<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.7-->
  <head>
    <title>2021-03-202103C125201905170-00-TRA-DOC-FI-CONCL-C-0517-19-202008609-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="31/10/2020 11:11:01" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="CNC" name="TypeDoc"/>
    <meta content="TEv+1b6uV+ONyBuNWFsVPBTun11kKyvkwsAJmXHfWpFd19FJ52x+MTN7VLNAkDvvlW66RzyKSSODOTMGWeREvonMBH6BpqXqXRTm7gToN/p1f8rCZLcAGD+L5FHZdkXz//Nmp9XvHH7dDX1GW11MmPfq9BnHV5OTqh3H+G5SeyQ=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="emo" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0517" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2019" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="emo" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_green" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="CNC_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 26/10/2020 17:49:03" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="0266e983acbb4a219aa48eee2c106b9b" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0517" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="PV" name="NatureAff"/>
    <meta content="PV" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId25" style="first"/>
      <div id="rId21" style="even">Ratkaisuehdotus – Priit Pikamäe – Yhdistetyt asiat C‑517/19 P ja C‑518/19 P</div>
      <div id="rId22" style="default">Alvarez y Bejarano ym. v. komissio ja Ardalic ym. v. neuvosto</div>
    </div>
    <p class="C36Centre" id="para-1" title="page-1">
      JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-2" title="page-1">
      PRIIT PIKAMÄE
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-3" title="page-1">
      21 päivänä lokakuuta 2020  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">1</a>
</span>)
      
    </p>
    <p class="C38Centregrasgrandespacement" id="para-4" title="page-1">
      Yhdistetyt asiat C‑517/19 P ja C‑518/19 P
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-5" title="page-1">
      Maria Alvarez y Bejarano,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-6" title="page-1">
      Ana-Maria Enescu,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-7" title="page-1">
      Lucian Micu,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-8" title="page-1">
      Angelica Livia Salanta,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-9" title="page-1">
      Svetla Shulga,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-10" title="page-1">
      Soldimar Urena de Poznanski,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-11" title="page-1">
      Angela Vakalis,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-12" title="page-1">
      Luz Anamaria Chu,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-13" title="page-1">
      Marli Bertolete,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-14" title="page-1">
      Maria Castro Capcha,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-15" title="page-1">
      Hassan Orfe El ja
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-16" title="page-1">
      Evelyne Vandevoorde
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-17" title="page-1">
      vastaan
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-18" title="page-1">
      Euroopan komissio (C‑517/19 P)
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-19" title="page-1">
      ja
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-20" title="page-1">
      Jakov Ardalic,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-21" title="page-1">
      Liliana Bicanova,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-22" title="page-1">
      Monica Brunetto,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-23" title="page-1">
      Claudia Istoc,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-24" title="page-1">
      Sylvie Jamet,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-25" title="page-1">
      Despina Kanellou,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-26" title="page-1">
      Christian Stouraitis,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-27" title="page-1">
      Abdelhamid Azbair,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-28" title="page-1">
      Abdel Bouzanih,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-29" title="page-1">
      Bob Kitenge Ya Musenga,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-30" title="page-1">
      El Miloud Sadiki ja
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-31" title="page-1">
      Cam Tran Thi
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-32" title="page-1">
      vastaan
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-33" title="page-1">
      Euroopan unionin neuvosto (C‑518/19 P)
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-34" title="page-1">
      Muutoksenhaku – Henkilöstö – Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt – 1.1.2014 tehty uudistus – Liitteessä V oleva 7 artikla – Liitteessä VII olevat 4, 7 ja 8 artikla – Uudet säännökset, jotka koskevat vuosittaisten matkakulujen korvaamista asemapaikalta lähtöpaikkakunnalle ja kotimaanloman myöntämistä – Yhteys ulkomailla asuvan tai maasta muuttaneen asemaan – Lainvastaisuusväite – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 20 artikla – Yhdenvertaisuus lain edessä – Tuomioistuinvalvonnan tehokkuus
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-35" title="page-1">
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">I </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Johdanto</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittajat vaativat näillä valituksillaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 30.4.2019 antamat tuomiot Alvarez y Bejarano ym. v. komissio (T-516/16 ja T-536/16, ei julkaistu, EU:T:2019:267) ja Ardalic ym. v. neuvosto (T-523/16 ja T-542/16, ei julkaistu, EU:T:2019:272) (jäljempänä yhdessä valituksenalaiset tuomiot), joilla hylättiin heidän kumoamiskanteensa, joka perustui Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä V olevan 7 artiklan ja liitteessä VII olevan 8 artiklan lainvastaisuutta koskevaan väitteeseen ja joka koski Euroopan komission ja Euroopan unionin neuvoston tekemiä päätöksiä, joilla heiltä evättiin näiden säännösten nojalla 1.1.2014 alkaen oikeus saada vuosittaisia matkakuluja vastaava kiinteämääräinen korvaus ja oikeus kotimaanlomaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen peräkkäiset uudistukset ja niihin toisinaan liittyneet etuuksien poistamiset tai leikkaamiset ovat johtaneet oikeudenkäynteihin virkamiesten tai toimihenkilöiden ja heidän työnantajinaan olevien toimielinten välillä. Ratkaistuaan kysymyksen kolmansissa maissa työskentelevän henkilöstön vuosilomapäivien määrän vähentämisestä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-2" href="#t-2">2</a>
</span>) unionin tuomioistuimen on nyt lausuttava henkilöstösääntöjen niiden säännösten lainmukaisuudesta, jotka on annettu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1023/2013 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-3" href="#t-3">3</a>
</span>), jossa rajoitetaan vuosittaisten matkakulujen korvaamista ja vähennetään matkapäivien, joka on aikaisempi hyvin tunnettu nimitys, lukumäärää.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin saa käsiteltäväkseen saatettujen asioiden myötä tilaisuuden selventää muun muassa yhdenvertaisuutta lain edessä koskevan tuomioistuinvalvonnan laajuutta asiayhteydessä, jossa henkilöstösääntöjen lainsäätäjä on käyttänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">II </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asiaa koskevat oikeussäännöt</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiajärjestön virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta annettua asetusta N:o 31 (ETY) 11 (Euratom) (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-4" href="#t-4">4</a>
</span>) (jäljempänä henkilöstösäännöt) on muutettu useita kertoja, muun muassa asetuksella N:o 1023/2013, joka tuli voimaan 1.1.2014.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Henkilöstösääntöjen liitteessä V olevassa 7 artiklassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-43" title="page-4">
      ”Ulkomaankorvaukseen tai maastamuuttokorvaukseen oikeutetuilla virkamiehillä on vuosittain oikeus kahden ja puolen päivän täydentävään lomaan, jotta he voivat käydä kotimaassaan.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-44" title="page-4">
      Ensimmäisen kohdan säännöksiä sovelletaan virkamiehiin, joiden asemapaikka sijaitsee jäsenvaltioiden alueella. Jos asemapaikka sijaitsee tämän alueen ulkopuolella, kotimaanloman kesto vahvistetaan erityisellä päätöksellä erityisten tarpeiden mukaisesti.” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-5" href="#t-5">5</a>
</span>)
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 4 artiklassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-46" title="page-4">
      ”1. Ulkomaankorvaus, joka on 16 prosenttia virkamiehelle maksettavan peruspalkan, kotitalouslisän ja huollettavana olevasta lapsesta maksettavan lisän kokonaismäärästä, myönnetään
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-47" title="page-4">
      a) virkamiehelle,
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">joka ei ole eikä ole koskaan ollut sen valtion kansalainen, jonka alueella hänen asemapaikkansa sijaitsee,</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">joka ei ole kuusi kuukautta ennen tehtäviensä aloittamista päättyvän viiden vuoden jakson aikana asunut vakituisesti tai harjoittanut pääasiallista ansiotoimintaansa kyseisen valtion eurooppalaisella alueella. Tätä säännöstä sovellettaessa ei oteta huomioon olosuhteita, jotka aiheutuvat toiselle valtiolle tai kansainväliselle organisaatiolle suoritetuista palveluksista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-50" title="page-4">
      b) virkamiehelle, joka on tai on ollut sen valtion kansalainen, jonka alueella hänen asemapaikkansa sijaitsee, ja joka on ennen palvelukseen tuloaan asunut vakituisesti kymmenen vuotta kyseisen valtion eurooppalaisen alueen ulkopuolella muusta syystä kuin hoitaakseen tehtäviään jonkin valtion tai kansainvälisen organisaation palveluksessa.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-51" title="page-4">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-52" title="page-4">
      2. Virkamiehellä, jolla ei ole eikä ole koskaan ollut sen jäsenvaltion kansalaisuutta, jossa hänen asemapaikkansa on, ja joka ei täytä 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, on oikeus maastamuuttokorvaukseen, joka on neljännes ulkomaankorvauksesta.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-53" title="page-5">
      3. Edellä 1 ja 2 kohtien soveltamiseksi virkamies, joka avioliiton solmimisen myötä on saanut ilman eri toimenpiteitä ja ilman mahdollisuutta luopua siitä, sen jäsenvaltion kansalaisuuden, jossa hänen asemapaikkansa on, rinnastetaan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuun virkamieheen.” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-6" href="#t-6">6</a>
</span>)
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 7 artiklassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-55" title="page-5">
      ”1. Virkamiehellä on oikeus saada matkakuluja vastaava kiinteämääräinen korvaus sekä omalta osaltaan että puolisonsa ja talouteensa kuuluvien huollettavana olevien henkilöiden osalta
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-56" title="page-5">
      a) palvelukseen tulemisen yhteydessä matkakuluista palvelukseenottopaikkakunnalta asemapaikkaan,
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-57" title="page-5">
      b) palvelussuhteen päättyessä henkilöstösääntöjen 47 artiklan mukaisesti, asemapaikalta tämän artiklan 4 kohdassa määritellylle lähtöpaikkakunnalle,
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-58" title="page-5">
      c) sellaisen toisiin tehtäviin siirtämisen yhteydessä, joiden vuoksi virkamiehen asemapaikka muuttuu.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-59" title="page-5">
      Jos virkamies kuolee, eloon jääneellä puolisolla ja huollettavana olevilla henkilöillä on oikeus saada kiinteämääräinen korvaus samoin edellytyksin.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-60" title="page-5">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-61" title="page-5">
      4. Virkamiehen lähtöpaikkakunta määritetään hänen tullessaan palvelukseen ottaen periaatteessa huomioon hänen palvelukseenottopaikkakuntansa tai nimenomaisesta ja asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä se paikkakunta, johon hänellä on luontaiset siteet. Tätä määritystä voidaan myöhemmin muuttaa nimittävän viranomaisen erityisellä päätöksellä virkamiehen palveluksessaoloaikana tai palvelussuhteen päättyessä. Virkamiehen palveluksessaoloaikana tämä päätös voidaan tehdä ainoastaan poikkeuksellisesti ja sen jälkeen, kun kyseinen virkamies on esittänyt asianmukaiset todisteet hakemuksensa perusteeksi.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-62" title="page-5">
      – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-64" title="page-6">
      ”1. Virkamiehellä, joka on oikeutettu ulkomaankorvaukseen tai maastamuuttokorvaukseen, on oikeus saada kalenterivuosittain 2 kohdassa säädetyin rajoituksin omalta osaltaan, ja jos hänellä on oikeus kotitalouslisään, puolisonsa ja 2 artiklassa tarkoitettujen huollettavanaan olevien henkilöiden osalta kiinteämääräinen korvaus matkakuluista asemapaikasta 7 artiklan mukaisesti määritetylle lähtöpaikkakunnalle.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-65" title="page-6">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-66" title="page-6">
      2. Kiinteämääräinen korvaus suoritetaan virkamiehen asemapaikan ja hänen palvelukseenottopaikkakuntansa tai lähtöpaikkakuntansa välisen matkan mukaan laskettavan kilometrikorvauksen perusteella.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-67" title="page-6">
      Jos 7 artiklan mukaisesti määritetty lähtöpaikkakunta sijaitsee unionin jäsenvaltioiden alueiden ulkopuolella sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä II mainittujen maiden ja alueiden ja Euroopan vapaakauppaliiton jäsenvaltioiden alueiden ulkopuolella, kiinteämääräinen korvaus suoritetaan virkamiehen asemapaikan ja sen jäsenvaltion pääkaupungin, jonka kansalainen hän on, välisen maantieteellisen etäisyyden mukaan laskettavan kilometrikorvauksen perusteella. Virkamies, jonka lähtöpaikkakunta sijaitsee unionin jäsenvaltioiden alueiden ulkopuolella sekä unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä II mainittujen maiden ja alueiden ja Euroopan vapaakauppaliiton jäsenvaltioiden alueiden ulkopuolella, ja joka ei ole minkään jäsenvaltion kansalainen, ei ole oikeutettu kiinteämääräiseen korvaukseen. 
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-68" title="page-6">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-69" title="page-6">
      4. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan virkamiehiin, joiden asemapaikka sijaitsee jäsenvaltioiden alueella. – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-70" title="page-6">
      Kiinteämääräinen korvaus perustuu turistiluokan lentomatkan kustannuksiin.” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-7" href="#t-7">7</a>
</span>)
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">III </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asioiden taustat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asia C‑517/19 P</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Alvarez y Bejarano ja 11 muuta henkilöä ovat komission virkamiehiä tai sopimussuhteisia toimihenkilöitä, joiden asemapaikka on Belgiassa. Heillä jokaisella on kahden maan kansalaisuudet, joista toinen on asemamaan kansalaisuus. Heille ei makseta ulkomaankorvausta eikä maastamuuttokorvausta, joista säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 4 artiklassa, jota ei muutettu asetuksella N:o 1023/2013.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näistä 12 henkilöstä seitsemän lähtöpaikkakunta sijaitsee Euroopan unionin alueella tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä II mainittujen maiden ja alueiden alueella, kun taas viiden henkilön lähtöpaikkakunta sijaitsee unionin jäsenvaltioiden alueiden, Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenvaltioiden alueiden tai kyseisessä liitteessä II mainittujen alueiden ulkopuolella. Näistä virkamiehistä tai toimihenkilöistä 11:llä on lähtövaltionsa kansalaisuus, kun taas yhden heistä, jolla on Belgian ja Panaman kansalaisuudet, lähtöpaikkakunta on Azorien (Portugali) autonomisella alueella. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio antoi asetuksen N:o 1023/2013 voimaantulon jälkeen henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 8 artiklan yleiset täytäntöönpanosäännökset ja teki päätöksen lomista. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska Alvarez y Bejaranon ja 11 muun kyseessä olevan henkilön henkilökansioita mukautettiin näiden toimenpiteiden toteuttamisen johdosta, näillä henkilöillä ei ole 1.1.2014 alkaen ollut oikeutta vuosittaisia matkakuluja koskevaan kiinteämääräiseen korvaukseen eikä kotimaanlomaan (jäljempänä kyseessä olevat etuudet) – josta käytettiin aikaisemmin nimitystä matkapäivät –, jotka ennen kyseistä päivää myönnettiin virkamiehille tai toimihenkilöille, joiden lähtöpaikkakunnaksi oli, kuten asian laita oli asianomaisten henkilöiden osalta, vahvistettu jokin muu paikkakunta kuin asemapaikka.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio hylkäsi näistä henkilöstökansioiden muutoksista tehdyt valitukset, ja asianosaiset nostivat näin ollen kanteet unionin yleisessä tuomioistuimessa (yhdistetyt asiat T-516/16 ja T-536/16).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asia C-518/19 P</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian C-518/19 P tausta on olennaisilta osin samankaltainen kuin asian C‑517/19 P tausta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ardalic ja 11 muuta henkilöä ovat neuvoston virkamiehiä tai sopimussuhteisia toimihenkilöitä, ja heistä jokaisella on kahden maan kansalaisuudet, joista toinen on asemamaan kansalaisuus, eikä heille makseta ulkomaankorvausta tai maastamuuttokorvausta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Heistä kuuden lähtöpaikkakunta sijaitsee unionin alueella tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä II tarkoitettujen merentakaisten maiden ja alueiden alueilla, kun taas kuuden muun lähtöpaikkakunta sijaitsee unionin jäsenvaltioiden alueiden, EFTAn jäsenmaiden alueiden tai mainitussa liitteessä II tarkoitettujen alueiden ulkopuolella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näistä valittajista 11:llä on sen valtion kansalaisuus, jonka alueella heidän lähtöpaikkakuntansa sijaitsee, kun taas yhdellä toimihenkilöllä on Belgian ja Kroatian kansalaisuudet ja hänen lähtöpaikkakuntansa sijaitsee Serbiassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten asian C‑517/19 P virkamiehillä tai toimihenkilöillä, Ardalicilla ja 11 muulla asianomaisella henkilöllä ei enää ole 1.1.2014 alkaen oikeutta kyseisiin etuuksiin asetuksen N:o 1023/2013 ja neuvoston pääsihteerin kahden päätöksen voimaantulon johdosta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska neuvosto hylkäsi valitukset, jotka Ardalic ja 11 muuta asianomaista henkilöä tekivät henkilökansioihinsa tehdyistä muutoksista, nämä henkilöt nostivat näin ollen kanteet unionin yleisessä tuomioistuimessa (asiat T-523/16 ja T-542/16).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">IV </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalaiset tuomiot</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Alvarez y Bejarano ja 23 muuta virkamiestä tai toimihenkilöä (jäljempänä valittajat) esittivät ensimmäisessä oikeusasteessa nostamissaan kanteissa, joissa he vaativat heitä koskevien kielteisten päätösten kumoamista, lainvastaisuusväitteen, joka koski henkilöstösääntöjen liitteessä V olevaa 7 artiklaa ja liitteessä VII olevaa 8 artiklaa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina asetuksella N:o 1023/2013, ja he esittivät tämän lainvastaisuusväitteen tueksi kolme väitettä, joista ensimmäinen koskee ”valittajien lähtöpaikkakunnan kyseenalaiseksi asettamisesta” seurannutta lainvastaisuutta, toinen ulkomaankorvausta tai maastamuuttokorvausta koskevan oikeuden myöntämisedellytyksen lainvastaisuutta ja kolmas suhteellisuusperiaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen, saavutettujen oikeuksien periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen sekä perhe-elämän kunnioittamista koskevan oikeuden loukkaamista. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteet kokonaisuudessaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">V </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten vaatimukset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asiassa C-517/19 P</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian C-517/19 P valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-516/16 ja T-536/16, Alvarez y Bejarano ym. v. komissio, 30.4.2019 antaman tuomion</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">kumoaa komission päätöksen olla myöntämättä valittajille vuodesta 2014 alkaen matkapäiviä ja korvausta vuosittaisista matkakuluista</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">hylkää valituksen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan parlamentti ja neuvosto, jotka ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijoina olleina toimittivat vastineensa työjärjestyksen 172 artiklan mukaisesti, vaativat myös valituksen hylkäämistä ja valittajien velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asiassa C‑518/19 P</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian C‑518/19 P valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-523/16 ja T-542/16, Ardalic ym. v. neuvosto, 30.4.2019 antaman tuomion</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">kumoaa Euroopan unionin neuvoston pääsihteerin päätöksen olla myöntämättä kantajille 1.1.2014 alkaen matkapäiviä ja korvausta vuosittaisista matkakuluista</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Neuvosto vaatii, että unionin tuomioistuin</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">hylkää valituksen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Parlamentti, joka toimitti ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijana olleena vastineen työjärjestyksen 172 artiklan mukaisesti, vaatii myös valituksen hylkäämistä ja valittajien velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen presidentti päätti 1.10.2019 unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhdistää asiat C‑517/19 P ja C‑518/19 P menettelyn kirjallista ja suullista vaihetta sekä tuomiota varten.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisia kuultiin unionin tuomioistuimessa 1.7.2020 pidetyssä istunnossa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">VI </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeudellinen arviointi</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittajat esittävät valitustensa tueksi kaksi valitusperustetta, joista ensimmäinen koskee oikeudellista virhettä, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki määritellessään tuomioistuinvalvontansa laajuutta, ja toinen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäinen valitusperuste</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kiistatonta, että kummassakin valituksenalaisessa tuomioissa unionin yleisen tuomioistuimen laillisuusvalvonta oli rajallista sen vuoksi, että vuosittaisten matkakulujen korvaamista ja matkapäivien myöntämistä koskevien edellytysten ja niihin sovellettavien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistaminen kuuluu sellaisen sääntelyn alaan, jossa lainsäätäjällä on laaja harkintavalta. Tällaisella alalla unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että sen on rajoituttava tarkistamaan yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen noudattamisen osalta, ettei asianomainen toimielin tehnyt erottelua mielivaltaisesti tai selvästi epäasianmukaisesti ja suhteellisuusperiaatteen osalta ettei toteutettu toimenpide ole lainsäädännön päämäärään nähden selvästi soveltumaton.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittajat väittävät valituksissaan, että näin menetellessään unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja että sen olisi pitänyt yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen tarkastamisen yhteydessä suorittaa täysimittainen laillisuusvalvonta. Unionin lainsäätäjän laajalla harkintavallalla ei sellaisenaan ole merkitystä vastattaessa kysymykseen siitä, aiheuttiko riidanalainen sääntely epäyhdenvertaista kohtelua virkamiesten välille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä väite ei mielestäni voi menestyä jäljempänä esitettävistä syistä. Muistutan ensin lyhyesti unionin tuomioistuinten rajallisen laillisuusvalvonnan täytäntöönpanon edellytyksistä ja tarkastelen sen jälkeen kysymystä tuomioistuinvalvonnasta, jota voidaan kohdistaa siihen, onko yhdenvertaisuutta lain edessä noudatettu, ja tämän jälkeen istunnossa käsiteltyä kysymystä mahdollisen kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän vaikutuksesta kyseisen valvonnan laajuuteen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Rajoitetun tuomioistuinvalvonnan täytäntöönpano</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se on tunnustanut unionin lainsäätäjälle laajan harkintavallan sen käyttäessä sille myönnettyä toimivaltaa, kun sen toimintaan liittyy poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekeminen ja kun sen on suoritettava monitahoisia arviointeja. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-8" href="#t-8">8</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka lainsäätäjälle tunnustetaan säännöllisesti tällainen harkintavalta maatalouden, sosiaaliturvan, kaupan ja ympäristön aloilla, sen on katsottu kuuluvan sille myös henkilöstösääntöjen uudistusten yhteydessä. Oikeuskäytännöstä ilmenee siten, että lainsäätäjä voi laajan harkintavaltansa puitteissa mukauttaa henkilöstösääntöjä ja muuttaa virkamiesten oikeuksia ja velvollisuuksia milloin tahansa, myös epäedulliseen suuntaan, ja on muistutettava, että virkamiesten ja hallinnon välinen oikeudellinen yhteys on luonteeltaan henkilöstösääntöihin eikä sopimukseen perustuva. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-9" href="#t-9">9</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten neuvosto korostaa, oikeuskäytännössä on katsottu, että henkilöstölainsäädäntö edellyttää poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä ja että henkilöstösääntöjen lainsäätäjän on siis suoritettava monitahoisia arviointeja, joita varten sillä on laaja harkintavalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että laillisuusvalvonnan intensiteetin olisi sellaisessa tilanteessa, jossa unionin lainsäätäjä on joutunut suorittamaan monitahoisia taloudellisia arviointeja, oltava sitäkin rajallisempi, koska ”kyseessä o[li] soveltamisalaltaan yleisempi toimi”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-10" href="#t-10">10</a>
</span>) Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin selvää, että unionin yleiseen tuomioistuimeen toimitetut kanteet perustuivat yksinomaan henkilöstösääntöjen liitteessä V olevan 7 artiklan ja liitteessä VII olevan 8 artiklan lainvastaisuutta koskevaan väitteeseen. Valittajat eivät arvostele asianomaisia toimielimiä arviointivirheestä, vaan he väittävät ainoastaan, että jokaiselle heistä osoitetut kielteiset yksittäispäätökset matkakulujen korvaamisesta ja kotimaanlomasta ovat lainvastaisia, koska ne perustuvat lainvastaisiin normeihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä asiayhteydessä ei mielestäni ole epäilystäkään siitä, että henkilöstösääntöjen lainsäätäjälle on myönnetty laaja harkintavalta, joten tuomioistuinten laillisuusvalvonta on rajoitettua. Näiden viimeksi mainittujen on tutkittava asiakysymyksen osalta vain sitä, tehtiinkö tätä toimivaltaa käytettäessä ilmeinen virhe, käytettiinkö harkintavaltaa väärin tai ylittivätkö asianomaiset toimielimet selvästi harkintavaltansa rajat. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-11" href="#t-11">11</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Huomautan mielenkiinnolla, että valittajat eivät ole kiistäneet henkilöstösääntöjen lainsäätäjän harkintavaltaa ja että asianosaiset pitävät tätä seikkaa tehottomana sen laillisuustekijän kannalta, jota henkilöstösääntöjen lainsäätäjän olisi pitänyt noudattaa ja jota se on väitetysti loukannut, eli yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kannalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen valvonta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yhdenvertaisen kohtelun periaate kuuluu unionin yleisiin oikeusperiaatteisiin, ja sen perustavanlaatuinen luonne on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja), jolla on SEU 6 artiklan 1 kohdan nojalla sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla, 20 artiklassa. Kuten perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdasta ilmenee, sen määräykset koskevat muun muassa unionin toimielimiä, joiden on näin ollen kunnioitettava siinä vahvistettuja oikeuksia. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-12" href="#t-12">12</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on selvästi todennut, että lainsäätäjän on erityisesti Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavia säännöksiä antaessaan noudatettava yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-13" href="#t-13">13</a>
</span>) Tämä viimeksi mainittu on siis yksi ylemmäntasoisista oikeussäännöistä, joita lainsäätäjän on noudatettava myös silloin, kun se käyttää harkintavaltaansa, ja joiden noudattamista unionin tuomioistuimen on tutkittava, mutta siten, että tässä viimeksi mainitussa tapauksessa sen laillisuusvalvonta on rajoitettu. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-14" href="#t-14">14</a>
</span>) Huomautan tältä osin, että valittajat eivät ole esittäneet minkäänlaista viittausta oikeuskäytäntöön, joka olisi omiaan perustelemaan heidän väitettään täyden tuomioistuinvalvonnan toteuttamisesta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kiistatonta, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön tarkastelu voi ensi näkemältä muodostaa mielikuvan utuisesta valokuvasta, jonka ääriviivat ovat epäselvät, koska käytetyt sanamuodot ovat suhteellisen heterogeenisiä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kun otetaan hieman etäisyyttä, unionin tuomioistuimen ratkaisujen konsolidoitu tulkinta tuo esiin vankan oikeuskäytännön linjan. Näin ollen voidaan todeta, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen edellyttää, että kahta henkilöryhmää, joiden oikeudelliset ja tosiasialliset tilanteet eivät eroa toisistaan olennaisesti, kohdellaan eri tavoin tai että erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavoin ilman, että tällainen kohtelu on objektiivisesti perusteltua. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-15" href="#t-15">15</a>
</span>) Sellaisessa tapauksessa, jossa henkilöstösääntöjen lainsäätäjä on käyttänyt harkintavaltaansa, tuomioistuin voi kumota sen vain silloin, kun lainsäätäjä on tehnyt tavoittelemaansa päämäärään nähden mielivaltaisen tai ilmeisen epätarkoituksenmukaisen erottelun. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-16" href="#t-16">16</a>
</span>) Tätä suhteellisen epätäydellistä muotoilua ei tosin ole aina sisällytetty selvin sanoin unionin tuomioistuimen ratkaisuihin, mutta mielestäni on kiistatonta, että asiassa on toteutettava rajoitettu laillisuusvalvonta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä valvonnan intensiteetin määrittäminen, jonka unionin yleinen tuomioistuin perustellusti vahvisti, on nähdäkseni hyväksyttävä syistä, jotka ovat ominaisia kaikille demokraattisten valtioiden valtioelinjärjestelyille ja jotka sisältyvät yhteen ilmaisuun: vallanjako. Tältä osin on muistutettava, että perussopimuksissa toteutetaan unionin eri toimielinten välistä toimivallanjakoa koskeva järjestelmä, jossa jokaiselle toimielimelle on annettu oma tehtävänsä unionin toimielinrakenteessa ja unionille uskottujen tehtävien toteuttamisessa. Toimielinten välisen tasapainon huomioon ottaminen edellyttää sitä, että kukin toimielin käyttää toimivaltaansa muiden toimielinten toimivaltaa kunnioittaen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-17" href="#t-17">17</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan unionin virkamiesten oikeuksien ja velvollisuuksien määrittämisestä on ensisijaisesti vastuussa henkilöstösääntöjen lainsäätäjä. Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan rajoittaminen on erityisen välttämätöntä silloin, kun – kuten käsiteltävässä asiassa – kyseinen lainsäätäjä joutuu toimimaan erilaisten etujen sovittelijana ja tekemään näin ollen valintoja eri vaihtoehdoista sen omaan vastuualueeseensa kuuluvien poliittisten valintojen puitteissa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-18" href="#t-18">18</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mahdollisen kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän vaikutus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Istunnossa käsiteltiin mahdollisen kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän vaikutusta tuomioistuinvalvonnan laajuuteen. Tämä näkemystenvaihto seurasi huomautuksista, joita eivät esittäneet valittajat vaan vain neuvosto vastineessaan ja joiden mukaan on niin, että jos lainsäätäjä käyttää epäilyttäviä luokitteluja eli sellaisia, jotka liittyvät muun muassa rotuun, sukupuoleen, etniseen alkuperään, poliittisiin tai uskonnollisiin mielipiteisiin taikka ikään, tuomioistuin suorittaa kiinteämmän eli kokonaisvaltaisen laillisuusvalvonnan tutkiessaan, onko unionin oikeudessa kiellettyä syrjintää tapahtunut. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-19" href="#t-19">19</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuin on valitusasioissa toimivaltainen arvioimaan ainoastaan sitä oikeudellista ratkaisua, jonka ensimmäisenä oikeusasteena asiaa käsitellyt tuomioistuin on tehnyt sille esitetyistä perusteista. Näin ollen unionin tuomioistuin on tällaisessa menettelyssä toimivaltainen tutkimaan ainoastaan sen, yksilöidäänkö valituksessa esitetyissä väitteissä valituksenalaisessa tuomiossa olevaa oikeudellista virhettä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-20" href="#t-20">20</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kuitenkin todettava, että valittajat arvostelevat ensimmäisessä valitusperusteessaan unionin yleistä tuomioistuinta yksinomaan siitä, että se arvioi virheellisesti perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistetun ”yhdenvertaisen kohtelun periaatteen” noudattamista koskevan valvonnan intensiteettiä, ja toisessa valitusperusteessaan siitä, että se loukkasi kyseistä periaatetta. Vaatimus kokonaisvaltaisesta valvonnasta ei millään tavoin liity kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää koskevaan väitteeseen, ja unionin tuomioistuimessa pidetyn istunnon pöytäkirjasta käy ilmi, että valittajien edustajat eivät edes viitanneet tällaiseen syrjintään. Nämä viimeksi mainitut vetosivat kansalaisuuskysymykseen vasta siinä yhteydessä, kun keskusteltiin asianomaisten virkamiesryhmien keskinäisestä rinnastettavuudesta ja unionin yleisen tuomioistuimen kielteisen johtopäätöksen riitauttamisesta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näissä olosuhteissa minusta vaikuttaa siltä, että ensimmäisen valitusperusteen tutkiminen ei millään tavoin edellytä keskustelua siitä, käyttikö henkilöstösääntöjen lainsäätäjä kyseessä olevien etuuksien myöntämisen määrittävissä säädöksissä epäilyttävää erotteluperustetta eli tässä tapauksessa kansalaisuutta. Vaikka oletettaisiin, että tällainen keskustelu on tarpeen, se ei voi johtaa valituksenalaisten tuomioiden kumoamiseen mainitun valitusperusteen perusteella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kiistatonta, että kyseessä olevan kahden etuuden virkamiehille myöntämisen edellytys on, että näillä virkamiehillä on katsottu olevan oikeus ulkomaankorvaukseen tai maastamuuttokorvaukseen, joista säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 4 artiklassa, jossa mainitaan virkamiesten kansalaisuus sen soveltamisedellytyksenä. On kuitenkin korostettava, että unionin tuomioistuin on katsonut, että ulkomaankorvauksen tarkoitus on hyvittää erityisiä kustannuksia ja haittoja, jotka aiheutuvat tehtävien aloittamisesta unionin toimielimessä virkamiehille, joiden on tästä syystä vaihdettava asuinpaikkaa, ja että tämän korvauksen ensisijainen myöntämisperuste on virkamiehen tavanomainen asuinpaikka ennen tehtävissä aloittamista, kun taas virkamiehen kansalaisuutta arvioidaan tässä tapauksessa vain toissijaisesti, koska sillä on merkitystä vain sen kannalta, kuinka kauan virkamiehellä on ollut asuinpaikka asemapaikkansa ulkopuolella. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-21" href="#t-21">21</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi unionin tuomioistuin on hylännyt vaatimuksen, jonka mukaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 2.5.1978 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EHTY, ETY) N:o 912/78 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-22" href="#t-22">22</a>
</span>) 21 artiklan 2 kohdan 2 alakohta, jolla henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevaan 4 artiklaan, joka koskee maastamuuttokorvauksen myöntämistä, lisättiin nykyinen 2 kohta, oli todettava pätemättömäksi sillä perusteella, että ensin mainitussa säännöksessä viitataan ainoastaan ja yksinomaisesti kansalaisuuden kriteeriin kyseisen korvauksen myöntämiseksi tai epäämiseksi, ja sillä rikotaan näin ollen ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklaan sisältyvää yleistä kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa. Unionin tuomioistuin katsoi, että koska maastamuuttokorvauksen tarkoitus on hyvittää haittoja, joita virkamiehille aiheutuu siitä, että he ovat ulkomaalaisia, henkilöstösääntöjen lainsäätäjä käytti tätä tilannetta vapaasti arvioidessaan perustellusti ainoana arviointiperusteena kansalaisuutta, jonka etuna on ensinnäkin, että se on yhdenmukainen ja sitä sovelletaan täysin samalla tavalla kaikkiin virkamiehiin asemapaikasta riippumatta, toiseksi, että se on objektiivinen luonteeltaan ja sen vuoksi, että se on yleinen niiden haittojen keskimääräisten vaikutusten kannalta, joita ulkomailla asumisesta aiheutuu asianomaisten henkilökohtaiseen tilanteeseen, ja kolmanneksi, että se on suoraan yhteydessä säännösten sen tavoitteen kanssa, joka on niiden vaikeuksien ja haittojen kompensoiminen, jotka aiheutuvat siitä, että he ovat ulkomaalaisia vastaanottavassa maassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-23" href="#t-23">23</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nämä oikeuskäytännössä esitetyt ratkaisut, jotka liittyvät teksteihin, jotka ovat pysyneet olennaisilta osin muuttumattomina, vaikuttavat minusta edelleen merkityksellisiltä seikoilta, joiden perusteella voidaan hylätä kaikki väitteet kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon rikkomisesta, joka ilmenee erityisesti SEUT 18 artiklasta siltä osin kuin on kyse vuosittaisten matkakulujen korvaamisesta ja kotimaanloman myöntämisestä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ensimmäinen valitusperuste on hylättävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toinen valitusperuste</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toinen valitusperuste koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista, ja valittajat arvostelevat siinä unionin yleistä tuomioistuinta ensinnäkin siitä, että se katsoi virheellisesti, ettei valittajien tilannetta voitu rinnastaa sellaisten virkamiesten tilanteeseen, joille maksetaan ulkomaankorvausta tai maastamuuttokorvausta, ja toiseksi siitä, että se arvioi virheellisesti kyseessä olevan lainsäädännön tavoitetta ja oikeasuhteisuutta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Alustavat huomautukset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On selvää, että yhdenvertaisuutta lain edessä koskevan tuomioistuinvalvonnan yhteydessä on välttämättä suoritettava ensimmäinen arviointi, joka muodostuu niin kutsutusta rinnastettavuuden testistä. Siinä tapauksessa, että tuomioistuin luokittelee asianomaiset henkilöryhmät toisiinsa ”rinnastettaviksi”, on suoritettava toinen arviointi, jossa tarkistetaan, onko näiden toisiinsa rinnastettavissa olevien ryhmien erilainen kohtelu perusteltua vai ei, koska yhdenvertaisuutta lain edessä ei ole loukattu, jos erilainen kohtelu on perusteltua. Tuomioistuimen on tämän toisen arvioinnin yhteydessä tutkittava, onko kyse ”mielivaltaisesta tai ilmeisen epäasianmukaisesta erottelusta”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisissa tuomioissa unionin yleinen tuomioistuin toteutti tosiasiallisesti rinnastettavuuden testin ja katsoi, että ”ulkomailla asuvien” tai ”ulkomailla työskentelevien” tilanne ei ollut samankaltainen tai verrattavissa valittajien tilanteeseen, ja tämä johti oikeudellista kysymystä koskevan keskustelun päättymiseen. Kuten on täsmennetty, siltä osin kuin kyseessä olevat tilanteet eivät ole rinnastettavissa, niiden erilaisella kohtelulla ei loukata yhdenvertaisuutta lain edessä, josta määrätään perusoikeuskirjan 20 artiklassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-24" href="#t-24">24</a>
</span>) Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan järjestelmä, jossa kyseessä olevien etuuksien saamisen edellytyksenä on maastamuuttokorvauksen tai ulkomaankorvauksen myöntäminen, ei ole päämääräänsä nähden ”selvästi epäasianmukainen tai selvästi soveltumaton”, herättää vähintäänkin ihmetystä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">56.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sen lisäksi, että kyseinen muotoilu, joka poikkeaa unionin yleisen tuomioistuimen päättelynsä alussa muistuttamasta muotoilusta, on tarpeetonta toistoa, on todettava, ettei tämä päätelmä liity sitä edeltäviin perusteluihin, joissa ei arvioida kyseessä olevan lainsäädännön oikeasuhteisuutta. Valituksenalaisen tuomion perusteluille on mielestäni näin ollen ominaista tietynasteinen sekaannus yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen arviointimenetelmän soveltamisessa. Perustelut ovat mielestäni virheelliset myös rinnastettavuuden testin tuloksen osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisten tilanteiden rinnastettavuus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">57.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On muistutettava, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta voidaan katsoa loukatun silloin, kun kahta henkilöryhmää, joiden oikeudelliset ja tosiasialliset tilanteet eivät eroa toisistaan olennaisesti, kohdellaan eri tavoin tai kun erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavoin ilman, että tällainen kohtelu on objektiivisesti perusteltua. Tilanteiden rinnastettavuutta on arvioitava sen unionin toimen kohteen ja päämäärän valossa, jolla kyseinen erottelu otetaan käyttöön ja jolla kyseistä periaatetta väitetään loukatun. Lisäksi on otettava huomioon sen alan periaatteet ja tavoitteet, johon kyseinen toimi kuuluu. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-25" href="#t-25">25</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">58.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Muistutettuaan valituksenalaisissa tuomioissa ainoastaan henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 8 artiklan tarkoituksesta unionin yleinen tuomioistuin viittasi tavoitteeseen, johon lainsäätäjä pyrki asetuksen N:o 1023/2013 puitteissa, sellaisena kuin se ilmenee kyseisen asetuksen johdanto-osan 24 perustelukappaleesta. Unionin yleinen tuomioistuin on siten maininnut, että lainsäätäjä halusi nykyaikaistaa ja järkeistää säännöt, joita sovelletaan matkapäiviin ja vuotuisten matkakulujen korvaamiseen, ja sitoa ne ulkomailla työskentelevän tai ulkomailla asuvan asemaan, jotta niiden soveltaminen olisi yksinkertaisempaa ja avoimempaa. Unionin yleisen tuomioistuimen tämän jälkeen esittämä demonstraatio kyseessä olevien tilanteiden rinnastettavuudesta perustuu mielestäni selvästi tämän lainsäätäjän tarkoituksen huomioon ottamiseen. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">59.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nämä unionin yleisen tuomioistuimen perustelut paljastavat mielestäni sekaannuksen yhtäältä niiden säännösten tavoitteen ja tarkoituksen, joissa säädetään vuosittaisia matkakuluja koskevasta kiinteämääräisestä korvauksesta ja kotimaanlomasta ja joiden kannalta yksin on tutkittava, ovatko asianomaisten virkamiesten tosiasialliset ja oikeudelliset tilanteet rinnastettavissa keskenään, ja toisaalta henkilöstösääntöjen lainsäätäjän sellaisen tavoitteen välillä, joka voi oikeuttaa aiemmin rinnastettavina pidettyjen tilanteiden erottelun. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-26" href="#t-26">26</a>
</span>) Tämä metodologinen virhe johti siihen, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheellisen päätelmän rinnastettavuuden arvioinnin osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">60.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin valittajat väittävät, että kyseessä olevia etuuksia saavat virkamiehet eivät ole olennaisesti erilaisessa tilanteessa kuin ne, joille etuuksia ei makseta ja joiden lähtöpaikkakunta eroaa ensin mainittujen tavoin heidän asemapaikastaan, mutta joilla on lisäksi sen valtion kansalaisuus, jonka alueella tämä asemapaikka sijaitsee.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">61.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On korostettava, että vuosittaisten matkakulujen kiinteämääräisen korvauksen ja matkustamista varten myönnettyjen ylimääräisten lomapäivien tarkoitus ja tavoite ovat pysyneet täysin muuttumattomina asetuksen N:o 1023/2013 voimaantulon myötä, koska tarkoituksena on edelleen mahdollistaa se, että virkamiehet voivat säilyttää perhesiteet sekä sosiaaliset ja kulttuuriset siteet lähtöpaikkaansa. Ainoa muutos, joka tehtiin, on yhden myöntämisedellytyksen lisääminen, koska 1.1.2014 alkaen vuosittaisten matkakulujen kiinteämääräinen korvaus ja ylimääräiset lomapäivät matkustamista varten voidaan myöntää virkamiehille, joiden lähtöpaikka eroaa asemapaikasta ja joilla myös on oikeus ulkomaankorvaukseen tai maastamuuttokorvaukseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">62.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Virkamiehen lähtöpaikkakunta määritetään hänen aloittaessaan palveluksessa siten, että lähtökohtaisesti otetaan huomioon palvelukseenottopaikkakunta tai – nimenomaisesta ja asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä – paikkakunta, johon asianomaisella on luontaiset siteet. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-27" href="#t-27">27</a>
</span>) Tämä luontaisten siteiden käsite perustuu virkamiesoikeuden yleiseen periaatteeseen, jonka mukaan virkamiehellä on oltava mahdollisuus säilyttää henkilökohtaiset suhteensa paikkaan, jossa hänellä on ensisijaisten intressiensä keskus, palveluksessa aloittamisestaan sekä asemapaikan ja kyseisen paikan välisestä etäisyydestä huolimatta. Intressien keskus määritellään paikaksi, jossa virkamies säilyttää kaikki pääasialliset perhesiteensä, varallisuussiteensä ja keskeiset sekä aktiiviset että passiiviset kansalaisintressinsä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-28" href="#t-28">28</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">63.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On todettava, että lähtöpaikan käsitettä käytetään edelleen tiettyjen rahamääräisten oikeuksien myöntämisen määrittämiseen. Näin ollen virkamiehellä, jonka lähtöpaikkakunta on eri kuin hänen asemapaikkansa, vaikka hän olisi sen valtion kansalainen, jonka alueella asemapaikka sijaitsee, on virkasuhteen lopullisen päättymisen yhteydessä oikeus korvaukseen puolisonsa ja huollettavinaan olevien henkilöiden matkakuluista asemapaikan paikkakunnalta lähtöpaikkakunnalle (henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 7 artiklan 1 kohta). Lisäksi kyseisen virkamiehen kuoleman tapauksessa asianomainen toimielin vastaa ruumiin kuljettamisesta lähtöpaikkaan aiheutuvista kustannuksista (henkilöstösääntöjen 75 artikla).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">64.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vuosittaisten matkakulujen kiinteämääräinen korvaaminen asemapaikasta lähtöpaikkaan ja kahden ja puolen ylimääräisen lomapäivän myöntäminen kotimaanlomaa varten, samoin kuin edellisessä kohdassa mainitut rahamääräiset oikeudet ilmentävät sellaisten virkamiesten ryhmän erityisyyttä, jotka ovat ammattitoimintaansa liittyvistä syistä kaukana intressiensä keskuksista ja joille henkilöstösääntöjen lainsäätäjä haluaa mahdollistaa siteen säilymisen näihin viimeksi mainittuihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">65.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Perustellakseen päätelmäänsä rinnastettavuuden puuttumisesta unionin yleinen tuomioistuin vetosi valittajien osalta ”tietynasteiseen yhteyden katkeamiseen” lähtöpaikkaan ja siihen, että valittajat eivät voi väittää, että heillä olisi lähtöpaikkaan ”läheisempi” yhteys kuin virkamiehillä, joille maksetaan ulkomaankorvausta tai maastamuuttokorvausta, koska he ovat integroituneet paremmin asemapaikkansa valtion yhteiskuntaan, mille on ominaista se, että heillä on kyseisen valtion kansalaisuus. Voiko pelkkä ero sen siteen voimakkuudessa, joka virkamiehellä on lähtöjäsenvaltioonsa, mikä on päätelty yhteydestä toiseen valtioon, olla omiaan luonnehtimaan objektiivisesti erilaista tilannetta, jota ei voida pitää toisiinsa rinnastettavina? Tähän kysymykseen on mielestäni vastattava kieltävästi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">66.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Joudun huomauttamaan, että sen valtion kansalaisuuden saamisesta, jonka alueella asemapaikka sijaitsee, ei välttämättä seuraa, että asianomaisen virkamiehen henkilökansiossa muutetaan päätöstä, jolla vahvistetaan lähtöpaikka. Tämä viimeksi mainittu pysyy samana virkamiehen koko uran ajan sellaista erityistä päätöstä lukuun ottamatta, jonka hallinto voi tehdä poikkeuksellisesti sen jälkeen, kun kyseinen henkilö on esittänyt asianmukaiset todisteet hakemuksensa perusteeksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-29" href="#t-29">29</a>
</span>) Ei voida katsoa, että tämän virkamiehen perhesiteet sekä sosiaaliset ja kulttuuriset siteet lähtövaltioon välttämättä heikkenevät ja asteittain katoavat, ja tämä on kiistatonta etenkin kun asianomaisella on myös kyseisen valtion kansalaisuus, mikä on asian laita 24 valittajasta 11:n osalta. Olisi vähintäänkin paradoksaalista, ellei peräti epäjohdonmukaista, jos katsottaisiin, että sitä, että virkamiehellä on asemapaikan valtion kansalaisuus, pidettäisiin painavana osoituksena siitä, että hänellä on useita ja tiiviitä siteitä valtioon, jonka kansalainen hän on, ilman, että katsottaisiin, että sillä, että henkilöllä on lähtöpaikan valtion kansalaisuus, on sama tehtävä. Tähän on lisättävä, että ulkomailla asuvan tai maasta muuttaneen lähtöpaikkakunta ei välttämättä ole siinä maassa, jonka kansalaisuus asianomaisella virkamiehellä on, minkä neuvosto on myöntänyt.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">67.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Katson, että näissä olosuhteissa sellaisten virkamiesten tilanne, joille maksetaan kyseessä olevia etuuksia, ja sellaisten virkamiesten tilanne, joille ei makseta tällaisia etuuksia, joiden lähtöpaikkakunta ei ole sama kuin heidän asemapaikkansa, mutta joilla on lisäksi asemamaan kansalaisuus, ovat toisiinsa rinnastettavia henkilöstösääntöjen niiden säännösten kohteen ja tavoitteen kannalta, joilla nämä etuudet otetaan käyttöön, ja lisäksi on muistutettava, että kyseisten tilanteiden ei edellytetä olevan identtisiä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-30" href="#t-30">30</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">68.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka unionin yleisen tuomioistuimen tältä osin esittämät perustelut vaikuttavat näin ollen virheellisiltä, valituksenalaista tuomiota, jolla kumoamiskanteet hylätään, ei kuitenkaan ole syytä kumota. On muistettava, että jos unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perustelut ovat joltain osin unionin oikeuden vastaisia, mutta tuomiolauselman tueksi on muita sellaisia oikeudellisia perusteluita, että siitä ilmenevä lopputulos on perusteltu, tällainen oikeudenvastaisuus ei voi johtaa kyseisen ratkaisun kumoamiseen, vaan perustelut on korvattava. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-31" href="#t-31">31</a>
</span>) Käsiteltävässä asiassa valituksenalaista tuomiota ei voida kumota unionin yleisen tuomioistuimen asianomaisten tilanteiden verrattavuudesta tekemän virheen vuoksi, koska henkilöstösääntöjen liitteessä V olevassa 7 artiklassa ja liitteessä VII olevassa 8 artiklassa tehty erottelu on objektiivisesti perusteltu. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-32" href="#t-32">32</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Erilaisen kohtelun perusteleminen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">69.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On muistutettava, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa sallitaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämisen rajoittaminen, kunhan rajoituksista säädetään lailla kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen ja kunhan rajoitukset ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisesti välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">70.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että erilainen kohtelu on perusteltua, kun se perustuu objektiiviseen ja järkevään perusteeseen eli kun se vastaa asianomaisessa lainsäädännössä hyväksyttävästi tavoiteltua päämäärää ja kun tämä erilainen kohtelu on oikeassa suhteessa asianomaisella kohtelulla tavoiteltuun päämäärään nähden. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-33" href="#t-33">33</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">71.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On siis ensinnäkin ilmeistä, että rajoituksesta on ”säädettävä lailla”. Toisin sanoen kyseessä olevalla toimenpiteellä on oltava oikeusperusta, mikä tässä tapauksessa on selvää, koska kyseessä olevista etuuksista ja niiden myöntämisedellytyksistä säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä V olevassa 7 artiklassa ja liitteessä VII olevassa 8 artiklassa, luettuina yhdessä samassa liitteessä VII olevan 4 artiklan kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">72.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siltä osin kuin toiseksi on kyse erilaisen kohtelun ja lainsäätäjän asettamien yleisen edun mukaisten tavoitteiden välisestä yhteydestä, on todettava, että kun kyseessä on unionin lainsäädäntötoimi, on unionin lainsäätäjän tehtävänä osoittaa sellaisten objektiivisten kriteerien olemassaolo, joihin on vedottu erilaisen kohtelun perusteluksi, ja esittää unionin tuomioistuimelle seikat, jotka ovat tarpeen, jotta tämä voi tarkistaa mainitut kriteerit. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-34" href="#t-34">34</a>
</span>) Asianomaiset toimielimet vetosivat tältä osin asetuksen N:o 1023/2013 johdanto-osan 2, 12 ja 24 perustelukappaleeseen, ja tässä viimeksi mainitussa todetaan, että ”vuotuisia matkapäiviä ja asemapaikan ja lähtöpaikkakunnan välisten matkakulujen vuotuista maksamista koskevia sääntöjä olisi uudenaikaistettava ja järkeistettävä, ja ne olisi liitettävä henkilön asemaan ulkomailla työskentelevänä, jotta niiden soveltamisesta tulisi yksinkertaisempaa ja läpinäkyvämpää”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">73.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen asetuksen johdanto-osan perustelukappaleiden tarkastelu osoittaa, että edellisessä kohdassa mainittu erityinen tavoite oli osa lainsäätäjän laajempaa tahtoa saavuttaa kustannustehokas Euroopan unionin julkishallinto ja varmistaa se taloudellisessa kriisitilanteessa, joka edellyttää julkisten menojen hallintaa samalla kun varmistetaan edelleen pätevien henkilöiden palvelukseen ottaminen maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta. Neuvosto täsmensi, että vuosittaisia matkakuluja lähtöpaikkakunnalle vastaavaan korvaukseen ja kotimaanlomaan sovellettavien sääntöjen nykyaikaistamisessa otettiin huomioon lentoliikenteen kehitys, jolle on tunnuksenomaista säännölliset ja kohtuuhintaiset reittilennot useisiin eri kohteisiin. Tähän objektiiviseen toteamukseen voidaan lisätä toteamus internetin välityksellä tapahtuvasta helposta ja maksuttomasta viestinnästä, joka myötävaikuttaa myös yhteyden säilyttämiseen lähtöpaikkaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">74.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mielestäni on vaikeaa olla pitämättä perusteltuina niitä tavoitteita, joihin lainsäätäjä on täten asetuksen N:o 1023/2013 antamisella pyrkinyt varmistaakseen teknisesti ja taloudellisesti elinkelpoisen julkishallinnon hallinnoinnin. Nämä tavoitteet ylittävät talousarvion säästöjen yksinkertaiset ja tiukat taloudelliset näkökohdat, koska ne ovat itsessään monimutkaisia ja vaikeita panna täytäntöön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">75.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Neuvosto toteaa, että vuotuisten matkakulujen korvaamista ja matkapäiviä koskevien sääntöjen rationalisoimiseksi samalla kun varmistetaan paras mahdollinen kustannustehokkuus Euroopan unionin julkishallinnon osalta, vuoden 2013 lainsäätäjä otti käyttöön erotteluperusteen, jonka tarkoituksena on kohdentaa toimenpide parhaalla mahdollisella tavalla ja rajoittaa toimenpide koskemaan niitä henkilöitä, joiden se katsoi eniten tarvitsevan niitä, ja tämä erotteluperuste muodostui ulkomailla asuvan tai ulkomailla työskentelevän henkilön asemasta, jonka saaminen on edellytys kahden edellä mainitun edun myöntämiselle. Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka virkamiehet kokevat ulkomailla työskentelemisestä heille aiheutuvan haitan enemmän tai vähemmän intensiivisesti ja siten subjektiivisesti, henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan säännökset perustuvat objektiivisiin ja yhdenmukaisiin seikkoihin, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-35" href="#t-35">35</a>
</span>) mikä on ristiriidassa kaikkien kantajien väitteiden kanssa, jotka koskevat mielivaltaista erottelua.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">76.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siltä osin kuin kolmanneksi on kyse riidanalaisten säännösten oikeasuhteisuudesta, mielestäni toteamukset ilmeisen epäasianmukaisesta erottelusta voidaan sulkea pois. Mielestäni se, että vuosittaiset matkakulut lähtöpaikkakunnalle korvataan ja kotimaanloma myönnetään vain sellaisille virkamiehille, joiden lähtöpaikkakunta on eri paikkakunta kuin asemapaikka ja joille maksetaan ulkomaankorvausta tai maastamuuttokorvausta, on päinvastoin omiaan myötävaikuttamaan lainsäätäjän nykyaikaistamista ja järkeistämistä koskevien niiden tavoitteiden saavuttamiseen, joilla pyritään varmistamaan kustannustehokas Euroopan unionin julkishallinto säilyttäen palvelukseen ottaminen laajimmalta mahdolliselta maantieteelliseltä alueelta ja siten myös Euroopan unionin julkishallinnon houkuttelevuus ja edustavuus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">77.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseessä olevat etuudet on näin ollen tarkoitettu virkamiehille, jotka eivät ole tai ovat vain vähäisessä määrin kotoutuneet sen valtion yhteiskuntaan, jossa heidän asemapaikkansa sijaitsee, koska he ovat vastaanottavassa valtiossa ulkomaalaisen asemassa ja/tai koska heillä on ollut tehtävien aloittamisen yhteydessä velvollisuus vaihtaa asuinpaikka kyseisen valtion alueelle. Kuten neuvosto istunnossa perustellusti korosti, ulkomailla asumisen tai työskentelemisen kriteeri niiden virkamiesten määrittämiseksi, jotka eniten tarvitsevat taloudellista tukea säilyttääkseen siteet lähtöpaikkaansa, on täysin yhteensopiva uudistetuilla henkilöstösäännöillä käyttöön otetun järjestelmän logiikan kanssa. Lainsäätäjä valitsi laajan harkintavaltansa puitteissa mahdollisista ratkaisuista sen, jossa kyseessä olevien etuuksien saajien määrää rajoitetaan jättämällä niiden ulkopuolelle kantajien edustama virkamiesten ryhmä, jonka osalta se katsoi, että heidän yhteytensä lähtöpaikkaan on vähemmän vahva.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">78.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi on niin, että vaikka henkilöstösääntöjen liitteessä V olevaa 7 artiklaa ja liitteessä VII olevaa 8 artiklaa on luettava yhdessä henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan kanssa, joka koskee ulkomaankorvausta tai maastamuuttokorvausta, tämä viimeksi mainittu on sanamuodoltaan riittävän täsmällinen ja selkeä, millä varmistetaan näiden henkilöstösääntöjen säännösten yksinkertainen ja avoin soveltaminen asetuksen N:o 1023/2013 johdanto-osan 24 perustelukappaleessa mainitun lainsäätäjän tavoitteen mukaisesti. Kantajien toteamus, jonka mukaan vanha järjestelmä oli yksinkertaisempi ja avoimempi, ei ole omiaan kumoamaan edellä mainittua päätelmää. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">79.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tukemaan väitettään mielivaltaisesta tai epäasianmukaisesta erottelusta valittajat esittävät vielä kaksi esimerkkiä tilanteista, jotka ovat heidän mukaansa merkittäviä. Ensimmäinen koskee erään valittajan, jonka lähtöpaikkakunta on kolmannessa valtiossa, asemapaikan mahdollista muuttumista, mistä olisi seurauksena, että hän saisi oikeuden ulkomaankorvaukseen, ja ennen kaikkea, että hän saisi korkeamman korvauksen matkakuluista henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 8 artiklan 2 kohtaan sisältyvän kilometrikorvauksen uuden laskentamenetelmän mukaisesti. Toinen koskee sellaisen virkamiehen tilannetta, jonka lähtöpaikkakunta on kolmannessa valtiossa ja joka on oikeutettu saamaan ulkomaankorvausta mutta jolle ei makseta vuosittaisia matkakuluja vastaavaa kiinteämääräistä korvausta, koska sen jäsenvaltion pääkaupungin, jonka kansalainen hän on, ja asemapaikan välinen etäisyys on alle 200 kilometriä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">80.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On todettava, että kahta kantajien mainitsemaa esimerkkitapausta voidaan pitää hypoteettisina tai teoreettisina, koska ne eivät mitenkään vastaa heidän tilannettaan. On korostettava, että virkamiehen kanneoikeus ei voi perustua yleiseen etuun tai toimielinten etuun, vaan hän voi vedota kumoamiskanteen tueksi ainoastaan hänelle henkilökohtaisesti vastaisiin seikkoihin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-36" href="#t-36">36</a>
</span>) Valittajat vetoavat riitautettuja henkilöstösääntöjen säännöksiä koskevan lainvastaisuusväitteen tueksi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen ja väittävät, että heidän tilanteensa oli rinnastettavissa kyseessä olevan kahden etuuden saajien tilanteeseen ja että erilainen kohtelu ei ole perusteltua. Näin ollen minusta vaikuttaa siltä, että lainvastaisuusväitteen perusteltavuutta on arvioitava ainoastaan niiden valittajien tilanteen perusteella, jotka ovat Belgian kansalaisia ja joiden asemapaikka on Brysselissä mutta joiden lähtöpaikkakunta on eri kuin asemapaikka, ja unionin tuomioistuimen on tutkittava asia konkreettisesti. Tästä seuraa, että unionin tuomioistuin voi mielestäni ottaa huomioon valittajien perustelut vain siltä osin kuin niiden tarkoituksena on osoittaa, että henkilöstösääntöjen riidanalaisilla säännöksillä on loukattu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta siltä osin kuin on kyse heistä henkilökohtaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">81.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittajien tarkoittamasta ensimmäisestä tilanteesta on joka tapauksessa todettava, että jotta lainsäätäjää voitaisiin arvostella yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisesta, kyseessä olevasta kohtelusta on täytynyt aiheutua tietyille henkilöille haittaa muihin verrattuna, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-37" href="#t-37">37</a>
</span>) mikä ei vastaa valittajien esittämää esimerkkiä korvauksen korottamisesta. Toisesta tilanteesta on puolestaan todettava, ettei siinä ole kyse periaatteesta, jonka mukaan virkamiehelle voidaan korvata vuosittaiset matkakulut, vaan kysymyksestä kilometrikorvauksen laskentatavoista, joissa ei oteta huomioon 0–200 kilometrin pituista matkaa. Näistä viimeksi mainitun etuuden saamista koskevia oikeuksia koskevista toteamuksista ei voida tehdä päätelmiä ilmeisen epäasianmukaisesta erottelusta tämän etuuden edunsaajien ja valittajien välillä. Kuten komissio korostaa, edellä mainittu laskentatapa ei myöskään ole ristiriidassa lainsäätäjän järkeistämisen tavoitteen ja sen tavoitteen kanssa, jonka mukaan vuosittaisten matkakulujen korvaaminen on varattava niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">82.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valittajat eivät ole esittäneet kyseessä olevan lainsäädännön oikeasuhteisuuden osalta muita väitteitä, joiden perusteella voitaisiin tehdä päätelmä mielivaltaisesta tai ilmeisen epäasianmukaisesta erottelusta tai perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistetun oikeudellisen yhdenvertaisuuden keskeisen sisällön loukkaamisesta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">83.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut kyseessä olevien tilanteiden rinnastettavuutta virheellisesti, mutta että tämä virhe ei voi johtaa valituksenalaisten tuomioiden kumoamiseen, koska riidanalainen erilainen kohtelu on objektiivisesti perusteltu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">84.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisten tuomioiden tätä osaa koskevat väitteet on näin ollen hylättävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">VII </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ratkaisuehdotus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">85.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">1</a>
</span>) Alkuperäinen kieli: ranska.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-2" href="#c-2">2</a>
</span>) Ks. tuomio 8.9.2020, komissio ja neuvosto v. Carreras Sequeros ym. (C‑119/19 P ja C‑126/19 P, EU:C:2020:676).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-3" href="#c-3">3</a>
</span>) EUVL 2013, L 287, s. 15.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-4" href="#c-4">4</a>
</span>) EYVL 1962, 45, s. 1385.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-5" href="#c-5">5</a>
</span>) Tätä säännöstä voidaan soveltaa analogisesti sopimussuhteisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 91 artiklan nojalla.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-6" href="#c-6">6</a>
</span>) Ennen henkilöstösääntöjen uudistuksen voimaantuloa 1.1.2014 ja sen jälkeen tätä säännöstä sovelletaan analogisesti sopimussuhteisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 92 artiklan nojalla. </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-7" href="#c-7">7</a>
</span>) Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevaa 7 ja 8 artiklaa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina asetuksella N:o 1023/2013, sovelletaan lähtökohtaisesti analogisesti sopimussuhteisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 92 artiklan nojalla.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-8" href="#c-8">8</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 16.12.2008, Arcelor Atlantique et Lorraine ym. (C-127/07, EU:C:2008:728, 57 kohta) ja tuomio 30.1.2019, Planta Tabak (C-220/17, EU:C:2019:76, 44 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-9" href="#c-9">9</a>
</span>) Ks. tuomio 16.10.1980, Hochstrass v. yhteisöjen tuomioistuin (147/79, EU:C:1980:238, 12 kohta); tuomio 22.12.2008, Centeno Mediavilla ym. v. komissio (C‑443/07 P, EU:C:2008:767, 60 ja 91 kohta) ja tuomio 4.3.2010, Angé Serrano ym. v. parlamentti (C‑496/08 P, EU:C:2010:116, 82, 86 ja 93 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-10" href="#c-10">10</a>
</span>) Ks. tuomio 19.11.1998, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto (C-150/94, EU:C:1998:547, 54 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-11" href="#c-11">11</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 22.11.2001, Alankomaat v. neuvosto (C-110/97, EU:C:2001:620, 62 kohta) ja tuomio 2.7.2009, Bavaria ja Bavaria Italia (C-343/07, EU:C:2009:415, 82 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-12" href="#c-12">12</a>
</span>) Ks. tuomio 19.9.2013, uudelleenkäsittely komissio v. Strack (C‑579/12 RX‑II, EU:C:2013:570, 39 kohta) ja tuomio 8.9.2020, komissio ja neuvosto v. Carreras Sequeros ym. (C‑119/19 P ja C‑126/19 P, EU:C:2020:676, 110 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-13" href="#c-13">13</a>
</span>) Ks. tuomio 22.12.2008, Centeno Mediavilla ym. v. komissio (C‑443/07 P, EU:C:2008:767, 78 kohta) ja tuomio 4.3.2010, Angé Serrano ym. v. parlamentti (C‑496/08 P, EU:C:2010:116, 99 ja 100 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-14" href="#c-14">14</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 26.3.1987, Coopérative agricole d'approvisionnement des Avirons (58/86, EU:C:1987:164, 12–17 kohta); tuomio 8.6.1989, AGPB (167/88, EU:C:1989:234, 28–33 kohta); tuomio 21.2.1990, Wuidart ym. (267/88–285/88, EU:C:1990:79, 13–18 kohta); tuomio 16.12.2008, Arcelor Atlantique et Lorraine ym. (C-127/07, EU:C:2008:728, 59 kohta); tuomio 12.5.2011, Luxemburg v. parlamentti ja neuvosto (C-176/09, EU:C:2011:290, 50 kohta); tuomio 8.6.2010, Vodafone ym. (C-58/08, EU:C:2010:321, 52 kohta); tuomio 4.5.2016, Pillbox 38 (C-477/14, EU:C:2016:324, 97 kohta) ja tuomio 30.4.2019, Italia v. neuvosto (Välimeren miekkakalan kalastuskiintiö) (C-611/17, EU:C:2019:332, 56 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-15" href="#c-15">15</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 15.4.2010, Gualtieri v. komissio (C‑485/08 P, EU:C:2010:188, 70 kohta); tuomio 6.9.2018, Piessevaux v. neuvosto (C‑454/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:680, 78 kohta) ja tuomio 22.12.2008, Centeno Mediavilla ym. v. komissio (C‑443/07 P, EU:C:2008:767, 76 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-16" href="#c-16">16</a>
</span>) Ks. tuomio 7.6.1972, Sabbatini-Bertoni v. parlamentti (20/71, EU:C:1972:48, 13 kohta); tuomio 15.1.1981, Vutera v. komissio (1322/79, EU:C:1981:6, 9 kohta); tuomio 14.7.1983, Ferrario ym. v. komissio (152/81, 158/81, 162/81, 166/81, 170/81, 173/81, 175/81, 177/81–179/81, 182/81 ja 186/81, EU:C:1983:208, 13 kohta); tuomio 17.7.2008, Campoli v. komissio (C‑71/07 P, EU:C:2008:424, 64 kohta); tuomio 15.4.2010, Gualtieri v. komissio (C‑485/08 P, EU:C:2010:188, 72 kohta) ja tuomio 6.9.2018, Piessevaux v. neuvosto (C‑454/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:680, 69 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-17" href="#c-17">17</a>
</span>) Ks. tuomio 4.10.1991, parlamentti v. neuvosto (C‑70/88, EU:C:1991:373, 21 ja 22 kohta) ja tuomio 15.11.2011, komissio v. Saksa (C‑539/09, EU:C:2011:733, 56 kohta). On lisättävä, että kaikkeen lainsäätötoimintaan kuuluu valintojen tekeminen eli erilaisten kohtelujen soveltaminen luokitteluiden avulla.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-18" href="#c-18">18</a>
</span>) Ks. tuomio 8.2.2000, Emesa Sugar (C-17/98, EU:C:2000:70, 53 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-19" href="#c-19">19</a>
</span>) Neuvosto viittaa vastineessaan julkisasiamies Poiares Maduron ratkaisuehdotukseen Arcelor Atlantique et Lorraine ym. (C-127/07, EU:C:2008:292), jonka 33 kohdan osaan on mielestäni hyödyllistä viitata: ”Valvonnan intensiteetti on sitä vastoin vähäisempää tietyillä alueilla, erityisesti taloudellisen ja sosiaalisen sääntelyn alalla, jos lainsäätäjä ei käytä tällaisia epäilyttäviä luokitteluja ja joilla kyseessä on ainoastaan yhdenvertaisuus lain edessä.”</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-20" href="#c-20">20</a>
</span>) Ks. tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba (C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-21" href="#c-21">21</a>
</span>) Ks. tuomio 20.2.1975, Airola v. komissio (21/74, EU:C:1975:24, 6–8 kohta); tuomio 16.10.1980, Hochstrass v. yhteisöjen tuomioistuin (147/79, EU:C:1980:238, 12 kohta) ja tuomio 15.9.1994, Magdalena Fernández v. komissio (C‑452/93 P, EU:C:1994:332, 21 kohta). </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-22" href="#c-22">22</a>
</span>) EYVL 1978, L 119, s. 1.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-23" href="#c-23">23</a>
</span>) Ks. tuomio 16.10.1980, Hochstrass v. yhteisöjen tuomioistuin (147/79, EU:C:1980:238, 12 ja 13 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-24" href="#c-24">24</a>
</span>) Ks. tuomio 22.12.2008, Centeno Mediavilla ym. v. komissio (C‑443/07 P, EU:C:2008:767, 79 kohta); tuomio 22.5.2014, Glatzel (C-356/12, EU:C:2014:350, 84 kohta) ja tuomio 6.9.2018, Piessevaux v. neuvosto (C‑454/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:680, 78–82 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-25" href="#c-25">25</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 14.6.1990, Weiser (C-37/89, EU:C:1990:254, 15 kohta); tuomio 1.3.2011, Association belge des Consommateurs Test-Achats ym. (C-236/09, EU:C:2011:100, 29 kohta); tuomio 6.9.2018, Piessevaux v. neuvosto (C‑454/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:680, 78 ja 79 kohta) ja lausunto 1/17 (EU:n ja Kanadan välinen CETA-sopimus), 30.4.2019 (EU:C:2019:341, 177 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-26" href="#c-26">26</a>
</span>)  Tämä sekaannus on valitettavasti yleinen. Kuten oikeuskirjallisuudessa on aisanmukaisesti täsmennetty, sellaisen säännöksen tavoitteella, jolla hallinnolle myönnetään jokin toimivaltuus, ei mitenkään voida perustella tämän toimivaltuuden käyttämisestä johtuvaa erilaista kohtelua. Erilaisen kohtelun perusteena ei ole lain kohde, vaan lainsäätäjän tavoite tai toisin sanoen keinojen ja tarkoituksen välinen suhde. Yhdenvertaisuus joutuu välineelliseen suhteeseen, joka lailla otetaan käyttöön lainsäätäjän (legitiimin) tavoitteen ja sen keinon välille, jonka erilainen kohtelu muodostaa. Keinon arvioinnissa käytetään perusteena tarkoitusta, sillä varauksella, että sitä oikaistaan suhteellisuuden vuoksi siinä tarkoituksessa, että parhaalla mahdollisella tavoitteella ei voida oikeuttaa mitä hyvänsä erilaista kohtelua (Olivier Jouanjan, ”Le Conseil constitutionnel, gardien de l’égalité?”, Jus Politicum, nro 7).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-27" href="#c-27">27</a>
</span>) Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 7 artiklan 4 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-28" href="#c-28">28</a>
</span>) Ks. tuomio 2.5.1985, De Angelis v. komissio (144/84, EU:C:1985:171, 13 ja 14 kohta). Totean, että vaikka valittajat ovat valituksessaan ja istunnon aikana viitanneet tähän tuomioon ja siinä mainittuun virkamiesoikeuden yleiseen periaatteeseen, jonka loukkaamiseen oli vedottu unionin yleisessä tuomioistuimessa lainvastaisuusväitteen tueksi, toinen valitusperuste koskee vain yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-29" href="#c-29">29</a>
</span>) Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 7 artiklan 4 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-30" href="#c-30">30</a>
</span>) Ks. tuomio 10.5.2011, Römer (C‑147/08, EU:C:2011:286, 42 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-31" href="#c-31">31</a>
</span>) Ks. tuomio 9.6.2011, Comitato ”Venezia vuole vivere” ym v. komissio (C‑71/09 P, C‑73/09 P ja C‑76/09 P, EU:C:2011:368, 118 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-32" href="#c-32">32</a>
</span>) Huomautan, että siitä päätelmästään riippumatta, jonka mukaan asianomaisia virkamiesryhmiä ei voida rinnastaa keskenään, unionin yleinen tuomioistuin suoritti kyseessä olevan lainsäädännön oikeasuhteisuudesta erityisen arvion. Se katsoi näin ollen, että henkilöstösääntöjen lainsäätäjän toteuttamat toimenpiteet eivät olleet ilmeisen suhteettomia sen tavoittelemaan päämäärään nähden. Valittajat arvostelevat tätä unionin yleisen tuomioistuimen arviointia toisen valitusperusteensa yhteydessä, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-33" href="#c-33">33</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 16.12.2008, Arcelor Atlantique et Lorraine ym. (C-127/07, EU:C:2008:728, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-34" href="#c-34">34</a>
</span>) Ks. tuomio 16.12.2008, Arcelor Atlantique et Lorraine ym. (C-127/07, EU:C:2008:728, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-35" href="#c-35">35</a>
</span>) Ks. tuomio 20.2.1975, Airolav. komissio (21/74, EU:C:1975:24, 9 kohta); tuomio 16.10.1980, Hochstrass v. yhteisöjen tuomioistuin (147/79, EU:C:1980:238, 12 ja 13 kohta) ja tuomio 15.1.1981, Vutera v. komissio (1322/79, EU:C:1981:6, 9 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-36" href="#c-36">36</a>
</span>) Ks. vastaavasti määräys 8.3.2007, Strack v. komissio (C‑237/06 P, EU:C:2007:156, 64 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-37" href="#c-37">37</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 16.12.2008, Arcelor Atlantique et Lorraine ym. (C-127/07, EU:C:2008:728, 39 kohta).</p>
</body>
</html>
