C-209/0462004C02090002.000127581278023JULKISASIAMIES KOKOTTIN RATKAISUEHDOTUS – ASIA C-209/04KOMISSIO v. ITÄVALTA<TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen Ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Juliane Kokott</HT></P><P><DATE ISO="20051027">27 päivänä lokakuuta 2005</DATE><NOTE NOTE.ID="E0039"><P>Alkuperäinen kieli: saksa.</P></NOTE></P></TI><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT>Johdanto</TXT></NP></TI>1.Tässä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä komissio vaatii luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY

– EYVL L 103, s. 1.

 (jäljempänä lintudirektiivi) ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY

– EYVL L 206, s. 7

 (jäljempänä luontodirektiivi) soveltamista Itävallan Vorarlbergin alueella toteutettavan tienrakennushankkeen yhteydessä. Kyse on Bodenjärven valtatiestä S 18 Lauteracher Riedin erityissuojelualueella Bregenzissä.2.Komissio moittii Itävallan tasavaltaa erityisesti siitä, että se ei ole luokitellut alueita, joihin hanke vaikuttaa, lintudirektiivin mukaisiksi erityissuojelualueiksi ja ettei se ole tietä hyväksyessään arvioinut riittävästi vaihtoehtoja eikä ole ryhtynyt riittäviin toimiin Natura 2000:n yhtenäisyyden varmistamiseksi.<TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT>Asiaa koskevat oikeussäännöt</TXT></NP></TI>3.Luontodirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa määritellään Natura 2000 seuraavasti:

Perustetaan erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto, Natura 2000. Tämän verkoston avulla, joka koostuu alueista, joilla on liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjä, on varmistettava kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyys-alueella.

Natura 2000 -verkostoon kuuluvat myös jäsenvaltioiden direktiivin 79/409/ETY säännösten mukaisesti luokittelemat erityisten suojelutoimien alueet.

4.Lintudirektiivin 4 artikla sisältää säännöksiä siitä, mitä alueita jäsenvaltioiden on osoitettava lintujen erityissuojelualueiksi. Aluksi siinä säädettiin – 4 kohdan 1 alakoh-dassa – myös näiden alueiden suojelusta seuraavaa:

1.Tämän direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityis-toimin, jotta varmistetaan lajien eloonjäämi-nen ja lisääntyminen niiden levinneisyys-alueella.

Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota:

a)lajeihin, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon;b)lajeihin, jotka ovat herkkiä tietyille muutoksille niiden elinympäristössä;c)lajeihin, joita pidetään harvinaisina niiden pienen kannan tai alueellisesti suppean levinneisyyden takia;d)muihin lajeihin, jotka vaativat erityistä huomiota niiden erityislaatuisen elin-ympäristön vuoksi.Arvioissa otetaan huomioon lintukantojen kehityssuunnat ja muutokset.Jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi eri-tyissuojelualueiksi näiden lajien suojelemi-seen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.2.Jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I, ottaen huomioon niiden suojelun tarve sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan, kun kyseessä ovat niiden muuttoreittien varrella sijaitsevat pesimä-, sulkasato- ja talvehtimisalueet ja levähdyspaikat. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kosteikkojen ja erityisesti kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen suojeluun.3.– –4.Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmu-kaiset toimenpiteet 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla suojelualueilla elinympäristöjen pilaan-tumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttaisivat merkittävästi tämän artiklan tavoitteisiin. – –

5.Luontodirektiivin 7 artiklassa on muutettu lintujen erityissuojelualueiden suojelua koskevaa säännöstä seuraavasti:

Tämän direktiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdasta aiheutuvat velvoitteet korvaavat direk-tiivin 79/409/ETY 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä [virkkeestä] aiheutuvat vel-voitteet, kun on kyse 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti suojeltavaksi luokitelluista alueista tai vastaavasti kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnuste-tuista alueista tämän direktiivin voimaantu-lopäivästä alkaen tai jäsenvaltion direktiivin 79/409/ETY mukaisesti tekemän suojeluluo-kittelun tai tunnustamisen päivämäärästä alkaen, jos viimeksi mainittu päivämäärä on myöhempi.

6.Luontodirektiivin johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa valaistaan tätä säännöstä seuraavasti:

Kaikki osoitetut alueet, mukaan lukien luokitellut tai myöhemmin luokiteltavat alueet sekä – – direktiivin 79/409/ETY mukaiset erityisten suojelutoimien alueet on liitettävä yhtenäiseen eurooppalaiseen ekolo-giseen verkostoon.

7.Tässä yhteydessä ratkaisevat luontodirek-tiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohta kuuluvat seuraavasti:

3.Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asian-mukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyn-tänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koske-mattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.4.Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäi-senä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.

–.

8.Luontodirektiivin johdanto-osan kymme-nennessä perustelukappaleessa todetaan tästä seuraavaa:

Suunnitelmat tai ohjelmat, joilla voidaan vaikuttaa merkittävästi suojelualueeksi osoitetun tai myöhemmin osoitettavan alueen suojeluun, on arvioitava asianmukaisella tavalla.

<TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT>Tosiseikat, oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely ja vaatimukset</TXT></NP></TI>9.Käsiteltävänä olevaa tienrakennushan-ketta koskeva ensimmäinen hakemus esitettiin vuonna 1992. Asiasta ei saatu silloin tehtyä päätöstä, vaan hanke arvioitiin kokonaan uudelleen ja uusi menettely aloitettiin 8.3.1994. Tämä menettely päättyi siihen, että tielinja vahvistettiin talousministerin asetuksella 8.4.1997.10.Tienrakennushankkeen ympäristölupaa haettiin 19.1.1999. Se saatiin 6.7.2001. Ratkaisun tehneen viranomaisen oli noudatet-tava tielinjaa. Vaihtoehtoisia tielinjoja ei arvioitu. Luvassa asetettiin hankkeen toteut-tamiselle useita ehtoja sekä määrättiin maksamaan 2625802,63 euron korvaus korvaavien elinympäristöjen perustamiseksi. Seu-ranneessa hallinnollisessa menettelyssä (muutoksenhaussa) lupa pääosin vahvistet-tiin 21.2.2003 tehdyllä päätöksellä, jonka perustelut olivat muuttuneet. Korvausta pie-nennettiin 2056922,26 euroon.11.Sillä välin Itävalta oli liittynyt Euroopan yhteisön jäseneksi 1.1.1995. Lauteracher Riedin alue ilmoitettiin komissiolle lintujen erityissuojelualueeksi 7.6.1995 päivätyllä kirjeellä. Sorenin ja Gleggen-Köblernin alueet eivät kuulu lintujen erityissuojelualueeseen.12.Aluetta ja sen osa-alueita suojeltiin useilla toisiaan seuraavilla alueellisilla asetuksilla

Aluksi oli ilmeisesti voimassa Lauteracher Riedin suojelusta annettu asetus, julkaistu alun perin Landesgesetzblattissa – jäljempänä LGBl. – nro 22/1966, sellaisena kuin se oli muutettuna LGBl:ssa nro 24/1969, sen jälkeen Lauteracher Riedin luonnonsuojelualueesta annettu asetus, LGBl. nro 82/1997, ja lopuksi toinen samanniminen asetus, joka julkaistiin LGBl:ssa nro 63/2002. Lisäksi oli voimassa osavaltion hallituksen Lauteracher Riedin väliaikaisesta suojelusta antama asetus, LGBl. nro 15/1993, jonka voimassaoloaikaa ilmeisesti pidennettiin useaan kertaan.

 ja Vorarlbergin osavaltion hallituksen Rheintal-Walgaun kuivikeniittyluonto-tyyppiryhmää (Streuewiesenbiotopverbund Rheintal-Walgau) koskevalla asetuksella.

Vorarlberger Landesgesetzblatt, vuosikerta 1995, 27. osa, nro 61, 28.12.1995.

 Luontotyyppiryhmä sisältää tosin myös huomattavia alueita erityissuojelualueen ulkopuolelta, muun muassa suuria osia Gleg-gen-Köblernin alueesta ja joitakin osia Sore-nin alueesta. Asetuksissa säädettiin muun muassa alueen käytöstä ja kiellettiin erityisesti tietyillä alueilla kulkeminen.13.Tämä lintujen erityissuojelualue on lin-tudirektiivin liitteessä I mainitun ruisrääkän (Crex crex) merkittävä pesimäpaikka. Ruis-rääkkää pidettiin pitkään maailmanlaajuisesti uhanalaisena (threatened) ja vaarantu-neena (vulnerable), eli se oli vaarassa kuolla sukupuuttoon. Sen tila on kuitenkin hiljattain muutettu Euroopan unionin ulkopuoli-sista kannoista saatujen uusien tietojen nojalla silmälläpidettäväksi (near threatened).

IUCN Red List of Threatened Species, http://www.redlist.org; BirdLife Species Factsheet, http://www.birdlife.org.

 Euroopassa ruisrääkkä on vähentynyt (depleted).

Birdlife International (Papazoglou ym.), Birds in the European Union – a status assessment, 2004, s. 32, http://www.birdlife. org/action/science/species/birds_in_europe/index.html; ks. myös lajitiedote.

14.Itävallan viranomaisten komissiolle kesäkuussa 1997 toimittamassa vakiotietolomak-keessa mainitaan myös muuttolintujen tai-vaanvuohen (Gallinago gallinago) 15 pesivää paria, töyhtöhyypän (Vanellus vanellus) 20 pesivää paria ja isonkuovin (Numenius arquata) 10 pesivää paria. Nämä lajit luokitellaan maailmanlaajuisesti elinvoimaisiksi (low risk / least concern).

Edellä alaviitteessä 6 mainittu IUCN-luettelo.

 Euroopassa taivaanvuohi ja töyhtöhyyppä ovat kuitenkin vähentyneet ja isokuovi on vaarantunut.

Edellä alaviitteessä 7 mainittu Birdlife, s. 32 ja sitä seuraavat sivut, ks. myös kutakin lajitiedotetta.

15.Kaikki neljä mainittua lintulajia pesivät niityillä, erityisesti kuivikeniityillä, jollaisia Rheintal-Walgaun kuivikeniittyluontotyyppi-ryhmässä suojellaan ja edistetään.16.Itävallan hallituksen esittämien tietojen mukaan tämä lintujen erityissuojelualue on tärkeä talvi-, levähdys- ja ravinnonsaanti-paikka Vorarlbergissa 12:lle osittain myös liitteessä I mainitulle lintulajille.17.Komissio käsitteli hanketta valituksen johdosta. Aluksi se pyysi 12.11.2001 tietoa Itävallan toimivaltaisilta viranomaisilta. Ar-vioituaan 1.2.2002 päivätyn vastauksen komissio päätyi siihen tulokseen, että Itävallan tasavalta on rikkonut lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä luontodirektii-vin 6 artiklan 4 kohdan mukaisia velvoittei-taan, ja komissio kehotti 27.6.2002 sitä esittämään EY 226 artiklan mukaiset huo-mautuksensa (virallinen huomautus). Itävallan hallituksen huomautukset saapuivat komissioon 29.10.2002. Komissio ei kuitenkaan muuttanut kantaansa ja lähetti Itävallalle 11.7.2003 perustellun lausunnon, jossa se kehotti Itävaltaa lopettamaan väitetyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen 11.9.2003 mennessä. Koska Itävallan hallituksen vastaukset eivät vakuuttaneet komissiota siitä, että sen kehotuksia oli noudatettu, se nosti käsiteltävänä olevan kanteen.18.Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)toteaa, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohdan ja 7 artiklan mukaisia velvoit-teitaan, koska se

ei ole sisällyttänyt erityissuojelualu-eeksi osoitettuun Lauteracher Riedin alueeseen Soren- ja Gleggen-Köblern-nimisiä alueita, jotka kuuluvat tieteellisten arviointiperustei-den mukaan yhdessä tämän erityis-suojelualueen kanssa lintudirektii-vin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin lukumäärältään ja kooltaan sopivimpiin alueisiin,

eikä ole Bodenjärven valtatien S 18 rakennushankkeen hyväksyessään noudattanut asianmukaisesti ja täy-simääräisesti vaatimuksia, joita sovelletaan luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaan tapauksiin, joissa hanke toteutetaan alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta,

2)velvoittaa Itävallan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

19.Itävallan tasavallan hallitus vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1)hylkää Euroopan komission 11.5.2004 nostaman kanteen, joka perustuu päätelmään, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan ja luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan ja 7 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole sisällyttänyt erityissuojelualueeksi osoitettuun Lauteracher Riedin alueeseen Soren- ja Gleggen-Köblern-nimisiä alueita, jotka kuuluvat tieteellisten arviointiperustei-den mukaan yhdessä tämän erityissuo-jelualueenkanssalintudirektiivin4artik-lan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin lukumäärältään ja kooltaan sopivimpiin alueisiin, eikä ole Bodenjärven valtatien S 18 rakennushankkeen hyväksyessään noudattanut asianmukaisesti ja täysi-määräisesti vaatimuksia, joita sovelletaan luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaan tapauksiin, joissa hanke toteutetaan alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta,2)hylkää Euroopan komission oikeuden-käyntikuluvaatimuksen.

<TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT>Arviointi</TXT></NP></TI>20.Komissio katsoo, että Itävalta on rikkonut yhteisön oikeutta kahdella eri tavalla. Itävalta ei ole ensinnäkään luokitellut tiettyjä alueita Lauteracher Riedin erityissuojelu-alueen osiksi, ja toiseksi Itävalta on tienra-kennushankkeen hyväksyessään rikkonut lintujen erityissuojelualueen suojelumääräyksiä.<TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Alueiden jättäminen erityissuojelualuei-den ulkopuolelle</TXT></NP></TI>21.Lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi erityissuojelualueiksi liitteen I lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet. Tällöin on otettava huomioon näiden lajien suojelun tarve sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I, kun kyseessä ovat niiden muut-toreittien varrella sijaitsevat pesimä-, sulka-sato- ja talvehtimisalueet ja levähdyspaikat. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on kiinnitet-tävä erityistä huomiota kosteikkojen ja erityisesti kansainvälisesti merkittävien kosteikko-jen suojeluun.22.Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioilla on tosin harkintavaltaa erityis-suojelualueita valitessaan, mutta näiden alueiden luokittelussa ja ulkopuolelle jättä-misessä tulee noudattaa yksinomaan direk-tiivissä määriteltyjä lintutieteellisiä arviointi-perusteita.

Asia C-355/90, komissio v. Espanja (Santoñan vuorovesi-alueet), tuomio 2.8.1993 (Kok. 1993, s. I-4221, 26 kohta); asia C-44/95, Royal Society for the Protection of Birds (Lappel Bank), tuomio 11.7.1996 (Kok. 1996, s. I-3805, 26 kohta) ja asia C-3/96, komissio v. Alankomaat (IBA-luettelo 1989), tuomio 19.5.1998 (Kok. 1998, s. I-3031, 60 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

23.Osapuolet kiistelevät nyt siitä, kuuluvatko Sorenin ja Gleggen-Köblernin alueet sovellettavien lintutieteellisten arviointipe-rusteiden nojalla lintujen suojeluun parhaiten soveltuviin alueisiin.24.Asiakirjoista käy ilmi, että Lauteracher Riedin erityissuojelualue muodostaa vinone-liön muotoisen suljetun 580 hehtaarin alan. Suurin lävistäjä itä–länsi-suunnassa ja poh-joinen–etelä-suunnassa on noin 3 kilometriä. Kaakkoisrajalla kulkee tie, maantie L 41.25.Alueen kaakkoisrajalla, osittain tien L 41 erityissuojelualueesta erottamana on Sorenin alue, jonka pinta-ala on noin 64 hehtaaria. Se on koillisesta lounaaseen kulkeva noin 2,6 kilometriä pitkä ja enimmillään noin 500 metriä leveä maakaista. Sen itärajan muodostaa moottoritie. Riidanalaisen tienraken-nushankkeen tie kulkisi osittain alueen etelä-osassa.26.Gleggen-Köblernin alue, jonka pinta-ala on 352 hehtaaria, sijaitsee erityissuojelu-alueen lounaispuolella. Se on pohjoisesta etelään kulkeva maakaistale, jonka leveys on enimmillään 400 metriä ja pituus yli 2 kilometriä. Maanteiden L 41 ja L 42 risteys-alue ja Dornbirnerachin muodostama virtaava vesi erottavat sen pohjoiskärjen erityis-suojelualueesta. Tienrakennushanke on tarkoitus toteuttaa tällä alueella olevalla tiellä.27.Molempiin alueisiin sisältyy sekä puolittain luonnontilaisia kuivikeniittyjä että tehokkaasti viljeltyjä aloja. Niitä käytetään ympäröivien asutusalueiden ulkoilualueina. Erityissuojelualueen keskellä on kosteikko, mutta Sorenissa ja Gleggen-Köblernissä ei ole vastaavia alueita.28.Vertailu kansallisen lainsäädännön nojalla olemassa oleviin suojelualueisiin osoittaa, että erityissuojelualueesta ja Sorenin alueesta suojellaan Rheintal–Walgaun kuivi-keniittyluontotyyppiryhmän osana vain pieniä aloja. Gleggen-Köblernin alue puolestaan vaikuttaa kuuluvan tähän luontotyyppiryh-mään.

Vorarlbergin osavaltion karttapalvelin, http://vogis.cnv.at/dva04/init.aspx?ks=allgemein&karte= naturschutz.

29.Komissio perustaa näkemyksensä erityisesti seurannan tuloksiin ja tieteellisiin tutkimuksiin, joista käy sen mukaan ilmi, että Sorenin ja Gleggen-Köblernin alueet muodostavat erottamattoman luonnollisen yksikön Lauteracher Riedin erityissuojelu-alueeksi osoitetun alueen kanssa.30.Perustellusta lausunnosta käy ilmi, että vuosina 2000–2002 erityissuojelualueella on havaittu 4–5, 4 ja 3 laulavaa ruisrääkkäkoi-rasta. Sorenin ja Gleggen-Köblernin luvut olivat vain hieman pienemmät: 4 (1 + 3), 2 (1 + 1) ja 3 (0 + 3).31.Lisäksi komissio väittää, että muuttolin-nut taivaanvuohi, töyhtöhyyppä ja isokuovi pesivät vuonna 2001 erityissuojelualueen ulkopuolella siihen osoittamattomilla alueilla peräti lukuisampina kuin erityissuojelu-alueella. Erityissuojelualueella pesi 3–5 tai-vaanvuohta, 11–12 töyhtöhyyppää ja 3 iso-kuovia, Sorenissa 3 taivaanvuohta ja 6 töyhtöhyyppää ja Gleggen-Köblernissä 3–4 taivaanvuohta, 9 töyhtöhyyppää ja 8 isokuo-via. Lisäksi Sorenissa pesi mahdollisesti myös yksi isokuovi.32.Itävallan hallitus toteaa näistä luvuista, että jokainen lintudirektiivin liitteen I mukainen lintuesiintymä tai muuttolintu ei velvoita osoittamaan aluetta erityissuojelualueeksi – mikä pitää paikkansa. Luvut – joita Itävallan hallitus ei kiistä – osoittavat kuitenkin, että Sorenin ja Gleggen-Köblernin alueet ovat ruisrääkälle, taivaanvuohelle, töyhtöhyypälle ja isokuoville aivan yhtä tärkeitä, osittain jopa tärkeämpiä kuin erityissuojelualueeseen kuuluvat alueet. Vakiotietolomakkeessa ilmoitetut erityissuojelualueen isokuoveja, töyhtö-hyyppiä ja taivaanvuohia koskevat luvut saavutetaan vain, jos otetaan huomioon eri-tyissuojelualueen ulkopuolella olevat alueet. Sen vuoksi on oletettava, että nämä aivan erityissuojelualueen vieressä olevat alueet muodostavat erityissuojelualueen kanssa lin-tutieteellisesti yhtenäisen kokonaisuuden.33.Itävallan hallitus päättelee lisäksi alueille – erityisesti maataloudesta ja vapaa-ajan käytöstä – aiheutuvista häiriöistä, että nämä alueet eivät ole näiden lintulajien suojeluun parhaiten soveltuvia alueita. Luvut osoittavat kuitenkin, että häiriöt ovat vähäpätöisiä. Alueilla on erityissuojelualueen esiintymää vastaava määrä pesimäpaikkoja erityissuoje-lualuetta pienemmällä alalla, eli pesimäpaik-kojen tiheyden perusteella ne sopivat pesi-mäpaikoiksi jopa erityissuojelualuetta paremmin.34.Komission tutkimuksista käy lisäksi ilmi, että todettuja häiriöitä selvästi tärkeämpiä ovat muut tekijät, erityisesti kyseisten niittyjen niittoaika sekä kettujen tai mäyrien aiheuttamat häiriöt. Alueita erottavat tietkään eivät ilmeisesti (tähän asti) ole olleet erityisen tärkeitä, luultavasti koska ne eivät ole hankalia esteitä linnuille. Kyseisiä alueita ei siis voida jättää erityissuojelualueen ulkopuolelle siihen sopimattomina alueina.35.Myöskään vertailu Bangs-Matschelsin erityissuojelualueeseen, jossa ruisrääkän esiintymistiheys on suurempi kuin Sorenin ja Gleggen-Köblernin alueilla, ei oikeuta jättämään alueita erityissuojelualueen ulkopuolelle tieteellisistä syistä. Bangs-Matschel-sin alueen oletettavasti parempi laatu herättäisi korkeintaan kysymyksen siitä, olisiko Lauteracher Riedin erityissuojelualue yksi parhaiten ruisrääkän suojelualueeksi soveltuvista alueista, jos siihen liitettäisiin Sorenin ja Gleggen-Köblernin alueet. Itävallan hallitus ei tosin kyseenalaista tätä. Ei ole yllättävää, että jotkin lintujen suojeluun parhaiten soveltuvista alueista soveltuvat siihen paremmin kuin toiset.36.Itävalta katsoo kuitenkin, että erityis-suojelualueeksi osoittamisvelvollisuus keskittyy tiettyyn hetkeen eikä ulotu kerran tapahtuneiden luokittelujen jatkuvaan päivit-tämiseen. Tämä käy erityisesti ilmi erityis-suojelualueen pienentymistä koskevasta oikeuskäytännöstä.

Asia C-57/89, komissio v. Saksa (Leybucht), tuomio 28.2.1991 (Kok. 1991, s. I-883, 20 kohta).

 Lintudirektiivi ei luon-todirektiivistä poiketen myöskään sisällä suojelualueiden jälkikäteen muuttamista koskevia säännöksiä. Sikäli kuin siinä on alueiden luokittelun jälkeistä kohtelua koskevia säännöksiä, ne koskevat alueiden suojelua eivätkä niiden laajentamista.37.Itävallan hallituksen kanssa on oltava yhtä mieltä siitä, että velvollisuus parhaiten soveltuvien alueiden osoittamiseen erityis-suojelualueiksi on syntynyt tiettynä ajankoh-tana. Koska siirtymäajoista ei ollut sovittu, Itävalta oli liittymisasiakirjan 168 artiklan nojalla velvoitettu soveltamaan liittymisajankohtana1.1.1995 täysin sekä luontodirektii-viä että lintudirektiiviä.

Vrt. Espanjan osalta edellä alaviitteessä 10 mainittu asia Santoñan vuorovesialueet, tuomion 11 kohta. I - 2768

38.Tämä velvoite ei tosin rajoitu tähän ajankohtaan. Luontodirektiivin johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta käy nimittäin ilmi, että Natura 2000:een oli luokiteltava tuona ajankohtana erityissuoje-lualueiksi osoitettujen alueiden lisäksi myös muut – myöhemmin – osoitettavat alueet. Lainsäätäjä lähti luontodirektiiviä säätäes-sään siis siitä, että osoittamisvelvollisuus ei rajoitu täytäntöönpanoajankohtaan.39.Lintudirektiivin 4 artiklassa ei ole min-käänlaista viittausta tällaiseen rajoitukseen. Tehokkaan lintujensuojelun tavoitteeseen olisikin hankala sovittaa sitä, että suojeltavien lajien säilyttämisen kannalta erinomaisia alueita ei suojeltaisi, koska ne ovat kehittyneet sellaisiksi vasta lintudirektiivin täytän-töönpanon jälkeen.40.Riippumatta siitä, rajoittuuko osoitta-misvelvollisuus 1.1.1995 vallinneeseen tilaan, saatavilla olevien tietojen nojalla on lähdettävä siitä, että Lauteracher Riedin alue sekä Sorenin ja Gleggen-Köblernin alueet muodostivat jo vuonna 1995 lintutieteellisesti yhtenäisen alueen, jonka kaikki osat olivat riittävän soveltuvia erityissuojelualueiksi. Komission esittämiin lausuntoihin sisältyvät alueen historiaa koskevat selvitykset tukevat sitä, että esiintymät olivat aiemmin laadullisesti jopa huomattavasti parempia kuin nykyään.

Frühauf, Der Wachtelkönig Crex crex in Österreich: Langfristige Trends, aktuelle Situation und Perspektiven, Vogelwelt 118: 195 (1997), kanteen liite 13b, s. 201, ja Reininlaakson pohjoisosan osalta Grabherr, Bodensee Schnellstraße S 18 – Ökologische Auswirkungen unter besonderer Berücksichtigung der Vogelwelt, kanteen liite 13d, s. 5, jotka kumpikin koskevat ruisrääkkää.

41.Itävallan hallitus ei voi vedota näitä uusia tietoja vastaan siihen, että erityissuojelu-alueeksi osoittamisvelvollisuutta olisi arvioitava vain osoittamisvelvollisuuden syntyhet-kellä käytettävissä olleiden parhaiden mahdollisten tietojen nojalla. Tiettynä ajankoh-tana käytettävissä olleet tiedot eivät nimittäin rajoita osoittamisvelvollisuutta.42.On totta, että jäsenvaltioiden on käytettävä osoittamisvelvollisuutensa täyttämiseen parasta mahdollista käytettävissä olevaa tieteellistä tietoa.

Vrt. asia C-157/89, komissio v. Italia, tuomio 17.1.1991 (Kok. 1991, s. I-57, 15 kohta) ja asia C-3/96, komissio v. Alankomaat, tuomio 19.5.1998 (Kok. 1998, s. I-3031, 69 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

 Osoittamisvelvollisuus merkitsee nimittäin sitä, että jäsenvaltioiden on osoittamisen valmistelemiseksi ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin ponnisteluihin parhaiten soveltuvien alueiden löytämiseksi. Parhaiden mahdollisten käytettävissä olevien tietojen käyttäminen on tällöin vähimmäis-vaatimuksena. Jos parhaita mahdollisia käytettävissä olevia tietoja käyttäenkään ei ole löydetty kaikkia parhaiten soveltuvia alueita kokonaisuudessaan, jäsenvaltiot eivät voi oikeuttaa osoittamisessa esiintyviä puutteita tietojen puutteellisuudella. Niiden tehtävänä olisi pikemminkin ollut lisätutkimusten tekeminen osoittamisessa esiintyvien puutteiden poistamiseksi.43.Sen vuoksi komissio perustaa tämän kanneperusteen oikeutetusti uusimpiin lau-suntoihin.44.Edellä esitetyn perusteella on todettava, että Itävalta on rikkonut lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa, koska se ei ole osoittanut Sorenin ja Gleggen-Köblernin alueita erityissuojelualueiksi.<TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Alueiden suojelu</TXT></NP></TI>45.Toisessa kanneperusteessaan komissio moittii Itävallan tasavaltaa siitä, että se ei ole Bodenjärven valtatien S 18 tienrakennus-hankkeen hyväksyessään noudattanut asian-mukaisesti ja täysimääräisesti vaatimuksia, joita sovelletaan luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaan tapauksiin, joissa hanke toteutetaan alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta.<TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan soveltaminen hankkeeseen</TXT></NP></TI>46.Aluksi on tutkittava, onko riidanalaista päätöstä arvioitava luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla vai – kuten Itävallan hallitus väitti vastauksessaan komission viral-liseen huomautukseen – lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla.47.Luontodirektiivin 7 artiklan mukaan luontodirektiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdasta aiheutuvat velvoitteet korvaavat lintudirek-tiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä virkkeestä aiheutuvat velvoitteet direktiivin voimaantulopäivästä – Itävallan osalta siis 1.1.1995 – alkaen tai jäsenvaltion lintudirek-tiivin mukaisesti tekemän suojeluluokittelun tai tunnustamisen päivämäärästä alkaen, jos viimeksi mainittu päivämäärä on myöhempi. Asiassa Basses Corbières annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että alueet, joita ei ole osoitettu erityissuoje-lualueiksi, vaikka se olisi ollut tarpeen, kuuluvat edelleen lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalaan mutta eivät luontodirektiivin 6 artiklan 2–4 kohdan soveltamisalaan.

Asia C-374/98, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000 (Kok. 2000, s. I-10799, 47 ja 57 kohta).

48.Erityissuojelualueiksi tähän mennessä ilmoittamattomiin ja osoittamattomiin Sore-nin ja Gleggen-Köblernin alueisiin on tämän vuoksi sovellettava edelleen lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäistä virkettä eikä luontodirektiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta kanteeseen, koska komissio rajoittaa kanteen perusteluissaan yksinomaan ilmoitettuihin alueisiin kohdistuviin vaikutuksiin.49.Alueet ilmoitettiin komissiolle erityis-suojelualueiksi vuonna 1995. Käytettävissä olevien tietojen mukaan niitä on sen jälkeen jatkuvasti suojeltu alueellisella suojelujärjes-telmällä.

Ks. edellä 12 kohta.

50.Edellytykset alueiden osoittamiselle eri-tyissuojelualueiksi ovat näin ollen olemassa. Erityissuojelualue muodostettiin virallisella päätöksellä, nimittäin komissiolle annetulla ilmoituksella ja alueen suojelusta annetuilla asetuksilla.

Vrt. edellä alaviitteessä 16 mainittu asia Basses Corbières, tuomion 53 kohta.

 Siitä ei ole epäilystä, että tarvittavat alueelliset suojelutoimet on vah-vistettu.

Vrt. edellä alaviitteessä 10 mainittu asia Santoñan vuorove-sialueet, tuomion 31 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

51.Itävallan hallitus epäili kuitenkin aluksi luontodirektiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan soveltuvuutta, koska Vorarlbergin osavaltio oli toteuttanut lintudirektiivin ja luontodi-rektiivin alueiden suojelun osalta lainsäädän-nöllisesti vasta vuonna 2003 annetulla asetuksella.

Verordnung der Landesregierung über eine Änderung der Naturschutzverordnung (Luonnonsuojeluasetuksen muuttamisesta annettu osavaltion hallituksen asetus), LGBl. nro 36/2003.

 Vorarlbergin luonnonsuojelulain (Naturschutzgesetz) 26 § :n 4 momentissa säädettiin tosin aiemmin erityissuojelu-alueiksi osoittamisesta, mutta vasta tällä asetuksella erityisesti Vorarlbergin erityis-suojelualueen suojelujärjestelmästä tuli osa Itävallan lainsäädäntöä.52.Direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ei ole luontodirektiivin 7 artiklassa mainittu luontodirektiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan soveltamisen edellytykseksi. Erityissuojelualueeksi osoittamisen suojaava vaikutus on tosin huomattavasti heikompi, jos samalla ei saada käyttöön luontodirektiivin suojelujärjestelmää. Valtion viranomaiset ovat tosin sidottuja suojelujär-jestelmään, mutta jos direktiiviä ei ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, siihen ei voi vedota yksityisten hankkeiden yhteydessä. Siksi Itävallan hallitus muistuttaa oikeutetusti siitä, että vuoteen 2003 asti erityissuojelualue ei ollut aineellisesti täydellisesti suojeltu.53.Tämä erityissuojelualueeksi osoittamisen suojaavan vaikutuksen puute ei kuitenkaan pakota soveltamaan lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen tiukempaa suojelujärjestelmää. Yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin todennut jo aiemmin, että erityissuojelualueeksi osoittamisen riittämätön suojaava vaikutus voi olla luontodirektii-vin 6 artiklan 2 kohdan vastaista.

Asia C-117/00, komissio v. Irlanti (Owenduff-Nephin Beg Complex), tuomio 13.6.2002 (Kok. 2002, s. I-5335, 25 kohta) ja asia C-415/01, komissio v. Belgia, tuomio 27.2.2003 (Kok. 2003, s. I-2081, 16 kohta).

 Se edellyttää kuitenkin siirtymistä lintudirektii-vin suojelujärjestelmästä luontodirektiivin suojelujärjestelmään.54.Tienrakennushanketta on näin ollen arvioitava luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla.<TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Ajallinen soveltaminen (ratione temporis)</TXT></NP></TI>55.Luontodirektiivin6 artiklan3ja4 kohdan soveltamisen esteenä saattaisi kuitenkin olla se, että käsiteltävänä olevan tienrakennus-hankkeen tielinjan vahvistusmenettely alkoi jo vuonna 1994, siis ajankohtana, jolloin Itävaltaa eivät sitoneet sen paremmin lintu-direktiivi kuin luontodirektiivikään.56.Vireillä oleviin menettelyihin soveltami-senlähtökohtanaonluontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toinen lause, jonka mukaan toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen. Tämä tukee sitä, että on sovellettava luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohtaa, mikäli suunnitelmaa tai hanketta ei ole vielä hyväksytty täytäntöönpanoajan päättyessä.57.Yhteisöjen tuomioistuin on tosin torjunut tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY

EYVL L 175, s. 40.

 (jäljempänä YVA-direktiivi) soveltamisen hankkeisiin, joiden lupamenettely oli aloitettu ennen 3.7.1988, siis ennen kuin direktiivi oli pantava viimeistään täytäntöön (ns. pipe-line-hankkeet).

Asia C-81/96, Gedeputeerde Staten van Noord-Holland, tuomio 18.6.1998 (Kok. 1998, s. I-3923, 24 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin käytti käsitettä pipe-line-hankkeet asiassa C-201/02, Delena Wells, tuomio 7.1.2004 (Kok. 2004, s. I723, 40, 43 ja 48 kohta).

 Tuomioistuin voisi soveltaa tätä oikeuskäy-täntöä myös luontodirektiiviin. YVA-direk-tiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään luon-todirektiivin 6 artiklan 3 kohdan tavoin, että tiettyjen hankkeiden vaikutukset on arvioitava ennen luvan myöntämistä.58.Yhteisöjen tuomioistuin ilmoitti YVA-direktiivin soveltamisen ajallisen rajoittami-sen syyksi sen, että direktiiviä sovelletaan useimmiten tietyn merkityksen omaaviin hankkeisiin, joiden toteuttaminen kestää usein pitkään. Näin ollen ei ole asianmu-kaista, että menettelyt, jotka jo kansallisesti-kin ovat monitahoisia ja jotka on varsinaisesti aloitettu ennen direktiivin täytäntöön-panolle asetetun määräajan päättymistä, vai-keutuvat ja viivästyvät sen vuoksi, että niille on asetettu erityisiä edellytyksiä, ja että näin vaikutetaan jo syntyneisiin tilanteisiin.

Edellä alaviitteessä 23 mainittu asia Gedeputeerde Staten van Noord-Holland, tuomion 24 kohta.

 Julkisasiamies Gulmann katsoi sen vuoksi, että YVA-direktiivin soveltaminen sen täy-täntöönpanolle asetetun määräajan päättyessä jo vireillä olleisiin lupamenettelyihin loukkaisi oikeusvarmuuden ja luottamuksen-suojan periaatteita ja suhteellisuusperiaa-tetta, jotka olisivat siis tällaisen tulkinnan esteenä.

Julkisasiamies Gulmannin asiassa C-396/92, Bund Naturschutz in Bayern ym., 3.5.1994 antama ratkaisuehdotus (Kok. 1994, s. I-3717, 34 ja 37 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin jätti nämä kysymykset vielä avoimiksi edellä mainitussa asiassa 9.8.1994 antamassaan tuomiossa (19 kohta) ja asiassa C-431/92, komissio v. Saksa, 11.8.1995 antamassaan tuomiossa (Kok. 1995, s. I-2189, 28 kohta).

 Lainsäätäjä on valinnut samankal-taisen ratkaisun varustaessaan YVA-muutos-direktiivin vuonna 1997 siirtymäsäännök-sillä.

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaiku-tusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY muuttamisesta 3 päivänä maaliskuuta 1997 annettu neuvoston direktiivi 97/11/EY, EYVL L 73, s. 5. Sen 3 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa: Jos lupahakemus jätetään toimivaltai-selle viranomaiselle ennen 14 päivää maaliskuuta 1999, direktiivin 85/337/ETY määräyksiä, sellaisina kuin ne olivat ennen näitä muutoksia, sovelletaan edelleen.

59.Vastaavia analyyseja voisi ensi silmäyksellä soveltaa myös luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohtaan. Myös näitä kohtia voidaan soveltaa laajoihin hankkeisiin, joiden toteuttaminen kestää usein pitkään ja joiden lupamenettely on monitahoista jo kansallisella tasollakin. Hankkeet voivat vaikeutua ja viivästyä sen vuoksi, että niille on asetettu direktiivissä erityisiä edellytyksiä. Tästä on esimerkkinä erityisesti käsiteltävänä oleva asia. Jos on arvioitava vaihtoehtoisia ratkaisuja ja kenties löydetään jopa uusi tielinja, tarvitaan kokonaan uusi lupamenettely.60.Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan tällaisessa tulkinnassa jätettäisiin kuitenkin huomiotta luontodirektiivin ja YVA-direktii-vin olennaisia eroja.61.YVA-direktiivi sisältää prosessuaalisia määräyksiä, joilla on tarkoitus edistää ympä-ristöasioiden entistä parempaa huomioon ottamista. Siinä ei vahvisteta sitovia ympä-ristöstandardeja, joten YVA-direktiivi ei velvoita toimivaltaisia viranomaisia tekemään ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksista tiettyjä päätelmiä. Ympäristövaikutusten arvioinnin vaikutus perustuu ennen kaikkea siihen, että viranomaiset, hankkeen toteutta-jat ja kansalaiset saavat ajoissa tietoa ympä-ristöasioista ja hanketta voidaan suunnitella jatkossa (myös) näiden asioiden perusteella. Sen vuoksi ei ole järkevää alkaa soveltaa YVA-direktiivin prosessuaalisia vaatimuksia pitkälle edenneeseen lupamenettelyyn. Hankkeen olennaiset osat on tällöin säännönmukaisesti jo vahvistettu, niin että lisä-tiedolla on tuskin enää vaikutusta asioiden kulkuun. Tämän vähäisen lisäarvon vuoksi ei olisi asianmukaista soveltaa YVA-direktiiviä menettelyihin, jotka on aloitettu ennen direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä.62.Luontodirektiivi sisältää kuitenkin hankkeen hyväksymistä koskevia sisällöllisiä määräyksiä, joihin kuuluvat luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukainen vaikutusten arviointimenettely ja sitä mahdollisesti seuraava vaihtoehtojen arviointi ja punnitse-minen. Tämä menettely estää yleensä suoje-lualueen koskemattomuuteen kohdistuvat vaikutukset. Artiklan 4 kohdan mukaiset vaikutukset ovat sallittuja vain poikkeusta-pauksessa erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan luettuina sosiaaliset tai taloudelliset syyt, kun vaihtoehtoisia ratkaisuja ei ole. Näissä tapauksissa jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Siksi suojelusäännöksistä on käytännön hyötyä myös vireillä oleviin menettelyihin sovellet-taessa.63.Luontodirektiivin6 artiklan3ja4 kohdan soveltaminen pipe-line-hankkeisiin ei ole myöskään suhteellisuusperiaatteen, oikeus-varmuuden periaatteen eikä luottamuksen-suojan periaatteen vastaista. Perustellulla luottamuksella ei ole riittävää perustaa niin kauan kuin lupa puuttuu. Oikeusvarmuutta ei ole myöskään loukattu. Suhteellisuusperi-aatteen kannalta ei ole merkittävää eroa sillä, onko menettely vireillä direktiivin täytän-töönpanolle asetetun määräajan päättyessä vai alkaako se vasta myöhemmin.64.Luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohtaa voidaan siksi soveltaa tienrakennushankkee-seen myös ajallisesti.<TI><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan soveltaminen</TXT></NP></TI>65.Molemmat osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että vaikka tien S 18 tielinja kulkee rakennushankkeessa erityissuojelualueeksi osoitetun Lauteracher Riedin alueen ulkopuolella, se voi vaikuttaa merkittävästi eri-tyissuojelualueeseen, minkä vuoksi hankkeen ympäristövaikutukset oli – lähtökohtaisesti – arvioitava luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Asian käsittelyn osalta vrt. asia C-441/03, komissio v. Alankomaat, tuomio 14.4.2005 (Kok. 2005, s. I-3043, 23– 26 kohta).

66.Vorarlbergin osavaltion hallituksen viraston 21.2.2003 tekemään päätökseen

Vastineen lisäys 2, s. 111 ja sitä seuraavat sivut.

 sisältyvästä lausunnosta käy ilmi, että erityisesti tiestä aiheutuvalla melulla, suunnitel-luilla meluntorjuntatoimilla ja erityissuojelu-alueen erottamisella kuivikeniitystä tien ete-läpuolella voi olla vaikutuksia, jotka koskevat erityisesti ruisrääkkää ja muita niityillä pesiviä lintuja.67.Tämän lausunnon johdosta sekä komissio että Itävallan hallitus

Ks. erityisesti vastineen 105 kohta.

 katsovat, että on välttämätöntä perustella hankkeen lupaa luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdalla. Eri-mielisyyttä ei ole siitä, että periaatteessa on mahdollista oikeuttaa hanke erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä. Komissio moittii kuitenkin Itävaltaa siitä, ettei se ole arvioinut riittävästi vaihtoehtoja eikä ole ryhtynyt riittäviin toimiin Natura 2000:n yhtenäisyyden varmistamiseksi.<TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Vaihtoehtojen arviointi</TXT></NP></TI>68.Tämä komission moite perustuu luonto-direktiivin 6 artiklan 4 kohdan ensimmäiseen virkkeeseen, jonka mukaan hanke voidaan toteuttaa alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta vain, jos vaihtoehtoisia ratkaisuja ei ole. Koska Itävallan hallitus vetoaa tähän poik-keussäännökseen, sen on todistettava, että luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen vaatimuksia on noudatettu.

Vrt. vastaavasti asia 251/78, Denkavit, tuomio 8.11.1979 (Kok. 1979, s. 3369, 24 kohta) ja asia C-128/89, komissio v. Italia, tuomio 12.7.1990 (Kok. 1990, s. I-3239, 23 kohta), jotka koskevat tavaraliikennettä; asia C-157/94, komissio v. Alan-komaat, tuomio 23.10.1997 (Kok. 1997, s. I-5699, 51 kohta), joka koskee EY 88 artiklan 2 kohtaa; asia C-318/94, komissio v. Saksa, tuomio 28.3.1996 (Kok. 1996, s. I-1949, 13 kohta) ja yhdistetyt asiat C-20/01 ja C-28/01, komissio v. Saksa, tuomio 10.4.2003 (Kok. 2003, s. I-3609, 58 kohta), jotka koskevat julkisia hankintoja.

69.Itävallan hallitus myöntää, että tielinja oli vahvistettu sitovasti ja vaihtoehtojen arviointi oli näin ollen mahdotonta jo, kun luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisen vaikutusten arvioinnin tulokset esiteltiin vuosina 2000 ja 2002 ja toimivaltaiset viranomaiset tekivät niiden nojalla päätöksiä. Itävallan hallituksen mukaan kaikki kyseeseen tulevat vaihtoehdot tutkittiin ja suljettiin pois jo YVA-direktiivin vaatiman ympä-ristövaikutusten yleisen arvioinnin yhteydessä vuonna 1994.70.Itävallan hallitukselta jää kuitenkin huo-maamatta, että luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä sallitaan luvan antaminen hankkeelle ainoastaan vaihtoehtojen puuttuessa, kun taas YVA-direktiivin mukainen vaihtoehtojen tutkiminen ei tarkoita valintavaihtoehtojen rajoittamista, vaan siinä edellytetään ainoastaan valintapäätöksen ja sen syiden esittämistä.71.YVA-direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ja direktiivin liitteessä III olevan 2 kohdan mukaan hankkeen toteuttajan on tarvittaessa toimitettava asianmukaisessa muodossa pääpiirteinen esitys selvitetyistä pääasiallisista toimenpidevaihtoehdoista sekä selvitys valintaan johtaneista ympäristövaikutuksiin perustuvista syistä. Ympäristövaikutusten arviointia ei kuitenkaan sidota muihin asioihin.72.Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa sallitaan hankkeiden hyväksyminen ainoastaan, jos vaihtoehtoja ei ole. Itävallan hallituksen kanssa on tosin oltava yhtä mieltä siitä, että mikä tahansa teoreettisesti mahdollinen vaihtoehto ei estä hankkeen hyväksymistä. Vaihtoehtojen arviointi ei voi kuitenkaan rajoittua hankkeen toteuttajan selvittämiin pääasiallisiin toimenpidevaihtoehtoihin (kuten YVA-direktiivin liitteessä III oleva 2 kohta). Se ei takaisi luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa edellytettyä vaihtoehtojen puuttumista. Hankkeen hyväksyvän viranomaisen on sen vuoksi varmistettava, että ainakin ne vaihtoehdot arvioidaan, jotka ilmeisesti – järkevästi ajatellen – eivät ole mahdottomia.

Jos vaihtoehdot on arvioitava sekä YVA-direktiivin että luontodirektiivin mukaisesti, tiukemman luontodirektiivin vaikutus ulottuu YVA-direktiiviinkin, niin että ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on esitettävä luontodirektiivin mukainen vaihtoehtojen arviointi.

 Vaihtoehdon valinnan kannalta on ratkaisevaa, vaativatko erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt tämän vaihtoehdon toteuttamista vai voidaanko ne tyydyttää muilla vaihtoehdoilla.

Vrt. asiassa C-6/04, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (luontodirektiivin täytäntöönpano), 9.6.2005 antamani ratkaisuehdotus (tuomío 20.10.2005, Kok. 2005, s. I-9017, 46 kohta).

73.Itävallan hallituksen esittämistä asiakirjoista käy kuitenkin ilmi, että menettelyssä ei ole laisinkaan käsitelty yhtä ilmeisesti vähemmän haitallista vaihtoehtoa.

Kappaleessa Arviointi oleva johdantokappale 29.4.1992 annetussa luonnon- ja maisemansuojelun asiantuntijoiden lausunnossa, vastineen lisäyksessä 3 olevan kertomuksen liitteen C lisäys 1.

74.Lisäksi on kyseenalaista, otettiinko – tuolloin vielä olemattomaan – erityissuojelualueeseen kohdistuvat vaikutukset riittävästi huomioon. Itävallan hallituksen esittämässä tutkimuksessa hankkeen ympäristövaikutuksista

Vastineen lisäys 3, ks. erityisesti kertomuksen s. 33 ja sitä seuraavat sivut ja kertomuksen liitteen C lisäys 1.

 vuodelta 1994 ja 7.7.1994 päivätyssä ympäristövaikutuksia koskevassa lausunnossa,

Vastineen lisäys 8.

 joilla oli ratkaiseva merkitys tielinjan vahvistamisen kannalta, mainitaan tosin tärkeitä häiriötekijöitä, mutta ei itse asiassa arvioida niitä. Vaikutusten arviointi poikkeaa ilman havaittavia syitä sekä vuodelta 1992 peräisin olevasta luonnonsuojelua koskevasta lausunnosta

Mainittu edellä alaviitteessä 32.

 että – komission riittävinä hyväksymistä – myöhemmistä lausunnoista, jotka on annettu toukokuussa 2000 ja 14.2.2002.75.Itävallan hallitus ei ole näin ollen kyennyt todistamaan, että vuonna 1994 suoritettu vaihtoehtojen arviointi vastasi luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan vaatimuksia.76.Itävallan hallitus väittää myös, että hyväksymispäätöksessä edellytettiin vahvistetun tielinjan lisäarviointia. Sen yhteydessä oli Itävallan hallituksen mukaan todettu, että hanke saattaa olla yleisten etujen mukainen ja että näillä eduilla on suurempi painoarvo kuin odotettavissa olevilla erityissuojelualueeseen kohdistuvilla vaikutuksilla. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei tienrakennushankkeelle ole vaihtoehtoja. Itävallan hallituksen tämän arvion perusteluna mainitsemasta Verwaltungsgerichtshofin tuomiosta asiassa Wolfurt-Lauterachin puoliliittymä seuraa pikemminkin, että käsiteltävänä olevan hankkeen sellaiset vaihtoehdot, joiden edellytyksenä olisi tielinjan muuttaminen, eivät ole – – hyväksyttävissä oleva vaihtoehto.

Asia 98/10/0347, tuomio 24.9.1999.

77.Itävalta on siis rikkonut luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohtaa, koska toimivaltaiset viranomaiset hyväksyivät Bodenjärven valtatien S 18 uudelleen toteamatta vaihtoehtojen puuttumista.<TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Toimenpiteet Natura 2000:n yhtenäisyyden varmistamiseksi</TXT></NP></TI>78.Toinen luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan vaatimus, jonka rikkomisesta komissio moittii Itävaltaa, koskee kaikkien tarvittavien korvaavien toimenpiteiden toteuttamista sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Muutoksenhakumenettelyssä muutettu lupa sisältää yhtäältä tiettyjä tienrakennushankkeeseen liittyviä toimenpiteitä, ja siinä vahvistetaan toisaalta noin kahden miljoonan euron korvaus.79.Komissio esittää ensinnäkin moitteen siitä, että korvauksista ei luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen vastaisesti ilmoitettu sille. Itävalta vastaa siihen oikeutetusti, ettei ilmoittaminen ollut vielä mahdollista, koska kyseisiä toimenpiteitä ei ollut vielä toteutettu. Tältä osin kanne on siis hylättävä.80.Tämän lisäksi komissio kuitenkin lähtökohtaisesti esittää moitteen siitä, ettei Itävalta ollut vahvistanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Tämä moite herättää kysymyksen siitä, mitä vaatimuksia yhtenäisyyden varmistamistoimenpiteiden on vastattava, ja erityisesti, milloin ne on vahvistettava.81.Komissio katsoo, että yhtenäisyyden varmistamistoimenpiteet ovat luvan edellytys. Sen vuoksi lupaa myönnettäessä pitää olla olemassa ainakin suunnitelma toimenpiteistä. Käsiteltävänä olevassa asiassa näin ei ole, koska oli vahvistettu ainoastaan korvaussumma, mutta ei sen täsmällistä käyttötapaa. Riittävien tietojen puuttuessa ei voida arvioida, ovatko elinympäristöjen hyödyntämiseksi tosiasiallisesti toteutetut korvaavat toimenpiteet Natura 2000:n riittävä suoja.82.Itävalta vastaa tähän, että jo elinympäristöjen hyödyntämiseksi tosiasiallisesti toteutetut korvaavat toimenpiteet tasapainottavat tai ainakin osittain tasapainottavat alueeseen kohdistuvia vaikutuksia. Korvausten sitominen tiettyyn käyttötarkoitukseen varmistaa, että Natura 2000:n yhtenäisyys säilyy. Kaikki toimenpiteet toteutetaan viimeistään silloin, kun hanke vaikuttaa erityis-suojelualueeseen. Näin täytetään yhtenäisyyden varmistamistoimenpiteisiin liittyvät vaatimukset.83.Kun sovelletaan luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohtaa, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä – vaikka hanke vaikuttaisikin kyseisen alueen koskemattomuuteen. Luontodirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan Natura 2000 on erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto. Tämä verkosto koostuu alueista, joilla on liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjä, sekä lintudirektiivin liitteessä I lueteltujen lintujen ja säännöllisesti esiintyvien muuttavien lintujen erityissuojelualueista. Natura 2000:n on varmistettava kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella.84.Tarvittavat toimenpiteet voidaan siksi määrittää ainoastaan kulloiseenkin alueeseen kohdistuvien vaikutusten mukaan. Toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä, mikä osa Natura 2000:sta katoaa hankkeen johdosta kyseiseen alueeseen kohdistuvien vaikutusten myötä ja miten tämä menetys korvataan, jotta verkoston yhtenäisyys säilyy.85.Lauteracher Riedin erityissuojelualueen tehtävänä Natura 2000:ssa on muun muassa varmistaa niityillä pesivien muuttolintujen ja erityisesti ruisrääkän elinympäristön suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen. Tienrakennushanke vaikuttaa tähän tehtävään ennen kaikkea melun ja erottavan vaikutuksen johdosta. Jo vahvistetut tosiasialliset korvaavat toimenpiteet vähentävät melunlähteitä ja muita häiriöitä, erityisesti tien uudelleen rakentamisen ansiosta. Toimivaltaiset viranomaiset olettavat kuitenkin, että melukuormitus kaiken kaikkiaan kasvaa ja erottava vaikutus – jonka aiheuttavat erityisesti meluvallit – heikentää erityissuojelualueen yhteyttä etelämpänä oleviin niittyalueisiin. Näin ollen tarvitaan lisätoimenpiteitä Natura 2000:n yhtenäisyyden varmistamiseksi.86.Korvaus saattaa vaikuttaa osaltaan Natura 2000:n yhtenäisyyden varmistamiseen, mutta – kuten komissio oikeutetusti toteaa – se ei yksin riitä. Korvauksen ja yhtenäisyyden varmistamiseksi tarvittavien toimenpiteiden välillä ei nimittäin ole riittävän läheistä yhteyttä laskelmien eikä käytännön tasolla.87.Itävallan hallituksen toimittaman asiakirjan

Korvausten määrityskaavio, vastineen lisäys 4.

 mukaan korvaus saadaan pisteinä ilmoitetun luonnon ja maiseman huonontumisasteen ja samoin pisteinä ilmoitetun hankkeen koon tulosta sekä pisteille määritetystä arvosta. Korvauksessa otetaan siis tosin huomioon luonnonvaroille yleisesti osoitettu teoreettinen arvo, mutta korvaus on kuitenkin riippumaton siitä, kuinka paljon varoja tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseen todella tarvitaan.88.Tämä erottaminen yhtenäisyyden varmistamiseksi tarvittavista toimenpiteistä näkyy myös korvausten käytössä. Varat on tosin sidottu sopivien elinympäristöjen perustamiseen, mutta ei ole kuitenkaan varmistettu, että varat riittävät todella tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseen, esimerkiksi tiettyjen lähellä olevien tonttien hankkimiseen.89.Itävalta katsoo kuitenkin kiistattomasti voivansa toteuttaa yhtenäisyyden varmistamiseen tarvittavat toimenpiteet ajoissa ennen hankkeen valmistumista. Pelkkä mahdollisuus, että tarvittavat toimenpiteet voidaan toteuttaa ajoissa, ei kuitenkaan vielä takaa, että niin todella tapahtuu.90.Jos yhtenäisyyden varmistamiseen tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen on epävarmaa, kyseiseen alueeseen vaikuttavaa hanketta ei saada myöskään vielä hyväksyä. Muuten on pelättävissä, että hanke vaikuttaa suojelualueeseen, mutta Natura 2000:n yhtenäisyyden varmistamiseen tarvittavia toimenpiteitä ei silti toteuteta.91.Itävalta ei voi vedota siihenkään, että ympäristölupa ei ole vielä lainvoimainen, koska luvan täytäntöönpanon lykkäämiseen liittyvät oikeudenkäyntimenettelyt ovat vielä kesken. Lupapäätöksen tehdessään toimivaltaiset viranomaiset ovat nimittäin jo tehneet päätöksen, joka on luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan vastainen. Tämä yhteisön oikeuden vastaisesti toimiminen voidaan tosin lopettaa kumoamalla lupa. Siihen asti oikeuden rikkominen jatkuu. Erityisesti sitä tapahtui sen tässä yhteydessä merkityksellisen määräajan kuluessa, jonka komissio asetti perustellussa lausunnossaan.92.Itävalta on näin ollen rikkonut luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohtaa, koska toimivaltaiset viranomaiset hyväksyivät Bodenjärven valtatien S 18 uudelleen vahvistamatta kaikkia tarvittavia korvaavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä.<TI><NP><NO.P>V</NO.P><TXT>Oikeudenkäyntikulut</TXT></NP></TI>93.Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio voittaa asian lähes kokonaan, Itävallan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.<TI><NP><NO.P>VI</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotus</TXT></NP></TI>94.Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:

1)Itävallan tasavalta on rikkonut luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa, koska se ei ole osoittanut Sorenin ja Gleggen-Köblernin alueita erityissuojelualueiksi.2)Itävallan tasavalta on rikkonut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohtaa, koska toimivaltaiset viranomaiset hyväksyivät Bodenjärven valtatien S18 uudelleen

toteamatta vaihtoehtojen puuttumista ja

vahvistamatta kaikkia tarvittavia korvaavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä.

3)Muilta osin kanne hylätään.4)Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.