Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (valituslupajaosto)
6 päivänä lokakuuta 2026 (*)
Muutoksenhaku – Välityslauseke – Valituslupa – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 b artikla – Valituslupahakemus, jossa osoitetaan kysymyksen tärkeys unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta – Valitusluvan myöntäminen osittain
Asiassa C-122/26 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 24.2.2026,
DT, edustajanaan A. Kunst, Rechtsanwältin,
valittajana,
ja jossa muuna osapuolena on
Eulex Kosovo, kotipaikka Pristina (Kosovo),
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (valituslupajaosto),
toimien kokoonpanossa: varapresidentti T. von Danwitz sekä tuomarit M. Condinanzi ja R. Frendo (esittelevä tuomari),
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon esittelevän tuomarin ehdotuksen ja kuultuaan julkisasiamies J. Kokottia,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 DT vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan 21.1.2026 annetun unionin yleisen tuomioistuimen tuomion DT v. Eulex Kosovo (T-218/24, EU:T:2026:34; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi DT:n kanteen, jossa vaadittiin ensisijaisesti SEUT 272 artiklan nojalla Eulex Kosovon 13.11.2023 ja 20.2.2024 päivättyjen kirjeiden julistamista lainvastaisiksi – kirjeillä Eulex Kosovo irtisanoi valittajan työsopimuksen ja hylkäsi hänen tästä irtisanomisesta tekemänsä sisäisen valituksen sekä vaatimuksen korvata vahinko, joka valittajalle oli aiheutunut näistä kirjeistä ja muista toimista – ja toissijaisesti yhtäältä SEUT 263 artiklan nojalla mainittujen kirjeiden kumoamista ja toisaalta SEUT 268 artiklan nojalla korvausta vahingosta, joka valittajalle oli aiheutunut näistä samoista kirjeistä.
Valituslupahakemuksen tarkastelu
2 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 a artiklan toisen kohdan b alakohdan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista, jotka koskevat SEUT 272 artiklassa tarkoitetun sopimuksen, jossa on välityslauseke, täyttämistä, tehtyjen valitusten tutkiminen edellyttää, että unionin tuomioistuin myöntää ensin valitusluvan.
3 Kyseisen perussäännön 58 a artiklan kolmannen kohdan mukaan valituslupa myönnetään unionin tuomioistuimen työjärjestyksessä vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti kokonaisuudessaan tai osittain, jos valitukseen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta merkityksellinen kysymys.
4 Työjärjestyksen 170 a artiklan 1 kohdan mukaan valittajan on kyseisen perussäännön 58 a artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuissa asioissa liitettävä valituskirjelmäänsä valituslupahakemus, jossa valittajan on selostettava valituksen kohteena oleva unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeä kysymys ja johon on sisällytettävä kaikki unionin tuomioistuimen tarvitsemat tiedot valituslupahakemuksen ratkaisemiseksi.
5 Työjärjestyksen 170 b artiklan 1 ja 3 kohdan mukaan unionin tuomioistuin ratkaisee valituslupahakemuksen viipymättä perustellulla määräyksellä.
Valittajan väitteet
6 Valittaja vetoaa valituslupahakemuksensa tueksi siihen, että hänen valituksensa kolmeen valitusperusteeseen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja kehityksen kannalta tärkeitä kysymyksiä.
7 Ensimmäinen valitusperuste, joka jakautuu kahteen osaan, koskee oikeudellisia virheitä, jotka unionin yleinen tuomioistuin väitetysti teki katsoessaan virheellisesti yhtäältä, ettei sillä ole toimivaltaa tutkia valittajan tehtävän lakkauttamista, ja jättäessään toisaalta tästä syystä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan ja SEU 19 artiklan vastaisesti tutkimatta kaikki kyseisen tehtävän lakkauttamista koskevat kanneperusteet. Toinen valitusperuste, joka jakautuu kahteen osaan, koskee yhtäältä sitä, että unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon oikeuskäytäntöä, joka koskee unionin virkamiehiä ja muuta henkilöstöä koskevia työsuhdeasioita, ja väitettyä oikeudellista virhettä, jonka se teki katsoessaan lähinnä, ettei Eulex Kosovolla ollut velvollisuutta noudattaa huolenpitovelvollisuuttaan, sekä toisaalta muun muassa luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista. Kolmas valitusperuste koskee perusoikeuskirjan 20, 21 ja 47 artiklan rikkomista.
8 Ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi valituksenalaisen tuomion 37–43, 68, 119, 147, 170 ja 185 kohdassa, ettei sillä ollut toimivaltaa tutkia Eulex Kosovo -operaation tarkistettuun perustamissuunnitelmaan (jäljempänä tarkistettu perustamissuunnitelma) sisältyvää päätöstä lakkauttaa valittajan hoitama tehtävä, koska kyseinen suunnitelma kuului yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan ja tehtävän lakkauttaminen johtui siten strategisesta valinnasta. Valittaja katsoo, että siltä osin kuin operaatio toimi sen käyttöön annettujen varojen puitteissa, kyseinen päätös oli hallintotoimi, joka ei kuulu yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan. Näin yleinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon erityisesti 19.7.2016 annettuun tuomioon H v. neuvosto ym. (C-455/14 P, EU:C:2016:569, 54 ja 55 kohta) ja 10.9.2024 annettuun tuomioon KS ym. v. neuvosto ym. (C-29/22 P ja C-44/22 P, EU:C:2024:725, 127 ja 128 kohta) perustuvan oikeuskäytännön.
9 Ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi valituksenalaisen tuomion 35, 36, 68, 119 ja 148 kohdassa, että kanneperusteet, jotka koskivat tarkistettuun perustamissuunnitelmaan sisältyvää päätöstä lakkauttaa valittajan tehtävä, oli jätettävä tutkimatta ja ettei valittaja voinut riitauttaa tehtävän lakkauttamista hänen työsopimuksensa irtisanomispäätöstä koskevan kanteen yhteydessä esittämällään väitteellä. Siten unionin yleinen tuomioistuin edellytti erillisen tarkistettua perustamissuunnitelmaa koskevan kanteen nostamista, vaikka SEUT 270 artiklan nojalla vireille pantuja asioita koskevassa oikeuskäytännössä ei ole asetettu tällaista vaatimusta.
10 Valittajan mukaan ensimmäiseen valitusperusteeseen liittyy yhtäältä kysymys unionin tuomioistuinten toimivallan laajuudesta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä ja erityisesti kysymys siitä, jäävätkö sen yhteydessä tehdyt tehtävien uudelleenjärjestelyä ja lakkauttamista koskevat päätökset tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle. Tämä kysymys on merkityksellinen unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja kehityksen kannalta, koska se voi vaikuttaa laajasti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien operaatioiden tai sen alalla toimivien unionin virastojen palveluksessa olevaan henkilöstöön.
11 Toisaalta kyseinen valitusperuste liittyy yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien operaatioiden henkilöstön perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tehokkaan oikeussuojan ulottuvuuteen ja erityisesti unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja kehityksen kannalta merkitykselliseen kysymykseen siitä, onko tehtävän lakkauttamista koskevasta päätöksestä nostettava tässä yhteydessä erillinen kanne vai voidaanko se tutkia siitä johtuvaa sopimuksen irtisanomispäätöstä koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä esitetyn väitteen perusteella. Valittajan mukaan se, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien operaatioiden henkilöstöä koskevissa asioissa vaadittaisiin erillisen kanteen nostamista, vaikka tällaista vaatimusta ei sovelleta SEUT 270 artiklan nojalla nostettuihin kanteisiin, saattaisi johtaa operaatioiden henkilöstön epäyhdenvertaiseen oikeussuojaan, kun otetaan huomioon erityisesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla tehtävien uudelleenjärjestelyjen luottamuksellisuus.
12 Toisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei Eulex Kosovo ollut laiminlyönyt huolenpitovelvollisuuttaan. Hän väittää, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 179–181 kohdassa virheellisesti ja oman oikeuskäytäntönsä – erityisesti 10.10.2014 annetun tuomion EMA v. BU (T-444/13 P, EU:T:2014:865, 28 ja 32 kohta) ja 24.4.2017 annetun tuomion HF v. parlamentti (T-584/16, EU:T:2017:282, 119 ja 120 kohta) – vastaisesti, että Eulex Kosovon oli otettava huomioon ainoastaan yksikön etu. Unionin yleinen tuomioistuin on siten muun muassa valituksenalaisen tuomion 150 kohdassa omaksunut tulkinnan, jolla rajoitetaan perusteettomasti ja unionin virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettavan oikeuskäytännön vastaisesti työnantajan velvollisuuksia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien operaatioiden henkilöstöä kohtaan operaation ja palvelussuhteen ehtojen väliaikaisuuden perusteella.
13 Valittajan mukaan toisen valitusperusteen ensimmäiseen osaan liittyy kysymys huolenpitovelvollisuuden laajuudesta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvissa operaatioissa ja tarkemmin se, voiko unionin yleinen tuomioistuin sulkea pois siirtovelvollisuuden yksinomaan operaation väliaikaisuuden vuoksi. Tämä kysymys on tärkeä unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja kehityksen kannalta, koska unionin yleinen tuomioistuin on näin todetessaan jättänyt huomiotta myös 19.7.2016 annettuun tuomioon H v. neuvosto ym. (C-455/14 P, EU:C:2016:569, 54 ja 55 kohta) perustuvan oikeuskäytännön, josta ilmenee, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien operaatioiden henkilöstö saa saman suojan kuin unionin virkamiehet ja muu henkilöstö.
14 Toisen valitusperusteensa toisessa osassa valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi valituksenalaisen tuomion 200–202 kohdassa luottamuksensuojan periaatetta katsoessaan, että sopimuksen irtisanomista koskevan ehdon olemassaolo oli esteenä sille, että valittajalle esitetyt vakuuttelut voisivat synnyttää perustellun luottamuksen hänen työsopimuksensa voimassa pitämiseen. Näin todetessaan unionin yleinen tuomioistuin myös jätti huomiotta asiaa koskevan oikeuskäytännön, erityisesti 11.4.2016 annetun tuomion FN ym. v. CEPOL (F-41/15 DISS II, EU:F:2016:70, 85 kohta). Valittajan mukaan tällainen ratkaisu johtaisi oikeutettujen odotusten suojan epäjohdonmukaisuuteen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien operaatioiden sopimussuhteisten toimihenkilöiden ja unionin virkamiesten ja muun henkilöstön, jonka sopimuksiin myös sisältyy irtisanomisehto, välillä.
15 Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklassa vahvistettua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sekä perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattua oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, kun se asetti valittajan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvan operaation henkilöstön jäsenenä unionin virkamiehiä ja muuta henkilöstöä epäedullisempaan asemaan. Hän väittää, että vaikka erilaisilla työjärjestelyillä voidaan perustella eroja palvelussuhteen ehdoissa, niillä ei voida perustella sitä, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien operaatioiden henkilöstöä koskevat päätökset jäävät tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle. Hän viittaa tältä osin 17.7.2024 annettuun tuomioon Montanari v. EUCAP Sahel Niger (T-371/22, EU:T:2024:494, 224 kohta), jonka mukaan unionin virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä ja niihin liittyvää oikeuskäytäntöä sovelletaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen nojalla analogisesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien operaatioiden henkilöstöön, jonka tilanne on rinnastettavissa henkilöstösääntöjen soveltamisalaan kuuluvan henkilöstön tilanteeseen. Valittajan mukaan unionin tuomioistuimen selvennys on tältä osin tarpeen oikeuskäytännön epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi.
Unionin tuomioistuimen arviointi
16 Aluksi on todettava, että valittajan tehtävänä on osoittaa, että sen valituksessa esittämät kysymykset ovat tärkeitä unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta (määräys 29.4.2025, SC v. Eulex Kosovo, C-881/24 P, EU:C:2025:313, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
17 Lisäksi – kuten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 a artiklan kolmannesta kohdasta, luettuna yhdessä työjärjestyksen 170 a artiklan 1 kohdan ja 170 b artiklan 4 kohdan kanssa, ilmenee – valituslupahakemuksessa on mainittava kaikki tarpeelliset seikat, joiden perusteella unionin tuomioistuin voi ratkaista sen ja, jos valituslupa myönnetään osittain, täsmentää ne valitusperusteet tai valituksen osat, joihin vastauskirjelmän on kohdistuttava. Koska perussäännön 58 a artiklassa tarkoitetun valituslupamenettelyn tarkoituksena on rajoittaa unionin tuomioistuimen valvonta sellaisiin kysymyksiin, jotka ovat unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta merkityksellisiä, unionin tuomioistuimen on muutoksenhaun yhteydessä tutkittava ainoastaan ne valitusperusteet, jotka koskevat tällaisia kysymyksiä ja joihin valittaja vetoaa (määräys 29.4.2025, SC v. Eulex Kosovo, C-881/24 P, EU:C:2025:313, 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Valituslupahakemuksessa on näin ollen joka tapauksessa selostettava selkeästi ja täsmällisesti valitusperusteet, ja siinä on yksilöitävä samoin selkeästi ja täsmällisesti kukin valitusperusteen esiin tuoma oikeuskysymys ja täsmennettävä, onko tämä kysymys tärkeä unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta, ja selostettava erikseen syyt, joiden vuoksi tämä kysymys on tärkeä sen arviointiperusteen kannalta, johon vedotaan. Valitusperusteista on todettava erityisesti, että valituslupahakemuksessa on ilmoitettava täsmällisesti unionin oikeuden säännös tai oikeuskäytäntö, jota valituksenalaisessa tuomiossa tai määräyksessä on rikottu, ja esitettävä lyhyesti, millä tavoin unionin yleisen tuomioistuimen väitetään tehneen oikeudellisen virheen, ja osoitettava, millä tavoin tämä virhe on vaikuttanut valituksenalaisen tuomion tai määräyksen lopputulokseen. Kun oikeudellinen virhe, johon vedotaan, johtuu oikeuskäytännön noudattamatta jättämisestä, valituslupahakemuksessa on selostettava lyhyesti mutta selvästi ja täsmällisesti ensinnäkin väitetty ristiriita yksilöimällä sekä valituksenalaisen tuomion tai määräyksen riitautetut kohdat että ne unionin tuomioistuimen tai unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun kohdat, joita ei ole otettu huomioon, ja toiseksi ne konkreettiset syyt, joiden vuoksi kyseinen ristiriita tuo esiin unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeän kysymyksen (määräys 29.4.2025, SC v. Eulex Kosovo, C-881/24 P, EU:C:2025:313, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
19 Sitä periaatetta noudattaen, jonka mukaan todistustaakka on valitusluvan hakijalla, valitusluvan hakijan on siitä riippumatta, mihin oikeuskysymyksiin hän vetoaa valituksessaan, osoitettava, että valitukseen liittyy yksi tai useampi unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeä kysymys, joka ulottuu valituksenalaista tuomiota ja viime kädessä valittajan valitusta laajemmalle (ks. vastaavasti määräys 29.4.2025, SC v. Eulex Kosovo, C-881/24 P, EU:C:2025:313, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Tämän osoittaminen edellyttää sitä, että sekä tällaisten kysymysten olemassaolo että niiden tärkeys osoitetaan konkreettisilla yksittäistapaukseen liittyvillä seikoilla eikä pelkästään yleisluonteisella analyysillä (määräys 29.4.2025, SC v. Eulex Kosovo, C-881/24 P, EU:C:2025:313, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21 Käsiteltävässä asiassa on todettava ensinnäkin, että valituslupahakemuksessa esitetään täsmällisesti ja selkeästi ne kolme valitusperustetta, joihin valituksessa vedotaan; niistä ensimmäinen koskee oikeudellisia virheitä, jotka unionin yleinen tuomioistuin teki todetessaan, ettei sillä ole toimivaltaa tutkia valittajan tehtävän lakkauttamista koskevaa päätöstä, ja jättäessään tutkimatta siihen liittyvät valitusperusteet ja loukaten näin erityisesti perusoikeuskirjan 47 artiklaa; toinen koskee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon unionin virkamiehiä ja muuta henkilöstöä koskeviin työsuhdeasioihin liittyvää oikeuskäytäntöä, teki oikeudellisen virheen katsoessaan lähinnä, ettei Eulex Kosovolla ollut velvollisuutta noudattaa huolenpitovelvollisuutta, ja loukkasi muun muassa luottamuksensuojan periaatetta; kolmas koskee perusoikeuskirjan 20, 21 ja 47 artiklan loukkausta.
22 Toiseksi on katsottava, että valituslupahakemuksessa selostetaan oikeudellisesti riittävällä tavalla se, mihin unionin yleisen tuomioistuimen väitetysti tekemät oikeudelliset virheet liittyvät, sekä se, millä tavoin nämä väitetyt virheet vaikuttivat valituksenalaisen tuomion lopputulokseen. Lisäksi valituslupahakemuksessa selostetaan toisen valitusperusteen toista osaa lukuun ottamatta myös ne konkreettiset perusteet, joilla kuhunkin virheeseen, josta valittaja unionin yleistä tuomioistuinta moittii, liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta merkityksellinen kysymys.
23 Ensinnäkin, kuten tämän määräyksen 8 kohdassa on todettu, valituslupahakemuksesta ilmenee, että ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa esitetty väite oikeudellisesta virheestä perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 37–43, 68, 119, 147, 170 ja 185 kohdassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaisesti, että tarkistetun perustamissuunnitelman mukainen, virkojen lakkauttamista tarkoittanut Eulex Kosovo -operaation uudelleenjärjestely liittyi suoraan yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluviin strategisiin valintoihin. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei sillä ollut toimivaltaa tutkia ja arvioida tarkistetun perustamissuunnitelman lainmukaisuutta myöskään valittajan hoitaman tehtävän lakkauttamispäätöksen osalta. Valituslupahakemuksen mukaan valittaja olisi voinut riitauttaa tehtävänsä lakkauttamista koskevan päätöksen unionin yleisessä tuomioistuimessa, jos tällaista oikeudellista virhettä ei olisi tapahtunut. Nämä perustelut pätevät myös perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattuun tehokkaaseen oikeussuojaan.
24 Lisäksi valittaja väittää – korostaen, että kysymys siitä, missä laajuudessa unionin tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista riita-asiat, jotka koskevat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä tehtyjä henkilöstön uudelleenjärjestelyä ja tehtävien lakkauttamista koskevia päätöksiä, voi koskea useita tähän politiikan alaan kuuluvien operaatioiden tai tällä alalla toimivien unionin virastojen työntekijöitä, ja että unionin tuomioistuinten toimivaltaa koskevien sääntöjen yhtenäinen soveltaminen edistää unionin oikeuden johdonmukaisuutta –, että hänen valitukseensa liittyvä oikeuskysymys ulottuu hänen valitustaan laajemmalle, koska siihen annettavalla vastauksella voi olla käsiteltävää asiaa laajemmalle ulottuva vaikutus.
25 Näin tehdessään valittaja esittää konkreettiset syyt, joiden vuoksi tällainen kysymys on tärkeä unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden kannalta.
26 Toiseksi, kuten tämän määräyksen 9 kohdassa on todettu, valituslupahakemuksesta ilmenee, että ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa esitetty väite oikeudellisesta virheestä perustuu lähinnä siihen, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 35, 36, 68, 119 ja 148 kohdassa, että tarkistetun perustamissuunnitelman valittajan tehtävän lakkauttamista koskevaan päätökseen kohdistuvat kanneperusteet oli jätettävä tutkimatta, koska valittaja ei voinut riitauttaa tehtävän lakkauttamista tekemällä sitä koskevan väitteen hänen työsopimuksensa irtisanomisesta nostetun kanteen käsittelyn yhteydessä vaan siitä oli nostettava erillinen kanne. SEUT 270 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa ei ole vaadittu erillisen kanteen nostamista.
27 Näin ollen on todettava yhtäältä, että väitetty virhe on voinut vaikuttaa valituksenalaisen tuomion lopputulokseen, koska jos unionin tuomioistuin katsoo, että tällainen virhe on tapahtunut, valittajan tarkistettua perustamissuunnitelmaa koskevat valitusperusteet saatetaan ottaa tutkittaviksi. Toisaalta väittäessään, että kysymyksellä siitä, onko yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien operaatioiden henkilöstön nostettava erillinen kanne toisin kuin virkamiesten ja muun henkilöstön SEUT 270 artiklan soveltamisalaan kuuluvien kanteiden yhteydessä, on merkitystä unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja kehityksen kannalta, valittaja esittää konkreettiset syyt, joiden vuoksi tämä kysymys ulottuu hänen valitustaan laajemmalle.
28 Kolmanneksi tämän määräyksen 12 kohdasta ilmenee, että toisen valitusperusteen ensimmäinen osa koskee oikeudellista virhettä, jonka unionin yleinen tuomioistuin väitetysti teki valituksenalaisen tuomion 179–181 kohdassa katsoessaan, ettei Eulex Kosovo ollut laiminlyönyt huolenpitovelvollisuuttaan, koska sillä oli oikeus kiinnittää huomiota ainoastaan yksikön etuun. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi myös virheellisesti, ettei Eulex Kosovolla ollut minkäänlaista siirtovelvollisuutta henkilöstön palvelussuhteen ehtojen tilapäisyyden vuoksi, mikä on vastoin oikeuskäytäntöä, erityisesti 10.10.2014 annettua tuomiota EMA v. BU (T-444/13 P, EU:T:2014:865, 28 ja 32 kohta) ja 24.4.2017 annettua tuomiota HF v. parlamentti, T-584/16 (EU:T:2017:282, 119 ja 120 kohta). Valittaja vetoaa myös 19.7.2016 annettuun tuomioon H v. neuvosto ym. (C-455/14 P, EU:C:2016:569, 54 ja 55 kohta), josta ilmenee, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien operaatioiden henkilöstö saa saman suojan kuin unionin virkamiehet ja muu henkilöstö. Valittaja väittää, että tämä virhe saattaa vaikuttaa lukuisiin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien operaatioiden henkilöstön jäseniin.
29 Näin tehdessään valittaja esittää konkreettiset syyt, joiden vuoksi sen toisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa esittämä oikeuskysymys ulottuu hänen valitustaan laajemmalle ja sillä on merkitystä unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden kannalta. Tähän kysymykseen annettavalla vastauksella voi nimittäin olla nyt käsiteltävää asiaa pidemmälle meneviä seurauksia, koska jos unionin tuomioistuin ei tutki asiaa, valituksenalainen tuomio voi mahdollistaa sen, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien operaatioiden tai tällä alalla toimivien unionin virastojen tehtävien uudelleenjärjestelyn yhteydessä niiden henkilöstölle myönnetyt takeet voitaisiin kiertää.
30 Neljänneksi valittaja vetoaa kolmannessa valitusperusteessaan, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista, 17.7.2024 annettuun tuomioon Montanari v. EUCAP Sahel Niger (T-371/22, EU:T:2024:494, 224 kohta), josta ilmenee, että kyseinen periaate velvoittaa soveltamaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien operaatioiden henkilöstöön tiettyjä oikeussääntöjä, jotka ilmenevät unionin virkamiehiin sovellettavista henkilöstösäännöistä sekä unionin henkilöstöä koskevasta oikeuskäytännöstä, kun tämän henkilöstön tilanne on rinnastettavissa unionin virkamiesten ja muun henkilöstön tilanteeseen. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin loukkasi tätä periaatetta sulkemalla yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvien operaatioiden henkilöstön tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle, vaikka tehtävän lakkauttamista koskeva riita kuuluu unionin virkamiesten ja muun henkilöstön osalta SEUT 270 artiklan soveltamisalaan. Näin ollen valittaja katsoo, että unionin tuomioistuimen selvennys on tarpeen tämän periaatteen johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.
31 Näin tehdessään valittaja esittää konkreettiset syyt, joiden vuoksi kolmannessa valitusperusteessa esitetty yhdenvertaista kohtelua koskeva kysymys ulottuu valituksenalaista tuomiota laajemmalle ja on merkityksellinen unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja kehityksen kannalta.
32 Sitä vastoin toisen valitusperusteen toisessa osassa, joka koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on jättänyt huomiotta 11.4.2016 annettuun tuomioon FN ym. v. CEPOL (F-41/15 DISS II, EU:F:2016:70, 45 kohta) perustuvan oikeuskäytännön katsoessaan, että sopimuksen irtisanomisehdon olemassaolon vuoksi valittajalle annetut vakuuttelut eivät voineet synnyttää perusteltua luottamusta hänen työsopimuksensa voimassa pitämiseen. Valittaja kuitenkin tyytyy vetoamaan tähän väitettyyn oikeudelliseen virheeseen ja esittämään yleisluonteisia perusteluja esittämättä konkreettisia syitä, joiden vuoksi tällaiseen virheeseen toteen näytettynä liittyisi unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeä kysymys, jonka perusteella valitusluvan myöntäminen olisi perusteltua.
33 On siis katsottava, ettei valittaja ole toisen valitusperusteensa toisen osan osalta täyttänyt kaikkia tämän määräyksen 18 kohdassa mainittuja edellytyksiä.
34 Kun otetaan huomioon valittajan esittämät seikat, on todettava, että nyt käsiteltävässä valituslupahakemuksessa osoitetaan oikeudellisesti riittävällä tavalla, että ensimmäiseen valitusperusteeseen, toisen valitusperusteen ensimmäiseen osaan ja kolmanteen valitusperusteeseen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeitä kysymyksiä.
35 Edellä esitetyn perusteella valituslupa on myönnettävä osittain ja valituksen tutkiminen on rajoitettava ensimmäiseen valitusperusteeseen, toisen valitusperusteen ensimmäiseen osaan ja kolmanteen valitusperusteeseen, joihin vastauskirjelmän on kohdistuttava, eikä valituslupaa myönnetä muilta osin.
Oikeudenkäyntikulut
36 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 b artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos valituslupa myönnetään Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 a artiklan kolmannessa kohdassa mainituin perustein kokonaan tai osittain, asian käsittelyä jatketaan kyseisen työjärjestyksen 171-190 a artiklan mukaisesti.
37 Työjärjestyksen 137 artiklassa, jota kyseisen työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan muutoksenhakumenettelyyn, määrätään, että ratkaisu oikeudenkäyntikuluista annetaan tuomiossa tai määräyksessä, jolla asia lopullisesti ratkaistaan.
38 Koska valituslupahakemus on hyväksytty osittain, oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (valituslupajaosto) on määrännyt seuraavaa:
1) Valituslupa myönnetään ensimmäisen valitusperusteen, toisen valitusperusteen ensimmäisen osan ja kolmannen valitusperusteen osalta, ja vastauskirjelmän on kohdistuttava yksinomaan näihin valitusperusteisiin.
2) Valituslupaa ei myönnetä muilta osin.
3) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: englanti.