<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><DECISION.ECR xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.DECISION.ECR><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>T‑220/14</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62014TJ0220</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2017:267">EU:T:2017:267</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>5</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>5</PAGE.TOTAL><AUTHOR>T</AUTHOR></BIB.DECISION.ECR><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>Tuomio <DATE ISO="20170406">6.4.2017</DATE> – Asia T-220/14 [<HT TYPE="ITALIC">OTTEINA</HT>]</P><P>Saremar v. Komissio</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin Yleisen Tuomioistuimen Tuomio</HT> (kahdeksas jaosto)</P><P><DATE ISO="20170406">6 päivänä huhtikuuta 2017</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="STAR" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: italia.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Valtiontuki</KEYWORD><KEYWORD>Meriliikenne</KEYWORD><KEYWORD>Julkisesta palvelusta maksettava korvaus</KEYWORD><KEYWORD>Osakepääoman korottaminen</KEYWORD><KEYWORD>Päätös, jossa tuet todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi ja määrätään ne perittäviksi takaisin</KEYWORD><KEYWORD>Kantajan asettaminen selvitystilaan</KEYWORD><KEYWORD>Asianosaiskelpoisuus</KEYWORD><KEYWORD>Oikeussuojan tarpeen säilyminen</KEYWORD><KEYWORD>Lausunnon antamisen raukeamatta jääminen</KEYWORD><KEYWORD>Tuen käsite</KEYWORD><KEYWORD>Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu</KEYWORD><KEYWORD>Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste</KEYWORD><KEYWORD>Ilmeinen arviointivirhe</KEYWORD><KEYWORD>Oikeudellinen virhe</KEYWORD><KEYWORD>Lainvastaisuusväite</KEYWORD><KEYWORD>Perusteluvelvollisuus</KEYWORD><KEYWORD>Puolustautumisoikeudet</KEYWORD><KEYWORD>Päätös 2011/21/EU</KEYWORD><KEYWORD>Suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi</KEYWORD><KEYWORD>Julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevat unionin puitteet</KEYWORD><KEYWORD>Tuomio Altmark</KEYWORD></INDEX><DECISION.ECR.INIT><P>Asiassa T-220/14,</P></DECISION.ECR.INIT><P><HT TYPE="BOLD">Saremar – Sardegna Regionale Marittima SpA</HT>, kotipaikka Cagliari (Italia), edustajinaan asianajajat G. M. Roberti, G. Bellitti ja I. Perego,</P><P>kantajana,</P><P>vastaan</P><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan komissio</HT>, asiamiehinään G. Conte, D. Grespan ja A. Bouchagiar,</P><P>vastaajana,</P><P>jota tukee</P><P><HT TYPE="BOLD">Compagnia Italiana di Navigazione SpA</HT>, kotipaikka Napoli (Italia), edustajinaan aluksi asianajajat F. Sciaudone, R. Sciaudone, D. Fioretti ja A. Neri, sittemmin asianajajat M. Merola, B. Carnevale ja M. Toniolo,</P><P>väliintulijana,</P><P>jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota Sardinian autonomisen alueen Saremarin hyväksi toteuttamista tukitoimenpiteistä SA.32014 (2011/C), SA.32015 (2011/C) ja SA.32016 (2011/C) <DATE ISO="20140122">22.1.2014</DATE> annettu komission päätös C(2013) 9101 final siltä osin kuin tässä päätöksessä julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta koskeva toimenpide ja osakepääoman korottaminen on luokiteltu valtiontuiksi, todettu nämä toimenpiteet sisämarkkinoille soveltumattomiksi ja määrätty tuet perittäviksi takaisin,</P><?PAGE NO="2"?><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Kancheva ja N. Półtorak,</P><P>kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja <DATE ISO="20160720">20.7.2016</DATE> pidetyssä istunnossa esitetyn,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.DECISION.ECR><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Tästä tuomiosta on otettu tähän vain kohdat, joiden julkaisemista unionin yleinen tuomioistuin pitää aiheellisena.</P></NOTE></HT></P></TI><STI><P>– –</P></STI></TITLE></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudellinen arviointi</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Saremarin asianosaiskelpoisuus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Aluksi on todettava, että asianosaisten unionin yleiselle tuomioistuimelle <DATE ISO="20160711">11.</DATE> ja <DATE ISO="20160729">29.7.2016</DATE> toimittamista selityksistä ja asiakirjoista ilmenee, että koska Saremarin oli mahdoton palauttaa riidanalaisten tukien jo maksettua osaa, se pyysi päästä akordimenettelyyn selvitystilaansa varten; Tribunale di Cagliari (Cagliarin alioikeus, Italia) hyväksyi pyynnön <DATE ISO="20150722">22.7.2015</DATE>. Saremar on lopettanut kaiken toiminnan <DATE ISO="20160331">31.3.2016</DATE>, ja sen selvitystilavaihe on edennyt pitkälle siltä osin kuin kaikki etuoikeutetut velkojat ovat saaneet velastaan suorituksen ja kyseisen yhtiön oman lausuman mukaan tulevina kuukausina on tarkoitus suorittaa ensimmäinen merkittävä varojen jakaminen etuoikeudettomien velkojien välillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Sovellettavan kansallisen oikeuden ja sovellettavan menettelyn mukaan yhtiö, joka on asetettu selvitystilaan, voi menettää kelpoisuutensa olla oikeudenkäynnissä asianosaisena, ainakin omissa nimissään. Kantaja toteaa lisäksi itsekin, että näin voi käydä Italian oikeuden mukaan. Komissio tosin väitti istunnossa ja <DATE ISO="20160729">29.7.2016</DATE> päivätyssä kirjeessään vain, että kantajan asettaminen selvitystilaan kyseenalaistaa kantajan oikeussuojan tarpeen muttei sen asianosaiskelpoisuutta. On kuitenkin niin, että koska kantajan asianosaiskelpoisuuden mahdollinen menettäminen tekisi kantajan oikeussuojan tarvetta koskevan kysymyksen merkityksettömäksi, on selvitettävä, onko kantaja säilyttänyt kyseisen kelpoisuuden oikeudenkäynnin aikana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka – kuten unionin tuomioistuin on katsonut – SEUT 263 artiklan neljänteen kohtaan sisältyvä käsite <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>oikeushenkilö<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> ei välttämättä täysin vastaa jäsenvaltioiden eri oikeusjärjestyksien omia oikeushenkilön käsitteitä, oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että mainittu käsite edellyttää lähtökohtaisesti jäsenvaltion tai kolmannen maan oikeuden mukaisen oikeuskelpoisuuden ja kyseisessä oikeudessa tunnustetun asianosaiskelpoisuuden olemassaoloa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19590320">20.3.1959</DATE>, <NAME.CASE>Nold v. korkea viranomainen</NAME.CASE>, <NO.CASE>18/57</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1959:6">EU:C:1959:6</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19821028">28.10.1982</DATE>, <NAME.CASE>Groupement des Agences de voyages v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>135/81</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:371">EU:C:1982:371</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0010">10</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070118">18.1.2007</DATE>, <NAME.CASE>PKK ja KNK v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-229/05 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:32">EU:C:2007:32</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0114">114</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091124">24.11.2009</DATE>, <NAME.CASE>Landtag Schleswig-Holstein v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-281/08 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:728">EU:C:2009:728</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Niinpä yksikön, jolla ei tietyn kansallisen oikeuden mukaan ole asianosaiskelpoisuutta, kanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, erityisesti silloin, kun tehokkaan oikeussuojan varmistaminen sitä edellyttää (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070118">18.1.2007</DATE>, <NAME.CASE>PKK ja KNK v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-229/05 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:32">EU:C:2007:32</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0109">109</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0114">114</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Lisäksi asianosaiskelpoisuuden on säilyttävä oikeudenkäynnin aikana<?PAGE NO="3"?> (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070920">20.9.2007</DATE>, <NAME.CASE>Salvat père &amp; fils ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-136/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2007:295">EU:T:2007:295</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120321">21.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Marine Harvest Norway ja Alsaker Fjordbruk v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-113/06</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:135">EU:T:2012:135</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Oikeuskelpoisuuden ja asianosaiskelpoisuuden olemassaolo on tutkittava asiassa merkityksellisen kansallisen oikeuden kannalta (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19841127">27.11.1984</DATE>, <NAME.CASE>Bensider ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>50/84</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1984:365">EU:C:1984:365</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0007">7</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080403">3.4.2008</DATE>, <NAME.CASE>Landtag Schleswig-Holstein v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-236/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:91">EU:T:2008:91</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa Saremarin <DATE ISO="20160729">29.7.2016</DATE> päivätystä kirjeestä ilmenee, että Corte suprema di cassazionen (ylin tuomioistuin, Italia) oikeuskäytännön mukaan yhtiö, joka on akordimenettelyn kohteena, säilyttää oikeuden ajaa kanteita omissa nimissään ja olla oikeusriidoissa asianosaisena varojensa suojaamiseksi. Kantaja on lisäksi liittänyt mainittuun kirjeeseen tuomioistuimen sille nimeämien selvitysmiesten <DATE ISO="20160726">26.7.2016</DATE> päivätyn kirjeen, jossa todistetaan, että kantajan avustajille nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä myönnetty valtuutus on edelleen voimassa. Niinpä on katsottava, että vaikka Saremar on asetettu selvitystilaan, se ei ole oikeudenkäynnin aikana menettänyt asianosaiskelpoisuuttaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Komission väite lausunnon antamisen raukeamisesta</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Komissio väittää, että Saremarin vireillä olevan selvitystilan johdosta sen oikeussuojan tarve on lakannut oikeudenkäynnin aikana. Se toteaa tässä yhteydessä, että Saremarin selvitystilavaihe on edennyt pitkälle ja voi päättyä ennen tämän tuomion antamista. Komissio väittää lisäksi, että – kuten kantaja on komission mukaan itsekin myöntänyt – se ei voi enää jatkaa taloudellista toimintaa, vaikka riidanalainen päätös kumottaisiinkin ja vaikka se siis itse vapautuisikin tukien palauttamisvelvollisuudesta. Lopuksi komissio katsoo, että Saremarin velkojien intressi siihen, ettei riidanalaisten tukien määrää lueta kyseisen yhtiön velkoihin, on erillinen tämän yhtiön intressistä jatkaa taloudellista toimintaansa. Komissio katsoo päätelmänään, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi tällaisen oikeussuojan tarpeen puuttumisen perusteella todettava, että lausunnon antaminen raukeaa nyt käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Saremar puolestaan väittää vastauksena kyseisiin argumentteihin, että riidanalaisen päätöksen kumoamisella olisi siihen kohdistuvia oikeusvaikutuksia siltä osin kuin kumoamisen seurauksena akordimenettelyn kohteena olevat velat vähenisivät yli 11 miljoonaa euroa, minkä avulla se voisi suorittaa kaikkien velkojiensa saatavat kokonaisuudessaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeussuojan tarve on olennainen ja ensimmäinen edellytys kaikille kanteille (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150917">17.9.2015</DATE>, <NAME.CASE>Mory ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-33/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:609">EU:C:2015:609</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä SEUT 263 artiklasta ilmenee, että tämän artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun unionin toimielimillä ja jäsenvaltioilla olevan kumoamiskanneoikeuden ja mainitun artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä olevan kumoamiskanneoikeuden välillä on selvä ero. Niinpä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisen kanneoikeuden käyttäminen ei unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden osalta edellytä niiden asiavaltuuden eikä myöskään niiden oikeussuojan tarpeen osoittamista (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110324">24.3.2011</DATE>, <NAME.CASE>Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-443/08 ja T-455/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2011:117">EU:T:2011:117</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130219">19.2.2013</DATE>, <NAME.CASE>Provincie Groningen ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-15/12 ja T-16/12</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:74">EU:T:2013:74</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä oleva kanneoikeus sitä vastoin edellyttää yhtäältä niiden asiavaltuuden tunnustamista eli – mainitun määräyksen sanamuodon mukaan – sitä, että niiden kanne kohdistuu niille osoitettuun toimeen tai niitä suoraan ja erikseen koskevaan toimeen taikka niitä suoraan koskevaan sääntelytoimeen, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpidettä. Toisaalta kyseinen kanneoikeus edellyttää sitä, että kannetta<?PAGE NO="4"?> nostettaessa on olemassa oikeussuojan tarve, mikä on asiavaltuudesta erillinen kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytys. Kanteen kohteen tavoin oikeussuojan tarpeenkin on oltava edelleen olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka sillä uhalla, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150917">17.9.2015</DATE>, <NAME.CASE>Mory ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-33/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:609">EU:C:2015:609</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Oikeussuojan tarpeen olemassaolo on siis ehdotonta prosessinedellytystä koskeva kysymys, joka unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta joko kannetta nostettaessa selvittääkseen, täyttyvätkö kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset, tai oikeudenkäynnin aikana selvittääkseen, onko kanteesta vielä tarpeen lausua vai ei (ks. vastaavasti määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110324">24.3.2011</DATE>, <NAME.CASE>Internationaler Hilfsfonds v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-36/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2011:124">EU:T:2011:124</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Tällainen oikeussuojan tarve edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeudellisia seurauksia ja että kanne voi näin tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070607">7.6.2007</DATE>, <NAME.CASE>Wunenburger v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-362/05 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:322">EU:C:2007:322</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150917">17.9.2015</DATE>, <NAME.CASE>Mory ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-33/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:609">EU:C:2015:609</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Lisäksi kantajan oikeussuojan tarpeen on oltava jo syntynyt ja edelleen olemassa eikä se voi koskea tulevaa ja hypoteettista tilannetta (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150917">17.9.2015</DATE>, <NAME.CASE>Mory ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-33/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:609">EU:C:2015:609</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Aluksi on todettava, että nyt käsiteltävä kanne täyttää edellä 51–53 kohdassa mainitut tutkittavaksi ottamisen edellytykset sekä kantajan asiavaltuuden että sen oikeussuojan tarpeen olemassaolon osalta kannetta nostettaessa, mitä komissio ei myöskään kiistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>Erityisesti oikeussuojan tarpeesta on huomattava, että kanteen nostamisen ajankohtana riidanalainen päätös oli kantajalle vastainen toimi siltä osin kuin komissio totesi kantajan saamia tukia sisämarkkinoille soveltumattomiksi ja sääntöjenvastaisiksi ja määräsi ne perittäviksi takaisin. Nimittäin jo yksinään tästä syystä riidanalaisella päätöksellä muutettiin kyseisen yhtiön oikeusasemaa, koska sillä ei päätöksen antamisesta lähtien ollut enää oikeutta saada kyseisiä tukia ja sen oli varauduttava siihen, että lähtökohtaisesti se joutuisi palauttamaan ne (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111221">21.12.2011</DATE>, <NAME.CASE>ACEA v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-319/09 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:857">EU:C:2011:857</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0069">69</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>On todettava, että Saremarin asettamisesta selvitystilaan ei ole seurannut, että sen oikeussuojan tarve, sellaisena kuin se määritellään edellä 55 kohdassa, olisi kyseenalaistunut oikeudenkäynnin aikana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Ensinnäkin nimittäin on huomattava, ettei riidanalaista päätöstä ole kumottu tai peruutettu, joten nyt käsiteltävä kanne säilyttää kohteensa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070607">7.6.2007</DATE>, <NAME.CASE>Wunenburger v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-362/05 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:322">EU:C:2007:322</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Sitten on todettava, että riidanalaisen päätöksen oikeusvaikutukset eivät ole rauenneet yksistään siksi, että Saremar on asetettu selvitystilaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Ensinnäkin on nimittäin niin, että riidanalaisen päätöksen johdosta Sardinian autonomisella alueella ei edelleenkään ole oikeutta maksaa Saremarille sitä osaa riidanalaisesta osakepääoman korottamisesta, jota – kuten kannekirjelmän liitteenä olevasta Saremarin <DATE ISO="20120711">11.7.2012</DATE> pidetyn yhtiökokouksen pöytäkirjasta ilmenee – mainittu julkisyhteisö ei ollut toteuttanut, koska kyseisestä toimesta oli ilmoitettu komissiolle. Minkään asiakirja-aineistoon sisältyvän seikan perusteella ei voida sulkea pois sen mahdollisuutta, että jos riidanalainen päätös kumotaan, osakepääoman riidanalaisen korottamisen kyseistä osaa, joka Saremarilla olisi silloin oikeus saada, sisällytettäisiin sen varoihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>Toiseksi on todettava siltä osin kuin kyse on Sardinian autonomisen alueen Saremarille jo maksamasta riidanalaisten tukien osasta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksistään se, että yritys on konkurssimenettelyn kohteena – etenkin silloin, kun tämä menettely johtaa yrityksen purkamiseen –, ei kyseenalaista lähtökohtaa, jonka mukaan tuki peritään takaisin. Tällaisessa tapauksessa nimittäin aikaisempi tilanne voidaan palauttaa ennalleen ja sääntöjenvastaisesti suoritetuista tuista aiheutuva<?PAGE NO="5"?> kilpailun vääristyminen on mahdollista poistaa lähtökohtaisesti siten, että selvitystilassa olevan yrityksen velkoihin kirjataan kyseisten tukien palauttamista koskeva velvoite (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090701">1.7.2009</DATE>, <NAME.CASE>KG Holding ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-81/07–T-83/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2009:237">EU:T:2009:237</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0192">192</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0193">193</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Niinpä riidanalaisesta päätöksestä seuraa, että riidanalaisten tukien on vähintäänkin pysyttävä Saremarin velkana, joten on niin, että vaikkei niitä voitaisikaan palauttaa Sardinian autonomiselle alueelle, ne eivät enää kuulu kantajan varoihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Niinpä on todettava, ettei Saremarin asettaminen selvitystilaan kyseenalaista edellä 55 kohdassa tehtyä toteamusta, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen kumoaminen voisi tuottaa kantajalle hyötyä, koska se välttämättä muuttaisi kantajan oikeusasemaa riidanalaisiin tukiin nähden. Lisäksi kyseisestä kumoamisesta seuraisi myös, että kantajan taloudellinen tilanne paranisi huomattavasti, koska riidanalaiset tuet voitaisiin sisällyttää uudelleen sen varoihin. Lisäksi on huomattava, että tämä tarkastelu saa tukea <DATE ISO="20100913">13.9.2010</DATE> annetusta tuomiosta <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Kreikka ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-415/05, T-416/05 ja T-423/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2010:386">EU:T:2010:386</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että selvitystilassa olleilla yhtiöillä, jotka olivat maksaneet mainituissa asioissa riidanalaisina olleet tuet takaisin, säilyi oikeussuojan tarve, koska jos riidanalainen päätös olisi kumottu, Helleenien tasavallalla olisi ollut velvollisuus palauttaa niille takaisin maksetut määrät, jotka olisi merkitty niiden selvitystilan aikana laadittavien taseiden vastaaviin (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100913">13.9.2010</DATE>, <NAME.CASE>Kreikka ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-415/05, T-416/05 ja T-423/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2010:386">EU:T:2010:386</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>On lisättävä, että tähän päivään mennessä unionin yleiselle tuomioistuimelle ei ole ilmoitettu, että Saremarin selvitystilaa koskeva menettely olisi päättynyt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että Saremarilla on edelleen oikeussuojan tarve nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä, joten asiassa on annettava ratkaisu.</TXT><P>– –</P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)</P><P>on ratkaissut asian seuraavasti:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Kanne hylätään.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Saremar – Sardegna Regionale Marittima SpA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja Compagnia Italiana di Navigazione SpA:n oikeudenkäyntikulut.</HT></TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.DECISION.ECR><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Gratsias</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Kancheva</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Półtorak</P></SIGNATORY><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20170406">6 päivänä huhtikuuta 2017</DATE>.</P><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></DECISION.ECR>