<TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT>Yhteisön oikeussäännöt</TXT></NP></TI>9.Yhteisön tullikoodeksin 243 artiklassa säädetään seuraavaa:1.Henkilöllä on oikeus hakea muutosta itseään suoraan ja henkilökohtaisesti koskevaan tullilainsäädännön soveltamiseen liittyvään tulliviranomaisen päätökseen.Oikeus hakea muutosta on myös henkilöllä, joka on hakenut tulliviranomaisilta tullilainsäädännön soveltamiseen liittyvää päätöstä, jos hän ei ole saanut ratkaisua hakemuksen johdosta 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa määräajassa.
Muutosta on haettava siinä jäsenvaltiossa, jossa päätös on tehty tai sitä on haettu.
2.Muutosta voi hakea:- a)ensimmäisessä vaiheessa jäsenvaltioiden tähän tarkoitukseen nimeämiltä tulliviranomaisilta;
- b)toisessa vaiheessa riippumattomalta elimeltä, joka voi olla lainkäyttöviranomainen tai vastaava erikoistunut elin, jäsenvaltiossa voimassa olevien säännösten mukaisesti.
10.Tullikoodeksin 244 artiklassa säädetään puolestaan seuraavaa:Muutoksenhaku ei estä riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa.
Tulliviranomaisten on kuitenkin lykättävä päätöksen täytäntöönpanoa kokonaan tai osittain, jos niillä on perusteltua syytä epäillä, että riidanalainen päätös ei ole tullilainsäädännön mukainen, tai jos on olemassa vaara, että asianomaiselle aiheutuu siitä vahinkoa, joka ei ole korvattavissa.
Jos riidanalaisen päätöksen perusteella on kannettava tuonti- tai vientitulleja, täytäntöönpanoa voidaan lykätä, jos tullien maksamisesta on annettu tai annetaan vakuus. Vakuutta ei kuitenkaan tarvitse vaatia, jos sen vaatiminen voisi velallisen tilanne huomioon ottaen aiheuttaa vakavia taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia.
11.Tullikoodeksin 245 artiklassa säädetään vielä seuraavaa:Jäsenvaltioiden on annettava muutoksenhakumenettelyn täytäntöönpanoa koskevat säännökset.
<TI><NP><NO.P>V</NO.P><TXT>Menettely yhteisöjen tuomioistuimessa</TXT></NP></TI>12.Asiassa kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet EY:n tuomioistuimen perussäännön 20 artiklan mukaisessa määräajassa Kofisa, Italian ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä komissio. Suullisessa käsittelyssä, joka pidettiin 22.6.2000, esittivät suullisia huomautuksiaan Kofisan edustaja sekä Italian tasavallan ja komission asiamiehet.13.Kofisa väittää, että yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan asian asiassa DzodziYhdistetyt asiat C-297/88 ja C-197/89, Dzodzi, tuomio 18.10.1990 (Kok. 1990, s. I-3763).
ja asiassa GiloyAsia C-130/95, Giloy, tuomio 17.7.1997 (Kok. 1997, s. I-4291).
annettujen tuomioiden perusteella. Koska Italian tulliviranomaiset ovat vastuussa tuonnin yhteydessä sekä tullien että arvonlisäverojen kantamisesta ja niitä koskevat menettelyt ovat samat, asiaa koskevia säännöksiä on sen mielestä tulkittava yhdenmukaisella tavalla. Toisaalta Italian arvonlisäverolainDPR 633/1972, 26.10.1972 (Gazzetta Ufficiale della Repubblica italiana, 11.11.1972, täydennysosa nro 1).
70 §:ssä säädetään, että riitaisuuksiin sovelletaan sitä, mitä on säädetty tullilaeissa tullien kantamisesta ulkorajalla.Ensimmäisen kysymyksen osalta Kofisa toteaa, ettei 243 artiklan perusteella voida päätellä, että suoraan lainkäyttöviranomaiseen tehdyn valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuisivat. Koska lisäksi ensinnäkin yhteisön tullikoodeksin 245 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on annettava muutoksenhakumenettelyn täytäntöönpanoa koskevat säännökset, ja koska toisaalta Italian tullilaissa säädetään yksipuolisen maksumääräyksen osalta vain tuomioistuimeen tehtävästä valituksesta, verovelvollisella ei ole muuta keinoa kuin noudattaa tätä sääntelyä, joten sen ei voida katsoa rikkoneen 243 artiklaa.
Toisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta Kofisa väittää vastauksen löytyvän osittain asiassa Factortame ym. annetusta yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta,Asia C-213/89, Factortame, tuomio 19.6.1990 (Kok. 1990, s. I-2433).
koska yhteisön oikeuden ensisijaisuus merkitsee sitä, että kansallisen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta sellaista kansallisen oikeuden säännöstä, joka estää välitoimien määräämisen.
Tuomioistuimen toimivallasta määrätä täytäntöönpanon lykkäämisestä Kofisa katsoo, että ei olisi järkevää hyväksyä lykkäämismahdollisuutta yksinomaan muutoksenhaun ensimmäisessä vaiheessa. Se pitää myös epäjohdonmukaisena sitä, että lainkäyttöviranomaisella olisi toimivalta kumota tulliviranomaisen päätös mutta ei toimivaltaa lykätä sen täytäntöönpanoa. Sen mielestä tämä perustelu pitää erityisesti paikkansa Italian oikeusjärjestyksen kaltaisissa järjestelmissä, joissa muutosta ei voida hakea tulliviranomaisilta, mikä merkitsee, ettei olisi mitään mahdollisuutta saada riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykätyksi. Se katsoo myös, että tämän toimivallan virallinen toteaminen tullikoodeksissa on tarpeetonta, koska mahdollisuus määrätä välitoimista kuuluu kansallisten tuomioistuinten normaaliin toimivaltaan.
14.Italian hallitus käsittelee aluksi yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa koskevaa kysymystä. Se toteaa ensin, että riidan kohde eli tuonnin yhteydessä kannettava arvonlisävero ei kuulu tullikoodeksin soveltamisalaan, ja väittää, että vaikka Italian arvonlisäverolain 70 §:ssä viitataan tullilainsäädäntöön tuonnin yhteydessä kannettavaa arvonlisäveroa koskevien riitaisuuksien ja sanktioiden osalta, tämä viittaus koskee vain ulkorajalla kannettaviin tulleihin liittyviä kansallisia lakeja ja kyseinen säännös on annettu vuonna 1972 eli aikana, jolloin tällä alalla ei ollut vielä annettu yhteisön säännöksiä. Italian oikeusjärjestyksessä ei ole yhtään oikeussääntöä, jonka perusteella tullikoodeksia ja erityisesti sen 243 ja 244 artiklaa pitäisi soveltaa tuonnin yhteydessä kannettavaa arvonlisäveroa koskeviin riita-asioihin, minkä perusteella yhteisöjen tuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan nyt käsiteltävää asiaa, toisin kuin asiassa Giloy.Italian hallitus ottaa vain toissijaisesti kantaa ennakkoratkaisukysymyksiin. Ensimmäisen kysymyksen osalta se korostaa, että tullikoodeksin 243 artiklan mukaan edeltävän hallinnollisen vaiheen poisjättäminen ei ole mahdollista ja että tästä syystä suoraan tuomioistuimelle tehty valitus on jätettävä tutkimatta.
Toisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta Italian hallitus toteaa, että riippumattomalla elimellä ei ole ensimmäisenä asiaa käsittelevänä elimenä valtaa lykätä tulliviranomaisen tekemän päätöksen täytäntöönpanoa. Sitä vastoin silloin, kun se on järjestyksessä toinen asiaa käsittelevä elin, on mahdollista hakea muutosta tulliviranomaisen täytäntöönpanon lykkäyksestä antamaan kieltävään päätökseen, ja siinä tapauksessa riippumaton elin voi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin ja muun muassa lykätä riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa.
15.Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa huomautuksissaan, että yhteisön tullikoodeksin 243 artiklassa säädetään muutoksenhakumenettelystä, joka on välttämättä kaksivaiheinen, mikä merkitsee sitä, että valittaja ei voi kääntyä lainkäyttöviranomaisen puoleen saattamatta asiaa ensin tulliviranomaisen käsiteltäväksi. Tämä kaksivaiheinen järjestelmä hyödyttää sekä valittajaa, joka voi riitauttaa tulliviranomaisen päätökset epävirallisemman ja kustannuksiltaan edullisen menettelyn kautta, että itse tulliviranomaista, koska sillä on mahdollisuus korjata viipymättä ilmeisen virheellinen päätös.Toissijaisesti Yhdistynyt kuningaskunta huomauttaa, että kyseisessä artiklassa jätetään jäsenvaltioiden harkintavaltaan mahdollisuus ottaa käyttöön kaksivaiheinen menettely, eikä 243 artiklaan voida vedota ensimmäisen vaiheen kiertämiseksi, jos jäsenvaltio on päätynyt lainsäädännössään kaksivaiheiseen menettelyyn.
Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ei esitä huomautuksia toisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta.
16.Myös komissio ottaa aluksi esiin ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymistä koskevan kysymyksen. Kun asiassa Giloy antamassaan tuomiossa, joka niin ikään koski tuonnin yhteydessä kannettavaa arvonlisäveroa, yhteisöjen tuomioistuin korosti, ettei ollut epäilystäkään siitä, etteikö pääasian kohteena oleva riita pitäisi ratkaista soveltamalla yhteisön oikeussääntöjä, nyt käsiteltävässä asiassa ei komission mielestä ole tällaista varmuutta, koska todellisuudessa tullilainsäädäntö on saanut vaikutteita välittömien ja välillisten verojen kuten arvonlisäveron alalla voimassa olevasta järjestelmästä eikä päinvastoin. Komissio katsoo, että tässä tapauksessa ei ole sellaisia seikkoja, jotka olisivat tarpeen, jotta voitaisiin epäilyksettä todeta, että yhteisöjen tuomioistuimen on annettava asiassa ratkaisu.Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta komissio väittää, että tullikoodeksin 243 artiklaa on tulkittava siten, että vaatimuksen esittäminen suoraan lainkäyttöelimelle hakematta sitä ennen muutosta tulliviranomaisilta ei ole ristiriidassa kyseisen säännöksen kanssa.Komission asiamies totesi suullisessa käsittelyssä komission katsovan, että jos jäsenvaltio edellyttää muutoksen hakemista ensin tulliviranomaiselta, ennen kuin riita voidaan saattaa lainkäyttöviranomaisen käsiteltäväksi, yksityinen ei voi 243 artiklaan vedoten kääntyä suoraan tuomioistuimen puoleen.
Toisen kysymyksen osalta komissio katsoo, että 244 artiklassa annetaan vain tulliviranomaisille mahdollisuus lykätä päätöksen täytäntöönpanoa. Siinä ei kuitenkaan suljeta pois sitä, että lainkäyttöviranomaiset voisivat määrätä täytäntöönpanon lykkäämisestä kansallisessa oikeusjärjestyksessä voimassa olevien prosessisääntöjensä nojalla. Lisäksi komissio muistuttaa siitä, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeus -käytännön mukaan yhteisön oikeudessa taataan yksityisille kattava ja tehokas oikeussuoja, mikä edellyttää muun muassa sitä, että voidaan taata väliaikainen suoja silloin, kun se on tarpeen lopullisen päätöksen täyden vaikutuksen turvaamiseksi.
<TI><NP><NO.P>VI</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta</TXT></NP></TI>17.Tutkin aluksi, onko yhteisöjen tuomioistuin toimivaltainen antamaan ratkaisua esitetyistä kysymyksistä. Tältä osin on todettava, että pääasian riidan kohteena oleva alue jää yhteisön tullikoodeksin soveltamisalan ulkopuolelle. Sen 4 artiklan 10 kohdan mukaan tuontitullien käsite koskee vain tuontitavaroista kannettavia tulleja ja vaikutukseltaan vastaavia maksuja sekä yhteisessä maatalouspolitiikassa tai tietyissä muissa maatalouden erityisjärjestelyissä käyttöön otettuja tuontimaksuja. Siihen ei sisälly maahantuonnin yhteydessä kannettava arvonlisävero, joka siis jää tullikoodeksin soveltamisalan ulkopuolelle.18.Kansallinen tuomioistuin ei kuitenkaan näytä epäilevän tullikoodeksin säännösten sovellettavuutta eikä näin ollen tarvetta saada yhteisöjen tuomioistuimelta tulkintaa sen säännöksistä. Se nojautuu tältä osin asiassa Giloy annettuun tuomioon,Edellä alaviitteessä 4 mainittu tuomio.
jonka kohde eli tuonnin yhteydessä kannettu arvonlisävero jäi niin ikään yhteisön oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle ja jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi olevansa toimivaltainen, koska riidanalaisia Saksan oikeussääntöjä sovellettiin samalla tavalla kansallisen oikeusjärjestyksen ja yhteisön oikeuden piiriin kuuluviin tilanteisiin, joten säännöksiä oli tulkittava yhdenmukaisesti.19.On siis esitettävä uudelleen kysymys siitä, onko yhteisöjen tuomioistuin EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla toimivaltainen vastaamaan kansallisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin, jotka liittyvät yhteisön oikeuden tulkintaan, kun kysymykset perustuvat riita-asiaan, jossa yhteisön oikeutta ei sovelleta sellaisenaan, vaan sillä perusteella, että yhteisön oikeuden säännökset on kansallisessa lainsäädännössä säädetty koskemaan myös yhteisön oikeuteen liittymätöntä asiaa.20.Yhteisöjen tuomioistuin on tutkinut tätä kysymystä useissa eri yhteyksissä. Ensimmäinen asiaa koskeva ratkaisu annettiin vuonna 1985 asiassa Thomasdünger.Asia 166/84, Thomasdünger, tuomio 26.9.1985 (Kok. 1985, s. 3001).
Tämän jälkeen sitä seurasivat tuomiot asioissa Dzodzi,Edellä alaviitteessä 3 mainittu tuomio.
Gmurzynska-Bscher,Asia C-231/89, Gmurzynska-Bscher, tuomio 8.11.1990 (Kok. 1990, s. I-4003).
Tomatis ja Fulchiron,Asia C-384/89, Tomatis ja Fulchiron, tuomio 24.1.1991 (Kok. 1991, s. I-127).
Kleinwort Benson,Asia C-346/93, Kleinwort Benson, tuomio 28.3.1995 (Kok. 1995, s. I-615).
Leur-BloemAsia C-28/95, Leur-Bloem, tuomio 17.7.1997 (Kok. 1997, s. I-4161).
ja Giloy.Edellä alaviitteessä 4 mainittu asia.
Tähän on vielä lisättävä asioissa FederconsorziAsia C-88/91, Federconsorzi, tuomio 25.6.1992 (Kok. 1992, s. I-4035).
ja FournierAsia C-73/89, Fournier, tuomio 12.11.1992 (Kok. 1992, s. I-5621).
annetut tuomiot, jotka koskevat sopimusehtoihin sisältyviä viittauksia yhteisön oikeuteen.21.Kyseisen oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen tuomioistuin on EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla toimivaltainen tulkitsemaan yhteisön oikeutta niissä tapauksissa, joissa kansallinen lainsäätäjä on päättänyt viitata yhteisön oikeussääntöihin säännellessään kansallisen oikeutensa soveltamisalaan kuuluvia asioita.22.On merkittävää, että julkisasiamiehet ovat ratkaisuehdotuksissaan aina vastustaneet tätä oikeuskäytäntöä. Esimerkiksi julkisasiamies Mancini totesi asiassa Thomasdünger antamassaan ratkaisuehdotuksessa, että yhteisöjen tuomioistuimen ei pitäisi vastata esitettyihin kysymyksiin, koska siitäkin huolimatta, että ne näyttivät koskevan yhteisen tullitariffin tulkintaa, yhteisöjen tuomioistuin antaisi todellisuudessa ratkaisun kansallisista oikeussäännöistä, joihin ne oli sisällytetty sitovuutensa menettäen.Ratkaisuehdotuksen 2 kohta.
23.Julkisasiamies Darmon totesi puolestaan asioissa Dzodzi ja Gmurzynska-Bscher antamissaan ratkaisuehdotuksissa, että ennakkoratkaisumenettelyn päämäärä eli yhteisön oikeuden yhdenmukaisten vaikutusten varmistaminen koskee yksinomaan yhteisön oikeuden soveltamisalaa sellaisena kuin se on määritelty yksinomaan yhteisön oikeudessa. Darmonin mukaan kansallisessa lainsäädännössä tehdyllä viittauksella ei voida laajentaa yhteisön oikeuden soveltamisalaa eikä näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa, koska loppujen lopuksi yhteisön oikeutta ei ole olemassa sen soveltamisalan ulkopuolella.Em. asiassa Gmurzynska-Bscher annetun ratkaisuehdotuksen 5 ja 6 kohta ja em. asiassa Dzodzi annetun ratkaisuehdotuksen 8—11 kohta.
24.Julkisasiamies Jacobs on, tutkittuaan ensin tarkasti asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä, todennut asioissa Leur-Bloem ja Giloy antamissaan ratkaisuehdotuksissa, että yhteisöjen tuomioistuimen on annettava ratkaisu vain niissä tapauksissa, joissa se tuntee riitaa koskevan tosiseikaston ja lainsäädännön ja joissa tämä asiayhteys sisältyy yhteisön oikeussäännön soveltamisalaan.Ratkaisuehdotuksen 15 kohta. Tehdessään tämän päätelmän Jacobs nojautuu lähinnä seuraaviin perusteluihin: tarpeeseen tulkita yhteisön oikeussääntöjä niiden todellisessa asiayhteydessä, koska ei ole varmuutta siitä, että yhteisöjen tuomioistuimen sellaisen riidan osalta antamalla ratkaisulla, joka on syntynyt muussa kuin yhteisöä koskevassa asiayhteydessä, olisi merkitystä kyseisen riidan kannalta; lisäksi kansallisilla tuomioistuimilla olisi vapaus jättää yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot huomiotta sen vuoksi, että asiayhteys eroaa siitä asiayhteydestä, jossa yhteisön oikeussääntöä on sovellettava, mikä merkitsisi sitä, että vaarannettaisiin yhteisöjen tuomioistuimen 177 artiklan nojalla antamien ratkaisujen sitovuus; kansallisilla tuomioistuimilla, joiden ratkaisuista ei voida valittaa, ei ole velvollisuutta esittää asiassa kysymystä yhteisöjen tuomioistuimelle; ja lopuksi siihen seikkaan, että tämän toimivallan hyväksyminen saattaisi lisätä merkittävästi niiden asioiden lukumäärää, joissa yhteisöjen tuomioistuimen olisi annettava ratkaisu.
25.Yhteisöjen tuomioistuin ei ole kuitenkaan koskaan noudattanut näitä julkisasiamiesten ehdotuksia, ja kuten olen edellä todennut, se on vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella katsonut olevansa EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan perusteella toimivaltainen tulkitsemaan yhteisön oikeussääntöjä silloinkin, kun niillä ei välittömästi säädellä riidanalaista tilannetta, mutta kansallinen lainsäätäjä on pitänyt niitä lähtökohtanaan.26.Yhteisöjen tuomioistuin perustaa toimivaltansa tällaisissa asioissa kolmeen olennaiseen näkökohtaan. Se katsoo ensinnäkin, että yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta.Ks. em. asiassa Dzodzi annetun tuomion 33 ja 34 kohta, em. asiassa Gmurzynska-Bscher annetun tuomion 18 ja 19 kohta, em. asiassa Leur-Bloem annetun tuomion 24 kohta ja em. asiassa Giloy annetun tuomion 20 kohta.
Toiseksi yhteisöjen tuomioistuin nojautuu siihen, ettei ole olemassa päinvastaistakaan normia, koska sen enempää perustamissopimuksen 177 artiklan sanamuodosta kuin tällä artiklalla käyttöön otetun menettelyn tarkoituksestakaan ei ilmene, että perustamissopimuksen laatijat olisivat tarkoittaneet, että yhteisöjen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa antaa yhteisön oikeuden säännöstä koskevaa ennakkoratkaisua siinä erityistapauksessa, että jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa viitataan kyseisen säännöksen sisältöön pelkästään tämän valtion sisäiseen tilanteeseen sovellettavien sääntöjen määrittelemiseksi.Ks. em. asiassa Dzodzi annetun tuomion 36 kohta, em. asiassa Gmurzynska-Bscher annetun tuomion 25 kohta, em. asiassa Leur-Bloem annetun tuomion 25 kohta ja em. asiassa Gitoy annetun tuomion 21 kohta.
Lopuksi yhteisöjen tuomioistuin arvioi, että yhteisöllä on selvä intressi sen osalta, että yhteisön oikeudesta omaksuttuja säännöksiä ja käsitteitä tulkitaan yhdenmukaisesti myöhempien tulkintaerojen välttämiseksi, sovellettiinpa niitä missä tilanteissa hyvänsä.Ks. em. asiassa Dzodzi annetun tuomion 37 kohta, em. asiassa Leur-Bloem annetun tuomion 32 kohta ja em. asiassa Giloy annetun tuomion 28 kohta.
27.Tämän oikeuskäytännön mukaan kansallisen tuomioistuimen tekemä ennakkoratkaisupyyntö voidaan jättää tutkimatta ainoastaan silloin, kun on ilmeistä, että perustamissopimuksen 177 artiklan mukaista menettelyä käytetään väärään tarkoitukseen ja että sillä itse asiassa pyritään saamaan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu näennäisen oikeudenkäyntiasian avulla, tai kun on selvää, että yhteisön oikeutta ei suoraan eikä välillisesti sovelleta kyseiseen asiaan.Ks. em. asiassa Dzodzi annetun tuomion 40 kohta, em. asiassa Gmurzynska-Bscher annetun tuomion 23 kohta, em. asiassa Leur-Bloem annetun tuomion 26 kohta ja em. asiassa Giloy annetun tuomion 22 kohta.
28.Nämä perustelut eivät ole mielestäni täysin vakuuttavia.29.Ensimmäinen perustelu, jossa nojaudutaan lainkäyttötehtävien jakoon kansallisten tuomioistuinten kanssa, sopii mielestäni huonosti yhteen niiden periaatteiden kanssa, jotka on vakiinnutettu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamisen osalta.Yhteisöjen tuomioistuin esimerkiksi katsoo, ettei sen tehtävänä ole antaa neuvoa-antavia lausuntoja yleisistä tai hypoteettisista kysymyksistä,Ks. esim. asia C-343/90, Lourenço Dias, tuomio 16.7.1992 (Kok. 1992, s. I-4673,17 kohta) ja asia C-83/91, Meilicke, tuomio 16.7.1992 (Kok. 1992, s. I-4871, 25 kohta).
ja se jättää tutkimatta kysymykset, joilla selvästi ei ole mitään yhteyttä pääasian kohteena olevan riidan tosiseikkoihin tai kohteeseen,Ks. esim. yhdistetyt asiat C-332/92, C-333/92 ja C-335/92, Eurico Italia, tuomio 3.3.1994 (Kok. 1994, s. I-711, 17 kohta).
erityisesti silloin, kun kansallinen tuomioistuin pyytää tulkintaa sellaisista yhteisön oikeussäännöistä, joita ei voida soveltaa kyseiseen tapaukseen.Asia C-297/93, Grau-Hupka, tuomio 13.12.1994 (Kok. 1994, s. I-5535, 18 kohta).
Yhteisöjen tuomioistuin on niin ikään todennut, että sellaisten ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät täyty, joihin vastaaminen ei ole objektiivisen välttämätöntä pääasian kohteena olevan riidan ratkaisemiseksi.Ks. esim. asia 244/80, Foglia, tuomio 16.12.1981 (Kok. 1981, s. 3045, 17 kohta; Kok. Ep. VI, s. 251); yhdistetyt asiat 98/85 ja 162/85, Bertini, tuomio 12.6.1986 (Kok. 1986, s. 1885, 6 kohta) ja asia C-18/93, Corsica Ferries, tuomio 17.5.1994 (Kok. 1994, s. I-1783, 14 kohta).
30.Kun yhteisöjen tuomioistuin toteaa olevansa toimivaltainen sellaisissa asioissa, joissa kansallinen tuomioistuin pyytää siltä tulkintaa yhteisön oikeussäännöstä tilanteessa, joka ei kuulu kyseisen oikeussäännön soveltamisalaan, ja nojautuen periaatteeseen, jonka mukaan yksinomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on harkita, onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta, se saattaa menetellä ristiriitaisesti: se arvioi ankarammin sellaisissa asioissa esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, jotka on ratkaistava soveltamalla yhteisön oikeussääntöjä yhteisöön liittyvässä asiayhteydessä, kuin sellaisten kysymysten tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, joissa pääasiaan liittyvän riidan kohde ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan.31.Toisaalta ei pidä unohtaa, että on tärkeää, että yhteisöjen tuomioistuin antaa tulkinnan asianmukaisessa asiayhteydessä. Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Telemarsicabruzzo ym. antamastaan tuomiostaYhdistetyt asiat C-320/90, C-321/90 ja C-322/90, Telemarsicabruzzo ym,. tuomio 26.1.1993 (Kok. 1993, s. I-393).
lähtien nostanut vaatimustasoa ja edellyttänyt, että kansalliset tuomioistuimet yksilöivät selvästi tosiseikaston ja lainsäädännön, joihin esitetyt kysymykset liittyvät. Nämä täsmennykset ovat olennaisia paitsi siksi, että vain näin kansalliselle tuomioistuimelle voidaan antaa pääasian ratkaisemiseksi käyttökelpoinen vastaus, mutta myös siksi, että usein on vaikeaa tai jopa mahdotonta tulkita säännöstä abstraktisti.32.Tulkinta, jonka yhteisöjen tuomioistuin voisi antaa, kun tosiasiallinen tilanne, jonka perusteella ennakkoratkaisupyyntö on esitetty, ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, ei välttämättä olisi asianmukainen, koska se annettaisiin asianomaisen asiayhteyden ulkopuolella. Tästä syystä voidaan väittää, kuten julkisasiamies Jacobs on tehnyt asiassa Giloy ja Leur-Bloem antamissaan ratkaisuehdotuksissa, että yhteisöjen tuomioistuimen on annettava ratkaisu vain niissä tapauksissa, joissa riitaa koskeva tosiseikasto ja lainsäädäntö ovat yhteisön oikeussäännön soveltamisalalla.Ratkaisuehdotuksen 75 kohta.
33.Toisen perustelun osalta, jonka mukaan sen enempää perustamissopimuksen 177 artiklan sanamuodosta kuin tällä artiklalla käyttöön otetun menettelyn tarkoituksestakaan ei ilmene, että perustamissopimuksen laatijat olisivat halunneet jättää nämä ennakkoratkaisupyynnöt yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan ulkopuolelle, totean, että siinä unohdetaan yksi yhteisön toimivallanjaon perusperiaatteista eli rajoitetun erityistoimivallan periaate.34.EY 5 artiklan mukaan yhteisö toimii sille perustamissopimuksella annetun toimivallan ja asetettujen tavoitteiden rajoissa. EY 7 artiklassa määrätään puolestaan, että kukin toimielin toimii sille perustamissopimuksella annettujen toimivaltuuksien rajoissa.Näin ollen yhteisölle ja samalla sen toimielimille annettu toimivalta on rajoitettua erityistoimivaltaa, eli se on olemassa ainoastaan siltä osin kuin se perustuu perustamissopimuksiin. Kansallinen toimivalta on lähtökohta ja yhteisön toimivalta poikkeus; toisin sanoen kansallinen toimivalta on periaatteessa rajatonta, kun taas yhteisön toimivalta on rajallinen.Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin lieventänyt rajoitetun erityistoimivallan periaatteen soveltamisalaa. Yhteisöjen tuomioistuin on ottanut huomioon yhteisön oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvan tavoitteellisuuden ja dynaamisuuden ja todennut, että vaikka yhteisöllä on vain erityistoimivaltaa, se saattaa perustua sekä perustamissopimusten nimenomaisiin määräyksiin että implisiittisesti niiden rakenteeseen ja järjestelmään. Lisäksi rajoitetun erityistoimivallan periaatteen jäykkyyttä lieventävät sellaiset lausekkeet kuten EY 308 artikla sekä implisiittinen toimivalta. Näiden implisiittisten toimivaltuuksien hyväksyminen merkitsee sitä, että toimielimillä on tarvittavat valtuudet suorittaa niille perustamissopimuksissa annetut tehtävät. Implisiittisten valtuuksien teoriaa on sovellettu käytännössä ulkosuhteissa, kun toimielinten puuttuminen suhteisiin kolmansien maiden kanssa on ollut tarpeen yhteisöllä olleiden sisäisten toimivaltuuksien soveltamiseksi (asia 22/70, komissio v. neuvosto, AETR, tuomio 31.3.1971, Kok. 1971, s. 263; Kok. Ep. I, s. 553; yhdistetyt asiat 3/76, 4/76 ja 6/76, Kramer, tuomio 14.7.1976, Kok. 1976, s. 1279; Kok. Ep. III, s. 163 ja lausunto 1/76, 26.4.1977, Kok. 1977, s. 741; Kok. Ep. III, s. 357).
35.Mielestäni perustamissopimuksissa ei ole annettu yhteisöjen tuomioistuimen tehtäväksi ratkaista sellaisia asioita, jotka eivät kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, joten päinvastaisten normien puuttumiseen liittyvät yhteisöjen tuomioistuimen perustelut eivät minua vakuuta. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta antaa ratkaisu tällaisissa asioissa voi perustua vain mahdolliseen yhteisön intressiin, joka onkin kolmas käytetty perustelu, joka sekään ei mielestäni ole pitävä.36.Edellä mainitun oikeuskäytännön mukaan yhteisön intressi perustuisi tarpeeseen varmistaa yhteisön oikeuden yhtenäinen tulkinta. Tämän väitteen puolustamiseksi olisi kuitenkin ensin määritettävä, millainen yhteisön oikeuden yhtenäistä soveltamista koskeva uhka on sellainen, että se saa yhteisöjen tuomioistuimen ottamaan itselleen tämän toimivallan. Sitä yhteisöjen tuomioistuin ei ole oikeuskäytännössään koskaan selvittänyt.37.Mielestäni väitettyä yhteisön intressiä siihen, että näissä tapauksissa jokaista yhteisön oikeussääntöä tulkitaan yhdenmukaisella tavalla, ei ole olemassa. Kuten julkisasiamies Jacobs korostaa asioissa Giloy ja Leur-Bloem antamissaan ratkaisuehdotuksissa, se uhka, että yhteisön oikeutta ei sovelleta oikein kyseisessä jäsenvaltiossa, olisi suurimmillaankin vain epäsuora ja tilapäinen. On näet selvää, ettei mikään kansallisen tuomioistuimen yhteisön säännöstä koskeva tulkinta perustuisi yhteisöjen tuomioistuimen antamaan ratkaisuun ja että niin pian kuin tätä tulkintaa sovellettaisiin yhteisön oikeuden soveltamisalalla, sitä voitaisiin arvioida uudelleen.Ratkaisuehdotuksen 49 kohta.
38.Tämän toimivallan ottaminen ei myöskään ole asianmukainen keino tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, koska sillä vaarannetaan yksi yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden perustavanlaatuisista ominaisuuksista eli niiden sitovuus. Yhteisön oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle jäävien tilanteiden osalta kansallisilla tuomioistuimilla ei olisi velvollisuutta noudattaa yhteisöjen tuomioistuimen antamaa tulkintaa.Tämä seikka vaikuttaa ensinnäkin olevan avoimessa ristiriidassa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, sillä siinä todetaan,Ks. esim. em. asiassa Kleinwort Benson annetun tuomion 24 kohta.
että on mahdotonta hyväksyä sitä, että jäsenvaltioiden tuomioistuimille annettavat vastaukset olisivat vain neuvoa-antavia eivätkä sitovia, koska sillä vääristettäisiin yhteisöjen tuomioistuimelle perustamissopimuksessa annettua tehtävää toimia tuomioistuimena, jonka ratkaisut ovat sitovia.
Toisaalta tämä toteamus merkitsee sitä, että yhteisöjen tuomioistuimen perustelu, joka koskee intressiä suojata jokaisen yhteisön oikeussäännön tulkinnan yhdenmukaisuutta, menettää lopullisesti merkityksensä. Jos kansallisilla tuomioistuimilla ei olisi velvollisuutta noudattaa yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa, miten se, että yhteisöjen tuomioistuin ottaa tämän toimivallan itselleen, voisi varmistaa sen, että yhteisön oikeudesta lainattuja säännöksiä ja käsitteitä tulkittaisiin yhdenmukaisella tavalla?
39.Toisin sanoen tämän oikeuskäytännön perusteella yhteisöjen tuomioistuin asettaa yhteisön oikeuden soveltamisalan laajuuden ja samalla oman toimivaltansa riippumaan jäsenvaltioiden viranomaisten myöhemmin tekemästä ratkaisusta. Tällä tavoin, yhdenmukaisen tulkinnan varmistamista koskevalla verukkeella, yhteisöjen tuomioistuin vaarantaa paradoksaalisesti yhteisön oikeusjärjestyksen toisen olennaisen periaatteen eli riippumattomuutensa jäsenvaltioiden lainsäädännöstä. Tämä riippuvuus kansallisesta lainsäädännöstä merkitsee lisäksi sitä, että yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta saattaa vaihdella hyvinkin paljon eri jäsenvaltioissa. On vaikeaa hyväksyä sitä, että yhteisön oikeuden perustavanlaatuisen oikeussäännön, kuten EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan, soveltamisala määritettäisiin osittain kansallisissa oikeusjärjestyksissä.40.Ei voida jättää huomiotta myöskään muita hankaluuksia, joita yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan laajentamisesta aiheutuu, kuten sitä, että tuomioistuimilla, joiden ratkaisuihin ei saa hakea muutosta, ei olisi velvollisuutta esittää yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, tai niitä ongelmia, jotka voivat aiheutua siitä, että tällaisessa asiassa esitetään ennakkoratkaisukysymys yhteisön säädöksen tai päätöksen pätevyydestä.41.Toimivallan laajentaminen voisi merkitä myös sitä, että yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistaviksi tulevien asioiden määrä kasvaisi merkittävästi. Tämä saattaisi heikentää piilevästi yhteisön oikeuden yhdenmukaista tulkintaa enemmän kuin toimivallan laajentamisella voidaan sitä edistää: koska toimivallan laajentaminen tällaisiin asioihin todennäköisesti lisää yhteisöjen tuomioistuimen työmäärää ja samalla pidentää asioiden ratkaisemiseen kuluvaa aikaa, ratkaisuaikojen pidentyminen saattaisi vähentää jäsenvaltioiden tuomioistuinten halua esittää ennakkoratkaisukysymyksiä yhteisöjen tuomioistuimelle.42.Näistä syistä olen samaa mieltä asiaa aikaisemmin selvittäneiden julkisasiamiesten kanssa siitä, että yhteisöjen tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan kansallisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin, jotka koskevat yhteisön oikeuden tulkintaa, jos ne perustuvat sellaiseen riita-asiaan, jossa yhteisön oikeutta ei sovelleta sen soveltamisalalla vaan kansallisessa lainsäädännössä on säädetty yhteisön oikeussääntö koskemaan muuta kuin yhteisöön liittyvää asiaa.43.Viimeisimmistä asiaa koskevista yhteisöjen tuomioistuimen antamista ratkaisuista on huomautettava, että asiassa Kleinwort Benson antamassaan tuomiossa,Edellä alaviitteessä 12 mainittu tuomio.
jossa siltä pyydettiin tulkintaa Brysselin yleissopimuksenTuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskeva 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitettu yleissopimus.
tietyistä määräyksistä, yhteisöjen tuomioistuin omaksui hieman suppeamman kannan oman toimivaltansa rajoihin. Vaikka yhteisöjen tuomioistuin ei noudattanut julkisasiamies Tesauron ehdotusta oikeuskäytäntönsä muuttamisesta, se totesi, ettei sillä ollut toimivaltaa vastata kansallisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin.44.Kyseisessä asiassa Yhdistyneen kuningaskunnan säännöksissä ei viitattu suoraan ja ehdottomasti yhteisön oikeuteen. Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimilla ei ollut myöskään velvollisuutta ratkaista käsiteltävänään olevia asioita soveltamalla ehdottomasti yhteisöjen tuomioistuimen yleissopimuksesta niille antamaa tulkintaa. Tästä syystä tuomiossa arvioitiin, että tulkinta ei sitoisi kysymykset esittänyttä kansallista tuomioistuinta, ja viitaten lausuntoon 1/91Lausunto 1/91, 14.12.1991 (Kok. 1991, s. I-6079, 61 kohta).
yhteisöjen tuomioistuin totesi, että ei voitu hyväksyä sitä, että yhteisöjen tuomioistuimen sopimusvaltioiden tuomioistuimille antamilla vastauksilla olisi ainoastaan neuvoa-antava eikä pakottava vaikutus, koska tällainen tilanne vääristäisi 3.6.1971 tehdyssä pöytäkirjassaTuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa tehty pöytäkirja.
määritellyn yhteisöjen tuomioistuimen tehtävän toimia tuomioistuimena, jonka antamat tuomiot ovat sitovia.Ks. tuomion 23 ja 24 kohta.
45.Kaiken kaikkiaan asiassa Kleinwort Benson annetussa tuomiossa on huomattavissa tietty oikeuskäytännön muutos yhteisöjen tuomioistuimen aikaisempiin tuomioihin nähden. Kyseisessä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin edellyttää, että kansallisessa oikeudessa viitataan suoraan ja ehdottomalla tavalla yhteisön oikeuteen ja että yhteisön oikeussääntö on otettu sellaisenaan kansalliseen oikeuteen. Aikaisemmassa oikeuskäytännössä ei sitä vastoin asetettu viittauksen laatua koskevia edellytyksiä, ja siinä katsottiin, että viittauksen merkityksen ja vaikutusten arviointi kuului yksinomaan kansalliselle tuomioistuimelle. Toiseksi yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että sen tulkinnan on sidottava ennakkoratkaisukysymyksen esittänyttä tuomioistuinta, mitä ei ole esitetty sen aikaisemmassa oikeuskäytännössä.46.Asioissa Leur-Bloem ja Giloy antamissaan tuomioissa yhteisöjen tuomioistuin ei kuitenkaan sovella asiassa Kleinwort Benson antamassaan tuomiossa asetettuja edellytyksiä, vaan se arvioi toimivaltaansa aikaisemman oikeuskäytännön valossa. Yhteisöjen tuomioistuin ei tutki sitä, onko kansallisessa oikeudessa esitetty viittaus suora ja ehdoton, eikä sitä, sitooko annettava tulkinta kysymyksen esittävää tuomioistuinta. Näin ollen toimivalta näyttää olevan pääsääntö ja oletus, kun toimivallan puuttuminen on puolestaan vain poikkeus, joka rajoittuu keinotekoisiin riita-asioihin tai niihin tilanteisiin, joissa on ilmeistä, ettei yhteisön oikeussääntöä sovelleta pääasian kohteena olevaan riitaan.Kun asiassa Kleinwort Benson annetussa tuomiossa (16 kohta) todettiin, että yhteisöjen tuomioistuin edellyttää suoraa ja ehdotonta viittausta yhteisön oikeuteen, asiassa Giloy annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta on sitä vastoin oletus, kuten tuomion 26 kohdasta ilmenee, kun siinä todetaan, että minkään asiakirja-aineistoon sisältyvän seikan perusteella ei voida päätellä, että pääasiaa ei ratkaistaisi yhteisön oikeusnormeja soveltamalla. Yhteisöjen tuomioistuin näyttää pitävän kansallisten tuomioistuinten autonomiaa hyvin merkityksellisenä, ja se jättää niiden pyynnöt tutkimatta vain silloin, kun ne ovat ilmeisen aiheettomia.
47.Italian hallitus toteaa nyt käsiteltävässä asiassa yhteisöjen tuomioistuimelle esittämissään huomautuksissa, että Italian kansallisessa oikeudessa ei ole yhtään sellaista säännöstä, jonka perusteella yhteisön tullikoodeksia pitäisi soveltaa. Komissio puolestaan katsoo, että toisin kuin asiassa Giloy, nyt käsiteltävässä asiassa ei ole varmuutta siitä, että pääasia olisi ratkaistava yhteisön oikeussääntöjä soveltamalla.48.Loppujen lopuksi, ja koska yhteisöjen tuomioistuin ei ole toimivaltainen tulkitsemaan kansallista oikeutta, päädytään tilanteeseen, jossa ei ole mahdollista olla varma siitä, että yhteisön tuomioistuimelta pyydetty yhteisön oikeussääntöjen tulkinta on välttämätön pääasian ratkaisemiseksi.49.Tässä yhteydessä haluan viitata niihin edellytyksiin, joiden täyttymistä yhteisöjen tuomioistuin vaatii ennen kuin se ottaa ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi. Kuten edellä olen jo korostanut, yhteisöjen tuomioistuimella on ollut korkeampi vaatimustaso sen edellyttäessä, että kansalliset tuomioistuimet määrittävät selkeästi tosiseikaston ja lainsäädännön, johon esitettävät kysymykset liittyvät. Lisäksi huolimatta lähtökohtasäännöstä, jonka mukaan kansallisella tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta määrittää EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla esitettyjen kysymysten merkitys asian kannalta, oikeuskäytännössä on vakiintunut periaate, jonka mukaan sellaiset kysymykset jätetään tutkimatta, jotka eivät erottamattomasti liity pääasian kohteena olevaan riitaan ja jotka eivät ole objektiivisen välttämättömiä kyseisen riidan ratkaisemiseksi.50.Asiaan Kleinwort Benson liittyvä oikeuskäytäntö vastaa mielestäni huomattavasti paremmin näitä ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottamiselle asetettuja vaatimuksia kuin myöhemmät, asioissa Giloy ja Leur-Bloem annetut tuomiot. Asiassa Kleinwort Benson asetettu edellytys, jonka mukaan yhteisön oikeuteen on viitattava suoraan ja ehdottomalla tavalla, kuvastaa yhteisöjen tuomioistuimen ilmaisemaa halua varmistaa se, että siltä pyydetty tulkinta on objektiivisesti tarpeen pääasian riidan ratkaisemiseksi. Sen sijaan asioissa Leur-Bloem ja Giloy annetuissa tuomioissa käytetty muotoilu ei takaa sitä, että yhteisöjen tuomioistuimen tuomio on tarpeen pääasian ratkaisemiseksi, eikä sitä, että kansallisilla tuomioistuimilla on tästä syystä velvollisuus noudattaa sitä.51.Jotta vältettäisiin se, että yhteisöjen tuomioistuin antaa ratkaisun yhteisön oikeussäännöstä, joka ei liity pääasian kohteeseen, ja jotta noudatettaisiin sitä olettamusta, jonka mukaan kansallisten tuomioistuinten esittämät ennakkoratkaisukysymykset ovat merkityksellisiä asian ratkaisun kannalta, ja samalla ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamista koskevaa oikeuskäytäntöä, ehdotan, että asiassa Kleinwort Benson sovellettu edellytys otettaisiin jälleen käyttöön ja todettaisiin, että yhteisöjen tuomioistuin ei ole toimivaltainen antamaan ratkaisua ennakkoratkaisukysymyksistä, jotka koskevat sellaisen yhteisön oikeussäännön tulkintaa, joka ei täytä edellytystä, jonka mukaan sitä sovelletaan kansallisessa oikeusjärjestyksessä yhteisön oikeuteen tehdyn suoran ja ehdottoman viittauksen perusteella.52.Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kaikki edellytykset eivät täyty, jotta voitaisiin varmuudella todeta, että yhteisöjen tuomioistuimen on annettava ratkaisu esitetyistä ennakkoratkaisukysymyksistä, koska pääasian tosiseikat eivät ole yhteisön oikeuden soveltamisalalla ja koska ei ole selvitetty, miten niiden yhteisön oikeussääntöjen, joiden tulkintaa pyydetään, sovellettavuudesta on säädetty kansallisessa oikeudessa tehdyllä viittauksella.53.Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin toteaa, ettei se ole toimivaltainen antamaan ratkaisua Tribunale di Genovan esittämiin kysymyksiin.54.Siltä varalta, että yhteisöjen tuomioistuin ei noudattaisi ehdotustani, tutkin seuraavassa kansallisen tuomioistuimen esittämät ennakkoratkaisukysymykset toissijaisesti.