<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="ECRCJ1998FIB.1000655301.case.xml"><NO.CASE>C-152/97</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61997J0152</NO.CELEX><NO.SEQ>0016.0002</NO.SEQ><PAGE.FIRST>6582</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>6592</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>11</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><LEFT>TUOMIO <DATE ISO="19981027">27.10.1998</DATE> — ASIA C-152/97</LEFT><RIGHT>AGAS</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio</HT> (kuudes jaosto)</P><P><DATE ISO="19981027">27 päivänä lokakuuta 1998</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: italia.</P></NOTE></P></TI></TITLE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C-152/97,</P><P>jonka Commissione tributaria provinciale di Milano (Italia) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P>Abruzzi Gas SpA (Agas)</P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P>Amministrazione Tributaria di Milano</P></DEFENDANTS></PARTIES><P>ennakkoratkaisun pääoman hankinnasta kannettavista välillisistä veroista <DATE ISO="19690717">17 päivänä heinäkuuta 1969</DATE> annetun neuvoston direktiivin 69/335/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="249" DATE.PUB="1969" PAGE.FIRST="25">EYVL L 249, s. 25</REF.DOC.OJ>) tulkinnasta, sellaisena kuin kyseinen direktiivi on muutettuna <DATE ISO="19850610">10.6.1985</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 85/303/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="156" DATE.PUB="1985" PAGE.FIRST="23">EYVL L 156, s. 23</REF.DOC.OJ>),</P><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: toisen jaoston puheenjohtaja G. Hirsch, joka hoitaa kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit G. F. Mancini, J. L. Murray, H. Ragnemalm (esittelevä tuomari) ja K. M. Ioannou,</P><?PAGE NO="I-6583"?><P>julkisasiamies: G. Cosmas,</P><P>kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,</P></PREAMBLE.INIT><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Italian hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön diplomaattisia riita-asioita käsittelevän yksikön päällikkö, professori Umberto Leanza, avustajanaan valtionasiamies Gianni de Bellis,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet Enrico Traversa ja Hélène Michard,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,</VISA><VISA>kuultuaan Italian hallituksen ja komission <DATE ISO="19980430">30.4.1998</DATE> pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,</VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="19980625">25.6.1998</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>tuomion</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Commissione tributaria provinciale di Milano on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle <DATE ISO="19970324">24.3.1997</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen <DATE ISO="19970421">21.4.1997</DATE>, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen pääoman hankinnasta kannettavista välillisistä veroista <DATE ISO="19690717">17 päivänä heinäkuuta 1969</DATE> annetun neuvoston direktiivin 69/335/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="249" DATE.PUB="1969" PAGE.FIRST="25">EYVL L 249, s. 25</REF.DOC.OJ>) tulkinnasta, sellaisena kuin kyseinen direktiivi on muutettuna <DATE ISO="19850610">10.6.1985</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 85/303/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="156" DATE.PUB="1985" PAGE.FIRST="23">EYVL L 156, s. 23</REF.DOC.OJ>; jäljempänä direktiivi).</TXT></NP><?PAGE NO="I-6584"?><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämä kysymys on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö Abruzzi Gas SpA (jäljempänä Agas) ja Amministrazione tributaria di Milano (jäljempänä veroviranomainen) ja joka koskee absorptiosulautumisella toteutetun fuusion rekisteröinnistä kannettua maksua; kyseisessä fuusiossa Briangas SpA -niminen yhtiö (jäljempänä Briangas) ja Italgasdotti Serio Sri -niminen yhtiö (jäljempänä Italgasdotti) sulautuivat Agasiin.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Direktiivi</P></TI></TITLE><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Kuten direktiivin johdanto-osasta ilmenee, direktiivillä pyritään edistämään pääomien vapaata liikkumista, jonka katsotaan olevan keskeistä sisämarkkinoiden ominaispiirteitä vastaavat ominaisuudet omaavan talousliiton luomiselle. Tämän päämäärän saavuttaminen edellyttää pääoman hankinnan verottamisen osalta niiden verojen poistamista, joita on tähän asti pidetty voimassa jäsenvaltiossa, ja sitä, että niiden asemesta sovelletaan veroa, joka kannetaan vain kertaalleen yhteismarkkinoilla ja joka on samansuuruinen kaikissa jäsenvaltioissa.</TXT></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Direktiivin 4 artiklassa luetellaan toimet, joista on kannettava pääoman hankintaveroa, ja toimet, joista jäsenvaltioilla on oikeus kantaa kyseistä veroa. Kyseisessä artiklassa säädetään erityisesti seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT>Seuraavista toimista on suoritettava pääoman hankintaveroa:</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>pääomayhtiön perustaminen;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>sellaisen yhtiön, yhteenliittymän tai oikeushenkilön, joka ei ole pääomayhtiö, muuttaminen pääomayhtiöksi;</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="I-6585"?><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>pääomayhtiön pääoman korottaminen kaikenlaisten omaisuuserien sijoituksilla;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>pääomayhtiön varojen lisääminen kaikenlaisten omaisuuserien sijoituksilla, joiden vastikkeeksi ei anneta osuuksia yhtiön pääomasta tai varoista, vaan osakkeenomistajilla tai yhtiöosuudenomistajilla olevien oikeuksien kaltaisia oikeuksia, kuten äänioikeuteen sekä voitonjakoon tai yhtiötä purettaessa tehtävään omaisuuden jakoon liittyviä oikeuksia;</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP><P>— —<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Seuraavista toimista voidaan kantaa pääoman hankintaveroa, jos niistä kannettiin yhden prosentin suuruinen vero <DATE ISO="19840701">1.7.1984</DATE>:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>a)</NO.P><TXT>pääomayhtiön pääoman korottaminen siirtämällä voittoja, rahastoja tai varauksia pääomaan;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>pääomayhtiön varojen lisääminen sellaisilla osakkeenomistajan tai yhtiöosuudenomistajan suorituksilla, jotka eivät johda pääoman lisääntymiseen mutta jotka johtavat oikeuksien muuttumiseen yhtiössä tai jotka voivat lisätä yhtiöosuuksien arvoa;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>— — <QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0002"><P>Tässä ja jäljempänä tuomiossa esitetyt lainaukset direktiivistä on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.</P></NOTE></P></QUOT.S></P></NP><?PAGE NO="I-6586"?><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Lisäksi direktiivin 7 artiklasta seuraa, että toimi, jolla pääomayhtiö siirtää koko varallisuutensa perustettavalle tai jo olemassa olevalle toiselle pääomayhtiölle, vapautetaan tiettyjen edellytysten täyttyessä kokonaan pääoman hankintaverosta.</TXT></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Viimeisessä perustelukappaleessa todetaan, että pääoman hankinnasta suoritettavia veroja tai arvopapereista suoritettavia leimaveroja vastaavien muiden välillisten verojen voimassapito vaarantaa tavoiteltujen päämäärien saavuttamisen. Nämä välilliset verot, joiden kantaminen on kiellettyä, luetellaan direktiivin 10 ja 11 artiklassa. Direktiivin 10 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>Jäsenvaltiot eivät pääoman hankintaveron lisäksi saa kantaa voittoa tavoittelevilta yhtiöiltä, yhteenliittymiltä tai oikeushenkilöiltä minkäänlaisia muita veroja:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>edellä 4 artiklassa tarkoitetuista toimista;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>edellä 4 artiklassa tarkoitettuihin toimiin liittyvistä sijoituksista, lainoista tai suorituksista;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>rekisteröinnistä tai muista toiminnan harjoittamisen edellyttämistä muodollisuuksista, joita saatetaan vaatia voittoa tavoittelevalta yhteisöltä, yhteenliittymältä tai oikeushenkilöltä sen oikeudellisen muodon vuoksi.<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6587"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Italian lainsäädäntö</P></TI></TITLE><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Ajankohtana, jona kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevaan asiaan johtanut sulautuminen rekisteröitiin, asian kannalta merkitykselliset säännökset olivat <DATE ISO="19860426">26.4.1986</DATE> annetussa tasavallan presidentin asetuksessa nro 131 (Gazzetta Ufficiale di Repubblica Italiana [jäljempänä GURI], nro 99, <DATE ISO="19860430">30.4.1986</DATE>; jäljempänä asetus nro 131).</TXT></NP><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Asetuksen nro 131 1 §:n mukaan rekisteröintimaksu kannettiin asiakirjoista, jotka oli pakko rekisteröidä, samoin kuin asiakirjoista, jotka voitiin vapaaehtoisesti rekisteröidä.</TXT></NP><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Asetuksen nro 131 2 §:n mukaan sellaisia asiakirjoja, jotka oli pakko rekisteröidä, olivat asetuksen liitteenä olevassa tariffissa mainitut asiakirjat. Tariffin 4 §:n mukaan yhtiöiden sulautumisia tai jakautumisia koskevista rekisteröidyistä asiakirjoista kannettiin yhden prosentin suuruinen vero.</TXT></NP><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Asetuksen nro 131 50 §:n 4 momentissa säädettiin veron määräytymisperusteesta seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>Yhtiöiden sulautumisessa veron määräytymisperuste on yhtiöiden muodosta riippumatta toisiinsa sulautuvien yhtiöiden siviililakikokoelman 2501 ter §:ssä tarkoitetusta taseesta ilmenevä pääomien ja rahastojen määrä, tai jos fuusio toteutetaan absorptiosulautumisena, vastaanottavaan yhtiöön sulautuvien yhtiöiden siviililakikokoelman 2501 ter §:ssä tarkoitetusta taseesta ilmenevä pääomien ja rahastojen määrä.<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>11</NO.P><TXT><DATE ISO="19960620">20.6.1996</DATE> annetulla asetuksella (decreto-legge) nro 323 (GURI nro 143, <DATE ISO="19960620">20.6.1996</DATE>), joka muutettiin laiksi <DATE ISO="19960808">8.8.1996</DATE> annetulla lailla nro 425 (GURI nro 191, <DATE ISO="19960816">16.8.1996</DATE>), korvattiin yhden prosentin suhteellinen vero <DATE ISO="19960620">20.6.1996</DATE> alkaen vakiomääräisellä <FT TYPE="NUMBER">250000</FT> Italian liiran (ITL) suuruisella verolla.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6588"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä oleva riita-asia</P></TI></TITLE><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Koska Agas omisti kaikki Briangas-nimisen osakeyhtiön osakkeet ja Italgasdottinimisen rajavastuuyhtiön yhtiöosuudet, näiden kolmen yhtiön osakkeenomistajien ja yhtiöosuudenomistajien yhtiökokouksissa päätettiin <DATE ISO="19941220">20.12.1994</DATE>, että Briangas ja Italgasdotti sulautetaan Agasiin. Ägasin pääoma ei lisääntynyt fuusiossa, vaan ne osakkeina ja yhtiöosuuksina olevat osuudet, jotka sillä oli siihen sulautuneista yhtiöistä ja jotka oli merkitty sen taseen vastaavaan, mitätöityivät.</TXT></NP><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>Sulautumisen seurauksena Briangas siirsi Agasille nettovarallisuutta <FT TYPE="NUMBER">1439682051</FT> ITL:n arvosta ja Italgasdotti <FT TYPE="NUMBER">22105502520</FT> ITL:n arvosta.</TXT></NP><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Sulautumisasiakirjaa rekisteröitäessä <DATE ISO="19941228">28.12.1994</DATE> Ufficio del Registro Atti Pubblici di Milano (julkisten asiakirjojen rekisteröintitoimisto) kantoi rekisteröintimaksuna <FT TYPE="NUMBER">236052000</FT> ITL soveltaen sulautuneiden yhtiöiden nettovarallisuuteen, sellaisena kuin se ilmenee niiden sulautumista varten laaditusta taseesta, yhden prosentin suuruista verokantaa.</TXT></NP><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Agas vaati <DATE ISO="19960711">11.7.1996</DATE> Ufficio del Registroa palauttamaan maksetut rekisteröintimaksut korkoineen ja vetosi lähinnä siihen, että asetuksen nro 131 liitteenä olevan tariffin 4 § oli direktiivin 4 ja 7 artiklan vastainen.</TXT></NP><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Koska veroviranomainen ei vastannut tähän vaatimukseen, Agas valitti <DATE ISO="19961113">13.11.1996</DATE> tästä päätöksestä Commissione tributaria provinciale di Milanoon.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6589"?><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>Koska Commissione tributaria provinciale di Milano oli epävarma siitä, kuinka direktiiviä olisi tulkittava, se päätti lykätä asian ratkaisua siihen saakka, kunnes yhteisöjen tuomioistuin vastaisi seuraavaan kysymykseen:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>Koskevatko yhtiöiden pääoman hankinnasta kannettavien välillisten verojen yhdenmukaistamisesta unionissa annetut säännökset myös sitä tapausta, että yhtiö sulautuu absorptiosulautumisessa toiseen yhtiöön, joka jo omistaa 100 prosenttia ensin mainitun yhtiön osakkeista tai osuuksista?<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Ennakkoratkaisukysymys</P></TI></TITLE><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Tällä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin kysyy lähinnä sitä, onko direktiivin vastaista kantaa rekisteröintimaksua tilanteessa, jossa yhtiöt sulautuvat sellaiseen yhtiöön, joka jo omistaa kaikki sulautuvien yhtiöiden osakkeet ja yhtiöosuudet.</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Direktiivin 1 artiklan mukaan, luettuna yhdessä sen 4 artiklan kanssa, pääomayhtiöiden pääoman hankinnasta kannettava vero on direktiivissä tarkoitettu <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>pääoman hankintavero<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/>, jos sitä sovelletaan direktiivissä mainittuihin toimiin (yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-197/94+C-252/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-505">C-197/94 ja C-252/94, Bautiaa ja Société française maritime, tuomio <DATE ISO="19960213">13.2.1996</DATE>, Kok. 1996, s. I-505, 31 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Toimet, joista jäsenvaltioiden on kannettava tai joista ne voivat kantaa yhdenmukaistettua pääoman hankintaveroa, määritellään direktiivin 4 artiklassa objektiivisesti ja yhtenäisesti kaikkien jäsenvaltioiden osalta viittaamatta tiettyjen kansallisten maksujen mahdollisiin erityispiirteisiin tai kansallisten verojärjestelmien rakenteeseen (em. yhdistetyt asiat Bautiaa ja Société française maritime, tuomion 32 kohta).</TXT></NP><?PAGE NO="I-6590"?><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että jotta suunniteltu toimi kuuluisi direktiivin soveltamisalaan, se on voitava liittää johonkin direktiivin 4 artiklassa, johon 10 artiklan a ja b alakohdassa viitataan, kuvailluista tapauksista. Tämän lisäksi todettakoon, että direktiivin 10 artiklan c alakohdassa vahvistetaan kielto kantaa veroa rekisteröinnistä tai muista toiminnan aloittamiseen liittyvistä muodollisuuksista, joita yhtiöltä saatetaan edellyttää sen oikeudellisen muodon vuoksi. Tämä viimeinen kielto on perusteltu sen vuoksi, että vaikka kyseisiä veroja ei kanneta pääomasijoituksista sinänsä, ne kannetaan kuitenkin yhtiön oikeudelliseen muotoon liittyvien muodollisuuksien vuoksi, toisin sanoen pääoman hankinnassa käytettävästä keinosta, joten myös näiden verojen kantaminen saattaisi vaarantaa direktiivin päämäärät (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-2/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-2827">C-2/94, Denkavit Internationaal ym., tuomio <DATE ISO="19960611">11.6.1996</DATE>, Kok. 1996, s. I-2827, 23 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä oleva asia huomioon ottaen on ensinnäkin todettava, että sellaisen toimenpiteen johdosta, jolla yhtiöt sulautuvat sellaiseen yhtiöön, joka jo omistaa kaikki sulautuvien yhtiöiden osakkeet ja yhtiöosuudet, vastaanottavan yhtiön pääoma ei lisäänny, joten kyseinen toimi ei kuulu direktiivin 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamisalaan.</TXT></NP><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Tällainen toimi ei myöskään kuulu direktiivin 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalaan.</TXT></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Sulautuvien yhtiöiden nettovarallisuuden siirtyminen vastaanottavaan yhtiöön voi tosin johtaa vastaanottavan yhtiön varojen lisääntymiseen. Jotta tällaisesta toimesta kuitenkin olisi pakko kantaa pääoman hankintaveroa, sen vastikkeeksi ei kyseisen säännöksen mukaan pidä antaa osuuksia yhtiön pääomasta tai varoista vaan osakkeenomistajilla tai yhtiöosuudenomistajilla olevien oikeuksien kaltaisia oikeuksia, kuten äänioikeuteen sekä voitonjakoon tai yhtiötä purettaessa tehtävään omaisuuden jakoon liittyviä oikeuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>Kun kyse on absorptiosulautumisesta, jossa vastaanottava yhtiö omistaa sulautuvan yhtiön kaikki osakkeet tai yhtiöosuudet, tällaisen vastikkeen antaminen ei juurikaan tule kyseeseen.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6591"?><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Lopuksi on todettava, että kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevan toimen kaltainen toimi ei kuulu direktiivin 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamisalaan. Tässä säännöksessä nimittäin edellytetään, että varojen lisäys koostuu osakkeenomistajan tai yhtiöosuudenomistajan suorituksista, joista nyt kyseessä olevassa toimessa ei ole kyse.</TXT></NP><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Toiseksi on todettava, että siltä osin kuin kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse direktiivin 10 artiklan c alakohdan sovellettavuudesta, ei näytä siltä, että rekisteröintimaksu olisi maksettu uuden pääomayhtiön rekisteröinnistä eli täytettäessä toiminnan harjoittamisen edellyttämää muodollisuutta. Maksua ei myöskään ole kannettu pääoman korotusta rekisteröitäessä, joka on edellytyksenä pääomayhtiön toiminnan harjoittamiselle ja jatkamiselle (ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-l88/95" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-6783">C-188/95, Fantask ym., tuomio <DATE ISO="19971202">2.12.1997</DATE>, Kok. 1997, s. I-6783, 22 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että direktiivin 10 artiklan c alakohdassa säädetty kielto ei koske kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevaa rekisteröintimaksua.</TXT></NP><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>On pääteltävä, että vaikka direktiivillä on erityisesti tarkoitus yritysten uudelleenjärjestelyjen ja ryhmittymisten edistämiseksi välttää se, että verotukselliset esteet rajoittaisivat yhtiöiden välisiä varallisuuden siirtoja (ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-50/91" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-5225">C-50/91, Commerz -Credit-Bank, tuomio <DATE ISO="19921013">13.10.1992</DATE>, Kok. 1992, s. I-5225, 11 kohta</REF.DOC.ECR>), direktiiviä ei kuitenkaan sovelleta rekisteröintimaksuun, jota kannetaan silloin, kun yhtiöt sulautuvat ne kokonaan omistavaan yhtiöön.</TXT></NP><NP><NO.P>30</NO.P><TXT>Esitettyyn kysymykseen on näin ollen vastattava, että rekisteröintimaksun kantaminen siitä, että yhtiöt sulautuvat sellaiseen yhtiöön, joka jo omistaa kaikki sulautuvien yhtiöiden osakkeet tai yhtiöosuudet, ei ole ristiriidassa direktiivin kanssa.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6592"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>31</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Italian hallitukselle sekä komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)</P><P>on ratkaissut Commissione tributaria provinciale di Milanon <DATE ISO="19970324">24.3.1997</DATE> tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:</P></INTRO><P>Rekisteröintimaksun kantaminen siitä, että yhtiöt sulautuvat sellaiseen yhtiöön, joka jo omistaa sulautuvien yhtiöiden kaikki osakkeet tai yhtiöosuudet, ei ole ristiriidassa pääoman hankinnasta kannettavista välillisistä veroista <DATE ISO="19690717">17 päivänä heinäkuuta 1969</DATE> annetun neuvoston direktiivin 69/335/ETY kanssa, sellaisena kuin kyseinen direktiivi on muutettuna <DATE ISO="19850610">10.6.1985</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 85/303/ETY.</P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><P>Hirsch</P><P>Mancini</P><P>Murray</P><P>Ragnemalm</P><P>Ioannou</P><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="19981027">27 päivänä lokakuuta 1998</DATE>.</P><SIGNATORY><P>R. Grass</P><P>kirjaaja</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>P.J. G. Kapteyn</P><P>kuudennen jaoston puheenjohtaja</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>