T-164/99T-37/00T-38/0061999A01640014.000118211185636TTUOMIO 27.6.2001 — YHDISTETYT ASIAT T-164/99, T-37/00 JA T-38/00LEROY YM. V. NEUVOSTO<TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio</HT> (toinen jaosto)</P><P><DATE ISO="20010627">27 päivänä kesäkuuta 2001</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: ranska.</P></NOTE></P></TI>

Yhdistetyissä asioissa T-164/99, T-37/00 ja T-38/00,

Alain Leroy, aiempi Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin (Benelux) talousliiton toimihenkilö, asemapaikka Schengenin sihteeristö, Grimbergen (Belgia),

Yannick Chevalier-Delanoue, Euroopan unionin neuvoston virkamies, Bryssel (Belgia),

Virginia Joaquim Matos, Montijo (Portugali),

edustajinaan asianajajat G. Vandersanden ja L. Levi, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajina,

joita tukee

Union syndicale-Bruxelles, kotipaikka Bryssel, edustajanaan asianajaja S. Parmesan, prosessiosoite Luxemburgissa,

väliintulijana asiassa T-164/99,vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bauer ja F. Anton, avustajanaan barrister A. Bentley, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

joissa asian T-164/99 kantaja vaatii yksityiskohtaisista säännöistä Schengenin sihteeristön yhdistämisestä neuvoston pääsihteeristöön 1 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/307/EY (EYVL L 119, s. 49) kumoamista ja asioiden T-37/00 ja T-38/00 kantajat vaativat yhtäältä päätöksen 1999/307/EY ja useiden sellaisten neuvoston päätösten kumoamista, joilla sen pääsihteeristön virkoihin on nimitetty muita henkilöitä kuin kantajat, sekä niiden neuvoston implisiittisten päätösten kumoamista, joilla kantajat on jätetty nimittämättä näihin virkoihin, ja toisaalta vahingonkorvausta,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. W. H. Meij sekä tuomarit A. Potocki ja J. Pirrung,

kirjaaja: hallintovirkamies D. Christensen,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 7.3.2001 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

<TI><P>tuomion</P></TI><TI><P>Sovellettavat oikeussäännöt</P></TI>1Tietyt Euroopan unionin jäsenvaltiot allekirjoittivat 14.6.1985 ja 19.6.1990 Shengenissä sopimuksia yhteisten rajojensa valvonnan asteittaisesta poistamisesta. Näiden sopimusten ja niihin liittyvien sopimusten sekä niiden perusteella annettujen säännösten ja määräysten tarkoituksena on vahvistaa Euroopan yhdentymistä ja erityisesti nopeuttaa Euroopan unionin kehittymistä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaksi alueeksi.2Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta Amsterdamissa 2 päivänä lokakuuta 1997 allekirjoitettu sopimus (EYVL 1997, C 340, s. 1), joka tuli voimaan 1.5.1999, sisältää pöytäkirjan Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia (EYVL, C 340, s. 93; jäljempänä pöytäkirja). Schengenin säännöstö muodostuu edellä mainituista sopimuksista, säännöksistä ja määräyksistä, jotka on lueteltu pöytäkirjan liitteessä.3Pöytäkirjan 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 7 artiklassa määrätään seuraavaa:

2 artikla1.Amsterdamin sopimuksen voimaantulopäivästä alkaen Schengenin säännöstöä, myös Schengenin sopimuksilla perustetun toimeenpanevan komitean tähän päivään mennessä tekemiä päätöksiä, sovelletaan välittömästi 1 artiklassa lueteltuihin kolmeentoista jäsenvaltioon, tämän kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan määräysten soveltamista. Samasta päivästä alkaen neuvosto toimii kyseisen toimeenpanevan komitean sijasta.

— —

7 artiklaNeuvosto antaa määräenemmistöllä yksityiskohtaiset säännöt Schengenin sihteeristön yhdistämisestä neuvoston pääsihteeristöön.

4Viimeksi mainitun määräyksen mukaisesti neuvosto teki 1.5.1999 päätöksen 1999/307/EY yksityiskohtaisista säännöistä Schengenin sihteeristön yhdistämisestä neuvoston pääsihteeristöön (EYVL L 119, s. 49).5Päätöksen 1999/307/EY 3 perustelukappaleen mukaan tämän yhdistämisen tarkoituksena on varmistaa, että sisällytettäessä Schengenin säännöstö osaksi Euroopan unionin säännöstöä kyseisen säännöstön soveltaminen ja sitä koskevien säännösten kehittäminen tapahtuu edelleen niiden moitteettoman toiminnan takaavissa olosuhteissa ja sen 4 perustelukappaleen mukaan tätä yhdistämistä koskevilla yksityiskohtaisilla säännöillä on voitava toisaalta rajata palvelukseenotto neuvoston pääsihteeristölle sen hoidettavaksi tulevista uusista tehtävistä aiheutuviin viranhoidon tarpeisiin, ja toisaalta varmistaa palvelukseen otettavien henkilöiden pätevyys, tehokkuus ja riippumattomuus. Päätöksen 6 perustelukappaleessa todetaan, että neuvoston pääsihteeristölle on tällä tavalla annettava mahdollisuus vastata tehokkaasti tarpeisiin, jotka johtuvat Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia.6Päätöksen 1999/307/EY 1—3 artiklassa todetaan seuraavaa:

1 artikla1.Tämän päätöksen tarkoituksena on vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt Schengenin sihteeristön yhdistämisestä neuvoston pääsihteeristöön.2.Tässä päätöksessä Schengenin sihteeristö määritellään muodostuvaksi henkilöistä, jotka täyttävät 3 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetyt edellytykset.
2 artiklaPoiketen siitä, mitä Euroopan yhteisöjen virkamiesten henkilöstösäännöissä, jäljempänä henkilöstösäännöt, säädetään, ja edellyttäen, että todennetaan tämän päätöksen 3 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttyminen, nimittävä viranomainen voi henkilöstösääntöjen 2 artiklan mukaisesti nimittää neuvoston pääsihteeristöön tämän päätöksen 1 artiklassa tarkoitetut henkilöt Euroopan yhteisön henkilöstösäännöissä tarkoitetuiksi Euroopan yhteisöjen koeajalla oleviksi virkamiehiksi ja ottaa heidät johonkin niistä viroista, jotka ovat neuvoston pääsihteeristön henkilökuntaa koskevassa luettelossa varainhoitovuodelle 1999, liitteenä olevan vastaavuustaulukon mukaisesti määritellylle ura-alueelle, virka-ryhmään, palkkaluokkaan tai tasolle.
3 artikla

Nimittävä viranomainen voi tehdä 2 artiklassa säädetyt nimitykset todettuaan, että kyseiset henkilöt:

a)ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia;b)ovat täyttäneet asevelvollisuutta koskevan lainsäädännön mukaiset velvollisuutensa;c)täyttävät tehtäviensä hoitamisen edellyttämät hyvää mainetta koskevat vaatimukset;d)täyttävät näiden tehtävien hoidossa tarvittavat terveydelliset edellytykset;e)toimittavat kirjalliset todisteet, joista ilmenee:

i)että he olivat Schengenin sihteeristön palveluksessa 2 päivänä lokakuuta 1997 joko Schengenin sihteeristön käyttöön asetettuina Benelux-pää-sihteerikollegion jäseninä tai Benelux-talousliiton työsopimussuhteisina toimihenkilöinä tai Benelux-sihteeristön vakituisina toimihenkilöinä Schengenin sihteeristön käyttöön asetettuina ja että he toimivat siellä tosiasiallisestiii)että he olivat edelleen Schengenin sihteeristön palveluksessa 1 päivänä toukokuuta 1999,jaiii) että he hoitivat i ja ii alakohdassa mainittuina päivinä Schengenin sihteeristössä tosiasiallisesti tehtäviä, jotka liittyivät Schengenin säännöstön soveltamiseen ja kehittämiseen, puheenjohtajavaltion ja valtuuskuntien avustamiseen, raha- ja talousasioiden hoitoon, kääntämiseen ja/tai tulkkaukseen, arkisto- tai sihteeristötehtäviin, lukuun ottamatta teknisiä tai hallinnollisia tukitehtäviä;

f)toimittavat kaikki asiakirjat tai kirjalliset todisteet, tutkinto- tai päästötodistukset tai todistukset, joista ilmenee, että heillä on niiden tehtävien hoidossa vaadittava pätevyys- tai kokemustaso, jota vastaavalle ura-alueelle tai virkaryhmään heidät on määrä ottaa.

7Päätöksen 1999/307/EY 5 artiklan mukaan päätös tulee voimaan päivänä, jona se tehdään ja että sitä sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 1999.8Päätöksen 1999/307/EY 6 artiklassa todetaan, että tämä päätös on osoitettu neuvoston pääsihteerille.<TI><P>Kanteiden perustana olevat tosiseikat</P></TI><TI><P>Asia T-164/99</P></TI>9Alain Leroy työskenteli Schengenin sihteeristössä kääntäjänä määräaikaisen sopimuksen perusteella 12.2.1996—9.6.1996. Tämän jälkeen hän työskenteli useaan kertaan kyseiselle sihteeristölle itsenäisenä ammatinharjoittajana (freelance) toimivana kääntäjänä ajanjaksolla 10.6.1996—30.3.1998. Lopuksi 1.4.1998—30.4.1999 hän työskenteli tässä sihteeristössä kääntäjänä ja terminologiavastaavana Benelux-talousliiton kanssa tehdyn toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen perusteella.10Viimeksi mainitun sopimuksen 6 kohdassa määrätään seuraavaa:

Tämän palvelukseenoton ei voida katsoa antavan oikeutta palvelussuhteeseen Euroopan unionissa siinä yhteydessä, kun Schengenin sihteeristö yhdistetään neuvoston pääsihteeristöön, mutta tällainen palvelussuhde ei ole myöskään poissuljettu.

11Koska kantaja oli huolissaan siitä, ettei häntä otettaisi neuvoston pääsihteeristön palvelukseen, hän lähetti tälle toimielimelle useita vuoden 1999 alussa päivättyjä kirjeitä, joissa hän selvitti henkilökohtaista tilannettaan pöytäkirjan 7 artiklan soveltamisen kannalta. Tässä yhteydessä hän kiinnitti huomiota siihen, että vaikka hän ei 2.10.1997 ollut Schengenin sihteeristön sopimussuhteinen toimihenkilö, hän oli tehnyt viimeksi mainitulle käännöstöitä itsenäisenä ammatinharjoittajana koko sen viitejakson ajan, joka otettiin huomioon neuvoston pääsihteeristöön yhdistettäessä.12Vastauksena näihin kirjeisiin neuvosto ilmoitti kantajalle, että päivämäärällä 2.10.1997 oli olennainen merkitys päätettäessä niistä henkilöistä, joille voitiin antaa oikeus hakea neuvoston pääsihteeristön toimia.13Tämän jälkeen kantajan työsopimus sanottiin irti 30.4.1999 alkavin vaikutuksin eikä häntä sisällytetty niihin henkilöihin, jotka voitiin yhdistää neuvoston pääsihteeristöön.<TI><P>Asia T-37/00</P></TI>14Yannick Chevalier-Delanoue on toiminut kääntäjänä neuvoston pääosasto A:n käännösten ja asiakirjatuotannon linjan kieliosaston (jäljempänä kieliosasto) ranskan kielen osastolla vuodesta 1993 lukien.15Hänellä oli 1.1.1998 alkaen kelpoisuus tulla ylennetyksi palkkaluokkaan LA 5. Hän oli siten niiden virkamiesten luettelossa, joilla oli vaadittu virka-ikä 1.10.1998. Kantajaa ei kuitenkaan ollut kirjattu niiden virkamiesten luetteloon, joita ehdotettiin ylennettäviksi arviointivuoden 1998 päätteeksi.16Päätöksen 1999/307/EY tultua voimaan R, joka on Schengenin sihteeristön entinen toimihenkilö, nimitettiin tämän päätöksen perusteella palkkaluokkaan LA 5 kuuluvaan virkaan ranskan kielen osastolla.17Kantaja katsoo, että nimittävä viranomainen on tämän palvelukseenottoa koskevan päätöksen tehdessään väistämättä tehnyt implisiittisen päätöksen siitä, ettei kantajaa ylennetä kyseisenä ajankohtana tähän palkkaluokkaan LA 5 kuuluvaan virkaan, jota koskevat määrärahat oli vapautettu talousarviossa.18Hän teki 28.7.1999 tästä päätöksestä Euroopan yhteisöjen virkamiesten henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Valitus hylättiin 22.11.1999 tehdyllä päätöksellä, joka annettiin kantajalle tiedoksi 26.11.1999.19Joulukuussa 1999 kantaja ylennettiin palkkaluokkaan LA 5 takautuvin vaikutuksin 1.8.1999 lukien.<TI><P>Asia T-38/00</P></TI>20Virginia Joaquim Matos menestyi vuonna 1996 järjestetyssä neuvoston kilpailussa, jossa laadittiin varallaololuettelo portugalin kielen kääntäjien palvelukseen ottamiseksi. Kanteen nostamisen ajankohtana hän ei ollut vielä saanut neuvostolta työtarjousta. Varallaololuettelo oli yhä voimassa ja kantaja oli siinä kolmannella sijalla.21Päätöksen 1999/307/EY tultua voimaan neljä Schengenin sihteeristön entistä toimihenkilöä nimitettiin palkkaluokkaan LA 7 kuuluviin virkoihin portugalin kielen osastolla.22Kantaja katsoo, että nimittävä viranomainen on tämän 1.5.1999 voimaantulleen palvelukseenottoa koskevan päätöksen tehdessään väistämättä tehnyt implisiittisen päätöksen siitä, ettei häntä nimitetä yhteen näistä viroista, joita koskevat määrärahat oli vapautettu.23Kantaja teki 28.7.1999 tästä päätöksestä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Valitus hylättiin 22.11.1999 tehdyllä päätöksellä, joka annettiin kantajalle tiedoksi 26.11.1999.<TI><P>Oikeudenkäyntimenettely</P></TI>24Kantajat nostivat nämä kanteet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 9.7.1999 (asia T-164/99) ja 24.2.2000 (asiat T-37/00 ja T-38/00) toimittamillaan kannekirjelmillä.25Neuvosto teki ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 22.9.1999 ja 26.4.2000 toimittamillaan erillisillä asiakirjoilla tämän tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklassa tarkoitetut oikeudenkäyntiväitteet kussakin edellä mainitussa asiassa.26Kantajat esittivät huomautuksensa näistä oikeudenkäyntiväitteistä 22.11.1999, 30.5.2000 ja 13.6.2000.27Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 22.11.1999 antamallaan määräyksellä Union syndicale-Bruxellesin hakemuksen saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen kantajien vaatimuksia asiassa T-164/99.28Väliintulija esitti 25.1.2000 huomautuksensa asiassa T-164/99 esitetystä oikeudenkäyntiväitteestä.29Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto) päätti 9.3. ja 26.6.2000 antamillaan määräyksillä käsitellä neuvoston esittämät oikeudenkäyntiväitteet pääasian yhteydessä.30Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 4.8.2000 antamalla määräyksellä asiat T-164/99, T-37/00 ja T-38/00 yhdistettiin kirjallisen käsittelyn jatkoa, suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.31Väliintulija ilmoitti 11.9.2000 päivätyssä kirjeessään, ettei se esitä väliintulo-kirjelmää.32Neuvosto ei toimittanut vastaajan vastauskirjelmää asioissa T-37/00 ja T-38/00.33Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.34Asianosaisten ja väliintulijan lausumat sekä vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 7.3.2001 pidetyssä istunnossa.<TI><P>Asianosaisten ja väliintulijan vaatimukset</P></TI>35Asiassa T-164/99 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

kumoaa päätöksen 1999/307/EY

velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

36Väliintulija yhtyy kantajan vaatimuksiin.37Asiassa T-37/00 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

kumoaa päätöksen 1999/307/EY

kumoaa päätöksen, jolla R on nimitetty palkkaluokkaan LA 5 kuuluvaan virkaan ranskan kielen osastolla

kumoaa tästä johtuvan implisiittisen päätöksen siitä, ettei kantajaa nimitetä tähän virkaan

velvoittaa neuvoston toteuttamaan kaikki oikeudelliset toimenpiteet hänen oikeuksiensa palauttamiseksi

toissijaisesti velvoittaa neuvoston korvaamaan sekä aineellisen että aineettoman vahingon, jonka määräksi on väliaikaisesti arvioitu yksi euro, viivästyskorkoineen 1.5.1999 lukien

velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

38Asiassa T-38/00 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

kumoaa päätöksen 1999/307/EY

kumoaa päätökset, joilla D. S. S, R. C. d. S., R. G. ja G. L. on nimitetty palkkaluokkaan LA 7 kuuluviin neljään virkaan portugalin kielen osastolla

kumoaa tästä johtuvan implisiittisen päätöksen siitä, ettei kantajaa nimitetä yhteen näistä viroista

velvoittaa neuvoston toteuttamaan kaikki oikeudelliset toimenpiteet hänen oikeuksiensa palauttamiseksi

toissijaisesti velvoittaa neuvoston korvaamaan sekä aineellisen että aineettoman vahingon, jonka määräksi on väliaikaisesti arvioitu yksi euro, viivästyskorkoineen 1.5.1999 lukien

velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

39Neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

jättää kanteet tutkimatta tai hylkää ne perusteettomina

velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

<TI><P>Tutkittavaksi ottaminen</P></TI>40Nyt käsiteltävänä olevat kanteet on nostettu EY 230 artiklan perusteella asiassa T-164/99 ja henkilöstösääntöjen 90 ja 91 perusteella asioissa T-37/00 ja T-38/00. Kantajat vaativat ensisijaisesti päätöksen 1999/307/EY kumoamista. Lisäksi asioissa T-37/00 ja T-38/00 kantajat väittävät, että päätökset, joilla Schengenin sihteeristön entiset toimihenkilöt on nimitetty kieliosastojen virkoihin, ja implisiittiset päätökset siitä, että kantajia ei nimitetä näihin virkoihin, ovat päätöksen 1999/307/EY täytäntöönpanotoimia. Kaikki kantajat väittävät, että heidän kanteidensa tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskeva kysymys liittyy läheisesti kanteiden aineellisten perusteiden tutkimiseen. He toteavat, että päätös 1999/307/EY koskee heitä erikseen: koska asian T-164/99 kantaja ei ole voinut osallistua riidanalaiseen yhdistämismenettelyyn ja asioiden T-37/00 ja T-38/00 kantajat eivät ole voineet osallistua kyseisten virkojen täyttämistä koskevaan sääntöjenmukaiseen menettelyyn. Kantajien mukaan tämä tilanne johtuu siitä, että päätös 1999/307/EY on tehty henkilöstösääntöjen virkamiesten palvelukseenottoa koskevien pakottavien säännösten ja pöytäkirjan 7 artiklan pakottavien määräysten vastaisesti. Lisäksi he väittävät, että neuvosto on käyttänyt tässä päätöksessään mielivaltaista kriteeriä. Lopuksi he katsovat, että jos heidän kanteensa menestyvät, neuvosto on velvollinen toteuttamaan uusia toimenpiteitä todetun lainvastaisuuden seurausten poistamiseksi.41Neuvosto sitä vastoin väittää, ettei kanteita voida ottaa tutkittavaksi, koska päätös 1999/307/EY, jonka soveltamisalaan kantajien tilanne ei kuulu, ei koske näitä erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla (asia T-164/99) eikä se ole henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa tarkoitetulla tavalla heille vastainen (asiat T-37/00 ja T-38/00).42Tässä tapauksessa kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskeva kysymys liittyy suoraan niiden aineellisiin perusteisiin, jotka näin ollen on aiheellista tutkia ensin.<TI><P>Aineelliset perusteet</P></TI>43Kantajat ovat esittäneet kumoamisvaatimustensa tueksi useita perusteita, jotka ovat osittain päällekkäisiä. Kaikki kantajat väittävät ensisijaisesti päätöksen 1999/307/EY olevan lainvastainen ensinnäkin sen vuoksi, että se on tehty pöytäkirjan 7 artiklan, henkilöstösääntöjen tiettyjen säännösten, normihierarkian ja syrjintäkiellon periaatteen vastaisesti, ja toiseksi sen vuoksi, että kyseistä päätöstä rasittaa oikeudellinen virhe.44Asioissa T-37/00 ja T-38/00 kantajat väittävät toissijaisesti, että neuvosto on rikkonut Euroopan yhteisöjen yhteisen neuvoston ja yhteisen komission perustamisesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä sulautumissopimus) 24 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa josta on tullut EY 283 artikla, henkilöstösääntöjen 10 artiklaa ja olennaisia menettelymääräyksiä. Näissä asioissa kantajat väittävät lisäksi, että päätökset, joilla viisi Schengenin sihteeristön entistä toimihenkilöä nimitettiin kieliosastojen virkoihin, ja päätökset siitä, ettei kantajia nimitetä näihin virkoihin, ovat lainvastaisia, koska niillä loukataan luottamuksensuojan, huolenpito velvollisuuden sekä hyvän hallintotavan periaatteita.45Asiassa T-164/99 väliintulija vetoaa lisäksi kahteen perusteeseen, joista ensimmäinen koskee sulautumissopimuksen 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan rikkomista ja toinen päätöksen 1999/307/EY oikeudellisen perustan puuttumista.46Nämä kanneperusteet on aiheellista ryhmitellä uudelleen ja tutkia ensin yhdessä pöytäkirjan 7 artiklan, sulautumissopimuksen 24 artiklan, henkilöstösääntöjen 7, 10, 27 ja 29 artiklan ja olennaisten menettelymääräysten rikkomista sekä normihierarkiaa koskevan periaatteen loukkaamista koskevat perusteet.<TI><P>Pöytäkirjan 7 artiklan, sulautumissopimuksen 24 artiklan, henkilöstösääntöjen 7, 10, 27 ja 29 artiklan ja olennaisten menettelymääräysten rikkomista sekä normihierarkian periaatteen loukkaamista koskevat kanneperusteet</P></TI><TI><P>Asianosaisten ja väliintulijan väitteet sekä näiden perustelut</P></TI>47Kantajien mukaan neuvosto ei voi vedota pöytäkirjan 7 artiklaan päätöksen 1999/307/EY perusteena. Vaikka neuvosto velvoitetaan tässä määräyksessä antamaan yksityiskohtaiset säännöt Schengenin sihteeristön yhdistämisestä neuvoston pääsihteeristöön, sen olisi pitänyt kuitenkin valita tätä tarkoitusta varten asianmukaisimmat keinot. Lisäksi kantajat huomauttavat, että tässä määräyksessä ei nimenomaisesti viitata Schengenin sihteeristön henkilöstön palvelukseenottoon, vaan siinä tarkoitetaan tämän sihteeristön tehtävien yhdistämistä neuvostoon toimielimenä.48Kantajien mukaan on selvää, ettei neuvostoa voida pöytäkirjan 7 artiklassa valtuuttaa antamaan sellaisia sihteeristöjen yhdistämistä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, joilla rikotaan henkilöstösääntöjen palvelukseenottoa koskevia säännöksiä ja yleisiä oikeusperiaatteita. Näin ollen heidän mielestään pöytäkirjan 7 artiklassa poiketaan yleismääräyksestä eli sulautumissopimuksen 24 artiklan 1 kohdasta ainoastaan menettelyn kannalta: neuvosto voi toimia ilman komission ehdotusta ja muita toimielimiä kuulematta, mikä kuvastaa tilanteen kiireellistä ja poikkeuksellista luonnetta.49Tästä kantajat päättelevät, että jos toimielimille annetaan uusia tehtäviä, ne voivat ottaa palvelukseen lisähenkilöstöä ainoastaan henkilöstösääntöjen tai Euroopan yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti. Vaikka kantajat myöntävät, että Schengenin sihteeristön henkilöstö oli periaatteessa parhaassa asemassa hoitamaan samanlaisia tai vastaavia tehtäviä neuvoston pääsihteeristössä, kantajat väittävät, että pöytäkirjan 7 artiklan mukaan neuvoston oli ainoastaan kiinnitettävä erityistä huomiota tähän henkilöstöön.50Lisäksi kantajat toteavat, että tehtävät, jotka neuvosto oli uskonut viidelle Schengenin sihteeristön entiselle toimihenkilölle, joiden nimitys on riitautettu asioissa T-37/00 ja T-38/00, eivät liittyneet erityisesti Schengenin säännöstöön eikä niitä varten vaadittu erityistä kokemusta. Näiden henkilöiden tehtävät ovat samanlaisia kuin kaikkien muiden ranskan kielen ja portugalin kielen osastoilla toimivien kääntäjien tehtävät. Toisin kuin päätöksen 1999/307/EY 4 ja 6 perustelukappaleessa todetaan, päätöksessä ei näin ollen kantajien mielestä yhdistetä Schengenin sihteeristön henkilöstön hoitamia tehtäviä neuvoston tehtäviin.51Normihierarkian osalta kantajat huomauttavat, että pöytäkirjalla ei muuteta yhteisön perustamissopimuksia vaan sillä turvataan niiden soveltaminen. Kantajat korostavat, että kun päätöksen 1999/307/EY oikeudellista arvoa verrataan asetukseen, jolla vahvistetaan virkamiesten henkilöstösäännöt ja joka on annettu sulautumissopimuksen 24 artiklan nojalla, havaitaan, että tämä päätös on luonteeltaan sisäinen, koska se on osoitettu neuvoston pääsihteeristölle. Tällainen päätös ei siten kantajien mukaan saa miltään osin olla ristiriidassa niiden asetuksentasoisten säännösten kanssa, jotka henkilöstösäännöissä vahvistetaan toimielimen ulkopuolisten henkilöiden palvelukseenoton osalta. Toisin kuin tällainen päätös, henkilöstösäännöt on annettu asetuksena, joka on oikeudellisesti sitova ja yleisesti sovellettava toimenpide, jolla virkamiehille luodaan oikeuksia.52Kantajat täsmentävät, että yhteisön virkoja täytettäessä noudatettava perustavanlaatuinen sääntö on palvelukseenotto yksinomaan kilpailun kautta, lukuun ottamatta henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa säädettyjä poikkeuksia, joihin tässä tapauksessa ei voida menestyksellisesti vedota. Näin ollen vaikka neuvostolla olisi ollut oikeus ryhtyä kiireellisiin toimiin ja noudattaa poikkeuksellista menettelyä, sen olisi pitänyt ensin tehdä luettelo niistä viroista, jotka olivat välttämättömiä Schengenin säännöstöön liittyvien tehtävien jatkuvuuden turvaamiseksi neuvostossa ja tämän jälkeen ottaa kilpailun kautta palvelukseen Schengenin sihteeristöön kuuluvia henkilöitä. Kantajien mielestä olisi ollut täysin mahdollista, että neuvosto sekä täyttää pöytäkirjan 7 artiklan mukaisen vaatimuksen sihteeristöjen yhdistämisestä että noudattaa henkilöstösääntöjen mukaista palvelukseenottomenettelyä.53Lisäksi kantajien mukaan henkilöstösääntöjen 27 artiklan tarkoitus voidaan saavuttaa ainoastaan järjestämällä kilpailu; tämän säännöksen mukaan, jolla on avainasema yhteisöjen toimielinten palvelukseenottosäännöstössä, palvelukseen otettaessa on tarkoitus varmistaa, että toimielin saa palvelukseensa mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä, joiden palvelukseen ottaminen tapahtuu yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten joukosta maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta. Koska päätöksessä 1999/307/EY ei ole pätevästi säädetty poikkeusmenettelystä, neuvosto on kantajien mielestä rikkonut sekä henkilöstösääntöjen 27 että 29 artiklaa.54Asiassa T-164/99 väliintulija huomauttaa, että pöytäkirjan 2 artiklassa vahvistetaan erityissäännöt, jotka edellyttävät yksimielistä päätöstä ainoastaan niistä toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen Schengenin säännöstön soveltamiseksi 1 artiklassa tarkoitetuissa 13 jäsenvaltiossa. Sitä vastoin yksityiskohtaiset säännöt Schengenin sihteeristön yhdistämiseksi neuvoston pääsihteeristöön on väliintulijan mukaan pöytäkirjan 7 artiklassa nimenomaisesti jätetty näiden erityissääntöjen ulkopuolelle. Tämän määräyksen mukaan yhdistämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan nimittäin kaikkien jäsenvaltioiden määräenemmistöllä. Neuvosto ei siten voi väittää, että sille annettaisiin viimeksi mainitussa määräyksessä oikeus poiketa siitä, mitä sulautumissopimuksen 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa on määrätty.55Lopuksi asioissa T-37/00 ja T-38/00 kantajat väittävät, että koska ennen edellä mainittujen Schengenin sihteeristön viiden entisen toimihenkilön virkaan nimittämistä ei järjestetty kilpailua, neuvosto ei voinut taata sitä, että palvelukseen otettaisiin henkilöstösääntöjen 27 artiklassa mainitut vaatimukset täyttäviä virkamiehiä. Henkilöstösääntöjen 7 artiklassa tarkoitettu yksikön etu kuitenkin edellyttää, että nimityksen saavat ainoastaan nämä vaatimukset täyttävät henkilöt. Tästä syystä kyseisen viiden entisen toimihenkilön palvelukseen ottamisessa ei otettu huomioon yksikön etua.56Toissijaisesti kantajien mielestä on aiheellista pohtia, aiheuttaako päätös 1999/307/EY, joka on oikeudelliselta painoarvoltaan alempitasoinen kuin henkilöstösäännöt, muutoksia viimeksi mainittuihin. Henkilöstösääntöjä voidaan kuitenkin muuttaa ainoastaan sulautumissopimuksen 24 artiklassa määrätyssä menettelyssä, jota tässä tapauksessa ei ole noudatettu. Lisäksi henkilöstösääntöjen 10 artiklan mukaan asiassa olisi pitänyt kuulla henkilöstösääntökomiteaa. Neuvosto ei ole kantajien mukaan noudattanut myöskään tätä säännöstä. Yleisemmällä tasolla neuvosto on siis rikkonut olennaisia menettelymääräyksiä.57Neuvosto vastaa, että pöytäkirjan 7 artiklalla pyritään nimenomaan antamaan sille toimivalta järjestää henkilöstösääntöjen menettelystä erillinen, itsenäinen Palvelukseenottomenettely. Lisäksi tämä artikla on primäärioikeuden määräys, joka on normihierarkiassa samalla tasolla kuin sulautumissopimuksen 24 artikla ja ylemmäntasoinen kuin henkilöstösäännöt. Siltä osin kuin kantajat väittävät neuvoston rikkoneen henkilöstösääntöjä, neuvosto katsoo näin ollen, ettei tämä väite ole perusteltu, sillä neuvosto on päätöksessä 1999/307/EY ottanut käyttöön poikkeusjärjestelyn, joka perustuu primäärioikeuden määräykseen. Neuvoston mukaan ei myöskään ole olemassa sellaista henkilöstösääntöjä ylemmäntasoista perustavanlaatuista sääntöä, jonka mukaan kilpailu olisi ainoa keino päästä yhteisöjen virkamieheksi.<TI><P>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI>58Ensinnäkin on todettava, että pöytäkirja on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liite, ja kuten Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjasta (EYVL 1997, C 340, s. 115) ilmenee, 15 jäsenvaltiota on hyväksynyt pöytäkirjan. EY 311 artiklan mukaan pöytäkirja on erottamaton osa EY:n perustamissopimusta. Näin ollen pöytäkirja on oikeudelliselta painoarvoltaan samantasoinen kuin perustamissopimus (ks. yhdistetyt asiat T-7/98, T-208/98 ja T-109/99, De Nicola v. BEI, tuomio 23.2.2001, Kok. H 2001, s. I-A-49 ja II-185, 90 kohta) ja sen sisältämät määräykset ovat primäärioikeutta.59Toiseksi on muistettava, että pöytäkirjan 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan Schengenin säännöstö sisällytetään Euroopan unioniin Amsterdamin sopimuksen voimaantulopäivästä alkaen, ja samasta päivästä alkaen neuvosto toimii Schengenin sopimuksilla perustetun toimeenpanevan komitean sijasta. Näin ollen tällä määräyksellä on jo toteutettu asiaankuuluvien säännösten ja määräysten sisällyttäminen Euroopan unioniin ja Schengenin säännöstön hallinnoinnista huolehtivan toimielimen nimeäminen.60Näin ollen kun pöytäkirjan 7 artiklassa todetaan, että neuvosto antaa — — yksityiskohtaiset säännöt Schengenin sihteeristön yhdistämisestä sen omaan pääsihteeristöön, mikään ei estänyt neuvostoa tulkitsemasta tämän määräyksen antavan sille oikeuden tai jopa velvollisuuden yhdistää Schengenin entisen sih teeristön henkilöstö neuvostoon, ottaen huomioon, että sillä oli jo kyseisenä ajankohtana voimassa olleen työjärjestyksensä (EYVL L 304, s. 1) 21 artiklan mukaan oikeus päättää pääsihteeristönsä organisaatiosta, toiminnasta ja henkilöstöstä.61Sihteeristöjen yhdistämistä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta on todettava, että primäärioikeuteen kuuluvassa pöytäkirjassa neuvostoa ei velvoitettu noudattamaan tiettyä menettelyä. Toisin kuin kantajat väittävät, missään muussakaan primäärioikeuden määräyksessä ei aseteta tällaista velvollisuutta. Erityisesti on todettava, että sulautumissopimuksen 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, johon kantajat vetoavat, neuvostolle annetaan ainoastaan toimivalta vahvistaa henkilöstösäännöt ja muuta henkilöstöä koskevat palvelussuhteen ehdot ilman, että siinä määrättäisiin noudatettavista suuntaviivoista tai periaatteista, ja näin ollen tässä määräyksessä ei missään tapauksessa sellaisenaan vahvisteta yleisesti sovellettavaa palvelukseenottosäännöstöä.62Näin ollen neuvostolla oli pöytäkirjan 7 artiklan nojalla oikeus ottaa käyttöön henkilöstösäännöistä ja muuta henkilöstöä koskevista palvelussuhteen ehdoista riippumaton Palvelukseenottomenettely niitä tarpeita varten, jotka johtuivat Schengenin sihteeristön entisten toimihenkilöiden ottamisesta neuvoston palvelukseen, jotta Schengenin säännöstön soveltamisen jatkuvuus sen omassa pääsihteeristössä voitiin turvata. Vakiintuneen oikeuskäytännön (asia C-249/87, Mulfinger ym. v. komissio, tuomio 6.12.1989, Kok. 1989, s. 4127, 10 kohta oikeustapausviittauksineen) mukaan henkilöstösäännöt ja muuta henkilöstöä koskevat palvelussuhteen ehdot eivät muodosta tyhjentävää säännöstöä, jossa kiellettäisiin henkilöiden palvelukseen ottaminen muissa kuin niissä määritellyissä puitteissa.63Vaikka neuvosto voi siten valita joko yhden henkilöstösäännöissä ja muuta henkilöstöä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa annetuista palvelukseenottomahdollisuuksista päätöksen 1999/307/EY sijaan, kantajien mainitsemat henkilöstösääntöjen periaatteet — erityisesti periaate, jonka mukaan ainoastaan yleisissä kilpailuissa menestyneet hakijat voitaisiin nimittää yhteisön virkoihin — tai henkilöstösääntöjen 7, 27 ja 29 artikla eivät voi vaikuttaa tämän päätöksen lainmukaisuuteen. Nämä periaatteet ja artiklat nimittäin sijoittuvat normihierarkiassa samalle tasolle kuin riidanalainen päätös eli johdetun oikeuden tasolle.64Koska pöytäkirjan 7 artiklassa neuvostolle annetaan sulautumissopimuksen 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa annetuista toimivaltuuksista erilliset toimivaltuudet niitä tarpeita varten, jotka johtuvat sihteeristöjen yhdistämisestä, ja koska päätöksen 1999/307/EY 2 artiklassa todetaan nimenomaisesti, että päätöksessä poiket[aan] siitä, mitä Euroopan yhteisöjen virkamiesten henkilöstösäännöissä — — säädetään, viimeksi mainittuja ei olisi millään tavalla voitu muuttaa riidanalaisella päätöksellä. Näin ollen neuvosto ei ole rikkonut henkilöstösääntöjen muuttamista koskevia säännöksiä niiden 10 artikla mukaan lukien.65Näihin päätelmiin ei vaikuta se, että henkilöstösäännöt ja muuta henkilöstöä koskevat palvelussuhteen ehdot ovat lainsäädäntötoimia, kun taas tässä tapauksessa riidanalainen toimi on päätös. Tältä osin on todettava, ettei kyse ole puhtaasti sisäisestä tai yksittäistapausta koskevasta päätöksestä vaan omaa lajiaan (sui generis) olevasta toimenpiteestä, jossa määritetään objektiivisesti ja yleisesti neuvoston pääsihteeristöön yhdistettävien henkilöiden ryhmä ja vasta -kohtaispäätelmänä yhdistämismahdollisuuden ulkopuolelle jäävien henkilöiden ryhmä, vaikka päätös on osoitettu ainoastaan yhdelle adressaadile, eli neuvoston pääsihteeristölle. Lisäksi koska päätöksen 1999/307/EY mukaan sihteeristöjen yhdistämisestä tosiasiassa annetuilla yksityiskohtaisilla säännöillä poiketaan henkilöstösäännöistä, joiden palvelukseenottosäännöstö on kiistatta normatiivinen, päätöksessä 1999/307/EY vahvistetaan henkilöstösäännöistä erillinen säännöstö, joka on myös normatiivinen ja jonka täytäntöönpano on neuvoston nimittävän viranomaisen tehtävänä.66Lisäksi on todettava, ettei päätöksen 1999/307/EY lainmukaisuutta voi kyseenalaistaa myöskään se, että neuvosto oli sijoittanut tietyt sen pääsihteeristön palvelukseen otetut Schengenin sihteeristön entiset toimihenkilöt hoitamaan yleisiä tehtäviä eikä Schengenin säännöstöön liittyviä tehtäviä. Ensinnäkin tällaiset yksittäiset toimenpiteet, jotka kuuluvat yksikön sisäiseen työnjakoon, on toteutettu riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen. Toiseksi Schengenin sihteeristö lakkasi olemasta erillinen toimielin sen jälkeen, kun se yhdistettiin neuvoston pääsihteeristöön. Tästä näkökulmasta mikään ei estä sitä, että jollekin neuvoston henkilöstöön yhdistetylle henkilölle annetaan yleisiä tehtäviä, kunhan tällä tavalla ei vaaranneta sen tavoitteen saavuttamista, jonka mukaan neuvoston on voitava vastata tehokkaasti niihin tarpeisiin, jotka johtuvat Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia (päätöksen 1999/307/EY 6 perustelukappale). Asiakirja-aineistossa ei kuitenkaan ole mitään näyttöä siitä, että tällainen vaara olisi ollut olemassa.67Edellä esitetyistä syistä väliintulijan asiassa T-164/99 esittämät väitteet ja niiden perustelut (ks. edellä 54 kohta) on myös hylättävä. Riittää, kun todetaan, että pöytäkirja on oikeudelliselta panoarvoltaan samantasoinen kuin sulautumissopimus, minkä vuoksi neuvosto voi pöytäkirjan 7 artiklan perusteella vahvistaa itsenäisen, henkilöstösäännöistä ja muuta henkilöstöä koskevista palvelussuhteen ehdoista riippumattoman palvelukseenottosäännöstön, mikä voitiin tehdä myös sulautumissopimuksen 24 artiklan 1 kohdan toisen kohdan soveltamisalan ulkopuolella.68Edellä esitetystä seuraa, että pöytäkirjan 7 artiklan ja sulautumissopimuksen 24 artiklan, henkilöstösääntöjen 7, 10, 27 ja 29 artiklan sekä olennaisten menettelymääräysten rikkomista ja normihierarkiaa koskevan periaatteen loukkaamista koskevat kanneperusteet on hylättävä.<TI><P>Oikeudellista virhettä koskeva kanneperuste</P></TI><TI><P>Asianosaisten ja väliintulijan väitteet sekä näiden perustelut</P></TI>69Tässä kanneperusteessaan kantajat väittävät, ettei neuvosto ollut esittänyt objektiivisia syitä sille, miksi päivämäärä 2.10.1997 oli valittu ratkaisevaksi ajankohdaksi määritettäessä niitä Schengenin sihteeristössä työskenteleviä henkilöitä, jotka voitiin yhdistää neuvoston pääsihteeristöön. Tämä päivämäärä on täysin mielivaltainen eikä se perustu mitenkään niihin kriteereihin, joita olisi pitänyt käyttää eli kyseisen henkilöstön pätevyys ja ammattitaito. Tällä päivämäärällä, joka on Amsterdamin sopimuksen allekirjoituspäivä, ei ole oikeusvaikutuksia neuvostoon eikä Schengenin viranomaiseen nähden; se pelkästään velvoittaa jäsenvaltiot suorittamaan Amsterdamin sopimuksen voimaan tulemiseksi tarvittavat ratifioinnit. Ainoa merkityksellinen päivämäärä olisi kantajien mukaan ollut Amsterdamin sopimuksen voimaantulopäivä, eli 1.5.1999. Kantajien mukaan neuvoston olisi pitänyt yksilöidä ne henkilöt, jotka työskentelivät tänä viimeksi mainittuna päivänä Schengenin sihteeristössä ja jotka voitiin yhdistää neuvoston pääsihteeristöön sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, joiden oli noudatettava kilpailuperiaatetta.70Asiassa T-164/99 kantaja väittää, että päivämäärän 2.10.1997 valinnan mielivaltaisuus tulee hänen kannaltaan esille erityisen korostuneesti, koska hän työskenteli Schengenin sihteeristössä helmikuusta 1996 alkaen. Hän työskenteli siellä itsenäisenä ammatinharjoittajana vuoden 1997 loppuun saakka ja tämän jälkeen toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen perusteella 1.4.1998 lukien. Omasta mielestään hänellä oli siten enemmän kokemusta kuin tietyillä päätöksen 1999/307/EY perusteella palvelukseen otetuilla Schengenin sihteeristön entisillä toimihenkilöillä.71Asian T-164/99 kantaja vetoaa myös toiseen kanneperusteeseen, joka koskee hänen työsopimuksensa rikkomista. Tämän sopimuksen 6 kohtaan (ks. edellä 10 kohta) viitaten kantaja väittää, että hänellä olisi ollut perusteltua aihetta odottaa, että hänet yhdistettäisiin neuvoston pääsihteeristöön, jos neuvosto olisi valinnut kriteereiksi muut kuin ne mielivaltaiset ja lainvastaiset kriteerit, jotka päätöksessä 1999/307/EY vahvistettiin, ja jos kilpailu olisi järjestetty. Kantajan työnantaja eli Schengenin viranomainen ei ole peruuttanut tai muuttanut kyseistä sopimuslauseketta. Koska päätöksen 1999/307/EY on tehnyt kyseisen sopimuksen kannalta ulkopuolinen toimielin, sillä ei voida muuttaa sopimuksen sisältöä.72Vastauksessaan kantaja täsmentää toista kanneperustettaan huomauttaen, että hänen työsopimuksensa 6 kohtaa on tulkittava siten, ettei sitä mahdollisuutta voitu täysin sulkea pois, että hänet myöhemmin otettaisiin neuvoston palve lukseen. Neuvosto kuitenkin esti kantajaa osallistumasta yhdistämismenettelyyn, kun se ei järjestänyt kilpailua ja kun se valitsi viitepäiväksi 2.10.1997.73Neuvoston mukaan edellytys, jonka mukaan neuvostoon yhdistettävän henkilön piti olla Schengenin sihteeristön palveluksessa 2.10.1997, on objektiivinen kriteeri, jolla taataan se, että näillä henkilöillä on tietty kokemus. Siltä osin kuin kantaja on asiassa T-164/99 väittänyt neuvoston rikkoneen hänen työsopimustaan, neuvosto korostaa, että se on kyseisen sopimuksen kannalta ulkopuolinen taho. Tässä tapauksessa ei siten ole olemassa neuvoston toimenpidettä, joka olisi voinut antaa kantajalle minkäänlaisia toiveita siitä, että hänet otettaisiin tulevaisuudessa neuvoston palvelukseen. Tässä yhteydessä sopimuslauseke, johon kantaja vetoaa, ei anna perusteltua aihetta tällaisiin toiveisiin.<TI><P>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI>74On todettava, että päivämäärä 2.10.1997 on Amsterdamin sopimuksen allekirjoituspäivä, ja pöytäkirja sisältyy tähän sopimukseen. Kyseisenä päivämääränä oli tullut selväksi, että jos Amsterdamin sopimus tämän jälkeen ratifioidaan, Schengenin sihteeristön henkilöstö yhdistetään neuvoston pääsihteeristöön ja neuvosto antaa tätä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.75Näin ollen neuvostoa ei voida arvostella siitä, että se on määrittänyt päätöksessä 1999/307/EY käyttöönotetussa palvelukseenottosäännöstössä neuvostoon yhdistettävien henkilöiden ryhmän siten, että se vahvisti päivämäärän 2.10.1997 ajankohdaksi, josta alkaen näiden henkilöiden piti olla Schengenin sihteeristön palveluksessa. Koska neuvostolla oli oikeus määrittää kyseisen yhdistämisen yksityiskohtaiset säännöt henkilöstösäännöistä ja muuta henkilöstöä koskevista palvelussuhteen ehdoista riippumatta ja ottaa tässä yhteydessä huomioon Schengenin sihteeristön palveluksessa olevien henkilöiden tilanne, sillä oli perusteltu syy varautua siihen, että näiden henkilöiden lukumäärää lisättäisiin keinotekoisesti sen jälkeen, kun sihteeristöjen yhdistämistä koskeva periaate tuli yleisesti tietoon 2.10.1997. Päivämäärän 2.10.1997 valintaa ei näin ollen voida pitää mielivaltaisena.76Asian T-164/99 kantajan tilannetta tarkasteltaessa on muistettava, että 2.10.1997 hän työskenteli itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivana kääntäjänä. Hän ei siten täyttänyt päätöksen 1999/307/EY 3 artiklan e alakohdan i ja ii alakohdan mukaisia edellytyksiä. Neuvostoa ei voida arvostella siitä, että se on tässä säännöksessä edellyttänyt, että neuvostoon yhdistettävien toimihenkilöiden piti olla vakinaisessa suhteessa Schengenin sihteeristöön ajanjakson 2.10.1997—1.5.1999 aikana. Neuvosto voi päinvastoin yleistäen olettaa, että ainoastaan tällaisilla henkilöillä — Benelux-talousliittoon työsopimussuhteessa olevat toimihenkilöt mukaan lukien — oli Schengenin sihteeristön muistin säilyttämiseksi tarvittavaa pitkäaikaista kokemusta, eikä sen tarvinnut ottaa huomioon itsenäisten ammatinharjoittajien tilannetta. Sitä paitsi kantaja on esittänyt työtodistuksen, jonka mukaan hän on työskennellyt useaan kertaan freelance pohjalla ajanjaksolla 10.6.1996—30.3.1998, eikä hän ole osoittanut olleensa 2.10.1997 alkaen Schengenin sihteeristöön sellaisessa vakinaisessa suhteessa, joka olisi pitänyt rinnastaa riidanalaisen päätöksen 3 artiklan e kohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettuihin palvelussuhteisiin.77Siltä osin kuin tämä kantaja vetoaa Benelux-talousliiton kanssa tekemäänsä työsopimukseen, riittää, kun todetaan, että tässä sopimuksessa ainoastaan jätetään avoimeksi mahdollisuus, että hänet yhdistetään neuvoston pääsihteeristöön, asettamatta kuitenkaan neuvostolle minkäänlaista velvoitetta. Kantaja ei voi tällaisen sopimuksen vuoksi perustellusti luottaa siihen, että hänet todellisuudessa yhdistettäisiin neuvostoon. Sitä paitsi kantaja on vastauksessaan supistanut hänen työsopimuksensa rikkomista koskevaa väitettään ja todennut ainoastaan, että hänen mahdollisuutensa päästä neuvoston palvelukseen evättiin sillä, että neuvosto valitsi viitepäivämääräksi 2.10.1997 eikä järjestänyt kilpailua. Edellä on kuitenkin katsottu, ettei neuvosto ole valitessaan tämän päivämäärän ja toteuttaessaan riidanalaisen yhdistämisen kilpailua järjestämättä syyllistynyt sellaiseen lainvastaisuuteen, joka vaikuttaisi päätöksen 1999/307/EY pätevyyteen.78Näin ollen myöskään tätä kanneperustetta ei voida hyväksyä.<TI><P>Päätöksen 1999/307/EY oikeudellisen perustan puuttumista koskeva kanneperuste</P></TI>79Väliintulija toteaa asiassa T-164/99 esittämissään oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissa, että Amsterdamin sopimus ja pöytäkirja, jonka 7 artiklassa määrätään Schengenin sihteeristön yhdistämistä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antamisesta, tulivat voimaan 1.5.1999. Päätös 1999/307/EY tehtiin kirjallisessa menettelyssä. Kaikki jäsenvaltiot toimittivat kirjalliset päätöksensä neuvoston pääsihteeristöön 30.4.1999 kello 24 mennessä. Päätös 1999/307/EY tehtiin siten väliintulijan mielestä 30.4.1999 eikä 1.5.1999. Näin ollen se väittää, että tämä päätös perustui määräyksiin, jotka eivät olleet tulleet vielä voimaan. Toissijaisesti väliintulija toteaa, että päätöksen oikeudellisen perustan on oltava olemassa kirjallisen menettelyn alkaessa, mikä tässä tapauksessa ei toteutunut.80Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että neuvoston pääsihteeristö oli kiistatta kehottanut jäseniään ilmoittamaan edellä mainitun työjärjestyksensä 8 artiklan mukaisessa kirjallisessa menettelyssä, hyväksyvätkö ne päätösehdotuksen, vastustavatko ne sitä vai pidättäytyvätkö ne sitä koskevasta kannanotosta; samalla se täsmensi, että vastaukset oli toimitettava 1.5.1999 kello 12 mennessä. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan johdettua yhteisön oikeutta on tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista siten, että sen sisältö on sopusoinnussa perustamissopimuksen määräysten ja yhteisön oikeuden yleisten oikeusperiaatteiden kanssa (asia C-98/91, Herbrink, tuomio 27.1.1994, Kok. 1994, s. I-223, 9 kohta). Tätä oikeuskäytäntöä on perusteltua soveltaa johdetun yhteisön oikeuden säädöksen tai päätöksen valmistelumenettelyssä laadittuihin asiakirjoihin, kun on kyse siitä, onko tässä menettelyssä noudatettu kyseisen säädöksen tai päätöksen perustana olevaa primäärioikeutta.81Määritettäessä tässä tapauksessa päätöksen 1999/307/EY tarkkaa tekopäivä-määrää mikään ei anna aihetta olettaa, että neuvosto olisi tarkoittanut tehdä päätöksen ennen kuin sen oikeudellinen perusta oli olemassa. Tässä tapauksessa valitussa kirjallisessa menettelyssä on päinvastoin selvästi ja täsmällisesti ilmaistu, että vastausten toimittamiselle asetettu määräaika päättyi 1.5.1999 kello 12, minkä perusteella voidaan edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti katsoa, että päätös on tehty pöytäkirjan voimaantulon jälkeen. Päätöksen 1999/307/EY tekopäivänä on näin ollen pidettävä ajankohtaa, jolloin kirjallinen menettely päätettiin, eli 1.5.1999 kello 12.82Lopuksi on todettava, ettei neuvostoa kielletty yhdessäkään yhteisön primaari-oikeuden määräyksessä aloittamasta päätöksen 1999/307/EY tekemistä koskevaa kirjallista menettelyä ennen pöytäkirjan voimaantuloa. Päinvastoin, koska pöytäkirja edellytti täytäntöönpanotoimien toteuttamista, hyvän hallintotavan periaatteen mukaan näiden toimien toteuttamiseksi tehtävät esityöt — varsinainen päätöksentekomenettely mukaan lukien — oli aloitettava ennen pöytäkirjan voimaantuloa, jotta niitä olisi voitu soveltaa mahdollisimman pian tämän voimaantulon jälkeen.83Näin ollen tämä kanneperuste on joka tapauksessa hylättävä perusteettomana.<TI><P>Syrjintäkiellon periaatteen sekä luottamuksensuojan, huolenpitovelvollisuuden ja hyvän hallintotavan periaatteiden loukkaamista koskevat kanneperusteet</P></TI><TI><P>Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut</P></TI>84Kantajien mukaan neuvosto ei ole kilpailua järjestämättä voinut asianmukaisesti arvioida, oliko niillä henkilöillä, jotka yhdistettiin neuvostoon päätöksen 1999/307/EY mukaisesti — ja erityisesti edellä mainituilla viidellä Schengenin sihteeristön entisellä toimihenkilöllä — neuvoston virkojen hoitamisen edellyttämä pätevyys ja ammattitaito. Tässä yhteydessä kantajat muistuttavat, että nämä entiset toimihenkilöt eivät hoida sellaisia Schengenin säännöstöön liittyviä tehtäviä, jotka edellyttäisivät erityistä kokemusta. Näitä henkilöitä on siten henkilöstösääntöjen vastaisesti kohdeltu edullisemmin kuin kantajia, joita puolestaan on syrjitty, koska riidanalaista yhdistämistä varten ei järjestetty kilpailua ja koska kantajat eivät voineet osallistua riidanalaiseen yhdistämismenettelyyn tai kyseisten virkojen täyttämistä koskevaan sääntöjenmukaiseen menettelyyn.85Asioissa T-37/00 ja T-38/00 kantajat väittävät, että edellä mainitun viiden entisen toimihenkilön nimityksiä ja päätöksiä siitä, ettei kantajia nimitetä kyseisiin virkoihin, on pidettävä lainvastaisina myös tietyillä muilla perusteilla, jotka johtuvat yksinomaan yhteisön virkamiehiä koskevista oikeussäännöistä.86Ensinnäkin kantajien on omasta mielestään voitava perustellusti luottaa siihen, että neuvosto noudattaa henkilöstösääntöjä. He väittävät erityisesti, että heillä oli laillinen oikeus odottaa jatkavansa uraansa neuvostossa ja tulevansa nimitetyiksi asiaankuuluvan varallaololuettelon mukaisesti ilman, että heidän oikeuksiaan lainvastaisesti loukataan. Päättäessään ottaa palvelukseen edellä mainitut viisi entistä toimihenkilöä neuvosto on näin ollen loukannut luottamuksensuojan periaatetta. Toiseksi neuvostoa sitoo kantajien mukaan huolenpitovelvoite koko henkilöstöään kohtaan. Tämä tarkoittaa, että neuvoston on otettava huomioon yksikön etu, eikä se voi jättää huomiotta virkamiestensä henkilökohtaisia etuja eikä yhteisön virkoihin pyrkivien, kilpailussa menestyneiden hakijoiden etuja. Neuvosto ei kuitenkaan ole millään tavalla ottanut kantajien henkilökohtaista tilannetta huomioon päättäessään nimittää kyseisiin virkoihin edellä mainitut viisi entistä toimihenkilöä.87Neuvosto on kantajien mukaan loukannut myös hyvän hallintotavan periaatetta, koska tämä periaate edellyttää, että nimityspäätöksiä tehtäessä noudatetaan avoimuutta ja että asiasta tiedotetaan siinä työryhmässä toimiville vastuuhenkilöille, jossa vastikään nimitetty virkamies tulee työskentelemään, tai heidän kantaansa tiedustellaan ennen nimitystä. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole toimittu näin. Yleisemmällä tasolla kantajat väittävät, että neuvoston yksiköiden moitteeton hallinnointi olisi edellyttänyt sellaisen virkamiehen nimittämistä, joka parhaiten täyttää henkilöstösääntöjen 27 artiklassa mainitut vaatimukset. Muutoin yksiköiden kokoonpanoa ei voida muodostaa parhaalla mahdollisella tavalla.88Neuvoston mukaan tässä tapauksessa ei ole loukattu yhtään niistä periaatteista, joihin kantajat ovat vedonneet.<TI><P>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI>89Koska yhtään niistä muista kanneperusteista, joihin kantajat ovat vedonneet päätöksen 1999/307/EY lainmukaisuuden kiistämiseksi, ei ole hyväksytty, kantajat eivät voi menestyksellisesti väittää, että neuvosto olisi rikkonut edellä mainittuja periaatteita ja henkilöstösääntöjen säännöksiä yhdistäessään päätöksessä tarkoitetut henkilöt pääsihteeristöönsä henkilöstösäännöistä poiketen. Mikään ei näin ollen estä neuvostoa kohtelemasta yhdenvertaisesti näitä poikkeuksellisesti neuvostoon yhdistettyjä henkilöitä ja sen virkamiehiä tai toimihenkilöitä, jotka on otettu tai otetaan tulevaisuudessa palvelukseen henkilöstösääntöjen perusteella.90Näin ollen neuvostolla ei ollut velvollisuutta ottaa erikseen huomioon kantajien tilannetta asioissa T-37/00 ja T-38/00 ennen edellä mainittujen viiden Schengenin entisen toimihenkilön yhdistämistä sihteeristöönsä. Kantajat eivät myöskään voineet perustellusti luottaa siihen, että neuvosto jättäisi riidanalaisen yhdistämisen toteuttamatta edistääkseen heidän urakehitystään.91Sen kantajien väitteen osalta, että tietyt Schengenin sihteeristön entiset toimihenkilöt hoitavat yleisiä tehtäviä eivätkä Schengenin säännöstöön erityisesti liittyviä tehtäviä, edellä on jo todettu (ks. edellä 66 kohta), että mikään ei estänyt neuvostoa antamasta joillekin näistä henkilöistä yleisiä tehtäviä sen jälkeen, kun heidät oli yhdistetty sen pääsihteeristöön.92Syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista koskevasta väitteestä riittää, kun todetaan, että tämän periaatteen vastaisena on pidettävä sitä, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia kohdellaan eri tavalla ja että erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (asia T-162/94, NMB France ym. v. komissio, tuomio 5.6.1996, Kok. 1996, s. II-427, 116 kohta oikeustapausviittauksineen). Koska tässä tapauksessa Schengenin sihteeristön entiset toimihenkilöt on yhdistetty neuvostoon itsenäisen palvelukseenottomenettelyn kautta, kantajat eivät voi menestyksellisesti vaatia, että näihin henkilöihin sovellettaisiin virkamiesten palvelukseenottoa ja pätevyysvaatimuksia koskevia henkilöstösääntöjen säännöksiä.93Näin ollen syrjintäkiellon, luottamuksensuojan, huolenpitovelvollisuuden ja hyvän hallintotavan periaatteiden loukkaamista koskevat kanneperusteet on myös hylättävä.94Koska yhtäkään riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimusten tueksi esitetyistä kanneperusteista ei ole hyväksytty, kumoamisvaatimukset on hylättävä kokonaisuudessaan.95Sama koskee myös asioissa T-37/00 ja T-38/00 esitettyjä vahingonkorvausvaatimuksia, joita ei ole tuettu erityisillä perusteilla tai väitteillä vaan jotka on vain lisätty kumoamisvaatimuksiin.96Edellä esitetystä seuraa, että kanteet on hylättävä kokonaisuudessaan ilman, että olisi tarpeen ottaa kantaa siihen, täyttävätkö ne tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.<TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI>97Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.98Työjärjestyksen 88 artiklan mukaan yhteisöjen ja niiden henkilöstön välisissä riita-asioissa toimielinten on kuitenkin vastattava omista kustannuksistaan. Tätä sääntöä sovelletaan myös asioissa, joissa kantajina olevat henkilöt väittävät kuuluvansa yhteisön muuhun henkilöstöön (ks. asia Stagakis v. parlamentti, tuomio 16.5.1994, Kok. H. 1994, s. II-451, 24 kohta).99Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä, että väliintulija, joka ei ole jäsenvaltio, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuoli eikä Euroopan vapaakauppaliiton valvontaviranomainen, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.100Näin ollen on määrättävä, että EY 230 artiklaan perustuvassa asiassa T-164/99 kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista lukuun ottamatta väliintulijalle aiheutuneita kuluja, joista viimeksi mainittu vastaa itse. EY 236 artiklaan perustuvissa asioissa T-37/00 ja T-38/00 kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)Kanteet hylätään.2)Asiassa T-164/99 kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaa neuvostolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.3)Asioissa T-37/00 ja T-38/00 kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Meij

Potocki

Pirrung

Julistettiin Luxemburgissa 27 päivänä kesäkuuta 2001.

H. Jung

kirjaaja

A. W. H. Meij

toisen jaoston puheenjohtaja