<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.15-->
  <head>
    <title>2026-03-202603C112202402090-00-TRA-DOC-FI-CONCL-C-0209-24-202505561-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="18/09/2026 15:24:56" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="CNC" name="TypeDoc"/>
    <meta content="tqTEqZpKKm2+7VP4dQEkIRt1FOEvE8ok5IXgJHJlit0lbRdVBHMiVXOC7Li2vPQcqAg8+iavgMZ9LAjpxkD61QQNFMOwsrqwR6xsIOnukPxFC1ztpmwUy8Jl3X64K/KoduHf8a5prQ7QgGaYsJDP8IlLUu39ykWqDeX9IIteH34=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="ekholli" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0209" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2024" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="ekholli" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_ok" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="CNC_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 12-06-25 09:34:29" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="7be0506e99754611b213c3407d19ad96" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0209" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="PV" name="NatureAff"/>
    <meta content="PV" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId24" style="first"/>
      <div id="rId20" style="even">Ratkaisuehdotus – Athanasios Rantos – Asia C‑209/24 P</div>
      <div id="rId21" style="default">VP v. Cedefop</div>
    </div>
    <p class="C36Centre" id="para-1" title="page-1">
      JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-2" title="page-1">
      ATHANASIOS RANTOS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-3" title="page-1">
      12 päivänä kesäkuuta 2025  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">1</a>
</span>)
      
    </p>
    <p class="C38Centregrasgrandespacement" id="para-4" title="page-1">
      Asia C‑209/24 P
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-5" title="page-1">
      VP
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-6" title="page-1">
      vastaan
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-7" title="page-1">
      Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop)
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-8" title="page-1">
      Muutoksenhaku – Henkilöstö – Väliaikainen toimihenkilö – Kieltäytyminen väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen uusimisesta toistaiseksi voimassa olevana – SEUT 266 artikla – Unionin yleisen tuomioistuimen kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi tarpeelliset toimenpiteet – Todisteiden ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla – Unionin tuomioistuimen työjärjestys – 151 artiklan 1 kohta – Asianajajien välisen yhteydenpidon luottamuksellisuus
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-9" title="page-2">
      
        <br/>
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Johdanto</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">VP (jäljempänä valittaja) vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 7.2.2024 antaman tuomion VP v. Cedefop (T‑563/22, EU:T:2024:72, jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan kanteen, jossa valittaja vaati yhtäältä Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) pääjohtajan 17.12.2021 tekemän päätöksen (jäljempänä riidanalainen päätös) ja Cedefopin valituslautakunnan 17.6.2022 tekemän päätöksen (jäljempänä oikaisuvaatimuksen hylkäävä päätös) kumoamista ja toisaalta 5 000 000 euron suuruista korvausta henkisestä kärsimyksestä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Cedefop teki riidanalaisen päätöksensä ja oikaisuvaatimuksen hylkäävän päätöksensä unionin yleisen tuomioistuimen annettua 16.12.2020 tuomion VP v. Cedefop (T‑187/18, EU:T:2020:613, jäljempänä kumoamistuomio), jolla kumottiin muun muassa Cedefopin päätökset, joilla se oli hylännyt valittajan vaatimuksen siitä, että hänen työsopimuksensa Cedefopin väliaikaisena toimihenkilönä uusittaisiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen pyynnöstä keskityn tässä ratkaisuehdotuksessani yhtäältä ensimmäiseen valitusperusteeseen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin rikkoi SEUT 266 artiklaa ja teki ilmeisen arviointivirheen ottamalla kumoamistuomion täytäntöön panemista koskevat todisteet huomioon vääristyneellä tavalla, ja toisaalta Cedefopin vaatimukseen, jonka mukaan asiakirja-aineistosta on poistettava asiakirja, johon sisältyy kahden asianajajan välistä kirjeenvaihtoa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian tausta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Cedefop palkkasi valittajan 16.11.2007 palvelukseensa väliaikaiseksi toimihenkilöksi, joka toimi oikeudellisen neuvonantajan tehtävissä, määräaikaisella sopimuksella, joka uusittiin 15.11.2017 saakka. Ennen viimeksi mainittua ajankohtaa valittaja esitti Cedefopin pääjohtajalle vaatimuksen työsopimuksensa uusimisesta toistaiseksi voimassa olevana 16.11.2017 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-2" href="#t-2">2</a>
</span>) lukien, ja Cedefopin pääjohtaja hylkäsi vaatimuksen 12.5.2017 tekemällään päätöksellä. Valittaja teki päätöksestä oikaisuvaatimuksen, jonka Cedefopin valituslautakunta (jäljempänä valituslautakunta) hylkäsi 1.12.2017 tekemällään päätöksellä, minkä jälkeen valittaja nosti kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kumoamistuomiossaan unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin kumosi 12.5.2017 ja 1.12.2017 tehdyt päätökset, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-3" href="#t-3">3</a>
</span>) toiseksi velvoitti Cedefopin maksamaan valittajalle 30 000 euroa korvauksena aineellisesta vahingosta ja 10 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä, kolmanneksi hylkäsi kanteen muilta osin ja neljänneksi velvoitti Cedefopin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittaja esitti 8.1.2021 Cedefopin uudelle pääjohtajalle vaatimuksen kyseisen tuomion täytäntöön panemisesta uusimalla valittajan työsopimus, ja sen jälkeen, kun uuden pääjohtajan ensimmäinen tätä koskeva päätös (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-4" href="#t-4">4</a>
</span>) kumottiin valituslautakunnassa, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-5" href="#t-5">5</a>
</span>) kyseinen pääjohtaja ensin kehotti valittajaa esittämään huomautuksensa (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-6" href="#t-6">6</a>
</span>) ja ilmoitti hänelle tämän jälkeen riidanalaisella päätöksellään, että koska Cedefop oli maksanut kokonaisuudessaan unionin yleisen tuomioistuimen kumoamistuomiossaan Cedefopin maksettavaksi määräämät määrät, kyseisen tuomion noudattaminen ei edellyttänyt lisätoimenpiteitä. Valittaja toimitti 3.3.2022 tätä päätöstä koskevan oikaisuvaatimuksen, joka hylättiin oikaisuvaatimuksen hylkäävällä päätöksellä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kannekirjelmässään, jonka valittaja toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.9.2022, valittaja vaati ensinnäkin riidanalaisen päätöksen, mukaan lukien siihen erottamattomasti liittyvän päätöksen olla uusimatta valittajan työsopimusta toistaiseksi voimassa olevana, ja oikaisuvaatimuksen hylkäävän päätöksen kumoamista, toiseksi valittajalle kyseisistä päätöksistä aiheutuneen henkisen kärsimyksen korvaamista ja kolmanneksi Cedefopin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittaja esitti viisi kanneperustetta, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-7" href="#t-7">7</a>
</span>) joista ensimmäisen valittaja peruutti istunnossa ja neljä muuta unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiollaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Erityisesti SEUT 266 artiklan rikkomista ja ilmeistä arviointivirhettä koskevan toisen kanneperusteen osalta unionin yleinen tuomioistuin totesi aluksi valituksenalaisen tuomionsa 36 kohdassa, että oikaisuvaatimuksen hylkäävällä päätöksellä täydennettiin riidanalaisen päätöksen perusteluja, sillä siinä sitä, että valittajan työsopimuksen uusimisesta kieltäydyttiin, perusteltiin paitsi riidanalaisessa päätöksessä esitetyillä seikoilla myös Cedefopin sisäiseen toimintaan liittyvillä seikoilla, jotka esitetään lyhyesti valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomionsa 38 kohdassa, että Cedefop oli noudattanut velvollisuuttaan jatkaa menettelyä, jossa käsiteltiin valittajan työsopimuksen uusimista koskeva vaatimus, ja tehdä uusi päätös, jolla korvattiin 12.5.2017 tehty päätös, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-8" href="#t-8">8</a>
</span>) sillä – kuten oikaisuvaatimuksen hylkäävän päätöksen perusteluista ilmenee – Cedefop katsoi valittajan oikaisuvaatimuksen tutkintavaiheessa, ettei valittajaa tullut ottaa uudelleen palvelukseen syistä, jotka liittyvät kyseisen viraston toiminnan sisäiseen järjestämiseen. Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi valituksenalaisen tuomionsa 41 kohdassa, että valittajan työsopimuksen uusimista koskevan vaatimuksen uudelleen hylkäämisen perustelut olivat erillisiä 12.5.2017 tehdyn päätöksen perusteluihin nähden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vielä on todettava, että valituksenalaisen tuomionsa 43 ja 44 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi yhtäältä, ettei valittaja riitauttanut Cedefopin toiminnan sisäisen järjestämisen muutoksia koskevan perustelun oikeellisuutta, ja toisaalta, että kyseinen perustelu oli sellaisenaan riittävä perustelu päätökselle olla uusimatta valittajan työsopimusta. Niinpä unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomionsa 46 kohdassa, että argumentit, joilla valittaja riitautti sen perustelun oikeellisuuden, jonka mukaan kumoamistuomion noudattaminen ei edellyttänyt minkäänlaisia toimenpiteitä, koska tuomiossa määrättyjen korvausten maksaminen oli riittävää tuomion asianmukaisen täytäntöön panemisen kannalta, oli hylättävä tehottomina.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittaja toimitti 17.3.2024 valituksen valituksenalaisesta tuomiosta. Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion, velvoittaa Cedefopin korvaamaan valittajalle aiheutuneen henkisen kärsimyksen, jonka korvattavaksi arvoksi hän arvioi kohtuuden mukaan (ex aequo et bono) 5 000 000 euroa, ja velvoittaa Cedefopin korvaamaan sekä valitusmenettelystä että asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Cedefop vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen, määrää, että liite C.1 poistetaan asiakirja-aineistosta, ja velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian tarkastelu</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten tämän ratkaisuehdotukseni johdannossa totesin, keskityn analyysissani ensimmäiseen valittajan yhdeksästä valitusperusteesta, joka koskee asiakirja-aineistoon sisältyvien seikkojen huomioon ottamista vääristyneellä tavalla, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-9" href="#t-9">9</a>
</span>) ja Cedefopin vaatimukseen siitä, että liite C.1 poistetaan asiakirja-aineistosta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäinen valitusperuste</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja, joka toteaa ensiksi, että unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valituksenalaisen tuomionsa 38 kohdassa valittajan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämän toisen kanneperusteen, kun se totesi, että Cedefopilla oli velvollisuus tehdä korvaava päätös kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-10" href="#t-10">10</a>
</span>) väittää tämän jälkeen, että unionin yleinen tuomioistuin otti todisteet ja etenkin oikaisuvaatimuksen hylkäävän päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti valituksenalaisen tuomionsa 22 ja 34–38 kohdassa, että kumoamistuomio pantiin täytäntöön riidanalaisella päätöksellä ja oikaisuvaatimuksen hylkäävällä päätöksellä korvaamalla 12.5.2017 ja 1.12.2017 tehdyt päätökset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Aloitan jäljempänä esitettävän analyysini palauttamalla mieleen unionin yleisen tuomioistuimen suorittaman arvioinnin merkitykselliset seikat, minkä jälkeen tarkastelen kysymystä siitä, ottiko unionin yleinen tuomioistuin todisteet huomioon vääristyneellä tavalla, kuten valittaja väittää.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kumoamistuomion tuomiolauselmasta ilmenee, että kyseisellä tuomiollaan unionin yleinen tuomioistuin kumosi 12.5.2017 ja 1.12.2017 tehdyt päätökset ja velvoitti Cedefopin korvaamaan valittajalle aiheutuneet aineelliset vahingot ja henkisen kärsimyksen, mutta se hylkäsi kanteen ”muilta osin”. Lukuun ottamatta sitä, että unionin yleinen tuomioistuin velvoitti Cedefopin maksamaan korvaukset aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä, se ei muuten ottanut mitenkään kantaa mahdollisiin myöhempiin toimenpiteisiin, jotka Cedefopin oli toteutettava.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen kumoamistuomion antamisen jälkeen Cedefop teki riidanalaisen päätöksen ja – valittajan tehtyä siitä oikaisuvaatimuksen –oikaisuvaatimuksen hylkäävän päätöksen, josta valituksenalaisessa tuomiossa on kyse.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomionsa 34 kohdassa, että kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi Cedefopilla oli velvollisuus tarkastella uudelleen valittajan vaatimusta hänen työsopimuksensa uusimisesta ja tehdä uusi päätös, jolla korvattaisiin 12.5.2017 tehty päätös ja jossa noudatettaisiin kyseisen tuomion tuomiolauselmaa ja sen perusteluja, jotka ovat sen tarpeellinen tuki. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kuitenkin valituksenalaisen tuomionsa 47 kohdassa, ettei valittaja väittänyt oikeutetusti, että Cedefop oli rikkonut SEUT 266 artiklaa ja tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se päätti olla uusimatta valittajan työsopimusta. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli näin seuraavalla kahdella perusteella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin valituksenalaisen tuomionsa 38 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi lähinnä, että Cedefop oli noudattanut velvollisuuttaan – johon valittaja vetosi – jatkaa menettelyä, jossa se käsitteli työsopimuksen uusimista koskevan vaatimuksen, ja tehdä uusi päätös. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-11" href="#t-11">11</a>
</span>) Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomionsa 35 kohdassa, että Cedefopin pääjohtaja katsoi riidanalaisessa päätöksessään, että kun valittajalle oli maksettu kumoamistuomiossa hänelle maksettavaksi määrätyt korvaukset, Cedefopin pääjohtajan ”ei ollut toteutettava lisätoimenpiteitä tuomion täytäntöön panemiseksi”. Toisaalta valituksenalaisen tuomionsa 36 ja 37 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin korosti, että oikaisuvaatimuksen hylkäävässä päätöksessään valituslautakunta ”täydensi” riidanalaisen päätöksen ”perusteluja perustelemalla sitä, että työsopimuksen uusimisesta kieltäydyttiin, myös Cedefopin sisäiseen toimintaan liittyvillä seikoilla” ja etenkin sillä, että Cedefopin ”tarkoituksena oli järjestää uudelleen viraston oikeudellisten palvelujen tuotantotapa – – eikä sen tarkoituksena ollut ottaa takaisin palvelukseensa aiemmin sille työskennelleitä henkilöitä tai järjestää työtä samoissa yksiköissä kuin aiemmin”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-12" href="#t-12">12</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomionsa 39–43 kohdassa, ettei Cedefopilla ollut velvollisuutta uusia valittajan työsopimusta, koska väliaikaisella toimihenkilöllä ei ole oikeutta sopimuksensa uusimiseen ja koska – siltä osin kuin valittaja argumentoi, että hänen ottamisensa takaisin työtehtäväänsä oli Cedefopin edun mukaista – valittaja ei riitauttanut nimenomaisesti Cedefopin toiminnan sisäisen järjestämisen muutoksia koskevan perustelun oikeellisuutta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-13" href="#t-13">13</a>
</span>) Valituksenalaisen tuomionsa 46 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin totesi, että Cedefopin argumentti, jonka mukaan kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi ei ollut toteutettava mitään myöhempiä toimenpiteitä, oli tehoton, koska kun riidanalaista päätöstä arvioidaan oikaisuvaatimuksen hylkäävässä päätöksessä mainitun perustelun valossa, on katsottava, että kyseinen virasto otti siinä kantaa työsopimuksen uusimista koskevaan vaatimukseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-14" href="#t-14">14</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen katson, että valituksenalaisessa tuomiossaan unionin yleinen tuomioistuin perusteli toisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyn kanneperusteen hylkäämistä yksinomaan sillä tämän ratkaisuehdotuksen 20 kohdassa viitatulla perustelulla, joka koskee Cedefopin toiminnan sisäisen järjestämisen muutoksia ja etenkin sitä, että kyseisen viraston tarkoituksena oli ”kehittää toimintansa sisäistä järjestämistapaa ja järjestää uudelleen viraston oikeudellisten palvelujen tuotantotapa”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän täsmennyksen jälkeen on selvitettävä, ottiko unionin yleinen tuomioistuin – kuten valittaja väittää – todisteet ja etenkin oikaisuvaatimuksen hylkäävän päätöksen vääristyneellä tavalla huomioon, kun se katsoi Cedefopin panneen kumoamistuomion asianmukaisesti täytäntöön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Todisteiden ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittaja väittää, että syyskuuhun 2023 saakka Cedefop esitti johdonmukaisesti, ettei sillä ollut velvollisuutta tehdä päätöstä kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi eikä tällaista päätöstä ollut tehty, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-15" href="#t-15">15</a>
</span>) kun taas unionin yleinen tuomioistuin oletti valituksenalaisessa tuomiossaan siksi, että se otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, että Cedefop oli tehnyt 12.5.2017 ja 1.12.2017 tehdyt ja sittemmin kumotut päätökset korvaavan päätöksen, sillä unionin yleisen tuomioistuimen mukaan oikaisuvaatimuksen hylkäävää päätöstä on pidettävä tällaisena korvaavana päätöksenä. Cedefop vastaa, että vaikka sillä ei ollut tällaista velvollisuutta, se tarkasteli uudelleen valittajan vaatimusta hänen työsopimuksensa uusimisesta ja kyseisen uudelleentarkastelun jälkeen se hylkäsi vaatimuksen. Cedefopin mukaan on nimittäin niin, että oikaisuvaatimuksen hylkäävässä päätöksessään valituslautakunta katsoi ensisijaisesti, ettei Cedefopilla ollut välttämättä velvollisuutta tarkastella uudelleen vaatimusta sopimuksen uusimisesta, ja toissijaisesti, että se oli kuitenkin tarkastellut vaatimusta uudelleen (ja hylännyt sen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Muistutan tässä yhteydessä, että SEUT 266 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla toimielimen, jonka toimi on kumottu, on toteutettava tuomion, jolla kyseinen toimi kumotaan, täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-16" href="#t-16">16</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on lisäksi niin, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin on yksin toimivaltainen yhtäältä määrittämään asian tosiseikaston lukuun ottamatta tapauksia, joissa sen määrittämän tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi sille toimitetusta asiakirja-aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Tästä seuraa, että lukuun ottamatta sitä tapausta, että unionin yleiselle tuomioistuimelle esitetty todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikkojen arviointi ei ole oikeuskysymys, joka sinänsä kuuluu unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-17" href="#t-17">17</a>
</span>) Todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, jos ilman uutta todistusaineistoa on selvää, että olemassa olevaa todistusaineistoa on arvioitu ilmeisen virheellisesti tai tavalla, joka on selvästi niiden sanamuodon vastainen. Tämän vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on kuitenkin ilmettävä toimitetusta aineistosta selvästi ilman, että on tarpeen ryhtyä uudelleen arvioimaan tätä tosiseikastoa ja selvitystä. Lisäksi silloin, kun valittaja väittää, että todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, sen on ilmoitettava täsmällisesti ne seikat, jotka se katsoo unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen huomioon vääristyneellä tavalla, ja näytettävä toteen ne arviointivirheet, joiden takia se on valittajan mukaan päätynyt niiden ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-18" href="#t-18">18</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävässä asiassa Cedefop teki kumoamistuomion jälkeen riidanalaisen päätöksen, joka vahvistettiin myöhemmin oikaisuvaatimuksen hylkäävällä päätöksellä, jolla – kuten unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomionsa 38 kohdassa – on niin ikään merkitystä, kun arvioidaan riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Katson, että kun Cedefop toimi näin, se pani kumoamistuomion täytäntöön SEUT 266 artiklan mukaisesti ja täytti velvollisuutensa vastata valittajan vaatimukseen ja myöhempään oikaisuvaatimukseen. Tästä on todettava, että minusta näyttää siltä, että valittaja sekoittaa argumenteissaan kaksi eri seikkaa: yhtäältä sen, onko kumoamistuomion täytäntöön panevaa päätöstä olemassa, ja toisaalta sen, onko päätös, jolla Cedefop katsoo panneensa kumoamistuomion täytäntöön (eli riidanalainen päätös, sellaisena kuin se on täydennettynä oikaisuvaatimuksen hylkäävällä päätöksellä), oikeutettu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kuitenkin tutkittava, ottiko – kuten valittaja väittää – unionin yleinen tuomioistuin todsiteet ja etenkin oikaisuvaatimuksen hylkäävän päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla, kun se katsoi, että Cedefop oli pannut kumoamistuomion asianmukaisesti täytäntöön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä totean ensinnäkin, että riidanalaisessa päätöksessään Cedefopin pääjohtaja vastasi valittajan esittämään vaatimukseen panna kumoamistuomio täytäntöön toteamalla lähinnä, että unionin yleisen tuomioistuimen kumoamistuomiossaan toteaman lainvastaisuuden vaikutukset oli poistettu maksamalla unionin yleisen tuomioistuimen määräämä korvaus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi huomautan, että oikaisuvaatimuksen hylkäävässä päätöksessään valituslautakunta tutki muun muassa oikeudellisen perusteen, jonka mukaan Cedefop oli rikkonut SEUT 266 artiklaa. On erityisesti todettava, että kyseisen päätöksensä sivuilla 16 ja 17 Cedefop hylkäsi argumentit, jotka koskivat ”[kumoamistuomion] perusteluja, jotka koskevat oikeusyksiköstä luopumista ja valittajan työsopimuksen uusimatta jättämistä”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-19" href="#t-19">19</a>
</span>) Oikaisuvaatimuksen hylkäävän päätöksen tässä osassa esitetään lähinnä kolme argumenttia, joissa valituslautakunta toteaa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">aluksi, että unionin yleinen tuomioistuin oli vahvistanut kohtuusarvion perusteella (ex aequo et bono) määrän, joka oli maksettava täysimääräisenä korvauksena aineellisista vahingoista ja henkisestä kärsimyksestä sillä perusteella, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamien lainvastaisuuksien vuoksi valittaja oli ”menettänyt mahdollisuutensa” työsopimuksensa uusimiseen, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-20" href="#t-20">20</a>
</span>) eikä unionin yleinen tuomioistuin ollut ottanut tai ollut voinut ottaa kantaa siihen, perustetaanko Cedefopiin jälleen sisäinen oikeusyksikkö, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-21" href="#t-21">21</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">tämän jälkeen, että päätöksen perustaa Cedefopiin sisäisen oikeudellisen neuvonantajan tehtävä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-22" href="#t-22">22</a>
</span>) teki pääjohtaja ja päätöstä puolsi Cedefopin johtokunta (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-23" href="#t-23">23</a>
</span>) eikä tällä päätöksellä ollut yhteyttä ensinnäkään valittajan henkilökohtaiseen tilanteeseen, toiseksi tarkasteluun, jonka perusteella aiempi pääjohtaja oli tehnyt päätöksensä olla uusimatta valittajan työsopimusta, tai kolmanneksi kumoamistuomioon, ja</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">vielä, että nykytilannetta koskeneen perusteellisen ja avoimen tarkastelun perusteella Cedefopin tarkoituksena oli järjestää uudelleen viraston oikeudellisten palvelujen tuotantotapa havaittujen riskien rajoittamiseksi eikä sen tarkoituksena ollut ottaa takaisin palvelukseensa aiemmin sille työskennelleitä henkilöitä tai järjestää työtä samoissa yksiköissä kuin aiemmin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Korostan kolmanneksi ja viimeiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomionsa 18 kohdassa, että riidanalaisella päätöksellään ”Cedefopin pääjohtaja päätti välttämättä – –, ettei valittajan työsopimusta ollut uusittava”, ja että tuomionsa 38 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että oikaisuvaatimuksen hylkäävässä päätöksessään – jolla kyseisen tuomion 22 kohdassa esitetyn arvion mukaan täydennettiin riidanalaisen päätöksen perusteluja – Cedefop tutki työsopimuksen uusimista koskevan vaatimuksen ja hylkäsi sen ”syistä, jotka liittyvät kyseisen viraston toiminnan sisäiseen järjestämiseen”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-24" href="#t-24">24</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä on arvioitava, ottiko unionin yleinen tuomioistuin todisteet vääristyneellä tavalla huomioon valituksenalaisessa tuomiossaan, kun se katsoi, että oikaisuvaatimuksen hylkäävässä päätöksessään Cedefopin valituslautakunta esitti lisäperustelun valittajan vaatimuksen hylkäämiselle. Tämän arvioinnin yhteydessä on lähinnä tulkittava tämän ratkaisuehdotuksen 31 kohdassa mainittua kolmatta argumenttia, jonka mukaan valituslautakunta muistutti siitä, että Cedefopin toiminnan ja etenkin sen oikeusyksikön sisäiseen uudelleenjärjestelyyn ei liittynyt tarkoitusta ottaa takaisin Cedefopin palvelukseen aiemmin sille työskennelleitä henkilöitä tai järjestää työtä samoissa yksiköissä kuin aiemmin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-25" href="#t-25">25</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Totean tästä, ettei ole ilmeistä, että valituslautakunnan tarkoituksena oli perustella tällä argumentillaan valittajan työsopimuksen uusimisesta kieltäytymistä vetoamalla myös sellaiseen perusteluun, jota on pidettävä riidanalaisessa päätöksessä esitettyyn perusteluun nähden lisäperusteluna, eli – kuten unionin yleinen tuomioistuin korostaa valituksenalaisen tuomionsa 38 kohdassa – ”syihin, jotka liittyvät kyseisen viraston toiminnan sisäiseen järjestämiseen”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-26" href="#t-26">26</a>
</span>) Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että tämä päätöksen kohta voidaan ymmärtää valittajan työsopimuksen uusimista koskevan vaatimuksen implisiittiseksi hylkäämiseksi. Näin on siksi, että kun valituslautakunta totesi, että valittajan henkilökohtaiseen tilanteeseen liittymättömistä, oikeusyksikön sisäiseen järjestämiseen liittyvistä syistä viraston tarkoituksena ei ollut ”ottaa takaisin palvelukseensa aiemmin sille työskennelleitä henkilöitä tai järjestää työtä samoissa yksiköissä kuin aiemmin”, se viittasi väistämättä implisiittisesti siihen, ettei valittajan työsopimuksen uusiminen ollut tarpeen, mitä on pidettävä toissijaisena perusteluna, joka eroaa ainoasta riidanalaisessa päätöksessä esitetystä perustelusta, jossa todettiin ainoastaan, ettei Cedefopilla ollut velvollisuutta toteuttaa muita toimenpiteitä kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kun otetaan huomioon tämä mahdollisuus, joka on ainakin puolusteltavissa, katson siis, etteivät tämän ratkaisuehdotuksen 26 kohdassa lyhyesti esitetyt todisteiden vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen toteamisen edellytykset täyty ja että on etenkin niin, ettei unionin yleinen tuomioistuin arvioinut todisteita eli oikaisuvaatimuksen hylkäävää päätöstä ilmeisellä tavalla vastoin kyseisen päätöksen sanamuotoa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos unionin tuomioistuin yhtyy tähän tulkintaan, ensimmäinen valitusperuste on siis hylättävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen esittämissä perusteluissa on otettu selvitysaineisto huomioon vääristyneellä tavalla, ensimmäinen valitusperuste on sitä vastoin hyväksyttävä ja valituksenalainen tuomio siis kumottava. Kuten nimittäin kyseisen tuomion 37, 43 ja 44 kohdasta ilmenee, kun unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimena, se perusti tuomionsa ainoastaan siihen riidanalaisten päätösten perusteluun, joka koskee muutoksia Cedefopin toiminnan sisäisessä järjestämisessä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-27" href="#t-27">27</a>
</span>) Tässä tilanteessa olisi tutkittava, voiko unionin tuomioistuin ratkaista asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimena, mikä on kysymys, jota käsittelen ratkaisuehdotukseni seuraavissa kohdissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklassa määrätään, että jos unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, se voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Katson, että näin olisi nyt käsiteltävässä asiassa silloin, jos unionin tuomioistuin katsoisi, että valituksenalainen tuomio on kumottava. Tässä tilanteessa unionin tuomioistuimella olisi nimittäin käytettävissään kaikki tiedot, joita ratkaisun antaminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitettyyn toiseen kanneperusteeseen, joka koskee SEUT 266 artiklan rikkomista ja ilmeistä arviointivirhettä, edellyttää. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-28" href="#t-28">28</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisessä kanneperusteessaan valittaja esittää lähinnä kaksi argumenttia. Valittaja väittää ensinnäkin, että kumoamistuomion täytäntöön paneminen edellytti, että Cedefop jatkaisi menettelyä, jossa se käsitteli valittajan työsopimuksen uusimista koskevan vaatimuksen, ja tekisi uuden päätöksen, joka korvaisi riidanalaisen päätöksen, ja toiseksi, että valittajan työsopimuksen uusiminen oli ainoa mahdollinen toimenpide, jolla voitiin korjata kumoamistuomiossa todetut lainvastaisuudet.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäisen argumentin osalta muistutan yhtäältä, että SEUT 266 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla toimielimen, jonka toimi on kumottu, on toteutettava tuomion, jolla kyseinen toimi kumotaan, täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, ja toisaalta, että kumoamistuomion antamisen jälkeen Cedefopilla oli velvollisuus toteuttaa sen täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-29" href="#t-29">29</a>
</span>) ja – kuten myös unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomionsa 34 kohdassa – sillä oli velvollisuus toteuttaa uusi toimi, jolla korvattiin 12.5.2017 tehty päätös.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Cedefop teki kumoamistuomion antamisen jälkeen riidanalaisen päätöksen, joka vahvistettiin oikaisuvaatimuksen hylkäävällä päätöksellä. Vaikka riidanalaisessa päätöksessään kyseinen virasto ei tarkastellut uudelleen valittajan työsopimuksen uusimista koskevaa vaatimusta, virasto kuitenkin ilmoitti valittajalle vastauksena, ettei virastolla ollut velvollisuutta toteuttaa muita toimenpiteitä kuin maksaa korvaus, jonka unionin yleinen tuomioistuin oli sen määrännyt suorittamaan, mitä on selvästi pidettävä implisiittisenä päätelmänä, jonka mukaan Cedefopin ei tullut uusia valittajan työsopimusta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-30" href="#t-30">30</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikaisuvaatimuksen hylkäävässä päätöksessään valituslautakunta yhtyi tähän perusteluun ja korosti muun muassa sitä, että korvausta, josta unionin yleinen tuomioistuin määräsi kumoamistuomiossaan ja jota valittaja itsekin oli vaatinut korvauksena hänen työsopimuksensa uusimatta jättämisestä aiheutuneesta vahingosta, oli pidettävä ”asianmukaisena korvauksena koko [valittajalle] aiheutuneesta aineellisesta vahingosta”, kuten unionin yleinen tuomioistuin oli katsonut kumoamistuomionsa 201 kohdassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden seikkojen perusteella katson, että riidanalaisessa päätöksessään, sellaisena kuin se vahvistettiin oikaisuvaatimuksen hylkäävällä päätöksellä, Cedefop arvioi implisiittisesti uudelleen valittajan työsopimuksen uusimista koskevaa vaatimusta ja katsoi, ettei sillä ollut velvollisuutta toteuttaa muita toimenpiteitä kuin maksaa korvaus, jonka unionin yleinen tuomioistuin oli kumoamistuomiollaan velvoittanut sen maksamaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisesta argumentista huomautan, että – kuten unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomionsa 25, 26 ja 41 kohdassa –väliaikaisella toimihenkilöllä ei ole oikeutta työsopimuksensa uusimiseen, koska mahdollisuus uusia työsopimus on pelkkä mahdollisuus, joka on jätetty toimivaltaisen viranomaisen harkintavaltaan, ja toimielimillä on laaja harkintavalta yksikköjensä organisoinnissa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-31" href="#t-31">31</a>
</span>) Näillä seikoilla on merkitystä varsinkin silloin, kun on kyse määräaikaisen sopimuksen korvaamisesta toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella, jolla luodaan toimielimen ja asianomaisen toimihenkilön välille kiinteämpi yhteys, jota ei ole rajattu ajallisesti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-32" href="#t-32">32</a>
</span>) Tästä seuraa, ettei kumoamistuomion täytäntöön paneminen välttämättä edellyttänyt valittajan työsopimuksen uusimista. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-33" href="#t-33">33</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Niinpä katson, että riippumatta Cedefopin vastauksen oikeellisuudesta, jota muut valitusperusteet koskevat, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-34" href="#t-34">34</a>
</span>) Cedefop toteutti toimenpiteet, joita kumoamistuomion täytäntöön paneminen SEUT 266 artiklan nojalla edellytti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos unionin tuomioistuin siis katsoo, että ensimmäinen valitusperuste on hyväksyttävä ja että näin ollen sen on itse ratkaistava asia ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimena, ehdotan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetty toinen kanneperuste hylätään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaatimus liitteen C.1 poistamisesta asiakirja-aineistosta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vastinekirjelmässään Cedefop vaatii unionin tuomioistuinta poistamaan työjärjestyksensä 151 artiklan nojalla asiakirja-aineistosta valituksen liitteen C.1, jossa esitetään valittajan, valittajan aiemman oikeudellisen edustajan ja kolmannen henkilön välistä kirjeenvaihtoa, johon oli kopioitu ja liitetty Cedefopin oikeudellisen neuvonantajan 2.4.2021 valittajan aiemmalle oikeudelliselle edustajalle lähettämän sähköpostiviestin sisältö, joka koski mahdollisuutta aloittaa asianosaisten väliset keskustelut riidan ratkaisemiseksi sovinnolla. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-35" href="#t-35">35</a>
</span>) Cedefop väittää lähinnä, että Belgian asianajajien ammattieettisten sääntöjen (code belge de déontologie de l’avocat) nojalla kyseinen kirjeenvaihto kuuluu asianajajien välisen yhteydenpidon luottamuksellisuuden piiriin, ja korostaa, ettei riidanalaista sähköpostiviestiä osoitettu valittajalle eikä hänen nykyiselle oikeudelliselle edustajalleen, kun taas valittaja väittää yhtäältä, että kyseisten ammattieettisten sääntöjen mukainen luottamuksellisuus on Brysselin asianajajayhteisön sisäinen sääntö, joka ei sido valittajaa, ja toisaalta, että kyseinen kirjeenvaihto on valittajan kannan toteen näyttämisen kannalta ratkaiseva osa selvitysaineistoa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-36" href="#t-36">36</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Muistutan aluksi, ettei unionin oikeudessa ole ainuttakaan erityissääntöä, joka koskisi todisteiden käyttöä. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeudessa sovelletaan vapaan todistusharkinnan periaatetta, josta seuraa, että hyvissä ajoin esitetyn todisteen huomioon ottaminen voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa ainoastaan vetoamalla siihen, että se on saatu sääntöjenvastaisesti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-37" href="#t-37">37</a>
</span>) Tarkemmin sanottuna on niin, että jos asianosainen on esittänyt todisteita sääntöjenvastaisesti, oikeudenkäynnin kunkin asianosaisen etuja, jotka liittyvät heidän oikeuteensa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, on punnittava ottamalla huomioon todisteita hankittaessa rikotuilla tai kierretyillä säännöillä suojatut edut. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-38" href="#t-38">38</a>
</span>) Tästä seuraa, että unionin tuomioistuinten, joiden käsiteltävänä on todisteiden poistamista koskeva vaatimus, on verrattava toisiinsa yhtäältä nämä todisteet esittäneen valittajan etuja, kun otetaan huomioon etenkin niiden hyödyllisyys kyseisissä tuomioistuimissa nostetun kanteen menestymistä arvioitaessa, ja toisaalta vastapuolen etuja, joita mainittujen todisteiden säilyttäminen asiakirja-aineistossa saattaisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-39" href="#t-39">39</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Muistutan myös, että nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevassa tilanteessa unionin tuomioistuin on kylläkin jo pitkään katsonut, että on olemassa asianajajan ja hänen asiakkaansa välisen kirjeenvaihdon luottamuksellisuuden kunnioittamista koskeva oikeus, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-40" href="#t-40">40</a>
</span>) joka unionin tuomioistuimen mukaan ilmentää etenkin oikeusperiaatteita, jotka vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Roomassa 4.11.1950 (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus), 6 artiklassa oikeutena oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja perusoikeuskirjan 7 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa oikeutena yksityiselämän kunnioittamiseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-41" href="#t-41">41</a>
</span>)  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-42" href="#t-42">42</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että asianajajan ja hänen asiakkaansa välisen yhteydenpidon luottamuksellisuuden suoja – jonka päätarkoituksena on muutenkin suojata asiakkaan intressejä – ei kaikissa olosuhteissa kata asianajajien välistä kirjeenvaihtoa, ellei kyseinen yhteydenpito ole osa asianajajan ja hänen asiakkaansa välistä yhteydenpitoa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-43" href="#t-43">43</a>
</span>) Näin on siksi, että asianajajien välisen kirjeenvaihdon luottamuksellisuus suojataan kansallisella tasolla yleensä toimivaltaisten asianajajayhteisöjen – mahdollisesti lainsäätäjän velvoittamina – laatimilla ammattieettisillä säännöillä, ja luottamuksellisuusvaatimus sitoo ainoastaan asianajajia, joihin kyseisiä sääntöjä sovelletaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-44" href="#t-44">44</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka katsottaisiin, että valittajan aiempi asianajaja rikkoi tässä asiassa Brysselin asianajajayhteisön ammattieettisiä sääntöjä, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-45" href="#t-45">45</a>
</span>) kuten Cedefop väittää, ainoastaan kyseinen asianajaja olisi vastuussa tästä rikkomisesta. Tällaisesta rikkomisesta, jos se näytetään toteen, ei voisi sellaisenaan seurata valittajaan sovellettavaa kieltoa esittää todisteita, jota hän ei ole saanut sääntöjenvastaisesti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-46" href="#t-46">46</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tätä päätelmää ei aseta kyseenalaiseksi se, että nyt käsiteltävässä asiassa oli kyse kirjeenvaihdosta, joka koski mahdollisuutta ratkaista riita sovinnolla, sillä on joka tapauksessa niin, ettei kyseinen kirjeenvaihto koskenut mahdollista luottamuksellisten tietojen vaihtamista mahdollisen sovintoratkaisun sisällöstä vaan siinä ilmaistiin ainoastaan, että Cedefop oli lähtökohtaisesti valmis aloittamaan tällaiset neuvottelut. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-47" href="#t-47">47</a>
</span>) Cedefopin mainitsema oikeuskäytäntö liittyy muutenkin kolmansien mahdollisuuteen tutustua tiettyihin asiakirjoihin, jotka komissio oli valmistellut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä, eikä sillä vaikuta olevan merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-48" href="#t-48">48</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näissä olosuhteissa ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää Cedefopin vaatimuksen, joka koskee liitteen C.1 poistamista asiakirja-aineistosta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-49" href="#t-49">49</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ratkaisuehdotus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">hylkää valituksen tai – jos unionin tuomioistuin katsoisi, että ensimmäinen valitusperuste on hyväksyttävä – kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 7.2.2024 antaman tuomion VP v. Cedefop (T‑563/22, EU:T:2024:72) ja hylkää VP:n unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen toisen kanneperusteen, ja</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">hylkää vaatimuksen liitteen C.1 poistamisesta asiakirja-aineistosta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">1</a>
</span>) Alkuperäinen kieli: ranska.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-2" href="#c-2">2</a>
</span>) Valittajan vaatimus perustui Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 1 kohtaan, jota sovelletaan väliaikaisiin toimihenkilöihin Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 46 artiklan nojalla.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-3" href="#c-3">3</a>
</span>) Unionin yleinen tuomioistuin katsoi lähinnä yhtäältä, että 12.5.2017 tehdyssä päätöksessä oli tehty ilmeinen arviointivirhe siltä osin kuin valittajan sopimuksen uusimatta jättämistä perusteltiin siinä sillä, että tarkoituksena oli luopua Cedefopin oikeusyksiköstä, ja toisaalta, että siltä osin kuin ei ollut poissuljettua, että kyseinen päätös perustui mahdollisesti erilliseen perusteluun, joka koskee Cedefopin pääjohtajan valittajaan kohdistuvan luottamuksen katoamista, kyseinen päätös tehtiin noudattamatta oikeutta tulla kuulluksi, puolustautumisoikeuksia ja henkilöstösääntöjen 26 artiklaa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-4" href="#c-4">4</a>
</span>) Pääjohtaja vetosi 2.3.2021 päivätyssä kirjeessään (jäljempänä 2.3.2021 tehty päätös) siihen, että kumoamistuomion täytäntöön paneminen edellytti ainoastaan aineellisten vahinkojen ja henkisen kärsimyksen korvaamista, koska unionin yleisen tuomioistuimen toteaman lainvastaisuuden vaikutukset voitiin korvata suorittamalla korvaukset vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-5" href="#c-5">5</a>
</span>) Valittajan tehtyä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen oikaisuvaatimuksen valituslautakunnan puheenjohtaja lähetti valittajalle 29.7.2021 kirjeen, jossa hän ilmoitti valituslautakunnan päättäneen 16.7.2021 pidetyssä kokouksessaan hyväksyä valittajan 28.4.2021 tekemän oikaisuvaatimuksen ja ”kumota” 2.3.2021 tehdyn päätöksen, koska valittajalle ei ollut annettu tilaisuutta esittää huomautuksia kyseisestä päätöksestä. Tällä välin unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt valittajan kanteen 2.3.2021 tehdystä päätöksestä 20.5.2022 antamallaan määräyksellä VP v. Cedefop (T‑534/21, EU:T:2022:327).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-6" href="#c-6">6</a>
</span>) Uusi pääjohtaja lähetti 7.9.2021 valittajalle kirjeen, jolla hän ilmoitti valittajalle, ettei hän aikonut toteuttaa valittajan vaatimuksessaan vaatimia lisätoimenpiteitä, koska kumoamistuomio oli jo pantu täysimääräisesti täytäntöön, ja kehotti valittajaa esittämään huomautuksensa pääjohtajan päätösluonnoksesta, kuten valittaja teki 15.10.2021.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-7" href="#c-7">7</a>
</span>) Kyseiset kanneperusteet koskivat valituslautakunnan toimivallan puutetta (ensimmäinen kanneperuste), SEUT 266 artiklan rikkomista ja ilmeistä arviointivirhettä (toinen kanneperuste), huolenpitovelvollisuuden laiminlyömistä (kolmas kanneperuste), luottamuksensuojan periaatteen, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista (neljäs kanneperuste) ja harkintavallan väärin käyttämistä (viides kanneperuste).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-8" href="#c-8">8</a>
</span>) Huomautan, että valituksenalaisen tuomion 38 kohdan sanamuoto voi aiheuttaa sekaannusta. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin totesi siinä aluksi, että ”valittaja väittää, että Cedefopin oli [kumoamistuomion] täytäntöön panemiseksi jatkettava menettelyä – – ja tehtävä uusi päätös”, mutta se ei ottanut nimenomaisesti kantaa siihen, oliko Cedefopilla tällainen velvollisuus, ja tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin vastasi kyseiseen argumenttiin toteamalla, että ”on kuitenkin huomattava, että kyseisen velvollisuutensa mukaisesti Cedefop teki tässä asiassa” (kursiivi tässä).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-9" href="#c-9">9</a>
</span>) Valittajan muut valitusperusteet koskevat sitä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi laiminlyönyt velvollisuutensa tutkia omasta aloitteestaan, oliko valituslautakunnalla toimivaltaa tehdä päätös kumoamistuomion täytäntöön panemisesta, ja todeta, ettei kyseistä toimivaltaa ollut (toinen ja kolmas valitusperuste), sitä, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa vahvistettua laillisesti perustettua tuomioistuinta koskevaa periaatetta ei noudatettu eikä unionin yleisellä tuomioistuimella ollut toimivaltaa kumota kumoamistuomiota (neljäs ja viides valitusperuste), SEUT 266 artiklan rikkomista (kuudes valitusperuste), 25.10.2013 annetusta tuomiosta komissio v. Moschonaki (T‑476/11 P, EU:T:2013:557, 71 ja 73 kohta) ja 16.10.2019 annetusta tuomiosta ZV v. komissio (T‑684/18, EU:T:2019:748, 20 kohta) ilmenevän oikeudellisen periaatteen loukkaamista (seitsemäs valitusperuste), perustelujen puutteellisuutta (kahdeksas valitusperuste) ja myös sitä, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tulla kuulluksi ei noudatettu (yhdeksäs valitusperuste). Kaikki nämä valitusperusteet koskevat ainoastaan niitä valituksenalaisen tuomion perusteluja, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi toisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyn kanneperusteen, joka koskee SEUT 266 artiklan rikkomista ja ilmeistä arviointivirhettä (ks. tästä tämän ratkaisuehdotuksen 9 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-10" href="#c-10">10</a>
</span>) Toisessa kanneperusteessaan valittaja väitti yhtäältä, että Cedefopilla oli kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi velvollisuus jatkaa menettelyä, jossa se käsitteli valittajan työsopimuksen uusimista koskevan vaatimuksen, ja tehdä uusi, riidanalaisen päätöksen korvaava päätös, ja toisaalta, että valittajan työsopimuksen uusiminen oli ainoa mahdollinen toimenpide, jolla voitiin korjata kumoamistuomiossa todetut lainvastaisuudet. Huomautan, että vaikka valituksensa VII.1 kohdan otsikossa ja 52 kohdassa valittaja väittää unionin yleisen tuomioistuimen ”hyväksyneen” valittajan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämän toisen kanneperusteen, valittaja viittaa mielestäni siihen, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseisen kanneperusteen, valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin vahvisti, että Cedefopilla oli ”velvollisuus tehdä korvaava päätös”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-11" href="#c-11">11</a>
</span>) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 8 alaviite.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-12" href="#c-12">12</a>
</span>) Tämä perustelu ilmenee unionin yleisen tuomioistuimen mukaan oikaisuvaatimuksen hylkäävän päätöksen sivuilta 16 ja 17.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-13" href="#c-13">13</a>
</span>) Tuomion 44 kohdassa todetaan, että ”tämä oikaisuvaatimuksen hylkäävässä päätöksessä esitetty perustelu oli sellaisenaan riittävä perustelu päätökselle olla uusimatta valittajan työsopimusta”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-14" href="#c-14">14</a>
</span>) Toisin sanoen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan argumentin, jonka mukaan Cedefop rikkoi SEUT 266 artiklaa ja teki ilmeisen arviointivirheen, siksi, että – riippumatta siitä, oliko viraston toteutettava toimenpiteitä – kyseinen virasto oli joka tapauksessa tehnyt päätöksen, jolla se pani kumoamistuomion täytäntöön.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-15" href="#c-15">15</a>
</span>)  Samanaikaisesti ja jossain määrin ristiriitaisesti valittaja väittää, että kumoamistuomion antamisesta huolimatta Cedefobin pääjohtaja hylkäsi valittajan vaatimuksen hänen ottamisestaan takaisin Cedefobin palvelukseen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-16" href="#c-16">16</a>
</span>) Unionin tuomioistuin on todennut, että kyseisessä määräyksessä todetaan, että siinä tapauksessa, että toimi on kumottu tai todettu pätemättömäksi, toimen antaneen toimielimen on toteutettava ainoastaan kyseisen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Näin ollen toimielimillä on laaja harkintavalta päättäessään keinoista, joita ne käyttävät todetun lainvastaisuuden korjaamiseksi, kunhan nämä keinot soveltuvat yhteen kyseisen tuomion tuomiolauselman ja sen tarpeellisena tukena olevien perusteluiden kanssa (ks. mm. tuomio 29.11.2018, Bank Tejarat v. neuvosto, C‑248/17 P, EU:C:2018:967, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että kun hallintoelin käyttää SEUT 266 artiklassa sille annettua harkintavaltaa, sen on valittava toteutettavat toimenpiteet sellaisista mahdollisista eri toimenpiteistä, jotka ovat kumoamistuomion perustelujen ja unionin oikeuden periaatteiden ja sääntöjen mukaisia, ja sovitettava yhteen yksikön intressit ja tarve antaa asianmukaista suojaa kantajan oikeuksille, ja että kun kyseinen toimielin tai elin selvittää, mikä täytäntöönpanotoimenpide on syytä toteuttaa, sen on unionin oikeuden periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti etenkin pyrittävä välttämään se, että toteutettaviin toimenpiteisiin liittyisi kumoamistuomiossa todettuja lainvastaisuuksia (ks. mm. tuomio 23.10.2024, ZR v. EUIPO, T‑634/22, EU:T:2024:746, 42 ja 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-17" href="#c-17">17</a>
</span>) Ks. tuomio 12.12.2024, DD v. FRA (C‑130/22 P, EU:C:2024:1018, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-18" href="#c-18">18</a>
</span>) Ks. tuomio 12.12.2024, DD v. FRA (C‑130/22 P, EU:C:2024:1018, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-19" href="#c-19">19</a>
</span>) Nämä toteamukset muodostavat kyseisen päätöksen C kohdan viimeisen osan.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-20" href="#c-20">20</a>
</span>) Valituslautakunta korostaa, että valittaja oli itsekin vaatinut työsopimuksensa uusimatta jättämisestä aiheutuneen aineellisen vahingon korvaamista.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-21" href="#c-21">21</a>
</span>) Valituslautakunta muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa antaa määräyksiä unionin toimielimille tai tehdä päätöksiä niiden puolesta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-22" href="#c-22">22</a>
</span>) Valituslautakunnan mukaan tämä päätös ilmenee johtokunnan 3.3.2021 esittämistä päätelmistä, joihin valittaja vetosi oikaisuvaatimuksessaan.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-23" href="#c-23">23</a>
</span>) Valituslautakunnan mukaan kyseisen palvelukseenottomenettelyn suunniteltu aloittamisajankohta liittyi läheisesti henkilöstöpäällikön palvelukseenottomenettelyn tulokseen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-24" href="#c-24">24</a>
</span>) Unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu tämän ratkaisuehdotuksen 31 kohdassa mainittuun kolmanteen argumenttiin.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-25" href="#c-25">25</a>
</span>) Muistutan, että oikaisuvaatimuksen hylkäävän päätöksen tässä kohdassa todetaan sen alkuperäiskielellä eli englanniksi seuraavaa: ”Based on a thourough and transparent assessment of the status quo performed in 2021 on the basis of 2020 data, Cedefop intends to reorganise the way the legal function works to mitigate the identified risks without intending to reinstate persons or past working organisations” (”vuonna 2021 vuotta 2020 koskeneiden tietojen perusteella suoritetun nykytilannetta koskeneen perusteellisen ja avoimen tarkastelun perusteella Cedefopin tarkoituksena on järjestää uudelleen viraston oikeudellisten palvelujen toimintatapa havaittujen riskien rajoittamiseksi eikä sen tarkoituksena ole ottaa takaisin palvelukseensa aiemmin sille työskennelleitä henkilöitä tai järjestää työtä samoissa yksiköissä kuin aiemmin”).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-26" href="#c-26">26</a>
</span>) Toisin sanoen kyseisellä argumentillaan valituslautakunta nähtävästi lähinnä hylkää valittajan väitteen, joka koskee lähinnä, että kun Cedefopin pääjohtaja oli tehnyt päätöksen, jota Cedefopin johtokunta puolsi, perustaa jälleen sisäisen oikeudellisen neuvonantajan tehtävä Cedefopiin, valittajan työsopimus oli välttämättä uusittava, eikä valituslautakunta ota siinä kantaa sopimuksen uusimisen välttämättömyyteen tai tarkoituksenmukaisuuteen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-27" href="#c-27">27</a>
</span>) Todettakoon, että minun on vaikea ymmärtää, miksi unionin yleinen tuomioistuin otti kantaa ainoastaan toiseen kahdesta perustelusta, jotka se toi esiin riidanalaisen päätöksen osalta, sellaisena kuin sitä täydennettiin oikaisuvaatimuksen hylkäävällä päätöksellä, eikä se pitänyt tarpeellisena ottaa kantaa oikeudelliseen perusteeseen, joka Cedefopin mukaan oli ensisijainen syy valittajan vaatimuksen hylkäämiselle, eli siihen, ettei kumoamistuomion täytäntöön paneminen edellyttänyt myöhempiä toimenpiteitä, joka on peruste, jonka unionin yleinen tuomioistuin vain totesi tehottomaksi.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-28" href="#c-28">28</a>
</span>) Koska käsittelen tässä ratkaisuehdotuksessani ainoastaan ensimmäistä valitusperustetta, ratkaisuehdotuksessani esitetty analyysi ei vaikuta siihen, miten muita valitusperusteita on arvioitava.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-29" href="#c-29">29</a>
</span>) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 17 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-30" href="#c-30">30</a>
</span>) Unionin yleinen tuomioistuin totesi samoin valituksenalaisen tuomionsa 18 kohdassa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-31" href="#c-31">31</a>
</span>) Ks. mm. vastaavasti tuomio 12.12.2024, DD v. FRA (C‑130/22 P, EU:C:2024:1018, 39 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-32" href="#c-32">32</a>
</span>) Tämä vahvistetaan unionin yleisen tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä (ks. tuomio 9.11.2022, QM v. Europol, T‑164/21, EU:T:2022:659, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-33" href="#c-33">33</a>
</span>) Tästä totean, että valittaja nähtävästi sekoittaa toisiinsa yhtäältä Cedefopin velvollisuuden tehdä kumoamistuomion antamisen jälkeen uusi päätös valittajan työsopimuksen uusimista koskevasta vaatimuksesta ja toisaalta kyseisen uuden päätöksen (riidanalainen päätös, sellaisena kuin se vahvistettiin oikaisuvaatimuksen hylkäävällä päätöksellä) perustelut. Toisin sanoen kysymys siitä, ovatko kyseisten päätösten perustelut oikeellisia, liittyy läheisesti kyseisten päätösten oikeellisuuteen riippumatta siitä, tekikö kyseinen virasto päätöksen, jolla kumoamistuomio pantiin täytäntöön.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-34" href="#c-34">34</a>
</span>) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 9 alaviite.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-35" href="#c-35">35</a>
</span>) Tämä sähköpostiviesti lähetettiin sen jälkeen, kun valittaja oli esittänyt Cedefopille vaatimuksen kumoamistuomion panemisesta täytäntöön uusimalla valittajan työsopimus, mitä Cedefop vastusti.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-36" href="#c-36">36</a>
</span>) Tarkkuuden nimissä totean, että valittaja väittää myös aluksi, että kyseinen vaatimus on jätettävä tutkimatta, koska sitä ei esitetty erillisellä asiakirjalla. Mielestäni kyseinen oikeudenkäyntiväite on kuitenkin hylättävä. Kuten Cedefop nimittäin toteaa, unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 151 artiklan 1 kohdan mukaan tällainen vaatimus olisi tullut esittää erillisellä asiakirjalla ainoastaan siinä tapauksessa, että virasto olisi vaatinut unionin tuomioistuinta ratkaisemaan vaatimuksen pääasian käsittelyä aloittamatta, mistä tässä asiassa ei ole kyse.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-37" href="#c-37">37</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 12.7.2022, Nord Stream 2 v. parlamentti ja neuvosto (C‑348/20 P, EU:C:2022:548, 129 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös oikeuskirjallisuudessa Lenaerts, K. ym., EU Procedural Law, 2. painos, Oxford University Press, 2023, s. 790. Tästä on todettava, että unionin tuomioistuin on päättänyt poistaa asiakirjan asiakirja-aineistosta muun muassa, kun kyse oli sisäiseen käyttöön tarkoitetusta oikeudellisesta lausunnosta, jonka oli laatinut toimielimen oikeusyksikkö (määräys 23.10.2002, Itävalta v. neuvosto, C‑445/00, EU:C:2002:607, 12 kohta, ja tuomio 14.5.2019, Unkari v. parlamentti, C‑650/18, ei julkaistu, EU:C:2019:438, 8–19 kohta) tai kansallinen hallintoviranomainen (määräys 23.3.2007, Stadtgemeinde Frohnleiten ja Gemeindebetriebe Frohnleiten, C‑221/06, EU:C:2007:185, 19–23 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-38" href="#c-38">38</a>
</span>) Ks. analogisesti tuomio 12.7.2022, Nord Stream 2 v. parlamentti ja neuvosto (C‑348/20 P, EU:C:2022:548, 130 kohta). Kyseisessä tapauksessa oli kyse Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) tarkoitetuista sisäisistä asiakirjoista, joiden esittämiseen asianomainen toimielin ei ollut antanut lupaa ja joiden esittämisestä unionin tuomioistuimet eivät olleet määränneet.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-39" href="#c-39">39</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 12.7.2022, Nord Stream 2 v. parlamentti ja neuvosto (C‑348/20 P, EU:C:2022:548, 131 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-40" href="#c-40">40</a>
</span>) Ks. tuomio 18.5.1982, AM &amp; S Europe v. komissio (155/79, EU:C:1982:157, 18–27 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-41" href="#c-41">41</a>
</span>) Ks. tästä yleisemmin asianajajien salassapitovelvollisuuden suojan perusteista julkisasiamies Poiares Maduron ratkaisuehdotus Ordre des barreaux francophones et germanophone ym. (C‑305/05, EU:C:2006:788, 36–46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös oikeuskirjallisuudessa Van Gerven, D., ”Professional Secrecy in Europe”, teoksessa Professional Secrecy of Lawyers in Europe, Cambridge University Press, 2013, s. 6–8.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-42" href="#c-42">42</a>
</span>) Kuten totesin ratkaisuehdotuksessani Orde van Vlaamse Balies ym. (C‑694/20, EU:C:2022:259, 49 kohta), johon unionin tuomioistuin tältä osin yhtyi 8.12.2022 antamassaan tuomiossa Orde van Vlaamse Balies ym. (C‑694/20, EU:C:2022:963, 27 kohta), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdalla suojataan kaikenlaisen yksityisten välisen yhteydenpidon luottamuksellisuutta ja siinä annetaan tehostettua suojaa asianajajan ja tämän asiakkaan väliselle yhteydenpidolle (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 6.12.2012, Michaud v. Ranska, CE:ECHR:2012:1206JUD001232311, 117 ja 118 kohta). Kyseisen määräyksen tavoin – jolla annettu suoja kattaa paitsi puolustuksen toiminnan myös oikeudellisen neuvonnan – perusoikeuskirjan 7 artiklassa taataan välttämättä oikeudellisen neuvonnan salassapitovelvollisuus paitsi sen sisällön myös olemassaolon osalta. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin nimittäin on todennut, asianajajan puoleen kääntyvät henkilöt voivat kohtuudella odottaa yhteydenpitonsa pysyvän yksityisenä ja luottamuksellisena (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 9.4.2019, Altay v. Turkki (nro 2), CE:ECHR:2019:0409JUD001123609, 49 kohta). Näin ollen poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta tällaisten henkilöiden on voitava hyväksyttävästi luottaa siihen, ettei heidän asianajajansa kerro kenellekään siitä, että he kääntyivät hänen puoleensa, ilman heidän suostumustaan.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-43" href="#c-43">43</a>
</span>) Ks. mm. vastaavasti Van Gerven, D., ”Professional Secrecy in Europe”, teoksessa Professional Secrecy of Lawyers in Europe, Cambridge University Press, 2013, s. 17 ja 18.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-44" href="#c-44">44</a>
</span>) Kansallisissa oikeusjärjestyksissä ei muutenkaan ole yhteneväisyyttä tältä osin. Tietyissä oikeusjärjestyksissä tällaiseen kirjeenvaihtoon sovelletaan kylläkin lähes absoluuttista suojaa (ks. esimerkiksi Belgian asianajajien ammattieettisten sääntöjen 6.1 §:n, johon Cedefop on viitannut, lisäksi Ranskan osalta asianajajien ammattikunnan sisäisten kansallisten sääntöjen (règlement intérieur national de la profession d’avocat) 3.1 § ja Italian asianajajien ammattieettisten sääntöjen 48 §), mutta näissäkin tapauksissa kyseiseen suojaan perustuva velvollisuus koskee kyseisiä asianajajia. Unionin tasolla Euroopan asianajajaliittojen neuvoston (Conseil des barreaux européens, CCBE) laatimien Eurooppalaisten asianajajien ammattieettisten sääntöjen (code de déontologie des avocats européens, vuoden 2019 laitos, saatavilla ranskaksi osoitteesta: https://www.ccbe.eu/fileadmin/speciality_distribution/public/documents/DEONTOLOGY/DEON_CoC/FR_DEON_CoC.pdf) 5.3.1 §:ssä todetaan seuraavaa: ”asianajajan, jonka tarkoituksena on lähettää toisessa jäsenvaltiossa toimivalle kollegalleen viesti, jonka hän toivoo jäävän luottamukselliseksi tai ”without prejudice”, on selvästi ilmoitettava tästä tarkoituksestaan ennen ensimmäisen tällaisen viestin lähettämistä”. Samojen sääntöjen 5.3.2 §:ssä todetaan, että ”jos viestien tuleva vastaanottaja ei voi pitää niitä luottamuksellisina tai käsitellä niitä ”without prejudice”, tämän tulee ilmoittaa viestin lähettäjälle tästä viipymättä”. Kyseisen asiakirjan selittävän muistion 5.3 §:ää koskevassa kommentissa esitetään lisäksi, millaisia eri lähestymistapoja eri jäsenvaltioissa sovelletaan.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-45" href="#c-45">45</a>
</span>) Huomautan tässä yhteydessä, että vaikka valittaja ei ole toimittanut selvitystä sen esittämänsä seikan tueksi, että Cedefopin edustaja olisi itse pyytänyt valittajan aiempaa edustajaa ilmaisemaan viestinsä sisällön valittajalle, kyseisen viestin sisältö oli mielestäni sellainen, että valittajan aiemman edustajan oli kerrottava asiakkaalleen Cedefopin valmiudesta aloittaa keskustelut. En kuitenkaan ota kantaa mahdollisuuteen välittää valittajalle sana sanalta koko kyseisten kahden kollegan välinen viestinvaihto niiden sisällön lyhyen esittämisen sijaan, mikä on kysymys, joka muutenkin kuuluu toimivaltaisen asianajajayhteisön sääntöjen soveltamisalaan ja jolla ei ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-46" href="#c-46">46</a>
</span>) Etenkään tämän ratkaisuehdotuksen 49 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-47" href="#c-47">47</a>
</span>) Tästä on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut samankaltaisessa tilanteessa lähinnä, että on sallittua vedota asianosaisten väliseen vuoropuheluun, joka koskee riidan mahdollista ratkaisemista sovinnolla (tuomio 18.10.2023, BZ v. EKP, T‑162/21, EU:T:2023:647, 133 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-48" href="#c-48">48</a>
</span>) Kyseisessä oikeuskäytännössään yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin nimittäin katsoi lähinnä, että kyseisen tavoitteen turvaaminen, eli komission ja kyseisen jäsenvaltion välisen erimielisyyden sovinnollinen ratkaiseminen ennen yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota, oikeutti epäämään mahdollisuuden tutustua kyseisen menettelyn yhteydessä laadittuihin asiakirjoihin (ks. tuomio 12.9.2007, API v. komissio, T‑36/04, EU:T:2007:258, 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-49" href="#c-49">49</a>
</span>) Tämä päätelmä ei tietenkään vaikuta sen kysymyksen arviointiin, mikä on kyseisen asiakirjan näyttöarvo, jota unionin tuomioistuin arvioi tämän ratkaisuehdotuksen 49 kohdassa mainitun vapaan todistusharkinnan periaatteen mukaisesti.</p>
</body>
</html>
