Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
RIMVYDAS NORKUS
10 päivänä syyskuuta 2026 (1)
Asia C‑108/26 RX
D S.A.
vastaan
P S.A.
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomion D (Ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös) (T‑134/25, EU:T:2026:35) uudelleenkäsittely – Ennakkoratkaisupyyntö – Lentoliikenne – Asetus (EY) N:o 261/2004 – Lennon pitkäaikaisen viivästymisen johdosta matkustajille annettava korvaus – Edellytykset – 5 artiklan 3 kohta – Poikkeuksellisten olosuhteiden käsite – Ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös – Huonojen sääolosuhteiden vuoksi viivästyneiden lähtöaikojen jakaminen
I Johdanto
1. Unionin tuomioistuimen uudelleenkäsittelyjaosto on ensimmäisen julkisasiamiehen ehdotuksesta päättänyt Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 artiklan toisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 194 artiklan 5 kohdan perusteella käsitellä uudelleen unionin yleisen tuomioistuimen 21.1.2026 antaman tuomion D (Ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös) (T‑134/25, EU:T:2026:35; jäljempänä uudelleenkäsiteltävä tuomio).
2. Edellä mainitun päätöksen päätösosan 2 kohdassa unionin tuomioistuin täsmentää seuraavaa:
”Uudelleenkäsittely koskee sitä, vahingoittaako – kun otetaan huomioon muun muassa unionin tuomioistuimen 31.1.2013 antama tuomio McDonagh (C‑12/11, EU:C:2013:43) ja sen 23.3.2021 antama tuomio Airhelp (C‑28/20, EU:C:2021:226) – [unionin yleisen tuomioistuimen tuomio] unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi,
– että ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös ei liity luonteensa tai alkuperänsä vuoksi asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, koska tällainen päätös ei kuulu kyseisen lentoliikenteen harjoittajan toimintaan vaan ilmaliikenteen hallintapalvelujen toiminnan ja toimivallan alaan
– että tällainen päätös ei ole sen perusteesta riippumatta kyseisen lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa edellyttäen, että mainittu lentoliikenteen harjoittaja ei ole vaikuttanut kyseisen päätöksen tekemiseen
– että matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004(2) 5 artiklan 3 kohtaa on näin ollen tulkittava siten, että tällainen päätös voi muodostaa sen aiheuttaman viivästymisen kestosta ja sen perusteesta riippumatta mainitussa säännöksessä tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet, jos osoitetaan, että kyseinen päätös ei ollut asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa, erityisesti kun voidaan sulkea pois se, että kyseinen lentoliikenteen harjoittaja on vaikuttanut päätöksen tekemiseen.”
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
3. Asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 1, 14 ja 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) Lentoliikenteen alalla toteutettavalla yhteisön toiminnalla olisi pyrittävä muun muassa varmistamaan matkustajien suojelun korkea taso. Lisäksi olisi otettava kaikilta osin huomioon kuluttajansuojelun yleiset vaatimukset.
– –
(14) [Eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehdyn] yleissopimuksen [(Montrealin yleissopimus) (EYVL 2001, L 194, s. 39)] mukaisesti olisi lennosta vastaaville lentoliikenteen harjoittajille asetettujen velvollisuuksien oltava rajoitettuja tai niitä ei pitäisi olla ollenkaan, jos tapaus on johtunut poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuulliset toimenpiteet olisi toteutettu. Tällaisia poikkeuksellisia olosuhteita saattaa syntyä erityisesti poliittisesti epävakaissa oloissa, sääolosuhteiden ollessa kyseisen lennon suorittamiseen sopimattomat, turvallisuusriskien ja odottamattomien lentoturvallisuuteen vaikuttavien puutteiden ilmetessä ja lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan toimintaan vaikuttavissa työtaistelutilanteissa.
(15) Poikkeuksellisten olosuhteiden olisi katsottava vallitsevan, jos ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen vaikutus tiettyyn lentokoneeseen jonakin tiettynä päivänä aiheuttaa kyseisen lentoliikenteen harjoittajan kyseisen lentokoneen yhden tai useamman lennon pitkäaikaisen viivästymisen, lennon siirtymisen seuraavaan päivään tai sen peruutuksen, vaikka lentoliikenteen harjoittaja on ryhtynyt kaikkiin kohtuullisiin järjestelyihin välttääkseen viivästykset tai peruutukset.”
4. Kyseisen asetuksen 5 artiklan, jonka otsikkona on ”Peruuttaminen”, 1 kohdan c alakohdassa ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jos lento peruutetaan:
– –
c) matkustajalla on oikeus saada lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvaus 7 artiklan mukaisesti, paitsi jos i) matkustajalle on ilmoitettu peruutuksesta – –
– –
3. Lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan ei tarvitse maksaa 7 artiklan mukaista korvausta, jos se pystyy osoittamaan, että peruutus johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.”
5. Asetuksen 7 artiklassa, jonka otsikkona on ”Oikeus korvaukseen”, säädetään matkustajille maksettavasta vakiokorvauksesta, jonka suuruus vaihtelee muun muassa lennon pituuden mukaan.
III Uudelleenkäsiteltävän asian tausta
A Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
6. A oli matkustajana lennolla LO 6110, joka lentoliikenteen harjoittaja P:n oli määrä suorittaa 25.7.2023.
7. Lennon suorittamiseen tarkoitetun lentokoneen oli määrä lähteä klo 18.20 UTC Izmirin (Turkki) lentokentältä ja laskeutua klo 21.10 UTC Varsovaan (Puola).
8. Tosiasiassa kyseinen lento lähti klo 21.40 UTC ja saapui seuraavana päivänä klo 00.17 UTC, eli se viivästyi yli kolme tuntia.
9. Lentoa LO 6110 edelsi lento LO 6111, joka toteutettiin samalla lentokoneella niin sanotussa rotaatiossa. Lennon LO 6111 suorittamiseen tarkoitetun lentokoneen oli määrä lähteä Katowicesta (Puola) klo 14.55 UTC ja laskeutua Izmiriin klo 17.20 UTC. Asianomainen lentoliikenteen harjoittaja sai klo 12.55 UTC lennonjohdolta lähtö- ja saapumisaikojen jakamista koskevan viestin (Slot Allocation Message, SAM), jonka mukaisesti lennon LO 6111 lähtöajankohdaksi määrättiin klo 16.30. Lähtö- ja saapumisaikojen jakamista koskevan päätöksen taustalla oli ilmaliikennevirtojen säätelyä (Air Traffic Flow Management, ATFM) koskeva toimenpide, joka liittyi huonoista sääolosuhteista johtuviin rajoituksiin Unkarin ja Romanian ilmatilassa. Sama lentoliikenteen harjoittaja lähetti klo 15.04 UTC viestin, jossa se ilmoitti olevansa valmis aloittamaan lennon (Ready to depart, REA) ja pyysi lupaa lähdön aikaistamiseen. Lennonjohto ei kuitenkaan muuttanut lähtö- ja saapumisaikojen jakamista koskevaa päätöstään eikä myöntänyt aikaisempaa lähtöaikaa lennolle LO 6111 kyseisen viestin perusteella. Kyseinen lento lähti lopulta klo 16.02 UTC ja saapui klo 18.32 UTC, eli se viivästyi tunnin ja 12 minuuttia.
10. Izmiriin laskeutumisen jälkeen koneessa havaittiin tekninen vika. Vian korjaaminen kesti 2 tuntia ja 8 minuuttia.
11. A luovutti 26.7.2023 oikeutensa saada kiinteämääräinen korvaus saatavien perintään erikoistuneelle yhtiölle D.
12. D nosti silloin Sąd Rejonowy dla m.st Warszawy w Warszawiessa (Varsovan kaupungin piirioikeus, Puola) kanteen, jossa vaadittiin P:tä maksamaan 400 euron suuruinen rahamäärä lakisääteisine viivästyskorkoineen 17.8.2023 alkaen maksupäivään asti.
13. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että jos asianomaiselle liikenteenharjoittajalle määrätyistä ilmaliikennevirtojen säätelyä koskevista toimenpiteistä johtunut ajanmenetys oli vähennettävä kokonaisviivästyksestä, lento LO 6110 olisi viivästynyt alle kolme tuntia. Se pohtii kuitenkin, voidaanko viivästyneiden lähtöaikojen jakamista koskevia päätöksiä luonnehtia asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuiksi poikkeuksellisiksi olosuhteiksi.
14. Tässä tilanteessa Sąd Rejonowy dla m.st. Warszawy w Warszawie päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että mikä tahansa ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös, vaikka se itsessään ei aiheuttaisikaan vähintään kolmen tunnin viivästystä, muodostaa sen kestosta riippumatta poikkeukselliset olosuhteet?
2) Jos mikä tahansa ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös ei muodosta poikkeuksellisia olosuhteita, onko kansallisen tuomioistuimen tutkittava, mikä oli ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen perusteena, esimerkiksi huonot sääolosuhteet, jotka aiheuttivat rajoituksen lentoreitin sektoreiden kapasiteettiin, ja onko tuomioistuimella tällöin oikeus arvioida, muodostiko se poikkeukselliset olosuhteet?
3) Jos matkustajan lento viivästyy yli kolme tuntia, myös matkustajan lentoa välittömästi edeltävälle lennolle annetun ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen, joka koskee lentoreitin sektoreiden kapasiteetin rajoittamista huonojen sääolosuhteiden vuoksi, seurauksena, muodostaako tämä ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös poikkeukselliset olosuhteet?
4) Pitääkö tässä tilanteessa ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen koskea suoraan viivästynyttä lentoa vai voiko se koskea myös aiempaa lentoa rotaatiossa?”
B Uudelleenkäsiteltävä tuomio
15. Unionin yleinen tuomioistuin vastasi uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa aluksi ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös voi muodostaa sen aiheuttaman viivästyksen kestosta ja sen perusteesta riippumatta kyseisessä säännöksessä tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet, jos osoitetaan, että kyseinen päätös ei ollut asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa, erityisesti kun voidaan sulkea pois se, että mainittu lentoliikenteen harjoittaja on vaikuttanut päätöksen tekemiseen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.(3)
16. Kyseisen vastauksen tueksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi ensin, ettei ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös kaikissa tapauksissa muodosta poikkeuksellisia olosuhteita. Tämä päätelmä perustuu toteamukseen siitä, että poikkeuksellisten olosuhteiden käsitettä on tulkittava suppeasti ja että se edellyttää kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä ja niiden täyttymisen arviointia tapauskohtaisesti. Kyseisten edellytysten mukaan tällaisiin olosuhteisiin kuuluvat tapahtumat, jotka eivät luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liity lentoliikennetoiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eivätkä ole lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa.(4)
17. Seuraavaksi unionin yleinen tuomioistuin arvioi näitä kahta kumulatiivista edellytystä.
18. Ensimmäisestä edellytyksestä se katsoi, ettei ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös liity lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, koska se kuuluu ilmaliikenteen hallintapalvelujen toiminnan ja toimivallan alaan.(5)
19. Toisesta edellytyksestä unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tällainen päätös ei sen perusteista riippumatta ole kyseisen liikenteenharjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa, ellei se ole vaikuttanut tämän päätöksen tekemiseen. Se täsmensi, että tässä yhteydessä merkityksellinen olosuhde ei ole ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen peruste vaan kyseinen päätös itsessään siltä osin kuin sillä on ulkoinen vaikutus suunnitellun lennon toteutumiseen, paitsi jos lentoliikenteen harjoittaja on vaikuttanut päätöksen tekemiseen.(6)
20. Unionin yleinen tuomioistuin lisäsi vielä, että ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen kaltainen tapahtuma voi muodostaa poikkeukselliset olosuhteet, vaikka se itsessään ei olisikaan aiheuttanut vähintään kolmen tunnin viivästystä.(7)
21. Seuraavaksi unionin yleinen tuomioistuin vastasi kolmanteen ja neljänteen kysymykseen, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että jos on lisäksi osoitettu, että kyseinen päätös ei ollut lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa, kyseinen lentoliikenteen harjoittaja voi vedota mainitussa säännöksessä tarkoitettuina poikkeuksellisina olosuhteina ilmaliikenteen hallintaa koskevaan päätökseen, joka on vaikuttanut sen samalla lentokoneella suorittamaan edeltäneeseen lentoon, edellyttäen, että näiden olosuhteiden syntymisen ja sen myöhemmin suorittaman lennon viivästymisen tai peruuttamisen välillä on välitön syy-yhteys, mitä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava ottamalla huomioon erityisesti mainitun lentoliikenteen harjoittajan kyseessä olevan ilma-aluksen käyttötavan.(8)
IV Oikeudellinen arviointi
A Alustavat huomautukset
22. Nyt käsiteltävällä asialla on erityinen institutionaalinen ulottuvuus, koska se tarjoaa unionin tuomioistuimelle ensi kertaa tilaisuuden aloittaa SEUT 256 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa määrätty uudelleenkäsittelymenettely sellaisen unionin yleisen tuomioistuimen tuomion osalta, jonka se on antanut käyttäessään ennakkoratkaisuvaltaa, joka sille on siirretty tietyissä unionin oikeuden alaan kuuluvissa erityisasioissa unionin tuomioistuinrakenteen viimeisimmän uudistuksen yhteydessä.(9) Yksi näistä erityisasioista on matkustajille annettava korvaus ja apu, kun heiltä evätään pääsy liikennevälineeseen tai matka viivästyy tai peruuntuu, ja unionin tuomioistuimen tällä alalla antama oikeuskäytäntö on kattavaa.
23. Nimetyn julkisasiamiehen on sovellettavien säännösten mukaan tutkittava unionin yleisen tuomioistuimen tuomio perusteellisesti, jotta hän voi antaa unionin tuomioistuimelle lisäohjeita siitä, miten nyt vireillä oleva uudelleenkäsittelyasia on ratkaistava. Tästä on korostettava, että uudelleenkäsittelymenettelyä ei voida pitää tavanomaisena keinona kyseenalaistaa ratkaisuja, jotka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt sille siirrettyä toimivaltaa käyttäessään. Sillä vastataan tiettyyn erityistarkoitukseen antamalla unionin tuomioistuimelle mahdollisuus puuttua asiaan silloin, kun uudelleenkäsiteltävän tuomion osalta herää epäilyksiä siitä, että se voi vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta. Vaikka unionin yleisen tuomioistuimen on ratkaistava asiat itsenäisesti sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla ja täsmennettävä ja kehitettävä oikeuskäytäntöään näillä aloilla, tätä tuomioistuimen autonomiaa on ehdottomasti käytettävä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja unionin oikeuden yleisen systematiikan mukaisesti.
24. Uudelleenkäsittelymenettelymekanismi näyttää siten liittyvän erottamattomasti uudistuksessa toteutettuun osittaiseen toimivallan siirtoon, siltä osin kuin se mahdollistaa hyvän oikeudenkäytön periaatteen yhteensovittamisen unionin oikeuden yhtenäistä tulkintaa koskevan vaatimuksen kanssa. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole valvoa yleisesti kaikkia unionin yleisen tuomioistuimen tekemiä arviointeja. Sen on sitä vastoin ratkaistava, ovatko uudelleenkäsiteltävään tuomioon liittyvät kysymykset ulottuvuudeltaan sellaisia, että ne ovat omiaan oikeuttamaan sen puuttumisen asiaan, kun otetaan huomioon perussopimuksessa määrätty peruste, joka koskee unionin oikeuden yhtenäisyyden tai johdonmukaisuuden vahingoittamista, etenkin silloin, kun kyse on sen oikeuskäytännössä vahvistetuista keskeisistä periaatteista. Näin ollen unionin tuomioistuin puuttuu asiaan vain viimeisenä keinona unionin oikeusjärjestyksen moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.
25. Kyseessä oleva uudelleenkäsittely on näin ollen tutkittava kolmessa vaiheessa. Ensimmäiseksi on määriteltävä ne uudelleenkäsiteltävän tuomion kohdat, jotka voivat herättää vakavia epäilyjä, kun otetaan huomioon asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.(10) Sen jälkeen on ratkaistava, voivatko kyseiset kohdat vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, erityisesti jos ne merkitsevät huomattavaa poikkeamista kyseisessä oikeuskäytännössä vahvistetuista keskeisistä periaatteista.(11) Lopuksi niistä on tehtävä päätelmät niiden vastausten osalta, joilla unionin tuomioistuimen on tarvittaessa korvattava unionin yleisen tuomioistuimen antamat vastaukset.(12) Uudelleenkäsiteltävää tuomiota on tarkasteltava näiden seikkojen valossa.
B Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä sovelletut menetelmät
26. Koska nyt käsiteltävässä asiassa on kyse niiden menetelmien mahdollisesta muuttamisesta, joita unionin tuomioistuin on noudattanut asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden arvioinnissa, on mielestäni selkeyden vuoksi hyödyllistä palauttaa lyhyesti mieliin niiden pääkohdat ennen unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perusteellisempaa tarkastelua. Esitettyäni asiaan sovellettavat oikeussäännöt, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut, tuon esiin ne uudelleenkäsiteltävän tuomion kohdat, jotka ovat mielestäni omiaan herättämään vakavia epäilyjä niiden yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa.
27. Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa säädetään, että lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan ei tarvitse maksaa kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaista korvausta, jos se osoittaa, että peruutus tai pitkäaikainen viivästyminen johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu. Unionin tuomioistuin on johtanut tästä kaksivaiheisen arviointimallin, jonka ensimmäiseen vaiheeseen sisältyy kaksi kumulatiivista edellytystä.(13)
28. Ensimmäiseksi on määritettävä, muodostaako tapahtuma, johon on vedottu, luonteeltaan poikkeukselliset olosuhteet. Muun muassa tuomioon Wallentin-Hermann perustuvan ja sen jälkeen suuren jaoston tuomiossa Airhelp toistetun vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan näin on vain silloin, kun kyseessä oleva tapahtuma ei yhtäältä luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen ja toisaalta ei tosiasiallisesti ole sen hallittavissa. Koska kyse on kahdesta kumulatiivisesta edellytyksestä, ei riitä, että tapahtuma ei liity liikenteenharjoittajan toiminnan harjoittamiseen tai ettei se käytännössä voi olla sen hallittavissa. Näiden kahden edellytyksen on myös täytyttävä samanaikaisesti.(14)
29. Unionin tuomioistuin arvioi näistä edellytyksistä ensimmäistä tapahtuman luonteen tai alkuperän perusteella. Se pyrkii toisin sanoen määrittämään, liittyykö riidanalainen tilanne asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen vai poikkeaako se siitä todella. Tästä syystä tavanomainen tekninen vika – vaikka se olisi odottamaton – ei lähtökohtaisesti ole luonteeltaan poikkeuksellinen, koska se kuuluu lentokoneen tavanomaiseen käyttöön liittyviin epävarmuustekijöihin.(15) Tietyt yrityksen tavanomaisesta toiminnasta poikkeavat tapahtumat, kuten lentokoneen törmäys lintuun tai ilmatilan sulkemisen aiheuttava tulivuorenpurkaus, voivat kuitenkin olla luonteeltaan poikkeuksellisia tapahtumia.(16)
30. Toinen edellytys koskee sitä, etteivät olosuhteet ole liikenteenharjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa. Unionin tuomioistuin erottaa tässä suhteellisen selvästi toisistaan liikenteenharjoittajan sisäiset tapahtumat ja ulkoisista olosuhteista johtuvat tapahtumat. Tuomiossa Airhelp se korosti tätä lentoliikenteen harjoittajan toimintaan nähden sisäisten ja ulkoisten tapahtumien välistä eroa.(17) Tapahtuma voi siten olla odottamaton olematta kuitenkaan epätavallinen, jos se liittyy edelleen kiinteästi yrityksen organisaatioon tai toimintaan. Luonnollisesta syystä, kolmannen osapuolen toiminnasta tai ulkopuolisen viranomaisen tekemästä päätöksestä johtuvan tapahtuman osalta voidaan sitä vastoin olosuhteista riippuen katsoa, ettei se ole lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa.
31. Toiseksi on tutkittava, oliko kyse siitä, ettei poikkeuksellisten olosuhteiden seurauksia olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu. Tämä edellytys on luonteeltaan itsenäinen. Ei siis riitä, että liikenteenharjoittaja osoittaa tapahtuman olevan poikkeuksellinen, vaan sen on myös osoitettava, että se on toteuttanut toimenpiteet, joiden avulla lentojen peruuttaminen ja pitkäaikainen viivästyminen olisi voitu välttää, tai ettei se pystynyt kohtuudella toteuttamaan näitä toimenpiteitä. Tuomiossa Wallentin-Hermann unionin tuomioistuin korosti, että liikenteenharjoittajan on osoitettava, että se on toteuttanut tilanteeseen soveltuvat toimenpiteet, mutta sen ei kuitenkaan tarvitse tehdä kestämättömiä uhrauksia yrityksensä kapasiteettiin nähden.(18)
32. Unionin tuomioistuin tulkitsee tätä edellytystä lisäksi konkreettisesti ja syy-yhteyden perusteella. Tuomiossa Pešková ja Peška se tosin myönsi, että poikkeuksellinen tapahtuma eli tuolloisessa tapauksessa lintuun törmääminen voi olla vastuusta vapautumisen peruste, mutta täsmensi myös, että oli tutkittava tarkasti kyseiseen tapahtumaan tosiasiallisesti kulunut aika ja arvioitava, oliko pitkäaikainen viivästyminen toteutetuista kohtuullisista toimenpiteistä huolimatta väistämätön.(19) Liikenteenharjoittaja ei siis voi vedota abstraktisti poikkeuksellisiin olosuhteisiin, vaan sen on osoitettava, että kyseinen olosuhde, riidanalainen viivästyminen ja se, ettei sen vaikutuksia voitu välttää, ovat konkreettisesti yhteydessä toisiinsa.
33. Lopuksi on todettava unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevän, että poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaolo ei poista kaikkia liikenteenharjoittajalle asetettuja velvoitteita. Tuomiossa McDonagh unionin tuomioistuin totesi, että vaikka tulivuorenpurkaus ja ilmatilan sulkeminen muodostivatkin poikkeukselliset olosuhteet, asetuksessa N:o 261/2004 säädetty huolenpitovelvollisuus kuitenkin säilyi. Tästä seuraa, että kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukainen vapautus koskee yksinomaan mainitun asetuksen 7 artiklassa säädettyä korvausvelvollisuutta, mutta ei kuitenkaan poista muita liikenteenharjoittajalle kuuluvia velvollisuuksia.(20)
34. Edellä esitetystä ilmenee, että unionin tuomioistuimen vahvistamien menetelmien mukaan liikenteenharjoittajan on ensinnäkin osoitettava, että tietty tapahtuma ei liittynyt sen toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eikä ollut sen tosiasiallisesti hallittavissa, ja toiseksi, että kyseisen tapahtuman seurauksia ei olisi voitu välttää, vaikka se olisi toteuttanut kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet. Poikkeuksellisten olosuhteiden käsitettä on lisäksi tulkittava suppeasti, koska se muodostaa poikkeuksen matkustajille maksettavan korvauksen periaatteesta.
C Vakavia epäilyjä herättävät uudelleenkäsiteltävän tuomion kohdat
1. Ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen kyseenalainen rinnastaminen olosuhteeseen, joka ei liity lentoliikenteen harjoittajan toimintaan
35. Ensimmäinen kohta, johon uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa on kiinnitettävä erityistä huomiota, koskee asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan soveltamisen kannalta oikeudellisesti merkityksellisen seikan yksilöintiä. Unionin yleinen tuomioistuin vaikuttaa lähinnä katsoneen, että vaikka kaikki ilmaliikenteen hallintaa koskevat päätökset eivät automaattisesti muodosta poikkeuksellisia olosuhteita, tällainen päätös voi kuitenkin itsessään olla olosuhde, jota on arvioitava tutkittaessa sen tapahtuman poikkeuksellisuutta, johon on vedottu.(21) Asian tarkasteleminen tällä tavoin merkitsee käytännössä sitä, että ilmaliikenteen hallintapalvelujen tekemä päätös saa keskeisen merkityksen oikeudellisessa luonnehdinnassa, vaikka tällainen päätös voi operatiivisella tasolla vain ilmentää sen taustalla olevaa tosiasiallista tilannetta, jonka tutkiminen on ainoa keino ymmärtää riidanalaisen häiriön todellinen syy.
36. Tähän tarkastelutapaan on suhtauduttava erittäin varauksellisesti. Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan sanamuodonkin perusteella vapautus edellyttää, että peruuttaminen tai pitkäaikainen viivästyminen ”johtuu” poikkeuksellisista olosuhteista. Tällainen sanamuoto edellyttää häiriön taustalla olevan konkreettisen tapahtuman tai tilanteen määrittämistä sen sijaan, että todetaan vain hallinnollinen tai operatiivinen toimenpide, jonka takia häiriö vaikuttaa lennon liikennöintiin. Nähdäkseni kyseisen säännöksen sanamuoto ja systematiikka eivät johda siihen, että pelkästä ilmaliikenteen hallintaa koskevasta päätöksestä tulee oikeudellisen luonnehdinnan pääasiallinen kohde. Toisin sanoen arvioinnissa on ensinnäkin keskityttävä ulkoisen toimenpiteen muodon sijasta siihen, miten tapahtuma, johon on vedottu, on aiheutunut, ja siihen, mikä on sen asema viivästymiseen tai peruuttamiseen johtaneiden tapahtumien syy-yhteysketjussa.(22)
37. On selvästi erotettava toisistaan häiriön syy ja toimenpide, jonka seurauksena lennon suorittaminen konkreettisesti häiriintyy. Ilmaliikenteen hallintaa koskevalla päätöksellä reagoidaan useimmiten tiettyyn tilanteeseen, jossa voi olla kyse muun muassa sääolosuhteista, kapasiteettirajoituksista, ilmatilaa koskevista rajoitteista tai muista toiminnallisista vaikeuksista. Kun kyseisestä päätöksestä itsestään tehdään uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa merkityksellinen olosuhde, siinä pyritään korvaamaan häiriön todellinen syy sen lainsäädännöllisillä seurauksilla.(23) Nähdäkseni tällainen tarkastelutapa on myös vaikeasti yhteensovitettavissa sen vaatimuksen kanssa, että unionin oikeuden poikkeuksellisten olosuhteiden käsitettä on tulkittava itsenäisesti ja yhtenäisesti.(24) Jos kyseisen käsitteen arviointi riippuisi käytännössä vain ilmaliikenteen hallintapalvelujen hallinnollisen tai operatiivisen toimenpiteen olemassaolosta, vaarana olisi, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan soveltamiseen eivät niinkään vaikuttaisi unionin tuomioistuimen vahvistamat aineelliset arviointiperusteet kuin se, millainen on ulkoiselta muodoltaan ilmaliikenteen hallintapalvelujen järjestelmän reaktio tietyssä yksittäistapauksessa. Tällaista tulkintaa on mielestäni aiheellista pitää epätyydyttävänä erityisesti siltä osin kuin siinä pyritään rajoittamaan syy-yhteysketjun tutkimista kohdentamalla tarkastelu sen viimeiseen lenkkiin häiriön varsinaisesti aiheuttavan tapahtuman sijasta.(25)
38. Vaikuttaa nimittäin varsin kiistattomalta, että lentoliikenteen harjoittajat joutuvat päivittäisen toimintansa yhteydessä säännöllisesti tekemisiin ilmaliikenteen hallintapalvelujen tekemien päätösten kanssa. Lähtö- ja saapumisaikojen jakaminen, kapasiteettirajoitukset, lentoliikenteeseen liittyvät järjestelyt sekä lähtö- ja saapumisjärjestykseen ja ‑tiheyteen vaikuttavat päätökset kuuluvat yleisesti lentoliikenteen toimintaan ja liittyvät tavanomaiseen toimintakehykseen, jonka puitteissa lentoyhtiöt harjoittavat toimintaansa.(26) Pelkästään se, että tällaisen päätöksen tekee liikenteenharjoittajaan nähden ulkopuolinen viranomainen, ei näin ollen ole riittävä osoitus siitä, ettei se liity lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen. Tämän toteamuksen johdosta on erotettava huolellisesti toisistaan yhtäältä se, että ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen tekee ulkopuolinen elin, ja toisaalta se, että tilanne, johon kyseisellä päätöksellä reagoidaan, ei luonteensa tai alkuperänsä vuoksi välttämättä liity lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaisen harjoittamiseen. Näiden tapausten rinnastaminen toisiinsa johtaisi siihen, että ensiksi mainitun edellytyksen soveltaminen riippuisi pelkästään sen toteamisesta, että kolmas osapuoli on puuttunut lennon konkreettiseen toteuttamiseen. Tällaisessa tarkastelutavassa olisi kuitenkin vaarana, että tarkastelua muutetaan kohdentamalla se pikemminkin välittömään päätöksentekijään kuin sen tilanteen, johon on vedottu, todelliseen luonteeseen.(27)
39. Tällaiselle tarkastelutavalle näyttää lisäksi olevan ominaista tietty kaavamaisuus siltä osin kuin siinä annetaan ratkaiseva merkitys pelkästään ilmaliikenteen hallintapalvelujen tekemän päätöksen olemassaololle, vaikka tällainen päätös on oikeastaan vain vastauksena tiettyyn tilanteeseen toteutettu hallinnollinen tai operatiivinen toimenpide. Tilanteet, joiden johdosta tällainen päätös voidaan tehdä, voivat kuitenkin olla äärimmäisen vaihtelevia, eivätkä ne välttämättä ole luonteeltaan poikkeuksellisia. Pelkästään kyseisen päätöksen olemassaoloon perustuva tulkinta ei siis vaikuta soveltuvan päätöksen taustalla mahdollisesti olevien moninaisten syiden selvittämiseen.(28) Tällainen tulkinta vaikuttaa entistäkin kyseenalaisemmalta siksi, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin ottaakin huomioon tilanteen, jossa lentoliikenteen harjoittaja on itse saattanut vaikuttaa ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen tekemiseen, se tarkastelee tätä vain poikkeuksena luokittelusta alkuperältään ulkoiseksi tapahtumaksi kyseenalaistamatta sitä, että sen edeltävä analyysi koski itse päätöstä eikä sen taustalla ollutta tosiasiallista tilannetta.(29)
40. Liikenteenharjoittaja ei tosin itse päätä tällaisesta toimenpiteestä. On kuitenkin niin, että verkon operatiivisen toiminnan yhteydessä se voi vaikuttaa ainakin välillisesti edellytyksiin, joiden mukaisesti tällainen päätös tehdään, muun muassa ilmoittamalla hyvissä ajoin lennon valmistelutilannetta koskevat täsmälliset tiedot. Ei myöskään voida sulkea pois sitä, että alun perin liikenteenharjoittajasta johtuva häiriö, kuten sen harjoittamaan toimintaan liittyvä viivästyminen, olisi vaikuttanut siihen, että kyseessä olevaan lentoon kohdistettiin myöhemmin sääntely- tai rajoittamistoimenpide. Tällaisessa tapauksessa pelkästään se, että päätöksen tekee lopulta ulkopuolinen viranomainen, ei ole riittävä peruste katsoa, ettei kyseessä oleva häiriö kuulu liikenteenharjoittajan toiminnan alaan.
41. Toisin kuin on annettu ymmärtää osassa kansallista oikeuskäytäntöä, johon pääasian asianosaiset ovat lisäksi viitanneet kirjallisissa huomautuksissaan, asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 15 perustelukappaleeseen ei mielestäni voida vedota pätevästi unionin yleisen tuomioistuimen tekemän tulkinnan tueksi. On totta, että kyseisessä johdanto-osan perustelukappaleessa viitataan nimenomaisesti ilmaliikenteen hallintaa koskeviin päätöksiin. Siitä näyttää kuitenkin olevan mahdotonta päätellä, että tällaista päätöstä olisi itsessään ja sen perustetta huomioon ottamatta pidettävä poikkeuksellisena olosuhteena. Ensinnäkin on todettava, että johdanto-osan perustelukappaletta ei voida tulkita siten, että varsinaisessa säädösosassa asetetut edellytykset neutralisoidaan. Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa kuitenkin edellytetään edelleen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johtuvan poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu. Kyseisen sanamuodon mukaan on siis yhä tarkasteltava sen tilanteen, johon on vedottu, luonnetta ja alkuperää sekä sen konkreettista vaikutusta asianomaiseen lentoon.(30)
42. Toiseksi on todettava, että asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 15 perustelukappaleessa ei näytetä esitettävän yleissääntöä, jonka mukaan kaikki ilmaliikenteen hallintaa koskevat päätökset muodostavat itsessään poikkeukselliset olosuhteet. Tästä on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään nimenomaisesti totea tällaista automaattista vaikutusta. Se kuvailee päinvastoin konkreettisen tilanteen, jossa tiettyä yksittäistä lentokonetta tiettynä päivänä koskeva päätös aiheuttaa kyseisen lentokoneen yhden tai useamman lennon pitkäaikaisen viivästymisen, siirtymisen seuraavaan päivään tai peruuttamisen, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet oli toteutettu. Muotoilemalla asia näin ei suinkaan vahvisteta abstraktia ja automaattista luonnehdintaa, vaan päinvastoin esitetään käsiteltävän asian erityisiin olosuhteisiin liittyvä arvio asiayhteydessään.
43. Kolmanneksi on todettava, että asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 15 perustelukappaleen tulkitseminen siten, että se vahvistaa unionin yleisen tuomioistuimen omaksuman tarkastelutavan, johtaisi ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen erottamiseen sen perustana olevista tosiseikoista. Tällainen päätös on kuitenkin usein vain operatiivinen reaktio sen taustalla olevaan tosiasialliseen tilanteeseen, joka voi tapauskohtaisesti liittyä joko todella poikkeukselliseen tapahtumaan tai päinvastoin lentoliikennetoimintaa yleisesti koskeviin tavanomaisempiin vaatimuksiin. Juuri sen vuoksi, että samaan luokkaan kuuluvilla päätöksillä voidaan reagoida hyvin erilaisiin syihin, on vaikea hyväksyä sitä, että tällaista päätöstä voitaisiin sellaisenaan ja sen perusteesta riippumatta järjestelmällisesti pitää poikkeuksellisena.(31)
44. Neljänneksi on todettava, että asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 15 perustelukappaleen laajaa tulkintaa on vaikea yhteensovittaa kyseisen asetuksen tarkoituksen kanssa. Koska mainitun asetuksen 5 artiklan 3 kohta muodostaa poikkeuksen matkustajille maksettavaa korvausta koskevasta periaatteesta, tätä poikkeusta on edelleen tulkittava suppeasti. Se, että pelkän ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen olemassaolo katsottaisiin lähtökohtaisesti riittäväksi perusteeksi vapautuksen myöntämiselle, saattaisi laajentaa tämän poikkeuksen soveltamisalaa merkittävästi ja näin ollen heikentää korvauksen saamista koskevan oikeuden tehokasta vaikutusta. Asetuksen N:o 261/2004 tavoitteena on kuitenkin varmistaa lentomatkustajien suojelun korkea taso, mikä puoltaa sen johdanto-osan 15 perustelukappaleen varovaista ja asiayhteyteen perustuvaa tulkintaa.
45. Tästä on todettava, että unionin tuomioistuimen tarkoituksena ei ole ollut antaa asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 14 perustelukappaleessa mainituille esimerkkitapauksille itsenäistä tai automaattista arvoa luokittelua varten.(32) Kyseisillä esimerkeillä on päinvastoin vain ohjeellinen ulottuvuus, ja niitä on luettava oikeuskäytännössä kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdan tulkintaa varten vahvistettujen yleisten arviointiperusteiden valossa. Saman on pädettävä mainitun asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleeseen, jonka ei voida katsoa antavan vapautusta ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen tekemiseen johtaneen tilanteen luonteen ja alkuperän tutkimisesta.(33) Tällainen täsmennys on sitäkin välttämättömämpi sen vuoksi, että johdanto-osan 15 perustelukappaleen laajempaan tulkintaan on toisinaan vedottu yksittäistapauksissa kansallisessa oikeuskäytännössä(34) ja osassa oikeuskirjallisuutta ilmaliikenteen hallintaa koskevien päätösten automaattisemman luonnehdinnan tueksi.
46. Kyseinen tulkinta saa lisäksi tukea unionin tuomioistuimen omasta oikeuskäytännöstä. Käsitellessään lentoon kohdistuvaa häiriötä, joka johtaa operatiivisella tasolla liikenteenharjoittajaan nähden ulkopuoliseen toimenpiteeseen, unionin tuomioistuin pyrkii arvioimaan olosuhteiden poikkeuksellisuutta pikemminkin taustalla olevan tosiasiallisen tilanteen kuin pelkästään sen välittömänä seurauksena toteutetun toimenpiteen perusteella. Kun ilmatila suljettiin islantilaisen Eyjafjallajökull-tulivuoren purkautumisen seurauksena, unionin tuomioistuin tarkasteli tilannetta kyseisen luonnosta johtuvan tapahtuman ja sen vaikutusten eikä pelkästään sulkemistoimenpiteen itsensä perusteella.(35) Kyseinen tarkastelutapa käy ilmi myös tuomiosta Moens, jossa – siitä huolimatta, että kiitotie suljettiin liikenteenharjoittajaa velvoittaneella lentoasemaviranomaisten päätöksellä – unionin tuomioistuin tutki polttoaineen pääsyä kiitotielle, sen liikenteenharjoittajaan nähden ulkoista alkuperää ja sitä, ettei kiitoteiden kunnossapito kuulunut sen toimivaltaan.(36) Samantapaisesta näkökulmasta myös tuomiossa Pešková ja Peška vahvistetaan kyseinen menetelmä, ja poikkeuksellisten olosuhteiden luonnehdintaa arvioidaan siinä sen konkreettisen tapahtuman perusteella, johon on vedottu, eli lintuun törmäämisen ja sen seurauksena toteutettujen turvallisuustoimenpiteiden perusteella.(37) Nähdäkseni tämä linjaus vahvistaa, että silloinkin, kun ulkopuolinen päätös vaikuttaa suoraan lennon toteutumiseen, tarkastelussa ei voida jättää huomiotta päätöksen tekemiseen johtanutta tosiasiallista tilannetta.
47. Tästä seuraa, että asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 15 perustelukappaletta ei voida ymmärtää siten, että siinä annetaan vapautus ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen tekemiseen johtaneen tilanteen luonteen ja alkuperän tutkimisesta. Luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdan kanssa siinä edellytetään siis pikemminkin ilmaliikenteen hallintaa koskevien päätösten konkreettista ja yksityiskohtaista arviointia niiden abstraktin luonnehdinnan sijasta. Tästä seuraa laajemmin, että pelkästään ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen olemassaolon perusteella ei vielä voida todeta, että kyseessä oleva tapahtuma ei liity lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen. Tällainen päätös voi olosuhteiden mukaan olla pelkkä operatiivinen seuraus tosiasiallisesta tilanteesta, joka liittyy joko todella poikkeukselliseen tapahtumaan tai päinvastoin lentoliikennetoimintaa yleisesti koskeviin tavanomaisempiin vaatimuksiin. Arvioitaessa, täyttyykö ensimmäinen kahdesta kumulatiivisesta edellytyksestä, on siis otettava huomioon taustalla oleva tilanne ja sen luonne ja alkuperä.
48. Tulkinta, jossa annetaan ratkaiseva merkitys ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen olemassaololle, vaikuttaa lisäksi olevan vaikeasti yhteensovitettavissa asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdasta johtuvan todistustaakan rakenteen kanssa. Lentoliikenteen harjoittajan on nimittäin osoitettava paitsi se, että kyse on poikkeuksellisista olosuhteista, myös se, että niiden seurauksia ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.(38) Kyseinen todistustaakka kevenisi unionin yleisen tuomioistuimen omaksuman tarkastelutavan vaikutuksesta huomattavasti, koska käytännössä riittäisi, että on tehty ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös, jonka tekemiseen liikenteenharjoittaja ei ole vaikuttanut. Vaarana olisi, että poikkeuksellisen tapahtuman aineellinen toteen näyttäminen korvattaisiin esittämällä lähinnä muodollinen todiste eli lennon toteuttamiseen kohdistuvan ulkoisen toimenpiteen olemassaolo.(39)
49. Ensiksi mainitun ongelman johdosta on pohdittava laajemmin sitä, miten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä määritellyt kaksi kumulatiivista edellytystä yhdistetään toisiinsa uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa.
2. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen kahden kumulatiivisen edellytyksen sekaantumisen vaara
50. Toista uudelleenkäsiteltävän tuomion näkökohtaa on tarkasteltava erityisen huolellisesti siltä osin kuin se koskee poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaoloa määrittävien kahden kumulatiivisen edellytyksen – yhtäältä sen, ettei tapahtuma, johon on vedottu, liity lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, ja toisaalta sen, ettei tapahtuma ole sen tosiasiallisesti hallittavissa – välistä yhteyttä. Näissä kahdessa edellytyksessä, sellaisina kuin ne ilmenevät unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, noudatetaan erilaista logiikkaa, ja niillä kummallakin on oma tehtävänsä asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan systematiikassa. Nähdäkseni on näin ollen olennaista varmistaa, että ne pidetään selvästi erillään niitä sovellettaessa.(40)
51. Edelleen on vakavia epäilyjä siitä, säilyttääkö unionin yleinen tuomioistuin perusteluissaan näiden kahden edellytyksen itsenäisyyden riittävällä tavalla. Uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa näytetään nimittäin antavan ratkaiseva merkitys sille, että ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös on lentoliikenteen harjoittajaan nähden ulkopuolisen elimen tekemä ja velvoittaa lentoliikenteen harjoittajaa. Tällainen seikka on kiistatta merkityksellinen jälkimmäisen edellytyksen eli sen kannalta, ettei tapahtuma ole tosiasiallisesti hallittavissa.(41) Se ei kuitenkaan itsessään riitä osoittamaan, että kyseessä oleva tapahtuma ei liity liikenteenharjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen. Se, että tapahtuma ei ole lentoliikenteen harjoittajan hallittavissa, ei vielä merkitse, että kyseinen tapahtuma ei luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liittyisi sen tavanomaisesti harjoittamaan toimintaan.
52. Tältä osin vaikuttaa siltä, että korostaessaan näin ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen ulkopuolista alkuperää unionin yleinen tuomioistuin pyrkii tekemään ensimmäisen edellytyksen ainakin osittain riippuvaiseksi jälkimmäisestä. Tällainen tulkinta osoittautuu ongelmalliseksi. Jos nimittäin kolmannen osapuolen tai ulkopuolisen viranomaisen puuttuminen asiaan olisi käytännössä riittävä peruste katsoa, että tapahtuma, johon on vedottu, ei liity liikenteenharjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, ensimmäinen edellytys menettäisi suureksi osaksi itsenäisen merkityksensä. Kyseisen edellytyksen nimenomaisena tarkoituksena on kuitenkin välttää se, että tapahtumat, jotka eivät ole hallittavissa, luokiteltaisiin automaattisesti poikkeuksellisiksi olosuhteiksi, vaikka ne voivat liittyä tavanomaisiin vaatimuksiin, joita liikenteenharjoittajien toiminnalle asetetaan lentoliikennejärjestelmässä.
53. Tällainen kehitys saattaisi heikentää merkittävästi oikeuskäytännössä vahvistetun testin rakennetta. Lukuisat liikenteenharjoittajaan nähden ulkoiset tapahtumat voivat nimittäin liittyä tavanomaisiin vaatimuksiin, joita sille asetetaan sen harjoittamassa päivittäisessä lentoliikennetoiminnassa. Se, että nämä vaatimukset asetetaan ulkopuolelta, ei välttämättä merkitse, etteivät ne luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liittyisi liikenteenharjoittajan tavanomaisesti harjoittamaan toimintaan. Siksi on välttämätöntä erottaa nämä kaksi arviointiperustetta selvästi toisistaan: ensimmäisen edellytyksen nojalla on arvioitava sen tilanteen, johon on vedottu, luonnetta ja alkuperää, kun taas toinen edellytys koskee sitä, oliko kyseinen tilanne lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa.(42)
54. Nähdäkseni unionin yleisen tuomioistuimen valitsemassa menetelmässä myös hämärrytetään asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan nojalla edellytetyn tutkinnan eri vaiheita. Vaikuttaa siltä, että tässä tarkastelutavassa ei ole riittävällä tavalla erotettu toisistaan merkityksellisten olosuhteiden määrittämistä, sen arvioimista, liittyykö tapahtuma, johon on vedottu, liikenteenharjoittajan tavanomaiseen toimintaan, sen selvittämistä, oliko tapahtuma liikenteenharjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa, sekä näiden jälkeen suoritettavaa kohtuudella edellytettävien toimenpiteiden tutkimista. Unionin tuomioistuimen vahvistamat menetelmät perustuvat kuitenkin nimenomaisesti eri seikkojen peräkkäiseen ja huolelliseen arviointiin.(43)
55. Tämän erottelun tekeminen on edellytyksenä sille, että poikkeuksellisten olosuhteiden käsitettä, joka muodostaa poikkeuksen matkustajille maksettavaa korvausta koskevasta periaatteesta, voidaan edelleen tulkita suppeasti. Jos kyseiset kaksi edellytystä sekoittuvat, liikenteenharjoittajalle myönnettävän vapautuksen soveltamisala saattaisi laajentua merkittävästi unionin tuomioistuimen vahvistamien menetelmien johdonmukaisuuden ja asetuksella N:o 261/2004 perustetun järjestelmän yleisen tasapainon kustannuksella.
56. Edellä todettu päällekkäisyys ilmenee erityisen selvästi siitä, millaisen merkityksen unionin yleinen tuomioistuin on asettanut ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen tekemiseen johtaneelle perusteelle.
3. Ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen perusteen riittämätön huomioon ottaminen
57. Kolmatta uudelleenkäsiteltävän tuomion näkökohtaa on tarkasteltava huolellisesti siltä osin kuin se koskee merkitystä, jonka unionin yleinen tuomioistuin on antanut ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen tekemiseen johtaneelle perusteelle. Uudelleenkäsiteltävän tuomion tässä kohdassa vaikutetaan antavan ratkaiseva merkitys päätökselle itsessään, riippumatta sen perusteesta. Tällainen päättelytapa vaikuttaa ongelmalliselta, koska sillä pyritään tekemään tyhjäksi seikka, joka ei suinkaan ole liitännäinen vaan voi päinvastoin osoittautua ratkaisevaksi arvioitaessa sitä, onko riidanalainen tilanne luonteeltaan poikkeuksellinen.
58. Tällaiseen tarkastelutapaan on näin ollen suhtauduttava erittäin varauksellisesti. On nimittäin epätodennäköistä, että ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen peruste olisi täysin vailla merkitystä arvioitaessa, onko kyseessä oleva tilanne luonteeltaan poikkeuksellinen. Tapahtuman luonteen tai alkuperän arviointi voi vaihdella huomattavasti sen mukaan, johtuuko kyseinen päätös luonnon aiheuttamasta poikkeuksellisesta tapahtumasta, vakavasta turvallisuusriskistä, sääolosuhteista, asianomaisen lennon suorittamiseen sopimattomista sääolosuhteista vai päinvastoin yleisesti ilmaliikenteen hallintaan liittyvästä tavanomaisemmasta vaatimuksesta. Juuri tapahtuman luonteen tai alkuperän perusteella on kuitenkin mahdollista määrittää, ovatko kyseessä asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet.
59. Se, että ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen perusteen katsotaan lähtökohtaisesti olevan vailla ratkaisevaa merkitystä, johtaisi kuitenkin sellaisten tilanteiden rinnastamiseen toisiinsa, joilla ei ole samanlaista vaikutusta eikä merkitystä kyseisen säännöksen kannalta. Tulivuorenpurkauksen, ilmatilan poikkeuksellisen sulkemisen tai erityisen vaikeiden sääolosuhteiden vuoksi tehtyä päätöstä ei voida asiaa enempää tutkimatta rinnastaa päätökseen, joka tehdään liikenteen säätelyyn liittyvien tavanomaisempien vaatimusten vuoksi. (44) Päätöksen perusteen jättäminen vaille riittävää huomiota saattaa johtaa siihen, että tarkastelussa keskitytään yksinomaan puuttumistoimenpiteen ulkoiseen muotoon sen tapahtuman todellisen luonteen kustannuksella, johon on vedottu.
60. Tässä yhteydessä on korostettava, että kaikki ilmaliikenteen hallintaa koskevat päätökset eivät johdu luonteeltaan poikkeuksellisista tilanteista. Tietyt päätökset voivat johtua ilmaliikennejärjestelmää koskevista tavanomaisista pakottavista tilanteista, kuten liikenteen ruuhkautumisesta, kapasiteetin rutiiniluonteisista mukautuksista tai muista yleisistä toimintarajoituksista. Toiset voivat sitä vastoin saada alkunsa todella poikkeuksellisista olosuhteista, kuten äärimmäisistä sääoloista tai turvallisuuteen kohdistuvista erityisistä riskeistä. Jos päätöksen perusteen katsottaisiin olevan vailla ratkaisevaa merkitystä, kuten uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa tunnutaan tekevän sovellettaessa kahta kumulatiivista edellytystä, näitä kahta tilannetta ei voitaisi enää erottaa toisistaan tyydyttävällä tavalla. Juuri tällainen erottelu on kuitenkin välttämätöntä asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan soveltamisen kannalta.
61. Tällainen perusteen riittämätön huomioon ottaminen vaikuttaa myös vaikeasti yhteensovitettavalta asetuksen N:o 261/2004 tarkoituksen kanssa. Unionin tuomioistuin on nimittäin useaan otteeseen muistuttanut muun muassa kyseisen asetuksen johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen nojalla, että asetuksella pyritään varmistamaan lentomatkustajien suojelun korkea taso.(45) Koska mainitun asetuksen 5 artiklan 3 kohta muodostaa poikkeuksen korvauksen antamista koskevasta periaatteesta, kyseistä säännöstä ei voida ymmärtää siten, että liikenteenharjoittaja voi sen nojalla vapautua vastuusta liian helposti vain siihen nähden muodollisesti ulkopuolisen päätöksen vaikutuksesta ilman, että kyseisen päätöksen tekemiseen johtanut syy osoitetaan perustellusti. Mainitussa säännöksessä säädetyn vapautuksen soveltamisala laajenisi tällaisen tarkastelutavan vaikutuksesta, ja matkustajille annetun suojan laajuus vastaavasti supistuisi.
62. Tästä seuraa, että ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen poikkeuksellisen luonteen arviointia ei voida erottaa sen tekemiseen johtaneista olosuhteista. Kyseisen päätöksen peruste on arvioinnin kannalta merkityksellinen – jopa välttämätön – seikka, koska sen avulla on nimenomaisesti mahdollista määrittää, liittyykö päätöksen taustalla oleva tilanne lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen vai ei. Oikeuskäytännössä asetettujen edellytysten täyttymistä on siis arvioitava kyseisten olosuhteiden eikä vain sen perusteella, että päätös on liikenteenharjoittajaan nähden ulkopuolisen tahon tekemä toimi.(46)
63. Lopuksi on todettava, että nämä seikat edellyttävät unionin yleisen tuomioistuimen omaksuman tulkinnan yleisen ulottuvuuden tutkimista asetuksen N:o 261/2004 systematiikassa.
4. Omaksutun tulkinnan ulottuvuus asetuksen N:o 261/2004 systematiikassa
64. Uudelleenkäsiteltävän tuomion herättämiä kysymyksiä ei voida arvioida erillään asetuksen N:o 261/2004 yleisestä systematiikasta. Kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohta ei ole erikseen tarkasteltava säännös vaan vapauttamista koskeva lauseke, jolla rajataan mainitun asetuksen 7 artiklassa säädettyä korvausvelvollisuutta. Poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteestä tehty tulkinta vaikuttaa siis asetuksessa käyttöön otetun järjestelmän yleiseen rakenteeseen. Tämä on otettava huomioon uudelleenkäsiteltävää tuomiota tutkittaessa.
65. On lisäksi vältettävä se, että juuri lentoliikenteen kuuluminen ulkopuolelta tiukasti säänneltyyn järjestelmään toimisi perusteena laajentaa lentoliikenteen harjoittajien tosiasiallista mahdollisuutta vapautua vastuusta siihen mahdollisuuteen verrattuna, joka johtuu asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan poikkeuksellisesta luonteesta. Lentoliikenteen harjoittaminen ulkopuolisten viranomaisten väistämättä voimakkaasti koordinoimassa ympäristössä ei itsessään ole peruste laajentaa poikkeuksellisten olosuhteiden luokkaa. Päinvastaisen näkemyksen hyväksyminen johtaisi siihen, että kyseinen toimiala hyötyisi erityisesti kyseiseen poikkeukseen liittyvän vastuun keventämisestä, vaikka tämä vastuu on edelleen rajattava tiukasti kyseisessä asetuksessa säädetyn suojelutavoitteen perusteella.
66. Tämä päätelmä saa lisäksi tukea systematiikan tasolla. Unionin oikeudessa tunnetaan myös muilla henkilöliikenteen aloilla – etenkin rautatie-, meri- ja sisävesiliikenteessä – suoja- ja korvausmekanismeja, joiden yhteydessä poikkeuksia tulkitaan suppeasti. Olisi siis vaikea perustella sitä, että yksinomaan lentoliikenteen kuuluminen tiukan ulkopuolisen sääntelyjärjestelmän piiriin johtaisi itsessään asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa säädetyn vapautuksen soveltamisalan laajentamiseen.(47)
67. Tällä toteamuksella on entistäkin suurempi merkitys sen vuoksi, että korvausvelvollisuus kuuluu unionin lainsäätäjän lentomatkustajien hyväksi perustaman suojajärjestelmän perusrakenteisiin. Tästä seuraa, että poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteen tulkinta vaikuttaa suoraan siihen, kuinka laaja oikeus korvaukseen on käytännössä, ja näin ollen asetuksella N:o 261/2004 perustetun järjestelmän yleiseen tasapainoon. Kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdan tulkitseminen siten, että ilmaliikenteen hallintaa koskevien päätösten katsottaisiin liian yleisesti olevan luonteeltaan poikkeuksellisia olosuhteita, olisi omiaan laajentamaan merkittävästi lentoliikenteen harjoittajalle annetun vapautuksen soveltamisalaa(48) ja johtaisi siten kyseisen alan edullisempaan kohteluun kuin se, joka muissa unionin oikeuteen perustuvissa matkustajien suojelua koskevissa järjestelmissä lähtökohtaisesti myönnetään.
68. Tällainen kehitys uhkaa horjuttaa tasapainoa, jonka unionin lainsäätäjä pyrkii saavuttamaan matkustajien suojelun ja liikenteenharjoittajalle myönnettävän vapautuksen perusteiden välillä. Uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa esiin tuodut ongelmat eivät siis rajoitu oikeudellista luonnehdintaa koskevaan yksittäiseen kysymykseen. Ne koskevat laajemmin sitä, miten kyseisellä asetuksella käyttöön otetun järjestelmän yleinen johdonmukaisuus on säilytettävä tulkittaessa asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa. Unionin yleisen tuomioistuimen valitseman tarkastelutavan yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa on arvioitava myös kyseisen vaatimuksen perusteella.
5. Välipäätelmä
69. Edellä esitetyistä perusteluista käy tutkittujen kysymysten monitahoisuuden lisäksi ilmi pääasiallisesti kahdenlaisia oikeudellisia virheitä. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin ei ole todennut kaikkien ilmaliikenteen hallintaa koskevien päätösten muodostavan automaattisesti poikkeuksellisia olosuhteita eikä jättänyt huomiotta olettamaa liikenteenharjoittajan vaikuttamisesta tällaisen päätöksen tekemiseen, uudelleenkäsiteltävää tuomiota rasittaa kuitenkin sisäinen metodologinen jännite. On nimittäin niin, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin hylkää nimenomaisesti automaattisen luonnehdinnan, se toistaa osittain sen logiikan tekemällä ilmaliikenteen hallintaa koskevasta päätöksestä itsestään oikeudellisesti merkityksellisen seikan.
70. Ensimmäinen virhe koskee siten asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan kannalta merkityksellisen seikan määrittämistä, kun unionin yleinen tuomioistuin on lähinnä korvannut häiriön taustalla olleen tosiasiallisen tilanteen ilmaliikenteen hallintaa koskevalla päätöksellä, joka on vain tämän tilanteen välitön operatiivinen seuraus. Toinen virhe koskee unionin tuomioistuimen vahvistamien menetelmien soveltamista kyseisen säännöksen tulkinnassa siltä osin kuin uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa hämärrytetään edellytetyn tutkinnan eri vaiheita ja heikennetään poikkeuksellisiin olosuhteisiin liittyvien kahden kumulatiivisen edellytyksen välistä yhteyttä. Nämä kaksi keskeistä virhettä eivät myöskään sovi yhteen unionin tuomioistuimen määrittelemien menetelmien kanssa siltä osin kuin ne johtavat siihen, ettei aseteta riittävän tärkeälle sijalle kyseessä olevan päätöksen perustetta, ja ne heijastuvat kyseisen asetuksen yleisen systematiikan mukaisesti omaksutun tulkinnan ulottuvuuteen.
71. Edellä esitetyn perusteella uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa ei pelkästään ole useita vakavia ongelmia sen osalta, miten unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden käsitettä. Unionin yleisen tuomioistuimen tarkastelutapa vaikuttaa useiden toisiinsa läheisesti liittyvien näkökohtien osalta yhteensopimattomalta unionin tuomioistuimen kyseisen säännöksen tulkintaa varten vahvistamien menetelmien kanssa.
D Unionin oikeuden yhtenäisyyden tai johdonmukaisuuden vahingoittaminen
1. Tämän uudelleenkäsittelyn yhteydessä sovellettavia arviointiperusteita koskeva ehdotus
72. Uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa olevien virheiden esiin tuomisen jälkeen on tutkittava, ovatko kyseiset virheet niin vakavia, että niiden voidaan katsoa vahingoittavan unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta. Tämä arviointi muodostaa tutkinnan itsenäisen, pelkästä oikeudellisen virheen toteamisesta erillisen vaiheen. Ainoastaan tällaisen virheen toteaminen ei tämän uudelleenkäsittelyn yhteydessä voi olla riittävä peruste unionin tuomioistuimen puuttumiselle asiaan. Unionin yleisen tuomioistuimen tulkinnan on voitava ulottuvuutensa vuoksi loukata pelkkää pääasiaa laajemmin myös unionin oikeuden yhtenäistä soveltamista tai sen yleistä johdonmukaisuutta.
73. Tästä on aluksi todettava, että SEUT 256 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa määrätty uudelleenkäsittelymekanismi on laadittu tarkoituksensa osalta hyvin samankaltaisin sanamuodoin kuin SEUT 256 artiklan 2 kohdassa määrätty uudelleenkäsittelymekanismi. Nämä samankaltaiset sanamuodot heijastavat pohjimmiltaan näiden kahden mekanismin samankaltaista tehtävää unionin tuomioistuinrakenteessa siltä osin kuin niiden molempien tarkoituksena on mahdollistaa unionin tuomioistuimen puuttuminen asiaan silloin, kun se osoittautuu välttämättömäksi unionin oikeuden yhtenäisyyden tai johdonmukaisuuden säilyttämisen kannalta. Muistutan seuraavaksi, että uudelleenkäsittely on poikkeusmekanismi, jolla ei ole tarkoitus korjata kaikkia oikeudellisia virheitä vaan ainoastaan ne, jotka voivat ulottuvuutensa vuoksi loukata unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.
74. SEUT 256 artiklan 2 kohdassa määrättyyn mekanismiin liittyvällä oikeuskäytännöllä on näin ollen edelleen tiettyä merkitystä nykyisen uudelleenkäsittelymekanismin tulkinnan kannalta. Tässä yhteydessä on muistutettava, että vaikka SEUT 256 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrättyjä uudelleenkäsittelymekanismeja koskevissa oikeussäännöissä ei määritellä tarkasti unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden käsitteitä, kyseisen oikeuskäytännön perusteella asetetaan etusijalle pikemminkin useiden seikkojen kokonaisuuteen perustuva arviointi ilman, että näiden kahden käsitteen välille on tarpeen vetää tarkkaa rajaa. Kyseiset seikat koskevat muun muassa todettujen oikeudellisten virheiden vakavuutta ja ulottuvuutta, niiden mahdollisia vaikutuksia käsiteltävän riita-asian ulkopuolella sekä kyseessä olevan säännön, periaatteen tai menetelmän merkitystä unionin oikeusjärjestyksessä.
75. Unionin tuomioistuin on SEUT 256 artiklan 2 kohdassa määrätyn uudelleenkäsittelymekanismin yhteydessä unionin henkilöstöä koskevissa riita-asioissa muutoksenhaun johdosta annettujen unionin yleisen tuomioistuimen tuomioiden osalta siten hyväksynyt lähinnä neljä keskeistä perustetta sen arvioimiseksi, onko unionin oikeuden yhtenäisyys ja johdonmukaisuus vaarantunut: ensinnäkin sen, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomio saattaa muodostua tulevien riita-asioiden kannalta ennakkotapaukseksi, toiseksi sen, että unionin yleinen tuomioistuin on poikennut unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, kolmanneksi sen, että unionin yleisen tuomioistuimen virheet kohdistuvat käsitteeseen, joka ei kuulu pelkästään virkamiesoikeuteen vaan jota voidaan soveltaa muillakin aloilla, ja neljänneksi sen, että säännöillä tai periaatteilla, jotka unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt huomioon ottamatta, on merkittävä sija unionin oikeusjärjestyksessä.(49) Julkisasiamiehet ovat sittemmin ottaneet huomioon nämä arviointiperusteet ja soveltaneet niitä vakiintuneesti useissa asioissa.(50)
76. Näitä arviointiperusteita ei kuitenkaan voida soveltaa puhtaasti mekaanisesti tähän uudelleenkäsittelyyn. SEUT 256 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa määrätty uudelleenkäsittelymekanismi edellyttää päinvastoin kyseisten arviointiperusteiden mukauttamista sen erityisluoteeseen. Mekanismin erityisluonne johtuu yhtäältä siitä, että se kohdistuu tuomioihin, jotka unionin yleinen tuomioistuin on antanut käyttäessään sille SEUT 256 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti siirrettyä ennakkoratkaisuvaltaa SEUT 267 artiklassa tarkoitetun menettelyn yhteydessä. Toisaalta se johtuu siitä, että kyseinen mekanismi on osa uudistettua tuomioistuinkontekstia, jolle on ominaista useiden unionin oikeuden erityisalojen siirtäminen unionin yleiselle tuomioistuimelle vain yhden erityisalan sijasta.(51) Tällaiset tuomiot eivät muutoksenhaun johdosta annetuista tuomioista poiketen rajoitu kyseessä olevan oikeusriidan asianosaisiin, vaan niiden vaikutukset ulottuvat sen ulkopuolelle siltä osin kuin kansalliset tuomioistuimet tulkitsevat ja soveltavat unionin oikeutta.
77. Juuri tältä osin se eroaa SEUT 256 artiklan 2 kohdassa määrätystä uudelleenkäsittelymekanismista. Kun unionin yleisen tuomioistuimen muutoksenhaun johdosta antamat tuomiot koskevat pääasiallisesti asianosaisten välisessä riita-asiassa jo annetun ratkaisun valvontaa, ennakkoratkaisumenettelyn tarkoituksena on sen luonteen vuoksi varmistaa, että unionin oikeutta tulkitaan yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa.(52) Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen ennakkoratkaisumenettelyssä antaman tuomion oikeudellisen virheen vaikutus voi helpommin ulottua pääasian ulkopuolelle ja vaikuttaa kansallisten tuomioistuinten tuleviin käytäntöihin.
78. Tästä seuraa, että arvioitaessa SEUT 256 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan yhteydessä sitä, onko unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta vahingoitettu, on annettava erityisen suuri merkitys sille, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla voi olla merkittävä ohjaava vaikutus sen ennakkoratkaisuvaltaan siirretyllä alalla, että sen tuomiossa poiketaan unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä tai sen vahvistamista tulkintamenetelmistä, että sen tuomio koskee käsitettä, arviointiperustetta tai menetelmää, jolla on rakenteellinen merkitys sen ennakkoratkaisuvaltaan siirretyn alan kannalta, ja että sen tuomio vaikuttaa sääntöön, periaatteeseen tai normatiiviseen tasapainoon, jolla on merkittävä sija unionin oikeusjärjestyksessä.
79. Tältä osin on täsmennettävä sen arviointiperusteen ulottuvuutta, joka koskee poikkeamista unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä tai sen vahvistamista tulkintamenetelmistä. Tätä arviointiperustetta ei voida ymmärtää siten, että unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden vahingoittamisen toteaminen edellyttää kaikissa tapauksissa sellaisen suoraan sovellettavan ennakkotapauksen löytämistä, josta uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa on poikettu. On nimittäin niin, että vaikka kyseessä olevissa asioissa kertynyt runsas unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on yksi niistä perusteista, joiden nojalla ennakkoratkaisuvalta on osittain siirretty unionin yleiselle tuomioistuimelle,(53) ei voida sulkea pois sitä, että kyseisissä asioissa nousee esiin uusia kysymyksiä tai ettei unionin tuomioistuin ole antanut tietystä näkökohdasta oikeuskäytäntöä, jonka ohjeita unionin yleinen tuomioistuin voisi suoraan noudattaa. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää tutkia, ovatko unionin yleisen tuomioistuimen omaksumat perustelut edelleen yhteensopivia sekä unionin tuomioistuimen vahvistamien tulkintamenetelmien että unionin oikeuden yleisen systematiikan kanssa.
80. Näitä perusteita on arvioitava kokonaisuutena. Ne eivät ole luonteeltaan kumulatiivisia, joten niiden kaikkien ei välttämättä tarvitse täyttyä sen toteamiseksi, että unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta on vahingoitettu.(54) Niiden tarkoituksena on selventää unionin tuomioistuimen arviota uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa todettujen oikeudellisten virheiden vakavuudesta ja ulottuvuudesta. Näiden arviointiperusteiden mukaisesti on seuraavaksi tutkittava, merkitsevätkö unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa todetut oikeudelliset virheet tällaista vahingoittamista.
2. Tässä uudelleenkäsittelyssä ehdotettujen arviointiperusteiden soveltaminen
a) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio voi vaikuttaa merkittävästi sen ennakkoratkaisuvaltaan siirretyllä alalla
81. Ensimmäinen arviointiperuste koskee sitä, voiko unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla olla merkittävä ohjaava vaikutus sen ennakkoratkaisuvaltaan siirretyllä alalla. Tämä edellytys täyttyy nyt käsiteltävässä asiassa.(55) On nimittäin niin, että uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa ei pelkästään anneta vastausta, joka liittyy kiinteästi pääasian olosuhteisiin, vaan siinä myös vahvistetaan ulottuvuudeltaan yleinen arviointikehys, joka liittyy siihen, miten ilmaliikenteen hallintaa koskevia päätöksiä tulkitaan asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan kannalta. Näin ollen se ylittää käsiteltävän asian ratkaisun ja voi ohjata ennakkoratkaisuvallan siirron kohteena olevalla alalla sitä, miten lentoon kohdistuvan häiriön poikkeuksellista luonnetta on arvioitava.
82. Kyseinen mahdollisuus vaikuttaa ohjaavasti koskee omaksutun tulkinnan varsinaista kohdetta. Uudelleenkäsiteltävä tuomio ei koske vain marginaalista osaa asetuksella N:o 261/2004 käyttöön otetusta järjestelmästä vaan menetelmää, jota on noudatettava määriteltäessä kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdan perusteella tilanteita, joita lentoliikenteessä voi esiintyä toistuvasti, eli niitä, joissa ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös vaikuttaa lennon toteuttamiseen. Koska kyse on sen määrittämisestä, voidaanko tällaista päätöstä yksistään ja sen perusteista riippumatta pitää poikkeuksellisena olosuhteena, uudelleenkäsiteltävää tuomiota voidaan käyttää metodologisena viitekohtana mahdollisesti merkittävässä määrässä myöhempiä asioita.
83. Tätä ohjaavaa vaikutusta vahvistaa se, että kyseessä on ennakkoratkaisuasia.(56) Unionin yleisen tuomioistuimen tulkinnan tarkoituksena on ohjata unionin oikeuden soveltamista kansallisissa tuomioistuimissa, joiden käsiteltäväksi on saatettu vastaavanlaisia kysymyksiä. Käytettäessä poikkeuksellisten olosuhteiden kaltaista arviointiperustetta, johon vedotaan erityisen usein, unionin tuomioistuinten omaksumalla arviointimenetelmällä on väistämättä entistäkin merkittävämpi ohjaava ulottuvuus sen vuoksi, että uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa näytetään vahvistavan periaatteelliset suuntaviivat, joita voidaan käyttää toistuvasti muissa ennakkoratkaisuvallan siirron kohteena olevissa riita-asioissa.
84. Näin ollen ensimmäisen perusteen on katsottava täyttyvän.
b) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa poiketaan unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä tai sen vahvistamista tulkintamenetelmistä
85. Toinen arviointiperuste koskee poikkeamista unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä tai sen vahvistamista tulkintamenetelmistä. Myös tämä arviointiperuste täyttyy nyt käsiteltävässä asiassa. Edellä esitetyn tarkastelun perusteella uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa paitsi sovelletaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä kiistanalaisella tavalla käsiteltävän asian olosuhteiden kannalta myös noudatetaan menettelytapaa, joka poikkeaa siitä useiden sellaisten olennaisten seikkojen osalta, joita on nyt tutkittava tarkemmin.
86. Aluksi on täsmennettävä, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole todennut kaikkien ilmaliikenteen hallintaa koskevien päätösten muodostavan automaattisesti poikkeuksellisia olosuhteita eikä jättänyt huomiotta tilannetta, jossa liikenteenharjoittaja vaikuttaa tällaisen päätöksen tekemiseen. Nämä täsmennykset eivät kuitenkaan poista uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa olevaa metodologista virhettä.
87. Ensinnäkin on todettava, että kyseinen menettelytapa poikkeaa unionin tuomioistuimen noudattamasta menetelmästä siltä osin kuin siinä pyritään häiriön taustalla olevan tosiasiallisen tilanteen tutkimisen sijasta ottamaan huomioon pelkästään ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös, joka on vain kyseisen tilanteen seuraus operatiivisella tasolla. Unionin yleinen tuomioistuin tekee siis virheen siinä, että samalla, kun se nimenomaisesti sulkee pois automaattisen luonnehdinnan, se kuitenkin toistaa osittain sen logiikan, kun se tekee kyseisestä päätöksestä itsestään asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan soveltamisen kannalta oikeudellisesti merkityksellisen seikan päätöksen taustalla olevan tosiasiallisen tilanteen sijasta.(57) Kyseiseen säännökseen liittyvä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö perustuu kuitenkin sen tapahtuman luonteen ja alkuperän määrittämiseen, johon on vedottu, jotta voidaan ratkaista, liittyykö se lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen ja onko se sen tosiasiallisesti hallittavissa.(58)
88. Toiseksi on todettava, että uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa hämärrytetään poikkeuksellisiin olosuhteisiin liittyvien kahden kumulatiivisen edellytyksen välistä erottelua.(59) Korostaessaan olennaisilta osin sitä, että ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös on ulkopuolisen tahon tekemä ja että se velvoittaa liikenteenharjoittajaa, unionin yleinen tuomioistuin antaa pääosin toisen edellytyksen – joka koskee sitä, onko tilanne tosiasiallisesti liikenteenharjoittajan hallittavissa – soveltamisalaan kuuluville seikoille ulottuvuuden, joka vaikuttaa myös ensimmäisen edellytyksen eli sen arviointiin, liittyykö tilanne toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen. Tällainen menettelytapa poikkeaa unionin tuomioistuimen vahvistamista menetelmistä, joille on ominaista eri edellytysten tutkiminen peräkkäin ja tarkasti.(60)
89. Kolmanneksi on todettava, että uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa ei oteta riittävällä tavalla huomioon perustetta, joka johti ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen tekemiseen.(61) Vaikka unionin yleinen tuomioistuin ei täysin sivuuta kyseiseen päätökseen liittyvien olosuhteiden merkitystä, kahta kumulatiivista edellytystä soveltaessaan se kuitenkin asettaa toissijaiseen asemaan taustalla olevan tilanteen luonteen ja alkuperän. Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, velvoitetaan kuitenkin nimenomaisesti tutkimaan sen tapahtuman luonne ja alkuperä, johon on vedottu. Kun uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa annetaan arvioinnissa keskeinen merkitys yksinomaan ulkopuoliselle päätökselle, siinä poistetaan ero sellaisten tilanteiden väliltä, jotka konkreettisen syynsä mukaisesti voivat liittyä joko lentoliikennettä koskeviin tavanomaisiin vaatimuksiin tai todella poikkeuksellisiin olosuhteisiin.
90. Edellä esitetyn perusteella uudelleenkäsiteltävässä tuomiossa ei pelkästään poiketa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä yksittäisen seikan osalta vaan myös kyseenalaistetaan useita toisiinsa läheisesti liittyviä näkökohtia koskeva arviointimenetelmä, joka siinä on vahvistettu asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan soveltamista varten. Myös toisen perusteen on siis katsottava täyttyvän.
c) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio koskee käsitettä, arviointiperustetta tai menetelmää, jolla on rakenteellinen merkitys ennakkoratkaisuvallan siirron kohteena olevalla alalla
91. Kolmas arviointiperuste liittyy kyseessä olevan käsitteen, arviointiperusteen tai menetelmän rakenteelliseen merkitykseen ennakkoratkaisuvallan siirron kohteena olevan alan kannalta. Tämäkin peruste täyttyy nyt käsiteltävässä asiassa. Uudelleenkäsiteltävä tuomio ei koske asetuksella N:o 261/2004 käyttöön otetun järjestelmän marginaalista käsitettä eikä liitännäistä seikkaa vaan niiden olosuhteiden määrittämistä, joiden perusteella lentoliikenteen harjoittaja voi vapautua korvausvelvollisuudesta vetoamalla kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaoloon.
92. Tähän käsitteeseen sovellettavalla arviointimenetelmällä on kuitenkin ilmeinen rakenteellinen merkitys. Se on lähtöedellytys sille päättelylle kokonaisuutena, jota mainittua asetusta soveltavien tuomioistuinten on noudatettava, kun ne määrittävät merkityksellisen tapahtuman, erottavat toisistaan tavanomaiset ja poikkeukselliset tilanteet, yhdistävät poikkeuksellisiin olosuhteisiin liittyvät kaksi kumulatiivista edellytystä toisiinsa ja tarvittaessa arvioivat lennon toteutumiseen vaikuttavien ulkopuolisten päätösten ulottuvuutta. Näin ollen nyt käsiteltävä kysymys ei koske asetuksella N:o 261/2004 käyttöön otetun järjestelmän toissijaista osaa vaan niitä puitteita, joissa tuomioistuimet soveltavat sitä todennäköisesti toistuvissa riita-asioissa.
93. Tämä rakenteellinen ulottuvuus käy erityisen selvästi ilmi siitä, että jaottelulla lentoliikennettä koskeviin tavanomaisiin vaatimuksiin ja todella poikkeuksellisiin olosuhteisiin on olennainen merkitys kyseisessä asetuksessa säädetyn järjestelmän soveltamisen kannalta. Tuomio, jossa muutetaan – vaikkakin implisiittisesti – tämän jaottelun toteutustapaa, vaikuttaa väistämättä asianomaisen alan rakenteen kannalta keskeiseen osaan.
94. Näin ollen myös kolmannen perusteen on katsottava täyttyvän.
d) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio vaikuttaa sääntöön, periaatteeseen tai normatiiviseen tasapainoon, jolla on merkittävä sija unionin oikeusjärjestyksessä
95. Neljäs arviointiperuste koskee sen säännön, periaatteen tai normatiivisen tasapainon merkittävää sijaa unionin oikeusjärjestyksessä, johon uudelleenkäsiteltävä tuomio vaikuttaa. Myös tämä peruste täyttyy nyt käsiteltävässä asiassa. Kyseessä oleva tulkinta koskee nimittäin asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa eli säännöstä, jossa määritetään edellytykset, joiden täyttyessä lentoliikenteen harjoittaja voi vapautua kyseisen asetuksen 7 artiklassa säädetystä korvausvelvollisuudesta.
96. Kyseinen säännös on keskeisellä sijalla asetuksen N:o 261/2004 systematiikassa. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön matkustajien oikeus kiinteämääräiseen vakiokorvaukseen lennon peruuttamisen tai sen saapumisen pitkäaikaisen viivästymisen johdosta, ja mainitun asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa säädettyä poikkeusta tästä periaatteesta on tulkittava suppeasti.(62) Siinä ei säännellä vain kyseisellä säädöksellä perustetun järjestelmän toissijaista osaa vaan asetetaan korvausvelvollisuudelle rajat ja tehdään siten rajanveto matkustajille annettavan suojan ja liikenteenharjoittajalle myönnettävän vapautuksen perusteiden välillä. Asetuksen 5 artiklan 3 kohdan tulkinta vaikuttaa siis suoraan lainsäädännölliseen tasapainoon, jonka unionin lainsäätäjä pyrkii löytämään, jotta se voi varmistaa lentomatkustajien suojelun korkean tason ja ottaa huomioon vapautuksen perusteena käytettävät todella poikkeukselliset olosuhteet.
97. Uudelleenkäsiteltävä tuomio ei myöskään koske vain erityissäännöstä vaan kohdistuu sen tulkinnan kautta myös menetelmiä koskeviin periaatteisiin, joilla itsessään on merkittävä sija unionin oikeusjärjestyksessä. Tässä on kyse muun muassa matkustajien suojelujärjestelmästä tehtävien poikkeuksien suppeasta tulkinnasta, oikeudellisesti merkityksellisen tapahtuman asianmukaisesta määrittämisestä sekä sen arviointimenetelmän noudattamisesta, jonka unionin tuomioistuin on vahvistanut unionin oikeuden itsenäisen käsitteen soveltamista varten. Näin ollen uudelleenkäsiteltävän tuomion vaikutusta ei arvioida pelkästään sovellettavan säädöksen vaan myös sen metodologisen ja normatiivisen tasapainon kannalta, johon se voi vaikuttaa.
98. Kyseinen päätelmä on entistäkin perustellumpaa tehdä sen vuoksi, että poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteellä on keskeinen merkitys lukuisissa riita-asioissa, ja se voi nousta esiin monissa konkreettisissa tilanteissa. Sen tulkinnan muuttaminen – etenkin silloin, kun se johtaa liikenteenharjoittajan vapautusmahdollisuuden soveltamisalan laajentamiseen pääosin muodollisen lähestymistavan kautta – on siten omiaan vaikuttamaan merkittävästi asetuksen N:o 261/2004 soveltamiseen tulevaisuudessa.
99. Näin ollen myös neljännen perusteen on katsottava täyttyvän.
3. Välipäätelmä
100. Edellä esitettyjen arviointiperusteiden soveltamisesta seuraa, että uudelleenkäsiteltävän tuomion oikeudelliset virheet ovat käsiteltävässä asiassa riittävän vakavia, jotta niiden voidaan katsoa vahingoittavan unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio vaikuttaa merkittävästi sen ennakkoratkaisuvaltaan siirretyllä alalla, se poikkeaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja sen vahvistamista tulkintamenetelmistä, se kohdistuu menetelmään, jolla on rakenteellinen merkitys asianomaiselle alalle, ja se vaikuttaa asetuksen N:o 261/2004 systematiikassa keskeisellä sijalla olevaan normatiiviseen tasapainoon.
101. Näin ollen on katsottava, että edellytykset, joiden mukaisesti unionin tuomioistuin voi puuttua asiaan tässä uudelleenkäsittelyssä, täyttyvät.
E Uudelleenkäsittelystä aiheutuvat seuraukset
102. Koska uudelleenkäsiteltävän tuomion on todettava olevan omiaan vahingoittamaan unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta, on määritettävä sen seuraukset. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 b artiklan toisen kohdan mukaan unionin tuomioistuimen antamat vastaukset uudelleenkäsittelyn kohteena oleviin kysymyksiin korvaavat unionin yleisen tuomioistuimen antamat vastaukset, eikä asiaa palauteta unionin yleiseen tuomioistuimeen SEUT 256 artiklan 3 kohdassa määrätyssä menettelyssä. Unionin tuomioistuimelle on siis ehdotettava vastauksia, joilla korvataan unionin yleisen tuomioistuimen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiin antamat vastaukset.
1. Vastaukset, joilla korvataan unionin yleisen tuomioistuimen vastaukset
a) Ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys
103. Ensimmäiseksi on määritettävä, miten vastataan ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen, jotka ovat olennaisin osin tämän uudelleenkäsittelyn kohteena. Näihin kysymyksiin on vastattava yhteisesti. Ne koskevat lähinnä sitä, voidaanko ilmaliikenteen hallintaa koskevaa päätöstä sellaisenaan ja sen perusteesta riippumatta pitää asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna poikkeuksellisena olosuhteena. Kuten edellä esitetystä tarkastelusta ilmenee, tähän kysymykseen ei voida vastata ottamatta huomioon tällaisen päätöksen taustalla olevaa tosiasiallista tilannetta.
104. Tästä on muistutettava, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa edellytetään peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johtuvan poikkeuksellisista olosuhteista. Tällainen sanamuoto edellyttää häiriön taustalla olevan konkreettisen tapahtuman tai tilanteen määrittämistä sen sijaan, että otettaisiin huomioon vain se hallinnollinen tai operatiivinen toimenpide, josta kyseinen lennon toteuttamiseen kohdistuva häiriö ilmenee. Ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös on useimmiten tietyn tilanteen operatiivinen seuraus. Näin ollen pelkästään se, että se on luonteeltaan liikenteenharjoittajaan nähden ulkopuolinen toimi, ei ole riittävä peruste todeta sen itsessään kuuluvan poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteen alaan.
105. Tästä seuraa, että tällainen päätös voidaan ottaa huomioon asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan perusteella vain sillä edellytyksellä, että sen tekemiseen johtanut peruste ja laajemmin sen taustalla olevan tilanteen luonne ja alkuperä tutkitaan. Kyseisen tilanteen valossa on nimittäin arvioitava, liittyykö tapahtuma, johon on vedottu, lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen ja onko se sen tosiasiallisesti hallittavissa.
106. Ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että ilmaliikenteen hallintaa koskevaa päätöstä ei voida sellaisenaan ja sen perusteesta riippumatta pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuina poikkeuksellisina olosuhteina. Tällainen päätös voidaan mainitun säännöksen soveltamisen kannalta ottaa huomioon vain siltä osin kuin se on operatiivinen seuraus tilanteesta, jonka osalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on sen luonteen ja alkuperän perusteella arvioitava, liittyykö se lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen ja onko se sen tosiasiallisesti hallittavissa.
b) Kolmas ja neljäs ennakkoratkaisukysymys
107. Toiseksi on määritettävä kolmanteen ja neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen annettava vastaus. Ne koskevat lähinnä sitä, voidaanko aiempaan lentoon vaikuttanut ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös ottaa huomioon saman lentoliikenteen harjoittajan samalla lentokoneella liikennöimän myöhemmän lennon osalta, ja jos voidaan, millä edellytyksillä.
108. Tästä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen mukaan vapautuakseen velvollisuudestaan maksaa korvausta lentoliikenteen harjoittaja voi vedota poikkeuksellisiin olosuhteisiin, jotka ovat vaikuttaneet sen samalla ilma-aluksella suorittamaan edeltäneeseen lentoon, edellyttäen, että näiden olosuhteiden syntymisen ja myöhemmän lennon pitkäaikaisen viivästymisen tai peruuttamisen välillä on välitön syy-yhteys, mitä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava ottamalla huomioon erityisesti kyseessä olevan ilma-aluksen käyttötavan. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee siten, että poikkeuksellisten olosuhteiden ei välttämättä ole tarvinnut vaikuttaa suoraan riidanalaiseen lentoon, kunhan niiden vaikutukset jatkuvat saman lentokoneen toiminnan yhteydessä.(63)
109. Unionin yleinen tuomioistuin on siis perustellusti viitannut kyseiseen oikeuskäytäntöön. Kolmanteen ja neljänteen kysymykseen annettavaa vastausta on kuitenkin täsmennettävä ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annetun vastauksen perusteella. Aiempaan lentoon vaikuttanutta ilmaliikenteen hallintaa koskevaa päätöstä ei nimittäin voida ottaa huomioon myöhemmän lennon osalta vain sen vuoksi, että se koski samalla lentokoneella samassa rotaatiossa suoritettua aiempaa lentoa. Lähtöedellytyksenä on lisäksi se, että kyseinen päätös on operatiivinen seuraus tilanteesta, jonka on todettu luonteensa ja alkuperänsä vuoksi kuuluneen asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin poikkeuksellisiin olosuhteisiin.
110. Kyseisen tilanteen ja myöhemmän lennon pitkäaikaisen viivästymisen tai peruuttamisen välillä ei myöskään voida olettaa olevan välitöntä syy-yhteyttä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on merkityksellisten olosuhteiden perusteella arvioitava, jatkuivatko alkuperäisen häiriön vaikutukset tosiasiallisesti asianomaisen lennon osalta. Tätä varten on otettava huomioon erityisesti kyseessä olevan ilma-aluksen käyttötapa, rotaatioiden konkreettinen sarja, kyseisten lentojen välillä kulunut aika sekä se, oliko lentoliikenteen harjoittajalla käsiteltävän asian olosuhteissa riittävästi liikkumavaraa, jotta se saattoi rajoittaa alkuperäisen häiriön vaikutuksia toimenpiteillä, joita siltä voitiin kohtuudella edellyttää.(64)
111. Kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että liikenteenharjoittaja voi vedota myöhemmän lennon osalta samalla lentokoneella suoritettuun aiempaan lentoon vaikuttaneeseen ilmaliikenteen hallintaa koskevaan päätökseen edellyttäen, että kyseinen päätös on operatiivinen seuraus tilanteesta, joka luonteensa ja alkuperänsä vuoksi kuuluu poikkeuksellisiin olosuhteisiin, ja että kyseisen tilanteen ja myöhemmän lennon pitkäaikaisen viivästymisen tai peruuttamisen välillä on välitön syy-yhteys, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava kaikkien merkityksellisten olosuhteiden perusteella ja ottaen huomioon muun muassa kyseessä olevan ilma-aluksen käyttötavan.
V Ratkaisuehdotus
112. Edellä esitetyn perusteella on ehdotettava, että unionin tuomioistuin toteaa, että unionin yleisen tuomioistuimen 21.1.2026 antama tuomio D (Ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös) (T‑134/25, EU:T:2026:35) vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta ja että unionin yleisen tuomioistuimen vastaukset on korvattava seuraavilla vastauksilla:
Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa
on tulkittava siten, että
– ilmaliikenteen hallintaa koskevaa päätöstä ei voida sellaisenaan ja sen perusteesta riippumatta pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuina poikkeuksellisina olosuhteina. Tällainen päätös voidaan mainitun säännöksen soveltamisen kannalta ottaa huomioon vain siltä osin kuin se on operatiivinen seuraus tilanteesta, jonka osalta kansallisen tuomioistuimen on sen luonteen ja alkuperän perusteella arvioitava, liittyykö se lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen ja onko se sen tosiasiallisesti hallittavissa
– lentoliikenteen harjoittaja voi myöhemmän lennon osalta vedota samalla lentokoneella suoritettuun aiempaan lentoon vaikuttaneeseen ilmaliikenteen hallintaa koskevaan päätökseen edellyttäen, että kyseinen päätös on operatiivinen seuraus tilanteesta, joka luonteensa ja alkuperänsä vuoksi kuuluu poikkeuksellisiin olosuhteisiin, ja että kyseisen tilanteen ja myöhemmän lennon pitkäaikaisen viivästymisen tai peruuttamisen välillä on välitön syy-yhteys, mikä kansallisen tuomioistuimen on arvioitava muun muassa kyseessä olevan ilma-aluksen käyttötavan ja kaikkien merkityksellisten olosuhteiden perusteella.
1 Alkuperäinen kieli: ranska.
2 EUVL 2004, L 46, s. 1.
3 Uudelleenkäsiteltävän tuomion 41 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta.
4 Uudelleenkäsiteltävän tuomion 17–25 kohta.
5 Uudelleenkäsiteltävän tuomion 28 ja 29 kohta.
6 Uudelleenkäsiteltävän tuomion 33–36 kohta.
7 Uudelleenkäsiteltävän tuomion 40 kohta.
8 Uudelleenkäsiteltävän tuomion 42–45 kohta.
9 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 3 muuttamisesta 11.4.2024 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) 2024/2019 (EUVL L, 2024/2019) säädetään, että osa unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuvallasta siirretään unionin yleiselle tuomioistuimelle. Siirto koskee kuutta erityisasiaa: yhteistä arvonlisäverojärjestelmää, valmisteverotusta, tullikoodeksia, tavaroiden tariffiluokittelua, matkustajille annettavaa korvausta ja apua, kun matkustajilta evätään pääsy liikennevälineeseen, tai matkan viivästyessä tai peruuntuessa, sekä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmää.
10 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 35 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
11 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 72 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
12 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 102 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
13 Ks. tuomio 22.12.2008, Wallentin-Hermann (C‑549/07, EU:C:2008:771, 17–23kohta; jäljempänä tuomio Wallentin-Hermann).
14 Ks. tuomio Wallentin-Hermann (23 kohta); tuomio 23.3.2021, Airhelp (C‑28/20, EU:C:2021:226, 23 ja 24 kohta; jäljempänä tuomio Airhelp) ja tuomio 13.6.2024, D. (Moottorin suunnitteluvirhe) (C‑411/23, EU:C:2024:498, 27 kohta).
15 Ks. tuomio Wallentin-Hermann (23–26 kohta); tuomio 4.4.2019, Germanwings (C‑501/17, EU:C:2019:288, 22 kohta) ja tuomio 13.6.2024, D. (Moottorin suunnitteluvirhe) (C‑411/23, EU:C:2024:498, 31 ja 32 kohta).
16 Ks. tuomio 4.5.2017, Pešková ja Peška (C‑315/15, EU:C:2017:342, 23 ja 24 kohta) ja tuomio 31.1.2013, McDonagh (C‑12/11, EU:C:2013:43, 29–34 kohta).
17 Ks. tuomio Airhelp (31 ja 39–41 kohta) ja tuomio 7.7.2022, SATA International – Azores Airlines (Polttoainetankkausjärjestelmän häiriö) (C‑308/21, EU:C:2022:533, 25 kohta).
18 Ks. tuomio Wallentin-Hermann (39–41 kohta).
19 Ks. tuomio 4.5.2017, Pešková ja Peška (C‑315/15, EU:C:2017:342, 54 kohta).
20 Ks. tuomio 31.1.2013, McDonagh (C‑12/11, EU:C:2013:43, 38–44 kohta).
21 Ks. tuomio Wallentin-Hermann (23 kohta) ja tuomio Airhelp (23 ja 24 sekä 31–45 kohta).
22 Ks. vastaavasti Schmid, R., teoksessa BeckOK Fluggastrechte-VO, 38. painos, asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artikla, 176 kohta; kirjoittajan mukaan ilmaliikenteen hallintapalvelujen toteuttamien toimenpiteiden luonnehdinta poikkeuksellisiksi olosuhteiksi on aina arvioitava tapauskohtaisesti. Kyseinen kirjoittaja pitää johdanto-osan 14 ja 15 perustelukappaletta ainoastaan ohjeellisina, joten asiaa käsittelevän tuomioistuimen on voitava tutkia ja arvioida ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen tekemiseen johtaneita konkreettisia syitä. Koska tällaisia toimenpiteitä voidaan perustella moninaisilla syillä, ei kysymykseen siitä, katsotaanko nämä toimenpiteet poikkeuksellisiksi olosuhteiksi, voida vastata yleisluonteisesti.
23 Ks. tuomio Wallentin-Hermann (23–26 kohta) ja tuomio 26.6.2019, Moens (C‑159/18, EU:C:2019:535, 17–20 kohta).
24 Ks. tästä julkisasiamies Pikamäen ratkaisuehdotus Airhelp (C‑28/20, EU:C:2021:203, 140 kohta).
25 Ks. myös asetusten N:o 261/2004 ja 2027/97 muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus; neuvosto hyväksyi asetuksen lopullisesti 13.7.2026 (PE_CONS 39/1/26 REV 1). Asetuksella lisätään asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan r alakohtaan poikkeuksellisten olosuhteiden määritelmä, jossa toistetaan unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetut kaksi kumulatiivista edellytystä. Siinä säädetään lisäksi esimerkinomaisesta luettelosta tällaisia olosuhteita; ilmaliikenteen hallinnan osalta kyseeseen tulevat hallintaan liittyvät rajoitukset, jos kyseessä oleva tapahtuma perustuu päätökseen, joka ei ole lennosta vastaavan ilmaliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa (liitteen I 3 alakohdan d alakohta). On todettava, että komission alkuperäisessä ehdotuksessa (KOM(2013) 130 lopull.) ilmaliikenteen hallintaan liittyvät rajoitukset mainittiin poikkeuksellisena olosuhteena, eikä tälle kategorialle ollut asetettu liitteessä tällaista erityistä edellytystä. Sanamuodon muuttaminen vahvistaa, että pelkästään se, että ilmaliikenteen hallinnasta on tehty päätös, ei riitä siihen, että kyseessä olisi poikkeuksellinen olosuhde, ja että on arvioitava konkreettisesti, täyttyvätkö vaaditut edellytykset. Kyseistä asetusta ei sovelleta ratione temporis pääasiassa.
26 Ks. vastaavasti Bischof, C., ”Slot Postponements as Extraordinary Circumstances of EU261”, Air and Space Law, 2023, osa 48, nro 1, s. 85.
27 Ks. tuomio Airhelp (23 ja 24 sekä 31–45 kohta).
28 Ks. tuomio Wallentin-Hermann (23 kohta) ja tuomio Airhelp (36–41 kohta).
29 Ks. analogisesti tuomio 26.6.2019, Moens (C‑159/18, EU:C:2019:535, 18–20 kohta).
30 Ks. tuomio 10.1.2006, IATA ja ELFAA (C‑344/04, EU:C:2006:10, 76 kohta) ja tuomio 17.4.2018, Krüsemann ym. (C‑195/17, C‑197/17–C‑203/17, C‑226/17, C‑228/17, C‑254/17, C‑274/17, C‑275/17, C‑278/17–C‑286/17 ja C‑290/17–C‑292/17, EU:C:2018:258, 34 kohta).
31 Ks. tuomio Wallentin-Hermann (23 kohta) ja tuomio Airhelp (23 ja 24 sekä 36–41 kohta).
32 Ks. tuomio 17.4.2018, Krüsemann ym. (C‑195/17, C‑197/17–C‑203/17, C‑226/17, C‑228/17, C‑254/17, C‑274/17, C‑275/17, C‑278/17–C‑286/17 ja C‑290/17–C‑292/17, EU:C:2018:258, 34 kohta).
33 Ks. vastaavasti Markova, P., ”Consumer Protection while Travelling – Enforcement of Air Passenger Rights during ’Extraordinary Circumstances’ in Light of Regulation (EC) No 261/2004”, Journal of European Consumer and Market Law, 2019, osa 8, nro 3, s. 115; Pantazi, T., ”’I Know that I Know Nothing’: Extraordinary Circumstances in Air Passenger Rights Regulation”, European Review of Private Law, 2020, osa 28, nro 5, s. 1096 ja sitä seuraavat sivut.
34 Ks. esim. Court of Appealin (England and Wales) (Englannin ja Walesin ylioikeus; Yhdistynyt kuningaskunta) 6.2.2019 antamassa tuomiossa Blanche v. easyJet Airline Company Ltd (2019) EWCA Civ 69 asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 15 perustelukappaleesta tehty tulkinta, jossa puolletaan ilmaliikenteen hallintaa koskevien päätösten luonnehdintaa poikkeuksellisiksi olosuhteiksi.
35 Ks. tuomio 31.1.2013, McDonagh (C‑12/11, EU:C:2013:43, 29–34 kohta).
36 Tuomio 26.6.2019, Moens (C‑159/18, EU:C:2019:535, 17–20 kohta).
37 Ks. tuomio 4.5.2017, Pešková ja Peška (C‑315/15, EU:C:2017:342, 23 ja 24 kohta).
38 Teoksessa Blankenburg, D., ”10 Jahre Art. 5 Abs. 3 VO (EG) Nr. 261/2004 – bisherige und aktuelle Probleme im Rahmen der außergewöhnlichen Umstände”, ReiseRecht aktuell, 2015, s. 175, todetaan, että väittämistaakan perusteella lentoliikenteen harjoittajan on ilmoitettava tarkasti, mitkä poikkeukselliset olosuhteet ovat konkreettisesti toteutuneet. Tässä yhteydessä pelkkä viittaus ilmaliikenteen hallintaa koskevaan ohjeeseen tai päätökseen ei voi olla riittävä.
39 Ks. tuomio Wallentin-Hermann (39–41 kohta) ja tuomio 4.5.2017, Pešková ja Peška (C‑315/15, EU:C:2017:342, 54 kohta).
40 Ks. tuomio Wallentin-Hermann (23 kohta); tuomio Airhelp (23 ja 24 kohta) ja tuomio 13.6.2024, D. (Moottorin suunnitteluvirhe) (C‑411/23, EU:C:2024:498, 27 ja 28 kohta).
41 Ks. tuomio Airhelp (31–45 kohta).
42 Ks. tuomio Airhelp (23 ja 24 sekä 36–41 kohta).
43 Ks. tuomio Wallentin-Hermann (22, 23 ja 40 kohta); tuomio 4.5.2017, Pešková et Peška (C‑315/15, EU:C:2017:342, 54 kohta), ja tuomio Airhelp (23 ja 24 kohta).
44 Ks. tuomio 31.1.2013, McDonagh (C 12/11, EU:C:2013:43, 29–34 kohta) ja tuomio 4.5.2017, Pešková ja Peška (C 315/15, EU:C:2017:342, 23 ja 24 kohta).
45 Ks. tuomio 4.10.2012, Finnair (C‑22/11, EU:C:2012:604, 23 kohta) ja tuomio 13.6.2024, D. (Moottorin suunnitteluvirhe) (C‑411/23, EU:C:2024:498, 26 ja 41 kohta). Ks. myös ratkaisuehdotukseni Verein für Konsumenteninformation (Välityspalkkio) (C‑45/24, EU:C:2025:468, 35 kohta).
46 Ks. tuomio Wallentin-Hermann (23 kohta); tuomio Airhelp (23 ja 24 sekä 36–41 kohta) ja tuomio 17.4.2018, Krüsemann ym. (C‑195/17, C‑197/17–C‑203/17, C‑226/17, C‑228/17, C‑254/17, C‑274/17, C‑275/17, C‑278/17–C‑286/17 ja C‑290/17–C‑292/17, EU:C:2018:258, 34 kohta).
47 Rautatieliikenteestä ks. rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista 29.4.2021 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/782 (EUVL 2021, L 172, s. 1), erityisesti sen 19 artiklan 1 ja 10 kohta, sekä meri- ja sisävesiliikenteen osalta matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 24.11.2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1177/2010 (EUVL 2010, L 334, s. 1), erityisesti sen 19 artikla ja 20 artiklan 4 kohta.
48 Delpech, X. huomauttaa teoksessa ”Retard de vol: une décision relative à la gestion du trafic aérien est susceptible de constituer une ’circonstance extraordinaire’”, Dalloz actualité, 10.2.2026, perustellusti, että uudelleenkäsiteltävä tuomio on lentoliikenteen harjoittajan kannalta suotuisa.
49 Ks. tuomio 17.12.2009, Uudelleenkäsittely M v. Euroopan lääkevirasto (C‑197/09 RX‑II, EU:C:2009:804, 62–65 kohta); tuomio 28.2.2013, Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. v. EIP (C‑334/12 RX‑II, EU:C:2013:134, 50–53 kohta) ja tuomio 26.3.2020, Uudelleenkäsittely Simpson v. neuvosto ja HG v. komissio (C‑542/18 RX‑II ja C‑543/18 RX‑II, EU:C:2020:232, 84–90 kohta).
50 Ks. julkisasiamies Mengozzin kannanotto uudelleenkäsittelyasiassa Arango Jaramillo ym. v. EIP (C‑334/12 RX‑II, EU:C:2012:733, 69–76 kohta); julkisasiamies Kokottin kannanotto uudelleenkäsittelyasiassa komissio v. Strack (C‑579/12 RX‑II, EU:C:2013:573, 58 kohta); julkisasiamies Wathelet’n kannanotto uudelleenkäsittelyasiassa Missir Mamachi di Lusignano v. komissio (C‑417/14 RX‑II, EU:C:2015:593, 54 kohta) ja julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus uudelleenkäsittelyasioissa Simpson v. neuvosto ja HG v. komissio (C‑542/18 RX‑II ja C‑543/18 RX‑II, EU:C:2019:977, 144 kohta).
51 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 22 kohta.
52 Ks. vastaavasti 18.12.2014 annettu lausunto 2/13 (Unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen) (EU:C:2014:2454, 176 kohta) ja tuomio 6.3.2018, Achmea (C‑284/16, EU:C:2018:158, 37 kohta); tuomio 6.10.2021, Consorzio Italian Management ja Catania Multiservizi (C‑561/19, EU:C:2021:799, 27 kohta) ja tuomio 15.10.2024, KUBERA (C‑144/23, EU:C:2024:881, 35 kohta).
53 Ks. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 3 muuttamisesta 11.4.2024 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2024/2019 (EUVL L, 2024/2019) johdanto-osan kuudes perustelukappale.
54 SEUT 256 artiklan 2 kohdassa määrätystä uudelleenkäsittelymekanismista ks. tuomio 28.2.2013, Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. v. EIP (C‑334/12 RX‑II, EU:C:2013:134, 50–54 kohta); tuomio 19.9.2013, Uudelleenkäsittely komissio v. Strack (C‑579/12 RX‑II, EU:C:2013:570, 58 kohta) ja tuomio 10.9.2015, Uudelleenkäsittely Missir Mamachi di Lusignano v. komissio (C‑417/14 RX‑II, EU:C:2015:588, 57 kohta).
55 Heger, A., ”Fluggastrechte: Entbindung von Ausgleichszahlungspflicht aufgrund Zuweisung verspäteter Zeitnische”, Europäische Zeitschrift für Wirtschaftsrecht, 2026, s. 306; Delpech, X., ”Retard de vol: une décision relative à la gestion du trafic aérien est susceptible de constituer une ’circonstance extraordinaire’”, Dalloz actualité, 10.2.2026. Kirjoittajat katsovat, että uudelleenkäsiteltävällä tuomiolla on huomattava käytännön merkitys sääolosuhteiden vuoksi määrättyjen liikennevirtojen sääntelytoimenpiteiden kannalta. He korostavat, että siinä täsmennetään lisää poikkeuksellisten olosuhteiden käsitettä ja vastataan oikeudelliseen kysymykseen, josta on jo pitkään vallinnut erimielisyyttä oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa.
56 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 76 ja 77 kohta.
57 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 35–37 ja 69–71 kohta.
58 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 38–49 ja 69–71 kohta.
59 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 49–55 ja 69–71 kohta.
60 Ks. tältä osin Bobek, M., ”Preliminary Rulings before the General Court: What Judicial Architecture for the European Union?”, Common Market Law Review, osa 60, nro 6, 2023, s. 1540. Päinvastoin kuin tilanteessa, jonka kirjoittaja on katsonut voivan nousta esiin unionin tuomioistuimissa, nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse yksinomaan sen selvittämisestä, onko tiettyjä tilanteita, kuten sääolosuhteita tai teknisiä vikoja, pidettävä asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuina poikkeuksellisina olosuhteina. Tämä uudelleentarkastelu koskee paremminkin sen menetelmän oikeaa soveltamista, joka nimenomaisesti mahdollistaa tällaisen luonnehdinnan tekemisen. Siinä nousee esiin periaatteellinen kysymys, joka unionin tuomioistuimen on tutkittava.
61 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 57–62 ja 69–71 kohta.
62 Matkustajien oikeudesta kiinteämääräiseen vakiokorvaukseen lennon peruuttamisen tai sen saapumisen pitkäaikaisen viivästymisen johdosta sekä asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa säädetyn poikkeuksen suppeasta tulkinnasta ks. tuomio Wallentin-Hermann (23 kohta); tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym. (C‑402/07 ja C‑432/07, EU:C:2009:716, 51, 52 ja 61 kohta); tuomio 23.10.2012, Nelson ym. (C‑581/10 ja C‑629/10, EU:C:2012:657, 38–40 kohta); tuomio 29.7.2019, Rusu (C‑354/18, EU:C:2019:637, 28 kohta); tuomio 11.6.2020, Transportes Aéreos Portugueses (C‑74/19, EU:C:2020:460, 37 kohta); tuomio Airhelp (23 ja 24 kohta) ja tuomio 13.6.2024, D. (Moottorin suunnitteluvirhe) (C‑411/23, EU:C:2024:498, 25 ja 26 kohta).
63 Ks. tuomio 11.6.2020, Transportes Aéreos Portugueses (C‑74/19, EU:C:2020:460, 51–58 kohta) ja tuomio 22.4.2021, Austrian Airlines (C‑826/19, EU:C:2021:318, 51–57 kohta).
64 Ks. tuomio 11.6.2020, Transportes Aéreos Portugueses (C‑74/19, EU:C:2020:460, 51–55 kohta).