieteellistä jakautumista eikä unionin tuottajien kantaa valituksen tekijöihin nähden. Ehdotettuun otokseen sisältyivät vain valituksen tekijät ja eräs valituksen tukija, mutta siihen ei sisältynyt unionin tuottajia jäsenvaltioissa, joihin Kiinasta väitetysti polkumyynnillä tapahtuva tuonti eniten vaikuttaa, eikä unionin tuottajia Keski- ja Itä-Euroopan maissa.

(16)

Komissio totesi, että otokseen sisältyivät tarkasteltavana olevan tuotteen suurimmat markkinat ja määrän ja myynnin mukaan suurimmat unionin markkinoiden tuottajat, jotka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(17)

Intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että unionin tuottajien otos ei ole edustava, koska siihen kuuluu yrityksiä, jotka ovat itse väitetyn polkumyynnillä tuodun tuotteen tuojia.

(18)

Komissio totesi, että yksi otokseen valituista unionin tuottajista tosiaankin tuo tarkasteltavana olevaa tuotetta oman tuotevalikoimansa täydentämiseksi. Komissio havaitsi, että tuotu määrä on paljon pienempi kuin tämän yrityksen tuottama määrä, koska se on alle 15 prosenttia sen kokonaismyynnistä unionissa, ja katsoi näin ollen, että otokseen valittu unionin tuottaja edustaa unionin tuotannonalaa.

(19)

Edellä sanottu huomioon ottaen komissio vahvisti, että otos on unionin tuotannonalaa edustava.

(20)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(21)

Kaksikymmentäkahdeksan etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmen etuyhteydettömän tuojan otoksen käyttäen valintaperusteena suurinta unioniin suuntautuvan tuonnin määrää. Kaikkia tiedossa olevia tuojia, joita asian tiedettiin koskevan, kuultiin otoksen valinnasta perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Huomautuksia ei esitetty.

(22)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan edustustoa Euroopan unionissa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(23)

Kahdeksankymmentäyksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottaja toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio katsoi, että otokseen voitiin hyväksyä 78 vientiä harjoittavaa tuottajaa tai tuottajaryhmää. Kolme tuottajaa ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta EU:hun tutkimusajanjakson aikana, eikä niitä tämän vuoksi voitu hyväksyä otokseen. Komissio valitsi alustavasti kolmen yhteistyössä toimineen tuottajan otoksen unioniin suuntautuneen viennin suurimman edustavan määrän perusteella. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja Kiinan viranomaisia kuultiin valitusta otoksesta. Jotkin asianomaiset osapuolet pyysivät komissiota laajentamaan otostaan sen edustavuuden parantamiseksi. Komissio otti nämä huomautukset huomioon. Lopulliseen otokseen sisältyivät ne viisi suurinta unioniin vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Kiinan kansantasavallan edustusto Euroopan unionissa ilmaisi tukensa lopulliselle otokselle.

(24)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia Intiassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Intian edustustoa Euroopan unionissa yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(25)

Kaksikymmentäkaksi intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa tai tuottajaryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio katsoi, että otokseen voitiin hyväksyä 21 vientiä harjoittavaa tuottajaa tai tuottajaryhmää. Yksi tuottaja ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta EU:hun tutkimusajanjakson aikana, eikä sitä tämän vuoksi voitu hyväksyä otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmesta yritysryhmästä koostuvan otoksen, joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja Intian viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta.

(26)

Komissio sai kahdelta vientiä harjoittavalta tuottajalta huomautuksia siitä, että ainoastaan kolmen yritysryhmän valinta unioniin suuntautuneen viennin suurimman edustavan määrän perusteella ei tuo esille Intian markkinoiden merkittävää monimuotoisuutta. Koska kyseiset kolme alustavasti valittua yritysryhmää edustivat huomattavaa osaa Intian viennistä EU:hun tutkimusajanjaksolla ja koska ne voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa, komissio vahvisti alustavan otoksen.

(27)

Kiinan osalta 18 otoksen ulkopuolista vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi virallisesti perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaista yksilöllistä tarkastelua. Näin lukuisten pyyntöjen tarkastelu olisi kohtuuttoman raskasta eikä sitä voida kohtuudella olettaa tehtävän tähän tutkimukseen käytettävissä olevassa ajassa. Komissio on tämän vuoksi päättänyt, ettei se myönny yhteenkään yksilölliseen tarkasteluun.

(28)

Intian osalta yksikään otoksen ulkopuolisista vientiä harjoittavista tuottajista tai tuottajaryhmistä ei pyytänyt perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaista yksilöllistä tarkastelua.

(29)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan soveltamiseksi komissio lähetti markkinatalouskohtelua koskevat lomakkeet kaikille yhteistyössä toimiville ja otokseen valituille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille sekä otoksen ulkopuolisille yhteistyössä toimiville vientiä harjoittaville tuottajille, jotka halusivat hakea yksilöllistä polkumyyntimarginaalia. Ainoastaan yksi otokseen valittu kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja toimitti markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevan lomakkeen, jonka komissio arvioi.

(30)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille otokseen valituille yrityksille, kaikille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka aikoivat pyytää yksilöllistä tarkastelua, sekä kymmenelle tuottajalle mahdollisissa vertailumaissa.

(31)

Komissio sai kyselyvastaukset otokseen valituilta kolmelta unionin tuottajalta, kolmelta etuyhteydettömältä tuojalta, otokseen valituilta viideltä kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, 18 kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, jotka pyysivät yksilöllistä tarkastelua, otokseen valituilta kolmelta intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä sekä kolmelta vertailumaan tuottajalta.

(32)

Komissio on hankkinut ja tarkastanut kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(33)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2015 ja 30 päivän syyskuuta 2016 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2013 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(34)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että tarkastelujakso on epätavallisen lyhyt ja erittäin valikoiva ja näin ollen liian lyhyt asianmukaisen analyysin tekemiseen.

(35)

Komission mukaan tarkastelujakso ei ole epätavallisen lyhyt (3). Tämän tutkimuksen tarkastelujakso muodostuu tutkimusajanjaksosta sekä sitä edeltävistä kolmesta vuodesta, jolloin koko ajanjakson pituus on kolme vuotta ja kolme vuosineljännestä. Tätä pidettiin kohtuullisena vahingon arvioimisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelemiseksi. Se kattaa yli kolme vuotta, mikä vastaa komission käytäntöä eikä näin ollen ole epätavallisen lyhyt.

(36)

Tarkasteltavana olevana tuotteena ovat tietyt suomugrafiittivaluraudasta (harmaa valurauta) tai pallografiittiraudasta (tunnetaan myös nimellä ’pallografiittivalurauta’) valmistetut tavarat tai niiden osat. Kyseisiä tavaroita käytetään seuraavasti:

Kiinasta ja Intiasta peräisin olevat tavarat, jotka nykyisin luokitellaan CN-koodeihin ex 7325 10 00 ja ex 7325 99 10, voivat olla työstettyjä, päällystettyjä, maalattuja ja/tai sisältää muita materiaaleja, kuten betonia, päällyslaattoja tai tiiliä, mutta niihin eivät sisälly palopostit, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(37)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset:

(38)

Komissio päätti tässä vaiheessa, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(39)

Intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että tuotteen määritelmä on liian laaja. Ne väittivät eritoten, että standardin EN 1433 piiriin kuuluvat koururitilät olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Ne perustivat väitteensä lähinnä seuraaviin seikkoihin.

(40)

Ne väittivät ensinnäkin, että koururitilöiden osat tuotetaan erilaisten tuotantoprosessien mukaan ja että niitä tuotetaan vain vähän unionissa. Toiseksi ne väittivät, että koururitilöiden kehyksillä ja poikkipuilla on erilaiset fyysiset perusominaisuudet ja ne ovat ainoastaan unionin markkinoilla myytyjen lineaaristen viemäröintijärjestelmien osatekijä.

(41)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja esitti samanlaisen väitteen ja totesi edellä esitettyjen väitteiden lisäksi, että koururitilät ja tarkastuskaivon kannet eivät ole vaihdettavissa keskenään vaan koururitilät kuuluvat eri teollisuusstandardin piiriin.

(42)

Etuyhteydettömien tuojien järjestö kannatti pyyntöä koururitilöiden jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle ja totesi edellä esitettyjen väitteiden lisäksi, että koururitilöillä on erilaiset käyttötarkoitukset ja sovellukset kuin muilla tarkasteltavana olevilla tuotteilla eivätkä ne kilpaile suoraan unionin tuottajien valmistamien tuotteiden kanssa. Järjestön mukaan unionista ei löydy koururitilöiden valmistamiseen tarvittavaa osaamista.

(43)

Valituksen tekijät ja yksi muu unionin tuottaja totesivat, etteivät ne vastusta koururitilöiden jättämistä määritelmän ulkopuolelle.

(44)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että koururitilöihin sovelletaan eri standardia kuin muihin tarkasteltavana oleviin tuotteisiin eli standardia EN 1433. Lisäksi kaikki asianomaiset osapuolet olivat yhtä mieltä koururitilöiden jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle tässä tutkimuksessa. Tämän vuoksi komissio jätti alustavasti tämän tuotteen tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(45)

Yhden etuyhteydettömän tuojan mukaan osat, joissa vapaan aukon koko ylittää 1 000 mm ja joita tuo etuyhteydetön tuoja Gatic Kiinasta, jäljempänä ’Gaticin osat’, olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska näiden osien ei voida katsoa muodostavan yhdessä yhtä yksittäistä tuotetta ja koska ne eivät kokonsa vuoksi kuulu standardin EN 124 piiriin. Se esitti väitteensä tueksi lähinnä seuraavat kolme seikkaa.

(46)

Se väitti ensinnäkin, että Gaticin osat tuotetaan eri tuotantoprosessien mukaan, koska osat kootaan unionissa käyttäen Yhdistyneestä kuningaskunnasta hankittuja materiaaleja tuotteen luomiseksi. Toiseksi se väitti, että Gaticin osilla on erilaiset fyysiset perusominaisuudet, koska ne ovat korkeampilaatuisia ja edellyttävät lisäsuunnittelua tarkasteltavana olevaan tuotteeseen verrattuna niiden saamiseksi kaasu- ja ilmatiiviiksi. Kolmanneksi se väitti, että Gaticin osilla on erilaiset tehtävät ja käyttötarkoitukset, koska ne on tiivistettävä ja ne kootaan yleensä osana laajempaa rakennetta.

(47)

Lisäksi tuojien järjestö väitti, että Gaticin osina käytettävät valetut kannet ja ritilät eivät ole itsenäisiä tuotteita, ne eivät kilpaile suoraan muiden tarkasteltavana olevan tuotteen tuotelajien kanssa ja ne edellyttävät lisäkäsittelyä tuotantoprosessissa.

(48)

Intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että tuotelajiksi kuvattuja Gaticin osia, jotka eivät ole pelkästään sellaisia, joissa vapaan aukon koko ylittää 1 000 mm, tuotetaan ainutlaatuisilla prosesseilla, joiden tuloksena saadaan tiivis tuote, joka on koottava, eikä useimmilla unionin tuottajilla ole tähän tarvittavaa teknistä osaamista.

(49)

Edellä 45–48 kappaleessa kuvattujen väitteiden perusteella asianomaiset osapuolet pyysivät Gaticin osien jättämistä tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(50)

Väitteen tekijät eivät hyväksyneet tätä pyyntöä. Niiden mukaan Gaticin osilla on samat fyysiset perusominaisuudet, samat tehtävät ja käyttötarkoitukset ja samat tuotantoprosessit kuin tarkasteltavana olevalla tuotteella. Joillakin muilla tarkasteltavana olevan tuotteen tuotelajeilla väitetään olevan samat kaasu- ja ilmatiiviyden piirteet kuin Gaticin osilla. Lisäksi ne väittivät, ettei tarkasteltavana olevaa tuotetta ole määritelty standardissa ja että se sisältää laajemman tuotelajien joukon kuin standardi EN 124.

(51)

Komissio totesi, että tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä sisältää valuraudasta valmistetut tavarat ja niiden osat. Väite, jonka mukaan Gaticin osat eivät yhdessä muodosta yhtä tuotetta, on näin ollen merkityksetön.

(52)

Tuotteen fyysiset ja tekniset ominaisuudet määräytyvät tarkoituksen, asennuksen ja sijainnin mukaan, ja niistä tärkeimpiä ovat liikenteen aiheuttaman kuormituksen kesto, joka määritetään niin kutsutulla kuormitusluokalla, kannen ja ritilän paikallaanpysyvyys kehyksessä sekä kulun turvallisuus ja helppous. Tuote voi olla suomu- tai pallografiittivalurautaa, ja tarkastuskaivon kansi ja/tai kehys voidaan täyttää betonilla tai muilla aineilla. Tuote voi olla tietyn standardin mukainen. Tuotteen tehtävästä ja käyttötarkoituksesta mainittakoon, että valukappaleiden kannet ja kehykset toimivat liittymänä maanalaisten verkkojen ja tienpinnan välillä. Tuote tuotetaan valimoissa, jotka ovat samoja tai samanlaisia kuin ne, joissa valmistetaan muita tarkasteltavana olevan tuotteen lajeja.

(53)

Kaikki edellä mainitut ominaispiirteet koskevat myös Gaticin osia tuotteen vapaan aukon koosta riippumatta. Gaticin osia ei voida erottaa tarkasteltavana olevasta tuotteesta minkään edellä mainitun ominaispiirteen osalta. Tästä syystä hylättiin pyyntö, jonka mukaan Gaticin osat olisi jätettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(54)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle olisi jätettävä standardin EN 1253 piiriin kuuluvat lattiakaivot, kattokaivot, puhdistusaukot ja puhdistusaukkojen kannet sekä Watts Dead Level Systems, joka on rekisteröity tavaramerkki. Se totesi väitteensä tueksi, että asianomaisen osapuolen kuvaamat tuotteet kuuluvat eri standardin piiriin kuin tarkasteltavana oleva tuote.

(55)

Väitteen tekijät selvensivät, etteivät ne katso tällaisten standardin EN 1253 piiriin kuuluvien tuotteiden olevan osa tarkasteltavana olevaa tuotetta, koska niillä on eri tehtävä eikä niitä käytetä yhdyskuntatekniikan valukappaleina. Unionin tuotannonala ei myöskään tuota näitä tuotteita.

(56)

Komissio vahvisti, että standardin EN 1253 piiriin kuuluvien tuotteiden ei katsota olevan osa tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää.

(57)

Etuyhteydettömien tuojien järjestö väitti, että tarkastuslaatikot olisi jätettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Se perusti väitteensä pääasiassa seuraaviin seikkoihin.

(58)

Tarkastuslaatikoilla on erilaiset fyysiset ja tekniset ominaisuudet kuin perinteisillä tarkastuskaivon kansilla, koska ne ovat yleensä paljon pienempiä ja kuuluvat kansallisten normien eivätkä standardin EN 124 piiriin. Tarkastuslaatikoiden käyttötarkoitukset ja sovellukset poikkeavat huomattavasti tarkastuskaivojen kansien vastaavista, koska ne toimivat suojatiloina ja kansina eivätkä työntekijöiden kulkuväylänä.

(59)

Kuten 36 kappaleessa todetaan, komissio totesi, että tarkasteltavana oleva tuote käsittää niiden tavaroiden lisäksi, joista on pääsy maan pinnalla tai alla oleviin järjestelmiin, myös tavaroita, jotka peittävät maan pinnalla tai alla olevia järjestelmiä tai tarjoavat näkymän niihin. Tarkastuslaatikot ovat näin ollen osa tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta, ja pyyntö jättää tarkastuslaatikot tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle hylättiin.

(60)

Komissio päätti tämän vuoksi alustavasti jättää standardin EN 1433 piiriin kuuluvat koururitilät tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Sitä vastoin se katsoi tässä vaiheessa, että standardin EN 1253 piiriin kuuluvat tuotteet eivät kuulu valituksen piiriin eivätkä näin ollen ole tutkimuksen kohteena. Lisäksi se hylkäsi alustavasti pyynnön jättää tarkastuslaatikot ja Gaticin osat tutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(61)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla komissio määrittää normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka täyttävät perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyt vaatimukset ja joille voidaan siten myöntää markkinatalouskohtelu.

(62)

Kyseiset perusteet ovat lyhyesti seuraavat:

(63)

Sen määrittämiseksi, täyttyvätkö perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimukset, komissio hankki tarvittavia tietoja pyytämällä vientiä harjoittavia tuottajia täyttämään markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetun lomakkeen. Ainoastaan yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja, Botou Lisheng Casting Industry Co., Ltd, jäljempänä ’Lisheng’, pyysi markkinatalouskohtelua ja vastasi määräajassa. Komissio tarkisti toimitetut tiedot kyseisen yrityksen toimitiloissa.

(64)

Lisheng ei täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimuksia, ja sen vuoksi komissio eväsi siltä markkinatalouskohtelun.

(65)

Se ei täyttänyt yhtään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyistä viidestä vaatimuksesta.

(66)

Vaatimuksen 1 (valtio ei puutu asioihin) osalta yrityksen todettiin vaihtaneen omistajaa ilman, että se oli ilmoittanut tästä komissiolle, ja yhdellä uusista omistajista oli yhteyksiä valtioon ja Kiinan kommunistiseen puolueeseen.

(67)

Kirjanpitoa koskevan vaatimuksen 2 osalta yrityksen kirjanpito ei ollut riittävän täydellinen, jotta se olisi voitu tarkastaa asianmukaisesti, eikä se ollut kiinalaisten tai kansainvälisten kirjanpitonormien mukainen.

(68)

Vaatimuksen 3 osalta yritys ei pystynyt osoittamaan, ettei keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä esiintynyt maanvuokrauksen ja yrityksen käyttöomaisuuden osalta.

(69)

Vaatimuksen 4 osalta yritys ei pystynyt osoittamaan, että omaisuuslainsäädäntöä sovellettiin tähän yritykseen, koska se ei kyennyt toimittamaan näyttöä omistajan vaihdoksesta vuonna 2010 tapahtuneen perustamisensa jälkeen.

(70)

Vaatimuksen 5 osalta yritys ei kyennyt kirjanpidossaan osoittamaan, että ulkomaiset valuuttakurssit muunnettiin markkinahintaan.

(71)

Komissio ilmoitti päätelmät kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, asianomaisen maan viranomaisille ja unionin tuotannonalalle. Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia päätelmistä ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Komissio otti esitetyt näkemykset huomioon. Komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille markkinatalouskohtelua koskevista lopullisista päätelmistä.

(72)

Markkinatalouskohtelua koskevien päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaisilta osapuolilta ei saatu huomautuksia. Lishengin markkinatalouskohtelun epäämistä koskeva päätelmä säilyy näin ollen muuttumattomana.

(73)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo määritettiin markkinataloutta toteuttavan kolmannen maan hinnan tai laskennallisen arvon perusteella sellaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua. Tästä syystä oli valittava markkinataloutta toteuttava kolmas maa.

(74)

Vireillepanoilmoituksessa mainittujen Intian, Amerikan yhdysvaltojen, Norjan, Turkin ja Iranin lisäksi komissio yritti löytää tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia Brasiliasta ja Koreasta. Komissio pyysi saamiensa tietojen perusteella kymmentä tiedossa olevaa samankaltaisen tuotteen tuottajaa toimittamaan tietoja. Kaksi yhdysvaltalaista tuottajaa ja yksi norjalainen tuottaja vastasivat vertailumaan tuottajille tarkoitettuun kyselylomakkeeseen. Lisäksi komissio tarkasteli otokseen valituilta kolmelta intialaiselta tuottajalta saatuja tietoja.

(75)

Intian tilannetta tarkasteltiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti; siinä säädetään, että ”tarvittaessa valitaan saman tutkimuksen kohteena oleva kolmas maa, joka on markkinatalousmaa”. Komissio oli ilmoittanut vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille, että se oli alustavasti valinnut Intian asianmukaiseksi vertailumaaksi ja kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia.

(76)

CCCME ja etuyhteydettömien tuojien järjestö väittivät, että Kiinan liittymistä WTO:hon koskevan pöytäkirjan 15 kohdan voimassaolo oli päättynyt 11 päivänä joulukuuta 2016. Tämän vuoksi vertailumaan valinta ei ollut enää perusteltua ja komission olisi käytettävä kiinalaisten tuottajien kotimarkkinahintoja ja -kustannuksia polkumyynnin esiintymisen vahvistamiseksi. Komissio totesi tältä osin, että ainoastaan yksi viidestä otokseen valitusta vientiä harjoittavasta tuottajasta oli toimittanut tietoja kotimarkkinahinnoista ja -kustannuksista. Komissio muistutti joka tapauksessa, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti normaaliarvo oli määritettävä vertailumaan tietojen perusteella. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(77)

Valituksen tekijä toisti vastustavansa Intian valintaa vertailumaaksi. Valituksen tekijä väitti, että Intian valinta ei ollut asianmukainen polkumyyntiä koskevan alustavan näytön, intialaisten ja kiinalaisten tuottajien tuotantoprosessien väitettyjen erojen, väitettyjen vientitukijärjestelmien ja rautamalmin hintaan vaikuttavien markkinoiden vääristymien vuoksi.

(78)

Komissio tutki väitteen, jonka mukaan Intia ei ollut sopiva valinta polkumyyntiä koskevan alustavan näytön vuoksi. Komissio totesi, että polkumyyntiä koskeva alustava näyttö ei millään lailla anna osviittaa normaaliarvosta vaan mahdollisesta normaaliarvon ja Intian vientihinnan välisestä erosta. Tutkimuksessa ei myöskään vahvistettu väitettä, että tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotaisiin Intiasta polkumyynnillä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(79)

Komissio tutki väitteen, jonka mukaan Intia ei ollut sopiva valinta, koska kiinalaisten tuottajien väitettiin automatisoineen tuotantolinjansa ja käyttävän teknologiaa, joka vastaa ennemmin Yhdysvalloissa ja Norjassa sijaitsevien tuottajien käyttämää teknologiaa. Komission tarkastuskäynneillä kävi ilmi, että intialaiset ja kiinalaiset tuottajat olivat alkaneet automatisoida tuotantolinjojaan mutta että kokonaisuudessaan tuotanto oli edelleen suurelta osin manuaalista molemmissa maissa. Komissio ei näin ollen löytänyt näyttöä tuotantoprosessien väitetyistä eroista. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(80)

Komissio tutki väitteen, jonka mukaan Intia ei ollut sopiva valinta väitettyjen vientitukien vuoksi. Komissio totesi, että vientituet liittyvät suoraan vientihintoihin eivätkä normaaliarvoon, eikä valituksen tekijä esittänyt näyttöä siitä, että ne vaikuttaisivat normaaliarvon tasoon. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(81)

Komissio tutki väitteen, jonka mukaan Intia ei ollut sopiva valinta rautamalmin hintaan vaikuttavien markkinoiden vääristymien vuoksi. Komissio totesi tutkimuksen aikana, että otokseen valitut intialaiset tuottajat käyttivät harkkorautaa eivätkä rautamalmia. Tutkimuksessa ei myöskään löydetty näyttöä rautamalmiin kohdistuvien markkinoiden vääristymien mahdollisesta vaikutuksesta jatkojalostustuotteisiin, kuten harkkorautaan ja tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(82)

Komissio muistutti, että Intiaa käytettiin vertailumaana polkumyyntimenettelyssä, joka johti polkumyyntitullin ottamiseen käyttöön Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa vuonna 2005. Intian ja Kiinan talouskehitys on samantasoista. Kuten CCCME, etuyhteydettömien tuojien järjestö ja valituksen tekijä tunnustivat, Intialla on edustavaa kotimarkkinamyyntiä. Kotimaanmarkkinoilla esiintyy paljon kilpailua.

(83)

Komissio katsoi siksi tässä vaiheessa, että Intia on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti asianmukainen vertailumaa.

(84)

Vertailumaan yhteistyössä toimineilta tuottajilta saatuja tietoja käytettiin perustana normaaliarvon määrittämiseen sellaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(85)

Komissio tutki ensin, oliko kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kunkin vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan vertailumaan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä on vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuvan viennin kokonaismäärästä tutkimusajanjakson aikana. Tällä perusteella samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti vertailumaan kotimarkkinoilla todettiin edustavaksi.

(86)

Komissio yksilöi otokseen valittujen intialaisten tuottajien tuottamat ja kotimaassa myymät tuotelajit, jotka olivat samanlaisia tai verrattavissa tuotelajeihin, joita vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin.

(87)

Jotkin Kiinasta unioniin vietävistä tuotelajeista eivät vastaa suoraan vertailumaassa tuotettuja tuotelajeja. Tällaisissa tapauksissa komissio määritti normaaliarvon laskemalla painotetun keskimääräisen normaaliarvon kaikille tuotelajeille, joissa käytettiin samaa raaka-ainetta (joko pallografiittivalurautaa tai harmaata valurautaa)

(88)

Muutoin normaaliarvo määritettiin kullekin otokseen valitulle intialaiselle tuottajalle laskettujen tuotelajikohtaisten normaaliarvojen painotetun keskiarvon perusteella, kuten 99–102 kappaleessa todetaan.

(89)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat vientiä unioniin suoraan riippumattomille asiakkaille. Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin suuntautuvaa vientiä varten myydystä tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksetuksi tai maksettavaksi hinnaksi.

(90)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(91)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetuskustannusten (1–5 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan), vakuutuskustannusten (0–0,2 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan), käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten (0,2–2,5 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan), pakkauskustannusten (0–3 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan), luottokustannusten (0–1 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan) ja pankkikulujen (0,1–0,2 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan) osalta.

(92)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta komissio vertasi samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vertailumaassa (ks. 86–88 kappale) tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(93)

Tällä perusteella väliaikaiset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

Taulukko 1

Polkumyyntimarginaali, otos

(94)

Otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta komissio laski painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(95)

Tällä perusteella otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien väliaikainen polkumyyntimarginaali on 33,1 prosenttia.

(96)

Kaikkien muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalit komissio määritti käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tätä varten komissio määritti vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen asteen. Yhteistyössä toimimisen aste on yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien unioniin suuntautuneen viennin määrä ilmaistuna osuutena asianomaisen maan unioniin suuntautuneen viennin kokonaismäärästä, sellaisena kuin se ilmoitetaan Eurostatin tuontitilastoissa.

(97)

Yhteistyössä toimimisen aste on korkea, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien viennin osuus unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä tutkimusajanjaksolla oli noin 60 prosenttia ja tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannonala osoittautui erittäin pirstaleiseksi – otoksen valintaa varten ilmoittautui yhteensä 78 vientiä harjoittavaa tuottajaa. Tämän perusteella komissio päätti asettaa kaikkia muita yrityksiä koskevan polkumyyntimarginaalin sen otokseen valitun yrityksen tasolle, jonka polkumyyntimarginaali oli korkein.

(98)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

Taulukko 2

Polkumyyntimarginaali, kaikki

(99)

Komissio tarkasti kolme intialaista vientiä harjoittavaa yritystä tai yritysryhmää. Yhdessä ryhmässä oli tuottaja ja siihen etuyhteydessä oleva yritys ja toisessa ryhmässä kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa.

(100)

Komissio tutki ensin, oliko kunkin otokseen valitun kolmen vientiä harjoittavan tuottajaryhmän kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin osuus vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden on vähintään 5 prosenttia sen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(101)

Lukuun ottamatta yhtä ainoastaan yhden vientiä harjoittavan tuottajan myymää tuotelajia, jonka osalta komissio käytti hintaa tavanomaisessa kaupankäynnissä, mitään muita kyseisen kolmen vientiä harjoittavan tuottajaryhmän tuotelajeja ei myyty edustavia määriä kotimarkkinoilla. Komissio muodosti näin ollen normaaliarvon laskennallisesti kaikille tuotelajeille yhtä lukuun ottamatta perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(102)

Laskennallinen normaaliarvo määritettiin lisäämällä otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajaryhmien samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjakson aikana seuraavat:

(103)

Otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät harjoittivat vientiä unioniin suoraan riippumattomille asiakkaille. Tämän vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksetuksi tai maksettavaksi hinnaksi tarkasteltavana olevasta tuotteesta, joka on myyty unioniin suuntautuvaa vientiä varten.

(104)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(105)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetuskustannusten (0–4,4 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan), vakuutuskustannusten (0–0,04 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan), käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten (0,1–1,8 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan), unionissa maksettavien käsittely-, rahti- ja tuontimaksujen (0–0,4 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan), luottokustannusten (0,3–1,5 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan), pakkauskustannusten (1,3–2,4 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan), pankkikulujen (0–0,2 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan), muiden korvausten (0–0,4 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan) ja palkkioiden (0–6,5 % kyseisen yrityksen ilmoittamien, tarkistettujen tietojen mukaan) osalta.

(106)

Komissio vertasi otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien osalta samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(107)

Tältä pohjalta komissio ei alustavasti todennut otokseen valittujen intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien harjoittaneen polkumyyntiä. Näin ollen komissio totesi alustavasti, etteivät perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaiset otoksen ulkopuoliset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat harjoittaneet polkumyyntiä eivätkä mitkään muutkaan intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat, koska intialaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vienti muodosti erittäin suuren osan (noin 85 %) Intian kokonaisviennistä unioniin.

(108)

Tarkastelujakson alussa 24 tuottajaa valmisti samankaltaista tuotetta unionissa. Niistä neljä lopetti tuotantonsa tarkastelujaksolla, joten unionissa oli tutkimusajanjaksolla 20 tuottajaa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(109)

Tuojien järjestö väitti, että unionin tuottajien luettelosta puuttui kuusi unionin tuottajaa. Valituksen tekijöiden mukaan kaksi näistä tuottajista ei tuottanut tarkasteltavana olevaa tuotetta, yksi tuottaja joutui lopettamaan toimintansa ennen tarkastelujaksoa, yhden tuottajan tuotanto sisältyi jo luetteloon eikä valituksen tekijöillä ollut täysimääräisiä tietoja yhdestä tuottajasta. Valituksen tekijät sisällyttivät näin ollen yhden ylimääräisen unionin tuottajan unionin tuottajien luetteloon, mikä näkyy edellisessä kappaleessa mainitussa tuottajien kokonaismäärässä.

(110)

Komissio vahvisti unionin kokonaistuotannon määräksi tutkimusajanjaksolla noin 360 tuhatta tonnia kaikkien unionin tuotannonalasta saatavilla olevien tietojen, kuten valituksen, otokseen valittujen unionin tuottajien tarkistettujen kyselyvastausten ja valituksen tekijöiltä saatujen tarkistettujen tietojen, perusteella.

(111)

Kuten 13 kappaleessa todettiin, otokseen valittiin kolme unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli 48 prosenttia ja kokonaismyynnistä unionissa 43 prosenttia.

(112)

Komissio määritti unionin kulutuksen Eurostatin tuontitietojen, valituksen tekijöiltä saatujen tarkistettujen tietojen ja otokseen valituilta unionin tuottajilta saatujen tarkistettujen myyntitietojen perusteella.

(113)

Valurautatavaroiden kulutus unionissa kehittyi seuraavasti:

Taulukko 3

Unionin kulutus (tonnia)

(114)

Unionin kulutus väheni jatkuvasti 8 prosenttia tarkastelujaksolla. Valurautatavaroiden markkinat riippuvat lähinnä vesihuoltoalan kysynnästä, joka riippuu unionin yleisestä talouskehityksestä.

(115)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko asianomaisista maista peräisin olevien valurautatavaroiden tuontia arvioitava kumulatiivisesti.

(116)

Koska Intiasta ei alustavasti todettu tulevan polkumyyntituontia, komissio katsoi, että kyseisen tuonnin vaikutusta ei voida arvioida yhdessä Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kanssa.

(117)

Komissio määritti tuonnin määrän Eurostatin tietojen perusteella. Tuonnin markkinaosuus määritettiin vertailemalla tuontimääriä edellä 113 kappaleessa olevassa taulukossa 3 esitettyyn unionin kulutukseen.

(118)

Valurautatavaroiden tuonti Kiinasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 4

Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus

(119)

Kiinasta unioniin tulevan tuonnin määrä lisääntyi tarkastelujakson aikana 16 prosenttia. Kiinasta tuleva tuonti kasvoi ensin 24 prosenttia vuodesta 2013 vuoteen 2014 ja väheni sitten vakaasti 4 prosenttiyksikköä vuonna 2015 ja vielä toiset 4 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla.

(120)

Samalla Kiinasta tulevan tuonnin osuus unionin markkinoista kasvoi vuoden 2013 tasolta 21,7 prosentista 27,3 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

(121)

CCCME oli huolissaan tuontitietojen luotettavuudesta. Sen mukaan valituksen tekijät ovat luottaneet Eurostatilta saatuihin tietoihin, jotka eivät täysin vastaa tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää.

(122)

Komissio toteaa, että valituksessa valituksen tekijät selostivat, millaista menetelmää ne olivat käyttäneet ottaakseen huomioon vain tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat tuontitiedot Eurostatin tietojen perusteella. Koska käytettävissä ei ollut luotettavampia menetelmiä ja tietoja, komissio käytti tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta tulevan tuontimäärän määrittämiseen tätä menetelmää Eurostatin tietojen perusteella jättäen koururitilät ulkopuolelle. CCCME ei myöskään ole toimittanut mitään vaihtoehtoisia tietoja. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(123)

Komissio määritti tuonnin hinnat Eurostatin tietojen perusteella.

(124)

Kiinasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 5

Tuontihinnat (euroa/tonni)

(125)

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat nousivat tarkastelujakson aikana 4 prosenttia. Hintojen noustua ensin 15 prosenttia vuodesta 2013 vuoteen 2015 ne laskivat jyrkästi 11 prosenttiyksikköä vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson välillä.

(126)

Koska nämä tiedot perustuvat tuontitilastoihin eikä tarkka tuotelajivalikoima ole tiedossa, hintojen kehitys ei ole täysin luotettavaa.

(127)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(128)

Komissio vertasi hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan liikevaihdosta tutkimusajanjakson aikana. Hintojen alittavuuden marginaali on 35,4–42,7 prosenttia.

(129)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(130)

Kuten 12 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrittämiseen käytettiin otantamenetelmää.

(131)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit.

(132)

Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit (tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, työllisyys, kasvu, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin merkittävyys ja aiemmasta polkumyynnistä toipuminen) valituksen tekijöiden ja unionin tuottajien toimittamien tietojen pohjalta. Tiedot liittyvät kaikkiin unionin tuottajiin.

(133)

Etuyhteydettömien tuojien järjestö väitti, että unionin tuotannonalan tilanne kokonaisuudessaan näyttää makroekonomisten indikaattoreiden pohjalta positiiviselta ja vakaalta. Tiedoista ilmenee tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kysynnän yleinen vähentyminen Euroopassa, minkä ei pidä katsoa johtuvan Kiinasta ja Intiasta tulevasta tuonnista.

(134)

Komissio on tarkistanut valituksen tekijöiden toimittamat makroekonomiset indikaattorit. Koko unionin tuotannonalaa koskevat tiedot perustuivat valituksen tekijöitä ja niitä tukevia tuottajia koskeviin tosiasiallisiin tietoihin ja tarkistettuihin arvioihin, joita valituksen tekijät olivat toimittaneet muusta unionin tuotannonalasta.

(135)

Komissio katsoi tämän perusteella, että makrotalouden tiedot ovat edustavia unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen kannalta.

(136)

Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit (keskimääräiset yksikkömyyntihinnat, työvoimakustannukset, yksikkökustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto) otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin tarkistettuihin kyselyvastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Tiedot koskivat otokseen valittuja unionin tuottajia.

(137)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(138)

Unionin tuotannonalan tuotantomäärä väheni 4 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tuotantomäärä kasvoi ensin hieman vuodesta 2013 vuoteen 2014 ja väheni sitten vuonna 2015 7 prosenttiyksikköä ja pysyi vakaana tutkimusajanjaksolla.

(139)

Tuotantomäärän vähentyminen vuoden 2014 ja tutkimusajanjakson välillä johtui kulutuksen vähenemisestä (ks. 113 kappaleessa oleva taulukko 3) sekä polkumyynnillä Kiinasta tapahtuvan tuonnin määrän kasvusta.

(140)

Unionin tuotannonalan ilmoitetut tuotantokapasiteettiluvut viittaavat tekniseen kapasiteettiin, mikä tarkoittaa sitä, että tuotannonalan normeina pitämät käynnistysaikaa, huoltoa, pullonkauloja ja muita tavanomaisia seisokkeja koskevat oikaisut on otettu huomioon.

(141)

Tämän pohjalta tuotantokapasiteetti laski vuoden 2013 ja vuoden 2015 välillä 5 prosenttiyksikköä, minkä jälkeen se nousi 1 prosenttiyksikön verran.

(142)

Koska tuotantomäärä ja tuotantokapasiteetti vähenivät suunnilleen samaan tahtiin, kapasiteetin käyttöaste pysyi vakaana tarkastelujaksolla. Kapasiteetin käyttöaste oli kaiken kaikkiaan hyvin alhaisella tasolla tarkastelujaksolla.

(143)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(144)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä väheni tarkastelujaksolla 11 prosenttia.

(145)

Tuotantomäärän kehityksen tapaan myyntimäärän vähentyminen vuoden 2014 ja tutkimusajanjakson välillä johtui 113 kappaleessa selostetusta kulutuksen vähenemisestä unionin markkinoilla sekä polkumyynnillä Kiinasta tapahtuvan tuonnin määrän kasvusta.

(146)

Kiinasta tulevan tuonnin kasvu markkinoilla, joilla kulutus laski, johti unionin tuotannonalan markkinaosuuden supistumiseen 3 prosentilla.

(147)

Unionin kulutus väheni asteittain vuodesta 2013 tutkimusajanjaksolle 8 prosenttia eli lähes 46 000 tonnia. Tällä vähentymisellä on kielteinen vaikutus unionin tuotannonalan myynnin ja tuotantomäärien sekä työllisyyden tilanteeseen.

(148)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Työllisyys ja tuottavuus

(149)

Unionin tuotannonalan työllisyys laski tarkastelujaksolla 7 prosenttia. Tämä vähentyminen oli seurausta tuotantomäärien 4 prosentin laskusta, mikä johtui kysynnän supistumisesta ja polkumyynnillä Kiinasta tapahtuvan tuonnin määrien kasvusta.

(150)

Kiinan osalta havaittu polkumyyntimarginaali oli merkittävästi vähimmäistasoa korkeampi. Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien suuruuden vaikutus unionin tuotannonalaan oli merkittävä, kun otetaan huomioon Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(151)

Neuvosto otti vuonna 2005 käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinasta peräisin olevien valukappaleiden tuonnissa (4). Nämä toimenpiteet kumottiin syyskuussa 2011 (5). Tämän tutkimuksen aikana kerätyt luvut osoittavat, että polkumyyntiä on ilmennyt unionissa uudelleen tarkastelujakson aikana.

(152)

Otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Myyntihinnat unionissa

(153)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset myyntihinnat laskivat 5 prosenttia ja samaan aikaan keskimääräiset yksikkökohtaiset tuotantokustannukset alenivat 3 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(154)

Rajoittaakseen markkinaosuutensa supistumista ja kilpaillakseen Kiinasta tulevan halpatuonnin kanssa unionin tuottajien oli alennettava myyntihintaansa. Hinnanalennus ylittää niiden tuotantokustannusten alenemisen, joka oli pääasiassa seurausta raaka-aineiden hintojen laskusta tarkastelujaksolla.

(155)

Otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(156)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti kasvoivat 3 prosenttia tarkastelujaksolla.

(157)

Otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Varastot

(158)

Otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan loppuvarastot kasvoivat 12 prosenttia tarkastelujaksolla. Kasvu vuodesta 2013 vuoteen 2014 johtui tuotantomäärän kasvusta, kun myynti unionin markkinoilla laski.

(159)

Varastojen kasvun pääsyynä oli se, että vaikka unionin tuotannonala oli rajoittanut tuotantomääriään, myyntimäärät laskivat nopeammin, koska unionin tuotannonala menetti markkinaosuuttaan kiinalaiselle tuonnille.

(160)

Otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(161)

Komissio määritti otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta.

(162)

Unionin tuotannonalan voitot ovat vähentyneet asteittain viimeisten kymmenen vuoden aikana. Unionin tuottajien kannattavuus oli noin 10 prosenttia vuonna 2006, mutta vain 5,3 prosenttia tarkastelujakson ensimmäisenä vuonna ja heikentyi edelleen tarkastelujakson aikana. Otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan kannattavuus väheni 41 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(163)

Tämän negatiivisen kehityksen syynä ovat unionin tuotannonalan vähenevät myyntimäärät unionin markkinoilla hinnoilla, jotka laskivat tuotantokustannuksia nopeammin tarkastelujaksolla.

(164)

Nettokassavirta osoittaa unionin tuottajien kykyä rahoittaa toimintaansa itse. Kassavirta pieneni tarkastelujaksolla 38 prosenttia. Se pieneni 56 prosenttia vuosien 2013 ja 2014 välillä, mihin vaikutti tuotannon lisääntyminen vuoteen 2013 verrattuna myynnin vähentyessä, ja parani vuonna 2015. Negatiivinen suuntaus jatkui kuitenkin tutkimusajanjaksolla laskun ollessa suhteellisen pientä.

(165)

Investoinnit muodostuvat omaisuuden nettikirjanpitoarvosta. Ne vähenivät vakaasti vuosien 2013 ja 2015 välillä 3 prosenttiyksikköä ja laskivat sitten jyrkästi tutkimusajanjaksolla 5 prosenttiyksikköä. Investoinnit laskivat tarkastelujaksolla kaiken kaikkiaan 8 prosenttia. Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta, joka osoittaa omaisuuseristä tehtävien poistojen tason. Se pieneni 12 prosenttia tarkastelujakson aikana. Vähennyttyään vakaasti vuodesta 2013 vuoteen 2015, mihin vaikutti myynnin huomattava vähentyminen, se parani jonkin verran tutkimusajanjaksolla. Tämä indikaattori ei kuitenkaan sellaisenaan kuvaa unionin tuotannonalan tilannetta. Unionin tuotannonalan omaisuuseristä on tehty lähes täydet poistot ja näin ollen omaisuuden nettoarvo on alhainen, mikä johtaa keinotekoisen korkeaan investointien tuottoon.

(166)

Unionin tuotannonalan heikko taloudellinen tulos vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä rajoitti sen kykyä hankkia pääomaa. Valurautatavaroita tuottava tuotannonala on pääomavaltaista, ja sille ovat ominaisia toistuvat huomattavat investoinnit 15–20 vuoden välein tuotantoprosessissa tarvittavien koneiden uusimiseksi. Unionin tuotannonalan tuotantotilat vanhenevat nopeasti, ja unionin tuotannonala tarvitsee huomattavia pitkäaikaisia investointeja voidakseen jatkaa toimintaansa. Investointien tuotto tarkastelujaksolla ei riitä kattamaan tällaisia huomattavia investointeja.

(167)

Edellä mainittujen tekijöiden tarkastelu osoittaa, että vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana unionin tuotannonalan tuotanto laski (– 4 %) ja se menetti osan markkinaosuudestaan. Neljä unionin valimoa on lopettanut toimintansa tarkastelujakson aikana.

(168)

Lisäksi unionin tuottajien kannattavuus on lähes puoliintunut erittäin alhaiselle tasolle vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä.

(169)

Myös muut vahinkoindikaattorit, kuten kapasiteetti (– 4 %), myyntimäärä unionissa (– 11 %) ja työllisyys (– 7 %) kehittyivät negatiivisesti tarkastelujaksolla.

(170)

Edellä esitetyn perusteella komissio tuli tässä vaiheessa siihen johtopäätökseen, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(171)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio tutki, oliko Kiinasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti komissio tutki myös, olisivatko muut tiedossa olleet tekijät voineet samaan aikaan aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(172)

Komissio varmisti, ettei muiden tekijöiden kuin Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa mahdollista vahinkoa pidetä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana. Nämä tekijät ovat tuonti muista kolmansista maista, unionin tuottajien vientimyynti, kysynnän supistuminen, unionin tuottajien välinen kilpailu, unionin tuotannonalan johtaminen ja unionin markkinoiden väitetty segmentoituminen.

(173)

Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla (hintojen alittavuuden marginaalit olivat 35,4–42,7 prosenttia), mikä johti unionin tuotannonalan markkinaosuuksien ja voittojen pienentymiseen (5,3 prosentista vuonna 2013 3,1 prosenttiin tutkimusajanjaksolla). Unionin tuotannonala menetti tarkastelujaksolla 11 prosenttia myyntimäärästään markkinoilla, jotka supistuivat 8 prosenttia samalla, kun Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi 16 prosenttia.

(174)

Kaiken kaikkiaan polkumyynnillä Kiinasta tapahtuneen tuonnin markkinaosuuden 5,6 prosenttiyksikön kasvu kattoi unionin tuotannonalan 2,1 prosenttiyksikön suuruisen markkinaosuuden menetyksen.

(175)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 13

Tuonti kolmansista maista

(176)

Tuonnin määrät muista kolmansista maista kuin Kiinasta laskivat 27 prosenttia tarkastelujaksolla vuoden 2013 tasolta 102 759 tonnista 75 471 tonniin tutkimusajanjaksolla. Niiden markkinaosuus supistui 20 prosenttia. Suurin osa tästä tuonnista on peräisin Intiasta (61 % tutkimusajanjaksolla). Kolmansista maista tulevan tuonnin osuus kaikesta unioniin tulevasta tuonnista oli tutkimusajanjaksolla noin 34 prosenttia; Intiasta tulevan tuonnin osuus siitä oli noin 21 prosenttia.

(177)

Tuonnin määrät Intiasta kasvoivat 19 prosenttia tarkastelujaksolla 37 917 tonnista vuonna 2013 noin 46 004 tonniin tutkimusajanjaksolla. Intian markkinaosuus kasvoi 30 prosenttia eli vuoden 2013 6,5 prosentista tutkimusajanjakson 8,5 prosenttiin.

(178)

Tarkastelujaksolla Kiina kasvatti markkinaosuuttaan osittain unionin tuotannonalan ja osittain muiden kolmansien maiden kuin Intian kustannuksella, mutta sitäkään mahdollisuutta ei voida sulkea pois, että Intia olisi kasvattanut markkinaosuuttaan ainakin osittain unionin tuotannonalan vahingoksi.

(179)

Lisäksi Intiasta peräisin olevan tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla samoilla tasoilla kuin Kiinasta peräisin olevan tuonnin hinnat (40–50 %). Kun tarkastellaan määrää tonneina, Kiinasta tulevan tuonnin hinnat olivat keskimäärin korkeammat kuin Intiasta tulevan tuonnin hinnat tarkastelujaksolla. Tämä hintaero ei kuitenkaan osoita mitään, koska intialaisen ja kiinalaisen viennin tuotevalikoima on erilainen. Intiasta tuotiin EU:hun lähinnä harmaata valurautaa ja Kiinasta pallografiittivalurautaa. Koska harmaa valurauta on suhteellisesti hauraampaa, harmaasta valuraudasta valmistettua tuotetta varten tarvitaan suurempi määrä raaka-ainetta kuin pallografiittivaluraudasta valmistettuun tuotteeseen, jotta ne olisivat suorituskyvyltään vertailukelpoiset. Tämän vuoksi harmaasta valuraudasta valmistetut tuotteet ovat raskaampia, jolloin niiden hinta tarkasteltavana olevan tuotteen kappaletta kohti on vastaavanlainen.

(180)

Koska Intiasta tulevan tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat, ne ovat osaltaan aiheuttaneet merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Niiden määrät ja markkinaosuudet ovat kuitenkin huomattavasti pienemmät (8,5 % markkinaosuus tutkimusajanjaksolla verrattuna Kiinan 27,3 %:iin). Erityisesti voidaan todeta, että tuonnin määrä Kiinasta tutkimusajanjaksolla (147 186 tonnia tutkimusajanjaksolla) oli yli kolme kertaa niin suuri kuin Intiasta tulevan tuonnin määrä tutkimusajanjaksolla (46 004 tonnia tutkimusajanjaksolla). Näin ollen Intiasta tuleva tuonti ei poistanut syy-yhteyttä Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä, eikä sillä voinut olla muuta kuin vähäinen vaikutus unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(181)

Eurostatin tietojen analyysi osoitti, että tuontihinnat muista maista kuin Intiasta ja Kiinasta nousivat tarkastelujaksolla ja ylittivät tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonalan hinnat samalla, kun niiden tuontimäärät laskivat 55 prosenttia tarkastelujaksolla (64 843 tonnista 29 468 tonniin) (6). Näin ollen tämä tuonti ei ole voinut aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(182)

Komissio analysoi myös kumulatiivisesti muista maista kuin Kiinasta tulevan tuonnin. Tuonnin määrä laski 27 prosenttia, keskimääräinen hinta nousi 39 prosenttia ja oli huomattavasti korkeampi kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat. Näin ollen kaikista muista maista kuin Kiinasta tuleva tuonti ei poistanut syy-yhteyttä Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä eikä sillä voinut olla muuta kuin vähäinen vaikutus vahinkoon.

(183)

Otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan viennin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 14

Otokseen valittujen unionin tuottajien vientitulos

(184)

Unionin tuottajien vienti etuyhteydessä oleville ja etuyhteydettömille asiakkaille kasvoi tarkastelujaksolla niin määrällä kuin arvolla mitattuna. Keskimääräinen viennin yksikköhinta etuyhteydettömille asiakkaille on huomattavasti korkeampi kuin kiinalaisen tuonnin keskimääräinen yksikköhinta. Unionin tuotannonalan vientimyynti ei näin ollen ole vaikuttanut unionin tuotannonalan heikkoon kannattavuuteen ja alhaiseen kapasiteetin käyttöasteeseen. Komissio totesi tältä osin, ettei unionin tuotannonalan vientitulos vaikuttanut sille aiheutuneeseen vahinkoon.

(185)

Tuojien järjestö väitti, että unionin tuotannonalalle väitetysti aiheutunut merkittävä vahinko johtui pääasiassa unionin viennin huomattavasta supistumisesta tarkastelujaksolla.

(186)

Komissio totesi, että tuojien järjestö käyttää Eurostatin tietoja perusteluissaan. Kuten 36 kappaleessa selitetään, tarkasteltavana olevalla tuotteella on Eurostatin tiedoissa ex-etuliite, joten Eurostat ei anna tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää vastaavia tietoja.

(187)

Unionin tuottajilta saatujen tarkistettujen tietojen mukaan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen myyntimäärä kasvoi, kuten 183 kappaleessa olevassa taulukossa 14 osoitetaan.

(188)

Tuojien järjestö ei ole esittänyt mitään perusteluita otokseen valittujen yritysten toimittamien tarkistettujen tietojen kiistämiseksi, minkä vuoksi väite hylättiin.

(189)

Tuojien järjestö väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko liittyy rakennustoiminnan – niin talonrakennuksen kuin maa- ja vesirakentamisen – markkinoihin, jotka eivät ole vielä täysin toipuneet talouskriisistä. Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan vetäytymiseen unionista liittyvät epäselvät näkymät ovat luoneet ongelmia unionin tuotannonalalle. Tuojien järjestö ei kuitenkaan esittänyt pitävää näyttöä näiden väitteiden tueksi.

(190)

Intian tuotannonala väitti lisäksi, että valituksen tekijät eivät alun perin esittäneet näyttöä suorasta yhteydestä unionin tuottajien Aco, Dois Portos ja EJ Access Systems valimoiden sulkemisen ja Kiinasta ja Intiasta väitetysti polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutuvan paineen välillä. Nämä sulkemiset osuivat kuitenkin ajallisesti yksiin Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kasvun, unionin tuotannonalan markkinaosuuden supistumisen ja sen hintojen ja kannattavuuden laskun kanssa.

(191)

Komissio totesi, että tarkastelujaksolla kulutus laski unionissa 8 prosenttia, kun taas unionin tuotannonalan myynti väheni 11 prosenttia ja kiinalainen polkumyyntituonti kasvoi 16 prosenttia. Komissio päättelee näin ollen, että vaikka kysynnän supistumisella olisi voinut olla vaikutusta unionin tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen tutkimusajanjaksolla, se ei poistanut syy-yhteyttä kiinalaisen polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä. Sen vuoksi komissio hylkäsi nämä väitteet.

(192)

Tuojien järjestö väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko on yhteydessä itäisissä jäsenvaltioissa toimivien tuottajien aiheuttamaan unionin sisäiseen kilpailuun, josta on aiheutunut vahinkoa läntisissä jäsenvaltioissa toimiville tuottajille.

(193)

Valituksen tekijät kiistivät tämän ja väittivät, että keski- ja itäeurooppalaiset tuottajat eivät ole yleensä kilpailleet voimakkaasti läntisissä jäsenvaltioissa, koska läntisten jäsenvaltioiden markkinat eivät olleet niin houkuttelevat kiinalaisen polkumyyntituonnin vuoksi.

(194)

Komissio totesi, että valurautatavaroiden alalla on unionin sisäistä kauppaa myös keski-/itäeurooppalaisten ja läntisten jäsenvaltioiden välillä. Unionin sisäisen kaupan kehitys on ollut vakaata tarkastelujaksolla, eikä se näin ollen ole voinut vaikuttaa tarkastelujaksolla aiheutuneeseen vahinkoon. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(195)

Tuojien järjestö väitti, että unionin tuotannonalan heikomman aseman syynä ovat johdon tehottomat päätökset ja se, ettei tutkimukseen ja kehitykseen ole tehty investointeja.

(196)

Tuojien järjestö ei esittänyt mitään näyttöä näiden väitteiden tueksi. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteet.

(197)

CCCME väitti, että myydyt tuotelajit poikkeavat toisistaan huomattavasti jäsenvaltioiden maantieteellisen sijainnin mukaan – ne jakaantuvat lähinnä harmaasta valuraudasta ja pallografiittivaluraudasta valmistettujen tuotteiden osalta. Asiakkaat eri jäsenvaltioissa näyttävät johdonmukaisesti käyttävän vain toista näistä tuotteista. Unionin tuotannonala jakaantuu harmaan valuraudan ja pallografiittivaluraudan valmistuksen suhteen, ja tuonti Kiinasta koostuu lähinnä pallografiittivaluraudasta valmistetuista tuotteista, kun taas Intiasta tulevat tuotteet on valmistettu pääasiassa harmaasta valuraudasta. Myös Intian tuotannonala otti tämän esille.

(198)

CCCME väitti, että sellaiselle jäsenvaltiolle, jossa myydään enimmäkseen harmaata valurautaa, aiheutuneen vahingon ei voida katsoa johtuvan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista Kiinasta, koska nämä tuotteet eivät kilpaile keskenään.

(199)

Komissio totesi, että unionin markkinat ovat sisämarkkinat, joilla on yleiseurooppalaisia ja myös kansallisia standardeja samoin kuin unionin sisäistä kauppaa ja tuontia muualta. Vaikka toisinaan suositaan harmaasta valuraudasta ja toisinaan pallografiittivaluraudasta valmistettuja tuotteita, myynti ja tuotanto eivät yksinomaan pohjaudu valuraudan tyyppiin. Molemmilla tyypeillä on sama käyttötarkoitus ja ne voidaan korvata keskenään. Komissio katsoi tästä syystä harmaasta valuraudasta ja pallografiittivaluraudasta valmistettujen tuotteiden olevan keskenään vaihdettavissa.

(200)

CCCME väitti vielä, että osa unionin tuotannonalasta erikoistuu muiden kuin vakiotyyppisten tuotteiden tuotantoon ja myyntiin. Tässä käsitelty tuonti ei koske muita kuin vakiotyyppisiä tuotteita, eikä tällaisiin tuotteisiin liittyvän vahingon voida katsoa johtuvan Kiinasta tai Intiasta tulevasta tuonnista.

(201)

Komissio käytti tuoteluokitusjärjestelmää, jonka avulla voitiin verrata tuontituotteita unionin tuotannonalan tuottamiin samankaltaisiin tuotteisiin. Näin ollen tuotteiden väliset erot otetaan huomioon vahingon tason määrittelyssä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(202)

Komissio vahvisti alustavasti syy-yhteyden unionin tuottajille aiheutuneen vahingon ja Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin välillä.

(203)

Komissio erotti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisista vaikutuksista kaikkien sellaisten tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset, jotka ovat vaikuttaneet unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(204)

Muiden yksilöityjen tekijöiden, kuten kolmansista maista tulevan tuonnin, unionin tuottajien vientituloksen, kysynnän supistumisen, unionin tuottajien välisen kilpailun, unionin tuotannonalan johtamisen ja unionin markkinoiden väitetyn segmentoitumisen, ei alustavasti havaittu poistavan syy-yhteyttä edes niiden yhteisvaikutus huomioon ottaen.

(205)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli tässä vaiheessa, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä oli Kiinasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti, eivätkä muut tekijät, tarkasteltuina yksin tai yhdessä, poistaneet syy-yhteyttä.

(206)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, voisiko se selkeästi todeta toimenpiteiden käyttöönoton unionin edun vastaiseksi tässä tapauksessa siitä huolimatta, että vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin esiintyminen on määritetty. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(207)

Unionin tuotannonala muodostuu suurista sekä pienistä ja keskisuurista yrityksistä ja työllisti suoraan noin 3 000 työntekijää samankaltaisen tuotteen tuotannossa tarkastelujaksolla. Tuotannonala on sijoittanut pääasiallisesti Belgiaan, Espanjaan, Ranskaan, Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, mutta vähäisemmässä määrin tuotantoa on myös Alankomaissa, Italiassa, Kroatiassa, Puolassa, Ruotsissa, Sloveniassa, Suomessa ja Tšekissä.

(208)

Kahdeksan unionin tuottajaa (joista kaksi on toisiinsa etuyhteydessä) toimi yhteistyössä tutkimuksessa. Yksikään tiedossa olevista tuottajista ei vastustanut tutkimuksen vireillepanoa. Kuten edellä 4.4.4 kohdassa osoitettiin, analysoitaessa vahinkoindikaattoreiden kehitystä tarkastelujakson alusta lähtien todettiin koko unionin tuotannonalan tilanteen heikenneen ja koko tuotannonalan kärsineen polkumyyntituonnista.

(209)

Komissio odottaa, että väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotto palauttaa tasapuoliset kilpailuedellytykset unionin markkinoille, pysäyttää hintojen laskun ja antaa unionin tuotannonalalle mahdollisuuden saada takaisin menettämänsä markkinaosuus. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan kannattavuus paranisi tasolle, jota pidetään välttämättömänä tällä pääomavaltaisella tuotannonalalla.

(210)

Unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista. Komissio muistuttaa, että useimmat vahinkoindikaattorit ovat kehittyneet negatiivisesti tarkastelujakson alusta lähtien. Otokseen valittujen unionin tuottajien taloudelliseen tulokseen liittyvät vahinkoindikaattorit, kuten kannattavuus, kassavirta ja investointien tuotto, olivat erityisen negatiivisia.

(211)

Tämän vuoksi on tärkeää, että hinnat palautetaan tasolle, jolla kaikki tuottajat voivat toimia unionin markkinoilla tasapuolisissa toimintaolosuhteissa. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, on erittäin todennäköistä, että unionin tuotannonalan taloudellinen ja rahoitustilanne heikkenee edelleen.

(212)

Sen vuoksi komissio päätteli alustavasti, että polkumyyntitullin käyttöönotto olisi unionin tuotannonalan edun mukaista. Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto antaisi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden toipua havaitun vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

(213)

Kuten 21 kappaleessa todettiin, 28 tuojaa, joista 19 on 7 kappaleessa tarkoitetun tuojien järjestön jäseniä, teki yhteistyötä tutkimuksessa, ja kolme niistä valittiin otokseen. Yhteistyössä toimineiden tuojien osuus Kiinasta ja Intiasta tulevasta tuonnista on 62 prosenttia. Otokseen valittujen kolmen tuojan osuus kaikkien yhteistyössä toimineiden tuojien tuonnin määrästä on 42 prosenttia. Kaikki otokseen valitut kolme tuojaa sekä muut tuojien järjestön jäsenet vastustavat toimenpiteiden käyttöönottoa.

(214)

Tuojien järjestö väitti, ettei polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto olisi unionin edun mukaista, koska se aiheuttaisi kilpailun vääristymistä unionin markkinoilla ja estäisi tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin unioniin, koska tuonti Kiinasta ja Intiasta muodostaa lähes koko unionin tuonnin.

(215)

Valituksen tekijät vastustivat tätä väitettä ja totesivat, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto palauttaisi unionin hinnat tasolle, joka mahdollistaa tasapuolisen kilpailun eikä sulkisi markkinoita Kiinasta tai Intiasta tulevalta tuonnilta eikä johtaisi tilanteeseen, jossa jokin unionin tuottaja onnistuisi hankkimaan määräävän aseman unionin markkinoilla.

(216)

Tuojien järjestö väitti, että etuyhteydettömillä tuojilla on jo unionin tuottajien vertikaalisen integraation vuoksi vakavia vaikeuksia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hankkimiseksi riittävässä määrin unionin markkinoilta; tämä tilanne heikkenee, jos polkumyyntitoimenpiteet otetaan käyttöön.

(217)

Komissio totesi, että unionin tuotannonala myy riippumattomille jakelijoille eikä ole vertikaalisesti integroitunut, kuten etuyhteydettömien tuojien järjestö väitti. Unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste on nykyään alhainen, ja noin 10 prosenttia tuonnista on peräisin muista maista kuin Kiinasta ja Intiasta, joten tuojat voisivat siirtyä unionin tuotantoon tai muuhun tuontiin. Tästä syystä komissio katsoo, että valituksen tekijät voisivat turvata toimitusvarmuuden mahdollisen ylimääräisen kysynnän täyttämiseksi.

(218)

Tuojien järjestön mukaan useimmat etuyhteydettömät tuojat ovat pk-yrityksiä ja niillä on rajalliset mahdollisuudet mukauttaa yritystoimintansa polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoon.

(219)

Komissio arvioi sekä tuojien että valituksen tekijöiden väitteet ja päätteli, että nykytiedon mukaan tuojat tuovat jonkin verran lisäarvoa unionille eivätkä ne voisi absorboida polkumyyntitullia ilman hinnankorotuksia. Komissio vertasi tuojien ja unionin tuotannonalan keskimääräisiä myyntihintoja ja totesi, että hintojen nostamiseen on varaa.

(220)

Tuojien mukaan niiden on vaikea siirtyä käyttämään vaihtoehtoisia hankintalähteitä muottien ja sertifioinnin kustannusten vuoksi, mutta komission mukaan tämä on mahdollista seuraavasta syystä. Unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste on 54 prosenttia, ja näyttää siltä, että Intia, jonka ei alun perin havaittu harjoittavan polkumyyntiä, tuottaa yhä enemmän pallografiittivalurautaa ja on näin ollen mahdollinen hankintalähde Turkin ja Norjan kaltaisten muiden maiden lisäksi.

(221)

Komissio totesi tuojilla olevan työllisyyden kannalta vähäinen merkitys. Otokseen valitut kolme unionin tuottajaa työllistävät noin 1 200 henkeä, mutta Kiinasta tuontia harjoittavien kahden otokseen valitun tuojan tapauksessa alle 100 hengen voidaan katsoa työskentelevän tarkasteltavana olevan tuotteen parissa.

(222)

Komissio totesi, että tässä vaiheessa käytettävissä olevien tietojen – jotka se vielä tarkistaa väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen – perusteella toimenpiteillä ei todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta etuyhteydettömiin tuojiin eivätkä ne kumoa toimenpiteistä unionin tuotannonalalle aiheutuvaa positiivista vaikutusta.

(223)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tärkeimpiä loppukäyttäjiä ovat julkiset palvelut. Käyttäjien kannalta tarkasteltavana olevan tuotteen osuus usein suurissa infrastruktuurihankkeissa on vähäinen.

(224)

Tuojien järjestö pelkäsi, että polkumyyntitoimenpiteet nostaisivat hintoja loppukäyttäjien (useimmiten julkisyhteisöjä) vahingoksi. Loppukäyttäjät eivät kuitenkaan unionin tuotannonalan kustannuksella voi tuudittautua hintoihin, jotka alittavat kustannukset.

(225)

Yksikään käyttäjä- tai kuluttajajärjestö ei ilmoittautunut tutkimuksessa. Koska nämä osapuolet kieltäytyivät yhteistyöstä, komissio päätteli, että toimenpiteiden alustava käyttöönotto ei vaikuttaisi niiden tilanteeseen kohtuuttomasti.

(226)

Edellä esitetyn perusteella komissio tuli siihen johtopäätökseen, ettei tässä vaiheessa tutkimusta ole pakottavia syitä todeta, ettei ole unionin edun mukaista ottaa käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa.

(227)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa. Intian ei todettu harjoittavan polkumyyntiä, joten väliaikaisia toimenpiteitä ei oteta käyttöön, mutta tutkimusta jatketaan, kunnes lopulliset päätelmät on tehty.

(228)

Toimenpiteiden tason määrittämiseksi komissio määritti ensin unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon poistamiseksi tarvittavan tullin määrän.

(229)

Vahinko poistuisi, jos unionin tuotannonala pystyisi kattamaan tuotantokustannuksensa ja saamaan samankaltaisen tuotteen myynnistä unionin markkinoilla sellaisen voiton (ennen veroja), jonka tällainen tuotannonala voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta.

(230)

Määrittääkseen voiton, joka voidaan kohtuudella saavuttaa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, komissio otti huomioon etuyhteydettömässä myynnissä saadut voitot, joita käytettiin vahingon korjaavan tason määrittämiseen.

(231)

Tavoitevoitoksi määritettiin alustavasti 5,3 prosenttia vuonna 2013 etuyhteydettömästä myynnistä saatujen voittojen mukaisesti. Koska polkumyyntituonti kasvoi huomattavasti vuonna 2014, jonka jälkeen se vakiintui, vuoden 2013 voittotason katsotaan olevan sellainen, joka voitaisiin kohtuudella saavuttaa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Sen jälkeen komissio määritti vahingon korjaavan tason vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä kiinalaisten otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa, jota oikaistiin asianmukaisesti tuontikustannusten ja tullien huomioon ottamiseksi, otokseen kuuluneiden unionin tuottajien unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(232)

Vahingon korjaava taso määritellään ”muiden yhteistyössä toimineiden yritysten” ja ”kaikkien muiden yritysten” osalta samalla tavoin kuin näitä yrityksiä koskeva polkumyyntimarginaali (ks. 94–98 kappale).

(233)

Kiinasta peräisin olevien valurautatavaroiden tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Komissio vertasi vahingon korjaavia tasoja ja polkumyyntimarginaaleja. Tullin määrä olisi asetettava polkumyyntimarginaalin ja vahingon korjaavista tasoista alemman suuruiseksi.

(234)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiset polkumyyntitullit – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(235)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastivat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan Kiinasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. Niihin ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(236)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (7). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(237)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(238)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään kirjallisia huomautuksia ja/tai pyytämään tulemista komission ja/tai kuulemismenettelystä kauppaan liittyvissä menettelyissä vastaavan neuvonantajan kuulemaksi vahvistetussa määräajassa.

(239)

Väliaikaisten tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat alustavia, ja niitä voidaan muuttaa tutkimuksen lopullisessa vaiheessa,