<TI><NP><NO.P>I —</NO.P><TXT>Asian kannalta merkityksellinen yhteisön lainsäädäntö</TXT></NP></TI>2.Yhteisön kalatalousvarojen säilyttämis- ja hallintojärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 170/83 (jäljempänä vuoden 1983 asetus)EYVL 1983 L 24, s. 1. —Suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa.
1 artiklassa säädetään, että järjestelmän tarkoituksena on: — — kalavesien, meren biologisten luonnonvarojen ja niiden tasapainoisen hyödyntämisen suojelu kestävällä perusteella ja asianmukaisissa taloudellisissa ja sosiaalisissa olosuhteissa.
Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset säilyttämistoimenpiteet, joista neuvosto päättää komission ehdotuksesta, eivät ole pelkästään perinteisiä keinoja kuten vuodenaikoja, jolloin kalastus on kiellettyä tai alueita, joilla kalastus on kiellettyä, kalastusvälineitä koskevia sääntöjä ja vähimmäis-kalakokoja, vaan niihin kuuluu myös suurimman sallitun kalasaaliin (total allowable catches, TAC) vahvistaminen sellaisille kalakannoille tai kalakantaryhmille, joiden osalta pyynnin rajoittaminen osoittautuu tarpeelliseksi.
3.Vuoden 1983 asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:Jos yhden lajin tai lajiryhmän osalta osoittautuu tarpeelliseksi rajoittaa pyyntiä, kunkin kalakannan tai kalakantaryhmän suurin sallittu kalasaalis, siitä yhteisön käytettävissä oleva osa samoin kuin soveltuvin osin kolmansille maille myönnetty suurin kalasaalis ja näiden saaliiden pyynnille asetettavat erityiset edellytykset vahvistetaan vuosittain.
Vuoden 1983 asetuksen 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
Yhteisön käytettävissä oleva pyyntikiintiö, johon 3 artiklassa viitataan, jaetaan jäsenvaltioiden kesken niin, että jokaisen jäsenvaltion kalastustoimintojen suhteellinen tasapaino kunkin kyseisen kalakannan osalta taataan.
4.Vuoden 1983 asetuksen mukaisesti neuvosto antoi tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien suurimmista sallituista kalasaaliista vuosille 1991 ja tietyistä edellytyksistä, joiden täyttyessä niitä voidaan kalastaa, 20.12.1990 asetuksen (ETY) N:o 3926/90EYVL 1990 L 378, s. 1.
(jäljempänä vuoden 1990 asetus) ja tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien suurimmista sallituista kalasaaliista vuosille 1992 ja tietyistä edellytyksistä, joiden täyttyessä niitä voidaan kalastaa, asetuksen (ETY) N:o 3882/91EYVL 1991 L 367, s. 1.
(jäljempänä vuoden 1991 asetus). Näiden asetusten 3 artiklassa ja liitteessä vahvistetaan Ranskan tasavallalle ICES VIII-vyöhykkeelle (jäljempänä vyöhyke) myönnetyt anjoviskantakiintiötTämä vyöhyke käsittää pääasiallisesti Gascognen lahden merialueen.
. Nämä kiintiöt olivat 3000 tonnia sekä kalastuskaudelle 1991 että 1992. Lisäksi molempien asetusten 5 artiklassa säädettiin seuraavaa:1.Sellaiseen kalakantaan kuuluvien saaliiden, joille on vahvistettu TAC:t tai kiintiöt, aluksessa säilyttäminen tai aluksesta purkaminen ovat kiellettyjä, paitsi jos:- (i)sellaisen jäsenvaltion alukset, jolla on kiintiö ja jonka kiintiö ei ole täyttynyt, ovat pyytäneet saaliit — —.
5.TAC-järjestelmän toimintaa säädellään myös tietyistä kalastustoiminnan valvontatoimenpiteistä annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2241/87EYVL 1987 L 207, s. 1.
(jäljempänä vuoden 1987 asetus).Vuoden 1987 asetusta muutettiin tämän jälkeen neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3483/88 (EYVL 1988 L 306, s. 2); se on nyt korvattu yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2847/93 (EYVL 1993 L 261, s. 1).
Tämän asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:1.Kaiken säilyttämis- ja valvontatoimenpiteitä koskevan voimassaolevan lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi jokaisen jäsenvaltion on valvottava alueellaan ja sen suvereenisuuden tai tuomiovallan piiriin kuuluvilla merialueilla kalastuksen ja siihen liittyvän toiminnan harjoittamista. Sen on tarkastettava kalastusalukset sekä kaikki toiminta, jonka tarkastaminen mahdollistaa tämän asetuksen täytäntöönpanon tarkastamisen erityisesti kalan aluksesta purkamiseen, myyntiin ja varastointiin liittyvän toiminnan sekä aluksesta purkamisen ja myynnin rekisteröimisen osalta.2.Jos 1 kohdan nojalla suoritetun valvonnan tai tarkastuksen perusteella jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että voimassaolevaa säilytys- ja valvontatoimenpiteitä koskevaa lainsäädäntöä ei ole noudatettu, heidän on nostettava rikos- tai hallinto-oikeudellinen kanne kyseisen aluksen päällikköä tai muuta vastuullista henkilöä vastaan.
6.Vuoden 1987 asetuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai jäsenvaltiossa rekisteröityjen kalastusalusten pyytämät kalat on sisällytettävä tämän valtion kiintiöön. Tätä varten jäsenvaltioiden on 9 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan ennen jokaisen kuukauden 15. päivää rekisteröitävä kaikki sen aluksista puretut kalat ja ilmoitettava komissiolle TAC:n tai kiintiöiden piiriin kuuluvat kalat, jotka jäsenvaltioiden satamissa on edellisen kuukauden aikana purettu aluksista.7.Vuoden 1987 asetuksen 11 artiklan 2 kohta kuuluu seuraavasti:Jokaisen jäsenvaltion on vahvistettava päivämäärä, johon mennessä sen oman lipun alla purjehtivien tai sen alueella rekisteröityjen kalastusalusten pyytämien kiintiön piiriin kuuluvan kalakannan tai kalakantaryhmän saaliiden katsotaan täyttäneen siihen tämän kalakannan tai kalakantaryhmän osalta sovellettavan kiintiön. Jäsenvaltion on väliaikaisesti kiellettävä kyseisestä päivästä lähtien mainittujen alusten harjoittama tämän kalakannan tai kalakantaryhmän kalojen pyynti kuten myös niiden säilyttäminen aluksessa, jälleenlaivaus ja aluksesta purkaminen, mikäli pyynti on suoritettu kyseisen päivän jälkeen, ja sen on vahvistettava päivämäärä, johon asti jälleenlaivaus ja aluksesta purkaminen tai viimeisten saaliita koskevien ilmoitusten jättäminen on mahdollista. Tästä toimenpiteestä on ilmoitettava välittömästi komissiolle, joka antaa siitä tiedon muille jäsenvaltioille (kursivointi kirjoittajan).
Väliaikaista kieltoa koskevan ilmoituksen seurauksena komission on 11 artiklan 3 kohdan mukaan vahvistettava käytettävissä olevien tietojen perusteella päivämäärä, jolloin kyseisen jäsenvaltion kiintiön katsotaan täyttyneen ja ilmoitettava tästä tälle jäsenvaltiolle. Komissio voi vahvistaa tämän päivämäärän myös omasta aloitteestaan. Vuoden 1987 asetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaan tämän päivämäärän vahvistamisen merkitys on seuraava:
Jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai jäsenvaltiossa rekisteröityjen kalastusalusten on lopetettava kiintiön piiriin kuuluvan kalakannan tai kalakantaryhmän lajin kalastaminen sinä päivänä, jolloin tälle valtiolle myönnetyn kiintiön katsotaan täyttyneen kyseiseen kalakantaan tai kalakantaryhmään kuuluvan lajin osalta; näiden alusten on lopetettava kyseisen päivän jälkeen pyydettyjen saaliiden säilyttäminen aluksessa, niiden jälleenlaivaaminen tai aluksesta purkaminen sekä jälleenlaivaamisen tai aluksesta purkamisen teettäminen.
8.Vuoden 1987 asetuksen muutetun 11 b artiklan11 b artikla lisättiin edellä mainitun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3483/88 1 artiklan 2 kohdalla.
mukaan jos jäsenvaltio toteaa, että joku sen kalastusaluksista ei noudata säilyttämis- ja valvontatoimenpiteitä, jäsenvaltio voi kohdistaa tähän alukseen lisää valvontatoimenpiteitä. Näihin valvontatoimenpiteisiin voi kuulua aluksen tarkastaminen ja se, että kyseisten kalojen purkaminen aluksesta sallitaan vain jos — — aluksella on mukana sen jäsenvaltion, jonka rekisterissä alus on, varmentama asiakirja, jossa todetaan, että kyseinen jäsenvaltio on tarkastanut aluksen viimeisen kahden kuukauden kuluessa.<TI><NP><NO.P>IV —</NO.P><TXT>Oikeudellinen erittely ja johtopäätökset</TXT></NP></TI>25.Ranskan tasavalta ei Idistä, että se oli laiminlyönyt toteuttaa oikeaan aikaan väliaikaiset toimenpiteet kyseisen anjoviksen pyynnin kieltämiseksi vuonna 1991 tai vuonna 1992 kiintiön ollessa täyttymässä. Vuoden 1987 asetuksen 11 artildan 2 kohdassa asetetaan selvä ja yksiselitteinen velvollisuus jäsenvaltioille. Velvollisuuden mallina oli tietyistä jäsenvaltioiden alusten harjoittaman kalastustoiminnan valvontatoimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2057/82EYVL 1982 L 220, s. 1.
10 artiklan 2 kohdassa asetettu samanlainen velvollisuus; yhteisöjen tuomioistuin on jo tullannut tätä velvollisuutta aikaisemmassa komission Ranskaa vastaan nostamassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskevassa menettelyssä.Edellä mainittu asia C-62/89, alaviite 13 edellä.
Tuossa tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että — — jäsenvaltioiden on toteutettava hyvissä ajoin kaikki tarpeelliset toimenpiteet kyseisten kiintiöiden ylittymisen estämiseksi, jotta taataan kalatalousvarojen säilyttämiseksi jäsenvaltioille myönnettyjen kiintiöiden noudattaminen.Sama, tuomion 17 kohta.
Tämän velvollisuuden seurauksena kyseisen jäsenvaltion oli — — toteutettava sitovat toimenpiteet kalastustoiminnan kieltämiseksi jo ennen kiintiöiden täyttymistäEdellä mainitun tuomion 18 kohta.
(kursivointi lisätty). Julkisasiamies Jacobs ilmaisi selvästi tämän tulkinnan taustalla olevat perussyyt ratkaisuehdotuksessaan, jossa hän todettuaan väliaikaisten kieltojen ratkaisevan merkityksen kiintiöiden noudattamisen takaamisessa totesi seuraavaa:Sellainen tulkinta 10 artiklan 2 kohdasta, jonka perusteella jäsenvaltiot voisivat odottaa, kunnes kiintiö on täyttynyt, ennen kuin ne nostavat kanteen tai toteuttavat sitovuutta vailla olevat toimenpiteet, ei sovi yhteen kiintiöiden sitovan luonteen kanssa. Sellaisella tulkinnalla myös heikennettäisiin kiintiöiden taustalla olevaa tavoitetta eli niukkojen kalatalousvarojen säilyttämistä.Edellä mainitussa asiassa esitetyn ratkaisuehdotuksen 20 kohta.
26.Vuoden 1991 osalta Ranskan hallitus pitää tiedonkeruujärjestelmänsä puutteita syynä siihen, että se on laiminlyönyt asianmukaisten väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamisen. Samanlainen väite, joka perustui kiintiön lähestyvän täyttymisen ennakoimisessa oleviin käytännön vaikeuksiin, esitettiin edellisessä tapauksessa, mutta yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi päättäväisesti tämän katsoen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan — — jäsenvaltio ei voi vedota käytännön vaikeuksiin perustellakseen sitä, että se on laiminlyönyt asianmukaisten valvontatoimenpiteiden toteuttamisen.Edellä mainitun tuomion 23 kohta.
27.Lisäksi tässä tapauksessa rikkomiseen ei puututtu tyydyttävällä tavalla edes silloin, kun kiintiön rikkominen oli ilmeistä. Ainoa Ranskan hallituksen toteuttama toimenpide oli telex-viestin lähettäminen sen meriviran-omaisille; viestissä niitä pyydettiin julkaisemaan tieto toimenpiteestä, jota komissio oli toteuttamassa sen seurauksena, että Ranskan tasavalta oli laiminlyönyt varmistaa, että ranskalaiset kalastusalukset noudattavat Ranskalle myönnettyä kiintiötä. Ottaen huomioon jäsenvaltioille vuoden 1987 asetuksen 11 artiklan 2 kohdassa asetetun säilyttämis-velvollisuuden yksiselitteisyyden ja tärkeyden, tällaista toimenpidettä on pidettävä täysin riittämättömänä.28.Vuonna 1992 Ranskan viranomaisten asenne kiintiön täyttymiseen näyttää olleen se, että he luottivat Espanjan kiintiön osan mahdolliseen siirtoon. Yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, etteivät jäsenvaltiot voi luottaa pelkkään myöhemmin tapahtuvan kiintiöiden vaihdon mahdollisuuteen vapautuakseen yhteisön kalastuslainsäädännössä niille asetetuista velvollisuuksista:Tällaisilla neuvotteluilla, joiden lopputulos on epävarma, ei voida perustella kalastuksen jatkamista kiintiön täyttymisen jälkeen, koska jos yritys lisätä kiintiötä vaihdolla epäonnistuu tai jos saadut kiintiömäärät ovat riittämättömiä pyydettyjen saaliiden kattamiseksi, jokaisesta kalastuksen väliaikaista lopettamista koskevasta viiveestä seuraa, että määrä, jolla kiintiö ylittyy, kasvaa. Tästä seuraa, että kaikki kiintiön lisäämiseksi toisen jäsenvaltion kanssa tehdyt kiintiöiden vaihtoa koskevat sopimukset on tehtävä joko ennen alkuperäisen kiintiön täyttymistä tai väliaikaisen kalastuskiellon jälkeen.Edellä alaviitteessä 13 mainittu asia C-62/89, tuomion 20 kohta.
Kumpikaan näistä edellytyksistä ei täyttynyt tässä tapauksessa. Kaiken lisäksi, jopa sen jälkeen kun kiintiön siirto toteutettiin, Ranskan viranomaiset laiminlöivät estää ranskalaisia aluksia lainvastaisesti ylittämästä lisätty kiintiötä.
29.Katson siis, että komission vaatimus sen toteamisesta, että Ranskan tasavalta on laiminlyönyt toteuttaa väliaikaiset toimenpiteet kyseisen anjoviksen kalastuksen kieltämiseksi ja se on näin ollen laiminlyönyt varmistaa, että sille vuosille 1991 ja 1992 myönnettyjä kiintiöitä noudatetaan, on oikeutettu.30.Komissio vaatii myös toteamaan, että Ranskan viranomaiset ovat laiminlyöneet nostaa rikos- tai hallinto-oikeudellisen kanteen niitä ranskalaisia kalastusaluksia vastaan, jotka olivat vastuussa pyynnin jatkamisesta huolimatta Ranskan tasavallan vuosien 1991 ja 1992 kiintiöiden täyttymisestä, sekä niitä vastaan, jotka olivat vastuussa tähän kalastukseen liittyvistä toiminnoista. Komissio huomauttaa aivan oikein, että tällainen kanteiden nostamisen laiminlyönti rikkoo selvästi vuoden 1987 asetuksen 1 artiklaa sekä 11 artiklan 3 kohtaa ja vuosien 1990 ja 1991 asetusten 5 artiklaa. Komission mainitsemiin kalastukseen liittyviin toimintoihin kuuluvat myös muut 11 artiklan 3 kohdassa mainitut avustavat toiminnot. Mielestäni komissio on myös aivan oikeassa huomauttaessaan, että se, että tehokkaiden rangaistustoimenpiteiden toteuttaminen näiden rikkomusten vuoksi oli laiminlyöty, vaaransi kiintiöjärjestelmän toiminnan. Ranskan tasavalta ei vuoden 1991 osalta ole esittänyt mitään syytä laiminlyöntinsä perustelemiseksi tai oikeuttamiseksi. Niinpä komission vaatimus sen toteamisesta, että Ranskan viranomaiset ovat laiminlyöneet nostaa kanteet tuona vuonna, on oikeutettu.31.Vuoden 1992 osalta Ranskan hallitus viittaa (vastineeseensa liitetyillä sanomalehti-leikkeillä) jännittyneisiin sosiaalistaloudellisiin olosuhteisiin kyseisellä toimialalla ja todennäköisyyteen, että jos se olisi nostanut kanteet lainvastaiseen kalastukseen sekaantuneita aluksia vastaan, siitä olisi seurannut sosiaalisia häiriöitä ja rikollista toimintaa; se viittaa näihin perusteena sille, ettei se ole tehnyt mitään noudattaakseen yhteisön asiaankuuluvan lainsäädännön mukaan sille kuuluvia velvollisuuksia. Katson, ettei tällaista jäsenvaltion asennetta yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoon selvästikään voida hyväksyä. Perustamissopimuksen 189 artiklan 2 kohdassa määrätään, että asetus pätee yleisesti ja että se on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Perustamissopimuksen 5 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille ehdoton yhteistyövelvollisuus; niiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.32.Mielestäni tästä seuraa, että kun jäsenvaltioiden erityisenä tehtävänä on yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano, niiden on käytettävä koko valtiokoneistoaan, mukaan luiden tarvittaessa niiden poliisivoimat, niille kuuluvien velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi. Vuoden 1987 asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tämä velvollisuus tehdään täysin selväksi, vaikka siinä jätetäänkin jäsenvaltiolle vapaus valita sopiva ja tehokas rikos- tai hallinto-oikeudellinen kanne. Tämän velvollisuutta voidaan lieventää täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa, joiden vallitessa jäsenvaltio on ylivoimaiseksi esteeksi (force majeure) yltävän erityistilanteen takia kykenemätön täyttämään velvollisuutensa.Ks. esim. asia 101/84, komissio v. Italia, Kok. 1985, s. 2629, jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa, joka koski sitä, että Italia oli laiminlyönyt laatia joitakin yhteisön oikeuden mukaan vaadittuja tilastoja, että pommi-isku tietojenkäsittelykeskukseen pystyi olemaan force majeure (ainkin tietyn, muttei pitkän ajanjakson ajan).
Nyt käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteet huomioon ottaen katson, että vaikka Ranskan hallitus olisi yrittänyt muodollisesti vedota vallinneeseen sosiaalistaloudelliseen tilanteeseen osoituksena ylipääsemättömistä vaikeuksista, jotka voisivat olla ylivoimainen este, olisin vakavasti epäillyt en pelkästään sanomalehtileikkeiden todistusarvoa tällaisen puolustuksen tukemisessa, vaan myös pohjimmiltaan myös sitä, voitaisiinko kyseisillä sosiaalistaloudellisilla olosuhteilla koskaan oikeuttaa sitä, että jäsenvaltio laiminlyö kanteen nostamisen sen omia kansalaisia vastaan yhteisön oikeuden rikkomisesta.Edellä mainittu asia 101/84, tuomion 16 kohta.
Tällaista puolustusta ei kuitenkaan ole esitetty tässä tapauksessa. Tämän vuoksi ehdotan, että koska Ranskan tasavalta on kiistatta laiminlyönyt noudattaa yhteisön oikeuden mukaan sille kuuluvia velvollisuuksia vuonna 1992, komission tästä asiasta esittämä vaatimus on oikeutettu.