Naredba N
Istunnossa VAS totesi, että
Vahinko, johon käsiteltävässä asiassa vedotaan, muodostui
Ennakkoratkaisupyynnön 17 kohdassa viitataan kumoamiskanteiden käsittelyn aikana tehtyjen lainsäädäntömuutosten oikeusvaikutuksia koskevasta kansallisesta oikeuskäytännöstä käytyyn keskusteluun. IG väittää, että
VAS toteaa, että
Ennakkoratkaisupyynnössä on asianmukainen selostus niistä syistä, joiden vuoksi kansallinen tuomioistuin on päättänyt esittää ennakkoratkaisukysymykset. Näin ollen ennakkoratkaisupyyntö täyttää unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdassa asetetut vaatimukset. Pääasian oikeudenkäynnin kohteen ja unionin oikeuden välillä on yhteys, koska alkuperäinen kanne, johon myöhempi vahingonkorvauskanne liittyy, koski direktiivin 2012/27 soveltamista. Vahingonkorvauskanteen menestyminen saattaa riippua siitä, ovatko Bulgarian oikeudessa säädetyt oikeussuojakeinot asianmukaisia siten, että on mahdollista vedota unionin oikeuteen. VAS:n
Asia
Tuomio Randstad Italia, 56 kohta, jossa viitataan
Tuomio Randstad Italia, 58 kohta:
Tällä tarkoitetaan oikeussuojakeinoja, jotka kohdistuvat ensisijaisesti oikeussääntöön itseensä eivätkä pelkästään sen yksittäisiin soveltamistoimiin.
Tuomio
Tuomio
Asia
Yleisluonteisuutensa vuoksi nämä ohjeet pätevät edelleen, vaikka asiaa koskevaa Bulgarian lainsäädäntöä on sittemmin muutettu, kuten istunnossa tuotiin esiin.
140 kohta. 142 kohta. 143 kohta.
Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 6.
VAS:n mukaan kansallisessa oikeudessa tarjotaan henkilöille, jotka katsovat, että väitetysti lainvastaisesta hallintotoimesta on aiheutunut heille vahinkoa, mahdollisuus saada korvaus tästä vahingosta nostamalla vahingonkorvauskanne. Tämä oikeussuojakeino mahdollistaa myös kyseisen hallintotoimen laillisuusvalvonnan ja täyttää erityisesti unionin oikeudessa vahvistetut vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen. Puolan hallituksen mukaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa ei edellytetä, että kansallisessa oikeudessa on olemassa itsenäinen oikeussuojakeino, jonka avulla voidaan riitauttaa kansallisten säännösten yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa. Koska Bulgarin oikeudessa nähtävästi sallitaan se, että peruutettu hallintotoimi voidaan todeta lainvastaiseksi siitä aiheutuneiden vahinkojen korvaamista koskevan kanteen yhteydessä, riidanalainen kansallinen lainsäädäntö täyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan oikeuteen liittyvät vaatimukset. Komissio yhtyy olennaisin osin Puolan hallituksen näkemykseen siitä, että vahingonkorvausvastuuseen perustuvaa oikeussuojakeinoa, joka mahdollistaa muutetun säännöksen laillisuuden tutkimisen, on pidettävä perusoikeuskirjan 47 artiklan kannalta riittävänä.
Tuomio Randstad Italia, 58 kohta ja tuomio
Riidanalaisen säännöksen muuttaminen mahdollistaa siten sen, että kyseisen säännöksen oikeusvaikutukset pysyvät voimassa muutokseen saakka. VAS väittää kirjallisissa huomautuksissaan, että unionin tuomioistuin on työjärjestyksensä 149 artiklan perusteella katsonut, että unionin prosessioikeudellisessa järjestelmässä suoraan nostettu kanne menettää kohteensa, jos riidanalaista toimea on muutettu ennen tuomion antamista. Riippumatta siitä, päteekö tämä ratkaisu tilanteessa, jossa ensimmäisessä asteessa ei ole annettu tuomiota, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan toimesta, joka ei ole enää voimassa, nostettu kumoamiskanne ei kuitenkaan välttämättä tästä syystä menetä kohdettaan, jos kantajalla on edelleen intressi kyseisen toimen kumoamiseen. Ks. vastaavasti K. Lenaerts, I. Maselis ja K. Gutman:
Joissakin jäsenvaltioissa sovelletaan tätä samaa sääntöä lakien perustuslainmukaisuuden valvontaan a posteriori. Lain kumoaminen kanteen nostamisen jälkeen johtaa lähtökohtaisesti kanteen poistamiseen rekisteristä, koska menettelyssä, jossa on kyse lainsäädännön objektiivisesta korjaamisesta, ei ole asianmukaista antaa tuomiota säädöksestä, joka ei ole enää voimassa. Tätä periaatetta ei kuitenkaan välttämättä sovelleta silloin, kun lailla on sen kumoamisesta huolimatta edelleen tiettyjä oikeusvaikutuksia (jälkivaikutuksia) tai kun on tarpeen ratkaista, oliko laki – olettaen, että sitä on sovellettava riidanalaisiin tosiseikkoihin tempus regit factum ‑periaatteen mukaisesti – perustuslain mukainen.
Muistutan, että kyseisessä säännöksessä, joka toistettiin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 10 kohdassa, säädetään, että kun hallintoviranomainen
Ennakkoratkaisupyynnön (9 kohta) mukaan VAS oli vastannut, että kyse oli peruutetusta normista, johon sovelletaan hallintomenettelylain 204 §:n 3 momenttia. Mainitun säännöksen mukaan silloin, kun peruutetusta normista on aiheutunut vahinkoa, sen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi vahingonkorvauskanne on saatettu, on todettava kyseinen toimi lainvastaiseksi.
Istunnossa IG väitti, että asianomainen VAS:n jaosto oli ratkaissut asian kuulematta häntä kanteen mahdollisesta jäämisestä vaille kohdetta.
Istunnon aikana käydyssä keskustelussa ilmeni, että vähäisenkin muutoksen tekeminen säännökseen riittää siihen, että vireillä oleva oikeudenkäynti jää vaille kohdetta. IG väitti (kirjallisten huomautustensa 45 kohdassa), että kyseessä ei ollut mikään muutos, koska uudella asetuksella hyväksyttiin sama laskentamenetelmä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin toteaa, että
IG:n, joka korosti tätä seikkaa istunnossa, kirjallisten huomautusten 4 kohta. Nähdäkseni hänen väitteitään ei onnistuttu horjuttamaan tästä seikasta käydyn keskustelun aikana.
ensimmäisen asteen tuomion uudelleentarkastelun siinä ylemmän asteen tuomioistuimessa (tässä tapauksessa viidestä tuomarista koostuvassa VAS:n jaostossa), joka on kumonnut tuomion, mutta ei aineellisoikeudellisilla perusteilla vaan sellaisilla täysin menettelyllisillä perusteilla, jotka riippuvat pelkästään säännöksen antajan, joka lisäksi on itse valittajana valitusmenettelyssä, yksipuolisesta tahdosta; ja riidanalaisen normatiivisen toimen kumoamisesta, sellaisena kuin ensimmäisen asteen tuomioistuin siitä määräsi, seuraavien vaikutusten toteutumisen, sinä aikana, jona kyseinen toimi oli voimassa, toteutuneet vaikutukset mukaan luettuina.
Ks. tästä yleisesti tuomio
ensin vaatimaan unionin oikeuden kanssa yhteensopimattoman säännöksen kumoamista nostamalla kanteen, joka, vaikka se on jo hyväksytty ensimmäisessä oikeusasteessa, voi menettää yksiselitteisesti kohteensa sen seurauksena, että kyseistä säännöstä muutetaan sen kumoamisen vaikutusten välttämiseksi; sen jälkeen vaatimaan korvausta heille aiheutuneista vahingoista nostamalla valtion vastuuta koskeva kanne. VAS totesi istunnossa, että henkilö, joka riitauttaa VAS:ssä tietyn säännöksen laillisuuden, voi samalla esittää vahingonkorvausvaatimuksen. Se kuitenkin täsmensi, että VAS:n on siirrettävä tämä vaatimus toimivaltaiselle tuomioistuimelle, joka ratkaisee, onko kyseessä valtion vastuuta koskeva asia.
Tehokkaan oikeussuojan periaate ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla eivät sinänsä edellytä sitä, että on olemassa itsenäinen oikeussuojakeino, jolla on pääasiallisesti tarkoitus riitauttaa kansallisten säännösten yhteensopivuus unionin oikeussääntöjen kanssa, kunhan on olemassa yksi tai useampia sellaisia oikeussuojakeinoja, joiden avulla voidaan liitännäisesti varmistaa unionin oikeusjärjestyksessä yksityisille annettujen oikeuksien noudattaminen.
Kansallisessa lainsäädännössä, jossa säädetään sellaisesta itsenäisestä oikeussuojakeinosta, jonka avulla voidaan riitauttaa kansallisten säännösten yhteensopivuus unionin oikeussääntöjen kanssa, on taattava kyseisen yksityisten käyttöön asetetun riitautusjärjestelmän tehokkuus.
Kyseisen järjestelmän tehokkuutta ei taata tilanteessa, jossa tuomioistuimen tuomio, jolla lakia alemmantasoinen normatiivinen toimi on todettu ensimmäisessä asteessa kansallisen lainsäädännön perusteella yhteensopimattomaksi unionin oikeuden kanssa ja josta on valitettu, voidaan kumota kyseisen tuomion perusteluja arvioimatta pelkästään sillä perusteella, että sama viranomainen, joka antoi riidanalaisen toimen, on ensimmäisen asteen tuomion antamisen jälkeen muuttanut kyseistä toimea ja siten vienyt kyseiseltä tuomiolta sen tehokkaan vaikutuksen ja estänyt antamasta siitä asiaratkaisua valitusmenettelyssä.