UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

1 päivänä heinäkuuta 2026 ( *1 )

EU-malli – Mitättömyysmenettely – Rekisteröity EU-malli, joka esittää lampunvarjostimia – Sveitsiläisessä ja yhdysvaltalaisessa patenttijulkaisussa olevat aikaisemmat mallit – Mitättömyysperuste – Yksilöllinen luonne – Aikaisemmat mallit sisältävien patenttijulkaisujen osat, jotka on otettava huomioon yleisvaikutelmaa arvioitaessa – Asetuksen (EY) N:o 6/2002 6 artikla ja 25 artiklan 1 kohdan b alakohta

Asiassa T‑40/25,

DecoTrend GmbH, kotipaikka Weiden in der Oberpfalz (Saksa), edustajanaan asianajaja C. Klawitter,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään E. Nicolás Gómez,

vastaajana,

jossa muuna osapuolena EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on

B.K.Licht GmbH & Co. KG, kotipaikka München (Saksa), edustajanaan asianajaja M.-H. Hoffmann,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Buttigieg sekä tuomarit J. Schwarcz ja E. Tichy-Fisslberger (esittelevä tuomari),

kirjaaja: V. Di Bucci,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,

ottaen huomioon, etteivät asianosaiset ole esittäneet istunnon järjestämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa siitä, kun ilmoitus asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä on annettu tiedoksi, ja päätettyään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan nojalla ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Kantaja DecoTrend GmbH vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kumoamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) kolmannen valituslautakunnan 8.11.2024 (asia R 102/2023-3) tekemän päätöksen (jäljempänä riidanalainen päätös).

Asian tausta

2

Väliintulija B.K.Licht GmbH & Co. KG esitti 12.1.2022 EUIPO:lle vaatimuksen sellaisen EU-mallin mitättömäksi julistamisesta, joka rekisteröitiin 3.6.2017 jätetyn hakemuksen perusteella numerolla 4031 201-0004. Malli esitetään seuraavissa kuvissa:

Image

Image

Kuva 4.1

Kuva 4.2

Image

Image

Kuva 4.3

Kuva 4.4

3

Tavarat, joihin malli, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu, on tarkoitus sisällyttää, kuuluvat teollisuusmallien kansainvälisen luokituksen perustamisesta 8.10.1968 tehdyn Locarnon sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisiin luokkiin 26-04 ja 26-05 ja vastaavat näiden luokkien osalta seuraavaa kuvausta:

–

Luokka 26-04: ”Valoköynnökset”

–

Luokka 26-05: ”Lampunvarjostimet”

4

Mitättömyysvaatimuksen tueksi vedottiin Euroopan unionin malleista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1), sellaisena kuin se oli ennen 23.10.2024 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/2822 (EUVL L, 2024/2822) voimaantuloa, 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan kanssa, tarkoitettuun perusteeseen.

5

Väliintulija ilmoitti lomakkeessa, jolla se esitti mitättömyysvaatimuksen, että vaatimus perustuu Institut Fédéral de la Propriété Intellectuellelle (liittovaltion teollisoikeusvirasto, Sveitsi) tehtyyn patenttijulkaisuun CH 132939, joka julkaistiin 16.7.1929. Väliintulija ilmoitti lomakkeessa myös, että mitättömyysvaatimuksessa on useita liitteitä, mukaan lukien liite 2, joka koskee vaatimuksen tueksi esitettyä perustetta (ks. edellä 4 kohta). Liite 2 sisältää mainitun patenttijulkaisun, jossa on viisi kuvaa, joihin kuuluu erityisesti seuraava kuva, joka siinä yksilöidään nimellä ”Fig. 1” (jäljempänä aikaisempi malli D1):

Image

6

Tarkemmin sanoen väliintulija totesi edellä 5 kohdassa mainitussa lomakkeessa myös, että sen vaatimuksen perustelut sisältyvät lomakkeen viiteen liitteeseen eli tiedostoon nimeltä ”Begruendung Nichtigkeitsantrag.pdf” (mitättömyysvaatimuksen perustelut, jäljempänä perusteluliite) sekä liitteisiin 1, 3, 4 ja 5.

7

Väliintulija totesi perusteluliitteen II kohdassa seuraavaa:

”Riidanalaiselta mallilta puuttuu yksilöllinen luonne, koska se antaa saman yleisvaikutelman kuin aikaisempi malli. Liitämme liitteeksi 2 sveitsiläisen patenttijulkaisun nro 132939. – – Patenttijulkaisun kuva 1 [Fig. 1] on tähdenmuotoisen lampunvarjostimen muoto, ja kyseessä on näin ollen [asetuksen N:o 6/2002] 6 artiklassa tarkoitettu aikaisempi malli. Tämän aikaisemman mallin antama kokonaisvaikutelma vastaa riidanalaisen mallin antamaa kokonaisvaikutelmaa.”

8

Väliintulija totesi perusteluliitteen III kohdassa seuraavaa:

”Liitämme liitteeksi 4 jäljennöksen yhdysvaltalaisesta patenttijulkaisusta nro 1653206 – –. Kyseinen patenttijulkaisu julkaistiin 20.12.1927. Patenttijulkaisun kuva 1 on eräs toinen aikaisempi malli. Kyseinen patenttijulkaisu on peräisin samalta keksijältä kuin sveitsiläinen patenttijulkaisu. Yhdysvaltalaisen patenttijulkaisun kuvan 1 esitys on hyvin samankaltainen, mutta ei täysin identtinen. Siinäkin esitetään kuitenkin tähti, jonka antama yleisvaikutelma vastaa riidanalaisen mallin antamaa yleisvaikutelmaa.”

9

Tämä edellä 8 kohdassa mainitussa yhdysvaltalaisessa patenttijulkaisussa oleva kuva 1 (Fig 1) (jäljempänä aikaisempi malli D2) on seuraava:

Image

10

Mitättömyysosasto hylkäsi mitättömyysvaatimuksen 17.11.2022.

11

Väliintulija valitti 16.1.2023 EUIPO:ssa mitättömyysosaston päätöksestä.

12

Riidanalaisella päätöksellä valituslautakunta hyväksyi valituksen, kumosi mitättömyysosaston päätöksen ja palautti asian mitättömyysosastolle mitättömyysmenettelyn jatkamista varten. Valituslautakunta katsoi nimittäin muun muassa, että mitättömyysosasto oli virheellisesti perustanut yhtäältä riidanalaisen mallin antaman yleisvaikutelman ja toisaalta aikaisempien mallien antaman yleisvaikutelman välisen vertailun edellä 8 kohdassa mainittujen patenttijulkaisujen muihin osiin kuin aikaisempiin malleihin eli keksinnön kirjalliseen esitykseen ja kyseisissä patenttijulkaisuissa oleviin muihin kuviin (riidanalaisen päätöksen 40–43 ja 50 kohta). Valituslautakunnan mukaan mitättömyysosaston olisi pitänyt tehdä tämä vertailu aikaisempien mallien D1 ja D2 osalta yksinomaan niiden perusteella, koska ne olivat ainoat kuvat, joihin väliintulija oli vedonnut mitättömyysvaatimuksessaan. Vaikka aikaisemmat mallit D1 ja D2 ovat samoja lukuun ottamatta joitakin pieniä eroja harmaan sävyjen osalta, muut niin ikään kyseisissä patenttijulkaisuissa olevat kuvat poikkeavat selvästi mainituista aikaisemmista malleista (riidanalaisen päätöksen 46, 47 ja 50 kohta). Aikaisemmat mallit D1 ja D2 ovat valituslautakunnan mukaan luettavissa ilman, että on tarpeen turvautua kyseessä olevien patenttijulkaisujen muihin osiin eli keksinnön kirjalliseen esitykseen ja kyseisissä patenttijulkaisuissa oleviin muihin kuviin. Nämä monikärkistä tähteä esittävät aikaisemmat mallit olisi valituslautakunnan mukaan pitänyt ottaa huomioon vertailussa riidanalaiseen malliin (riidanalaisen päätöksen 48 ja 49 kohta). Valituslautakunta totesi näin ollen, että mitättömyysosaston päätöstä rasitti ”vakava menettelyvirhe”, joten päätös oli kumottava ja asia oli palautettava mitättömyysosastolle (riidanalaisen päätöksen 51–53 kohta).

Asianosaisten vaatimukset

13

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–

kumoaa riidanalaisen päätöksen

–

velvoittaa EUIPO:n ja mahdollisen väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

14

EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–

hylkää kanteen

–

velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mikäli asiassa pidetään istunto.

15

Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–

hylkää kanteen ja julistaa riidanalaisen mallin mitättömäksi

–

toissijaisesti hylkää kanteen ja palauttaa asian mitättömyysosastolle

–

velvoittaa kantajan korvaamaan mitättömyysmenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudellinen arviointi

16

Kantaja vetoaa pääasiallisesti kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin valituslautakunta katsoi, että riidanalaisen mallin yksilöllistä luonnetta on arvioitava ainoastaan suhteessa aikaisempiin malleihin D1 ja D2 ottamatta huomioon kyseessä olevien patenttijulkaisujen muita osia eli keksinnön kirjallista esitystä ja kyseisissä patenttijulkaisuissa olevia muita kuvia, ja toinen oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin valituslautakunta katsoi yhtäältä, ettei kumpikaan vertailtavista malleista sisällä koveria lovia tai kuperia pullistumia, ja toisaalta, ettei taitettavuus käy ilmi aikaisemmista malleista D1 ja D2.

Viittaus EUIPO:lle jätettyihin kirjelmiin

17

Aluksi siltä osin kuin kantaja viittaa kannekirjelmän 63 kohdassa EUIPO:ssa käydyssä menettelyssä esittämiinsä kirjelmiin, on muistutettava, että kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin kannekirjelmässä viitataan tällaisiin kirjelmiin, koska siinä tehtyä yleisluonteista viittausta ei voida yhdistää itse kannekirjelmässä kehiteltyihin perusteisiin ja argumentteihin (ks. tuomio 31.1.2019, Thun v. EUIPO (Kala), T‑604/17, ei julkaistu, EU:T:2019:42, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18

Kantaja tyytyy nyt käsiteltävässä asiassa viittaamaan yleisesti kaikkiin EUIPO:ssa käydyn menettelyn aikana jättämiinsä kirjelmiin ilmoittamatta kuitenkaan, mitkä näiden kirjelmien nimenomaiset kohdat tukevat tällaista kannekirjelmässä kehiteltyä perustetta tai argumenttia. Koska tätä yleistä viittausta ei siis voida yhdistää kannekirjelmässä kehiteltyihin perusteisiin ja argumentteihin, kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin kantaja esittää kannekirjelmässä mainitun viittauksen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin valituslautakunta katsoi, että riidanalaisen mallin yksilöllistä luonnetta on arvioitava ainoastaan suhteessa aikaisempiin malleihin

19

Kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan lähinnä, että valituslautakunta teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että riidanalaisen mallin yksilöllistä luonnetta on arvioitava ainoastaan suhteessa aikaisempiin malleihin D1 ja D2. Kantajan mukaan valituslautakunnan olisi mitättömyysosaston tavoin pitänyt ottaa huomioon myös kyseessä olevien kahden patenttijulkaisun, joihin nämä aikaisemmat mallit sisältyvät, muut osat eli keksinnön kirjallinen esitys ja kyseisissä patenttijulkaisuissa olevat muut kuvat.

20

Kantaja väittää, että väliintulija ei vedonnut mitättömyysvaatimuksensa tueksi ainoastaan aikaisempiin malleihin D1 ja D2 vaan edellä 7 ja 8 kohdassa mainittuihin sveitsiläiseen ja yhdysvaltalaiseen patenttiin, joita koskevat julkaisut väliintulija esitti vaatimuksensa liitteinä 2 ja 4. Kantaja toteaa, että kyseiset julkaisut eivät kuitenkaan sisällä ainoastaan kahta aikaisempaa mallia D1 ja D2 vaan myös muita graafisia esityksiä kyseessä olevasta keksinnöstä. Mainitut aikaisemmat mallit eivät kantajan mukaan riitä kyseessä olevien patenttijulkaisujen kohteena olevan keksinnön selittämiseen. Kantaja väittää, että aikaisempia malleja on täydennettävä – kuten mitättömyysosasto kantajan mukaan perustellusti teki – keksinnön nimellä ja kuvauksella sekä vastaavilla graafisilla esityksillä, joissa selvennetään kyseisen keksinnön kohdetta ja sen kuvausta muun muassa sellaisten aikaisempiin malleihin D1 ja D2 ”niin ikään merkittyjen kirjaintunnisteiden” avulla, jotka puolestaan viittaavat keksinnön esittelyyn, jolloin graafiset esitykset voidaan ymmärtää.

21

Kantajan mukaan kaikkia sellaisia aikaisempia malleja ja aikaisempia oikeuksia, joihin vedotaan mallin rekisteröintiä vastaan, on tulkittava erityisesti niistä saatavan kokonaisvaikutelman määrittämiseksi selkeästi ja yksiselitteisesti. Kantaja väittää, että jos aikaisempi oikeus, johon vedotaan mallin rekisteröintiä vastaan, on tekninen omistusoikeus, kuten kyseessä olevat patentit, on tukeuduttava erityiskoulutettujen asiantuntijoiden eikä asiantuntevan käyttäjän käsitykseen. Kantaja väittää, että kun on kyse juuri teknisestä omistusoikeudesta, on oltava selvää ja yksiselitteistä, mille mitättömyysvaatimuksen esittäjä vaatii suojaa, johon voidaan vedota mallisuojaa vastaan. Kantajan mukaan aikaisempi oikeus on tässä yhteydessä tutkittava tarkoin. Aikaisemman oikeuden ollessa patentti sen suojaamien kohteiden kuvauksia ei kantajan mukaan pidä tarkastella erikseen vaan aina asianomaisen patenttijulkaisun muiden osien yhteydessä.

22

Kantaja väittää siten, että kyseessä olevista patenttijulkaisuista ilmenee selvästi, että patenteilla pyritään suojaamaan ”taitettavaa valotähteä” tai ”taitettavaa lyhtyä” ja että kyseisen kohteen on taitettavuutensa vuoksi oltava erityisen muotoinen. Kantajan mukaan on niin, että pelkästään aikaisempien mallien D1 ja D2 perusteella ei voida ymmärtää täydellisesti kyseessä olevilla patenteilla suojattua keksintöä ja että kyseisten mallien esittämän muodon sisällön tulkitsemiseksi ja määrittämiseksi on tarpeen tutustua asiaankuuluviin patenttijulkaisuihin. Kantaja väittää, että nämä aikaisemmat mallit eivät ole riippumattomia kyseessä olevissa patenttijulkaisuissa olevista kuvauksista ja kaikista muista graafisista esityksistä.

23

EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan argumentit.

24

Asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jollei kyseisen asetuksen 25 artiklan 2–5 kohdasta muuta johdu, kuka tahansa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö sekä asiassa toimivaltainen viranomainen voi tehdä EUIPO:lle rekisteröidyn EU-mallin mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen.

25

Asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan EU‑malli voidaan julistaa mitättömäksi, jos se ei täytä kyseisen asetuksen 4–9 artiklan mukaisia vaatimuksia.

26

Asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan 1 kohdassa täsmennetään tältä osin, että malli suojataan EU-mallilla vain, jos se on uusi ja jos se on luonteeltaan yksilöllinen.

27

Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodosta ilmenee, että yksilöllistä luonnetta on arvioitava, kun kyseessä on rekisteröity EU-malli, asiantuntevan käyttäjän siitä saaman sen yleisvaikutelman perusteella, jonka on erottava yleisvaikutelmasta, jonka hän on saanut muista malleista, jotka ovat tulleet tunnetuiksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai, jos vaaditaan etuoikeutta, ennen etuoikeuspäivää. Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että yksilöllistä luonnetta arvioitaessa on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä.

28

Kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, mallin yksilöllinen luonne seuraa asiantuntevan käyttäjän saamasta erilaisesta yleisvaikutelmasta tai ”déjà vu:n” puuttumisesta suhteessa olemassa oleviin aikaisempiin malleihin, kun ei oteta huomioon eroja, jotka ovat riittämättömiä vaikuttamaan mainittuun kokonaisvaikutelmaan, vaikka ne ylittävät epäolennaiset yksityiskohdat, mutta otetaan huomioon erot, jotka riittävät luomaan erilaiset kokonaisvaikutelmat (ks. tuomio 7.11.2013, Budziewska v. SMHV – Puma (Loikkaava kissaeläin), T‑666/11, ei julkaistu, EU:T:2013:584, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että sovellettaessa muun muassa kyseisen asetuksen 6 artiklaa mallin katsotaan tulleen tunnetuksi (ts. julkiseksi), jos se on julkaistu rekisteröinnin jälkeen tai muutoin, jos se on asetettu näytteille, jos sitä on käytetty liiketoiminnassa tai se on muulla tavoin julkistettu ennen muun muassa mainitun asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua ajankohtaa, paitsi silloin, kun nämä toimet eivät kohtuudella ole voineet tulla Euroopan unionissa alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä.

30

Riidanalaisen mallin, joka on rekisteröity EU-malli, mitättömäksi julistamista koskevalla vaatimuksellaan (ks. edellä 2 kohta) väliintulija väittää nyt käsiteltävässä asiassa, että riidanalainen malli ei asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan vastaisesti ollut rekisteröintihakemuksen tekemispäivänä yksilöllinen suhteessa tiettyihin jo tunnetuiksi tulleisiin malleihin (ks. edellä 4 kohta).

31

Tältä osin on jo todettu, että asetuksen N:o 6/2002 täytäntöönpanosta 21.10.2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2245/2002 (EYVL 2002, L 341, s. 28) 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohdan mukaan on niin, että jos rekisteröityä EU-mallia koskeva mitättömyysvaatimus perustuu siihen, ettei kyseinen malli täytä asetuksen N:o 6/2002 5 ja 6 artiklan mukaisia vaatimuksia, mitättömyysvaatimuksessa on oltava tiedot sellaisista aikaisemmista malleista ja sellaisten aikaisempien mallien esittäminen, jotka voivat muodostaa esteen rekisteröidyn EU-mallin uutuudelle tai yksilölliselle luonteelle, sekä asiakirjat, jotka osoittavat aikaisempien mallien olevan voimassa (tuomio 21.9.2017, Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles, C‑361/15 P ja C‑405/15 P, EU:C:2017:720, 58 kohta). Mitättömyysvaatimuksen esittäjän on esitettävä näyttöä asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun mitättömyysperusteen, joka on se, että riidanalainen malli ei täytä mainitun asetuksen 4–9 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, olemassaolosta (tuomio 21.9.2017, Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles, C‑361/15 P ja C‑405/15 P, EU:C:2017:720, 59 ja 60 kohta).

32

Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että kun asetuksen N:o 2002/6 6 artiklassa viitataan yleisvaikutelmaan, jonka asiantunteva käyttäjä on saanut ”muista malleista”, jotka ovat tulleet tunnetuiksi, mainittua 6 artiklaa on tulkittava siten, että mallin yksilöllisyyttä on arvioitava suhteessa sellaiseen yhteen tai useampaan tiettyyn, yksilöityyn ja määrättyyn malliin nähden, joka voidaan tunnistaa kaikkien niiden mallien joukosta, jotka ovat aikaisemmin tulleet tunnetuiksi (tuomio 19.6.2014, Karen Millen Fashions, C‑345/13, EU:C:2014:2013, 25 kohta; ks. analogisesti tuomio 21.9.2017, Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles, C‑361/15 P ja C‑405/15 P, EU:C:2017:720, 61 kohta).

33

On lisäksi muistutettava, että asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan 1 alakohdassa määritellään mallin käsite siten, että sillä tarkoitetaan ”koko tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka johtuu tuotteen [tai] sen koristelun piirteistä, erityisesti linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta [tai] materiaaleista”. Tästä seuraa, että asetuksen N:o 6/2002 mukaisessa järjestelmässä ulkomuoto on mallin ratkaiseva piirre (tuomio 21.9.2017, Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles, C‑361/15 P ja C‑405/15 P, EU:C:2017:720, 62 kohta; tuomio 8.3.2018, DOCERAM, C‑395/16, EU:C:2018:172, 25 kohta ja tuomio 28.10.2021, Ferrari, C‑123/20, EU:C:2021:889, 30 kohta).

34

On siis olennaista, että EUIPO:n elimillä on saatavillaan kuva aikaisemmasta mallista, ja kuvasta on voitava hahmottaa sen tuotteen ulkomuoto, johon malli sisältyy tai johon sitä aiotaan soveltaa, ja yksilöidä aikaisempi malli täsmällisesti ja varmasti, jotta kyseiset elimet voisivat asetuksen N:o 6/2002 5–7 artiklan mukaisesti arvioida riidanalaisen mallin uutuuden ja yksilöllisyyden ja tämän arvioinnin suorittamiseksi verrata kyseessä olevia malleja toisiinsa. Sen tutkiminen, onko riidanalainen malli tosiasiallisesti uusi tai yksilöllinen, edellyttää nimittäin sitä, että käytettävissä on täsmällinen ja määrätty aikaisempi malli (tuomio 21.9.2017, Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles, C‑361/15 P ja C‑405/15 P, EU:C:2017:720, 64 kohta).

35

Tästä seuraa, että mitättömyysvaatimuksen esittäneen asianosaisen on toimitettava EUIPO:lle tarvittavat tiedot mallista, jonka aiemmuuteen on vedottu, ja erityisesti täsmällinen ja täydellinen yksilöinti ja kuva siitä, jotta voidaan osoittaa, ettei riidanalaista mallia voida rekisteröidä pätevästi (tuomio 21.9.2017, Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles, C‑361/15 P ja C‑405/15 P, EU:C:2017:720, 65 kohta).

36

Näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa väliintulijan oli riidanalaisen mallin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjänä toimitettava EUIPO:lle täsmällinen ja täydellinen yksilöinti ja kuva aikaisemmista malleista, joihin väliintulija aikoi perustaa mitättömyysvaatimuksensa, jotta EUIPO voisi tarkistaa väitteensä, joiden mukaan riidanalainen malli ei ole luonteeltaan yksilöllinen asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

37

Kuten edellä 5 ja 8 kohdassa on muistutettu, väliintulija viittasi tältä osin mitättömyysvaatimuksessaan ennen kaikkea sveitsiläiseen patenttijulkaisuun ja mainitsi myös yhdysvaltalaisen patenttijulkaisun. Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että nämä kaksi patenttijulkaisua koskevat samaa keksintöä ja että ne ovat ainakin olennaisilta osin samoja.

38

On kuitenkin muistutettava, että eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Münchenissä (Saksa) 5.10.1973, 52 artiklan 1 kappaleesta ja Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen, joka allekirjoitettiin Marrakechissä (Marokko) 15.4.1994 ja hyväksyttiin Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL 1994, L 336, s. 1), liitteeseen 1 C sisältyvän teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 214) 27 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että miltä tekniikan alalta tahansa olevaa tuotetta tai menetelmää koskeva keksintö on patentoitavissa edellyttäen, että se on uusi ja keksinnöllinen ja sitä voidaan käyttää teollisesti hyväksi. Mainitun yleissopimuksen 52 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaan taiteellisia luomuksia ei pidetä kyseisen yleissopimuksen 52 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuina keksintöinä. Lisäksi saman yleissopimuksen 56 artiklassa määrätään, että keksinnön katsotaan olevan keksinnöllinen, jos se ei ole ilmeinen alan ammattimiehelle tunnetun tekniikan tason perusteella.

39

EUIPO muistuttaa näin ollen perustellusti, että patentti ei suojaa tuotteen ulkomuotoa vaan keksintöä, ja huomauttaa, että patenttijulkaisuissa olevat kuvat esitetään vain esimerkinomaisesti ja että ne osoittavat kyseisen keksinnön yhden tai useamman toteutuksen. Kyseiset kuvat voivat siis myös osoittaa saman tai jopa eri tuotteiden erilaisia ulkomuotoja, joilla voidaan havainnollistaa suojattua keksintöä ja joiden edut ja haitat selitetään mainituissa patenttijulkaisuissa. Patenttijulkaisussa esitetyt kuvat eivät näin ollen välttämättä koske samaa mallia. Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjän, joka viittaa patenttijulkaisuun kiistääkseen rekisteröidyn EU‑mallin yksilöllisen luonteen, on siis yksilöitävä täsmällisesti tällaiseen patenttijulkaisuun sisältyvistä kuvista ne aikaisemmat mallit, joihin se vetoaa vaatimuksensa tueksi.

40

Kun sitä vastoin otetaan huomioon asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuoto, josta ilmenee yksiselitteisesti, että ainoastaan muut mallit, jotka ovat aikaisemmin tulleet tunnetuiksi, voivat muodostaa esteen rekisteröidyn EU-mallin yksilölliselle luonteelle, patenttiin tai aikaisemmin tunnetuksi tulleeseen patenttijulkaisuun ei voida sellaisenaan vedota rekisteröidyn EU-mallin yksilöllisen luonteen kiistämiseksi. On näet niin, että – kuten väliintulija lähinnä väittää – riidanalaisen mallin yksilöllinen luonne voidaan asettaa kyseenalaiseksi ainoastaan patenttijulkaisussa olevilla kuvilla, koska sen tutkiminen, onko tällaisella mallilla tällaista yksilöllistä luonnetta, edellyttää, että mallin ulkomuotoa verrataan tietyn tuotteen ulkomuotoon (ks. vastaavasti tuomio 21.5.2015, Senz Technologies v. SMHV – Impliva (Sateenvarjot), T‑22/13 ja T‑23/13, EU:T:2015:310, 24 kohta (ei julkaistu)). Jos nämä kuvat esittävät tuotteen erilaisia toteuttamistapoja kyseessä olevan patentin kohteena olevan keksinnön mukaisesti, mitättömyysvaatimuksen esittäjän on yksilöitävä täsmällisesti näiden kuvien joukosta ne mallit, joihin se aikoo vedota asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuina aikaisempina malleina.

41

Edellä 7 ja 8 kohdassa mainituista kohdista ja erityisesti perusteluliitteen II ja III kohdasta ilmenee nyt käsiteltävässä asiassa yksiselitteisesti väliintulijan katsoneen, että ainoastaan kyseessä oleviin patenttijulkaisuihin sisältyvät kaksi kuvaa nro 1 ovat asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitettuja aikaisempia malleja. Kuten EUIPO ja väliintulija perustellusti esittävät, väliintulija on väittänyt ainoastaan näiden kuvien osalta, että niistä saatava yleisvaikutelma vastaa riidanalaisesta mallista saatavaa yleisvaikutelmaa, joten nyt käsiteltävässä asiassa ainoastaan nämä kuvat muodostavat aikaisemmat mallit D1 ja D2 (ks. edellä 5 ja 9 kohta). Väliintulija on siten yksilöinyt täsmällisesti ne aikaisemmat mallit, joihin se vetoaa mitättömyysvaatimuksensa tueksi.

42

On siis hylättävä kantajan argumentit, joiden mukaan väliintulija ei ole vedonnut mitättömyysvaatimuksensa tueksi ainoastaan aikaisempiin malleihin D1 ja D2 vaan yleisemmin kyseessä oleviin, aikaisemmat mallit sisältäviin patenttijulkaisuihin ja siten myös kyseisissä patenttijulkaisuissa esitettyihin muihin kuviin ja keksinnön kuvaukseen.

43

Toisin kuin kantaja väittää, tässä tilanteessa ei ole tarpeen tarkastella kyseessä olevilla patenteilla suojattua keksintöä, koska väliintulija ei ole vedonnut niihin asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitettuina aikaisempina malleina, eivätkä ne missään tapauksessa ole sellaisinaan merkityksellisiä (ks. edellä 40 kohta).

44

Samasta syystä on hylättävä myös se kantajan argumentti, jonka mukaan kyseessä olevista patenteista saatavan kokonaisvaikutelman määrittämiseksi on tukeuduttava erityiskoulutettujen asiantuntijoiden käsitykseen. Väliintulija ei ole vedonnut kyseisiin patentteihin sellaisinaan mitättömyysvaatimuksensa tueksi vaan ainoastaan aikaisempiin malleihin D1 ja D2, joiden arvioinnissa on asetuttava asiantuntevan käyttäjän asemaan (ks. edellä 32 kohta).

45

Lopuksi siltä osin kuin kantaja väittää, että aikaisemmat mallit D1 ja D2 eivät ole ”luettavissa” ilman, että on tarpeen turvautua niin ikään kyseessä olevissa patenttijulkaisuissa oleviin muihin kuviin ja selityksiin, unionin yleinen tuomioistuin toteaa olevan ilmeistä, että edellä 5 ja 9 kohdassa esitetyt aikaisemmat mallit esittävät selvästi monikärkistä tähteä, jonka perusteella voidaan päätellä, että joillakin kärjillä on kolmiomainen pohja, kun taas toisilla kärjillä on neliömäinen pohja. Kyseisissä malleissa on myös viivoituksia tietyillä pinnoilla ja katkoviivoja, mikä ei ole epätavallista kolmiulotteisten kuvioiden piirustuksille.

46

Pitää tosin paikkansa, että aikaisemmissa malleissa D1 ja D2 olevia kirjainmuotoisia viittauksia selityksiin ei voida ymmärtää tukeutumatta kyseisiin selityksiin, jotka sisältyvät kyseessä olevien patenttijulkaisujen kuvailevaan osaan eivätkä itse mainittuihin aikaisempiin malleihin. Kyseiset viittaukset eivät kuitenkaan millään tavoin estä ymmärtämästä tuotteen – eivätkä siten asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun mallin – ulkomuotoa, joka johtuu tuotteen tai sen koristelun piirteistä, erityisesti linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta tai materiaaleista.

47

Koska kantajan ensimmäisen kanneperusteen tueksi esittämät argumentit osoittautuvat näin ollen perusteettomiksi, valituslautakunta katsoi siten perustellusti, että riidanalaisen mallin yksilöllistä luonnetta on arvioitava ainoastaan suhteessa aikaisempiin malleihin D1 ja D2 ja ettei huomioon voida ottaa kyseiset aikaisemmat mallit sisältävien kyseessä olevien kahden patenttijulkaisun muita osia eli keksinnön kirjallista esitystä ja kyseisissä patenttijulkaisuissa olevia muita kuvia.

48

Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

Toinen kanneperuste, joka perustuu oikeudellisiin virheisiin siltä osin kuin valituslautakunta katsoi yhtäältä, ettei kumpikaan vertailtavista malleista sisällä koveria lovia tai kuperia pullistumia, ja toisaalta, ettei taitettavuus käy ilmi aikaisemmista malleista D1 ja D2

49

Kantaja vetoaa toisessa kanneperusteessaan oikeudellisiin virheisiin siltä osin kuin valituslautakunta katsoi yhtäältä, ettei kumpikaan vertailtavista malleista sisällä koveria lovia tai kuperia pullistumia, ja toisaalta, ettei taitettavuus käy ilmi aikaisemmista malleista D1 ja D2.

50

Kantajan mukaan on kiistatonta, että riidanalaisessa mallissa ei ole koveria lovia ja että sen kärjet ovat ”litteitä”. Kantaja väittää aikaisempien mallien D1 ja D2 osalta, että vaikka ei viitattaisi patenttijulkaisuihin, joihin kyseiset mallit sisältyvät, vaan ainoastaan näihin malleihin, on vaikea ymmärtää, miten valituslautakunta ei nähnyt niissä koveria lovia tai kuperia pullistumia. Kantajan mukaan aikaisempi malli D1 ei esitä mitä tahansa tähteä vaan ”taitettavaa valotähteä” ja aikaisempi malli D2 esittää nimenomaisesti ”taitettavaa lyhtyä”. Kantaja väittää, että taitettavalla tähdellä on välttämättä suunnitteluominaisuuksia, jotka mahdollistavat sen taittamisen. ”Annaberger Faltstern” ‑muodon, johon mainitut aikaisemmat mallit sisältävät kyseessä olevat patenttijulkaisut selvästi viittaavat, taitettavuuden edellyttämä tekninen ratkaisu voidaan kantajan mukaan tunnistaa ainoastaan aikaisemmista malleista D1 ja D2, joissa on viivoja ja erityisiä keskiosaan suuntautuvia viivoja, jotka on yksilöity kirjaimilla ”n” ja ”o”. Kantajan mukaan kirjain ”n” viittaa viivoituksella esitettyyn pullistumaan, kun taas kirjain ”o” osoittaa ”n” kirjaimella merkittyä pullistumaa vastaavan loven. Tähteä taitettaessa lovi osuu täsmälleen pullistuman kohdalle ja päinvastoin pullistuma osuu loveen, mikä on ainoa tapa, jolla tähti voidaan taittaa. Kantajan mukaan väliintulijan väite, jonka mukaan siinä ei esitetty edellä mainittuja erityisiä muoto-ominaisuuksia, ei pidä paikkaansa. Patentoidun ”Annaberger Faltstern” ‑muodon toiminnan kannalta välttämättömät sisään- ja ulospäin suuntautuvat taitokset ovat kantajan mukaan näkyvissä pelkästään aikaisemmissa malleissa D1 ja D2 viivojen, viivoitusten ja keskiosaan suuntautuvien viivojen ansiosta ilman, että on tarpeen viitata kyseessä oleviin patenttijulkaisuihin. Kantaja väittää, että riidanalaisessa mallissa ei ole näitä erityispiirteitä. Kantajan mukaan se, että kyseiset erityispiirteet on nimenomaisesti merkitty kirjaimilla ”n” ja ”o”, saa asiantuntevan tarkkailijan tutkimaan tarkemmin aikaisempia malleja D1 ja D2, jotka esittävät ”Annaberger Faltstern” ‑muotoa. Kantaja väittää, että jopa ne henkilöt, jotka eivät havaitse lovia ja pullistumia selvästi näkyvissä olevien mallien erityispiirteiden tai kirjaintunnisteiden avulla, saavat syyn kiinnittää tarkempaa huomiota kyseessä oleviin patenttijulkaisuihin ja ymmärtävät siten, että tällä pyritään osoittamaan ”Annaberger Faltstern” ‑muodon taitettavuus.

51

Kantajan mukaan väliintulija on vedonnut kyseessä oleviin kahteen patenttijulkaisuun riidanalaista mallia, jonka kohteena on ”taitettava valotähti” tai ”taitettava lyhty”, vastaan. Kantaja väittää, että tähden erityinen ominaispiirre ilmenee yhtäältä aikaisempien mallien D1 ja D2 yhdistelmästä ja toisaalta niin ikään kyseessä olevissa patenttijulkaisuissa olevista kuvista, jotka on merkitty nimellä ”Fig. 2” (kuva 2). Kantajan mukaan aikaisemmat mallit D1 ja D2 eivät yksinään muodosta aikaisempia malleja vaan ainoastaan osan tällaisista malleista.

52

Kantaja lisää vielä, että valituslautakunta ei tosin 13.12.2023 annettuun tuomioon Light Tec v. EUIPO – DecoTrend (Lampunvarjostimet) (T‑10/23, ei julkaistu, EU:T:2023:804) johtaneessa rinnakkaisessa asiassa tekemässään päätöksessä tutkinut nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevia patenttijulkaisuja, joihin vedottiin myös tässä rinnakkaisessa asiassa toisen yrityksen esittämän riidanalaisen mallin kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi, mutta se totesi kuitenkin, ettei se näe, miksi mitättömyysosaston kyseisessä asiassa esittämät toteamukset, joiden mukaan riidanalainen malli on luonteeltaan yksilöllinen kyseisissä patenttijulkaisuissa oleviin malleihin nähden, olisivat virheellisiä. Kyseisellä tuomiolla hylättiin tämän toisen yrityksen nostama kanne valituslautakunnan tässä rinnakkaisessa asiassa tekemästä päätöksestä. Kantajan mukaan nyt käsiteltävässä asiassa on sovellettava samaa logiikkaa.

53

EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan argumentit.

54

Aluksi on hylättävä EUIPO:n argumentti, jonka mukaan toinen kanneperuste on tehoton, koska ensimmäisen kanneperusteen tarkastelun perusteella oli perusteltua, että valituslautakunta palautti riidanalaisessa päätöksessä asian mitättömyysosastolle. Kuten kantaja näet perustellusti väittää, asetuksen N:o 6/2002 60 artiklan 2 kohdan nojalla on niin, että jos valituslautakunta palauttaa asian jatkokäsittelyä varten mitättömyysosastolle, valituslautakunnan päätös ja sen perustelut sitovat mitättömyysosastoa, sikäli kuin tosiseikat pysyvät samoina.

55

Nyt käsiteltävässä asiassa valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 45 kohdassa, ettei se kyennyt tunnistamaan ”koveria lovia” riidanalaisessa mallissa eikä aikaisemmissa malleissa D1 ja D2 ja ettei myöskään mainittujen aikaisempien mallien tarkastelusta ilmene, että tähdet olisivat ”taitettavia”. Valituslautakunta palautti asian mitättömyysosastolle mitättömyysmenettelyn jatkamista varten, koska se katsoi, että tämä antaisi asianosaisille mahdollisuuden valittaa sille asiakysymystä koskevasta ratkaisusta (riidanalaisen päätöksen 52 ja 53 kohta ja kyseisen päätöksen päätösosan 2 kohta). Vaikka riidanalaisen päätöksen 53 kohdasta ilmenee valituslautakunnan katsoneen lähinnä, että mitättömyysvaatimuksen asiasisältöä ei ollut vielä tutkittu, on kuitenkin selvää, että siltä osin kuin on kyse ”koverien lovien” näkyvyydestä ja tähden ”taitettavuudesta”, valituslautakunta todellakin omaksui kyseisen päätöksen 45 kohdassa lopullisen kannan. Koska tosiseikat ovat lisäksi pysyneet samoina, nämä kaksi valituslautakunnan toteamusta sitovat mitättömyysosastoa asetuksen N:o 6/2002 60 artiklan 2 kohdan nojalla.

56

Riidanalaisesta mallista on seuraavaksi todettava – kuten kantaja perustellusti huomauttaa –, että on todellakin kiistatonta, että kyseisessä mallissa ei ole ”koveria lovia”, kuten valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 45 kohdassa.

57

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa aikaisemmista malleista D1 ja D2, ettei kyseisistä malleista selvästikään ilmene ”koveria lovia” eikä minkäänlaista ”taitettavuutta”.

58

On totta, että aikaisemmat mallit D1 ja D2 sisältävät viivoituksia tietyillä pinnoilla, katkoviivoja ja viittauksia viivojen ja kirjainten muodossa. Ei kuitenkaan ole epätavallista, että kolmiulotteisten piirustusten, jollaisia aikaisemmat mallit D1 ja D2 selvästi ovat, tietyillä pinnoilla on viivoitusta ja että tällaisissa piirustuksissa tietyt viivat, jotka eivät näy esitetyssä näkymässä, on esitetty katkoviivoilla nimenomaan sen vuoksi, että kolmiulotteisen kohteen esitys olisi helpommin luettavissa. Mikään näistä esitystavoista ei osoita, että esitetty kohde sisältäisi ”koveria lovia” tai että kyseessä olisi kohde, jonka esitetty muoto on saatu taittamalla kohdetta, joka on litteä mutta ”taitettava”.

59

Kuten EUIPO ja väliintulija perustellusti huomauttavat, kantaja pyrkii tosiasiassa toisen kanneperusteen tueksi esittämillään argumenteilla lähinnä vetoamaan paitsi aikaisempiin malleihin D1 ja D2 myös kyseiset mallit sisältävien kyseessä olevien patenttijulkaisujen muihin osiin, erityisesti näissä patenttijulkaisuissa oleviin muihin kuviin ja keksinnön kuvaukseen. Edellä 24–48 kohdassa esitetystä ensimmäisen kanneperusteen tarkastelusta ilmenee kuitenkin, että valituslautakunta katsoi nyt käsiteltävässä asiassa perustellusti, ettei ole tarpeen turvautua kyseessä olevien patenttijulkaisujen muihin osiin, jotka eivät sellaisinaan liity aikaisempiin malleihin D1 ja D2.

60

Näin ollen aikaisempien mallien D1 ja D2 osalta merkitystä ei ole niillä kantajan esiin tuomilla seikoilla, joiden mukaan on ensinnäkin niin, että näitä malleja kutsutaan kyseessä olevissa patenttijulkaisuissa ”taitettavaksi valotähdeksi” tai ”taitettavaksi lyhdyksi”, toiseksi niin, että kyseiset patenttijulkaisut koskevat ”Annaberger Faltstern” ‑muotoa, ja kolmanneksi niin, että kyseiset aikaisemmat mallit sisältävät viittauksia viivojen ja kirjainten muodossa näissä patenttijulkaisuissa oleviin selityksiin.

61

Tästä seuraa, että valituslautakunta totesi perustellusti, ettei aikaisemmissa malleissa D1 ja D2 ole ”koveria lovia” ja ettei niistä myöskään ilmene ”taitettavuutta”.

62

Lopuksi kantajan 13.12.2023 annetussa tuomiossa Lampunvarjostimet (T‑10/23, ei julkaistu, EU:T:2023:804) kyseessä olevaan valituslautakunnan päätökseen tekemästä viittauksesta on riittävää todeta EUIPO:n ja väliintulijan tavoin, että valituslautakunta ei kyseisessä asiassa tutkinut tässä asiassa kyseessä olevia aikaisempia malleja D1 ja D2 (jotka vastaavat malleja D4 ja D3 tässä toisessa valituslautakunnan päätöksessä).

63

Edellä 62 kohdassa mainitun valituslautakunnan päätöksen 25–27 kohdasta ilmenee näet, että valituslautakunta ei tarkastellut kyseisessä päätöksessä tässä asiassa kyseessä olevia aikaisempia malleja D1 ja D2 (jotka vastaavat malleja D4 ja D3 tässä toisessa valituslautakunnan päätöksessä), koska se katsoi, että niihin oli vedottu liian myöhään. Valituslautakunta totesi sitten, että kyseisessä asiassa mitättömyysvaatimuksen esittäjä ei ollut esittänyt argumentteja kumotakseen mitättömyysosaston arvioinnin, jonka mukaan riidanalainen malli on luonteeltaan yksilöllinen suhteessa malleihin D1 ja D2, sellaisina kuin ne on nimetty tässä toisessa päätöksessä, vaan perusti argumentaationsa yksinomaan nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oleviin aikaisempiin malleihin D1 ja D2 (mallit D4 ja D3 tässä toisessa päätöksessä). Valituslautakunta totesi lopuksi, ettei se nähnyt mitään syytä sille, miksi mitättömyysosaston arviointi olisi virheellinen, joten se vahvisti sen.

64

Tästä seuraa siis yksiselitteisesti, että ainoa mitättömyysosaston toteamus, jonka valituslautakunta mainitsi – ja siten ainoa toteamus, jonka valituslautakunta saattoi vahvistaa –, on toteamus, joka koski malleja D1 ja D2, sellaisina kuin ne on nimetty tässä toisessa valituslautakunnan päätöksessä, ja on todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa kyse ei ole näistä malleista. Siltä osin kuin on kyse nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevista aikaisemmista malleista D1 ja D2 (jotka vastaavat malleja D4 ja D3 tässä toisessa valituslautakunnan päätöksessä), kyseisessä päätöksessä ainoastaan jätetään nämä mallit tarkastelun ulkopuolelle ja todetaan, että mitättömyysvaatimuksen esittäjä kyseisessä asiassa oli kuitenkin rajoittanut argumentaationsa näihin aikaisempiin malleihin. Toisin kuin kantaja väittää, valituslautakunta ei siis ottanut kantaa siihen, onko nyt käsiteltävässä asiassa riidanalainen malli luonteeltaan yksilöllinen suhteessa tässä asiassa kyseessä oleviin aikaisempiin malleihin D1 ja D2 (mallit D4 ja D3 tässä toisessa päätöksessä).

65

Näin ollen myös toinen kanneperuste on hylättävä.

Päätelmät

66

Kaiken edellä esitetyn perusteella yhtäkään kantajan vaatimustensa tueksi esittämää kanneperustetta ei voida hyväksyä ja kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

67

Väliintulijan ensimmäisestä vaatimuksesta on todettava, että sillä pyritään siihen, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen ja julistaa riidanalaisen mallin mitättömäksi. Kyseinen vaatimus voidaan ymmärtää siten, että sillä pyritään erityisesti siihen, että unionin yleinen tuomioistuin muuttaa riidanalaista päätöstä asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla tekemällä päätöksen, joka valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä mainitun asetuksen säännösten mukaisesti.

68

Tältä osin on todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan mukainen valvonta on EUIPO:n valituslautakuntien päätösten laillisuuden valvontaa ja se voi kumota kanteen kohteena olevan päätöksen tai muuttaa sitä vain, jos sitä koski sen tekemishetkellä jokin tämän asetuksen 61 artiklan 2 kohdassa mainittu kumoamis- tai muuttamisperuste. Tästä seuraa, että unionin yleiselle tuomioistuimelle annettu päätösten muuttamista koskeva toimivalta ei anna sille oikeutta korvata valituslautakunnan arviointia omalla arvioinnillaan eikä myöskään oikeutta arvioida sellaisia seikkoja, joista valituslautakunta ei ole vielä lausunut. Päätöksen muuttamista koskevan toimivallan käytön on näin ollen lähtökohtaisesti rajoituttava tilanteisiin, joissa unionin yleinen tuomioistuin valituslautakunnan arvioinnin tutkittuaan voi määrittää selvitettyjen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella päätöksen, joka valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä (tuomio 13.5.2015, Group Nivelles v. SMHV – Easy Sanitairy Solutions (Suihkun lattiakaivo), T‑15/13, EU:T:2015:281, 89 kohta).

69

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava yhtäältä, että edellä esitetyn perusteella riidanalaista päätöstä ei koske yksikään asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan 2 kohdassa mainittu kumoamis- tai muuttamisperuste, ja toisaalta, että valituslautakunta palautti asian mitättömyysosastolle mitättömyysmenettelyn jatkamista varten, koska se katsoi, että tämä antaisi asianosaisille mahdollisuuden valittaa sille asiakysymystä koskevasta ratkaisusta (riidanalaisen päätöksen 52 ja 53 kohta ja kyseisen päätöksen päätösosan 2 kohta). Valituslautakunta katsoi näin ollen lähinnä, ettei yksikään EUIPO:n elimistä ollut vielä tutkinut mitättömyysvaatimuksen asiasisältöä.

70

Tässä tilanteessa unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole arvioida mitättömyysvaatimuksen asiasisältöä riidanalaisen päätöksen muuttamista koskevan vaatimuksen yhteydessä, koska valituslautakunta ei ole vielä ottanut kantaa tältä osin. Näin ollen siltä osin kuin väliintulija pyytää unionin yleistä tuomioistuinta julistamaan riidanalaisen mallin mitättömäksi, väliintulijan ensimmäistä vaatimusta ei voida hyväksyä.

71

Lisäksi siltä osin kuin väliintulija pyytää toisessa vaatimuksessaan unionin yleistä tuomioistuinta palauttamaan asian mitättömyysosastolle, on riittävää muistuttaa, että koska tällä tuomiolla hylätään riidanalaisesta päätöksestä nostettu kanne, mitättömyysmenettelyn jatkosta määrätään edelleen kyseisen päätöksen päätösosan 2 kohdassa.

Oikeudenkäyntikulut

72

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

73

Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan väliintulijan oikeudenkäyntikulut väliintulijan vaatimusten mukaisesti. Kuitenkin siltä osin kuin väliintulija on vaatinut kantajan velvoittamista korvaamaan ”mitättömyysmenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan”, on muistutettava, että koska tässä tuomiossa hylätään riidanalaisesta päätöksestä nostettu kanne, mitättömyysosastossa ja valituslautakunnassa käydyistä menettelyistä aiheutuneista kuluista määrätään edelleen kyseisen päätöksen päätösosan 3 ja 4 kohdassa (ks. vastaavasti tuomio 25.1.2023, Zielonogórski Klub Żużlowy Sportowa v. EUIPO – Falubaz Polska (FALUBAZ), T‑703/21, ei julkaistu, EU:T:2023:19, 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74

Koska EUIPO on sitä vastoin vaatinut kantajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain, jos asiassa järjestetään istunto, on määrättävä, että EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, koska istuntoa ei ole järjestetty.

 

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

 

1)

Kanne hylätään.

 

2)

DecoTrend GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan B.K.Licht GmbH & Co. KG:n oikeudenkäyntikulut.

 

3)

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

 

Buttigieg

Schwarcz

Tichy-Fisslberger

Julistettiin Luxemburgissa 1 päivänä heinäkuuta 2026.

Allekirjoitukset


( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.