<TI><HT TYPE="UC">Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin määräys</HT><DATE ISO="20020227">27 päivänä helmikuuta 2002</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR">Oikeudenkäyntikieli: saksa.</NOTE></TI>

C-480/01 P(R)62001O04800026.00012131121399CJMÄÄRÄYS 27.2.2002 — ASIA C-480/01 P(R)COMMERZBANK V. KOMISSIO<TI><HT TYPE="UC">Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin määräys</HT><DATE ISO="20020227">27 päivänä helmikuuta 2002</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR">Oikeudenkäyntikieli: saksa.</NOTE></TI>

Asiassa C-480/01 P(R),

Commerzbank AG, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa), edustajinaan Rechtsanwalt H. Satzky ja Rechtsanwalt B. M. Maassen,

valittajana,

jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan, että Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin asiassa T-219/01 R, Reisebank vastaan komissio, 5.12.2001 antama määräys (Kok. 2001, s. II-3501) kumotaan, ja että

komission 17.8.2001 tekemän sen päätöksen täytäntöönpanoa lykätään, jolla valittajalle kieltäydyttiin antamasta tutustumismahdollisuutta tiettyihin asiakirjoihin, jotka koskivat muita pankkeja vastaan asiassa COMP/E-1/37.919 — euroalueen valuuttojen muunnosta perittävät pankkimaksut, aloitetun menettelyn lopettamista

komissio velvoitetaan olemaan jatkamatta menettelyä asiassa COMP/E-1/37.919 ja näin olemaan lähettämättä komission jäsenten muodostamalle kollegiolle lopullista päätösehdotusta ilman, että kantajalle myönnetään ensin sen 15.8.2001 päivätyllä kirjeellä pyytämä tutustumismahdollisuus asiakirjoihin, ja

komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

ja jossa valittajan vastapuolena on:

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään S. Rating, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI,

julkisasiamies A. Tizzanoa kuultuaan,

on antanut seuraavan

<TI>määräyksen</TI>1Commerzbank AG (jäljempänä valittaja) on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen 10.12.2001 toimittamallaan valituksella hakenut muutosta EY 225 artiklan ja EY:n tuomioistuimen perussäännön 50 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin asiassa T-219/01 R, Commerzbank v. komissio, 5.12.2001 antamaan määräykseen (Kok. 2001, s. II-3501; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla tämä hylkäsi valittajan välitoimihakemuksen, jossa se vaati komission 17.8.2001 tekemän sen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, jolla valittajalle kieltäydyttiin antamasta tutustumismahdollisuutta tiettyihin asiakirjoihin, jotka koskivat muita pankkeja vastaan asiassa COMP/E-1/37.919 — euroalueen valuuttojen muunnosta perittävät pankkimaksut, aloitetun menettelyn lopettamista (jäljempänä 17.8.2001 tehty päätös), ja lykkäämään valittajan osalta EY 81 artiklan soveltamismenettelyä samassa asiassa.2Valituksenalaisen määräyksen kumoamisen lisäksi valittaja vaatii, että

17.8.2001 tehdyn päätöksen täytäntöönpanoa lykätään

komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3Komissio on esittänyt kirjalliset huomautuksensa yhteisöjen tuomioistuimelle 15.1.2002 jätetyssä asiakirjassa.<TI>Sovellettavat oikeussäännöt ja oikeudenkäynti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa</TI>4Sovellettavien oikeussääntöjen sekä riidan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäynnin taustalla olevien tosiseikkojen osalta viitataan valituksenalaisen määräyksen 1—17 kohtaan.<TI>Valituksenalainen määräys</TI>5Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti jätti valituksenalaisella määräyksellä välitoimihakemuksen tutkittavaksi ottamatta siitä syystä, ettei asiassa ollut esitetty sellaisia painavia näkökohtia, joiden nojalla olisi voitu katsoa, että pääasiaa koskevan kanteen tutkittavaksiottaminen oli todennäköistä.6Valituksenalaisessa määräyksessä todetaan tältä osin, että 17.8.2001 tehty päätös on edeltävään hallintomenettelyyn liittyvä valmisteleva toimenpide ja että sitä ei näin ollen voida riitauttaa erikseen.7Välitoimista päättävä tuomari on päätynyt tähän johtopäätökseen muistuttaen oikeuskäytännöstä, jonka mukaan silloin kun on kyse toimista tai päätöksistä, jotka tehdään monivaiheisessa menettelyssä, kumoamiskannekelpoisia toimia ovat pääsääntöisesti yleensä ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joissa tämän menettelyn päätteeksi lopullisesti vahvistetaan toimielimen kanta, kun taas kannekelpoisia eivät ole menettelyn kuluessa tehdyt päätökset, joilla valmistellaan lopullista päätöstä.8Tämä koskee muun muassa sellaisia komission toimia, joilla evätään tutustumismahdollisuus kilpailuasioita koskeviin asiakirjoihin ja joista aiheutuu lähtökohtaisesti ainoastaan edeltävässä hallintomenettelyssä toteutetulle valmistelevalle toimelle ominaisia rajallisia vaikutuksia.9Välitoimista päättävän tuomarin mukaan valittajan asian kiireellisyyttä koskevalla väitteellä, jonka mukaan sille sakon määräävä lopullinen päätös tultaisiin tekemään piakkoin, ei ole merkitystä, sillä tämä väite ei ole riittävän täsmällinen siten, että sen nojalla voitaisiin tietää valittajaa koskevan mahdollisen päätöksen sisältö.10Valittajan sen väitteen osalta, joka perustuu siihen, että sen oikeuksia väitetiedoksiannon adressaattina oli loukattu, valituksenalaisesta määräyksestä ilmenee, että tällainen loukkaaminen voi aiheuttaa valittajan intresseihin vaikuttavia sitovia oikeusvaikutuksia vain siinä tapauksessa, että komissio on tarvittaessa tehnyt päätöksen, jolla valittajan on todettu syyllistyneen rikkomiseen, josta häntä on moitittu.11Valituksenalaisessa määräyksessä todetaan lopuksi tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksista 23 päivänä toukokuuta 2001 tehtyyn komission päätökseen 2001/462/EY, EHTY (EYVL L 162, s. 21) liittyvistä väitteistä, että valittaja ei ollut esittänyt sellaisia painavia näkökohtia, joiden nojalla olisi voitu katsoa, ettei oikeuskäytäntöä, joka liittyy tiedonsaantimahdollisuuksiin kilpailuasioita koskevista asiakirjoista, voida soveltaa.12Valittajaa vastaan vireillä olevaan EY 81 artiklan soveltamismenettelyyn liittyvän lykkäämispyynnön osalta välitoimista päättävä tuomari totesi, että kantaja ei ollut näyttänyt toteen sellaisen poikkeuksellisen tilanteen olemassaoloa, jonka nojalla tällaisen toimen määrääminen olisi perusteltua.<TI>Muutoksenhaku</TI>13Valittaja esittää neljä valitusperustetta muutoksenhakunsa tueksi.14Ensiksikin välitoimista päättävä tuomari on valittajan mukaan tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei asia ole kiireellinen. Hänen olisi pitänyt ottaa huomioon, että hallinnollinen menettely komissiossa päättyisi piakkoin.15Toiseksi välitoimista päättävän tuomarin olisi pitänyt asiaan liittyvien erityispiirteiden nojalla katsoa olosuhteiden olevan sillä tavoin poikkeuksellisia, että valittajaa vastaan vireillä olleen EY 81 artiklan soveltamismenettelyn lykkääminen olisi perusteltua.16Kolmanneksi valituksenalaisessa määräyksessä on virheellisesti jätetty ottamatta huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, vaikka se oli tullut voimaan 3.12.2001 eli ennen valituksenalaisen määräyksen antamista.17Neljänneksi valituksenalaisesta määräyksestä ilmenee valittajan mukaan, että päätöksen 2001/462/EY, EHTY soveltamisala oli arvioitu virheellisesti.<TI>Arviointi asiasta</TI>18Koska kaikki valituksen ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot ilmenevät asianosaisten kirjallisista huomautuksista, asianosaisten suullisia lausumia ei ole tarpeen kuulla.19Aluksi on syytä tutkia, onko valittajalla nyt esillä olevasta asiasta ilmenevissä olosuhteissa oikeussuojan tarve.20Tältä osin on syytä muistuttaa, että valittajalla olevan oikeussuojan tarpeen olemassaolon edellytyksenä on, että valitus saattaa tuottaa hänelle jotakin hyötyä (asia C-19/93 P, Rendo ym. v. komissio, tuomio 19.10.1995, Kok. 1995, s. I-3319, 13 kohta ja asia C-174/99 P, parlamentti v. Richard, tuomio 13.7.2000, Kok. 2000, s. I-6189, 33 kohta).21On todettava, että välitoimimenettelyssä on erityisen tärkeää arvioida, onko välitoimia hakeneella intressi saada vaaditut toimenpiteet toteutettua (asia C-89/97 P(R), Moccia Irme v. komissio, määräys 30.4.1997, Kok. 1997, s. I-2327, 43 kohta).22Välitoimista päättävä tuomari voi näet lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä välitoimista muun muassa vain, jos on selvitetty, että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että kantajan etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja että niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Välitoimet, joilla ei voida estää vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa kantajalle, eivät a fortiori voi olla tässä mielessä tarpeellisia. Jos valittajalla ei ole intressiä vaadittujen välitoimien toteuttamiseen, nämä toimet eivät voi täyttää kiireellisyyden vaatimusta (em. asia Moccia Irme v. komissio, määräyksen 44 kohta).23Nyt esillä olevassa asiassa on ilmennyt, että muutoksenhaun kohteena olevalla välitoimimenettelyllä pyritään pääasiallisesti estämään komissiota tekemästä valittajaa koskevaa uutta lopullista päätöstä asiassa COMP/E-1/37.919 ennen kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisisi 17.8.2001 tehdyn päätöksen laillisuuden.24Komissio on tehnyt tämän lopullisen päätöksen 11.12.2001, eli nyt esillä olevan valitusasian vireilletuloa seuranneena päivänä.25Kyseisen lopullisen päätöksen tekeminen on siis aiheuttanut sen, ettei valittajalla ole enää mitään intressiä välitoimimenettelyn jatkamiseen.26Valituksesta ilmenee lisäksi, että valittaja tiesi komission aikovan tehdä lopullisen päätöksen lyhyen ajan sisällä. Näin ollen valittajan olisi kannattanut muutoksenhaussaan tuoda esille sellaiset mahdolliset poikkeukselliset olosuhteet, joiden nojalla välitoimimenettelyn jatkamisintressi säilyi ennallaan kyseisestä odotettavissa olevasta lopullisesta päätöksestä huolimatta, mitä se ei kuitenkaan ole tehnyt.27Näin ollen koska valittajalla ei enää ole intressiä välitoimimenettelyn jatkamiseen, muutoksenhaulla ei enää ole kohdetta, joten lausunnon antaminen asiassa raukeaa.<TI>Oikeudenkäyntikulut</TI>28Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 6 kohdan mukaan, jota työjärjestyksen 118 artiklan nojalla on sovellettava valituksen käsittelyyn, jos lausunnon antaminen asiassa raukeaa, yhteisöjen tuomioistuin määrää oikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan.29Oikeudenkäyntikuluja määrättäessä lausunnon antamisen raukeaminen on tässä tapauksessa rinnastettava valituksen hylkäämiseen. Tästä syystä päätetään, että valittaja on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1)Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.2)Commerzbank AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 27 päivänä helmikuuta 2002.

R. Grass

kirjaaja

G. C. Rodríguez Iglesias

presidentti