Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
20 päivänä maaliskuuta 2025 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Biosidivalmisteet – Direktiivi 98/8/EY – Asetus (EU) N:o 528/2012 – Ajallinen sovellettavuus – Siirtymäsäännöt – Tietojen saatavuus – 66 ja 67 artikla – Pyyntö saada tutustua jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen laatimaan biosidivalmisteiden sisältämien tehoaineiden teknistä vastaavuutta koskevaan raporttiin – Kaupallisten etujen suoja – Direktiivi 2003/4/EY – Aineellinen sovellettavuus – 4 artiklan 2 kohta – Ympäristöpäästöihin liittyvien tietojen käsite
Asiassa C‑809/23,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Conseil d’État (ylin hallintotuomioistuin, Ranska) on esittänyt 20.12.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 22.12.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Sumitomo Chemical Agro Europe SAS
vastaan
Agence nationale de sécurité sanitaire de l’alimentation, de l’environnement et du travail (ANSES) ja
Compagnie européenne de réalisations antiparasitaires SAS France (CERA),
UNIONIN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: ensimmäisen jaoston puheenjohtaja F. Biltgen, joka hoitaa seitsemännen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, viidennen jaoston puheenjohtaja M. L. Arastey Sahún sekä tuomari J. Passer (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: M. Campos Sánchez‑Bordona,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Sumitomo Chemical Agro Europe SAS, edustajinaan M. Grunchard, M. Ombredane, avocates, ja K. Van Maldegem, advocaat,
– Agence nationale de sécurité sanitaire de l’alimentation, de l’environnement et du travail (ANSES), edustajanaan F. Pinet, avocat,
– Ranskan hallitus, asiamiehinään M. de Lisi, B. Fodda ja B. Travard,
– Euroopan komissio, asiamiehinään R. Lindenthal, M. Noll‑Ehlers ja F. Thiran,
kuultuaan julkisasiamiehen 19.9.2024 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16.2.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (EYVL 1998, L 123, s. 1) 19 artiklan, biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä 22.5.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 528/2012 (EUVL 2012, L 167, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 11.3.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 334/2014 (EUVL 2014, L 103, s. 22; jäljempänä asetus N:o 528/2012), 66 ja 67 artiklan sekä ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28.1.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (EUVL 2003, L 41, s. 26) 4 artiklan 2 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Sumitomo Chemical Agro Europe SAS ja toisaalta Agence nationale de sécurité sanitaire de l’alimentation, de l’environnement et du travail (elintarvike‑, ympäristö‑ sekä työterveys‑ ja työturvallisuusasioista vastaava viranomainen, Ranska; jäljempänä ANSES) ja Compagnie européenne de réalisations antiparasitaires SAS France (CERA) ja jossa on kyse siitä, että ANSES epäsi oikeuden tutustua kokonaisuudessaan arviointiraporttiinsa, jossa todettiin Sumitomo Chemical Agro Europen ja CERAn markkinoimiin biosidivalmisteisiin sisältyvien kahden tehoaineen tekninen vastaavuus.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Kansainvälinen oikeus
3 Tiedon saatavuudesta, yleisön osallistumisesta päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin 25.6.1998 Århusissa ja hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (EUVL 2005, L 124, s. 1; jäljempänä Århusin yleissopimus), 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Ympäristöä koskevan tiedon saanti”, määrätään seuraavaa:
”1. Kukin sopimuspuoli varmistaa, että viranomaiset antavat ympäristöä koskevat tiedot pyydettäessä yleisön käyttöön tämän artiklan seuraavien kappaleiden nojalla ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti – –
– –
4. Ympäristötietoa koskeva pyyntö voidaan evätä, jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti:
– –
d) kaupallisten tai teollisten tietojen luottamuksellisuuteen, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään tällaisen luottamuksellisuuden suojasta oikeutetun taloudellisen edun suojelemiseksi. Tässä yhteydessä ilmaistaan sellaisia päästöjä koskevia tietoja, jotka ovat ympäristön suojelun kannalta oleellisia;
– –
Edellä mainittuja epäämisperusteita tulkitaan suppeasti, ottaen huomioon tietojen ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu sekä se, liittyykö pyydetty tieto ympäristöpäästöihin.
– –”
Unionin oikeus
Direktiivi 98/8
4 Direktiivi 98/8 kumottiin jäljempänä tämän tuomion 13 kohdassa mainitut siirtymäsäännökset huomioon ottaen 1.9.2013 alkaen asetuksella N:o 528/2012, sellaisena kuin se on alkuperäisessä muodossaan ja jota on sovellettu kyseisestä päivästä alkaen.
5 Kyseisen direktiivin 19 artiklan, jonka otsikko on ”Luottamuksellisuus”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Hakija voi ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, minkä tietojen hän katsoo olevan liikesalaisuuksia ja minkä paljastuminen voisi vahingoittaa hänen teollista tai liiketoimintaansa, ja mikä ei siksi saisi päästä muiden kuin toimivaltaisten viranomaisten ja komission tietoon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta [7.6.1990] annetun neuvoston direktiivin 90/313/ETY [(EYVL 1990, L 158, s. 56)] soveltamista. Kaikissa tapauksissa on annettava täydet perustelut. Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin varmistaakseen valmisteen täydellistä koostumusta koskevien tietojen säilyttämisen luottamuksellisina, jos hakija niin pyytää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja – –”
Asetus N:o 528/2012
6 Asetuksen N:o 528/2012 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tässä asetuksessa tarkoitetaan
– –
w) ’teknisellä vastaavuudella’ aineen, joka on joko valmistettu muusta lähteestä kuin viitelähteestä tai viitelähteestä mutta käyttäen muutettua valmistusprosessia ja/tai valmistuspaikkaa, 54 artiklan mukaisesti vahvistettua samanlaista kemiallista koostumusta ja vaaraprofiilia verrattuna viitelähteestä peräisin olevaan aineeseen, josta riskinarviointi on alun perin tehty;
– –”
7 Saman asetuksen 19 artiklan, jonka otsikko on ”Luvan myöntämisehdot”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Biosidivalmisteelle, johon ei voida soveltaa yksinkertaistettua lupamenettelyä 25 artiklan mukaisesti, annetaan lupa ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) tehoaineet on sisällytetty liitteeseen I tai ne on hyväksytty kyseiseen valmisteryhmään, ja kaikki näiden tehoaineiden osalta tarkemmin määritellyt ehdot täyttyvät;
– –
c) biosidivalmisteessa olevien tehoaineiden kemialliset tunnistetiedot, määrä ja tekninen vastaavuus ja tarvittaessa kaikki toksikologisesti tai ekotoksikologisesti merkittävät ja olennaiset epäpuhtaudet ja muut aineet kuin tehoaineet sekä sen toksikologisesti tai ympäristövaikutuksiltaan merkittävät, sallituista käyttötavoista johtuvat jäämät voidaan määrittää liitteissä II ja III säädettyjen asiaankuuluvien vaatimusten mukaisesti;
– –”
8 Mainitun asetuksen 30 artiklan, jonka otsikko on ”Hakemusten arviointi”, 3 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Hakemuksen vastaanottavan toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa tarkoitetun 365 päivän määräajan kuluessa
a) laadittava raportti, jossa se esittää tiivistetysti arviointinsa päätelmät sekä perusteet biosidivalmistetta koskevan lupahakemuksen hyväksymiselle tai hylkäämiselle, jäljempänä ’arviointiraportti’”.
9 Mainitun asetuksen 54 artiklassa, jonka otsikko on ”Teknisen vastaavuuden arviointi”, säädetään seuraavaa:
”1. Kun on tarpeen todeta tehoaineiden tekninen vastaavuus, vastaavuuden toteamista hakevan henkilön, jäljempänä ’hakija’, on toimitettava hakemus [Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) (jäljempänä kemikaalivirasto)].
2. Hakijan on toimitettava kaikki tiedot, jotka kemikaalivirasto tarvitsee teknisen vastaavuuden arviointia varten.
– –
4. Annettuaan hakijalle mahdollisuuden esittää huomautuksia kemikaalivirasto tekee päätöksen 90 päivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen vastaanottamisesta ja ilmoittaa päätöksestä jäsenvaltioille ja hakijalle.
5. Kun kemikaalivirasto katsoo, että lisätiedot ovat tarpeen teknisen vastaavuuden arviointia varten, se pyytää hakijaa toimittamaan tällaiset tiedot vahvistamassaan määräajassa. Kemikaaliviraston on hylättävä hakemus, jos hakija ei toimita lisätietoja vahvistetussa määräajassa. Edellä 4 kohdassa tarkoitettu 90 päivän määräaika keskeytyy pyynnön esittämispäivästä siihen asti, kun tiedot on vastaanotettu. Keskeytys saa kestää enintään 180 päivää, paitsi kun se on perusteltua pyydettyjen tietojen luonteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.
6. Kemikaalivirasto voi tarvittaessa kuulla jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, joka toimi tehoaineen arvioinnista vastaavana toimivaltaisena viranomaisena.
– –”
10 Asetuksen N:o 528/2012 66 artiklassa, jonka otsikko on ”Tietojen salassapito”, säädetään seuraavaa:
”1. Kemikaaliviraston tämän asetuksen soveltamiseksi hallussaan pitämiin asiakirjoihin sovelletaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi [30.5.2001] annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 [(EYVL 2001, L 145, s. 43)] sekä [kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] asetuksen (EY) N:o 1907/2006 [(EUVL 2006, L 396, s. 1)] 118 artiklan 3 kohdan nojalla annettuja kemikaaliviraston hallintoneuvoston sääntöjä.
2. Kemikaaliviraston ja toimivaltaisten viranomaisten on evättävä oikeus tutustua tietoihin, jos tietojen ilmaisemisen katsotaan vaarantavan asianosaisten kaupallisten etujen suojelun tai yksityisyyden suojan tai turvallisuuden.
Seuraavien tietojen ilmaisemisen katsotaan yleensä vaarantavan asianosaisten kaupallisten etujen suojelun tai yksityisyyden suojan tai turvallisuuden:
a) biosidivalmisteen täydellinen koostumus;
b) valmistetun tai markkinoilla saataville asetetun tehoaineen tai biosidivalmisteen täsmällinen tonnimäärä;
c) yhteydet tehoaineen valmistajan ja biosidivalmisteen markkinoille saattamisesta vastaavan henkilön välillä tai biosidivalmisteen markkinoille saattamisesta vastaavan henkilön ja valmisteen jakelijoiden välillä;
d) selkärankaisilla tehtyihin kokeisiin osallistuneiden henkilöiden nimet ja osoitteet.
Jos kuitenkin tarvitaan kiireellisiä toimia ihmisten terveyden, eläinten terveyden, turvallisuuden tai ympäristön suojelemiseksi tai muista yleistä etua koskevista pakottavista syistä, kemikaaliviraston tai toimivaltaisten viranomaisten on ilmaistava tässä kohdassa tarkoitetut tiedot.
3. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, oikeutta tutustua seuraaviin tietoihin ei missään tapauksessa evätä luvan myöntämisen jälkeen:
– –
j) 19 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut analyysimenetelmät;
– –
4. Henkilö, joka toimittaa tehoainetta tai biosidivalmistetta koskevia tietoja kemikaalivirastolle tai toimivaltaiselle viranomaiselle tämän asetuksen soveltamiseksi, voi pyytää, että 67 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei aseteta saataville, ja esittää perustelut sille, miksi kyseisten tietojen ilmaiseminen voisi vaarantaa tuon henkilön tai jonkin muun asianosaisen kaupalliset edut.”
11 Asetuksen N:o 528/2012 67 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleisön oikeus tutustua tietoihin sähköisesti”, säädetään seuraavaa:
”1. Siitä päivästä alkaen, jona komissio hyväksyy 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanoasetuksen tehoaineen hyväksymisestä, seuraavat kemikaaliviraston tai komission hallussa olevat tuota tehoainetta koskevat ajantasaiset tiedot on saatettava maksutta julkisesti ja helposti saataville:
– –
h) liitteessä II olevan 1 osaston 5.2 ja 5.3 kohdassa sekä 2 osaston 4.2 kohdassa tarkoitetut analyysimenetelmät.
2. Kemikaaliviraston on asetettava julkisesti ja helposti saataville maksutta seuraavat ajantasaiset tiedot siitä päivästä, jona biosidivalmisteelle annetaan lupa:
a) lupaa koskevat ehdot ja edellytykset;
b) biosidivalmisteen ominaisuuksia koskeva yhteenveto; ja
c) liitteessä III olevan 1 osaston 5.2 ja 5.3 kohdassa sekä 2 osaston 5.2 kohdassa tarkoitetut analyysimenetelmät.
3. Siitä päivästä alkaen, jona komissio hyväksyy 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanoasetuksen tehoaineen hyväksymisestä, kemikaaliviraston on asetettava seuraavat tuota tehoainetta koskevat ajantasaiset tiedot maksutta julkisesti saataville, paitsi jos tietojen toimittaja toimittaa 66 artiklan 4 kohdan mukaiset toimivaltaisen viranomaisen tai kemikaaliviraston hyväksymät perustelut sille, miksi tällainen julkaiseminen voisi vaarantaa sen tai jonkin muun asianosaisen kaupalliset edut:
– –
e) arviointiraportti.
4. Kemikaaliviraston on asetettava julkisesti ja helposti saataville maksutta seuraavat ajantasaiset tiedot siitä päivästä, jona biosidivalmisteelle annetaan lupa, paitsi jos tietojen toimittaja toimittaa 66 artiklan 4 kohdan mukaiset toimivaltaisen viranomaisen tai kemikaaliviraston hyväksymät perustelut sille, miksi tällainen julkaiseminen voisi mahdollisesti vaarantaa sen tai jonkin muun asianosaisen kaupalliset edut:
a) tutkimustiivistelmät tai yksityiskohtaiset tutkimustiivistelmät biosidivalmisteen lupaa varten toimitetuista tutkimuksista; ja
b) arviointiraportti.”
12 Mainitun asetuksen 91 artiklassa, jonka otsikko on ”Siirtymätoimenpiteet direktiivin 98/8/EY nojalla tehtyjen biosidivalmisteita koskevien lupahakemusten osalta”, säädetään seuraavaa:
”Toimivaltaiset viranomaiset arvioivat direktiivin 98/8/EY soveltamiseksi tehtyjä biosidivalmisteita koskevia lupahakemuksia, joiden osalta arviointia ei ole saatettu päätökseen viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2013, kyseisen direktiivin säännösten mukaisesti.
– –”
13 Asetuksen N:o 528/2012 96 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa: ”kumotaan direktiivi 98/8/EY 1 päivästä syyskuuta 2013, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 86, 89–93 ja 95 artiklan soveltamista”.
14 Asetuksen N:o 528/2012 97 artiklan toisen kohdan mukaan kyseistä asetusta sovelletaan 1.9.2013 lukien.
15 Kyseisen asetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteiden II ja III muuttamisesta 19.10.2020 annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) 2021/525 (EUVL 2021, L 106, s. 3) liitteessä III olevassa 2 osastossa, jonka otsikko on ”Mikro‑organismit”, säädetään seuraavaa:
”Perustiedot ja lisätiedot
Tiedot, jotka vaaditaan luvan myöntämiseksi biosidivalmisteelle, sisältyvät jäljempänä olevaan taulukkoon.
– –
|
Sarake 1 Vaadittavat tiedot |
Sarake 2 Kaikki tiedot ovat perustietoja, jollei niitä ole nimetty lisätiedoiksi |
Sarake 3 Erityissäännöt, joiden mukaan tietovaatimuksia voidaan mukauttaa sarakkeesta 1 | ||
|
– – | ||||
|
2. Biosidivalmisteen tunnistetiedot | ||||
|
– – | ||||
|
2.5. Jos biosidivalmiste sisältää tehoaineen, joka on valmistettu eri paikoissa, eri prosessin avulla tai eri lähtöaineista kuin tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti hyväksyntää varten arvioitu tehoaine, on osoitettava, että tekninen vastaavuus on todettu tämän asetuksen 54 artiklan mukaisesti tai että direktiivin 98/8/EY 26 artiklan mukaisesti nimetty toimivaltainen viranomainen on todennut tämän ennen 1 päivää syyskuuta 2013 alkaneen arvioinnin jälkeen |
|
| ||
|
– –” | ||||
16 Mainitun asetuksen liitteessä VI, jonka otsikko on ”Biosidivalmisteista toimitettavien asiakirja‑aineistojen arviointia koskevat yleiset periaatteet”, säädetään seuraavaa:
”– –
Arviointi
Yleisperiaatteet
– –
21. Tarvittaessa kunkin biosidivalmisteeseen sisältyvän tehoaineen osalta on viitattava tekniseen vastaavuuteen sellaisten tehoaineiden kanssa, jotka on jo sisällytetty hyväksyttyjen tehoaineiden luetteloon.
– –”
Direktiivi 2003/4
17 Direktiivin 2003/4 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viranomaiset velvoitetaan tämän direktiivin säännösten mukaisesti saattamaan pyydettäessä saataville niiden omassa tai viranomaisia varten toisen hallussa olevaa ympäristötietoa ilman, että pyynnön esittäjän on perusteltava pyyntönsä”.
18 Kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat säätää, että pyyntö saada ympäristötietoa voidaan evätä, jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti:
– –
d) kaupallisten tai teollisten tietojen luottamuksellisuuteen, jos kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä säädetään tällaisesta salassapidosta oikeutetun taloudellisen edun suojelemiseksi, mukaan lukien tilasto‑ ja verosalaisuuden säilyttämistä koskeva yleinen etu;
– –
Edellä 1 ja 2 kohdassa mainittuja epäämisperusteita on tulkittava suppeasti, ottaen kussakin yksittäistapauksessa huomioon ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu. Kussakin yksittäistapauksessa tiedon ilmaisemiseen liittyvää yleistä etua olisi verrattava epäämisellä saavutettaviin etuihin. Jäsenvaltiot eivät voi 2 kohdan a, d, f, g ja h alakohdan osalta säätää, että pyyntö voidaan evätä, jos pyyntö liittyy ympäristöön joutuneita päästöjä koskeviin tietoihin.
– –”
Asetus N:o 1907/2006
19 Asetuksen N:o 1907/2006 johdanto‑osan 117 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”EU:n kansalaisilla pitäisi olla saatavilla tietoa kemikaaleista, joille he saattavat altistua, jotta he voisivat tehdä kemikaalien käyttöään koskevia perusteltuja valintoja. Avoimuutta parantava ratkaisu olisi antaa kansalaisille maksuton ja helppokäyttöinen pääsy kemikaaliviraston tietokannan perustietoihin, joihin kuuluu lyhyt kuvaus aineiden vaarallisista ominaisuuksista, merkintöjä koskevista vaatimuksista sekä asiaa koskevasta yhteisön lainsäädännöstä, mukaan lukien sallitut käytöt ja riskinhallintatoimenpiteet. Kemikaaliviraston ja jäsenvaltioiden olisi annettava tietojensaantimahdollisuus [direktiivin 2003/4], [asetuksen N:o 1049/2001] ja [Århusin yleissopimuksen] mukaisesti.”
Asetus (EY) N:o 1367/2006
20 Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (EUVL 2006, L 264, s. 13) 6 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan osalta ylivoimaisen yleisen edun, joka edellyttää ilmaisemista, katsotaan olevan kyseessä, kun pyydetyt tiedot liittyvät ympäristöpäästöihin, lukuunottamatta tutkintatoimia, erityisesti yhteisön oikeuden mahdollista rikkomista koskevia. Muiden asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklassa esitettyjen poikkeusten osalta epäämisperusteita on tulkittava suppeasti ja otettava huomioon ilmaisemisen tuottama yleinen etu ja se, liittyvätkö pyydetyt tiedot ympäristöpäästöihin.”
Ranskan oikeus
21 Yleisön ja hallintoviranomaisten välisistä suhteista annetun lain (code des relations entre le public et l’administration) L.300‑1, L.300‑2 ja L.311‑1 §:n säännöksistä seuraa, että viranomaisten on annettava oikeus tutustua hallussaan oleviin hallinnollisiin asiakirjoihin, jollei kyseisen lain III osan I osastossa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu.
22 Mainitun lain L.311‑6 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Hallinnolliset asiakirjat voidaan antaa tiedoksi ainoastaan sille, jota asia koskee, kun
1° niiden tiedoksianto loukkaisi – – liikesalaisuutta, johon kuuluu menettelyjen, talous‑ ja rahoitustietojen sekä kaupallisten tai teollisten strategioiden luottamuksellisuus
– –”
23 Ympäristölain L.124‑4 §:ssä säädetään seuraavaa:
”I. ‑ Arvioituaan tiedon antamiseen liittyvää intressiä viranomainen voi hylätä sellaista ympäristöön liittyvää tietoa koskevan tietopyynnön, johon tutustumisella tai jonka antamisella loukataan:
1° yleisön ja hallintoviranomaisten välisistä suhteista annetun lain L.311‑5–L.311‑8 §:ssä mainittuja intressejä, lukuun ottamatta L.311‑5 §:n 2 momentin e ja h alakohdassa tarkoitettuja intressejä
– –”
24 Ympäristölain L.124‑5 §:ssä säädetään seuraavaa:
”– –
II. ‑ Viranomainen voi hylätä tietopyynnön, joka koskee aineiden päästöjä ympäristöön, vain siinä tapauksessa, että tietoon tutustuminen tai sen antaminen vaikuttaisi haitallisesti:
1° Ranskan ulkopolitiikan hoitamiseen, yleiseen turvallisuuteen tai kansalliseen puolustukseen
2° oikeudenkäyntimenettelyjen kulkuun tai sellaisten rikkomisten tutkimiseen, jotka saattavat johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin
3° immateriaalioikeuksiin.”
25 Mainitun lain L.521‑7 §:ssä, jota sovellettiin saman lain L.522‑12 §:n, jonka säännöksillä direktiivin 98/8 19 artikla saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä ennen sen kumoamista asetuksen N:o 528/2012 tultua voimaan, nojalla myös tehoaineita ja biosidivalmisteita koskeviin tietoihin, säädetään seuraavaa:
”I. ‑ Henkilö, joka on toimittanut hallintoviranomaiselle tietoja, joiden osalta hän vetoaa liikesalaisuuteen, voi ilmoittaa, mitä näistä tiedoista hän pitää kaupallisesti arkaluonteisina, minkä näistä tiedoista julkaiseminen voisi vahingoittaa häntä ja minkä tietojen osalta hän vetoaa luottamuksellisuuteen muihin henkilöihin kuin hallintoviranomaiseen nähden. Tällaisessa tapauksessa hakemuksen käsittelevälle hallintoviranomaiselle on esitettävä perustelut.
– –
II. ‑ Hallintoviranomaisen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sen tai Euroopan yhteisön jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen taikka Euroopan kemikaaliviraston liikesalaisuuksiksi tunnustamat tiedot ovat ainoastaan sen nimeämien henkilöiden saatavilla. – –
– –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
26 Pääasian valittaja myy Vectobac‑nimistä hyttysten torjuntaan tarkoitettua biosidivalmistetta, jonka tehoaine on Bacillus thuringiensis israelensis, serotyyppi H14, kanta AM65‑52 (Bti‑AM65‑52). Kyseinen tehoaine sisältyy direktiivin N:o 98/8 liitteessä I olevaan luetteloon biosidituotteisiin käytettävistä tehoaineista, joita koskevista vaatimuksista on sovittu yhteisön tasolla.
27 Conseil d’État’n (ylin hallintotuomioistuin, Ranska), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, toimittamien tietojen mukaan CERA toimitti 30.8.2013 ANSESille myyntilupahakemukset kolmesta biosidivalmisteesta, jotka ovat nimeltään Aquabac XT, Aquabac DF3000 ja Aquabac 200G ja joiden tehoaine on bakteeri, joka on sama kuin edellisessä kohdassa tarkoitettu tehoaine myös serotyypiltään mutta jonka kanta on BMP 144 (Bti‑BMP 144). Näillä valmisteilla on sama käyttötarkoitus kuin Vectobac-valmisteella.
28 ANSES myönsi myyntiluvat 19.8.2019 antamillaan kolmella päätöksellä, jotka perustuivat sen laatimaan arviointiraporttiin, jossa tehoaineen Bti‑BMP 144 todettiin vastaavan teknisesti tehoainetta Bti‑AM65‑52.
29 Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja‑aineistosta ilmenee, että pääasian valittaja pyysi 11.2.2021 päivätyllä kirjeellä ANSESia toimittamaan sille kyseisen raportin.
30 ANSES toimitti sille kyseisen raportin sivut 1, 2 ja 23 eli etusivun, tiivistelmän ja taulukkomuotoisen päätelmän mutta kieltäytyi toimittamasta muita sivuja sillä perusteella, että ne sisälsivät liikesalaisuuksina pidettäviä tietoja.
31 Pääasian valittaja vaati tribunal administratif de Melunissa (Melunin hallintotuomioistuin, Ranska) ANSESin pääjohtajan 8.8.2021 antaman päätöksen, jolla evättiin oikeus tutustua pääasiassa kyseessä olevaan koko raporttiin, kumoamista. Kyseinen tuomioistuin kumosi 22.9.2022 antamallaan ratkaisulla kyseisen päätöksen siltä osin kuin siinä kieltäydyttiin toimittamasta raportin sivuilla 21 ja 22 oleva 2.2 kohta, määräsi ANSESin toimittamaan kyseiset tiedot ja hylkäsi pääasian valittajan vaatimukset muilta osin.
32 Pääasian valittaja valitti tästä ratkaisusta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen ja vaati sitä muun muassa kumoamaan kyseisen ratkaisun siltä osin kuin siinä hylättiin sen vaatimus muilta osin ja hyväksymään sen vaatimuksen pääasiaa ratkaistessaan.
33 Kyseinen tuomioistuin täsmentää, että pääasiassa kyseessä olevan raportin otteet, jotka kieltäydyttiin toimittamasta, ovat seuraavat:
– I osa, joka koskee ANSESin käyttämää menetelmää sen määrittämiseksi, vastaako Aquabac-valmisteisiin sisältyvä tehoaine teknisesti Vectobac-valmisteen tehoainetta, ja
– II osan ensimmäinen luku, jossa tätä menetelmää sovelletaan kyseisiin tehoaineisiin ja mainitaan Aquabac-valmisteisiin sisältyvän tehoaineen myyntiluvan hakijan ja valmistajan nimet ja yhteystiedot, tehoainetta valmistavan tehtaan sijaintipaikka, tehoaineena käytettävän mikro‑organismin nimi, luokitus ja valmistusmenetelmä, tehoaineen pitoisuus kyseisissä biosidivalmisteissa, merkityksellisten toksiinien ja metaboliittien tunnistetiedot, käymisjäämien ja vieraiden aineiden tunnistetiedot, analyysiprofiili, jossa verrataan viiden biosidivalmiste‑erän koostumusta, analyysimenetelmät, joita käytetään biosidivalmisteen tehoaineena käytettävän puhtaan mikro‑organismin tunnistamiseksi valmistusprosessissa tuotettavassa mikro‑organismissa, ja analyysimenetelmät, joita käytetään epäpuhtauksien ja toksiinien, käymisjäämien ja vieraiden aineiden määrittämiseksi mikro‑organismissa.
34 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että pyydetty raportti laadittiin CERAn ennen 1.9.2013 jättämien, Aquabac-biosidivalmisteiden markkinoille saattamista koskevien lupahakemusten tutkinnan yhteydessä ja että ANSES sovelsi asetuksen N:o 528/2012 91 artiklaa ja siten tutki nämä hakemukset ja myönsi kyseiset luvat niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla direktiivi 98/8 on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Näissä olosuhteissa kyseinen tuomioistuin pyrkii ensinnäkin selvittämään, onko pyyntö saada tutustua kyseiseen raporttiin tutkittava mainitun direktiivin 19 artiklan täytäntöönpanemiseksi annetuissa kansallisissa säännöksissä vahvistettujen luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen vai mainitun asetuksen 66 ja 67 artiklan perusteella.
35 Toiseksi, mikäli kysymykseen vastataan, että on sovellettava direktiiviä 98/8, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, miten kyseisen direktiivin 19 artiklan 3 kohdan f ja k alakohtaa on tulkittava.
36 Kolmanneksi, mikäli pääasiassa on sovellettava asetusta N:o 528/2012, kyseinen tuomioistuin pohtii, miten on tulkittava kyseisen asetuksen 66 artiklan 3 kohdan j alakohtaa sekä 67 artiklan 1 kohdan h alakohtaa, 3 kohdan e alakohtaa ja 4 kohtaa.
37 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että mainituissa 66 ja 67 artiklassa ei viitata direktiiviin 2003/4, kun taas direktiivin 98/8 19 artiklassa säädettiin, että sitä sovellettiin sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 90/313 – joka on kumottu ja korvattu direktiivillä 2003/4 – soveltamista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä, oliko unionin lainsäätäjän tarkoituksena asetuksessa N:o 528/2012 määritellä erityinen ja tyhjentävä järjestelmä biosidivalmisteita ja niiden tehoaineita koskevien tietojen antamisesta yleisön tutustuttavaksi ja siten poiketa direktiivin 2003/4 säännöksistä.
38 Neljänneksi pääasian ratkaisu riippuu sen mukaan myös siitä, voidaanko direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua ”ympäristöpäästöihin liittyvien tietojen” luokittelua, jos sitä voidaan soveltaa pääasiassa, soveltaa tietoihin, jotka ovat toimivaltaisen viranomaisen hallussa sen jälkeen, kun on tutkittu tehoaineen tekninen vastaavuus hyväksytyn tehoaineen kanssa.
39 Tässä tilanteessa Conseil d’État on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Kun toimivaltainen kansallinen viranomainen, jolle on tehty biosidivalmisteen myyntilupahakemus ennen 1.9.2013 ja joka on käsitellyt tämän hakemuksen asetuksen N:o 528/2012 91 artiklan mukaisesti direktiivin [98/8] kansallisten täytäntöönpanosäännösten perusteella, saa myyntiluvan antamisen jälkeen kolmannelta osapuolelta tietopyynnön, jossa pyydetään biosidivalmistetta, jonka kyseinen viranomainen on hyväksynyt, ja sen tehoainetta sekä erityisesti kyseisen tehoaineen ja jo hyväksytyn tehoaineen teknistä vastaavuutta koskevia tietoja, onko kyseisen viranomaisen tutkittava tämä pyyntö [direktiivin 98/8] 19 artiklan kansallisissa täytäntöönpanosäännöksissä vai asetuksen 528/2012 66 ja 67 artiklassa säädettyjen luottamuksellisuussääntöjen kannalta?
2) Jos tietopyyntöön sovelletaan direktiiviä 98/8, jonka 19 artiklaa sovelletaan sanotun kuitenkaan rajoittamatta – – direktiivin 2003/4 soveltamista:
a) Tarkoitetaanko 19 artiklan 3 kohdan k alakohdassa, jossa säädetään, että ’analyysimenetelmiä, joihin viitataan 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa’ ei missään tapauksessa pidetä luottamuksellisina sen jälkeen, kun biosidivalmisteelle on myönnetty myyntilupa, sitä, että pyynnön esittäjä voi saada kaikki yksityiskohtaiset tiedot näistä menetelmistä silloinkin, kun niiden ilmaiseminen on omiaan vaarantamaan liikesalaisuuden, vai sitä, että hän voi saada ainoastaan yleisiä tietoja näiden menetelmien luonteesta ja tarvittaessa päätelmistä, jotka niiden avulla on voitu tehdä?
b) Tarkoitetaanko ’tehoaineen ja biosidituotteen fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia koskevilla tiedoilla’, joita 19 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaan ei pidetä luottamuksellisina luvan myöntämisen jälkeen, sitä, että pyynnön esittäjä voi vaatia antamaan yksityiskohtaisia tietoja tehoaineen tai biosidivalmisteen koostumuksesta, vaikka nämä tiedot voivat suoraan tai välillisesti paljastaa valmisteen valmistusmenetelmät?
3) Jos sitä vastoin tietopyyntöön sovelletaan asetusta N:o 528/2012:
a) Oliko unionin lainsäätäjän tarkoituksena kyseisen asetuksen 66 ja 67 artiklassa, joissa ei viitata direktiiviin 2003/4, määritellä erityinen ja tyhjentävä järjestelmä, jolla säännellään biosidivalmisteita ja niiden tehoaineita koskevien tietojen antamista yleisön tutustuttavaksi, ja siten poiketa direktiivin 2003/4 säännöksistä siltä osin kuin niissä säädetään yhtäältä, ettei liikesalaisuus voi olla esteenä ympäristöön joutuneita päästöjä koskevien tietojen antamiselle, ja toisaalta, että jos muiden ympäristötietojen ilmaiseminen on omiaan vahingoittamaan yrityksen kaupallisia etuja, toimivaltaisen hallintoviranomaisen on verrattava yrityksen etua yleisön etuun ennen kuin se kieltäytyy antamasta näitä tietoja tutustuttavaksi?
b) Sovelletaanko jo hyväksytyn tehoaineen ja biosidivalmisteeseen sisältyvän tehoaineen teknistä vastaavuutta koskevan arviointiraportin, joka on laadittu kyseisestä biosidivalmisteesta tehdyn myyntilupahakemuksen käsittelyn yhteydessä, tutustuttavaksi antamiseen asetuksen N:o 528/2012 67 artiklan 3 kohdan e alakohtaa, jossa säädetään hyväksytyistä tehoaineista laaditun arviointiraportin asettamisesta julkisesti saataville, paitsi jos hakija on pyytänyt sen luottamuksellista käsittelyä, vai 67 artiklan 4 kohdan b alakohtaa, jossa säädetään jo luvan saaneen biosidivalmisteen arviointiraportin asettamisesta julkisesti saataville, paitsi jos hakija on pyytänyt sen luottamuksellista käsittelyä, vai joitakin muita sääntöjä?
c) Tarkoitetaanko asetuksen N:o 528/2012 66 artiklan 3 kohdan j alakohdassa, jossa säädetään, että oikeutta tutustua ’19 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin analyysimenetelmiin’ ei ’missään tapauksessa evätä’ sen jälkeen, kun biosidivalmisteelle on myönnetty myyntilupa, sitä, että näistä menetelmistä voidaan saada kaikki yksityiskohtaiset tiedot silloinkin, kun niiden ilmaiseminen on omiaan vaarantamaan liikesalaisuuden, vai sitä, että näiden menetelmien luonteesta ja tarvittaessa päätelmistä, jotka niiden avulla on tehty, voidaan saada ainoastaan yleisiä tietoja?
d) Onko kyseisen asetuksen 67 artiklan 1 kohdan h alakohtaa, jossa säädetään, että ’liitteessä II olevan – – 2 osaston 4.2 kohdassa tarkoitetut analyysimenetelmät’ on asetettava maksutta julkisesti saataville siitä päivästä alkaen, jona tehoaine hyväksytään, tulkittava siten, että siinä viitataan todellisuudessa liitteessä II olevan 2 osaston 4.3 kohdan säännöksiin, joihin siinä viitattiin ennen kuin komissio antoi 19.10.2020 delegoidun asetuksen, jolla muutettiin kyseisen asetuksen liitteitä II ja III? Jos näitä säännöksiä on tulkittava siten, että niissä viitataan liitteessä II olevan 2 osaston 4.2 kohdan nykyään voimassa oleviin säännöksiin, ja jos näitä säännöksiä sovelletaan tehoaineeseen, jota ei ole hyväksytty mutta jonka on todettu teknisesti vastaavan jo hyväksyttyä tehoainetta, tarkoittaako se, että 4.2 kohdassa mainittujen ’valmistusprosessissa tuotettavan mikro‑organismin analyysimenetelmien’ on lähtökohtaisesti oltava julkisesti saatavilla, sitä, että pyynnön esittäjä voi saada kaikki yksityiskohtaiset tiedot näistä menetelmistä silloinkin, kun niiden ilmaiseminen on omiaan vaarantamaan liikesalaisuuden, vai sitä, että se voi saada ainoastaan yleisiä tietoja näiden menetelmien luonteesta ja tarvittaessa päätelmistä, joita niiden avulla on voitu tehdä?
4) Jos käsiteltävään asiaan sovelletaan direktiivin 2003/4 säännöksiä, voidaanko sen 4 artiklan 2 kohdassa olevaa luonnehdintaa ’ympäristöön joutuneita päästöjä koskevat tiedot’, joihin sisältyvät näiden päästöjen luonnetta, koostumusta, määrää, ajankohtaa ja paikkaa sekä niiden lyhyemmän tai pidemmän aikavälin ympäristövaikutuksia koskevat maininnat, soveltaa tietoihin, jotka toimivaltainen viranomainen on laatinut tai saanut arvioidessaan kyseisen tehoaineen ja jo hyväksytyn tehoaineen teknistä vastaavuutta, vai voidaanko sitä soveltaa ainoastaan sitä biosidivalmistetta, johon kyseinen tehoaine sisältyy, koskeviin tietoihin, koska ympäristöön on päästetty tätä biosidivalmistetta kaikkine aineosineen eikä pelkästään kyseistä tehoainetta?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
40 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisessä kysymyksessään lähinnä, onko silloin, kun biosidivalmistetta koskeva lupahakemus on tehty direktiivin 98/8 voimassaoloaikana ja toimivaltainen kansallinen viranomainen on tutkinut ja hyväksynyt sen tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten mukaisesti, pyyntöä saada tutustua kyseistä valmistetta koskeviin tietoihin ja erityisesti tietoihin, jotka koskevat siihen sisältyvän tehoaineen ja hyväksytyn tehoaineen teknistä vastaavuutta, arvioitava direktiivin 98/8 19 artiklan vai asetuksen N:o 528/2012 66 ja 67 artiklan perusteella siinä tapauksessa, että kyseinen tietopyyntö on esitetty sen päivän jälkeen, jona kyseistä asetusta alettiin soveltaa.
41 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva tutustumispyyntö on esitetty 11.2.2021. Se koskee Aquabac-biosidivalmisteita, joille haettiin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan myyntilupaa 30.8.2013.
42 Siltä osin kuin pääasian valittaja väittää kirjallisissa huomautuksissaan, että tosiasiassa lupahakemukset jätettiin 6.10.2013 eli asetuksen N:o 528/2012 voimaantulon jälkeen, on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklan mukaisessa ennakkoratkaisumenettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään pääasian tosiseikat ja arvioimaan niitä. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin voi lausua yksinomaan unionin oikeuden tulkinnasta tai pätevyydestä kansallisen tuomioistuimen kuvaaman tosiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen valossa, jotta se voisi antaa kansalliselle tuomioistuimelle asian ratkaisemisen kannalta hyödyllisiä ohjeita (tuomio 24.10.2019, Belgian valtio, C‑35/19, EU:C:2019:894, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Näin ollen esitettyihin kysymyksiin on vastattava Conseil d’État’n ennakkoratkaisupyynnössään esittämien tosiseikkojen perusteella.
44 Asetuksen N:o 528/2012 97 artiklan toisen kohdan mukaan kyseistä asetusta sovelletaan 1.9.2013 lukien. Mainitun asetuksen 96 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla direktiivi 98/8 kumottiin tuosta päivästä lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun asetuksen 86, 89–93 ja 95 artiklan soveltamista.
45 Asetuksen N:o 528/2012 91 artiklan ensimmäisessä kohdassa tosin säädetään, että toimivaltaiset viranomaiset arvioivat direktiivin 98/8 soveltamiseksi tehtyjä biosidivalmisteita koskevia lupahakemuksia, joiden osalta arviointia ei ole saatettu päätökseen viimeistään 1.9.2013, kyseisen direktiivin säännösten mukaisesti.
46 Lisäksi asetuksen N:o 528/2012, sellaisena kuin se on muutettuna delegoidulla asetuksella 2021/525, liitteessä III olevan 2 osaston 2.5 kohdasta ilmenee, että kun kyseisen asetuksen mukaisessa lupamenettelyssä vaaditaan teknistä vastaavuutta, on osoitettava, että tekninen vastaavuus on todettu tämän asetuksen 54 artiklan mukaisesti ”tai että direktiivin 98/8/EY 26 artiklan mukaisesti nimetty toimivaltainen viranomainen on todennut tämän ennen [1.9.2013] alkaneen arvioinnin jälkeen”.
47 Nämä säännökset koskevat biosidivalmisteen myyntilupamenettelyä. Kuten julkisasiamies on korostanut ratkaisuehdotuksensa 29 ja 30 kohdassa, mikään asetuksen N:o 528/2012 89–93 ja 95 artiklassa säädetyistä siirtymätoimenpiteistä ei sitä vastoin koske pääasiassa kyseessä olevan kaltaista pyyntöä eli pyyntöä saada tutustua luvan saanutta biosidivalmistetta ja sen sisältämää tehoainetta koskeviin tietoihin ja erityisesti tietoihin, jotka koskevat siihen sisältyvän tehoaineen ja hyväksytyn tehoaineen teknistä vastaavuutta.
48 Kuten julkisasiamies on lisäksi todennut ratkaisuehdotuksensa 33 kohdassa, toimivaltainen viranomainen arvioi biosidivalmisteen myyntilupahakemusta ja toisaalta pyyntöä saada tutustua luvan saanutta biosidivalmistetta koskeviin tietoihin kahdessa eri menettelyssä.
49 Koska ei ole annettu siirtymäsäännöksiä, joita sovellettaisiin pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen tietopyyntöön, joka on esitetty 1.9.2013 jälkeen ja joka koskee direktiivin 98/8 voimassaoloaikana luvan saaneeseen biosidivalmisteeseen sisältyvää tehoainetta ja erityisesti tällaisen tehoaineen ja toisen hyväksytyn tehoaineen teknistä vastaavuutta, kyseisen pyynnön arviointiin sovelletaan kyseisen asetuksen säännöksiä.
50 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 528/2012 96 ja 97 artiklaa on tulkittava siten, että sen jälkeen, kun kyseistä asetusta alettiin soveltaa, esitettyä pyyntöä saada tutustua luvan saaneeseen biosidivalmisteeseen sisältyvää tehoainetta koskeviin tietoihin ja erityisesti tällaisen tehoaineen ja toisen hyväksytyn tehoaineen teknistä vastaavuutta koskeviin tietoihin on arvioitava kyseisen asetuksen säännösten perusteella, vaikka tällainen pyyntö koskisi biosidivalmistetta, jolle on myönnetty lupa direktiivin 98/8 mukaisesti tai tapauksen mukaan kyseisen asetuksen nojalla kyseisen direktiivin 26 artiklan mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen vahvistaman teknisen vastaavuuden perusteella.
Toinen kysymys
51 Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Kolmas kysymys
52 Aluksi on tarkasteltava kolmannen kysymyksen c kohtaa ja sen jälkeen yhdessä tämän kysymyksen b ja d kohtaa, ennen kuin vastataan sen a kohtaan.
Kolmannen kysymyksen c kohta
53 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannen kysymyksensä c kohdassa lähinnä, onko asetuksen N:o 528/2012 66 artiklan 3 kohdan j alakohtaa tulkittava siten, että vastauksena kyseiseen säännökseen perustuvaan tietopyyntöön toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kaikki yksityiskohtaiset tiedot, jotka koskevat kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja analyysimenetelmiä, myös silloin, kun näiden tietojen ilmaiseminen vaarantaisi liikesalaisuuden, vai ainoastaan yleisiä tietoja kyseisten menetelmien luonteesta ja tarvittaessa niiden perusteella tehdyistä päätelmistä.
54 Asetuksen N:o 528/2012 66 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan kemikaaliviraston ja toimivaltaisten viranomaisten on evättävä oikeus tutustua tietoihin, jos tietojen ilmaisemisen katsotaan vaarantavan asianosaisten kaupallisten etujen suojelun tai yksityisyyden suojan tai turvallisuuden. Kyseisen säännöksen toisessa alakohdassa luetellaan tiedot, joiden ilmaisemisen katsotaan yleisesti aiheuttavan tällaisen vaaran.
55 Kyseisen asetuksen 66 artiklan 3 kohdan j alakohdassa säädetään, että sen estämättä, mitä kyseisen 66 artiklan 2 kohdassa säädetään, oikeutta tutustua kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja analyysimenetelmiä koskeviin tietoihin ei missään tapauksessa evätä luvan myöntämisen jälkeen.
56 Kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 83 ja 84 kohdassa, asetuksen N:o 528/2012 66 artiklan 3 kohdan yksiselitteisestä sanamuodosta ja erityisesti ilmaisusta ”ei missään tapauksessa” ilmenee, että myyntiluvan myöntämisen jälkeen oikeutta tutustua asetuksen N:o 528/2012 19 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja analyysimenetelmiä koskeviin tietoihin ei voida evätä missään olosuhteissa.
57 Viimeksi mainitussa säännöksessä edellytetään biosidivalmistetta, johon ei voida soveltaa yksinkertaistettua lupamenettelyä, koskevan myyntiluvan myöntämisedellytysten osalta muun muassa, että biosidivalmisteessa olevien tehoaineiden kemialliset tunnistetiedot, määrä ja tekninen vastaavuus voidaan määrittää kyseisen asetuksen liitteissä II ja III säädettyjen asiaankuuluvien vaatimusten mukaisesti.
58 Asetuksen N:o 528/2012 19 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainitaan siis nimenomaisesti niiden seikkojen joukossa, jotka on arvioitava kyseisessä artiklassa tarkoitettujen analyysimenetelmien mukaisesti ja jotka voivat johtaa kyseisen biosidivalmisteen myyntiluvan myöntämiseen, kyseisessä valmisteessa olevien tehoaineiden tekninen vastaavuus. Näin ollen siltä osin kuin kyseisen asetuksen 66 artiklan 3 kohdan j alakohdassa kielletään saman asetuksen ”19 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin analyysimenetelmiin” tutustumisen epääminen, se koskee väistämättä menetelmiä, joiden avulla on voitu todeta muun muassa kyseinen vastaavuus, joka on määritelty mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan w alakohdassa ja johon viitataan muun muassa saman asetuksen liitteessä III olevan 2 osaston 2.5 kohdassa.
59 Lisäksi siltä osin kuin asetuksen N:o 528/2012 66 artiklan 3 kohdan j alakohdassa säädetään toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudesta varmistaa oikeus tutustua asianomaisen myyntiluvan myöntämiseksi käytettyjä analyysimenetelmiä koskeviin tietoihin, kyseistä säännöstä ei voida – kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 82 kohdassa – tulkita siten, että se koskisi ainoastaan yleisten tietojen antamista analyysimenetelmien luonteesta. Sitä on päinvastoin tulkittava siten, että siinä velvoitetaan toimittamaan täsmällisiä ja täydellisiä tietoja kyseisistä menetelmistä. Kuten julkisasiamies on myös todennut, tämä velvollisuus rajoittuu sitä vastoin analyysimenetelmiin eikä näin ollen ulotu kyseisiä menetelmiä soveltamalla saatuihin tuloksiin tai päätelmiin.
60 Kaiken edellä esitetyn perusteella kolmannen kysymyksen c kohtaan on vastattava, että asetuksen N:o 528/2012 66 artiklan 3 kohdan j alakohtaa on tulkittava siten, että sen jälkeen, kun biosidivalmisteelle on myönnetty myyntilupa, toimivaltainen viranomainen ei voi evätä pyyntöä saada tutustua tietoihin, jotka koskevat analyysimenetelmiä, joiden perusteella on voitu määrittää kyseisen valmisteen sisältämien tehoaineiden tekninen vastaavuus. Näiden tietojen on oltava täsmällisiä ja täydellisiä, mutta velvollisuus antaa näitä tietoja ei ulotu kyseisiä menetelmiä soveltamalla saatuihin tuloksiin tai päätelmiin.
Kolmannen kysymyksen b ja d kohta
61 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannen kysymyksensä b ja d kohdassa lähinnä, onko asetuksen N:o 528/2012 67 artiklaa tulkittava siten, että sellaisen raportin, jossa todetaan hyväksytyn tehoaineen ja biosidivalmisteen sisältämän tehoaineen tekninen vastaavuus ja joka on laadittu kyseisen valmisteen myyntilupahakemuksen tutkinnan yhteydessä, toimittaminen kokonaan tai osittain kuuluu kyseisen 67 artiklan 1 kohdan h alakohdan, 3 kohdan e alakohdan tai 4 kohdan b alakohdan soveltamisalaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lisäksi, onko kyseisen 67 artiklan 1 kohdan h alakohtaa, jossa edellytetään, että ”liitteessä II olevan – – 2 osaston 4.2 kohdassa tarkoitetut analyysimenetelmät” on asetettava julkisesti saataville, tulkittava siten, että siinä viitataan todellisuudessa asetuksen N:o 528/2012 liitteessä II olevan 2 osaston 4.3 kohtaan eli kyseisen osaston entiseen 4.2 kohtaan, josta tuli 4.3 kohta delegoidun asetuksen 2021/525 voimaantulon jälkeen.
62 Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 528/2012 67 artiklassa velvoitetaan kemikaalivirasto, ja sen 1 kohdassa komissio, asettamaan tietyt tiedot maksutta julkisesti saataville, eikä sitä näin ollen ole osoitettu jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
63 Mainitussa 67 artiklassa vahvistetaan kuitenkin avoimuutta koskeva normatiivinen viitekehys, joka on merkityksellinen myös silloin, kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen arvioi asetuksen N:o 528/2012 nojalla sitä, onko pyyntö saada tutustua tietoihin, jotka koskevat biosidivalmistetta, jolle on myönnetty lupa direktiivin 98/8 mukaisesti tai kyseisen direktiivin 26 artiklan mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen kyseisen asetuksen liitteessä III olevan 2 osaston 2.5 kohdan nojalla toteaman teknisen vastaavuuden perusteella, perusteltu.
64 Asetuksen N:o 528/2012 67 artiklassa säädetään tietojen asettamisesta maksutta julkisesti saataville yhtäältä kyseisen artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti ”siitä päivästä alkaen, jona komissio hyväksyy – – täytäntöönpanoasetuksen tehoaineen hyväksymisestä” ja toisaalta kyseisen artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisesti ”siitä päivästä, jona biosidivalmisteelle annetaan lupa”.
65 Nyt käsiteltävässä asiassa pyyntö saada tutustua kyseessä oleviin tietoihin ei kuulu ensimmäiseen vaan jälkimmäiseen tapaukseen. Kyseinen pyyntö ei nimittäin koske asiakirjoja, jotka liittyvät tehoaineen hyväksymismenettelyyn, jota säännellään asetuksen N:o 528/2012 II luvun säännöksissä, vaan asiakirjoja, jotka kuuluvat kyseisen asetuksen IV–VI luvussa säänneltyyn biosidivalmisteita koskevaan lupamenettelyyn, joka perustuu biosidivalmisteen sisältämän tehoaineen ja sellaisen toisen aineen, joka on jo hyväksytty ja sisällytetty unionin hyväksyttyjen tehoaineiden luetteloon, tekniseen vastaavuuteen.
66 Tästä syystä asetuksen N:o 528/2012 67 artiklan 1 kohdan h alakohtaa ja 3 kohdan e alakohtaa ei voida soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen oikeusriitaan.
67 Tämän tuomion 64 kohdassa tarkoitetusta toisesta tapauksesta ja erityisesti asetuksen N:o 528/2012 67 artiklan 4 kohdan b alakohdasta, joka koskee arviointiraporttia, on todettava, että tämä käsite määritellään kyseisen asetuksen 30 artiklan 3 kohdan a alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan vastaanottavan toimivaltaisen viranomaisen ”raportti[a], jossa se esittää tiivistetysti arviointinsa päätelmät sekä perusteet biosidivalmistetta koskevan lupahakemuksen hyväksymiselle tai hylkäämiselle”.
68 On totta, että biosidivalmisteeseen sisältyvän tehoaineen ja jo hyväksytyn tehoaineen teknisen vastaavuuden arviointi on tällaisen valmisteen hyväksymistä edeltävä vaihe, jos sitä koskeva lupahakemus on tehty. Tältä osin ensinnäkin asetuksen N:o 528/2012 54 artiklassa, jossa säädetään teknisen vastaavuuden arvioinnista, viitataan arviointiin, jonka on johdettava tehoaineiden teknistä vastaavuutta koskevan päätöksen tekemiseen. Lisäksi kyseisen asetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna delegoidulla asetuksella 2021/525, liitteessä III olevan 2 osaston 2.5 kohdasta seuraa, että direktiivin 98/8 26 artiklan mukaisesti nimetty toimivaltainen viranomainen voi todeta tällaisen teknisen vastaavuuden ennen 1.9.2013 alkaneen arvioinnin perusteella. Lopuksi asetuksen N:o 528/2012 liitteen VI, jossa määritellään sen otsikon mukaisesti biosidivalmisteista toimitettavien asiakirja‑aineistojen arviointia koskevat yleiset periaatteet, 21 kohdassa täsmennetään, että ”tarvittaessa kunkin biosidivalmisteeseen sisältyvän tehoaineen osalta on viitattava tekniseen vastaavuuteen sellaisten tehoaineiden kanssa, jotka on jo sisällytetty hyväksyttyjen tehoaineiden luetteloon”. Näistä säännöksistä ei kuitenkaan seuraa, että päätökset, jotka kemikaalivirasto on tehnyt kyseisen asetuksen 54 artiklan nojalla tai jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tällaisen teknisen vastaavuuden toteamiseksi, olisivat mainitun asetuksen 30 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu arviointiraportti.
69 Näin ollen vaikuttaa siltä, että asetuksen N:o 528/2012 67 artiklan 1 kohdan h alakohdassa, 67 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tai 67 artiklan 4 kohdan b alakohdassa ei edellytetä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen raportti on saatettava julkisesti saataville.
70 Näin ollen kolmannen kysymyksen d kohdan ensimmäiseen osaan, sellaisena kuin se on palautettu mieleen tämän tuomion 61 kohdan toisessa virkkeessä, ei ole tarpeen vastata.
71 Edellä esitetyn perusteella kolmannen kysymyksen b ja d kohtaan on vastattava, että asetuksen N:o 528/2012 67 artiklan 1 kohdan h alakohtaa, 67 artiklan 3 kohdan e alakohtaa ja 67 artiklan 4 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että näiden säännösten soveltamisalaan ei kuulu luvan saaneeseen biosidivalmisteeseen sisältyvän tehoaineen ja hyväksytyn tehoaineen teknisen vastaavuuden toteavan raportin, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on laatinut kyseisen valmisteen myyntilupahakemuksen tutkinnan yhteydessä, antaminen tutustuttavaksi.
Kolmannen kysymyksen a kohta
72 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannen kysymyksensä a kohdassa lähinnä, onko asetuksen N:o 528/2012 66 ja 67 artiklaa tulkittava siten, että niissä määritellään erityinen ja tyhjentävä järjestelmä, joka koskee oikeutta tutustua jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hallussa oleviin biosidivalmisteita koskeviin tietoihin ja erityisesti biosidivalmisteisiin sisältyvän tehoaineen ja hyväksytyn tehoaineen teknistä vastaavuutta koskeviin tietoihin ja jolla suljetaan pois se, että kyseiset viranomaiset soveltavat kansallisia säännöksiä, joilla direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.
73 Ensinnäkin asetuksen N:o 528/2012 66 ja 67 artiklasta on todettava, että koska – kuten tämän tuomion 62 kohdasta ilmenee – kyseisen asetuksen 67 artiklaa ei ole osoitettu jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, ainoastaan kyseisen asetuksen 66 artikla on merkityksellinen kolmannen kysymyksen a kohdan arvioinnin kannalta.
74 Asetuksen N:o 528/2012 66 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaan ”biosidivalmisteen täydellistä koostumusta” koskevien tietojen ilmaisemisen katsotaan yleensä vaarantavan kaupallisten etujen suojelun. Poikkeuksena tästä säännöstä säädetään, että ”jos kuitenkin tarvitaan kiireellisiä toimia – – ympäristön suojelemiseksi tai muista yleistä etua koskevista pakottavista syistä”, toimivaltaisten viranomaisten on tämän 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti annettava nämä tiedot. Luvan myöntämisen jälkeen tutustumisoikeutta ei missään tapauksessa evätä, kun kyseiset tiedot kuuluvat johonkin asetuksen N:o 528/2012 66 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista 13 ryhmästä, ja näihin tietoihin sisältyvät j alakohdassa tarkoitetut kyseisen asetuksen ”19 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut analyysimenetelmät”.
75 Toiseksi on todettava, että direktiivin 2003/4 3 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetut viranomaiset velvoitetaan tämän direktiivin säännösten mukaisesti saattamaan pyydettäessä saataville niiden omassa tai viranomaisia varten toisen hallussa olevaa ympäristötietoa, joka kuuluu johonkin kyseisessä 2 artiklan 1 kohdassa olevista kuudesta ryhmästä, ilman, että pyynnön esittäjän on perusteltava pyyntönsä, paitsi jos pyyntö kuuluu jonkin saman direktiivin 4 artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan.
76 Direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että pyyntö saada ympäristötietoa voidaan evätä, jos sen ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti ”kaupallisten tai teollisten tietojen luottamuksellisuuteen, jos kansallisessa tai [unionin] lainsäädännössä säädetään tällaisesta salassapidosta oikeutetun taloudellisen edun suojelemiseksi”. Kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toiseksi viimeisessä virkkeessä täsmennetään tältä osin, että ”kussakin yksittäistapauksessa tiedon ilmaisemiseen liittyvää yleistä etua olisi verrattava epäämisellä saavutettaviin etuihin”.
77 Lisäksi unionin lainsäätäjä on direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa poikennut kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa säädetystä poikkeuksesta. Mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan viimeisen virkkeen mukaan kaupallisten tai teollisten tietojen luottamuksellisuudella ei siten voida oikeuttaa sellaisen ympäristötietopyynnön epäämistä, joka liittyy ”ympäristöön joutuneita päästöjä koskeviin tietoihin”.
78 Kolmanneksi asetuksen N:o 528/2012 66 artiklan ja direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohdan välisestä suhteesta on todettava, että – toisin kuin direktiivin 98/8 19 artiklan 1 kohdassa, jossa säädettiin, että sitä sovellettiin ”sanotun kuitenkaan rajoittamatta [direktiivin 90/313] soveltamista” – asetuksen N:o 528/2012 66 artiklassa tai missään muussakaan kyseisen asetuksen säännöksessä ei ole vastaavaa täsmennystä, joka koskisi direktiiviä 2003/4, jolla direktiivi 90/313 kumottiin ja korvattiin.
79 Tätä täsmennyksen puuttumista ei kuitenkaan voida tulkita siten, että se sulkisi pois direktiivin 2003/4 soveltamisen pyyntöihin, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka on laadittu kyseisen asetuksen täytäntöönpanemiseksi tai mahdollisesti kyseisessä asetuksessa säädettyjen siirtymätoimenpiteiden mukaisesti direktiivin 98/8 täytäntöönpanemiseksi.
80 Ensinnäkään asetuksessa N:o 528/2012 ei täsmennetä, että sen tietojen luottamuksellisuutta koskevilla säännöksillä poikettaisiin ympäristötiedon saatavuutta koskevasta yleisestä järjestelmästä rajoittamalla sitä. Päinvastoin, kyseisen asetuksen 66 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että asetusta N:o 1049/2001 ja asetuksen N:o 1907/2006 118 artiklan 3 kohdan nojalla annettuja kemikaaliviraston hallintoneuvoston sääntöjä sovelletaan ”kemikaaliviraston tämän asetuksen soveltamiseksi hallussaan pitämiin asiakirjoihin”.
81 Tältä osin unionin tuomioistuin on jo todennut, että asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklassa lisätään asetukseen N:o 1049/2001 erityisiä sääntöjä, jotka koskevat pyyntöjä tutustua ympäristötietoihin (tuomio 14.11.2013, LPN ja Suomi v. komissio, C‑514/11 P ja C‑605/11 P, EU:C:2013:738, 79 kohta). Kyseisen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä sääntöä vastaavasta säännöstä.
82 Lisäksi asetuksen N:o 1907/2006 johdanto‑osan 117 perustelukappaleessa todetaan, että ”kemikaaliviraston ja jäsenvaltioiden olisi annettava tietojensaantimahdollisuus [direktiivin 2003/4], [asetuksen N:o 1049/2001] ja [Århusin yleissopimuksen] mukaisesti”.
83 Toiseksi termin ”yleensä” käyttö asetuksen N:o 528/2012 66 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa viittaa siihen, että tietoja, jotka kuuluvat johonkin kyseisessä kohdassa luetelluista neljästä ryhmästä, ei ole kaikissa tapauksissa suojattava tietojen ilmaisemiselta ja että jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on tältä osin harkintavaltaa. Lisäksi kyseisen 2 kohdan kolmannessa alakohdassa edellytetään nimenomaisesti, että kyseisten viranomaisten on vertailtava keskenään taloudellisten etujen ja kyseisten tietojen ilmaisemiseen liittyvien yleisten etujen suojaa.
84 Ei siis vaikuta siltä, että unionin lainsäätäjä olisi tietojen luottamuksellisuutta koskevilla asetuksen N:o 528/2012 säännöksillä tarkoittanut säätää erityisestä ja tyhjentävästä järjestelmästä, jolla suljettaisiin pois oikeus tutustua ympäristöön joutuneita päästöjä koskeviin tietoihin direktiivin 2003/4 täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten mukaisesti. Tältä osin biosidivalmisteiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä annettavaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi 12.6.2009 annetun komission ehdotuksen (KOM(2009) 267 lopullinen) perusteluista ilmenee, että direktiivin 98/8 luottamuksellisuussäännöksiä oli hieman muutettava ja yhdenmukaistettava asetuksen N:o 1907/2006 säännösten kanssa, jotta kemikaaliviraston olisi helpompi soveltaa niitä.
85 Kolmanneksi, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 41 kohdassa, päinvastaisessa tulkinnassa laiminlyötäisiin ne kansainväliset sitoumukset, jotka unioni on tehnyt allekirjoittaessaan Århusin yleissopimuksen, jonka 4 artiklan 4 kappaleen ensimmäisen kohdan d alakohdassa määrätään, että liike‑ ja teollisuussalaisuuteen ei voida vedota ympäristön suojelun kannalta merkityksellisten päästöjä koskevien tietojen ilmaisemista vastaan.
86 Direktiivin 2003/4 johdanto‑osan viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisen direktiivin antamisen tarkoituksena oli nimenomaan varmistaa unionin oikeuden yhteensoveltuvuus Århusin yleissopimuksen kanssa.
87 Kun direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että kaupallisten tai teollisten tietojen luottamuksellisuuteen ei voida vedota ”ympäristöön joutuneita päästöjä koskevien tietojen” ilmaisemisen estämiseksi, siinä mahdollistetaan siten se, että tämän tuomion 85 kohdassa mainittu sääntö ja periaate, joka koskee oikeutta tutustua viranomaisten omassa tai viranomaisia varten toisen hallussa olevaan ympäristötietoon mahdollisimman laajasti, voidaan panna konkreettisesti täytäntöön (tuomio 23.11.2016, Bayer CropScience ja Stichting De Bijenstichting, C‑442/14, EU:C:2016:890, 57 kohta).
88 Edellä esitetyn perusteella kolmannen kysymyksen a kohtaan on vastattava, että asetuksen N:o 528/2012 66 artiklaa on tulkittava siten, että siinä ei määritellä erityistä ja tyhjentävää järjestelmää, joka koskee oikeutta tutustua jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hallussa oleviin biosidivalmisteita koskeviin tietoihin ja erityisesti biosidivalmisteisiin sisältyvän tehoaineen ja hyväksytyn tehoaineen teknistä vastaavuutta koskeviin tietoihin ja jolla suljetaan pois se, että kyseiset viranomaiset soveltavat kansallisia säännöksiä, joilla direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Neljäs kysymys
89 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännessä kysymyksessään lähinnä, onko direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettua käsitettä ”ympäristöön joutuneita päästöjä koskevat tiedot” voidaan soveltaa tietoihin, jotka sisältyvät raporttiin, jonka toimivaltainen viranomainen on laatinut arvioituaan luvan saaneeseen biosidivalmisteeseen sisältyvän tehoaineen ja hyväksytyn tehoaineen teknisen vastaavuuden.
90 Unionin tuomioistuin on katsonut tältä osin yhtäältä, että direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua ympäristöön joutuneiden päästöjen käsitettä on tulkittava siten, että sen soveltamisalaan kuuluvat muun muassa kasvinsuojeluaineiden tai biosidituotteiden ja niiden sisältämien aineiden kaltaisten tuotteiden tai aineiden päästöt ympäristöön edellyttäen, että kyseiset päästöt ovat todellisia tai ennakoitavissa olevia tavanomaisissa tai realistisissa käyttöolosuhteissa (tuomio 23.11.2016, Bayer CropScience ja Stichting De Bijenstichting, C‑442/14, EU:C:2016:890, 81 kohta).
91 Toisaalta se on täsmentänyt, että mainitussa säännöksessä tarkoitettua käsitettä ”ympäristöön joutuneita päästöjä koskevat tiedot” on tulkittava siten, että sen soveltamisalaan kuuluvat paitsi päästöjä sellaisinaan koskevat tiedot eli tiedot, jotka liittyvät kyseisten päästöjen luonteeseen, koostumukseen, määrään, ajankohtaan ja paikkaan, myös tiedot, jotka koskevat kyseisten päästöjen lyhyempi‑ tai pidempiaikaisia vaikutuksia ympäristöön (tuomio 23.11.2016, Bayer CropScience ja Stichting De Bijenstichting, C‑442/14, EU:C:2016:890, 87 kohta).
92 Yleisöllä on oltava tässä tarkoituksessa oikeus tutustua paitsi päästöjä koskeviin tietoihin sellaisinaan myös tietoihin, jotka koskevat kyseisten päästöjen lyhyempi‑ tai pidempiaikaisempia vaikutuksia ympäristön tilaan ja joita ovat mainittujen päästöjen vaikutukset organismeihin, jotka eivät olleet niiden kohteina. Yleisöllä oleva intressi saada tutustua ympäristöpäästöjä koskeviin tietoihin on nimenomaan paitsi sen selville saaminen, mitä ympäristöön päästetään tai millaiset päästöt ovat ennakoitavissa, myös sen ymmärtäminen, miten asianomaiset päästöt voivat vaikuttaa ympäristöön (tuomio 23.11.2016, Bayer CropScience ja Stichting De Bijenstichting, C‑442/14, EU:C:2016:890, 86 kohta).
93 Ympäristöön joutuneita päästöjä koskevien tietojen käsitteeseen kuuluvat siten tiedot, jotka ovat peräisin tutkimuksista, joiden tarkoituksena on todellisten tai ennakoitavissa olevien tuotteen tai aineen ympäristöpäästöjen arvioiminen tavanomaisia tai realistisia käyttöolosuhteita edustavissa olosuhteissa tai näiden päästöjen vaikutusten analysoiminen, kuten tutkimukset, joilla pyritään määrittämään tuotteen tai aineen myrkyllisyys, vaikutukset ja muut näkökohdat realistisissa ja mahdollisimman epäsuotuisissa olosuhteissa, joiden voidaan kohtuudella olettaa esiintyvän, sekä tutkimukset, jotka on toteutettu olosuhteissa, jotka ovat mahdollisimman lähellä tavanomaista maataloudessa noudatettavaa käytäntöä ja olosuhteita, jotka vallitsevat alueella, jossa kyseistä ainetta käytetään (ks. vastaavasti tuomio 23.11.2016, Bayer CropScience ja Stichting De Bijenstichting, C‑442/14, EU:C:2016:890, 89 ja 91 kohta).
94 Tämän käsitteen soveltamisalaan kuuluvat myös ympäristössä asianomaisen valmisteen levittämisen jälkeen esiintyviä jäämiä koskevat tiedot ja aineen levittämisen yhteydessä tapahtuvan kulkeutumisen mittaamista koskevat tutkimukset (tuomio 23.11.2016, Bayer CropScience ja Stichting De Bijenstichting, C‑442/14, EU:C:2016:890, 95 kohta).
95 Sitä vastoin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät tiedot, jotka eivät koske asianomaisen tuotteen tai aineen päästöjä ympäristöön, sekä hypoteettisia päästöjä koskevat tiedot eli tiedot, jotka koskevat päästöjä, jotka eivät ole todellisia tai ennakoitavissa olevia tavanomaisia tai realistisia käyttöolosuhteita edustavissa olosuhteissa (ks. vastaavasti tuomio 23.11.2016, Bayer CropScience ja Stichting De Bijenstichting, C‑442/14, EU:C:2016:890, 77–80 ja 100 kohta).
96 Kuten Ranskan hallitus toteaa, biosidivalmisteeseen sisältyvän tehoaineen ja hyväksytyn tehoaineen teknisen vastaavuuden arvioinnin tarkoituksena ei ole lähtökohtaisesti tutkia aineen ympäristöön joutuviin päästöihin liittyviä mahdollisia terveys‑ tai ympäristövaikutuksia, vaan siinä ainoastaan vertaillaan kahta ainetta ottamalla huomioon aineiden tarkkaa koostumusta ja valmistusmenetelmiä koskevat tiedot.
97 Lisäksi, kuten Ranskan hallitus on myös todennut, myyntilupa myönnetään ainetta sisältävälle valmisteelle ottaen huomioon riskit tai vaarat, joita se saattaa aiheuttaa tavanomaisissa tai realistisissa käyttöolosuhteissa. Nämä olosuhteet eivät koske pelkästään aineen päästöjä vaan ne koskevat sitä biosidivalmistetta, johon aine sisältyy.
98 Näin ollen vaikuttaa siltä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen raportti biosidivalmisteen sisältämän tehoaineen ja hyväksytyn tehoaineen teknisestä vastaavuudesta ei lähtökohtaisesti sisällä direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja ympäristöön joutuneita päästöjä koskevia tietoja.
99 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin viime kädessä arvioida, sisältääkö pääasiassa kyseessä oleva raportti tällaisia tietoja.
100 Kyseisen tuomioistuimen on erityisesti tarkistettava, sisältääkö kyseinen raportti tietoja Aquabac-valmisteisiin sisältyvän tehoaineen ennakoitavissa olevien päästöjen luonteesta, koostumuksesta, määrästä, ajankohdasta tai paikasta olosuhteissa, jotka edustavat tavanomaisia tai realistisia käyttöolosuhteita, tai mahdollisesti tietoja jäämistä, joita voi esiintyä ympäristössä näiden valmisteiden levittämisen jälkeen.
101 Kaiken edellä esitetyn perusteella neljänteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettua käsitettä ”ympäristöön joutuneita päästöjä koskevat tiedot” ei lähtökohtaisesti voida soveltaa tietoihin, jotka sisältyvät raporttiin, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on laatinut arvioituaan luvan saaneeseen biosidivalmisteeseen sisältyvän tehoaineen ja hyväksytyn tehoaineen teknisen vastaavuuden.
Oikeudenkäyntikulut
102 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä 22.5.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012, sellaisena kuin se on muutettuna 11.3.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 334/2014, 96 ja 97 artiklaa
on tulkittava siten, että
sen jälkeen, kun kyseistä asetusta alettiin soveltaa, esitettyä pyyntöä saada tutustua hyväksyttyyn biosidivalmisteeseen sisältyvää tehoainetta koskeviin tietoihin ja erityisesti tällaisen tehoaineen ja toisen hyväksytyn tehoaineen teknistä vastaavuutta koskeviin tietoihin on arvioitava kyseisen asetuksen säännösten perusteella, vaikka tällainen pyyntö koskisi biosidivalmistetta, jolle on myönnetty lupa biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16.2.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY mukaisesti tai tapauksen mukaan kyseisen asetuksen nojalla kyseisen direktiivin 26 artiklan mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen vahvistaman teknisen vastaavuuden perusteella.
2) Asetuksen N:o 528/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 334/2014, 66 artiklan 3 kohdan j alakohtaa
on tulkittava siten, että
sen jälkeen, kun biosidivalmisteelle on myönnetty myyntilupa, toimivaltainen viranomainen ei voi evätä pyyntöä saada tutustua tietoihin, jotka koskevat analyysimenetelmiä, joiden perusteella on voitu määrittää kyseisen valmisteen sisältämien tehoaineiden tekninen vastaavuus. Näiden tietojen on oltava täsmällisiä ja täydellisiä, mutta velvollisuus antaa näitä tietoja ei ulotu kyseisiä menetelmiä soveltamalla saatuihin tuloksiin tai päätelmiin.
3) Asetuksen N:o 528/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 334/2014, 67 artiklan 1 kohdan h alakohtaa, 67 artiklan 3 kohdan e alakohtaa ja 67 artiklan 4 kohdan b alakohtaa
on tulkittava siten, että
näiden säännösten soveltamisalaan ei kuulu luvan saaneeseen biosidivalmisteeseen sisältyvän tehoaineen ja hyväksytyn tehoaineen teknisen vastaavuuden toteavan raportin, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on laatinut kyseisen valmisteen myyntilupahakemuksen tutkinnan yhteydessä, antaminen tutustuttavaksi.
4) Asetuksen N:o 528/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 334/2014, 66 artiklaa
on tulkittava siten, että
siinä ei määritellä erityistä ja tyhjentävää järjestelmää, joka koskee oikeutta tutustua jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hallussa oleviin biosidivalmisteita koskeviin tietoihin ja erityisesti biosidivalmisteisiin sisältyvän tehoaineen ja hyväksytyn tehoaineen teknistä vastaavuutta koskeviin tietoihin ja jolla suljetaan pois se, että kyseiset viranomaiset soveltavat kansallisia säännöksiä, joilla ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28.1.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY 4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.
5) Direktiivin 2003/4 4 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa
on tulkittava siten, että
kyseisessä säännöksessä tarkoitettua käsitettä ”ympäristöön joutuneita päästöjä koskevat tiedot” ei lähtökohtaisesti voida soveltaa tietoihin, jotka sisältyvät raporttiin, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on laatinut arvioituaan luvan saaneeseen biosidivalmisteeseen sisältyvän tehoaineen ja hyväksytyn tehoaineen teknisen vastaavuuden.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: ranska.