<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.15-->
  <head>
    <title>2025-12-202512C118202307310-00-TRA-DOC-FI-CONCL-C-0731-23-202504756-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="7/02/2026 16:33:57" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="CNC" name="TypeDoc"/>
    <meta content="3RJfYuRPfbNtuMYMoadP8V816cwNIWfxUvOo+sH1iryxQFnu/YIzkdbKs/wlSkj0Z0Rc7RlSyvWx9okP9XFmhk4OvO5/ZXERLStUWXjFVinAw/n5Hno84WxCAwpDquUb1QRaxjqer4zvqX+sRygDxY8bVwSvmMOVDbAPYv2fPdo=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="akla" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0731" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2023" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="akla" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_ok" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="CNC_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 01-07-25 10:25:16" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="6697e5ea2d644a26a108f6d686ecf279" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0731" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="PV" name="NatureAff"/>
    <meta content="PV" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId24" style="first"/>
      <div id="rId20" style="even">Ratkaisuehdotus – Nicholas Emiliou – Asia C‑731/23 P</div>
      <div id="rId21" style="default">Nicoventures Trading ym v. Komissio</div>
    </div>
    <p class="C36Centre" id="para-1" title="page-1">
      JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-2" title="page-1">
      NICHOLAS EMILIOU
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-3" title="page-1">
      12 päivänä kesäkuuta 2025  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">1</a>
</span>)
      
    </p>
    <p class="C38Centregrasgrandespacement" id="para-4" title="page-1">
      Asia C‑731/23 P
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-5" title="page-1">
      Nicoventures Trading Ltd,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-6" title="page-1">
      British American Tobacco (Germany) GmbH,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-7" title="page-1">
      British American Tobacco Italia SpA (BAT Italia),
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-8" title="page-1">
      British American Tobacco Polska Trading sp. z o.o.,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-9" title="page-1">
      British American Tobacco España SA ja
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-10" title="page-1">
      P.J. Carroll &amp; Company Ltd
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-11" title="page-1">
      vastaan
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-12" title="page-1">
      Euroopan komissio
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-13" title="page-1">
      Muutoksenhaku – Kansanterveys – Direktiivi 2014/40/EU – Delegoitu direktiivi (EU) 2022/2100 – Kuumennettavat tupakkatuotteet – SEUT 263 artikla – Asiavaltuus – Kantajaa erikseen koskeva toimi – Plaumann-oikeuskäytäntö – Oikeuskäytännön systematisointi ja uudelleentarkastelu – Suljetun ryhmän kriteeri
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-14" title="page-2">
      
        <br/>
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">I </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Johdanto</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">”Lain edessä seisoo portinvartija. Tämän portinvartijan luo tulee mies maalta ja pyytää päästä sisälle lakiin. Mutta portinvartija sanoo, ettei hän nyt voi suoda miehelle sisäänpääsyä. Mies miettii ja kysyy sitten, saako hän näin ollen ehkä myöhemmin astua sisään. ’Mahdollisesti’, sanoo portinvartija, ’mutta ei nyt’. – – Tällaisia vaikeuksia maaseudun mies ei osannut odottaa; pitäisihän lain toki olla avoin jokaiselle ja milloin hyvänsä, ajattelee hän – –.”</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä katkelma Franz Kafkan lyhyestä kertomuksesta ”Lain edessä” (”Before the Law”) (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-2" href="#t-2">2</a>
</span>) vaikuttaa minusta varsin sopivalta kuvastamaan niitä vaikeuksia, joita kantajat kohtaavat yrittäessään ensin ymmärtää, koskeeko unionin toimi heitä ”erikseen” SEUT 263 artiklassa tarkoitetulla tavalla, ja sen jälkeen osoittaa tämän unionin tuomioistuimissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Peruskriteeri sen vaatimuksen arvioimiseksi, koskeeko toimi kantajaa erikseen, kehitettiin tunnetusti ensimmäisen kerran vuonna 1963 tuomiossa Plaumann: muut henkilöt kuin toimen adressaatit voivat väittää, että toimi koskee niitä erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, ainoastaan, jos kyseinen toimi vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä henkilöt erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin adressaatti (jäljempänä Plaumann-kaava). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-3" href="#t-3">3</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Myöhemmässä oikeuskäytännössä unionin tuomioistuin ei ainoastaan jatkuvasti vahvistanut tätä kaavaa, vaan myös sovelsi sitä varsin tiukasti (Plaumann-oikeuskäytäntö). Unionin tuomioistuin teki näin huolimatta joistakin toimielimen ehdotuksista sen muuttamiseksi ja oikeuskirjallisuudessa esitetystä (ajoittain melko ankarasta) kritiikistä. Vaikka Plaumann-oikeuskäytäntöä kritisoidaan pääasiassa siitä, että se on liian rajoittava, tarkkailijat arvostelevat myös sen epäselvyyttä ja monimutkaisuutta sekä joitakin epäjohdonmukaisuuksia sen soveltamisessa vuosien mittaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävä asia tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden tarkastella tätä oikeuskäytäntöä uudelleen. Valittajat vaativat kumoamaan 20.9.2023 annetun määräyksen Nicoventures Trading ym. v. komissio, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-4" href="#t-4">4</a>
</span>) jolla unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta niiden kumoamiskanteen, joka koski delegoitua direktiiviä (EU) 2022/2100, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-5" href="#t-5">5</a>
</span>) sillä perusteella, että se koski valittajia suoraan, mutta ei erikseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Analyysini osoittaa, että Plaumann-oikeuskäytännön tiukan ja formalistisen soveltamisen perusteella riidanalaisen toimen ei voida katsoa koskevan valittajia erikseen, kun taas sen joustavamman ja realistisemman soveltamisen perusteella se koskisi niitä erikseen. Itse asiassa olen sitä mieltä, että asian oikeudenmukainen ratkaisu olisi juuri tämä: niiden pitäisi voida riitauttaa riidanalainen toimi unionin tuomioistuimissa. Se, että katsotaan, että kyseinen toimi ei koske niitä erikseen, saattaa ehkä olla yhdenmukainen tiettyjen unionin tuomioistuinten ennakkotapausten kanssa, mutta mielestäni se olisi ristiriidassa SEUT 263 artiklan neljännen kohdan järkevän tulkinnan kanssa, varsinkin Lissabonin sopimuksen jälkeisessä unionin oikeusjärjestelmässä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tätä taustaa vasten tässä ratkaisuehdotuksessa pyritään ennen kaikkea ehdottamaan unionin tuomioistuimelle, että noin 60 vuotta Plaumann-tuomion antamisen jälkeen on aika harkita, pitäisikö portinvartijan avata lain ovi, ja jos pitäisi, niin missä määrin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">II </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Riidan tosiseikat ja oikeudelliset seikat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian tausta on esitetty valituksenalaisen määräyksen 2–6 kohdassa. Se voidaan tässä oikeudenkäynnissä tiivistää seuraavasti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nicoventures Trading Ltd, British American Tobacco (Germany) GmbH, British American Tobacco Italia SpA (BAT Italia), British American Tobacco Polska Trading sp. z o.o., British American Tobacco España SA ja P.J. Carroll &amp; Company Ltd (jäljempänä valittajat) kuuluvat British American Tobacco ‑konserniin (jäljempänä BAT-konserni), joka valmistaa ja markkinoi tupakkatuotteita. Valittajat kehittävät ja markkinoivat Euroopan unionissa savuttomia tuotteita, muun muassa kuumennettavia tupakkatuotteita.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivillä 2014/40/EU (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-6" href="#t-6">6</a>
</span>) säännellään tupakkatuotteiden markkinoille saattamista. Tätä varten direktiivillä pyritään lähentämään tupakkatuotteiden ainesosia, pakkausmerkintöjä ja pakkauksia koskevia jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2014/40 7 artiklan 1 ja 7 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on kiellettävä sellaisten tupakkatuotteiden markkinoille saattaminen, joissa on jokin tunnusomainen maku tai jotka sisältävät makuaineita jossain komponentissa. Kyseisen direktiivin 7 artiklan 12 kohdassa – ennen kuin sitä muutettiin riidanalaisella toimella – vapautettiin muut tupakkatuotteet kuin savukkeet ja kääretupakka kyseisen säännöksen 1 ja 7 kohdassa säädetyistä kielloista. Samoin kyseisen direktiivin 11 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettiin – ennen kuin sitä muutettiin riidanalaisella toimella – että jäsenvaltiot voivat vapauttaa muut poltettavaksi tarkoitetut tupakkatuotteet kuin savukkeet, kääretupakan ja vesipiipputupakan tietyistä velvoitteista, jotka koskevat tupakkatuotteiden pakkausmerkintöjä sekä tiettyjen varoitusten, tiedotusviestien ja yhdistettyjen terveysvaroitusten pakollista kiinnittämistä pakkauksiin. Lisäksi kyseisen direktiivin 7 artiklan 12 kohdassa ja 11 artiklan 6 kohdassa säädetään, että Euroopan komissio antaa delegoituja säädöksiä 7 artiklassa tarkoitettujen vapautusten tai 11 artiklassa tarkoitettujen vapautusten myöntämismahdollisuuden lopettamiseksi jonkin tuoteluokan osalta, jos olosuhteissa tapahtuu merkittävä muutos, joka vahvistetaan komission kertomuksessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio julkaisi 15.6.2022 direktiivin 2014/40 nojalla kertomuksen, jossa todettiin kuumennettavien tupakkatuotteiden tilanteen merkittävä muutos. Tämän kertomuksen jälkeen komissio antoi 29.6.2022 riidanalaisen toimen. Riidanalaisen toimen 1 artiklalla muutettiin direktiivin 2014/40 7 artiklan 12 kohtaa ja 11 artiklan 1 kohtaa. Päivästä, johon mennessä riidanalaisessa toimessa säädetyt toimenpiteet on pantava täytäntöön eli 23.10.2023 lukien kuumennettaviin tupakkatuotteisiin ei enää sovellettu direktiivin 2014/40 7 ja 11 artiklassa säädettyjä vapautuksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">III </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian käsittelyn vaiheet unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen määräys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittajat vaativat unionin yleisessä tuomioistuimessa SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan riidanalaisen toimen kumoamista ja esittivät kanteensa tueksi kaksi kanneperustetta. Komissio puolestaan esitti kanteen tutkittamatta jättämistä koskevan oikeudenkäyntiväitteen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisella määräyksellä kanteen tutkimatta ja velvoitti valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Kuten edellä mainittiin, unionin yleinen tuomioistuin totesi, että riidanalainen toimi koski valittajia suoraan mutta ei erikseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">IV </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Menettely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittajat vaativat unionin tuomioistuimelle tekemässään valituksessa, että unionin tuomioistuin: (i) kumoaa valituksenalaisen määräyksen, (ii) jos asia on ratkaisukelpoinen, hylkää oikeudenkäyntiväitteen, toteaa, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee asiakysymyksen, ja (iii) velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen presidentin 25.4.2024 tekemällä päätöksellä Ranskan tasavalta hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">V </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Arviointi</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Aluksi voi olla hyödyllistä muistuttaa, että SEUT 263 artiklan mukaan muut kuin etuoikeutetut kantajat voivat riitauttaa unionin toimia, joilla on oikeusvaikutuksia, kun toimi: (i) osoitetaan heille; ii) koskee heitä suoraan ja erikseen tai iii) on sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä ja joka koskee heitä suoraan. Nyt käsiteltävä asia koskee edellä mainittua toista kohtaa, ja ainoastaan sen edellytyksen tulkintaa, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa erikseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittajat vetoavat valituksensa tueksi yhteen ainoaan valitusperusteeseen, joka on jaettu kahteen osaan ja jossa ne väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä arvioidessaan sitä, koskeeko riidanalainen toimi niitä erikseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennen kuin arvioin valittajien väitteitä (jäljempänä B ja C jakso), on mielestäni hyödyllistä tarkastella yleisesti Plaumann-oikeuskäytäntöä (A jakso).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Alustavat huomautukset: Plaumann-oikeuskäytännön menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ratkaisuehdotuksen tässä jaksossa yritän ensin systematisoida Plaumann-oikeuskäytäntöä. Toiseksi käsittelen tähän oikeuskäytäntöön kohdistuvaa kritiikkiä. Kolmanneksi selitän, miksi olen sitä mieltä, että Plaumann-kaavan perusajatus on pääpiirteissään oikea ja ettei siitä pitäisi näin ollen luopua. Lopuksi selitän, että toisinaan tämän kriteerin konkreettinen soveltaminen on ollut liian tiukkaa ja epäjohdonmukaista. Näin ollen ehdotan unionin tuomioistuimelle, että se antaa periaatteellisesti merkittävän ratkaisun, jossa se tarkastelee uudelleen, selventää ja mahdollisesti hienosäätää Plaumann-oikeuskäytännön soveltamista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Plaumann-oikeuskäytäntö oikeuden nykytilassa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten johdannossa on selitetty, unionin tuomioistuin on tuomion Plaumann jälkeen johdonmukaisesti katsonut, että toimi koskee erikseen muita kuin adressaatteja, jos kyseinen toimi vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä henkilöt erottuvat kaikista muista ja ne voidaan tästä syystä yksilöidä samalla tavalla kuin adressaatit. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-7" href="#t-7">7</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä tarkoittaa selvästi, ettei kantajan tarvitse olla ainoa henkilö, johon riidanalainen toimi vaikuttaa, jotta sen voidaan katsoa koskevan häntä erikseen. Kantajan on kuitenkin osoitettava, että hän on kanteen kohteena olevan säännöksen perusteella eri asemassa kaikkiin muihin henkilöihin, joihin toimi vaikuttaa, nähden. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-8" href="#t-8">8</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toimien, jotka koskevat objektiivisesti määriteltyjä tilanteita ja joiden oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyyn henkilöryhmään, ei lähtökohtaisesti katsota koskevan kantajia erikseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-9" href="#t-9">9</a>
</span>) Se, että riidanalainen toimi on normatiivinen tai että sitä sovelletaan yleisesti, ei kuitenkaan sinänsä estä sitä, etteikö se voisi koskea erikseen joitakin niistä henkilöistä, joihin toimi vaikuttaa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-10" href="#t-10">10</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin on esimerkiksi silloin, kun toimessa nimenomaisesti mainitaan, että toimi koskee kantajia, jolloin kyseinen toimi on samalla sekä yleisesti sovellettava toimi, koska se koskee yleisellä ja abstraktilla tavalla määriteltyä adressaattiluokkaa, että useita yksittäistapauksissa tehtyjä päätöksiä, jotka vaikuttavat siinä mainittuihin henkilöihin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-11" href="#t-11">11</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi toimi, joka vaikuttaa henkilöryhmään yleisten ja abstraktien kriteerien perusteella, voi silloinkin, kun nimenomaista viittausta tiettyihin henkilöihin ei ole, koskea erikseen joitakin henkilöitä, joihin toimi vaikuttaa. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, kun toimi vaikuttaa sellaiseen henkilöryhmään, jonka jäsenet olivat tiedossa tai yksilöitävissä toimen tekoajankohtana kyseisen ryhmän jäsenille ominaisten kriteerien perusteella, mainitun toimen voidaan katsoa koskevan niitä erikseen niiden henkilöiden rajoitettuun piiriin kuuluvina henkilöinä, joihin toimi vaikuttaa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-12" href="#t-12">12</a>
</span>) Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että toimen henkilölliseen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden muodostamassa yleisessä piirissä on mahdollista yksilöidä yhden tai useamman sellaisen henkilön alaryhmä, jolla on erityispiirteitä, jotka erottavat heidät muista. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-13" href="#t-13">13</a>
</span>) Viittaan tähän kriteeriin ilmaisulla ”suljettu ryhmä”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-14" href="#t-14">14</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi se, että on mahdollista jollakin tarkkuudella määrittää niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin toimenpidettä sovelletaan, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, ei mitenkään merkitse sitä, että olisi katsottava, että toimenpide koskee näitä oikeussubjekteja erikseen, jos toimenpidettä sovelletaan siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-15" href="#t-15">15</a>
</span>) Tarvitaan siis jotakin muuta, jotta toimen voidaan katsoa koskevan mahdollista kantajaa erikseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Minusta näyttää siltä, että unionin tuomioistuin on suljetun ryhmän kriteerin perusteella hyväksynyt sen, että toimi koskee kantajaa erikseen neljänlaisessa tilanteessa. Näin on silloin, kun unionin toimi vaikuttaa kantajaan, koska kyseisessä toimessa on saatettu i) jättää ottamatta huomioon kantajan tilanne, ii) loukata kantajan aineellista oikeutta, iii) loukata kantajan menettelyllisiä oikeuksia ja iv) aiheuttaa merkittäviä kielteisiä vaikutuksia kantajan oikeutettuun intressiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennen kuin esittelen tätä yksityiskohtaisemmin, haluan selventää kahta seikkaa. Ensinnäkin käytän verbiä ”saattaa”, koska se, onko riidanalaisella toimella tosiasiallisesti loukattu kantajan oikeutta tai loukattu perusteettomasti kantajan oikeutettua intressiä, on – selvästi – kysymys, joka liittyy kanteen asiasisältöön eikä sen tutkittavaksi ottamiseen. Kantajan osalta riittää, että hän osoittaa, että esitettyjen oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkoja perusteella on mahdollista, että hänen oikeuttaan loukataan tai hänen oikeutettua intressiään loukataan perusteettomasti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-16" href="#t-16">16</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi viittaan ”oikeutetulla intressillä” yleisesti ottaen unionin oikeudessa suojattuihin tilanteisiin, joiden ei voida katsoa kuuluvan subjektiivisiin oikeuksiin stricto sensu. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-17" href="#t-17">17</a>
</span>) Tällä käsitteellä tarkoitetaan tilanteita, joissa unionin oikeudessa taataan kantajalle vapaus tai myönnetään hänelle valta tai koskemattomuus. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-18" href="#t-18">18</a>
</span>) Esimerkkinä mainittakoon, että talouden toimijat voivat tietyissä olosuhteissa nostaa kanteen unionin tuomioistuimissa suojellakseen intressejään, joihin unionin toimenpiteet, jotka saattavat vääristää kilpailua sisämarkkinoilla, vaikuttavat. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-19" href="#t-19">19</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Palatakseni edellä 28 kohdassa mainittuihin tilanteisiin totean, että ensimmäinen oikeuskäytännön linja koskee tapauksia, joissa unionin tuomioistuin katsoi, että toimi koski kantajia erikseen sellaisen toimen riitauttamiseksi, jonka antaminen edellytti sovellettavan lainsäädännön mukaan, että kyseinen toimielin otti huomioon jonkin tietyn henkilöryhmän, johon kantaja kuului, aseman. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-20" href="#t-20">20</a>
</span>) Nämä ratkaisut ovat looginen jatke edellä 25 kohdassa mainitulle oikeuskäytännölle. Niiden tarkoitus on selvä: joitakin henkilöitä, joita toimi koski, ei ehkä ole mainittu toimessa, mutta lainsäätäjä on kuitenkin nimenomaisesti tuonut esiin heidän erityisen asemansa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseen oikeuskäytännön linjaan kuuluvat tapaukset, joissa kantajat saivat riitauttaa unionin toimen, jolla oli taannehtiva vaikutus kantajien saavutettuihin oikeuksiin tai olemassa oleviin oikeussuhteisiin, toisin kuin valtaosan henkilöistä, joita toimi koski, osalta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-21" href="#t-21">21</a>
</span>) Tätä oikeuskäytännön linjaa voidaan mielestäni pitää seurauksena useista unionin oikeuden yleisistä periaatteista: oikeusvarmuus, ennakoitavuus, taannehtivuuskielto ja luottamuksensuoja. On sanomattakin selvää, ettei kukaan Euroopan unionissa voi odottaa, että unionin lainsäädäntö pysyy muuttumattomana. Samaan aikaan henkilöiden, jotka ovat mukauttaneet toimintansa voimassa olevaan lainsäädäntöön, olisi kuitenkin voitava luottaa aiemmin kiteytyneiden oikeudellisten asemien ja jo syntyneiden oikeussuhteiden vakauteen, ellei toisin ole perusteltua poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-22" href="#t-22">22</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmas oikeuskäytännön linja koskee kantajien menettelyllisiä oikeuksia, joita on saatettu loukata joissakin unionin menettelyissä, kuten valtiontukien valvontaa koskevissa unionin säännöissä vahvistetuissa menettelyissä. Näin on esimerkiksi silloin, kun komissio hyväksyy tukitoimenpiteen virheellisesti alustavan tutkinnan aikana ja riistää siten asianomaisilta osapuolilta mahdollisuuden tulla kuulluksi tutkinnan tarkemmassa vaiheessa. Näissä tapauksissa on johdonmukaisesti katsottu, että komission päätös koskee asianomaisia osapuolia erikseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-23" href="#t-23">23</a>
</span>) Jos unionin lainsäädännössä myönnetään tietyille osapuolille tiettyjä menettelyllisiä oikeuksia, on loogista, että näiden oikeuksien rikkomista koskevat riidat käsitellään suoraan unionin tuomioistuimessa, jossa menettelyyn sovelletaan täysin unionin oikeutta ja sitä hallinnoidaan unionin tasolla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tähän ryhmään kuuluvat myös ne tapaukset, joissa unionin tuomioistuin katsoi, että unionin toimi koskee erikseen kantajaa, joka on riitauttanut kyseisen toimen, joka ei ole osoitettu hänelle, mutta joka on annettu sellaisen menettelyn päätteeksi, jonka taustalla oli hänen ja kyseisen unionin toimielimen välinen vuorovaikutus ja joka suurelta osin perustui siihen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-24" href="#t-24">24</a>
</span>) Näissä tapauksissa on mahdollista, ettei kantajalla ollut tiettyjä erityisiä menettelyllisiä oikeuksia asiaa koskevan unionin lainsäädännön nojalla. Kun otetaan huomioon kantajan keskeinen rooli menettelyssä, kyseinen toimielin on kuitenkin saattanut loukata jotakin niistä oikeuksista, jotka kantajalla oli hyvää hallintoa koskevan oikeuden (vahvistettu nykyisin perusoikeuskirjan 41 artiklassa) perusteella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lopuksi neljäs oikeuskäytännön linja kokoaa yhteen tapaukset, joissa unionin tuomioistuin on katsonut, että riidanalainen toimi koskee erikseen kantajia, joiden markkina-asemaan kyseinen toimi vaikutti vakavasti. Nämä tapaukset ovat yleensä koskeneet kilpailulainsäädäntöä, valtiontukia, yrityskeskittymien valvontaa ja polkumyyntiä, mutta myös maataloutta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-25" href="#t-25">25</a>
</span>) Näillä aloilla toimivaltainen toimielin voi käyttää lainsäädäntövallan kaltaista valtaa, toimeenpanovaltaa tai täytäntöönpanovaltaa yleensä ad hoc ‑hallintomenettelyn päätteeksi käsitelläkseen hyvin konkreettista tilannetta (johon liittyy tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen arviointia), joka koskee yhtä tai useampaa tiedossa tai tunnistettavissa olevaa henkilöä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-26" href="#t-26">26</a>
</span>) Lisäksi tähän tapausryhmään kuuluvat tapaukset, joissa toimielin on – jälleen kerran hyvin konkreettisessa tilanteessa ja erityistä menettelyä noudattaen – antanut toimen, joka on ainakin muodollisesti luonteeltaan ja ulottuvuudeltaan normatiivinen ja jolla on jonkinlainen ratkaisusisältö. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-27" href="#t-27">27</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tällaisissa tapauksissa henkilöt, joita ratkaisusisältö suoraan koskee, ovat luonnollisesti varsin erilaisessa asemassa. Lisäksi se, että toimielin saattaa suosia yhden tai useamman (tiedossa tai yksilöitävissä olevan) henkilön toimintaa, merkitsee lähes väistämättä sitä, että yhden tai useamman (tiedossa tai yksilöitävissä olevan) henkilön toiminta asetetaan vastaavasti huonompaan asemaan tai päinvastoin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-28" href="#t-28">28</a>
</span>) On selvää, että henkilöt, joihin asia vaikuttaa kielteisesti, voivat tietyissä olosuhteissa riitauttaa kyseisen unionin toimen suoraan unionin tuomioistuimissa. Sitä vastoin, kuten tämän jakson seuraavassa osassa käsitellään, unionin tuomioistuin ei ole hyväksynyt ”vakavaan vaikutukseen” perustuvaa kriteeriä sellaisten unionin toimien osalta, jotka ovat sekä muodoltaan että asiasisällöltään yleisluonteisia ja siten aidosti poliittisen päätöksenteon tulosta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tarkasteluani lyhyesti Plaumann-oikeuskäytännön pääperiaatteita siirryn nyt käsittelemään sen yleisintä kritiikkiä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Plaumann-kaavaan kohdistuva kritiikki</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ei ole liioiteltua sanoa, että tuomio Plaumann on yksi niistä unionin tuomioistuimen tuomioista, joista on eniten keskustelu sen noin 70-vuotisessa historiassa. On myös kiistatonta, että se on myös yksi ankarimmin arvostelluista tuomioista, erityisesti kansalaisyhteiskunnan ja akateemisen maailman tarkkailijoiden taholta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-29" href="#t-29">29</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kritiikki kohdistuu usein kyseiseen tuomioon perustuvan oikeuskäytännön rajoittavaan vaikutukseen. ”Melkein ylipääsemätön este”, tai ”verkko, josta mikään ei pääse läpi”, perustuu ”taloudelliseen epärealistiseen [kriteeriin]”, tarjoaa ”vain vähän [ohjeita]” osapuolille ja ”johtaa absurdeihin lopputuloksiin”: Plaumann-oikeuskäytäntöä koskevien kommenttien kattava tarkastelu tarjoaa litanian liioittelevia ilmaisuja. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-30" href="#t-30">30</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kuitenkin yhtä totta, että oikeuskäytännön kattava analyysi näyttää antavan melko synkän kuvan, ikään kuin millään ei olisi merkitystä, kun osoitetaan, että toimi koskee kantajaa erikseen. Unionin tuomioistuimet ovatkin todenneet, että pelkästään seuraavien seikkojen perusteella ei voida katsoa, että toimi koskee kantajaa erikseen: (i) kantaja on ainoa tai yksi niistä harvoista henkilöistä, jota riidanalainen toimi koskee; (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-31" href="#t-31">31</a>
</span>) ii) riidanalainen toimi vaikuttaa kantajaan erityisen vakavalla tavalla; (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-32" href="#t-32">32</a>
</span>) iii) kantaja on voinut osallistua tai on tosiasiallisesti osallistunut menettelyyn, joka on johtanut riidanalaisen toimen antamiseen; (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-33" href="#t-33">33</a>
</span>) iv) riidanalaisella toimella on ”erilaisia konkreettisia vaikutuksia niille eri oikeussubjekteille, joihin sitä sovelletaan”; (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-34" href="#t-34">34</a>
</span>) (v) riidanalainen toimi sisältää yleisesti sovellettavia sääntöjä koskevia rajoituksia ja poikkeuksia tai taloudellisten toimijoiden suljettua joukkoa koskevia siirtymäsäännöksiä; (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-35" href="#t-35">35</a>
</span>) ja vi) unionin oikeuden erityissäännöksissä edellytetään, että toimielin ”ottaa huomioon valmisteilla olevan lainsäädäntötoimen vaikutukset tiettyjen yksityisten asemaan”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-36" href="#t-36">36</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kirjallisuudessa pahoitellaan erityisesti sitä, että yksityiset ja yhdistykset eivät voi toimia julkisina puolustajina sellaisia toimenpiteitä vastaan, jotka vahingoittavat jotakin ihmisryhmää. Sen osalta he viittaavat usein kyseisen kriteerin aiheuttamaan paradoksiin: mitä hajaantuneemmasta ja haitallisemmasta toimesta on kyse (kuten usein ympäristötoimenpiteiden kohdalla), sitä epätodennäköisempää on, että toimen katsottaisiin koskevan yhtä tai useampaa henkilöä (luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä) erikseen Plaumann-oikeuskäytännön nojalla. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-37" href="#t-37">37</a>
</span>) Tästä on esimerkkinä hiljattain annettu tuomio Carvalho (joka koskee ilmastonmuutosta koskevia unionin toimenpiteitä). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-38" href="#t-38">38</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toinen Plaumann-oikeuskäytäntöön kohdistuva kritiikki koskee sen väitettyä epäselvyyttä, joka puolestaan johtaa epäjohdonmukaisiin ratkaisuihin. Joidenkin kirjoittajien mielestä Plaumann-kaavan tosiasiallisessa soveltamisessa keskityttiin joissakin tapauksissa enemmän riidanalaisen toimen muodollisiin elementteihin ja toisissa tapauksissa toimen aineellisiin velvoitteisiin. Monissa tuomioissa, myös keskeisissä tuomioissa, asiaa koskevat perustelut eivät ole esimerkki selkeydestä. Tämä hermeneuttinen heterogeenisuus ja epäselvyys johti – väitetysti – melko hajanaisiin ja kasuistisiin ratkaisuihin, joiden punaista lankaa on vaikea havaita. Tästä syystä yksityisten kantajien SEUT 263 artiklan nojalla nostamien kanteiden tutkittavaksi ottamisen arviointi vaatii usein pitkiä pohdintoja unionin tuomioistuinten ratkaisuissa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-39" href="#t-39">39</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Julkisasiamies Jacobs yhtyi laajalti edellä esitettyyn kritiikkiin ja selitti ratkaisuehdotuksessaan UPA yksityiskohtaisesti, miksi hän katsoi, että unionin tuomioistuimen oli tarkasteltava uudelleen Plaumann-oikeuskäytäntöä, ja ehdotti tätä varten uuden erikseen koskemista koskevan kriteerin käyttöönottoa: ”[unionin] toimen on katsottava koskevan henkilöä erikseen, mikäli toimi hänen erityisen tilanteensa vuoksi aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa merkittävää vahinkoa hänen eduilleen”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-40" href="#t-40">40</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pian tämän ratkaisuehdotuksen antamisen jälkeen (nykyinen) unionin yleinen tuomioistuin antoi tuomionsa Jégo-Quéré, jossa tehtiin samankaltaisia päätelmiä tarpeesta tarkastella oikeuskäytäntöä uudelleen. Se katsoi, että ”yksityisten tehokkaan oikeussuojan turvaamiseksi on todettava, että yleisesti sovellettava [unionin] säännös, joka koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, koskee tällaista henkilöä myös erikseen, jos kyseessä oleva säännös vaikuttaa varmasti ja tosiasiallisesti hänen oikeusasemaansa rajoittamalla hänen oikeuksiaan tai asettamalla hänelle velvoitteita”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-41" href="#t-41">41</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin ei kuitenkaan hyväksynyt julkisasiamiehen eikä unionin yleisen tuomioistuimen analyysejä ja ehdotuksia. Tuomiossaan UPA unionin tuomioistuin (i) vahvisti Plaumann-kaavan; (ii) korosti, että perussopimuksissa määrätty ”täysin kattava oikeussuojakeinojen järjestelmä” perustuu erityisesti kumoamiskanteiden ja ennakkoratkaisumenettelyjen toisiaan täydentäviin tehtäviin; (iii) täsmensi, että jäsenvaltioiden on luotava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jolla voidaan taata oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan; (iv) totesi, että yksityisten nostaman kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen valossa, mutta korosti samalla, että tämä ei voi johtaa tosiasiallisesti näiden perussopimuksissa nimenomaisesti määrättyjen edellytysten poistamiseen; ja v) totesi, että vaikka on mahdollista harkita sellaista yleisesti sovellettavien unionin toimien laillisuusvalvontajärjestelmää, joka olisi erilainen kuin alkuperäisellä perussopimuksella luotu järjestelmä, jäsenvaltioiden asiana on perussopimusten laatijoina muuttaa voimassa olevaa järjestelmää. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-42" href="#t-42">42</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän jakson seuraavassa osassa selitän miksi – huolimatta siitä, että osa äsken mainitsemastani kritiikistä on jossain määrin perusteltua – katson, että Plaumann-kaava on edelleen hyväksyttävä, eikä unionin tuomioistuimen pidä näin ollen luopua siitä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Plaumann-kaavan puolustaminen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">a) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mitä vaihtoehtoja?</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Aluksi on todettava, että Plaumann-kaavaan kohdistuva kritiikki on usein ”tulospainotteista”: yksinkertaisesti sanottuna, kriteeri on liian tiukka ja näin ollen se ei voi olla oikea (tai vaihtoehtoisesti, se ei ole asianmukainen). Oikeuskirjallisuudessa selitetään kuitenkin vain harvoin, missä kohdin unionin tuomioistuin tekee virheen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan tulkinnassaan ja miten ”erikseen koskemista” koskevaa edellytystä olisi sen sijaan tulkittava. Kun vaihtoehtoista kriteeriä tosiasiallisesti ehdotetaan, se on joko kriteeri, joka perustuu kansallisella tasolla voimassa oleviin säännöksiin, tai kriteeri, joka muistuttaa (enemmän tai vähemmän) edellä 43 ja 44 kohdassa mainittuja julkisasiamies Jacobsin ja unionin yleisen tuomioistuimen ehdottamia kriteerejä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-43" href="#t-43">43</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jäsenvaltioiden tasolla sovellettavista asiavaltuutta koskevista säännöistä on todettava, että sääntöjä, joihin viitataan yleisemmin, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-44" href="#t-44">44</a>
</span>) säännellään säännöksillä, jotka on muotoiltu melko eri tavalla kuin SEUT 263 artiklan neljäs kohta ja jotka toimivat oikeusjärjestelmissä, jotka ovat itsessään riittäviä, toisin kuin unionin järjestelmä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-45" href="#t-45">45</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Julkisasiamies Jacobsin ja unionin yleisen tuomioistuimen ehdottamilla kriteereillä ja niihin perustuvilla kriteereillä on todellakin huomattavia ansioita. Niiden avulla unionin tuomioistuin voi erityisesti silloin, kun se pyrkii selvittämään, onko kantajan asema yksilöitävissä riittävästi, ottaa kussakin tapauksessa huomioon i) erilaiset oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joilla voi olla merkitystä, ja ii) riidanalaisen toimen vaikutusten vakavuuden. Lisäksi teoreettisella tasolla on vaikea olla eri mieltä siitä, että yksityisten, joille unionin toimesta aiheutuu huomattavia kielteisiä vaikutuksia tai joita unionin toimi loukkaa varmasti ja tosiasiallisesti, olisi yleensä voitava riitauttaa kyseinen toimi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on kuitenkin päättänyt olla noudattamatta tällaisia kriteerejä. Mielestäni niissä on myös kaksi merkittävää puutetta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin näillä kriteerillä on joitakin rakenteellisia rajoituksia, joita on vaikea poistaa. Ehdotetut kaavat ovat jossain määrin vaikeasti ennakoitavissa, koska ne kaikki perustuvat tapauskohtaiseen arviointiin. Ne perustuvat myös ilmaisuihin (merkittävä, varmasti, tosiasiallisesti), jotka eivät sinänsä ole kovin täsmällisiä ja joita voidaan näin ollen tulkita ja soveltaa melko eri tavoin. Erikseen koskemista koskeva edellytys muuttuu käytännössä vaikutuksen ”astetta” koskevaksi kysymykseksi. Tällaisessa tapauksessa kysymys siitä, mihin vedetään raja sen vaikutuksen välillä, jota voidaan pitää riittävän merkittävänä, ja sen, jota ei voida pitää riittävän merkittävänä, voi monissa tapauksissa olla subjektiivinen valinta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi ei ole ilmeistä, että nämä kriteerit voidaan johtaa SEUT 263 artiklan neljännestä kohdasta. Tästä pääsenkin seuraavaan kohtaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">b) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">SEUT 263 artiklan sanamuodon mukainen ja historiallinen tulkinta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Minusta vaikuttaa siltä, että Plaumann-kaava on autenttisempi ja järkevämpi tulkinta ilmaisusta ”erikseen”, jota käytetään lähes kaikissa kyseisen perussopimuksen kielitoisinnoissa. Tavallisessa kielenkäytössä termin ”erikseen” yleisimmät synonyymit ovat yksittäin, erityinen, erottuva ja erillään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Olen täysin samaa mieltä siitä, että tietyn unionin toimen osalta useampi kuin yksi henkilö voi joutua tilanteeseen, joka on niin erityinen, että sitä voidaan pitää ainutlaatuisena tai lähes ainutlaatuisena. Samalla katson kuitenkin, että mennään liian pitkälle, jos sanotaan – kuten unionin yleinen tuomioistuin teki tuomiossa Jégo-Quéré v. komissio – että ”merkitystä ei ole sillä, miten montaa muuta henkilöä [riidanalainen] säännös myös koskee tai saattaa koskea, eikä sillä, mikä näiden henkilöiden tilanne on” sen kannalta, koskeeko toimi kantajaa erikseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-46" href="#t-46">46</a>
</span>) Hyvin yksinkertaisesti ja kaavamaisesti ilmaistuna: yksi henkilö voi olla erityinen, kymmenen henkilöä voi todennäköisesti olla myös erityisiä, mutta tarvitsisin erittäin painavia perusteluja ollakseni vakuuttunut siitä, että jokainen henkilö tuhannen tai miljoonan henkilön ryhmässä voisi olla erityinen SEUT 263 artiklaa sovellettaessa. Mielestäni mitä suurempi on niiden henkilöiden määrä, jotka vetoavat erityiseen vaikutukseen, sitä epätodennäköisempää on, että toimen voidaan katsoa koskevan heitä erikseen: vaikuttaa siltä, että kyseessä olevaa toimea sovelletaan yleisesti abstraktien kriteerien perusteella. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-47" href="#t-47">47</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Historiallinen tulkinta käsitteestä ”erikseen” tukee myös sen suhteellisen suppeaa tulkintaa. Ei pidä unohtaa, että EHTY:n perustamissopimuksen (joka ei enää ole voimassa) 33 artiklan 2 kohdan mukaan yksityinen kantaja voi nostaa kanteen ”sitä koskevasta yksittäisestä päätöksestä tai suosituksesta taikka yleisestä päätöksestä tai suosituksesta, johon se katsoo liittyvän itseensä vaikuttavaa harkintavallan väärinkäyttöä”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-48" href="#t-48">48</a>
</span>) Pariisin sopimuksen laatijoiden tarkoituksena oli antaa yksityisille kantajille mahdollisuus riitauttaa päätökset, jotka olivat lähinnä yksittäisiä päätöksiä, mutta jotka oli naamioitu yleisemmin sovellettaviksi toimiksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-49" href="#t-49">49</a>
</span>) Ensimmäisissä tuomioissaan yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin tulkitsi yksityisten kantajien asiavaltuutta laajasti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-50" href="#t-50">50</a>
</span>) Näin ollen vaikuttaa siltä, että Rooman sopimusta neuvotellessaan sen laatijat hyväksyivät tarkoituksella tiukemman asiavaltuutta koskevan tekstin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-51" href="#t-51">51</a>
</span>) Historiallisista asiakirjoista käy ilmi, että ajatuksena oli (jälleen kerran) antaa muille kuin etuoikeutetuille kantajille mahdollisuus riitauttaa ainoastaan päätökset, jotka koskivat heitä erikseen, myös silloin, kun ne oli ”naamioitu” asetuksiksi tai kolmansille osapuolille osoitetuiksi päätöksiksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-52" href="#t-52">52</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">56.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mielenkiintoista on, että kysymys erikseen koskemisen edellytyksen mahdollisesta lieventämisestä perussopimuksen muutoksella otettiin esille ennen useita hallitustenvälisiä konferensseja ja niiden aikana. Perussopimusten laatijat, jotka ilmeisesti olivat täysin tietoisia Plaumann-oikeuskäytännön ”graniittisesta” luonteesta, päättivät kuitenkin lopulta olla tekemättä muutoksia tältä osin. Esimerkiksi Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan yhteydessä vuosina 2002–2003 perustetussa yhteisöjen tuomioistuimen toimintaa käsittelevässä pohdintaryhmässä oltiin erimielisiä siitä, olisiko erikseen koskemista koskeva edellytys kumottava (tai muutettava), kun taas enemmistö sen jäsenistä oli samaa mieltä määräyksen muista muutoksista. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-53" href="#t-53">53</a>
</span>) Itse asiassa vain viimeksi mainitut muutokset päätyivät ensin ehdotukseen sopimukseksi Euroopan perustuslaista ja seuraavaksi Lissabonin sopimukseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-54" href="#t-54">54</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">57.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin totesi tämän myös tuomiossa Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, jossa valittajat olivat nimenomaisesti vaatineet sitä harkitsemaan uudelleen Plaumann-kaavaa ja korvaamaan sen kriteerillä, joka koskee ”merkittävää vahinkoa”. Tuomioistuin totesi erityisesti, että ”ei ole olemassa – – mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että Lissabonin sopimuksen laatijoiden aikomuksena olisi ollut muuttaa [SEUT 263] artiklan neljännessä kohdassa jo määrättyjen tutkittavaksi ottamisen edellytysten ulottuvuutta”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-55" href="#t-55">55</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">58.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäisin vielä, ettei ole mitään sanamuotoon tai historiaan liittyviä seikkoja, jotka voivat viitata siihen, että perussopimusten laatijat aikoivat (Rooman sopimuksen ja sen myöhempien muutosten yhteydessä) antaa (nykyisen) SEUT 263 artiklan nojalla yksityisille kantajille mahdollisuuden nostaa kanne yleisen edun nimissä (actio popularis) (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-56" href="#t-56">56</a>
</span>) tai tehdä perustuslainvastaisuutta koskeva valitus (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-57" href="#t-57">57</a>
</span>) tai myöntää heille erityinen oikeus nostaa kanne perusoikeuksiensa väitetystä loukkaamisesta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-58" href="#t-58">58</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">59.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden sanamuotoon ja historiaan liittyvien seikkojen lisäksi on olemassa myös systeeminen seikka, joka puoltaa erikseen koskemisen edellytyksen varovaista tulkintaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">c) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">SEUT 263 artiklan systemaattinen tulkinta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">60.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin oikeusjärjestelmällä on erikoinen kaksipilarinen rakenne, joka johtuu siitä, että Euroopan unioni ei ole tyypillinen kansainvälinen järjestö eikä kansallisvaltio. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-59" href="#t-59">59</a>
</span>) Tämä erityispiirre ilmenee ensinnäkin SEU 19 artiklan 1 kohdasta, jossa Euroopan unionin tuomioistuimelle annetaan tehtäväksi huolehtia siitä, että ”perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia” ja määrätään, että ”jäsenvaltiot säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla”. Tästä määräyksestä seuraa, että kansalaisille, jotka hakevat suojaa unionin oikeudesta johtuville oikeuksilleen, kansallisten tuomioistuinten on tarkoitus toimia unionin oikeuden tuomioistuimina. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-60" href="#t-60">60</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">61.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi SEU 13 artiklan 2 kohdan mukaan kukin unionin toimielin ”toimii sille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa sekä niissä määrättyjen menettelyjen, edellytysten ja tavoitteiden mukaisesti”. Kyseistä määräystä on tulkittava toimielinten välisen tasapainon periaatteen valossa, joka on unionin toimielinrakenteen olennainen piirre ja joka edellyttää, että kukin toimielin käyttää toimivaltaansa muiden toimielinten toimivaltaa kunnioittaen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-61" href="#t-61">61</a>
</span>) Euroopan unionin tuomioistuimen osalta ei voida jättää huomiotta, että sille on annettu selkeästi määritelty toimivalta: SEUT 274 artiklan mukaan ”jollei toimivaltaa ole – – annettu Euroopan unionin tuomioistuimelle, riidat, joissa unioni on asianosainen, eivät unionin asianosaisuuden perusteella ole jäsenvaltioiden tuomioistuinten tuomiovallan ulkopuolella”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">62.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä mainitut määräykset osoittavat, että on (selvästi) olemassa rajat sille, mitä unionin tuomioistuin voi perussopimusten määräyksissä tulkita SEUT 263 artiklan mukaisen toimivaltansa rajojen osalta. Ne ilmentävät myös sitä, että unionin tuomioistuinten ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä on erottamaton yhteys ja keskinäinen riippuvuus. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-62" href="#t-62">62</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">63.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten unionin tuomioistuin totesi lausunnossaan 1/09, ”unionin tuomioistuin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet huolehtivat siitä, että unionin oikeusjärjestystä ja tuomioistuinjärjestelmää kunnioitetaan”, ja kansalliset tuomioistuimet toteuttavat yhteistyössä unionin tuomioistuimen kanssa ”niille yhteisesti annettua tehtävää turvata se, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-63" href="#t-63">63</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">64.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin toimien laillisuuden valvonta perustuu itse asiassa kahteen toisiaan täydentävään oikeudelliseen menettelyyn: suorat kanteet (joista tärkein on kumoamiskanne) ja pätevyyttä koskeva ennakkoratkaisumenettely Kuten unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään johdonmukaisesti korostanut, perussopimuksilla yhtäältä SEUT 263 ja SEUT 277 artiklalla (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-64" href="#t-64">64</a>
</span>) ja toisaalta SEUT 267 artiklalla on luotu ”täysin kattava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa unionin toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-65" href="#t-65">65</a>
</span>) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tunnetussa Bosphorus-asiassa lähinnä katsonut, että tämä erityinen rakenne täyttää Euroopan ihmisoikeussopimuksessa asetetut vaatimukset. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-66" href="#t-66">66</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">65.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kaikista näistä syistä en ole vakuuttunut siitä, että Plaumann-kaavassa tulkitaan virheellisesti SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa asetettua edellytystä, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa erikseen. Tämän edellytyksen vaihtoehtoiset tulkinnat, joita on ehdotettu tuomioistuimessa tai tuomioistuimen ulkopuolella i) eivät tarjoa riittävää oikeusvarmuutta ja ii) eivät ole täysin perussopimuksen määräyksen alkuperän, hengen ja sanamuodon mukaisia. Lopuksi olen myös sitä mieltä, ettei ole kohtuutonta, että monissa tapauksissa unionin toimien pätevyyttä koskevat kysymykset olisi ensin saatettava kansallisten tuomioistuinten käsiteltäviksi, jotka toimivat suodattimena päätettäessä, olisiko nämä kysymykset – jotka eivät ensi näkemältä ole perusteettomia – saatettava SEUT 267 artiklan nojalla unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">66.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tarkoittaako tämä, että – Voltairen Candidea (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-67" href="#t-67">67</a>
</span>) mukaillen – erikseen koskemista koskevassa unionin oikeuskäytännössä kaikki on mitä parhaiten, ja että Euroopan unionilla on paras oikeusjärjestelmä kaikista mahdollisista oikeusjärjestelmistä?</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">67.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mielestäni ei.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Plaumann-oikeuskäytännön uudelleentarkastelu</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">68.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Olen sitä mieltä, että vaikka Plaumann-kaava on järkevä, oikeuskäytäntö ei ole läheskään selkeä, ja lisäksi tietyt kyseisen kaavan tulkinnat ovat olleet liian rajoittavia, eikä niitä voida sovittaa yhteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan järkevän tulkinnan kanssa, varsinkaan vuoden 2025 Euroopan unionissa. Esitänkin tässä jaksossa kolme ehdotusta unionin tuomioistuimelle, minkä jälkeen esitän joitakin loppuhuomautuksia siitä, miksi Plaumann-oikeuskäytännön uudelleentarkastelu olisi mahdollista, toivottavaa ja ajankohtaista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">a) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeuskäytännön systematisointi</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">69.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäinen ehdotukseni unionin tuomioistuimelle on, että oikeuskäytäntö systematisoidaan, jotta sekä mahdollisille kantajille että unionin yleiselle tuomioistuimelle selkeytetään, missä eri tilanteissa unionin toimen voidaan katsoa koskevan henkilöitä erikseen. Ei ole epätavallista, että unionin tuomioistuin antaa periaatteellisen tuomion, jossa se päivittää ja yhdistää useita oikeuskäytäntöjen linjoja tarjotakseen johdonmukaisen ja tyhjentävän kehyksen tietylle menettelylliselle kysymykselle. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-68" href="#t-68">68</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">70.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Muun kuin unionin oikeuden asiantuntijan kannalta voi olla yllättävää, että monissa unionin tuomioistuinten ratkaisuissa kanteen tutkittavaksi ottamisen arviointi edellyttää pitkiä ja monimutkaisia pohdintoja. Tutkittavaksi ottamisen pitäisi ihannetapauksessa olla suhteellisen helppo tarkistaa. Järjestelmässä, jossa monissa tapauksissa edellytetään pidempää analyysiä kanteen tutkittavaksi ottamisesta ja paljon lyhyempää analyysiä kanteen perusteltavuudesta, on jotakin outoa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-69" href="#t-69">69</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">71.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän asian monimutkaisuus johti todennäköisesti Boehringer-oikeuskäytäntöön, jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että SEUT 263 artiklan nojalla nostettu kanne voidaan hylätä aineellisesti lausumatta toisen osapuolen esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä, jos se on oikeutettua hyvän oikeudenkäytön perusteella. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-70" href="#t-70">70</a>
</span>) Tämä oikeuskäytäntö tarjoaa pragmaattisen ratkaisun tällaisesta monimutkaisuudesta johtuviin kysymyksiin. Vaikka sitä voidaankin pitää oikeutettuna prosessiekonomisista syistä, sillä ei todennäköisesti olisi mitään syytä olla olemassa vähemmän monimutkaisessa järjestelmässä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">72.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Epävarmuus, joka johtuu erikseen koskemisen käsitteen arvioinnin monimutkaisuudesta, voi myös olla ongelmallinen tuomioon TWD Textilwerke Deggendorf perustuvan oikeuskäytännön kannalta. Unionin tuomioistuin on kyseisessä oikeuskäytännössä lähinnä katsonut, että olisi oikeusvarmuuden periaatteen vastaista sallia, että henkilö, joka olisi epäilemättä voinut riitauttaa unionin toimen unionin tuomioistuimissa ja joka on antanut SEUT 263 artiklassa tätä varten asetetun ehdottoman määräajan kulua umpeen, voisi kyseenalaistaa kyseisen toimen laillisuuden kansallisessa tuomioistuimessa sellaisen kanteen yhteydessä, jonka kohteena on kansallisten viranomaisten toimenpiteet kyseisen toimen täytäntöönpanemiseksi. Muunlainen ratkaisu mahdollistaisi sen, että kantajalla annettaisiin oikeus kiertää se, että riidanalaisesta toimesta on tullut lainvoimainen kanteen nostamiselle asetetun määräajan päätyttyä. Näin ollen tällaisen toimen pätevyyttä koskevaa ennakkoratkaisupyyntöä ei näissä olosuhteissa voida ottaa tutkittavaksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-71" href="#t-71">71</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">73.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mielestäni on kohtuullista sanoa, että vaikka asiaa tulkittaisiin epäselvässä tilanteessa kyseisten henkilöiden eduksi (kuten ilmenee ilmaisusta ”epäilemättä”), TWD Deggerdorf ‑oikeuskäytännössä edellytettyä analyysia ei ole helppo tehdä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-72" href="#t-72">72</a>
</span>) Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että monissa tapauksissa henkilöiden, joita toimi koskee, on varmuuden vuoksi nostettava kaksi kannetta: yksi kansallisissa tuomioistuimissa ja toinen unionin tuomioistuimissa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-73" href="#t-73">73</a>
</span>) Näin on itse asiassa tapahtunut nyt käsiteltävässä asiassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-74" href="#t-74">74</a>
</span>) Samaa asiaa koskevien oikeudenkäyntien moninkertaistuminen ja siitä sekä asianosaisille että yhteiskunnalle aiheutuvat korkeammat kustannukset ovat asia, jonka ei ilmeisistä syistä pitäisi tapahtua.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">74.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen katson, että unionin tuomioistuimella on erityisen hyvät perusteet selventää oikeuskäytäntöään erikseen koskemisen edellytyksen osalta periaatteellisen tuomion avulla. Toivon, että edellä ehdotetusta systematisoinnista voisi olla tuomioistuimelle jonkinlaista apua tässä tarkoituksessa. Selvyyden vuoksi on todettava, että tällä systematisoinnilla ei pyritä kuvaamaan tyhjentävästi kaikkia mahdollisia tilanteita, joissa toimi voi koskea kantajaa erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, vaan ainoastaan heijastamaan olemassa olevaa oikeuskäytäntöä. Kuten julkisasiamies Bobek totesi ratkaisuehdotuksessaan Nord Stream 2, ”[Plaumann-]arviointiperuste on tiukka, mutta ainakin ensi näkemältä myös verrattain avoin ja joustava”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-75" href="#t-75">75</a>
</span>) Erikseen koskemisen edellytys riippuu paitsi kantajan erityisestä asemasta myös toimen muodosta ja sisällöstä sekä menettelystä, jossa toimi annetaan. Kuten esimerkiksi niin sanottu Århusin asetus (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-76" href="#t-76">76</a>
</span>) osoittaa, unionin lainsäädännöllä voidaan luoda uusia henkilöryhmiä, joita tietyt unionin toimielinten toimet koskevat erikseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-77" href="#t-77">77</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">75.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka oikeuskäytännön nykyinen systematisointi ei siis sulje pois sitä, että unionin tuomioistuin voi tulevaisuudessa löytää muita tapauksia, joissa tietyntyyppinen unionin toimi voi koskea erikseen tiettyä henkilöryhmää, se antaisi kuitenkin selkeitä ohjeita oikeuden nykytilasta paitsi mahdollisille kantajille myös unionin yleiselle tuomioistuimelle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">b) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Suljetun ryhmän kriteerin selventäminen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">76.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä olevassa 3 jaksossa olen selittänyt, miksi katson, että Plaumann-kaava on uskottava tulkinta SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätystä erikseen koskemisen edellytyksestä. Tämän perusteella katson myös, että suljetun ryhmän kriteerillä sovelletaan Plaumann-kaavaa perustellusti. Muistutan, että tämän tyypillisesti yleisluonteisiin toimenpiteisiin sovellettavan kriteerin mukaan silloin, kun toimi vaikuttaa henkilöryhmään, jonka jäsenet olivat tiedossa tai yksilöitävissä toimen antamisajankohtana kyseisen ryhmän jäsenille ominaisten kriteerien perusteella, mainitun toimen voidaan katsoa koskevan niitä erikseen niiden henkilöiden rajoitettuun piiriin kuuluvina henkilöinä, joihin toimi vaikuttaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">77.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On vaikea kiistää sitä näkemystä, että henkilöt, jota unionin toimi koskee, eivät ole tiedossa tai yksilöitävissä, kyseinen toimi on annettu vastaamaan tiettyihin seikkoihin, jotka on määritelty abstraktisti yleisten poliittisten näkökohtien perusteella. Samalla pidän kohtuullisena myös sitä, että pelkkä se seikka, että kaikki henkilöt, joita unionin toimi koskee, olivat kyseisen toimen antamisajankohtana tiedossa tai yksilöitävissä, ei yksinään riitä siihen, että toimen voitaisiin katsoa koskevan näitä henkilöitä erikseen. Itse asiassa ei ole epätavallista, että tietyillä markkinoilla on vain muutamia toimijoita, jotka ovat viranomaisten ja yleisön tiedossa. Erikseen koskemisen kriteeriä ei voida soveltaa eri tavalla, jos toimi koskee esimerkiksi asianajajien tai lääkäreiden palvelujen tarjoamista tai suurten lentokoneiden tai sotilasajoneuvojen valmistusta. Asia voi kuitenkin olla toisin, jos toimi, vaikka se on laadittu yleistä sanamuotoa käyttäen ja sitä sovelletaan erotuksetta kaikkiin asianomaisiin henkilöihin, on olennaisesti räätälöity yhden tai useamman tietyn henkilön tilanteeseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-78" href="#t-78">78</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">78.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten edellä 27 kohdassa on todettu, tarvitaan siis muutakin kuin se, että henkilöt, joita toimi koskee, ovat tiedossa tai yksilöitävissä. Tämän vuoksi oikeuskäytännössä edellytetään, että nämä henkilöt kuuluvat suljettuun ryhmään, jolla on riidanalaisen säännöksen suhteen joitakin ominaispiirteitä. Tämä on sopusoinnussa säännöksen tarkoituksen kanssa, joka on aina ollut sellaisen tilanteen käsittely, jossa unionin toimella on yhden tai useamman henkilön oikeudelliseen asemaan sellainen vaikutus, joka ylittää sen vaikutuksen, joka toimella on muihin henkilöihin, joita se koskee. Tämä ero siinä, miten toimi vaikuttaa henkilöihin, joita toimi koskee erikseen, ja henkilöihin, joita toimi ei koske erikseen, ei voi olla (vain tai pääasiassa) aste-ero, vaan sen pitäisi riippua (ainakin suurelta osin) sen luonteesta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-79" href="#t-79">79</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">79.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nähdäkseni niiden tapausten, joissa oli kyse siitä, että toimi koski kantajaa erikseen, punainen lanka on se, että asianomainen toimielin on joko (nimenomaisesti tai epäsuorasti) ottanut huomioon tai sen olisi pitänyt – tiettyjen erityissäännösten tai tiettyjen unionin oikeuden yleisten periaatteiden perusteella – ottaa huomioon kantajien erityisasema ennen riidanalaisen toimen antamista. Näin on pohjimmiltaan silloin, kun toimielimen toimintaan johtaneet poliittiset syyt on sovitettava yhteen sellaisten subjektien oikeuksien ja etujen kanssa, joita ei jostain erityisestä syystä voida täysin rinnastaa muiden sellaisten henkilöiden oikeuksiin ja etuihin, joita toimi koskee. Sillä, että kyseinen toimielin ei tiennyt näiden henkilöiden lukumäärää tai henkilöllisyyttä, ei ole merkitystä, kunhan se olisi voinut hankkia tarvittavat tiedot. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-80" href="#t-80">80</a>
</span>) Minusta näyttää siltä, että edellä 28 kohdassa mainitut neljä tapausta ovat tältä osin hyviä esimerkkejä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">80.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Olen tietysti tietoinen siitä, että on olemassa joitakin unionin tuomioistuimen tuomioita, jotka näyttävät olevan ristiriidassa tämän toteamuksen kanssa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-81" href="#t-81">81</a>
</span>) Kyseiset tapaukset ovat kuitenkin hyvin erityisiä, eikä unionin tuomioistuimen asiaa koskevia toteamuksia voida yleistää. Kyseiset tapaukset eivät koskeneet yksityisten henkilöiden nostamia kanteita oikeuksiensa puolustamiseksi vaan alueellisen viranomaisen (yksi kolmesta alueesta, joista Alankomaiden kuningaskunta muodostuu) – joka toimi pelkästään yleisen edun nimissä alueensa taloudellisten ja sosiaalisten kysymysten osalta toimivaltaisena tahona – nostamaa kannetta toimesta, jolla oli melko vähäinen vaikutus sen talouteen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-82" href="#t-82">82</a>
</span>) Tältä osin muistutan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pelkästään se seikka, että hallintoalueella tai muulla julkisella paikallisella yksiköllä on – alueensa taloudellisten, sosiaalisten tai ympäristöön liittyvien kysymysten osalta toimivaltaisena elimenä – jonkinlaista toimivaltaa asiassa, jota säännellään yleisesti sovellettavalla unionin toimella, ei voi itsessään riittää siihen, että tällaisen toimen voitaisiin katsoa ”koskevan” kyseistä hallintoaluetta SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-83" href="#t-83">83</a>
</span>) Lisäksi kyseisissä tapauksissa asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä viitattiin vain epämääräisesti ja yleisluontoisesti siihen, että asianomaisen toimielimen on otettava huomioon muun muassa suunnitellun toimenpiteen vaikutukset alueisiin, joita toimenpide koskee. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-84" href="#t-84">84</a>
</span>) Kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi, riidanalaisen toimenpiteen vaikutukset kantajan toimivaltaan kuuluvalla alueella ei eronnut niistä vaikutuksista, joita sillä oli muilla alueilla, joita toimenpide koski. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-85" href="#t-85">85</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">81.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen en katso, että näillä tuomioilla voidaan kyseenalaistaa edellä esittämäni toteamukset. Itse asiassa näiden ratkaisujen pitkälle menevä tulkinta olisi vaikea sovittaa yhteen muun Plaumann-oikeuskäytännön kanssa, mutta se olisi myös ongelmallista systeemisestä näkökulmasta. Jos unionin toimielin on lain nojalla velvollinen ottamaan huomioon yhden tai useamman tietyn henkilön aseman, näillä henkilöillä on vastaava oikeus siihen, että heidän asemansa otetaan huomioon. Luonnollisesti ubi ius ibi remedium: aina kun on olemassa oikeus, on olemassa myös oikeussuojakeino. Näin ollen asianomaisilla henkilöillä olisi oltava mahdollisuus varmistaa oikeuksien suojelu tuomioistuimessa riitauttamalla toimi, jossa heidän asemaansa ei väitetysti ole otettu huomioon tai jossa se on tehty virheellisesti. Itse asiassa juuri tämä oikeus (tulla huomioon otetuksi) on se, joka – muistuttaakseni Plaumann-kaavasta – yksilöi kantajat samalla tavalla kuin sen, jolle toimi on osoitettu. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-86" href="#t-86">86</a>
</span>) Kun asianomainen toimielin antaa tietyn toimen, se on voinut paitsi antaa yleisiä ja abstrakteja sääntöjä, joita sovelletaan määrittelemättömään määrään henkilöitä, myös käsitellä yhden tai useamman tiedossa tai yksilöitävissä olevan henkilön asemaa, ikään kuin se olisi osoittanut heille toimen, jolla on tietty ratkaisusisältö.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">82.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä huolimatta suljetun ryhmän kriteeriin liittyy eräs seikka, joka on mielestäni melko hämmentävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">83.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Joissakin ratkaisuissa unionin tuomioistuimet edellyttivät (tai näyttivät edellyttävän), että henkilöryhmä, johon riidanalainen toimi erityisesti vaikuttaa ja johon kantaja väittää kuuluvansa, koostuu kiinteästä henkilömäärästä, jota ei voida laajentaa riidanalaisen toimen antamisen jälkeen (jäljempänä ”tuleva seikka”). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-87" href="#t-87">87</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">84.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Minulla on tältä osin kaksi varaumaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">85.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin teoriassa tuleva seikka ei näytä olevan Plaumann-oikeuskäytännön perustana olevan logiikan mukainen. Se edellyttää pohjimmiltaan sitä, että yhtäältä verrataan tietyn kantajan (tai henkilöryhmän, johon hän kuuluu) asemaa ja toisaalta niiden henkilöiden asemaa, joihin riidanalainen toimi saattaa vaikuttaa tai vaikuttaa tulevaisuudessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">86.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Plaumann-oikeuskäytännössä ei kuitenkaan edellytetä unionin tuomioistuimelta tällaista vertailua. ”Erikseen koskemisen” yhtälössä on kaksi tekijää: (i) yleisesti henkilöt, joita riidanalainen toimi koskee ja jotka on yksilöitävä abstraktisti kyseisen toimen henkilöllisen soveltamisalan perusteella (jäljempänä yleinen henkilöryhmä), ja ii) sen alaryhmä eli pienempi henkilöryhmä, jota toimi koskee (johon kantaja kuuluu) ja joka joidenkin erityispiirteiden vuoksi voidaan väitetysti erottaa yleisestä henkilöryhmästä (jäljempänä rajoitettu piiri). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-88" href="#t-88">88</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">87.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Rajoitetun piirin olemassaoloa on arvioitava konkreettisesti ottamalla huomioon kaikki siihen kuuluvien henkilöiden asemaa koskevat oikeudelliset seikat ja tosiseikat. Plaumann-kaavassa unionin tuomioistuimia kehotetaan nimenomaisesti tutkimaan kantajan erityispiirteitä ja tilannetta. Unionin tuomioistuin on itse asiassa tehnyt selväksi, että i) erikseen koskemisen on perustuttava ”yksityisen erityiseen asemaan suhteessa kaikkiin muihin” henkilöihin (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-89" href="#t-89">89</a>
</span>) ja ii) vertailu on tehtävä ”kanteen kohteena olevan säännöksen perusteella” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-90" href="#t-90">90</a>
</span>) ”kyseisen [säännöksen] [antamis]päivän[ osalta]”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-91" href="#t-91">91</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">88.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos näin on, analyysin kannalta on ratkaisevaa selvittää, onko riidanalaisen toimen vaikutusten luonne erilainen näiden kahden ryhmän osalta (yleinen henkilöryhmä vastaan rajoitettu piiri). Minulle jää melko epäselväksi, mikä rooli tai painoarvo tulevalla seikalla pitäisi olla tässä analyysissä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">89.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Minun on erityisesti vaikea ymmärtää, miksi yhden tai useamman henkilön mahdollisuus riitauttaa tietty toimi, joka on (väitetysti) annettu ilman, että kyseinen unionin toimielin on ottanut asianmukaisesti huomioon heidän erityisen asemaansa, pitäisi riippua muiden henkilöiden hypoteettisesta tulevasta käyttäytymisestä (esimerkiksi niiden henkilöiden, jotka voivat aloittaa tietyn toiminnan, perustaa yrityksen tai muuttaa tietylle alueelle unionissa). Oikeusyhteisössä, joka – kuten jäljempänä selitän – heijastaa vapaaseen ja avoimeen markkinatalouteen perustuvien liberaalien demokratioiden perusajatuksia, joissa korostetaan yksilön itsemääräämisoikeutta ja suojellaan perusoikeuksia, on erittäin harvinaista, että toimintaa harjoittavien henkilöiden ryhmä ei muutu tulevaisuudessa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-92" href="#t-92">92</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">90.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tuleva seikka perustuu mielestäni Plaumann-oikeuskäytännön virheelliseen soveltamiseen. Se on seurausta analyysistä, jossa painotetaan riidanalaisen toimen henkilöllistä soveltamisalaa ja jossa ei oteta riittävästi huomioon sen alaryhmän todellisia ominaispiirteitä. Tämä merkitsee sitä, että teoreettisille ja hypoteettisille seikoille annetaan ratkaiseva painoarvo olemassa olevan todellisen tilanteen kustannuksella. Mielestäni tällainen lähestymistapa on vaikea sovittaa yhteen edellä 87 kohdassa mainitun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">91.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi käytännön näkökulmasta en ole varma, onko tulevan seikan tarkastelu järkevää ja hyödyllistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">92.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On totta, että tuleva seikka on ominaispiirre, joka liittyy olennaisesti kaikkiin niihin tilanteisiin, joissa kriteeri, joka erottaa rajoitetun piirin yleisestä henkilöryhmästä, liittyy aikaisempiin tapahtumiin, kuten esimerkiksi edellä 32 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. Tällaisissa tapauksissa unionin tuomioistuimelle ei kuitenkaan ole mitään lisäarvoa tämän seikan tarkastelusta, juuri sen vuoksi, että se on väistämättä olemassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">93.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Myös muissa tapauksissa – toisin sanoen silloin, kun kriteeri, joka erottaa rajoitetun piirin, ei liity aikaisempiin tapahtumiin – tämän seikan tarkastelu voi olla harhaanjohtavaa tai hyödytöntä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">94.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yhtäältä tämä voi johtaa epäjohdonmukaisuuksiin: kantajaa, joka on tietyn toimen osalta tosiasiallisesti selvästi erilaisessa asemassa kuin yleinen henkilöryhmä, i) voidaan silti pitää henkilönä, jota toimi koskee erikseen, vaikka jotkut muut henkilöt olisivat samassa asemassa, mutta ii) häntä ei voida pitää henkilönä, jota toimi koskee erikseen, jos joku muu henkilö voi mahdollisesti olla samanlaisessa asemassa tulevaisuudessa. En ymmärrä, miksi tällainen erottelu tehdään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">95.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta pohdin, eikö rajoitetun piirin asianmukainen yksilöinti (eli arvioimalla konkreettisesti kaikki merkitykselliset oikeudelliset seikat ja tosiseikat) tee – jälleen kerran – tulevan seikan tarkastelua tarpeettomaksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">96.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Esimerkiksi nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin keskittyi analyysissään kuumennettujen tupakkatuotteiden tuotantoa ja myyntiä harjoittaviin yrityksiin tarkastelemalla riidanalaisen toimen aineellista ja henkilöllistä soveltamisalaa. Kantajat ja kaikki yritykset, jotka tulevaisuudessa toimivat kyseisillä markkinoilla, ovat epäilemättä rinnastettavissa toisiinsa, koska niihin kaikkiin sovelletaan samoja sääntöjä ja ne kärsivät näin ollen riidanalaisella toimella niiden toiminnalle asetetuista rajoituksista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">97.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ovatko nykyiset ja tulevat toimijat, jotka toimivat kyseisillä markkinoilla, todellakin samanlaisessa asemassa SEUT 263 artiklan neljännen kohdan osalta? Mielestäni näin ei selvästikään ole.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">98.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten selitän tarkemmin valittajien valitusperustetta arvioidessani, valittajat kuuluvat niihin yrityksiin, jotka toivat unionin markkinoille uuden tuotteen ja tekivät tätä varten merkittäviä investointeja, mukaan lukien uuden teknologian kehittäminen, uusien jakelukanavien luominen ja kampanja, jolla tuote tehtiin tunnetuksi ja houkuttelevaksi asiakkaille. Lisäksi riidanalainen toimi otettiin käyttöön – yksinkertaisesti sanottuna – juuri siitä syystä, että kantajat olivat varsin menestyksekkäitä pyrkimyksissään, ja näin ollen uuden tuotteen myynti kasvoi merkittävästi suhteellisen lyhyessä ajassa. Lisäksi komissio on todennut tämän kasvun – ja siten riidanalaisen toimen käyttöönoton tarpeellisuuden ja asianmukaisuuden – muun muassa kantajien itsensä toimittamien myyntitietojen perusteella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">99.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Miten voitaisiin katsoa, että yritykset, jotka voivat jonain päivänä tulla näille markkinoille – esimerkiksi käyttämällä vapaamatkustajina hyväkseen valittajien tekemiä investointeja (”free riding”) – ovat todella samanlaisessa asemassa kuin valittajat?</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">100.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin katson, että tulevaa seikkaa on vaikea sovittaa yhteen Plaumann-oikeuskäytännön keskeisten periaatteiden kanssa ja että sitä voidaan lisäksi helposti tulkita ja soveltaa väärin. Tästä syystä ehdotan, että unionin tuomioistuin vahvistaa suljetun ryhmän kriteerin, mutta luopuu vaatimuksesta, jonka mukaan kyseistä henkilöryhmää ei voida laajentaa riidanalaisen toimen antamisen jälkeen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">c) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kaikkien henkilöiden yhdenvertainen kohtelu kaikkien oikeuksien osalta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">101.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmas ja viimeinen ehdotukseni unionin tuomioistuimelle on, että se soveltaisi Plaumann-oikeuskäytäntöä johdonmukaisemmin sen käsiteltäväksi saatetuissa eri asioissa riippumatta siitä, minkä tyyppiseen kantajaan tai oikeuksiin tai etuihin toimi vaikuttaa. Vaikuttaa nimittäin siltä, että Plaumann-oikeuskäytännön periaatteita on toisinaan sovellettu tiukemmin ja toisinaan väljemmin tapauksissa, jotka ovat – ainakin nykyisin tarkasteltuna – pitkälti samanlaisia. Vaikka tämä oli perusteltua vuoden 1963 Euroopan talousyhteisössä, se ei ole enää perusteltua vuoden 2025 Euroopan unionissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">102.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Silloisissa Euroopan yhteisöissä käsiteltiin 1980-luvun loppuun tai 1990-luvun alkuun asti pääasiassa kauppaa ja taloutta. Useimmat Kirchbergiin saapuneet tapaukset koskivat muun muassa vapaata liikkuvuutta, kilpailua, kauppapolitiikkaa ja kaupan suojaamista, tulleja, maataloutta ja kalastusta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-93" href="#t-93">93</a>
</span>) Näin ollen ei ole yllättävää, että Plaumann-oikeuskäytännössä suhtauduttiin myötämielisemmin taloudellisten oikeuksien mahdollisiin loukkauksiin, joihin taloudellista toimintaa harjoittavat henkilöt – työntekijät, itsenäiset ammatinharjoittajat tai yritykset – vetosivat. Euroopan yhteisöjen päätavoitteena oli nimittäin tuolloin yhteismarkkinoiden luominen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">103.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vuoden 2025 Euroopan unionissa tilanne on muuttunut huomattavasti. Saavuttaakseen yleiset tavoitteensa (rauhan, arvojensa ja kansojensa hyvinvoinnin edistäminen) unioni paitsi luo ja vahvistaa sisämarkkinoita myös muun muassa ”tarjoaa kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen”, ”pyrkii – – kestävään kehitykseen ”, tavoittelee ”täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä” ja ”korkeatasoi[sta ympäristönsuojelu[a] ja ympäristön laadun parantami[sta]” ja ”edistää tieteellistä ja teknistä kehitystä”. Euroopan kansalaisten taloudellisen hyvinvoinnin lisääminen ei ole enää (ainoa) unionin toimintaa ohjaava johtotähti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">104.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen unionin kansalaisten taloudellisilla oikeuksilla ei voi olla primi inter pares asemaa unionin oikeusjärjestelmässä, koska niillä on sama merkitys kuin muunlaisilla oikeuksilla ja vapauksilla (kansalaisoikeudet, poliittiset oikeudet, sosiaaliset oikeudet jne.). Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin oikeusjärjestyksessä millään oikeuksien ryhmällä ei ole etusijaa muihin oikeuksiin nähden. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-94" href="#t-94">94</a>
</span>) Kun kyse on eri oikeuksista, niiden vaatimukset on mahdollisuuksien mukaan sovitettava yhteen pyrkimällä oikeaan tasapainoon niiden välillä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-95" href="#t-95">95</a>
</span>) Suorassa ristiriitatilanteessa se, mitkä oikeudet ovat etusijalla, riippuu kyseessä olevista erityisistä olosuhteista. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-96" href="#t-96">96</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">105.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi minun tuskin tarvitsee huomauttaa, että perusoikeuskirjassa suojataan unionin kansalaisten aikomusta ajaa yhteisiä etujaan perustamalla oikeushenkilö, olipa kyse taloudellisista tai muunlaisista intresseistä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-97" href="#t-97">97</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">106.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetystä seuraa, että tapaa, jolla Plaumann-oikeuskäytäntöä sovelletaan eri tapauksissa, on ehkä tarpeen tasapainottaa. Nimittäin tutkittaessa sitä, koskeeko toimi kantajaa erikseen (i) voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (kuten yhdistykset ja kansalaisjärjestöt (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-98" href="#t-98">98</a>
</span>)) olisi yleensä otettava huomioon samojen vaatimusten mukaisesti, joita sovelletaan voittoa tavoitteleviin yhteisöihin (kuten yhtiöihin), ja (ii) sillä, ovatko kantajien oikeudet tai intressit, joihin riidanalaiset toimet vaikuttavat, taloudellisia vai muunlaisia, ei pitäisi olla mitään merkitystä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">107.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Annan nyt kaksi hypoteettista esimerkkiä osoittaakseni, mitä tämä voisi tarkoittaa käytännössä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">108.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin unioni toimi, jolla kielletään merkittäväksi ajaksi kaikkein tuottoisimmat saaliit Remota Insula ‑saaren ympärillä olevilla merialueilla kalakantojen suojelemiseksi, saattaa mielestäni koskea erikseen paikallista pienkalastajien yhdistystä – joka edustaa kaikkien niiden ihmisten etuja, joiden toimeentulo riippuu täysin kalastustoiminnasta – mutta ei muita henkilöryhmiä, joihin toimenpide myös vaikuttaa eriasteisesti: saaren asukkaita, paikallisia ravintoloiden omistajia ja kalastusalalla toimia suuria yrityksiä (jotka voivat helposti lähettää aluksiaan muualle).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">109.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi unionin toimi, joka vaikuttaa vakavasti Antiqua Silvan Natura 2000 ‑alueella elävään eläinlajiin avis avium, ei mahdollisesti koske erikseen lähistöllä asuvia eri henkilöitä, lintuharrastajia tai kansainvälisiä ympäristöjärjestöjä. Tämä toimenpide vaikuttaa kuitenkin varmasti hyvin erityisellä tavalla paikalliseen yhdistykseen, jonka sääntömääräisenä tehtävänä on nimenomaan avis aviumin suojelu Antiqua Silvan alueella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">110.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kussakin näistä tapauksista ero siinä, miten kyseinen unionin toimi vaikuttaa kuvitteelliseen yhdistykseen, ja siinä, miten se vaikuttaa muihin henkilöihin, ei ole aste-ero, vaan se koskee kyseisen toimen vaikutuksen luonnetta. Intressi, johon toimi vaikuttaa, voi olla luonteeltaan taloudellinen (ensimmäinen esimerkki) tai ei (toinen esimerkki). Molemmissa tapauksissa toimi kohdistuu itse yhdistyksen pääasialliseen toimintaan, koska se vaikuttaa intressiin, joka on painavampi kuin kyseiseen yhdistykseen kuuluvien henkilöiden intressi. Yhdistyksellä pitäisi näin ollen olla asiavaltuus, kun otetaan huomioon hypoteettisen toimen vaikutus sen omiin intresseihin yhdistyksenä edellä alaviitteessä 98 mainitun oikeuskäytännön mukaisesti. Se, että katsottaisiin, että nämä toimet eivät koske näitä oikeushenkilöitä erikseen – vain siksi, että ne eivät ole ainoita, joihin ne vaikuttavat, ja/tai niillä ei ole oikeudellista tai tosiasiallista monopolia kyseessä olevien intressien suojaamisessa – olisi paitsi formalistista myös irrallaan todellisuudesta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">111.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">En näe mitään olennaista eroa näiden hypoteettisten tapausten ja esimerkiksi sellaisten yritysten nostamien kanteiden välillä, jotka eivät ole unionin kartelli- ja valtiontukisääntöjen nojalla tehtyjen päätösten adressaatteja tai joita ei ole mainittu niissä, mutta jotka ovat sen sijaan niiden yritysten, joita päätökset koskevat, mahdollisia tai todellisia kilpailijoita tai liikekumppaneita.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">112.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuimelle esitetään seuraavat kolme ehdotusta: (i) systematisoidaan Plaumann-oikeuskäytäntöä, jotta mahdollisille kantajille ja unionin yleiselle tuomioistuimelle voidaan tarjota enemmän selkeyttä; (ii) tarkennetaan suljetun ryhmän kriteeriä luopumalla sen liian tiukasta soveltamisesta; ja (iii) varmistetaan, että kaikki henkilöt otetaan huomioon yhdenvertaisesti kaikkien oikeuksien osalta. Tämän ratkaisuehdotuksen kolmessa seuraavassa osassa selitän, miksi Plaumann-oikeuskäytännön uudelleentarkastelu olisi mielestäni mahdollista, toivottavaa ja ajankohtaista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">d) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Loppuhuomautukset (I) miksi Plaumann-oikeuskäytännön uudelleentarkastelu on mahdollista</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">113.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisin kuin julkisasiamies Jacobsin ja unionin yleinen tuomioistuimen ehdottamissa sekä osassa oikeuskirjallisuutta ehdotetuissa kriteereissä, SEUT 263 artiklan neljännen kohdan tulkintaa koskevat ehdotukseni eivät poikkea tuomiosta Plaumann. En myöskään ehdota, että kumottaisiin tai muutettaisiin olennaisesti suljetun ryhmän kriteeriä, jota unionin tuomioistuimet ovat johdonmukaisesti käyttäneet sen osoittamiseksi, että toimi koskee kantajaa erikseen, kun kyse on yleisesti sovellettavista toimista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">114.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ehdotukseni ovat itse asiassa luonteeltaan systemaattisia ja ulottuvuudeltaan suhteellisen vaatimattomia. Unionin tuomioistuin voi hyväksyä ne ja samalla pysyä voimassa olevan oikeuskäytännön rajoissa, mukaan lukien periaatteelliset ja viimeaikaiset tuomiot, kuten UPA, Inuit tai Carvalho. Näin ollen luovuttaisiin vain melko suppeasta ja marginaalisesta oikeuskäytännöstä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">115.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella katson myös, että huoli siitä, että ehdotukseni ”avaisivat tulvaportit” ja johtaisivat unionin tuomioistuinten asiamäärän räjähdysmäiseen kasvuun, olisi suurelta osin liioiteltu. Ensinnäkään ei pidä unohtaa sitä, että henkilöiden, jotka täyttävät erikseen koskemisen edellytyksen, on täytettävä myös suoraan koskemisen edellytyksen ja osoitettava, että heillä on oikeussuojan tarve. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-99" href="#t-99">99</a>
</span>) Lisäksi minun tuskin tarvitsee lisätä, että kantajilla on tarkkaan määritelty määräaika unionin toimen riitauttamiseen: niiden on tehtävä se kahden kuukauden kuluessa toimen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu niille tiedoksi, tai siitä, kun ne saivat siitä tiedon. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-100" href="#t-100">100</a>
</span>) Toiseksi katson, että tutkittavaksi otettavien asioiden lukumäärän suhteellinen kasvu enemmän kuin kompensoituisi sillä, että Euroopan unionin tuomioistuimen resursseja säästyisi asian selkeän systematisoinnin ansiosta. Kolmanneksi, koska unionin yleisessä tuomioistuimessa on 54 tuomaria, asiamäärän vähäisen kasvun pitäisi olla täysin hallittavissa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-101" href="#t-101">101</a>
</span>) Neljänneksi ja viimeiseksi (mutta ei suinkaan vähäisimpänä) unionin toimien pätevyyden valvonnan yhteydessä unionin tuomioistuin jättää unionin toimielimille suhteellisen paljon harkintavaltaa poliittisten valintojen ja monimutkaisten teknisten arviointien osalta (unionin tuomioistuimen niin sanottu ”rajoitettu valvonta”). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-102" href="#t-102">102</a>
</span>) Tästä seuraa, että jopa niiden tapausten joukossa, jotka voidaan ottaa tutkittavaksi, on huomattava osa sellaisia, jotka voidaan aineellisesti käsitellä nopeasti, koska kyseinen toimielin ei ole ylittänyt harkintavaltansa rajoja, mikä olisi johtanut ilmeiseen arviointivirheeseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">e) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Loppuhuomautukset (II): miksi Plaumann-oikeuskäytännön uudelleentarkastelu on toivottavaa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">116.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mielestäni on olemassa yksi etu edellä mainittujen lisäksi. Tämä johtuu siitä, että joillakin yhdistyksillä voi olla suurempi rooli unionin tuomioistuimissa suoraan vireille saatetuissa oikeusriidoissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">117.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten julkisasiamies Sharpston on todennut, järjestelmässä, jossa kannustetaan kanavoimaan kollektiivisiin etuihin (kuten ympäristönsuojeluun) liittyvät riidat järjestöjen kautta, lähinnä ”tunnustetaan, etteivät nämä järjestöt kuormita tai lamauta tuomioistuimia. [Se pikemminkin toimii] päinvastoin ja [yhdistää] yhteen ainoaan kanteeseen hyvin monien yksilöiden vaatimukset – – [ja] toimii [siten] suodattimena, joka pitkällä tähtäimellä helpottaa tuomioistuinten työtä”. Lisäksi hän totesi, että ”kyseisillä järjestöillä on usein sellaista teknistä osaamista, joka yleensä puuttuu yksityisiltä oikeussubjekteilta, [ja] teknisten tietojen tuominen oikeudenkäyntiin on niin ikään myönteinen seikka, jonka johdosta tuomioistuimet ovat paremmassa asemassa lopullisen päätöksenteon kannalta”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-103" href="#t-103">103</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">118.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Minulla ei ole paljon lisättävää näihin hyvin kohtuullisin näkökohtiin. Järjestöjen aseman vahvistaminen on myös näkökohta, joka jossain määrin korjaa edellä 41 kohdassa mainittua paradoksia, jonka mukaan mitä yleisluontoisempi ja kollektiivisempi on kyseessä oleva etu ja mitä haitallisempi toimi, sitä epätodennäköisempää on, että toimen katsotaan koskevan kantajia erikseen Plaumann-oikeuskäytännön nojalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">119.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Suhtaudun kuitenkin jossain määrin myönteisesti julkisasiamies Cosmasin argumentteihin, joiden mukaan unionin tuomioistuimen tekemä asiavaltuutta koskevien kriteerien lieventäminen yhdistysten hyväksi voisi i) johtaa väärinkäytöksiin, koska luonnolliset henkilöt, joilla ei ole asiavaltuutta, voisivat yrittää kiertää tämän menettelyllisen esteen perustamalla tätä tarkoitusta varten erityisen yhdistyksen, jota käytettäisiin menettelyllisenä välikappaleena, ja ii) tehdä mahdolliseksi sen, että mahdollisesti suuri ja määrittelemätön määrä yhdistyksiä voisi nostaa kanteen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-104" href="#t-104">104</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">120.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nämä väitteet voidaan kuitenkin helposti ratkaista. Ensinnäkin olisi varmasti asianmukaista vaatia, että kyseinen yhdistys on todellinen ja että se voi todistaa aiemman toimintansa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-105" href="#t-105">105</a>
</span>) Toiseksi ei riitä, että yhdistys toimii yleisesti sillä alalla, johon riidanalainen toimi vaikuttaa, tai että yhdistyksen tavoitteisiin kuuluu sen intressin suojelu, johon toimen väitetään vaikuttavan. Tällainen lähestymistapa laajentaisi liikaa kyseisten yhdistysten määrää, mikä olisi selvästi ristiriidassa Plaumann-oikeuskäytännön logiikan kanssa. Kuten selitettiin, olisi tarpeen varmistaa, että riidanalaisella toimella voi olla merkittävä vaikutus yhdistyksen perussäännössä määriteltyyn yhdistyksen pääasialliseen toimintaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">121.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näyttääkin siltä, että useissa jäsenvaltioissa kansalliset tuomioistuimet ovat tulkinneet menettelysääntöjään (mahdollisesti myös asiavaltuutta koskevia sääntöjään) siten, että ne sallivat kanteen nostamisen toimista, joiden väitetään vahingoittavan kollektiivisia etuja, erityisesti silloin, kun etujärjestöt ovat nostaneet kanteen. Eräät kyseisissä asioissa annetut tuomiot ovat erityisen merkittäviä sen osalta, miten pitkälle niissä on menty sen yleisen edun suojelemisessa, johon riidanalaiset toimet perusteettomasti vaikuttavat. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-106" href="#t-106">106</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">122.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on hiljattain antanut tämänsuuntaisen ratkaisun. Itse asiassa katson, että unionin tuomioistuin voisi tukeutua Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston huhtikuussa 2024 antamiin tuomioihin, jotka koskivat kolmea ilmastonmuutosta koskevaa asiaa. Vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että yksittäisten valittajien tekemiä valituksia ei voitu ottaa tutkittavaksi, se totesi, että yhdistyksellä oli oikeus tehdä valitus. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-107" href="#t-107">107</a>
</span>) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi lähinnä, että kun otetaan huomioon valittajien suojaaman intressin kollektiivinen luonne, oli tärkeää sallia yhdistysten tekemät valitukset sen sijaan, että turvauduttaisiin yksinomaan yksittäisten henkilöiden omissa nimissään tekemiin valituksiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin edellytti kuitenkin tätä varten, että valittajan on täytettävä kolme kriteeriä, eli yhdistyksen on osoitettava, että: (i) se on laillisesti sijoittautunut kyseiselle lainkäyttöalueelle tai sillä on siellä asiavaltuus; (ii) sillä on sääntömääräisten tavoitteidensa mukainen erityistarkoitus kyseisellä lainkäyttöalueella; ja (iii) sitä voidaan pitää aidosti pätevänä toimimaan jäsenten tai muiden henkilöiden, joita asia koskee, puolesta ja edustamaan heitä kyseisellä lainkäyttöalueella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">123.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Minusta näyttää siltä, että nämä kolme kriteeriä vastaavat soveltuvin osin edellä 120 kohdassa esittämiäni kriteerejä, jotka koskevat tarvetta tarkastella yhdistyksen sääntömääräistä päätehtävää ja varmistaa sen toiminnan todellinen luonne. Edellä 101–112 kohdissa esitetyistä syistä ehdotettu lähestymistapa näyttää sopivan hyvin Plaumann-oikeuskäytäntöön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">124.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä haluaisin myös ohimennen lisätä, että myös muut kansainväliset tuomioistuimet hyväksyvät samankaltaisia toimia. Esimerkiksi toukokuussa 2024 myös kansainvälinen merioikeustuomioistuin antoi neuvoa-antavan lausunnon ilmastonmuutoksesta. Se vahvisti ensin toimivaltansa ratkaista asia perussääntönsä 21 artiklan nojalla huolimatta joidenkin menettelyn osapuolten vastakkaisista näkemyksistä ja totesi sitten, että Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen sopimuspuolilla on erityisiä velvoitteita, toisin sanoen velvollisuus ”toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-108" href="#t-108">108</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">125.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Voidaan pohtia, eikö SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaisten asiavaltuutta koskevien sääntöjen liian suppea soveltaminen voisi vähentää todennäköisyyttä, että unionin tuomioistuin voisi käsitellä samankaltaisia oikeusriitoja. Etuoikeutetut kantajat eivät useinkaan todennäköisesti riitauta yleisesti sovellettavia toimia unionin tuomioistuimissa, koska ne ovat yleensä osallistuneet joko suoraan (unionin toimielimet) tai välillisesti (jäsenvaltiot neuvoston jäseninä) riidanalaisen toimen antamiseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">126.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen useimmissa tapauksissa unionin tuomioistuimen mahdollisuus käsitellä tällaisia tapauksia riippuu niiden kansallisten tuomioistuinten hyvästä tahdosta, joissa yksityinen osapuoli on nostanut kanteen, yleensä juuri SEUT 267 artiklan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön käynnistämiseksi. Ei tietenkään ole mitään varmuutta siitä, että näin tapahtuu, ja menettely voi myös olla pitkä. Tämä olisi erittäin valitettavaa, sillä tällaisilla kysymyksillä on väistämättä huomattava merkitys Euroopan unionin tulevissa toimissa tietyillä aloilla, joilla unionin tuomioistuimella on aiemmin ollut edelläkävijän rooli. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-109" href="#t-109">109</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">f) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Loppuhuomautukset (III): miksi Plaumann-oikeuskäytännön uudelleentarkastelu on ajankohtaista</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">127.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeusvarmuus, joka edellyttää lainsäädännön selkeyttä ja vakautta, on useimmissa oikeusjärjestelmissä perustuslaillisesti merkittävä periaate, ja sen suojelu on kaikkien tuomioistuinten keskeinen tehtävä. Kaikissa oikeusjärjestelmissä tulee kuitenkin hetki, jolloin ylimmät tuomioistuimet saattavat joutua kyseenalaistamaan tiettyjä oletuksia ja tarkistamaan vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Onko oikeuskäytäntö edelleen sopusoinnussa koko oikeusjärjestelmän perusperiaatteiden kanssa ja heijastaako se sen yhteisön arvoja ja uskomuksia, jonka ilmentymä se on?</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">128.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin viittaa siihen, että Euroopan ihmisoikeussopimus on elävä väline. Unionin tuomioistuin lainasi tätä ilmaisua ja käytti sitä perusoikeuskirjasta, jonka se katsoi olevan ”elävä väline, jota on tulkittava ottaen huomioon vallitsevat elinolot ja vallitsevat käsitykset demokraattisissa valtioissa – –, joten jäsenvaltioiden arvojen ja käsitysten muutokset sekä yhteiskuunnalliselta että lainsäädännölliseltä kannalta on otettava huomioon”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-110" href="#t-110">110</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">129.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Minun tuskin tarvitsee huomauttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön uudelleentarkastelu ei välttämättä tarkoita sen kumoamista, vaan se voi ainoastaan tarkoittaa siinä vahvistettuja keskeisten periaatteiden uudelleentarkastelua tuoreesta näkökulmasta uuden oikeudellisen ja yhteiskunnallisen kontekstin valossa. Unionin tuomioistuin on esimerkiksi hiljattain tarkastellut uudelleen pitkäaikaista CILFIT-oikeuskäytäntöään tuomiossa Consorzio Italian Management.  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-111" href="#t-111">111</a>
</span>) Tuomioistuin päätti lopulta vahvistaa asiaa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan, mutta esitti samalla joitakin selvennyksiä ja tiettyjä mukautuksia siihen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-112" href="#t-112">112</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">130.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mielestäni unionin tuomioistuimen on nyt aika tarkastella uudelleen Plaumann-oikeuskäytäntöään. Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että nyt käsiteltävä asia tarjoaa siihen sopivan tilaisuuden, vaan ennen kaikkea siitä, että – kuten edellä mainittiin – nykyinen oikeusjärjestelmä on täysin erilainen kuin se, joka oli voimassa silloin, kun tuomio Plaumann annettiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">131.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Se, mikä on muuttunut vuoden 1963 Euroopan talousyhteisön ja vuoden 2025 Euroopan unionin välillä ei ole niinkään jäsenmäärän kasvu tai maantieteellinen laajeneminen tai toimivallan laajentuminen ja toimielinten toimivallan vahvistuminen. Se, mikä on muuttunut kyseisenä ajanjaksona, on pikemminkin se, mistä (nykyinen) Euroopan unioni koostuu. Silloinen Euroopan talousyhteisö perustettiin pääasiassa taloudelliseksi organisaatioksi, eikä perustamissopimuksessa ollut nimenomaista viittausta perusoikeuksiin tai oikeusvaltioperiaatteeseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-113" href="#t-113">113</a>
</span>) Tiukat vaatimukset, jotka koskivat yksityisten asianosaisten oikeutta saada asiansa käsitellyksi suoraan yhteisöjen tuomioistuimissa, olivat tässä yhteydessä täysin järkeviä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">132.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pian tuomion Plaumann jälkeen antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin ei ottanut kantaa kantajien väitteeseen, jonka mukaan ”jos [silloisen ETY 173 artiklan] soveltaminen olisi evättävä sen sanamuodon rajoittavan tulkinnan vuoksi, yksityiset jäisivät siten täysin vaille yhteisön oikeuden ja kansallisen oikeuden mukaista oikeussuojaa, mikä olisi vastoin kaikkia jäsenvaltioita koskevia perusperiaatteita”. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi tarpeettomaksi edes käsitellä tätä väitettä, koska sille ”ei voida antaa etusijaa 173 artiklan selvästi rajoittavaan sanamuotoon, jota yhteisöjen tuomioistuimen on sovellettava, nähden”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-114" href="#t-114">114</a>
</span>) Tällainen tuomioistuimen minimalistinen lähestymistapa olisi nykyään mahdoton.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">133.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa, että tuomio Plaumann annettiin muutama kuukausi tuomion Van Gend &amp; en Loos jälkeen ja vuosi ennen tuomiota Costa v. ENEL. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-115" href="#t-115">115</a>
</span>) ETY:n (silloisen) oikeusjärjestyksen – joka tuolloin todettiin tuoreeltaan muodostavan ”kansainvälisessä oikeudessa uuden oikeusjärjestyksen” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-116" href="#t-116">116</a>
</span>) – autonomian toteuttaminen oli järjestelmä, jonka rakentaminen oli hädin tuskin alkanut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">134.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Seuraavien vuosikymmenten aikana unionin tuomioistuin on kuitenkin asteittain sisällyttänyt (silloiseen) ETY:n oikeusjärjestelmään demokratian, perusoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion kaltaisia periaatteita. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-117" href="#t-117">117</a>
</span>) Jäsenvaltiot ovat sittemmin ”perustuslaillistaneet” unionin tuomioistuimen progressiivisen lähestymistavan peräkkäisillä perussopimusten muutoksilla. Tämän prosessin päätteeksi hyväksyttiin Lissabonin sopimus, jossa erityisesti i) nostettiin demokratia, perusoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltio niiden arvojen joukkoon, joihin Euroopan unioni perustuu, SEU 2 artiklassa, ii) muutettiin perusoikeuskirja sitovaksi primaarioikeuden välineeksi ja iii) sisällytettiin perussopimuksiin useita periaatteita, jotka heijastavat Euroopan unionin demokraattista luonnetta. Viittaan erityisesti niihin, joilla edistetään kansalaisten, heitä edustavien järjestöjen ja yleisemmin kansalaisyhteiskunnan merkittävämpää osallistumista demokratian toteuttamiseen Euroopan unionissa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-118" href="#t-118">118</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">135.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näitä perustuslaillisia muutoksia ei voida jättää huomiotta, kun esiin nousee kysymyksiä, jotka koskevat yksityisten oikeussuojan saatavuutta. Erityisesti oikeusvaltion periaatetta (SEU 2 artikla) ja tehokasta oikeussuojaa koskevaa perusoikeutta (SEU 19 artiklan 1 kohta ja perusoikeuskirjan 47 artikla) on konkretisoitava.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">136.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, unionin tuomioistuimet ”eivät näet voi toimivaltaansa ylittämättä tulkita edellytyksiä, joiden mukaan yksityinen voi nostaa unionin toimesta kanteen, tavalla, joka johtaa näiden EUT-sopimuksessa nimenomaisesti määrättyjen edellytysten sivuuttamiseen, ja näin on myös tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen valossa”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-119" href="#t-119">119</a>
</span>) Itse asiassa, kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, tehokkaan oikeussuojan periaatteen kodifioinnilla perusoikeuskirjan 47 artiklassa ”[ei ole tarkoitus] muuttaa perussopimusten mukaista tuomioistuinvalvonnan järjestelmää eikä varsinkaan sääntöjä, jotka koskevat unionin tuomioistuimissa suoraan nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-120" href="#t-120">120</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">137.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Samalla tuomioistuin on kuitenkin nimenomaisesti todennut, että sen toimivaltaa ja yleisemmin yksityisten oikeussuojan saatavuutta koskevia sääntöjä on tulkittava mahdollisimman pitkälle tehokkaan oikeussuojan ja oikeusvaltion periaatteiden valossa. Näin oli ennen Lissabonin sopimusta, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-121" href="#t-121">121</a>
</span>) ja näin on vielä suuremmalla syyllä nyt, kun nämä periaatteet on nimenomaisesti kodifioitu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">138.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on itse asiassa useissa viimeaikaisissa tuomioissa tukeutunut näihin periaatteisiin tulkitessaan unionin sääntöjä, jotka koskevat i) Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallan rajoja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla SEU 24 artiklan 1 kohdan ja SEUT 275 artiklan nojalla, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-122" href="#t-122">122</a>
</span>) ii) SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettua oikeushenkilön käsitettä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-123" href="#t-123">123</a>
</span>) ja iii) yksityisten osapuolten oikeudellista edustamista unionin tuomioistuimissa nostettujen suorien kanteiden yhteydessä unionin tuomioistuimen perussäännön ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen mukaisesti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-124" href="#t-124">124</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">139.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tuomioistuin on pyytänyt kansallisia tuomioistuimia hyödyntämään täysimääräisesti tehokkaan oikeussuojan periaatteen tarjoamia mahdollisuuksia, jotta yksityisille ja heitä edustaville yhdistyksille voidaan taata oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimissa. Unionin tuomioistuin on useissa tapauksissa mennyt varsin pitkälle ja vaatinut kansallisia tuomioistuimia tulkitsemaan menettelysääntöjään asiaa koskevien unionin säännösten mukaisesti tai jättämään soveltamatta näitä sääntöjä, jos ne estävät unionin oikeuden täyden tehokkuuden. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-125" href="#t-125">125</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">140.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Olen samaa mieltä julkisasiamies Jääskisen ja julkisasiamies Bobekin kanssa siitä, että johdonmukainen lähestymistapa tässä asiassa on tarpeen: sitä, mitä kansallisilta tuomioistuimilta vaaditaan, on vaadittava myös unionin tuomioistuimilta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-126" href="#t-126">126</a>
</span>) Unionin tuomioistuimen varovainen suhtautuminen tehokkaan oikeussuojan periaatteen soveltamiseen tältä osin saattaisi antaa vaikutelman kaksoisstandardeista. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-127" href="#t-127">127</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">141.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ei tarvita kristallipalloa ennustamaan, että maailmassa 2.0 suurimmat riskit, joille unionin kansalaiset altistuvat, eivät ole (pelkästään tai pääasiassa) taloudellisia, vaan ne voivat hyvinkin koskea ihmisarvoon, sananvapauteen, yksityisyyteen ja henkilökohtaiseen terveyteen liittyviä oikeuksia ja vapauksia. Euroopan unioni voi myös joutua ratkaisemaan lukuisia haasteita suojellakseen ja edistääkseen arvojaan, kuten demokratiaa, solidaarisuutta, oikeusvaltioperiaatetta ja ympäristönsuojelua. Euroopan unionin tuomioistuimen tehtävä pysyy samana, mutta sen käsiteltäväksi saatettavat asiat ovat varmasti (vielä nykyistäkin enemmän) erilaisia kuin suurin osa niistä, joita sen oli käsiteltävä silloisen ETY:n tai EY:n perustamissopimusten nojalla. Tätä taustaa vasten on perusteltua, että tietyt tapaukset, jotka edellyttävät huolellista arviointia siitä, miten unioni on käyttänyt toimivaltaansa pyrkien tasapainoon kilpailevien tavoitteiden välillä, olisi käsiteltävä suoraan unionin tuomioistuimissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">142.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Julkisasiamies Jacobs selitti ratkaisuehdotuksessaan UPA yksityiskohtaisesti, miksi hän katsoi, että unionin tuomioistuimissa nostettu suora kanne soveltuu useista syistä paremmin kuin ennakkoratkaisupyyntö varmistamaan unionin toimien pätevyyden perusteellisen valvonnan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-128" href="#t-128">128</a>
</span>) Mielestäni nämä syyt – joita ei tarvitse käsitellä tässä – pätevät suurelta osin myös nykyään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">143.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi ehdotukseni lieventäisi julkisasiamies Wathelet’n korostamaa ongelmaa, jonka mukaan Lissabonin sopimuksella SEUT 263 artiklaan tehtyjen muutosten jälkeenkin voi olla tapauksia, joissa ei kansallisella tasolla ole mitään keinoa saattaa tällaisia asioita kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-129" href="#t-129">129</a>
</span>) Näissä tapauksissa dogma, jonka mukaan perussopimuksilla on luotu täydellinen oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa unionin toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-130" href="#t-130">130</a>
</span>) ei ole – oksymoroniaa käyttääkseni – absoluuttinen totuus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">144.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden puutteiden korjaaminen olisi myös erittäin tärkeää, jos unioni liittyisi Euroopan ihmisoikeussopimukseen, kuten SEU 6 artiklan 2 kohdassa edellytetään. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti todennut, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla, joka koskee oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, on määräys i) jossa vahvistetaan yksi demokraattisen yhteiskunnan perusperiaatteista, ii) jota ei voida tulkita suppeasti, iii) jolla ei taata ”teoreettisia tai näennäisiä” oikeuksia vaan ”käytännöllisiä ja tehokkaita” oikeuksia ja iv) jonka vaatimukset on täytettävä kaikissa tapauksissa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-131" href="#t-131">131</a>
</span>) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion Klimaseniorinnen (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-132" href="#t-132">132</a>
</span>) valossa ja ottaen huomioon perusoikeuskirjan 47 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan välinen vastaavuus tämän asian pohtiminen vaikuttaa erityisen ajankohtaiselta. Sen jälkeen, kun neuvottelut tarkistetusta sopimuksesta saatiin onnistuneesti päätökseen maaliskuussa 2023 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-133" href="#t-133">133</a>
</span>) ja kun unionin tuomioistuin antoi tuomion KS ja KD, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-134" href="#t-134">134</a>
</span>) jotkut tarkkailijat katsovat, että tie kohti liittymistä saattaa olla jälleen auki. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-135" href="#t-135">135</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">145.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitettyjen näkökohtien valossa siirryn nyt tarkastelemaan valittajien nyt käsiteltävässä asiassa esittämiä argumentteja.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valitusperusteen ensimmäinen osa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">146.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittajat väittävät valitusperusteensa ensimmäisessä osassa, joka koskee valituksenalaisen määräyksen 45–52 kohtaa, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti SEUT 263 artiklan neljättä kohtaa ja luonnehti virheellisesti tosiseikkoja katsoessaan, ettei riidanalainen asetus koskenut niitä erikseen ja että näin ollen niiden kumoamiskanne oli jätettävä tutkimatta. Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen arvioidessaan niiden todisteiden oikeudellista merkitystä, joihin ne olivat vedonneet unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja katsoessaan, että nämä todisteet eivät riitä osoittamaan, että toimi koskee niitä erikseen. Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei arvioinut kokonaisvaltaisesti niiden tilannetta, vaan se arvioi kutakin valittajien esittämää seikkaa erikseen. Tämä lähestymistapa on – valittajien mukaan – vastoin vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan on määritettävä joukko seikkoja tai joukko tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, joiden perusteella kantaja erottuu muista henkilöistä, joita asia koskee.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">147.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio katsoo, että valittajien valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteeton. Se väittää erityisesti, että se, että unionin yleinen tuomioistuin tutki valittajien esittämät väitteet järjestelmällisesti ja jäsennellysti, ei merkitse sitä, ettei se olisi ottanut huomioon todistusaineistoa kokonaisuudessaan. Komissio väittää, että valittajat esittivät ensimmäisessä oikeusasteessa suhteellisen rajallisen määrään argumentteja tukeakseen väitettään, jonka mukaan toimi koskee niitä erikseen. Ne väittivät lähinnä, että (i) ne muodostivat talouden toimijoiden suljetun ryhmän, joka oli yksilöitävissä ja tosiasiallisesti tiedossa delegoidun direktiivin antamisajankohtana direktiivin 2014/40 5 ja 19 artiklan nojalla tehtyjen ilmoitusten perusteella, ja että ii) delegoitu direktiivi on omiaan vaikuttamaan merkittävästi niiden markkina-asemaan. Komission mukaan näitä kahta argumenttia on käsitelty asianmukaisesti valituksenalaisessa määräyksessä. Lisäksi komissio väittää, että valittajat antavat virheellisesti ymmärtää, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että riidanalaisella toimella on sama vaikutus kaikkiin toimijoihin. Itse asiassa komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin totesi, että tällainen toimenpide vaikuttaa toimijoihin, joilla on kuumennettujen tupakkatuotteiden markkinointilupa, samalla tavoin kuin toimijoihin, joilla ei ole tällaista lupaa mutta jotka aikovat saattaa tällaisia tuotteita markkinoille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">148.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ranskan hallitus tukee komission esittämiä argumentteja. Se korostaa erityisesti sitä, että pelkästään se, että valittajat kuuluvat yksilöityyn toimijoiden ryhmään, ei sinänsä osoita, että riidanalainen toimi koskee niitä erikseen. Kyseessä on – Ranskan hallituksen mukaan – yleisesti sovellettava toimenpide, koska sitä sovelletaan kaikkiin toimijoihin, jotka osallistuvat kuumennettavien tupakkatuotteiden markkinointiin tai ovat siitä kiinnostuneita, riippumatta siitä, ovatko ne saaneet markkinointiluvan tai hakeneet sitä vai eivät.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian tarkastelu</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">149.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Katson, että valitusperusteen tämä osa on perusteltu, koska unionin yleinen tuomioistuin teki virheen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan tulkinnassa ja soveltamisessa. Esiteltyäni lyhyesti valituksenalaisen määräyksen merkitykselliset kohdat, selitän a) miksi siihen sisältyvät erikseen koskemisen edellytystä koskevat perustelut eivät ole vakuuttavia ja b) miksi unionin yleinen tuomioistuin olisi tullut tältä osin toisenlaiseen tulokseen, jos se olisi soveltanut Plaumann-oikeuskäytäntöä oikein.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">a) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalainen määräys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">150.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisen määräyksen 34–46 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin muistutti ensin Plaumann-oikeuskäytännön perusperiaatteista. Sen jälkeen se käsitteli lyhyesti direktiivissä 2014/40 säädetyn tupakkatuotteiden myyntiä unionin markkinoilla koskevan järjestelmän merkityksellisiä näkökohtia. Tässä yhteydessä se korosti, että ”valmistajat ja maahantuojat voivat saattaa markkinoille ainoastaan sellaisia tupakkatuotteita, jotka ovat mainitun direktiivin vaatimusten mukaisia ja joista on tehty direktiivissä säädetyt ilmoitukset, tai joille on tarvittaessa myönnetty lupajärjestelmän käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden säätämät luvat”. Tältä osin velvoitteista, jotka koskevat erityisesti uusien tupakkatuotteiden valmistajia ja tuojia, säädetään – kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi – direktiivin 2014/40 5 ja 19 artiklassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">151.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin tutki, oliko se, että valittajat olivat tehneet nämä ilmoitukset toimivaltaisille viranomaisille ja että lisäksi joillekin valittajille oli myönnetty markkinointilupa kuumennetuille tupakkatuotteille, joissa oli tunnusomaisia makuja (niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat ottaneet käyttöön lupajärjestelmän), sellainen seikka, joka riitti yksilöimään ne Plaumann-oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">152.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin vastasi tähän kysymykseen kieltävästi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">153.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseinen tuomioistuin katsoi ensinnäkin, että pelkästään se seikka, että toimijat, jotka olivat tehneet ilmoituksen ja joilla oli lupa, olivat yksilöitävissä riidanalaisen toimen antamishetkellä, ei riitä, jos kyseistä toimea sovellettiin yleisten ja abstraktien näkökohtien perusteella. Tältä osin unioin yleinen tuomioistuin totesi, ettei komissiolla ollut velvollisuutta ottaa niiden tilannetta erityisesti huomioon riidanalaista toimea antaessaan. Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi, ettei myöskään sitä, että riidanalainen toimi vaikuttaa tällä hetkellä vain pieneen määrään yrityksiä, voida jättää huomiotta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">154.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että vaikka ”riidanalaisesta toimesta seuraava ehdoton kielto markkinoida sellaisia kuumennettavia tupakkatuotteita, joissa on tunnusomaisia makuja, [johtaisi] väistämättä siihen, että joillakin kantajista olevat luvat kyseenalaistetaan”, tämän seikan ei kuitenkaan ”voida katsoa erottavan – – niiden haltijoiden asemaa”. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tämä johtui siitä, että kyseiset luvat eivät antaneet niiden haltijoille ”saavutettuja oikeuksia”. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että riidanalaisen toimen vaikutukset kohdistuivat kaikkiin nykyisiin ja tuleviin markkinatoimijoihin. Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi, että jäsenvaltioiden myöntämät luvat ”[annettiin] pelkästään tuotteiden vaatimustenmukaisuuden perusteella, ilman yksinoikeutta, eikä myöskään toimijoiden tekemistä ilmoituksista seuraa mitään yksinoikeutta”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">155.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin korosti, että direktiivissä 2014/40 säädetään, että erilaisilla delegoiduilla säädöksillä voidaan täsmentää tai muuttaa sen soveltamisalaan kuuluvien tupakkatuotteiden markkinoinnin edellytyksiä, mukaan lukien kyseisten vapautusten poistaminen. Tästä seuraa, että – kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi – ”joillekin kantajille myönnettyjä sellaisten kuumennettavien tupakkatuotteiden, joissa on tunnusomaisia makuja, markkinointilupia ei voida pitää ikuisina, kuten ei myöskään oikeutta markkinoida tällaisia tuotteita ilmoituksen perusteella”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">b) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisen määräyksen oikeudelliset virheet</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">156.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Aluksi voi olla hyödyllistä huomauttaa, että on kiistatonta, että riidanalainen toimenpide on lähtökohtaisesti yleisesti sovellettava toimi, koska se vaikuttaa useisiin yleisesti ja abstraktisti yksilöityihin markkinatoimijoihin (tupakkatuotteiden ja erityisesti kuumennettujen tupakkatuotteiden valmistajiin ja tuojiin). Yhtä kiistatonta on, ettei riidanalaisessa toimessa tai päätoimessa, jota riidanalaisella toimella muutetaan, eli direktiivissä 2014/40, nimenomaisesti viitata mihinkään tiettyyn toimijaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">157.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän perusteella pidän kohtuullisena sitä, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa määräyksessä, että jotta riidanalaisen toimen voitiin katsoa koskevan valittajia erikseen, niiden oli osoitettava, että ne täyttävät suljetun ryhmän kriteerin. Tätä varten unionin yleinen tuomioistuin tutki – mielestäni jälleen perustellusti – sitä, kuuluivatko valittajat toimen antamisajankohtana i) niiden henkilöiden joukkoon, joihin toimen voitiin katsoa vaikuttavan, ja ii) niiden toimijoiden rajoitettuun piiriin, jotka voitiin riittävästi erottaa muista henkilöistä, joihin toimi vaikuttaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">158.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tutkittuaan asianosaisten esittämät seikat unionin yleinen tuomioistuin tuli siihen tulokseen, että: (i) valittajat kuuluivat todellakin niiden henkilöiden joukkoon, joihin kyseisen toimen voitiin katsoa vaikuttavan mutta (ii) niitä ei voitu riittävästi erottaa kaikista muista talouden toimijoista, joita tämä toimi koski.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">159.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleisen tuomioistuimen tekemä ensimmäinen päätelmä on selvästi oikea, mutta jälkimmäinen on mielestäni monista syistä ongelmallinen. Tämä ei tarkoita sitä, etteivät tietyt unionin tuomioistuimen tuomiot tue unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksia. Minusta näyttää kuitenkin melko selvältä, että kun oikeuskäytäntöä tarkastellaan kokonaisuudessaan ja kun sitä sovelletaan realistisesti ja epämuodollisesti, näitä toteamuksia ei voida vahvistaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">160.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On totta, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi, että riidanalainen toimi vaikuttaa valittajiin siitä syystä, että ne ovat yrityksiä, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa (kuumennettujen tupakkatuotteiden valmistus ja/tai markkinointi), jota kaikki yritykset, jotka haluavat toimia kyseisillä markkinoilla, voivat harjoittaa sekä nyt että tulevaisuudessa. Näin ollen arvioinnin abstraktilla tasolla – toisin sanoen tarkastelemalla ainoastaan riidanalaisen toimen henkilöllistä soveltamisalaa – on totta, että riidanalaisen toimen vaikutus valittajien toimintaan ei ole erilainen kuin vaikutus nykyisiin ja tuleviin markkinatoimijoihin. Toimella lähinnä tehdään maustettujen tuotteiden myynti mahdottomaksi unionin markkinoilla ja velvoitetaan kaikki kyseisillä markkinoilla toimivat yritykset sisällyttämään pakkauksiin tietyt varoitukset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">161.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kun unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin ryhtyi tarkastelemaan valittajien todellista asemaa – tarkistaakseen, onko olemassa rajoitettu henkilöpiiri, johon toimi vaikuttaa – se teki sen tavalla, joka mielestäni oli sekä epätäydellinen että epätarkka. Mielestäni unionin yleinen tuomioistuin on i) arvioinut virheellisesti tiettyjen valittajien esittämien seikkojen merkitystä ja ii) jättänyt ottamatta huomioon muita seikkoja, joihin valittajat olivat vedonneet.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">162.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Minusta näyttää siltä, että – yleisellä tasolla – nyt käsiteltävä asia vastaa sitä, mitä pidän Plaumann-tuomion taustalla olevana logiikkana: sallitaan henkilöiden riitauttaa toimet, joiden osalta toimielin joko on (nimenomaisesti tai implisiittisesti) ottanut huomioon tai olisi pitänyt ottaa huomioon niiden erityisen aseman ennen toimen antamista. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-136" href="#t-136">136</a>
</span>) Tarkemmin sanottuna, kun valittajien oikeudellista ja tosiasiallista asemaa tarkastellaan suhteessa aiempaan oikeuskäytäntöön, ilmenee lukuisia yhteisiä piirteitä niiden tapausten kanssa, joissa unionin tuomioistuimet ovat katsoneet, että toimi koskee kantajia erikseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">163.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin nyt käsiteltävässä asiassa on vaikeaa kiistää sitä, että sovellettavan lainsäädännön mukaan komission oli riidanalaista toimea antaessaan otettava huomioon tietyn markkinatoimijoiden ryhmän tilanne: nimittäin niiden, jotka valmistavat ja markkinoivat uutta tupakkatuotetta, jonka osalta vapautukset lopetettiin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-137" href="#t-137">137</a>
</span>) Komission mukaan näiden toimijoiden yhteenlaskettu myynti ja niiden asiakkaiden ikä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-138" href="#t-138">138</a>
</span>) – joka on laskettu yritysten itsensä toimittamien tietojen perusteella – ovat olleet syynä vapautusten lopettamiseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">164.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kiistatonta, että komissio on käsiteltävässä asiassa ottanut huomioon muun muassa valittajien myynnin ja nuorten kuluttajien osuuden asiakaskunnasta ennen riidanalaisen toimen antamista. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-139" href="#t-139">139</a>
</span>) On kuitenkin kiistanalaista, onko se tehnyt näin asianmukaisesti, ja se on yksi valittajien ensimmäisessä oikeusasteessa esittämistä perusteista. Tämä on se seikka, joka on nyt käsiteltävässä asiassa yhteinen edellä 31 kohdassa mainittujen asioiden kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">165.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi tämä tapaus muistuttaa myös eräitä tapauksia, joissa unionin tuomioistuimet ovat – kuten edellä 32 kohdassa esitettiin – myöntäneet, että toimi koskee erikseen henkilöitä, jotka ovat osoittaneet, että riidanalainen toimi on vaikuttanut saavutettuun oikeuteen. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 47 kohdassa, ”ei ole epäilystäkään siitä, että riidanalaisesta toimesta seuraava ehdoton kielto markkinoida sellaisia kuumennettavia tupakkatuotteita, joissa on tunnusomaisia makuja, johtaa väistämättä siihen, että joillakin kantajista olevat [direktiivin 2014/40 19 artiklan 3 kohdassa sallitut jäsenvaltioiden viranomaisten myöntämät] luvat kyseenalaistetaan”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">166.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin en ole samaa mieltä unionin yleisen tuomioistuimen kanssa, joka katsoi, että tällaisten lupien hallussapidolla ei ole merkitystä sillä perusteella, että i) niitä ei vaadittu joissakin jäsenvaltioissa, ii) ne myönnettiin ilman yksinoikeutta ja iii) niitä ei voitu pitää ”ikuisina”, koska direktiivin 2014/40 säännösten nojalla komissio saattoi lopettaa kuumennetuille tupakkatuotteille myönnetyt vapautukset. Mielestäni mikään näistä seikoista ei ole vakuuttava.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">167.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkään en ymmärrä, miksi se, että tietyt jäsenvaltiot päättivät olla ottamatta käyttöön uusien tupakkatuotteiden markkinointia koskevaa ennakkolupajärjestelmää, on poissulkeva tekijä. Jaetun toimivallan alalla, jolla unionin lainsäätäjä on yhdenmukaistanut alaa vain osittain ja jättänyt jäsenvaltioille vapauden säännellä tiettyjä erityiskysymyksiä (asiaankuuluvissa unionin säännöksissä, tässä tapauksessa direktiivin 2014/40/EY 19 artiklassa, asetetuissa rajoissa), ei ole mitään syytä katsoa, että vain unionin viranomaisten myöntämiä ja/tai koko unionin aluetta koskevia oikeuksia olisi tarpeen erityisesti suojata unionin tasolla. Jos tietty unionin toimi loukkaa henkilön saavutettua oikeutta, kyseisen henkilön olisi voitava riitauttaa kyseinen toimi riippumatta oikeuden alkuperästä tai sen alueellisesta ulottuvuudesta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">168.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi sillä, ovatko riidanalaisella toimella väitetysti loukatut oikeudet yksinoikeuksia vai eivät, ei mielestäni ole merkitystä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kannalta. Kuten edellä 23–26 kohdassa selitettiin, Plaumann-oikeuskäytännön mukaan kantajan ei tarvitse olla ainoa henkilö, johon riidanalainen toimi vaikuttaa, eikä ainoa henkilö, johon toimi vaikuttaa erikseen. Riittää, että hän kuuluu niiden henkilöiden rajoitettuun piiriin, joihin toimi vaikuttaa. Se, että oikeudet ovat yksinoikeuksia, on aivan ilmeisesti seikka, jolla voi olla merkitystä arvioitaessa sitä, koskeeko toimi kantajaa erikseen (kuten esimerkiksi valituksenalaisessa määräyksessä mainitussa tuomiossa Infront (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-140" href="#t-140">140</a>
</span>)), mutta se ei varmastikaan ole välttämätön edellytys (kuten esimerkiksi valituksenalaisessa määräyksessä myös mainittu tuomio Stichting Woonpunt (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-141" href="#t-141">141</a>
</span>) osoittaa).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">169.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Myös vaatimus, jonka mukaan kyseinen oikeus on ikuinen, on käsitteellisesti hämmentävä. Minun tuskin tarvitsee tältä osin huomauttaa, että kansalliset ja unionin lainsäätäjät voivat aina tietyissä rajoissa antaa toimia, joilla muutetaan niiden oikeuksien kestoa, laajuutta tai luonnetta, joita henkilöillä on voimassa olevan lainsäädännön nojalla. Näin ollen oletan, että unionin yleinen tuomioistuin halusi valituksenalaisen määräyksen kyseisellä kohdalla korostaa sitä, että valittajat olivat (tai heidän olisi pitänyt olla) tietoisia siitä, että kuumennetuille tupakkatuotteille myönnetyt poikkeukset voitiin direktiivin 2014/40 säännösten mukaisesti lopettaa, kun tietyt edellytykset täyttyivät. Valittajat ovat kuitenkin unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa väittäneet, että (i) kyseisen direktiivin säännöksiä, joissa sallitaan vapautusten lopettaminen, ei voitu soveltaa uusiin tupakkatuotteisiin, ja (ii) että direktiivissä säädetyt lopettamisen edellytykset eivät missään tapauksessa täyttyneet nyt käsiteltävässä tapauksessa. Mielestäni valittajilla pitäisi olla oikeus saattaa nämä väitteet unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi. Näiden väitteiden liitännäinen ja välillinen arviointi, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki ohimennen (valituksenalaisen määräyksen 50 kohdassa) lausuessaan kanteen tutkittavaksi ottamisesta, ei varmastikaan vastaa valittajien oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">170.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävä asia on itse asiassa jossain määrin samankaltainen kuin asia, joka johti tuomioon Belgia ja Forum 187 v. komissio, jossa unionin tuomioistuin katsoi, että toimi koski SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla erikseen useita yrityksiä, joilla oli lupa, jota ei enää voitu uusia riidanalaisen unionin toimen seurauksena. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-142" href="#t-142">142</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">171.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi nyt käsiteltävä asia on hyvin samankaltainen kuin edellä 33 ja 34 kohdassa mainitut asiat, joissa katsottiin, että toimi koskee erikseen henkilöitä, joilla oli ratkaiseva rooli riidanalaisen toimen antamiseen johtaneessa menettelyssä. Valittajien asema vastaa mielestäni erityisesti niiden yritysten asemaa, joiden tietoja käytettiin ratkaisevien parametrien laskemiseen polkumyynnin vastaisissa menettelyissä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-143" href="#t-143">143</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">172.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin jätti tämän seikan huomiotta, vaikka toinen valittajien esittämistä kahdesta kumoamisperusteesta koski juuri sitä, miten komissio käytti valittajien toimittamia tietoja. Koska BAT-konserni on toinen kahdesta johtavasta kuumennettavien tupakkatuotteiden valmistajasta ja myyjästä unionin markkinoilla, sen toimittamille tiedoille annettiin selvästi hyvin merkittävä painoarvo komission laskelmissa sen määrittämiseksi, olivatko olosuhteet muuttuneet merkittävästi direktiivissä 2014/40 tarkoitetulla tavalla. Valittajilla pitäisi näin ollen olla oikeus saattaa nämä laskelmat unionin tuomioistuinten tarkistettavaksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">173.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Neljänneksi riidanalainen toimi ei ole unionin lainsäätäjän toimi, jossa se käyttää poliittista päätösvaltaansa säännelläkseen yleisesti ja abstraktisti tiettyä taloudellista toimintaa. Riidanalainen toimi on nimittäin sääntelytoimi, jonka komissio on antanut unionin lainsäätäjän sille delegoiman toimivallan perusteella muussa kuin lainsäätämisjärjestystä noudattavassa menettelyssä ja jonka taustalla on ollut hyvin erityinen tilanne (kuumennettujen tupakkatuotteiden myynnin kasvu). Siitä huolimatta, että riidanalainen toimi on luonteeltaan lainsäädännön kaltainen, se on sisällöltään selvästi jonkinlainen päätös (kuten hallinnollinen päätös). Näin ollen nyt käsiteltävä asia kuuluu mielestäni selvästi edellä 35 ja 36 kohdassa mainitun oikeuskäytännön piiriin, joka koskee tilanteita, joissa unionin tuomioistuimet ovat hyväksyneet sen, että henkilöillä, joiden markkina-asemaan riitautetut toimet vaikuttivat vakavasti, on asiavaltuus riitauttaa ne.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">174.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittajien väite, jonka mukaan riidanalainen toimi vaikutti vakavasti niiden markkina-asemaan, on ainakin ensi näkemältä perusteltu, kun otetaan huomioon niiden maustettujen kuumennettujen tupakkatuotteiden myynnin suuruus unionin markkinoilla. Menen kuitenkin vielä pidemmälle ja totean, että myös tästä näkökulmasta katsottuna niihin kohdistui melko erityinen vaikutus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">175.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäisessä oikeusasteessa valittajat olivat ilmoittaneet (ja esittäneet asianmukaiset todisteet) kuumennettaviin tupakkatuotteisiin viime vuosina tehtyjen investointien suuruuden. Unionin yleinen tuomioistuin jätti kuitenkin – mielestäni virheellisesti – tämän seikan kokonaan huomiotta. Itse asiassa on kiistatonta, että valittajat kuuluvat niihin (hyvin harvoihin) yrityksiin, jotka ovat saattaneet unionin markkinoille uuden tupakkatuotteen. Tätä varten niiden oli tehtävä merkittäviä investointeja muun muassa uuden teknologian kehittämiseksi, uusien jakelukanavien luomiseksi ja tuotteen tunnetuksi ja houkuttelevaksi tekemiseksi asiakkaille. Ei olisi väärin sanoa, että riidanalainen toimi otettiin käyttöön – kuten edellä 98 kohdassa totesin – juuri siitä syystä, että valittajat onnistuivat uuden tuotteen markkinoillesaattamisessa varsin hyvin ja että tämän seurauksena kyseisen tuotteen myynti kasvoi voimakkaasti suhteellisen lyhyessä ajassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">176.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tätä taustaa vasten on taloudellisesti järjetöntä katsoa, että yritykset, jotka ovat äskettäin tulleet tai tulevat tulevaisuudessa unionin kuumennettujen tupakkatuotteiden markkinoille – mahdollisesti hyödyntäen valittajien kaltaisten yritysten tekemiä investointeja – ovat valittajien tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">177.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyt seikat osoittavat, että Plaumann-oikeuskäytännön valossa on olemassa neljä erillistä syytä, joiden vuoksi riidanalaisen toimen olisi pitänyt katsoa koskevan valittajia erikseen. On täysin mahdollista, että jokainen näistä syistä voisi riittää tähän. Tämä pätee varsinkin, jos näitä syitä tarkastellaan yhdessä, mitä unionin tuomioistuimet ovat johdonmukaisesti tehneet, kuten valittajat korostavat. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-144" href="#t-144">144</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">178.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Katson näin ollen, että valittajien valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteltu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">C </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valitusperusteen toinen osa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">179.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittajien valitusperusteen toisessa osassa riitautetaan valituksenalaisen määräyksen 54 ja 55 kohta, joissa unionin yleinen tuomioistuin vastaa valittajien väitteeseen, jonka mukaan toimen olisi katsottava koskevan valittajia erikseen sen kriteerin perusteella, joka koskee huomattavaa vaikutusta markkina-asemaan. Valittajat korostavat, että: (i) unionin kuumennettujen tupakkatuotteiden markkinoilla on vain kaksi merkittävää toimijaa, jotka myyvät käytännössä kaikki Euroopan unionissa ostetut kuumennetut tupakkatuotteet (yli 99 prosenttia), ja ii) BAT-konsernin kuumennettujen tupakkatuotteiden valikoima Euroopan unionissa painottuu voimakkaasti maustettuihin tuotteisiin (n. 70 prosenttia sen myynnistä).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">180.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio ja Ranskan hallitus katsovat, että nämä argumentit eivät tue riittävästi toteamusta, jonka mukaan toimi koskee valittajia erikseen. Riidanalaisen toimen vaikutus valittajien markkina-asemaan, vaikka se olisikin huomattava, ei itsessään oikeuta tällaista toteamusta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian arviointi</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">181.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska olen todennut, että valittajien valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteltu, ei selvästikään ole tarpeen käsitellä tämän valitusperusteen toista osaa. Joka tapauksessa on selvää, että edellä 35, 36 ja 173–176 kohdassa esitetyistä syistä valittajien valitusperusteen toinen osa on mielestäni myös perusteltu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">182.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos unionin tuomioistuin ei kuitenkaan yhdy arviointiini valitusperusteen ensimmäisestä osasta, se merkitsisi, että valitusperusteen toinen osa olisi myös hylättävä perusteettomana. Tällaisessa tapauksessa minun on näin ollen oltava komission ja Ranskan hallituksen kanssa samaa mieltä siitä, että pelkkä se seikka, että riidanalainen toimi vaikuttaa erityisen vakavasti valittajien taloudelliseen toimintaan – koska niillä on merkittävä markkinaosuus unionin markkinoilla ja/tai koska kyseiset tuotteet ovat tärkeitä niiden tuotevalikoiman tuotteiden joukossa – ei sellaisenaan ole seikka, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että toimi koskee niitä erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-145" href="#t-145">145</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">VI </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Arvioinnin seuraukset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">183.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska kantajien valitusperuste on perusteltu, valituksenalainen määräys olisi kumottava.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">184.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun kumottuaan palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi tai itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">185.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävässä asiassa katson, että unionin tuomioistuin voi ratkaista lopullisesti sen, voidaanko valittajien unionin yleisessä tuomioistuimessa nostama kumoamiskanne ottaa tutkittavaksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">186.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisen määräyksen 18–33 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen siltä osin kuin komissio oli väittänyt, että riidanalainen toimi ei koske kantajia suoraan. Määräyksen tästä osasta ei ole valitettu, joten se on lopullinen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">187.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska riidanalaisen toimen on katsottava koskevan kantajia erikseen ja suoraan, tästä seuraa, että niiden ensimmäisessä oikeusasteessa nostama kanne on otettava tutkittavaksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">188.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kanne ei sitä vastoin ole ratkaisukelpoinen asiakysymyksen osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">189.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa valittajat esittivät kaksi kanneperustetta riidanalaista toimea vastaan. Näiden kanneperusteiden arvioiminen edellyttäisi kaikkien menettelyn asianosaisten esittämien väitteiden yksityiskohtaista oikeudellista ja tosiseikkoihin perustuvaa arviointia, jossa otetaan huomioon niiden esittämät todisteet. Koska valituksenalaisessa määräyksessä ei ole tehty tällaista arviointia, ei ole asianmukaista, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian lopullisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">190.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen ja oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">VII </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ratkaisuehdotus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">191.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">kumoaa 20.9.2023 annetun määräyksen, Nicoventures Trading ym. v. komissio (T‑706/22, EU:T:2023:579);</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">toteaa, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen asiakysymyksen ratkaisemista varten ja</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">määrää, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">1</a>
</span>) Alkuperäinen kieli: englanti.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-2" href="#c-2">2</a>
</span>) Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1915. Suomenkielinen käännös teoksesta Franz Kafka, Kootut kertomukset, Hannu-Pekka Lappalainen (toim.).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-3" href="#c-3">3</a>
</span>) Tuomio 15.7.1963, Plaumann v. komissio (25/62, EU:C:1963:17, s. 107; jäljempänä tuomio Plaumann).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-4" href="#c-4">4</a>
</span>) T‑706/22, EU:T:2023:579; jäljempänä valituksenalainen määräys.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-5" href="#c-5">5</a>
</span>) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen kuumennettavi[a] tupakkatuotteita koskevien vapautusten lopettamisesta 29.6.2022 annettu delegoitu direktiivi (EUVL 2022, L 283, s. 4; jäljempänä riidanalainen toimi).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-6" href="#c-6">6</a>
</span>) Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta 3.4.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2014, L 127, s. 1).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-7" href="#c-7">7</a>
</span>) Viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä ks. esim. tuomio 12.7.2022, Nord Stream 2 v. parlamentti ja neuvosto (C‑348/20 P, EU:C:2022:548, 156 kohta; jäljempänä tuomio Nord Stream 2) ja tuomio 4.10.2024, komissio v. neuvosto ja neuvosto v. Front Polisario (C‑779/21 P ja C‑799/21 P, EU:C:2024:835, 107 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-8" href="#c-8">8</a>
</span>) Ks. tuomio 18.5.1994, Codorniu v. neuvosto (C‑309/89, EU:C:1994:197, 22 kohta; jäljempänä tuomio Codorniu).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-9" href="#c-9">9</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-10" href="#c-10">10</a>
</span>) Ks. esim. tuomio Codorniu, 19 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-11" href="#c-11">11</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 23.4.2013, Gbagbo ym. v. neuvosto (C‑478/11 P–C‑482/11 P, EU:C:2013:258, 56 kohta). Ks. myös tuomio 29.10.1980, Roquette Frères v. neuvosto (138/79, EU:C:1980:249, 15 ja 16 kohta) ja tuomio 17.4.2008, Flaherty ym. v. komissio (C‑373/06 P, C‑379/06 P ja C‑382/06 P, EU:C:2008:230, 26, 27 ja 41 kohta; jäljempänä tuomio Flaherty).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-12" href="#c-12">12</a>
</span>) Ks. muun muassa tuomio 13.3.2008, komissio v. Infront WM (C‑125/06 P, EU:C:2008:159, 71 kohta) (jäljempänä tuomio Infront) ja tuomio 27.2.2014, Stichting Woonpunt ym. v. komissio (C‑132/12 P, EU:C:2014:100, 59 kohta) (jäljempänä tuomio Stichting Woonpunt).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-13" href="#c-13">13</a>
</span>) Vastaavasti Hartley, T.C., The Foundations of European Union Law, 8. painos., Oxford University Press, 2014, s. 373 ja Gratsias, D., ”Άμεση δικαστική suoja των ιδιωτών κατά το άρθρο 263 ΣΛΕΕ: Μερικές σκέψεις”, teoksessa Το Δικαστήριο της ΕΕ- Εγγυητής της εύρυθμης λειτουργίας της Ευρωπαϊκής Ένωσης και των δικαιωμάτων των πολιτών, Sakkoulas, 2016, s. 19–44.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-14" href="#c-14">14</a>
</span>) Täydellisyyden vuoksi lisäisin vielä, että jonkin aikaa tuomioistuin sovelsi suljetun ryhmän kriteeriä rinnakkain toisen (vaihtoehtoisen) kriteerin kanssa, jota kutsutaan usein abstraktin terminologian kriteeriksi. Tämä kriteeri muodostui lähinnä sen tarkistamisesta, oliko riidanalainen toimi todellinen päätös eikä yleisesti sovellettava toimi (ks. esim. tuomio 5.5.1977, Koninklijke Scholten Honig v. neuvosto ja komissio, 101/76, EU:C:1977:70, 7 ja 8 kohta ja tuomio 17.6.1980, Calpak ja Società Emiliana Lavorazione Frutta v. komissio,789/79 ja 790/79, EU:C:1980:159, 7 ja 8 kohta). Tämä vaihtoehtoinen kriteeri perustui tuolloin voimassa olleen EY 173 artiklan sanamuotoon, jossa viitattiin ”päätökseen, joka, siitä huolimatta, että se on annettu asetuksena tai toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee [kantajaa] suoraan ja erikseen” (kursivointi tässä). Tästä kriteeristä luovuttiin 1980-luvun lopun jälkeen, koska se oli vastoin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan (nykyisen) SEUT 263 artiklan mukaan olennaista on toimen sisältö eikä sen muoto. Joka tapauksessa tällainen lähestymistapa olisi nyt ristiriidassa SEUT 263 artiklan uuden sanamuodon kanssa sen jälkeen, kun Lissabonin sopimuksella on korvattu termi ”päätös” termillä ”säädös”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-15" href="#c-15">15</a>
</span>) Ks. muun muassa tuomio Nord Stream 2, 157 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-16" href="#c-16">16</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 17.1.1985, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio (11/82, EU:C:1985:18, 20 ja 21 kohta; jäljempänä tuomio Piraiki-Patraiki).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-17" href="#c-17">17</a>
</span>) Tämä oli selvää jo alusta alkaen: ks. esim. Bebr, G., Judicial Control of the European Communities, Stevens &amp; Sons, 1962, s. 69–76.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-18" href="#c-18">18</a>
</span>) Terminologiani on pitkälti saanut vaikutteita W.N. Hohfeldin teoksista. Ks. kyseiseltä kirjoittajalta esim. ”Some Fundamental Legal Conceptions as Applied in Judicial Reasoning”, Yale Law Journal, osa 23, 1913, s. 16–59 ja s. 30.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-19" href="#c-19">19</a>
</span>) Vaikka unionin oikeudessa ei säädetäkään mistään erityisestä oikeudesta tältä osin, vääristymättömän kilpailun järjestelmä on sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta olennaisen tärkeä (ks. SEU 3 artikla ja sisämarkkinoista ja kilpailusta tehty pöytäkirja (N:o 27)), ja sitä voidaan pitää myös (Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä perusoikeuskirja, 16 artiklassa vahvistetun) elinkeinovapauden välittömänä seurauksena. Ks. kuitenkin tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 43 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-20" href="#c-20">20</a>
</span>) Ks. muun muassa tuomio 26.6.1990, Sofrimport v. komissio (C‑152/88, EU:C:1990:259, 11 kohta); tuomio Piraiki-Patraiki, 15–19 kohta ja tuomio 11.2.1999, Antillean Rice Mills ym. v. komissio (C‑390/95 P, EU:C:1999:66, 25–30 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-21" href="#c-21">21</a>
</span>) Ks. esim. tuomio Codorniu, 21 kohta, tuomio Infront, 72 kohta ja tuomio Stichting Woonpunt, 61 ja 62 kohta. Kirjallisuudessa tätä näkökohtaa korostavat Craig, P. ja De Burca, G., EU Law: Text, Cases, and Materials, 4. painos., Oxford University Press, 2008, s. 513.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-22" href="#c-22">22</a>
</span>) Tämä ei tarkoita sitä, että kantajan asema olisi aiemmin täysin kiteytynyt. Ks. esim. tuomio 27.11.1984, Agricola commerciale olio ym. v. komissio (232/81, EU:C:1984:358, 10 ja 11 kohta) ja tuomio Flaherty, 40 ja 41 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-23" href="#c-23">23</a>
</span>) Ks. esim. tuomio 19.5.1993, Cook v. komissio (C‑198/91, EU:C:1993:197, 23–26 kohta) ja tuomio 24.5.2011, komissio v. Kronoply ja Kronotex (C‑83/09 P, EU:C:2011:341, 45–48 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-24" href="#c-24">24</a>
</span>) Ks. tuomio 25.10.1977, Metro SB-Großmärkte v. komissio (26/76, EU:C:1977:167, 13 kohta); tuomio 20.3.1985, Timex v. neuvosto ja komissio (264/82, EU:C:1985:119, 13–16 kohta); tuomio 28.1.1986, Cofaz ym. v. komissio (169/84, EU:C:1986:42, 24 ja 25 kohta); tuomio 3.4.2003, BaByliss v. komissio (T‑114/02, EU:T:2003:100, 92–95 kohta) ja tuomio 11.7.2007, Alrosa v. komissio (T‑170/06, EU:T:2007:220, 40 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-25" href="#c-25">25</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 16.5.1991, Extramet Industrie v. neuvosto (C‑358/89, EU:C:1991:214); tuomio 3.4.2003, BaByliss v. komissio (T‑114/02, EU:T:2003:100, 87–117 kohta); tuomio 22.12.2008, British Aggregates v. komissio (C‑487/06 P, EU:C:2008:757, 46–57 kohta) ja tuomio 20.1.2022, Deutsche Lufthansa v. komissio (C‑594/19 P, EU:C:2022:40, 74–76 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-26" href="#c-26">26</a>
</span>) Ks. esim. tuomio 6.11.1990, Weddel v. komissio (C‑354/87, EU:C:1990:371, 20–23 kohta). Hartley, T.C. viittasi tältä osin ”lainkäyttötoimien kaltaisiin toimiin” (vastakohtana ”puhtaasti politiikkaan ja harkintaan perustuville toimille”). Ks. edellä alaviite 13, s. 371.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-27" href="#c-27">27</a>
</span>) Näin oli mm. niiden polkumyyntitullien osalta, jotka otettiin käyttöön neuvoston asetuksilla ennen tiettyjen yhteiseen kauppapolitiikkaan liittyvien asetusten muuttamisesta tiettyjen toimenpiteiden hyväksymismenettelyjen osalta 15.1.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 37/2014 (EUVL 2014, L 18, s. 1) antamista. Ks. mm. tuomio 21.2.1984, Allied Corporation ym. v. komissio (239/82 ja 275/82, EU:C:1984:68, 11 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-28" href="#c-28">28</a>
</span>) Ks. esim. tuomio 30.6.1988, CIDA ym. v. neuvosto (297/86, EU:C:1988:351, 13 kohta); tuomio 24.3.1994, Air France v. komissio (T‑3/93, EU:T:1994:36, 82 kohta) ja tuomio 14.7.2022, Italia ja Comune di Milano v. neuvosto ja parlamentti (Euroopan lääkeviraston kotipaikka) (C‑106/19 ja C‑232/19, EU:C:2022:568, 69–72 ja 76 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-29" href="#c-29">29</a>
</span>) Ks. julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus asiassa Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto (C‑583/11 P, EU:C:2013:21, 1 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-30" href="#c-30">30</a>
</span>) Ks. mm. Barav, A., ”Direct and Individual Concern: An Almost Insurmountable Barrier to the Admissibility of Individual Appeal to the EEC Court”, Common Market Law Review, 1974, s. 191; Enchelmaier S., ”No-One Slips Through the Net? Latest Developments, and Non-Developments, in the European Court of Justice’s Jurisprudence on Art. 230(4) EC”, Yearbook of European Law, 2005, s. 173; em. Craig, P. ja De Burca, G., alaviite 21, s. 512 ja Kombos, C.C., ”The Recent Case Law on Locus Standi of Private Applicants under Art. 230 (4) EC: A Missed Opportunity or A Velvet Revolution?”, European Integration online Papers, nro 17, 2005.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-31" href="#c-31">31</a>
</span>) Ks. esim. tuomio 29.1.1985, Münchener Import-Weinkellerei Binderer v. komissio (147/83, EU:C:1985:26, 10 ja 13 kohta); tuomio 11.9.2002, Pfizer Animal Health v. neuvosto (T‑13/99, EU:C:2002:209, 89 kohta) ja tuomio 1.4.2004, komissio v. Jégo-Quéré (C‑263/02 P, EU:C:2004:210, 46 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-32" href="#c-32">32</a>
</span>) Ks. esim. määräys 30.4.2003, VVG International ym. v. komissio (T‑155/02, EU:T:2003:125, 43 ja 44 kohta) ja määräys 13.11.2008, Lemaître Sécurité v. komissio (T‑301/06, EU:T:2008:495, 24 kohta; jäljempänä määräys Lemaître).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-33" href="#c-33">33</a>
</span>) Ks. määräys Lemaître, 25 kohta; määräys 5.5.2009, WWF-UK v. neuvosto (C‑355/08 P, EU:C:2009:286, 44 ja 45 kohta) ja tuomio 28.2.2002, BSC Footwear Supplies ym. v. neuvosto (T‑598/97, EU:T:2002:52, 61 kohta) .</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-34" href="#c-34">34</a>
</span>) Ks. määräys 18.12.1997, komissio v. Sveriges Betodlares ja Henrikson (C‑409/96 P, EU:C:1997:635, 37 kohta) ja tuomio 10.12.2002, komissio v. Camar ja Tico (C‑312/00 P, EU:C:2002:736, 77 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-35" href="#c-35">35</a>
</span>) Ks. tuomio 29.6.1993, Gibraltar v. neuvosto (C‑298/89, EU:C:1993:267, 18 kohta) ja määräys 15.9.1998, Michaïlidis ym. v. komissio (T‑100/94, EU:T:1998:197, 60 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-36" href="#c-36">36</a>
</span>) Ks. tuomio 22.11.2001, Nederlandse Antillen v. neuvosto (C‑452/98, EU:C:2001:623, 70–75 kohta; jäljempänä tuomio Nederlandse Antillen) ja tuomio 10.4.2003, komissio v. Nederlandse Antillen (C‑142/00 P, EU:C:2003:217, 70–75 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-37" href="#c-37">37</a>
</span>) Ks. esim. Gormley, L.W., ”Judicial review in EC and EU law - Some architectural malfunctions and design improvements?”, Cambridge Yearbook of European Legal Studies, 2001, s. 174 ja Winter, G., ”Plaumann withering: standing before the EU General Court underway from distinctive to substantial concern”, European Journal of Legal Studies, 2023, s. 85.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-38" href="#c-38">38</a>
</span>) Tuomio 25.3.2021, Carvalho ym. v. parlamentti ja neuvosto (C‑565/19 P, EU:C:2021:252; jäljempänä tuomio Carvalho).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-39" href="#c-39">39</a>
</span>) Ks. esim. Krämer, L., ”The environment before the European Court of Justice”, teoksessa Voigt, C. (toim.), International Judicial Practice on the Environment, Cambridge University Press, 2019, s. 25 ja Arnull, A., ”Private applicants and the action for annulment since Codorniu”, Common Market Law Review, 2001, s. 8 ja 9.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-40" href="#c-40">40</a>
</span>) Ratkaisuehdotus Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto (C‑50/00 P, EU:C:2002:197, 33–103 kohta) (jäljempänä ratkaisuehdotus UPA). Palaan myöhemmin tässä ratkaisuehdotuksessa joihinkin julkisasiamies Jacobsin esittämiin argumentteihin.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-41" href="#c-41">41</a>
</span>) Tuomio 3.5.2002, Jégo-Quéré v. komissio (T‑177/01, EU:T:2002:112, 27–51 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-42" href="#c-42">42</a>
</span>) Tuomio 25.7.2002, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto (C‑50/00 P, EU:C:2002:462, 34–75 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-43" href="#c-43">43</a>
</span>) Ks. esim. Arnull, A:n ehdottama kriteeri ”act adversely affecting an applicant’s interests” (”kantajan etujen vastainen toimi”) (”Challenging Community Acts – An Introduction”, teoksessa Micklitz, H.W. ja Reich, N. (toim.), Public Interest Litigation Before European Courts, Nomos, 1996, s. 51) ja Winter, G:n edottama kriteeri ”personal and severe concern” (”koskee henkilökohtaisesti ja vakavasti”) (edellä alaviite 37, s. 105 ja sitä seuraavat sivut).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-44" href="#c-44">44</a>
</span>) Ks. esimerkkejä mm. teoksessa Kombos, C., ”Locus standi of representative groups in the shadow of Plaumann: Limitations and possible solutions”, Acta Juridica Hungarica, osa 47, nro 4, 2006, s. 375 ja Winter, G., edellä alaviite 37, s. 95 ja 107.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-45" href="#c-45">45</a>
</span>) Kuten esitän jäljempänä 60–64 kohdassa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-46" href="#c-46">46</a>
</span>) Tuomio 3.5.2002, Jégo-Quéré v. komissio (T‑177/01, EU:T:2002:112, 51 kohta) (kursivointi tässä).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-47" href="#c-47">47</a>
</span>) Voi kuitenkin olla poikkeuksellisia olosuhteita, joissa toimi voi koskea erikseen suhteellisen suurta määrää henkilöitä, joihin toimi vaikuttaa. Danielssonin tapaus on tästä tyypillinen esimerkkitapaus. Asia koski kolmen Ranskan Polynesian kansalaisen tekemää välitoimihakemusta, jossa riitautettiin Euratomin perustamissopimuksen määräysten mukaisesti tehdyn sellaisen komission päätöksen laillisuus, jossa ei lähtökohtaisesti vastustettu Ranskan viranomaisten ydinkokeita Mururoan ja Fangataufan atolleilla Ranskan Polynesiassa. Silloisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti totesi kuitenkin, että hakemus ei selvästikään täyttänyt tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, koska se ei koskenut kyseisiä hakijoita erikseen. Hän katsoi, että ”vaikka hakijat saattavat mahdollisesti kärsiä henkilökohtaista vahinkoa, joka liittyy kyseisten ydinkokeiden ympäristölle tai väestön terveydelle aiheuttamiin tuhoisiksi väitettyihin seurauksiin, tämä seikka ei yksin riitä yksilöimään heitä – – koska heidän mainitsemansa vahinko voi vaikuttaa erotuksetta kaikkiin kyseisellä alueella asuviin henkilöihin”. Hän jatkoi toteamalla, että hakijat eivät olleet esittäneet minkäänlaista seikkaa sen osoittamiseksi, että riidanalainen päätös koskisi ensi näkemältä heitä jostain erityisestä syystä. Ks. määräys 22.12.1995, Danielsson ym. v. komissio (T‑219/95 R, EU:T:1995:219, 71 ja 72 kohta). </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-48" href="#c-48">48</a>
</span>) Kursivointi tässä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-49" href="#c-49">49</a>
</span>) Ks. julkisasiamies Lagrangen ratkaisuehdotus Assider v. korkea viranomainen (3/54, EU:C:1954:6, s. 171).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-50" href="#c-50">50</a>
</span>) Ks. erityisesti tuomio 11.2.1955, Assider v. korkea viranomainen (3/54, EU:C:1955:2, s. 69) ja tuomio 29.11.1956, Fédération charbonnière de Belgique v. korkea viranomainen (8/55, EU:C:1956:11, s. 257 ja 258).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-51" href="#c-51">51</a>
</span>) Ks. tuomio 14.12.1962, Confédération nationale des producteurs de fruits and légumes ym. v. neuvosto (16/62 ja 17/62, EU:C:1962:47, s. 478) ja tarkemmin julkisasiamies Lagrangen ratkaisuehdotus samoissa yhdistetyissä asioissa (EU:C:1962:40, s. 482 ja 483).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-52" href="#c-52">52</a>
</span>) Ks. muun muassa Catalano, N., ”La protezione giurisdizionale nel sistema del trattato C.E.E. nei confronti degli atti non normativi”, Foro Italiano, 1965, osa V, col 77. Ks. myös viittaukset muihin aikalaisasiakirjoihin, Boerger-De Smedt, A., ”La Cour de Justice dans les négociations du traité de Paris instituant la CECA”, Journal of European Integration History, 2008, s. 7 ja Arena, A., ”The Community system of judicial protection: A tale of two legal revolutions”, Yearbook of European Law, 2025, s. 13–20.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-53" href="#c-53">53</a>
</span>) Ks. Eurooppa-valmistelukunta, yhteisöjen tuomioistuimen toimintaa käsittelevän pohdintaryhmän loppuraportti, CONV 636/03, 17–27 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-54" href="#c-54">54</a>
</span>) Ks. Eurooppa-valmistelukunta, puheenjohtajisto, unionin tuomioistuinta ja unionin yleisen oikeusasteen tuomioistuinta koskevat artiklat, CONV 734/03, s. 17–21.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-55" href="#c-55">55</a>
</span>) Tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto (C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 69–71 kohta). Kursivointi tässä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-56" href="#c-56">56</a>
</span>) Kuten julkisasiamies Cosmas totesi ratkaisuehdotuksessaan Greenpeace Council ym. v. komissio (C‑321/95 P, EU:C:1997:421, 53 kohta), ”[unionin] oikeusjärjestyksessä ei tunneta käsitettä actio popularis”. Lisäisin vielä, että tämä on kannemuoto, jota ei tunneta useimpien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä. Ks. esim. Eliantonio, M. ym., ”Standing up for your right(s) in Europe – A comparative study on legal standing (Locus Standi) before the EU and Member States’ courts”, Euroopan parlamentti, tutkimus, 2012, s. 60.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-57" href="#c-57">57</a>
</span>) Etuoikeutettujen kantajien ja muiden kuin etuoikeutettujen kantajien välinen erottelu on selvästi ristiriidassa tämän ajatuksen kanssa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ei edellytetä tällaista menettelyä. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, ”6 artiklassa ei taata oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, jolla on toimivalta mitätöidä tai kumota lainsäätäjän antama laki” (tuomio 24.9.2002, Posti ja Rahko v. Suomi, CE:ECHR:2002:0924JUD002782495, 52 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-58" href="#c-58">58</a>
</span>) Ks. jälleen yhteisöjen tuomioistuimen toimintaa käsittelevän pohdintaryhmän loppuraportti (edellä alaviite 53), 19 kohta. Ks. myös tuomio Carvalho, 47 ja 49 kohta ja tuomio 10.9.2024, KS ym. v. neuvosto ym. (C‑29/22 P ja C‑44/22 P, EU:C:2024:725, 73 kohta; jäljempänä tuomio KS ja KD) sekä määräys 14.1.2021, Sabo ym. v. parlamentti ja neuvosto (C‑297/20 P, EU:C:2021:24, 29 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-59" href="#c-59">59</a>
</span>) Ks. erityisesti 18.12.2014 annettu lausunto 2/13 (Euroopan unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen) (EU:C:2014:2454, 157 ja 158 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-60" href="#c-60">60</a>
</span>) Ks. ratkaisuehdotukseni komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (Supreme Courtin tuomio) (C‑516/22, EU:C:2023:857, 76 kohta) viittauksineen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-61" href="#c-61">61</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 22.11.2022, komissio v. neuvosto (Liittyminen Geneven asiakirjaan) (C‑24/20, EU:C:2022:911, 83 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-62" href="#c-62">62</a>
</span>) Ks. tästä Eliantonio, M. ja Lees, E. (toim.), The Legitimacy of EU Environmental Governance and the Role of the European Courts, Oxford University Press, 2025, erityisesti 7 luku.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-63" href="#c-63">63</a>
</span>) Lausunto 1/09, 8.3.2011 (Sopimus yhdistetyn patenttioikeudenkäyntijärjestelmän perustamisesta) (EU:C:2011:123, 66 ja 69 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-64" href="#c-64">64</a>
</span>) SEUT 277 artiklassa määrätään ”lainvastaisuusväitteestä”, joka mahdollistaa unionin toimien laillisuuden liitännäisen valvonnan. Sen mukaan kuka tahansa asianosainen voi riidassa, joka koskee yleisesti sovellettavaa toimea, vedota perussopimuksessa määrättyihin pätemättömyysperusteisiin ja vaatia, että kyseistä toimea ei sovelleta myös sen määräajan päättymisen jälkeen, jonka kuluessa toimi on voitu riitauttaa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-65" href="#c-65">65</a>
</span>) Ks. vastaavasti mm. tuomio 23.4.1986, Les Verts v. parlamentti, 294/83, EU:C:1986:166, 23 kohta; jäljempänä tuomio Les Verts); tuomio Inuit, 92 kohta ja tuomio 15.7.2021, FBF (C‑911/19, EU:C:2021:599, 60 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-66" href="#c-66">66</a>
</span>) Tuomio 30.6.2005, Bosphorus Hava Yolları Turizm ve Ticaret Anonim Şirketi v. Irlanti (CE:ECHR:2005:0630JUD004503698, 159–165 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-67" href="#c-67">67</a>
</span>) François-Marie Arouet (alias Voltaire), Candide tai Optimisti, julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1759.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-68" href="#c-68">68</a>
</span>) Yksi esimerkki tästä on tuomio 15.11.2016, Ullens de Schooten (C‑268/15, EU:C:2016:874).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-69" href="#c-69">69</a>
</span>) Vastaavasti Bobek, M., ”Why is it better to treat every provision of a directive as a (horizontally) directly effective one”, International Journal of Comparative Labour Law and Industrial Relations, 2023, s. 220. Ks. myös ratkaisuehdotus UPA, 64–67 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-70" href="#c-70">70</a>
</span>) Viitaten 26.2.2002 annettuun tuomioon, neuvosto v. Boehringer (C‑23/00 P, EU:C:2002:118, 52 kohta). Ks. myös mm. tuomio 21.12.2016, Club Hotel Loutraki ym. v. komissio (C‑131/15 P, EU:C:2016:989, 68 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-71" href="#c-71">71</a>
</span>) Oikeuskäytäntö, joka perustuu tuomioon 9.3.1994, TWD Textilwerke Deggendorf (C‑188/92, EU:C:1994:90, 17 ja 18 kohta). Uudemmista tuomioista, ks. tuomio 5.3.2015, Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português (C‑667/13, EU:C:2015:151, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 25.7.2018, Georgsmarienhütte ym. (C‑135/16, EU:C:2018:582, 43 ja 44 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-72" href="#c-72">72</a>
</span>) Ks. esim. julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa Atzeni ym. (C‑346/03 ja C‑529/03, EU:C:2005:256, 88 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-73" href="#c-73">73</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 17.3.2011, AJD Tuna (C‑221/09, EU:C:2011:153) ja määräys 14.2.2012, AJD Tuna v. komissio (T‑329/08, EU:T:2012:72). Ks. vastaavasti Mastroianni, R. ja Pezza, A., ”Striking the right balance: Limits on the right to bring an action under Article 263 (4) of the Treaty on the Functioning of the European Union”, American University International Law Review, 2015, s. 743. Ks. myös hiljattain julkisasiamies Ćapetan ratkaisuehdotus WhatsApp Ireland v. EDPB (C‑97/23 P, EU:C:2025:210, 174 ja 175 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-74" href="#c-74">74</a>
</span>) Nyt käsiteltävä asia on itse asiassa vireillä samanaikaisesti asian C‑759/23, PJ Carroll ja Nicoventures Trading kanssa, jossa esitin ratkaisuehdotukseni 30.1.2025 (C‑759/23, EU:C:2025:44) ja joka on tällä hetkellä vireillä unionin tuomioistuimessa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-75" href="#c-75">75</a>
</span>) C‑348/20 P, EU:C:2021:831, 191 kohta. Kursivointi tässä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-76" href="#c-76">76</a>
</span>) Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta unionin toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (EUVL 2006, L 264, s. 13), sellaisena kuin se on muutettuna.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-77" href="#c-77">77</a>
</span>) Ks. julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa EIP v. ClientEarth ja komissio v. EIP (C‑212/21 P ja C‑223/21 P, EU:C:2022:1003, 47–57 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-78" href="#c-78">78</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio Nord Stream 2, 159–163 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-79" href="#c-79">79</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio Carvalho, 40 kohta. Ks. myös tuomio 2.3.2010, Arcelor v. parlamentti ja neuvosto (T‑16/04, EU:C:2010:54, 104 kohta). Riidanalaisen toimen vaikutuksen vakavuus kantajan asemaan voi kuitenkin hyvinkin olla yksi niistä tekijöistä, jotka yhdessä muiden tekijöiden kanssa voidaan ottaa huomioon sen osoittamiseksi, että toimi koskee kantajaa erikseen. Ks. vastaavasti tuomio 18.10.2023, Zippo Manufacturing ja Zippo v. komissio (T‑402/20, EU:T:2023:640, 26 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-80" href="#c-80">80</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 1.7.1965, Toepfer ja Getreide-Import Gesellschaft v. komissio (106/63 ja 107/63, EU:C:1965:65, s. 411) ja tuomio Piraiki-Patraiki, 31 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-81" href="#c-81">81</a>
</span>) Ks. edellä alaviitteessä 36 mainitut asiat.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-82" href="#c-82">82</a>
</span>) Ks. erityisesti tuomio Nederlandse Antillen, 57 ja 62–64 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-83" href="#c-83">83</a>
</span>) Ks. oikeuskäytännön osalta julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus Région de Bruxelles-Capitale v. komissio (C‑352/19 P, EU:C:2020:588, 62 kohta) (jäljempänä ratkaisuehdotus Région de Bruxelles-Capitale).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-84" href="#c-84">84</a>
</span>) Ks. merentakaisten maiden ja alueiden assosioinnista Euroopan talousyhteisöön 25.7.1991 tehdyn neuvoston päätöksen 91/482/ETY 109 artikla ja liite IV (EYVL 1991, L 263, s. 1).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-85" href="#c-85">85</a>
</span>) Ks. erityisesti tuomio Nederlandse Antillen, 73 ja 74 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-86" href="#c-86">86</a>
</span>) Ks. edellä 3 kohta (kursivointi tässä).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-87" href="#c-87">87</a>
</span>) Ks. esim. tuomio 14.7.1983, Spijker Kwasten v. komissio (231/82, EU:C:1983:220, 9 kohta) sekä määräys 28.3.1996, Kik v. neuvosto ja komissio (C‑270/95 P, EU:C:1996:155, 36 kohta) ja määräys 12.12.2003, Bactria v. komissio (C‑258/02 P, EU:C:2003:675, 35 ja 36 kohta). Ks. myös julkisasiamies Lenzin ratkaisuehdotus Codorniu v. neuvosto (C‑309/89, EU:C:1992:406, 38 kohta) ja julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus Nord Stream 2 v. parlamentti ja neuvosto, (C 348/20 P, EU:C:2021:831, 190 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-88" href="#c-88">88</a>
</span>) Vrt. julkisasiamies Lenzin ratkaisuehdotus asiassa Codorniu, 39 ja 52 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-89" href="#c-89">89</a>
</span>) Ks. tuomio 22.2.1999, Antillean Rice Mills ym. v. komissio (C‑390/95 P, EU:C:1999:66, 28 kohta) kursivointi tässä).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-90" href="#c-90">90</a>
</span>) Ks. tuomio Codorniu, 22 kohta (kursivointi tässä).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-91" href="#c-91">91</a>
</span>) Ks. tuomio Flaherty, 26 ja 41 kohta (kursivointi tässä).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-92" href="#c-92">92</a>
</span>) Ks. mm. em. Craig, P. ja De Burca, G., alaviite 21, s. 512.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-93" href="#c-93">93</a>
</span>) Ks. esim. unionin tuomioistuimen ensimmäinen vuosikertomus vuodelta 1998 (vuoden 1997 oikeustoiminnasta), erityisesti s. 172 ja 178.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-94" href="#c-94">94</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 9.11.2010, Volker ja Markus Schecke ja Eifert (C‑92/09 ja C‑93/09, EU:C:2010:662, 85 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-95" href="#c-95">95</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, Centraal Israëlitisch Consistorie van België ym. (C‑336/19, EU:C:2020:1031, 65 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-96" href="#c-96">96</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 4.5.2016, Philip Morris Brands ym. (C‑547/14, EU:C:2016:325, 152–156 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-97" href="#c-97">97</a>
</span>) Ks. erityisesti perusoikeuskirjan 12 artikla (Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus) ja 16 artikla (Elinkeinovapaus).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-98" href="#c-98">98</a>
</span>) Tältä osin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että järjestöjen nostamat kanteet voidaan ottaa tutkittavaksi kolmessa täsmällisesti määritellyssä tilanteessa eli ensinnäkin, kun järjestö edustaa sellaisten yritysten etuja, jotka olisivat itse oikeutettuja nostamaan kanteen ja joilla siis itsellään olisi asiavaltuus, toiseksi, kun järjestö voidaan yksilöidä sen perusteella, että toimi koskee järjestön omia etuja, ja kolmanneksi, kun järjestölle tunnustetaan lain säännöksessä nimenomaisesti useita menettelyllisiä oikeuksia. Ks. julkisasiamies Medinan ratkaisuehdotus China Chamber of Commerce for Import and Export of Machinery and Electronic Products ym. v. komissio (C‑478/21 P, EU:C:2023:117, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-99" href="#c-99">99</a>
</span>) Tämä tarkoittaa sitä, että ehdotettu oikeuskäytännön vähäinen laajentaminen i) koskee pääasiassa tilanteita, joissa kantajalla ei todennäköisesti ole oikeutta saattaa asia sellaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, joka voisi esittää unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön kyseessä olevan unionin toimen pätevyydestä (koska ei ehkä ole olemassa kansallista täytäntöönpanotoimenpidettä), ja ii) sulkee pois sen, että kumoamiskannetta käytettäisiin eräänlaisena yleisen edun nimissä nostettavana kanteena (actio popularis).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-100" href="#c-100">100</a>
</span>) Tämä tarkoittaa myös sitä, että riidanalaisten toimien oikeusvarmuutta parannettaisiin, koska unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettaisiin pätevyyttä koskevat kysymykset lyhyessä ajassa, toisin kuin SEUT 267 artiklan nojalla unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuissa asioissa, jotka voivat kestää useita vuosia.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-101" href="#c-101">101</a>
</span>) Ks. julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus Région de Bruxelles-Capitale, 142 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-102" href="#c-102">102</a>
</span>) Ks. tarkemmin ratkaisuehdotukseni EKP v. Crédit lyonnais (C‑389/21 P, EU:C:2022:844, 41–74 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-103" href="#c-103">103</a>
</span>) Ratkaisuehdotus Djurgården-Lilla Värtans Miljöskyddsförening (C‑263/08, EU:C:2009:421, 62 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-104" href="#c-104">104</a>
</span>) Ratkaisuehdotus Greenpeace Council ym. v. komissio (C–321/95 P, EU:C:1997:421, 117 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-105" href="#c-105">105</a>
</span>) Vastaavasti Harding, C., ”The private interest in challenging community action”, European Law Review, 1980, s. 354.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-106" href="#c-106">106</a>
</span>) Ks. esim. Hoge Raad der Nederlanden (ylin tuomioistuin, Alankomaat), tuomio 20.9.2019, State of the Netherlands v. Stichting Urgenda (19/00135, NL:HR:2019:2007); Bundesverfassungsgericht (liittovaltion perustuslakituomioistuin, Saksa), määräys 24.3.2021, Klimabeschluss (1 BvR 2656/18, 1 BvR 288/20, 1 BvR 96/20, 1 BvR 78/20, DE:BVerfG:2021:rs20210324.1bvr265618) ja Conseil d’État (ylin hallintotuomioistuin, Ranska), päätös 1.7.2021, Commune de Grande-Synthe v. Ranska (nro. 427301, FR:CECHR:2021:427301.20210701).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-107" href="#c-107">107</a>
</span>) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 9.4.2024, Verein Klimaseniorinnen Schweiz ym. v. Sveitsi (CE:ECHR:2024:0409JUD005360020; jäljempänä tuomio Klimaseniorinnen) ja päätös 9.4.2024, Duarte Agostinho ym. v. Portugali ja 32 muuta (CE:ECHR:2024:0409DEC003937120) ja päätös 9.4.2024, Carême v. Ranska (CE:ECHR:2024:0409DEC000718921).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-108" href="#c-108">108</a>
</span>) Neuvoa-antava lausunto, 21.5.2024, asia nro 31/2022, ilmastonmuutosta ja kansainvälistä oikeutta käsittelevän pienten saarivaltioiden komission (Commission of Small Island States on climate change and international law) esittämä pyyntö.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-109" href="#c-109">109</a>
</span>) Esimerkkinä mainittakoon, että jo vuonna 1985 yhteisöjen tuomioistuin totesi ympäristönsuojelun olevan ”yksi yhteisön keskeisistä tavoitteista” (tuomio 7.2.1985, ADBHU, 240/83, EU:C:1985:59, 13 kohta), vaikka yhteisön silloisissa perustamissopimuksissa ei tuolloin ollut nimenomaista viittausta ympäristöön. Ympäristönsuojelun korkean tason varmistaminen ja ympäristön laadun parantaminen kuuluvat nykyään Euroopan unionin tavoitteisiin (SEUT 3 artikla), ja ihmisten terveyden ja ympäristön suojelusta johtuvat vaatimukset on sisällytettävä Euroopan unionin muiden politiikkojen ja toimien määrittelyyn ja toteuttamiseen (SEUT 9 ja SEUT 11 artikla).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-110" href="#c-110">110</a>
</span>) Tuomio 17.12.2020, Centraal Israëlitisch Consistorie van België ym. (C‑336/19, EU:C:2020:1031, 77 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-111" href="#c-111">111</a>
</span>) Tuomio 6.10.1982, Cilfit ym. 283/81, EU:C:1982:335 ja tuomio 6.10.2021, Consorzio Italian Management ja Catania Multiservizi, C‑561/19, EU:C:2021:799.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-112" href="#c-112">112</a>
</span>) Ks. ratkaisuehdotukseni KUBERA (C‑144/23, EU:C:2024:522, 90–99 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-113" href="#c-113">113</a>
</span>) Ks. tarkemmin Mancini, G.F. ja Keeling, D.T., ”Democracy and the European Court of Justice”, The Modern Law Review, 1994, nro 2, s. 175–190.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-114" href="#c-114">114</a>
</span>) Tuomio 1.4.1965, Sgarlata ym. v. komissio (40/64, EU:C:1965:36, s. 227).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-115" href="#c-115">115</a>
</span>) Tuomio 5.2.1963, van Gend to Loos (26/62, EU:C:1963:1) ja tuomio 15.7.1964, Costa (6/64, EU:C:1964:66).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-116" href="#c-116">116</a>
</span>) Tuomio 5.12.1963, van Gend &amp; Loos (26/62, EU:C:1963:1, s. 12.) (kursivointi tässä).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-117" href="#c-117">117</a>
</span>) Tuomio 12.11.1969, Stauder (29/69, EU:C:1969:57, 7 kohta), tuomio 29.10.1980, Roquette Frères v. neuvosto (138/79, EU:C:1980:249 33 kohta) ja tuomio Les Verts, 23 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-118" href="#c-118">118</a>
</span>) Ks. erityisesti SEU 11 artikla ja SEUT 15 artikla.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-119" href="#c-119">119</a>
</span>) Ks. viimeksi tuomio Carvalho, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-120" href="#c-120">120</a>
</span>) Ks. tuomio 9.7.2020, Tšekki v. komissio (C‑575/18 P, EU:C:2020:530, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-121" href="#c-121">121</a>
</span>) Ks. esim. tuomio Les Verts, 33 kohta; tuomio UPA, 44 kohta ja tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio (C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461, 281 ja 316 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-122" href="#c-122">122</a>
</span>) Ks. erityisesti tuomio 19.7.2016, H v. neuvosto ym. (C‑455/14 P, EU:C:2016:569, 58 kohta); tuomio 28.3.2017, Rosneft (C‑72/15, EU:C:2017:236, 72–75 kohta) sekä tuomio KS ja KD, 77 ja 115–119 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-123" href="#c-123">123</a>
</span>) Ks. tuomio 22.6.2021, Venezuela v. neuvosto (Kolmanteen valtioon kohdistuva vaikutus) (C‑872/19 P, EU:C:2021:507, 48–52 kohta). </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-124" href="#c-124">124</a>
</span>) Ks. tuomio 5.11.2019, EKP ym. v. Trasta Komercbanka ym. (C‑663/17 P, C‑665/17 P ja C‑669/17 P, EU:C:2019:923, 54–63 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-125" href="#c-125">125</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 3.12.1992, Oleificio Borelli v. komissio (C‑97/91, EU:C:1992:491, 13 kohta); tuomio 15.10.2009, Djurgården-Lilla Värtans Miljöskyddsförening (C‑263/08, EU:C:2009:631, 45 kohta); tuomio 8.3.2011, Lesoochranárske zoskupenie (C‑240/09, EU:C:2011:125, 30 ja 31 kohta); tuomio 5.12.2013, Asociación de Consumidores Independientes de Castilla y León (C‑413/12, EU:C:2013:800, 13 kohta); tuomio 29.7.2019, Torubarov (C‑556/17, EU:C:2019:626, 78 kohta) ja tuomio 17.5.2022, Unicaja Banco (C‑869/19, EU:C:2022:397, 39 ja 40 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-126" href="#c-126">126</a>
</span>) Ks. vastaavasti ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa neuvosto ja parlamentti v. komissio ja komissio v. Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht (C‑401/12 P–C‑403/12 P, EU:C:2014:310, 132 kohta) ja ratkaisuehdotus Région de Bruxelles-Capitale, 117 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-127" href="#c-127">127</a>
</span>) Ks. esim. Arnull, A., ”The action for annulment: A case of double standards?” teoksessa O’Keeffe, D. ja Bavasso, A. (toim.), Judicial review in the European Union, Kluwer, 2000, s. 185; ja Krämer, L., ”Access to environmental justice: the double standards of the ECJ”, Journal for European Environmental &amp; Planning Law, 2017, s. 159.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-128" href="#c-128">128</a>
</span>) Ks. ratkaisuehdotuksen Unión de Pequeños Agricultores v Council (C‑50/00 P, EU:C:2002:197) 45–48 kohta: mm. täysi kirjelmien vaihto asianosaisten kesken, kolmansille osapuolille laajempi mahdollisuus osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana, oikeusvarmuuden lisääminen toimen riitauttamiselle asetetun lyhyen määräajan ansiosta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-129" href="#c-129">129</a>
</span>) Ratkaisuehdotus Stichting Woonpunt ym. v. komissio (C‑132/12 P, EU:C:2013:335, 59–63 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-130" href="#c-130">130</a>
</span>) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 45 ja 64 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-131" href="#c-131">131</a>
</span>) Ks. mm. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 9.10.1979, Airey v. Irlanti (CE:ECHR:1979:1009JUD000628973, 24 kohta); tuomio 8.12.1983, Pretto ym. v. Italia (CE:ECHR:1983:1208JUD000798477, 21 kohta); tuomio 23.10.1990, Moreira de Azevedo v. Portugali (CE:ECHR:1990:1023JUD001129684, 66 kohta); tuomio 27.10.1993, Dombo Beheer B.V. v. Alankomaat (CE:ECHR:1993:1027JUD001444888, 33 kohta) ja tuomio 17.1.2008, Ryakib Biryukov v. Venäjä (CE:ECHR:2008:0117JUD001481002, 37 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-132" href="#c-132">132</a>
</span>) Ks. edellä alaviite 107.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-133" href="#c-133">133</a>
</span>) Lopullinen konsolidoitu versio liittymisasiakirjaluonnoksista, jotka 46 + 1-ryhmä hyväksyi alustavasti 18. kokouksessaan, 46 + 1(2023)36, 17.3.2023 (saatavilla Euroopan neuvoston verkkosivuilla).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-134" href="#c-134">134</a>
</span>) Ks. edellä alaviite 58.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-135" href="#c-135">135</a>
</span>) Ks. esim. Iglesias Sánchez, S., ”The jurisdiction of European courts in the CFSP: Between exceptionalism and consistency of legal remedies in a union based on the rule of law”, EU Law Live, Week-end Edition, 9.5.2025.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-136" href="#c-136">136</a>
</span>) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 79 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-137" href="#c-137">137</a>
</span>) Ks. direktiivin 2014/40 2 artiklan 28 kohta, 5 artiklan 6 ja 7 kohta, 7 artiklan 12 kohta, 11 artiklan 6 kohta ja 28 artiklan 2 ja 3 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-138" href="#c-138">138</a>
</span>) Valittajat kuitenkin kiistävät tämän. Ks. jäljempänä 169 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-139" href="#c-139">139</a>
</span>) Ks. riidanalaisen toimen johdanto-osan viides ja kuudes perustelukappale ja johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainittu komission kertomus (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 12 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-140" href="#c-140">140</a>
</span>) Ks. tuomion 73–77 kohta (joihin viitataan valituksenalaisen määräyksen 41 kohdassa).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-141" href="#c-141">141</a>
</span>) Ks. tuomion 60–62 kohta (joihin viitataan myös valituksenalaisen määräyksen 41 kohdassa).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-142" href="#c-142">142</a>
</span>) Tuomio 22.6.2006 (C‑182/03 ja C‑217/03, EU:C:2006:416, 61–64 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-143" href="#c-143">143</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 20.3.1985, Timex v. neuvosto ja komissio (264/82, EU:C:1985:119, 14 ja 15 kohta); tuomio 11.7.1990, Neotype Techmashexport v. komissio ja neuvosto (C‑305/86 ja C‑160/87, EU:C:1990:295, 19 ja 20 kohta) ja tuomio 18.9.2014, Valimar (C‑374/12, EU:C:2014:2231, 30–32 kohta). Ks. myös yleisemmin julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus Philips Lighting Poland ja Philips Lighting v. neuvosto (C‑511/13 P, EU:C:2015:206, 92–106 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-144" href="#c-144">144</a>
</span>) Ks. vastaavasti mm. tuomio 16.5.1991, Extramet Industrie v. neuvosto (C‑358/89, EU:C:1991:214, 17 kohta); tuomio 18.5.2022, Uzina Metalurgica Moldoveneasca v. komissio (T‑245/19, EU:T:2022:295, 66 ja 69 kohta); tuomio 18.10.2023, Zippo Manufacturing ja Zippo v. komissio (T‑402/20, EU:T:2023:640, 26 ja 28 kohta) ja tuomio 20.6.2024, Euranimi v. komissio (C‑252/23 P, EU:C:2024:538, 38–40 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-145" href="#c-145">145</a>
</span>) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 36, 43–45, 57 ja 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</p>
</body>
</html>
