Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ANDREA BIONDI
30 päivänä lokakuuta 2025 (1)
Yhdistetyt asiat C‑440/24 P ja C‑441/24 P
Latvian tasavalta
vastaan
Petr Aven (C‑440/24 P)
ja
Mikhail Fridman (C‑441/24 P)
Valitus – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Merkitseminen kyseessä olevien henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luetteloon – Päätöksen 2014/145/YUTP 2 artiklan 1 kohdan a ja d alakohta – Kriteeri, joka koskee toimien tai politiikkojen tukemista – Kriteeri, joka koskee aineellisen tai taloudellisen tuen antamista vastuussa oleville venäläisille päättäjille – Kriteeri, joka koskee hyötymistä venäläisistä päättäjistä – Tehokkaat oikeussuojakeinot – Rajoittaviin toimenpiteisiin kohdistuva unionin tuomioistuinten täysimääräinen valvonta – Asiayhteyden merkityksellisyys arvioitaessa merkitsemisperusteiden hyväksyttävyyttä – Etäisyyden ottamisen puuttuminen
1. Käsiteltävät valitukset, jotka tehnyt Latvian tasavalta oli väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa, tarjoavat unionin tuomioistuimelle tilaisuuden muistuttaa ja esittää täsmennyksiä Euroopan unionin neuvoston harkintavallan ulottuvuudesta, neuvostolle kuuluvasta todistustaakasta ja siitä tuomioistuinvalvonnan tasosta, jonka unionin tuomioistuimet ovat velvollisia takaamaan.
2. Latvian tasavalta vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan tuomion Aven v. neuvosto(2) ja tuomion Fridman v. neuvosto(3) (jäljempänä yhdessä valituksenalaiset tuomiot), joilla unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi Petr Avenin ja Mikhail Fridmanin nostamat kanteet, joissa kummassakin vaadittiin yhtäältä päätöksen (YUTP) 2022/337(4) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/336(5) (jäljempänä yhdessä alkuperäiset toimet) ja toisaalta päätöksen (YUTP) 2022/1530(6) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/1529(7) (jäljempänä yhdessä pysyttämistoimet) kumoamista siltä osin kuin nämä toimet (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet) koskivat kantajia.
3. Aven ja Fridman merkittiin luetteloihin henkilöistä, joiden varat on jäädytettävä, rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta 17.3.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/145/YUTP (EUVL 2014, L 78, s. 16), sellaisena kuin se on muutettuna 25.2.2022 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2022/329 (EUVL 2022, L 50, s. 1), 2 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kahden kriteerin nojalla. Neuvosto nimittäin merkitsi Avenin ja Fridmanin kyseisiin luetteloihin sen vuoksi, että se katsoi, että he olivat ”tukeneet tai panneet täytäntöön” sellaisia toimia tai politiikkoja, jotka heikentävät tai uhkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä tai Ukrainan vakautta tai turvallisuutta (päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 1 kohdan a alakohta, jäljempänä kriteeri a), ja että he olivat antaneet ”aineellista tai taloudellista tukea niille venäläisille päättäjille tai hyötyneet niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta” (päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 1 kohdan d alakohta, jäljempänä kriteeri d).
I Asioiden tausta ja valituksenalaiset tuomiot
4. Asioiden taustan osalta viittaan tuomion Aven v. neuvosto 2–14 kohtaan ja tuomion Fridman v. neuvosto 2–14 kohtaan.
5. Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa Aven vetosi kahteen kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste koski neuvoston arviointivirheitä, joiden seurauksena se merkitsi virheellisesti Avenin riidanalaisiin luetteloihin ja pysytti hänet näissä luetteloissa, ja toinen, pysyttämistoimiin kohdistuva kanneperuste Avenin tilanteen säännöllistä uudelleentarkastelua koskevan velvollisuuden sekä perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Unionin yleinen tuomioistuin tutki, oliko Avenin merkitseminen kriteerin a ja kriteerin d nojalla riidanalaisiin luetteloihin ja pysyttäminen niissä perusteltua, kun otettiin erityisesti huomioon, että neuvoston tosiseikoista tekemä arviointi oli väitetysti virheellinen.(8) Tarkastelunsa päätteeksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei yhdellekään riidanalaisissa toimissa mainituista perusteista ollut oikeudellisesti riittävää tukea ja ettei Avenin merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin ja pysyttäminen niissä ollut oikeutettua.(9) Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi ensimmäisen kanneperusteen ja kumosi riidanalaiset toimet siltä osin kuin ne koskivat Avenia.
6. Fridman esitti unionin yleisessä tuomioistuimessa samat kaksi kanneperustetta, ja unionin yleinen tuomioistuin tutki niistä vain ensimmäisen, joka koski arviointivirheitä. Tarkasteltuaan, oliko neuvoston tosiseikoista tekemä arviointi virheellinen, kuten oli väitetty, unionin yleinen tuomioistuin tuli siihen tulokseen, ettei yhdellekään riidanalaisissa toimissa esitetyistä perusteista ollut oikeudellisesti riittävää tukea ja että Fridmanin merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin ja pysyttäminen näissä luetteloissa ei ollut oikeutettua.(10) Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi ensimmäisen kanneperusteen ja kumosi riidanalaiset toimet siltä osin kuin ne koskivat Fridmania.
II Asian käsittely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset
7. Asiassa C‑440/24 P Latvian tasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa tuomion Aven v. neuvosto ja velvoittaa kunkin asianosaisen vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan. Aven vaatii ensisijaisesti, että unionin tuomioistuin osittain jättää valituksen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja osittain hylkää sen selvästi perusteettomana, ja toissijaisesti, että se hylkää valituksen ja joka tapauksessa velvoittaa Latvian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
8. Asiassa C‑441/24 P Latvian tasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa tuomion Fridman v. neuvosto ja velvoittaa kunkin asianosaisen vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan. Fridman vaatii ensisijaisesti, että unionin tuomioistuin osittain jättää valituksen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja osittain hylkää sen selvästi perusteettomana, ja toissijaisesti, että se hylkää valituksen ja joka tapauksessa velvoittaa Latvian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
9. Unionin tuomioistuimen presidentin 29.10.2024 ja 6.11.2024 tekemillä päätöksillä Viron tasavalta ja Liettuan tasavalta hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan Latvian tasavallan vaatimuksia käsiteltävissä asioissa, ja nämä asiat yhdistettiin suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.(11)
III Valitukset
10. Latvian tasavalta esittää kummassakin valituksessaan samat neljä valitusperustetta.
11. Ensimmäinen valitusperuste koskee tuomioon Kadi(12) perustuvan oikeuskäytännön noudattamatta jättämistä, toinen neuvoston esittämien todisteiden ottamista huomioon vääristyneellä tavalla, kolmas kriteerin d soveltamisessa tehtyä oikeudellista virhettä ja neljäs oikeudellista virhettä, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki, kun se ei luonnehtinut etäisyyden ottamisen puuttumista kriteerissä a tarkoitetuksi tukemiseksi.
A Alustavat huomautukset
12. Ennen käsiteltävien valitusten tarkastelua on syytä esittää muutamia alustavia huomautuksia.
1. Tuomioistuinvalvonnan intensiteetti ja arvioinnin kehys
13. Käsiteltävissä valituksissa esitetyt eri valitusperusteet voidaan tiivistää yhteen ainoaan kysymykseen: siihen, minkä tasoista tuomioistuinvalvontaa unionin tuomioistuinten on harjoitettava arvioidessaan neuvoston hyväksymien rajoittavien toimenpiteiden laillisuutta. Tämä kysymys ei ole uusi. Unionin tuomioistuimilta odotetaan herkän mutta viime kädessä oikeudenmukaisen tasapainon määrittämistä erilaisten ja mahdollisesti ristiriitaisten oikeudellisten periaatteiden ja normien välillä.
14. Vaakakupeissa painavat yhtäältä neuvoston toimivalta toteuttaa rajoittavia toimenpiteitä ja toisaalta kyseisten toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden oikeuksien suoja.
15. Ei myöskään voida sivuuttaa sitä, että käsiteltävät valitukset liittyvät Ukrainaan kohdistuvaan hyökkäykseen, jolla rikotaan räikeästi kansainvälistä oikeutta ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjaa(13) ja joka on yksi vakavimmista unionin turvallisuuteen ja kansainväliseen järjestykseen kohdistuvista uhkista sitten toisen maailmansodan päättymisen. Tämä huoli on läsnä kaikissa Latvian tasavallan esittämissä perusteluissa.
16. Neuvoston tavoittelemien päämäärien, jotka ovat osa rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden ylläpitämistä koskevaa laajempaa tavoitetta SEU 21 artiklassa unionin ulkoiselle toiminnalle asetettujen tavoitteiden mukaisesti, tärkeys ja se, että neuvoston Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän federaation toimien johdosta toteuttamia rajoittavia toimenpiteitä on kiristettävä asteittain sen mukaan, kuinka ne ovat tehonneet, on jo tunnustettu.(14) Riidanalaisiin toimiin perustuvilla rajoittavien toimenpiteiden järjestelmillä pyritään painostamaan Venäjän federaatiota mahdollisimman tehokkaasti lisäämällä sille Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävistä toimista aiheutuvia kustannuksia.
17. On selvää, että neuvostolla on laaja harkintavalta päättäessään, onko rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen tarkoituksenmukaista, ja määrittäessään niiden toteuttamisen edellytykset. On täsmennettävä, että tämä harkintavalta koskee myös mainittujen toimenpiteiden ankaruutta ja luonnetta, joka on käytännössä rajoittamaton, määritettäessä, saadaanko Venäjän federaatio niiden avulla lopettamaan kansainvälisen oikeuden räikeä rikkominen.
18. Kyseinen harkintavalta ei kuitenkaan voi vapauttaa neuvostoa sen velvollisuudesta varmistaa ja osoittaa, että perusteet, joiden nojalla rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevat henkilöt on merkitty luetteloihin ja pysytetty niissä, eli yksittäistapauksia koskevat päätökset, jotka vaikuttavat heihin huomattavan kielteisesti, ovat perusteltuja.(15)
19. Tältä osin on todettava, että ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin arvioi, voitiinko Avenin ja Fridmanin merkitsemistä luetteloihin ja pysyttämistä niissä kriteerin a ja kriteerin d nojalla pitää perusteltuna, se esitti tästä joitakin alustavia huomautuksia, jotka vastaavat täysin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettua arviointimenetelmää.
20. Unionin tuomioistuin on myös hiljattain muistuttanut yhtäältä, että ”tarkastettaessa sellaisten perusteiden lainmukaisuutta, joihin päätös henkilön nimen merkitsemisestä rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon tai nimen säilyttämisestä siinä perustuu, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää muun muassa, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että kyseinen päätös, joka koskee asianomaista henkilöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevien perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä”.(16)
21. Toisaalta unionin tuomioistuin on vahvistanut, että tällainen arviointi ”on tehtävä siten, ettei todisteita tutkita irrallisesti vaan siinä asiayhteydessä, johon ne kuuluvat, koska neuvosto täyttää sille kuuluvan todistustaakan, jos se esittää unionin tuomioistuimille riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jonka perusteella voidaan osoittaa varojen jäädyttämistoimenpiteen kohteena olevan henkilön ja vastustuksen kohteena olevan hallinnon välinen riittävä yhteys – –. Lisäksi unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana on siinä tapauksessa, että asia riitautetaan, osoittaa, että asianomaista henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja, eikä kyseisen henkilön asiana ole esittää negatiivista näyttöä siitä, että kyseiset perusteet eivät ole perusteltuja. Vaikka kyseisen viranomaisen ei edellytetä esittävän unionin tuomioistuimissa kaikkia tietoja ja todisteita, jotka liittyvät esitettyihin perusteisiin, on kuitenkin tärkeää, että esitetyt tiedot tai todisteet tukevat asianomaista henkilöä vastaan esitettyjä perusteita”.(17)
22. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä myös ilmenee, että rajoittavia toimenpiteitä koskevan valvonnan osalta unionin tuomioistuinten on niille perussopimuksissa myönnetyn toimivallan mukaisesti valvottava, pääsääntöisesti täysimääräisesti, kaikkien unionin toimien laillisuutta, mikä pätee myös toimiin, joissa määrätään rajoittavista toimenpiteistä.(18)
23. Käsiteltäviä valituksia on tarkasteltava pitäen mielessä tämä arvioinnin kehys.
2. Merkitsemistä koskevat kriteerit
24. Tässä kohtaa on syytä kerrata lyhyesti kriteerit, joita neuvosto käytti Avenin ja Fridmanin nimien merkitsemiseksi luetteloihin henkilöistä, joiden varat on jäädytettävä, ja pysyttämiseksi näissä luetteloissa.
25. Nämä kriteerit määritteli neuvosto käyttäen sille tällä alalla annettua laajaa harkintavaltaa,(19) jota ei tässä kiistetä. Päätöksellä 2022/329 muutettiin näitä merkitsemistä koskevia kriteerejä asiayhteydessä, jossa oli tarpeen määrätä kiireellisesti uusia rajoittavia toimenpiteitä tilanteen vakavuus huomioon ottaen.(20)
26. Unionin yleinen tuomioistuin sulki nimenomaisesti pois sen mahdollisuuden, että nämä luetteloihin merkitsemiset ja luetteloissa pysyttämiset olisivat – sekä Avenin että Fridmanin kohdalla – voineet perustua muihin kriteereihin,(21) kuten neuvosto oli antanut ymmärtää unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä. Käsiteltävissä valituksissa ei kyseenalaisteta tätä päätelmää. Näin ollen on katsottava, että ainoat tämän tarkastelun kannalta merkitykselliset kriteerit ovat kriteeri a ja kriteeri d.
27. Kriteeristä a ilmenee, että varat ja taloudelliset resurssit,(22) jotka kuuluvat luonnollisille henkilöille, jotka ”tukevat tai panevat täytäntöön” sellaisia toimia tai politiikkoja, jotka heikentävät tai uhkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä tai Ukrainan vakautta tai turvallisuutta, on jäädytettävä.
28. Kriteeri d koskee luonnollisten henkilöiden varojen jäädyttämistä joko siksi, että he antavat aineellista tai taloudellista tukea niille venäläisille päättäjille, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta, tai siksi, että he hyötyvät näistä päättäjistä.
29. Näissä toimissa ei millään tavoin määritellä käsitteitä ”tuki”, ”aineellinen tai taloudellinen tuki” ja ”venäläiset päättäjät” eikä selitetä, mitä ilmauksella ”hyötyä” tarkoitetaan. Mainituissa toimissa ei myöskään ole tietoa siitä, miten näistä on esitettävä näyttöä.(23)
30. Valituksenalaisten tuomioiden 41 kohdasta ilmenee unionin yleisen tuomioistuimen katsoneen, että kriteeri a ”edellyttää, että kyseessä olevan henkilön – – toiminnot tai toimet sekä kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen taustalla oleva Ukrainassa vallitseva tilanne liittyvät suoraan tai välillisesti toisiinsa – –. Kyseisten henkilöiden on täytynyt käyttäytymisellään tukea henkilöitä, jotka ovat vastuussa toimista tai politiikoista, jotka heikentävät tai uhkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä”.
31. Kyseisten tuomioiden 42 kohdasta ilmenee unionin yleisen tuomioistuimen katsoneen, että kriteeri d ”koskee kohdennetusti ja valikoivasti luonnollisia henkilöitä, joilla ei itsellään ole mitään yhteyttä Krimin liittämiseen tai Ukrainan vakauden horjuttamiseen mutta jotka antavat aineellista tai taloudellista tukea niille venäläisille päättäjille tai hyötyvät niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta”. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan kriteeri d koostuu siten kahdesta osasta, joista toinen on aineellisen tai taloudellisen tuen antaminen niille venäläisille päättäjille, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta, ja toinen hyötyminen näistä päättäjistä. Nämä osat eivät ole kumulatiivisia. Hyötymisen osalta on riittävää, että kyseessä oleva henkilö hyötyy venäläisistä päättäjistä, eikä ole tarpeen osoittaa, että hyöty, jonka nimetyt henkilöt tai yhteisöt saavat, ja Krimin liittäminen tai Ukrainan vakauden horjuttaminen liittyvät toisiinsa.
B Asioissa C‑440/24 P ja C‑441/24 P esitetty ensimmäinen valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki, kun se väitetysti sivuutti tuomioon Kadi perustuvan oikeuskäytännön
1. Yhteenveto asianosaisten perusteluista
32. Latvian tasavalta, jota Viron tasavalta ja Liettuan tasavalta tukevat, esittää ennen perustelujaan joitakin yleisiä huomautuksia, joissa korostetaan tarvetta kehittää yhtenäistä oikeuskäytäntöä ja ottaa huomioon Venäjän hallinnon ja sen vaikutuksen muodostama laajempi asiayhteys. Se katsoo, että näitä arvioitaessa on pidettävä mielessä SEU 3 artiklan 1 ja 5 kohdasta sekä SEU 21 artiklan 1 kohdasta ja 2 kohdan a ja c alakohdasta johtuvat vaatimukset.
33. Latvian tasavallan mukaan unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti valituksenalaisten tuomioiden 31 kohdassa esiin tuotua oikeuskäytäntöä, kun se tarkasteli neuvoston esittämiä todisteita pelkästään tapauskohtaisesti ja irrallisesti, vaikka tätä tarkastelua olisi pitänyt täydentää yhteisellä kokonaisarvioinnilla, jossa otetaan huomioon asiayhteys, johon todisteet kuuluvat.
34. Näin ollen Latvian tasavalta väittää, että rajoittavien toimenpiteiden tuomioistuinvalvonnan on tapahduttava kolmessa vaiheessa. Aluksi unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia, oikeuttiko jokin niistä perusteista, joihin neuvosto vetosi, jo itsessään luetteloihin merkitsemisen. Jos mikään näistä perusteista yksittäin tarkasteltuna ei voinut oikeuttaa luetteloihin merkitsemistä, unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt silloin tutkia todisteet kokonaisuutena. Tämän jälkeen sen olisi pitänyt käyttää sille esitettyjen todisteiden ulkopuolisia tietoja, joilla Latvian tasavallan mukaan on olennainen merkitys arvioitaessa rajoittavien toimenpiteiden lainmukaisuutta. Ulkoinen asiayhteys on yksi unionin yleisen tuomioistuimen käytössä olevista välineistä, joiden avulla se voi arvioida todisteita silloin, kun ne liittyvät erottamattomasti johonkin tiettyyn tilanteeseen(24) ja kun neuvoston on vaikea kerätä todisteita, kuten Venäjään liittyvässä asiayhteydessä. Todisteita, jotka koskevat tietyn henkilön läheisiä suhteita hallitukseen ja hänen oligarkin asemaansa autoritaarisessa hallinnossa, on arvioitava tässä erityisessä asiayhteydessä, johon kuuluu liike-elämän edustajien taipuminen tukemaan autoritaarisen hallinnon politiikkoja. Unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sille esitetyssä neuvoston vastauksessa olevia tietoja, jotka selittävät tätä asiayhteyttä. Latvian tasavalta viittaa erityisesti vuonna 2012 päivättyyn lehtiartikkeliin, Bank of Finland Institute for Emerging Economiesin (BOFIT) raporttiin sekä lausuntoon, jonka Aven esitti Venäjän taloudellisesta ympäristöstä ja päättäjien osallistumisesta sen kehityksen edistämiseen. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi myös pitänyt todeta analogisesti tuomion neuvosto v. Bamba(25) kanssa, että koska asiayhteys tukee sitä, että Venäjän taloudellisen tilanteen ja poliittisten päättäjien välillä on erottamaton yhteys, riidanalaisten toimien perustelut ovat riittävät.
35. Aluksi Aven ja Fridman ehdottavat, että unionin tuomioistuin soveltaa työjärjestyksensä 181 artiklaa. He myös väittävät ensisijaisesti, että Latvian tasavallan ensimmäisen valitusperusteensa yhteydessä esittämät perustelut ovat epäselviä, ja vaativat, että ne jätetään tutkimatta. Toissijaisesti he katsovat valittajan väitteiden tarkoittavan, että unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan korvaamaan riidanalaisten toimien laatijan esittämät perustelut omillaan, mikä oikeuskäytännön mukaan ei tule kysymykseen.(26) Neuvoston perustelut on arvioitava pelkästään niiden todisteiden perusteella, joihin neuvosto tukeutui päätöksentekohetkellä.(27) Aven ja Fridman väittävät, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi mennä arvioinnissaan neuvoston asiakirja-aineistoa pidemmälle niin, että se ottaa huomioon Venäjän hallinnon toiminnan. He katsovat, että vaikka unionin yleinen tuomioistuimen olisi pitänyt tehdä tällainen arviointi, sen lopputulos olisi ollut joka tapauksessa sama.
2. Tarkastelu
36. Aluksi on todettava, ettei voida katsoa, että käsiteltävien valitusten tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai että ne ovat selvästi perusteettomia, kuten Aven ja Fridman väittävät, ja ettei käsiteltäviä valituksia myöskään voida ratkaista määräyksellä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artiklan mukaisesti.
37. Myös ensimmäisestä valitusperusteesta esitetty oikeudenkäyntiväite on hylättävä. Toisin kuin Aven ja Fridman väittävät, valittajan väitteet ovat täysin selkeitä ja ymmärrettäviä, mistä on myös osoituksena se, että Aven ja Fridman ovat hyvin kyenneet ottamaan kantaa kyseisen valitusperusteen asiasisältöön väittääkseen, että se on perusteeton.
38. Kun tarkastellaan ensimmäisen valitusperusteen asiasisältöä, Latvian tasavalta pyrkii siinä kyseenalaistamaan yleisesti tavan, jolla unionin yleinen tuomioistuin on suorittanut analyysinsa. Latvian tasavalta arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se arvioi merkitsemisperusteita ja niitä oletetusti tukevia todisteita irrallisesti, vaikka sen olisi pitänyt tehdä niistä yhteinen kokonaisarviointi, jossa otetaan huomioon asiayhteys, johon ne kuuluvat. Tältä osin ensimmäinen valitusperuste liittyy läheisesti Latvian tasavallan esittämään toiseen valitusperusteeseen.
39. Ehdotan, että Latvian tasavallan ensimmäisessä valitusperusteessa esittämät väitteet jaetaan kahteen osaan, joista ensimmäinen koskee kysymystä rajoittavilla toimenpiteillä tavoiteltujen päämäärien huomioon ottamisesta ja toinen väitettä, jonka mukaan tuomioon Kadi perustuva oikeuskäytäntö sivuutettiin, koska todisteet arvioitiin irrallisesti eikä ulkoista asiayhteyttä otettu huomioon.
40. Ensinnäkin siitä Latvian tasavallan väitteestä, jonka mukaan rajoittavien toimenpiteiden lainmukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon SEU 3 ja SEU 21 artiklasta johtuvat vaatimukset, on todettava, ettei käsiteltävissä asioissa ole kyse siitä, että kiistettäisiin rajoittavien toimenpiteiden tärkeys unionin kansainvälisissä yhteyksissä asettamien tavoitteiden ja toimien toteutumisen kannalta. On kuitenkin huomautettava, että myös unionin tuomioistuinten harjoittaman tuomioistuinvalvonnan tiukkuus, sellaisena kuin se määritellään unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, on painava normatiivinen vaatimus, koska se perustuu perusoikeuskirjan 47 artiklaan. Tuomioistuinvalvonnan täyden tehokkuuden vaatimusta on siis noudatettava silloinkin, kun vedotaan SEU 3 ja SEU 21 artiklaan.
41. Lisäksi on korostettava, että kyseisellä tuomioistuinvalvonnalla pyritään varmistamaan, että neuvosto on täyttänyt velvoitteensa. Tältä osin on muistutettava, että neuvoston on rajoittavia toimenpiteitä toteuttaessaan kunnioitettava perusoikeuksia,(28) joihin kuuluu oikeus hyvään hallintoon sekä siitä seuraava jokaisen oikeus siihen, että hänen asiansa käsitellään puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti.(29)
42. Toiseksi velvollisuuksista, joita unionin yleisen tuomioistuimen on noudatettava lausuessaan siitä, ovatko perusteet, joiden nojalla kyseessä oleva henkilö on merkitty luetteloon henkilöistä, joiden varat on jäädytettävä, tai pysytetty siinä, perusteltuja, on muistutettava, että unionin yleisen tuomioistuimen on varmistuttava siitä, että merkitsemis- ja pysyttämispäätökset perustuvat riittävän vankkaan tosiseikastoon. Ne tosiseikat, joihin perusteiden tiivistelmässä viitataan, on tarkistettava, eikä valvonta voi perustua ainoastaan esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin. Neuvoston esittämien tietojen ja todisteiden on riitettävä tueksi ainakin yhdelle merkitsemisperusteista, ja unionin tuomioistuinten on tutkittava niiden aineellinen paikkansapitävyys ja arvioitava niiden todistusarvoa käsiteltävän asian olosuhteiden mukaan ja muun muassa asianomaisen henkilön niistä esittämien huomautusten valossa.
43. Merkitsemisperusteiden lainmukaisuuden arviointi voidaan tehdä myös siten, ettei todisteita tutkita irrallisesti vaan siinä asiayhteydessä, johon ne kuuluvat, koska neuvosto täyttää sille kuuluvan todistustaakan, jos se esittää unionin tuomioistuimille riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jonka perusteella voidaan osoittaa varojen jäädyttämistoimenpiteen kohteena olevan henkilön ja vastustuksen kohteena olevan hallinnon välinen riittävä yhteys.(30) Voidessaan ottaa huomioon asiayhteyden neuvosto kykenee siis täyttämään todistustaakkansa tilanteissa, joissa tietoja on vaikea hankkia, kuten oli tilanne esimerkiksi asiassa, joka johti tuomioon Anbouba v. neuvosto.(31)
44. Sekä luetteloon merkitsemistä koskevien kriteerien lainmukaisuutta(32) että merkitsemisperusteiden perusteltavuutta arvioitaessa voidaan siis kiistatta käyttää apuna asiayhteyttä. Vaikka perusteiden tai todisteiden tueksi voidaan aina viitata asiayhteyteen, se ei sitä vastoin voi koskaan korvata niitä.
45. Tuomiossa Anbouba v. neuvosto perusteet, joiden nojalla kyseessä ollut henkilö merkittiin luetteloihin, koskivat useita viitteitä, jotka liittyivät muun muassa kyseisen henkilön tiettyihin tehtäviin Syyrian valtiontaloudessa. Nämä perusteet perustuivat luetteloihin merkitsemisen ajankohtana tunnustettuihin relevantteihin tosiseikkoihin. Irrallisesti tarkasteltuna yksikään näistä tosiseikoista ei viitannut hallinnon tukemiseen, mutta kun ne yhdistettiin ja kun niitä tarkasteltiin asiayhteydessään, ne muodostivat riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jonka perusteella voitiin osoittaa, että asianomainen henkilö tuki taloudellisesti Syyrian hallintoa.(33)
46. Mielestäni nyt käsiteltävissä valituksissa on vaikeutena se, että Avenin ja Fridmanin luetteloihin merkitsemisen perusteet ja niitä tukevat todisteet perustuivat sellaisiin tietoihin, joiden perusteella ei voitu osoittaa kriteerissä a tarkoitettua tukemista eikä kriteerissä d tarkoitettua hyötymistä. Toisin sanoen unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisissa tuomioissa tekemän arvioinnin päättyessä ei ollut jäljellä enää mitään, mitä olisi voitu selventää tarkastelemalla asiayhteyttä.
47. Latvian tasavallan näkemys on seuraavanlainen: koska Aven ja Fridman ovat venäläisiä oligarkkeja, he eivät ole voineet saavuttaa näin suurta taloudellista menestystä mitenkään muuten kuin tukemalla yleisesti Venäjän hallintoa ja erityisesti Vladimir Putinia tai saamalla tukea Venäjän hallinnolta ja Vladimir Putinilta – ja siten myös hyötymällä näistä.
48. Todennäköisesti tämä väite pitää paikkansa.
49. On kuitenkin niin, että unionissa tehokkaan oikeussuojan taso on paljon tätä tiukempi, ja koska tuomioistuinvalvonnan on oltava täysimääräistä, siinä on otettava huomioon merkitsemisperusteiden sisältö ja varmistuttava siitä, että merkitsemisperusteet, niitä tukevat todisteet ja itse kriteeri vastaavat toisiaan. Olettamien muodostamista asiayhteyttä apuna käyttämällä ei voida sovittaa yhteen täysimääräisen valvonnan kanssa.
50. Todisteiden tulkitseminen niiden asiayhteyden valossa ei voi olla niin luovaa, että se johtaa kriteerin itsensä huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla.
51. Latvian tasavallan esittämillä asiayhteyteen liittyvillä seikoilla, jotka ovat osittain päällekkäisiä unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetystä neuvoston vastauksesta ilmenevien seikkojen kanssa, ei myöskään voida pimittää sitä, ettei tätä asiayhteyttä tuotu esiin riidanalaisissa toimissa.(34) Neuvosto oli siis velvollinen esittämään – tapauksen mukaan konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuutena – täsmälliset ja konkreettiset perusteet, jotka liittyvät sellaisiin tosiseikkoihin, jotka voivat merkitä kriteerissä a ja kriteerissä d, sellaisina kuin ne esitettiin tämän tarkastelun alussa, tarkoitetun kaltaista käyttäytymistä.
52. Mielestäni unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen perustellusti, että valituksenalaisten tuomioiden 44 kohdassa mainitut eri perusteet tosin viittasivat siihen, että Avenilla ja Fridmanilla oli jokseenkin läheiset yhteydet Vladimir Putiniin tai hänen lähipiiriinsä, mutta niiden perusteella ei voitu osoittaa, että he olivat tukeneet Ukrainaa heikentäviä toimia tai politiikkoja kriteerissä a tarkoitetulla tavalla tai hyötyneet venäläisistä päättäjistä kriteerissä d tarkoitetulla tavalla.(35)
53. Koska käytetyt kriteerit ovat luonteeltaan yleisiä eikä säännöksissä, joissa ne on vahvistettu, määritellä käsitettä ”tukea” sellaisia toimia tai politiikkoja, jotka heikentävät tai uhkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä, käsitettä ”antaa aineellista tai taloudellista tukea niille venäläisille päättäjille, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta” eikä käsitettä ”hyötyä” niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta, ja koska niissä ei myöskään ole täsmennetty tapoja, joilla näistä seikoista on esitettävä näyttö, mielestäni ei ole mitään syytä poiketa oikeuskäytännöstä, jonka mukaan sen arvioiminen, onko henkilön merkitseminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon perusteltua, edellyttää edelleen näyttöä siitä, että kyseessä oleva henkilö on tukenut taloudellisesti Venäjän hallintoa tai hyötynyt siitä.(36) Kriteerin a ja kriteerin d sanamuotoon ei näet sisälly olettamaa siitä, että Aven ja Fridman tukevat Venäjän hallintoa tai hyötyvät venäläisistä päättäjistä pelkästään sillä perusteella, minkälainen asema heillä on Venäjän taloudessa.(37)
54. Siitä väitteestä, että rajoittavien toimenpiteiden tuomioistuinvalvonta on käsiteltävissä valituksissa kuvatun kaltaista kolmivaiheista valvontaa, totean, ettei tälle näkemykselle löydy mitään tukea unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.
55. Erityisesti väitettä, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava todisteet kokonaisuutena, jos mikään perusteista ei yksittäin tarkasteltuna voi oikeuttaa luetteloihin merkitsemistä, on mielestäni vaikea sovittaa yhteen sen useaan kertaan vahvistetun periaatteen kanssa, jonka mukaan on niin, että jos unionin tuomioistuimet katsovat, että ainakin yksi esitetyistä perusteista on riittävän tarkka ja konkreettinen, että sille on näyttöä ja että se on sellaisenaan riittävä perusta kyseisen päätöksen tueksi, se, ettei näin olisi muiden kyseisten perusteiden osalta, ei voi oikeuttaa kyseisen päätöksen kumoamista.(38) Jos yksikin peruste voi riittää, sen on ainakin oltava perusteltu. Jos yhdellekään perusteelle ei ole näyttöä, arvioinnissa, jossa kaikkia perusteita tarkasteltaisiin yhdessä, ei voitaisi päätyä eri lopputulokseen.
56. Tuomioon National Iranian Oil Company v. neuvosto(39) perustuvasta väitteestä on todettava, ettei se ole vakuuttava. Latvian tasavalta pyrkii väittämään, että unionin tuomioistuin on vahvistanut kyseisen tuomion 78 kohdassa, että ns. ulkoinen asiayhteys on yksi unionin yleisen tuomioistuimen käytössä olevista välineistä, joiden avulla se voi arvioida todisteita silloin, kun ne liittyvät erottamattomasti johonkin tiettyyn tilanteeseen ja kun neuvoston on vaikea kerätä todisteita, kuten Venäjään liittyvässä asiayhteydessä.
57. Yhtäältä on niin, että vaikka unionin tuomioistuin myönsikin tuomion National Iranian Oil Company v. neuvosto 78 kohdassa, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa tehtyjä päätöksiä tulkittaessa voidaan käyttää apuna asiayhteyttä, se teki näin arvioidessaan luetteloon merkitsemistä koskevien kriteerien lainmukaisuutta eikä arvioidessaan merkitsemisperusteita oletettavasti tukevia todisteita. Toisaalta valituksenalaisista tuomioista ei ilmene, että neuvosto olisi tarkoittanut vedota todisteiden hankkimisessa ilmenneisiin vaikeuksiin.(40)
58. Siitä väitteestä, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa huomioon Aveniin ja Fridmaniin kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden ulkoinen asiayhteys ja neuvoston unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämässä vastauksessa mainitut tiedot seikkoina, jotka olivat omiaan osoittamaan, että riidanalaisia toimia oli perusteltu riittävästi, on todettava, että se perustuu selvästikin sekaannukseen yhtäältä perusteluvelvollisuuden noudattamisen valvonnan ja toisaalta sen arvioimisen välillä, onko luetteloihin merkitseminen ollut perusteltua, mikä edellyttää sen tarkastamista, onko seikat, joihin neuvosto vetoaa perustellessaan luetteloon merkitsemistä, näytetty toteen ja ovatko ne sellaisia, että ne voivat olla perusteena kyseisten toimenpiteiden hyväksymiselle.(41) Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisissa tuomioissa harjoittama valvonta koski ainoastaan tätä arviointia.
59. Kaikista edellä esitetyistä syistä ehdotan, että ensimmäinen valitusperuste hylätään perusteettomana.
C Asioissa C‑440/24 P ja C‑441/24 P esitetty toinen valitusperuste, joka koskee neuvoston esittämien todisteiden huomioon ottamista vääristyneellä tavalla
1. Yhteenveto asianosaisten perusteluista
60. Toisessa valitusperusteessaan, joka Latvian tasavallan mukaan liittyy läheisesti ensimmäiseen valitusperusteeseen, Latvian tasavalta, jota väliintulijat tukevat, väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin otti neuvoston esittämät todisteet huomioon vääristyneellä tavalla, kun se ei tutkinut niitä siinä asiayhteydessä, johon ne kuuluvat.
61. Tuomion Aven v. neuvosto 74 kohdan osalta Latvian tasavalta väittää, että todisteista nro 3 ja 7 tehty tulkinta on ristiriidassa neuvoston toteuttamilla rajoittavilla toimenpiteillä tavoitellun päämäärän kanssa, eikä sillä, toteutettiinko Yhdysvaltojen pakotteet lopulta vai ei, ole merkitystä määritettäessä niiden neuvoston esittämien todisteiden todistusarvoa, joilla pyrittiin osoittamaan, että Avenilla on läheinen suhde Vladimir Putiniin ja että Avenista on tullut erottamaton osa Venäjän hallintoa.
62. Todisteista nro 4 ja 12 Latvian tasavalta toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin on tyytynyt tosiseikkojen mekaaniseen tulkintaan, vaikka sekä Sal’ye-komission tutkinta että se, miten Vladimir Putin on harjoittanut lobbausta Alfa Bankin, joka on yksi Venäjän merkittävimmistä yksityispankeista, hyväksi, osoittavat, että Avenilla on pitkäaikaiset, läheiset ja erityiset suhteet Venäjän hallintoon ja että Aven ja Venäjän hallinto tukevat toisiaan vastavuoroisesti ja erottamattomasti.
63. Todisteet nro 10 ja 11 ilmentävät Avenin ja Vladimir Putinin välisiä läheisiä suhteita, sillä ne koskevat jälkimmäisen tytärtä.
64. Todisteet nro 2 ja 3 osoittavat, että Aven on osallistunut Kremlin pyrkimyksiin poistaa länsimaiden asettamat pakotteet ja ollut mukana useissa Venäjän hallituksen kanssa käydyissä neuvotteluissa.
65. Latvian tasavallan mukaan kaikista näistä todisteista ilmenee, ettei Aven toimi Venäjän hallituksesta riippumattomasti vaan päinvastoin kuuluu Venäjän hallintoon, johon hänellä on erottamaton yhteys, ja ettei hän voi olla tietämättä Venäjän hallinnon politiikoista, suuntaviivoista ja prioriteeteista, koska hän on toiminut sen asiamiehenä. Tästä ovat osoituksena Avenille annetut vastuut ja tehtävät.
66. Todisteista nro 8 ja 9 Latvian tasavalta toteaa, että jos unionin yleinen tuomioistuin olisi tarkastellut näitä todisteita niiden asiayhteydessä, se olisi voinut todeta, ettei niissä ole kyse pelkästä perustuslaissa taatun oikeussuojakeinon käyttämisestä, kun otetaan huomioon oikeusvaltion ja yleisen syyttäjän riippumattomuuden rapautuminen ja vallan keskittyminen Venäjän presidentille. Näyttää pikemminkin siltä, että unionin yleinen tuomioistuin on vakuuttautunut sen oikeudellisen lausunnon todistusarvosta, jossa arvioitiin Avenin Venäjän presidentille lähettämää kirjettä, ottamatta huomioon olosuhteita, joissa kyseinen lausunto hankittiin.
67. Tuomiosta Fridman v. neuvosto Latvian tasavalta väittää, että unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, ettei todisteella nro 7, joka kuitenkin osoittaa Vladimir Putinin harjoittaneen lobbausta Alfa Group Turkey ‑yhtiön puolesta palkitakseen Alfa Groupin – joka on vuonna 1989 perustettu konglomeraatti, johon Alfa Bank kuuluu – sen uskollisuudesta Venäjän hallintoa kohtaan, ole todistusarvoa. Tällainen lobbaus osoittaa kuitenkin selvästi, että Fridmanilla on pitkäaikaiset, läheiset ja erityiset suhteet Venäjän hallintoon. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi tuomion Fridman v. neuvosto 49 kohdassa, vuonna 2005 saatua poliittista tukea koskeva peruste olisi pitänyt ottaa huomioon perusteltaessa Fridmanin merkitsemistä luetteloihin.
68. Todisteista nro 1 ja 2, jotka koskevat Fridmanin asemaa Alfa Bankin miljardööritason osakkeenomistajana, Latvian tasavalta toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin sivuutti jälleen laajemman asiayhteyden, joka sen olisi pitänyt ottaa huomioon,(42) vaikka kyseisistä todisteista ilmenee Fridmanin asema Venäjän taloudessa.
69. Fridmanin läheiset suhteet Venäjän presidenttiin ilmenevät myös todisteista nro 5 ja 6.
70. Todiste nro 2 osoittaa selvästi, että Fridman osallistui Kremlin pyrkimyksiin poistaa länsimaiden pakotteet. Latvian tasavallan mukaan on näyttöä siitä, ettei Fridman ole toiminut Venäjän hallituksesta riippumattomasti vaan että hän päinvastoin kuuluu Venäjän hallintoon, johon hänellä on erottamaton yhteys. Hän ei voi olla tietämättä Venäjän hallinnon politiikoista, suuntaviivoista ja prioriteeteista, koska hän on toiminut sen asiamiehenä. Fridmanille annetut vastuut ja tehtävät tukevat näkemystä siitä, että Fridmanilla on läheiset ja erottamattomat suhteet Vladimir Putiniin.
71. Latvian tasavalta katsoo, että todisteet on lopulta arvioitu kokonaisuudessaan virheellisesti, koska unionin yleinen tuomioistuin on tarkastellut niitä täysin vääristävän prisman läpi.
72. Aven ja Fridman väittävät ensisijaisesti, että toinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta, ja toissijaisesti, että se on selvästi perusteeton.
2. Tarkastelu
73. On muistutettava unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan SEUT 256 artiklan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan mukaan muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymysten osalta. Unionin yleinen tuomioistuin on yksin toimivaltainen määrittämään merkityksellisen tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa sen määrittämän tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi sille toimitetusta aineistosta, ja arvioimaan näitä tosiseikkoja ja todisteita. Näiden seikkojen ja todisteiden arviointi ei ole näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin. Lisäksi valittajan, joka väittää unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen tosiseikat tai selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla, on ilmoitettava täsmällisesti ne seikat, jotka se katsoo unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen huomioon vääristyneellä tavalla, ja näytettävä toteen ne arviointivirheet, joiden takia unionin yleinen tuomioistuin on valittajan mukaan päätynyt niiden ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla. Vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on myös ilmettävä asiakirja-aineistosta selvästi ilman, että tosiseikastoa ja selvitysaineistoa on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen.(43)
74. Toisin kuin Aven ja Fridman väittävät, toinen valitusperuste on otettava tutkittavaksi, koska Latvian tasavallan perustelut ovat edellä mainittujen vaatimusten mukaisia, sillä se vetoaa täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti useisiin todisteisiin, jotka on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole huomioinut sitä asiayhteyttä, johon ne kuuluvat.
a) Väite Avenia koskevien todisteiden ottamisesta huomioon vääristyneellä tavalla
75. Aineistoista nro 3 ja 7 ilmenevien todisteiden osalta unionin yleinen tuomioistuin tutki perusteen, jonka mukaan Avenilla ja Vladimir Putinilla oli vuonna 2016 tapaaminen, jossa Putin oli varoittanut Avenia siitä mahdollisuudesta, että Yhdysvallat asettaisi lisäpakotteita Avenia tai Alfa Bankia vastaan. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kyseisillä todisteilla pyrittiin osoittamaan, että Aven oli hyötynyt venäläisistä päättäjistä kriteerissä d tarkoitetulla tavalla.(44) Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin totesi tuomion Aven v. neuvosto 74 kohdassa, että vaikkei Aven kiistä näitä tosiseikkoja, todistusaineistosta ei ilmene, että Yhdysvallat olisi lopulta asettanut nämä lisäpakotteet.
76. Pelkällä maininnalla hyötymisen mahdollisuudesta ilman, että tämä mahdollisuus olisi konkreettisesti toteutunut, ei ole katsottu voitavan osoittaa hyötymistä, eikä asiayhteyden huomioon ottaminen muuta mitenkään tätä päätelmää. Kriteerin d sanamuodosta ei ilmene, että se kattaisi pelkän hyötymisen mahdollisuuden. Näin ollen on todettava, ettei unionin yleisen tuomioistuimen tuomion Aven v. neuvosto 74 kohdassa tekemä päätelmä ole ilmeisen virheellinen ja ettei se siten merkitse vääristyneellä tavalla huomioon ottamista.
77. Kuten Latvian tasavalta toteaa, voitaisiin toki väittää, että rajoittavien toimenpiteiden tehokkuuden parantaminen ja niillä tavoiteltujen päämäärien nopeampi saavuttaminen edellyttävät sitä, että henkilöitä voidaan merkitä luetteloihin myös tällaisissa tapauksissa. Neuvoston on kuitenkin muotoiltava kyseinen kriteeri tämänsuuntaisesti.
78. Aineistoista nro 4 ja 12 ilmenevien todisteiden osalta Latvian tasavalta arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta tosiseikkojen mekaanisesta tulkitsemisesta. Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää, miten tosiseikkojen mekaaninen tulkitseminen – eli liian tarkka tosiseikoissa pitäytyminen – voisi olla ilmeisen virheellistä.
79. Ensinnäkin siitä perusteesta, jonka mukaan Vladimir Putin palkitsi Alfa Groupin, jonka merkittävä osakkeenomistaja Aven on, sen uskollisuudesta antamalla vuonna 2005 poliittista tukea kyseisen konsernin Turkkiin suuntautuvia investointeja koskeville suunnitelmille, on joka tapauksessa todettava, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kyseisellä perusteella pyrittiin osoittamaan, että Aven oli hyötynyt venäläisistä päättäjistä kriteerissä d tarkoitetulla tavalla. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että kriteerissä d tarkoitetun hyödyn taustalla olevien venäläisten päättäjien olisi pitänyt jo ainakin aloittaa valmistelut Krimin liittämiseksi ja Itä-Ukrainan vakauden horjuttamiseksi, jotta voitaisiin katsoa, etteivät mainitun hyödyn saajat voineet olla tietämättä kyseisten päättäjien osallistumisesta tuohon valmisteluun. Ottaen huomioon, että näitä politiikkoja ja toimia oli pantu täytäntöön helmikuun 2014 lopusta lähtien, unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei vuonna 2005 saatua poliittista tukea koskevaa perustetta voitu ottaa huomioon. Se, onko tuomion Aven v. neuvosto 48 kohdasta ilmenevä unionin yleisen tuomioistuimen arviointi perusteltu, on oikeudellinen kysymys, ja se tuodaan esiin kolmannessa valitusperusteessa, jonka analyysiin tässä viittaan. Muilta osin todisteen nro 12 arvioinnista on todettava, ettei siitä ilmene vääristyneellä tavalla huomioon ottamista, joka johtuisi siitä, ettei ole huomioitu asiayhteyttä.
80. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin myös katsoi, että perusteella, jonka mukaan Aven oli auttanut Vladimir Putinia Sal’ye-komission tutkinnan yhteydessä, pyrittiin osoittamaan, että venäläisille päättäjille oli annettu aineellista tai taloudellista tukea kriteerissä d tarkoitetulla tavalla.
81. Todettuaan, että kyseiset tosiseikat olivat tapahtuneet vuosina 1991 ja 1992, unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi mainitun perusteen, koska se katsoi, että ajankohta, johon se liittyy, on liian kaukana Avenin luetteloihin merkitsemisen ja niissä pysyttämisen ajankohdasta, jotta tämä peruste voitaisiin ottaa huomioon etenkin, kun kyseisenä ajankohtana Krimin liittämistä ja Ukrainan vakauden horjuttamista ei ollut vielä alettu valmistella. Asiayhteyden huomioon ottaminen ei voi muuttaa tätä päätelmää.
82. Jollei kolmannen valitusperusteen tarkastelusta muuta johdu, on todettava, ettei todisteita nro 4 ja 12 ole otettu huomioon vääristyneellä tavalla.
83. Aineistoista nro 8 ja 9 ilmenevistä todisteista on aluksi todettava, ettei unionin yleisen tuomioistuimen arviointi koskenut todistetta nro 9.(45)
84. Perusteesta, jonka mukaan Aven oli kirjoittanut Vladimir Putinille kirjeen valittaakseen Moskovan välimiesmenettelyn ratkaisusta menettelyssä, joka koski Avenin yrityksen intressejä, ja jonka mukaan Vladimir Putin oli määrännyt Venäjän yleisen syyttäjän tutkimaan asiaa, unionin yleinen tuomioistuin totesi, että sillä pyrittiin osoittamaan, että Aven oli hyötynyt venäläisistä päättäjistä kriteerissä d tarkoitetulla tavalla.(46)
85. Todiste nro 8 on eräällä internetsivustolla vuonna 2019 ilmestynyt artikkeli, jonka sisältö selostetaan yksityiskohtaisesti tuomion Aven v. neuvosto 62 kohdassa. Kyseisen tuomion seuraavasta kohdasta ilmenee, ettei Aven kiistä näitä tietoja.
86. Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan katsonut kyseisen todisteen voivan osoittaa kriteerissä d tarkoitettua hyötyä, koska mahdollisuudesta kääntyä Venäjän presidentin puoleen tässä tilanteessa ja tarkoituksessa on säädetty Venäjän perustuslaissa ja koska todisteen nro 8 perusteella ei voitu osoittaa, että Aven oli saanut erityistä hyötyä menettelemällä näin.
87. Vaikuttaa ehkä naiivilta katsoa, ettei todisteesta nro 8 ilmenevissä tosiseikoissa ole lopulta kyse muusta kuin oikeussuojakeinon käyttämisestä, kun Venäjän federaatio ei ole enää mikään oikeusvaltio. Ymmärrän hyvin, mitä Latvian tasavalta pyrkii perusteluillaan osoittamaan. Mielestäni tämä tekee kuitenkin neuvoston virheestä entistä räikeämmän. Neuvoston olisi pitänyt esittää perusteen tueksi todisteita, joilla olisi osoitettu – valittajan sanoja lainatakseni – vallanjaon puuttuminen, tuomioistuinten riippumattomuuden puuttuminen ja oikeusvaltion rapautuminen, minkä neuvosto olisi todennäköisesti pystynyt helposti tekemään.
88. Unionin yleisen tuomioistuimen todisteesta nro 8 tekemä arviointi ei näin ollen näytä merkitsevän vääristyneellä tavalla huomioon ottamista.
89. Avenin esittämän oikeudellisen lausunnon todistusarvosta on todettava, että Latvian tasavalta on ymmärtänyt virheellisesti tuomion Aven v. neuvosto 66 kohdan, koska siitä ilmenee vain, ettei pelkästään se, että asianosainen on esittänyt asiakirjan omaksi puolustuksekseen, voi poistaa sen todistusarvoa. Muunlaisella ratkaisulla heikennettäisiin merkittävästi kyseessä olevien henkilöiden puolustautumiskeinoja. Tällaisella asiakirjalla on suhteellinen todistusarvo, minkä unionin yleinen tuomioistuin on täysin myöntänyt. Joka tapauksessa on niin, ettei unionin yleinen tuomioistuin pelkästään tämän oikeudellisen lausunnon perusteella todennut, ettei kyseiselle perusteelle ole mitään tukea. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin katsoi, etteivät neuvoston toteen näyttämät tosiseikat riitä osoittamaan, että Avenin valitus ja siitä aiheutuneet seuraukset merkitsevät hyötyä, joka menee tavanomaista oikeussuojakeinon käyttämistä pidemmälle, paitsi toimitetun oikeudellisen lausunnon myös Venäjän presidentin kanslian internetsivustolla saatavilla olleiden tietojen vuoksi.(47) Todisteelle nro 8 esitettiin vastatodisteita, mikä on luonteenomaista puolustautumisoikeuksien käyttämiselle, mutta sitä ei kuitenkaan otettu huomioon vääristyneellä tavalla.
90. Todisteista nro 10 ja 11 on todettava, että niillä pyrittiin tukemaan perustetta, jonka mukaan Alfa Groupilla oli yhteyksiä Vladimir Putiniin tämän tyttären kautta.(48)
91. Näistä todisteista ilmenee, että Vladimir Putinin vanhempi tytär johti väitöskirjatutkijana erään tutkimuskeskuksen toteuttamaa hyväntekeväisyyshanketta, jonka tavoitteena oli auttaa sairaita lapsia. Hanketta rahoitti Alfa Bank.(49)
92. Unionin yleinen tuomioistuin totesi näitä seikkoja vääristyneellä tavalla huomioon ottamatta, etteivät ne riittäneet osoittamaan, että Aven oli antanut aineellista tai taloudellista tukea Vladimir Putinille tai hyötynyt suhteestaan Vladimir Putiniin kriteerissä d tarkoitetulla tavalla(50) tai että kyseessä olisi kriteerissä a tarkoitettu tukeminen,(51) koska mahdolliset yhteydet Vladimir Putinin tyttäreen voivat enintään osoittaa, että Avenilla oli häneen läheiset suhteet. Kriteeristä a ja kriteeristä d ei kummastakaan ilmene, että merkitsemisperusteena voisivat olla pelkät läheiset suhteet venäläisiin päättäjiin.
93. Todisteista nro 2 ja 3(52) Latvian tasavalta väittää lähinnä, että ne osoittavat, ettei Aven toimi riippumattomasti Venäjän hallituksesta vaan kuuluu tähän hallintoon, koska hänellä on siihen erottamaton yhteys.
94. Tällä väitteellä ei voida vakuuttavasti osoittaa, että todisteet nro 2 ja 3 on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, koska syy Avenin merkitsemiseen luetteloihin ei ole se, että hän kuuluu Venäjän hallintoon tai että hänen suhteensa tähän hallintoon on niin läheinen, että sitä voidaan pitää erottamattomana. Muistutan, että ainoat kriteerit, jotka unionin yleinen tuomioistuin tutki tuomiossa Aven v. neuvosto, olivat kriteeri a ja kriteeri d ja että ”lähellä olemiselle” on aivan toinen oikeudellinen perusta.(53)
95. Lisäksi todisteesta nro 2 ilmenee, että Washington DC:n tapaaminen pidettiin vuonna 2018 eli neljä vuotta ennen alkuperäisten toimien toteuttamista. Kun otetaan huomioon, että tämä tapahtuma on ajallisesti kaukana siitä ajankohdasta, jona Aven merkittiin luetteloihin ensimmäisen kerran,(54) se ei yksinään riittänyt tukemaan sen käyttäytymisen ajankohtaisuutta, jota luetteloihin merkitsemisen ajankohtana arvosteltiin.(55)
96. Näin ollen on todettava, ettei Avenia koskevia todisteita ole otettu huomioon vääristyneellä tavalla.
b) Väite Fridmania koskevien todisteiden huomioon otttamisesta vääristyneellä tavalla
97. Niiden väitteiden osalta, jotka koskevat todisteiden nro 7, 5 ja 6 ottamista huomioon vääristyneellä tavalla, viittaan mutatis mutandis kyseisistä todisteista Avenia koskevilta osin esittämääni analyysiin.
98. Todisteista nro 1 ja 2 Latvian tasavalta väittää, että Fridmanin asema miljardööritason osakkeenomistajana on näytetty toteen. Unionin yleinen tuomioistuin on erityisesti tuomion Fridman v. neuvosto 53 kohdassa jättänyt ottamatta huomioon asiayhteyden, josta ilmenee, että tämä asema riittää yksinään osoittamaan, että Fridman on tukenut poliittisia toimia kriteerissä a tarkoitetulla tavalla ja antanut tukea venäjäisille päättäjille tai hyötynyt näistä päättäjistä kriteerissä d tarkoitetulla tavalla. Latvian tasavallan mukaan kyseisillä todisteilla on näytetty toteen Fridmanin asema Venäjän taloudessa ja hänen asemansa Venäjän hallinnossa.
99. Nämä väitteet liittyvät selvästi ensimmäiseen valitusperusteeseen, jonka tarkasteluun viittaan.
100. Tuomion Fridman v. neuvosto 51 kohdasta ilmenee todisteiden nro 1 ja 2 osoittavan, että Fridman on merkittävä osakkeenomistaja Alfa Groupissa, johon kuuluu Alfa Bank, jossa Fridmanilla niin ikään on omistusosuuksia. Fridman on nimetty yhdeksi konsernin miljardööreistä ja Alfa Groupin johtohenkilöistä.
101. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on voinut todistusaineistoa vääristyneellä tavalla huomioon ottamatta päätellä, että kyseiset todisteet osoittavat, että Fridman on Alfa Groupin merkittävä osakkeenomistaja,(56) ja että se on todistusaineistoa vääristyneellä tavalla huomioon ottamatta myös voinut verrata näitä todisteita luetteloihin merkitsemistä koskeviin kriteereihin päätelläkseen, etteivät tue sitä, että Fridman on tukenut toimia tai politiikkoja kriteerissä a tarkoitetulla tavalla tai antanut aineellista tai taloudellista tukea venäläisille päättäjille tai hyötynyt näistä päättäjistä kriteerissä d tarkoitetulla tavalla.(57) Koska nimittäin riidanalaisiin toimiin ei sisälly mitään seikkoja, joiden perusteella voitaisiin osoittaa, että kyseisen liike-elämän edustajan asema Venäjän taloudessa on yhteydessä sellaiseen tukeen, jota hänen on välttämättä täytynyt saada voidakseen päästä kyseiseen asemaan ja pysyä siinä, tosiseikat, joiden tueksi todisteet nro 1 ja 2 esitettiin, eivät tue merkitsemisperusteita eikä niillä näytä olevan mitään yhteyttä kriteeriin a ja kriteeriin d, jotka ovat ainoat kriteerit, joilla Fridmanin merkitsemistä niiden henkilöiden luetteloon, joiden varat on jäädytettävä, on perusteltu.
102. Edellä esitetystä tarkastelusta seuraa, että toinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
D Asioissa C‑440/24 P ja C‑441/24 P esitetty kolmas valitusperuste, joka koskee kriteeriä d tulkittaessa ja sovellettaessa tehtyä oikeudellista virhettä
103. Latvian tasavalta, jonka väitteitä Viron tasavalta ja Liettuan tasavalta tukevat, jakaa kolmannen valitusperusteensa kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa arvostellaan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi, että kriteeriä d voidaan soveltaa vain sillä edellytyksellä, että venäläiset päättäjät ovat jo aloittaneet valmistelut Krimin liittämistä ja Ukrainan vakauden horjuttamiseksi. Toinen osa koskee oikeudellista virhettä, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki, kun se ei ottanut huomioon Venäjän hallinnon ja oligarkkien välistä erottamatonta yhteyttä.
1. Kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa
104. Latvian tasavalta väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut tuomiota Rotenberg v. neuvosto(58) liian suppeasti, mikä on ristiriidassa merkitsemisperusteiden pätevyyden arviointia koskevan oikeuskäytännön kanssa. Sen mukaan tämä arviointi edellyttää, että todisteet tutkitaan niiden asiayhteydessä. Kyseisestä oikeuskäytännöstä myös ilmenee, että neuvosto täyttää sille kuuluvan todistustaakan, jos se esittää riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jonka perusteella voidaan osoittaa kyseessä olevan henkilön ja hallinnon välinen riittävä yhteys.(59) Jos näitä todisteita olisi tarkasteltava vasta siitä ajankohdasta lähtien, kun päättäjät ovat aloittaneet valmistelut Krimin liittämiseksi ja Ukrainan vakauden horjuttamiseksi, rajoittavien toimenpiteiden asiayhteys ei tulisi otetuksi huomioon. Latvian tasavallan mukaan niitä toimia ja politiikkoja, joita kriteerissä d tarkoitetaan, on suunniteltu ennen vuotta 2014. Tuomiota Rotenberg v. neuvosto ei sitä paitsi ole syytä soveltaa 22.2.2022 jälkeen toteutettuihin toimenpiteisiin. Merkityksellinen kriteeri ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan oli ”aktiivinen tukeminen”. Päätöksellä 2022/329 muutettiin tätä kriteeriä siten, että se käsittää nyttemmin pelkän tukemisen. Edellä mainittu oikeuskäytäntö koskee siis eri merkitsemiskriteeriä.
105. Aven ja Fridman väittävät, että ensimmäinen osa on jätettävä osittain tutkimatta, koska Latvian tasavalta ei ole tähän mennessä koskaan väittänyt, että Venäjän politiikkoja ja toimia oli suunniteltu jo ennen helmikuuta 2014. Muilta osin Aven ja Fridman väittävät, että tämä osa on perusteeton.
106. Kolmannen valitusperusteen ensimmäisestä osasta esitetty oikeudenkäyntiväite on hylättävä, koska unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, että valittajalla on oikeus vedota valituksessaan perusteisiin, jotka perustuvat valituksenalaiseen tuomioon itseensä ja joilla pyritään arvostelemaan oikeudellisesti sen oikeellisuutta.(60) Voidaan siis katsoa, että valittaja pyrkii arvostelullaan kiistämään tuomiossa Rotenberg v. neuvosto kriteerin d ulottuvuuden määrittämiseksi tehdyn tulkinnan.
107. Asiakysymyksestä unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisten tuomioiden 48 kohdassa, että kriteerin d soveltamiseksi on tarpeen, että kyseessä olevien henkilöiden saaman hyödyn taustalla olevat venäläiset päättäjät olivat jo ainakin aloittaneet valmistelut Krimin liittämiseksi ja Itä-Ukrainan vakauden horjuttamiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että vasta kun kyseinen edellytys on täyttynyt, on katsottava, että mainitun hyödyn saajat ovat tienneet kyseisten päättäjien osallistumisesta tuohon valmisteluun ja että ne voivat odottaa, että niiden varoihin voidaan kohdistaa rajoittavia toimenpiteitä sen estämiseksi, että ne voisivat tukea kyseessä olevia päättäjiä. Tukeutuen tuomioon Rotenberg v. neuvosto, jonka mukaan mainitut politiikat ja toiminnot on pantu täytäntöön vuoden 2014 helmikuun lopusta lukien, unionin yleinen tuomioistuin päätteli, että Vladimir Putinilta vuonna 2005 saatua poliittista tukea koskevaa perustetta ei – vaikka se oletettaisiin toteen näytetyksi – voida ottaa huomioon perusteltaessa Avenin ja Fridmanin merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin.(61)
108. Kriteerin d sanamuodosta ilmenee, että se koskee erityisesti luonnollisia henkilöitä, jotka ”antavat aineellista tai taloudellista tukea niille venäläisille päättäjille tai hyötyvät niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta”. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisten tuomioiden 42 kohdassa, ”[tämä] kriteeri koskee kohdennetusti ja valikoivasti luonnollisia henkilöitä, joilla ei itsellään ole mitään yhteyttä Krimin liittämiseen tai Ukrainan vakauden horjuttamiseen” mutta jotka antavat tällaista tukea kyseisille venäläisille päättäjille tai hyötyvät näistä päättäjistä, eivätkä nämä kaksi edellytystä ole kumulatiivisia. Unionin yleinen tuomioistuin myös totesi perustellusti, että kyseisessä kriteerissä ”ei edellytetä, että kyseessä olevat henkilöt – – hyötyvät henkilökohtaisesti Krimin liittämisestä tai Itä-Ukrainan vakauden horjuttamisesta”,(62) vaan on riittävää, että he hyötyvät jostakin niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa näistä tapahtumista, tarvitsematta osoittaa, että hyöty ja kyseiset tapahtumat liittyvät toisiinsa.
109. Unionin yleisen tuomioistuimen kriteeristä d käyttämä määritelmä vaikuttaa asianmukaiselta.
110. Kriteerin d sanamuodosta ilmenee, että aineellinen ja taloudellinen tuki on oltava annettu venäläisille päättäjille, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta. Hyöty on oltava saatu näiltä samoilta venäläisiltä päättäjiltä. Jotta mainittujen päättäjien – joita ei muuten määritellä – voitaisiin katsoa olevan vastuussa, seikan, josta heidän katsotaan olevan vastuussa, on oltava tosiasiallisesti tapahtunut.
111. Unionin yleinen tuomioistuin totesi tuomioon Rotenberg v. neuvosto tukeutuen, että kriteerissä d tarkoitetut politiikat ja toiminnat on pantu täytäntöön vuoden 2014 helmikuun lopusta lukien,(63) ottamatta mitään kantaa päivämäärään, josta lukien venäläisten päättäjien voidaan katsoa valmistelleen Krimin liittämistä ja Ukrainan vakauden horjuttamista. Koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että Sal’ye-komission tutkintaan (Avenin osalta) liittyvät seikat ja Vladimir Putinin Alfa Groupin ulkomaisille investoinneille vuonna 2005 antamaan poliittiseen tukeen liittyvät seikat (sekä Avenin että Fridmanin osalta) eivät olleet omiaan tukemaan Avenin ja Fridmanin merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin kyseisen kriteerin nojalla, koska ne tapahtuivat ajankohtana, jona Krimin liittämistä ja Ukrainan vakauden horjuttamista ei ollut vielä alettu valmistella, unionin yleinen tuomioistuin on väistämättä sijoittanut Krimin liittämisen ja Ukrainan vakauden horjuttamisen valmistelujen alkamisajankohdan vuotta 2005 myöhemmäksi.
112. Tästä on todettava seuraavaa ilman, että unionin tuomioistuimen on käsittääkseni tarpeen ottaa kantaa mainittujen tapahtumien tarkkaan alkamisajankohtaan.
113. Unionin tuomioistuin on jo todennut, että ”neuvosto voi – – ottaa huomioon sitä arvioitaessa, täyttääkö henkilö a alakohdassa säädetyn kriteerin tai d alakohdassa säädetyn kriteerin kaltaista luetteloon merkitsemistä koskevaa kriteeriä, tiedot tai todisteet, jotka liittyvät rajoittavien toimenpiteiden määräämistä tai pysyttämistä koskevan toimen antamisajankohtaa edeltäviin olosuhteisiin, kunhan näillä tiedoilla tai todisteilla tuetaan kyseisen toimen taustalla olevia perusteita ja myötävaikutetaan sen osoittamiseen, että asianomainen henkilö täyttää kyseessä olevan luetteloon merkitsemistä koskevan kriteerin ajan kulumisesta huolimatta ja kaikki kullekin tapaukselle ominaiset merkitykselliset seikat huomioon ottaen – –. Erityisesti ei voida sulkea pois mahdollisuutta ottaa tällaisia tietoja ja todisteita huomioon sen osoittamiseksi kyseessä olevan luetteloon merkitsemistä koskevan kriteerin valossa, että yhtäältä asianomaisen henkilön aikaisemman tilanteen ja toisaalta hänen nykytilanteensa välillä vallitsee jatkuvuus”.(64)
114. Näin ollen riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuus, jonka perusteella voidaan osoittaa jäädyttämistoimenpiteen kohteena olevan henkilön ja vastustuksen kohteena olevan hallinnon välinen riittävä yhteys ja johon neuvosto voi vedota, voi ilman muuta perustua merkitsemistoimien hyväksymistä aikaisempiin vanhoihin todisteisiin edellyttäen, että joka tapauksessa myös osoitetaan, että näiden todisteiden ja merkitsemispäivän tilanteen välillä vallitsee jatkuvuus.
115. Täsmennän, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi kriteeristä a,(65) että kriteerissä d edellytetään – koska siinä käytetään indikatiivin preesensiä –, että vastuussa oleville venäläisille päättäjille on annettu aineellista tai taloudellista tukea siinä vaiheessa, kun luetteloihin merkitseminen ja niissä pysyttäminen on tapahtunut. Sama koskee hyötymistä.
116. Vaikka siis Vladimir Putinin Alfa Groupin ulkomaisille investoinneille vuonna 2005 antaman poliittisen tuen olisi pitänyt katsoa tapahtuneen ajankohtana, jona Krimin liittämisen ja Ukrainan vakauden horjuttamisen valmistelu oli alkanut, on kuitenkin niin, että neuvoston olisi pitänyt näyttää toteen, että ajan kulumisesta huolimatta Aven ja Fridman ovat edelleen hyötyneet tästä tuesta kriteerissä d tarkoitetulla tavalla siinä vaiheessa, kun heidät merkittiin riidanalaisiin luetteloihin ja pysytettiin niissä.
117. Näin ollen kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa on mielestäni tehoton.
2. Kolmannen valitusperusteen toinen osa
118. Kolmannen valitusperusteen toisessa osassa Latvian tasavalta väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi liian suppeasti kriteerissä d käytettyä ilmausta ”hyötyvät”. Venäjään liittyvässä asiayhteydessä läheisistä suhteista venäläisiin päättäjiin on hyötyä jo sen vuoksi, että Venäjän hallituksen ja venäläisen eliitin välillä on erottamaton yhteys. Venäjän taloudellinen ympäristö ja esimerkit Avenin ja Fridmanin yhteistyöstä Vladimir Putinin kanssa ovat kumpikin osoituksia tästä tilanteesta. Neuvosto korosti Venäjän taloudellisen ympäristön ja poliittisten johtajien välistä erottamatonta yhteyttä unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämänsä vastineen 89 ja 91 kohdassa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämänsä vastauksen 14 ja 16 kohdassa. Kun todisteita tarkastellaan yhdessä asiayhteydestä ilmenevien tietojen kanssa, ne osoittavat, että yhtäältä Avenin ja Fridmanin ja toisaalta venäläisten päättäjien välillä on erottamaton yhteys. Nämä läheiset suhteet tuodaan esiin ja tunnustetaan erityisesti valituksenalaisten tuomioiden 45 kohdassa. Niitä tukee myös pitkäaikainen sellaisten toimintojen harjoittaminen, jotka tukevat tai hyödyttävät Vladimir Putinia, kuten Avenia koskevat todisteet nro 3, 4, 10 ja 11 ja Fridmania koskevat todisteet nro 2, 5 ja 6 osoittavat. Toimiessaan Vladimir Putinille suotuisalla tavalla Aven ja Fridman ovat saaneet etuuskohtelua. Vaikka Avenia koskeva todiste nro 12 ja Fridmania koskeva todiste nro 7 liittyvät ajanjaksoon, jolla ei ole merkitystä käsiteltävien asioiden kannalta, ne antavat tietoa heidän ja venäläisten päättäjien välisten suhteiden tilasta, heidän läheisistä yhteyksistään näihin päättäjiin ja heidän niistä saamastaan hyödystä. Näillä pitkäaikaisilla ja jatkuvilla suhteilla he ovat saaneet Vladimir Putinilta tukea omille investoinneilleen, apua pyrkimyksiinsä ohjailla vireillä olevaa menettelyä sekä neuvoja ja tietoja.
119. Aven ja Fridman katsovat, että tuomion Aven v. neuvosto 84 kohdassa ja tuomion Fridman v. neuvosto 66 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin ainoastaan totesi pitävänsä kriteeristä d esitettyä väitettä perusteettomana sen jälkeen, kun se oli ensin todennut perusteettomaksi saman kriteeristä a esitetyn väitteen. Muilta osin kolmannen valitusperusteen tässä osassa ei esitetä minkäänlaista oikeudellista arvostelua, ja sen tarkoituksena on yksinkertaisesti vaatia unionin tuomioistuinta tutkimaan tosiseikat uudelleen.
120. Siltä osin kuin Latvian tasavalta pyrkii siihen, että Avenia koskevien todisteiden nro 3, 4, 10, 11 ja 12 ja Fridmania koskevien todisteiden nro 2, 5, 6 ja 7 arviointia tarkasteltaisiin uudelleen, viittaan toisesta valitusperusteesta tekemääni analyysiin.
121. Muilta osin muistutan, että kriteerissä d vahvistetun luetteloihin merkitsemisen perusteen mukaan kyseessä olevan henkilön on oltava saanut venäläisistä päättäjistä hyötyä, jonka konkreettisuuden tueksi on oltava näyttöä. Valittaja väittää perusteluissaan, että todisteiden, joilla osoitetaan Avenin ja Fridmanin läheiset suhteet päättäjiin, on katsottava tukevan sitä, että kyse on kriteerissä d tarkoitetusta hyötymisestä. Muistutan tältä osin, ettei kriteerin d sanamuodosta ilmene, että läheiset suhteet olisivat merkitsemisperuste. Tällaista ei ilmene myöskään sen säännöksen normatiivisesta yhteydestä, jossa kyseisestä kriteeristä säädetään.
122. Koska kriteeri d on muotoiltu hyvin yleisesti ja koska siinä ei ole myöskään täsmennyksiä tavoista, joilla näistä seikoista on esitettävä todisteita, sen arvioiminen, onko henkilön merkitseminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon perusteltua, edellyttää edelleen näyttöä siitä, että kyseessä oleva henkilö on hyötynyt venäläisistä päättäjistä.(66)
123. Toisin kuin Latvian tasavalta väittää, kyseisen kriteerin sanamuotoon ei sisälly olettamaa siitä, että läheisistä suhteista venäläisiin päättäjiin on väistämättä saatu kriteerissä d tarkoitettua hyötyä. Latvian tasavallan perusteluilla pyritään osoittamaan, että Venäjän hallituksen ja venäläisen talouseliitin välinen yhteys, joka Venäjällä taloudellisesti merkittävässä asemassa olevilla henkilöillä mahdollisesti on Venäjän hallintoon, on erottamaton.(67) Neuvostolle kuuluva todistustaakka ei kuitenkaan koskenut tätä erottamatonta yhteyttä. Neuvoston olisi pitänyt esittää käsiteltävien asioiden kannalta merkitykselliseltä ajanjaksolta todisteita, joiden avulla voitiin osoittaa, että Aven ja Fridman olivat hyötyneet henkilökohtaisesti venäläisistä päättäjistä.
124. Neuvoston asiassa Aven v. neuvosto unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämän vastineen 89 kohdassa,(68) joka sisältyy vastineen siihen osaan, jossa käsitellään todisteiden uskottavuutta ja luotettavuutta, on kuvattu todisteena nro 1 olevan artikkelin sisältö. Valituksenalaisten tuomioiden 21 kohdasta ilmenee, että kyseisellä artikkelilla osoitetaan, että Aven ja Fridman käyttävät määräysvaltaa Alfa Groupissa ja että heitä vastaan on nostettu syytteitä korruptiosta ja lainvastaisesta toiminnasta. Valituksessa ei riitauteta tätä todisteen nro 1 kuvausta. Määräysvallan käyttäminen Alfa Groupissa ja väitteet korruptiosta tai lainvastaisesta toiminnasta eivät kuitenkaan itsessään voi merkitä, että venäläisistä päättäjistä on hyödytty kriteerissä d tarkoitetulla tavalla.
125. Neuvoston asiassa Aven v. neuvosto unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämän vastineen 91 kohdasta(69) on todettava, että siinä viitataan Avenin unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen liitteeseen A.23 ja neuvoston samassa asiassa unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämän vastineen liitteeseen B.13,(70) joissa kuvataan Avenin ja Fridmanin taloudellista ja jopa poliittista valtaa jälleen hyvin yleisluonteisilla viittauksilla ja jotka eivät koske lähellä merkitsemisajankohtaa olevaa ajanjaksoa.
126. Neuvoston asiassa Aven v. neuvosto ja asiassa Fridman v. neuvosto unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämien vastineiden 14 ja 16 kohdasta on todettava, että niissä käsitellään hyvin ylimalkaisesti Kremlin ja venäläisten oligarkkien nykyisiä yhteyksiä, jotka, vaikka Aven on ne vahvistanut,(71) eivät kerro mitään hänen niistä saamansa hyödyn konkreettisuudesta ja henkilökohtaisuudesta. Samaan toteamukseen päädytään luettaessa kyseisten vastineiden 16 kohtaa.
127. Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi ilman oikeudellista virhettä todeta, että tietyt perusteet voivat osoittaa, että Avenilla ja Fridmanilla on läheiset suhteet vastuussa oleviin venäläisiin päättäjiin – mitä ei paikoitellen edes kiistetä –, kuitenkaan osoittamatta, että he ovat kriteerissä d tarkoitetulla tavalla hyötyneet näistä venäläisistä päättäjistä.
128. Mikäli katsottaisiin toisin eli mikäli hyödyn olisi välttämättä oltava seurausta asianomaisen henkilön asemasta Venäjän taloudessa eikä mitään muunlaista näyttöä tarvittaisi, voitaisiin pohtia, onko kriteerin d ja kriteerin e(72) välillä mitään eroa.
129. Erottamattomasta yhteydestä, johon vedotaan, on todettava, että myös se näyttää liittyvän toiseen kriteeriin, jonka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisissa tuomioissa, eikä valituksissa ole tätä riitautettu.(73)
130. Ehdotan siis, että unionin tuomioistuin toteaa kolmannen valitusperusteen toisen osan perusteettomaksi ja näin ollen toteaa, että kolmas valitusperuste on perusteeton.
E Asioissa C‑440/24 P ja C‑441/24 P esitetty neljäs valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei tutkinut etäisyyden ottamisen puuttumista koskevaa väitettä sen asiayhteydessä
131. Latvian tasavalta, jota Viron tasavalta ja Liettuan tasavalta tukevat, väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti tuomion Aven v. neuvosto 82 kohdassa ja tuomion Fridman v. neuvosto(74) 64 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä, kun se ei tutkinut neuvoston väitettä, jonka mukaan Aven ja Fridman eivät olleet ottaneet etäisyyttä Venäjän hallintoon, muiden todisteiden asiayhteydessä. Etäisyyden ottaminen Venäjän hallintoon on yksi niistä keinoista, joilla rajoittavien toimenpiteiden kohteena oleva henkilö voi estää näiden toimenpiteiden soveltamisen. Etäisyyden ottamisen vaikutukset oikeuttavat tulkitsemaan sen käsitettä suppeasti eli siten, että sillä tarkoitetaan kaikenlaisen kyseisen hallinnon tukemisen ja sen kanssa tehtävän yhteistyön lopettamista, joka on tulos rajoittavien toimenpiteiden, joilla on lähitulevaisuudessa peruuttamattomat seuraukset, kohteena olevan henkilön omasta valinnasta. Vaikka Latvian tasavalta myöntää, ettei etäisyyden ottamisen puuttumisella voida itsessään oikeuttaa rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista, sen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on tehty tästä joitakin poikkeuksia. Neuvoston esittämät todisteet osoittavat Avenin ja Fridmanin ja kyseisen hallinnon välisen yhteyden olevan niin läheinen, että rajoittavia toimenpiteitä on mahdoton poistaa, ellei oteta etäisyyttä hallintoon. Unionin yleinen tuomioistuin ei siis tarkastellessaan sitä, etteivät Aven ja Fridman olleet ottaneet etäisyyttä Venäjän hallintoon, ottanut huomioon niiden henkilöiden erityisolosuhteita, joilla on erityisasema Venäjän hallinnossa, eikä myöskään Venäjän poliittisen ja taloudellisen järjestelmän välistä erottamatonta yhteyttä. Tällaisten henkilöiden toimettomuutta ei voida pitää muuna kuin hallinnon tukemisena. Latvian tasavalta täsmentää, että Avenin osallistuminen oligarkkien tapaamiseen, jonka Vladimir Putin järjesti 24.2.2022 Ukrainaan käynnistetyn hyökkäyksen johdosta, on niin ikään seikka, joka on otettava huomioon. Latvian tasavalta odottaa, että unionin tuomioistuimet ymmärtävät tämän haasteen laajuuden nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa ja toteavat, että pelkkä tilanteen muodollinen arviointi irrallaan sen asiayhteydestä ei ole oikeassa suhteessa tähän haasteeseen.
132. Muistutettuaan kuuluvansa niihin harvoihin venäläisiin liike-elämän edustajiin, jotka ovat ottaneet julkisesti kantaa sotaa vastaan, Aven ja Fridman väittävät ensinnäkin, että tuomion Aven v. neuvosto 82 kohdassa ja tuomion Fridman v. neuvosto 64 kohdassa mainitussa tuomiossa ei mitenkään velvoiteta tutkimaan neuvoston väitettä, jonka mukaan he eivät ole ottaneet etäisyyttä Venäjän hallintoon. Heidän mukaansa kyseisistä kohdista ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin tutki silti neuvoston väitteen ja totesi, että sitä, ettei Ukrainaan kohdistuvaa hyökkäystä vastaan ole väitetysti esitetty vastalauseita, ei voida pitää kriteerissä a tarkoitettuna tukemisena. Joka tapauksessa Aven ja Fridman katsovat, että neljäs valitusperuste on turha, koska neuvoston arvostelulla, johon valituksenalaisten tuomioiden 82 ja 64 kohdassa vastattiin, ei voida asettaa kyseenalaiseksi unionin yleisen tuomioistuimen arviointia todisteesta, joka koski heidän osallistumistaan Washingtoniin lähetettyyn delegaatioon. Koska neljännen valitusperusteen loppuosassa ainoastaan pyydetään jälleen kerran unionin tuomioistuinta tutkimaan tosiseikat uudelleen, Aven ja Fridman vaativat, että tämä valitusperuste osittain jätetään tutkimatta ja osittain hylätään ilmeisen perusteettomana.
133. Heti aluksi on hylättävä Avenin ja Fridmanin esittämä oikeudenkäyntiväite. Latvian tasavalta ei nimittäin suinkaan pyydä unionin tuomioistuinta tutkimaan tosiseikkoja uudelleen. Neljäs valitusperuste koskee oikeudellista kysymystä siitä, voidaanko etäisyyden ottamisen puuttumista pitää ”tukemisena” arvioitaessa, onko kyseisten henkilöiden merkitseminen luetteloon henkilöistä, joihin on kohdistettava rajoittavia toimenpiteitä kriteerin a nojalla, ollut perusteltua.(75) Koska tässä valitusperusteessa on kyse etäisyyden ottamisen puuttumisen oikeudellisesta luonnehdinnasta kriteerin a kannalta, se on otettava tutkittavaksi.
134. Asiakysymyksen osalta valituksenalaisista tuomioista ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin tutki neuvoston väitteen, jonka mukaan Aven ja Fridman eivät olleet ottaneet tiukasti kantaa Ukrainaan kohdistunutta hyökkäystä vastaan, siinä yhteydessä, kun se tarkasteli perustetta, jonka mukaan Aven ja Fridman olivat osallistuneet Kremlin pyrkimyksiin poistaa länsimaiden pakotteet ja osallistuneet Atlantic Councilin kokoukseen toukokuussa 2018. Muistutan, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei tällainen osallistuminen voi merkitä sitä, että Aven ja Fridman ovat tukeneet(76) Ukrainan suvereniteettia heikentäviä toimia ja politiikkoja alkuperäisten toimien toteuttamisajankohtana.
135. Unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että etäisyyden ottamisen puuttuminen voi olla seikka, joka on otettava huomioon ”rajoittavien toimenpiteiden voimassa pitämisen tueksi”,(77) edellyttäen, että tämä puuttuminen on vain yksi todiste siinä laajemmassa todisteiden kokonaisuudessa, johon neuvoston oli vedottava. Unionin tuomioistuimen äskettäin antama tuomio Timtšenko v. neuvosto näyttää vahvistavan tämän.(78) Unionin yleisen tuomioistuimen tarkastelun tässä vaiheessa yhdellekään tutkituista perusteista ei näytä löytyvän tukea. Muu ratkaisu kuin se, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki tuomion Aven v. neuvosto 82 kohdassa ja tuomion Fridman v. neuvosto 64 kohdassa, olisi näin ollen väistämättä johtanut siihen, että etäisyyden ottamisen puuttumista olisi pidetty omana henkilökohtaisena käyttäytymisenä, joka vastaa aktiivista ja jatkuvaa tuen antamista. Kriteerin a ulottuvuus ei ole tällainen, ja Latvian tasavalta myöntää sen.(79)
136. Neuvoston etäisyyden ottamisen puuttumisesta esittämän väitteen vaikutuksena ei voi olla väitetyn tukemisen vaikutusten jatkuminen vuoden 2018 jälkeen luetteloihin merkitsemisen ajankohtaan asti.
137. Ymmärrän, että valittaja on huolissaan rajoittavilla toimenpiteillä tavoiteltujen päämäärien toteutumisesta, jonka se tuo tässä uudelleen esiin, mutta sen perusteella ei voida katsoa, että se, ettei vastustuksen kohteena olevaan hallintoon tai tilanteeseen ole otettu etäisyyttä, merkitsee automaattisesti jo itsessään kriteerissä a tarkoitettua tukemista tai joka tapauksessa ilmentää sitä erityisesti sen vuoksi, että kyseisille hallinnoille on yleensä ominaista kaikenlaisten eriävien mielipiteiden raaka tukahduttaminen.
138. Mielestäni tosiseikasto, joka perustuu pelkästään etäisyyden ottamisen puuttumiseen, ei sitä paitsi ole riittävän vankka eikä täytä oikeuskäytännössä asetettuja vaatimuksia.(80)
139. Siltä osin kuin on kyse Avenin osallistumisesta Kremlissä 24.2.2022 pidettyyn kokoukseen, sitä ei käsitellä riidanalaisten toimien perusteissa. Se olisi voitu esittää todisteena Avenin oligarkin asemaa koskevan perusteen tueksi,(81) koska se kuvastaa läheisiä suhteita Kremliin ja poliittisten ja taloudellisten piirien välistä salaista yhteistyötä, mutta tukeminen oli varsinaisesti se, mikä oli näytettävä toteen. Osallistuminen tähän tapaamiseen viittaa myös siihen, että Aven on lähellä rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevia henkilöitä, mutta unionin yleinen tuomioistuin katsoi riidanalaisten toimien perusteluista ilmenevän, että ainoat kriteerit, joiden perusteella Avenin ja Fridmanin luetteloihin merkitsemisestä oli päätetty, olivat kriteeri a ja kriteeri d.(82) Etenkin neuvoston unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämän vastineen 144 kohdasta ilmenee, että neuvosto viittasi Avenin osallistumiseen 24.2.2022 pidettyyn kokoukseen lähinnä vastatakseen Avenin, joka pyrki puolustelemaan kuulumistaan 50 oligarkin ryhmään, esittämiin vastaväitteisiin.
140. Näin ollen ehdotan, että neljäs valitusperuste hylätään perusteettomana.
F Päätelmät
141. Käsiteltävissä asioissa tehdyistä valituksista esittämästäni arvioinnista seuraa, että valitukset on hylättävä. Näin ollen on todettava, että Aven ja Fridman on, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi, riidanalaisilla toimilla perusteettomasti merkitty luetteloihin henkilöistä, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä, ja pysytetty näissä luetteloissa.
142. Unionin oikeuden, sillä perustetun oikeusyhteisön ja sen ilmentämien unionin arvojen ensisijaisuutta on puolustettava määrätietoisesti silloin, kun sodantahtoiset vallat kolkuttavat porteilla.
143. On sanottava selvästi, ettei neuvostolta odotettu kohtuuttomia eikä sen odotettu todistavan sellaista, mitä on mahdoton todistaa.(83) Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisissa tuomioissa tekemässä analyysissa on täysin noudatettu unionin tuomioistuimen jo tuomiossa Kadi ilmaisemaa sitoutumista kohdistaa rajoittaviin toimenpiteisiin täysimääräistä valvontaa ja säilyttää oikeudenmukainen tasapaino. Kun rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevasta henkilöstä on tehty yksittäistapausta koskeva päätös, näiden toimenpiteiden poliittinen pintakiilto himmenee taustalle, ja sen tilalle astuu unionin oikeudessa yksilön oikeuksille annetun suojan täysi vaikutus. Tämä suoja ei voi vaihdella sen mukaan, miten tärkeä taloudellinen tai poliittinen asema kyseessä olevilla henkilöillä on tai miten suuret panokset ovat pelissä.(84)
IV Oikeudenkäyntikulut
144. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdassa, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan nojalla, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
145. Koska Aven ja Fridman ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Latvian tasavalta on velvoitettava korvaamaan yhdistetyissä asioissa C‑440/24 P ja C‑441/24 S aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
146. Viron tasavalta ja Liettuan tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan, jota niin ikään sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan nojalla, mukaisesti.
V Ratkaisuehdotus
147. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:
1) Valitukset hylätään.
2) Latvian tasavalta velvoitetaan korvaamaan näistä yhdistetyistä asioista aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
3) Viron tasavalta ja Liettuan tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
1 Alkuperäinen kieli: ranska.
2 Tuomio 10.4.2024 (T‑301/22, EU:T:2024:214; jäljempänä tuomio Aven v. neuvosto).
3 Tuomio 10.4.2024 (T‑304/22, EU:T:2024:215; jäljempänä tuomio Fridman v. neuvosto).
4 Rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 28.2.2022 annettu neuvoston päätös (EUVL 2022, L 59, s. 1).
5 Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 28.2.2022 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EUVL 2022, L 58, s. 1).
6 Rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 14.9.2022 annettu neuvoston päätös (EUVL 2022, L 239, s. 149).
7 Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 14.9.2022 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EUVL 2022, L 239, s. 1).
8 Ks. tuomio Aven v. neuvosto, 39 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
9 Ks. tuomio Aven v. neuvosto, 87 kohta.
10 Ks. tuomio Fridman v. neuvosto, 69 kohta.
11 Unionin tuomioistuimen presidentin 31.1.2025 tekemän päätöksen mukaisesti.
12 Tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi (C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518; jäljempänä tuomio Kadi).
13 Ks. YK:n yleiskokouksen päätöslauselma ”Agression against Ukraine”, 1.3.2022 (A/ES-11/L.1).
14 Ks. tuomio 25.6.2020, VTB Bank v. neuvosto (C‑729/18 P, EU:C:2020:499, 59 ja 82 kohta).
15 Unionin tuomioistuin onkin todennut – tosin aivan eri oikeudenalalla –, että ”jopa laajuudeltaan rajoitettu tuomioistuinten harjoittama valvonta edellyttää lisäksi, että unionin toimielimet kyseessä olevan toimen laatijoina kykenevät osoittamaan unionin tuomioistuimessa, että ne ovat antaneet toimen käyttäen tosiasiallisesti niille annettua harkintavaltaa, mikä edellyttää kaikkien sen tilanteen kannalta merkityksellisten seikkojen ja olosuhteiden huomioon ottamista, jota kyseisellä toimella aiottiin säännellä. Tästä seuraa, että kyseisten toimielinten täytyy vähintään kyetä tuottamaan ja esittämään selvällä ja yksiselitteisellä tavalla perustiedot, jotka oli otettava huomioon kyseessä olevan toimen riidanalaisten toimenpiteiden perustelemiseksi ja joihin niiden harkintavallan käyttö perustui” (tuomio 3.12.2019, Tšekin tasavalta v. parlamentti ja neuvosto, C‑482/17, EU:C:2019:1035, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
16 Tuomio 1.8.2025, Timtšenko v. neuvosto (C‑702/23 P, EU:C:2025:605, 38 kohta). Ks. vastaavasti valitustenalaisten tuomioiden 30 kohta.
17 Tuomio 1.8.2025, Timtšenko v. neuvosto (C‑702/23 P, EU:C:2025:605, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. vastaavasti valituksenalaisten tuomioiden 31–33 kohta.
18 Ks. viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä tuomio 3.7.2025, Grodno Azot ja Khimvolokno Plant v. neuvosto (C‑326/24 P, EU:C:2025:522, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
19 Ks. mm. tuomio 1.3. 2016, National Iranian Oil Company v. neuvosto (C‑440/14 P, EU:C:2016:128, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio 7.4.2016, Akhras v. neuvosto (C‑193/15 P, EU:C:2016:219, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 17.9.2020, Rosneft ym. v. neuvosto (C‑732/18 P, EU:C:2020:727, 91 ja 105 kohta).
20 Ks. päätöksen 2022/329 johdanto-osan 8–11 perustelukappale. Kiireellisyydestä ks. myös julkisasiamies Medinan ratkaisuehdotus Khudaverdyan v. neuvosto (C‑704/23 P, EU:C:2025:410, 84 kohta).
21 Ks. valituksenalaisten tuomioiden 27 kohta.
22 Jäljempänä tässä tarkastelussa viittaan ”varojen jäädyttämisellä” varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämiseen.
23 Tämä näyttää olevan neuvoston yleinen käytäntö. Ks. esim. tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto (C‑605/13 P, EU:C:2015:248, 42 kohta).
24 Latvian tasavalta vetoaa tässä 1.3.2016 annettuun tuomioon National Iranian Oil Company v. neuvosto (C‑440/14 P, EU:C:2016:128, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Tuomio 15.11.2012 (C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 59–62 kohta).
26 Aven ja Fridman tukeutuvat tässä erityisesti 4.6.2020 annettuun tuomioon Unkari v. komissio (C‑456/18 P, EU:C:2020:421, 70–73 kohta) ja 6.10.2021 annettuun tuomioon World Duty Free Group ja Espanja v. komissio (C‑51/19 P ja C‑64/19 P, EU:C:2021:793, 70 kohta).
27 Aven ja Fridman tukeutuvat tässä 6.9.2013 annettuun tuomioon Bateni v. neuvosto (T‑42/12 ja T‑181/12, EU:T:2013:409, 47–56 kohta).
28 Ks. erityisesti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031, 27 kohta); tuomio 11.7.2019, Azarov v. neuvosto (C‑416/18 P, EU:C:2019:602, 28 kohta) ja tuomio 26.9.2019, Klymenko v. neuvosto (C‑11/18 P, EU:C:2019:786, 22 kohta).
29 Ks. tuomio 29.11.2018, Bank Tejarat v. neuvosto (C‑248/17 P, EU:C:2018:967, 85 kohta).
30 Tuomio 1.8.2025, Timtšenko v. neuvosto (C‑702/23 P, EU:C:2025:605, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Ks. tuomio 21.4.2015 (C‑605/13 P, EU:C:2015:248, 46 kohta).
32 Ks. tuomio 1.3.2016, National Iranian Oil Company v. neuvosto (C‑440/14 P, EU:C:2016:128, 78 kohta).
33 Ks. tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto (C‑605/13 P, EU:C:2015:248, 51 kohta).
34 Erään toisen rajoittavia toimenpiteitä koskevan järjestelmän tapauksessa neuvoston toimissa oli kuvattu asiayhteyttä selitettäessä kriteerin itsensä sisältöä. Unionin yleinen tuomioistuin saattoi näin ollen käyttää tätä asiayhteyttä yhtenä arviointiperusteena. Se katsoi, ettei kyseisestä kriteeristä, kun sitä luetaan kyseisessä toimessa mainitussa asiayhteydessä, seuraa, että neuvoston on näytettävä toteen yhteys liike-elämän edustajan aseman ja Syyrian hallinnon välillä. Ks. tuomio 9.7.2020, Haswani v. neuvosto (C‑241/19 P, EU:C:2020:545, 69 kohta).
35 Ks. valituksenalaisten tuomioiden 45 kohta.
36 Ks. analogisesti tuomio 9.7.2020, Haswani v. neuvosto (C‑241/19 P, EU:C:2020:545, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Ks. analogisesti tuomio 9.7.2020, Haswani v. neuvosto (C‑241/19 P, EU:C:2020:545, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Ks. tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft (C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 72 kohta).
39 Tuomio 1.3.2016, National Iranian Oil Company v. neuvosto (C‑440/14 P, EU:C:2016:128).
40 Nämä vaikeudet, mikäli niihin vedotaan, ovat täysin omiaan oikeuttamaan neuvostolle kuuluvan todistustaakan tietynlaisen mukauttamisen, koska rajoittavien toimenpiteiden asettaminen on yleensäkin melkoista nuorallakävelyä ja koska siinä on jatkuvasti pyrittävä varmistamaan oikea tasapaino yhtäältä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämisen ja toisaalta luetteloihin merkittyjen henkilöiden ja yhteisöjen perusvapauksien ja ‑oikeuksien suojan välillä (ks. tuomio 18.7.2013, komissio v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 131 kohta). Todistustaakan mukauttamisen hyväksyttävyydestä ks. julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus Anbouba v. neuvosto (C‑605/13 P ja C‑630/13 P, EU:C:2015:2, 204 kohta ja sitä seuraavat kohdat). On mielenkiintoista, että kantaja itse myönsi, että Syyrian tilanne ”vaikeutti neuvostolle kuuluvaa todistelua” (ks. ratkaisuehdotuksen 204 kohta). Unionin tuomioistuin otti tämän tilanteen huomioon arvioidessaan, oliko neuvosto täyttänyt sille tuolloin kuuluneen todistustaakan (tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto, C‑605/13 P, EU:C:2015:248, 52 kohta).
41 Ks. tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba (C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 61 kohta). Tästä tuomiosta ilmenee, että unionin tuomioistuin käytti apuna kyseiseen henkilöön kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden asiayhteyttä, sellaisena kuin se oli kuvattu neuvoston valitukseen liitetyssä asiakirja-aineistossa, arvioidessaan, oliko näitä toimenpiteitä perusteltu riittävästi (ks. tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 62 kohta).
42 20.7.2017 annettuun tuomioon Badica ja Kardiam v. neuvosto (T‑619/15, EU:T:2017:532) perustuvan oikeuskäytännön nojalla.
43 Ks. tuomio 28.4.2022, Yieh United Steel v. komissio (C‑79/20 P, EU:C:2022:305, 52 ja 53 kohta) ja tuomio 13.3.2025, Shuvalov v. neuvosto (C‑271/24 P, EU:C:2025:180, 33 ja 34 kohta).
44 Unionin yleinen tuomioistuin näyttää tältä osin noudattaneen neuvoston antamia tietoja, sillä neuvosto itse ilmoitti jo unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämässään vastineessa, mitä kriteeriä kukin peruste vastasi.
45 Ks. tuomio Aven v. neuvosto, 21 kohta.
46 Ks. tuomio Aven v. neuvosto 61 kohta.
47 Ks. tuomio Aven v. neuvosto, 63 kohta.
48 Ks. tuomio Aven v. neuvosto, 58 kohta.
49 Ks. tuomio Aven v. neuvosto, 57 kohta.
50 Ks. tuomio Aven v. neuvosto, 58 ja 59 kohta.
51 Ks. tuomio Aven v. neuvosto, 60 kohta.
52 Ks. tuomio Aven v. neuvosto, 77 ja 72 kohta.
53 Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 26 kohta. Lähellä olemista koskevasta kriteeristä säädetään päätöksen N:o 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 1 kohdan lopussa.
54 Ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, komissio v. Kadi (C‑584/10 P, C‑593/10 P et C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 156 kohta).
55 Ks. a contrario unionin yleisen tuomioistuimen arviointi RT Francea vastaan esitetyistä todisteista 27.7.2022 annetussa tuomiossa RT France v. neuvosto (T‑125/22, EU:T:2022:483, 176–188 kohta).
56 Ks. tuomio Fridman v. neuvosto, 52 artikla.
57 Ks. tuomio Fridman v. neuvosto 53 artikla.
58 Tuomio 30.11.2016 (T‑720/14, jäljempänä tuomio Rotenberg v. neuvosto, EU:T:2016:689).
59 Valittaja viittaa tässä erityisesti 21.4.2015 annettuun tuomioon Anbouba v. neuvosto (C‑605/13 P, EU:C:2015:248, 50–52 kohta) ja 21.4.2015 annettuun tuomioon Anbouba v. neuvosto (C‑630/13 P, EU:C:2015:247, 51–53 kohta).
60 Ks. tuomio 11.6.2024, komissio v. Deutsche Telekom (C‑221/22 P, EU:C:2024:488, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
61 Ks. valituksenalaisten tuomioiden 49 kohta.
62 Ks. valituksenalaisten tuomioiden 42 kohta.
63 Ks. valituksenalaisten tuomioiden 48 kohta. Mainittu kohta, jossa viitataan ”politiikkoihin ja toimintoihin”, on lähempänä kriteerin a kuin kriteerin d sanastoa, vaikka siinä käsitellään jälkimmäistä.
64 Ks. tuomio 13.3.2025, Shuvalov v. neuvosto (C‑271/24 P, EU:C:2025:180, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
65 Ks. tuomio Aven v. neuvosto, 80 kohta ja tuomio Fridman v. neuvosto, 60 kohta.
66 Ks. analogisesti tuomio 9.7.2020, Haswani v. neuvosto (C‑241/19 P, EU:C:2020:545, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
67 Ks. analogisesti tuomio 9.7.2020, Haswani v. neuvosto (C‑241/19 P, EU:C:2020:545, 63 kohta).
68 Tai neuvoston unionin yleisessä tuomioistuimessa asiassa Fridman v. neuvosto esittämän vastineen 87 kohdassa.
69 Tai neuvoston unionin yleisessä tuomioistuimessa asiassa Fridman v. neuvosto esittämän vastineen 89 kohdassa.
70 Fridmanin unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen liitteessä A.23 ja neuvoston asiassa Fridman v. neuvosto unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämän vastineen liitteessä B.6.
71 Neuvoston väitteiden mukaan. Ks. neuvoston unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämän vastauksen 14 kohta.
72 Muistutan, että kriteeri e koskee Venäjällä toimivat johtavia liike-elämän edustajia ja heidän perheenjäseniään tai muita heistä hyötyviä luonnollisia henkilöitä taikka liike-elämän edustajia, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta. Neuvoston edellyttämää johtavien liike-elämän edustajien ja Venäjän hallinnon välistä yhteyttä täsmennetään 13.5.2025 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2025/904, jolla muutettiin päätöstä 2014/145/YUTP (EUVL 2025 L 904, s. 1) (ks. erityisesti kyseisen päätöksen johdanto-osan ensimmäinen ja toinen perustelukappale).
73 Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 26 kohta.
74 Ks. tuomio 27.4.2022, Ilunga Luyoyo v. neuvosto (T‑108/21, EU:T:2022:253).
75 Ks. vastaavasti tuomio 1.8.2025, Timtšenko v. neuvosto (C‑702/23 P, EU:C:2025:605, 27 kohta) ja julkisasiamies Medinan kyseisessä asiassa esittämä ratkaisuehdotus (C‑702/23 P, EU:C:2025:273, 33 kohta).
76 Tuomion Aven v. neuvosto 81 kohdan viittauksessa tuen aktiivisuuteen on kyseessä valitettava sekaannus, sillä kriteerin a syntyhistorian tarkastelusta ilmenee, että tämä viittaus jätettiin pois siinä vaiheessa, kun Aveniin kohdistuneet rajoittavat toimenpiteet toteutettiin. Tuomion Fridman v. neuvosto 63 kohdassa ei viitata tuen aktiivisuuteen.
77 Ks. tuomion Aven v. neuvosto 82 kohta ja tuomion Fridman v. neuvosto 64 kohta. Etäisyyden ottamisen puuttuminen voidaan ottaa huomioon myös ensimmäistä kertaa luetteloon merkittäessä.
78 Tuomio 1.3.2025, Timtšenko v. neuvosto (C‑702/23 P, EU:C:2025:605, 36 kohta). Näin on myös lainvastaisten kartellien alalla, jolla yrityksen julkisen etäisyyden ottamisen puuttuminen ”on vain yksi niistä seikoista, jotka on otettava huomioon todettaessa, onko yritys todellakin jatkanut osallistumistaan rikkomiseen vai onko se sitä vastoin päättänyt osallistumisensa” (ks. tuomio 17.9.2015, Total Marketing Services v. komissio, C‑634/13 P, EU:C:2015:614, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
79 Ks. asiassa C‑440/24 P tehdyn valituksen 76 kohta ja asiassa C‑441/24 S tehdyn valituksen 66 kohta.
80 Ks. erityisesti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031, 28 kohta).
81 Tällä tarkoitetaan ymmärtääkseni perustelujen alustavia huomautuksia eli neljää ensimmäistä virkettä.
82 Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 26 kohta.
83 Totean, että Avenia ja Fridmania koskevia perusteita on sittemmin merkittävästi ajantasaistettu ja täydennetty asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 14.3.2025 annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2025/527 (EUVL 2025, L 527, s. 1).
84 En osaisi ilmaista asiaa paremmin kuin Lord Leggatt sen ilmaisi äskettäin 29.7.2025 annetusta Supreme Courtin (ylin tuomioistuin, Yhdistynyt kuningaskunta) tuomiosta Shvidler v. Secretary of State for Foreign, Commonwealth and Development Affairs, [2025] UKSC 30 – vaikkakin unionin oikeusjärjestykseästä poikkeavan oikeusjärjestyksen yhteydessä – esittämässään eriävässä mielipiteessä: ”the courts are failing in their duty if they simply rubber-stamp assertions made by the executive to justify invading individual liberties without subjecting those assertions to critical scrutiny” (eli vapaasti käännettynä ”tuomioistuimet laiminlyövät velvollisuutensa, jos ne vain tyytyvät hyväksymään toimeenpanovallan yksilönvapauksiin puuttumisen oikeuttamiseksi esittämiä toteamuksia vaivautumatta tarkastelemaan niitä kriittisesti”).