(1)

Keskusvastapuolet asettuvat sellaisten sopimusten vastapuolten väliin, joilla käydään kauppaa yksillä tai useammilla finanssimarkkinoilla. Tällaisten vastapuolten luottoriskiä vähennetään asettamalla vakuus, joka lasketaan siten, että se kattaa mahdolliset maksukyvyttömyydestä johtuvat tappiot. Vaatiessaan marginaalivakuuksia keskusvastapuolet hyväksyvät ainoastaan erittäin likvidejä varoja, yleensä käteisvaroja, jotta vakuudet voidaan realisoida nopeasti maksukyvyttömyystapauksessa.

(2)

Monissa jäsenvaltioissa eläkejärjestelmät toimivat aktiivisesti OTC-johdannaismarkkinoilla. Yleensä ne kuitenkin minimoivat käteispositionsa ja sijoittavat arvopapereiden kaltaisiin tuottoisampiin kohteisiin varmistaakseen korkeat tuotot eläkeläisille. Eläkejärjestelmiä ylläpitävät yhteisöt, joiden ensisijaisena tarkoituksena on tarjota eläke-etuuksia yleensä elinikäisten maksujen muodossa mutta myös tietyn ajanjakson aikana suoritettavina maksuina tai kertasuorituksena, tyypillisesti minimoivat käteisvarojensa osuuden maksimoidakseen tehokkuuden ja vakuutuksenottajiensa saaman tuoton. Jos tällaisten yhteisöjen edellytetään määrittävän OTC-johdannaissopimukset keskitetysti, tämä johtaisi siihen, että niiden olisi irrotettava merkittävä osa omaisuuseristään käteisvaroiksi täyttääkseen keskusvastapuolten jatkuvat vakuusvaatimukset.

(3)

Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 1 kohdassa säädetään, että asetuksen 4 artiklassa säädettyä määritysvelvollisuutta ei sovelleta kolmena vuotena asetuksen voimaantulosta niihin OTC-johdannaissopimuksiin, jotka objektiivisesti mitattavalla tavalla vähentävät eläkejärjestelmien vakavaraisuuteen suoraan liittyviä sijoitusriskejä. Siirtymäaikaa sovelletaan myös yhteisöihin, jotka on perustettu korvauksien maksamiseksi eläkejärjestelmien jäsenille maksukyvyttömyystapauksessa.

(4)

Voidakseen tehdä kattavan arvioinnin nykytilanteesta komissio laati asetuksen (EU) N:o 648/2012 85 artiklan 2 kohdan mukaisesti kertomuksen, jossa tutkittiin, olivatko keskusvastapuolet toteuttaneet tarvittavat toimet kehittääkseen tarkoituksenmukaisia teknisiä ratkaisuja, joiden avulla eläkejärjestelmät voisivat siirtää muita kuin käteisvakuuksia marginaalivakuuksiksi. Voidakseen tehdä arvioinnin komissio tilasi peruskartoituksen ratkaisuista, joiden avulla eläkejärjestelmät voisivat antaa keskusvastapuolille muita kuin käteisvakuuksia, sekä siitä, mitä vaikutuksia vapautuksen poistamisella olisi ratkaisun puuttuessa sellaisten eläkejärjestelmien edunsaajina olevien eläkeläisten eläketulojen vähenemiseen, joihin vaikutukset kohdistuisivat.

(5)

Komissio toteaa kertomuksensa tulosten perusteella, että keskusvastapuolet eivät ole tähän mennessä panostaneet riittävästi tarkoituksenmukaisten ratkaisujen kehittämiseen ja että johdannaissopimusten keskusvastapuolimääritysten kielteiset vaikutukset tulevien eläkeläisten eläke-etuuksiin säilyvät ennallaan.

(6)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kolmen vuoden siirtymäkautta olisi sen vuoksi pidennettävä kahdella vuodella.

(7)

Tämän asetuksen olisi tultava mahdollisimman pian voimaan, jotta voimassa olevia siirtymäkausia voitaisiin pidentää ennen niiden päättymistä tai mahdollisimman pian niiden päättymisen jälkeen. Myöhempi voimaantulo voisi aiheuttaa eläkejärjestelmien keskuudessa oikeudellista epävarmuutta siitä, onko niiden alettava valmistautua tuleviin määritysvelvollisuuksiin,