(1)

Oikeudenmukaisen verotuksen varmistaminen sisämarkkinoilla ja pääomamarkkinaunionin moitteeton toiminta ovat unionin politiikan keskeisiä painopistealueita. Tässä yhteydessä on ratkaisevan tärkeää poistaa rajatylittävien sijoitusten esteitä samalla kun torjutaan veropetoksia ja verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä. Tällaisia esteitä ovat esimerkiksi tehottomat ja suhteettoman raskaat menettelyt, joilla huojennetaan rajoitetusti verovelvollisilta sijoittajilta julkisen kaupankäynnin kohteena olevista osakkeista tai joukkovelkakirjoista maksetuista osinko- tai korkotuloista tulon lähteellä liikaa perittyjä veroja. Lisäksi joissakin tapauksissa on osoittautunut, että nykytilanteessa ei pystytä riittävästi estämään toistuvia veropetosten, veronkierron ja verovälttelyn riskejä, mistä ovat osoituksena lukuisat tapaukset, joissa on käytetty useita veronpalautusjärjestelmiä ja petokset, joihin liittyy osinkokeinottelua tai osinkojen riistoa (cum ex- ja cum cum -järjestelyt). Sen vuoksi tällä direktiivillä pyritään tekemään lähdeveromenettelyistä tehokkaampia ja samalla suojaamaan niitä veropetosten ja verotukseen liittyvien väärinkäytösten riskiltä.

(2)

Jäsenvaltioiden valmiuksia ehkäistä ja torjua veropetoksia ja verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä heikentää tällä hetkellä sijoittajia koskevien luotettavien ja oikea-aikaisten tietojen puute; näiden valmiuksien vahvistamiseksi on tarpeen säätää mahdollisuudesta ottaa käyttöön arvopapereihin tehtäviin rajatylittäviin sijoituksiin liittyvien liikaa perittyjen lähdeverojen huojentamista koskeva yhteinen kehys, joka kestää veropetosten ja verotukseen liittyvien väärinkäytösten riskiä. Kyseinen kehys johtaisi jäsenvaltioissa sovellettavien eri huojennusmenettelyjen lähentämiseen ja samalla sillä varmistettaisiin avoimuus ja varmuus sijoittajien henkilöllisyydestä tapauksen mukaan arvopaperien liikkeeseenlaskijoille, lähdeveroasiamiehille, arvopaperien säilyttäjille ja jäsenvaltioille. Kehyksen olisi tämän vuoksi tukeuduttava automatisoituihin menettelyihin, kuten verotuksellista kotipaikkaa koskevan todistuksen digitalisointiin sekä menettelyn että muodon osalta. Kehyksen olisi myös oltava riittävän joustava, jotta siinä voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon eri jäsenvaltioissa sovellettavat erilaiset järjestelmät ja samalla tarjota asianmukaiset väärinkäytön vastaiset välineet veropetosten, veronkierron ja verovälttelyn riskin lieventämiseksi. Tässä suhteessa on tarpeen ottaa huomioon veroviranomaisten erilaiset lähestymistavat sen mukaan, mikä huojennusjärjestelmä on käytössä. Järjestelmässä, jossa huojennus myönnetään tulon lähteellä, veroviranomaiset voivat saada asiaankuuluvat tiedot sijoittajista ja maksuketjusta vasta huojennuksen soveltamisen jälkeen. Jos sitä vastoin sovelletaan palautusjärjestelmää, veroviranomaisten on ratkaisevan tärkeää saada riittävät tiedot jo ennen huojennuksen soveltamista voidakseen arvioida, olisiko huojennus myönnettävä. Molempiin huojennusjärjestelmiin vahvistetaan arvopaperien säilyttäjän vastuuta koskevat säännöt niitä tapauksia varten, joissa myönnetty huojennus on perusteeton. Tällä direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltion mahdollisuutta säännellä keinoja, joilla varmennetut arvopaperien säilyttäjät saavat takaisin tässä direktiivissä asetettuihin vaatimuksiin mukautuessaan tai niitä noudattaessaan maksamansa rahallisen panostuksen.

(3)

Kun otetaan huomioon mainitut erot ja myös suhteellisuusperiaate, tämän direktiivin säännökset, jotka koskevat varmennettujen arvopaperien säilyttäjien kansallisia rekistereitä ja raportointivelvollisuuksia, eivät saisi sitoa jäsenvaltioita, joilla on käytössä kattava veron huojentamista tulon lähteellä koskeva järjestelmä ja joiden markkina-arvosuhde on alle tietyn tässä direktiivissä määritellyn kynnysarvon. Tavoite edistää tehokkaita ja vankkoja järjestelmiä liikaa perityn lähdeveron huojentamiseksi sisämarkkinoilla olisi katsottava saavutetuksi, kun jäsenvaltiot, jotka edelleen ylläpitävät kansallista veron huojentamista tulon lähteellä koskevaa järjestelmäänsä, täyttävät molemmat tässä direktiivissä vahvistetut kriteerit. Ensiksi markkina-arvoa koskevan perusteen olisi oltava kytköksissä talouden kokoon ja mahdolliseen osingonmaksuasteikkoon. Alhainen markkina-arvo merkitsee sitä, että osinkoja jaetaan vain vähän, minkä vuoksi verotukseen liittyvien väärinkäytösten riski on pienempi. Kun jäsenvaltio saavuttaa tai ylittää markkina-arvosuhdetta tietyksi ajanjaksoksi koskevan raja-arvon, tämän direktiivin yhteisiä sääntöjä olisi sovellettava, ja niitä olisi sovellettava edelleen riippumatta siitä, laskeeko sen markkina-arvosuhde kyseisen raja-arvon alapuolelle milloin tahansa sen jälkeen. Toiseksi veron huojentamista tulon lähteellä koskevien kattavien järjestelmien, jotka mahdollistavat asianmukaisen verokannan soveltamisen maksuhetkellä yksinkertaisella ja tehokkaalla tavalla, olisi katsottava vastaavan tässä direktiivissä säädettyä veron huojentamista tulon lähteellä koskevaa järjestelmää. Kyseisillä kahdella kriteerillä voidaan yhdessä varmistaa, että sijoittajilla on koko sisämarkkinoilla tosiasiallinen mahdollisuus käyttää tehokkaita lähdeveron huojennusmenettelyjä kaikissa jäsenvaltioissa. Niiden jäsenvaltioiden osalta, joilla on suhteellisen pienet osakemarkkinat ja joiden kansallinen veron huojentamista tulon lähteellä koskeva järjestelmä on riittävän tehokas, vaatimusta kyseisten järjestelmien muuttamista ei pidetä oikeasuhteisena. Lisäksi koska tämän direktiivin yhteiset säännöt kattaisivat lähes koko sisämarkkinat, asianmukainen lähentymisen taso toteutuisi.

(4)

Tällä direktiivillä yhdenmukaistetaan sijoittajien pääsy huojennusjärjestelmien piiriin kaikissa jäsenvaltioissa säätämällä yhteisestä veron huojentamista tulon lähteellä koskevasta järjestelmästä ja yhteisestä nopean palautuksen järjestelmästä siten, että jäsenvaltioilla on kuitenkin tietyin edellytyksin ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden talouksien kehityserot mahdollisuus säilyttää veron huojentamista tulon lähteellä koskevan kansallisen järjestelmänsä, ja varmistaen samalla huojennusjärjestelmiin pääsyn jäsenvaltioissa. Joka tapauksessa asianomaiset jäsenvaltiot, jotka katsoisivat aiheelliseksi esimerkiksi vahvistaa veropetosten ja verotukseen liittyvien väärinkäytösten torjuntaa koskevia välineitään, voisivat kuitenkin riskinarviointiperusteista riippuen soveltaa tässä direktiivissä säädettyjä välineitä.

(5)

Jotta veron huojentamista tulon lähteellä koskevaa kansallista järjestelmää voidaan pitää kattavana, sen olisi sisällettävä useita tässä direktiivissä säädettyjä keskeisiä erityispiirteitä. Sen olisi oltava laajalti sellaisten luonnollisten henkilöiden tai yksikköjen käytettävissä, joilla on oikeus tällaiseen huojennukseen, ja siinä olisi myönnettävä huojennuksia niihin oikeutetuille verovelvollisille, lukuun ottamatta tapauksia, joissa jäsenvaltion vaatimia tietoja ei ole ilmoitettu. Lähtökohtaisesti ei muita kuin 12, 13 tai 15 artiklassa tarkoitettuja tietoja ei saisi vaatia. Veron huojentamista tulon lähteellä koskevan kansallisen järjestelmän olisi oltava käytettävissä sekä suorien että epäsuorien sijoitusten osalta, eikä sen käytölle saisi olla muita kuin 11 artiklan 2 kohdassa säädettyjä esteitä. Veron huojentamista tulon lähteellä koskeva kansallinen järjestelmä ei näin ollen saisi tarjota pelkästään oikeudellista mahdollisuutta saada huojennus, vaan huojennus olisi myös tosiasiallisesti myönnettävä tapauksissa, joissa verovelvollisella on siihen oikeus. Veron huojentamista tulon lähteellä koskevassa kansallisessa järjestelmässä ei saisi asettaa lisävelvoitteita, kuten rinnakkaista raportointijärjestelmää. Jäsenvaltion olisi vahvistettava säännöt, jotka koskevat lähdeverotulojen menetyksestä johtuvaa vastuuta, ja seuraamukset, joita sovelletaan kyseistä veron huojentamista tulon lähteellä koskevaa järjestelmää koskevien kansallisten säännösten rikkomiseen. Markkina-arvosuhdetta koskevan edellytyksen osalta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi annettava teknisten sääntelystandardien mukaisesti vaaditut tiedot. Jos jäsenvaltio ei täytä tai ei enää täytä vähintään toista kahdesta edellytyksestä, jotka koskevat kattavaa veron huojentamista tulon lähteellä koskevaa järjestelmää ja markkina-arvosuhteen kynnysarvoa, sen olisi saatettava kaikki tämän direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(6)

Oikeasuhteisen lähestymistavan varmistamiseksi tämän direktiivin olisi katettava liikaa perittyjen lähdeverojen huojennusmenettelyt vain niissä jäsenvaltioissa, jotka perivät käteisosingoista tai osakkeina jaettavista osingoista eri lähdeverokannan mukaisesti yksittäisen sijoittajan verotuksellisesta kotipaikasta riippuen. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on myönnettävä huojennus, jos korkeampaa verokantaa on sovellettu tilanteessa, johon sovelletaan alempaa verokantaa. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus panna täytäntöön samankaltaisia menettelyjä, jotka koskevat korkojen maksamista rajoitetusti verovelvollisille julkisen kaupankäynnin kohteena olevista joukkovelkakirjoista, jotta voidaan parantaa asiaa koskevan huojennusmenettelyn tehokkuutta ja varmistaa, että verovelvolliset noudattavat vaatimuksia paremmin. Tässä direktiivissä tarkoitetut menettelyt eivät koske jäsenvaltioita, jotka eivät tarvitse osinkojen tai tapauksen mukaan korkojen liikaa perityn lähdeveron huojennusmenettelyjä. Jos liikaa perittyjen lähdeverojen huojentaminen on tarpeen ja jotta voidaan varmistaa yhteinen pääsy liikaa perittyjen lähdeverojen huojennusten piiriin, tällä direktiivillä olisi säädettävä veron huojentamista tulon lähteellä koskevasta yhteisestä järjestelmästä ja nopeasta palautusjärjestelmästä, jotka jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön.

(7)

Koska sijoittajat voivat olla sijoittautuneina mihin tahansa jäsenvaltioon, verotuksellista kotipaikkaa koskevaan yhteiseen digitaaliseen todistukseen, jäljempänä ’eTRC-todistus’, liittyviä sääntöjä olisi sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa. Sen varmistamiseksi, että kaikilla unionin verovelvollisilla on käytettävissään yhteinen, asianmukainen ja tehokas todiste verotuksellisesta kotipaikastaan, jäsenvaltioiden olisi käytettävä automaattisia menettelyjä verotuksellista kotipaikkaa koskevien todistusten myöntämiseksi, kun sovelletaan veron huojentamista tulon lähteellä koskevaa järjestelmää, veron huojentamista tulon lähteellä koskevaa kattavaa järjestelmää, nopeaa palautusjärjestelmää tai tavallista palautusjärjestelmää, jotta saadaan huojennus liikaa peritystä lähdeverosta, joka peritään julkisen kaupankäynnin kohteena olevista osakkeista maksetuista osingoista tai tapauksen mukaan korosta, joka on maksettu julkisen kaupankäynnin kohteena olevista joukkovelkakirjoista. Lisäksi eTRC-todistukset olisi myönnettävä samansisältöisinä ja samassa tunnistettavassa ja hyväksyttävässä digitaalisessa muodossa.

(8)

Tehokkuuden lisäämiseksi eTRC-todistuksen olisi katettava mahdollisimman suuri osa sitä kalenterivuotta tai verovuotta, kuten kahdelle eri kalenterivuodelle jakautuvaa verovuotta tai kalenterivuotta pidempää verovuotta, jolle todistus on myönnetty, ja sen olisi oltava voimassa kotipaikan todistamiseksi kyseisen katetun ajan. Todistuksen myöntäneiden jäsenvaltioiden olisi voitava mitätöidä eTRC-todistus joko kokonaisuudessaan tai osittain, jos veroviranomaisilla on näyttöä siitä, että verovelvollinen ei asu todistuksen myöntäneessä jäsenvaltiossa koko tai osan sitä aikaa, jonka todistus kattaa. Jotta unionin yksiköt voitaisiin tunnistaa tehokkaasti, eTRC-todistuksessa olisi oltava verotunniste tai, jos sellaista ei ole, jos esimerkiksi asianomainen jäsenvaltio ei anna tällaista tunnistetta verovelvollisille, verotuksellisesti tehtävältään vastaava tieto. Jos eTRC-todistuksen myöntävällä viranomaisella on tällaiset tiedot, eTRC-todistuksen olisi sisällettävä lisäksi eurooppalainen yksilöivä tunniste, jäljempänä ’EUID-tunniste’, oikeushenkilötunnus, jäljempänä ’LEI’, tai mikä tahansa oikeushenkilön rekisterinumero, joka on voimassa koko todistuksen kattaman ajan. Lisäksi siinä tapauksessa, että luonnollisella henkilöllä ei ole verotunnistetta, koska asuinjäsenvaltio ei anna tällaisia tunnisteita verovelvollisille, olisi oltava mahdollista säätää myös verotuksellisesti tehtävältään vastaavan tunnisteen käytöstä. Käytettyjen tunnisteiden olisi oltava voimassa koko todistuksen kattaman ajan.

(9)

eTRC-todistuksessa olisi tarvittaessa oltava viittaus siihen kaksinkertaista verotusta koskevaan sopimukseen, jonka osalta verovelvollinen pyytää, että hänen verotukselliseksi kotipaikakseen katsotaan todistuksen myöntävä jäsenvaltio. Jotta lähdejäsenvaltio voisi tunnustaa eTRC-todistuksen päteväksi todisteeksi verotuksellisesta kotipaikasta, on olennaisen tärkeää, että kun liikaa perityn lähdeveron huojentamista haetaan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräysten nojalla, eTRC-todistuksessa mainitaan sovellettava kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus. Todistuksen myöntävän viranomaisen olisi voitava mainita tietyssä eTRC-todistuksessa useampia kuin yksi sovellettava kaksinkertaista verotusta koskeva sopimus. Vaikka eTRC-todistus on tarkoitettu ensisijaisesti lähdeveromenettelyjen toteuttamista varten, sillä voisi myös olla laajempi soveltamisala, ja sen avulla voitaisiin todistaa verotuksellinen kotipaikka muitakin kuin lähdeveromenettelyjä varten. Lähdeveron huojennusmenettelyjä varten myönnetyn eTRC-todistus ei saisi sisältää lisätietoja. eTRC-todistus on tarkoitus myöntää ainoastaan kerran kalenterivuoden aikana tai kerran verovuoden aikana, vaikka sama verovelvollinen sijoittaisi useaan kertaan samoihin lähdejäsenvaltioihin, kunhan verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka pysyy samana.

(10)

Liikaa perityn lähdeveron tehokkaampaan huojentamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi unionissa olisi otettava käyttöön yhteiset menettelyt, joiden avulla voidaan saada selkeät ja turvalliset tiedot sijoittajan henkilöllisyydestä nopeasti erityisesti silloin, kun sijoittajapohja on laaja eli kyseessä ovat sijoitukset julkisen kaupankäynnin kohteena oleviin arvopapereihin, jolloin yksittäisten sijoittajien tunnistaminen on haastavaa. Tällaisten menettelyjen olisi myös mahdollistettava asianmukaisen verokannan soveltaminen maksuhetkellä (veron huojentaminen tulon lähteellä) tai mahdollisen liikaa perityn veron nopea palauttaminen. Koska rajatylittäviin sijoituksiin liittyy yleensä arvopaperien säilyttäjien maksuketju, asiaankuuluvilla menettelyillä olisi myös voitava jäljittää ja tunnistaa säilyttäjien ketju ja siten tulovirta arvopaperin liikkeeseenlaskijasta rekisteröityyn omistajaan sekä tiedot taustalla olevasta sijoittajasta. Yleisimpiin sijoitusjärjestelytyyppeihin kuuluu yleensä säilyttäjäpankki tai muu sijoitusyksikkö, kuten välittäjä, joka pitää arvopapereita hallussaan omissa nimissään taustalla olevan sijoittajan puolesta. Tällaisissa järjestelyissä taustalla olevaa sijoittajaa pidettäisiin arvopaperien rekisteröitynä omistajana. Jäsenvaltioiden, jotka perivät arvopaperituloista lähdeveroa ja myöntävät huojennuksen liikaa peritystä lähdeverosta ja joilla ei ole kattavaa veron huojentamista tulon lähteellä koskevaa järjestelmää tai joiden markkina-arvosuhde on vähintään tässä direktiivissä vahvistettu kynnysarvo, olisi sen vuoksi perustettava kansallinen rekisteri niille arvopaperien säilyttäjille, joilla on merkittävä rooli maksuketjussa, ja ylläpidettävä sitä. Kun tällaiset arvopaperien säilyttäjät on rekisteröity, ne olisi velvoitettava tapauksen mukaan raportoimaan saatavillaan olevat tiedot käsittelemistään osinkojen tai korkojen maksuista. Vaadittavat tiedot olisi rajoitettava tietoihin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä maksuketjun rekonstruoimiseksi ja siten hyödyllisiä veropetosten tai verotukseen liittyvien väärinkäytösten riskin ehkäisemiseksi, siinä määrin kuin tällaiset tiedot ovat raportoivan arvopaperien säilyttäjän saatavilla. Jäsenvaltiot, jotka soveltavat eri lähdeverokantoja korkoihin ja joiden on toteutettava samankaltaisia huojennusmenettelyjä, tai joilla on kattava veron huojentamista tulon lähteellä koskeva järjestelmä osinkojen maksamista varten ja joiden markkina-arvosuhde on alle tässä direktiivissä säädetyn kynnysarvon, voisivat myös harkita perustetun kansallisen rekisterin käyttöä tarvittaessa.

(11)

Koska arvopaperien maksuketjuihin useimmiten osallistuvat arvopaperien säilyttäjät ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (3) määriteltyjä suuria laitoksia sekä lähdeveroasiamiespalveluja tarjoavia arvopaperikeskuksia, kyseiset yksiköt olisi velvoitettava hakemaan rekisteröintiä jäsenvaltioiden kansallisissa rekistereissä. Jos tällaiset yksiköt toimivat yhden tai useamman sivuliikkeen tai yhden tai useamman tytäryrityksen kautta missä tahansa jäsenvaltiossa, niiden olisi sallittava täyttää rekisteröintivelvoite kussakin lähdejäsenvaltiossa joko yhtenä varmennettuna arvopaperien säilyttäjänä ryhmittymätasolla tai yksittäisen sivuliikkeen tai tytäryrityksen tasolla tai näiden yhdistelmänä. Myös muiden arvopaperien säilyttäjien olisi voitava hakea rekisteröintiä jäsenvaltioiden kansallisissa rekistereissä oman harkintansa mukaan. Olipa kyse pakollisesta tai vapaaehtoisesta rekisteröinnistä, arvopaperien säilyttäjien olisi kummassakin tilanteessa voitava joustavasti päättää, tekevätkö ne hakemuksen itse vai edustaako niitä jokin toinen samaan ryhmään kuuluva ja niiden puolesta toimiva arvopaperien säilyttäjä, jotta voidaan minimoida hallinnollinen rasite ja vaikutus siihen, miten ne haluavat järjestäytyä. Arvopaperien säilyttäjän olisi itse haettava rekisteröintiä jättämällä hakemus varmennettujen arvopaperien säilyttäjien eurooppalaisessa portaalissa, jäljempänä ’portaali’, jonka olisi toimittava keskitettynä yhteyspisteenä. Tällaiset hakemukset olisi toimitettava asianomaisille jäsenvaltioille portaalin kautta. Tämän jälkeen jäsenvaltioiden olisi päätettävä rekisteröintihakemuksesta. Sen vuoksi portaalin olisi toimittava välineenä, jossa otetaan huomioon arvopaperien säilyttäjien rekisteröintejä koskevat jäsenvaltioiden päätökset.

(12)

Tässä direktiivissä olisi myös säädettävä kansallisiin rekistereihin rekisteröintiä koskevista vaatimuksista sekä rekisteröinnin hylkäämistä koskevista säännöistä. Jos rekisteröintihakemus hylätään, arvopaperien säilyttäjien olisi edelleen voitava hakea rekisteröintiä myöhemmässä vaiheessa, jos hylkäämisen johtaneet syyt on korjattu. Kun arvopaperien säilyttäjät on rekisteröity, niitä olisi pidettävä asianomaisessa jäsenvaltiossa varmennettuina arvopaperien säilyttäjinä, ja niihin olisi sovellettava tämän direktiivin mukaisia asiaankuuluvia velvollisuuksia. Jäsenvaltioiden olisi päivitettävä portaalia varmennetun säilyttäjän rekisteröinnin osalta. Tässä direktiivissä olisi myös säädettävä säännöistä, jotka koskevat varmennettujen arvopaperien säilyttäjien poistamista kansallisesta rekisteristä tai sitä, että niiltä evätään mahdollisuus pyytää huojennusta. Jos jäsenvaltio päättää poistaa varmennetun arvopaperien säilyttäjän rekisteristä, epää varmennetulta arvopaperien säilyttäjältä mahdollisuuden pyytää huojennusta tai hylkää rekisteröintihakemuksen, kyseisen jäsenvaltion olisi päivitettävä portaali vastaavasti. Tällaisten päivitysten tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus arvioida toteutettuja toimenpiteitä, kuten poistamista tai hylkäämistä, ja ottaa ne huomioon saman arvopaperien säilyttäjän omassa kansallisessa rekisterissään esittämien tulevien rekisteröintihakemusten yhteydessä. Asianomaisen jäsenvaltion kansallisia sääntöjä sovelletaan asianomaisten osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, muutoksenhakuoikeus mukaan lukien, kun on kyse jäsenvaltion tekemästä päätöksestä, joka liittyy rekisteröintiin ja poistamiseen kansallisesta rekisteristään.

(13)

Jotta voidaan varmistaa suurempi avoimuus osinko- tai korkomaksun saavan sijoittajan henkilöllisyydestä ja olosuhteista sekä maksuvirrasta liikkeeseenlaskijalta, varmennettujen arvopaperien säilyttäjien olisi raportoitava asiaankuuluvat tiedot tietyissä määräajoissa. Tässä direktiivissä olisi säädettävä kahdesta raportointivaihtoehdosta, jotka ovat suora ja välillinen raportointi. Suoran raportoinnin yhteydessä varmennetun arvopaperien säilyttäjän olisi raportoitava tiedot suoraan lähdejäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Välillisen raportoinnin yhteydessä varmennettujen arvopaperien säilyttäjien olisi annettava tiedot arvopapereiden maksuketjussa peräkkäisessä järjestyksessä sen mukaisesti, mikä asema kyseisillä varmennetuilla arvopaperien säilyttäjillä on siinä arvopaperien maksuketjussa, johon ne kuuluvat. Kyseisten tietojen olisi lopulta päädyttävä lähdeveroasiamiehelle tai nimetylle varmennetulle arvopaperien säilyttäjälle, joka raportoi ne lähdejäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Raportoituihin tietoihin olisi sisällyttävä tiedot kyseisen sijoittajan kelpoisuudesta, mutta ne olisi rajoitettava tietoihin, jotka ovat raportoivan varmennetun arvopaperien säilyttäjän saatavilla. Arvopaperien säilyttäjillä, joilla ei ole velvollisuutta rekisteröityä varmennetuiksi arvopaperien säilyttäjiksi ja jotka eivät ole päättäneet rekisteröityä sellaisiksi, ei olisi oltava tämän direktiivin mukaisia raportointivelvollisuuksia. Tiedot sellaisten arvopaperien säilyttäjien käsittelemistä maksuista, jotka eivät ole varmennettuja arvopaperien säilyttäjiä, ovat kuitenkin edelleen merkityksellisiä, jotta maksuketju voidaan asianmukaisesti rekonstruoida ennen tässä direktiivissä säädettyjen huojennusjärjestelmien soveltamista.

(14)

Jotta voidaan varmistaa, että maksuketjun tiedoissa ei ole aukkoja ja jotta sijoittajat voisivat käyttää huojennusmenettelyjä, tässä direktiivissä olisi annettava varmennetulle arvopaperien säilyttäjälle – riippumatta siitä, osallistuuko kyseinen varmennettu arvopaperien säilyttäjä suoraan tiettyyn maksuketjuun –, mahdollisuus toimia kyseisessä ketjussa sellaisena arvopaperien säilyttäjänä. Tämä tarkoittaa sitä, että varmennettu arvopaperien säilyttäjä täyttää sellaiset tietojen raportoimiseen ja huojennusjärjestelmään liittyvät vastuut ja velvollisuudet, jotka olisivat arvopaperien säilyttäjän vastuulla, jos se olisi varmennettu arvopaperien säilyttäjä. Kyseisen arvopaperien säilyttäjien välisen järjestelyn kautta veroviranomaiset voisivat saada kaikki asiaankuuluvat tiedot ja sovittaa ne tehokkaasti yhteen koko maksuketjussa, ja sijoittajat voisivat käyttää huojennusjärjestelmää myös tapauksissa, joissa on osallisena arvopaperien säilyttäjä, jota ei ole rekisteröity jäsenvaltiossa ja jota tämän direktiivin mukaiset velvoitteet eivät sido.

(15)

Tämä direktiivi ei saisi estää varmennettuja arvopaperien säilyttäjiä ulkoistamasta tehtäviä, jotka liittyvät niiden tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täyttämiseen. Sen vuoksi varmennetun arvopaperien säilyttäjän olisi voitava luottaa siihen, että kolmas osapuoli täyttää lähdeveromenettelyjä koskevat asiaankuuluvat velvoitteet. Kyseisten velvoitteiden olisi joka tapauksessa oltava edelleen velvoitteensa ulkoistaneen varmennetun arvopaperien säilyttäjän vastuulla.

(16)

Jotta pääomamarkkinaunionista tulisi tehokkaampi ja kilpailukykyisempi, olisi helpotettava ja nopeutettava arvopaperien tuloista liikaa perittyjen lähdeverojen huojennusmenettelyjä, kun asianomaiset varmennetut arvopaperien säilyttäjät ovat toimittaneet riittävät tiedot muun muassa sijoittajan henkilöllisyydestä. Asianomaisia varmennettuja arvopaperien säilyttäjiä ovat kaikki sijoittajan ja arvopapereiden liikkeeseenlaskijan välisen arvopaperien maksuketjun varmennetut säilyttäjät, joita voidaan vaatia toimittamaan tietoja ketjun varmentamattomien arvopaperien säilyttäjien suorittamista maksuista. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset lähestymistavat, olisi säädettävä kahdentyyppisestä menettelystä; nämä ovat ensinnäkin veron huojentamista tulon lähteellä koskeva järjestelmä, jossa asianmukaista verokantaa sovelletaan suoraan lähdeveron pidätyshetkellä, ja toiseksi nopea palautusjärjestelmä, jossa varmennettu arvopaperien säilyttäjä esittää palautuspyynnön, jonka lähdejäsenvaltion veroviranomainen käsittelee tässä direktiivissä säädetyn määräajan kuluessa. Jos palautuksia ei käsitellä kyseisen määräajan kuluessa, olisi sovellettava viivästyskorkoa, jos kansallisissa säännöissä niin määrätään. Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat tämän direktiivin III lukua, olisi voitava ottaa käyttöön veron huojentamista tulon lähteellä koskeva järjestelmä tai nopea palautusjärjestelmä taikka niiden yhdistelmä sen varmistamiseksi, että vähintään yksi järjestelmä on kaikkien sijoittajien käytettävissä tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti. Tällaisen yhdistelmän valinneen jäsenvaltion olisi voitava rajata yhden järjestelmän käyttö erityistapauksiin, kuten vähäriskisiin skenaarioihin, edellyttäen, että toinen järjestelmä on edelleen käytettävissä kaikissa muissa direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa. Niillä, jotka vastaanottavat maksuja, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, kuten osingot julkisesti noteeratuilta yhtiöiltä rekisteröidyille omistajille, joiden verotuksellinen kotipaikka on lähdejäsenvaltiossa, listaamattomista yhtiöistä saadut osingot tai korot tapauksissa, joissa jäsenvaltio ei ole päättänyt soveltaa tätä direktiiviä koronmaksuihin, voisi edelleen olla oikeus pyytää liikaa perityn lähdeveron huojentamista tällaisia maksuja vastaaviin menettelyihin sovellettavan veron huojentamista tulon lähteellä tai palautusta koskevan kansallisen järjestelmän mukaisesti.

(17)

Jos tämän direktiivin asiaa koskevat vaatimukset eivät täyty direktiivin soveltamisalaan kuuluvien maksujen osalta tai jos asianomainen sijoittaja niin haluaa, jäsenvaltioiden olisi sovellettava kansalliseen tavalliseen palautusjärjestelmään perustuvia liikaa perityn lähdeveron huojennusmenettelyjä tässä direktiivissä säädettyjen nopeutettujen menettelyjen varajärjestelmänä. Sijoittajien, joilla on oikeus huojennukseen, tai heidän valtuutettujen edustajiensa olisi voitava vaatia jäsenvaltiossa liikaa perityn lähdeveron palautusta vain, jos varmennettu arvopaperien säilyttäjä ei ole hyödyntänyt veron huojentamista tulon lähteellä koskevaa järjestelmää tai nopeaa palautusjärjestelmää.

(18)

Jos on olemassa veropetosten tai verotukseen liittyvien väärinkäytösten riski, jäsenvaltioiden olisi voitava ennen nopeaa palautusta koskevan pyynnön käsittelyä panna täytäntöön petostentorjuntatoimenpiteitä ja suorittaa perusteellisia tutkimuksia. Tätä varten jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus hylätä palautuspyyntö tietyin edellytyksin. Kyseisiin edellytyksiin olisi sisällyttävä tapaukset, joissa tällaista pyyntöä koskevat vaatimukset eivät täyty tai maksuketjua ei voida rekonstruoida. Palautuspyyntö olisi voitava hylätä myös, jos jäsenvaltio päättää käynnistää riskiarviointiperusteisiin perustuvan valvontatoimen tai verotarkastuksen. Kyseisiä todentamismenettelyjä tai verotarkastuksia olisi voitava suorittaa missä tahansa tapauksessa, johon todetaan liittyvän veropetoksen tai verotukseen liittyvän väärinkäytöksen riski.

(19)

Liikaa perittyjen lähdeverojen huojennusjärjestelmien turvaamiseksi jäsenvaltioiden, jotka ylläpitävät kansallista rekisteriä, olisi myös vaadittava varmennettuja arvopaperien säilyttäjiä tarkistamaan huojennusta hakevien sijoittajien kelpoisuus. Varmennettujen arvopaperien säilyttäjien olisi erityisesti kerättävä asianomaisen sijoittajan verotuksellista kotipaikkaa koskeva todistus sekä ilmoitus siitä, että kyseisellä sijoittajalla on lähdejäsenvaltion kansallisten sääntöjen tai kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen mukaisesti oikeus saada huojennusta lähdeverosta ja, jos lähdejäsenvaltio sitä vaatii, ilmoitus siitä, että sijoittaja on lähdejäsenvaltion kansallisten sääntöjen tai kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen mukaisesti osingon tai koron tosiasiallinen edunsaaja siten kuin se on määritelty OECD:n malliverosopimuksen 10 artiklaa tai 11 artiklaa koskevassa kommentaarissa. Lähdejäsenvaltioilla olisi siten oltava mahdollisuus edellyttää tosiasiallisen edunsaajan ilmoittamista.

(20)

Varmennettuja arvopaperien säilyttäjiä olisi myös pyydettävä tarkistamaan sijoittajan erityisolosuhteiden perusteella sovellettava lähdeverokanta ja ilmoitettava, ovatko ne tietoisia kohde-etuutena oleviin arvopapereihin liittyvästä rahoitusjärjestelystä, jota ei ole toimitettu, jonka voimassaolo ei ole päättynyt tai jota ei ole muutoin päätetty ennen osingon irtoamispäivää. Tässä yhteydessä velvoite olisi ymmärrettävä siten, että sen varmennetun arvopaperien säilyttäjän, joka on lähimpänä sijoittajaa eli asiakastaan, olisi toteutettava kohtuulliset toimenpiteet tällaisten tarkastusten suorittamiseksi vilpittömässä mielessä. Varmennettujen arvopaperien säilyttäjien olisi esimerkiksi tarkistettava, ovatko eTRC-todistuksessa tai sitä vastaavassa todistuksessa olevat tiedot tai sijoittajan ilmoituksessa olevat tiedot ristiriidassa niiden tietojen kanssa, jotka kyseiset varmennetut arvopaperien säilyttäjät ovat keränneet asiakkaistaan tavanomaisen liiketoimintansa yhteydessä. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi sijoittajan tilitiedot ja muut tiedot, jotka ne ovat mahdollisesti keränneet noudattaessaan sovellettavia asiakkaan tuntemista koskevia sääntöjä. Sen vuoksi varmennettuja arvopapereiden säilyttäjiä ei olisi vaadittava suorittamaan lisätarkastuksia tai pyytämään ja keräämään lisätietoja asiakkaaltaan. Lisäksi sijoittajaa olisi vaadittava ilmoittamaan arvopaperien säilyttäjälle kaikista sijoittajan kannalta merkityksellisissä olosuhteissaan tapahtuneista muutoksista. Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia, että huolellisuusvelvoitetta koskevat vaatimukset täytetään vuosittain, paitsi jos varmennettu arvopaperien säilyttäjä tietää tai sen olisi tiedettävä, että olosuhteet ovat muuttuneet tai että tiedot ovat virheellisiä tai epäluotettavia.

(21)

Tämän direktiivin mukaisten lähdeveron huojennusmenettelyjen soveltaminen perustuu siihen edellytykseen, että rekisteröity omistaja, joka on joko luonnollinen henkilö tai yksikkö ja oikeutettu saamaan osinkoa tai korkoa arvopapereiden haltijana, on myös se henkilö, jolla on oikeus saada huojennusta lähdeverosta lähdejäsenvaltion kansallisten sääntöjen tai tapauksen mukaan kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen mukaisesti. Jos rekisteröity omistaja on myös oikeutettu saamaan huojennuksen, olisi sovellettava ainoastaan suoria sijoituksia koskevia säännöksiä. Tilanteissa, joissa rekisteröity omistaja ja veron huojennuksen oikeutettu henkilö eivät ole sama henkilö, olisi kuitenkin sovellettava epäsuoria sijoituksia koskevia säännöksiä. Epäsuoria sijoituksia koskevilla säännöksillä säädetään huojennuksista tapauksissa, joissa tietyt yhteissijoitusyritykset tai niiden sijoittajat voisivat olla oikeutettuja huojennukseen, vaikka ne eivät ole rekisteröityjä omistajia, koska arvopaperit ovat toisen oikeushenkilön tai verotuksellisesti läpinäkyvän yhteissijoitusyrityksen hallussa. Epäsuoria sijoituksia koskevilla säännöksillä varmistetaan, että tämän direktiivin mukaiset menettelyt ovat oikeutettujen sijoittajien käytettävissä. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi yhteissijoitusyrityksen käsitettä tulkitessaan sisällytettävä siihen sellaiset yhteissijoitusyritykset, joilla on oikeus liikaa perityn lähdeveron huojentamiseen omaan lukuunsa, sekä sellaiset yhteissijoitusyritykset, joissa yhteissijoitusyrityksessä pääomaosuuden omistavat sijoittajat ovat oikeutettuja huojennukseen, lähdejäsenvaltion kansallisten sääntöjen tai kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen perusteella. Kun varmennettu arvopaperien säilyttäjä käsittelee epäsuoria sijoituksia, sillä olisi edelleen oltava velvollisuus täyttää asianmukaista huolellisuusvelvoitetta koskevat vaatimukset. Lisäksi varmennettu arvopaperien säilyttäjä olisi voitava saattaa vastuuseen, jos verotuloja menetetään.

(22)

Rahoitusjärjestelyjä tiedetään käytettävän arvopaperin koko tai osittaisen omistajuuden tai asiaankuuluvien sijoitusriskien siirtämiseen. On myös esiintynyt tapauksia, joissa tällaisia järjestelyjä on käytetty osinkoarbitraasi- ja osingonpesujärjestelyissä, kuten cum ex- ja cum cum -järjestelyissä, joiden ainoana tarkoituksena on saada oikeudettomia palautuksia tai kasvattaa sellaisten palautusten määriä, joihin sijoittajalla on oikeus. Rahoitusjärjestelyinä olisi voitava pitää sellaisia järjestelyjä kuten futuurisopimukset, takaisinostotransaktiot, arvopapereiden lainaksi antaminen ja lainaksi ottaminen, buy-sell back -sopimukset tai sell-buy back -sopimukset, johdannaiset, vakuudellinen limiittiluotonanto ja hinnanerosopimukset, jos niiden tarkoituksena on erottaa väliaikaisesti tai pysyvästi sijoituksen taloudelliset riskit kantava luonnollinen henkilö tai yksikkö osakkeen tai kohde-etuutena olevien oikeuksien laillisesta omistajasta. Mainitut esimerkit eivät ole tyhjentäviä.

(23)

Lisäksi rahoitusjärjestelyjen osalta arvopapereiden omistusoikeutta ei ole tarkoitus siirtää niiden ostajalle tai niitä lainaksi ottavalle, jos arvopapereiden myyjä tai lainanantaja kantaa edelleen taloudellisen riskin minkä tahansa oikeustoimen, kuten arvopapereiden lainaksi antamisen, optioiden tai futuurisopimusten, kautta. Mitä tahansa järjestelyä, jonka mukaan osingot jaetaan asianomaisten osapuolten välillä, olisi voitava pitää rahoitusjärjestelynä. Asianosaiset eivät aina saa korvausta käteisenä vaan se voidaan toteuttaa myös käyttämällä epäsuorempia tapoja, kuten arvopapereiden tai johdannaisten hintaerojen kautta. Veroviranomaiset tarvitsevat rahoitusjärjestelyjä koskevia tietoja, jotta ne voivat torjua veropetoksia ja verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä. Kun tällaiset tiedot raportoidaan suoraan, niitä olisi vaadittava vain sellaisilta varmennetuilta arvopaperien säilyttäjiltä, jotka ovat maksuketjuun liittyvän asemansa vuoksi voineet olla suoraan osallisina asianomaisessa rahoitusjärjestelyssä, kuten on tilanne veron huojentamista pyytävien varmennettujen arvopaperien säilyttäjien osalta. Kun tällaiset tiedot raportoidaan välillisesti, rekisteröidyn omistajan varmennetun arvopaperien säilyttäjän olisi raportoitava rahoitusjärjestelyjä koskevat tiedot. Tällaisissa tapauksissa tiedot olisi ilmoitettava arvopaperien maksuketjussa peräkkäisessä järjestyksessä siten, että ne lopulta päätyvät lähdeveroasiamiehelle tai nimetylle varmennetulle arvopaperien säilyttäjälle. Tämä tarkoittaa sitä, että muiden raportoivien varmennettujen arvopaperien säilyttäjien on toimitettava kyseisiä rahoitusjärjestelyjä koskevat tiedot lähdeveroasiamiehelle tai nimetylle varmennetulle arvopaperien säilyttäjälle, vaikka kyseiset varmennetut arvopaperien säilyttäjät eivät olisikaan suoraan osallisina asianomaisessa rahoitusjärjestelyssä. Rahoitusjärjestelyjä koskevaa raportointia ei olisi vaadittava joukkovelkakirjojen ja koronmaksujen osalta.

(24)

Jäsenvaltioiden olisi voitava rajoittaa veron huojentamista tulon lähteellä koskevan järjestelmän tai nopean palautusjärjestelmän käyttöä tapauksissa, joissa veropetosten tai verotukseen liittyvien väärinkäytösten riski niiden yhteydessä on suuri. Sen vuoksi on aiheellista laatia luettelo tapauksista, joissa jäsenvaltioilla on mahdollisuus evätä veron huojennusta koskevat pyynnöt ja suorittaa lisätarkastuksia. Jotta voidaan ottaa huomioon kansallisten oikeusjärjestelmien erot ja erityisesti veroriskien arvioinnit, tällaisen luettelon laatiminen ei saisi olla pakollista, ja jäsenvaltioilla olisi oltava harkintavalta päättää, mihin tällaisista tapauksista olisi sovellettava tavallista palautusjärjestelmää. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansallisissa säännöissä, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ei sallita veron huojennuksen soveltamista tulon lähteellä tai nopeaa palautusta tapauksissa, joiden jäsenvaltiot katsovat aiheuttavan suuren riskin. Tällaisilla toimenpiteillä varmistettaisiin veroviranomaisten paremmat edellytykset torjua väärinkäytöksiä, koska niillä olisi mahdollisuus suorittaa lisätarkastuksia sen määrittämiseksi, ovatko huojennuspyynnöt perusteltuja ja hyväksyttäviä. Yksi tällainen toimenpide on kynnysarvo, joka liittyy brutto-osingon määrään. Kyseinen kynnysarvo olisi laskettava kutakin rekisteröityä omistajaa tai sellaista sijoittajaa kohti, jolla on oikeus liikaa perityn lähdeveron huojennukseen, jos rekisteröity omistaja on yhteissijoitusyritys tai tällaisen yrityksen nimetty oikeushenkilö. Kyseistä kynnysarvoa ei olisi sovellettava tapauksissa, joissa yhteissijoitusyritys on perustettu ja sitä säännellään tai sen hoitaja on perustettu ja sitä säännellään unionissa, jäsenvaltion lakisääteinen eläkejärjestelmä tai ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoava laitos, joka on rekisteröity tai hyväksytty jossakin jäsenvaltiossa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2341 (4) 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on oikeutettu kyseiseen huojennukseen. Kyseiset yritykset, järjestelmät ja laitokset ovat erittäin säänneltyjä, ja ne ovat kansallisten toimivaltaisten viranomaisten valvonnan ja vankan sisäisen valvonnan alaisia. Tällaisella sääntelyllä ja valvonnalla varmistetaan asiaankuuluvien säännösten noudattaminen ja minimoidaan veropetosten ja verotukseen liittyvien väärinkäytösten riski.

(25)

On kuitenkin tapauksia, joissa verovelvolliset voisivat vaatia alennetun lähdeverokannan soveltamista kansallisilla säännöillä täytäntöön pantujen unionin säädösten perusteella. Näin olisi tyypillisesti silloin, kun kansallisissa säännöissä varmistetaan, että sijoittautumisvapaus tai pääomien vapaa liikkuvuus myönnetään tasapuolisesti sekä kansallisissa että vertailukelpoisissa muissa kuin kansallisissa tilanteissa tai kun direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tällaiset tapaukset voivat edellyttää tarkastusten toteuttamista erityisesti tilanteiden vertailukelpoisuuden ja kansallisen lainsäädännön sovellettavuuden arvioimiseksi rajatylittävissä tapauksissa. Jos tällaisia tarkastuksia edellytetään, jäsenvaltioiden olisi voitava tällaisissa olosuhteissa käsitellä kyseisiä tapauksia mahdollisten olemassa olevien kansallisten veron huojentamista tulon lähteellä koskevien järjestelmien puitteissa, jos niiden johdosta liikaa perittyä lähdeveroa voidaan huojentaa mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti.

(26)

Koska varmennetuilla arvopaperien säilyttäjillä on tärkeä rooli lähdeveron huojennuksen tai palautuksen määrittämiseen tarvittavien täydellisten ja virheettömien tietojen toimittamisessa, jäsenvaltioiden kansallisten sääntöjen olisi aiheellista sisältää ainakin säännöt, joiden nojalla varmennetut arvopaperien säilyttäjät voidaan saattaa vastuuseen joko sellaisesta lähdeverotulojen menetyksestä kokonaan tai osittain, joka on aiheutunut siitä, että ne eivät ole täyttäneet kokonaan tai osittain tämän direktiivin keskeisiä velvoitteita. Jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa käyttöön kansallisissa säännöissään huojennusta pyytävien varmennettujen arvopaperien säilyttäjien ankara yhteisvastuu. Lisäksi muita vastuunäkökohtia olisi edelleen säänneltävä täysimääräisesti jäsenvaltioiden kansallisissa säännöissä. Kyseisiin muihin näkökohtiin kuuluvat yhteisvastuullisesti tai erikseen toimivat lähdeveroasiamiehet, jotka eivät toimi varmennettuina arvopaperien säilyttäjinä, sekä rekisteröityjen omistajien ja sijoittajien joko suoraan tai välilliseen vastuuseen liittyvät tahot, jotka toimittavat puutteellisia tai virheellisiä tietoja varmennetuille arvopaperien säilyttäjille. Tässä direktiivissä ei määritellä sääntöjä, jotka liittyvät tavallista palautusjärjestelmää koskevaan vastuuseen.

(27)

Jotta sovellettavat säännöt olisivat tehokkaita, jäsenvaltioiden olisi vahvistettava tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt. Tällaisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(28)

Tämän direktiivin asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä kussakin asianomaisessa jäsenvaltiossa on ratkaisevan tärkeää koko pääomamarkkinaunionin edistämisen sekä jäsenvaltioiden verotulojen suojelun kannalta. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava tätä varten komissiolle säännöllisesti tilastotietoja niiden alueella tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjen kansallisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta. Komission olisi laadittava jäsenvaltioiden toimittamien tietojen ja muiden saatavilla olevien tietojen perusteella arviointi, jossa arvioidaan sovellettavien sääntöjen tehokkuutta. Komission olisi tässä yhteydessä tarkasteltava tarvetta saattaa tällä direktiivillä käyttöön otetut säännöt ajan tasalle.

(29)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano erityisesti verotuksellista kotipaikkaa koskevan digitaalisen todistuksen, portaalin, arvopaperien säilyttäjien raportoinnin, rekisteröityä omistajaa koskevan ilmoituksen ja tämän direktiivin mukaisen huojennuspyynnön osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa hyväksyä vakiolomakkeita, joissa on rajoitettu määrä osia, mukaan lukien kielijärjestelyt. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (5) mukaisesti.

(30)

Tämän direktiivin mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (6). Tässä direktiivissä säädetään tietojenkäsittelytapahtumista, joiden tavoitteena on myös palvella yleistä etua eli käsitellä verotusasioita, torjua veropetoksia, veronkiertoa ja verovälttelyä, turvata verotulot ja edistää oikeudenmukaista verotusta ja näin parantaa mahdollisuuksia sosiaaliseen, poliittiseen ja taloudelliseen osallisuuteen jäsenvaltioissa. Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin asianmukainen soveltaminen ja turvata kyseiset yleisen edun mukaiset tavoitteet, jäsenvaltioilla olisi sen vuoksi oltava mahdollisuus rajoittaa tiettyjen asetuksessa (EU) 2016/679 säädettyjen rekisteröityjen oikeuksien soveltamisalaa. Tällaiset rajoitukset eivät kuitenkaan saisi ylittää sitä, mikä on ehdottoman välttämätöntä kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Niiden lisätietojen osalta, joita tämän direktiivin nojalla voitaisiin vaatia verovelvollisen verotuksellisen kotipaikan todistamiseksi, tällaisten luonnolliseen henkilöön liittyvien tietojen keruun olisi katsottava rajoittuvan luonnollisen henkilön tunnistamiseen.

(31)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla kyseessä olevien liiketoimien rajatylittävän luonteen vuoksi sekä säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten alentamiseksi koko sisämarkkinoilla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(32)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (7) 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 8 päivänä elokuuta 2023,