Bryssel 09.11.2004

KOM(2004) 742 lopullinen

Ehdotus:

NEUVOSTON PÄÄTÖS

luvan antamisesta Yhdistyneelle kuningaskunnalle vapauttaa vähäarvoinen kiinteä polttoaine ilmastonmuutosmaksusta direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. PYYNNÖN ESITTÄMINEN

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset esittivät 18. kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessä komissiolle poikkeuspyynnön voidakseen jatkaa vähäarvoisen kiinteän polttoaineen vapautusta ilmastonmuutosmaksusta direktiivin 2003/96/EY[1] 19 artiklan mukaisesti. Saadakseen pyynnön tarkastelussa tarvitsemansa tiedot komissio pyysi asiasta lisätietoja 13. heinäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessä, johon Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset vastasivat 10. elokuuta 2004.

Yhdistynyt kuningaskunta otti ilmastonmuutosmaksun käyttöön 1. huhtikuuta 2001. Maan viranomaisten mukaan maksun tarkoituksena on kannustaa energiatehokkuuteen ja vähähiilisen teknologian käyttöön muualla kuin kotitalouksissa. Sitä peritään yritysten ja julkisen sektorin käyttämästä kaasusta, hiilestä, sähköstä ja nestekaasusta (lämmitykseen). Maksusta on myönnetty vapautuksia hyvän ympäristökäytännön kannustamiseksi. Kiinteät polttoaineet[2], joiden arvo on alle 15 puntaa tonnilta, kuten hiili- ja koksikaivosten sekalakaisut ja louhintajätteet, on vapautettu maksusta. Tämä on hyvin pienimuotoinen helpotus, joka otettiin käyttöön huhtikuussa 2001 maksun käyttöönoton yhteydessä ympäristösyistä, jotta muuten kaatopaikalle päätyvää heikompilaatuista kiinteää jätettä hyödynnettäisiin.

Direktiivin 2003/96/EY voimaantulon jälkeen jäsenvaltioiden, jotka eivät verottaneet tällaisia polttoaineita, piti aloittaa niiden verotus.

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten mukaan vapautuksen poistaminen johtaisi siihen, että vero perittäisiin hiilestä ja koksista perittävän ilmastonmuutosmaksun suuruisena (11,70 puntaa tonnilta). Vähäarvoista hiiltä myydään keskimäärin 2,10 punnalla tonnilta, kun tavallisen laatuhiilen keskimääräinen hinta on 28 puntaa tonnilta. Ilmastonmuutosmaksun periminen täysimääräisenä aiheuttaisi siis yli kuusinkertaisen hinnannousun, jolloin vähäarvoinen hiili hinnoiteltaisiin ulos markkinoilta ja se päätyisi kaatopaikalle jätteenä. Vaikka veroa kevennettäisiin ja ilmastonmuutosmaksu perittäisiin ympäristönsuojeluasetuksen vähimmäisverokannan mukaan, kiinteiden jätepolttoaineiden hinta kuitenkin yli kaksinkertaistuisi, mikä silti hinnoittelisi ne ulos markkinoilta ja kaatopaikalle jätteeksi. Tällainen aines on alusta asti ollut vapautettu Yhdistyneen kuningaskunnan kaatopaikkaverosta.

Kuka tahansa tuottaja toisessa jäsenvaltiossa voi tuoda näitä tuotteita ja hyötyä vapautuksesta.

Käytäntö perustuu objektiivisiin periaatteisiin, ja sitä sovelletaan organisoidussa kehyksessä. Vapautus kuuluu näin osana yleiseen järjestelmään. Erityisesti maksun (joka on energiavero) luonteeseen ja logiikkaan kuuluu tällaisten pienlämpöarvoisten tuotteiden verovapautus. Ilmastonmuutosmaksun verokanta perustuu polttoaineiden energiasisältöön, joka kiinteillä jätepolttoaineilla on paljon alhaisempi kuin tavallisilla kiinteillä polttoaineilla. Myös maksun ympäristötavoitteiden mukaan on perusteltua kannustaa tällaisen aineksen käyttöä sen sijaan, että se päätyisi kaatopaikalle.

Vapautus koskee vain tällaisia vähäarvoisia kiinteitä polttoaineita myyviä, eikä sillä liene suurtakaan vaikutusta kilpailuun ja kauppaan. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten mukaan tätä ainesta myy vain kourallinen (alle 10) yrityksiä, jotka kaikki hyötyvät vapautuksesta. Nykyisestä helpotuksesta aiheutuu Yhdistyneen kuningaskunnan valtiolle koko alan osalta noin 100 000 punnan menetys vuodessa. Tämän lisäksi vapautukseen liitetyt valinnat olisivat Yhdistyneen kuningaskunnan järjestelmän mukaisia. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset päättelevät, ettei toimenpide tästä syystä ole valtiontukea.

2. KOMISSION ARVIO

Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 1 kohdan mukaan neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön muita valmisteveroihin sovellettavia vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä.

Direktiivin 2003/96/ETY 19 artiklan nojalla esitettyjä poikkeushakemuksia on tarkasteltava siihen nähden, ovatko ne yhteisön toimintalinjojen mukaisia.

Verovapautuksella tuetaan vähäarvoisen kiinteän polttoaineen käyttöä energiantuotantoon sen sijaan, että se toimitettaisiin kaatopaikalle. Vaikka energiakäyttö onkin ympäristönäkökulmasta kaatopaikalle vientiä suositeltavampaa, saastuttaja maksaa -periaatetta noudattava asianmukainen lähestymistapa olisi kuitenkin soveltaa energiasisällön mukaan alempaa verokantaa tällaiseen vähäarvoiseen kiinteään polttoaineeseen. Näin ollen täydellinen vapautus ei kuulu järjestelmän luonteeseen eikä sen logiikkaan. Koska aineksen laatu ja energiasisältö vaihtelee ja tarkkaa veroa on siitä syystä vaikea määrätä ja kyseiset summat ovat lisäksi pieniä, täydellinen vapautus voidaan hyväksyä väliaikaisena toimenpiteenä.

Ehdotetun toimenpiteen kesto on sitä varten rajattava. Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 2 kohdan mukaan tällaiset toimenpiteet voidaan hyväksyä enintään kuuden vuoden määräajaksi. Vähäarvoista kiinteää polttoainetta koskeva vapautus voi näin ollen olla voimassa vuoteen 2010. Tällä välin Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ehtivät arvioimaan uudelleen kaatopaikkaverosta vapautuksen hyödyllisyyttä vähäarvoisten kiinteiden polttoaineiden energiakäytön kannustamista ajatellen.

Valtiontukisääntöjen osalta on muistettava, että niitä sovelletaan riippumatta siitä, onko valmisteveroista vapauttaminen hyväksytty vai ei. Kun otetaan huomioon, että vapautuksen kokonaisarvo kaikkien siitä hyötyvien osalta on 100 000 puntaa, on joka tapauksessa epätodennäköistä, että vapautuksen arvo ylittäisi yhdenkään edunsaajan osalta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 69/2001[3] olevia enimmäismääriä.

3. PÄÄTÖS

Komissio ehdottaa, että neuvosto antaa Yhdistyneelle kuningaskunnalle direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti luvan soveltaa vähäarvoisen kiinteän polttoaineen verovapautusta 1. päivään tammikuuta 2010 asti.

Ehdotus:

NEUVOSTON PÄÄTÖS

luvan antamisesta Yhdistyneelle kuningaskunnalle vapauttaa vähäarvoinen kiinteä polttoaine ilmastonmuutosmaksusta direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti

(Ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY[4] ja erityisesti sen 19 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,[5]

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset esittivät 18 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessä komissiolle poikkeuspyynnön voidakseen jatkaa vähäarvoisen kiinteän polttoaineen vapautusta ilmastonmuutosmaksusta direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti.

(2) Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten mukaan ilmastonmuutosmaksun tarkoituksena on kannustaa energiatehokkuuteen ja vähähiilisen teknologian käyttöön muualla kuin kotitalouksissa. Sitä peritään yritysten ja julkisen sektorin lämmitykseen käyttämästä kaasusta, hiilestä, sähköstä ja nestekaasusta.

(3) Ilmastonmuutosmaksusta on myönnetty vapautuksia vuodesta 2001 alkaen hyvän ympäristökäytännön kannustamiseksi. Kiinteät polttoaineet, joiden arvo on alle 15 puntaa tonnilta, kuten hiili- ja koksikaivosten sekalakaisut ja louhintajätteet, on vapautettu maksusta.

(4) Direktiivin 2003/96/EY voimaantulon jälkeen jäsenvaltioiden, jotka eivät verottaneet tällaisia polttoaineita, piti aloittaa niiden verotus.Verovapautuksella tuetaan vähäarvoisen kiinteän polttoaineen käyttöä energiantuotantoon sen sijaan, että se päätyisi kaatopaikalle. Vaikka energiakäyttö onkin ympäristönäkökulmasta kaatopaikalle vientiä suositeltavampaa, saastuttaja maksaa -periaatetta noudatettaessa olisi kuitenkin sovellettava energiasisällön mukaan alempaa verokantaa tällaiseen vähäarvoiseen kiinteään polttoaineeseen. Koska aineksen laatu ja energiasisältö vaihtelee ja tarkkaa veroa on siitä syystä vaikea määrätä ja kyseiset summat ovat lisäksi pieniä, täydellinen vapautus voitaisiin hyväksyä väliaikaisena toimenpiteenä. Tästä syystä vapautuksen on oltava määräaikainen.

(5) Nykyisestä helpotuksesta aiheutuu Yhdistyneen kuningaskunnan valtiolle koko alan osalta noin 100 000 punnan menetys vuodessa. Mikäli verovapautus on valtiontukea, sovelletaan tavanomaisia sääntöjä. Helpotus näyttäisi kuuluvan EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 69/2001[6] soveltamisalaan. Jos yksittäisen edunsaajayrityksen hyöty kuitenkin ylittää mainitussa asetuksessa säädetyn enimmäismäärän, siitä on ilmoitettava komissiolle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999[7] mukaisesti.

(6) Komissio tarkastelee määräajoin alennuksia ja vapautuksia tarkistaakseen, vääristävätkö ne kilpailua, haittaavatko ne sisämarkkinoiden toimintaa ja ovatko ne edelleen yhteisön ympäristönsuojelu-, energia- ja liikennepolitiikkojen mukaisia,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Yhdistyneelle kuningaskunnalle annetaan lupa soveltaa vähäarvoisen kiinteän polttoaineen, jonka arvo on vähemmän kuin 15 puntaa tonnilta, vapautusta valmisteverosta.

2 artikla

Tämän päätöksen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2009.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneelle kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[1] EYVL 283, 31.10.2003, s. 51, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/75/EY (EYVL L 157, 30.4.2004, s. 100).

[2] "Kiinteällä polttoaineella" tarkoitetaan ainoastaan hiiltä ja ruskohiiltä, hiilestä tai ruskohiilestä saatua koksia ja puolikoksia sekä maaöljykoksia.

[3] Komission asetus (EY) N:o 69/2001, annettu 12 päivänä tammikuuta 2001, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen (EYVL L 10, 13.1.2001, s. 30).

[4] EYVL L 283, 31.10.2003, s. 51, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/75/EY (EYVL L 157, 30.4.2004, s. 100).

[5] EYVL C [...] [...], s. [...9

[6] EYVL 10, 13.1.2001, s. 30.

[7] EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1-9.