<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-674/18</NO.CASE><NO.CASE>C-675/18</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018CC0674</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:180">EU:C:2020:180</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>21</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>21</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Evgeni Tanchev – Yhdistetyt asiat C-674/18 ja C-675/18</HT></P><P><HT TYPE="SC">TMD Friction</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Evgeni Tanchev</HT></P><P><DATE ISO="20200305">5 päivänä maaliskuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P>Yhdistetyt asiat C-674/18 ja C-675/18</P><P>EM</P><P>vastaan</P><P>TMD Friction GmbH (C-674/18)</P><P>ja</P><P>FL</P><P>vastaan</P><P>TMD Friction EsCo GmbH (C-675/18)</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesarbeitsgericht (liittovaltion ylin työtuomioistuin, Saksa))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyynnöt</KEYWORD><KEYWORD>Sosiaalipolitiikka</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2001/23/EY</KEYWORD><KEYWORD>Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä</KEYWORD><KEYWORD>3 ja 5 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2008/94/EY</KEYWORD><KEYWORD>Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivin 2008/94 8 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Lisäeläkkeet</KEYWORD><KEYWORD>Luovutuksensaajien vastuu maksukyvyttömän luovuttajan luovuttaman yrityksen työntekijöiden lisäeläkkeistä</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Kun laitos, jonka tehtävänä on turvata maksukyvyttömien yritysten työntekijöiden eläkeoikeudet työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa <DATE ISO="20081022">22.10.2008</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/94/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="283" PAGE.FIRST="36" DATE.PUB="2008">EUVL 2008, L 283, s. 36</REF.DOC.OJ>. Viimeisin direktiivin 2008/94 8 artiklan merkitystä käsittelevä tuomio on <DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE> annettu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pensions-Sicherungs-Verein</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-168/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1128">EU:C:2019:1128</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Ks. myös etenkin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070125">25.1.2007</DATE>, <NAME.CASE>Robins ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-278/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:56">EU:C:2007:56</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130425">25.4.2013</DATE>, <NAME.CASE>Hogan ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-398/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:272">EU:C:2013:272</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161124">24.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>Webb-Sämann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-454/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:891">EU:C:2016:891</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180906">6.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Hampshire</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-17/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:674">EU:C:2018:674</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> 8 artiklan mukaisesti, ei voi jäsenvaltion lainsäädännön nojalla maksaa tiettyjä eläke-etuuksia, missä olosuhteissa – jos tällaisia olosuhteita ylipäätään on – vastuu näistä etuuksista voidaan asettaa maksukyvyttömän yrityksen luovutuksensaajalle työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="20010312">12.3.2001</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="082" PAGE.FIRST="16" DATE.PUB="2001">EYVL 2001, L 82, s. 16</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 3 ja/tai 5 artiklan perusteella?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tästä on lähinnä kyse Bundesarbeitsgerichtin (liittovaltion ylin työtuomioistuin, Saksa) (jäljempänä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin) esittämissä ennakkoratkaisupyynnöissä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää ohjeita sellaisten tiettyjen käytäntöjen yhteensopivuudesta direktiivin 2001/23 kanssa, joiden seurauksena Saksan lainsäädäntöön perustuvat työntekijöiden ja entisten työntekijöiden lisäeläkkeet pienenevät ja joita noudatetaan yrityksen tullessa maksukyvyttömäksi, ja siitä, miten tämä vaikuttaa luovutuksensaajien velvoitteisiin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Olen katsonut, että tästä kysymyksestä säädetään ensisijaisesti direktiivin 2001/23 5 artiklan erityissäännöksessä (lex specialis). Lisäksi pääasioiden oikeudenkäynneissä kyseessä olevissa olosuhteissa jäsenvaltion oikeuskäytännössä, jossa suojataan luovutuksensaajia siltä, että niiden olisi turvattava maksukyvyttömän luovuttajan työntekijöiden tietyt oikeudet eläke-etuuksiin luovutusajankohtaa edeltävien työskentelykausien osalta, ylitetään harkintavalta, joka direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa annetaan jäsenvaltioille ja jonka nojalla ne voivat rajoittaa luovutuksensaajille direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdassa annettuja oikeuksia ja asetettuja velvoitteita, jos kyseessä olevat oikeudet eivät sido oikeudellisesti luovuttajaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191007">7.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Safeway</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-171/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:839">EU:C:2019:839</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Jos kyseisillä työntekijöillä ei ole jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeutta ryhtyä toimenpiteisiin vedotakseen näihin oikeuksiin jäsenvaltion tuomioistuimissa, jotta turvataan se, että luovuttaja maksaa merkitykselliset eläke-etuudet,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191007">7.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Safeway</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-171/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:839">EU:C:2019:839</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> tällaiset etuudet eivät eräänny ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla. Niitä ei siten voida jättää direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdan mukaisten luovutuksensaajan velvoitteiden ulkopuolelle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Vaikka direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä rajoitusta sovellettaisiinkin, tähän liittyy kaksi varaumaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Ensinnäkin jäsenvaltion on täytynyt käyttää 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä rajoitusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyllä täsmällisyydellä ja selvyydellä oikeusvarmuuden takaamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ks. direktiivin säännöksistä poikkeamisen yhteydessä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101021">21.10.2010</DATE>, <NAME.CASE>Accardo ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-227/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:624">EU:C:2010:624</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. äskettäin esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191007">7.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Safeway</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-171/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:839">EU:C:2019:839</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Tämän todentaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Toiseksi, kuten direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa edellytetään, jäsenvaltion lainsäädännössä annettavan suojan on oltava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>vähintään<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> direktiivissä 2008/94 annettavan suojan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>mukainen<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>. Tämä on määritettävä niiden periaatteiden mukaisesti, jotka unionin tuomioistuin muotoili <DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE> antamassaan tuomiossa Pensions-Sicherungs-Verein,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-168/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1128">EU:C:2019:1128</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ja myös tämän todentaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Euroopan unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 ja 4 kohdassa sekä 5 artiklan 1 kohdassa, 2 kohdan a alakohdassa ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ARTICLE IDENTIFIER="003"><TI.ART><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>3 artikla</TI.ART><PARAG IDENTIFIER="003.001"><NO.PARAG>1.</NO.PARAG><ALINEA>Ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="003.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Jolleivät jäsenvaltiot toisin säädä, 1 ja 3 kohta ei koske työntekijöiden oikeuksia jäsenvaltion lakisääteiseen sosiaaliturvajärjestelmään kuulumattomiin, yhtiön tai saman toimialan yhtiöiden yhteisen lisäeläkejärjestelmän mukaisiin vanhuus-, työkyvyttömyys- tai perhe-etuuksiin.</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="3"?><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Vaikka jäsenvaltiot eivät säätäisi a alakohdan mukaisesti, että 1 ja 3 kohtaa sovelletaan kyseisiin oikeuksiin, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet työntekijöiden ja sellaisten henkilöiden etujen turvaamiseksi, jotka eivät enää työskentele luovuttajan liikkeessä luovutuksen tapahtuessa, siltä osin kuin on kyse heidän välittömistä tai tulevista oikeuksistaan tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettujen lisäeläkejärjestelmien mukaisiin vanhuus- ja perhe-etuuksiin.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></PARAG></ARTICLE><P>– –</P><ARTICLE IDENTIFIER="005"><TI.ART>5 artikla</TI.ART><PARAG IDENTIFIER="005.001"><NO.PARAG>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jolleivät jäsenvaltiot toisin säädä, 3 ja 4 artiklaa ei sovelleta sellaisen yrityksen, liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutukseen, jossa on aloitettu luovuttajaa koskeva konkurssimenettely tai muu samankaltainen maksukyvyttömyysmenettely luovuttajan varojen selvittämiseksi, ja sitä toteutetaan toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa (joka voi olla toimivaltaisen viranomaisen valtuuttama maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä).</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="005.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA><P>Kun 3 ja 4 artiklaa sovelletaan luovutukseen silloin, kun on aloitettu luovuttajaa koskeva maksukyvyttömyysmenettely (riippumatta siitä, onko kyseinen menettely aloitettu luovuttajan varojen selvittämiseksi), ja edellyttäen, että menettely toteutetaan toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa (viranomainen voi olla kansallisessa lainsäädännössä määritetty maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä), jäsenvaltio voi säätää, että:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>siitä riippumatta, mitä 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, työsopimuksesta tai työsuhteesta johtuvat ja ennen luovutusta tai maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista erääntyvät luovuttajan velvoitteet eivät siirry luovutuksensaajalle edellyttäen, että menettely antaa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti vähintään työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="19801020">20 päivänä lokakuuta 1980</DATE> annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY – – mukaisen suojan tapauksissa, joissa tätä direktiiviä sovelletaan; ja/tai vaihtoehtoisesti, että</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="005.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sellaisten vilpillisten maksukyvyttömyysmenettelyjen estämiseksi, joiden tarkoituksena on kiertää tämän direktiivin mukaisia työntekijöiden oikeuksia.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></PARAG></ARTICLE></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Direktiivin 2008/94 8 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Jäsenvaltioiden on huolehdittava tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisesta, jotta turvataan työntekijöiden sekä yrityksestä tai liiketoiminnasta työnantajan maksukyvyttömyyden alkamispäivään mennessä lähteneiden henkilöiden välittömät tai tulevaisuuteen kohdistuvat oikeudet kansallisen lakisääteisen sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolella olevan, yhtiön tai useamman yhtiön yhteisen lisäeläkejärjestelmän mukaisiin vanhuusetuuksiin ja jälkeenjääneiden etuuksiin.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="4"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kansallinen oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Saksan siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch, jäljempänä BGB) 613a §:n otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Oikeudet ja velvoitteet liikkeen luovutuksen yhteydessä<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>. Sen 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="613A.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>1)</NO.PARAG><ALINEA>Jos liike tai liikkeen osa luovutetaan oikeustoimella toiselle omistajalle, tälle siirtyvät ne oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutushetkellä voimassa olleista työsuhteista. Mikäli näistä oikeuksista ja velvoitteista määrätään työehtosopimuksen määräyksissä tai yrityskohtaisessa sopimuksessa, niistä tulee osa uudenomistajan ja työntekijän välisen työsuhteen sisältöä, eikä niitä voida muuttaa työntekijän vahingoksi ennen kuin luovutuksesta on kulunut vuosi.– –<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntöjen mukaan Saksan lainsäädännössä säädetään BGB:n 613a §:n 1 momentissa lähtökohtaisesti, että liikkeen luovutuksen yhteydessä luovutuksensaajalle siirtyneiden työntekijöiden oikeudet ammatillisiin lisäeläkkeisiin säilyvät. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oikeuskäytännön, joka alkoi <DATE ISO="19800117">17.1.1980</DATE> annetusta tuomiosta, ja Saksan maksukyvyttömyysasetuksen (Insolvenzordnung) ensisijaisten säännösten takia BGB:n 613a §:n 1 momenttia ei sovelleta siltä osin kuin liikkeen luovutuksensaaja ei ole vastuussa tulevien ammatillisten lisäeläkkeiden siitä osasta, joka perustuu työntekijän ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista täyttyneisiin työskentelykausiin. Tämä perustuu velkojien yhdenvertaisuusperiaatteeseen. Kun maksukyvyttömyysmenettely aloitetaan, velat on täytettävä yksinomaan maksukyvyttömyysasetuksen asiaa koskevien säännösten mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Ammatillisten lisäeläkkeiden parantamisesta annetun lain (Gesetz zur Verbesserung der betrieblichen Altersversorgung (Betriebsrentengesetz), jäljempänä BetrAVG) 7 §:n 1 momentissa säädetään, että maksukyvyttömyysvakuutuksen tarjoajan on tunnustettava lopullisesti saavutetut oikeudet, kun taas saman pykälän 2 momentin kuudennessa virkkeessä säädetään, että maksukyvyttömyysvakuutuksen tarjoaja ei ole velvollinen ottamaan huomioon ammatillisten eläke-etuuksien laskentaperusteen muutoksia, jotka on tehty maksukyvyttömäksi julistamisen jälkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>BetrAVG:n 14 §:ssä, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Maksukyvyttömyysvakuutuksen tarjoaja<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>, täsmennetään, että maksukyvyttömyysvakuutuksen tarjoaja on Pensions-Sicherungs-Verein Versicherungsverein auf Gegenseitigkeit (jäljempänä PSV). Ennakkoratkaisupyyntöjen mukaan samassa laissa säädetään, että PSV turvaa oikeudet, jotka on saavutettu tiettyjen muun muassa työskentelykausiin liittyvien ehtojen täyttyessä (ks. erityisesti BetrAVG:n 1b ja 30f §).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasioiden tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asia C-674/18, EM v. TMD Friction GmbH</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Asiassa C-674/18 kantajana oleva EM, joka on syntynyt vuonna 1980, alkoi työskennellä Textar GmbH:n palveluksessa vuonna 1996. Textar GmbH:n työntekijöille taattiin muun muassa ammatillinen lisäeläke yritysneuvoston tekemän sopimuksen perusteella. Kyseisessä eläkejärjestelmässä vanhuuseläkkeen määrä on kultakin palvelusvuodelta 0,2–0,55 prosenttia työntekijän tiettynä määräpäivänä ennen hänen työsuhteensa päättymistä saamasta kuukausittaisesta bruttopalkasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>EM:n työsuhde siirtyi sittemmin TMD Friction GmbH:lle. TMD Friction GmbH:n omaisuuden osalta aloitettiin maksukyvyttömyysmenettely <DATE ISO="20090301">1.3.2009</DATE>. Huhtikuussa 2009 TMD Friction GmbH:n liiketoiminta, joka jatkui maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisen jälkeenkin, luovutettiin vastaajalle<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>EM:n kirjallisten huomautusten mukaan luovutuksensaajana olevan yrityksen nimi oli tuolloin Friction OpCo, joka oli TMD-konsernin tytäryhtiö ja josta tuli myöhemmin nimenmuutoksen seurauksena TMD Friction.</P></NOTE> tuomioistuimen nimittämän selvittäjän tekemän myynnin perusteella.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>PSV – joka on laissa määritetty maksukyvyttömyysvakuutuksen tarjoaja Saksassa ammatillisten lisäeläkkeiden osalta – ilmoitti EM:lle, että ikänsä (29 vuotta) vuoksi hänelle ei ollut kertynyt lopullisia eläkeoikeuksia maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisajankohtaan mennessä ja että hän ei siten saisi Saksan lainsäädännön nojalla etuuksia PSV:ltä eläketapahtuman, joka antaa teoreettisesti oikeuden etuuksiin (kuten eläkeiän saavuttaminen), yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa EM väitti, että vastaajan pitää tulevaisuudessa myöntää hänelle eläketapahtuman (esimerkiksi eläkeiän saavuttaminen) tapahtuessa ammatillinen lisäeläke, jonka suuruus käsittää myös ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista täyttyneet työskentelykaudet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa TMD Friction GmbH puolestaan väitti, että kun liike on luovutettu sen jälkeen, kun liikkeen luovuttajan omaisuutta koskeva maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, luovutuksensaaja on vastuussa ainoastaan siitä ammatillisen lisäeläkkeen osasta, joka perustuu maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen täyttyneisiin työskentelykausiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>1)</NO.P><TXT>Sallitaanko [direktiivin 2001/23] 3 artiklan 4 kohdassa se, että kun liike luovutetaan liikkeenluovuttajan omaisuutta koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen, kansallisessa oikeudessa, jossa säädetään lähtökohtaisesti [direktiivin 2001/23] 3 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan soveltamisesta myös työntekijöiden oikeuksiin, jotka koskevat yhtiön tai saman toimialan yhtiöiden yhteisen lisäeläkejärjestelmän mukaisia vanhuus-, työkyvyttömyys- tai perhe-etuuksia liikkeen luovutuksen yhteydessä, asetetaan sellainen rajoitus, että luovutuksensaaja ei vastaa tulevaisuuteen kohdistuvista oikeuksista, jotka perustuvat työskentelykausiin ennen maksukyvyttömyysmenettelyn alkamista?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi:</TXT><P>Ovatko [direktiivin 2001/23] 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaiset tarvittavat toimenpiteet työntekijöiden etujen turvaamiseksi siltä osin kuin kyse on heidän välittömistä tai tulevaisuuteen kohdistuvista oikeuksistaan yhtiön tai saman toimialan yhtiöiden yhteisen lisäeläkejärjestelmän mukaisiin vanhuusetuuksiin silloin, kun liike luovutetaan sen jälkeen, kun liikkeen luovuttajan omaisuutta koskeva maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, [direktiivin 2008/94] 8 artiklan nojalla edellytettävän suojan tason mukaisia?</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Jos toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi:</TXT><P>Onko [direktiivin 2001/23] 3 artiklan 4 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että tarvittavat toimenpiteet työntekijöiden etujen turvaamiseksi siltä osin kuin on kyse heidän välittömistä tai tulevaisuuteen kohdistuvista oikeuksistaan yhtiön tai saman toimialan yhtiöiden yhteisen lisäeläkejärjestelmän mukaisiin vanhuusetuuksiin on toteutettu, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että</P><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>velvollisuus myöntää tulevaisuudessa työntekijälle, johon liikkeen luovutus maksukyvyttömyysmenettelyn aikana vaikuttaa, yhtiön tai saman toimialan yhtiöiden yhteisen lisäeläkejärjestelmän mukainen vanhuusetuus siirtyy lähtökohtaisesti luovutuksensaajalle</P></ITEM><ITEM><P>luovutuksensaaja vastaa tulevista eläkeoikeuksista siinä laajuudessa kuin ne perustuvat maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen suoritettuihin palveluskausiin</P></ITEM><?PAGE NO="6"?><ITEM><P>kansallisen lainsäädännön mukaan määritetyn maksukyvyttömyysvakuutuksen tarjoajan ei tarvitse tässä tapauksessa ryhtyä toimiin, jotka koskisivat ennen maksukyvyttömyyden aloittamista hankittua osaa tulevista eläkeoikeuksista, ja</P></ITEM><ITEM><P>työntekijä voi vedota tulevien eläkeoikeuksiensa ennen maksukyvyttömyyden aloittamista hankkimansa osan arvoon luovuttajan maksukyvyttömyysmenettelyssä?</P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Jos kansallisessa oikeudessa säädetään [direktiivin 2001/23] 3 ja 4 artiklan soveltamisesta liikkeen luovutuksen yhteydessä myös maksukyvyttömyysmenettelyn aikana, onko [direktiivin 2001/23] 5 artiklan 2 kohdan a alakohta sovellettavissa työntekijöiden yhtiön tai saman toimialan yhtiöiden yhteisen lisäeläkejärjestelmän mukaisiin tulevaisuuteen kohdistuviin eläkeoikeuksiin, jotka ovat kyllä jo kertyneet ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista mutta jotka johtavat vasta eläketapahtuman tapahtumisen yhteydessä ja siten vasta myöhemmin työntekijän oikeuteen saada etuuksia?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Jos toiseen tai neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi:</TXT><P>Kattaako vähimmäistason turva, joka jäsenvaltioiden on [direktiivin 2008/94] 8 artiklan mukaisesti myönnettävä, myös velvoitteen turvata tulevaisuuteen kohdistuvat eläkeoikeudet, jotka kansallisen oikeuden mukaan eivät olleet vielä oikeudellisesti lopullisesti saavutettuja, kun maksukyvyttömyysmenettely alkoi, ja joista tulee sellaisia yksinomaan siitä syystä, että työsuhde ei pääty maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä?</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>6)</NO.P><TXT>Jos viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi:</TXT><P>Missä olosuhteissa voidaan katsoa, että entiselle työntekijälle työnantajan maksukyvyttömyydestä aiheutuneet ammatillisen lisäeläkejärjestelmän mukaisten etuuksien menetykset ovat ilmeisen suhteettomia ja että jäsenvaltioilla on siten velvollisuus varmistaa vähimmäisturva tällaisia menetyksiä vastaan [direktiivin 2008/94] 8 artiklan mukaisesti, vaikka työntekijä tulee saamaan vähintään puolet niistä etuuksista, jotka hänelle hänen välittömien eläkeoikeuksiensa perusteella kuuluvat?</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>7)</NO.P><TXT>Jos viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi:</TXT><P>Annetaanko [direktiivin 2001/23] 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan tai [direktiivin 2001/23] 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan tarvittava – [direktiivin 2008/94] 8 artiklassa säädettyä vastaava – työntekijöiden tulevaisuuteen kohdistuvien eläkeoikeuksien turva myös silloin, kun turva ei perustu kansalliseen lainsäädäntöön vaan yksinomaan [direktiivin 2008/94] 8 artiklan välittömään soveltamiseen?</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>8)</NO.P><TXT>Jos seitsemänteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi:</TXT><P>Onko [direktiivin 2008/94] 8 artiklalla tällöin myös välitön oikeusvaikutus, joten yksittäinen työntekijä voi vedota siihen kansallisessa tuomioistuimessa, jos hän saa kyllä vähintään puolet etuuksista, jotka perustuvat hänen välittömiin eläkeoikeuksiinsa, mutta hänelle työnantajan maksukyvyttömyydestä aiheutuneita menetyksiä on kuitenkin pidettävä suhteettomina?</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>9)</NO.P><TXT>Jos kahdeksanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi:</TXT><P>Onko yksityisoikeudellinen laitos, jonka jäsenvaltio on – työnantajia velvoittavasti – määrännyt yrityskohtaisen lisäeläkejärjestelmän maksukyvyttömyysvakuutuksen tarjoajaksi, joka on rahoituspalveluja valvovan valtion viranomaisen valvonnassa ja joka kerää työnantajilta<?PAGE NO="7"?> maksukyvyttömyysvakuutuksen kannalta tarpeelliset maksut julkisoikeudellisella perusteella ja voi viranomaisten tapaan päättää pakkotäytäntöönpanon edellytyksistä hallintotoimella, jäsenvaltion viranomainen?<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></P></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asia C-675/18, FL v. TMD Friction EsCo GmbH</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön mukaan FL:n asia eroaa EM:n asiasta vain siten, että hänen eläkeoikeutensa oli jo lopullinen maksukyvyttömyysmenettelyn alkaessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>FL syntyi vuonna 1950 ja aloitti Textar GmbH:n palveluksessa vuonna 1968. Yritysneuvoston tekemässä sopimuksessa työntekijöille taattiin muun muassa ammatillinen lisäeläke. Eläkejärjestelmässä vanhuuseläkkeen määrä on kultakin palvelusvuodelta 0,5 prosenttia työntekijän tiettynä määräpäivänä ennen hänen työsuhteensa päättymistä saamasta kuukausittaisesta bruttopalkasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>FL:n työsuhde siirtyi sittemmin TMD Friction GmbH:lle. TMD Friction GmbH:n omaisuuden osalta aloitettiin maksukyvyttömyysmenettely <DATE ISO="20090301">1.3.2009</DATE>. TMD Friction GmbH:n liiketoiminta, joka jatkui maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeenkin, luovutettiin <DATE ISO="20090422">22.4.2009</DATE> TMD Friction EsCo GmbH:lle tuomioistuimen nimittämän selvittäjän tekemän myynnin perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>FL on saanut <DATE ISO="20150801">1.8.2015</DATE> lähtien, jolloin hän siirtyi eläkkeelle, TMD Friction EsCo GmbH:lta ammatillista lisäeläkettä 145,03 euroa kuukaudessa eläkejärjestelmän perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>FL on <DATE ISO="20150801">1.8.2015</DATE> lähtien myös saanut PSV:ltä vanhuuseläkettä 816,99 euroa kuukaudessa. Saksan lainsäädännön nojalla PSV käytti tämän eläkkeen määrää laskiessaan perusteena kantajan kuukausittaista bruttopalkkaa maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisajankohtana (<DATE ISO="20090301">1.3.2009</DATE>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>FL väitti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että TMD Friction EsCo GmbH:n on maksettava hänelle suurempaa ammatillista lisäeläkettä, joka perustuu häneen sovellettavan eläkejärjestelmän mukaiseen loppupalkkaan – työskenneltyään 45 huomioon otettavaa palvelusvuotta TMD Friction EsCo GmbH:n tai sen oikeudellisten edeltäjien palveluksessa ja saatuaan ennen työsuhteen päättymistä <FT TYPE="DECIMAL">4940,00</FT> euron suuruista merkityksellistä bruttokuukausipalkkaa hänen ammatillisen lisäeläkkeensä määrä on <FT TYPE="DECIMAL">1111,50</FT> euroa kuukaudessa. Hänen mukaansa TMD Friction EsCo GmbH saa vähentää tästä määrästä vain PSV:n suorittaman 816,99 euron suuruisen etuuden ja sen on maksettava hänelle 149,48 euroa suurempaa eläkettä kuukausittain.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Asiakirja-aineistosta ilmenee, että tämä liittyy edellä 11 kohdassa kuvatun BetrAVG:n 7 §:n 2 momenttiin.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>TMD Friction EsCo GmbH puolestaan väitti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että kun yritys luovutetaan luovuttajan omaisuutta koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen, luovutuksensaaja on vastuussa vain siitä ammatillisen lisäeläkkeen osasta, joka perustuu maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen täyttyneisiin työskentelykausiin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää näin ollen samat ennakkoratkaisukysymykset, jotka esitettiin edellä 18 kohdassa, paitsi että se on korvannut kyseisessä kohdassa toistetut kolmannen, viidennen ja kuudennen kysymyksen seuraavasti:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>3)</NO.P><TXT>Jos toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi:</TXT><P>Onko [direktiivin 2001/23] 3 artiklan 4 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että tarvittavat toimenpiteet työntekijöiden etujen turvaamiseksi siltä osin kun on kyse heidän välittömistä tai tulevaisuuteen kohdistuvista oikeuksistaan yhtiön tai saman toimialan yhtiöiden yhteisen lisäeläkejärjestelmän mukaisiin vanhuusetuuksiin on toteutettu, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että</P><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>velvollisuus myöntää tulevaisuudessa työntekijälle, johon yrityksen luovutus maksukyvyttömyysmenettelyn aikana vaikuttaa, yhtiön tai saman toimialan yhtiöiden yhteisen lisäeläkejärjestelmän mukainen vanhuusetuus siirtyy lähtökohtaisesti luovutuksensaajalle</P></ITEM><ITEM><P>luovutuksensaaja vastaa tulevaisuuden kohdistuvista eläkeoikeuksista, joiden suuruus määritetään muun muassa palvelussuhteen keston ja eläketapahtuman tapahtumishetken palkan perusteella, siinä laajuudessa kuin ne perustuvat palveluksessa olon kestoon maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen</P></ITEM><ITEM><P>kansallisen lainsäädännön mukaan määritetyn maksukyvyttömyysvakuutuksen tarjoajan on tässä tapauksessa ryhdyttävä toimiin tulevaisuuteen kohdistuvien eläkeoikeuksien ennen maksukyvyttömyyden alkamista hankitun osan osalta siltä osin kuin niiden määrä lasketaan sen palkan perusteella, jota työntekijä saa maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamishetkellä, ja</P></ITEM><ITEM><P>luovutuksensaaja ja maksukyvyttömyysvakuutuksen tarjoaja eivät kumpikaan vastaa tulevaisuuteen kohdistuvien eläkeoikeuksien korotuksista, jotka aiheutuvat palkankorotuksista, jotka on tehty maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen, mutta koskevat ennen tämän menettelyn aloittamista suoritettuja palveluskausia,</P></ITEM><ITEM><P>mutta työntekijä voi kuitenkin vedota tähän tulevaisuuteen kohdistuvien oikeuksien arvon erotukseen luovuttajan maksukyvyttömyysmenettelyssä?</P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Jos toiseen tai neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi:</TXT><P>Kattaako vähimmäistason turva, joka jäsenvaltion on [direktiivin 2008/94] 8 artiklan mukaisesti myönnettävä, myös tulevaisuuteen kohdistuvien eläkeoikeuksien, jotka ovat kertyneet maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamiseen mennessä, sen osan, joka on olemassa yksinomaan siitä syystä, että työsuhde ei pääty maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä?</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>6)</NO.P><TXT>Jos viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi:</TXT><P>Missä olosuhteissa voidaan katsoa, että entiselle työntekijälle koituneet, työnantajan maksukyvyttömyydestä aiheutuneet ammatillisen lisäeläkejärjestelmän mukaisten etuuksien menetykset ovat ilmeisen suhteettomia ja että jäsenvaltioilla on siten velvollisuus [direktiivin 2008/94] 8 artiklan mukaisen vähimmäissuojan takaamiseen, vaikka entinen työntekijä saakin vähintään puolet niistä etuuksista, jotka hänelle hänen välittömien eläkeoikeuksiensa perusteella kuuluvat?<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></P></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>EM, FL, Saksan liittotasavalta ja Euroopan komissio esittivät kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimen menettelyssä. Istunnossa, joka pidettiin <DATE ISO="20191212">12.12.2019</DATE>, olivat edustettuina kaikkien edellä mainittujen lisäksi TMD Friction GmbH ja TMD Friction EsCo GmbH (jäljempänä yhteisesti vastaajat).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="9"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Lähestymistapa</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Tarkastelen tässä kolmea seikkaa esittämällä lähestymistapani pääasioissa esille tulevan oikeudellisen ongelman ratkaisemiseen.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Pääasioiden horisontaalinen luonne</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Ensinnäkin kahdeksas ja yhdeksäs kysymys on jätettävä tutkimatta. Pääasiat koskevat edellä mainittujen unionin direktiivien tulkintaa yksityisten välisessä oikeusriidassa, joten näiden direktiivien välittömällä oikeusvaikutuksella tai sen puuttumisella ei voi olla ratkaisevaa merkitystä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171010">10.10.2017</DATE>, <NAME.CASE>Farrell</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-413/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:745">EU:C:2017:745</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180807">7.8.2018</DATE>, <NAME.CASE>Smith</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-122/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:631">EU:C:2018:631</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190516">16.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>Plessers</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-509/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:424">EU:C:2019:424</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kahdeksas ja yhdeksäs kysymys koskevat kuitenkin direktiivistä 2008/94 seuraavia suoria velvoitteita, ja yhdeksännessä kysymyksessä kuvataan PSV:tä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Pensions-Sicherungs-Verein</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-168/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1128">EU:C:2019:1128</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>PSV ei kuitenkaan ole menettelyn osapuoli, ja kahdeksas ja yhdeksäs kysymys, joihin vastaaminen vaikuttaisi sen etuihin, eivät koske pelkästään kielteistä seurannaisvaikutusta kolmanteen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180906">6.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Hampshire</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-17/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:674">EU:C:2018:674</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0069">69</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> mikä on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sallittua.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Välitön oikeusvaikutus esimerkiksi velvoittaa jäsenvaltion elimen jättämään soveltamatta kaikkia kansallisia säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa sellaisen unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen kanssa, jolla on välitön oikeusvaikutus. Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Deutsche Umwelthilfe</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-752/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1114">EU:C:2019:1114</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Siten, jos unionin tuomioistuin vastaisi välitöntä oikeusvaikutusta koskeviin kahdeksanteen ja yhdeksänteen kysymykseen, jotka olennaisin osin esitettiin ja joihin vastattiin <DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE> edellä mainitussa tuomiossa Pensions-Sicherungs-Verein,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-168/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1128">EU:C:2019:1128</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>. Huomautan, että kyseisessä menettelyssä esitettiin myös täysin kuudetta kysymystä vastaava kysymys, mutta se voidaan ottaa tutkittavaksi tässä yhteydessä, koska siinä ei viitata välittömään oikeusvaikutukseen. Kahdeksannen kysymyksen sitä osatekijää, joka koskee oikeasuhteisuutta eikä välitöntä oikeusvaikutusta, käsitellään uudelleen muotoillun neljännen kysymyksen yhteydessä (oikeasuhteisuutta käsitellään myös kuudennessa kysymyksessä). Täydellisyyden vuoksi huomautan, ettei kahdeksannessa kysymyksessä yksilöidä osapuolta, jota vastaan välittömään oikeusvaikutukseen vedotaan.</P></NOTE> tästä seuraisi väistämättä asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan mukaisten puolustautumisoikeuksien loukkaaminen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170726">26.7.2017</DATE>, <NAME.CASE>Sacko</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-348/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:591">EU:C:2017:591</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Samoista syistä en ota kantaa siihen, ovatko PSV:n soveltamat säännökset johtaneet ikään perustuvaan syrjintään EM:n tapauksessa, vaikka ikäsyrjinnästä keskusteltiinkin istunnossa. Unionin tuomioistuimella on ollut tilaisuus tarkastella ikään perustuvaa syrjintää eläkkeiden yhteydessä esimerkiksi tuomiossa <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190508">8.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>Österreichischer Gewerkschaftsbund</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-24/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:373">EU:C:2019:373</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Koska PSV ei ole vastaaja, kysymykset ovat myös hypoteettisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Siten direktiivin 2008/94 8 artiklassa annettava vähimmäistae<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>On syytä huomata, että direktiivin 2008/94 16 artiklalla kumottiin direktiivi 80/987, joten 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa voidaan katsoa viitattavan direktiiviin 2008/94.</P></NOTE> voi olla merkityksellinen pääasioiden kannalta vain siltä osin kuin kyseinen säännös <HT TYPE="ITALIC">liittyy</HT> oikeudellisiin seurauksiin, joita vastaajille aiheutuu, kun otetaan huomioon esimerkiksi direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan tulkinta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190516">16.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>Plessers</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-509/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:424">EU:C:2019:424</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotuksen <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Grenville Hamphshire</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-17/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:287">EU:C:2018:287</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 86 kohta, jossa hän toteaa direktiivin 2008/94 8 artiklan yhteydessä, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>yksityisille ei – – voi syntyä velvoitteita välittömästi direktiivin perusteella<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>. Julkisasiamies viittaa tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19940714">14.7.1994</DATE>, <NAME.CASE>Faccini Dori</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-91/92</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1994:292">EU:C:1994:292</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20041005">5.10.2004</DATE>, <NAME.CASE>Pfeiffer ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-397/01–C-403/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:584">EU:C:2004:584</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0108">108</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140115">15.1.2014</DATE>, <NAME.CASE>Association de médiation sociale</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-176/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2">EU:C:2014:2</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160419">19.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>Dansk Industri</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑441/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:278">EU:C:2016:278</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Koska pääasiat koskevat kahden yksityisen välistä horisontaalista oikeusriitaa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki kyseisen kansallisen oikeuden säännöt ja sovellettava siinä hyväksyttyjä tulkintamenetelmiä voidakseen tulkita sitä mahdollisimman pitkälle kyseessä olevan direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta direktiivissä tarkoitettu tulos saavutettaisiin ja SEUT 288 artiklan kolmatta kohtaa noudatettaisiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190516">16.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>Plessers</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-509/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:424">EU:C:2019:424</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Koska asiakirja-aineistossa ei nouse esille mitään siihen viittaavaa seikkaa, että jokin perusoikeuskirjan määräys olisi merkityksellinen riita-asian ratkaisemisen kannalta, ja kun kyse on tilanteesta, jossa jäsenvaltion oikeutta ei voida tulkita unionin direktiivin asiaa koskevien säännösten mukaisesti, tähän skenaarioon sovellettavat säännöt, jotka unionin tuomioistuin esitti esimerkiksi tuomiossa <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180417">17.4.2018</DATE>, <NAME.CASE>Egenberger</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-414/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:257">EU:C:2018:257</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), tuomiossa <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Bauer ja Willmeroth</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-569/16 ja C-570/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:871">EU:C:2018:871</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomiossa <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Max-Planck-Gesellschaft zur Förderung der Wissenschaften</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-684/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:874">EU:C:2018:874</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), eivät ole merkityksellisiä pääasian kannalta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Jäsenvaltioiden oikeutta koskevan tulkinnan puuttuminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Toiseksi, niin hyödyllisiä kuin unionin tuomioistuimelle Saksan maksukyvyttömyys- ja eläkelainsäädännöstä toimitetut tiedot ovatkin olleet tausta-aineistona, muistutan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen tulkitsemaan kansallisia säännöksiä eikä antamaan ratkaisua siitä, ovatko asianomaisen jäsenvaltion viranomaiset tulkinneet näitä säännöksiä oikein.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Unionin tuomioistuimen presidentin määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150128">28.1.2015</DATE>, <NAME.CASE>Gimnasio Deportivo San Andrés</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-688/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:46">EU:C:2015:46</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. äskettäin esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191003">3.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Fonds du Logement de la Région de Bruxelles Capitale</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-632/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:833">EU:C:2019:833</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Tässä ratkaisuehdotuksessa tyydytään siten tulkitsemaan direktiivien 2001/23 ja 2008/94 asian kannalta merkityksellisiä säännöksiä eikä ryhdytä pohtimaan Saksan oikeuden käsitteiden merkitystä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen keskeiset huolenaiheet ja kysymysten uudelleenmuotoilu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Kolmanneksi, jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, yksilöin ennakkoratkaisukysymysten perustana mielestäni olevat keskeiset tavoitteet ja muotoilen kysymykset uudelleen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Näitä keskeisiä tavoitteita ovat nähdäkseni seuraavat kolme: 1) määrittää, sovelletaanko käsiteltäviin asioihin direktiivin 2001/23 3 vai 5 artiklaa vai molempia; 2) kun tämä on määritetty, selvittää, siirretäänkö nyt tarkasteltavissa olosuhteissa merkityksellisessä säännöksessä, kun sitä tulkitaan oikein, vastuu EM:n ja FL:n vaatimista etuuksista vastaajina oleville luovutuksensaajille; ja 3) direktiivin 2008/94 8 artiklan asema tässä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuin voi ennakkoratkaisun antaessaan esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki seikat, joita se pitää tarpeellisina pääasian oikeusriidan ratkaisun kannalta, mutta yksin kansallisen tuomioistuimen asiana on tutkia, täyttyvätkö tosiseikkoja koskevat edellytykset, joiden perusteella on sovellettava unionin oikeusnormia, siinä vireillä olevassa asiassa sekä tehdä näistä ne päätelmät, joita sen annettavana oleva päätös edellyttää.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140605">5.6.2014</DATE>, <NAME.CASE>Mahdi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-146/14 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:1320">EU:C:2014:1320</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0080">80</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180807">7.8.2018</DATE>, <NAME.CASE>Prenninger ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-329/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:640">EU:C:2018:640</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), joihin viitataan julkisasiamies Saugmandsgaard Øen äskettäisen ratkaisuehdotuksen <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Paulo Nascimento Consulting</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-692/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:362">EU:C:2019:362</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) alaviitteessä 13.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut direktiivin 2001/23 3–5 artiklan tulkinnan yhteydessä, että hyödyllisen vastauksen antamiseksi kansalliselle tuomioistuimelle unionin tuomioistuimen on tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170622">22.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:489">EU:C:2017:489</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190516">16.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>Plessers</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-509/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:424">EU:C:2019:424</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Ehdotan näin ollen, että ensimmäiset neljä ennakkoratkaisukysymystä sivuutetaan, koska ne perustuvat direktiivin 2001/23 3 artiklan ensisijaisuuteen sen 5 artiklaan nähden, mille ei löydy tukea unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä eikä direktiivistä 2001/23 itsestään. Kun otetaan huomioon ensimmäinen edellä (35 kohdassa) mainituista kolmesta tavoitteesta, ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys voidaan muotoilla uudelleen seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>1)</NO.P><TXT>Kun jäsenvaltion lainsäädännössä rajoitetaan työntekijöiden ammatillisia lisäeläke-etuuksia, joista yrityksen luovutuksensaaja on vastuussa, luovuttajan maksukyvyttömyyden vuoksi, säädetäänkö kyseisistä työntekijöiden oikeuksista luovutuksensaajiin nähden ensisijaisesti direktiivin 2001/23 5 artiklassa vai sen 3 artiklassa vai molemmissa säännöksissä?<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Merkityksellisten säännösten ja niiden välisen mahdollisen hierarkian yksilöinti on laadullisesti eri asia kuin sen määrittäminen, kuuluuko yksittäistapauksessa esille nouseva ongelma niiden aineelliseen soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Kuten jäljempänä (44–59 kohdassa) yksityiskohtaisesti selitän, olen tullut siihen tulokseen, että jos maksukyvyttömyysmenettely ei kuulu direktiivin 2001/23 5 artiklan aineelliseen soveltamisalaan, muita kyseisen direktiivin säännöksiä, kuten 3 artiklan 4 kohtaa, ei voida tulkita siten, että ne käsittävät maksukyvyttömyysmenettelyn, koska direktiivin 2001/23 5 artikla on erityissäännös (lex specialis).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa lisäksi seuraavaan kysymykseen:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>2)</NO.P><TXT>Kuuluuko pääasioissa kyseessä oleva maksukyvyttömyysmenettely joko direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdan tai 2 kohdan aineelliseen soveltamisalaan?<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Kuten jäljempänä (ks. 61–79 kohta) selitän, olen tullut siihen tulokseen, että pääasiat kuuluvat direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan aineelliseen soveltamisalaan. Tarvitaan kuitenkin kolmas kysymys, jotta toinen edellä 35 kohdassa yksilöidyistä tavoitteista täyttyy. Kun otetaan perustaksi pääasioiden tosiseikat, velvoittaako jompikumpi direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan alakohdista vastaajat takaamaan EM:n ja FL:n vaatimat eläke-etuudet? Tätä tarkoitusta varten voidaan esittää seuraava kolmas kysymys:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>3)</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon pääasioiden olosuhteet, sallitaanko joko direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdassa jäsenvaltion lainsäädäntöön sisältyvä rajoitus, jonka seurauksena luovutuksensaaja ei ole vastuussa lisäeläke-etuuksista, jotka perustuvat ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista täyttyneisiin työskentelykausiin?<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Kuten viidennestä, kuudennesta ja seitsemännestä ennakkoratkaisukysymyksestä ilmenee, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa lisäksi selventää direktiivin 2008/94 8 artiklan vaikutusta direktiivin 2001/23 tulkintaan. Ehdotan näin ollen lisäksi seuraavasti muotoiltavaa kysymystä:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>4)</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon pääasioiden olosuhteet, mikä asema direktiivin 80/987 8 artiklalla on, kun luovutetun yrityksen työntekijä katsoo luovutuksensaajan olevan vastuussa eläke-etuuksiin liittyvistä velvoitteista, kun on aloitettu luovuttajaa koskeva maksukyvyttömyysmenettely, etenkin suhteellisuusperiaatteen kannalta?<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="12"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Vastaukset uudelleenmuotoiltuihin kysymyksiin</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen kysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Ensimmäiseen kysymykseen, sellaisena kuin se on muotoiltuna uudelleen, olisi vastattava, että kun jäsenvaltion lainsäädännössä rajoitetaan työntekijöiden ammatillisia lisäeläke-etuuksia, joista yrityksen luovutuksensaaja on vastuussa, luovuttajan maksukyvyttömyyden vuoksi, tällaisten työntekijöiden oikeuksista luovutuksensaajiin nähden säädetään unionin oikeudessa ensisijaisesti direktiivin 2001/23 5 artiklassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Asiakirja-aineistosta ilmenee, että maksukyvyttömyys on siirrettyjen työntekijöiden eläkeoikeuksien heikentämisen ehdoton edellytys, joka on otettu käyttöön ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen <DATE ISO="19800117">17.1.1980</DATE> annettuun tuomioon perustuvassa oikeuskäytännössä ja joka muodostaa sen huolenaiheiden ytimen. Kuten komission kirjallisissa huomautuksissa todetaan, maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen aiheutti kantajina olevien työntekijöiden oikeuksien menettämisen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>On syytä korostaa, että direktiivissä 2001/23 annettava suoja kattaa kaikki työntekijöiden oikeudet, elleivät ne kuulu samassa direktiivissä nimenomaisesti säädettyjen poikkeusten piiriin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Unionin tuomioistuimen presidentin määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150128">28.1.2015</DATE>, <NAME.CASE>Gimnasio Deportivo San Andrés</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-688/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:46">EU:C:2015:46</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdan mukaan luovutuksensaajalla on lähtökohtaisesti velvollisuus ottaa huomioon siirretyn henkilöstön kaikki palvelusvuodet laskettaessa rahamääräisiä oikeuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170406">6.4.2017</DATE>, <NAME.CASE>Unionen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-336/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:276">EU:C:2017:276</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Sallittuja ovat ainoastaan poikkeukset, joista säädetään direktiivissä 2001/23, ja poikkeuksia on tulkittava suppeasti, koska niissä poiketaan direktiivin 2001/23 perimmäisestä tarkoituksesta: työntekijöiden suojaamisesta tietyissä yrityksen luovutustapauksissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020604">4.6.2002</DATE>, <NAME.CASE>Beckmann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-164/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:330">EU:C:2002:330</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190516">16.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>Plessers</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-509/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:424">EU:C:2019:424</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Ensimmäiset neljä kysymystä vaikuttavat perustuvan direktiivin 2001/23 systematiikan väärinymmärrykseen sikäli, että ne perustuvat siihen olettamaan, että <DATE ISO="19800117">17.1.1980</DATE> annettuun tuomioon perustuva ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan siirrettyjen työntekijöiden ennen maksukyvyttömyyttä täyttyneet työskentelykaudet eivät sisälly luovutuksensaajien ammatillisia lisäeläkkeitä koskeviin velvoitteisiin, kuuluu jäsenvaltion harkintavaltaan, joka käy ilmi direktiivin 2001/23 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan ilmauksesta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>jolleivät jäsenvaltiot toisin säädä<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>, tai että niihin olisi sovellettava saman direktiivin 3 artiklan 4 kohdan b alakohtaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Kuten Saksan kirjallisissa huomautuksissa esitetään ja kuten myös EM ja FL katsovat, direktiivin 2001/23 5 artikla on erityissäännös (lex specialis),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Sääntö, jonka mukaan erityissäännöstä sovelletaan poikkeuksena yleisempään säännökseen, on ollut jo kauan vakiintunut unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050120">20.1.2005</DATE>, <NAME.CASE>Engler</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-27/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:33">EU:C:2005:33</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Ks. äskettäin esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Nederlands Uitgeversverbond ja Groep Algemene Uitgevers</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-263/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1111">EU:C:2019:1111</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. yleisesti Beck, G., <HT TYPE="ITALIC">The Legal Reasoning of the Court of Justice of the EU</HT>, Hart Publishing, Oxford, 2012, s. 222 ja 223.</P></NOTE> jossa säädetään yksinomaisesti siitä, missä määrin jäsenvaltiot voivat jättää maksukyvyttömien luovuttajien siirretyt työntekijät 3 ja 4 artiklassa annettavan suojan ulkopuolelle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Tämä seuraa ensinnäkin väistämättä 5 artiklan sanamuodosta. Sen suhde 3 ja 4 artiklaan rajoittuu siihen, että siinä annetaan jäsenvaltioille harkintavaltaa ulottaa 3 ja 4 artiklassa annettava suoja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>sellaisen yrityksen – – luovutukseen, jossa on aloitettu luovuttajaa koskeva konkurssimenettely tai muu samankaltainen maksukyvyttömyysmenettely luovuttajan varojen selvittämiseksi, ja sitä toteutetaan toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> (5 artiklan 1 kohta). Yleisluonteinen viittaus direktiivin 2001/23 3 ja 4 artiklaan ilmenee myös 5 artiklan 2 kohdasta, jossa annetaan samoin<?PAGE NO="13"?> mahdollisuus rajoittaa 3 ja 4 kohdassa annettavaa suojaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>luovutukseen silloin, kun on aloitettu luovuttajaa koskeva maksukyvyttömyysmenettely (riippumatta siitä, onko kyseinen menettely aloitettu luovuttajan varojen selvittämiseksi), ja edellyttäen, että menettely toteutetaan toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/> (5 artiklan 2 kohdan a alakohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Lisäksi, kuten EM:n edustaja istunnossa väitti, 5 artiklaa on tulkittava siten, ettei kannusteta maksukyvyttömyysmenettelyn käyttämiseen väärinkäyttötarkoituksessa, koska jäsenvaltioiden on direktiivin 2001/23 5 artiklan 4 kohdan mukaan toteutettava aiheelliset toimenpiteet vilpillisten maksukyvyttömyysmenettelyjen estämiseksi. Tämän tavoitteen vastainen olisi sellainen direktiivin tulkinta, jossa jäsenvaltioille annetaan harkintavaltaa heikentää työntekijöiden oikeuksia direktiivin 5 artiklan ulkopuolelle jäävien maksukyvyttömyysmenettelyjen (muotojen) yhteydessä jonkin toisen direktiivin 2001/23 säännöksen, kuten 3 artiklan 4 kohdan, nojalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Istunnossa sekä EM:n että FL:n edustajat kiistivät vetoavansa oikeuksien väärinkäyttöön, joskin ne totesivat, että sen arvioiminen on jäsenvaltioiden tuomioistuinten tehtävä; asia, jota unionin tuomioistuin tarkasteli tuomiossaan <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190613">13.6.2019</DATE>, <NAME.CASE>Ellinika Nafpigeia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-664/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:496">EU:C:2019:496</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Unionin oikeuden väärinkäyttöä koskevasta äskettäisestä tarkastelusta ks. julkisasiamies Pikamäen ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>AFMB</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-610/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1010">EU:C:2019:1010</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0072">72</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0082">82</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) – asiassa ei ole vielä annettu tuomiota – ja Leczykiewicz, D., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>Prohibition of abusive practices as a <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>general principle<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="2019" ID="QE0019"/> of EU law<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>, <HT TYPE="ITALIC">Common Market Law Review</HT>, nide 56, 2019, s. 703.</P></NOTE> Se olisi myös ristiriidassa direktiivin 2001/23 systematiikan kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Direktiivin 2001/23 systematiikassa, jota voitaisiin myös nimittää sen sisäiseksi asiayhteydeksi,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pinckernelle</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-535/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:996">EU:C:2016:996</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> sen enempää kuin sen sanamuodossakaan ei siten ole mitään viitteitä siitä, että direktiivin 5 artikla olisi alisteinen joko 3 artiklalle yleisesti tai erityisesti 3 artiklan 4 kohtaan sisältyville säännöksille, jotka koskevat yhtiön tai saman toimialan yhtiöiden yhteisen lisäeläkejärjestelmän mukaisia vanhuuseläkkeitä. Ainoastaan 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltaminen on riippuvainen toisesta unionin oikeuden säädöksestä, nimittäin direktiiviä 2008/94 edeltäneestä direktiivistä 80/987.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Edellä alaviite 16.</P></NOTE> Kuten EM:n kirjallisissa huomautuksissa todettiin, direktiivin 2001/23 5 artiklaan sisältyvä viittaus direktiiviin 2008/94 (sen edeltäjän, direktiivin 80/987, muodossa) vahvistaa entisestään sen asemaa erityissäännöksenä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Direktiivin 2001/23 johdanto-osan seitsemäs perustelukappale kuvastaa tarkoitusta ottaa käyttöön nopea väline antaa jäsenvaltioille harkintavaltaa tietyllä alalla. Siinä todetaan muun muassa, että työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="19770214">14.2.1977</DATE> annettua neuvoston direktiiviä 77/187/ETY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="061" PAGE.FIRST="26" DATE.PUB="1977">EYVL 1977, L 61, s. 26</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> muutettiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>ottaen huomioon – – taloudellisissa vaikeuksissa olevien yritysten toiminnan säilyttämiseen liittyvät lainsäädännölliset suuntaukset jäsenvaltioissa<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Puoltamani lähestymistapa saa tukea lisäksi direktiivin 2001/23 lainsäädäntöhistoriasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Direktiivin 2001/23 5 artiklasta tuli kyseisen direktiivin osa, kun direktiiviä 77/187 muutettiin <DATE ISO="19980629">29.6.1998</DATE> annetun neuvoston direktiivin 98/50/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="201" PAGE.FIRST="88" DATE.PUB="1998">EYVL 1998, L 201, s. 88</REF.DOC.OJ>. Kolmas direktiivi tässä sarjassa on direktiivi 2001/23. Direktiivin 2001/23 3 artiklan 4 kohta otettiin samoin käyttöön direktiivillä 80/987, mutta eläkkeistä säädettiin yleisesti jo direktiivissä 77/187. Sen 3 artiklan 3 kohdassa säädettiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei koske työntekijöiden oikeutta – – yhtiön tai yhtä useamman yhtiön yhteisen lisäeläkejärjestelmän mukaisiin vanhuus- tai työkyvyttömyysetuuksiin taikka jälkeenjääneiden etuuksiin<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>.</P></NOTE> 4 a artiklalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Erityissäännösten käyttöönotto maksukyvyttömyyden osalta ilmenee direktiivin 98/50 johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Kyseinen säännös ei ole enää voimassa.</P></NOTE> Siinä todettiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>maksukyvyttömien yritysten toiminnan säilyttämiseksi olisi nimenomaisesti sallittava, että jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta direktiivin 3 ja 4 artiklaa selvitysmenettelyn yhteydessä tapahtuviin luovutuksiin, ja direktiivin yleisistä säännöksistä olisi sallittava <HT TYPE="ITALIC">tiettyjä</HT> poikkeuksia maksukyvyttömyysmenettelyjen yhteydessä tapahtuviin luovutuksiin<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> (kursivointi tässä).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Lisäksi direktiivin 98/50 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todettiin, että direktiivin tarkoituksena oli muuttaa direktiiviä 77/187 <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>ottaen huomioon<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> muun muassa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotuksessaan <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Plessers</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-509/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:50">EU:C:2019:50</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdasta esittämä arviointi.</P></NOTE> Kuten julkisasiamies Szpunar on äskettäin ihailtavan seikkaperäisesti selittänyt,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ibid.</P></NOTE> tässä oikeuskäytännössä kehitettiin direktiivissä 77/187 säädetyistä takeista poikkeus, jota alun perin perusteltiin konkurssioikeuden <HT TYPE="ITALIC">omaleimaisuudella</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Kursivointi tässä. Ibid., 43 kohta. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot, jotka direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdalla tosiasiallisesti kodifioitiin, olivat tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850207">7.2.1985</DATE>, <NAME.CASE>Abels</NAME.CASE> (<NO.CASE>135/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:55">EU:C:1985:55</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19910725">25.7.1991</DATE>, <NAME.CASE>d’Urso ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-362/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:326">EU:C:1991:326</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19951207">7.12.1995</DATE>, <NAME.CASE>Spano ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-472/93</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1995:421">EU:C:1995:421</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980312">12.3.1998</DATE>, <NAME.CASE>Dethier Équipement</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-319/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:99">EU:C:1998:99</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Komission ehdotuksessa, johon direktiivi 98/50 perustui,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ehdotus neuvoston direktiiviksi työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (COM(94) 300 final) (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="274" PAGE.FIRST="10" DATE.PUB="1994">EYVL 1994, C 274, s. 10</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> myös todettiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>maksukyvyttömien yritysten toiminnan säilyttämisen varmistamiseksi olisi nimenomaisesti sallittava, että jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa direktiivin 3 ja 4 artiklaa luovutuksiin selvitysmenettelyn yhteydessä, ja direktiivin yleisistä säännöksistä olisi sallittava <HT TYPE="ITALIC">tiettyjä</HT> poikkeuksia selvitysmenettelyä edeltävissä maksukyvyttömyyteen liittyvissä luovutuksissa<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>, kun taas talous- ja sosiaalikomitean lausunnossa todettiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>ehdotuksen maksukyvyttömyystilanteita koskevat uudet säännökset ovat tervetullut pyrkimys lisätä joustavuutta<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Talous- ja sosiaalikomitean lausunto ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="133" PAGE.FIRST="13" DATE.PUB="1995">EYVL 1995, C 133, s. 13</REF.DOC.OJ>, 2.10.2 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Lyhyesti sanottuna direktiivin 2001/23 lainsäädäntöhistoriassa ei ole mitään viitteitä siitä, että jouston, joka jäsenvaltioille annetaan maksukyvyttömien yritysten luovuttamisen osalta, oli tarkoitus olla alisteinen sen 3 artiklan 4 kohdassa lueteltuja etuuksia koskeviin, aiemmin olemassa olleisiin yleisiin säännöksiin nähden. Näihin etuuksiin kuuluvat yhtiön tai saman toimialan yhtiöiden yhteisen lisäeläkejärjestelmän mukaiset vanhuusetuudet, joista pääasioissa on kyse. Lisään, että on yksinkertaisesti lainsäädännön logiikan vastaista, että yhdestä ja samasta tilanteesta voitaisiin säätää kahdessa eri säännöksessä, kuten direktiivin 2001/23 3 ja 5 artiklassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Näistä syistä katson, että ensimmäiseen kysymykseen, sellaisena kuin se on muotoiltuna uudelleen, vastataan edellä 44 kohdassa esitetyllä tavalla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toinen kysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Toiseen kysymykseen olisi vastattava siten, että ennakkoratkaisupyynnössä kuvattu maksukyvyttömyysmenettely ei kuulu direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdan aineelliseen soveltamisalaan vaan saman direktiivin 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan aineelliseen soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Vastaus kysymykseen direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdan osalta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vuoksi tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi 5 artiklan 1 kohdan osalta, etenkin kun otetaan huomioon, että direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdan antamista edeltävä oikeuskäytäntö on olennainen 5 artiklan 1 kohdan merkityksen määrittämisen kannalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Plesser (C-509/17, EU:2019:50, 42–47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Kyseisen oikeuskäytännön mukaan ratkaisevat perusteet sen määrittämiselle, onko maksukyvyttömyysmenettely <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>konkurssimenettely tai muu samankaltainen maksukyvyttömyysmenettely luovuttajan varojen selvittämiseksi, [jota] toteutetaan toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa,<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>, ovat olleet kyseisen menettelyn <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/><HT TYPE="ITALIC">yksityiskohdat</HT><QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/> ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/><HT TYPE="ITALIC">päämäärä</HT><QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Kursivointi alkuperäisessä. Julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:241">EU:C:2017:241</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen mukaan on niin, että jotta yrityksen luovutus voi kuulua direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan, kolmen kumulatiivisen edellytyksen on täytyttävä. Luovuttajan on oltava konkurssimenettelyssä tai muussa samankaltaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, tämä menettely on pitänyt aloittaa luovuttajan varojen selvittämiseksi, ja se on toteutettava toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190516">16.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>Plessers</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-509/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:424">EU:C:2019:424</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Asiakirja-aineiston perusteella pääasioissa ei täyty ainoastaan toinen näistä edellytyksistä. Se koskee menettelyn aloittamista luovuttajan varojen selvittämiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Vastaajien edustaja korosti istunnossa, että pääasiassa kyseessä olevalla luovutuksella turvattiin työpaikkoja ja mahdollistettiin liiketoiminnan jatkuminen ja kukoistaminen. Saksan kirjallisissa huomautuksissa todetaan, että Saksan lainsäädännön, sellaisena kuin se on nykyisin voimassa, tavoitteena on säilyttää työntekijöiden työpaikat, ja istunnossa se lisäksi totesi, että maksukyvyttömien yritysten luovutuksensaajien eläkkeitä koskevien velvoitteiden rajaaminen tekee luovutetun yrityksen hankinnasta houkuttelevampaa. Yrityksen hinta olisi muussa tapauksessa korkeampi. Nämä tekijät käyvät ilmi myös ennakkoratkaisupyynnöistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Kuten EM:n kirjallisissa huomautuksissa todettiin, juuri tämän tyyppinen tavoite on kuitenkin suljettu pois direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohtaa koskevassa oikeuskäytännössä. Menettely, jolla pyritään kyseisen yrityksen toiminnan jatkamiseen, ei täytä edellytystä, jonka mukaan menettely aloitetaan luovuttajan varojen selvittämiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190516">16.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>Plessers</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-509/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:424">EU:C:2019:424</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Tätä sovelletaan riippumatta siitä, mitä nimitystä kyseisestä menettelystä käytetään jäsenvaltion lainsäädännössä. Tuomiossa komissio v. Italia<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090611">11.6.2009</DATE> (<NO.CASE>C-561/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:363">EU:C:2009:363</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> unionin tuomioistuin ei näet hyväksynyt Italian hallituksen väitteitä, joilla se perusteli sitä, ettei se ollut pannut direktiiviä 2001/23 täytäntöön <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>kriisitilassa<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> olevien yritysten osalta, siten, että muutoin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>luovutuksensaajaehdokas saattaa päätyä siihen, ettei se hanki yritystä itselleen, jos sen on pidettävä palveluksessaan luovutetun yrityksen ylimääräinen henkilöstö<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ibid., 26 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>En ymmärrä, miten pääasioissa kyseessä olevaa menettelyä voitaisiin pitää minään muuna kuin menettelynä, jolla pyritään turvaamaan yrityksen tai sen elinkelpoisten osien toimintakyky,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Plessers</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-509/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:50">EU:C:2019:50</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> eikä varojen selvittämiseen tähtäävänä menettelynä, jolla pyritään velkojien yhteiseen tyydyttämiseen parhaalla mahdollisella tavalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ibid. Ks. myös julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:241">EU:C:2017:241</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tätä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetään, ennen kuin maksukyvyttömyysmenettely voi kuulua direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdan poikkeuksen soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Huomionarvoisinta on, että menettely kesti ainoastaan neljä kuukautta. Yritys luovutettiin yhdeltä TMD-konsernin tytäryhtiöltä toiselle tässä ajassa ja näin turvattiin yrityksen toiminnan jatkuminen. On kiistatonta, että yritys jatkoi liiketoimintaa samassa osoitteessa ja että sekä luovuttajaa että luovutuksensaaja sitoi sama työehtosopimus. Mikään viranomainen ei ilmeisestikään ole antanut määräystä varojen selvittämisestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Joka tapauksessa, jos maksukyvyttömyysmenettelyyn turvaudutaan usein yritysten uudelleenjärjestelytarkoituksessa, tällöin siinä ei pyritä yrityksen varojen selvittämiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:241">EU:C:2017:241</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0077">77</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Oikeuskäytännössä on jo kauan vakiintuneesti katsottu, että menettelyt, joiden tarkoituksena on yrityksen toiminnan jatkamisen edistäminen, jotta yritys elpyisi, eivät kuulu direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdan aineelliseen soveltamisalaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19951207">7.12.1995</DATE>, <NAME.CASE>Spano ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-472/93</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1995:421">EU:C:1995:421</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), joka on yksi ennakkotapauksista, jotka kodifioitiin direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdalla.</P></NOTE> Näin on pääasioissa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Jos vaadittava arviointi päättyisi tähän, en epäröisi ohjeistaa unionin tuomioistuinta toteamaan, että vastaajien on taattava sekä EM:n että FL:n eläke-etuudet ikään kuin maksukyvyttömyysmenettelyä ei olisi koskaan toteutettu. Huomioon on kuitenkin otettava myös jäsenvaltioille 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa annettu harkintavalta samoin kuin se, miten <DATE ISO="19800117">17.1.1980</DATE> annettuun tuomioon perustuva ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oikeuskäytäntö sopii yhteen tämän kanssa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Vastaus kysymykseen direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan osalta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Totean ensinnäkin, että 5 artiklan 2 kohdan b alakohta on merkityksetön tämän kannalta, koska pääasiassa ei ilmeisestikään ole päätetty <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>työntekijöiden työehtojen muuttamisesta työllisyysmahdollisuuksien turvaamiseksi varmistamalla yrityksen, liikkeen tai [yritys- tai] liiketoiminnan osan toiminnan säilymisen<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Lisäksi unionin tuomioistuin on tähän mennessä arvioinut direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa paljon vähemmän kuin 5 artiklan 1 kohtaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Unionin tuomioistuin on tulkinnut sitä määräyksessä <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150128">28.1.2015</DATE>, <NAME.CASE>Gimnasio Deportivo San Andrés</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-688/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:46">EU:C:2015:46</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomiossa <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090611">11.6.2009</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Italia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-561/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:363">EU:C:2009:363</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Käytän siten sen merkitystä määrittäessäni ohjenuorana tähänastista (rajallista) oikeuskäytäntöä sekä säännöksen sanamuotoa, asiayhteyttä ja tarkoitusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ks. julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Robins ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-278/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:476">EU:C:2006:476</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen mukaan direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>peruslähtökohtana<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/> on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>3 ja 4 artiklan soveltaminen<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090611">11.6.2009</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Italia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-561/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:363">EU:C:2009:363</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämä on johdonmukaista sen vakiintuneen säännön kanssa, että direktiivin 2001/23 säännöksiä, joissa säädetään poikkeuksista luovutuksensaajaa sitoviin oikeuksiin ja velvoitteisiin, on tulkittava suppeasti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ibid., 30 kohta. Ks. myös edellä 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Sekä 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuoto että direktiivin valmisteluasiakirjat osoittavat, että kyseinen säännös lisättiin, jotta jäsenvaltiolle annetaan harkintavaltaa rajoittaa luovuttajan siirtämiä oikeuksia ja velvoitteita, etenkin kun menettelyä <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> aloiteta luovuttajan varojen selvittämiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Valmisteluasiakirjojen osalta viittaan edellä 55 ja 57 kohdassa olevaan aineistoon. Jäsenvaltioille oli tarkoitus ainoastaan sallia <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>tiettyjä poikkeuksia<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> maksukyvyttömien yritysten toiminnan säilyttämiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa edeltävässä johdantokappaleessa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>kun 3 ja 4 artiklaa sovelletaan luovutukseen silloin, kun on aloitettu luovuttajaa koskeva maksukyvyttömyysmenettely (riippumatta siitä, onko kyseinen menettely aloitettu luovuttajan varojen selvittämiseksi) – –<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Tämän sanamuodon voidaan ainoastaan katsoa tarkoittavan sitä, että tässä menettelyssä direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdan nojalla luovutuksensaajille siirtyneitä oikeuksia ja velvoitteita sovelletaan <HT TYPE="ITALIC">kaikkiin</HT> maksukyvyttömyysmenettelyihin, joita ei aloiteta luovuttajan varojen selvittämiseksi, kuten pääasioissa, koska jäsenvaltioille ei ole annettu nimenomaisesti mahdollisuutta säätää toisin, poiketen direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, joka alkaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>jolleivät jäsenvaltiot toisin säädä<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>. Direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa edeltävän johdantokappaleen sanamuoto <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>3 ja 4 artiklaa sovelletaan luovutukseen silloin, kun on aloitettu – – maksukyvyttömyysmenettely<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/>, ei viittaa jäsenvaltioilla olevaan harkintavaltaan vaan tosiseikkoihin perustuviin ja oikeudellisiin edellytyksiin direktiivin 2001/23 3 ja 4 artiklan soveltamiselle, kuten siihen, että on tapahtunut <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>luovutus<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>. Jäsenvaltioiden harkintavalta tulee kuvaan mukaan 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Tämä tulkinta on myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Sellaisena kuin sitä on tarkasteltu edellä 61 ja 62 kohdassa.</P></NOTE> Tästä poikkeavista poikkeustoimenpiteistä, joita jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön sellaisten maksukyvyttömyysmenettelyjen osalta, joita ei ole aloitettu luovuttajan varojen selvittämiseksi, säädetään a alakohdassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Lisäksi Saksan kirjallisissa huomautuksissa todetaan, että Saksan oikeudessa on käytössä rajattu poikkeus, joka koskee ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista hankittuja tulevaisuuteen kohdistuvia oikeuksia ja jolla pyritään turvaamaan yrityksen elpyminen, kuten direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa sallitaan. Juuri rajatut poikkeukset direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohta kattaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen <DATE ISO="19800117">17.1.1980</DATE> antaman tuomion ja myöhemmän oikeuskäytännön voidaan siten katsoa merkitsevän poikkeuksen soveltamista kyseisissä ratkaisuissa direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan aineelliseen soveltamisalaan kuuluviin maksukyvyttömyysmenettelyihin. Tässä yhteydessä on merkityksetöntä, ettei poikkeusta ollut käytössä ennen 5 artiklan sisällyttämistä direktiiviin 2001/23. Jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä direktiivien täytäntöön panemiseksi, edellyttäen, että toimenpiteet ovat oikeudellisesti sitovia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Direktiivi 2001/23 voidaan panna täytäntöön oikeuskäytännöllä. Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19860710">10.7.1986</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Italia</NAME.CASE> (<NO.CASE>235/84</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1986:303">EU:C:1986:303</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Ks. lisäksi Prechal, S., <HT TYPE="ITALIC">Directives in EC Law</HT>, Oxford, Oxford University Press, 2005, s. 78–81. Tekijä korostaa sivulla 79, että merkityksellisen oikeuskäytännön on oltava täsmällistä, julkista ja ennakoitavaa. Sitovien oikeusvaikutusten merkityksestä unionin oikeuden täytäntöönpanossa ks. ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Safeway</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-171/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:272">EU:C:2019:272</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden tuomioistuinten on mukautettava oikeuskäytäntönsä unionin oikeuden noudattamiseksi. Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Bauer ja Willmeroth</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-569/16 ja C-570/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:871">EU:C:2018:871</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Sillä ei ole merkitystä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oikeuskäytäntö juontaa juurensa <DATE ISO="19800117">17.1.1980</DATE> eli ennen direktiivin 2001/23 voimaantuloa annetusta tuomiosta, koska direktiivi voidaan panna täytäntöön jäsenvaltion oikeuteen jo sisältyvillä säännöksillä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19920520">20.5.1992</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Alankomaat</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-190/90</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:225">EU:C:1992:225</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jossa direktiivin tehokas täytäntöönpano turvattiin sellaisten säännösten muodostamalla kokonaisuudella, joista osa oli annettu ennen direktiivin voimaantuloa. Ks. Prechal, S., <HT TYPE="ITALIC">Directives in EC Law</HT>, Oxford, Oxford University Press, 2005, s. 77. Ks. äskettäin esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150611">11.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Puola</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-29/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:379">EU:C:2015:379</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kuten jäljempänä vastauksessani kolmanteen kysymykseen kuitenkin selitän, täytäntöönpano oikeuskäytännön keinoin voi olla ongelmallista unionin oikeuteen sisältyvien oikeusvarmuutta koskevien vaatimusten kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Joka tapauksessa näistä syistä ehdotan, että toiseen kysymykseen, sellaisena kuin se on muotoiltuna uudelleen, vastataan edellä 60 kohdassa esitetyllä tavalla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kolmas kysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Kolmanteen kysymykseen, sellaisena kuin se on muotoiltu edellä uudelleen, olisi vastattava siten, että 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa sallitaan jäsenvaltion lainsäädäntöön sisältyvä rajoitus, jonka seurauksena luovutuksensaaja ei ole vastuussa lisäeläke-etuuksista, jotka perustuvat ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista täyttyneisiin työskentelykausiin, jos nämä etuudet ovat oikeudellisesti sitovia,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191007">7.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Safeway</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-171/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:839">EU:C:2019:839</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> jolloin kyseisillä työntekijöillä on jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeus ryhtyä toimenpiteisiin ja vedota näihin oikeuksiin jäsenvaltion tuomioistuimissa turvatakseen sen, että luovuttaja maksaa merkitykselliset eläke-etuudet.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191007">7.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Safeway</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-171/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:839">EU:C:2019:839</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Joka tapauksessa on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia todentaa, onko jäsenvaltio käyttänyt sille direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa annettua harkintavaltaa oikeuskäytännön välityksellä oikeusvarmuuden takaamiseksi edellytettävällä täsmällisyydellä ja selvyydellä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>TMD Friction GmbH:n tapaus ei selvästikään täytä näitä edellytyksiä EM:n osalta, koska – kuten EM:n kirjallisissa huomautuksissa esitettiin – eläke-etuuksissa ei ollut kyse luovutushetkellä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>erääntyvistä<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/> (ranskaksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>dues<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>) etuuksista, kuten direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuodossa edellytetään, sillä eläke-etuuksiin oikeuttava tapahtuma eli se, että EM saavuttaa eläkeiän, ei ollut toteutunut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Sitä vastoin FL:n tapaus on monimutkaisempi, koska hän on <HT TYPE="ITALIC">entinen</HT> työntekijä. Vaikka FL saavutti eläkeiän maksukyvyttömäksi julistamisen jälkeen (ja siirtyi eläkkeelle <DATE ISO="20150731">31.7.2015</DATE>), asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että FL:n eläke-etuudet olivat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>lopullisesti saavutettuja<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/> maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisajankohtana. On näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia ratkaista, oliko FL:llä oikeus turvata kyseessä olevien lisäeläke-etuuksien saaminen maksukyvyttömyysmenettelyn alkaessa maksukyvyttömältä luovuttajalta edellä 80 kohdassa kuvatulla tavalla. Jos oli, luovutuksensaajan vapauttaminen velvoitteesta maksaa kyseiset etuudet on direktiivin 2001/23 mukaista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>erääntyvät<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/> voidaan tulkita vain siten, että sillä tarkoitetaan ajankohtaa, jona työntekijällä on oikeus saada vanhuusetuuksia, esimerkiksi sen tapahtuman toteutuessa, joka antaa oikeuden näihin etuuksiin. Jos hyväksyttäisiin Saksan kirjallisissa huomautuksissaan esittämät väitteet siitä, että tulevaisuuteen kohdistuvaa oikeutta koskeva velvoite <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>erääntyy<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>, kun luovuttajalle syntyy taloudellinen rasite (toisin sanoen ennen maksukyvyttömyyttä), tämä johtaisi mahdottomaan tilanteeseen maksukyvyttömyyden yhteydessä tehtävän varojen jakamisen kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Sen lisäksi, että se on ristiriidassa direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuodon kanssa, se on myös oikeusvarmuuden ja velkojien yhdenvertaisuusperiaatteen kitkattoman toiminnan vastaista. Kuten EM:n kirjallisissa huomautuksissa todettiin, koska EM ei ole vielä siirtynyt eläkkeelle, hänelle aiheutuneen menetyksen määrän voidaan ainoastaan arvioida nousevan 430 euroon kuukaudessa – mikä ei suinkaan ole vähäpätöinen summa –, kun lisäeläkkeen arvioitu määrä olisi <FT TYPE="NUMBER">1300</FT> euroa kuukaudessa. Tämä poikkeaa FL:lle aiheutuneiden menetysten, joiden määräksi arvioidaan 149,98 euroa, perustana olevista hyvin tarkoista laskelmista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>erääntyvät<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/> on lisäksi tulkittava suppeasti, koska sillä rajoitetaan direktiivin 2001/23 mukaisia työntekijöiden oikeuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Ks. edellä 71 kohta.</P></NOTE> Sitä on myös tulkittava ottaen asianmukaisesti huomioon ennaltaehkäiseviä uudelleenjärjestelyjä koskevista puitteista, veloista vapauttamisesta ja elinkeinotoiminnan harjoittamiskiellosta sekä toimenpiteistä uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevien menettelyjen tehostamiseksi ja direktiivin (EU) 2017/1132 muuttamisesta <DATE ISO="20190620">20.6.2019</DATE> annettu neuvoston direktiivi 2019/1023 (direktiivi uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="172" PAGE.FIRST="18" DATE.PUB="2019">EUVL 2019, L 172, s. 18</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> joka jäsenvaltioiden on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään <DATE ISO="20210717">17.7.2021</DATE>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>34 artikla. Kuten ratkaisuehdotuksessani <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pinckernelle</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-535/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:996">EU:C:2016:996</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) totesin, unionin toimenpiteiden tulkinnassa asiayhteyteen kuuluu myös sellainen unionin lainsäädäntö, joka asiallisesti liittyy tulkittavaan säännökseen.</P></NOTE> Siinä säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>tässä direktiivissä säädettyjen ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteet eivät saisi vaikuttaa velalliseen kohdistuviin työeläkejärjestelmistä johtuviin saataviin ja oikeuksiin, jos kyseiset saatavat ja oikeudet ovat kertyneet ennen uudelleenjärjestelyä<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Johdanto-osan 20 perustelukappale.</P></NOTE> Tämä viittaa direktiivin 2001/23 tulkintaan, jossa maksimoidaan uudelleenjärjestelyn kohteena olevien yritysten luovutuksensaajien eläkkeitä koskevat velvoitteet niiden minimoimisen sijaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="19"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Oikeusvarmuus velvoittaa jäsenvaltion tuomioistuimen kaikissa tapauksissa varmistamaan, onko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, joka perustuu <DATE ISO="19800117">17.1.1980</DATE> annettuun tuomioon, käytetty pätevästi direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä rajoitusmahdollisuutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150611">11.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Puola</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-29/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:379">EU:C:2015:379</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on äskettäin vahvistanut eläke-etuuksien laskennan yhteydessä, että oikeusvarmuuden periaatetta on noudatettava erityisen tarkasti silloin, kun on kyse sääntelystä, jolla saattaa olla taloudellisia seurauksia, mikä edellyttää, että yksityisille unionin oikeudessa annetut oikeudet pannaan täytäntöön riittävän täsmällisesti, selkeästi ja ennakoivasti, jotta asianomaiset henkilöt voivat saada täsmällisesti selville oikeutensa ja velvollisuutensa ja ryhtyä niiden johdosta toimenpiteisiin sekä vedota niihin tarvittaessa kansallisissa tuomioistuimissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191007">7.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Safeway</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-171/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:839">EU:C:2019:839</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on työsuhteessa olevien työntekijöiden oikeuksia koskeviin direktiiveihin sisältyvien poikkeusten yhteydessä samoin katsonut, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>silloin kun unionin oikeudessa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus valita, poikkeavatko ne jonkin direktiivin tietyistä säännöksistä, niillä on velvollisuus käyttää harkintavaltaansa noudattaen unionin yleisiä oikeusperiaatteita, muiden muassa oikeusvarmuuden periaatetta. Tällöin kyseisen periaatteen vaatimusten täyttämiseksi säännökset, joilla sallitaan mahdollisuus poiketa direktiivillä asetetuista periaatteista, on pantava täytäntöön vaadittavan täsmällisesti ja selvästi.<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101021">21.10.2010</DATE>, <NAME.CASE>Accardo ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-227/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:624">EU:C:2010:624</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Asiakirja-aineistosta ilmenee, ja komission asiamies vahvisti tämän istunnossa, että Saksan direktiivin 2001/23 täytäntöön panemiseksi toteuttamat aktiiviset toimenpiteet ovat keskittyneet BGB 613a §:n ympärille. Istunnossa syntyi vaikutelma, että direktiivin 2001/23 5 artiklan ja Saksassa toteutettujen maksukyvyttömyyttä koskevien lainsäädäntötoimien välillä ei ole yhteyttä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siten sitäkin suuremmalla syyllä varmistuttava edellä 87 ja 88 kohdassa tarkasteltujen periaatteiden noudattamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Näistä syistä kolmanteen kysymykseen olisi vastattava edellä 80 kohdassa esitetyllä tavalla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">4.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Neljäs kysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Neljänteen kysymykseen, sellaisena kuin se on muotoiltuna uudelleen, olisi vastattava siten, että direktiivin 2008/94 8 artiklan vaatimusten täyttäminen jäsenvaltion lainsäädännössä on ennakkoedellytys direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltamiselle. Entiselle työntekijälle maksettavien ammatillisten lisäeläkkeiden määrän vähennystä hänen entisen työnantajansa maksukyvyttömyyden johdosta on pidettävä ilmeisen suhteettomana, kun entinen työntekijä saa vähemmän kuin puolet niistä etuuksista, jotka hänelle kertyneiden oikeuksien perusteella kuuluvat, tai kun kyseinen entinen työntekijä jo elää tai joutuisi elämään tämän vähentämisen johdosta Eurostatin kyseistä jäsenvaltiota varten määrittämän köyhyysriskirajan alapuolella, minkä ratkaiseminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Direktiivin 2008/94 8 artiklan asema ennakkoedellytyksenä direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdassa luovutuksensaajille asetettujen velvoitteiden lieventämiselle käy kiistattomasti ilmi direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuodosta ja siihen sisältyvästä ilmauksesta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>edellyttäen, että<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="20"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Kuten edellä selitettiin, direktiivin 2008/94 8 artikla on mahdollisesti merkityksellinen ainoastaan FL:n tapauksessa, koska direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa sallitaan ainoastaan sellaisten saatavien poissulkeminen, jotka <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>erääntyvät<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/> ennen luovutusta tai maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista, ja siinä edellytetään lisäksi, että jäsenvaltion lainsäädännössä annetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>vähintään<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/> direktiivin 2008/94 <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/>mukainen suoja<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>. Tuomiosta Robins ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070125">25.1.2007</DATE> (<NO.CASE>C-278/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:56">EU:C:2007:56</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> lähtien oikeuskäytännössä on käytetty oikeasuhteisuuden arviointia, jonka mukaan ammatillisessa lisäeläkejärjestelmässä kertyneisiin eläkeoikeuksiin perustuvista vanhuusetuuksista on taattava vähintään 50 prosenttia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Ibid., 57 ja 59 kohta.</P></NOTE> Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että 8 artiklalla pyritään turvaamaan työtekijöiden pitkän aikavälin edut, koska tällaiset edut välittömien tai tulevaisuuteen kohdistuvien oikeuksien osalta ulottuvat periaatteessa koko eläkkeen keston ajalle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161124">24.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>Webb-Sämann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-454/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:891">EU:C:2016:891</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>On tärkeää huomata, että edellä kuvattu tuomiossa Robins ym. vahvistettu periaate on kehittynyt edelleen, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen <DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE> antama tuomio Pensions-Sicherungs-Verein. Unionin tuomioistuin totesi siinä seuraavaa:</TXT><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>direktiivin 2008/94 8 artiklaa on tulkittava siten, että entiselle työntekijälle maksettavien ammatillisten lisäeläke-etuuksien määrän vähennystä hänen entisen työnantajansa maksukyvyttömyyden johdosta on pidettävä ilmeisen suhteettomana, vaikka asianomainen saakin vähintään puolet niistä etuuksista, jotka hänelle kertyneiden oikeuksien perusteella kuuluvat, kun kyseinen entinen työntekijä jo elää tai joutuisi elämään tämän vähentämisen johdosta Eurostatin kyseistä jäsenvaltiota varten määrittämän köyhyysriskirajan alapuolella<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Pensions-Sicherungs-Verein</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-168/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1128">EU:C:2019:1128</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Vaikka tämän todentaminen on jäsenvaltion tuomioistuimen tehtävä, koska FL vaatii vastaajalta ainoastaan lisäeläkettä, joka on 149,48 euroa suurempi kuin eläke, jota hän tällä hetkellä saa, tämä raja vaikuttaisi täyttyvän, etenkin kun FL:n kirjallisissa huomautuksissa todetaan, että menetys on ainoastaan 12,8 prosenttia. Lisäksi FL:n kirjallisissa huomautuksissa esitettyä väitettä, jonka mukaan FL:n kaltaisten työntekijöiden yrityksen toiminnan jatkumisen turvaamiseksi tekemät myönnytykset ovat merkityksellisiä oikeasuhteisuuden arvioinnin kannalta, ei hyväksytä oikeuskäytännössä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Korostan kuitenkin, että direktiivin 2008/94 8 artiklaan sisältyvä velvoite on olennainen vähimmäistae työntekijöiden suojasta heidän työnantajansa maksukyvyttömyystilanteessa (johdanto-osan kolmas perustelukappale). Direktiivin 2008/94 8 artikla sitoo jäsenvaltioita riippumatta jäsenvaltioiden käyttöön ottamista järjestelyistä luovutuksensaajien osalta, kun kyse on yleisesti direktiivin 2001/23 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisten vanhuus-, työkyvyttömyys- tai perhe-etuuksien siirtymisestä ja jäsenvaltioille 3 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tällaisten etuuksien osalta yleisesti asetetuista vähimmäisvelvoitteista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Direktiivin 2008/94 8 artikla on tiivistetysti backstop-tae, jonka nojalla jäsenvaltioiden on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>taattava työntekijöille – – kyseisessä säännöksessä edellytetty vähimmäissuoja<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-168/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1128">EU:C:2019:1128</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen.</P></NOTE> Tunnusomaista tälle velvoitteelle on sellaisen suojan antaminen, joka on taloudellisesti täysin riippumaton maksukyvyttömästä luovuttajasta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Kuten selitettiin julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotuksessa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Webb-Sämann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-454/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:657">EU:C:2016:657</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0077">77</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Se on työntekijän turvana riippumatta järjestelyistä, joita jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön direktiivin 2001/23 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti eläkkeiden osalta. Tämä vastaa yhtä niin kutsuttujen rakenneuudistusdirektiivien 1970-luvulta peräisin olevaa keskeistä tavoitetta: rakenneuudistustoimien negatiivisten sosiaalisten seurausten vähentämistä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>Laajemmasta arvioinnista ks. julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Plessers</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-509/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:50">EU:C:2019:50</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="21"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Neljänteen kysymykseen, sellaisena kuin se on uudelleen muotoiltuna, olisi siten vastattava edellä 91 kohdassa esitetyllä tavalla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Ehdotan näin ollen, että ennakkoratkaisukysymyksiin, sellaisina kuin ne ovat uudelleen muotoiltuina, vastataan seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Kun jäsenvaltion lainsäädännössä rajoitetaan työntekijöiden ammatillisia lisäeläke-etuuksia, joista yrityksen luovutuksensaaja on vastuussa, luovuttajan maksukyvyttömyyden vuoksi, tällaisten työntekijöiden oikeuksista luovutuksensaajiin nähden säädetään ensisijaisesti työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="20010312">12.3.2001</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY 5 artiklassa.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Pääasioissa kyseessä oleva maksukyvyttömyysmenettely kuuluu direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan aineelliseen soveltamisalaan.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa sallitaan jäsenvaltion lainsäädäntöön sisältyvä rajoitus, jonka seurauksena luovutuksensaaja ei ole vastuussa lisäeläke-etuuksista, jotka perustuvat ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista täyttyneisiin työskentelykausiin, jos nämä etuudet ovat oikeudellisesti sitovia siinä mielessä, että kyseisillä työntekijöillä on jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeus ryhtyä toimenpiteisiin ja vedota näihin oikeuksiin jäsenvaltion tuomioistuimissa turvatakseen sen, että luovuttaja maksaa merkitykselliset eläke-etuudet. On ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia todentaa, onko jäsenvaltio käyttänyt sille direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa annettua harkintavaltaa oikeuskäytännön välityksellä oikeusvarmuuden takaamiseksi edellytettävällä täsmällisyydellä ja selvyydellä.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa <DATE ISO="20081022">22.10.2008</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/94/EY 8 artiklan vaatimusten täyttäminen jäsenvaltion lainsäädännössä on ennakkoedellytys direktiivin 2001/23 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltamiselle. Entiselle työntekijälle maksettavien ammatillisten lisäeläkkeiden määrän vähennystä hänen entisen työnantajansa maksukyvyttömyyden johdosta on pidettävä ilmeisen suhteettomana, kun entinen työntekijä saa vähemmän kuin puolet niistä etuuksista, jotka hänelle kertyneiden oikeuksien perusteella kuuluvat, tai kun kyseinen entinen työntekijä jo elää tai joutuisi elämään tämän vähentämisen johdosta Eurostatin kyseistä jäsenvaltiota varten määrittämän köyhyysriskirajan alapuolella, minkä ratkaiseminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>