1)

”jakamalla, yhdistämällä ja analysoimalla tietoja, joita on saatavilla alusten ilmoitusjärjestelmissä ja muissa mainittujen virastojen ylläpitämissä tai niiden käytettävissä olevissa tietojärjestelmissä, niitä koskevien oikeusperustojen mukaisesti ja rajoittamatta jäsenvaltioiden omistusoikeutta tietoihin;

2)

tarjoamalla uusimpaan teknologiaan perustuvia valvonta- ja viestintäpalveluja, mukaan lukien avaruus- ja maainfrastruktuuri sekä mille tahansa alustalle asennetut anturit;

3)

kehittämällä valmiuksia suuntaviivoja ja suosituksia laatimalla ja parhaita käytäntöjä vahvistamalla sekä tarjoamalla henkilöstön koulutusta ja vaihtoa;

4)

tehostamalla rannikkovartiostotoimintoja koskevaa tietojenvaihtoa ja yhteistyötä, myös analysoimalla operatiivisia haasteita ja kehittymässä olevia riskejä merialalla;

5)

jakamalla valmiuksia suunnittelemalla ja panemalla täytäntöön monialaisia operaatioita sekä jakamalla voimavaroja ja muita valmiuksia, siltä osin kuin mainitut virastot koordinoivat näitä toimia ja niihin on saatu asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suostumus.”

a)

luettelot siitä, mitä palveluja, tuotteita, koulutusta, parhaita käytäntöjä koskevia ohjeita ja ohjekirjoja on saatavilla kaikista virastojen välisistä toimista, joilla tuetaan rannikkovartiostotoimintoja jäsenvaltioissa;

b)

alueellisen yhteistyön puitteet; ja

c)

maakohtaiset tietosivut, joissa annetaan yksityiskohtaisia tietoja rannikkovartiostotoimintojen rakenteesta ja organisoinnista.

a)

kuvailla kaikki virastojen kautta saatavilla olevat monialaiset palvelut ja antaa jäsenvaltioille ja virastoille opas siihen, miten näitä palveluja voi saada käyttöön;

b)

tarjota yleiskuva virastojen kehittämistä koulutusmahdollisuuksista ja ohjekirjoista sekä siitä, miten niitä voi saada käyttöön;

c)

luoda katsaus jo olemassa oleviin rannikkovartiostotoimintojen yhteistyömekanismeihin, jotka liittyvät jäsenvaltioiden käytännön työhön;

d)

luoda jäsenvaltioille tietosivut rannikkovartiotoiminnoissa mukana olevista kansallisista viranomaisista, myös niiden yhteyspisteistä.

a)

kattaa virastojen viisi keskinäisen yhteistyön alaa;

b)

rajoittuu pääasiassa monialaisiin aiheisiin;

c)

kattaa yhteen toimintoon liittyviä aiheita, jotka voivat kuulua vähintään kahden viraston toimialaan (esim. merivalvonta);

d)

kattaa EU:n jäsenvaltiot ja EFTA-valtiot;

e)

sisältää jäsenvaltioiden panoksen tietosivujen muodossa, mukaan lukien tiedot jo olemassa olevista alueellisista ja kansainvälisistä yhteistyömekanismeista;

f)

koskee kaikkia tahoja (siviili- tai sotilasalalla), joilla on vastuualueita rannikkovartiostotoiminnoissa (esim. jäsenvaltion merivoimat, jotka hoitavat rannikkovartiostotoimintoja).

a)

Palveluluettelossa keskitytään jäsenvaltioiden sidosryhmien tällä hetkellä saatavilla oleviin virastojen keskinäisiin palveluihin, jotka tukevat rannikkovartiostotoimintojen suorittamista.

b)

Koulutusluettelo, joka on erottamaton osa virastojen valmiuksien kehittämistoimia, kattaa kaikki kolmen viraston järjestämät kurssit (kaikilla merellisillä aloilla), joita kulloinkin on jäsenvaltioiden sidosryhmien saatavilla. Kurssit järjestää joko yksi virasto tai kaksi tai kolme virastoa yhdessä.

c)

Parhaita käytäntöjä koskevien ohjeiden ja ohjekirjojen luettelon tarkoituksena on kattaa kaikki parhaita käytäntöjä koskevat ohjeet ja ohjekirjat, jotka ovat sidosryhmien saatavilla asianomaisten kolmen viraston kautta. Näitä parhaita käytäntöjä koskevia ohjeita ja ohjekirjoja antaa joko yksi virasto tai kaksi tai kolme virastoa yhdessä. Lisäksi Euroopassa ja muualla on useita vakiintuneita alueellisen yhteistyön järjestelyjä, joihin EU:n sidosryhmätkin osallistuvat. Näiden järjestelyjen puitteissa on laadittu useita parhaita käytäntöjä koskevia ohjeita ja ohjekirjoja, joiden katsotaan olevan merkityksellisiä käsikirjan kannalta, joten ohjekirjaluetteloon on sisällytetty tarvittavat viitteet.

d)

Alueellista/kansainvälistä/kahdenvälistä/monenkeskistä yhteistyötä käsittelevä osio tarjoaa edustavan otoksen eräistä Euroopassa ja muualla käytössä olevista koordinointi- ja yhteistyömekanismeista kaikkien eri rannikkovartiostotoimintojen osalta. Asiaa koskevan verkkoalustan kautta saatavilla oleva osio käsittää useita näistä mekanismeista, ja kukin niistä on linkitetty maakohtaisiin tietosivuihin (ks. jäljempänä). Tällä tavoin jokainen maa voi ilmoittaa, osallistuuko se kuhunkin näistä mekanismeista.

e)

Maakohtaisten tietosivujen tarkoituksena on selvittää, mikä organisaatio osallistuu mihinkin rannikkovartiostotoimintoon kussakin maassa. Tietosivujen malli kehitettiin yhteistyössä virastojen hallintoneuvoston nimeämien asiantuntijoiden kanssa, ja yksittäiset maat täydensivät malleja.

a)

meriturvallisuus, mukaan lukien alusliikenteen ohjaus ja seuranta;

b)

alusonnettomuuksien yhteydessä ja merellä annettava apu;

c)

kalastuksen tarkastus- ja valvontatoiminta;

d)

merirajojen valvonta;

e)

meriympäristön suojelu ja siihen liittyvät toimet;

f)

ihmiskaupan ja salakuljetuksen estäminen ja tukahduttaminen ja tähän liittyvä merioikeuden noudattamisen valvonta;

g)

etsintä- ja pelastustoimet merellä;

h)

merialan seuranta ja valvonta;

i)

meriliikenteeseen liittyvät tullin toiminnot;

j)

merionnettomuuksien ja -katastrofien torjunta;

k)

merenkulun, alusten ja satamien turvatoimet.

a)

EFCAn ja EMSAn välinen palvelutasosopimus, joka tehtiin vuonna 2012 ja jota on sittemmin säännöllisesti uudistettu ja laajennettu. Se uusitaan tällä hetkellä ilman eri toimenpiteitä vuosittain ja kattaa EMSAn EFCAlle tarjoamat kohdennetut yhdennetyt meripalvelut sekä mekanismit, joiden avulla EMSAn kanssa sopimuksen tehneitä aluksia voidaan käyttää EFCAn toimintaan. Sen ansiosta EFCA voi myös käyttää EMSAn kauko-ohjattua ilma-alusjärjestelmää (RPAS) kalastuksen seurantaan ja valvontaan sekä yhteistyöhön ympäristön pilaantumisen torjunnassa.

b)

EFCAn ja EMSAn välinen palvelutasosopimus, joka juontuu vuoteen 2013 ja jota on sittemmin säännöllisesti uudistettu ja laajennettu. Se on tällä hetkellä voimassa toistaiseksi ja kattaa EMSAn erityisten meripalvelujen tarjoamisen Frontexin rajavalvontajärjestelmän Eurosurin tukemiseksi sekä mekanismin, jonka avulla Frontex voi käyttää EMSAn RPAS-järjestelmiä rajavalvontatoimiin.

c)

EFCAn ja Frontexin välinen palvelutasosopimus, joka koskee EFCAn toimintaa tukevien palvelujen tarjoamista, mukaan lukien ilmavalvontapalvelut ja merivartioalusten (OPV) lähettäminen. Se uusitaan ilman eri toimenpiteitä vuosittain.

d)

EFCAn ja Frontexin välinen palvelutasosopimus, joka koskee rajavalvontapalvelujen tarjoamista Eurosur-järjestelmässä. Se uusitaan automaattisesti vuosittain, ja sitä on päivitetty ja muutettu säännöllisesti.

a)

Maanpäällinen automaattinen tunnistusjärjestelmä

Maanpäällinen automaattinen tunnistusjärjestelmä (T-AIS) on meriliikenteessä käytössä oleva viestintäjärjestelmä, joka perustuu hyvin suurten taajuuksien radiosignaalien lähettämiseen. Alukset lähettävät ilmoituksia, joissa on niiden tunnistetiedot, sijainti ja kurssi sekä tiedot lastista. Euroopassa AIS-viestien vaihto toteutetaan SafeSeaNet-järjestelmän (SSN) kautta.

b)

Unionin merenkulun tiedonvaihtojärjestelmä (SafeSeaNet)

Unionin merenkulun tiedonvaihtojärjestelmä (SSN) (5) on monialainen ja rajat ylittävä tiedonvaihtojärjestelmä, joka tarjoaa yhdennettyjä meripalveluja meriturvallisuutta, satamien ja merenkulun turvatoimia, meriympäristön suojelua, meriliikenteen ja merikuljetusten tehokkuutta sekä merien tilannetietoisuutta ja merivalvontaa varten; järjestelmä yhdistää merenkulkuviranomaiset eri puolilta Eurooppaa merenkulkualan tiedonvaihtoverkoston kautta. SSN sisältää alusten tiedot AIS-järjestelmästä ja pakollisista ilmoitusjärjestelmistä (MRS), tietoja satamakäynneistä, vaarallisista ja ympäristöä pilaavista aineista, turvatoimista, jätteistä ja lastijäämistä sekä turvallisuuteen liittyvistä vaaratilanteista.

EMSA vastaa SSN-keskusjärjestelmän kehittämisestä, toiminnasta ja ylläpidosta ja toimii operatiivisesti vuorovaikutuksessa käyttäjien kanssa.

c)

Satelliittivälitteinen AIS-järjestelmä

Satelliitit voivat myös vastaanottaa AIS-järjestelmän sijainti-ilmoituksia. AIS-tietojen vaihto satelliitin välityksellä kaupallisten palveluntarjoajien kautta on laajentanut maantieteellistä ulottuvuutta, jolla aluksia voidaan seurata; tällaisessa tapauksessa tiedot annetaan alle tunnin kuluessa.

EMSAn kautta saatavilla olevat ja EFCAn ja Frontexin kanssa jaetut satelliittipohjaiset AIS-tiedot ovat maailmanlaajuisesti kattavia.

d)

Pitkän kantaman tunnistus- ja seurantajärjestelmä

Pitkän kantaman tunnistus- ja seurantajärjestelmä (LRIT) on maailmanlaajuinen alusten tunnistus- ja seurantajärjestelmä, joka perustuu satelliittiviestintään. Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) sääntöjen mukaan kansainvälisessä liikenteessä olevien matkustaja-alusten, (vetoisuudeltaan vähintään 300 bruttotonnin) rahtialusten ja liikkuvien offshore-porausyksikköjen on lähetettävä sijainti-ilmoitus kuuden tunnin välein. EMSA hallinnoi LRIT-järjestelmän tietokeskusta, jonka välityksellä siihen osallistuvat maat saavat tietoja lippunsa alla purjehtivista aluksista maailmanlaajuisesti.

Jäsenvaltiot saavat pakolliset sijainti-ilmoitukset veloituksetta, koska EMSA maksaa kustannukset EU:n talousarviosta. Jäsenvaltiot voivat myös jakaa tiedot lippunsa alla purjehtivista aluksista muiden jäsenvaltioiden kanssa veloituksetta.

Lisäksi LRIT-järjestelmän tietokeskukseen osallistuvat maat voivat pyynnöstä mutta maksusta saada tietoja minkä tahansa lipun alla purjehtivista aluksista, jotka liikkuvat tai ovat tulossa 1 000 meripeninkulman etäisyydelle EU:n vesialueista.

e)

EMSAn merenkulkualan keskustietokannat

EMSA hallinnoi useita merenkulkualan keskustietokantoja. Tässä yhteydessä kiinnostavimpia näistä ovat (myös eurooppalaisen merenkulkualan yhdennetyn palveluympäristön EMSWe:n kannalta) tietokannat COD (Central Organisation Database), CHD (Central Hazmat Database) ja CSD (Central Ship Database).

COD sisältää tietoja julkisorganisaatioista, kuten paikallisista ja kansallisista viranomaisista, jotka ovat yhteydessä SafeSeaNet-järjestelmään. COD:n alkuperäinen tarkoitus oli toimia liikenteen seurannan infrastruktuurin tietokantana, jonka on määrä yksinkertaistaa ja helpottaa tietojen jakamista viranomaisista ja rannikkoasemista, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmästä annetun direktiivin 2002/59/EY 22 artiklan mukaisesti.

CSD-tietokantaa voi käyttää kansallisissa alustietokannoissa olevien tai ilmoittavilta osapuolilta saatujen alusten tunnistetietojen (IMO, MMSI, nimi, kutsutunnus ja lippuvaltio) ristiintarkastuksiin. Lisäksi on saatavilla yksityiskohtaisia tietoja aluksista (esimerkiksi vetoisuus, pituus, leveys), jos asianomaiset osapuolet ovat niitä antaneet. CSD on EMSAn tietokanta, joka tarjoaa yhteisen palvelun EMSAn sisäisille käyttäjille ja kaikille jäsenvaltioille.

CHD:n päätarkoitus on parantaa vaarallisista ja ympäristöä pilaavista aineista ilmoittamista SafeSeaNet-järjestelmässä. Se sisältää kattavan luettelon kaikista vaarallisista ja ympäristöä pilaavista aineista, joista on ilmoitettava alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY (6), sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisesti. Lisäksi se tarjoaa pääsyn MAR-CIS-tietokantaan (Marine Chemical Information Sheets), jossa on tietoja vaarallisiin ja ympäristöä pilaaviin aineisiin liittyvistä vaaroista ja riskeistä. CHD-tietokantaan on pääsy jäsenvaltioiden viranomaisilla, toimialan edustajilla ja suurella yleisöllä.

f)

Kalastusta koskevat tiedot

EFCA saa osana yhteiskäyttösuunnitelmia ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti erilaisia kalastukseen liittyviä tietoja ja palveluja jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta ja kansainvälisiltä organisaatioilta.

Alusten satelliittiseurantajärjestelmä (VMS) on satelliitteihin perustuva seurantajärjestelmä, josta lippuvaltion kalastusviranomaiset saavat säännöllisin väliajoin tietoja kalastusalusten sijainnista, kurssista ja nopeudesta. EU:ssa järjestelmän käyttö on pakollista kalastusaluksille, joiden kokonaispituus on vähintään 12 metriä (7).

Kalastusalukset on varustettu väärinkäytöltä suojatulla päätelaitteella. Se vastaanottaa satelliittien välityksellä maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) sijaintitietoja ja lähettää sen jälkeen satelliittien välityksellä VMS-tiedot yleensä (enintään) yhden tai kahden tunnin välein maa-asemalle lähetettäväksi edelleen asianomaiseen kalastuksenseurantakeskukseen. Järjestelmä on suunniteltu toimimaan täysin automaattisesti ilman manuaalista tiedonsyöttöä.

VMS-järjestelmällä tarkastetaan kalastusaluksen lähes reaaliaikainen sijainti sekä aikaisemmat sijainnit saalistietojen noudattamiseksi, tuetaan laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa ja avustetaan rannikkovartiostotoiminnoissa. EFCA saa osana yhteiskäyttösuunnitelmaa VMS-tiedot kaikista kuhunkin yhteiskäyttösuunnitelmaan osallistuvista EU:n jäsenvaltioista. Jäsenvaltiot lähettävät EFCAlle myös VMS-tiedot, jotka ne ovat saaneet kolmansien maiden aluksilta, joilla on lupa kalastaa niiden vesillä.

Koska EFCA koordinoi myös yhteiskäyttösuunnitelmia kansainvälisillä vesillä, kalastuksenhoitojärjestöt lähettävät EFCAn VMS-järjestelmään tietoja näillä alueilla toimivilta kolmansien maiden kalastusaluksilta.

Kalastustoimintaa koskevien tietojen automaattisessa vaihdossa käytetään sähköistä kirjaamis- ja raportointijärjestelmää (ERS). Kalastusalukset ilmoittavat nämä tiedot lippuvaltion kansallisille viranomaisille, ja ne vaihdetaan lippuvaltion ja muiden osapuolten (rannikkovaltio, valvontavaltio, EFCA) välillä ERS-järjestelmän kautta käyttäen vakiomuotoa ja -protokollaa. ERS-järjestelmää käytetään EU:n kalastuspäiväkirjojen tapauksessa (mukaan lukien saaliit ja purkamisilmoitukset jne.), ja EFCA saa tietoja ennalta laaditusta alusluettelosta.

a)

Copernicus-ohjelman merivalvontapalvelu

b)

Synteettisen apertuurin tutkien (SAR) avulla saadut satelliittikuvat

SAR-anturit käyttävät mikroaaltotaajuuksia takaisinsirontamittauksiin alla havaitulta pinnalta (meri tai maa). Kuvia on mahdollista saada sääolosuhteista ja pilvipeitteestä riippumatta ja mihin tahansa vuorokaudenaikaan.

Merien SAR-kuvat riippuvat suuresti meren tuulistressin aiheuttamasta merenkäynnistä. Aallonkorkeuksia mittaamalla saadaan kuvia, joissa tietyt tekijät erottuvat taustasta; esimerkiksi alukset ja muut ihmisten tuottamat rakenteet erottuvat kirkkaina täplinä, kun taas öljyvuodot tai alueet, joilla on hyvin vähän tuulta, näkyvät tummina.

c)

Optiset satelliittikuvat

Optiset kuvat voivat tarjota runsaasti tietoa eri spektrikaistoilla. Niiden etuna on helpompi kuvantulkinta ja kohteiden tunnistaminen RGB-taajuuksien (punainen-vihreä-sininen) ja suuremman kontrastin yhdistelmän ansiosta, mutta ne ovat erittäin riippuvaisia auringonvalosta ja sääolosuhteista. Optisilla antureilla ei voi ottaa kuvia öisin tai pilvisellä säällä.

d)

Copernicus-ohjelman meriympäristön seurantapalvelu (8)

e)

Oseanografiset satelliittituotteet

Eräät Sentinel-satelliitit on tarkoitettu valtamerten seurantaan, johon käytetään esimerkiksi korkeusmittareita, säteilymittareita ja optisia laitteita, joilla on tietyt niille osoitetut spektrikaistat. Näillä kolmella anturityypillä (joita on esimerkiksi satelliiteissa Sentinel-3 ja Sentinel-6) voidaan tuottaa vertailuhavaintoja, joiden avulla saadaan tietoa valtamerten tilasta ja fysiikasta valtameriä koskevien ennusteiden laatimiseksi: virtaukset, aallot, merenpinnan taso, merijää, lämpötila, suolapitoisuus. Yhdistettynä moniin optisen kuvantamisen lähteisiin ne tuottavat myös havaintoja biogeokemiallisista pitoisuuksista merellä (myös ennusteiden laatimista varten).

a)

Kauko-ohjatut ilma-alusjärjestelmät (RPAS)

Kauko-ohjatut ilma-alusjärjestelmät auttavat merivalvontaoperaatioissa ja tukevat viranomaisia niiden osallistuessa jäsenvaltioiden ja EU:n virastojen rannikkovartiostotoimintoihin, joita voivat olla esimerkiksi

RPAS-järjestelmät, joita käytetään täydentävänä välineenä koko valvontaketjussa, pystyvät lentämään pitkiä aikoja (järjestelmästä riippuen yli 10 tuntia). Tämä mahdollistaa laajojen alueiden seurannan, ja RPAS-järjestelmät voivat tarvittaessa pysyä alueella sekä päivän että yön aikana.

EMSAn nykyinen RPAS-valikoima sisältää pystysuoraan lentoon lähteviä ja laskeutuvia järjestelmiä sekä kiinteäsiipisiä RPAS-järjestelmiä, joista osassa käytetään satelliittiviestintää, mikä mahdollistaa toiminnan muullakin kuin näköyhteysreittiä käyttävällä radioyhteydellä. Pystysuoraan lentoon lähtevät ja laskeutuvat RPAS-järjestelmät ovat erityisen hyödyllisiä kalastuksen valvonnassa, alusten päästöjen tarkkailussa (käyttämällä ”nuuskijoita” aluksen vanavedessä) ja meriympäristön pilaantumisen torjunnassa. RPAS-järjestelmien suurimmasta hyötykuorman massasta riippuen niissä voi olla erilaisia antureita, kuten optisia ja/tai infrapunavideokameroita päivä-/yötarkkailua varten tai infrapunasäteily- ja/tai tutka-antureita laivojen ja öljylauttojen havaitsemiseen.

RPAS-järjestelmien kautta kerätyt suoratoistovideot ja data jaetaan käyttäen verkkopohjaista RPAS-datakeskusta, jolloin tietoihin pääsee työpaikalta ja/tai etäyhteydellä. Tiedot yhdistetään meritilannekuvaan, joka on jo saatavilla muiden merivalvontapalvelujen yhdentämisen kautta.

b)

Miehitettyihin ilma-aluksiin perustuvat lähteet

Miehitettyjen ilma-alusten käyttö mahdollistaa muun muassa rajan läheisten alueiden reaaliaikaisen seurannan, kun valvontatiedot ovat pyynnön esittäjien saatavilla heti toiminnan aikana.

Lentokäyttöiselle alustalle asennetuilla antureilla tuotettua reaaliaikaista video- ja tietovirtaa lähetetään suoraan valvomoon ja yhteistyökumppanien koordinointikeskuksiin EU:ssa.

Ensisijaisena tavoitteena on tukea rannikkovartiostotoiminnoissa mukana olevia jäsenvaltioiden ja Schengenin säännöstöön osallistuvien maiden kansallisia viranomaisia sekä EU:n virastoja ja yksiköitä tietyn intressialueen valvonta- ja seurantatoimissa, joissa keskitytään EU:n rajojen läheisiin alueisiin.

Monialainen ilmavalvonta tukee käyttäjiä, jotka osallistuvat

Frontex ja EFCA tarjoavat nämä palvelut toimielinten yhteisellä puitesopimuksella.

a)

Meteorologiset ja oseanografiset tiedot

Saatavilla on erilaisia meteorologisia ja oseanografisia tietoja, jotka on sisällytetty EMSAn järjestelmiin. Datakokonaisuudet kuvaillaan jäljempänä.

b)

Alukseen ja matkaan liittyvät lisätiedot

Jäsenvaltiot vaihtavat myös lisätietoja (aluksista, matkoista ja tarkastuksista sekä muita asiaan liittyviä tietoja) EMSAn järjestelmien kautta. Näihin sisältyy muun muassa seuraavia: kansainvälisiin tai EU:n määräyksiin liittyvät tarkastustiedot ja varoitukset (THETIS, THETIS-EU); onnettomuustutkintaselostukset (EMCIP); merenkulkijoiden pätevyyskirjoja koskevat tiedot (STCW-IS); laivavarusteiden hyväksynnät (MarED); ilmoitukset satamaan saapumisesta, satamasta lähdöstä ja vaarallisten aineiden kuljetuksesta sekä selostukset vaaratilanteista (SafeSeaNet).

a)

Automaattisen toiminnan seurannan (ABM) algoritmit / poikkeavan käyttäytymisen havaitsemispalvelu

ABM:t ovat algoritmeihin perustuvia välineitä, joilla analysoidaan aluksen sijaintia jonkin tietynlaisen toiminnan havaitsemiseksi ja asianomaisen liikenteenharjoittajan varoittamiseksi. Tähän mennessä on kehitetty yli 20 tällaista algoritmia, jotka liittyvät muun muassa intressialueelle tuloon, kahden aluksen kohtaamiseen merellä ja rannikkoa lähestyvään alukseen. Käyttäjä voi suoraan valita ja konfiguroida kaikki ABM:t, ja liikenteenharjoittajat saavat automaattisesti ja reaaliajassa varoituksen sähköpostitse tai graafisen käyttöliittymän SafeSeaNet Graphical User Interface (SEG) kautta.

ABM-välineitä käyttävät yhä useammat EU:n jäsenvaltiot ja elimet erilaisissa operatiivisissa yhteyksissä, kuten kalastuksen valvonnassa, rajavalvonnassa, turvatoimissa, meriliikenteen turvallisuusasioissa, rannikkoalueiden suojelussa ja ympäristönsuojelussa.

ABM:t ovat jäsenvaltioiden ja EFCAn saatavilla EMSAn yhdennettyjen meripalvelujen (IMS) kautta. Tähän liittyvä alusta on SEG. Ne toimitetaan myös Frontexille järjestelmien välisesti yhteisoperaatioiden raportointisovelluksen (JORA) kautta. Frontex-alustalla ne tunnetaan poikkeavan käyttäytymisen havaitsemispalveluna.

b)

Maanhavainnoinnin lisäarvotuotteet

Lisäarvotuotteet auttavat käyttäjiä keräämään erityisen arvokasta tietoa peruskuvatuotteista, minkä ansiosta viranomaiset voivat analysoida tarkemmin, nopeammin ja tehokkaammin esineitä, erityispiirteitä tai toimintoja merellä. Lisäarvotuotteet voidaan toteuttaa joko alkuperäisen satelliittikuvatuotteen päälle tai erillisenä tietokerroksena, esimerkiksi vektorikerroksena, tai ennusteena tai ilmastoa koskevana uusanalyysinä/-ennusteena. Käyttäjille tällä hetkellä tarjottavia lisäarvotuotteita ovat muun muassa seuraavat:

Nämä maanhavainnoinnin lisäarvotuotteet ovat jäsenvaltioiden ja EFCAn saatavilla EMSAn IMS-palvelun kautta. Ne voivat olla maksuttomia käyttöpaikassa jäsenvaltioille ja EFCAlle, sillä rahoitus voidaan kattaa Copernicus-ohjelman merivalvontapalvelusta Copernicuksen meriympäristön seurantapalvelun (12) avulla. Ne voidaan visualisoida SEG-alustalla, ja niitä voidaan toimittaa myös Frontexille järjestelmien välisesti JORAn kautta. Frontexin alustalla ne tunnetaan alusten paikantamispalveluina (VDS) ja toimintohavainnointipalveluina.

c)

Maanhavainnointiin perustuva alusten korrelointi

SAR-kuviin ja optisiin kuviin perustuvat alushavainnot korreloidaan alustietojen kanssa (esim. AIS- LRIT- ja VMS-tiedot). Tämä voi antaa yleiskuvan siitä, mitkä alukset raportoivat tietyllä alueella ja mitkä eivät. Nämä tiedot esitetään kahdessa vektorikerroksessa:

Käyttäjät saavat tietoonsa alusten ilmoitustietojen korrelaatiot vain niiden tietojen osalta, joihin heille on myönnetty asianmukaiset käyttöoikeudet.

a)

EFCA: EFCAn IMS tarjoaa yhdennetyn meritietoisuuskuvan, joka on räätälöity erityisesti kalastuksenvalvontaa varten ja tukee jäsenvaltioiden kalastuksenvalvontatoimia. Se toteutetaan EMSAn kehittämän SEG:n kautta.

EFCAn IMS-palveluun voidaan integroida ja sulauttaa reaaliaikaisesti paikannustietoja, jotka on kerätty esimerkiksi VMS:n, maanpäällisen AIS:n ja satelliittivälitteisen AIS:n kautta, sekä Copernicuksen merivalvontapalvelun kautta toimitettavia LRIT- ja VDS-raportteja ja satelliittikuvia.

Sovellukseen sisältyy laaja valikoima toimintoja ja vertailudatakonaisuuksia, ja se soveltuu tiettyihin kalastuksenvalvontatehtäviin. Näihin tehtäviin kuuluvat esimerkiksi kalastustoiminnan seuranta EU:n ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen vesillä sekä luotettavan tietolähteen tarjoaminen alusten (ei pelkästään kalastusalusten) aikaisemmista liikkeistä maailmanlaajuisesti LIS-saalistodistusten todentamista varten (LIS-asetus (13)).

Lisäksi merirajoja ja kalastusalueita sekä ennen kaikkea kalastusalusten kalastustoiminnan erityispiirteitä koskevien tietojen – kuten FAO:n alustyyppien, pyydystyyppien, yhteisön alusrekisterin ulkoisten merkintöjen ja kalastuslupia koskevien tietojen – yhdistäminen mahdollistaa kehittyneet suodatus- ja hakutoiminnot. Toimintoihin sisältyvät muun muassa seuraavat:

b)

EMSA: SEG on useimmille käyttäjäyhteisöille tärkein alusta SafeSeaNet-järjestelmän ja yhdennettyjen meripalvelujen, myös automaattisen toiminnan seurannan, visualisoimiseksi. Yhdennettyihin meripalveluihin on pääsy SEG:n verkkopohjaisen graafisen käyttöliittymän kautta, joka on saatavilla pöytätietokoneilla, kannettavilla tietokoneilla ja mobiililaitteilla (IMS-sovelluksen kautta). Näitä palveluja on saatavilla myös järjestelmien välisissä rajapinnoissa, joiden avulla käyttäjät voivat tarkastella integroituja tietoja omissa järjestelmissään ja vastaanottaa varoituksia tietyistä ennalta määritetyistä valvontatapauksista.

Maanhavainnointiin perustuvien tuotteiden hallinnan tärkein alusta on maanhavainnoinnin tietokeskus. RPAS-järjestelmien operatiivisten tietojen pääasiallinen alusta on RPAS-datakeskus.

c)

Frontex:

—

kurssin tarkoitus;

—

kurssin tavoitteet ja

—

kurssin kohderyhmä.

a)

ministeriöiden ja strategisen tason kansalliset yhteyspisteet ja niiden yhteystiedot eli sähköpostiosoite ja puhelinnumero;

b)

rannikkovartiostotoimintoihin liittyvät ministeriöt/keskusvirastot/virastot/organisaatiot, niiden osoitteet, ympärivuorokautiset yhteystiedot (puhelin ja sähköpostiosoite) ja tarvittaessa verkkosivustojen osoitteet;

c)

tietosivulla yksilöidään myös kustakin rannikkovartiostotoiminnosta vastaava johtava organisaatio sekä kaikki muut organisaatiot, joilla on näihin tehtäviin liittyvä tehtävä tai vastuu. Lisäksi määritetään, muuttuuko tämä johtava asema merialueesta/lainkäyttövallasta riippuen (aluemeret, lisävyöhyke, talousvyöhyke ja aava meri) ja jos niin milloin se muuttuu;

d)

luettelo alueellisista tai kansainvälisistä organisaatioista, joissa maa on osallisena tai mukana.